02023R1542 — FI — 18.07.2024 — 001.003
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2023/1542, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2023, akuista ja paristoista ja jäteakuista ja -paristoista, direktiivin 2008/98/EY ja asetuksen (EU) 2019/1020 muuttamisesta sekä direktiivin 2006/66/EY kumoamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 191 28.7.2023, s. 1) |
Muutettu:
|
|
Virallinen lehti |
||
N:o |
sivu |
päivämäärä |
||
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2024/1781, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2024, |
L 1781 |
1 |
28.6.2024 |
Oikaistu:
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2023/1542,
annettu 12 päivänä heinäkuuta 2023,
akuista ja paristoista ja jäteakuista ja -paristoista, direktiivin 2008/98/EY ja asetuksen (EU) 2019/1020 muuttamisesta sekä direktiivin 2006/66/EY kumoamisesta
(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
I LUKU
Yleiset säännökset
1 artikla
Kohde ja soveltamisala
Kun II lukua sovellettaessa markkinoille saatettujen akkujen ja paristojen voidaan katsoa kuuluvan useampaan kuin yhteen luokkaan, niiden katsotaan kuuluvan luokkaan, johon sovelletaan tiukimpia vaatimuksia.
Tätä asetusta ei sovelleta akkuihin tai paristoihin, jotka on yhdistetty tai erityisesti suunniteltu yhdistettäviksi
jäsenvaltioiden olennaisten turvallisuusetujen turvaamiseen liittyviin laitteisiin, aseisiin, ammuksiin ja sotatarvikkeisiin, lukuun ottamatta tuotteita, joita ei ole tarkoitettu käytettäviksi erityisesti sotilaallisiin tarkoituksiin; ja
laitteisiin, jotka on suunniteltu avaruuteen lähetettäviksi.
2 artikla
Tavoitteet
Tämän asetuksen tavoitteena on edistää sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa ja samalla ehkäistä ja vähentää akkujen ja paristojen haitallisia ympäristövaikutuksia, sekä suojella ympäristöä ja ihmisten terveyttä ehkäisemällä ja vähentämällä jäteakkujen ja -paristojen syntymisestä ja niiden jätehuollosta aiheutuvia haittavaikutuksia.
3 artikla
Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan
’akulla’ tai ’paristolla’ sähköenergiaa toimittavaa laitetta, jossa kemiallista energiaa muunnetaan suoraan sähköenergiaksi, joka varastoi sisäisesti tai ulkoisesti ja joka muodostuu yhdestä tai useammasta ei-ladattavasta tai ladattavasta akku- tai paristokennosta, akku- tai paristomoduulista tai akku- tai paristoyksiköstä, ja niihin kuuluvat akut ja paristot, jotka on valmisteltu uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen tai joiden käyttötarkoitus on muutettu tai jotka on uudelleenvalmistettu;
’akku- tai paristoyksiköllä’ akku- tai paristokennoja tai akku- tai paristomoduuleja, jotka on yhdistetty toisiinsa tai suljettu koteloon omaksi yksikökseen, jota loppukäyttäjän ei ole tarkoitus hajottaa tai avata;
’akku- tai paristomoduulilla’ ryhmää akku- tai paristokennoja, jotka on yhdistetty toisiinsa tai suljettu koteloon kennojen suojaamiseksi ulkoisilta vaikutuksilta ja joita on tarkoitus käyttää joko yksinään tai yhdessä muiden moduulien kanssa;
’akku- tai paristokennolla’ akun tai pariston toiminnallista perusyksikköä, joka koostuu elektrodeista, elektrolyytistä, kotelosta, terminaaleista ja soveltuvin osin erottimista ja jonka sisältämien aktiivimateriaalien reaktio tuottaa sähköenergiaa;
’aktiivimateriaalilla’ materiaalia, joka reagoi kemiallisesti sähköenergian tuottamiseksi, kun akku- tai paristokenno purkautuu, tai sähköenergian varastoimiseksi, kun akkua tai paristoa ladataan;
’ei-ladattavalla akulla tai paristolla’ akkua tai paristoa, jota ei ole suunniteltu uudelleenladattavaksi sähköisesti;
’ladattavalla akulla tai paristolla’ akkua tai paristoa, joka on suunniteltu uudelleenladattavaksi sähköisesti;
’ulkoisesti varastoivalla akulla tai paristolla’ akkua tai paristoa, joka on erityisesti suunniteltu niin, että se varastoi energiaa yksinomaan yhteen tai useampaan kytkettyyn ulkoiseen laitteeseen;
’kannettavalla akulla tai paristolla’ akkua tai paristoa, joka on suljettu, painaa enintään 5 kg, jota ei ole erityisesti suunniteltu teollisuuskäyttöön ja joka ei ole sähköajoneuvon ajovoima-akku, kevyen liikkumisvälineen akku eikä ajoneuvoakku;
’yleiskäyttöisellä kannettavalla akulla tai paristolla’ kannettavaa akkua tai paristoa, ladattavaa tai ei-ladattavaa, joka on erityisesti suunniteltu yhteentoimivaksi ja jonka yleisiä tyyppejä ovat 4,5 V (3R12), nappiparistot, D, C, AA, AAA, AAAA, A23 tai 9 V (PP3);
’kevyen liikkumisvälineen akulla’ akkua, joka on suljettu ja painaa enintään 25 kg ja joka on erityisesti suunniteltu tuottamaan sähköenergiaa ajovoimaa varten pyörillä varustetuissa kulkuneuvoissa, joiden voimanlähteenä voi olla pelkkä sähkömoottori tai moottorin ja ihmisen voiman yhdistelmä, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 168/2013 ( 2 ) tarkoitetut L-luokan tyyppihyväksytyt ajoneuvot, ja joka ei ole sähköajoneuvon ajovoima-akku;
’käynnistys- valaistus- ja sytytysakulla’ tai ’ajoneuvoakulla’ akkua, joka on erityisesti suunniteltu antamaan sähköenergiaa käynnistykseen, valaistukseen tai sytytykseen ja jota voidaan käyttää myös lisä- tai varaenergianlähteenä ajoneuvoissa, muissa liikkumisvälineissä tai koneissa;
’teollisuusakulla’ akkua tai paristoa, joka on erityisesti suunniteltu teollisuuskäyttöön, joka on tarkoitettu teollisuuskäyttöön sen jälkeen, kun se on valmisteltu käyttötarkoituksen muuttamiseen tai kun sen käyttötarkoitus on muutettu, tai mitä tahansa muuta yli 5 kg painavaa akkua tai paristoa, ja joka ei ole sähköajoneuvon ajovoima-akku, kevyen liikkumisvälineen akku tai ajoneuvoakku;
’sähköajoneuvon ajovoima-akulla’ akkua, joka on erityisesti suunniteltu tuottamaan sähköenergiaa ajovoimaa varten L-luokan hybridi- tai sähköajoneuvoissa asetuksen (EU) N:o 168/2013 mukaisesti ja joka painaa yli 25 kg, tai akkua, joka on erityisesti suunniteltu tuottamaan sähköenergiaa ajovoimaa varten M-, N- tai O-luokan hybridi- tai sähköajoneuvoissa asetuksen (EU) 2018/858 mukaisesti;
’kiinteällä akkupohjaisella energiavarastojärjestelmällä’ sisäisesti varastoivaa teollisuusakkua, joka on erityisesti suunniteltu sähköenergian varastointiin ja toimittamiseen verkosta ja verkkoon tai sähköenergian varastointiin ja toimittamiseen loppukäyttäjille, riippumatta siitä, missä akkua käytetään ja kuka sitä käyttää;
’markkinoille saattamisella’ akun tai pariston asettamista ensimmäistä kertaa saataville unionin markkinoilla;
’asettamisella saataville markkinoilla’ akun tai pariston toimittamista unionin markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta;
’käyttöönotolla’ akun tai pariston ensimmäistä käyttöä käyttötarkoitukseensa unionissa, kun akkua tai paristoa ei ole saatettu markkinoille aikaisemmin;
’akku- tai paristomallilla’ versiota akusta tai paristosta, jonka kaikilla yksiköillä on samat tekniset ominaisuudet, jotka ovat merkityksellisiä tämän asetuksen kestävyyttä ja turvallisuutta koskevien vaatimusten sekä merkintä- ja tietovaatimusten kannalta, ja sama mallitunniste;
’riskin aiheuttavalla akulla tai paristolla’ akkua tai paristoa, joka voi vaikuttaa kielteisesti ihmisten terveyteen tai henkilöiden turvallisuuteen, omaisuuteen tai ympäristöön kohtuuden ja hyväksyttävyyden ylittävällä tavalla suhteessa akun suunniteltuun käyttötarkoitukseen tai kyseisen akun tai pariston tavanomaisissa tai kohtuudella ennakoitavissa olevissa käyttöolosuhteissa, mukaan lukien akun tai pariston käyttöikä ja tarvittaessa akun tai pariston käyttöönotto, asennus ja huoltoa koskevat vaatimukset;
’hiilijalanjäljellä’ kasvihuonekaasupäästöjen ja -poistumien summaa tuotejärjestelmässä ilmaistuna hiilidioksidiekvivalentteina ja perustuen tuotteen ympäristöjalanjälkeä (PEF) koskevaan tutkimukseen, jossa vaikutusluokkana käytetään ilmastonmuutosta;
’talouden toimijalla’ valmistajaa, valtuutettua edustajaa, maahantuojaa, jakelijaa tai jakelupalvelujen tarjoajaa tai mitä tahansa muuta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on akkujen tai paristojen valmistamiseen, uudelleenkäytön valmistelemiseen, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelemiseen, käyttötarkoituksen muuttamiseen tai uudelleenvalmistamiseen, markkinoilla saataville asettamiseen tai markkinoille saattamiseen, mukaan lukien verkossa, tai akkujen käyttöönottoon liittyviä velvoitteita tämän asetuksen mukaisesti;
’riippumattomalla toimijalla’ luonnollista tai oikeushenkilöä, joka on valmistajasta ja tuottajasta riippumaton ja joka osallistuu suoraan tai välillisesti akkujen tai paristojen korjaukseen, huoltoon tai käyttötarkoituksen muuttamiseen, mukaan lukien jätehuoltotoimijat, korjaamot, korjauslaitteiden tai -työkalujen tai varaosien valmistajat ja jälleenmyyjät sekä teknisten tietojen julkaisijat, tarkastus- ja testauspalvelujen tarjoajat sekä yritykset, jotka tarjoavat koulutusta vaihtoehtoisia polttoaineita käyttävien ajoneuvojen varusteita asentaville, valmistaville ja korjaaville yrityksille;
’QR-koodilla’ koneellisesti luettavaa kaksiulotteista koodia, josta pääsee tässä asetuksessa edellytettyihin tietoihin;
’akunhallintajärjestelmällä’ elektronista laitetta, joka säätelee tai ohjaa akun sähkö- ja lämpötoimintoja akun turvallisuuden, suorituskyvyn ja käyttöiän varmistamiseksi, hallinnoi ja tallentaa tietoja liitteessä VII esitetyistä muuttujista akun toimintakunnon ja odotetun käyttöiän määrittämiseksi ja viestii sen ajoneuvon, kevyen liikkumisvälineen tai laitteen kanssa, johon akku sisältyy, tai julkisen tai yksityisen latausinfrastruktuurin kanssa;
’laitteella’ mitä tahansa direktiivin 2012/19/EU 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyä sähkö- tai elektroniikkalaitetta, jonka tehonlähteenä käytetään tai voidaan käyttää kokonaan tai osittain akkua tai paristoa;
’varaustilalla’ akun tai pariston käytettävissä olevaa energiaa ilmaistuna prosentteina sen nimelliskapasiteetista, sellaisena kuin valmistaja on sen määritellyt;
’toimintakunnolla’ ladattavan akun tai pariston yleistä kuntoa ja sen kykyä tuottaa määritelty suorituskyky verrattuna sen alkuperäiseen kuntoon;
’uudelleenkäyttöön valmistelulla’ direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 16 alakohdassa määriteltyä valmistelua uudelleenkäyttöön;
’käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelulla’ mitä tahansa toimintoa, jolla kokonaista jäteakkua tai -paristoa tai sen osia valmistellaan niin, että sitä voidaan käyttää eri tarkoitukseen tai sovelluskohteeseen kuin mihin akku tai paristo alun perin oli suunniteltu;
’käyttötarkoituksen muuttamisella’ mitä tahansa toimintoa, jonka seurauksena kokonaista akkua tai paristoa, joka ei ole jäteakku tai -paristo, tai sen osia käytetään eri tarkoitukseen tai sovelluskohteeseen kuin mihin akku tai paristo alun perin oli suunniteltu;
’uudelleenvalmistuksella’ mitä tahansa käytettyä akkua tai paristoa koskevaa teknistä toimintoa, johon kuuluu akun tai pariston kaikkien akku- tai paristokennojen ja -moduulien purkaminen ja arviointi sekä se, että uusia, käytettyjä tai jätteestä talteen otettuja akku- tai paristokennoja ja -moduuleja tai muita akku- tai paristokomponentteja käytetään tietty määrä, jotta akun tai pariston kapasiteetti voidaan palauttaa vähintään 90 prosenttiin alkuperäisestä nimelliskapasiteetista ja kaikkien yksittäisten akku- tai paristokennojen toimintakunto eroaa toisistaan enintään 3 prosenttia, ja jonka tuloksena akkua tai paristoa käytetään samaan tarkoitukseen tai sovelluskohteeseen kuin siihen, mihin akku tai paristo alun perin oli suunniteltu;
’valmistajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka valmistaa taikka suunnitteluttaa tai valmistuttaa akkuja tai paristoja ja pitää niitä kaupan omalla nimellään tai tavaramerkillään tai ottaa niitä käyttöön omia tarkoituksiaan varten;
’teknisillä eritelmillä’ asiakirjaa, jossa määrätään tekniset vaatimukset, jotka tuotteen, prosessin tai palvelun on täytettävä;
’yhdenmukaistetulla standardilla’ asetuksen (EU) N:o 1025/2012 2 artiklan 1 alakohdan c alakohdassa määriteltyä standardia;
’CE-merkinnällä’ merkintää, jolla valmistaja osoittaa akun tai pariston olevan merkinnän kiinnittämistä koskevassa unionin yhdenmukaistamislainsäädännössä vahvistettujen sovellettavien vaatimusten mukainen;
’akkreditoinnilla’ asetuksen (EY) N:o 765/2008 2 artiklan 10 alakohdassa määriteltyä akkreditointia;
’kansallisella akkreditointielimellä’ asetuksen (EY) N:o 765/2008 2 artiklan 11 alakohdassa määriteltyä kansallista akkreditointielintä;
’vaatimustenmukaisuuden arvioinnilla’ prosessia, jolla osoitetaan, täyttyvätkö tässä asetuksessa säädetyt kestävyyttä, turvallisuutta, merkintöjä ja tietoja koskevat vaatimukset sekä asianmukaisen huolellisuuden vaatimukset;
’vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksella’ elintä, joka suorittaa vaatimustenmukaisuuden arviointitoimia, kuten kalibrointia, testausta, sertifiointia ja tarkastuksia;
’ilmoitetulla laitoksella’ V luvun mukaisesti ilmoitettua vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosta;
’akkuja ja paristoja koskevalla asianmukaisella huolellisuudella’ talouden toimijan velvoitteita suhteessa sen hallintojärjestelmään, riskinhallintaan, ilmoitettujen laitosten suorittamiin ulkopuolisiin todennuksiin ja valvontaan ja tietojen ilmoittamiseen, jotta voidaan yksilöidä ja ehkäistä akkujen tai paristojen valmistuksen edellyttämien raaka-aineiden ja uusioraaka-aineiden hankintaan, jalostukseen ja kauppaan liittyviä tosiasiallisia ja mahdollisia sosiaalisia ja ympäristöriskejä ja puuttua niihin, myös ketjun toimittajien ja niiden tytäryhtiöiden tai alihankkijoiden toimesta;
’tytäryhtiöllä’ oikeushenkilöä, jonka kautta harjoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY ( 3 ) 2 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetun määräysvallassa olevan yrityksen toimintaa;
’emoyhtiöllä’ yhtiötä, jolla on määräysvalta yhdessä tai useammassa tytäryhtiössä;
’konfliktialueilla ja korkean riskin alueilla’ asetuksen (EU) 2017/821 2 artiklan f alakohdassa määriteltyjä konfliktialueita ja korkean riskin alueita;
’etäsopimuksella’ direktiivin 2011/83/EU 2 artiklan 7 alakohdassa määriteltyä etäsopimusta;
’tuottajalla’ valmistajaa, maahantuojaa tai jakelijaa taikka muuta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka käytetystä myyntitavasta riippumatta, mukaan lukien etäsopimukset, joko
on sijoittautunut jäsenvaltioon ja valmistaa akkuja tai paristoja omalla nimellään tai tavaramerkillään, tai joka suunnitteluttaa tai valmistuttaa akkuja tai paristoja ja toimittaa niitä ensi kertaa omalla nimellään tai tavaramerkillään, mukaan lukien laitteisiin, kevyisiin liikkumisvälineisiin tai muihin ajoneuvoihin sisällytetyt akut ja paristot, kyseessä olevan jäsenvaltion alueella;
on sijoittautunut johonkin jäsenvaltioon ja jälleenmyy kyseisen jäsenvaltion alueella omalla nimellään tai tavaramerkillään muiden valmistamia akkuja tai paristoja, joissa ei ole kyseisten muiden valmistajien nimeä tai tavaramerkkiä, mukaan lukien laitteisiin, kevyisiin liikkumisvälineisiin tai muihin ajoneuvoihin sisällytetyt akut ja paristot;
on sijoittautunut jäsenvaltioon ja toimittaa kyseisessä jäsenvaltiossa ensimmäistä kertaa ammattimaisesti akkuja tai paristoja, mukaan lukien laitteisiin, kevyisiin liikkumisvälineisiin tai muihin ajoneuvoihin sisällytetyt akut ja paristot, toisesta jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta; tai
myy jäsenvaltiossa etäsopimusten perusteella akkuja tai paristoja, mukaan lukien laitteisiin, kevyisiin liikkumisvälineisiin tai muihin ajoneuvoihin sisällytetyt akut ja paristot, suoraan loppukäyttäjille, riippumatta siitä, ovatko ne yksityisiä kotitalouksia vai eivät, ja joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan;
’laajennetusta tuottajavastuusta huolehtivalla valtuutetulla edustajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on sijoittautunut jäsenvaltioon, jossa tuottaja saattaa akkuja tai paristoja markkinoille ja joka on eri kuin se jäsenvaltio, johon tuottaja on sijoittautunut, ja jonka tuottaja on nimennyt direktiivin 2008/98/EY 8 a artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti täyttämään kyseiselle tuottajalle tämän asetuksen VIII luvun nojalla kuuluvat velvoitteet;
’tuottajayhteisöllä’ oikeushenkilöä, joka taloudellisesti tai taloudellisesti ja toiminnallisesti huolehtii laajennettuun tuottajavastuuseen kuuluvien velvoitteiden täyttämisestä useiden tuottajien puolesta;
’jäteakulla tai -paristolla’ akkua tai paristoa, joka on direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä jätettä;
’akkujen ja paristojen valmistusjätteellä’ akkujen ja paristojen valmistusprosessin aikana hylättyjä materiaaleja tai esineitä, joita ei voida käyttää uudelleen olennaisena osana samaa prosessia ja jotka on kierrätettävä;
’vaarallisella aineella’ asetuksen (EY) N:o 1272/2008 3 artiklan mukaisesti vaaralliseksi luokiteltua ainetta;
’käsittelyllä’ mitä tahansa toimintoa, joka suoritetaan sen jälkeen, kun jäteakut tai -paristot on toimitettu lajittelua, uudelleenkäyttöön valmistelua, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua tai kierrätykseen valmistelua tai kierrätystä varten;
’kierrätykseen valmistelulla’ jäteakkujen ja -paristojen käsittelyä ennen kierrätysprosessia, muun muassa akku- tai paristoyksiköiden varastointi, käsittely ja purkaminen tai sellaisten jakeiden erottaminen, jotka eivät ole osa itse akkua tai paristoa;
’vapaaehtoisella keräyspisteellä’ voittoa tavoittelematonta taikka kaupallista tai muunlaista taloudellista toimintaa harjoittavaa yritystä tai julkista elintä, joka omasta aloitteestaan osallistuu tuottamansa tai muiden loppukäyttäjien tuottamien kannettavien jäteakkujen tai -paristojen tai kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen erilliskeräykseen ennen kuin kyseiset jäteakut tai -paristot luovutetaan tuottajille, tuottajayhteisöille tai jätehuoltotoimijoille jatkokäsittelyä varten;
’jätehuoltotoimijalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ammattimaisesti huolehtii jäteakkujen tai -paristojen erilliskeräyksestä tai -käsittelystä;
’luvan saaneella laitoksella’ laitosta tai yritystä, jolla on direktiivin 2008/98/EY mukaisesti lupa suorittaa jäteakkujen tai -paristojen käsittely;
’kierrättäjällä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka huolehtii kierrätyksestä luvan saaneessa laitoksessa;
’akun tai pariston käyttöiällä’ ajanjaksoa, joka alkaa, kun akku tai paristo valmistetaan, ja päättyy, kun akusta tai paristosta tulee jätettä;
’kierrätystehokkuudella’ prosenttiosuutena ilmaistua suhdetta, joka saadaan jakamalla kierrätysprosessista saatavan jakeen massa kierrätysprosessiin syötettävän jäteakkujen tai -paristojen jakeen massalla;
’unionin yhdenmukaistamislainsäädännöllä’ mitä tahansa unionin lainsäädäntöä, jolla yhdenmukaistetaan tuotteiden kaupan pitämisen ehtoja;
’kansallisella viranomaisella’ hyväksyntäviranomaista tai muuta viranomaista, joka osallistuu akkujen ja paristojen markkinavalvontaan jäsenvaltiossa ja vastaa tästä toiminnasta;
’valtuutetulla edustajalla’ unioniin sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on valmistajan antama kirjallinen toimeksianto hoitaa valmistajan puolesta tietyt tehtävät valmistajalle tämän asetuksen IV ja VI luvun nojalla kuuluvien velvoitteiden osalta;
’maahantuojalla’ unioniin sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka saattaa markkinoille kolmannesta maasta peräisin olevan akun tai pariston;
’jakelijalla’ muuta toimitusketjuun kuuluvaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä kuin valmistajaa tai maahantuojaa, joka asettaa akun tai pariston saataville markkinoilla;
’yksilöllisellä tunnisteella’ akkujen ja paristojen tunnistamiseen tarkoitettua yksilöllistä merkkijonoa, joka on myös mahdollista linkittää akkupassiin;
’verkkoalustalla’ asetuksen (EU) 2022/2065 3 artiklan i alakohdassa määriteltyä verkkoalustaa;
’markkinaosapuolella’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/943 ( 4 ) 2 artiklan 25 alakohdassa määriteltyä markkinaosapuolta.
Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen määritelmien lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:
”jäte”, ”jätteen haltija”, ”jätehuolto”, ”ehkäiseminen”, ”keräys”, ”erilliskeräys”, ”laajennettua tuottajan vastuuta koskeva järjestelmä”, ”uudelleenkäyttö” ja ”kierrätys”, sellaisina kuin niistä säädetään direktiivin 2008/98/EY 3 artiklassa;
”markkinavalvonta”, ”markkinavalvontaviranomainen”, ”huolintapalvelujen tarjoaja”, ”korjaava toimi”, ”loppukäyttäjä”, ”palautusmenettely” ja ”markkinoilta poistaminen” sekä ”riski” tämän asetuksen I, IV, VI, VII ja IX luvun ja liitteiden V, VIII ja XIII vaatimusten osalta, sellaisina kuin niistä säädetään asetuksen (EU) 2019/1020 3 artiklassa.
”riippumaton aggregaattori”, ”markkinaosapuoli” ja ”energian varastointi”, sellaisina kuin niistä säädetään direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklassa.
4 artikla
Vapaa liikkuvuus
5 artikla
Akkujen ja paristojen kestävyys-, turvallisuus-, merkintä- ja tietovaatimukset
Akkuja ja paristoja saa saattaa markkinoille tai ottaa käyttöön ainoastaan, jos ne täyttävät seuraavat vaatimukset:
6–10 ja 12 artiklassa vahvistetut kestävyys- ja turvallisuusvaatimukset; ja
III luvussa vahvistetut merkintä- ja tietovaatimukset.
II LUKU
Kestävyys- ja turvallisuusvaatimukset
6 artikla
Aineita koskevat rajoitukset
7 artikla
Sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen, ladattavien teollisuusakkujen ja kevyiden liikkumisvälineiden akkujen hiilijalanjälki
Sähköajoneuvojen ajovoima-akuista, ladattavista teollisuusakuista, jotka ovat kapasiteetiltaan yli 2 kWh, ja kevyiden liikkumisvälineiden akuista on laadittava kunkin akkumallin osalta valmistuslaitoksittain hiilijalanjälki-ilmoitus neljännessä alakohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen mukaisesti, ja sen on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:
hallinnolliset tiedot valmistajasta;
akkumallia koskevat tiedot;
tiedot akun valmistaneen laitoksen maantieteellisestä sijainnista;
akun hiilijalanjälki, laskettuna hiilidioksidiekvivalenttikilogrammoina yhtä kilowattituntia kohti akun odotetun käyttöikänsä aikana tuottamasta kokonaisenergiasta;
akun hiilijalanjälki eriteltynä elinkaarivaiheittain liitteessä II olevan 4 kohdan mukaisesti;
akun EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksen tunnusnumero;
d ja e alakohdassa tarkoitettujen hiilijalanjälkiarvojen perustana olevan selvityksen julkisen version verkko-osoite.
Hiilijalanjälki-ilmoitusta sovelletaan
sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen osalta 18 päivästä helmikuuta 2025 tai 12 kuukauden kuluttua joko neljännen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen tai b alakohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen voimaantulopäivästä sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi;
ladattavien teollisuusakkujen osalta, lukuun ottamatta yksinomaan ulkoisesti varastoivia teollisuusakkuja, 18 päivästä helmikuuta 2026 tai 18 kuukauden kuluttua joko neljännen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen tai b alakohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen voimaantulopäivästä sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi;
kevyiden liikkumisvälineiden akkujen osalta 18 päivästä elokuuta 2028 tai 18 kuukauden kuluttua joko neljännen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen tai b alakohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen voimaantulopäivästä sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi;
ulkoisesti varastoivien ladattavien teollisuusakkujen osalta 18 päivästä elokuuta 2030 tai 18 kuukauden kuluttua joko neljännen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen tai b alakohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen voimaantulopäivästä sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi.
Hiilijalanjälki-ilmoituksen on oltava akun mukana, kunnes se on saatavilla 13 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuna QR-koodina.
Komissio hyväksyy viimeistään 18 päivänä helmikuuta 2024 sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen osalta, viimeistään 18 päivänä helmikuuta 2025 ladattavien teollisuusakkujen osalta, lukuun ottamatta ulkoisesti varastoivia akkuja, viimeistään 18 päivänä helmikuuta 2027 kevyiden liikkumisvälineiden akkujen osalta ja viimeistään 18 päivänä helmikuuta 2029 ulkoisesti varastoivien teollisuusakkujen osalta
89 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, jolla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla menetelmä ensimmäisen alakohdan d alakohdassa tarkoitetun akun hiilijalanjäljen laskemiseksi ja todentamiseksi liitteessä II esitettyjen keskeisten osatekijöiden mukaisesti;
täytäntöönpanosäädöksen, jossa vahvistetaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun hiilijalanjälki-ilmoituksen muoto. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 90 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen akkujen osalta liitteessä VIII tarkoitetuissa teknisissä asiakirjoissa on osoitettava, että ilmoitettu hiilijalanjälki ja sitä vastaava luokittelu hiilijalanjälkiluokkaan on laskettu noudattaen menetelmää, joka esitetään komission 1 kohdan neljännen alakohdan a alakohdan ja tämän kohdan neljännen alakohdan a alakohdan mukaisesti hyväksymissä delegoiduissa säädöksissä.
Ensimmäisessä alakohdassa säädettyjä hiilijalanjälkiluokkavaatimuksia sovelletaan
sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen osalta 18 päivästä elokuuta 2026 tai 18 kuukauden kuluttua joko neljännen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen tai b alakohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen voimaantulopäivästä sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi;
ladattavien teollisuusakkujen osalta, lukuun ottamatta yksinomaan ulkoisesti varastoivia teollisuusakkuja, 18 päivästä elokuuta 2027 tai 18 kuukauden kuluttua joko neljännen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen tai b alakohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen voimaantulopäivästä sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi;
kevyiden liikkumisvälineiden akkujen osalta 18 päivästä helmikuuta 2030 tai 18 kuukauden kuluttua joko neljännen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen tai b alakohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen voimaantulopäivästä sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi;
ulkoisesti varastoivien ladattavien teollisuusakkujen osalta 18 päivästä helmikuuta 2032 tai 18 kuukauden kuluttua joko neljännen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen tai b alakohdassa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen voimaantulopäivästä sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi.
Komissio hyväksyy viimeistään 18 päivänä helmikuuta 2025 sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen osalta, viimeistään 18 päivänä elokuuta 2026 ladattavien teollisuusakkujen osalta, lukuun ottamatta yksinomaan ulkoisesti varastoivia akkuja, viimeistään 18 päivänä elokuuta 2028 kevyiden liikkumisvälineiden akkujen osalta ja viimeistään 18 päivänä elokuuta 2030 ulkoisesti varastoivien ladattavien teollisuusakkujen osalta
89 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, jolla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut hiilijalanjälkiluokat. Komissio ottaa tätä delegoitua säädöstä valmistellessaan huomioon liitteessä II olevassa 8 kohdassa esitetyt edellytykset;
täytäntöönpanosäädöksen, jossa vahvistetaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen merkintöjen muodot ja ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun hiilijalanjälkiluokkaa koskevan ilmoituksen muoto. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 90 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Komissio tarkastelee liitteessä II olevassa 8 kohdassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti luokkien määrää ja kynnysarvoja uudelleen kolmen vuoden välein ja antaa tarvittaessa 89 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä luokkien määrän ja kynnysarvojen muuttamiseksi, jotta ne vastaavat markkinatodellisuutta ja markkinoiden oletettua kehitystä.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua elinkaarenaikaisen enimmäishiilijalanjäljen vaatimusta sovelletaan
sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen osalta 18 päivästä helmikuuta 2028 tai 18 kuukauden kuluttua kolmannessa alakohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen voimaantulopäivästä sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi;
ladattavien teollisuusakkujen osalta, lukuun ottamatta yksinomaan ulkoisesti varastoivia teollisuusakkuja, 18 päivästä helmikuuta 2029 tai 18 kuukauden kuluttua kolmannessa alakohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen voimaantulopäivästä sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi;
kevyiden liikkumisvälineiden akkujen osalta 18 päivästä elokuuta 2031 tai 18 kuukauden kuluttua kolmannessa alakohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen voimaantulopäivästä sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi;
ulkoisesti varastoivien ladattavien teollisuusakkujen osalta 18 päivästä elokuuta 2033 tai 18 kuukauden kuluttua kolmannessa alakohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen voimaantulopäivästä sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi.
Komissio antaa viimeistään 18 päivänä elokuuta 2026 sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen osalta, viimeistään 18 päivänä helmikuuta 2028 ladattavien teollisuusakkujen osalta, lukuun ottamatta ulkoisesti varastoivia akkuja, viimeistään 18 päivänä helmikuuta 2030 kevyiden liikkumisvälineiden akkujen osalta ja viimeistään 18 päivänä helmikuuta 2032 ulkoisesti varastoivien teollisuusakkujen osalta tämän asetuksen 89 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, jolla täydennetään tätä asetusta määrittämällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu elinkaarenaikainen enimmäishiilijalanjälki. Komissio ottaa tätä delegoitua säädöstä valmistellessaan huomioon liitteessä II olevassa 9 kohdassa esitetyt asiaankuuluvat ehdot.
Elinkaarenaikaisen enimmäishiilijalanjäljen käyttöönotto johtaa tarvittaessa 2 kohdassa tarkoitettujen hiilijalanjälkiluokkien uudelleenluokitteluun.
8 artikla
Kierrätetty sisältö teollisuusakuissa, sähköajoneuvojen ajovoima-akuissa, kevyiden liikkumisvälineiden akuissa ja ajoneuvoakuissa
Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan 18 päivästä elokuuta 2033 kevyiden liikkumisvälineiden akkuihin, joiden aktiivimateriaaleissa on kobolttia, lyijyä, litiumia tai nikkeliä.
Komissio hyväksyy viimeistään 18 päivänä elokuuta 2026 89 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, joka täydentää tätä asetusta vahvistamalla ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettujen akkujen osalta menetelmän aktiivimateriaaleissa esiintyvän, akkujen valmistusjätteestä tai kulutusjätteestä talteenotetun koboltin, litiumin tai nikkelin prosenttiosuuden sekä akussa esiintyvän ja jätteestä talteenotetun lyijyn prosenttiosuuden laskemiseksi ja todentamiseksi sekä asiakirjojen muodon.
Kapasiteetiltaan yli 2 kWh:n teollisuusakkujen, lukuun ottamatta yksinomaan ulkoisesti varastoivia akkuja, sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen ja ajoneuvoakkujen, joiden aktiivimateriaaleissa on kobolttia, lyijyä, litiumia tai nikkeliä, mukana on oltava 18 päivästä elokuuta 2031 liitteessä VIII tarkoitetut tekniset asiakirjat, joissa osoitetaan, että kyseisten akkujen aktiivimateriaaleissa on seuraava vähimmäisprosenttiosuus akkujen valmistusjätteestä tai kulutusjätteestä talteenotettua kobolttia, litiumia tai nikkeliä sekä vähimmäisprosenttiosuus akuissa olevaa ja jätteestä talteenotettua lyijyä kunkin akkumallin osalta kutakin vuotta ja valmistuslaitosta kohden:
koboltista 16 prosenttia;
lyijystä 85 prosenttia;
litiumista 6 prosenttia;
nikkelistä 6 prosenttia.
Kapasiteetiltaan yli 2 kWh:n teollisuusakkujen, lukuun ottamatta yksinomaan ulkoisesti varastoivia akkuja, sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen, kevyiden liikkumisvälineiden akkujen ja ajoneuvoakkujen, joiden aktiivimateriaaleissa on kobolttia, lyijyä, litiumia tai nikkeliä, mukana on oltava 18 päivästä elokuuta 2036 liitteessä VIII tarkoitetut tekniset asiakirjat, joissa osoitetaan, että kyseisten akkujen aktiivimateriaaleissa on seuraava vähimmäisprosenttiosuus akkujen valmistusjätteestä tai kulutusjätteestä talteenotettua kobolttia, litiumia tai nikkeliä sekä vähimmäisprosenttiosuus akuissa olevaa ja jätteestä talteenotettua lyijyä kunkin akkumallin osalta kutakin vuotta ja valmistuslaitosta kohden:
koboltista 26 prosenttia;
lyijystä 85 prosenttia;
litiumista 12 prosenttia;
nikkelistä 15 prosenttia.
Komissio antaa viimeistään 18 päivänä elokuuta 2029 89 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen 2 ja 3 kohdassa säädettyjen tavoitteiden muuttamiseksi, jos se on perusteltua ja tarkoituksenmukaista ensimmäisen alakohdan mukaisesti tehtyjen arvioiden perusteella tai muiden, talteenotettuihin materiaaleihin vaikuttavien akkuteknologia-alan merkittävien muutosten vuoksi.
9 artikla
Yleiskäyttöisten kannettavien akkujen ja paristojen suorituskyky- ja kestovaatimukset
Siirretään komissiolle valta antaa 89 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja vähimmäisarvoja tai lisätään niihin liitteessä III esitettyjä sähkökemiallisen suorituskyvyn ja keston muuttujia tekniikan ja tieteen kehityksen huomioon ottamiseksi.
Valmistellessaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua delegoitua säädöstä komissio ottaa huomioon tarpeen vähentää yleiskäyttöisten kannettavien akkujen ja paristojen elinkaarenaikaisia ympäristövaikutuksia, muun muassa kannettavien akkujen ja paristojen resurssitehokkuutta lisäämällä, sekä asiaa koskevat kansainväliset standardit ja merkintäjärjestelmät.
Komissio varmistaa myös, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa delegoidussa säädöksessä vahvistetuilla säännöksillä ei ole merkittävää kielteistä vaikutusta näiden akkujen tai paristojen tai niillä varustettujen laitteiden, kevyiden liikkumisvälineiden tai muiden ajoneuvojen turvallisuuteen ja toiminnallisuuteen, kohtuuhintaisuuteen ja loppukäyttäjien kustannuksiin eikä teollisuuden kilpailukykyyn.
10 artikla
Ladattavien teollisuusakkujen, kevyiden liikkumisvälineiden akkujen ja sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen suorituskyky- ja kestovaatimukset
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen akkujen osalta liitteessä VIII tarkoitetuissa teknisissä asiakirjoissa on myös oltava selvitys teknisistä eritelmistä, standardeista ja edellytyksistä, joita on käytetty arvojen mittaamiseen, laskemiseen tai estimointiin sähkökemiallisen suorituskyvyn ja keston muuttujille. Selvityksen on sisällettävä vähintään liitteessä IV olevassa B osassa esitetyt seikat.
Komissio hyväksyy 89 artiklan mukaisesti viimeistään 18 päivänä helmikuuta 2027 delegoidun säädöksen, jolla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla liitteessä IV olevassa A osassa esitettyjen sähkökemiallisen suorituskyvyn ja keston muuttujien vähimmäisarvot, jotka kevyiden liikkumisvälineiden akkujen on täytettävä.
Ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä valmistellessaan komissio ottaa huomioon tarpeen vähentää kapasiteetiltaan yli 2 kWh:n ladattavien teollisuusakkujen, lukuun ottamatta yksinomaan ulkoisesti varastoivia akkuja, ja kevyiden liikkumisvälineiden akkujen elinkaarenaikaisia ympäristövaikutuksia ja varmistaa, että delegoiduissa säädöksissä vahvistetuilla vaatimuksilla ei ole merkittävää kielteistä vaikutusta kyseisten akkujen tai niillä varustettujen laitteiden, kevyiden liikkumisvälineiden tai muiden ajoneuvojen toimivuuteen, kohtuuhintaisuuteen eikä teollisuuden kilpailukykyyn.
11 artikla
Kannettavien akkujen ja paristojen ja kevyiden liikkumisvälineiden akkujen irrotettavuus ja vaihdettavuus
Kannettavan akun tai pariston katsotaan olevan helposti loppukäyttäjän irrotettavissa, jos se voidaan poistaa tuotteesta kaupallisesti saatavilla olevien työkalujen avulla ilman, että tuotteen purkamiseen tarvitsisi käyttää erikoistyökaluja, paitsi jos ne annetaan ilmaiseksi tuotteen kanssa, yksinoikeudella suojattuja työkaluja, lämpöenergiaa tai liuottimia.
Sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden, jotka saattavat markkinoille kannettavilla akuilla tai paristoilla varustettuja tuotteita, on varmistettava, että kyseisten tuotteiden mukana on akkujen tai paristojen käyttöön, poistamiseen ja vaihtamiseen liittyvät ohjeet ja turvallisuustiedot. Kyseisten ohjeiden ja kyseisten turvallisuustietojen on oltava pysyvästi saatavilla verkossa, julkisesti saatavilla olevalla verkkosivustolla, loppukäyttäjien kannalta helposti ymmärrettävällä tavalla.
Tämän kohdan säännökset eivät rajoita ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun korkeamman tason varmistavien sellaisten erityissäännösten soveltamista, jotka liittyvät direktiivin 2012/19/EU 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyjä sähkö- ja elektroniikkalaitteita koskevassa missä tahansa unionin oikeudessa säädettyyn kannettavien akkujen ja paristojen irrotettavuuteen ja vaihdettavuuteen loppukäyttäjien toimesta.
Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, seuraavat kannettavilla akuilla tai paristoilla varustetut tuotteet voidaan suunnitella siten, että akku tai paristo on ainoastaan riippumattomien ammattilaisten irrotettavissa ja vaihdettavissa:
laitteet, jotka on erityisesti suunniteltu toimimaan pääasiassa ympäristössä, jossa esiintyy säännöllisesti roiskevettä, vesivirtoja tai veteen upottamista ja jotka on tarkoitettu pestäviksi tai huuhdeltaviksi;
asetuksen (EU) 2017/745 2 artiklan 1 alakohdassa määritellyt ammattimaiset lääketieteellisessä kuvantamisessa ja sädehoidossa käytettävät laitteet sekä asetuksen (EU) 2017/746 2 artiklan 2 alakohdassa määritellyt in vitro -diagnostiikkaan tarkoitetut lääkinnälliset laitteet.
Tämän kohdan a alakohdassa vahvistettua poikkeusta sovelletaan vain, jos tällainen poikkeus on tarpeen käyttäjän ja laitteen turvallisuuden varmistamiseksi.
12 artikla
Kiinteiden akkupohjaisten energiavarastojärjestelmien turvallisuus
Liitteessä VIII tarkoitetuissa teknisissä asiakirjoissa on viimeistään 18 päivänä elokuuta 2024
osoitettava, että kiinteät akkupohjaiset energiavarastojärjestelmät ovat 1 kohdan mukaisia, ja niihin on sisällyttävä näyttö siitä, että ne on testattu onnistuneesti liitteessä V esitettyjen turvallisuusmuuttujien osalta, mitä varten on käytettävä uusinta tekniikkaa edustavia testausmenetelmiä. Turvallisuusmuuttujia sovelletaan ainoastaan, jos vastaava vaara on olemassa kyseisessä kiinteässä akkupohjaisessa energiavarastojärjestelmässä, kun sitä käytetään valmistajan ennakoimissa olosuhteissa;
niihin on sisällyttävä arvio kiinteän akkupohjaisen energiavarastojärjestelmän mahdollisista muista kuin liitteessä V käsitellyistä turvallisuusvaaroista;
niihin on sisällyttävä näyttö siitä, että b alakohdassa tarkoitettuja riskejä on onnistuneesti vähennetty ja että niihin liittyvät testit on suoritettu uusimpia testausmenetelmiä käyttäen;
niihin on sisällyttävä ohjeet siitä, miten toimia, jos tunnistetut vaaratekijät, kuten tulipalo tai räjähdys, toteutuisivat.
Tekniset asiakirjat on tarkistettava, jos akku on valmisteltu uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen tai jos se on uudelleenvalmistettu tai sen käyttötarkoitus on muutettu.
III LUKU
Merkintä- ja tietovaatimukset
13 artikla
Akkujen ja paristojen merkinnät
Erilliskeräystunnuksen on peitettävä vähintään kolme prosenttia akun tai pariston laajimmasta sivusta kuitenkin niin, että sen koko on enintään 5 × 5 senttimetriä.
Lieriömäisissä akkukennoissa erilliskeräystunnuksen on peitettävä vähintään 1,5 prosenttia akun pinta-alasta kuitenkin niin, että sen koko on enintään 5 × 5 senttimetriä.
Jos akun tai pariston koko on sellainen, että erilliskeräystunnus olisi pienempi kuin 0,47 × 0,47 senttimetriä, akkua ei tarvitse varustaa kyseisellä tunnuksella. Sen sijaan pakkaukseen on painettava vähintään 1 × 1 senttimetrin kokoinen erilliskeräystunnus.
Asiaankuuluva raskasmetallipitoisuutta ilmaiseva kemiallinen tunnus on painettava erilliskeräystunnuksen alapuolelle, ja sen on oltava kooltaan vähintään neljäsosa erilliskeräystunnuksen koosta.
Kaikki akut ja paristot on 18 päivästä helmikuuta 2027 merkittävä liitteessä VI olevassa C osassa kuvatulla QR-koodilla. QR-koodista on päästävä tarkastelemaan seuraavia:
kevyiden liikkumisvälineiden akkujen, kapasiteetiltaan yli 2 kWh:n teollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen osalta 77 artiklan mukainen akkupassi;
muiden akkujen ja paristojen osalta tämän artiklan 1–5 kohdassa tarkoitetut soveltuvat tiedot, 18 artiklassa tarkoitettu vaatimustenmukaisuusvakuutus, 52 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu raportti ja 74 artiklan 1 kohdan a–f alakohdassa säädetyt jäteakkujen ja -paristojen syntymisen ehkäisemistä ja jätehuoltoa koskevat tiedot;
ajoneuvoakkujen osalta jätteestä talteenotetun koboltin, lyijyn, litiumin ja nikkelin määrä akun aktiivimateriaaleissa 8 artiklan mukaisesti laskettuna.
Näiden tietojen on oltava täydellisiä, ajantasaisia ja tarkkoja.
14 artikla
Akkujen toimintakuntoa ja odotettua käyttöikää koskevat tiedot
Akun laillisesti ostaneella luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä, mukaan lukien riippumattomat toimijat tai jätehuoltotoimijat, tai näiden puolesta toimivalla kolmannella osapuolella on milloin tahansa oltava syrjimätön liitteessä VII vahvistettujen muuttujien tietojen lukuoikeus, akun valmistajan teollis- ja tekijänoikeuksia noudattaen, edellä 1 kohdassa tarkoitetun akunhallintajärjestelmän kautta:
akun kapasiteetin asettamiseksi riippumattomien aggregaattoreiden tai markkinaosapuolten saataville energiavaraston kautta;
akun jäännösarvon tai jäljellä olevan käyttöiän ja jatkokäyttökelpoisuuden arvioimiseksi akun toimintakunnon arvioinnin perusteella;
akun uudelleenkäyttöön valmistelun, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelun, käyttötarkoituksen muuttamisen tai uudelleenvalmistuksen helpottamiseksi.
IV LUKU
Akkujen ja paristojen vaatimustenmukaisuus
15 artikla
Akkujen ja paristojen vaatimustenmukaisuusolettama
16 artikla
Yhteiset eritelmät
Komissio voi poikkeustapauksissa antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yhteiset eritelmät 9, 10, 12, 13, 14 ja 78 artiklassa säädettyjä vaatimuksia ja 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja testejä varten, jos
kyseiset vaatimukset tai testit eivät ole sellaisten yhdenmukaistettujen standardien tai niiden osien kattamia, joiden viitetiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä;
komissio on pyytänyt yhtä tai useampaa eurooppalaista standardointiorganisaatiota laatimaan yhdenmukaistetun standardin kyseisiä vaatimuksia tai testejä varten; ja
vähintään yksi seuraavista edellytyksistä on täyttynyt:
yksikään eurooppalainen standardointiorganisaatio ei ole hyväksynyt komission pyyntöä;
komissio havaitsee pyydettyjen yhdenmukaistettujen standardien hyväksymisessä aiheetonta viivästymistä, tai
eurooppalainen standardointiorganisaatio on antanut standardin, joka ei täysin vastaa komission pyyntöä.
Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 90 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Valmistellessaan ehdotusta yhteiset eritelmät vahvistavaksi täytäntöönpanosäädökseksi komissio ottaa huomioon asiaankuuluvien elinten tai asiantuntijaryhmän näkemykset ja kuulee asianmukaisesti kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä.
17 artikla
Vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt
Akkujen ja paristojen vaatimustenmukaisuuden arviointi 6, 9, 10, 12, 13 ja 14 artiklan vaatimusten suhteen on suoritettava jonkin jäljempänä esitetyn menettelyn mukaisesti:
sarjatuotantona valmistetut akut ja paristot:
”Moduuli A – Sisäinen tuotannonvalvonta”, joka esitetään liitteessä VIII olevassa A osassa tai
”Moduuli D1 – Tuotantoprosessin laadunvarmistus”, joka esitetään liitteessä VIII olevassa B osassa;
muut kuin sarjatuotantona valmistetut akut ja paristot:
”Moduuli A – Sisäinen tuotannonvalvonta”, joka esitetään liitteessä VIII olevassa A osassa tai
”Moduuli G – Yksikkökohtaiseen todentamiseen perustuva vaatimustenmukaisuus”, joka esitetään liitteessä VIII olevassa C osassa.
Akkujen ja paristojen vaatimustenmukaisuuden arviointi 7 ja 8 artiklassa säädettyjen vaatimusten suhteen on suoritettava jonkin jäljempänä esitetyn menettelyn mukaisesti:
sarjatuotantona valmistetut akut ja paristot: ”Moduuli D1 – Tuotantoprosessin laadunvarmistus”, joka esitetään liitteessä VIII olevassa B osassa; tai
muut kuin sarjatuotantona valmistetut akut ja paristot: ”Moduuli G – Yksikkökohtaiseen todentamiseen perustuva vaatimustenmukaisuus”, joka esitetään liitteessä VIII olevassa C osassa.
18 artikla
EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus
19 artikla
CE-merkintää koskevat yleiset periaatteet
CE-merkintää koskevat asetuksen (EY) N:o 765/2008 30 artiklassa säädetyt yleiset periaatteet.
20 artikla
CE-merkinnän kiinnittämistä koskevat säännöt ja edellytykset
V LUKU
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten ilmoittaminen
21 artikla
Ilmoittaminen
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset, joille on annettu lupa suorittaa vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävät tämän asetuksen mukaisesti.
22 artikla
Ilmoittamisesta vastaavat viranomaiset
23 artikla
Ilmoittamisesta vastaavia viranomaisia koskevat vaatimukset
24 artikla
Ilmoittamisesta vastaavia viranomaisia koskeva tiedotusvelvollisuus
Jäsenvaltioiden on tiedotettava komissiolle menettelyistään, jotka koskevat vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten arviointia ja ilmoittamista sekä ilmoitettujen laitosten valvontaa, sekä mahdollisista muutoksista näihin tietoihin.
Komissio saattaa nämä tiedot julkisesti saataville.
25 artikla
Ilmoitettuja laitoksia koskevat vaatimukset
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos, sen ylin johto ja vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävien suorittamisesta vastaava henkilöstö eivät saa olla suoranaisesti mukana näiden akkujen ja paristojen suunnittelussa, valmistuksessa, kaupan pitämisessä, tuonnissa, jakelussa, asentamisessa, käytössä tai huollossa eivätkä edustaa näissä toiminnoissa mukana olevia osapuolia. Ne eivät saa osallistua mihinkään toimintaan, joka voisi olla ristiriidassa sen kanssa, että ne ovat arvioissaan riippumattomia, tai vaarantaa niiden riippumattomuutta, joka liittyy vaatimustenmukaisuuden arviointitoimiin, joita varten ne on ilmoitettu. Tämä koskee erityisesti konsultointipalveluja.
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on varmistettava, etteivät sen emo-, sisar- tai tytäryhtiöiden tai alihankkijoiden toimet vaikuta sen suorittamien vaatimustenmukaisuuden arviointitoimien luottamuksellisuuteen, objektiivisuuteen tai puolueettomuuteen.
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksella on kaikissa tapauksissa ja kunkin sellaisen liitteessä VIII esitetyn vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn, 48 artiklan 2 kohdan mukaisen määräaikaisen auditoinnin ja 51 artiklan mukaisen ulkopuolisen todentamisen sekä kunkin ja akku- ja paristoluokan osalta, jota varten se on ilmoitettu, oltava käytössään
tarvittava henkilöstö, jolla on tekninen tietämys ja riittävä ja soveltuva kokemus vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävien suorittamiseksi;
tarvittavat kuvaukset menettelyistä, joita noudattaen vaatimustenmukaisuuden arviointi suoritetaan siten, että varmistetaan kyseisten menettelyiden läpinäkyvyys ja niiden toistettavuus;
asianmukaiset toimintatavat ja menettelyt, joilla erotetaan toisistaan ilmoitettuna laitoksena suoritetut toimet ja muut tehtävät;
tarvittavat menettelyt, joiden mukaisesti se suorittaa vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävät siten, että yritysten koko, toimiala ja rakenne, akuissa ja paristoissa käytettävän teknologian monimutkaisuus sekä tuotannon luonne massa- tai sarjatuotantona otetaan asianmukaisesti huomioon.
Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksella on oltava käytössään tarvittavat keinot vaatimustenmukaisuuden arviointitoimiin liittyvien teknisten ja hallinnollisten tehtävien asianmukaiseen suorittamiseen sekä pääsy kaikkiin tarpeellisiin tietoihin, testauslaitteisiin ja -tiloihin. Tähän kuuluvat sisäisten menettelyjen, yleisten toimintaperiaatteiden, käytännesääntöjen tai muiden sisäisten sääntöjen laatiminen ja niitä koskeva valvonta, henkilöstön osoittaminen tiettyihin tehtäviin ja vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevien päätösten tekeminen siirtämättä niitä alihankkijan tai tytäryhtiön tehtäväksi.
Vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävien suorittamisesta vastaavalla henkilöstöllä on oltava
vankka tekninen ja ammatillinen koulutus, joka kattaa kaikki ne vaatimustenmukaisuuden arviointitoimet, joita varten vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos on ilmoitettu;
riittävät tiedot suoritettavia arviointeja koskevista vaatimuksista ja riittävät valtuudet tällaisten arviointien suorittamiseen;
asianmukaiset tiedot ja ymmärrys 6–10 artiklassa, 12, 13 ja 14 artiklassa ja 48–52 artiklassa vahvistetuista vaatimuksista ja velvoitteista, 15 artiklassa tarkoitetuista sovellettavista yhdenmukaistetuista standardeista ja 16 artiklassa tarkoitetuista yhteisistä eritelmistä sekä asiaa koskevista unionin yhdenmukaistamislainsäädännön ja kansallisen oikeuden säännöksistä;
kyky laatia todistuksia, asiakirjoja ja selostuksia, joilla osoitetaan, että vaatimustenmukaisuuden arvioinnit on suoritettu.
Ylimmän johdon ja vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävien suorittamisesta vastaavan henkilöstön palkka ei saa olla riippuvainen suoritettujen vaatimustenmukaisuuden arviointien määrästä eikä kyseisten arviointien tuloksista.
26 artikla
Ilmoitettujen laitosten vaatimustenmukaisuusolettama
Jos vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos voi osoittaa olevansa sellaisissa olennaisissa yhdenmukaistetuissa standardeissa tai niiden osissa vahvistettujen edellytysten mukainen, joiden viitetiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, sen oletetaan täyttävän 25 artiklassa säädetyt vaatimukset, mikäli sovellettavat yhdenmukaistetut standardit kattavat nämä vaatimukset.
27 artikla
Ilmoitettujen laitosten tytäryhtiöt ja alihankinta
28 artikla
Ilmoittamista koskeva hakemus
29 artikla
Ilmoittamismenettely
30 artikla
Ilmoitettujen laitosten tunnusnumerot ja luettelot
31 artikla
Ilmoituksiin tehtävät muutokset
32 artikla
Ilmoitettujen laitosten pätevyyden riitauttaminen
33 artikla
Ilmoitettujen laitosten toimintaan liittyvät velvollisuudet
34 artikla
Muutoksenhaku ilmoitettujen laitosten päätöksiin
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytettävissä on ilmoitettujen laitosten tekemiä päätöksiä koskeva muutoksenhakumenettely.
35 artikla
Ilmoitettujen laitosten tiedotusvelvollisuus
Ilmoitetun laitoksen on tiedotettava ilmoittamisesta vastaavalle viranomaiselle seuraavista:
vaatimustenmukaisuustodistusten tai hyväksymispäätösten epäämiset, rajoittamiset taikka peruuttamiset toistaiseksi tai kokonaan;
olosuhteet, jotka vaikuttavat sitä koskevan ilmoituksen soveltamisalaan tai ehtoihin;
vaatimustenmukaisuuden arviointitoimia koskevat tietopyynnöt, jotka se on saanut markkinavalvontaviranomaisilta;
pyynnöstä vaatimustenmukaisuuden arviointitoimet, jotka on suoritettu sitä koskevan ilmoituksen soveltamisalalla, ja mahdollisesti suoritetut muut toimet, mukaan luettuna rajatylittävä toiminta ja alihankinta.
Ilmoitetun laitoksen on toimitettava muille ilmoitetuille laitoksille, jotka suorittavat vastaavia samat akku- ja paristoluokat kattavia vaatimustenmukaisuuden arviointitoimia, asiaankuuluvat tiedot kysymyksistä, jotka liittyvät
vaatimustenmukaisuuden arviointien kielteisiin ja pyynnöstä myös myönteisiin tuloksiin; ja
hyväksymispäätöksen rajoittamiseen taikka peruuttamiseen toistaiseksi tai kokonaan.
36 artikla
Kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihto
Komissio huolehtii kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihdon järjestämisestä niiden jäsenvaltioiden viranomaisten välillä, jotka vastaavat ilmoittamista koskevista toimintatavoista.
37 artikla
Ilmoitettujen laitosten koordinointi
Komissio varmistaa, että ilmoitettujen laitosten välillä otetaan käyttöön asianmukainen koordinointi ja yhteistyö ja että koordinointia ja yhteistyötä harjoitetaan asianmukaisella tavalla ilmoitettujen laitosten alakohtaisen koordinointiryhmän muodossa.
Ilmoitettujen laitosten on osallistuttava kyseisen alakohtaisen koordinointiryhmän työhön suoraan tai nimettyjen edustajien välityksellä.
VI LUKU
Muut kuin VII ja VIII luvussa tarkoitetut talouden toimijoiden velvollisuudet
38 artikla
Valmistajien velvollisuudet
Saattaessaan akkua tai paristoa markkinoille tai ottaessaan sitä käyttöön, myös valmistajan omiin tarkoituksiin, valmistajien on varmistettava, että akku tai paristo
on suunniteltu ja valmistettu 6–10 artiklan sekä 12 ja 14 artiklan mukaisesti, ja että sen mukana on selkeät, ymmärrettävät ja helppolukuiset ohjeet ja turvallisuustiedot yhdellä tai useammalla kielellä, jota loppukäyttäjät ymmärtävät vaivatta, siten kuin se jäsenvaltio, jossa akku tai paristo saatetaan markkinoille tai otetaan käyttöön, on ne määritellyt; ja
siinä on 13 artiklan mukaiset merkinnät.
39 artikla
Akkukennojen ja akkumoduulien toimittajien velvollisuudet
Akkukennojen ja akkumoduulien toimittajien on, toimittaessaan akkukennoja tai -moduuleita valmistajalle, annettava tämän asetuksen vaatimusten noudattamiseksi tarvittavat tiedot ja asiakirjat. Kyseiset tiedot ja asiakirjat on toimitettava maksutta.
40 artikla
Valtuutettujen edustajien velvollisuudet
Valtuutetun edustajan toimeksianto on voimassa vasta, kun valtuutettu edustaja on hyväksynyt sen kirjallisesti.
Valtuutetun edustajan on suoritettava valmistajalta saamassaan toimeksiannossa määritellyt tehtävät. Valtuutetulla edustajalla on oltava tarvittavat resurssit toimeksiannossa eriteltyjen tehtävien suorittamiseksi. Valtuutetun edustajan on pyynnöstä toimitettava toimeksiannosta jäljennös markkinavalvontaviranomaiselle kyseisen viranomaisen määrittämällä unionin kielellä. Toimeksiantoon on sisällyttävä vähintään seuraavat tehtävät:
asettaa EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus, tekniset asiakirjat, todentamisraportti sekä 51 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hyväksymispäätös ja 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tarkastuskertomukset kansallisten viranomaisten saataville 10 vuoden ajan sen jälkeen, kun akku tai paristo on saatettu markkinoille tai otettu käyttöön;
antaa kansallisen viranomaisen perustellusta pyynnöstä sille kaikki tiedot ja asiakirjat, jotka ovat tarpeen akun tai pariston vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi. Kyseiset tiedot ja asiakirjat on annettava sähköisesti ja pyydettäessä paperiversiona;
tehdä kansallisten viranomaisten kanssa näiden pyynnöstä yhteistyötä toimissa, joilla pyritään poistamaan valtuutetun edustajan toimeksiannon piiriin kuuluvien akkujen ja paristojen aiheuttamat riskit.
41 artikla
Maahantuojien velvollisuudet
Ennen akun tai pariston saattamista markkinoille maahantuojan on tarkistettava, että
liitteessä VIII tarkoitettu EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus ja tekniset asiakirjat on laadittu ja että valmistaja on suorittanut 17 artiklassa tarkoitetun asiaankuuluvan vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn;
akussa tai paristossa on 19 artiklassa tarkoitettu CE-merkintä, ja siinä on 13 artiklan mukaiset merkinnät;
akun tai pariston mukana on 6–10 artiklan sekä 12, 13 ja 14 artiklan mukaisesti vaaditut asiakirjat sekä ohjeet ja turvallisuustiedot, jotka on laadittu yhdellä tai useammalla kielellä, jota loppukäyttäjät ymmärtävät vaivatta, siten kuin se jäsenvaltio, jonka markkinoilla akku tai paristo on tarkoitus asettaa saataville, on ne määritellyt; ja
valmistaja on noudattanut 38 artiklan 6 ja 7 kohdassa säädettyjä vaatimuksia.
Jos maahantuoja katsoo tai sillä on syytä uskoa, että akku tai paristo ei ole 6–10 artiklan eikä 12, 13 ja 14 artiklan mukainen, maahantuoja ei saa saattaa kyseistä akkua tai paristoa markkinoille ennen kuin se on saatettu vaatimusten mukaiseksi. Jos akku tai paristo aiheuttaa riskin, maahantuojan on lisäksi tiedotettava asiasta valmistajalle ja markkinavalvontaviranomaisille ja ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot vaatimustenvastaisuudesta ja mahdollisesti toteutetuista korjaavista toimista.
42 artikla
Jakelijoiden velvollisuudet
Ennen akun tai pariston asettamista saataville markkinoilla jakelijoiden on tarkistettava, että
tuottaja on rekisteröity 55 artiklassa tarkoitettuun tuottajien rekisteriin;
akussa tai paristossa on 19 artiklassa tarkoitettu CE-merkintä, ja siinä on 13 artiklan mukaiset merkinnät;
akun tai pariston mukana on 6 - 10 artiklan ja 12, 13 ja 14 artiklan nojalla vaaditut asiakirjat ja ohjeet ja turvallisuustiedot, jotka on laadittu yhdellä tai useammalla kielellä, jota loppukäyttäjät ymmärtävät vaivatta, siten kuin se jäsenvaltio, jonka markkinoilla akku tai paristo asetetaan saataville tai otetaan käyttöön, on ne määritellyt; ja
valmistaja ja maahantuoja ovat noudattaneet 38 artiklan 6 ja 7 kohdassa sekä 41 artiklan 3 kohdassa säädettyjä vaatimuksia.
43 artikla
Jakelupalvelujen tarjoajien velvollisuudet
Jakelupalvelujen tarjoajien on varmistettava, että niiden käsittelemien akkujen ja paristojen varastoinnin, pakkaamisen, edelleenohjaamisen tai lähettämisen aikaiset olosuhteet eivät vaaranna akkujen ja paristojen vaatimustenmukaisuutta 6–10 artiklan sekä 12, 13 ja 14 artiklan suhteen.
Rajoittamatta asiaankuuluvien talouden toimijoiden tässä luvussa säädettyjen velvoitteiden soveltamista, jakelupalvelujen tarjoajien on ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun vaatimuksen lisäksi suoritettava 40 artiklan 3 kohdan c alakohdassa ja 40 artiklan 4 kohdassa säädetyt tehtävät.
44 artikla
Tapaukset, joissa valmistajien velvollisuuksia sovelletaan maahantuojiin ja jakelijoihin
Maahantuojaa tai jakelijaa pidetään tätä asetusta sovellettaessa valmistajana ja sitä koskevat samat velvoitteet kuin valmistajaa 38 artiklan mukaisesti, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:
akku tai paristo saatetaan markkinoille tai otetaan käyttöön kyseisen maahantuojan tai jakelijan omalla nimellä tai tavaramerkillä;
kyseinen maahantuoja tai jakelija muuttaa jo markkinoille saatettua tai käyttöön otettua akkua tai paristoa tavalla, joka voisi vaikuttaa tämän asetuksen asiaankuuluvien vaatimusten täyttymiseen; tai
kyseinen maahantuoja tai jakelija muuttaa jo markkinoille saatetun tai käyttöön otetun akun tai pariston käyttötarkoituksen.
45 artikla
Niiden talouden toimijoiden velvollisuudet, jotka saattavat markkinoille tai ottavat käyttöön akkuja tai paristoja, jotka on valmisteltu uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen tai joiden käyttötarkoitus on muutettu tai jotka on uudelleenvalmistettu
46 artikla
Talouden toimijoiden tunnistetiedot
Talouden toimijoiden on kansallisen viranomaisen pyynnöstä annettava markkinavalvontaviranomaisille seuraavat tiedot:
niille akun tai pariston toimittaneiden talouden toimijoiden tunnistetiedot;
niiden talouden toimijoiden tunnistetiedot, joille ne ovat toimittaneet akun tai pariston, sekä määrä ja tarkat mallit.
VII LUKU
Akkuja ja paristoja koskevia asianmukaisen huolellisuuden toimintapolitiikkoja koskevat talouden toimijoiden velvollisuudet
47 artikla
Tämän luvun soveltamisala
Tätä lukua ei sovelleta talouden toimijoihin, joiden nettoliikevaihto oli alle 40 miljoonaa euroa viimeistä tilivuotta edeltävänä tilivuotena, ja jotka eivät ole osa emo- ja tytäryrityksistä muodostuvaa konsernia, jonka yhteenlaskettu nettoliikevaihto ylittää 40 miljoonan euron rajan.
Tätä lukua ei sovelleta talouden toimijoihin saatettaessa markkinoille tai otettaessa käyttöön akkuja tai paristoja, jotka on valmisteltu uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen tai joiden käyttötarkoitus on muutettu tai jotka on uudelleenvalmistettu, jos tällaiset akut tai paristot oli jo saatettu markkinoille tai otettu käyttöön ennen tällaisten toimenpiteiden suorittamista.
Tätä lukua sovelletaan rajoittamatta konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevia mineraaleja ja metalleja koskevia asianmukaisen huolellisuuden velvoitteita käsittelevässä unionin oikeudessa säädettyjen säännösten soveltamista.
48 artikla
Akkuja ja paristoja koskevan asianmukaisen huolellisuuden toimintapolitiikat
Siirretään komissiolle valta antaa 89 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla
muutetaan liitteessä X olevassa 1 kohdassa esitettyä raaka-aineiden luetteloa ja liitteessä X olevassa 2 kohdassa esitettyä riskiluokkien luetteloa akkujen ja paristojen valmistuksen ja kemiallisten ratkaisujen tieteellisen ja teknisen kehityksen ja asetukseen (EU) 2017/821 tehtyjen muutosten huomioon ottamiseksi;
muutetaan liitteessä X olevassa 3 kohdassa esitettyä kansainvälisten asiakirjojen luetteloa asiaankuuluvilla kansainvälisillä foorumeilla tapahtuvan, asianmukaisen huolellisuuden toimintapolitiikkoja koskeviin standardeihin sekä ympäristön ja sosiaalisten oikeuksien suojeluun liittyvän kehityksen huomioon ottamiseksi;
muutetaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen talouden toimijoiden 49 ja 50 artiklassa vahvistettuja velvoitteita asetukseen (EU) 2017/821 tehtävien muutosten huomioon ottamiseksi ja muutetaan liitteessä X olevassa 4 kohdassa esitettyä luetteloa kansainvälisesti tunnustetuista asianmukaista huolellisuutta koskevista asiakirjoista.
49 artikla
Talouden toimijan hallintojärjestelmä
Kunkin 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun talouden toimijan on
laadittava ja viestittävä selkeästi tavarantoimittajille ja yleisölle akkuihin ja paristoihin sovellettavat yritystason akkuja ja paristoja koskeva asianmukaisen huolellisuuden toimintapolitiikka, joka koskee liitteessä X olevassa 1 kohdassa lueteltuja raaka-aineita ja liitteessä X olevassa 2 kohdassa lueteltuja asiaan liittyviä ympäristö- ja sosiaalisten riskien luokkia;
sisällytettävä akkuja ja paristoja koskevaan asianmukaisen huolellisuuden toimintapolitiikkaansa normit, jotka ovat johdonmukaiset liitteessä X olevassa 4 kohdassa luetelluissa kansainvälisesti tunnustetuissa asianmukaista huolellisuutta koskevissa asiakirjoissa vahvistettujen normien kanssa;
järjestettävä sisäinen hallintojärjestelmänsä niin, että se tukee sen akkuja ja paristoja koskevaa asianmukaisen huolellisuuden toimintapolitiikkaa, osoittamalla ylimmälle johdolleen vastuu sen akkuja ja paristoja koskevan asianmukaisen huolellisuuden toimintapolitiikan valvonnasta ja kyseistä järjestelmää koskevien asiakirjojen säilyttämisestä vähintään 10 vuoden ajan;
luotava ja pidettävä käytössä toimitusketjun valvonta- ja läpinäkyvyysjärjestelmä, johon sisältyy muun muassa alkuperäketju- tai jäljitysjärjestelmä, jolla yksilöidään toimitusketjun alkupään toimijat;
sisällytettävä akkuja ja paristoja koskeva asianmukaisen huolellisuuden toimintapolitiikkansa, mukaan lukien riskinhallintatoimenpiteet, hankinta- ja toimittajasopimuksiin; ja
perustettava valitusmekanismi, mukaan lukien riskitietoisuuteen liittyvä varhaisvaroitusjärjestelmä ja korjaavien toimenpiteiden mekanismi, tai tarjottava tällaiset mekanismit muiden talouden toimijoiden tai organisaatioiden kanssa tehtävien yhteistyösopimusten avulla taikka helpottamalla kääntymistä ulkoisen asiantuntijan tai elimen, kuten oikeusasiamiehen, puoleen; tällaisten mekanismien on perustuttava yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskeviin YK:n ohjaaviin periaatteisiin.
Edellä 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetussa järjestelmässä on käytettävä dokumentointia, joka kattaa vähintään seuraavat tiedot:
raaka-aineen kuvaus, mukaan lukien sen kauppanimi ja tyyppi;
kyseistä raaka-ainetta sisältäviä akkuja tai paristoja markkinoille saattavalle talouden toimijalle kyseistä raaka-ainetta toimittaneen tahon nimi ja osoite;
raaka-aineen alkuperämaa ja markkinatapahtumat raaka-aineen louhinnasta lopulliseen toimitukseen talouden toimijalle, joka saattaa akun tai pariston markkinoille;
raaka-aineen määrä markkinoille saatettavassa akussa tai paristossa ilmaistuna prosenttiosuutena tai painona;
ilmoitetun laitoksen antamat raportit suorittamasta ja 50 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja toimittajia koskevasta ulkopuolisesta todennuksesta;
jos e alakohdassa tarkoitetut raportit eivät ole saatavilla ja jos raaka-aine on peräisin konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta, tarvittaessa konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevien mineraalien toimitusketjun vastuullisuutta koskevissa OECD:n asianmukaisen huolellisuuden ohjeissa annettujen toimitusketjun alkupäässä olevia talouden toimijoita koskevien erityissuositusten mukaiset lisätiedot, kuten alkuperäkaivos, niiden paikkojen sijainti, joissa raaka-aineet kootaan yhteen, niillä käydään kauppaa ja ne jalostetaan, sekä maksetut verot, maksut ja palkkiot.
Jäljempänä 50 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen tavarantoimittajien on asetettava ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitetut raportit ulkopuolisesta todennuksesta toimitusketjun loppupään toimijoiden saataville.
50 artikla
Riskinhallintavelvoitteet
Edellä 48 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun talouden toimijan on
yksilöitävä ja arvioitava, osana riskinhallintasuunnitelmaansa, toimitusketjunsa haitallisten vaikutusten riski, joka liittyy liitteessä X olevassa 2 kohdassa lueteltuihin riskiluokkiin, myös 49 artiklan mukaisesti toimitettujen tietojen ja muiden asiaankuuluvien tietojen, jotka ovat joko julkisesti saatavilla tai sidosryhmien toimittamia, perusteella suhteessa akkuja ja paristoja koskevaan asianmukaisen huolellisuuden toimintapolitiikkaansa;
suunniteltava ja pantava täytäntöön strategia, jolla vastataan yksilöityihin riskeihin, jotta voidaan estää ja vähentää haitallisia vaikutuksia ja puuttua niihin muulla tavoin seuraavin toimin:
raportoimalla riskinarviointinsa tuloksista 49 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti nimetylle ylimmälle johdolleen;
hyväksymällä riskinhallintatoimenpiteitä, jotka ovat liitteessä X olevassa 4 kohdassa lueteltujen kansainvälisesti tunnustettujen asianmukaista huolellisuutta koskevien asiakirjojen mukaisia, ottaen huomioon mahdollisuutensa vaikuttaa ja toteuttaa tarpeen mukaan toimia painostaakseen tavarantoimittajia mukaan lukien niiden tytäryhtiöitä ja alihankkijoita, jotka voivat tehokkaimmin estää tai vähentää yksilöityjä riskejä;
suunnittelemalla ja toteuttamalla riskinhallintasuunnitelma, seuraamalla ja valvomalla riskinvähennystoimien onnistumista, raportoimalla asiasta 49 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti nimetylle ylimmälle johdolleen ja harkitsemalla yhteistyön keskeyttämistä tai lopettamista tavarantoimittajan tai sen tytäryhtiön tai alihankkijan kanssa, jos riskinvähennystoimissa on epäonnistuttu, 49 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen asiaankuuluvien hankinta- ja toimittajasopimusten perusteella;
toteuttamalla täydentäviä tieto- ja riskiarviointeja riskeistä, joita on vähennettävä, tai olosuhteiden muuttumisen jälkeen.
51 artikla
Akkuja ja paristoja koskevien asianmukaisen huolellisuuden toimintapolitiikkojen ulkopuolinen todennus
Ilmoitetun laitoksen on suoritettava ulkopuoliset todennukset. Tällaisten ulkopuolisten todennusten
on katettava kaikki toiminnot, prosessit ja järjestelmät, joita talouden toimija käyttää täyttääkseen asianmukaisen huolellisuuden velvoitteensa 49, 50 ja 52 artiklan mukaisesti;
tavoitteena on oltava selvittää, ovatko akkuja tai paristoja markkinoille saattavan talouden toimijan käyttämät asianmukaisen huolellisuuden käytännöt 49, 50 ja 52 artiklan mukaisia;
on tarvittaessa sisällettävä yrityksiä koskevia tarkastuksia, ja siinä on kerättävä tietoja sidosryhmiltä;
yksilöitävä akkuja tai paristoja markkinoille saattavalle talouden toimijalle aloja, joilla on mahdollista tehdä parannuksia asianmukaisen huolellisuuden käytäntöjen osalta;
noudatettava konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevien mineraalien toimitusketjun vastuullisuutta koskevissa OECD:n asianmukaisen huolellisuuden ohjeissa asetettuja riippumattomuuteen, pätevyyteen ja vastuuvelvollisuuteen liittyviä tarkastusperiaatteita.
52 artikla
Akkuja ja paristoja koskevia asianmukaisen huolellisuuden toimintapolitiikkoja koskevien tietojen julkistaminen
53 artikla
Asianmukaisen huolellisuuden järjestelmien tunnustaminen
Päättäessään asianmukaisen huolellisuuden järjestelmän tunnustamisesta komissio ottaa huomioon kyseisen järjestelmän kattamat erilaiset toimialan käytännöt ja kiinnittää huomiota riskipohjaiseen lähestymistapaan ja menetelmään, joita kyseisessä järjestelmässä käytetään riskien määrittämiseksi.
VIII LUKU
Jäteakkujen ja -paristojen jätehuolto
54 artikla
Toimivaltainen viranomainen
Jäsenvaltioiden on säädettävä toimivaltaisen viranomaisen tai toimivaltaisten viranomaisten organisoinnista ja toiminnasta, mukaan lukien hallinnolliset ja menettelysäännöt seuraaville:
tuottajien rekisteröinti 55 artiklan mukaisesti;
tuottajien ja tuottajayhteisöjen hyväksymismenettely 58 artiklan mukaisesti;
laajennettua tuottajavastuuta koskevien velvoitteiden täytäntöönpanon valvonta 57 artiklan mukaisesti;
akkuja ja paristoja ja jäteakkuja ja -paristoja koskevan tiedon keruu 75 artiklan mukaisesti;
tietojen asettaminen saataville 76 artiklan mukaisesti.
55 artikla
Tuottajarekisteri
Tuottajien on toimitettava rekisteröintihakemus 9 kohdan a alakohdassa tarkoitetun sähköisen tietojenkäsittelyjärjestelmän kautta.
Tuottajat saavat asettaa saataville jäsenvaltion markkinoilla akkuja tai paristoja, mukaan luettuina laitteisiin, kevyisiin liikkumisvälineisiin tai muihin ajoneuvoihin sisällytetyt akut ja paristot, ainoastaan jos ne tai valtuutuksen tapauksessa niiden laajennetusta tuottajavastuusta huolehtivat valtuutetut edustajat ovat rekisteröityneet kyseisessä jäsenvaltiossa.
Rekisteröintihakemukseen on sisällytettävä seuraavat tiedot:
nimi ja tavaramerkit (jos saatavilla), joita tuottaja käyttää jäsenvaltiossa, ja tuottajan osoite, mukaan lukien postinumero ja paikkakunta, katuosoite, maa, puhelinnumero, jos on, internet- ja sähköpostiosoite, josta käy ilmi yksi yhteyspiste;
tuottajan kansallinen tunnistuskoodi, mukaan lukien sen kaupparekisterinumero tai vastaava virallinen rekisterinumero, sekä eurooppalainen tai kansallinen verotunnistenumero;
niiden akkujen tai paristojen luokka tai luokat, jotka tuottaja aikoo asettaa ensimmäistä kertaa saataville markkinoilla jäsenvaltion alueella, eli kannettavat akut tai paristot, teollisuusakut, kevyiden liikkumisvälineiden akut, sähköajoneuvojen ajovoima-akut tai ajoneuvoakut, ja niiden kemiallinen koostumus;
tiedot siitä, miten tuottaja täyttää 56 artiklassa säädetyt velvollisuutensa sekä 59, 60 ja 61 artiklassa säädetyt vaatimukset:
kannettavien akkujen ja paristojen tai kevyiden liikkumisvälineiden akkujen osalta d alakohdan vaatimukset on täytettävä antamalla
ajoneuvoakkujen, teollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen osalta d alakohdan vaatimukset on täytettävä antamalla
tuottajan tai tarvittaessa laajennetusta tuottajavastuusta huolehtivan valtuutetun edustajan tai 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimetyn tuottajayhteisön ilmoitus siitä, että annetut tiedot pitävät paikkansa.
Jos tämän artiklan mukaiset velvoitteet täyttää tuottajan puolesta laajennetusta tuottajavastuusta huolehtiva valtuutettu edustaja, joka edustaa useampaa kuin yhtä tuottajaa, kyseisen valtuutetun edustajan on 3 kohdassa vaadittujen tietojen lisäksi ilmoitettava erikseen kunkin edustetun tuottajan nimi ja yhteystiedot.
Toimivaltaisen viranomaisen on
asetettava verkkosivustollaan saataville tiedot hakuprosessista sähköisen tietojenkäsittelyjärjestelmän kautta;
myönnettävä rekisteröinti ja annettava rekisteröintinumero 12 viikon kuluessa siitä, kun kaikki 2 ja 3 kohdan nojalla vaaditut säädetyt tiedot on toimitettu.
Toimivaltainen viranomainen voi
vahvistaa rekisteröintivaatimuksiin ja -prosessiin liittyviä sääntöjä lisäämättä olennaisia vaatimuksia 2 ja 3 kohdassa säädettyihin vaatimuksiin;
periä tuottajilta kustannuksiin perustuvia ja oikeasuhteisia maksuja 2 kohdassa tarkoitettujen hakemusten käsittelystä.
Toimivaltaisen viranomaisen on peruutettava tuottajan rekisteröinti, jos se on lakannut olemasta.
56 artikla
Laajennettu tuottajavastuu
Tuottajan maksettavaksi tulevien maksuosuuksien on katettava seuraavat kustannukset, jotka liittyvät tuotteisiin, jotka tuottaja asettaa saataville kyseisen jäsenvaltion markkinoilla:
jäteakkujen ja -paristojen erilliskeräyksestä ja niiden tätä seuraavasta kuljetuksesta ja käsittelystä aiheutuvat kustannukset, ottaen huomioon mahdolliset tulot, jotka on saatu valmistelusta uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen tai kierrätetyistä jäteakuista ja -paristoista saatavien uusioraaka-aineiden arvosta;
69artiklan 5 kohdan mukaisesta kerätyn sekalaisen yhdyskuntajätteen koostumusselvityksen suorittamisesta aiheutuvat kustannukset;
74 artiklan mukaisesta akku- ja paristojätteen syntymisen ehkäisemistä ja jätehuoltoa koskevasta tiedottamisesta aiheutuvat kustannukset;
tietojenkeruusta ja 75 artiklan mukaisesta toimivaltaisille viranomaisille raportoinnista aiheutuvat kustannukset.
Jos 2 kohdassa tarkoitettuun akkuun tai paristoon sovelletaan useampaa kuin yhtä laajennettua tuottajavastuuta, kyseisen akun tai pariston markkinoilla saataville asettavalle ensimmäiselle tuottajalle ei saa aiheutua lisäkustannuksia tällaisesta kustannusten jakojärjestelmästä.
Komissio edistää tällaisia kustannusten jakojärjestelmiä koskevaa tietojenvaihtoa ja parhaiden käytäntöjen jakamista jäsenvaltioiden kesken.
57 artikla
Tuottajayhteisö
Jos laajennettua tuottajavastuuta koskevat velvoitteet täytetään kollektiivisesti, tuottajayhteisöjen on varmistettava tuottajien tasapuolinen kohtelu riippumatta näiden alkuperästä tai koosta aiheuttamatta kohtuutonta taakkaa akkuja tai paristoja pieniä määriä tuottaville tuottajille, mukaan lukien pienet ja keskisuuret yritykset. Niiden on myös varmistettava, että tuottajien niille maksamat maksuosuudet
mukautetaan direktiivin 2008/98/EY 8 a artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti ja vähintään akku- tai paristoluokan ja -kemian mukaan, ottaen tarvittaessa huomioon akun tai pariston ladattavuus ja kierrätetyn sisällön aste akkujen tai paristojen valmistuksessa ja se, oliko akut tai paristot valmisteltu uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen tai oliko niiden käyttötarkoitus muutettu tai oliko ne valmistettu uudelleen, sekä niiden hiilijalanjälki; ja
mukautetaan siten, että otetaan huomioon mahdolliset tulot, joita tuottajayhteisöt saavat kierrätettyjen jäteakkujen ja -paristojen valmistelusta uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen tai niistä saatavien uusioraaka-aineiden arvosta.
58 artikla
Laajennetun tuottajavastuun velvoitteiden täyttämistä koskeva hyväksyntä
Hyväksyntä voidaan myöntää ainoastaan, jos
osoitetaan, että direktiivin 2008/98/EY 8 a artiklan 3 kohdan a–d alakohdassa vahvistetut vaatimukset on täytetty ja tuottajan tai tuottajayhteisön käyttöön ottamat toimenpiteet riittävät täyttämään tässä luvussa säädetyt velvoitteet niiden akkujen tai paristojen määrän osalta, jotka yksi tai useampi tuottaja, jonka puolesta tuottajayhteisö toimii, asettaa ensimmäistä kertaa saataville markkinoilla jäsenvaltion alueella; ja
asiakirjatodisteilla osoitetaan, että 59 artiklan 1 ja 2 kohdan vaatimuksia tai 60 artiklan 1, 2 ja 4 kohdan vaatimuksia noudatetaan ja että käyttöön on otettu kaikki järjestelyt vähintään 59 artiklan 3 kohdassa tai 60 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun keräystavoitteen saavuttamisen ja kestävän ylläpitämisen mahdollistamiseksi;
59 artikla
Kannettavien jäteakkujen ja -paristojen keräys
Kannettavien akkujen ja paristojen tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on varmistettava, että kaikki kannettavat jäteakut ja -paristot kerätään erikseen niiden luonteesta, kemiallisesta koostumuksesta, kunnosta, tavaramerkistä tai alkuperästä riippumatta sen jäsenvaltion alueella, jossa ne asettavat kannettavia akkuja ja paristoja ensimmäistä kertaa saataville markkinoilla. Tätä varten niiden on
perustettava kannettavien jäteakkujen ja -paristojen vastaanotto- ja keräysjärjestelmä;
tarjottava kannettavien jäteakkujen ja -paristojen keräystä maksutta 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuille tahoille ja huolehdittava kannettavien jäteakkujen ja -paristojen keräyksestä kaikilta tahoilta, jotka ovat hyödyntäneet tätä mahdollisuutta, jäljempänä ’keräysverkostoon liitetyt kannettavien jäteakkujen ja -paristojen keräyspisteet’;
huolehdittava tarvittavista käytännön järjestelyistä kannettavien jäteakkujen ja -paristojen keräystä ja kuljetusta varten, mukaan lukien sopivien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/68/EY ( 5 ) vaatimukset täyttävien keräys- ja kuljetussäiliöiden tarjoaminen maksutta keräysverkostoon liitetyille kannettavien jäteakkujen ja -paristojen keräyspisteille;
kerättävä keräysverkostoon liitettyihin keräyspisteisiin kerätyt kannettavat jäteakut ja -paristot maksutta ja riittävän tiheästi suhteessa keräysverkostoon liitettyjen keräyspisteiden kattamaan alueeseen ja keräysverkostoon liitettyjen kannettavien jäteakkujen ja -paristojen keräyspisteiden kautta yleensä kerättävien kannettavien jäteakkujen ja -paristojen määrään ja vaarallisuuteen;
kerättävä sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta poistetut kannettavat jäteakut ja -paristot maksutta ja riittävän tiheästi suhteessa kannettavien jäteakkujen ja -paristojen määrään ja vaarallisuuteen;
varmistettava, että jätehuoltotoimija käsittelee keräysverkostoon liitetyistä kannettavien jäteakkujen ja -paristojen keräyspisteistä kerätyt ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta poistetut kannettavat jäteakut ja -paristot luvan saaneessa laitoksessa 70 artiklan mukaisesti.
Kannettavien akkujen ja paristojen tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on varmistettava, että kannettavien jäteakkujen ja -paristojen vastaanotto- ja keräysjärjestelmä
muodostuu keräyspisteistä, jotka ne perustavat yhteistyössä yhden tai useamman seuraavan tahon kanssa:
jakelijoiden kanssa 62 artiklan mukaisesti;
romuajoneuvojen käsittelylaitosten, joihin sovelletaan direktiiviä 2000/53/EY, kanssa;
viranomaisten tai jätehuollosta niiden puolesta huolehtivien kolmansien osapuolten kanssa 66 artiklan mukaisesti;
vapaaehtoisten keräyspisteiden kanssa 67 artiklan mukaisesti;
sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittelylaitosten, joihin sovelletaan direktiiviä 2012/19/EU, kanssa; ja
kattaa jäsenvaltion koko alueen ottaen huomioon väestön koko ja väestötiheys, kannettavien jäteakkujen ja -paristojen odotettu määrä sekä käytettävyys ja läheisyys loppukäyttäjien kannalta, rajoittumatta alueisiin, joilla kannettavien jäteakkujen ja -paristojen keräys ja sen jälkeinen jätehuolto on kannattavaa.
Kannettavien akkujen ja paristojen tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on saavutettava vähintään seuraavat keräystavoitteet käytettyjen kannettavien akkujen ja paristojen osalta:
45 prosenttia viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023;
63 prosenttia viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2027;
73 prosenttia viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2030.
Tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on laskettava tässä kohdassa tarkoitettu keräysaste liitteen XI mukaisesti.
60 artikla
Kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen keräys
Kevyiden liikkumisvälineiden akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on varmistettava, että kaikki kevyiden liikkumisvälineiden jäteakut kerätään erikseen niiden luonteesta, kemiallisesta koostumuksesta, kunnosta, tavaramerkistä tai alkuperästä riippumatta sen jäsenvaltion alueella, jossa ne asettavat akkuja ensimmäistä kertaa saataville markkinoilla. Tätä varten niiden on
perustettava kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen vastaanotto- ja keräysjärjestelmä;
tarjottava kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen keräystä maksutta 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuille tahoille ja huolehdittava kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen keräyksestä kaikilta tahoilta, jotka ovat hyödyntäneet tätä mahdollisuutta, jäljempänä ’keräysverkostoon liitetyt kevyiden liikkumisvälineiden akkujen keräyspisteet’;
huolehdittava tarvittavista käytännön järjestelyistä kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen keräystä ja kuljetusta varten, mukaan lukien sopivien direktiivin 2008/68/EY vaatimukset täyttävien keräys- ja kuljetussäiliöiden tarjoaminen maksutta keräysverkostoon liitetyille kevyiden liikkumisvälineiden akkujen keräyspisteille;
kerättävä keräysverkostoon liitettyihin kevyiden liikkumisvälineiden akkujen keräyspisteisiin kerätyt kevyiden liikkumisvälineiden jäteakut maksutta ja riittävän tiheästi suhteessa keräyspisteiden kattamaan alueeseen ja niiden kautta yleensä kerättävien kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen määrään ja vaarallisuuteen;
kerättävä sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta poistetut kevyiden liikkumisvälineiden jäteakut maksutta ja riittävän tiheästi suhteessa kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen määrään ja vaarallisuuteen;
varmistettava, että jätehuoltotoimija käsittelee keräysverkostoon liitetyistä kevyiden liikkumisvälineiden akkujen keräyspisteistä kerätyt ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta poistetut kevyiden liikkumisvälineiden jäteakut luvan saaneessa laitoksessa 70 artiklan mukaisesti.
Kevyiden liikkumisvälineiden akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on varmistettava, että kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen vastaanotto- ja keräysjärjestelmä
muodostuu keräyspisteistä, jotka ne perustavat yhteistyössä yhden tai useamman seuraavan tahon kanssa:
jakelijoiden kanssa 62 artiklan mukaisesti;
romuajoneuvojen käsittelylaitosten, joihin sovelletaan direktiiviä 2000/53/EY, kanssa;
viranomaisten tai jätehuollosta niiden puolesta huolehtivien kolmansien osapuolten kanssa 66 artiklan mukaisesti;
vapaaehtoisten keräyspisteiden kanssa 67 artiklan mukaisesti;
sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittelylaitosten, joihin sovelletaan direktiiviä 2012/19/EU, kanssa; ja
kattaa jäsenvaltion koko alueen ottaen huomioon väestön koko ja väestötiheys, kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen odotettu määrä sekä käytettävyys ja läheisyys loppukäyttäjien kannalta, rajoittumatta alueisiin, joilla kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen keräys ja sen jälkeinen jätehuolto on kannattavaa.
Kevyiden liikkumisvälineiden akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on saavutettava ja ylläpidettävä pysyvästi vähintään seuraavat kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen keräystavoitteet:
51 prosenttia viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2028;
61 prosenttia viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2031.
Kevyiden liikkumisvälineiden akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on laskettava tässä kohdassa tarkoitettu keräysaste liitteen XI mukaisesti.
Kevyiden liikkumisvälineiden akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on
perustettava 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuille keräyspisteille soveltuva keräysinfrastruktuuri kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen, jotka täyttävät sovellettavat turvallisuusvaatimukset, erilliskeräystä varten ja katettava tarvittavat kyseisille keräyspisteille takaisinotosta aiheutuvat kustannukset; keräyspisteessä on oltava soveltuvat säiliöt tällaisten jäteakkujen keräystä ja tilapäistä varastointia varten, ottaen huomioon näiden keräyspisteiden kautta todennäköisesti kerättävien kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen määrä ja vaarallisuus;
kerättävä kevyiden liikkumisvälineiden jäteakut 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista keräyspisteistä riittävän tiheästi suhteessa erilliskeräysinfrastruktuurin varastointikapasiteettiin ja näiden keräyspisteiden kautta yleensä kerättävien jäteakkujen määrään ja vaarallisuuteen; ja
huolehdittava tämän artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista keräyspisteistä kerättyjen kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen toimittamisesta luvan saaneisiin käsittelylaitoksiin 70 ja 73 artiklan mukaisesti.
61 artikla
Jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen keräys
Ajoneuvoakkujen, teollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on otettava takaisin maksutta ja velvoittamatta loppukäyttäjää ostamaan uusi akku ja edellyttämättä, että akku on ostettu niiltä, sekä varmistettava, että kaikki jäteajoneuvoakut, jäteteollisuusakut ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akut, kunkin sellaisen akun luonteesta, kemiallisesta koostumuksesta, kunnosta, tavaramerkistä tai alkuperästä riippumatta, jonka ne ovat asettaneet ensimmäistä kertaa saataville markkinoilla kyseisen jäsenvaltion alueella, kerätään erikseen. Tätä varten niiden on suostuttava ottamaan jäteajoneuvoakut, jäteteollisuusakut ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akut takaisin loppukäyttäjiltä tai vastaanotto- ja keräysjärjestelmistä, joihin kuuluu keräyspisteitä, joita ne perustavat yhteistyössä
ajoneuvoakkujen, teollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen jakelijoiden kanssa 62 artiklan 1 kohdan mukaisesti;
valtuutettujen toimijoiden kanssa, jotka huolehtivat ajoneuvoakkujen, teollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen uudelleenvalmistuksesta tai käyttötarkoituksen muuttamisesta;
65 artiklassa tarkoitettujen sähkö- ja elektroniikkalaiteromun ja romuajoneuvojen käsittelylaitosten kanssa niiden toiminnasta peräisin olevien jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen osalta;
viranomaisten tai jätehuollosta niiden puolesta huolehtivien kolmansien osapuolten kanssa 66 artiklan mukaisesti.
Jäsenvaltiot voivat hyväksyä toimenpiteitä, joilla edellytetään, että ensimmäisen alakohdan a–d alakohdassa tarkoitetut tahot voivat kerätä jäteajoneuvoakkuja, jäteteollisuusakkuja ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkuja ainoastaan, jos ne ovat tehneet sopimuksen tuottajien kanssa tai tuottajayhteisöjen kanssa, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
Jäsenvaltiot voivat hyväksyä toimenpiteitä, joilla edellytetään, että ensimmäisen alakohdan a–d alakohdassa tarkoitetut tahot voivat kerätä jäteajovoima-akkuja, jäteteollisuusakkuja ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkuja ainoastaan, jos ne ovat tehneet sopimuksen tuottajien kanssa tai tuottajayhteisöjen kanssa, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
Jos jäteteollisuusakut on purettava etukäteen yksityisten, ei-kaupallisten käyttäjien tiloissa, tuottajan velvollisuuteen ottaa kyseiset jäteakut takaisin ei kuulu velvollisuus kattaa mitään kustannuksia, joita kyseisille käyttäjille aiheutuu kyseisten jäteakkujen purkamisesta ja keräämisestä.
Ajoneuvoakkujen, teollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on
tarjottava 1 kohdassa tarkoitetuille vastaanotto- ja keräysjärjestelmille soveltuva keräysinfrastruktuuri jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen, jotka täyttävät sovellettavat turvallisuusvaatimukset, erilliskeräystä varten ja katettava tarvittavat kyseisille vastaanotto- ja keräysjärjestelmille takaisinotosta aiheutuvat kustannukset; vastaanotto- ja keräysjärjestelmissä on oltava soveltuvat säiliöt tällaisten jäteakkujen keräystä ja tilapäistä varastointia varten, ottaen huomioon kyseisten keräyspisteiden kautta todennäköisesti kerättävien jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen määrä ja vaarallisuus;
kerättävä jäteajoneuvoakut, jäteteollisuusakut ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akut 1 kohdassa tarkoitetuista vastaanotto- ja keräysjärjestelmistä riittävän tiheästi suhteessa erilliskeräysinfrastruktuurin varastointikapasiteettiin ja näiden vastaanotto- ja keräysjärjestelmien kautta yleensä kerättävien jäteakkujen määrään ja vaarallisuuteen; ja
huolehdittava loppukäyttäjiltä ja tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista vastaanotto- ja keräysjärjestelmistä kerättyjen jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen toimittamisesta luvan saaneisiin käsittelylaitoksiin 70 ja 73 artiklan mukaisesti.
62 artikla
Jakelijoiden velvollisuudet
Jakelijoiden on otettava jäteakut ja -paristot takaisin loppukäyttäjältä maksutta ja ilman, että loppukäyttäjää velvoitetaan tai on velvoitettu ostamaan uusi akku tai paristo, niiden kemiallisesta koostumuksesta, tavaramerkistä tai alkuperästä riippumatta, seuraavasti:
kannettavat jäteakut ja -paristot on otettava takaisin jakelijan vähittäismyyntipaikassa tai sen välittömässä läheisyydessä;
kevyiden liikkumisvälineiden jäteakut, jäteajoneuvoakut, jäteteollisuusakut ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akut on otettava takaisin jakelijan vähittäismyyntipaikassa tai sen läheisyydessä.
Edellä 1 kohdassa säädettyä takaisinottovelvollisuutta
ei sovelleta akkuja ja paristoja sisältäviin jätetuotteisiin;
sovelletaan ainoastaan sellaisiin jäteakkujen ja -paristojen luokkiin, joihin kuuluvat akut ja paristot sisältyvät jakelijan valikoimaan, ja kannettavien jäteakkujen ja -paristojen osalta siihen määrään, jonka muut loppukäyttäjät kuin ammattikäyttäjät yleensä poistavat käytöstä.
Asetuksen (EU) 2022/2065 30 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdan noudattamiseksi kyseisen asetuksen III luvun 4 jakson soveltamisalaan kuuluvien verkkoalustojen tarjoajien, jotka antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia tuottajien kanssa, on hankittava seuraavat tiedot tuottajilta, jotka tarjoavat akkuja ja paristoja, mukaan luettuina laitteisiin, kevyisiin liikkumisvälineisiin tai muihin ajoneuvoihin sisällytetyt akut ja paristot, unioniin sijoittautuneille kuluttajille:
yksityiskohtaiset tiedot, jotka koskevat 55 artiklassa tarkoitettua tuottajarekisteriä, ja tuottajan rekisteröintinumero tai rekisterinumerot kyseisessä rekisterissä;
tuottajan omaehtoinen sertifiointi, jossa sitoudutaan tarjoamaan ainoastaan akkuja ja paristoja, mukaan luettuina laitteisiin, kevyisiin liikkumisvälineisiin tai muihin ajoneuvoihin sisällytetyt akut ja paristot, joiden osalta noudatetaan 56 artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohdassa, 57 artiklan 1 kohdassa ja 58 artiklan 1, 2 ja 7 kohdassa tarkoitettuja laajennettua tuottajavastuuta koskevia vaatimuksia.
63 artikla
Akkujen ja paristojen panttipalautusjärjestelmät
Komissio arvioi 31 päivään joulukuuta 2027 mennessä, onko mahdollista perustaa akkujen ja paristojen panttipalautusjärjestelmiä erityisesti yleiskäyttöisiä kannettavia akkuja ja paristoja varten, ja tällaisten järjestelmien perustamisen mahdollisia hyötyjä. Tätä varten komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen ja harkitsee aiheellisia toimenpiteitä, mukaan lukien lainsäädäntöehdotukset.
64 artikla
Loppukäyttäjien velvollisuudet
65 artikla
Käsittelylaitosten toiminnanharjoittajien velvollisuudet
66 artikla
Jätehuoltoviranomaisten osallistuminen
Jätehuoltoviranomaisten on varmistettava, että kerätyt jäteakut ja -paristot käsitellään 70 artiklan mukaisesti joko
luovuttamalla ne asiaankuuluvan akku- tai paristoluokan tuottajille tai tuottajayhteisöille, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tai 57 artiklan 8 kohdan mukaisesti valituille jätehuoltotoimijoille; tai
suorittamalla kerättyjen jäteakkujen ja -paristojen käsittely itse 68 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
67 artikla
Vapaaehtoisten keräyspisteiden osallistuminen
68 artikla
Kannettavien jäteakkujen ja -paristojen ja kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen luovuttamista koskevat rajoitukset
69 artikla
Jäsenvaltioiden velvollisuudet kannettavien jäteakkujen ja -paristojen ja kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen keräystavoitteiden osalta
Jos toimivaltainen viranomainen toimittaa huomautuksiaan korjaavia toimia koskevaan suunnitelmaluonnokseen, tuottajan tai tuottajayhteisön on kuukauden kuluessa kyseisten huomautusten vastaanottamisesta laadittava korjaavia toimia koskeva suunnitelma, jossa otetaan huomioon kyseiset huomautukset, ja pantava se täytäntöön asianmukaisesti.
Korjaavia toimia koskevan suunnitelman sisältö ja se, miten tuottaja tai tuottajayhteisö noudattaa suunnitelmaa, on otettava huomioon arvioitaessa, täyttyvätkö 55 artiklassa säädetyt rekisteröinnin ja tarvittaessa 58 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset edelleen.
70 artikla
Käsittely
71 artikla
Kierrätystehokkuutta ja materiaalien talteenottoa koskevat tavoitteet
72 artikla
Jäteakkujen ja -paristojen siirto
Jos jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että siirrossa, jonka on tarkoitus sisältää käytettyjä akkuja ja paristoja, on mukana jäteakkuja ja -paristoja, jätteeksi epäiltyjen käytettyjen akkujen ja paristojen asianmukaisten analyysien, tarkastusten ja varastoinnin kustannukset voidaan veloittaa asiaankuuluvan akku- tai paristoluokan tuottajilta, heidän puolestaan toimivilta kolmansilta osapuolilta tai muilta siirron järjestäviltä henkilöiltä. Siirretään komissiolle valta antaa 89 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään liitteessä XIV vahvistettuja vähimmäisvaatimuksia erityisesti toimintakunnon osalta, jotta käytettyjen akkujen ja paristojen sekä jäteakkujen ja -paristojen siirrot voidaan erottaa toisistaan.
73 artikla
Kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelu
Osoittaakseen, että kevyen liikkumisvälineen jäteakku, jäteteollisuusakku tai sähköajoneuvon jäteajovoima-akku, jota valmistellaan uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen, ei ole enää jätettä, akun haltijan on toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä esitettävä todisteet
jäsenvaltiossa suoritetusta toimintakunnon arvioinnista tai toimintakunnon testauksesta esittämällä jäljennös tuloksista, jotka vahvistavat, että akulla on sen käyttöön tarvittava suorituskyky sen jälkeen, kun se on valmisteltu uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen;
akun käytöstä sen jälkeen, kun se on valmisteltu uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen, esittämällä todisteena lasku tai sopimus akun myynnistä tai omistusoikeuden siirrosta;
asianmukaisesta suojauksesta vahingoittumista vastaan kuljetuksen, lastauksen ja purkamisen aikana, mukaan lukien riittävä pakkausmateriaali ja kuorman asianmukainen lastaaminen.
74 artikla
Akku- ja paristojätteen syntymisen ehkäisyä ja jätehuoltoa koskevat tiedot
Direktiivin 2008/98/EY 8 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi tuottajien tai niiden puolesta toimivien tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on asetettava loppukäyttäjien ja jakelijoiden saataville seuraavat tiedot akku- ja paristojätteen syntymisen ehkäisemisestä ja jätehuollosta niiden akku- tai paristoluokkien osalta, joita ne toimittavat jäsenvaltion alueella:
loppukäyttäjien rooli osallistumisessa jätteen syntymisen ehkäisemiseen muun muassa tiedottamalla akkujen ja paristojen käyttöä koskevista hyvistä käytännöistä ja suosituksista, joilla pyritään pidentämään akkujen ja paristojen käyttövaihetta ja parantamaan mahdollisuuksia niiden uudelleenkäyttöön, uudelleenkäyttöön valmisteluun, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmisteluun, käyttötarkoituksen muuttamiseen ja uudelleenvalmistukseen;
loppukäyttäjien rooli jäteakkujen ja -paristojen erilliskeräyksen edistämisessä niille 64 artiklan nojalla kuuluvien velvoitteiden mukaisesti jäteakkujen ja -paristojen käsittelyn mahdollistamiseksi;
jäteakkuja ja -paristoja varten saatavilla olevat erilliskeräys-, vastaanotto- ja keräyspisteet jäteakkujen ja -paristojen uudelleenkäyttöön valmistelua, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua ja käsittelyä varten;
tarvittavat turvallisuusohjeet jäteakkujen ja -paristojen käsittelyä varten, mukaan lukien litiumia sisältäviin akkuihin ja paristoihin ja niiden käsittelyyn liittyvät riskit;
13 artiklan mukaisesti akuissa ja paristoissa olevien tai niiden pakkauksiin tai akkujen ja paristojen mukana oleviin asiakirjoihin painettujen merkintöjen ja tunnusten merkitys; ja
akkujen ja paristojen sisältämien aineiden, etenkin vaarallisten aineiden, vaikutus ympäristöön ja ihmisten terveyteen tai turvallisuuteen, mukaan lukien jäteakkujen ja -paristojen epäasianmukainen hävittäminen esimerkiksi roskaamisen muodossa tai lajittelemattomana yhdyskuntajätteenä.
Kyseiset tiedot on asetettava saataville
säännöllisin väliajoin kunkin akku- tai paristomallin osalta alkaen siitä, kun kyseinen akku- tai paristomalli asetetaan ensimmäistä kertaa saataville markkinoilla jäsenvaltiossa, vähintään myyntipisteessä näkyvästi sekä verkkoalustojen kautta;
sen jäsenvaltion, jonka markkinoilla akku tai paristo on määrä asettaa saataville, määräämällä kielellä tai määräämillä kielillä, jota tai joita loppukäyttäjät ymmärtävät vaivatta.
Siitä alkaen, kun akku tai paristo toimitetaan jäsenvaltion alueelle, tuottajien on maksutta ja pyynnöstä asetettava uudelleenkäyttöön valmistelua, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua tai käsittelyä suorittavien jätehuoltotoimijoiden saataville sähköisessä muodossa seuraavat akku- tai paristomallikohtaiset tiedot jäteakkujen ja -paristojen asianmukaisesta ja ympäristön kannalta järkevästä käsittelystä, siltä osin kuin nämä toimijat tarvitsevat niitä kyseisten toimien suorittamiseksi:
prosessit kevyiden liikkumisvälineiden, ajoneuvojen ja laitteiden purkamiseksi siten, että niihin sisältyvät akut tai paristot voidaan poistaa;
jäteakkujen ja -paristojen varastointi-, kuljetus- ja käsittelyprosesseihin sovellettavat turvallisuus- ja suojatoimenpiteet, työ- ja paloturvallisuustoimet mukaan lukien.
Ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdissa tarkoitetuissa tiedoissa on yksilöitävä osat ja materiaalit sekä kaikkien vaarallisten aineiden sijainti akussa tai paristossa siltä osin kuin uudelleenkäyttöön valmistelua, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua tai käsittelyä suorittavat toimijat tarvitsevat niitä voidakseen noudattaa tämän asetuksen vaatimuksia.
Nämä tiedot on asetettava saataville sen jäsenvaltion, jonka markkinoilla akku tai paristo on määrä asettaa saataville, määräämällä kielellä tai määräämillä kielillä, jota tai joita ensimmäisessä alakohdassa mainitut toimijat ymmärtävät vaivatta.
Jakelijoiden on annettava 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot myös silloin, kun ne myyvät tuotteitaan verkkoalustojen kautta, jotta kuluttajat voivat tehdä etäsopimuksia elinkeinonharjoittajien kanssa.
75 artikla
Vähimmäisvaatimukset raportoinnissa toimivaltaisille viranomaisille
Kannettavien akkujen ja paristojen tuottajien ja kevyiden liikkumisvälineiden akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kultakin kalenterivuodelta ainakin seuraavat tiedot akkujen ja paristojen sekä jäteakkujen ja -paristojen akkukemian ja luokan mukaan eriteltyinä:
jäsenvaltion alueella ensimmäistä kertaa markkinoilla saataville asetettujen kannettavien akkujen ja paristojen ja kevyiden liikkumisvälineiden akkujen määrä, lukuun ottamatta akkuja ja paristoja, jotka on kyseisenä vuonna viety jäsenvaltion alueen ulkopuolelle ennen niiden myymistä loppukäyttäjille;
jäsenvaltion alueella ensimmäistä kertaa markkinoilla saataville asetettujen yleiskäyttöisten kannettavien akkujen ja paristojen määrä, lukuun ottamatta yleiskäyttöisiä kannettavia akkuja ja paristoja, jotka on kyseisenä vuonna viety jäsenvaltion alueen ulkopuolelle ennen niiden myymistä loppukäyttäjille;
59 artiklan mukaisesti kerättyjen kannettavien jäteakkujen ja -paristojen määrä ja 60 artiklan mukaisesti kerättyjen kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen määrä;
tuottajan tai tuottajayhteisön saavuttama keräysaste kannettavien jäteakkujen ja -paristojen ja kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen osalta;
kerättyjen kannettavien jäteakkujen ja -paristojen ja kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen määrä, joka on toimitettu käsiteltäväksi luvan saaneisiin laitoksiin;
kerättyjen kannettavien jäteakkujen ja -paristojen ja kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen määrä, joka on viety kolmansiin maihin käsittelyä, uudelleenkäyttöön valmistelua tai käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua varten;
kerättyjen kannettavien jäteakkujen ja -paristojen ja kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen määrä, joka on toimitettu luvan saaneisiin laitoksiin uudelleenkäyttöön valmistelua tai käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua varten.
Jos muut jätehuoltotoimijat kuin tuottajat tai tuottajayhteisöt, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, keräävät kannettavia jäteakkuja ja -paristoja tai kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkuja jakelijoilta tai muista kannettavien jäteakkujen ja -paristojen tai kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen keräyspisteistä, niiden on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kultakin kalenterivuodelta kerättyjen kannettavien jäteakkujen ja -paristojen ja kevyiden liikkumisvälineiden jäteakkujen määrä akkukemian mukaan eriteltynä.
Ajoneuvoakkujen, teollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellaisia on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kultakin kalenterivuodelta seuraavat tiedot jäteakkujen akkukemian ja luokan mukaan eriteltyinä:
jäsenvaltiossa ensimmäistä kertaa markkinoilla saataville asetettujen ajoneuvoakkujen, teollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen määrä, lukuun ottamatta akkuja, jotka on kyseisenä vuonna viety jäsenvaltion alueen ulkopuolelle ennen niiden myymistä loppukäyttäjille;
kerättyjen jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen määrä, joka on toimitettu luvan saaneisiin laitoksiin valmisteltavaksi uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen;
kerättyjen jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen määrä, joka on toimitettu luvan saaneisiin laitoksiin käsittelyä varten;
kerättyjen jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen määrä, joka on viety kolmansiin maihin uudelleenkäyttöön valmistelua, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua tai käsittelyä varten.
Jos jätehuoltotoimijat keräävät jäteakkuja ja -paristoja jakelijoilta tai muista jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen keräyspisteistä tai loppukäyttäjiltä, niiden on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kultakin kalenterivuodelta seuraavat tiedot jäteakkujen ja -paristojen akkukemian ja luokan mukaan eriteltyinä:
kerättyjen jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen määrä;
kerättyjen jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen määrä, joka on toimitettu luvan saaneisiin laitoksiin valmisteltavaksi uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen;
kerättyjen jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen määrä, joka on toimitettu luvan saaneisiin laitoksiin käsittelyä varten;
kerättyjen jäteajoneuvoakkujen, jäteteollisuusakkujen ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen määrä, joka on viety kolmansiin maihin uudelleenkäyttöön valmistelua, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua tai käsittelyä varten.
Käsittelyä suorittavien jätehuoltotoimijoiden ja kierrättäjien on ilmoitettava sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa käytetyt akut ja paristot käsitellään, kultakin kalenterivuodelta ja jäsenvaltioittain sen mukaan, mistä käytetyt akut ja paristot on kerätty, seuraavat tiedot:
käsittelyä varten vastaanotettujen jäteakkujen ja -paristojen määrä;
uudelleenkäyttöön valmisteltavien, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmisteltavien tai kierrätettävien jäteakkujen ja -paristojen määrä;
tiedot jäteakkujen ja -paristojen kierrätystehokkuudesta, jäteakuista ja -paristoista peräisin olevien materiaalien talteenotosta sekä lopullisten jakeiden määränpäästä ja määrästä.
Kierrätystehokkuutta ja materiaalien talteenottoa koskevaan raportointiin on sisällytettävä kaikki kierrätyksen yksittäiset vaiheet ja kaikki vastaavat kierrätysprosessista saatavat jakeet. Jos kierrätystoimet suoritetaan useammassa kuin yhdessä laitoksessa, on ensimmäinen kierrättäjä vastuussa tietojen keräämisestä ja toimittamisesta toimivaltaisille viranomaisille.
Sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, jossa jäteakut ja -paristot käsitellään, on toimitettava tässä kohdassa tarkoitetut tiedot sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa akut ja paristot kerättiin, jos se on eri jäsenvaltio.
Jäteakut ja -paristot, jotka on lähetetty toiseen jäsenvaltioon käsiteltäväksi, on sisällytettävä kierrätystehokkuutta ja materiaalien talteenottoa koskeviin tietoihin, ja ne on otettava huomioon liitteessä XII vahvistettujen tavoitteiden saavuttamisessa siinä jäsenvaltiossa, jossa jäte kerättiin.
76 artikla
Raportointi komissiolle
Jäsenvaltioiden on asetettava julkisesti saataville kultakin kalenterivuodelta kootussa muodossa, jonka komissio on vahvistanut 5 kohdan nojalla hyväksytyssä täytäntöönpanosäädöksessä, seuraavat tiedot kannettavista akuista ja paristoista, kevyiden liikkumisvälineiden akuista, ajoneuvoakuista, teollisuusakuista ja sähköajoneuvojen ajovoima-akuista akkujen tai paristojen luokan ja akkukemian mukaan eriteltyinä:
jäsenvaltiossa ensimmäistä kertaa markkinoilla saataville asetettujen akkujen ja paristojen määrä, mukaan lukien laitteisiin, ajoneuvoihin tai teollisuustuotteisiin sisällytetyt akut ja paristot, mutta lukuun ottamatta akkuja ja paristoja, jotka on kyseisenä vuonna viety jäsenvaltion alueen ulkopuolelle, ennen niiden myymistä loppukäyttäjille;
59, 60 ja 61 artiklan mukaisesti kerättyjen jäteakkujen ja -paristojen määrä ja keräysaste liitteessä XI esitetyn menetelmän mukaisesti laskettuna;
sellaisten jäteteollisuusakkujen määrä ja sähköajoneuvojen jäteajovoima-akkujen määrä, jotka on kerätty ja toimitettu luvan saaneisiin laitoksiin valmisteltavaksi uudelleenkäyttöön tai käyttötarkoituksen muuttamiseen;
liitteessä XII olevassa B osassa tarkoitettujen kierrätystehokkuuksien saavutetut arvot ja liitteessä XII olevassa C osassa tarkoitetun materiaalien talteenoton saavutetut arvot kyseisessä jäsenvaltiossa kerättyjen akkujen ja paristojen osalta.
Jäsenvaltioiden on asetettava kyseiset tiedot saataville 18 kuukauden kuluessa sen raportointivuoden päättymisestä, jolta tiedot on kerätty. Niiden on julkistettava kyseiset tiedot sähköisesti komission 5 kohdan mukaisesti vahvistamassa muodossa käyttäen helposti saatavilla olevia datapalveluja. Tietojen on oltava luettavissa koneellisesti, niitä on voitava lajitella ja niistä on voitava suorittaa hakuja, ja niiden on noudatettava kolmansien osapuolten käytön avoimia standardeja. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, kun ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot asetetaan saataville.
Ensimmäinen raportointikausi on ensimmäinen täysi kalenterivuosi sen täytäntöönpanosäädöksen voimaantulon jälkeen, jossa komissiolle raportoinnin muoto vahvistetaan 5 kohdan mukaisesti.
Sen lisäksi, että sovelletaan direktiiveissä 2000/53/EY ja 2012/19/EU säädettyjä velvoitteita, tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a–d alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin on sisällyttävä tiedot ajoneuvoihin ja laitteisiin sisältyvistä akuista ja paristoista ja kyseisistä ajoneuvoista ja laitteista 65 artiklan mukaisesti poistetuista jäteakuista ja -paristoista.
IX LUKU
Digitaalinen akkupassi
77 artikla
Akkupassi
Akkupassin on sisällettävä seuraavat tiedot:
julkisesti saatavilla olevat tiedot liitteessä XIII olevan 1 kohdan mukaisesti;
tiedot, joihin on pääsy ainoastaan ilmoitetuilla laitoksilla, markkinavalvontaviranomaisilla ja komissiolla liitteessä XIII olevan 2 ja 3 kohdan mukaisesti; ja
tiedot, jotka ovat ainoastaan sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden saatavilla, joilla on oikeutettu intressi päästä kyseisiin tietoihin ja käsitellä niitä kolmannen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuihin tarkoituksiin liitteessä XIII olevan 2 ja 4 kohdan mukaisesti.
Toisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetun tietoihin pääsemisen ja tietojen käsittelyn tarkoitusten on
liityttävä akun purkamiseen, purkamisen aikana toteutettavat turvallisuustoimenpiteet mukaan luettuina, ja akkumallin yksityiskohtaiseen koostumukseen, ja niiden on oltava olennaisen tärkeitä, jotta korjaamot, uudelleenvalmistajat, uusiokäyttötoiminnan harjoittajat ja kierrättäjät voivat harjoittaa taloudellista toimintaansa tämän asetuksen mukaisesti; tai
oltava yksittäisten akkujen tapauksessa olennaisen tärkeitä akun ostajalle tai ostajan puolesta toimiville osapuolille, jotta yksittäinen akku voidaan asettaa riippumattomien energia-alan aggregaattoreiden tai energiamarkkinaosapuolten saataville.
Toisessa alakohdassa tarkoitetut tiedot on sisällytettävä akkupassiin siinä määrin kuin sitä sovelletaan kyseisen akun luokkaan tai alaluokkaan.
Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 89 artiklan mukaisesti liitteen XIII muuttamiseksi akkupassiin sisällytettävien tietojen osalta tekninen ja tieteellinen kehitys huomioon ottaen.
QR-koodin ja yksilöllisen tunnisteen on oltava ISO/IEC-standardien 15459-1:2014, 15459-2:2015, 15459-3:2014, 15459-4:2014, 15459-5:2014 ja 15459-6:2014 tai vastaavien standardien mukaisia.
Siirretään komissiolle valta antaa 89 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan tämän kohdan toista alakohtaa teknisen ja tieteellisen kehityksen huomioon ottamiseksi korvaamalla kyseisessä alakohdassa tarkoitetut standardit tai lisäämällä muita eurooppalaisia tai kansainvälisiä standardeja, joita QR-koodin ja yksilöllisen tunnisteen on noudatettava.
Kun akun luokitus muuttuu jäteakun luokitukseksi, vastuu tämän artiklan 4 kohdan mukaisten velvoitteiden täyttämisestä siirtyy joko tuottajalle tai tuottajayhteisölle, jos sellainen on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tai 57 artiklan 8 kohdan mukaisesti valitulle jätehuoltotoimijalle.
Perusteet 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden yksilöimiseksi ja sen määrittämiseksi, missä määrin he voivat ladata, jakaa, julkaista ja käyttää uudelleen liitteessä XIII olevassa 2 ja 4 kohdassa tarkoitettuja tietoja, ovat seuraavat:
tällaisten tietojen tarpeellisuus akun luokituksen ja jäännösarvon sekä sen jatkokäyttökelpoisuuden arvioimiseksi;
tällaisten tietojen tarpeellisuus akun uudelleenkäyttöön valmistelua, käyttötarkoituksen muuttamiseen valmistelua, käyttötarkoituksen muuttamista, uudelleenvalmistusta tai kierrätystä taikka kyseisten toimintojen välillä tehtävää valintaa varten;
tarve varmistaa, että kaupallisesti arkaluonteisten akkupassin tietojen saanti ja käsittely rajoitetaan siihen vähimmäismäärään, mikä on tarpeen sovellettavan unionin oikeuden mukaisesti.
78 artikla
Akkupassin tekninen suunnittelu ja toiminta
Akkupassin teknisen suunnittelun ja toiminnan on täytettävä seuraavat olennaiset vaatimukset:
akkupassin on oltava täysin yhteentoimiva ekologista suunnittelua koskevan unionin oikeuden edellyttämien muiden digitaalisten tuotepassien kanssa päästä päähän -viestinnän ja -tiedonsiirron teknisten, semanttisten ja organisatoristen näkökohtien osalta;
kuluttajilla, talouden toimijoilla ja muilla asiaankuuluvilla toimijoilla on oltava pääsy akkupassiin maksutta ja liitteessä XIII ja 77 artiklan 9 kohdan nojalla hyväksytyssä täytäntöönpanosäädöksessä vahvistettujen käyttöoikeuksiensa perusteella;
77 artiklan 4 tai 7 kohdan mukaisten velvoitteiden täyttämisestä vastaavan talouden toimijan tai niiden puolesta toimimaan valtuutettujen toimijoiden on säilytettävä akkupassiin sisältyvät tiedot;
jos akkupassiin sisältyviä tietoja säilyttävät tai muuten käsittelevät toimijat, joilla on lupa toimia 77 artiklan 4 tai 7 kohdan mukaisten velvoitteiden täyttämisestä vastaavan talouden toimijan puolesta, kyseiset toimijat eivät saa myydä, käyttää uudelleen tai käsitellä tällaisia tietoja kokonaisuudessaan tai osittain enempää kuin on tarpeen asiaankuuluvien varastointi- tai käsittelypalvelujen tarjoamiseksi;
akkupassin on oltava edelleen saatavilla, kun 77 artiklan 4 tai 7 kohdan mukaisten velvoitteiden täyttämisestä vastaava talouden toimija lakkaa olemasta tai lopettaa toimintansa unionissa;
oikeutta saada akkupassin tietoja tai lisätä, muuttaa tai päivittää niitä on rajoitettava liitteessä XIII ja 77 artiklan 9 kohdan nojalla hyväksytyssä täytäntöönpanosäädöksessä täsmennettyjen käyttöoikeuksien perusteella;
tietojen todenmukaisuus, luotettavuus ja eheys on varmistettava;
akkupassien on oltava sellaisia, että varmistetaan turvallisuuden ja yksityisyyden korkea taso ja vältetään petokset.
X LUKU
Unionin markkinavalvonta ja unionin suojamenettelyt
79 artikla
Kansallisen tason menettely riskin aiheuttavien akkujen tai paristojen käsittelemiseksi
Jos markkinavalvontaviranomaiset havaitsevat ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun arvioinnin yhteydessä, ettei akku tai paristo täytä tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia, jäljempänä ’vaatimustenvastainen akku tai paristo’, niiden on vaadittava viipymättä asianomaista talouden toimijaa ryhtymään kaikkiin tarvittaviin korjaaviin toimiin sellaisen markkinaviranomaisten määräämän kohtuullisen ajanjakson kuluessa, joka on oikeassa suhteessa riskin luonteeseen, akun tai pariston saattamiseksi vastaamaan kyseisiä vaatimuksia tai sen poistamiseksi markkinoilta tai sitä koskevan palautusmenettelyn järjestämiseksi.
Markkinavalvontaviranomaisten on ilmoitettava tästä asiaankuuluvalle ilmoitetulle laitokselle.
Markkinavalvontaviranomaisten on viipymättä ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille näistä toimenpiteistä.
Edellä 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen on sisällyttävä kaikki saatavilla olevat yksityiskohtaiset tiedot, erityisesti tiedot, jotka ovat tarpeen vaatimustenvastaisen akun tai pariston tunnistamista varten, akun tai pariston alkuperä, siihen liittyvän väitetyn vaatimustenvastaisuuden ja riskin luonne, toteutettujen kansallisten toimenpiteiden luonne ja kesto sekä asianomaisen talouden toimijan esittämät perustelut. Markkinavalvontaviranomaisten on erityisesti ilmoitettava, johtuuko vaatimustenvastaisuus jostakin seuraavista:
akku tai paristo ei ole 6–10 artiklan tai 12, 13 tai 14 artiklan mukainen;
15 artiklassa tarkoitetuissa yhdenmukaistetuissa standardeissa on puutteita;
16 artiklassa tarkoitetuissa yhteisissä eritelmissä on puutteita.
80 artikla
Unionin suojamenettely
Komissio hyväksyy kyseisen arvioinnin tulosten perusteella täytäntöönpanosäädöksen, jossa määritetään, onko kansallinen toimenpide oikeutettu. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 90 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Jos kansallinen toimenpide katsotaan perustelluksi, kaikkien jäsenvaltioiden on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että vaatimustenvastainen akku tai paristo poistetaan niiden markkinoilta, ja niiden on ilmoitettava asiasta komissiolle.
Jos kansallista toimenpidettä ei katsota perustelluksi, kyseisen jäsenvaltion on peruutettava toimenpide.
81 artikla
Vaatimustenmukaiset akut ja paristot, jotka aiheuttavat riskin
82 artikla
Yhteiset toimet
Markkinavalvontaviranomaiset voivat toteuttaa talouden toimijoita tai loppukäyttäjiä edustavien organisaatioiden kanssa yhteisiä toimia. Tällaisiin yhteisiin toimiin voi kuulua akku- ja paristoalan osaamiskeskusten perustaminen jäsenvaltioiden tai markkinavalvontaviranomaisten toimesta vaatimusten noudattamisen edistämiseksi, vaatimustenvastaisuuden havaitsemiseksi, tietoisuuden lisäämiseksi ja tässä asetuksessa säädettyihin vaatimuksiin liittyvän ohjeistuksen antamiseksi asetuksen (EU) 2019/1020 9 artiklan mukaisesti.
83 artikla
Muodollinen vaatimustenvastaisuus
Jos jäsenvaltio toteaa jonkin seuraavista seikoista, sen on vaadittava asianomaista talouden toimijaa korjaamaan kyseinen vaatimustenvastaisuus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 79 artiklan soveltamista:
CE-merkintä on kiinnitetty asetuksen (EY) N:o 765/2008 30 artiklan tai tämän asetuksen 20 artiklan vastaisesti;
CE-merkintää ei ole kiinnitetty;
liitteen VIII mukaisesti edellytetty ilmoitetun laitoksen tunnusnumero on kiinnitetty 20 artiklan vastaisesti tai sitä ei ole kiinnitetty;
EU-vaatimustenmukaisuusvakuutusta ei ole laadittu tai sitä ei ole laadittu oikein;
liitteessä VIII tarkoitettu tekninen dokumentaatio ei ole saatavilla tai se ei ole täydellinen;
38 artiklan 7 kohdassa tai 41 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tiedot puuttuvat, ovat virheellisiä tai epätäydellisiä;
mitä tahansa muuta 38 tai 41 artiklassa säädettyä hallinnollista vaatimusta ei ole täytetty.
84 artikla
Asianmukaisen huolellisuuden velvoitteiden noudattamatta jättäminen
XI LUKU
Ympäristöä säästävät julkiset hankinnat ja menettely aineita koskevien rajoitusten muuttamiseksi
85 artikla
Ympäristöä säästävät julkiset hankinnat
86 artikla
Aineita koskeva rajoitusmenettely
Jos rajoituksia koskevasta asiakirja-aineistosta käy ilmi, että nykyisten toimenpiteiden lisäksi tarvitaan unionin laajuisia toimia, jäsenvaltion on toimitettava aineisto kemikaalivirastolle asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteessä XV vahvistetussa muodossa tämän artiklan 4–9 kohdassa sekä 87 ja 88 artiklassa kuvatun menettelyn aloittamiseksi.
Kemikaalivirasto asettaa rajoituksia koskevan asiakirja-aineiston, mukaan lukien 2 ja 3 kohdan nojalla ehdotetut rajoitukset, viipymättä julkisesti saataville verkkosivustollaan ja ilmoittaa selvästi sen julkaisupäivän. Kemikaalivirasto kehottaa kaikkia asianomaisia sidosryhmiä esittämään yksin tai yhdessä neljän kuukauden kuluessa julkaisemisesta:
huomautuksensa rajoituksia koskevasta asiakirja-aineistosta ja ehdotetuista rajoituksista;
sosioekonomisen analyysin ehdotetuista rajoituksista, mukaan lukien analyysi vaihtoehdoista, tai tietoa, jolla voidaan edistää tällaista analyysia, jotta voidaan tarkastella ehdotettujen rajoitusten etuja ja haittoja. Tällaisen analyysin on oltava asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteen XVI vaatimusten mukainen.
87 artikla
Kemikaaliviraston komiteoiden lausunto
88 artikla
Lausunnon antaminen komissiolle
XII LUKU
Säädösvallan siirtäminen ja komiteamenettely
89 artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen
90 artikla
Komiteamenettely
Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.
XIII LUKU
Muutokset
91 artikla
Asetuksen (EU) 2019/1020 muuttaminen
Muutetaan asetus (EU) 2019/1020 seuraavasti:
korvataan liitteessä I olevan unionin yhdenmukaistamislainsäädännön luettelon 21 kohta seuraavasti:
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/1542, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2023, akuista ja paristoista ja jäteakuista ja -paristoista, direktiivin 2008/98/EY ja asetuksen (EU) 2019/1020 muuttamisesta sekä direktiivin 2006/66/EY kumoamisesta (EUVL L 191, 28.7.2023, s. 1);”.
92 artikla
Direktiivin 2008/98/EY muuttaminen
Lisätään direktiivin 2008/98/EY 8 a artiklan 7 kohtaan alakohta seuraavasti:
” ►C3 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/1542 ( *4 ) 3 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyjen akkujen ja paristojen osalta ◄ jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että ennen 4 päivää heinäkuuta 2018 perustetut laajennetun tuottajavastuun järjestelmät ovat tämän artiklan mukaisia viimeistään 18 päivänä elokuuta 2025.
XIV LUKU
Loppusäännökset
93 artikla
Seuraamukset
Jäsenvaltioiden on 18 päivään elokuuta 2025 mennessä säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä säännökset ja toimenpiteet komissiolle viipymättä, ja jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki niitä koskevat myöhemmät muutokset viipymättä.
94 artikla
Uudelleentarkastelu
Ottaen huomioon tekniikan kehityksen ja jäsenvaltioissa saadut käytännön kokemukset komissio sisällyttää kertomukseensa arvion seuraavista tämän asetuksen näkökohdista:
luettelo yleiskäyttöisten kannettavien akkujen ja paristojen määritelmään kuuluvista yleisistä tyypeistä;
II luvussa vahvistetut kestävää kehitystä ja turvallisuutta koskevat vaatimukset, mukaan lukien mahdollinen tarve ottaa käyttöön sellaisten akkujen ja paristojen vientikielto, jotka eivät ole liitteessä I vahvistettujen rajoitusten mukaisia;
III luvussa vahvistetut merkintöjä koskevat vaatimukset ja tietovaatimukset;
48–53 artiklassa säädetyt akkuja ja paristoja koskevat asianmukaisen huolellisuuden vaatimukset;
VIII luvussa vahvistetut toimenpiteet, jotka koskevat jäteakkujen ja -paristojen käsittelyä, mukaan lukien mahdollisuus ottaa käyttöön kaksi kannettavan akun ja pariston alaluokkaa, eli ladattavat ja ei-ladattavat kannettavat akut, joilla on erilliset keräystavoitteet, sekä erilliskeräystavoite yleiskäyttöisille kannettaville akuille ja paristoille;
IX luvussa esitetyt akkupassia koskevat toimenpiteet;
rikkomukset ja 93 artiklassa säädettyjen seuraamusten tehokkuus, oikeasuhteisuus ja varoittavuus;
analyysi tämän asetuksen vaikutuksesta akku- ja paristoalan kilpailukykyyn ja investointeihin sekä tämän asetuksen aiheuttamasta hallinnollisesta rasitteesta.
Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus tämän asetuksen asiaankuuluvien säännösten muuttamiseksi.
Komissio julkaisee kertomuksen, joka sisältää tällaisen arvioinnin tulokset, viimeistään 12 kuukauden kuluttua minkä tahansa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun säädöksen voimaantulopäivästä tai viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2031 sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi. Komissio liittää kertomukseensa tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen VII luvun muuttamisesta.
95 artikla
Kumoaminen ja siirtymäsäännökset
Kumotaan direktiivi 2006/66/EY 18 päivästä elokuuta 2025.
Seuraavien säännösten soveltamista jatketaan kuitenkin seuraavasti:
11 artiklan soveltamista jatketaan 18 päivään helmikuuta 2027;
12 artiklan 4 kohdan ja 5 kohdan soveltamista jatketaan 31 päivään joulukuuta 2025, lukuun ottamatta tietojen toimittamista komissiolle koskevaa säännöstä, jonka soveltamista jatketaan 30 päivään kesäkuuta 2027;
21 artiklan 2 kohdan soveltamista jatketaan 18 päivään elokuuta 2026 saakka.
Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän asetukseen.
96 artikla
Voimaantulo ja soveltaminen
Seuraavia säännöksiä sovelletaan seuraavasti:
11 artiklaa sovelletaan 18 päivästä helmikuuta 2027;
17 artiklaa ja VI lukua sovelletaan 18 päivästä elokuuta 2024, lukuun ottamatta 17 artiklan 2 kohtaa, jota sovelletaan 12 kuukauden kuluttua 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun luettelon ensimmäisestä julkaisupäivästä;
VIII lukua sovelletaan 18 päivästä elokuuta 2025.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
LIITE I
Aineita koskevat rajoitukset
Sarake 1 Aineen tai aineryhmän nimitys |
Sarake 2 Rajoitukset |
1. Elohopea CAS-nro 7439-97-6 EY-nro 231-106-7 ja sen yhdisteet |
Akut ja paristot, riippumatta siitä, sisältyvätkö ne laitteisiin, kevyisiin liikkumisvälineisiin tai muihin ajoneuvoihin, eivät saa sisältää yli 0,0005 painoprosenttia elohopeaa (elohopeametallina ilmaistuna). |
2. Kadmium CAS-nro 7440-43-9 EY-nro 231-152-8 ja sen yhdisteet |
Kannettavat akut ja paristot, riippumatta siitä, sisältyvätkö ne laitteisiin, kevyisiin liikkumisvälineisiin tai muihin ajoneuvoihin, eivät saa sisältää yli 0,002 painoprosenttia kadmiumia (kadmiummetallina ilmaistuna). |
3. Lyijy CAS-nro 7439-92-1 EY-nro 231-100-4 ja sen yhdisteet |
1. Kannettavat akut ja paristot, riippumatta siitä, sisältyvätkö ne laitteisiin, eivät 18 päivästä elokuuta 2024 alkaen saa sisältää yli 0,01 painoprosenttia lyijyä (lyijymetallina ilmaistuna). 2. Edellä 1 kohdassa esitettyä rajoitusta ei sovelleta sinkki-ilmanappikennoihin 18 päivään elokuuta 2028 saakka. |
LIITE II
HIILIJALANJÄLKI
1. Soveltamisala
Tämä liite sisältää pääkohdat siitä, miten hiilijalanjälki lasketaan.
Tämän asetuksen 7 artiklassa tarkoitetut hiilijalanjäljen yhdenmukaistettu laskenta- ja todennusmenetelmä, joka annetaan delegoidulla säädöksellä, perustuu tässä liitteessä esitettyihin keskeisiin osatekijöihin, ovat linjassa ympäristöjalanjälkeä koskevan Euroopan komission menetelmän (PEF-menetelmä) viimeisimmän version ja asianmukaisten tuotteen ympäristöjalanjälkeä koskevien tuoteryhmäsääntöjen (PEFCR-säännöt) kanssa ja vastaavat kansainvälisiä sopimuksia ja teknistä ja tieteellistä kehitysastetta elinkaariarvioinnin alalla.
Elinkaaren hiilijalanjäljen laskennan on perustuttava materiaaliluetteloon, energiaan ja apumateriaaleihin, joita käytetään tietyssä valmistuslaitoksessa tietyn akku- tai paristomallin valmistamiseen. Erityisesti elektroniset komponentit, esimerkiksi akunhallintayksikkö ja turvayksiköt, ja katodimateriaalit on yksilöitävä oikein, koska niistä voi tulla akkujen tai paristojen hiilijalanjäljen pääasiallinen aiheuttaja.
2. Määritelmät
Tässä liitteessä tarkoitetaan:
’toimintotiedoilla’ elinkaari-inventaarioita mallinnettaessa käytettäviä prosesseihin liittyviä tietoja, missä yhteydessä tietyn prosessin toimintoja edustavien prosessiketjujen elinkaari-inventaariotulosten koontitulos kerrotaan kulloinkin vastaavalla toimintotiedolla ja yhdistetään sen jälkeen niin, että saadaan kyseisen prosessin hiilijalanjälki;
’materiaaliluettelolla’ luetteloa arvioitavan akun tai pariston valmistamiseen tarvittavista raaka-aineista, osakokoonpanoista, välikokoonpanoista, komponenteista, osista ja niiden määristä;
’yrityskohtaisella datalla’ yhdestä tai useammasta laitoksesta suoraan mitattua tai kerättyä dataa (laitoskohtaista dataa), joka kuvaa edustavasti yrityksen toimintaa; tällaista dataa kutsutaan myös primaaridataksi;
’toiminnallisella yksiköllä’ arvioitavan akun tai pariston tarjoamien toimintojen, palvelujen tai molempien laadullisten ja määrällisten ominaisuuksien kokonaisuutta;
’elinkaarella’ tuotejärjestelmän peräkkäisiä ja toisiinsa liittyviä vaiheita raaka-aineiden hankinnasta tai luonnonvaroista tuottamisesta loppusijoitukseen (ISO 14040:2006 tai vastaava standardi);
’elinkaari-inventaariolla’ perus-, jäte- ja tuotevirtojen kytkösten kokonaisuutta elinkaari-inventaarion data-aineistossa;
’elinkaari-inventaarion data-aineistolla’ asiakirjoja tai tiedostoja, jotka sisältävät elinkaaritietoa tietystä tuotteesta tai muusta kohteesta, kuten laitoksesta tai prosessista, ja jotka kattavat kuvailevat metatiedot ja määrällisen elinkaari-inventaarion, jotka voisivat sisältää yksikköprosessin data-aineiston, osittain koontiin perustuvan data-aineiston tai kokonaan koontiin perustuvan data-aineiston;
’vertailuvirralla’ tietyn tuotejärjestelmän prosessien tuotosten määrää, joka tarvitaan täyttämään toiminnallisen yksikön ilmaisema toiminto (perustuu ISO 14040:2006 – tai vastaavaan standardiin);
’sekundaaridatalla’ dataa, jota ei ole suoraan kerätty tai mitattu hiilijalanjälkiselvitystä tekevän yrityksen toimitusketjuun kuuluvasta tietystä prosessista, vaan se on hankittu ulkopuolisen tahon elinkaari-inventaariotietokannasta tai muista lähteistä; tällaista dataa ovat muun muassa toimialakohtainen keskiarvodata, esimerkiksi julkaistut tuotantotiedot, viralliset tilastot ja toimialajärjestöiltä saatu data, sekä kirjallisuuskatselmukset, tekniset tutkimukset ja patentit ja se voi perustua myös taloustietoon ja sisältää epäsuoria tietoja ja muuta geneeristä dataa; siihen kuuluu myös primaaridata, jolle on tehty horisontaalinen aggregointi;
’järjestelmän rajauksella’ tietoa elinkaaren vaiheeseen sisällytetyistä tai siitä poisjätetyistä näkökohdista.
Lisäksi akkujen ja paristojen hiilijalanjäljen laskennassa käytettävien yhdenmukaistettujen sääntöjen on sisällettävä kaikki muut niiden tulkinnassa mahdollisesti tarvittavat määritelmät.
3. Toiminnallinen yksikkö ja vertailuvirta
Toiminnalliseksi yksiköksi määritellään tarkemmin yksi kWh (kilowattitunti) kokonaisenergiaa, jonka akkujärjestelmä tuottaa käyttöikänsä aikana mitattuna yksikössä kWh. Kokonaisenergia saadaan kertomalla syklien määrä kussakin syklissä tuotetun energian määrällä.
Vertailuvirta on se akun tai pariston paino, joka tarvitaan toteuttamaan määritelty toiminto, ja se mitataan akkukiloina (kg) suhteessa akun käyttöikänsä aikana tuottamaan kokonaisenergiaan kilowattitunteina (kWh). Kaikki valmistajan hiilijalanjäljen määrittämiseksi keräämä määrällinen panos- ja tuotosdata on laskettava suhteessa tähän vertailuvirtaan.
Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä kohdassa säädetään, sellaisten varmistusakkujen osalta, joiden ensisijainen tehtävä on varmistaa tehonsyötön jatkuvuus, toiminnallinen yksikkö määritellään kyvyksi tuottaa yksi kWmin (kilowattiminuutti) varavoimakapasiteettia milloin tahansa akun käyttöiän aikana. Näin ollen varmistusakkujen vertailuvirta on se akun tai pariston paino, joka tarvitaan toteuttamaan määritelty toiminto, ja se mitataan akkukiloina (kg) suhteessa varavoimakapasiteettiin kilowattiminuutteina (kWmin), jaettuna akun käyttöiällä vuosina. Kaikki varmistusakkujen valmistajan hiilijalanjäljen määrittämiseksi keräämä määrällinen panos- ja tuotosdata on laskettava suhteessa kyseiseen vertailuvirtaan.
Poikkeustapauksissa, esimerkiksi kun on kyse muiden kuin ladattavien hybridiajoneuvojen akuista, menetelmässä saatetaan määritellä muu toiminnallinen yksikkö.
4. Järjestelmän rajaus
Järjestelmän rajaukseen sisältyvät seuraavat elinkaarivaiheet ja prosessit:
Elinkaarivaihe |
Prosessit |
Raaka-aineiden hankinta ja esikäsittely |
Sisältää kaivannan ja muun asiaankuuluvan hankinnan, esikäsittelyn ja kuljetuksen, kun on kyse aktiivimateriaaleista, akku- tai paristokennojen ja akkujen tai paristojen komponenttien (aktiivimateriaalit, erotin, elektrolyytti, kotelointi, aktiiviset ja passiiviset akku- tai paristokomponentit) ja sähkö- tai elektroniikkakomponenttien valmistukseen saakka. |
Päätuotteen tuotanto |
Akku- tai paristokennojen kokoonpano ja akkujen tai paristojen kokoonpano akku- tai paristokennoista ja sähkö- tai elektroniikkakomponenteista |
Jakelu |
Kuljetus myyntipaikkaan |
Käytöstäpoisto ja kierrätys |
Keräys, purku ja kierrätys |
Seuraavia elinkaarivaiheisiin liittyviä prosesseja ei oteta huomioon järjestelmän rajauksessa:
Käyttövaihe on jätettävä elinkaarenaikaista hiilijalanjälkeä koskevien laskelmien ulkopuolelle, koska se ei ole valmistajien suorassa vaikutusvallassa, paitsi jos osoitetaan, että akku- tai paristovalmistajien suunnitteluvaiheessa tekemät valinnat voivat merkityksellisesti vaikuttaa tämän vaiheen hiilijalanjälkivaikutuksiin.
5. Yrityskohtaisten ja johdannaisdata-aineistojen käyttö
Koska akku- ja paristokomponentteja on paljon ja valmistusprosessit monimutkaisia, talouden toimijan on perustelluissa tilanteissa rajoitettava yrityskohtaisen datan käyttö akku- tai paristokohtaisten osien prosessi- ja komponenttianalyysiin.
Erityisesti kaikessa akun tai pariston anodiin, katodiin, elektrolyyttiin, erottimeen ja kennokotelointiin liittyvässä toimintotiedossa on viitattava tietyssä tuotantolaitoksessa valmistettuun tiettyyn akku- tai paristomalliin. Näin ollen oletusarvoista toimintotietoa ei saa käyttää. Akku- tai paristokohtaisia toimintotietoja on käytettävä yhdistettynä vastaaviin tuotteiden ilmastojalanjälkilaskennan (PEF) periaatteiden mukaisiin johdannaisdata-aineistoihin.
Koska hiilijalanjälki-ilmoitus koskee tietyssä tuotantolaitoksessa tuotettua tiettyä akku- tai paristomallia, laskennassa ei saa käyttää samaa akku- tai paristomallia tuottavista eri tuotantolaitoksista kerättyä dataa.
Jos akku- tai paristomallin valmistuksessa käytettävä materiaaliluettelo tai energiayhdistelmä muuttuu, kyseisen akku- tai paristomallin hiilijalanjälki on laskettava uudelleen.
Edellä 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla delegoidulla säädöksellä annettavien yhdenmukaistettujen sääntöjen on sisällettävä seuraavien elinkaarivaiheiden yksityiskohtaiset mallinnukset:
6. Hiilijalanjälkivaikutusten arviointi
Akun tai pariston hiilijalanjälki lasketaan käyttäen ilmastonmuutosperusteista elinkaarenaikaisten vaikutusten arviointimenetelmää (LCIA, ”climate change”), jota suositellaan yhteisen tutkimuskeskuksen vuonna 2019 julkaistussa raportissa, ”Suggestions for updating the Product Environmental Footprint (PEF) method”.
Tulokset on esitettävä karakterisoituina ilman normalisointia ja painotuksia. Käytettävät karakterisointikertoimet on lueteltu elinkaariarvioinnin eurooppalaisella foorumilla (LCA).
7. Hyvitykset
Hyvitykset lasketaan suhteessa perustasoon, joka edustaa hypoteettista skenaariota päästöistä, jotka aiheutuisivat, jos hyvityksen perustana olevia vähentämistoimia ei toteutettaisi.
Hyvityksiä ei sisällytetä hiilijalanjälki-ilmoitukseen, mutta niistä voidaan tiedottaa erikseen ylimääräisenä ympäristötietona ja niitä voidaan käyttää viestinnässä.
8. Hiilijalanjälkiluokat
Markkinoille saatettujen akkujen ja paristojen hiilijalanjälki-ilmoitusten arvojen jakautumisesta riippuen määritetään 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen akku- tai paristoluokkien markkinaerottautumisen mahdollistamiseksi tarkoituksenmukainen määrä luokkia niin, että luokka A on paras luokka, jossa elinkaarenaikainen hiilijalanjälki on pienin.
Kunkin luokan kynnysarvojen ja kyseisen luokan vaihteluvälien määrittäminen perustuu edeltävien kolmen vuoden aikana markkinoille saatettujen, 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen akku- tai paristoluokkien hiilijalanjälkiarvoihin, oletettuihin teknologisiin parannusmahdollisuuksiin ja muihin teknisiin tekijöihin.
9. Enimmäishiilijalanjäljet
Markkinoille saatettujen akkujen ja paristojen hiilijalanjälki-ilmoitusten sekä akku- tai paristomallien hiilijalanjälkiluokkien suhteellisten osuuksien kautta kerätyn tiedon perusteella ja ottaen huomioon alan tieteellisen ja teknisen kehityksen komissio määrittää 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille akku- tai paristoluokille elinkaarenaikaiset enimmäishiilijalanjäljet, kunhan enimmäishiilijalanjälkien arvojen määrittelemistä varten on tehty oma erillinen vaikutustenarviointi.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja elinkaarenaikaisia enimmäishiilijalanjälkiä ehdottaessaan komissio ottaa huomioon markkinoilla olevien akkujen ja paristojen hiilijalanjälkiarvojen suhteellisen jakautumisen, edistymisen markkinoille saatettujen akkujen ja paristojen hiilijalanjäljen pienentämisessä sekä kyseisten elinkaarenaikaisten enimmäishiilijalanjälkien todellisen ja potentiaalisen vaikutuksen kestävää liikkumista ja ilmastoneutraaliutta koskevien unionin tavoitteiden saavuttamiseen vuoteen 2050 mennessä.
LIITE III
YLEISKÄYTTÖISTEN KANNETTAVIEN AKKUJEN JA PARISTOJEN SÄHKÖKEMIALLISEN SUORITUSKYVYN JA KESTON MUUTTUJAT
A osa
Ei-ladattavat akkujen ja paristojen muuttujat
1. Keskimääräinen vähimmäiskesto eli keskimääräinen vähimmäisaika, jonka otos akkuja ja paristoja kykenee purkamaan varausta käytettynä tietyissä olosuhteissa, kuten lämpötila ja suhteellinen kosteus.
2. Suorituskyky viivästyneessä käytössä eli keskimääräisen vähimmäiskeston suhteellinen väheneminen määrätyn ajan kuluttua ja tietyissä olosuhteissa (lämpötila ja suhteellinen kosteus) käyttäen vertailukohtana alun perin mitattua keskimääräistä vähimmäiskestoa.
3. Vuotosuojaus, suojaus tahattomien elektrolyytin, kaasun tai muiden materiaalien vuotojen varalta.
B osa
Ladattavien akkujen ja paristojen muuttujat
1. Nimelliskapasiteetti eli akun tai pariston kapasiteetti tietyissä olosuhteissa, kuten lämpötila ja suhteellinen kosteus, jonka valmistaja ilmoittaa.
2. Varauksen (kapasiteetin) ( 7 ) pysyvyys eli kapasiteetti, jonka akku tai paristo kykenee tuottamaan varastoinnin jälkeen tietyissä olosuhteissa, kuten lämpötila ja suhteellinen kosteus, tietyn ajan ilman myöhempää latausta ja ilmaistuna prosenttiosuutena nimelliskapasiteetista.
3. Varauksen (kapasiteetin) elpyminen eli kapasiteetti, jonka akku tai paristo voi tuottaa myöhemmällä latauksella varastoinnin jälkeen tietyissä olosuhteissa, kuten lämpötila ja suhteellinen kosteus, tietyn ajan ja ilmaistuna prosenttiosuutena nimelliskapasiteetista.
4. Kestävyys käyttösykleinä eli niiden lataus- ja purkusyklien määrä, jotka akku tai paristo voi tietyissä olosuhteissa, kuten lämpötila ja suhteellinen kosteus, suorittaa ennen kuin kapasiteetti laskee alle määritellyn osuuden nimelliskapasiteetista.
5. Vuotosuojaus eli suojaus tahattomien elektrolyytin, kaasun tai muiden materiaalien vuotojen varalta.
LIITE IV
SÄHKÖKEMIALLISEN SUORITUSKYVYN JA KESTON VAATIMUKSET KEVYIDEN LIIKKUMISVÄLINEIDEN AKUILLE, TEOLLISUUSAKUILLE, JOIDEN KAPASITEETTI ON YLI 2 KWH, SEKÄ SÄHKÖAJONEUVOJEN AJOVOIMA-AKUILLE
Tässä liitteessä tarkoitetaan:
’Nimelliskapasiteetilla’ tarkoitetaan ampeerituntien (Ah) kokonaismäärää, joka täysin ladatusta akusta tai paristosta saadaan vertailuolosuhteissa.
’Kapasiteettihäviöllä’ tarkoitetaan ajan mittaan käytössä tapahtuvaa heikennystä akun tai pariston kyvyssä vapauttaa varausta mitoitusjännitteellä verrattuna alkuperäiseen nimelliskapasiteettiin.
’Teholla’ tarkoitetaan energiamäärää, joka akusta tai paristosta saadaan tietyn ajanjakson aikana vertailuolosuhteissa.
’Tehohäviöllä’ tarkoitetaan ajan mittaan käytössä tapahtuvaa heikennystä tehossa, jonka akku tai paristo pystyy tuottamaan mitoitusjännitteellä.
’Sisäisellä resistanssilla’ tarkoitetaan virran kulun vastusta kennossa tai akussa tai paristossa vertailuolosuhteissa, eli sähköisen resistanssin ja ionien resistanssin summaa efektiivisessä kokonaisresistanssissa, induktiiviset/kapasitiiviset ominaisuudet mukaan luettuina.
’Energian kokonaishyötysuhteella (round trip -hyötysuhteella)’ tarkoitetaan akun tai pariston purkutestissä tuottaman nettoenergian suhdetta kokonaisenergiaan, joka tarvitaan alkuperäiseen varaustilaan saattamiseen vakiolatauksella.
A osa
Sähkökemiallisen suorituskyvyn ja keston muuttujat
1. Nimelliskapasiteetti (ampeeritunteina Ah) ja kapasiteettihäviö (prosentteina).
2. Teho (wateissa W) ja tehohäviö (prosentteina).
3. Sisäinen resistanssi (ohmeina Ω) ja sisäisen resistanssin kasvu (prosentteina).
4. Tarvittaessa energian kokonaishyötysuhde (round trip -hyötysuhde) ja sen häviö (prosentteina).
5. Akun tai pariston odotettu käyttöikä vertailuolosuhteissa, joihin akut ja paristot on suunniteltu, sykleinä, lukuun ottamatta syklittömiä sovelluksia, ja kalenterivuosina.
B osa
A osassa lueteltujen muuttujien mittausten taustatiedot
1. Käytetty purkuaste ja varausaste.
2. Akun tai pariston nimellistehon (W) ja akku- tai paristoenergian (Wh) välinen suhde.
3. Purkaussyvyys (DOD) käyttökertatestissä.
4. Tehovalmius 80 prosentin ja 20 prosentin varaustilassa.
5. Mitatuilla muuttujilla mahdollisesti tehdyt laskelmat.
LIITE V
TURVALLISUUSMUUTTUJAT
1. Lämpöshokki ja lämmönvaihtelu
Tämän testin tarkoituksena on arvioida kennokomponenttien laajentumisesta tai supistumisesta aiheutuvia akun tai pariston eheyden muutoksia, kun akkua tai paristoa altistetaan äärimmäisille ja äkillisille lämpötilan muutoksille, sekä tällaisten muutosten mahdollisia seurauksia. Sähköshokissa akku tai paristo altistetaan kahdelle rajalämpötilalle ja pidetään kummassakin rajalämpötilassa tietyn ajan.
2. Ulkoinen oikosulkusuojaus
Tällä testillä arvioidaan akun tai pariston turvallisuutta, kun siihen kohdistetaan ulkoinen oikosulku. Testissä voidaan arvioida ylivirtasuojalaitteen aktivoitumista tai kennojen kykyä kestää virtaa ilman että tästä aiheutuu vaaraa (esim. lämpökarkaaminen, räjähdys, syttyminen). Tärkeimmät riskitekijät ovat lämmön kehittyminen kennotasolla ja kaaripurkaus, jotka voivat vahingoittaa piirejä tai heikentää eristysvastusta.
3. Ylilataussuojaus
Tällä testillä arvioidaan akun tai pariston turvallisuutta, kun se ylilatautuu. Tärkeimmät turvallisuusriskit ylilatauksen aikana ovat elektrolyytin hajoaminen, katodin ja anodin läpilyönti, SEI-kerroksen (solid electrolyte interphase) eksoterminen hajoaminen, erottimen tilan heikentyminen ja litiumin kerrostuminen, jotka voivat johtaa akun tai pariston kuumentumiseen ja lämpökarkaamiseen. Testissä lopputulokseen vaikuttavina tekijöinä on käytettävä vähintään varausastetta ja lopulta saavutettavaa varaustilaa. Suojaus voidaan saavuttaa joko jänniteohjauksella (katkaisu, kun rajaksi asetettu latausjännite saavutetaan) tai virtaohjauksella (katkaisu, kun enimmäislatausvirta ylittyy).
4. Ylipurkautumissuojaus
Tällä testillä arvioidaan akun tai pariston turvallisuutta, kun se ylipurkautuu. Ylipurkautumiseen liittyvä turvallisuusriski on esimerkiksi polariteetin kääntyminen, joka johtaa anodin kollektorin (kuparin) hapettumiseen ja katodipuolen kerrostumiseen. Jo vähäinenkin ylipurkautuminen voi aiheuttaa dendriitin muodostumista ja johtaa lopuksi oikosulkuun.
5. Ylikuumenemissuojaus
Tässä testissä arvioidaan lämpötilanhallinnan tai muiden käytönaikaiselta sisäiseltä ylikuumenemiselta suojaavien toimintojen häiriöiden vaikutuksia.
6. Lämmönkarkaamissuojaus
Tällä testillä arvioidaan akun tai pariston turvallisuutta lämmönkarkaamistilanteissa. Yhdessä kennossa tapahtuva lämpökarkaaminen voi aiheuttaa ketjureaktion koko akussa tai paristossa, joka voi koostua lukuisista kennoista. Tämä voi johtaa vakaviin seurauksiin, kuten mittaviin kaasupäästöihin. Testissä on otettava huomioon liikennekäyttöä varten ISOssa ja YK:ssa (maailmanlaajuinen tekninen sääntö) kehitteillä olevat testit.
7. Suojaus mekaanisilta vaurioilta
Näillä testeillä simuloidaan yhtä tai useampaa tilannetta, jossa akkuun tai paristoon kohdistuu tahattomasti mekaanista rasitusta akun tai pariston ollessa edelleen käyttötarkoituksensa mukaisessa käytössä. Simulaatioasetelman olisi kuvastettava todellisia käyttötilanteita.
8. Sisäinen oikosulkusuojaus
Tällä testillä arvioidaan akun tai pariston turvallisuutta sisäisen oikosulun tapahtuessa. Sisäiset oikosulut, jotka ovat akku- ja paristovalmistajien tärkeimpiä huolenaiheita, saattavat johtaa kaasupurkauksiin, lämpökarkaamisiin ja kipinöintiin, joka voi sytyttää kennosta purkautuvat elektrolyyttihöyryt. Tällaisia sisäisiä oikosulkuja voivat aiheuttaa valmistusvirheet, kennojen epäpuhtaudet tai litiumin dendriittinen kasvu, ja ne ovat syynä useimpiin käytössä tapahtuviin turvallisuuspoikkeamiin. Mahdollisia sisäisen oikosulun tapahtumarajapintoja on useita (esim. katodi/anodi, alumiinikollektori/kuparikollektori, alumiinikollektori/anodi), joilla kullakin on erilainen kosketinresistanssi.
9. Kuumuussuojaus
Tässä testissä akku tai paristo altistetaan korkeille lämpötiloille (IEC 62619:ssä lämpötila on 85 °C), jotka voivat aiheuttaa eksotermisiä hajoamisreaktioita ja johtaa kennon lämpökarkaamiseen.
10. Palotestaus
Räjähdysvaara arvioidaan altistamalla akku tai paristo tulelle.
11. Kaasujen vapautuminen
Akut ja paristot voivat sisältää merkittäviä määriä mahdollisesti vaarallisia aineita, esimerkiksi helposti syttyviä elektrolyyttejä sekä syövyttäviä ja myrkyllisiä komponentteja. Jos akku tai paristo altistetaan tietyille olosuhteille, sen eheys voi vaarantua, ja siitä voi vapautua vaarallisia kaasuja. Siksi testeissä on tärkeää tunnistaa aineista peräisin olevien kaasujen vapautuminen akusta tai paristosta: kaikkien 1–10 kohdassa lueteltujen turvallisuusmuuttujien osalta on otettava asianmukaisesti huomioon vedettömistä elektrolyyteistä tapahtuvan myrkyllisten kaasujen vapautumisen riski.
LIITE VI
MERKINTÄ- JA TIETOVAATIMUKSET
A osa: Yleiset tiedot akuista ja paristoista
Akun tai pariston merkinnässä olevien tietojen on sisällettävä seuraavat akkua tai paristoa koskevat tiedot:
valmistajan tunnistamistiedot 38 artiklan 7 kohdan mukaisesti;
akku- tai paristoluokka ja akkua tai paristoa koskevat tunnistamistiedot 38 artiklan 6 kohdan mukaiset tiedot;
valmistuspaikka (akun tai pariston valmistaneen laitoksen maantieteellinen sijainti);
valmistuspäivä (kuukausi ja vuosi);
paino;
kapasiteetti;
kemiallinen koostumus;
akun tai pariston sisältämät vaaralliset aineet, muut kuin elohopea, kadmium ja lyijy;
käytettävä sammutusaine;
akun tai pariston sisältämät kriittiset raaka-aineet, joiden pitoisuus on yli 0,1 painoprosenttia.
B osa: Akkujen ja paristojen erilliskeräystunnus
C osa: QR-koodi
QR-koodilla on oltava voimakas kontrasti taustaväriin ja kooltaan helposti luettavissa yleisesti saatavilla olevilla QR-lukijoilla, jollaisia löytyy esimerkiksi kädessä pidettävistä viestintälaitteista.
LIITE VII
AKUN TOIMINTAKUNTOA JA ODOTETTUA KÄYTTÖIKÄÄ MÄÄRITTÄVÄT MUUTTUJAT
A osa
Sähköajoneuvojen ajovoima-akkujen, kiinteiden akkupohjaisten energiavarastojärjestelmien ja kevyiden liikkumisvälineiden akkujen toimintakuntoa määrittävät muuttujat:
Sähköajoneuvojen ajovoima-akut:
sertifioidun energian tila (State of Certified Energy – SOCE).
Kiinteät akkupohjaiset energiavarastojärjestelmät ja kevyiden liikkumisvälineiden akut:
jäljellä oleva kapasiteetti;
mahdollisuuksien mukaan jäljellä oleva tehovalmius;
mahdollisuuksien mukaan jäljellä oleva kokonaishyötysuhde;
itsepurkautumisasteen kehitys;
mahdollisuuksien mukaan ohminen resistanssi.
B osa
Kiinteiden akkupohjaisten energiavarastojärjestelmien ja kevyiden liikkumisvälineiden akkujen odotettua käyttöikää määrittävät muuttujat:
akun valmistuspäivämäärä tai tarvittaessa käyttöönottopäivämäärä;
elinkaarenaikainen oletettu energian kokonaisvarastointi- ja -luovutusmäärä;
elinkaarenaikainen kokonaiskapasiteetti;
haitallisten tapahtumien, kuten syväpurkausten, äärilämpötiloissa kuluneen ajan ja äärilämpötiloissa kuluneen latausajan, seuranta;
täydellisten vastaavien lataus-/purkusyklien lukumäärä.
LIITE VIII
VAATIMUSTENMUKAISUUDEN ARVIOINTIMENETTELYT
A osa
MODUULI A – SISÄINEN TUOTANNONVALVONTA
1. Moduulin kuvaus
Sisäinen tuotannonvalvonta on vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely, jossa valmistaja täyttää 2, 3 ja 4 kohdassa säädetyt velvoitteet sekä varmistaa ja vakuuttaa yksinomaisella vastuullaan, että […] kyseiset akut tai paristot täyttävät 6, 9, 10, 12, 13 ja 14 artiklassa vahvistetut niihin sovellettavat vaatimukset.
2. Tekninen dokumentaatio
Teknisen dokumentaation laatii valmistaja. Dokumentaation perusteella on voitava arvioida, onko akku tai paristo 1 kohdassa tarkoitettujen asiaankuuluvien vaatimusten mukainen, ja dokumentaatioon on sisällyttävä asianmukainen analyysi ja riskiarviointi.
Teknisessä dokumentaatiossa on täsmennettävä sovellettavat vaatimukset, ja sen on katettava akun tai pariston suunnittelu, valmistus ja toiminta siinä määrin kuin se on olennaista arvioinnin kannalta. Teknisen dokumentaation on sisällettävä mahdollisuuksien mukaan ainakin seuraavat osatekijät:
akun tai pariston yleinen kuvaus ja sen suunniteltu käyttötarkoitus;
rakenne- ja valmistuspiirustukset sekä komponenttien, osakokoonpanojen ja piirien kaaviot;
kuvaukset ja selitykset, jotka selventävät b kohdassa tarkoitettuja piirustuksia ja kaavioita sekä akun tai pariston toimintaa;
malli 13 artiklassa edellytetystä merkinnästä;
luettelo, joka sisältää luettelon 15 artiklassa tarkoitetuista kokonaan tai osittain sovelletuista yhdenmukaistetuista standardeista, josta ilmenee, mitä osia on sovellettu, luettelon 16 artiklassa tarkoitetuista kokonaan tai osittain sovelletuista yhteisistä eritelmistä, josta ilmenee, mitä osia on sovellettu, ja luettelon mittaus- ja laskentatarkoituksiin käytetyistä muista teknisistä eritelmistä;
niiltä osin kuin e alakohdassa tarkoitettuja yhdenmukaistettuja standardeja ja yhteisiä eritelmiä ei ole sovellettu tai niitä ei ole saatavissa, kuvaus ratkaisuista, joilla 6, 9, 10, 12, 13 ja 14 artiklassa tarkoitetut sovellettavat vaatimukset on pyritty täyttämään tai joilla on pyritty tarkistamaan, että akut tai paristot ovat kyseisten vaatimuksien mukaisia;
tehtyjen suunnittelulaskelmien tulokset ja suoritetut tarkastukset sekä käytetyt tekniset tai asiakirjatodisteet; ja
testiraportit.
3. Valmistus
Valmistajan on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta valmistusprosessilla ja sen valvonnalla taataan, että akut tai paristot ovat 2 kohdassa tarkoitetun teknisen dokumentaation ja 1 kohdassa tarkoitettujen sovellettavien vaatimusten mukaisia.
4. CE-merkintä ja EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus
Valmistajan on kiinnitettävä CE-merkintä kuhunkin yksittäiseen akkuun tai paristoon, joka täyttää 1 kohdassa tarkoitetut sovellettavat vaatimukset, tai jos tämä ei akun tai pariston luonteen vuoksi ole mahdollista tai perusteltua, se on kiinnitettävä pakkaukseen ja akun tai pariston mukana olevaan dokumentaatioon.
Valmistajan on laadittava 18 artiklan mukaisesti EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus kullekin akku- tai paristomallille ja pidettävä se yhdessä teknisen dokumentaation kanssa kansallisten viranomaisten saatavilla kymmenen vuoden ajan sen jälkeen, kun viimeinen kyseistä mallia oleva akku tai paristo on saatettu markkinoille. EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa on yksilöitävä akku- tai paristomalli, jota varten se on laadittu.
Jäljennös EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksesta on pyynnöstä toimitettava kansallisille viranomaisille.
5. Valmistajan valtuutettu edustaja
Valmistajan valtuutettu edustaja voi täyttää valmistajan puolesta ja valmistajan vastuulla 4 kohdassa säädetyt valmistajan velvoitteet edellyttäen, että ne on eritelty toimeksiannossa.
B osa
MODUULI D1 – TUOTANTOPROSESSIN LAADUNVARMISTUS
1. Moduulin kuvaus
Tuotantoprosessin laadunvarmistus on vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely, jossa valmistaja täyttää 2, 4 ja 7 kohdassa säädetyt velvoitteet sekä varmistaa ja vakuuttaa yksinomaisella vastuullaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden talouden toimijoiden tämän asetuksen mukaisia velvoitteita, että kyseiset akut tai paristot täyttävät 7 ja 8 artiklassa säädetyt sovellettavat vaatimukset, taikka valmistajan valinnan mukaan kaikki 6–10 sekä 12, 13 ja 14 artiklassa säädetyt sovellettavat vaatimukset.
2. Tekninen dokumentaatio
Teknisen dokumentaation laatii valmistaja. Teknisen dokumentaation perusteella on voitava arvioida, onko akku 1 alakohdassa tarkoitettujen asiaankuuluvien vaatimusten mukainen, ja niihin on sisällyttävä asianmukainen analyysi ja arviointi riskeistä.
Teknisessä dokumentaatiossa on täsmennettävä sovellettavat vaatimukset, ja sen on katettava akun tai pariston suunnittelu, valmistus ja toiminta siinä määrin kuin se on olennaista arvioinnin kannalta. Teknisen dokumentaation on sisällettävä mahdollisuuksien mukaan ainakin seuraavat osatekijät:
akun tai pariston yleinen kuvaus ja sen suunniteltu käyttötarkoitus;
rakenne- ja valmistuspiirustukset sekä komponenttien, osakokoonpanojen ja piirien kaaviot;
kuvaukset ja selitykset, jotka selventävät b kohdassa tarkoitettuja piirustuksia ja kaavioita sekä akun tai pariston toimintaa;
malli 13 artiklassa edellytetystä merkinnästä;
luettelo 15 artiklassa tarkoitetuista yhdenmukaistetuista standardeista, 16 artiklassa tarkoitetuista yhteisistä eritelmistä, joita on sovellettu, tai molemmista, ja osittain sovellettujen yhdenmukaistettujen standardien, yhteisten eritelmien tai molempien tapauksessa maininta siitä, mitä osia on sovellettu;
luettelo muista asiaankuuluvista teknisistä eritelmistä, joita käytetään mittaus- tai laskentatarkoituksiin, sekä kuvaukset ratkaisuista, jotka on valittu 6–10 artiklassa ja 12, 13 ja 14 artiklassa tarkoitettujen sovellettavien vaatimusten täyttämiseksi tai sen todentamiseksi, että akut tai paristot ovat näiden vaatimusten mukaisia, jos yhdenmukaistettuja standardeja, yhteisiä eritelmiä tai molempia ei ole sovellettu tai niitä ei ole saatavilla;
tehtyjen suunnittelulaskelmien tulokset ja suoritetut tarkastukset ja käytetyt tekniset tai asiakirjatodisteet;
tutkimus, joka tukee 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja hiilijalanjälkiarvoja ja 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua hiilijalanjälkiluokkaa ja joka sisältää laskelmat, jotka on tehty 7 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan a alakohdan nojalla annetussa delegoidussa säädöksessä vahvistetun menetelmän mukaisesti, sekä näyttö ja tiedot, jotka määrittävät panosdatan kyseisiä laskelmia varten;
tutkimus, joka tukee 8 artiklassa tarkoitettua kierrätetyn sisällön osuutta ja joka sisältää 8 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla annetussa delegoidussa säädöksessä vahvistetun menetelmän mukaisesti tehdyt laskelmat sekä todisteet ja tiedot, joilla määritetään kyseisten laskelmien panosdata; ja
testiraportit.
3. Teknisen dokumentaation saatavuus
Valmistajan on pidettävä tekninen dokumentaatio kansallisten viranomaisten saatavilla 10 vuoden ajan sen jälkeen, kun akku tai paristo on saatettu markkinoille.
4. Valmistus
Valmistajan on sovellettava 5 kohdan mukaista hyväksyttyä laatujärjestelmää kyseisten tuotteiden tuotannossa, tuotteen lopputarkastuksessa ja testauksessa, ja sen on oltava 6 kohdan mukaisen valvonnan alainen.
5. Laatujärjestelmä
1. Valmistajan on tehtävä kyseisten akkujen tai paristojen osalta käyttämänsä laatujärjestelmän arviointia koskeva hakemus valitsemalleen ilmoitetulle laitokselle.
Hakemuksen on sisällettävä seuraavat tiedot:
valmistajan nimi ja osoite sekä valmistajan valtuutetun edustajan nimi ja osoite, jos tämä tekee hakemuksen;
kirjallinen vakuutus siitä, ettei samaa hakemusta ole esitetty millekään muulle ilmoitetulle laitokselle;
kaikki asianmukaiset tiedot kyseisestä akku- tai paristoluokasta;
5.2 kohdassa tarkoitettu laatujärjestelmää koskeva dokumentaatio;
2 kohdassa tarkoitettu tekninen dokumentaatio.
2. Laatujärjestelmän avulla on varmistettava, että akut tai paristot ovat 6–10 artiklassa ja 12, 13 ja 14 artiklassa tarkoitettujen, niihin sovellettavien vaatimusten mukaiset.
Kaikki valmistajan hyväksymät perusedellytykset, vaatimukset ja määräykset on kirjattava järjestelmällisesti ja täsmällisesti kirjallisiksi ohjelmiksi, menettelyiksi ja ohjeiksi. Laatujärjestelmää koskevien asiakirjojen avulla on oltava mahdollista tulkita yhdenmukaisesti laatuohjelmia, suunnitelmia, käsikirjoja ja tallenteita.
Laatujärjestelmää koskevissa asiakirjoissa on erityisesti oltava riittävä kuvaus seuraavista:
laatutavoitteet ja organisaation rakenne sekä johdon vastuualueet ja toimivalta tuotteiden laadun osalta;
menettelyt, joilla dokumentoidaan ja seurataan muuttujia ja tietoja, jotka ovat tarpeen 8 artiklassa tarkoitetun kierrätetyn sisällön osuuden ja tapauksen mukaan 7 artiklassa tarkoitettujen hiilijalanjälkiarvojen ja -luokkien laskemiseksi ja päivittämiseksi;
vastaavat käytettävät valmistus-, laadunvalvonta- ja laadunvarmistustekniikat, -prosessit ja järjestelmälliset toimet;
ennen valmistusta, valmistuksen aikana ja sen jälkeen tehtävät tarkastukset, laskelmat, mittaukset ja testit sekä niiden suoritustiheys;
laatupöytäkirjat, kuten tarkastusraportit ja laskelma-, mittaus-, testaus- ja kalibrointitiedot sekä asianomaisen henkilöstön pätevyyteen liittyvät selvitykset;
keinot, joilla valvotaan tuotteilta vaaditun laadun toteutumista ja laatujärjestelmän toiminnan tehokkuutta.
3. Ilmoitetun laitoksen on arvioitava laatujärjestelmä määrittääkseen, täyttääkö se 5.2 kohdassa tarkoitetut vaatimukset.
Ilmoitetun laitoksen on oletettava, että laatujärjestelmän osat, joissa noudatetaan asiaankuuluvan yhdenmukaistetun standardin vastaavia eritelmiä, ovat näiden vaatimusten mukaisia.
Sen lisäksi, että auditointiryhmällä on oltava kokemusta laadunhallintajärjestelmistä, ryhmässä on oltava vähintään yksi jäsen, jolla on kokemusta kyseisen tuotealan ja tuoteteknologian arvioimisesta ja joka tuntee 6–10 artiklassa ja 12, 13 ja 14 artiklassa tarkoitetut sovellettavat vaatimukset.
Auditointiin on sisällyttävä tarkastuskäynti valmistajan tiloihin.
Auditointiryhmän on tarkastettava 2 kohdassa tarkoitettu tekninen dokumentaatio sen varmistamiseksi, että valmistaja kykenee yksilöimään 6–10 artiklassa ja 12, 13 ja 14 artiklassa tarkoitetut sovellettavat vaatimukset ja suorittamaan tarvittavat tarkastukset, laskelmat, mittaukset ja testit, joiden tarkoituksena on varmistaa, että akku tai paristo on näiden vaatimusten mukainen. Auditointiryhmän on tarkistettava 8 artiklassa tarkoitetun kierrätetyn sisällön osuuden ja tarvittaessa 7 artiklassa tarkoitettujen hiilijalanjälkiarvojen ja -luokkien laskennassa käytettyjen tietojen luotettavuus sekä asiaankuuluvan laskentamenetelmän asianmukainen toteutus.
Laatujärjestelmän arvioinnin jälkeen ilmoitetun laitoksen on ilmoitettava päätöksestään valmistajalle. Ilmoitukseen on sisällyttävä auditoinnin päätelmät ja perusteltu arviointipäätös.
4. Valmistajan on sitouduttava täyttämään laatujärjestelmästä, sellaisena kuin se on hyväksytty, johtuvat velvollisuudet ja ylläpitämään laatujärjestelmää niin, että se pysyy riittävänä ja tehokkaana.
5. Valmistajan on ilmoitettava laatujärjestelmän hyväksyneelle ilmoitetulle laitokselle kaikki laatujärjestelmään suunnitellut muutokset.
Ilmoitetun laitoksen on arvioitava ehdotetut muutokset ja päätettävä, täyttääkö muutettu laatujärjestelmä edelleen 5.2 kohdassa tarkoitetut vaatimukset vai onko tarpeen suorittaa uusi arviointi.
Ilmoitetun laitoksen on ilmoitettava päätöksestään valmistajalle. Ilmoituksen on sisällettävä tarkastuksen tulokset sekä perusteltu arviointipäätös.
6. Ilmoitetun laitoksen vastuulla oleva valvonta
Valvonnan tarkoituksena on varmistaa, että valmistaja täyttää hyväksytystä laatujärjestelmästä aiheutuvat velvoitteensa asianmukaisesti.
Valmistajan on sallittava ilmoitetulle laitokselle arviointitarkoituksia varten pääsy tuotanto-, tarkastus-, testaus- ja varastotiloihin sekä toimitettava sille kaikki tarvittavat tiedot, erityisesti:
5.2 kohdassa tarkoitetut laatujärjestelmää koskevat asiakirjat;
2 kohdassa tarkoitettu tekninen dokumentaatio;
laatupöytäkirjat, kuten tarkastusraportit ja laskelma-, mittaus-, testaus- ja kalibrointitiedot sekä asianomaisen henkilöstön pätevyyteen liittyvät selvitykset.
Ilmoitetun laitoksen on tehtävä määräajoin auditointeja varmistaakseen, että valmistaja ylläpitää ja noudattaa laatujärjestelmää, ja toimitettava auditointikertomus valmistajalle. Ilmoitetun laitoksen on auditoinnin aikana tarkistettava ainakin 8 artiklassa tarkoitetun kierrätetyn sisällön osuuden ja tarvittaessa 7 artiklassa tarkoitettujen hiilijalanjälkiarvojen ja -luokkien laskennassa käytettyjen tietojen luotettavuus sekä asiaankuuluvan laskentamenetelmän asianmukainen toteutus.
Lisäksi ilmoitettu laitos voi tehdä ennalta ilmoittamatta käyntejä valmistajan luo. Näiden käyntien aikana ilmoitettu laitos voi tarvittaessa tehdä tai teettää tarkastuksia, laskelmia, mittauksia tai testejä laatujärjestelmän asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi. Ilmoitetun laitoksen on toimitettava valmistajalle kertomus käynnistä sekä testiraportti, jos testejä on suoritettu.
7. CE-merkintä ja EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus
Valmistajan on kiinnitettävä CE-merkintä ja 5.1 kohdassa tarkoitettu ilmoitetun laitoksen vastuulla kyseisen laitoksen tunnusnumero kuhunkin yksittäiseen akkuun tai paristoon, joka täyttää 1 kohdassa tarkoitetut sovellettavat vaatimukset, tai jos tämä ei akun tai pariston luonteen vuoksi ole mahdollista tai perusteltua, ne on kiinnitettävä pakkaukseen ja akun tai pariston mukana olevaan dokumentaatioon.
Valmistajan on laadittava 18 artiklan mukaisesti EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus kullekin akku- tai paristomallille ja pidettävä se kansallisten viranomaisten saatavilla 10 vuoden ajan sen jälkeen, kun viimeinen kyseistä mallia oleva akku tai paristo on saatettu markkinoille. EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa on yksilöitävä akku- tai paristomalli, jota varten se on laadittu.
Jäljennös EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksesta on pyynnöstä toimitettava kansallisille viranomaisille.
8. Laatujärjestelmää koskevien asiakirjojen saatavuus
Valmistajan on pidettävä kansallisten viranomaisten saatavilla 10 vuoden ajan sen jälkeen, kun akku tai paristo on saatettu markkinoille:
5.2 kohdassa tarkoitetut laatujärjestelmää koskevat asiakirjat;
5.5 kohdassa tarkoitetut muutokset, sellaisina kuin ne on hyväksytty;
5.5, 6.3 ja 6.4 kohdassa tarkoitetut ilmoitetun laitoksen päätökset ja kertomukset.
9. Ilmoitetun laitoksen tiedotusvelvollisuudet
Kunkin ilmoitetun laitoksen on ilmoitettava ilmoittamisesta vastaavalle viranomaiselleen myönnetyistä ja peruutetuista laatujärjestelmien hyväksynnöistä, ja sen on annettava säännöllisesti tai pyynnöstä ilmoittamisesta vastaavan viranomaisensa saataville luettelo laatujärjestelmien hyväksynnöistä, jotka on evätty tai peruutettu toistaiseksi tai joita on muutoin rajoitettu.
Kunkin ilmoitetun laitoksen on ilmoitettava muille ilmoitetuille laitoksille laatujärjestelmien hyväksynnöistä, jotka se on evännyt tai peruuttanut kokonaan tai toistaiseksi taikka joita se on muuten rajoittanut, sekä pyynnöstä ilmoitettava laatujärjestelmien hyväksynnöistä, jotka se on myöntänyt.
10. Valmistajan valtuutettu edustaja
Valmistajan valtuutettu edustaja voi täyttää valmistajan puolesta ja valmistajan vastuulla 3, 5.1, 5.5, 7 ja 8 kohdassa säädetyt valmistajan velvoitteet edellyttäen, että ne on eritelty toimeksiannossa.
C osa
MODUULI G – YKSIKKÖKOHTAISEEN TODENTAMISEEN PERUSTUVA VAATIMUSTENMUKAISUUS
1. Moduulin kuvaus
Yksikkökohtaiseen todentamiseen perustuva vaatimustenmukaisuus on vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely, jossa valmistaja täyttää 2, 3 ja 5 kohdassa säädetyt velvoitteet sekä varmistaa ja vakuuttaa yksinomaisella vastuullaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden talouden toimijoiden tämän asetuksen mukaisia velvollisuuksia, että kyseiset akut tai paristot, joihin on sovellettu 4 kohdan mukaisia säännöksiä, ovat 7 ja 8 artiklassa tai valmistajan valinnan mukaan kaikkien 6–10 ja 12, 13 ja 14 artiklassa säädettyjen sovellettavien vaatimusten mukaisia.
2. Tekninen dokumentaatio
1. Valmistajan on laadittava tekninen dokumentaatio ja annettava se 4 kohdassa tarkoitetun ilmoitetun laitoksen saataville. Teknisen dokumentaation perusteella on voitava arvioida, onko akku tai paristo asiaankuuluvien 1 alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten mukainen, ja siihen on sisällyttävä asianmukainen analyysi ja riskiarviointi.
Teknisessä dokumentaatiossa on täsmennettävä sovellettavat vaatimukset, ja sen on katettava akun tai pariston suunnittelu, valmistus ja toiminta siinä määrin kuin se on olennaista arvioinnin kannalta.
Teknisen dokumentaation on sisällettävä mahdollisuuksien mukaan ainakin seuraavat osatekijät:
akun tai pariston yleinen kuvaus ja sen suunniteltu käyttötarkoitus;
rakenne- ja valmistuspiirustukset sekä komponenttien, osakokoonpanojen ja piirien kaaviot;
kuvaukset ja selitykset, jotka selventävät b kohdassa tarkoitettuja piirustuksia ja kaavioita sekä akun tai pariston toimintaa;
malli 13 artiklassa edellytetystä merkinnästä;
luettelo 15 artiklassa tarkoitetuista yhdenmukaistetuista standardeista, 16 artiklassa tarkoitetuista yhteisistä eritelmistä, tai molemmista, joita on sovellettu, ja osittain sovellettujen yhdenmukaistettujen standardien, yhteisten eritelmien tai molempien tapauksessa maininta siitä, mitä osia on sovellettu;
luettelo muista asiaankuuluvista teknisistä eritelmistä, joita käytetään mittaus- tai laskentatarkoituksiin, sekä kuvaukset ratkaisuista, jotka on valittu 1 kohdassa tarkoitettujen sovellettavien vaatimusten täyttämiseksi tai sen todentamiseksi, että akut tai paristot ovat kyseisten vaatimusten mukaisia, jos yhdenmukaistettuja standardeja, yhteisiä eritelmiä tai molempia ei ole sovellettu tai niitä ei ole saatavilla;
tehtyjen suunnittelulaskelmien tulokset ja suoritetut tarkastukset sekä käytetyt tekniset tai asiakirjatodisteet;
tutkimus, joka tukee 7 artiklassa tarkoitettuja hiilijalanjälkiarvoja ja -luokkia ja joka sisältää 7 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan a alakohdan nojalla annetussa delegoidussa säädöksessä vahvistetun menetelmän mukaisesti tehdyt laskelmat sekä todisteet ja tiedot, joilla määritetään kyseisten laskelmien panosdata;
tutkimus, joka tukee 8 artiklassa tarkoitettua kierrätetyn sisällön osuutta ja joka sisältää 8 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla annetussa delegoidussa säädöksessä vahvistetun menetelmän mukaisesti tehdyt laskelmat sekä todisteet ja tiedot, joilla määritetään kyseisten laskelmien panosdata; ja
testiraportit.
2. Valmistajan on pidettävä tekninen dokumentaatio kansallisten viranomaisten saatavilla 10 vuoden ajan sen jälkeen, kun akku tai paristo on saatettu markkinoille.
3. Valmistus
Valmistajan on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta valmistusprosessilla ja sen valvonnalla taataan, että valmistettu akku tai paristo on 1 kohdassa tarkoitettujen sovellettavien vaatimusten mukainen.
4. Todentaminen
Valmistajan valitseman ilmoitetun laitoksen on tehtävä tai teetettävä 15 artiklassa tarkoitetuissa asiaankuuluvissa yhdenmukaistetuissa standardeissa, 16 artiklassa tarkoitetuissa yhteisissä eritelmissä tai molemmissa vahvistetut tarvittavat tarkastukset, laskelmat, mittaukset ja testit sen tarkistamiseksi, että akku tai paristo on 1 kohdassa tarkoitettujen sovellettavien vaatimusten mukainen. Jos tällaista yhdenmukaistettua standardia, yhteistä eritelmää tai molempia ei ole, asianomaisen ilmoitetun laitoksen on päätettävä tarvittavista tarkastuksista, laskelmista, mittauksista ja testeistä.
Ilmoitetun laitoksen on myönnettävä tehtyjen tarkastusten, laskelmien, mittausten ja testien perusteella vaatimustenmukaisuustodistus ja kiinnitettävä tai annettava kiinnittää omalla vastuullaan tunnusnumeronsa hyväksyttyyn akkuun tai paristoon.
Valmistajan on pidettävä vaatimustenmukaisuustodistus kansallisten viranomaisten saatavilla 10 vuoden ajan sen jälkeen, kun akku tai paristo on saatettu markkinoille.
5. CE-merkintä ja EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus
Valmistajan on kiinnitettävä CE-merkintä ja 4 kohdassa tarkoitetun ilmoitetun laitoksen vastuulla kyseisen laitoksen tunnusnumero kuhunkin yksittäiseen akkuun tai paristoon, joka täyttää 1 kohdassa tarkoitetut sovellettavat vaatimukset, tai jos tämä ei akun tai pariston luonteen vuoksi ole mahdollista tai perusteltua, ne on kiinnitettävä pakkaukseen ja akun tai pariston mukana olevaan dokumentaatioon.
Valmistajan on laadittava 18 artiklan mukaisesti EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus kullekin akulle tai paristolle ja pidettävä se kansallisten viranomaisten saatavilla 10 vuoden ajan sen jälkeen, kun viimeinen kyseistä mallia oleva akku tai paristo on saatettu markkinoille. EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa on yksilöitävä akku tai paristo, jota varten se on laadittu.
Jäljennös EU-vaatimustenmukaisuusvakuutuksesta on pyynnöstä toimitettava kansallisille viranomaisille.
6. Valmistajan valtuutettu edustaja
Valmistajan valtuutettu edustaja voi täyttää valmistajan puolesta ja valmistajan vastuulla 2.2, 4.2 ja 5 kohdassa säädetyt valmistajan velvoitteet edellyttäen, että ne on eritelty toimeksiannossa.
LIITE IX
EU-VAATIMUSTENMUKAISUUSVAKUUTUS nro* …
* (vakuutuksen tunnistenumero)
1. Akku- tai paristomalli (tuote, luokka sekä erä- tai sarjanumero):
2. Valmistajan tai tapauksen mukaan valmistajan valtuutetun edustajan nimi ja osoite:
3. Tämä vaatimustenmukaisuusvakuutus on annettu valmistajan yksinomaisella vastuulla.
4. Vakuutuksen kohde (akun tai pariston kuvaus ja jäljitettävyyden mahdollistava akun tai pariston tunniste, jossa tarvittaessa on kuva akusta tai paristosta).
5. Edellä 4 kohdassa kuvattu vakuutuksen kohde on asianomaisen unionin yhdenmukaistamislainsäädännön vaatimusten mukainen: … (viittaus muihin sovellettuihin unionin säädöksiin).
6. Viittaus niihin asiaankuuluviin yhdenmukaistettuihin standardeihin tai yhteisiin eritelmiin, joita on käytetty, tai viittaus muihin teknisiin eritelmiin, joiden perusteella vaatimustenmukaisuusvakuutus on annettu:
7. Ilmoitettu laitos … (nimi, osoite, numero) suoritti … (toimenpiteen kuvaus) … ja antoi todistuksen/todistukset: … (yksilöintitiedot, kuten todistuksen päivämäärä ja soveltuvin osin tiedot todistuksen voimassaolon kestosta ja ehdoista).
8. Lisätiedot
Puolesta allekirjoittanut:
(antamispaikka ja -päivämäärä):
(nimi, tehtävä) (allekirjoitus)
LIITE X
LUETTELO RAAKA-AINEISTA JA RISKILUOKISTA
1. Raaka-aineet:
koboltti;
luonnongrafiitti;
litium;
nikkeli;
edellä a–d kohdassa lueteltuihin materiaaleihin perustuvat kemialliset yhdisteet, joita tarvitaan akkujen tai paristojen aktiivimateriaalien valmistuksessa.
2. Sosiaalisten riskien ja ympäristöriskien luokat:
ympäristö, ilmasto ja ihmisten terveys, kun otetaan huomioon välittömät, aiheutetut, välilliset ja kumulatiiviset vaikutukset, mukaan lukien seuraavat:
ilma, mukaan lukien ilman pilaantuminen, kuten kasvihuonekaasupäästöt,
vesi, mukaan lukien merenpohja ja meriympäristö, ja mukaan lukien veden pilaantuminen, veden käyttö, veden määrä (tulvat tai kuivuus) ja veden saanti,
maaperä, mukaan lukien maaperän pilaantuminen, maaperän eroosio, maankäyttö ja maaperän huonontuminen,
biologinen monimuotoisuus, mukaan lukien vahingot elinympäristöille, luonnonvaraisille eläimille, kasveille ja ekosysteemeille, mukaan lukien ekosysteemipalvelut;
vaaralliset aineet;
melu ja tärinä;
laitosten turvallisuus;
energiankäyttö;
jätteet ja jäämät;
ihmisoikeudet, työelämäoikeudet ja työmarkkinasuhteet, mukaan lukien seuraavat:
työterveys ja -turvallisuus;
lapsityövoima;
pakkotyö;
syrjintä;
järjestäytymisvapaus;
paikallisyhteisön, myös alkuperäiskansojen, hyvinvointi.
3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettuihin riskeihin sovelletaan seuraavia kansainvälisiä asiakirjoja:
YK:n Global Compact -aloitteen kymmenen periaatetta;
tuotteiden sosiaalista elinkaariarviointia koskevat YK:n ympäristöohjelman suuntaviivat;
biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus, erityisesti päätös COP VIII/28 – Biologista monimuotoisuutta koskevat vapaaehtoiset suuntaviivat – Osallistava vaikutustenarviointi;
YK:n Pariisin sopimus;
kahdeksan keskeistä ILO:n yleissopimusta, sellaisina kuin ne ovat määriteltyinä ILO:n julistuksessa työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista;
kaikki muut kansainväliset ympäristöalan yleissopimukset, jotka sitovat unionia tai sen jäsenvaltioita;
ILO:n julistus työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista;
ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus.
4. Tämän asetuksen VII luvussa säädettyihin asianmukaisen huolellisuuden vaatimuksiin sovellettavat kansainvälisesti tunnustetut asianmukaista huolellisuutta koskevat asiakirjat:
ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus;
YK:n ohjaavat periaatteet yritysten ihmisoikeusvastuusta (Guiding Principles on Business and Human Rights);
OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille;
monikansallisista yrityksistä ja sosiaalipolitiikasta annettu ILO:n kolmikantainen periaatejulistus;
vastuullista liiketoimintaa koskevat OECD:n toimintaohjeet;
konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevat mineraalien toimitusketjun vastuullisuutta koskevat OECD:n asianmukaisen huolellisuuden ohjeet.
LIITE XI
KANNETTAVIEN JÄTEAKKUJEN JA -PARISTOJEN JA KEVYIDEN LIIKKUMISVÄLINEIDEN JÄTEAKKUJEN KERÄYSASTEEN LASKENTA
1. Asiaankuuluvan akku- tai paristoluokan tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellainen on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja jäsenvaltioiden on laskettava keräysaste tietyssä jäsenvaltiossa tiettynä kalenterivuonna prosenttiosuutena, joka saadaan jakamalla 59, 60 ja 69 artiklan mukaisesti kyseisenä kalenterivuonna kerättyjen jäte akkujen ja -paristojen paino niiden akkujen ja paristojen painon keskiarvolla, jotka tuottajat joko asettavat suoraan loppukäyttäjien saataville markkinoilla tai toimittavat kolmansille osapuolille, jotta ne asetetaan loppukäyttäjien saataville markkinoilla kyseisessä jäsenvaltiossa kolmena edeltävänä kalenterivuonna. Nämä keräysasteet on laskettava 59 artiklan mukaisesti kannettavien akkujen ja paristojen osalta ja 60 artiklan mukaisesti kevyiden liikkumisvälineiden akkujen osalta.
Vuosi |
Tietojenkeruu |
Laskelmat |
Raportointivaatimus |
|
Vuosi 1 |
Myynti vuonna 1 (M1) |
|
|
|
Vuosi 2 |
Myynti vuonna 2 (M2) |
|
|
|
Vuosi 3 |
Myynti vuonna 3 (M3) |
|
|
|
Vuosi 4 |
Myynti vuonna 4 (M4) |
Keräys vuonna 4 (K4) |
Keräysaste (KA4) = 3*K4/(M1 + M2 + M3) |
KA4 |
Vuosi 5 |
Myynti vuonna 5 (M5) |
Keräys vuonna 5 (K5) |
Keräysaste (KA5) = 3*K5/(M2 + M3 + M4) |
KA5 |
jne. |
jne. |
jne. |
jne. |
|
2. Asiaankuuluvan akku- tai paristoluokan tuottajien tai tuottajayhteisöjen, jos sellainen on nimetty 57 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja jäsenvaltioiden on laskettava kunakin vuonna loppukäyttäjille myytyjen akkujen ja paristojen vuosimyynti kyseisenä vuonna jäsenvaltion alueella markkinoilla ensi kertaa saataville asetettujen kannettavien akkujen ja paristojen painon perusteella, lukuun ottamatta sellaisia akkuja ja paristoja, jotka on kyseisenä vuotena viety jäsenvaltion alueen ulkopuolelle ennen niiden myymistä loppukäyttäjille. Kyseiset myynnit lasketaan erikseen kannettavien akkujen ja paristojen ja kevyiden liikkumisvälineiden akkujen osalta.
3. Kustakin akusta tai paristosta otetaan huomioon ainoastaan ensimmäinen kerta, jolloin se on asetettu saataville markkinoilla jäsenvaltiossa.
4. Edellä 1 ja 2 kohdassa säädetyn laskentamenetelmän perustana on käytettävä asiasta kerättyjä tietoja tai asiasta kerättyihin tietoihin perustuvia tilastollisesti merkittäviä arvioita.
LIITE XII
VARASTOINTI- JA KÄSITTELYVAATIMUKSET, MUKAAN LUKIEN KIERRÄTYSVAATIMUKSET
A osa: Varastointi- ja käsittelyvaatimukset
1. Käsittelytoimiin on sisällyttävä vähintään kaikkien nesteiden ja happojen poisto.
2. Käsittelyn ja mahdollisen (myös väliaikaisen) varastoinnin on tapahduttava käsittelylaitoksissa, mukaan lukien kierrätyslaitokset, tiloissa, joissa on läpäisemättömät pinnat ja soveltuva säänkestävä kate, tai soveltuvissa säiliöissä.
3. Jäteakut ja -paristot on varastoitava käsittelylaitoksissa, mukaan lukien kierrätyslaitokset, niin, että ne eivät sekoitu johtavista tai palavista materiaaleista koostuvan jätteen kanssa.
4. Litiumjäteakkujen ja -paristojen käsittelyssä, lajittelussa ja varastoinnissa on käytettävä erityisiä varo- ja turvajärjestelyjä. Näihin järjestelyihin on kuuluttava suojaaminen seuraavilta:
liiallinen lämpö, kuten korkeat lämpötilat, tuli tai suora auringonvalo;
vesi, kuten sade ja tulvat;
puristuminen tai fyysiset vauriot.
Jätelitiumakut ja -paristot on varastoitava tavanomaiseen asentoonsa (ei koskaan ylösalaisin) tiloissa, joissa on hyvä ilmanvaihto, ja ne on peitettävä korkeajännitettä eristävällä kumilla. Jätelitiumakkujen ja -paristojen varastointilaitokset on merkittävä varoitusmerkillä.
5. Käsittelyssä elohopea on erotettava tunnistettavissa olevaksi virraksi, joka on turvallisesti immobilisoitava ja hävitettävä, jotta se ei vaikuta haitallisesti ihmisten terveyteen tai ympäristöön.
6. Käsittelyssä kadmium on erotettava tunnistettavissa olevaksi virraksi, joka on ohjattava turvalliseen paikkaan ja joka ei saa vaikuttaa haitallisesti ihmisten terveyteen tai ympäristöön.
B osa: Kierrätystehokkuutta koskevat tavoitteet
1. Kierrätyksessä on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 saavutettava vähintään seuraavat kierrätystehokkuutta koskevat tavoitteet:
lyijyakuista ja -paristoista kierrätetään keskimäärin 75 painoprosenttia;
litiumakuista ja -paristoista kierrätetään keskimäärin 65 painoprosenttia;
nikkeli-kadmiumakuista ja -paristoista kierrätetään keskimäärin 80 painoprosenttia;
muista jäteakuista ja -paristoista kierrätetään keskimäärin 50 painoprosenttia.
2. Kierrätyksessä on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2030 saavutettava vähintään seuraavat kierrätystehokkuutta koskevat tavoitteet:
lyijyakuista ja -paristoista kierrätetään keskimäärin 80 painoprosenttia;
litiumakuista ja -paristoista kierrätetään keskimäärin 70 painoprosenttia.
C osa: Materiaalien talteenottoa koskevat tavoitteet
1. Kaikessa kierrätyksessä on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2027 saavutettava vähintään seuraavat materiaalien talteenottoa koskevat tavoitteet:
koboltti 90 prosenttia;
kupari 90 prosenttia;
lyijy 90 prosenttia;
litium 50 prosenttia;
nikkeli 90 prosenttia.
2. Kaikessa kierrätyksessä on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2031 saavutettava vähintään seuraavat materiaalien talteenottoa koskevat tavoitteet:
koboltti 95 prosenttia;
kupari 95 prosenttia;
lyijy 95 prosenttia;
litium 80 prosenttia;
nikkeli 95 prosenttia.
LIITE XIII
AKKUPASSIIN SISÄLTYVÄT TIEDOT
1. JULKISESTI SAATAVILLA OLEVAT TIEDOT AKKUMALLISTA
Akkupassin on sisällettävä seuraavat julkisesti saatavilla olevat tiedot akkumallista:
liitteessä VI olevassa A osassa täsmennetyt tiedot;
akun koostumus, myös kemiallinen koostumus, akun sisältämät vaaralliset aineet, muut kuin elohopea, kadmium ja lyijy, sekä kriittiset raaka-aineet;
7 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot hiilijalanjäljestä;
tiedot vastuullisesta hankinnasta 52 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja akkuja ja paristoja koskevan asianmukaisen huolellisuuden toimintapolitiikkoja koskevan raportin mukaisesti;
tiedot kierrätetystä sisällöstä 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen mukaisesti;
uusiutuvan sisällön osuus;
nimelliskapasiteetti (Ah);
vähimmäis-, nimellis- ja enimmäisjännite, tarvittaessa lämpötilaväleihin jaoteltuna;
alkuperäinen tehovalmius (watteina) ja alkuperäiset tehorajat, tarvittaessa lämpötilaväleihin jaoteltuna;
akun odotettu käyttöikä käyttösykleinä ja käytetty vertailutesti;
kapasiteettiraja tyhjentymiselle (vain sähköajoneuvojen ajovoima-akut);
akun käyttämättömänä kestämä lämpötilaväli (vertailutesti);
kaupallisen takuun voimassaoloaika;
energian kokonaishyötysuhde (round trip -hyötysuhde) uutena ja kun puolet oletetuista enimmäiskäyttökerroista on käytetty;
akkukennon ja -yksikön sisäinen resistanssi;
käyttökertatestin C-arvo;
13 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetyt merkintöjä koskevat vaatimukset;
18 artiklassa tarkoitettu EU-vaatimustenmukaisuusvakuutus;
74 artiklan 1 kohdan a–f alakohdissa säädetyt tiedot akku- ja paristojätteen syntymisen ehkäisemisestä ja jätehuollosta.
2. AKKUMALLIA KOSKEVAT TIEDOT, JOIHIN ON PÄÄSY AINOASTAAN HENKILÖILLÄ, JOIDEN OIKEUTETTUA INTRESSIÄ ASIA KOSKEE, JA KOMISSIOLLA
Akkupassin on sisällettävä seuraavat akkumallia koskevat tiedot, joihin on pääsy ainoastaan henkilöillä, joiden oikeutettua etua asia koskee, ja komissiolla:
tarkka koostumus, sisältäen myös katodissa, anodissa ja elektrolyytissä käytetyt materiaalit;
komponenttien osanumerot ja varaosien toimittajien yhteystiedot;
purkuohjeet, sisältäen vähintään seuraavat:
turvallisuustoimenpiteet.
3. TIEDOT, JOIHIN ON PÄÄSY AINOASTAAN ILMOITETUILLA LAITOKSILLA, MARKKINAVALVONTAVIRANOMAISILLA JA KOMISSIOLLA
Akkupassin on sisällettävä seuraavat akkumallia koskevat tiedot, joihin on pääsy ainoastaan ilmoitetuilla laitoksilla, markkinavalvontaviranomaisilla ja komissiolla:
4. YKSITTÄISTÄ AKKUA KOSKEVAT TIEDOT, JOIHIN ON PÄÄSY AINOASTAAN HENKILÖILLÄ, JOIDEN OIKEUTETTUA ETUA ASIA KOSKEE
Akkupassin on sisällettävä seuraavat yksittäistä akkua koskevat tiedot, joihin on pääsy ainoastaan henkilöillä, joiden oikeutettua etua asia koskee:
tiedot 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista suorituskyvyn ja keston muuttujien arvoista, kun akku saatetaan markkinoille ja kun sen luokitus muuttuu;
tiedot akun toimintakunnosta 14 artiklan nojalla;
tiedot akun luokittelusta luokkiin ”alkuperäinen”, ”käyttötarkoitus muutettu”, ”uudelleenkäytetty” tai ”jäte”;
käytön tuloksena saadut tiedot, mukaan lukien lataus- ja purkaussyklien lukumäärä ja negatiiviset tapahtumat, kuten onnettomuudet, sekä säännöllisesti kirjatut tiedot toiminnan ympäristöolosuhteista, lämpötila mukaan lukien, ja varaustilasta.
LIITE XIV
KÄYTETTYJEN AKKUJEN JA PARISTOJEN SIIRTOJA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET
1. Jotta voidaan tehdä ero käytettyjen akkujen ja paristojen sekä jäteakkujen ja -paristojen välillä silloin, kun haltija eli luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolla on kyseiset akut tai paristot hallussaan, väittää aikovansa siirtää tai on siirtämässä käytettyjä akkuja tai paristoja eikä jäteakkuja tai -paristoja, haltijalta on vaadittava seuraavat tiedot väitteensä tueksi:
jäljennös laskusta ja sopimuksesta, joka koskee akun tai pariston myyntiä ja/tai omistusoikeuden siirtoa ja jossa todetaan, että akku tai paristo on tarkoitettu välittömästi uudelleenkäytettäväksi ja että se on täysin toimintakunnossa;
todiste arvioinnista tai testauksesta tulosten jäljennöksen muodossa, kuten testitodistus tai todiste toimintakunnosta, kunkin lähetyksessä olevan akun tai pariston taikka akun tai pariston osan osalta ja pöytäkirja, jossa on kaikki tiedot tuloksista 3 kohdan mukaisesti;
haltijan ilmoitus siitä, ettei mikään lähetyksessä oleva materiaali tai laite ole direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä jätettä; ja
asianmukainen suoja siirrettävien tuotteiden vahingoittumista vastaan kuljetuksen, lastauksen ja purkamisen aikana, erityisesti riittävä pakkausmateriaali ja kuorman asianmukainen lastaaminen.
2. Poikkeuksellisesti 1 kohdan a ja b alakohtaa ja 3 kohtaa ei sovelleta, jos asiakirjanäytöllä osoitetaan, että siirto tapahtuu yritysten välisen siirtosopimuksen nojalla ja että
käytetty akku tai paristo lähetetään takaisin tuottajalle tai sen puolesta toimivalle kolmannelle osapuolelle korjattavaksi takuun nojalla uudelleenkäyttöä varten; tai
jos akku tai paristo on tarkoitettu ammattikäyttöön, se lähetetään tuottajalle tai sen puolesta toimivalle kolmannelle osapuolelle tai kolmannen osapuolen laitokseen maissa, joihin sovelletaan hyödynnettävien jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen valvonnasta tehtyä OECD:n neuvoston päätöstä C(2001) 107 (lopullinen), pätevän sopimuksen nojalla uudelleenkäyttöä varten, tai uudistettaviksi tai korjattaviksi; tai
jos akku tai paristo on tarkoitettu ammattikäyttöön, ja se on viallinen, se lähetetään tuottajalle tai sen puolesta toimivalle kolmannelle osapuolelle perussyyanalyysia varten pätevän sopimuksen nojalla, jos tällaisen analyysin voivat tehdä ainoastaan tuottaja tai tämän puolesta toimivat kolmannet osapuolet.
3. Osoittaakseen, että siirrettävä esine on käytetty akku tai paristo eikä jäteakku tai -paristo, sen haltijan on suoritettava seuraavat käytettyjä akkuja tai paristoja koskevat testaus- ja kirjanpitovaiheet:
akun tai pariston toimintakunto on testattava ja vaarallisten aineiden esiintyminen on arvioitava;
a alakohdassa tarkoitettujen arviointien ja testien tulokset on kirjattava.
tulokset on kiinnitettävä pitävästi mutta ei kuitenkaan pysyvästi joko suoraan akkuun tai paristoon, jos käytettyä akkua tai paristoa ei ole pakattu, tai pakkaukseen niin, että ne voidaan lukea poistamatta akun tai pariston pakkausta;
luettelossa on oltava seuraavat tiedot:
4. Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa vaadittujen asiakirjojen lisäksi kuhunkin käytettyjä akkuja tai paristoja sisältävään lähetykseen, esimerkiksi kontti tai kuorma-auto, on liitettävä seuraavat tiedot:
asiaankuuluva kuljetusasiakirja; ja
vastuussa olevan henkilön ilmoitus vastuustaan.
5. Jollei tavaraan ole liitetty 1, 2, 3 ja 4 kohdassa edellytettyjä asianmukaisia asiakirjoja, joilla todistetaan, että tavara on käytetty akku tai paristo eikä jäteakku tai -paristo, ja jollei sitä ole suojattu asianmukaisesti vahingoittumiselta kuljetuksen, lastauksen ja purkamisen aikana erityisesti riittävällä pakkausmateriaalilla ja kuorman asianmukaisella lastaamisella, jotka ovat kuljetuksen järjestävän haltijan velvoitteita, tavaraa on pidettävä jätteenä ja oletettava, että kyseessä on laiton siirto. Tällaisissa tapauksissa lähetystä käsitellään asetuksen (EY) N:o 1013/2006 24 ja 25 artiklan mukaisesti.
LIITE XV
VASTAAVUUSTAULUKKO
Direktiivi 2006/66/EY |
Tämä asetus |
1 artikla |
1 artikla |
1 artiklan ensimmäisen kohdan 1 alakohta |
1 artiklan 1 kohta |
1 artiklan ensimmäisen kohdan 2 alakohta |
1 artiklan 1 kohta |
1 artiklan toinen kohta |
— |
2 artikla |
1 artiklan 3, 4 ja 5 kohta |
2 artiklan 1 kohta |
1 artiklan 3 ja 4 kohta |
2 artiklan 2 kohta |
1 artiklan 5 kohta |
2 artiklan 2 kohdan a alakohta |
1 artiklan 5 kohdan a alakohta |
2 artiklan 2 kohdan b alakohta |
1 artiklan 5 kohdan a alakohta |
3 artikla |
3 artikla |
3 artiklan 1 kohta |
3 artiklan 1 kohdan 1 alakohta |
3 artiklan 2 kohta |
3 artiklan 1 kohdan 2 alakohta |
3 artiklan 3 kohta |
3 artiklan 1 kohdan 9 alakohta |
3 artiklan 4 kohta |
— |
3 artiklan 5 kohta |
3 artiklan 1 kohdan 12 alakohta |
3 artiklan 6 kohta |
3 artiklan 1 kohdan 13 alakohta |
3 artiklan 7 kohta |
3 artiklan 1 kohdan 50 alakohta |
3 artiklan 8 kohta |
3 artiklan 2 kohdan a alakohta |
3 artiklan 9 kohta |
— |
3 artiklan 10 kohta |
3 artiklan 1 kohdan 53 alakohta |
3 artiklan 11 kohta |
3 artiklan 1 kohdan 26 alakohta |
3 artiklan 12 kohta |
3 artiklan 1 kohdan 47 alakohta |
3 artiklan 13 kohta |
3 artiklan 1 kohdan 65 alakohta |
3 artiklan 14 kohta |
3 artiklan 1 kohdan 16 alakohta |
3 artiklan 15 kohta |
3 artiklan 1 kohdan 22 alakohta |
3 artiklan 16 kohta |
— |
3 artiklan 17 kohta |
— |
4 artikla |
6 artikla |
4 artiklan 1 kohta |
Liite I |
4 artiklan 1 kohdan a alakohta |
Liitteessä I oleva 1 kohta |
4 artiklan 1 kohdan b alakohta |
Liitteessä I oleva 2 kohta |
4 artiklan 2 kohta |
— |
4 artiklan 3 kohta |
— |
4 artiklan 3 kohdan a alakohta |
— |
4 artiklan 3 kohdan b alakohta |
— |
4 artiklan 3 kohdan c alakohta |
— |
4 artiklan 4 kohta |
— |
5 artikla |
— |
6 artikla |
4 artikla |
6 artiklan 1 kohta |
4 artiklan 1 kohta |
6 artiklan 2 kohta |
— |
7 artikla |
2 artikla |
8 artikla |
59-62 ja 64-67 artikla |
8 artiklan 1 kohta |
59 artikla |
8 artiklan 1 kohdan a alakohta |
59 artiklan 1 kohdan a alakohta 59 artiklan 1 kohdan b alakohta |
8 artiklan 1 kohdan b alakohta |
62 artikla |
8 artiklan 1 kohdan c alakohta |
61 artiklan 1 kohta 62 artiklan 1 kohta |
8 artiklan 1 kohdan d alakohta |
59 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohta 61 artiklan 1 kohdan c alakohta |
8 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
59 artiklan 5 kohta |
8 artiklan 2 kohta |
59 artiklan 1 kohta ja 59 artiklan 2 kohta |
8 artiklan 2 kohdan a alakohta |
59 artiklan 1 kohta ja 59 artiklan 2 kohta |
8 artiklan 2 kohdan b alakohta |
59 artiklan 2 kohta |
8 artiklan 2 kohdan c alakohta |
— |
8 artiklan 3 kohta |
61 artikla |
8 artiklan 4 kohta |
61 artikla |
9 artikla |
— |
10 artikla |
59, 60 ja 69 artikla |
10 artiklan 1 kohta |
— |
10 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
75 artiklan 4 kohta |
10 artiklan 2 kohta |
59 ja 60 artikla |
10 artiklan 2 kohdan a alakohta |
— |
10 artiklan 2 kohdan b alakohta |
59 artiklan 3 kohta ja 60 artiklan 3 kohta |
10 artiklan 3 kohta |
69 artiklan 2 kohta ja 76 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
10 artiklan 4 kohta |
— |
11 artikla |
11 artikla |
11 artiklan ensimmäinen kohta |
11 artiklan 1 kohta |
11 artiklan toinen kohta |
11 artiklan 3 kohta |
12 artikla |
70 artikla |
12 artiklan 1 kohta |
70 artiklan 2 kohta |
12 artiklan 1 kohdan a alakohta |
59 artiklan 1 kohdan f alakohta, 60 artiklan 1 kohdan f alakohta ja 60 artiklan 3 kohdan c alakohta |
12 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohta |
71 artiklan 1 kohta |
12 artiklan 1 kohdan toinen alakohta |
— |
12 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta |
— |
12 artiklan 2 kohta |
71 artiklan 4 kohta |
12 artiklan 3 kohta |
70 artiklan 3 kohta |
12 artiklan 4 kohta |
71 artiklan 2 ja 3 kohta |
12 artiklan 5 kohta |
75 artiklan 5 kohdan c alakohta ja 76 artiklan 1 kohdan d alakohta |
12 artiklan 6 kohta |
71 artiklan 4 kohta |
13 artikla |
— |
13 artiklan 1 kohta |
— |
13 artiklan 2 kohta |
— |
14 artikla |
70 artiklan 1 kohta |
15 artikla |
72 artikla |
15 artiklan 1 kohta |
72 artiklan 1 kohta |
15 artiklan 2 kohta |
72 artiklan 3 kohta |
15 artiklan 3 kohta |
72 artiklan 4 kohta |
16 artikla |
56 artikla |
16 artiklan 1 kohta |
56 artiklan 1 ja 4 kohta |
16 artiklan 1 kohdan a alakohta |
56 artiklan 4 kohdan a alakohta |
16 artiklan 1 kohdan b alakohta |
56 artiklan 4 kohdan a alakohta |
16 artiklan 2 kohta |
— |
16 artiklan 3 kohta |
56 artiklan 1 kohdan c alakohta |
16 artiklan 4 kohta |
74 artiklan 5 kohta |
16 artiklan 5 kohta |
— |
16 artiklan 6 kohta |
— |
17 artikla |
55 artikla |
18 artikla |
57 artiklan 2 kohdan c alakohta |
18 artiklan 1 kohta |
— |
18 artiklan 2 kohta |
— |
18 artiklan 3 kohta |
— |
19 artikla |
59 artiklan 1 kohta, 60 artiklan 1 kohta, 61 artiklan 1 kohta, 62 artikla ja 64–67 artikla |
19 artiklan 1 kohta |
59 artiklan 2 kohta, 60 artiklan 2 kohta, 61 artiklan 1 kohta sekä 62, 65, 66 ja 67 artikla |
19 artiklan 2 kohta |
57 artiklan 2 kohdan c alakohta |
20 artikla |
74 artikla |
20 artiklan 1 kohta |
74 artiklan 1 kohta |
20 artiklan 1 kohdan a alakohta |
74 artiklan 1 kohdan f alakohta |
20 artiklan 1 kohdan b alakohta |
74 artiklan 1 kohdan b alakohta |
20 artiklan 1 kohdan c alakohta |
74 artiklan 1 kohdan c alakohta |
20 artiklan 1 kohdan d alakohta |
74 artiklan 1 kohdan b alakohta |
20 artiklan 1 kohdan e alakohta |
74 artiklan 1 kohdan e alakohta |
20 artiklan 2 kohta |
74 artikla |
20 artiklan 3 kohta |
74 artiklan 4 kohta |
21 artikla |
20 artikla 13 artikla, liitteessä VI oleva A, B ja C osa |
21 artiklan 1 kohta |
13 artiklan 4 kohta |
21 artiklan 2 kohta |
13 artiklan 2 kohta |
21 artiklan 3 kohta |
13 artiklan 5 kohta |
21 artiklan 4 kohta |
13 artiklan 4 kohta |
21 artiklan 5 kohta |
13 artiklan 4 kohta |
21 artiklan 6 kohta |
— |
21 artiklan 7 kohta |
— |
22 a artikla |
— |
23 artikla |
69 artiklan 3 kohta, 94 artikla |
23 artiklan 1 kohta |
94 artiklan 1 kohta |
23 artiklan 2 kohta |
94 artiklan 2 kohta |
23 artiklan 2 kohdan a alakohta |
— |
23 artiklan 2 kohdan b alakohta |
94 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohta |
23 artiklan 2 kohdan c alakohta |
71 artiklan 5 ja 6 kohta |
23 artiklan 3 kohta |
94 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |
23 a artikla |
89 artikla |
23 a artiklan 1 kohta |
89 artiklan 1 kohta |
23 a artiklan 2 kohta |
89 artiklan 2 kohta |
23 a artiklan 3 kohta |
89 artiklan 3 kohta |
23 a artiklan 4 kohta |
89 artiklan 5 kohta |
23 a artiklan 5 kohta |
89 artiklan 6 kohta |
24 artikla |
90 artikla |
24 artiklan 1 kohta |
90 artiklan 1 kohta |
24 artiklan 2 kohta |
90 artiklan 3 kohta |
24 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |
90 artiklan 3 kohdan toinen alakohta |
25 artikla |
93 artikla |
26 artikla |
— |
27 artikla |
— |
28 artikla |
95 artikla |
29 artikla |
96 artikla |
30 artikla |
— |
Liite I |
Liite XI |
Liite II |
Liitteessä VI oleva B osa |
Liite III |
Liite XII |
Liitteessä III oleva A osa |
Liitteessä XII oleva A osa |
Liitteessä III oleva B osa |
Liitteessä XII oleva B osa |
Liite IV |
55 artikla |
( 1 ) Neuvoston direktiivi 2009/71/Euratom, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2009, ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen perustamisesta (EUVL L 172, 2.7.2009, s. 18).
( 2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 168/2013, annettu 15 päivänä tammikuuta 2013, kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen ja nelipyörien hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta (EUVL L 60, 2.3.2013, s. 52).
( 3 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/109/EY, annettu 15 päivänä joulukuuta 2004, säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta ja direktiivin 2001/34/EY muuttamisesta (EUVL L 390, 31.12.2004, s. 38).
( 4 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/943, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, sähkön sisämarkkinoista (EUVL L 158, 14.6.2019, s. 54).
( 5 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/68/EY, annettu 24 päivänä syyskuuta 2008, vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksista (EUVL L 260, 30.9.2008, s. 13).
( 6 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1781, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2024, kestävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista, direktiivin (EU) 2020/1828 ja asetuksen (EU) 2023/1542 muuttamisesta sekä direktiivin 2009/125/EY kumoamisesta (EUVL L, 2024/1781, 28.6.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/1781/oj).
( *1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/425, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, henkilönsuojaimista ja neuvoston direktiivin 89/686/ETY kumoamisesta (EUVL L 81, 31.3.2016, s. 51).
( *2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/426, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, kaasumaisia polttoaineita polttavista laitteista ja direktiivin 2009/142/EY kumoamisesta (EUVL L 81, 31.3.2016, s. 99).
( *3 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/1542, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2023, akuista ja paristoista ja jäteakuista ja -paristoista, direktiivin 2008/98/EY ja asetuksen (EU) 2019/1020 muuttamisesta sekä direktiivin 2006/66/EY kumoamisesta (EUVL L 191, 28.7.2023, s. 1);”
►C3 ( *4 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/1543(1), annettu 12 päivänä heinäkuuta 2023, akuista ja paristoista ja jäteakuista ja -paristoista, direktiivin 2008/98/EY ja asetuksen (EU) 2019/1020 muuttamisesta sekä direktiivin 2006/66/EY kumoamisesta (EUVL L 191, 28.7.2023, s. 1).” ◄
( 7 ) IEC-standardissa mainitaan varaus ja kapasiteetti. Molemmat edustavat samaa fysikaalista suuretta (varaus); ne eroavat toisistaan ainoastaan siten, että varaus ilmaistaan ampeerisekunteina (A*s) ja kapasiteetti ampeeritunteina (A*h). Käytännössä kapasiteetti on yleisempi.