NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 16 päivänä syyskuuta 1986,

eläimissä ja tuoreessa lihassa olevien jäämien tutkimisesta (86/469/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan,

ottaa huomioon eläinten terveyttä koskevista ongelmista yhteisön sisäisessä tuoreen lihan kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1964 annetun neuvoston direktiivin 64/433/ETY (), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 3768/85 (), ja erityisesti sen 4 artiklan,

ottaa huomioon tiettyjen hormonaalista ja kaikkien tyrostaattista vaikutusta omaavien aineiden kieltämisestä 31 päivänä heinäkuuta 1981 annetun neuvoston direktiivin 81/602/ETY (),

ottaa huomioon komission ehdotukset (),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnot (),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnot (),

sekä katsoo, että

direktiivin 64/433/ETY 4 artiklan 2 kohdassa säädetään eläimistä tai lihasta tehtävien jäämien tutkimuksen osalta, että neuvosto antaa:

P yksityiskohtaiset säännökset tarkastuksista,

P tämän direktiivin 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan 2 alakohdassa tarkoitettujen aineiden sallitut poikkeamat, ja

P säännökset näytteiden oton tiheydestä,

neuvosto on tiettyjen hormonaalista ja kaikkien tyrostaattista vaikutusta omaavien aineiden kieltämisestä annetun direktiivin 81/602/ETY täydentämisestä 16 päivänä heinäkuuta 1985 annetulla direktiivillä 85/358/ETY (), antanut tietyt tarkastusta koskevat säännökset, joiden tarkoituksena on taata direktiivin 81/602/ETY yhdenmukainen soveltaminen; tätä täydentävät toimenpiteet näyttävät olevan tarkoituksenmukaisia,

yksityiskohtaiset säännökset eläimissä ja tuoreessa lihassa olevia jäämiä koskevista tarkastuksista, eläin- tai lihanäytteistä tehtävän otannan suoritustaajuuden määrittämisestä, jäämien tutkimisesta ja suurimpien sallittujen rajojen asettamisesta farmakologisesti vaikuttavien aineiden ja näiden muuntumistuotteiden ja muiden lihaan joutuneiden aineiden jäämille, ovat erilaisia eri jäsenvaltioissa; näissä määräyksissä näiden jäämien seurausvaikutukset ihmisten terveyteen arvioidaan eri tavoin; nämä erot muodostavat merkittävän esteen yhteisön sisäiselle kaupalle ja ne johtavat sellaisia tuotteita koskevien kilpailuedellytysten vääristymiseen, jotka kuuluvat markkinoiden yhteisen järjestelyn piiriin,

tämän vuoksi on tarpeellista päätyä yleiseen ratkaisuun koskien yhteisön maatiloilla olevien kotieläinten, niiden lihan ja siitä valmistettujen lihavalmisteiden tarkastuksista jäämien esiintymisen varalta, riippumatta siitä, ovatko nämä tuotteet tarkoitetut jäsenvaltioiden kansallisille markkinoille vai yhteisön sisäiseen kauppaan,

on tarpeen, että jäsenvaltiot laativat suunnitelmat, joissa niiden oma tilanne otetaan huomioon; nämä suunnitelmat voidaan hyväksyä ja tarvittaessa muuttaa tai täydentää yhteisön menettelyä noudattaen,

on suotavaa säätää, että näytteet otetaan virallisesti jäsenvaltioissa kyseessä oleville eri aineryhmille asetettujen yhteisten periaatteiden mukaisesti; on asianmukaista, että näytteet tutkitaan virallisesti hyväksytyissä laboratorioissa,

on suotavaa, että direktiivin 64/433/ETY 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan nimitetyt kansalliset vertailulaboratoriot yhtenäistävät vastuualueillaan noudatetut vaatimukset ja tutkimusmenetelmät; on suotavaa, että kutakin kysymykseen tulevaa jäämää tai jäämäryhmää varten nimetään yhteisön laboratorio yhteistyötä varten kansallisten vertailulaboratorioiden kanssa,

mainittujen laboratorioiden toimintaperiaatteita täydentävistä sovellutuksista on säädettävä myöhemmin,

jos tutkimuksessa osoitetaan jäämien olemassaolo, on tarpeen toteuttaa yhteiset tarkastustoimenpiteet jäämiä aiheuttaneiden syiden määrittelemiseksi ja niiden poistamiseksi ja joilla varmistetaan se, että sallittuja poikkeamia suurempia jäämämääriä sisältävää lihaa ei päästetä kulutukseen,

näiden säädösten täytäntöönpanon helpottamiseksi olisi säädettävä menettelystä jäsenvaltioiden ja komission välisen tiiviin yhteistyön aikaansaamiseksi päätöksellä 68/361/ETY () perustetussa pysyvässä eläinlääkintäkomiteassa,

on tarpeen seurata jatkuvasti toteutettujen tarkastusten yksityiskohtia erityisesti saavutettujen tulosten osalta,

tarkastuksia ja näytteiden oton tiheyttä koskevia teknisiä säännöksiä on tarpeen muuttaa ja mahdollisesti täydentää uuden tietämyksen sekä tieteellisen ja teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi,

on tärkeää ottaa käyttöön yhteisön valvontatoimenpiteet sen varmistamiseksi, että tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa,

on tarpeen säätää menettelystä, joka on laadittu ratkaisuun pääsemiseksi jäsenvaltioiden välille syntyvässä kiistassa tässä direktiivissä säädettyjen tarkastusten tehokkuudesta,

yhdenmukaistettujen säännösten hyväksyminen yhteisön piirissä johtaa kolmansista maista tapahtuvaa tuontia koskevien, vastaavat takeet tarjoavien sopimusten voimaan saattamiseen; tässä suhteessa on tärkeää muuttaa kolmansista maista tapahtuvan naudan- ja siansukuisten eläinten tuoreen lihan tuontiin liittyvistä hygienia- ja kansanterveysongelmista 12 päivänä joulukuuta 1972 annettua neuvoston direktiiviä 72/462/ETY (),

tarvittavat päätökset kolmansista maista peräisin olevien tavaroiden tuontia koskevasta järjestelmästä on tehtävä sekä direktiivin 72/462/ETY että tämän direktiivin puitteissa, ja

on tarpeen uskoa komission tehtäväksi toteuttaa tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavat tietyt toimenpiteet; tätä varten on säädettävä menettelystä komission ja jäsenvaltioiden välisen tiiviin ja tehokkaan yhteistyön aikaansaamiseksi pysyvässä eläinlääkintäkomiteassa,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että eläinten, niiden eritteiden ja ruumiinnesteiden ja kudosten ja tuoreen lihan tutkiminen niissä esiintyvien jäämien varalta suoritetaan tämän direktiivin vaatimusten tai myöhempänä ajankohtana lisättävien säädösten mukaisesti erityisesti niiden vaatimusten osalta, joista säädetään 16 artiklan mukaisesti.

2 artikla

Tässä direktiivissä on sovellettava direktiivin 64/433/ETY 2 artiklassa ja tarvittaessa direktiivin 85/649/ETY () 1 artiklassa annettuja määritelmiä.

Lisäksi tarkoitetaan:

a) "virallisella näytteellä" toimivaltaisen viranomaisen ottamaa näytettä, jossa on asianomaisen jäämän tutkimiseen tarkoitettu viittaus lajiin, tyyppiin, määrään ja näytteenottomenetelmään ja eläimen ja lihan alkuperää osoittavat merkinnät; näyte on otettava pistokokeena;

b) "hyväksytyllä laboratoriolla" jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymää virallisen näytteen tutkimiseen tarkoitettua laboratoriota jäämien esiintymisen havaitsemiseksi;

c) "jäämällä" farmakologisesti vaikuttavien aineiden ja näiden muuntumistuotteiden jäämiä ja muita aineita, jotka ovat joutuneet lihaan ja jotka voivat muodostaa vaaran ihmisten terveydelle.

3 artikla

Jäsenvaltioiden on annettava keskustason yksikölle tai toimielimelle tehtäväksi sovittaa yhteen tässä direktiivissä säädettyjen tarkastusten toteutusta. Tämän osaston tai viranomaisen on erityisesti vastattava sitä, että se:

P laatii 4 artiklassa tarkoitetut suunnitelmat, joilla annetaan toimivaltaisille yksiköille mahdollisuus suorittaa vaaditut tutkimukset,

P yhteensovittaa eri jäämien tarkastuksista vastaavien alueellisten yksiköiden toimintaa,

P kokoaa ne tarkastustulokset ja koetulokset, jotka on lähetettävä komissiolle.

4 artikla

1. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle:

P viimeistään 31 päivänä toukokuuta 1987 suunnitelma voimaan saatettavien kansallisten toimenpiteiden määrittelemisestä tämän direktiivin tavoitteen toteuttamiseksi liitteen I, A ryhmän I ja II kohdassa tarkoitettujen aineiden osalta,

P viimeistään 31 päivänä toukokuuta 1988 suunnitelma muihin ryhmiin kuuluvien aineiden tutkimiseen liittyvien toimenpiteiden määrittelemisestä.

Näissä molemmissa suunnitelmissa on otettava huomioon kunkin jäsenvaltion erityistilanne ja eriteltävä yksityiskohtaisesti muun muassa:

P näiden aineiden käyttöä ja erityisesti niiden kieltämistä tai luvan myöntämistä, jakelua ja markkinoille saattamista koskeva lainsäädäntö ja hallinnolliset määräykset,

P yksiköiden perusrakenne (erityisesti viranomaiset, jotka liittyvät suunnitelmien toteutukseen ja tähän toteutukseen liittyvien hallinnollisten yksikköjen luonne ja merkitys),

P luettelo hyväksytyistä laboratorioista, josta käy ilmi niiden näytteidenkäsittelykapasiteetti,

P liitteen I A ryhmässä tarkoitettujen aineiden kokonaista tai osittaista käyttökieltoa koskeva tilanne, erityisesti näitä koskevien yhteisön määräysten puuttuessa,

P luettelo tutkittavista aineista, tutkimusmenetelmistä ja havaintojen tulkinnassa käytetyistä normeista,

P edellisinä vuosina otettujen virallisten näytteiden määrä sekä teurastettujen eläinten määrä kyseessä olevan eläinlajin osalta,

P luettelo liitteessä I olevassa B ryhmässä tarkoitetuista aineista, josta ilmenevät näytteiden määrä ja perustelut tälle määrälle,

P virallisten näytteiden ottamisessa noudatettavat yksityiskohtaiset määräykset, erityisesti 2 artiklan toisen kohdan a alakohdassa esitettyjen yksityiskohtien ilmoittamisen sallivat määräykset,

P toimivaltaisten viranomaisten säätämien toimenpiteiden luonne niiden tuotteiden osalta, joissa jäämiä on havaittu esiintyvän.

2. Komissio tutkii jäsenvaltioiden sille 1 kohdan mukaisesti toimittamat suunnitelmat tarkastaakseen, ovatko ne tässä direktiivissä säädettyjen määräysten mukaisia.

3. Komissio hyväksyy 1 kohdassa tarkoitetut suunnitelmat 15 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Komissio voi tämän saman menettelyn mukaan päättää, että kyseessä olevan jäsenvaltion on muutettava tai täydennettävä antamaansa suunnitelmaa. Edellä tarkoitetut päätökset on tehtävä 30 päivään syyskuuta 1987 mennessä liitteessä I olevan A ryhmän 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen aineiden tutkimiseen liittyvien suunnitelmien osalta ja 30 päivään syyskuuta 1988 mennessä muiden jäämien tutkimiseen liittyvien suunnitelmien osalta.

4. Komissio voi kyseisen jäsenvaltion pyynnöstä ja tämän jäsenvaltion tai jonkin sen osa-alueen tilanteessa tapahtuvan kehityksen huomioon ottamiseksi päättää 14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen aiemmin 3 kohdan mukaisesti hyväksyttyyn suunnitelmaan tehdyn muutoksen tai lisäyksen hyväksymisestä.

5. Komissio voi 14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen päättää, että jäsenvaltion on muutettava tai täydennettävä aiemmin 3 kohdan mukaisesti hyväksyttyä suunnitelmaa tämän valtion tilanteessa tapahtuneen kehityksen tai 5, 11 ja 12 artiklan mukaisesti saatujen havaintojen huomioon ottamiseksi.

5 artikla

1. Komission eläinlääkintäasiantuntijat voivat jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa yhteistyössä suorittaa tarkastuksia paikalla sikäli kuin tämä on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että tätä direktiiviä noudatetaan yhden- mukaisesti.

Jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus suoritetaan, on annettava kaikki tarpeellinen apu asiantuntijoille heidän suorittaessaan tehtäviään. Komission on ilmoitettava kyseiselle jäsenvaltiolle tutkimuksen tuloksista.

Kyseisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tutkimuksen tulosten huomioon ottamiseksi. Jos jäsenvaltio ei toteuta näitä toimenpiteitä, komissio voi pysyvän eläinlääkintäkomitean tutkittua tilanteen soveltaa 4 artiklan 5 kohdan säännöksiä.

2. Yleiset säännökset tämän artiklan täytäntöönpanosta, erityisesti 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tarkastusten tiheyden ja niiden suorittamisessa käytettävien menetelmien osalta vahvistetaan 15 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen.

6 artikla

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että jäämien esiintymistä tutkittaessa:

P noudatetaan liitteessä II säädettyjä tarkastusten vähimmäistiheyttä.

Kuitenkin:

i) Luxemburg saa tarkastaa 300 ja 700 virallisen näytteen satunnaisen tilastollisen näytemäärän sijasta 0,01 ja 0,02 % eläimistä, tässä järjestyksessä mainittuna,

ii) liitteessä I olevan A ryhmän I ja II kohdassa tarkoitettujen aineiden ollessa kysymyksessä:

P Tanska saa käynnistysvaiheessa suorittaa tarkastukset käyttäen 750 virallista näytettä,

P siihen ajankohtaan asti, johon anabolisten aineiden täydellisen käyttökiellon voimassaoloa Yhdistyneessä kuningaskunnassa kansalliseen kauppaan tarkoitetussa tuotannossa pidennetään, se valtuutetaan tutkimaan ainoastaan 0,15 % teurastamoissa teurastetuista eläimistä, jotka on hyväksytty ja tarkastettu direktiivin 64/433/ETY 8 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan mukaisesti, ja viralliset näytteet otetaan lopusta nautapopulaatiosta vuosittaisella otannalla käyttäen sellaista otantataajuutta, jolla saadaan 99,9-%:nen varmuus siitä, että positiivisten löytöjen puuttuessa jäämiä todennäköisesti sisältävien lihotusnautojen osuus on alle 1 %,

P tarkastukset tehdään sellaisessa suunnitelmassa yksilöityjen menettelyjen mukaan, joka hyväksytään, jota muutetaan tai täydennetään 4 artiklan mukaan.

7 artikla

1. Lisätään direktiivin 72/462/ETY 3 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

"f) tämän maan lainsäädäntö aineiden käytöstä, erityisesti lainsäädäntö, joka koskee aineiden kieltoa tai hyväksymistä, niiden jakelua, kauppaan laskemista ja niiden hallintoa ja tarkastusta koskeva lainsäädäntö;"

2. Direktiivin 72/462/ETY 3 artiklassa tarkoitettuun luetteloon merkityksi tulemisen tai siinä pysymisen edellytyksenä on kyseisen kolmannen maan tarkastettavaksi jättämä suunnitelma, josta käy ilmi mainitun maan antamien takeiden yksityiskohdat jäämien tarkastamisesta.

Näiden takeiden vaikutuksen on oltava ainakin samanarvoinen sen vaikutuksen suhteen, joka saadaan tällä direktiivillä säädetyistä takeista.

Komissio hyväksyy kyseessä olevat suunnitelmat 14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Tämän menettelyn mukaisesti voidaan samoin hyväksyä tämän direktiivin soveltamisesta johtuville takeille vaihtoehtoiset takeet.

Tässä yhteydessä tehtävät päätökset on hyväksyttävä:

i) viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1987 liitteessä I olevan A ryhmän I ja II kohdassa tarkoitettujen aineiden osalta,

ii) viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1988 liitteessä I olevan A ryhmän III ja B ryhmän I ja II kohdassa tarkoitettujen aineiden osalta.

3. Jos 2 kohdassa tarkoitettua päätöstä ei tietyn kolmannen maan osalta ole mainittuihin päivämääriin mennessä tehty, tämän maan esiintyminen direktiivin 72/462/ETY 3 artiklassa tarkoitetussa luettelossa on keskeytettävä 14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

4. On varmistettava, että kolmannen maan toimivaltaiset viranomaiset noudattavat suunnitelmien toteutusta direktiivin 72/462/ETY 5 artiklassa tarkoitettuja tarkastuksia suoritettaessa.

8 artikla

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että tätä direktiiviä täytäntöönpantaessa:

a) viralliset näytteet otetaan liitteen II mukaisesti eläimistä, niiden eritteistä ja ruumiinnesteistä ja kudoksista ja tuoreesta lihasta tutkittavaksi hyväksytyissä laboratorioissa jäämien varalta;

b) direktiivin 64/433/ETY 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan nimitetyt kansalliset vertailulaboratoriot yhteensovittavat kunkin kyseeseen tulevan jäämää tai jäämien ryhmää koskevat normit ja tutkimusmenetelmät, mukaan lukien aika ajoin järjestettävät hyväksyttyjen laboratorioiden suorittamien jaettujen näytteiden vertailututkimukset, ja valvovat säädettyjen rajojen noudattamista.

2. Neuvosto nimeää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta kutakin jäämää tai jäämien ryhmää varten tarkoitetun yhteisön vertailulaboratorion, joka vastaa tarkastusten yhteensovittamisesta ja joka valitaan useista eri kansallisista vertailu- laboratorioista, ja määrää tarvittaessa tätä direktiiviä varten näiden vertailulaboratorioiden toimintaedellytyksistä ja toimivallasta.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut näytteet on tutkittava niiden menetelmien mukaisesti, joista jäsenvaltiot ovat esittäneet hakemuksensa ja jotka ne ovat toimittaneet komission tarkastettavaksi tarkastussuunnitelmiensa yhteydessä.

Jos positiivinen löydös on asetettu kiistanalaiseksi, on kaikki tällaiset tapaukset vahvistettava toimivaltaisten viranomaisten erityisesti tätä tarkoitusta varten virallisesti hyväksymässä laboratoriossa käyttäen direktiivin 64/433/ETY 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti vahvistettuja vertailumenetelmiä.

9 artikla

1. Jos liitteen II mukaan otetussa virallisessa näytteessä ilmenee, että siinä esiintyy kiellettyjen aineiden jäämiä tai sellaisia määriä hyväksyttyjä aineita, jotka ylittävät yhteisön lainsäädännössä asetetut pitoisuudet, tai, jos näitä ei ole, 16 päivänä syyskuuta 1986 sallitut kansalliset pitoisuudet, toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava, että se saa viipymättä:

a) kaikki sen eläimen ja maatilan tunnistamiseksi, josta näyte oli peräisin, tarvittavat 15 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen määritetyt tiedot;

b) tutkimuksen tuloksen.

Jos yhdessä jäsenvaltiossa suoritettujen tarkastusten tulokset osoittavat, että selvitys tai toimenpiteet ovat tarpeen yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa tai yhdessä tai useammassa kolmannessa maassa, asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava tästä muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

Jäsenvaltion, jossa selvitys tai toimenpide osoittautuu tarpeelliseksi, on toteutettava aiheelliset toimenpiteet.

2. Toimivaltaisten viranomaisten on näissä tapauksissa huolehdittava siitä, että:

a) alkuperätilalla suoritetaan selvitys jäämien esiintymisen syiden määrittämiseksi;

b) kyseisten aineiden lähdettä tai lähteitä koskeva selvitys suoritetaan tarpeen mukaan valmistuksen, käsittelyn, varastoinnin, kuljetuksen, hallinnon, jakelun tai myynnin tasoilla.

3. Toimivaltaisten viranomaisten on myös huolehdittava siitä, että:

a) alkuperätilalla oleva karja tai eläimet sekä karjat, joiden 2 kohdassa tarkoitettujen selvitysten tuloksena voidaan katsoa sisältävän kyseistä jäämää, merkitään virallisella merkillä ja niistä suoritetaan asiaankuuluvat analyysit;

b) jos selvityksessä ilmenee eläimissä esiintyvän kiellettyjä aineita, eläimiä ei saa saattaa markkinoille ihmisravinnoksi tai eläinten rehuksi;

c) jos sallitun aineen käytön edellytyksiä ei ole noudatettu, ja varsinkin jos tutkimuksessa havaitaan sallittujen aineiden jäämien esiintyvän 1 kohdassa tarkoitettuja sallittuja pitoisuuksia korkeampina pitoisuuksina, eläinten teurastus ravinnoksi on kiellettyä siihen asti, kunnes voidaan olla varmoja siitä, että jäämän määrä ei enää ylitä sallittuja tasoja. Tämä ajanjakso ei voi missään olosuhteissa olla lyhyempi kuin kyseisille aineille määrätty varoaika;

d) tutkimuksen ollessa käynnissä eläimiä voidaan siirtää muille henkilöille vain virkaeläinlääkärin valvonnassa.

4. Sen estämättä, mitä 3 kohdan c alakohdassa säädetään, voidaan eläimet, joiden teurastus on kielletty, teurastaa ennen kiellon voimassaoloajan päättymistä, jos toimivaltaiselle viranomaiselle on ilmoitettu tästä ennen aiottua teurastuspäivää ja tämä on saanut ilmoituksen teurastuspaikasta. Virallisella merkillä varustettujen eläinten mukana on teurastuspaikkaan seurattava virallinen eläinlääkärintodistus, joka sisältää 1 kohdan a alakohdan mukaan vaaditut tiedot.

Kunkin sellaisen eläimen lihasta, jonka teurastuksesta on ilmoitettu ensimmäisen alakohdan mukaisesti, on otettava virallinen näyte asianomaisen jäämän määrittämiseksi ja se on pidettävä varastoituna siihen asti, kunnes tutkimuksen tulos on tiedossa.

Lihaa, jossa jäämien esiintyminen on vahvistettu, ei saa missään tapauksessa käyttää ihmisravinnoksi.

5. Toimivaltaisten viranomaisten on myös huolehdittava siitä, että kyseisen aineen seurantaa tuotantolaitoksesta tai samalla alueella tai paikkakunnalla sijaitsevilta eläintuotantotiloilta, joista laitos saa toimituksensa, jatketaan.

6. Varmistaakseen tämän direktiivin tehokkaan soveltamisen jäsenvaltio voi vaatia omalla alueellaan, että erityisesti tilalla, teurastamossa tai markkinoilla pidetään luetteloa.

10 artikla

Toimivaltainen viranomainen voi, jos jäämien esiintymistä epäillään, suorittaa kyseisen eläinlajin eläimistä tai kyseisestä tuoreesta lihasta tutkimuksia sen selvittämiseksi, esiintyykö näitä jäämiä kansallisessa tuotannossa, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 artiklan soveltamista.

11 artikla

1. Jos jäsenvaltion mielestä tässä direktiivissä määrättyjä tarkastuksia ei toisessa jäsenvaltiossa suoriteta tai niitä on lakattu suorittamasta, sen on ilmoitettava tästä tämän valtion toimivaltaiselle keskustason viranomaiselle. Edellä 9 artiklan 2 kohdan mukaan suoritetun tutkimuksen jälkeen tämän on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet ja annettava ensi kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiselle keskusviranomaiselle tieto tehdyistä päätöksistä ja näiden päätösten perusteluista.

Jos jäsenvaltio epäilee, ettei näitä toimenpiteitä toteuteta tai että ne ovat riittämättömiä, sen on yhdessä asianomaisen jäsenvaltion kanssa pyrittävä löytämään menetelmät ja keinot tilanteen korjaamiseksi; tarpeen tullen käymällä paikalla.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle riidoista ja ratkaisuista, joihin on päädytty.

Jos asianomaiset jäsenvaltiot eivät pääse sopimukseen, voi toinen niistä saattaa asian kohtuullisessa ajassa komission käsiteltäväksi ja viimeksi mainittu pyytää lausunnon yhdeltä tai useammalla asiantuntijalta.

Siihen asti kunnes asiantuntijat ovat antaneet päätelmänsä, kyseiset jäsenmaat voivat suorittaa tarkastuksia tuotteista, jotka tulevat riidan kohteena olevasta laitoksesta tai laitoksista tai tilalta tai tiloilta, ja jos tulokset ovat positiivisia, toteuttaa direktiivin 64/433/ETY 10 artiklan 4 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä vastaavat toimenpiteet.

Ottaen huomioon asiantuntijoiden lausunto, voidaan asianmukaiset toimenpiteet toteuttaa 15 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Näitä toimenpiteitä voidaan muuttaa samaa menettelyä noudattaen, jos asiantuntijoilta saadaan uusi lausunto 15 päivän kuluessa.

2. Yleiset säännökset tämän artiklan täytäntöönpanosta annetaan 15 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

12 artikla

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava vuosittain komissiolle ja muille jäsenvaltioille 4 artiklan mukaan hyväksyttyjen suunnitelmien toteutumisesta. Tämän tiedon perusteella voidaan soveltaa 4 artiklan 5 kohtaa.

Komissio tiedottaa pysyvässä eläinlääkintäkomiteassa jäsenvaltioille määräajoin ja aina silloin, kun se katsoo sen kansanterveydellisistä syistä tarpeelliseksi tilanteen kehittymisestä yhteisön eri alueilla.

13 artikla

Neuvosto voi määräenemmistöllä komission ehdotuksesta muuttaa tai täydentää liitteitä.

14 artikla

1. Jos tässä artiklassa säädettyä menettelyä on noudatettava, asian saattaa neuvoston päätöksellä 15 päivänä lokakuuta 1968, jäljempänä "komitea", perustetun pysyvän eläinlääkintäkomitean käsiteltäväksi komitean puheenjohtaja omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion pyynnöstä viipymättä.

2. Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden äänet painotetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa säädetyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

3. Komission edustaja tekee ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa näistä toimenpiteistä kahden päivän kuluessa. Lausunnot annetaan 54 äänen enemmistöllä.

4. Komissio päättää toimenpiteistä, joita sovelletaan välittömästi, jos ne ovat komitean lausunnon mukaiset. Jos ne eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai jos lausuntoa ei ole annettu, komissio tekee viipymättä neuvostolle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Neuvosto päättää toimenpiteistä määräenemmistöllä.

Jos neuvosto ei ole päättänyt toimenpiteistä 15 päivän kuluessa siitä, kun asia on tullut neuvostossa vireille, komissio tekee päätöksen ehdotetuista toimenpiteistä ja toteuttaa ne välittömästi, jollei neuvosto ole yksinkertaisella enemmistöllä hylännyt mainittuja toimenpiteitä.

15 artikla

1. Jos tässä artiklassa säädettyä menettelyä on noudatettava, asian saattaa komitean käsiteltäviksi komitean puheenjohtaja omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion pyynnöstä viipymättä.

2. Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden äänet painotetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa säädetyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

3. Komission edustaja tekee ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa näistä toimenpiteistä määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunnot annetaan 54 äänen enemmistöllä.

4. Komissio päättää toimenpiteistä, joita sovelletaan välittömästi, jos ne ovat komitean lausunnon mukaisia. Jos ne eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai jos lausuntoa ei ole annettu, komissio tekee viipymättä neuvostolle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteitä. Neuvosto päättää toimenpiteistä määräenemmistöllä.

Jos neuvosto ei ole päättänyt toimenpiteistä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asia on tullut neuvostossa vireille, komissio tekee päätöksen ehdotetuista toimenpiteistä ja toteuttaa ne välittömästi, jollei neuvosto ole yksinkertaisella enemmistöllä hylännyt mainittuja toimenpiteitä.

16 artikla

Neuvosto päättää komission ehdotuksesta, joka on tehtävä ennen 1 päivää tammikuuta 1989, ensimmäisessä vaiheessa toimenpiteistä jäämien tutkimiseksi siipikarjassa ja siipikarjan lihassa, ja tämän jälkeen kalankasvatustuotteita koskevista vastaavista toimenpiteistä.

17 artikla

Mahdollisista väliaikaistoimenpiteistä voidaan päättää 14 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen enintään yhden vuoden ajaksi.

18 artikla

Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, jotka ovat tarpeen

a) 3 ja 4 artiklan säännösten noudattamiseksi, viimeistään 1 päivänä huhtikuuta 1987,

b) artiklan 5, 11 ja 12 säännösten noudattamiseksi, viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1987,

c) muiden säännösten noudattamiseksi

i) viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1987 liitteessä I olevan A ryhmän I ja II kohdassa tarkoitettujen aineiden osalta,

ii) viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1988 liitteessä I olevan A ryhmän III kohdassa ja B ryhmän I ja II kohdassa tarkoitettujen aineiden osalta.

19 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 16 päivänä syyskuuta 1986.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. JOPLING

() EYVL N:o 121, 29.7.1964, s. 2012/64

() EYVL N:o L 362, 31.12.1985, s. 8

() EYVL N:o L 222, 7.8.1981, s. 32

() EYVL N:o C 251, 1.10.1981, s. 7 ja

EYVL N:o C 132, 31.5.1985, s. 5

() EYVL N:o C 267, 11.10.1982, s. 59 ja

EYVL N:o C 120, 20.5.1986, s. 176

() EYVL N:o C 112, 3.5.1982, s. 5 ja

EYVL N:o C 75, 3.4.1986, s. 1

() EYVL N:o L 191, 23.7.1985, s. 46

() EYVL N:o L 255, 18.10.1968, s. 23

() EYVL N:o L 302, 31.12.1972, s. 28

() EYVL N:o L 382, 31.12.1985, s. 228

LIITE I

JÄÄMÄRYHMÄTA. KAIKILLE JÄSENVALTIOILLE YHTEISET RYHMÄTI ryhmäa) Stilbeenit, stilbeenijohdannaiset ja niiden suolat ja esteri.b) Tyrostaattiset aineet.c) Muut aineet, joilla on estrogeenistä, androgeenista tai gestageenista vaikutusta, lukuun ottamatta II ryhmässä olevia aineita.II ryhmäDirektiivin 81/602/ETY 4 artiklan ja direktiivin 85/649/ETY 2 artiklan mukaan sallitut aineet.III ryhmäa) InhibiittoritAntibiootit, sulfonamidit ja samantyyppiset antimikrobiaaliset aineet.b) KloramfenikoliB. ERITYISRYHMÄTI ryhmä: muut lääkeaineeta) ulko- ja sisäloisten torjunta-aineet,b) rauhoittavat aineet ja beetasalpaajat,c) muut eläinlääketieteessä käytetyt lääkeaineet.II ryhmä: muut jäämäta) rehuissa esiintyvät kontaminantit,b) ympäristössä esiintyvät kontaminantit,c) muut aineet.

LIITE II

I LUKUNÄYTTEIDEN OTTAMINEN JÄÄMISTÄA. OTANTAA KOSKEVAT VAATIMUKSET JA SATUNNAISTAMINENa) Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että viralliset näytteet otetaan sopivan otantajärjestelmän ja seuraavien vaihtoehtoisten periaatteiden mukaisesti.b) Muuttuvat tekijätOn otettava huomioon:i) voimassa oleva lainsäädäntö, joka koskee jäämäryhmissä tarkoitettujen aineiden käyttöä (erityisesti käytön kieltoa tai käytön sallimista),ii) tekijät, jotka edistävät vilpillistä toimintaa tai väärinkäyttöä,iii) kyseisen eläinpopulaation osalta, P populaation yhteismäärä, P populaation ryhmien homogeenisuus, P eläinten ikä, erityisesti B ryhmän I ja II kohdassa olevien aineiden suhteen, P eläinten sukupuoli, erityisesti A ryhmän I ja II kohdassa olevien aineiden suhteen,iv) tilojen ympäristön osalta: P alueelliset erot, P suhde teolliseen toimintaan, erityisesti B ryhmän I ja II kohdassa olevien aineiden osalta, P suhde viljelykelpoisten tilojen hoitoon, erityisesti B-ryhmän II kohdan a ja b kohdassa olevien aineiden osalta;v) maatilojen tuotantojärjestelmät, joihin kuuluvat: P tehoviljelmät, P lihotusjärjestelmät, erityisesti A ryhmän aineiden osalta, P karjanhoitojärjestelmät, erityisesti ruokintajärjestelmät ja eläinten terveydenhoitoon käytettävät toimenpiteet,vi) ongelmat, joiden esiintyminen on odotettua tunnettujen ennakkotapausten tai muun tiedon valossa,vii) vaadittu kuluttajansuojan taso, kyseessä olevan aineen luonteen ja toksisuuden mukaisesti.B. OTANTAJÄRJESTELMÄJäsenvaltioiden on kunkin aineryhmän osalta ja terveyden tason ja aluettaan koskevien aiheellisten muuttuvien tekijöiden mukaisesti sovellettava otanta- ja tutkimusjärjestelmää II luvun määräysten mukaisesti.II LUKUOTANTATASOT JA OTANTATAAJUUSI. JÄÄMISTÄ, JOITA TARKOITETAAN LIITTEESSÄ I OLEVAN A KOHDAN I JA II RYHMÄSSÄEnsimmäisenä tämän direktiivin täytäntöönpanoa seuraavana vuonna jäsenvaltioiden on noudatettava ainakin seuraavia taajuuksia:A. A ryhmän I kohta1. Nuoret (alle kaksivuotiaat) lihotusnaudat:a) alkutarkastus, joka suoritetaan ainakin 0,15 %:lle niistä naudoista, joista ainakin 0,10 % on teuraseläimiä ja loput P toisin sanoen ainakin 0,05 % P tarkastetaan tilalla;b) jos kuuden kuukauden kuluessa vahvistetaan virallisesti yksi positiivinen löydös 1 000 näytettä kohti() edellä mainittujen otantatoimenpiteiden aikana, jäsenvaltioiden on mitattava mahdollisten jäämien määrä käyttämällä tehostettua otantataajuutta ainakin 0,25 %:lle niistä naudoista, joista ainakin 0,1 % tutkitaan tilalla.Tämä tutkimusten tehostaminen voidaan rajoittaa siihen eläinluokkaan ja aineeseen, josta positiivinen löydös tehtiin.Tämä voi lisäksi vielä rajoittua tuotantoalueeseen, jolta positiivinen löydös vahvistettiin.Nämä alueet määritetään sinä ajankohtana, jolloin 4 artiklassa tarkoitetut suunnitelmat hyväksytään;c) Jos sitten, kun a kohdassa mainittua otantataajuutta on sovellettu vuoden ajan, ei seuraavan vuoden aikana ole vahvistettu virallisesti yhtään positiivista löydöstä, jäsenvaltio voi soveltaa rutiinivaihetta vastaavaa otantaa, toisin sanoen 300 näytettä vuodessa.Nämä näytteet on otettava siten, että niistä saadaan ainakin 95-%:nen varmuus siitä, että jäämää esiintyy alle 1 %:ssa lihotusnautapopulaatiosta, jos yhtään positiivista löydöstä ei tehdä.Jos edellä mainitusta otannasta vahvistetaan virallisesti yksi positiivinen löydös, jäsenvaltion on mitattava mahdollisten jäämien määrät käyttämällä a kohdassa tarkoitettua alkuvaiheen otantataajuutta.2. Karsitut naudat P alkuvaihe: 700 näytettä, P tehostettu vaihe: 0,25 % teurastetuista lehmistä, P rutiinivaihe: 300 näytettä.3. Kaikki siat, lampaat ja vuohet ja kavioeläimet: P alkuvaihe: 700 näytettä, P rutiinivaihe: 300 näytettä, P tehostettu vaihe: kunkin kyseessä olevan lajin kohdalta toimitetaan rutiinivaiheessa suoritettu tarkastus kaksinkertaisena teurastettujen eläinten määrän ollessa vähintään 0,1 %.Periaatteita, jotka koskevat 1 alakohdassa eriteltyjen tutkimusvaiheiden välistä siirtymää, sovelletaan samoin 2 ja 3 ryhmiin.B. A ryhmän II kohta P alkuvaihe: 700 näytettä, P tehostettu vaihe: 0,25 % teurastetuista lehmistä, P rutiinivaihe: 300 näytettä.Yleisiä periaatteita, joita käytetään A kohdan I alakohdassa eriteltyjen tutkimusvaiheiden väliseen siirtymään, sovelletaan samoin tähän ryhmään.Alkuvaiheessa on otokset otettava siten, että niistä saadaan ainakin 99,9-%:nen varmuus, että jäämä esiintyy alle 1 %:ssa eläimistä, jos yhtään positiivista löydöstä ei tehdä.II. JÄÄMISTÄ, JOITA TARKOITETAAN A RYHMÄN III KOHDAN a ALAKOHDASSA1. Jäsenvaltioiden on suoritettava tarkastukset 0,10 %:lle teurastetuista eläimistä. Näitä tarkastuksia varten jäsenvaltioille on annettava oikeus: P mukauttaa tarkastustoimensa sellaisiksi, että niissä huomioidaan myyntilupa ja tälle myynnille asetettavat ehdot, P suorittamaan tarkastuksia ryhmiksi ryhmitellyistä aineista P rajoittamaan tarkastukset alueille, joilla tuotetaan eläinlajeja, joihin nämä aineet vaikuttavat.2. Siinä tapauksessa, että teurastamossa löydetään positiivinen löydös, sovelletaan 9 artiklaa.III. JÄÄMILLE, JOITA TARKOITETAAN A RYHMÄN III KOHDAN b ALAKOHDASSA1. Jäsenvaltioiden, jotka kieltävät tämän aineen käytön P mukaan lukien sen käytön eläinten hoitoon P ravinnoksi tarkoitetuille eläimille, on otettava vähintään 300 näytettä vuodessa.2. Muiden jäsenvaltioiden on tutkittava ainakin 0,01 % asianomaisen eläinlajin eläimistä, joista on otettava korkeintaan 300 näytettä kutakin lajia kohti.Jos positiivinen löydös vahvistetaan teurastamossa, on sovellettava 9 artiklaa.Jos yhden vuoden aikana ei ole vahvistettu yhtään positiivista löydöstä, on tarkastukset suoritettava ainakin 300 näytteestä vuosittain.Nämä otokset on otettava siten, että niistä saadaan ainakin 95-%:nen varmuus sille, että jos yhtään positiivista löydöstä ei tehdä, jäämää esiintyy vähemmässä kuin 1 %:ssa eläimistä.3. Kuhunkin jäsenvaltiossa löydettyyn positiiviseen tapaukseen on sovellettava 9 artiklaa siten, että tarkastuksia nostetaan 0,05 %:iin kyseisen eläinlajin teurastetuista eläimistä sillä hallinnollisella alueella, jossa positiivinen tapaus on havaittu.IV. AINEILLE, JOITA TARKOITETAAN B RYHMÄSSÄOtannan vuosittainen vähimmäistaajuus: 700 näytettä.Tarkastusmenettelyt eritellään jäsenvaltioiden 4 artiklan mukaisesti toimittamissa suunnitelmissa.Tarkastusten taajuuden on oltava seuraavien periaatteiden mukainen: P tarkastukset voidaan suorittaa alueellisesti (alueiden koon on oltava riittävän suuri kansallisen tuloksen vääristymisen välttämiseksi) ja ne voivat rajoittua tiettyihin eläinlajeihin, jotka edustavat näillä alueilla tapahtuvaa tuotantoa, P aineiden seuranta voidaan suorittaa käyttäen tutkittavien aineiden ryhmiä ("pooleja"), joissa kullekin aineelle tai aineryhmälle on suoritettava vähimmäistarkastus ja käytetään mahdollisuutta suorittaa tutkimus vaiheittain.

() Luxemburgin ja Kreikan osalta: yksi positiivinen löydös kuuden kuukauden aikana.