31980L1107

Neuvoston direktiivi 80/1107/ETY, annettu 27 päivänä marraskuuta 1980, työntekijöiden suojelemisesta vaaroilta, jotka liittyvät altistumiseen kemiallisille, fysikaalisille ja biologisille tekijöille työssä

Virallinen lehti nro L 327 , 03/12/1980 s. 0008 - 0013
Suomenk. erityispainos Alue 5 Nide 2 s. 0126
Kreikank. erityispainos: Luku 05 Nide 4 s. 0042
Ruotsink. erityispainos Alue 5 Nide 2 s. 0126
Espanjank. erityispainos: Luku 05 Nide 2 s. 0224
Portugalink. erityispainos: Luku 05 Nide 2 s. 0224


NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 27 päivänä marraskuuta 1980,

työntekijöiden suojelemisesta vaaroilta, jotka liittyvät altistumiseen kemiallisille, fysikaalisille ja biologisille tekijöille työssä (80/1107/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 100 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen(1), jonka se on tehnyt kuultuaan työturvallisuuden, työhygienian ja työterveyshuollon neuvoa antavaa komiteaa,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

sekä katsoo, että

Euroopan yhteisöjen työsuojelua koskevasta toimintaohjelmasta 29 päivänä kesäkuuta 1978 annetussa neuvoston päätöslauselmassa(4) edellytetään työntekijöiden suojelua kemiallisilta, fysikaalisilta ja biologisilta tekijöiltä koskevien säännösten ja toimenpiteiden yhdenmukaistamista; siksi on pyrittävä jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräyksien lähentämiseen samalla oloja kohentaen perustamissopimuksen 117 artiklan mukaisesti,

tutkimus toimenpiteistä, joihin jäsenvaltiot ovat ryhtyneet työntekijöiden suojelemiseksi vaaroilta, jotka liittyvät altistumiseen kemiallisille, fysikaalisille ja biologisille tekijöille työssä, paljastaa tiettyjä eroja; siksi tasapainoisen kehityksen vuoksi näitä toimenpiteitä, jotka vaikuttavat suoraan yhteismarkkinoiden toimintaan, on lähennettävä ja parannettava; lähentämisen ja parantamisen tulisi perustua yhteisiin periaatteisiin,

olisi varmistettava mainittu suojelu mahdollisimman laajalti ehkäisemällä altistuminen tai pitämällä se niin vähäisenä kuin käytännössä on mahdollista,

tämän vuoksi on tarkoituksenmukaista, että jäsenvaltiot hyväksyessään säännöksiä tällä alueella noudattaisivat joitakin vaatimuksia, mukaan lukien erityisesti raja-arvojen asettaminen; alustava luettelo tekijöistä voidaan antaa tässä direktiivissä vieläkin yksityiskohtaisempien vaatimusten soveltamiseksi; jäsenvaltiot määrittelevät tuleeko ja missä laajuudessa kutakin näistä vaatimuksista soveltaa kysymyksessä olevaan tekijään,

tässä direktiivissä säädetyssä ajassa tulisi antaa rajoitetun tekijöiden määrän osalta säännökset seurantatoimenpiteistä, joilla varmistetaan, että asianomaisille työntekijöille järjestetään tarkoituksenmukainen terveydentilan seuranta altistumisen aikana ja että tarpeellisia tietoja annetaan,

neuvosto asettaa tiettyjä aineita koskevat raja-arvot ja muut erityiset vaatimukset erillisissä direktiiveissä,

tiettyjä teknisiä näkökohtia, jotka koskevat erillisissä direktiiveissä asetettuja erityisiä vaatimuksia, voidaan tarkastella uudelleen tekniikan ja tieteen aloilla tapahtuneen kehityksen valossa,

työmarkkinaosapuolet osallistuvat työntekijöiden suojeluun, ja

koska Helleenien tasavallasta tulee vuoden 1979 liittymisasiakirjan mukaisesti Euroopan talousyhteisön jäsen 1 päivänä tammikuuta 1981, sille tulee antaa pitempi määräaika tämän direktiivin panemiseksi täytäntöön, jotta sillä olisi mahdollisuus luoda tarvittavat lainsäädännölliset, sosiaaliset ja tekniset rakenteet, erityisesti ne, jotka koskevat neuvotteluja molempien työmarkkinaosapuolien kanssa, työntekijöiden terveydentilan seurantaan tarvittavan järjestelmän rakentamista sekä tällaisen täytäntöönpanon valvontaa,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

1. Tämän direktiivin tarkoituksena on työntekijöiden suojelu heidän terveyttään ja turvallisuuttaan uhkaavilta vaaroilta, jotka syntyvät tai voivat syntyä altistumisesta haitallisina pidetyille kemiallisille, fysikaalisille ja biologisille tekijöille, mukaan lukien sellaisten vaarojen ehkäisy.

2. Tätä direktiiviä ei sovelleta:

- säteilylle altistuviin työntekijöihin, joihin sovelletaan Euroopan ydinenergiayhteisön perustamissopimusta,

- merikuljetuksiin,

- lentokuljetuksiin.

2 artikla

Tässä direktiivissä:

a) "tekijällä" tarkoitetaan mitä tahansa työssä esiintyvää kemiallista, fysikaalista tai biologista tekijää, joka voi olla haitallinen terveydelle;

b) "työntekijällä" tarkoitetaan ketä tahansa palkattua työtä tekevää henkilöä, joka altistuu tai voi altistua sellaisille tekijöille työssä;

c) "raja-arvolla" tarkoitetaan altistumisrajaa tai tekijän mukaan soveltuvassa mittaustavassa olevan biologisen indikaattorin rajaa.

3 artikla

1. Työntekijöiden tekijöille altistumisen välttämiseksi tai pitämiseksi niin vähäisenä kuin se on käytännössä mahdollista jäsenvaltioiden on antaessaan säädöksiä työntekijöiden suojelemiseksi joltain tekijältä otettava huomioon:

- 4 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet,

- 5 artiklassa tarkoitetut lisätoimenpiteet, milloin tekijä on mainittu liitteessä I olevassa luettelossa.

2. Edellä 1 kohtaa sovellettaessa jäsenvaltioiden on määriteltävä, sovelletaanko ja missä laajuudessa, kutakin 4 ja 5 artiklassa olevaa toimenpidettä sovelletaan, ottaen huomioon tekijän luonne, altistuksen määrä ja kesto, vaaran vakavuus ja siitä käytettävissä oleva tietämys yhdessä tarvittavien toimenpiteiden kiireellisyyden kanssa.

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että

- liitteessä II olevassa A osassa lueteltujen tekijöiden osalta työntekijöiden terveydentilaa seurataan tarkoituksenmukaisella tavalla altistumisen aikana,

- liitteessä II olevassa B osassa lueteltujen tekijöiden osalta työntekijöille tai heidän edustajilleen työpaikalla annetaan asianmukaista tietoa näiden tekijöiden aiheuttamasta vaarasta.

4. Edellä 3 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltaminen jäsenvaltioissa ei velvoita jäsenvaltioita soveltamaan 1 ja 2 kohtia.

4 artikla

Edellä 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä ovat:

1. tekijän käytön rajoittaminen työpaikalla;

2. altistuvien tai mahdollisesti altistuvien työntekijöiden määrän rajoittaminen;

3. altistumisen ehkäiseminen teknisillä toimenpiteillä;

4. raja-arvojen, näytteenottomenetelmien, mittausmenetelmien ja tulosten arviointimenettelyjen vahvistaminen;

5. suojelutoimenpiteet, joihin liittyy sopivien työtapojen ja työmenetelmien käyttö;

6. yleiset suojelutoimenpiteet;

7. henkilökohtaiset suojelutoimenpiteet, jos altistumista ei muilla keinoilla voida kohtuudella välttää;

8. hygieeniset toimenpiteet;

9. tietojen antaminen työntekijöille heidän altistumiseensa liittyvistä mahdollisista vaaroista, työntekijöiden noudatettavaksi tarkoitetuista teknisistä ehkäisytoimenpiteistä sekä työnantajan suorittamista ja työntekijöiden suoritettavaksi tarkoitetuista varotoimenpiteistä;

10. varoitus- ja turvamerkinnät;

11. työntekijöiden terveydentilan seuranta;

12. ajan tasalla olevien tiedostojen pitäminen altistustasoista, altistuneista työntekijöistä ja terveystiedoista;

13. hätätoimenpiteet tavallisesta poikkeavan altistumisten varalta;

14. milloin se on tarpeellista, yleinen tai rajoitettu tekijän käytön kieltäminen sellaisissa tapauksissa, joissa muut käytettävissä olevat keinot eivät mahdollista riittävän suojelun varmistamista.

5 artikla

Edellä 3 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettuja lisätoimenpiteitä ovat:

1. työntekijöiden lääketieteellisen seurannan järjestäminen ennen altistumista ja sen jälkeen säännöllisin väliajoin. Erikoistapauksissa on varmistettava, että sopiva terveyden seurantamenetelmä on sellaisten altistuneiden työntekijöiden käytettävissä, joiden altistuminen tekijälle on päättynyt;

2. työpaikan työntekijöiden tai heidän edustajiensa tiedonsaanti altistumismittauksien tuloksista ja altistumista ilmaisevien biologisten mittauksien yleisistä, henkilöä yksilöimättömistä tuloksista, jos näitä mittauksia tehdään;

3. kunkin kyseessä olevan työntekijän tiedonsaanti biologisten mittauksien tuloksista, jotka ilmaisevat hänen omaa altistumistaan;

4. ilmoittaminen työpaikan työntekijöille tai heidän edustajilleen siitä, missä artiklan 4 tarkoittamat raja-arvot ylitetään, ylitysten syistä ja toimenpiteistä, joihin ryhdytään tai on ryhdytty tilanteen korjaamiseksi;

5. työpaikan työntekijöiden tai heidän edustajiensa tiedonsaanti sellaisista sopivista tietolähteistä, joiden avulla he voivat parantaa tietojaan niistä vaaroista, joille he ovat alttiina.

6 artikla

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että

- työntekijöiden ja työnantajien järjestöjä kuullaan ennen kuin 3 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä koskevat säännökset annetaan ja että työntekijöiden edustajat yrityksissä ja laitoksissa, joissa heitä on, voivat tarkistaa, että näitä säännöksiä sovelletaan tai että he voivat osallistua niiden soveltamiseen,

- jokaiselle työntekijälle, joka kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaan joudutaan lääketieteellisin perustein tilapäisesti poistamaan jollekin tekijälle altistumista aiheuttavasta työstä, tarjotaan muuta työtä, jos mahdollista,

- tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi toteutettavat toimenpiteet ovat sopusoinnussa kansanterveyden ja ympäristön suojelemisen tarpeen kanssa.

7 artikla

Tällä direktiivillä ja 8 artiklassa tarkoitetuilla erityisdirektiiveillä ei rajoiteta jäsenvaltioiden aihetta antaa ja soveltaa lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, joilla varmistetaan työntekijälle parempi suojelu.

8 artikla

1. Neuvoston on komission ehdotuksesta asetettava liitteessä I mainituista tekijöistä antamissaan erityisissä direktiiveissä sitova raja-arvo tai sitovia raja-arvoja ja muita sovellettavia erityisvaatimuksia.

2. Erityisdirektiivien otsikoissa on oltava juokseva numerointi.

3. Mukauttamisen tekniikan kehitykseen 10 artiklassa olevan menettelyn mukaisesti tulee rajoittua liitteessä III lueteltuihin teknisiin näkökohtiin erityisdirektiiveissä säädettyjen edellytysten mukaisesti.

9 artikla

1. Huomioon ottaen 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun teknilliseen kehitykseen sopeutumisen, perustetaan komitea, joka koostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana toimii komission edustaja.

2. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

10 artikla

1. Kun tässä artiklassa säädettyä menettelyä on noudatettava, asian saattaa komitean käsiteltäväksi sen puheenjohtaja omasta aloitteestaan tai jonkin jäsenvaltion edustajan pyynnöstä.

2. Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Päätökset tehdään sellaisella 41 äänen enemmistöllä, joka saadaan kun jäsenvaltioiden äänet painotetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

3. a) Komissio päättää suunnitelluista toimenpiteistä, jos ne ovat komitean lausunnon mukaiset.

b) Jos suunnitellut toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai lausuntoa ei ole annettu, komissio tekee viipymättä neuvostolle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Neuvosto ratkaisee asian määräenemmistöllä.

c) Jos neuvosto ei ole ratkaissut asiaa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun ehdotus on tullut vireille neuvostossa, komissio tekee päätöksen ehdotetuista toimenpiteistä.

11 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan kolmen vuoden kuluessa sen tiedoksi antamisesta ja niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Tämä määräaika on kuitenkin 3 artiklan 3 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan osalta neljä vuotta.

Edellä olevista säännöksistä poiketen Helleenien tasavallan osalta ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa säädetyt määräajat ovat vastaavasti neljä ja viisi vuotta.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset komissiolle.

12 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 27 päivänä marraskuuta 1980.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

J. SANTER

(1) EYVL N:o C 89, 5.4.1979, s. 6

(2) EYVL N:o C 59, 10.3.1980, s. 73

(3) EYVL N:o C 297, 28.11.1979, s. 5

(4) EYVL N:o C 165, 11.7.1978, s. 1

LIITE I

Luettelo 3 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa ja 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista tekijöistä

Akryylinitriili

Asbesti

Arseeni ja sen yhdisteet

Bentseeni

Kadmium ja sen yhdisteet

Elohopea ja sen yhdisteet

Nikkeli ja sen yhdisteet

Lyijy ja sen yhdisteet

Klooratut hiilivedyt: - kloroformi

- paradiklooribentseeni

- hiilitetrakloridi

LIITE II

A Luettelo 3 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetuista tekijöistä:

1. Asbesti

2. Lyijy ja sen yhdisteet

B Luettelo 3 artiklan 3 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetuista tekijöistä:

1. Asbesti

2. Arseeni ja sen yhdisteet

3. Kadmium ja sen yhdisteet

4. Elohopea ja sen yhdisteet

5. Lyijy ja sen yhdisteet

LIITE III

Tekniset näkökohdat, joita tarkoitetaan 8 artiklan 3 kohdassa

1. Raja-arvoa koskevat näytteenottomenettelyt ja mittausmenetelmät (mukaan lukien laadunvalvonta) sikäli, kuin sellaisilla menettelyillä ja menetelmillä ei ole vaikutusta raja-arvojen määrälliseen merkitykseen.

2. Altistumista ennen, altistumisen aikana ja altistumisen loppumisen jälkeen tapahtuvaa lääketieteellistä seurantaa sekä tiedostojen pitämistä sellaisen seurannan tuloksista koskevat käytännölliset suositukset.

3. Käytännön menettelyt, jotka koskevat ilman epäpuhtausmittauksien tuloksia ja altistuneiden työntekijöiden luetteloja koskevan tiedon järjestämistä ja säilyttämistä.

4. Käytännön suositukset, jotka koskevat sellaisiin työpaikkoihin asennettavia hälytysjärjestelmiä, joissa voi tapahtua epänormaaleja altistumisia.

5. Epätavallisten päästöjen yhteydessä käytettäviä hätämenettelytapoja koskevat käytännön suositukset.

6. Yleiset ja henkilökohtaiset suojelutoimenpiteet tiettyjä työvaiheita varten (kuten huolto- ja korjaustyöt), joiden aikana ei voida taata, että tekijöiden pitoisuudet tai intensiteetit pysyvät raja-arvojen alapuolella.

7. Menettelyt, jotka koskevat yleisiä hygieniavaatimuksia ja henkilökohtaisen hygienian varmistamiseksi tarvittavia keinoja.

8. Merkinnät, joiden avulla tunnistetaan alueet, joissa voi esiintyä merkittävää altistumista, ja varotoimenpiteet, joihin on ryhdyttävä.