NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 24 päivänä heinäkuuta 1973,

muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen sijoittautumisvapauden rajoitusten poistamisesta (73/240/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 54 artiklan 2 ja 3 kohdan,

ottaa huomioon sijoittautumisvapauden rajoitusten poistamiseksi annetun yleisen toimintaohjelman (1) ja erityisesti sen IV osaston C jakson,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (3),

sekä katsoo, että

edellä mainitussa yleisessä toimintaohjelmassa määrätään kaikenlaisen muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin kohdistuvan syrjinnän poistamisesta siltä osin kun on kyse muuta ensivakuutusliikettä kuin henkivakuutusta harjoittavan liikkeen sijoittautumisesta,

tämän yleisen toimintaohjelman mukaisesti asioimistojen ja sivukonttoreiden perustamista koskevien rajoitusten poistaminen riippuu ensivakuutusyritysten kohdalla liiketoiminnan aloittamista ja harjoittamista koskevien edellytysten yhteensovittamisesta; tällainen yhteensovittaminen on toteutettu muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen osalta 24 päivänä heinäkuuta 1973 annetulla neuvoston ensimmäisellä direktiivillä,

tämän direktiivin soveltamisala on kaikissa suhteissa sama kuin ensimmäisen yhteensovittamisdirektiivin liitteessä olevassa A kohdassa määritelty; on näyttänyt kuitenkin järkevältä jättää vientiluottovakuutukset soveltamisalan ulkopuolelle yhteensovittamisen toteuttamiseksi, ja

edellä mainitun yleisen toimintaohjelman mukaisesti on poistettava rajoitukset, jotka koskevat oikeutta liittyä toimialajärjestöihin, jos kyseisten henkilöiden ammatilliseen toimintaan liittyy tämän oikeuden käyttäminen,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Jäsenvaltioiden on poistettava sijoittautumisvapauden rajoitusten poistamiseksi annetun yleisen toimintaohjelman I osastossa tarkoitetuilta luonnollisilta henkilöiltä ja yrityksiltä, jäljempänä "edunsaajat", toimintaohjelman III osastossa tarkoitetut rajoitukset, jotka vaikuttavat oikeuteen aloittaa ja harjoittaa liiketoimintaa ensimmäisen yhteensovittamisdirektiivin 1 artiklassa määritellyissä vakuutusluokissa itsenäisenä ammatinharjoittajana.

"Ensimmäisellä yhteensovittamisdirektiivillä" tarkoitetaan muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 24 päivänä heinäkuuta 1973 annettua ensimmäistä neuvoston direktiiviä.

Vientiluottovakuutuksiin nähden voidaan nämä rajoitukset kuitenkin pitää ennallaan, kunnes ensimmäisen yhteensovittamisdirektiivin 2 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettu yhteensovittaminen on toteutettu.

2 artikla

1. Jäsenvaltioiden on poistettava erityisesti rajoitukset, jotka:

a) estävät edunsaajia sijoittautumasta vastaanottavaan jäsenvaltioon samoin edellytyksin ja samoin oikeuksin kuin tuon maan kansalaiset;b) johtuvat hallintokäytännöstä ja merkitsevät, että edunsaajia kohdellaan syrjivästi verrattuna tuon maan kansalaisten saamaan kohteluun.

2. Poistettaviin rajoituksiin on kuuluttava erityisesti sellaiset, joilla rajoitetaan tai estetään seuraavilla tavoilla edunsaajia sijoittautumasta:

a) Saksassa:

Säännökset, joilla annetaan liittohallituksen talousministeriölle vapaa harkintavalta asettaa erityiset liiketoiminnan aloittamisen edellytykset ulkomaalaisille ja estää heitä harjoittamasta tätä liiketoimintaa Saksan liittotasavallassa (6 päivänä kesäkuuta 1931 annetun lain (VAG), 106 artiklan 2 kohdan n:o 1 yhdessä 8 artiklan 1 kohdan n:o 3 kanssa, 106 artiklan 2 kohdan viimeinen lause ja 111 artiklan 2 kohta);

b) Belgiassa:

Velvollisuus pitää hallussaan "Carte professionelle" -asiakirja (19 helmikuuta 1965 annetun lain 1 artikla);

c) Ranskassa:

- Vaatimus erityisluvasta (15 päivänä helmikuuta 1917 annetun lain 2 artiklan 2 kohta, sellaisena kuin se on muutettuna ja lisättynä 30 päivänä lokakuuta 1935 annetulla "decret-loi"-säädöksellä - 19 päivänä elokuuta 1941 annetun "decret"-säädöksen 1 ja 2 artikla niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen - 13 päivänä elokuuta 1947 annetun "decret"-säädöksen 2 ja 10 artikla niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen);

- Velvollisuus järjestää takaus tai muu erityinen vakuus vastavuoroisena vaatimuksena (15 päivänä helmikuuta 1917 annetun lain 2 artiklan 2 kohta, sellaisena kuin se on muutettuna ja lisättynä 30 päivänä lokakuuta 1935 annetulla "decret-loi"-säädöksellä - 14 päivänä kesäkuuta 1938 annetun "decret-loi"-säädöksen 42 artikla - 30 päivänä joulukuuta 1938 annetun "decret-loi"-säädöksen 143 artikla siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen - 14 päivänä joulukuuta 1966 annetun "decret-loi"-säädöksen 9, 10 ja 11 artikla);

- Velvollisuus tallettaa vakuutusteknistä vastuuvelkaa vastaavat varat (30 päivänä joulukuuta 1938 annetun "decret"-säädöksen 179 artikla siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen - 13 päivänä elokuuta 1947 annetun "decret"-säädöksen 8 ja 13 artikla niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen - 14 päivänä joulukuuta 1966 annetun "decret" -säädöksen 1 osasto).

d) Irlannissa:

Säännös, jonka mukaan vakuutusliikkeen toimiluvan saamiseksi yhtiön on oltava rekisteröity Irlannin yhtiölain mukaisesti, kaksi kolmasosaa sen osakkeista tai osuuksista on oltava Irlannin kansalaisten omistamia ja enemmistön hallituksen jäsenistä (kokopäivätoimisen toimitusjohtajan lisäksi) on oltava Irlannin kansalaisia (vuoden 1936 vakuutuslain 12 jakso, vuoden 1964 vakuutuslain 7 jakso).

3. Niitä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, joissa asetetaan edunsaajalle velvollisuus tehdä tallete tai järjestää erityinen vakuus, ei ole poistettava niin kauan kuin yritykset eivät täytä ensimmäisen yhteensovittamisdirektiivin 16 ja 17 artiklan mukaisia taloudellisia edellytyksiä saman direktiivin 30 artiklan 1 ja 2 kohdan säännösten mukaisesti.

3 artikla

1. Jos vastaanottava jäsenvaltio vaatii omilta kansalaisiltaan, jotka haluavat ryhtyä johonkin 1 artiklassa tarkoitettuun toimintaan, todisteen hyvästä maineesta ja todisteen, etteivät he ole aikaisemmin olleet konkurssissa tai jommankumman näistä todisteista, tuon valtion on hyväksyttävä muiden jäsenvaltioiden kansalaisilta riittäväksi todisteeksi esitetty ote rikosrekisteristä tai, jos sellaista ei ole, näiden edellytysten toteutumista osoittava vastaava asiakirja, jonka on antanut sen maan toimivaltainen oikeus- tai hallintoviranomainen, josta henkilö on peräisin tai josta hän tulee.

2. Jos siinä maassa, josta henkilö on peräisin tai josta hän tulee, ei anneta tällaista todistusta hyvästä maineesta tai siitä, ettei henkilö ole aikaisemmin ollut konkurssissa, sen sijasta voidaan esittää valaehtoinen ilmoitus - tai valtioissa, joissa valaa ei käytetä, juhlallisella vakuutuksella vahvistettu ilmoitus, jonka kyseinen henkilö antaa toimivaltaiselle oikeus- tai hallintoviranomaiselle tai tarvittaessa notaarille siinä maassa, josta henkilö on peräisin tai josta hän tulee; tämän viranomaisen tai notaarin on todistettava valaehtoinen ilmoitus tai juhlallisella vakuutuksella vahvistettu ilmoitus oikeaksi. Ilmoitus siitä, ettei henkilö ole aikaisemmin ollut konkurssissa, voidaan myös antaa kyseisen maan toimivaltaiselle ammatilliselle tai toimialajärjestölle.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut asiakirjat eivät saa niitä esitettäessä olla kolmea kuukautta vanhempia.

4. Jäsenvaltioiden on nimettävä 6 artiklassa säädetyn määräajan kuluessa toimivaltaiset viranomaiset ja toimielimet, jotka voivat antaa näitä asiakirjoja sekä ilmoitettava tästä viipymättä muille jäsenvaltioille ja komissioille.

4 artikla

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että edunsaajilla on oikeus liittyä ammatillisiin tai toimialajärjestöihin samoin edellytyksin ja samoin oikeuksin ja velvoittein kuin niiden omilla kansalaisilla.

2. Oikeuteen liittyä ammatillisiin tai toimialajärjestöihin on sisällyttävä vaalikelpoisuus ja mahdollisuus tulla valituksi johtaviin tehtäviin tällaisissa järjestöissä. Tällaiset johtavat tehtävät voidaan kuitenkin varata oman maan kansalaisille, jos kyseinen järjestö käyttää lain tai asetuksen säännösten nojalla julkista valtaa.

3. Luxemburgin suurherttuakunnassa "Chambre de Commerce" -nimisen yhteisön jäsenyys ei anna edunsaajille oikeutta osallistua tuon järjestön hallintoelinten valintaan.

5 artikla

Jäsenvaltiot eivät saa antaa kansalaisilleen, jotka lähtevät toiseen jäsenvaltioon tarkoituksenaan harjoittaa jotain 1 artiklassa tarkoitettua toimintaa, mitään sellaista tukea, joka on omiaan vääristämään sijoittautumisen edellytyksiä.

6 artikla

Jäsenvaltioiden on muutettava kansalliset säännöksensä tämän direktiivin mukaisiksi 18 kuukauden kuluessa ensimmäisen yhteensovittamisdirektiivin tiedoksi antamisesta ja ilmoitettava tästä viipymättä komissiolle. Täten muutetut säännökset on pantava täytäntöön samanaikaisesti ensimmäisen direktiivin täytäntöön panemiseksi säädettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten kanssa.

7 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 24 päivänä heinäkuuta 1973.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

I. NØRGAARD

(1) EYVL N:o 2, 15.1.1962, s. 36/62

(2) EYVL N:o C 27, 28.3.1968, s. 15

(3) EYVL N:o 118, 20.6.1967, s. 2323/67