NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 25 päivänä heinäkuuta 1977,

työpaikkojen turvamerkintää koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä (77/576/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 100 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(1),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

sekä katsoo, että

sosiaalisesta toimintaohjelmasta 21 päivänä tammikuuta 1974 annetussa päätöslauselmassaan(3) neuvosto on vahvistanut tarpeen parantaa turvallisuutta ja terveyden suojelua työpaikoilla osana elin- ja työolojen parantamista,

henkilöiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus on lisännyt huomattavasti työtapaturmariskiä ja ammattitautiriskiä erityisesti jäsenvaltioiden välisten työn organisointia koskevien erojen, eri kielten ja tästä aiheutuvien väärinymmärrysten ja virheiden vuoksi; näitä yhteismarkkinoiden toiminnan esteenä olevia vaikeuksia voidaan vähentää yhteisön turvamerkkijärjestelmän käyttöönotolla,

yhtenäisten turvamerkkien käytöstä on hyötyä sekä työntekijöille yrityksissä tai niiden ulkopuolella olevilla työpaikoilla että muille tällaisiin paikkoihin pääseville henkilöille,

yhteisön turvamerkkijärjestelmä voi olla tehokas vain jos se varmistetaan yhtenäistetyillä säännöksillä, jos merkit ovat mahdollisimman yksinkertaisia ja hyvin erottuvia, jos niissä käytetään mahdollisimman vähän sanallisia selityksiä ja jos asianomaiset henkilöt saavat lisäksi toistuvasti täydelliset tiedot niistä, ja

tekniikan kehitys ja kansainvälisten opasteiden laadintamenetelmien tuleva kehitys edellyttävät, että turvamerkit saatetaan ajan tasalle; yhteisön merkkeihin liittyvien tarvittavien toimenpiteiden suorittamisen helpottamiseksi olisi jäsenvaltioiden ja komission välille saatava aikaan läheinen yhteistyö; tätä varten olisi asetettava erityiskomitea,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

1. Tätä direktiiviä sovelletaan työpaikkojen turvamerkkeihin.

2. Tätä direktiiviä ei sovelleta:

a) rautatie-, maantie-, sisävesi-, meri- ja lentokuljetuksissa käytettäviin merkkeihin;

b) vaarallisten aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamista varten säädettyihin merkkeihin;

c) hiilikaivoksiin.

2 artikla

1. Tässä direktiivissä:

a) "turvamerkinnällä"

tarkoitetaan merkintää, jolla viitataan tiettyyn kohteeseen tai tilanteeseen ja annetaan turvatietoja turvavärin tai -merkin avulla,

b) "turvavärillä"

tarkoitetaan väriä, jolle on annettu erityinen turvamerkitys,

c) "kontrastivärillä"

tarkoitetaan turvaväristä selvästi eroavaa väriä, jolla annetaan lisätietoa,

d) "turvamerkillä"

tarkoitetaan merkkiä, jossa geometrinen muoto, väri ja symboli yhdistyvät siten, että sillä annetaan yksityiskohtaista turvatietoa,

e) "kieltomerkillä"

tarkoitetaan turvamerkkiä, jolla kielletään vaaraa todennäköisesti aiheuttava toiminta,

f) "varoitusmerkillä"

tarkoitetaan vaarasta varoittavaa turvamerkkiä,

g) "käskymerkillä"

tarkoitetaan turvamerkkiä, jolla määrätään tietystä velvoitteesta,

h) "hätätilanteisiin tarkoitetulla merkillä"

tarkoitetaan turvamerkkiä, joka osoittaa vaaratilanteessa poistumistien, tien hätävarusteiden luo tai pelastusvälineiden sijainnin,

i) "tiedotusmerkillä"

tarkoitetaan turvamerkkiä, jossa on muita kuin e-h kohdassa tarkoitettuja turvatietoja,

j) "lisämerkillä"

tarkoitetaan turvamerkkiä, jota käytetään vain jonkin e-h kohdassa tarkoitetun merkin yhteydessä ja jossa on lisätietoja,

k) "symbolilla"

tarkoitetaan kuvaa, joka esittää tiettyä tilannetta ja jota käytetään jossakin e-h kohdassa tarkoitetussa turvamerkissä.

2. Turva- ja kontrastivärien merkityksen ja käytön sekä turvamerkkien muodon, mallin ja merkityksen on oltava sellaisia kuin liitteessä I on määritelty.

3 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että:

- kaikkien työpaikkojen turvamerkinnät ovat liitteessä I olevien periaatteiden mukaisia,

- vain liitteessä II määriteltyjä turvamerkkejä käytetään osoittamaan vaaratilanteet ja antamaan kyseisessä liitteessä määrättyjä tietoja,

- voimassa olevia liikennemerkkejä käytetään työpaikan sisäisen liikenteen ohjaamisessa.

4 artikla

Liitteessä I olevan 2-6 kohdan ja liitteen II muutokset, joita tarvitaan liitteiden mukauttamiseksi tekniikan muutoksiin ja tulevaan kansainvälisten merkkejä koskevien menetelmien kehitykseen, tehdään 6 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

5 artikla

1. Perustetaan komitea, jossa on jäsenvaltioiden edustajat ja puheenjohtajana on komission edustaja.

2. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

6 artikla

1. Kun tässä artiklassa säädettyä menettelyä käytetään, asian saattaa komiteassa vireille sen puheenjohtaja joko omasta aloitteestaan tai jonkin jäsenvaltion edustajan pyynnöstä.

2. Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Päätökset tehdään sellaisella 41 äänen enemmistöllä, joka saadaan kun jäsenvaltioiden äänet painotetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

3. a) Komissio päättää suunnitelluista toimenpiteistä, jos ne ovat komitean lausunnon mukaiset.

b) Jos suunnitellut toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai lausuntoa ei ole annettu, komissio tekee viipymättä neuvostolle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Neuvosto ratkaisee asian määräenemmistöllä.

c) Jos neuvosto ei ole ratkaissut asiaa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asia on tullut vireille neuvostossa, komissio tekee päätöksen ehdotetuista toimenpiteistä.

7 artikla

1. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet 1 päivään tammikuuta 1979 mennessä ja niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. Niiden on sovellettava näitä toimenpiteitä viimeistään 1 päivästä tammikuuta 1981 alkaen.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

8 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 25 päivänä heinäkuuta 1977.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

H. SIMONET

(1) EYVL N:o C 178, 2.8.1976, s. 57

(2) EYVL N:o C 278, 24.11.1976, s. 3

(3) EYVL N:o C 13, 12.2.1974, s. 1

LIITE I

TURVAMERKINNÄN PERUSPERIAATTEET

1 YLEISTÄ

1.1 Turvamerkinnällä on tarkoitus kiinnittää huomio nopeasti ja yksiselitteisesti kohteisiin ja tilanteisiin, jotka saattavat aiheuttaa erikseen määriteltyjä vaaroja.

1.2 Turvamerkinnällä ei missään tapauksessa korvata tarvittavia suojelutoimenpiteitä.

1.3 Turvamerkintää saadaan käyttää vain turvallisuuteen liittyvien tietojen antamiseen.

1.4 Turvamerkinnän tehokkuus riippuu erityisesti siitä, että kaikki merkinnästä todennäköisesti hyötyvät henkilöt saavat toistuvasti täydelliset tiedot siitä.

2 TURVA- JA KONTRASTIVÄRIT

2.1 Turvavärien merkitys

>TAULUKON PAIKKA>

2.2 Kontrastivärit ja symbolien värit

>TAULUKON PAIKKA>

3 TURVAMERKKIEN GEOMETRINEN MUOTO JA MERKITYS

>TAULUKON PAIKKA>

4 MERKKIEN MUOTOJEN JA VÄRIEN YHDISTELMÄT JA NIIDEN MERKITYKSET

>TAULUKON PAIKKA>

5 TURVAMERKKIEN MUOTOILU

5.1 Kieltomerkit

Tausta: valkoinen, symboli tai teksti: musta.

Punaista turvaväriä on oltava reunojen ympärillä ja poikittaisviivassa, ja sen on peitettävä vähintään 35 % merkin pinnasta.

5.2 Varoitus-, käsky-, hätätilanteisin tarkoitetut ja tiedotusmerkit

Tausta: turvaväri; symboli tai teksti: kontrastiväri.

Keltaisessa kolmiossa on oltava mustat reunat. Turvavärin on peitettävä vähintään 50 % merkin pinnasta.

5.3 Lisämerkit

Tausta: valkoinen; teksti: musta,

tai

tausta: turvaväri; teksti: kontrastiväri.

5.4 Symbolit

Mallin on oltava mahdollisimman yksinkertainen ja ymmärtämisen kannalta epäolennaiset yksityiskohdat on jätettävä pois.

6 VAARAN MERKITSEMINEN VÄRIYHDISTELMÄLLÄ KELTAINEN/MUSTA

>VIITTAUS FILMIIN>

(Turvavärin osuus vähintään 50 %)

Pysyvästi vaarallisten paikkojen tunnistaminen, kuten:

- paikat, joissa on törmäyksen, putoamisen, kompastumisen tai putoavien esineiden vaara,

- portaat, aukot lattioissa, jne.