NEUVOSTON ASETUS (ETY) N:o 954/79,

annettu 15 päivänä toukokuuta 1979,

siitä, miten jäsenvaltiot ratifioivat linjakonferenssien käyttäytymissääntöjä koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen tai liittyvät siihen

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 84 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon komission laatiman asetusluonnoksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (),

sekä katsoo, että

Yhdistyneiden Kansakuntien kauppa- ja kehityskokouksen yhteydessä kokoontunut konferenssi on laatinut linjakonferenssien käyttäytymissääntöjä koskevan yleissopimuksen, joka on avoinna ratifioimista ja liittymistä varten,

kysymykset, joita käyttäytymissäännöt koskevat, ovat tärkeitä jäsenvaltioiden lisäksi myös yhteisölle, erityisesti meriliikenteen ja kaupankäynnin kannalta, minkä vuoksi on tärkeää, että näiden sääntöjen suhteen omaksutaan yhteinen kanta,

yhteisessä kannassa olisi otettava huomioon perustamissopimuksen periaatteet ja tavoitteet sekä merkittävästi edistettävä kehitysmaiden pyrkimyksiä meriliikenteen alalla pyrkien samalla siihen, että tällä alalla jatkuvasti noudatetaan OECD-maiden linjavarustamoiden noudattamia ja OECD-maiden välisessä kaupankäynnissä noudatettuja kaupallisia periaatteita,

koska käyttäytymissäännöissä ei ole määräystä, jonka mukaan yhteisö sellaisenaan voi liittyä niihin, edellä tarkoitettujen periaatteiden ja tavoitteiden huomioon ottamiseksi on tärkeää, että jäsenvaltiot ratifioivat käyttäytymissäännöt tai liittyvät niihin tässä asetuksessa säädettyjä järjestelyjä noudattaen, ja

vaikka tunnustetaan konferenssien vakauttava asema luotettavien palvelujen turvaamisessa rahdinantajille, on tärkeää välttää näiden konferenssien taholta mahdollisia perustamissopimuksen kilpailusääntöjen loukkauksia; komissio tekee tämän vuoksi neuvostolle ehdotuksen asetukseksi kyseisten sääntöjen soveltamisesta meriliikenteeseen,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Ratifioidessaan linjakonferenssien käyttäytymissääntöjä koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen tai liittyessään siihen jäsenvaltioiden on ilmoitettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille kirjallisesti siitä, että ratifiointi tai liittyminen on tapahtunut tämän asetuksen mukaisesti.

2. Ratifioimis- tai liittymiskirjaan on liitettävä liitteessä I esitetyt varaumat.

2 artikla

1. Olemassa olevaan konferenssiin kuuluvan samaa kansallisuutta edustavien linjavarustamoiden ryhmän on päätettävä toisen samaa kansallisuutta edustavan linjavarustamon kanssa käytävissä kaupallisissa neuvotteluissa, voiko viimeksi mainittu osallistua konferenssiin kansallisena linjavarustamona.

Jos perustetaan uusi konferenssi, samaa kansallisuutta edustavien linjavarustamoiden on päätettävä kaupallisissa neuvotteluissa, mitkä niistä voivat osallistua konferenssiin kansallisina linjavarustamoina.

2. Jos 1 kohdassa tarkoitetuissa neuvotteluissa ei päästä sopimukseen, kukin jäsenvaltio voi jonkin linjavarustamon, jota asia koskee, pyynnöstä ja kaikkia asianomaisia linjavarustamoita kuultuaan toteuttaa tarvittavat toimenpiteet erimielisyyden ratkaisemiseksi.

3. Jäsenvaltion on varmistettava, että kaikkia aluksia käyttäviä linjavarustamoita, jotka ovat Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksessa tarkoitetulla tavalla sijoittautuneet sen alueelle, kohdellaan samalla tavoin kuin linjavarustamoita, joiden kotipaikka on sen alueella ja joita johdetaan siellä.

3 artikla

1. Jos linjakonferenssi on tehnyt pooli-, satamapaikka- tai purjehdussopimuksen taikka jonkin muun käyttäytymissääntöjen 2 artiklassa tarkoitetun sopimuksen lastinjaosta, se lastin määrä, joka käyttäytymissääntöjen mukaan kuuluu kunkin jäsenvaltion kyseiseen liikenteeseen osallistuvien kansallisten linjavarustamoiden ryhmälle tai kyseiseen liikenteeseen kolmansien maiden linjavarustamoina osallistuville jäsenvaltioiden linjavarustamoille, jaetaan uudelleen, jos linjavarustamot, jotka ovat konferenssin jäseniä ja uudelleenjakosääntöjen osapuolia, eivät päätä toisin. Tämä lastiosuuksien uudelleenjako toteutetaan niiden linjavarustamoiden yksimielisellä päätöksellä, jotka ovat konferenssin jäseniä ja jotka osallistuvat uudelleenjakoon, ja siten, että kaikki nämä varustamot saavat kohtuullisen osuuden konferenssiliikenteestä.

2. Kunkin osallistujan lopullinen osuus määritellään kaupallisia periaatteita noudattaen ja ottaen erityisesti huomioon seuraavat seikat:

a)

sen lastin määrä, jonka konferenssi kuljettaa ja jonka ne jäsenvaltiot tuottavat, joiden liikenteestä konferenssi huolehtii;

b)

linjavarustamoiden aikaisempi osallistuminen siihen liikenteeseen, jota pooli koskee;

c)

konferenssin kuljettaman ja jäsenvaltioiden satamien kautta laivatun lastin määrä;

d)

niiden rahdinantajien tarpeet, joiden lastia konferenssi kuljettaa.

3. Jos 1 kohdassa tarkoitetusta lastien uudelleenjaosta ei päästä sopimukseen, asia ratkaistaan osapuolen pyynnöstä sovittelussa liitteessä II kuvattua menettelyä noudattaen. Sovittelumenettelyssä ratkaisematta jääneet erimielisyydet voidaan osapuolten suostumuksella saattaa välimiesmenettelyssä ratkaistaviksi. Tällöin välitystuomio on sitova.

4. Osuuksia, jotka on jaettu 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti, arvioidaan uudelleen etukäteen vahvistetuin, säännöllisin määräajoin ottaen huomioon 2 kohdassa mainitut seikat ja erityisesti sen, että rahdinantajille tarjotaan riittäviä ja tehokkaita palveluja.

4 artikla

1. Jos yhteisön jäsenvaltion ja sellaisen käyttäytymissääntöjen osapuolena olevan valtion välisessä konferenssiliikenteessä, joka ei ole OECD-maa, muun OECD-maan linjavarustamo haluaa osallistua tämän asetuksen 3 artiklassa säädettyyn uudelleenjakoon, se voi osallistua uudelleenjakoon valtion- tai varustamotasolla määritellyn vastavuoroisuuden mukaisesti.

2. Käyttäytymissääntöjen 2 artiklaa ei sovelleta jäsenvaltioiden väliseen konferenssiliikenteeseen eikä vastavuoroisuuden perusteella jäsenvaltioiden ja muiden käyttäytymissääntöjen osapuolena olevien OECD-maiden väliseen konferenssiliikenteeseen, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 3 kohdan soveltamista.

3. Tämän artiklan 2 kohta ei vaikuta käyttäytymissääntöjen mukaan kansallisiksi linjavarustamoiksi tunnustettujen kehitysmaiden linjavarustamoiden mahdollisuuksiin osallistua kolmannen maan linjavarustamoina tähän liikenteeseen käyttäytymissääntöjen 2 artiklassa ilmaistujen periaatteiden mukaisesti, jos linjavarustamot:

a)

jo ovat tätä liikennettä hoitavan konferenssin jäseniä; taikka

b)

ovat päässeet tällaiseen konferenssiin käyttäytymissääntöjen 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

4. Käyttäytymissääntöjen 3 artiklaa ja 14 artiklan 9 kohtaa ei sovelleta jäsenvaltioiden väliseen konferenssiliikenteeseen eikä vastavuoroisuuden perusteella jäsenvaltioiden ja muiden käyttäytymissääntöjen osapuolena olevien OECD-maiden väliseen konferenssiliikenteeseen.

5. Jäsenvaltioiden välisessä konferenssiliikenteessä sekä jäsenvaltioiden ja muiden käyttäytymissääntöjen osapuolena olevien OECD-maiden välisessä konferenssiliikenteessä jäsenvaltioiden rahdinantajat ja linjavarustamot eivät voi vaatia käyttäytymissääntöjen VI luvussa määrättyjen erimielisyyksien ratkaisemisessa noudatettavien menettelyjen noudattamista keskinäisissä suhteissaan eivätkä vastavuoroisuuden perusteella suhteissaan muiden OECD-maiden rahdinantajiin ja linjavarustamoihin, jos ne ovat sopineet, että erimielisyyksien ratkaisemisessa noudatetaan muita menettelyjä. Niiden on erityisesti käytettävä hyväkseen käyttäytymissääntöjen 25 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia mahdollisuuksia ratkaista erimielisyydet muita kuin käyttäytymissääntöjen VI luvussa määrättyjä menettelyjä noudattaen.

5 artikla

Jäsenvaltion kansallisten linjavarustamoiden on kuultava jäsenvaltion liikennettä koskevassa konferenssisopimuksessa määriteltyjä muita kuin tämän asetuksen 3 artiklassa tarkoitettuja asioita koskevien päätösten tekemistä varten muita konferenssin jäseninä olevia yhteisön linjavarustamoita ennen suostumuksensa antamista tai epäämistä.

6 artikla

Jäsenvaltioiden on komissiota kuultuaan hyvissä ajoin annettava tämän asetuksen täytäntöönpanon edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 15 päivänä toukokuuta 1979.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

R. BOULIN

() EYVL N:o C 131, 5.6.1978, s. 34

() EYVL N:o C 269, 13.11.1978, s. 46

LIITE I

VARAUMAT

Ratifioidessaan yleissopimuksen tai liittyessään siihen jäsenvaltiot tekevät seuraavat kolme varaumaa ja antavat seuraavan tulkintaselityksen:

1. Käyttäytymissääntöjä sovellettaessa käsitteeseen «kansallinen linjavarustamo» voivat, jos on kysymys Euroopan talousyhteisön jäsenvaltiosta, kuulua aluksia käyttävät linjavarustamot, jotka ovat Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksessa tarkoitetulla tavalla sijoittautuneet tämän jäsenvaltion alueelle.

2. a) Käyttäytymissääntöjen 2 artiklaa ei sovelleta yhteisön jäsenvaltioiden väliseen konferenssiliikenteeseen eikä vastavuoroisuuden perusteella yhteisön jäsenvaltioiden ja muiden käyttäytymissääntöjen osapuolena olevien OECD-maiden väliseen konferenssiliikenteeseen, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän varauman b alakohdan soveltamista.

b) Tämän varauman a alakohta ei vaikuta käyttäytymissääntöjen mukaan kansallisiksi linjavarustamoiksi tunnustettujen kehitysmaiden linjavarustamoiden mahdollisuuksiin osallistua kolmannen maan linjavarustamoina tähän liikenteeseen käyttäytymissääntöjen 2 artiklassa ilmaistujen periaatteiden mukaisesti, jos linjavarustamot:

i) jo ovat tätä liikennettä hoitavan konferenssin jäseniä; taikka

ii) on hyväksytty tällaiseen konferenssiin käyttäytymissääntöjen 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

3. Käyttäytymissääntöjen 3 artiklaa ja 14 artiklan 9 kohtaa ei sovelleta jäsenvaltioiden väliseen konferenssiliikenteeseen eikä vastavuoroisuuden perusteella jäsenvaltioiden ja muiden käyttäytymissääntöjen osapuolena olevien OECD-maiden väliseen konferenssiliikenteeseen.

4. Liikenteessä, johon käyttäytymissääntöjen 3 artiklaa sovelletaan, mainitun artiklan viimeisen virkkeen katsotaan tarkoittavan, että:

a) molemmat kansallisten linjavarustamoiden ryhmät sovittavat yhteen kantansa ennen kuin ne äänestävät maidensa välistä liikennettä koskevista asioista;

b) virke koskee vain asioita, joihin konferenssisopimuksen mukaan vaaditaan kummankin asianomaisen kansallisten linjavarustamoiden ryhmän suostumus, eikä kaikkia asioita, joista konferenssisopimuksessa määrätään.

LIITE II

ASETUKSEN 3 ARTIKLAN 3 KOHDASSA TARKOITETTU SOVITTELUMENETTELY

Erimielisyyden osapuolet nimeävät yhden tai useamman sovittelijan.

Jos he eivät pääse sopimukseen asiassa, kukin erimielisyyden osapuoli nimeää sovittelijan, ja näin nimetyt sovittelijat nimeävät vielä yhden sovittelijan, joka toimii puheenjohtajana. Jos osapuoli ei nimeä sovittelijaa tai jos osapuolten nimeämät sovittelijat eivät pääse puheenjohtajasta sopimukseen, kansainvälisen kauppakamarin puheenjohtaja huolehtii tarvittavista nimeämisistä osapuolen pyynnöstä.

Sovittelijat pyrkivät kaikin tavoin ratkaisemaan erimielisyyden. He päättävät noudatettavasta menettelystä. Erimielisyyden osapuolet maksavat heidän palkkionsa.