23.9.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 315/11

—

ottaa huomioon 3. toukokuuta 2011 laaditun Euronestin parlamentaarisen edustajakokouksen perustamisasiakirjan,

—

ottaa huomioon 28. ja 29. marraskuuta 2013 Varsovassa pidetyn itäistä kumppanuutta käsitelleen huippukokouksen yhteisen julkilausuman,

—

ottaa huomioon 24. lokakuuta 2014 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista 2030,

—

ottaa huomioon 11.–22. marraskuuta 2013 Varsovassa pidetyn Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutoskonferenssin päätökset,

—

ottaa huomioon 5. helmikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista vuoteen 2030 (2),

—

ottaa huomioon 21. toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman uusiutuvan energian nykyisistä haasteista ja mahdollisuuksista EU:n energian sisämarkkinoilla (3),

—

ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman energia-alan etenemissuunnitelmasta 2050 – energian tulevaisuus (4),

—

ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman ”Energiapoliittinen yhteistyö rajanaapureiden kanssa: strateginen lähestymistapa varmaan, kestävään ja kilpailukykyiseen energiahuoltoon” (5),

—

ottaa huomioon 26. marraskuuta 2014 annetun Limassa järjestettyä YK:n ilmastonmuutoskonferenssia koskevan Euroopan parlamentin päätöslauselman, jossa vaadittiin sitovan 40 prosentin energiatehokkuustavoitteen asettamista energiansäästöpotentiaalin kustannustehokkuutta koskevan tutkimuksen mukaisesti (6),

—

ottaa huomioon 23. heinäkuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Energiatehokkuus ja sen myötävaikutus energiavarmuuteen ja vuoteen 2030 ulottuviin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteisiin” (COM(2014) 520),

—

ottaa huomioon 22. tammikuuta 2014 annetun komission tiedonannon ”Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020–2030” (COM(2014) 15),

—

ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050” (COM(2011) 112),

—

ottaa huomioon energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU,

—

ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta,

—

ottaa huomioon Armenian, Azerbaidžanin, Valko-Venäjän, Georgian, Moldovan ja Ukrainan energiaa koskevat kansalliset strategia-asiakirjat vuosiksi 2020 ja 2030,

—

ottaa huomioon itäisen kumppanuuden keskeiset tavoitteet ja työohjelman kaudelle 2014–2017: temaattinen osa-alue 3 – energiavarmuus,

—

ottaa huomioon itäisen Euroopan energiatehokkuus- ja ympäristökumppanuuden (E5P) solmimisen vuonna 2009,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentille ja kansallisille parlamenteille annetun vuoden 2013 vuosikertomuksen energiayhteisön toimista ja 24. syyskuuta 2014 annetun vuoden 2014 vuosikertomuksen energiayhteisön toimista,

A.

ottaa huomioon, että energian globaali kysyntä kasvaa jatkuvasti väestönkasvuun, ihmisen toimintaan ja teknologian kehitykseen verrattavaan tahtiin ja että tämän seurauksena maailmanlaajuinen kilpailu fossiilisista polttoainevaroista lisääntyy, mikä vaarantaa köyhimpien talouksien energiatoimitukset;

B.

ottaa huomioon lisääntyneen huolen ilmastonmuutoksesta, energian kasvavasta kysynnästä sekä öljy- ja kaasumarkkinoiden epävarmuudesta, mikä on saanut sekä tuottaja- että kuluttajavaltiot harkitsemaan kaikille hyödyllisten strategioiden suunnittelemista energia-alojen muuttamisesta vähäpäästöisiksi aloiksi, uuden tasapainon löytämiseksi eri energialähteiden kesken, luotettavan ja turvallisen energiantoimituksen takaamiseksi ja energiankulutuksen rajoittamiseksi;

C.

ottaa huomioon, että energiankulutuksen odotetaan kasvavan Itä-Euroopan alueella nopeammin kuin EU:ssa keskimäärin osana alueen taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen yleistä suuntausta; ottaa huomioon, että Itä-Euroopan kumppanimaat ovat nyt kolme kertaa energiaintensiivisempiä kuin EU:n jäsenvaltiot keskimäärin ja että niiden energiatehokkuuden valtava potentiaali on suurelta osin hyödyntämättä;

D.

ottaa huomioon, että tämän vuoksi on sekä EU:n että itäisten kumppanimaiden taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöä koskevan edun mukaista vähentää fossiilisista polttoaineista lähtöisin olevia hiilidioksidipäästöjä, kehittää vaihtoehtoisia ja kustannustehokkaita energialähteitä sekä lisätä energiatehokkuutta;

E.

toteaa, että itäisen kumppanuuden alueellinen energiapoliittinen vuoropuhelu on voimistunut viime vuosina ja kattaa nyt energiamarkkinoiden lähentymisen, energiatoimitusten ja -kuljetusten monipuolistamisen sekä kestävien energialähteiden kehittämisen ja yhteistä ja alueellista etua palvelevat infrastruktuurit;

F.

ottaa huomioon, että Varsovassa marraskuussa 2013 pidetyssä YK:n ilmastonmuutoskonferenssissa otettiin merkittävä askel eteenpäin yleismaailmallisen ilmastosopimuksen tekemiseksi vuonna 2015 erityisesti energiajärjestelmien hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevien toimitapojen ja toimenpiteiden pohjalta;

G.

ottaa huomioon, että energiansäästö- ja energiatehokkuustoimenpiteet yhdistettyinä uusiutuvien energialähteiden käyttöön edistävät myös osaltaan erilaisten energiariippuvuuden muotojen vähentämistä, mukaan lukien taloudellinen, teknologinen ja polttoaineisiin liittyvä riippuvuus ydinvoimasta ja fossiilisista polttoaineista ja epäluotettavien kolmansien osapuolten tekemät strategisten energiainfrastruktuurien hankinnat ja omistusoikeudet sekä investoinnit energia-alan hankkeisiin;

H.

ottaa huomioon, että uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvaminen voi johtaa merkittäviin kustannussäästöihin, kuten viime vuosina on havaittu EU:n energiatuonnin laskusta (joka on pienentynyt 30 miljardia euroa vuonna 2012);

I.

ottaa huomioon, että menneisyydestä peritty asuntorakentamisen sekä energiansiirto- ja jakeluinfrastruktuurin heikko tila on vakava haaste energiatehokkuudelle ja energiansäästölle monissa EU:n ja Itä-Euroopan valtioissa;

J.

ottaa huomioon, että EU on hyväksynyt ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuoteen 2030 ja asettanut joukon tavoitteita, erityisesti kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä 40 prosentilla vuoden 1990 tasoon verrattuna, EU:ssa kulutetun uusiutuvan energian osuuden kasvattamisesta 27 prosenttiin ja energiatehokkuuden parantamisesta vähintään 27 prosentilla verrattuna ennusteisiin vuodelle 2030;

K.

ottaa huomioon, että kaikki jäsenvaltiot ovat vastuussa nykyisen ilmasto- ja energiapaketin sekä toisen ilmasto- ja energiapaketin ja siitä seuraavan energiatehokkuutta koskevan EU:n sääntelyn täysimääräisestä täytäntöönpanosta ja että sama koskee itäisen Euroopan kumppanimaita lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä; ottaa huomioon, että jos sääntelyä ei saateta asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, vaarannetaan yksittäisen jäsenvaltion tai EU:n ja sen itäisen Euroopan kumppanimaiden turvallisuus;

L.

ottaa huomioon, että EU:ssa hyväksyttiin vuonna 2009 uusiutuvia energialähteitä koskeva direktiivi, jossa vahvistettiin pakolliset kansalliset tavoitteet, jotka on saavutettava uusiutuvan energian käyttöä edistämällä; ottaa huomioon, että vuonna 2012 hyväksyttiin myös energiatehokkuusdirektiivi, jonka mukaan jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön sitovia toimenpiteitä energian säästämiseksi, erityisesti velvoite korjata vuosittain kolme prosenttia keskushallinnon rakennusten pinta-alasta sekä energiayhtiöiden velvoite vähentää energiankulutusta asiakkaiden tasolla;

M.

ottaa huomioon, että Itä-Euroopan kumppanimaat ovat sitoutuneet hyväksymään ja toteuttamaan uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevia toimintapoliittisia ja oikeudellisia kehyksiä, myös joidenkin niistä nykyisten energiayhteisösopimuksen mukaisten sopimussuhteiden kautta; toteaa, että niiden pyrkimyksiä kuitenkin haittaavat valvonnan ja teknisten valmiuksien riittämättömyys sekä täytäntöönpanon edellyttämien investointien ja välineiden puuttuminen;

N.

ottaa huomioon, että Armenia, Georgia ja Moldova liittyivät vuonna 2013 itäisen Euroopan energiatehokkuus- ja ympäristökumppanuuteen (E5P), joka perustettiin aluksi Ukrainan kanssa ja jolla pyritään edistämään investointeja energiatehokkuuteen ja ympäristöön itäisen kumppanuuden maissa;

O.

ottaa huomioon, että vaikka globaalilla talouskriisillä oli kielteinen vaikutus energiansäästöön ja uusiutuviin energialähteisiin tehtäviin investointeihin, kansainvälisillä rahoituslaitoksilla on kuitenkin merkittävä vipuvaikutus kansallisiin rahastoihin ja lainoihin energian kestävään käyttöön ja uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen tehtävin investointien osalta;

P.

ottaa huomioon, että EU:n ja Itä-Euroopan kumppanimaiden on otettava huomioon talouksiensa ja energia-alojen yleinen kilpailukyky laatiessaan asianmukaista politiikkaa energiatehokkuutta koskevien velvoitteiden asettamiseksi teollisuusaloille, uusiutuvien energialähteiden kehittämiseksi ja niiden yhdentämiseksi kansallisiin energialähteiden yhdistelmiin;

Q.

ottaa huomioon, että Ukraina ja Moldova liittyivät energiayhteisöön vuonna 2011 ja niiden oli sisällytettävä kansalliseen lainsäädäntöönsä muun muassa rakennusten energiatehokkuudesta annettu direktiivi (30. syyskuuta 2012 mennessä), energiamerkintädirektiivi (vuoden 2011 loppuun mennessä), energiapalveludirektiivi (vuoden 2011 loppuun mennessä) sekä uusiutuvia energialähteitä koskeva direktiivi (vuoden 2013 loppuun mennessä); ottaa huomioon, että Georgia neuvottelee energiayhteisön täysjäseneksi tulemisesta vuonna 2015;

1.

on samaa mieltä itäisen kumppanuuden Vilnan huippukokouksen osallistujien kanssa entistä tiiviimmän yhteistyön strategisesta merkityksestä ja tarpeesta ympäristön ja ilmastonmuutoksen aloilla ensisijaisina toimenpiteinä; on tyytyväinen siihen, että huippukokouksen osallistujat ovat sitoutuneet kehittämään uutta yleismaailmallista ilmastosopimusta, joka voidaan hyväksyä Pariisissa vuonna 2015 pidettävässä YK:n ilmastonmuutoskonferenssissa; painottaa, että kahdenvälisen ja monenvälisen yhteistyön vahvistaminen itäisen kumppanuuden energia-alalla on kaikille hyödyksi ilmastopolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi;

2.

on tyytyväinen Vilnan huippukokouksessa aikaansaatuun edistykseen ja kehottaa toukokuussa 2015 Riikassa pidettävän huippukokouksen osallistujia ottamaan lisäaskeleita itäisen kumppanuuden energiayhteistyössä; pitää valitettavana, että Venäjän federaatio on joissain tapauksissa käyttänyt kahdenvälistä energiakauppaa poliittisen painostuksen välineenä; painottaa, että EU:n ja sen kumppaneiden välisen yhteistyön kehittäminen edelleen on tarpeen vastavuoroisen energiavarmuuden vahvistamiseksi sekä osapuolten riippumattomuuden lisäämiseksi ja tekemiseksi ulkoisia paineita kestäviksi;

3.

painottaa, että on tärkeää priorisoida poliittisesti edistyminen uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden kehittämisessä vähäpäästöisiin energiajärjestelmiin siirtymiseksi, ilmastonmuutoksen aiheuttamien riskien lieventämiseksi sekä turvallisen, kestävän ja kohtuuhintaisen energian edistämiseksi talouden ja kansalaisten eduksi;

4.

painottaa, että ikääntyneet infrastruktuurit, puuttuvat yhteydet ja uusiutuvien energialähteiden suurempi osuus energiantuotannossa ja -kulutuksessa viittaavat kaikki laajojen investointien tarpeeseen asianmukaisen infrastruktuurin kehittämiseksi sähkön siirtämistä ja varastointia varten; kehottaa EU:ta ja Itä-Euroopan kumppanimaita vahvistamaan alueellista yhteistyötä ja rohkaisemaan energiaverkkojen nykyaikaistamiseen erityisesti kehittämällä ja edistämällä älykkäitä verkkoja sekä uusien yhteenliitäntöjen ja rajatylittävien infrastruktuurien rakentamista; painottaa, että näitä investointeja on täydennettävä toimenpiteillä käyttäytymisen muuttamiseksi, energiasäästöillä ja vahvalla kuluttajatuella, jossa korostetaan etuja, joita seuraa fossiilisista polttoaineista uusiutuviin energialähteisiin siirtymisestä erityisesti lämmityksen osalta; painottaa myös, että on tärkeää kehittää internetrunkoverkkoa älykkään verkon toiminnan tukemiseksi sekä varmistaa kriittisten infrastruktuurien verkkoturvallisuus;

5.

toteaa, että tietyt uusiutuvat energialähteet ovat katkonaisia, ja katsoo tämän osalta, että mitä laajemmalle sähköverkot leviävät, sitä maantieteellisesti kaukaisempia energialähteitä voidaan hyödyntää, joten tasapaino voidaan saavuttaa uusiutuvia energialähteitä käyttävien laitosten tuotannon ja sen katkosten välillä;

6.

painottaa rakennusten energiatehokkuuden merkitystä ja että on tärkeää parantaa rakennusten energiatehokkuutta yhteistyössä EU:n kanssa niiden energiatehokkuuden maksimoimiseksi;

7.

katsoo, että uusiutuvan energian kehittämisen on edistyttävä yhtäaikaisesti energian varastointivalmiuksien ja joustavien varavoimavalmiuksien edistämisen kanssa, ja painottaa tehokkaiden energiatehokkuustoimenpiteiden tarvetta energiatoimitusten varmistamiseksi huippukuormituksen aikana; rohkaisee EU:ta ja Itä-Euroopan kumppanimaita tukemaan ja helpottamaan uusien kumppanuuksien perustamista teknologian siirron varmistamiseksi kysyntäpuolen hallinnan, älykkäiden verkkojen ja varastointiteknologian aloilla; toivoo entistä parempaa yhteistyötä EU:n ja sen kumppanimaiden välille, jotta voidaan yhdessä pyrkiä torjumaan kaikenlaiset hyökkäykset kriittisiin infrastruktuureihin;

8.

korostaa Itä-Euroopan kumppanimaiden maaseutuyhteisöihin vaikuttavia kaasutukseen liittyviä ongelmia, koska nämä yhteisöt ovat tällä hetkellä edelleen riippuvaisia metsästä saatavista luonnonvaroista, minkä seurauksena on valtava metsäkato ja niin laaja metsien tilan heikkeneminen, että se vastaa noin viidesosaa ihmisen aiheuttamista päästöistä;

9.

suosittaa, että EU ja sen Itä-Euroopan kumppanimaat edistävät ja testaavat paikallisia ja hajautettuja energiantuotantoa ja jakeluverkkoja, koska näin voidaan luoda kestävämpi, tasapainoinen ja demokraattinen energiajärjestelmä, parantaa energiavarmuutta, tarjota liiketoimintamahdollisuuksia ja vastata paikallisyhteisöjen ja markkinoiden tarpeisiin;

10.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja niiden kumppaneita lisäämään vaihtoehtoisen energian etsimisen yhteistyövalmiuksia yksityisten sijoittajien kanssa runsaasti orgaanista ainesta sisältävän liuskekaasun etsinnässä, koska tästä olisi suurta etua sen tarjotessa energian tuonnista riippuvaisille maille mahdollisuuden kestää paremmin ulkoisia poliittisia paineita;

11.

korostaa, että energiansäästöön liittyvä potentiaali koskee kaikkia talouden aloja, kuten teollisuutta, maataloutta, rakennusalaa (erityisesti asuinrakennusten heikkoa energiatehokkuutta) liikennettä ja palveluita; katsoo, että edistymisen kohti energiatehokkuutta on perustuttava päätöksiin, jotka koskevat älykkäästi rahoitettujen toimenpiteiden tehokasta täytäntöönpanoa monimutkaisen sidosryhmäketjun avulla poliittisten päätösten tekijöistä aina energian tuottajiin ja yksittäisiin kuluttajiin;

12.

painottaa, että energiatehokkaampaan talouteen siirtymisen pitäisi myös nopeuttaa innovatiivisten teknologisten ratkaisujen leviämistä ja parantaa teollisuuden kilpailukykyä, mikä edistää talouskasvua ja luo laadukkaita työpaikkoja useilla energiatehokkuuteen liittyvillä aloilla;

13.

painottaa, että energiatehokkuuspolitiikan on perustuttava energian käytön, markkinoiden ja teknologian yksityiskohtaiseen analysointiin sekä niiden alojen ja mahdollisuuksien määrittämiseen, joiden osalta toimilla voidaan saada aikaan suurimpia parannuksia; kehottaa tämän osalta EU:n jäsenvaltioita ja Itä-Euroopan kumppanimaita laatimaan energiatehokkuuspolitiikkaa, jolla pyritään ensisijaisesti poistamaan esteitä tehokkuuteen tehtäviltä investoinneilta, vahvistamaan asteittain ja ottamaan käyttöön suoritusvaatimuksia kaikilla energiaintensiivisillä aloilla, myös teollisuudessa, nostamaan kaikkein tehottomimpien tuotteiden ja laitteiden verotusta, silloin kun ne ovat korvattavissa vähemmän energiaa kuluttavilla vaihtoehdoilla, sekä luomaan rahoitusmalleja, jotka ovat myös yksityisten kotitalouksien saatavilla;

14.

painottaa, että on tärkeää saattaa päätökseen kaukolämpöhankkeet kaikkialla Itä-Euroopan kumppanimaissa varmistaen, että kaikkia kunnostus- tai rakennushankkeita kehitetään painottaen ensisijaisesti energiatehokkuutta;

15.

kannattaa tavoitetta lisätä kansalaisten tietoisuutta uusiutuvasta energiasta Itä-Euroopan kumppanimaissa ja tunnustaa, että näiden maiden elinkeinoelämässä puuttuu tietoa uusiutuvan energian tuotannosta ja keinoista osallistua investointihankkeisiin; painottaa kansainvälisten rahoituslaitosten merkittävää vipuvaikutusta kansallisiin rahastoihin ja lainoihin energian kestävään käyttöön ja uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen tehtävien investointien osalta;

16.

kannattaa itäisen kumppanuuden energiavarmuutta käsittelevän foorumin työohjelman tavoitteita kaudelle 2014–2017 ja erityisesti vahvistettua yhteistyötä energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanossa ja investointien edistämisessä;

17.

painottaa, että uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevat sääntelykehykset ovat hyvin tärkeitä, koska investointipäätöksiin näillä aloilla vaikuttavat suuresti hallinnolliset luvat; suosittaa, että EU:n jäsenvaltioiden ja Itä-Euroopan kumppanimaiden hallitukset varmistavat avoimuuden, johdonmukaisuuden ja jatkuvuuden laadittaessa oikeudellisia ja taloudellisia kehyksiä sekä sääntelykehyksiä sijoittajien luottamuksen vahvistamiseksi sekä sääntelyä koskevat taitotiedon ja parhaiden käytäntöjen jakamiseksi; painottaa, että komission olisi pysyttävä valppaana ja varmistettava, että EU:n jäsenvaltiossa tehtävät energiainvestointipäätökset ja poliittiset päätökset eivät vaaranna energiavarmuutta muissa jäsenvaltioissa tai Itä-Euroopan kumppanimaissa;

18.

kehottaa komissiota tarkistamaan energiatehokkuusdirektiiviä energiatehokkuusvelvoitejärjestelmien jatkamiseksi vuoden 2020 jälkeen sekä ehdottamaan tarkistettua direktiiviä, jonka tavoitteet ulottuvat vuoteen 2030, energiayhteisön hyväksyttäväksi;

19.

kannattaa Itä-Euroopan kumppanimaiden lähentymistä EU:n uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevaan lainsäädäntöön ja normeihin erityisesti energiayhteisön puitteissa sekä tätä koskevien kansallisten strategioiden ja toimintasuunnitelmien täytäntöönpanoa; painottaa tämän osalta sen merkitystä, että lainsäädännöllä laajennetaan ulkomaisten sijoittajien pääsyä kansallisille uusiutuvan energian markkinoille ja helpotetaan kansallisten ja paikallisten toimijoiden välistä energiakauppaa; painottaa, että kansallisia ja ulkomaisia sijoittajia on kohdeltava yhdenvertaisesti uusiutuvan energian markkinoille pääsyn osalta; odottaa lainsäädäntöehdotuksia kotimaisten uusiutuvien energialähteiden ja niistä tuotettavan energian lisäämisestä vuodesta 2020 alkaen; on tyytyväinen siihen, että Itä-Euroopan kumppanimaat, jotka ovat hyväksyneet kansallisia energiatehokkuusohjelmia, ovat asettaneet määrällisiä tavoitteita erityisesti energiaintensiivisyyden vähentämiselle, hiilidioksidipäästöjen vähentämiselle ja asuntokannan lämmönhukalle; painottaa, että energiatehokkuustavoitteita, joita ei ole saavutettu, olisi tarkasteltava säännöllisesti ja uusia strategioita olisi laadittava sen varmistamiseksi, että tavoitteet saavutetaan sekä EU:ssa että kumppanimaissa;

20.

katsoo, että tarvitaan johdonmukaisempia uusiutuvan energian tukijärjestelmiä, jotta voidaan rakentaa tehokkaalla tavalla uusiutuvaa tuotantokapasiteettia, erityisesti aurinko-, tuuli- ja biomassaenergian alojen innovatiivisen teknologian osalta, mutta nämä eivät saa johtaa liialliseen tukemiseen ja niistä on luovuttava asteittain teknologian kypsyessä;

21.

painottaa liikennealan merkitystä päästöjen vähentämisessä siten, että uusiutuvaa energiaa koskevat tavoitteet sisällytetään julkisen liikenteen työohjelmiin;

22.

kannustaa EU:ta ja Itä-Euroopan kumppanimaita luomaan uusia rahoitusmalleja uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden edistämiseksi vähemmän julkisen rahoituksen ja yhä enemmän yksityisen rahoituksen pohjalta;

23.

kehottaa toteuttamaan maakohtaisia arviointitutkimuksia energiankulutuksesta, jotta voidaan laatia investointien optimoimiseksi strategia, jolla lisätään tehokkuutta ja vähennetään kustannuksia ja riippuvuutta tuonnista pitkällä ajanjaksolla; pyytää lisäämään yksityisiä ja julkisia investointeja energiatehottomien asuinrakennusten kunnostamiseen EU:ssa ja sen kumppanimaissa;

24.

palauttaa mieleen suosituksensa, että EU:n jäsenvaltiot ja itäisen Euroopan kumppanimaat helpottavat uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian kaupan etuuskohtelua, myös direktiivissä 2009/28/EY säädetyin mekanismein ja edellytyksin;

25.

on tyytyväinen siihen, että saatettuaan uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään Ukraina lähes kaksinkertaisti uusiutuvien energialähteiden osuuden lopullisessa kulutuksessaan, 2,99 prosentista vuonna 2012 3,96 prosenttiin vuonna 2013;

26.

painottaa, että vaikka energiapolitiikan tavoitteet vahvistetaan ja niitä koordinoidaan EU:n tasolla, EU:n jäsenvaltioiden on valittava asianmukaiset strategiat kotimaisten energiamarkkinoidensa rakenteen perusteella; suosittaa, että EU:n jäsenvaltiot ja Itä-Euroopan kumppanimaat sitoutuvat yhä enemmän vaihtoon ja yhteistyöhön uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta koskevan tutkimuksen ja poliittisen päätöksenteon aloilla tarkastellen samalla energiaköyhyyden ongelmaa erityisesti sellaisten pienituloisten ja haavoittuvien kotitalouksien kannalta, joilla ei ole varaa investoida itse energiatehokkuuteen ja nykyaikaistamishankkeisiin ja joihin energian hinnannousu eniten vaikuttaa, ja tarjoavat tietoa ja räätälöityjä rahoitusmekanismeja auttaakseen niitä vähentämään energiankulutusta, monipuolistamaan energialähteitä sekä kehittämään energiaomavaraisuutta kotitalouksien tasolla;

27.

painottaa, että on hyödyllistä kehittää avoimia ja yhdennettyjä EU:n ja sen Itä-Euroopan kumppanimaiden välisiä energiamarkkinoita, jotka voivat vauhdittaa uusiutuvien energialähteiden kehittämistä tarjoamalla enemmän mahdollisuuksia kauppaan ja investointeihin; suosittaa, että EU ja Itä-Euroopan kumppanimaat sitoutuvat kehittämään uusiutuvan sähkön alueellista kauppaa uusien sopimusten yhteydessä;

28.

on tyytyväinen komission aikomukseen laatia uusiutuvien energialähteiden kauppaa koskevat suuntaviivat ja suosittaa, että otetaan täysimääräisesti huomioon EU:n kauppapotentiaali Itä-Euroopan kumppanimaiden kanssa;

29.

on tyytyväinen INOGATE-ohjelman, myös rakennusalan energiansäästöaloitteen (ESIB), tarjoamaan tukeen Itä-Euroopan kumppanimaille; katsoo, että INOGATE-ohjelmaa olisi tulevaisuudessa pantava täytäntöön kutakin kumppanimaata varten räätälöidyssä muodossa sopimusten ja toimintapolitiikan muutosta koskevien sitoumusten pohjalta;

30.

on tyytyväinen EU:n Covenant of Mayors -aloitteen tuloksiin, jotka ovat yhdistäneet kunnanvaltuustoja pyrkimyksissä vähentää hiilidioksidipäästöjä energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä koskevien toimien avulla; kehottaa EU:ta lujittamaan tätä aloitetta ja suosittelemaan sitä yhä uusille kunnille erityisesti Itä-Euroopan kumppanimaissa; katsoo, että aloitteeseen olisi sisällyttävä lisäpyrkimyksiä edistää energiatehokkuusperiaatteita ja muuttaa kuluttajien ajatusmalleja erityisesti tietoisuutta lisäävien kampanjoiden avulla;

31.

tunnustaa itäisen Euroopan energiatehokkuus- ja ympäristökumppanuuden (E5P) arvon Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin hallinnoimana monenvälisenä rahastona energiatehokkuuteen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tehtävien investointien helpottamiseksi itäisen Euroopan kumppanuusvaltioissa; on tyytyväinen Armenian, Georgian ja Moldovan lokakuussa 2013 tekemiin päätöksiin osallistua E5P-rahaston toimintaan sekä maksajana että saajana ja toteaa E5P-rahaston toimineen menestyksekkäästi Ukrainassa vuodesta 2009 alkaen; rohkaisee myös Azerbaidžania ja Valko-Venäjää liittymään E5P:n jäsenvaltioiksi ja sen tuenantajayhteisöön, mikä tarjoaisi mahdollisuuden vauhdittaa niiden energiatehokkuuden parantamista;

32.

kehottaa EU:ta hyödyntämään enemmän naapuruuspolitiikan investointivälinettä ja yhteisrahoittamaan investointeja energiatehokkuustoimenpiteisiin ja uusiutuvia energialähteitä koskeviin hankkeisiin niiden kokemusten perusteella, joita on saatu muun muassa energiatehokkuushankkeiden täytäntöönpanosta Länsi-Balkanin investointikehyksessä;

33.

painottaa tarvetta kehittää uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta koskevaa koulutusta akateemisilla aloilla, jotka ovat innovoinnin merkittäviä vektoreita; suosittaa, että EU kehittää Euroopan naapuruusvälineen 2014–2020 puitteissa tukiohjelmia, joilla tarjotaan EU:n ja Itä-Euroopan kumppanimaiden korkeakouluille ja teknisille oppilaitoksille mahdollisuus kehittää tiiviimpää yhteistyötä sekä energiatekniikan ja talouden tohtorikoulutettavien ja tutkinto-opiskelijoiden vaihtoa;

34.

on tyytyväinen EU:n Älykäs energiahuolto Euroopassa -ohjelman sekä tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman (Horisontti 2020) painopistealoihin; kehottaa EU:ta avaamaan Älykäs energiahuolto Euroopassa -ohjelman Itä-Euroopan kumppanimaille ja toteuttamaan toimenpiteitä niiden osallistumisen helpottamiseksi tavoitteena vaihtaa parhaita käytäntöjä, kehittää uutta teknologiaa ja edistää innovointia uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden aloilla;

35.

kehottaa yhteispuheenjohtajiaan välittämään tämän päätöslauselman Euroopan parlamentin puhemiehelle, neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle sekä EU:n jäsenvaltioiden ja itäisen Euroopan kumppanimaiden hallituksille ja parlamenteille.