Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 kumoamisesta

Tässä asetuksessa vahvistetaan edellytykset, joiden mukaisesti jäsenvaltioiden kuluttajien etuja suojaavan unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta vastaamaan nimeämät toimivaltaiset viranomaiset tekevät yhteistyötä ja sovittavat toimensa yhteen keskenään ja komission kanssa, jotta voidaan varmistaa kyseisen lainsäädännön noudattaminen ja sisämarkkinoiden toimivuus sekä tehostaa kuluttajien taloudellisten etujen suojaa.

1. Tätä asetusta sovelletaan unionin sisäisiin rikkomuksiin, laajalle levinneisiin rikkomuksiin ja laajalle levinneisiin rikkomuksiin, joilla on unioninlaajuinen ulottuvuus, vaikka mainitut rikkomukset olisivat loppuneet ennen täytäntöönpanon aloittamista tai saattamista päätökseen.

2. Tällä asetuksella ei rajoiteta niiden unionin säännösten soveltamista, jotka koskevat kansainvälistä yksityisoikeutta ja erityisesti tuomioistuimen toimivaltaa ja sovellettavia lakeja.

3. Tällä asetuksella ei rajoiteta sellaisten toimenpiteiden soveltamista jäsenvaltioissa, jotka koskevat oikeudellista yhteistyötä siviili- ja rikosasioissa ja erityisesti Euroopan oikeudellisen verkoston toimintaa.

4. Tällä asetuksella ei rajoiteta sellaisten jäsenvaltioille kuuluvien lisävelvoitteiden täyttämistä, jotka koskevat keskinäistä avunantoa kuluttajien yhteisten taloudellisten etujen suojaamiseksi, myös rikosasioissa, ja jotka johtuvat muista oikeudellisista välineistä, kahden- tai monenväliset sopimukset mukaan lukien.

5. Tällä asetuksella ei rajoiteta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/22/EY ( 1 ) soveltamista.

6. Tällä asetuksella ei rajoiteta mahdollisuutta kansallisen lainsäädännön mukaisiin julkisiin tai yksityisiin täytäntöönpanotoimenpiteisiin.

7. Tällä asetuksella ei rajoiteta yksilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä koskevan unionin lainsäädännön soveltamista.

8. Tällä asetuksella ei rajoiteta kuluttajien etuja suojaavan unionin lainsäädännön rikkomuksista kuluttajille aiheutuneen vahingon vuoksi suoritettavia korvauksia koskevan kansallisen lainsäädännön soveltamista.

9. Tällä asetuksella ei rajoiteta toimivaltaisten viranomaisten oikeutta toteuttaa tutkinta- ja täytäntöönpanotoimia yhtä tai useampaa elinkeinonharjoittajaa vastaan, jotka syyllistyvät tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin samankaltaisiin rikkomuksiin.

10. Tämän asetuksen III lukua ei sovelleta direktiivejä 2014/17/EU ja 2014/92/EU koskeviin unionin sisäisiin rikkomuksiin.

1) ’kuluttajien etuja suojaavalla unionin lainsäädännöllä’ liitteessä lueteltuja asetuksia ja direktiivejä, sellaisina kuin ne on saatettu osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä;

2) ’unionin sisäisellä rikkomuksella’ kuluttajien etuja suojaavan unionin lainsäädännön vastaisia tekoja tai laiminlyöntejä, jotka ovat vahingoittaneet, vahingoittavat tai ovat omiaan vahingoittamaan sellaisten kuluttajien yhteisiä etuja, joiden asuinpaikka on muussa jäsenvaltiossa kuin siinä,

a) kuluttajien etuja suojaavan unionin lainsäädännön vastaisia tekoja tai laiminlyöntejä, jotka ovat vahingoittaneet, vahingoittavat tai ovat omiaan vahingoittamaan sellaisten kuluttajien yhteisiä etuja, joiden asuinpaikka on vähintään kahdessa muussa jäsenvaltiossa kuin siinä,

b) kuluttajien etuja suojaavan unionin lainsäädännön vastaista tekoa tai laiminlyöntiä, joka on vahingoittanut, vahingoittaa tai on omiaan vahingoittamaan kuluttajien yhteisiä etuja ja jolla on yhteisiä piirteitä, kuten sama lainvastainen menettely tai samat edut rikkomuksen kohteena ja joka ilmenee samanaikaisesti ja jonka tekijä on sama elinkeinonharjoittaja vähintään kolmessa jäsenvaltiossa;

4) ’laajalle levinneellä rikkomuksella, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus’ laajalle levinnyttä rikkomusta, joka on vahingoittanut, vahingoittaa tai on omiaan vahingoittamaan kuluttajien yhteisiä etuja kahdessa kolmasosassa jäsenvaltioista, joissa yhteensä on vähintään kaksi kolmasosaa unionin väestöstä;

5) ’tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvalla rikkomuksella’ unionin sisäistä rikkomusta, laajalle levinnyttä rikkomusta ja laajalle levinnyttä rikkomusta, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus;

6) ’toimivaltaisella viranomaisella’ kansallista, alueellista tai paikallista viranomaista, jonka jäsenvaltio on nimennyt vastaamaan kuluttajien etuja suojaavan unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta;

7) ’yhteysvirastolla’ viranomaista, jonka jäsenvaltio on nimennyt vastaamaan tämän asetuksen soveltamisen koordinoinnista kyseisessä jäsenvaltiossa;

8) ’nimetyllä elimellä’ elintä, jonka oikeutetun edun mukaista on, että kuluttajien etuja suojaavan unionin lainsäädännön rikkomukset lopetetaan tai kielletään, jonka jäsenvaltio on nimennyt ja jolle toimivaltainen viranomainen on antanut tehtäväksi kerätä tarvittavia tietoja ja toteuttaa tarvittavia täytäntöönpanotoimia, jotka ovat kyseisen elimen käytettävissä kansallisen lainsäädännön nojalla, rikkomuksen lopettamiseksi tai kieltämiseksi ja joka toimii toimivaltaisen viranomaisen puolesta;

11) ’elinkeinonharjoittajalla’ luonnollista henkilöä tai joko yksityisessä tai julkisessa omistuksessa olevaa oikeushenkilöä, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa tai ammattia myös henkilön nimissä tai puolesta toimivan muun henkilön kautta;

13) ’kuluttajavalituksella’ riittävällä näytöllä tuettua väitettä siitä, että elinkeinonharjoittaja on syyllistynyt, syyllistyy tai todennäköisesti syyllistyy kuluttajien etuja suojaavan unionin lainsäädännön rikkomiseen;

14) ’kuluttajien yhteisille eduille aiheutuvalla vahingolla’ tosiasiallista tai mahdollista vahinkoa, joka liittyy useiden sellaisten kuluttajien etuihin, joihin unionin sisäinen rikkomus, laajalle levinnyt rikkomus tai laajalle levinnyt rikkomus, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, vaikuttaa;

15) ’verkkorajapinnalla’ mitä tahansa elinkeinonharjoittajan käyttämää tai hänen puolestaan käytettyä ohjelmaa, mukaan lukien verkkosivustot tai niiden osa tai sovellus, ja joiden avulla kuluttajilla on pääsy elinkeinonharjoittajan tarjoamiin tavaroihin tai palveluihin;

16) ’tehotarkastuksilla’ samanaikaisten koordinoitujen valvontatoimien muodossa tapahtuvia yhtenäisiä tutkintatoimia kuluttajamarkkinoilla kuluttajien etuja suojaavan unionin lainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi ja rikkomusten havaitsemiseksi.

Kukin yhteysvirasto ilmoittaa komissiolle sen kotijäsenvaltiossa voimassa olevat määräajat, joita sovelletaan 9 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanotoimien toteuttamiseen. Komissio laatii yhteenvedon ilmoitetuista määräajoista ja asettaa yhteenvedon toimivaltaisten viranomaisten saataville.

1. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi tämän asetuksen soveltamisesta vastaava toimivaltainen viranomainen sekä yhteysvirasto.

2. Toimivaltaisten viranomaisten on täytettävä tämän asetuksen mukaiset velvollisuutensa niin kuin ne toimisivat oman jäsenvaltionsa kuluttajien puolesta ja omaan lukuunsa.

3. Kussakin jäsenvaltiossa yhteysviraston tehtävänä on koordinoida tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin rikkomuksiin liittyviä toimivaltaisten viranomaisten tutkinta- ja täytäntöönpanotoimia, joiden toteuttamisesta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset, 6 artiklassa tarkoitetut muut viranomaiset ja soveltuvin osin nimetyt elimet.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla ja yhteysvirastolla on tämän asetuksen soveltamista varten tarvittavat voimavarat, mukaan lukien riittävät taloudelliset ja muut resurssit, asiantuntemus, menettelyt ja muut järjestelyt.

5. Jos jäsenvaltion alueella on useita toimivaltaisia viranomaisia, jäsenvaltion on varmistettava, että näiden toimivaltaisten viranomaisten tehtävät on määritelty selkeästi ja että ne tekevät läheistä yhteistyötä, jotta ne voivat suorittaa kyseiset tehtävät tuloksellisesti.

1. Tämän asetuksen asianmukaiseksi soveltamiseksi kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen toimivaltaiset viranomaiset, muut viranomaiset ja tarvittaessa nimetyt elimet tekevät keskenään tehokasta yhteistyötä.

2. Toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä 1 kohdassa tarkoitetut muut viranomaiset toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotka ovat kansallisen lainsäädännön nojalla niiden käytettävissä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien rikkomusten lopettamiseksi tai kieltämiseksi.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetuilla muilla viranomaisilla on tarvittavat keinot ja valtuudet tehdä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tuloksellista yhteistyötä tämän asetuksen soveltamiseksi. Muiden viranomaisten on säännöllisesti ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille tämän asetuksen soveltamiseksi toteutetuista toimenpiteistä.

1. Toimivaltainen viranomainen, jäljempänä ’toimeksiantava viranomainen’, voi soveltuvin osin ja kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti antaa nimetyn elimen tehtäväksi kerätä tarvittavat tiedot tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvasta rikkomuksesta, taikka toteuttaa tarvittavat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti käytettävissä olevat täytäntöönpanotoimet rikkomuksen lopettamiseksi tai kieltämiseksi. Toimeksiantava viranomainen antaa nimetylle elimelle tehtävän vain, jos pyynnön esittävän viranomaisen tai muiden tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien rikkomusten kannalta asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kuulemisen jälkeen sekä pyynnön esittävä että pyynnön vastaanottava viranomainen tai kaikki asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset pitävät todennäköisenä, että nimetty elin saa tarvittavat tiedot tai että se saa lopetettua tai kiellettyä rikkomuksen tavalla, joka on vähintään yhtä tuloksellinen ja tehokas kuin jos toimeksiantava viranomainen olisi toteuttanut toimeksiannon itse.

2. Jos pyynnön esittävä viranomainen tai muut tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien rikkomusten kannalta asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että 1 kohdassa asetetut edellytykset eivät ole täyttyneet, niiden on ilmoitettava siitä toimeksiantavalle viranomaiselle viipymättä kirjallisesti ja perusteltava näkemyksensä. Jos toimeksiantava viranomainen on asiasta eri mieltä, se voi ilmoittaa asiasta komissiolle, joka antaa asiasta viipymättä lausunnon.

3. Toimeksiantava viranomainen on edelleen velvollinen keräämään tarvittavat tiedot tai toteuttamaan tarvittavat täytäntöönpanotoimet, jos

a) nimetty elin epäonnistuu tarvittavan tiedon hankkimisessa tai tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan rikkomuksen lopettamisessa tai kieltämisessä viipymättä; tai

b) tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa rikkomusta käsittelevät asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset eivät ole yhtä mieltä siitä, että tehtävä voidaan antaa nimetylle elimelle 1 kohdan mukaisesti.

4. Toimeksiantavan viranomaisen on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet estääkseen sellaisten tietojen paljastumisen, joihin sovelletaan 33 artiklassa säädettyjä, luottamuksellisuutta sekä ammatti- ja liikesalaisuuksien salassapitovelvollisuutta koskevia sääntöjä.

1. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava viipymättä komissiolle seuraavat tiedot ja niihin mahdollisesti tehtävät muutokset:

a) toimivaltaiset viranomaiset, yhteysvirasto, nimetyt elimet ja 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut ulkoisia hälytyksiä tekevät tahot sekä niiden yhteystiedot; ja

2. Komissio pitää yllä ja päivittää verkkosivustollaan julkisesti saatavilla olevaa luetteloa toimivaltaisista viranomaisista, yhteysvirastoista, nimetyistä elimistä ja 27 artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitetuista ulkoisia hälytyksiä tekevistä tahoista.

1. Kullakin toimivaltaisella viranomaisella on oltava tämän asetuksen soveltamiseksi tarpeelliset tämän artiklan 3, 4, 6 ja 7 kohdan mukaiset tutkintaa ja täytäntöönpanoa koskevat vähimmäisvaltuudet ja sen on käytettävä niitä 10 artiklan mukaisesti.

2. Edellä olevasta 1 kohdasta poiketen jäsenvaltiot voivat päättää olla antamatta kaikkia valtuuksia jokaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle edellyttäen, että vähintään yksi toimivaltainen viranomainen voi tarpeen mukaan käyttää kutakin näistä valtuuksista tuloksellisesti tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien rikkomusten osalta 10 artiklan mukaisesti.

3. Toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava ainakin seuraavat tutkintavaltuudet:

a) valtuudet saada kaikki tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaan rikkomukseen liittyvät missä tahansa muodossa olevat asiakirjat tai tiedot katsottavakseen riippumatta siitä, mille välineelle tai mihin paikkaan ne on tallennettu;

b) valtuudet edellyttää miltä tahansa toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltion viranomaiselta, elimeltä tai virastolta tai keneltä tahansa luonnolliselta henkilöltä tai miltä tahansa oikeushenkilöltä, että tämä toimittaa missä tahansa muodossa olevat asiaankuuluvat asiakirjat tai tiedot riippumatta siitä, mille välineelle tai mihin paikkaan ne on tallennettu, jotta voidaan määrittää, onko tapahtunut tai tapahtumassa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluva rikkomus, ja jotta voidaan selvittää rikkomuksen yksityiskohdat, kuten jäljittää rahoitus- ja tietovirtoja tai varmistaa rahoitus- ja tietovirtoihin, pankkitilitietoihin ja verkkosivustojen omistustietoihin liittyvien henkilöiden henkilöllisyys;

c) valtuudet tehdä kaikki tarvittavat tarkastukset paikan päällä, mukaan lukien valtuudet päästä kaikkiin tiloihin, kaikille alueille tai kaikkiin kulkuneuvoihin, joita elinkeinonharjoittaja, jota tarkastus koskee, käyttää elinkeinotoimintaansa tai ammattiinsa liittyvässä tarkoituksessa, tai pyytää muita viranomaisia tekemään niin tietojen tai asiakirjojen tarkastusta tai haltuunottoa tai jäljennösten ottamista tai saamista varten riippumatta siitä, mille välineelle ne on tallennettu; valtuudet ottaa haltuun mitkä tahansa tiedot tai asiakirjat tarvittavaksi ajaksi siltä osin kuin se on tarpeen tarkastusta varten; valtuudet pyytää kaikilta tutkinnan kohteena olevan elinkeinonharjoittajan edustajilta tai henkilöstön jäseniltä selvityksiä tarkastuksen kohteeseen liittyvistä tosiseikoista, tiedoista tai asiakirjoista ja kirjata saamansa vastaukset;

d) valtuudet ostaa tavaroita tai palveluja testiostoina, tarvittaessa valehenkilöllisyyden turvin, ja tarkastaa, tarkkailla, tutkia, purkaa tai testata niitä tässä asetuksessa tarkoitettujen rikkomusten paljastamista ja näytön saamista varten.

4. Toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava ainakin seuraavat täytäntöönpanovaltuudet:

b) valtuudet pyrkiä saamaan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvasta rikkomuksesta vastuussa olevalta elinkeinonharjoittajalta sitoumus lopettaa rikkomus tai hyväksyä tällainen sitoumus;

c) valtuudet saada elinkeinonharjoittajalta, elinkeinonharjoittajan aloitteesta, lisäksi oikaisutoimia koskevia sitoumuksia sellaisten kuluttajien hyväksi, joihin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluva väitetty rikkomus on vaikuttanut tai tarvittaessa pyrkiä saamaan elinkeinonharjoittajalta sitoumuksia, joilla tarjotaan asianmukaisia oikeussuojakeinoja kuluttajille, joihin kyseinen rikkomus on vaikuttanut;

d) valtuudet tarvittaessa tiedottaa asianmukaisin keinoin kuluttajille, jotka ilmoittavat kärsineensä haittaa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan rikkomuksen seurauksena, keinoista hakea kansallisen lainsäädännön mukaisia korvauksia;

g) jos muita tehokkaita keinoja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan rikkomuksen lopettamiseksi tai kieltämiseksi ei ole, ja jotta riski vakavan vahingon aiheutumisesta kuluttajien yhteisille eduille voitaisiin välttää:

i) valtuudet poistaa sisältöä tai rajoittaa pääsyä verkkorajapintaan tai määrätä selkeän varoituksen antamisesta kuluttajille verkkorajapintaan pääsyn yhteydessä;

ii) valtuudet määrätä säilytyspalvelun tarjoaja poistamaan verkkopinta taikka estämään pääsy siihen tai rajoittamaan sitä; tai

iii) valtuudet määrätä tarvittaessa, että aluetunnusrekisteristä poistetaan täydellinen verkkotunnus ja että asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen annetaan rekisteröidä se;

myös vaatimalla kolmatta osapuolta tai muuta viranomaista toteuttamaan tällaisia toimenpiteitä;

h) valtuudet määrätä seuraamuksia, kuten sakkoja tai uhkasakkoja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien rikkomusten vuoksi ja minkä tahansa tämän asetuksen nojalla annetun päätöksen, määräyksen, välitoimen, elinkeinonharjoittajan sitoumuksen tai muun toimenpiteen noudattamisen laiminlyönnin vuoksi.

Edellä h alakohdassa tarkoitettujen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia kuluttajien etuja suojaavan unionin lainsäädännön vaatimusten mukaisesti. Etenkin kyseisen rikkomuksen luonne, vakavuus ja kesto on otettava tarvittaessa asianmukaisesti huomioon.

5. Valtuus määrätä seuraamuksia, kuten sakkoja tai uhkasakkoja, tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien rikkomusten vuoksi koskee rikkomuksia, jotka kohdistuvat sellaiseen kuluttajien etuja suojaavaan unionin lainsäädäntöön, jossa säädetään seuraamuksista silloin, kun liitteessä mainitussa unionin lainsäädännössä säädetään seuraamuksista. Tämä ei kuitenkaan rajoita kansallisten viranomaisten valtuuksia määrätä kansallisen lainsäädännön mukaisia seuraamuksia, kuten hallinnollisia tai muita sakkoja taikka uhkasakkoja, tapauksissa, joissa liitteessä mainitussa unionin lainsäädännössä ei säädetä seuraamuksista.

6. Toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet aloittaa omasta aloitteestaan tutkinta tai menettelyt tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien rikkomusten lopettamiseksi tai kieltämiseksi.

7. Toimivaltaiset viranomaiset voivat julkaista kaikki lainvoimaiset päätökset, elinkeinonharjoittajan sitoumukset tai tämän asetuksen mukaisesti annetut määräykset, mukaan lukien tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvasta rikkomuksesta vastuussa olevan elinkeinonharjoittajan henkilöllisyys.

8. Toimivaltaiset viranomaiset voivat tapauksen mukaan kuulla kuluttajajärjestöjä, elinkeinonharjoittajien järjestöjä, nimettyjä elimiä tai muita henkilöitä siitä, ovatko tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan rikkomuksen lopettamiseksi ehdotetut sitoumukset tehokkaita.

d) tekemällä hakemus tarvittavan päätöksen antamisen osalta toimivaltaiselle tuomioistuimelle, tarvittaessa myös muutoksenhaun kautta, jos tarvittavaa päätöstä koskeva hakemus ei ole menestynyt.

2. Tämän asetuksen soveltamiseksi tapahtuvan 9 artiklassa tarkoitettujen valtuuksien täytäntöönpanon ja käytön on oltava oikeasuhteista ja unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön, myös asiaankuuluvien menettelytakeiden ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteiden mukaista. Tämän asetuksen soveltamiseksi hyväksyttyjen tutkinta- ja täytäntöönpanotoimien on vastattava kuluttajien etuja suojaavaa unionin lainsäädäntöä koskevan rikkomuksen luonnetta ja sellaisesta rikkomuksesta aiheutuvaa todellista tai mahdollista vahinkoa.

1. Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on pyynnön esittävän viranomaisen pyynnöstä viipymättä ja joka tapauksessa 30 päivän kuluessa, ellei toisin ole sovittu, toimitettava pyynnön esittävälle viranomaiselle tarpeelliset asiaankuuluvat tiedot sen selvittämiseksi, onko unionin sisäinen rikkomus tapahtunut tai tapahtumassa, sekä tällaisen rikkomuksen lopettamiseksi.

2. Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on suoritettava tarkoituksenmukaiset ja tarvittavat tutkimukset tai toteutettava muut tarvittavat tai tarkoituksenmukaiset toimenpiteet pyydetyn tiedon hankkimiseksi. Tarvittaessa nämä tutkimukset voidaan suorittaa muiden viranomaisten tai nimettyjen elinten avustuksella.

3. Pyynnön vastaanottava viranomainen voi pyynnön esittävän viranomaisen pyynnöstä sallia sen, että pyynnön esittävän viranomaisen virkamiehet ovat mukana pyynnön vastaanottavan viranomaisen virkamiesten suorittamissa tutkimuksissa.

1. Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on pyynnön esittävän viranomaisen pyynnöstä toteutettava kaikki tarpeelliset ja oikeasuhteiset täytäntöönpanotoimenpiteet unionin sisäisen rikkomuksen lopettamiseksi tai kieltämiseksi käyttämällä 9 artiklassa tarkoitettuja valtuuksia ja sille kansallisessa lainsäädännössä annettuja muita valtuuksia. Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on määritettävä unionin sisäisen rikkomuksen lopettamiseksi tai kieltämiseksi tarvittavat asianmukaiset täytäntöönpanotoimet ja toteutettava ne viipymättä ja viimeistään kuuden kuukauden kuluttua pyynnön vastaanottamisesta, paitsi jos se esittää erityisiä perusteita kyseisen määräajan pidentämiselle. Tarvittaessa pyynnön vastaanottavan viranomaisen on määrättävä seuraamuksia, kuten sakkoja tai uhkasakkoja, unionin sisäisestä rikkomuksesta vastuussa olevalle elinkeinonharjoittajalle. Pyynnön vastaanottava viranomainen voi saada elinkeinonharjoittajalta elinkeinonharjoittajan aloitteesta lisäksi oikaisutoimia koskevia sitoumuksia sellaisten kuluttajien hyväksi, joihin väitetty unionin sisäinen rikkomus on vaikuttanut, tai voi tarvittaessa pyrkiä saamaan elinkeinonharjoittajalta sitoumuksia, joilla tarjotaan asianmukaisia oikeussuojakeinoja kuluttajille, joihin kyseinen rikkomus on vaikuttanut.

2. Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on säännöllisesti ilmoitettava pyynnön esittävälle viranomaiselle toteutetuista toimista ja toimenpiteistä sekä toimista ja toimenpiteistä, joita se aikoo toteuttaa. Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on käytettävä 35 artiklassa tarkoitettua tietokantaa ilmoittaakseen viipymättä pyynnön esittävälle viranomaiselle, muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja komissiolle toteutetuista toimenpiteistä ja kyseisten toimenpiteiden vaikutuksista unionin sisäiseen rikkomukseen, sekä seuraavista seikoista:

d) missä määrin oikaisutoimia koskevia sitoumuksia on tarjottu sellaisten kuluttajien hyväksi, joihin väitetty rikkomus on vaikuttanut.

1. Pyynnön esittävän viranomaisen on annettava keskinäistä avunantoa koskevien pyyntöjen yhteydessä kaikki tarvittavat tiedot, jotta pyynnön vastaanottava viranomainen voi täyttää kyseisen pyynnön, mukaan lukien mahdollinen näyttö, joka on saatavilla vain pyynnön esittävän viranomaisen jäsenvaltiossa.

2. Pyynnön esittävän viranomaisen on lähetettävä keskinäistä avunantoa koskevat pyynnöt pyynnön vastaanottavan viranomaisen jäsenvaltion yhteysvirastoon ja tiedoksi pyynnön esittävän viranomaisen jäsenvaltion yhteysvirastoon. Pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion yhteysviraston on toimitettava pyynnöt viipymättä edelleen asianmukaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle.

3. Keskinäistä avunantoa koskevat pyynnöt ja kaikki niihin liittyvä tietojenvaihto on laadittava kirjallisesti vakiolomakkeita käyttäen ja toimitettava sähköisesti 35 artiklan mukaisen sähköisen tietokannan välityksellä.

4. Asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on sovittava keskinäistä avunantoa koskevissa pyynnöissä ja niihin liittyvässä tietojenvaihdossa käytettävistä kielistä.

5. Jos käytettävistä kielistä ei päästä sopimukseen, keskinäistä avunantoa koskevat pyynnöt on toimitettava pyynnön esittävän viranomaisen jäsenvaltion virallisella kielellä tai yhdellä sen virallisista kielistä ja niihin on vastattava pyynnön vastaanottavan viranomaisen jäsenvaltion virallisella kielellä tai yhdellä sen virallisista kielistä. Siinä tapauksessa kummankin toimivaltaisen viranomaisen on vastattava tarvittavista pyyntöjen, vastausten ja muiden toiselta toimivaltaiselta viranomaiselta vastaanotettujen asiakirjojen käännöksistä.

6. Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on vastattava sekä suoraan pyynnön esittävälle viranomaiselle että kummankin viranomaisen jäsenvaltion yhteysvirastolle.

1. Pyynnön vastaanottava viranomainen voi kieltäytyä noudattamasta 11 artiklan mukaista tietopyyntöä, jos yksi tai useampi seuraavista ehdoista täyttyy:

a) pyynnön esittävän viranomaisen kuulemisen perusteella käy ilmi, ettei esittävä viranomainen tarvitse pyydettyä tietoa sen selvittämiseen, onko unionin sisäinen rikkomus tapahtunut tai tapahtumassa taikka onko perusteltua syytä epäillä, että tällainen rikkomus voi tapahtua;

b) pyynnön esittävä viranomainen ei ole samaa mieltä siitä, että tieto kuuluu 33 artiklassa vahvistettujen, luottamuksellisuutta sekä ammatti- ja liikesalaisuuksien salassapitovelvollisuutta koskevien säännösten piiriin;

c) pyynnön vastaanottavan viranomaisen tai pyynnön esittävän viranomaisen jäsenvaltion oikeusviranomaiset ovat jo aloittaneet rikostutkinnan tai oikeuskäsittelyn samaa elinkeinonharjoittajaa vastaan samasta unionin sisäisestä rikkomuksesta.

2. Pyynnön vastaanottava viranomainen voi kieltäytyä noudattamasta 12 artiklan mukaista täytäntöönpanotoimia koskevaa pyyntöä pyynnön esittävää viranomaista kuultuaan, jos yksi tai useampi seuraavista ehdoista täyttyy:

a) rikostutkinta tai oikeuskäsittely on jo aloitettu tai pyynnön vastaanottavan viranomaisen jäsenvaltion oikeusviranomaisilla on tuomio, tuomioistuimessa tehty sovinto tai tuomioistuimen määräys samasta unionin sisäisestä rikkomuksesta samaa elinkeinonharjoittajaa vastaan;

b) pyynnön vastaanottavan viranomaisen jäsenvaltiossa on jo aloitettu tarvittavien täytäntöönpanovaltuuksien käyttö tai annettu hallintopäätös samasta unionin sisäisestä rikkomuksesta samaa elinkeinonharjoittajaa vastaan unionin sisäisen rikkomuksen lopettamiseksi tai kieltämiseksi nopeasti ja tehokkaasti;

d) pyynnön vastaanottava viranomainen katsoo, että pyynnön esittävä viranomainen ei ole toimittanut tietoja, jotka ovat riittäviä 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

e) pyynnön vastaanottava viranomainen on hyväksynyt elinkeinonharjoittajan ehdottamia sitoumuksia lopettaa unionin sisäinen rikkomus tietyssä määräajassa ja määräaika ei ole vielä päättynyt.

Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on kuitenkin noudatettava 12 artiklan mukaista täytäntöönpanotoimia koskevaa pyyntöä, jos elinkeinonharjoittaja ei noudata hyväksyttyjä sitoumuksia ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitetussa määräajassa.

3. Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on ilmoitettava pyynnön esittävälle viranomaiselle ja komissiolle, jos se kieltäytyy noudattamasta keskinäistä avunantoa koskevaa pyyntöä, ja esitettävä kieltäytymisen perustelut.

4. Jos pyynnön esittävä ja vastaanottava viranomainen ovat jostakin asiasta erimielisiä, jompikumpi voi ilmoittaa siitä komissiolle, joka antaa asiasta lausunnon viipymättä. Jos asiasta ei ole ilmoitettu komissiolle, komissio voi kuitenkin antaa lausunnon omasta aloitteestaan. Komissio voi kyseisen lausunnon laatimista varten pyytää merkityksellisiä tietoja ja asiakirjoja, joita on vaihdettu pyynnön esittävän viranomaisen ja pyynnön vastaanottavan viranomaisen välillä.

5. Komissio seuraa keskinäistä avunantoa koskevan mekanismin toimivuutta ja valvoo, että toimivaltaiset viranomaiset noudattavat keskinäistä avunantoa koskevien pyyntöjen käsittelyyn liittyviä menettelyjä ja määräaikoja. Komissiolla on oikeus tutustua keskinäistä avunantoa koskeviin pyyntöihin ja pyynnön esittävän viranomaisen ja vastaanottavan viranomaisen välillä vaihdettuihin tietoihin ja asiakirjoihin.

6. Komissio voi tarvittaessa antaa jäsenvaltioille ohjeistusta ja neuvoja varmistaakseen keskinäistä avunantoa koskevan mekanismin tehokkaan ja tuloksellisen toiminnan.

LAAJALLE LEVINNEITÄ RIKKOMUKSIA JA SELLAISIA LAAJALLE LEVINNEITÄ RIKKOMUKSIA, JOILLA ON UNIONINLAAJUINEN ULOTTUVUUS, KOSKEVAT KOORDINOIDUT TUTKINTA- JA TÄYTÄNTÖÖNPANOMEKANISMIT

Toimivaltaisten viranomaisten on päätettävä tämän luvun soveltamisalaan kuuluvista asioista yksimielisesti.

1. Jos on perusteltu syy epäillä, että on tekeillä laajalle levinnyt rikkomus tai laajalle levinnyt rikkomus, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, niiden toimivaltaisten viranomaisten, joita kyseinen rikkomus koskee, ja komission on ilmoitettava asiasta viipymättä toisilleen ja yhteysvirastoille, joita kyseinen rikkomus koskee, tekemällä 26 artiklan mukaisia hälytyksiä.

2. Niiden toimivaltaisten viranomaisten, joita laajalle levinnyt rikkomus tai laajalle levinnyt rikkomus, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, koskee, on koordinoitava tutkinta- ja täytäntöönpanotoimia, joilla ne puuttuvat rikkomuksiin. Niiden on vaihdettava kaikki tarvittavat todisteet ja tiedot ja annettava toisilleen ja komissiolle viipymättä kaikki tarvittava apu.

3. Niiden toimivaltaisten viranomaisten, joita laajalle levinnyt rikkomus tai laajalle levinnyt rikkomus, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, koskee, on varmistettava, että kerätään kaikki tarvittava näyttö ja tiedot ja että toteutetaan kaikki tarvittavat täytäntöönpanotoimet kyseisen rikkomuksen lopettamiseksi tai kieltämiseksi.

4. Tämä asetus ei vaikuta asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten toteuttamiin samaa rikkomusta ja samaa elinkeinonharjoittajaa koskeviin kansallisiin tutkinta- ja täytäntöönpanotoimiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista.

5. Toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa kutsua komission virkamiehiä ja muita komission valtuuttamia avustavia henkilöitä osallistumaan koordinoituihin tutkinta- ja täytäntöönpanotoimiin ja muihin tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin toimiin.

1. Jos on perusteltu syy epäillä laajalle levinnyttä rikkomusta, niiden toimivaltaisten viranomaisten, joita kyseinen rikkomus koskee, on käynnistettävä koordinoitu toimi, jonka on perustuttava niiden väliseen sopimukseen. Koordinoidun toimen käynnistäminen on annettava viipymättä tiedoksi niille yhteysvirastoille, joita kyseinen rikkomus koskee, sekä komissiolle.

2. Niiden toimivaltaisten viranomaisten, joita epäilty laajalle levinnyt rikkomus koskee, on nimettävä koordinaattoriksi yksi toimivaltainen viranomainen, jota epäilty laajalle levinnyt rikkomus koskee. Jos kyseiset toimivaltaiset viranomaiset eivät pääse nimityksestä sopimukseen, komissio ottaa koordinaattorin tehtävän.

3. Jos komissiolla on perusteltu syy epäillä laajalle levinnyttä rikkomusta, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, sen on ilmoitettava asiasta viipymättä niille toimivaltaisille viranomaisille ja yhteysvirastoille, joita väitetty rikkomus koskee, 26 artiklan mukaisesti. Komissio esittää ilmoituksessa perustelut mahdollisen koordinoidun toimen toteuttamiselle. Niiden toimivaltaisten viranomaisten, joita epäilty laajalle levinnyt rikkomus, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, koskee, on toteutettava asianmukaisia tutkintatoimia niiden käytettävissä olevien tai helposti saatavilla olevien tietojen perusteella. Niiden toimivaltaisten viranomaisten, joita epäilty laajalle levinnyt rikkomus, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, koskee, on tiedotettava tutkintatoimien tuloksista muille toimivaltaisille viranomaisille, niille yhteysvirastoille, joita kyseinen rikkomus koskee, ja komissiolle 26 artiklan mukaisesti kuukauden kuluessa päivästä, jona komissio lähetti ilmoituksensa. Jos nämä tutkintatoimet paljastavat, että laajalle levinnyt rikkomus, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, saattaa tapahtua parhaillaan, toimivaltaisten viranomaisten, joita kyseinen rikkomus koskee, on aloitettava koordinoitu toimi ja toteutettava 19 artiklassa tarkoitetut sekä tarvittaessa 20 ja 21 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet.

5. Toimivaltaisen viranomaisen on osallistuttava koordinoituun toimeen, jos tämän koordinoidun toimen aikana käy selville, että laajalle levinnyt rikkomus tai laajalle levinnyt rikkomus, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, koskee kyseistä toimivaltaista viranomaista.

1. Toimivaltainen viranomainen voi kieltäytyä osallistumasta koordinoituun toimeen jonkin seuraavan syyn perusteella:

a) kyseisen toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltiossa on jo aloitettu rikostutkinta tai oikeuskäsittely, annettu tuomio tai saavutettu sovinto tuomioistuimessa samasta rikkomuksesta saman elinkeinonharjoittajan osalta;

b) kyseisen toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltiossa on ennen 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun hälytyksen tekemistä jo aloitettu tarvittavien täytäntöönpanovaltuuksien käyttö tai annettu hallintopäätös samasta rikkomuksesta saman elinkeinonharjoittajan osalta laajalle levinneen rikkomuksen tai laajalle levinneen rikkomuksen, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, lopettamiseksi tai kieltämiseksi nopeasti ja tehokkaasti;

c) asianmukaisten tutkintatoimien perusteella on selvää, että väitetyn laajalle levinneen rikkomuksen tai laajalle levinneen rikkomuksen, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, todellinen tai potentiaalinen vaikutus kyseisen toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltiossa on vähäinen, eikä tämän toimivaltaisen viranomaisen näin ollen tarvitse hyväksyä täytäntöönpanotoimia;

d) kyseinen laajalle levinnyt rikkomus tai laajalle levinnyt rikkomus, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, ei ole tapahtunut kyseisen toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltiossa, eikä tämän toimivaltaisen viranomaisen näin ollen tarvitse hyväksyä täytäntöönpanotoimia;

e) toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt laajalle levinneestä rikkomuksesta tai laajalle levinneestä rikkomuksesta, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, vastuussa olevan elinkeinonharjoittajan ehdottamia sitoumuksia lopettaa kyseinen rikkomus kyseisen toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltiossa ja nämä sitoumukset on pantu täytäntöön, eikä toimivaltaisen viranomaisen näin ollen tarvitse hyväksyä täytäntöönpanotoimia.

2. Jos toimivaltainen viranomainen päättää olla osallistumatta koordinoituun toimeen, sen on viipymättä ilmoitettava päätöksestään komissiolle ja muille toimivaltaisille viranomaisille sekä asianomaisille yhteysvirastoille, joita laajalle levinnyt rikkomus tai laajalle levinnyt rikkomus, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, koskee, ja esitettävä perustelut sekä toimitettava tarvittavat todistusasiakirjat.

1. Koordinoituun toimeen osallistuvien asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että tutkinta ja tarkastukset toteutetaan tuloksellisesti, tehokkaasti ja koordinoidusti. Niiden on pyrittävä samanaikaisesti toistensa kanssa toteuttamaan tutkinta ja tarkastukset sekä soveltamaan kansallisen prosessioikeuden sallimissa puitteissa välitoimia.

2. Edellä olevassa III luvussa tarkoitettua keskinäisen avunannon mekanismia voidaan tarvittaessa käyttää erityisesti tarvittavan näytön ja muiden tietojen keräämiseen muista jäsenvaltioista kuin siitä jäsenvaltiosta, jota koordinoitu toimi koskee, tai sen varmistamiseksi, että asianomainen elinkeinonharjoittaja ei pysty välttämään täytäntöönpanotoimia.

3. Koordinoituun toimeen osallistuvat toimivaltaiset viranomaiset esittävät tarvittaessa tutkinnan tulokset ja laajalle levinnyttä rikkomusta tai tapauksen mukaan laajalle levinnyttä rikkomusta, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, koskevan arvion yhteisessä kannassa, josta ne sopivat keskenään.

4. Elleivät koordinoituun toimeen osallistuvat toimivaltaiset viranomaiset ole toisin sopineet, koordinaattori toimittaa yhteisen kannan laajalle levinneestä rikkomuksesta tai laajalle levinneestä rikkomuksesta, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, vastuussa olevalle elinkeinonharjoittajalle. Elinkeinonharjoittajalle, joka on vastuussa laajalle levinneestä rikkomuksesta tai laajalle levinneestä rikkomuksesta, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, on annettava mahdollisuus esittää näkemyksensä yhteiseen kantaan sisältyvistä asioista.

5. Ellei 15 artiklasta tai 33 artiklassa vahvistetuista luottamuksellisuutta ja ammatti- ja liikesalaisuuksien salassapitovelvollisuutta koskevista säännöistä muuta johdu, koordinoituun toimeen osallistuvat toimivaltaiset viranomaiset päättävät yhteisen kannan tai sen osien julkaisemisesta ja voivat verkkosivustollaan pyytää kuluttajajärjestöjä, elinkeinonharjoittajien järjestöjä ja muita asianomaisia osapuolia esittämään näkemyksensä. Komissio julkaisee yhteisen kannan tai osia siitä verkkosivustollaan asianomaisten toimivaltaisen viranomaisten suostumuksella.

1. Koordinoituun toimeen osallistuvat toimivaltaiset viranomaiset voivat 19 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun yhteisen kannan pohjalta kehottaa rikkomuksesta tai laajalle levinneestä rikkomuksesta, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, vastuussa olevaa elinkeinonharjoittajaa ehdottamaan sitoumuksia rikkomuksen lopettamiseksi tietyssä määräajassa. Elinkeinonharjoittaja voi myös omasta aloitteestaan ehdottaa rikkomuksen lopettamista koskevaa sitoumusta tai tarjota kuluttajille, joihin rikkomus on vaikuttanut, oikaisutoimia koskevia sitoumuksia.

2. Ellei 33 artiklassa vahvistetuista luottamuksellisuutta ja ammatti- ja liikesalaisuuksien salassapitovelvollisuutta koskevista säännöistä muuta johdu, koordinoituun toimeen osallistuvat toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa julkaista rikkomuksesta tai laajalle levinneestä rikkomuksesta, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, vastuussa olevan elinkeinonharjoittajan ehdottamat sitoumukset verkkosivustoillaan tai komissio voi tarvittaessa julkaista kyseisen elinkeinonharjoittajan ehdottamat sitoumukset verkkosivustollaan asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä. Toimivaltaiset viranomaiset ja komissio voivat pyytää näkemyksiä kuluttajajärjestöiltä, elinkeinonharjoittajien järjestöiltä ja muilta asianomaisilta osapuolilta.

3. Koordinoituun toimeen osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava ehdotetut sitoumukset ja ilmoitettava arviointinsa tulos rikkomuksesta tai laajalle levinneestä rikkomuksesta, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, vastuussa olevalle elinkeinonharjoittajalle, ja tapauksen mukaan jos elinkeinonharjoittaja on tarjonnut oikaisutoimia koskevia sitoumuksia, niiden on tiedotettava asiasta kuluttajille, jotka ovat ilmoittaneet kärsineensä vahinkoa kyseisen rikkomuksen seurauksena. Jos sitoumukset ovat oikeasuhteiset ja riittävät laajalle levinneen rikkomuksen tai laajalle levinneen rikkomuksen, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, lopettamiseksi, toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä kyseiset sitoumukset ja asetettava määräaika, johon mennessä ne on pantava täytäntöön.

4. Koordinoituun toimeen osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten on seurattava sitoumusten täytäntöönpanoa. Niiden on erityisesti varmistettava, että laajalle levinneestä rikkomuksesta tai laajalle levinneestä rikkomuksesta, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, vastuussa oleva elinkeinonharjoittaja raportoi säännöllisesti koordinaattorille sitoumusten täytäntöönpanon edistymisestä. Koordinoituun toimeen osallistuvat toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa pyytää näkemyksiä kuluttajajärjestöiltä ja asiantuntijoilta, jotta voidaan tarkistaa, ovatko elinkeinonharjoittajan toteuttamat toimenpiteet sitoumusten mukaisia.

1. Koordinoituun toimeen osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava oikeudenkäyttöalueellaan kaikki tarpeelliset täytäntöönpanotoimet laajalle levinneestä rikkomuksesta tai laajalle levinneestä rikkomuksesta, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, vastuussa olevaa elinkeinonharjoittajaa vastaan laajalle levinneen rikkomuksen lopettamiseksi tai kieltämiseksi.

Tarvittaessa niiden on määrättävä seuraamuksia, kuten sakkoja tai uhkasakkoja, laajalle levinneestä rikkomuksesta tai laajalle levinneestä rikkomuksesta, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, vastuussa olevalle elinkeinonharjoittajalle. Toimivaltaiset viranomaiset voivat saada elinkeinonharjoittajalta elinkeinonharjoittajan aloitteesta lisäksi oikaisutoimia koskevia sitoumuksia sellaisten kuluttajien hyväksi, joihin väitetty laajalle levinnyt rikkomus tai rikkomus, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, on vaikuttanut, tai tarvittaessa hakea elinkeinonharjoittajalta sitoumuksia, joilla tarjotaan asianmukaisia oikeussuojakeinoja kuluttajille, joihin kyseinen rikkomus on vaikuttanut.

c) rikkomuksesta vastuussa oleva elinkeinonharjoittaja ei ole ehdottanut sitoumuksia asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten asettamassa määräajassa;

d) rikkomuksesta vastuussa oleva elinkeinonharjoittaja on ehdottanut sitoumuksia, jotka ovat riittämättömiä rikkomuksen lopettamisen varmistamiseksi, tai jotka eivät tarvittaessa tarjoa rikkomuksen vuoksi vahinkoa kärsineille kuluttajille asianmukaista oikeussuojakeinoa; tai

e) rikkomukseen syyllistynyt elinkeinoharjoittaja ei ole pannut täytäntöön sitoumuksia rikkomuksen lopettamiseksi tai tapauksen mukaan tarjoa rikkomuksesta vahinkoa kärsineille kuluttajille oikeussuojakeinoa 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa määräajassa.

2. Edellä olevan 1 kohdan mukaiset täytäntöönpanotoimet on toteutettava tuloksellisesti, tehokkaasti ja koordinoidusti laajalle levinneen rikkomuksen tai laajalle levinneen rikkomuksen, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, lopettamiseksi tai kieltämiseksi. Koordinoituun toimeen osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä toteuttamaan täytäntöönpanotoimia samanaikaisesti niissä jäsenvaltioissa, joita kyseinen rikkomus koskee.

1. Koordinoitu toimi lopetetaan, jos koordinoituun toimeen osallistuvat toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että laajalle levinnyt rikkomus tai laajalle levinnyt rikkomus, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, on lopetettu tai kielletty kaikissa asianomaisissa jäsenvaltioissa taikka että sellaista rikkomusta ei ole tapahtunut.

2. Koordinaattorin on ilmoitettava viipymättä komissiolle ja tarvittaessa koordinoituun toimeen osallistuvien jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja yhteysvirastoille koordinoidun toimen lopettamisesta.

1. Edellä olevien 17 tai 29 artiklan mukaisesti nimettävän koordinaattorin tehtäviin kuuluu erityisesti

a) varmistaa, että kaikki asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset ja komissio saavat hyvissä ajoin asianmukaiset tiedot tutkintatoimien tai tarvittaessa täytäntöönpanotoimien edistymisestä, ja tiedot kaikista suunnitteilla olevista toimista ja toimenpiteistä, jotka on tarkoitus hyväksyä;

d) pitää yhteyttä elinkeinonharjoittajaan ja muihin tutkintatoimien tai tarvittaessa täytäntöönpanotoimien osapuoliin, paitsi jos asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten ja koordinaattorin kesken on sovittu toisin;

e) tarvittaessa koordinoida asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten toteuttamia arviointi-, kuulemis- ja seurantatoimia sekä muita tarvittavia toimia, jotka ovat tarpeen asianomaisen elinkeinonharjoittajan ehdottamien sitoumusten käsittelemistä ja toteuttamista varten;

g) koordinoida asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten esittämiä III luvussa tarkoitettuja keskinäistä avunantoa koskevia pyyntöjä.

2. Koordinaattori ei ole vastuussa asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten toimista tai laiminlyönneistä niiden käyttäessä 9 artiklassa tarkoitettuja valtuuksia.

3. Silloin kun koordinoidut toimet koskevat 2 artiklan 10 kohdassa tarkoitettuihin unionin säädöksiin kohdistuvia laajalle levinneitä rikkomuksia tai laajalle levinneitä rikkomuksia, joilla on unioninlaajuinen ulottuvuus, koordinaattorin on kutsuttava Euroopan pankkiviranomainen osallistumaan toimiin tarkkailijana.

1. Asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on sovittava siitä, mitä kieliä ne käyttävät tämän luvun soveltamisalaan kuuluviin koordinoituihin toimiin ja tehotarkastuksiin kuluttajamarkkinoiden yhtenäisiin tutkintatoimiin liittyvissä ilmoituksissa sekä kaikessa muussa niihin liittyvässä viestinnässä.

2. Jos asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset eivät pääse asiasta sopimukseen, ilmoitukset ja muut viestit lähetetään sen jäsenvaltion virallisella kielellä tai yhdellä sen virallisista kielistä, joka laatii ilmoituksen tai muun viestin. Siinä tapauksessa kukin toimivaltainen viranomainen vastaa tarvittaessa muilta toimivaltaisilta viranomaisilta vastaanotettujen ilmoitusten, viestien ja muiden asiakirjojen kääntämisestä.

Elinkeinonharjoittajalla on oikeus käyttää tässä luvussa tarkoitetuissa menettelyissä sen jäsenvaltion virallista kieltä tai yhtä sen jäsenvaltion virallisiin tarkoituksiin käytetyistä virallisista kielistä, jossa elinkeinonharjoittajan sijoittautumis- tai asuinpaikka on.

1. Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava viipymättä komissiolle, muille toimivaltaisille viranomaisille ja yhteysvirastoille kaikista perustelluista epäilyistä, joiden mukaan sen alueella tapahtuu parhaillaan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluva rikkomus, joka voi vaikuttaa kuluttajien etuihin muissa jäsenvaltioissa.

2. Komissio ilmoittaa viipymättä asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille ja asianomaiselle yhteysvirastolle kaikista perustelluista epäilyistä, joiden mukaan on tapahtunut tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluva rikkomus.

3. Tehdessään 1 ja 2 kohdan mukaisen ilmoituksen, eli hälytyksen tehdessään, toimivaltainen viranomainen tai komissio antaa epäiltyä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa rikkomusta koskevat tiedot ja erityisesti seuraavat tiedot, jos ne ovat saatavilla:

e) mahdollisesti toteutettavien toimien oikeusperusta kansallisessa lainsäädännössä ja liitteessä mainitut, vastaavat unionin säädösten säännökset ja määräykset;

f) oikeudenkäyntimenettelyjen, täytäntöönpanotoimien tai muiden rikkomuksen perusteella toteutettavien toimenpiteiden kuvaus, ajankohdat ja kesto sekä niiden tila;

4. Hälytyksen tehdessään toimivaltainen viranomainen voi pyytää toimivaltaisia viranomaisia ja asianomaisia yhteysvirastoja muissa jäsenvaltioissa sekä komissiota, tai komissio voi pyytää toimivaltaisia viranomaisia ja asianomaisia yhteysvirastoja tarkistamaan asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten tai komission käytettävissä olevan tai helposti saatavilla olevan tiedon perusteella, tapahtuuko muiden jäsenvaltioiden alueella samankaltaisia epäiltyjä rikkomuksia tai onko näissä muissa jäsenvaltioissa jo toteutettu täytäntöönpanotoimia tällaisia rikkomuksia vastaan. Kyseisten muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja komission on vastattava pyyntöön viipymättä.

1. Kunkin jäsenvaltion on annettava, ellei se olisi perusteetonta, nimetyille elimille, Euroopan kuluttajakeskuksille, kuluttajajärjestöille ja -yhdistyksille ja tarpeen mukaan elinkeinonharjoittajien järjestöille, joilla on tarvittavaa asiantuntemusta, oikeus tehdä hälytys asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja komissiolle epäillyistä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvista rikkomuksista ja toimittaa käytettävissään olevat 26 artiklan 3 kohdassa luetellut tiedot, jäljempänä ’ulkoinen hälytys’. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle viipymättä tiedoksi luettelo näistä tahoista ja kaikki kyseiseen luetteloon tehtävät muutokset.

2. Jäsenvaltioita kuultuaan komissio antaa järjestöille, jotka edustavat kuluttajien ja tarpeen mukaan elinkeinonharjoittajien etuja unionin tasolla, oikeuden tehdä ulkoinen hälytys.

3. Toimivaltaisilla viranomaisilla ei ole velvollisuutta käynnistää menettelyä tai toteuttaa toimia ulkoisen hälytyksen perusteella. Ulkoisia hälytyksiä tekevien tahojen on varmistettava, että niiden toimittamat tiedot ovat totuudenmukaisia, ajantasaisia ja täsmällisiä, ja niiden on tarvittaessa oikaistava ilmoittamiaan tietoja viipymättä tai poistettava ne.

Toimivaltaisten viranomaisten on tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisen edellyttämässä laajuudessa ilmoitettava 35 artiklassa tarkoitetun sähköisen tietokannan kautta viipymättä komissiolle ja asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille kaikista toimenpiteistä, jotka ne ovat oikeudenkäyttöalueellaan toteuttaneet tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan rikkomuksen käsittelemiseksi, jos ne epäilevät, että kyseinen rikkomus voi vaikuttaa kuluttajien etuihin muissa jäsenvaltioissa.

1. Toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää tehotarkastusten suorittamisesta todetakseen, noudatetaanko kuluttajien etuja suojaavaa unionin lainsäädäntöä tai paljastaakseen kyseisen lainsäädännön rikkomuksia. Tehotarkastuksia koordinoi komissio, paitsi jos asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kesken on sovittu toisin.

2. Toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää tällaisen tehotarkastuksen toteuttamisessa 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tutkintavaltuuksia ja kaikkia muita niille kansallisen oikeuden nojalla kuuluvia valtuuksia.

3. Toimivaltaiset viranomaiset voivat kutsua nimettyjä elimiä, komission virkamiehiä ja muita komission valtuuttamia avustavia henkilöitä osallistumaan tehotarkastuksiin.

1. Jäsenvaltioiden on siinä määrin kuin se on tarpeen tämän asetuksen tavoitteen saavuttamiseksi ilmoitettava toisilleen ja komissiolle seuraavilla aloilla toteuttamistaan toimista:

2. Jäsenvaltiot voivat siinä määrin kuin se on tarpeen tämän asetuksen tavoitteen saavuttamiseksi koordinoida ja järjestää yhdessä toimia 1 kohdassa tarkoitetuilla aloilla.

1. Toimivaltaiset viranomaiset voivat osallistua virkamiesten vaihtoon muiden jäsenvaltioiden kanssa yhteistyön parantamiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta muiden jäsenvaltioiden virkamiehet voivat osallistua tuloksellisesti toimivaltaisen viranomaisen toimiin. Kyseisille virkamiehille on tätä varten annettava valtuudet suorittaa ne tehtävät, jotka vastaanottava toimivaltainen viranomainen heille antaa, vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

2. Virkamiehen siviili- ja rikosoikeudellinen vastuu määräytyy vaihdon aikana samalla tavalla kuin vastaanottavan toimivaltaisen viranomaisen virkamiesten vastuu. Toisten jäsenvaltioiden virkamiesten on noudatettava vastaanottavan toimivaltaisen viranomaisen ammatillisia menettelytapasääntöjä sekä sisäisiä menettelytapaohjeita. Näissä menettelytapaohjeissa on varmistettava erityisesti yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä, menettelyn oikeudenmukaisuus ja 33 artiklassa vahvistettujen, ammatti- ja liikesalaisuuksien salassapitovelvollisuutta koskevien sääntöjen noudattaminen.

1. Unionin on, siinä määrin kuin tämän asetuksen tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeen, tehtävä yhteistyötä kolmansien maiden ja toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla kuluttajien etujen suojaamiseksi. Unioni ja asianomaiset kolmannet maat voivat tehdä sopimuksia, joissa sovitaan yhteistyöhön liittyvistä järjestelyistä, mukaan lukien keskinäistä avunantoa koskevien järjestelyjen käyttöönotto, luottamuksellisten tietojen vaihto ja henkilöstön vaihto-ohjelmat.

2. Yhteistyötä ja keskinäistä avunantoa koskevien unionin ja kolmansien maiden välisten sopimusten, joiden tarkoituksena on suojata ja edistää kuluttajien etuja, on noudatettava henkilötietojen siirtoa kolmansille maille koskevia asiaankuuluvia tietosuojasääntöjä.

3. Kun toimivaltainen viranomainen vastaanottaa muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kannalta mahdollisesti olennaisia tietoja kolmannen valtion viranomaiselta, sen on toimitettava tiedot niille toimivaltaisille viranomaisille, jos kyseisen kolmannen valtion kanssa tehdyt kahdenväliset avunantosopimukset sallivat sen ja jos kyseiset tiedot ovat yksilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä koskevan unionin oikeuden mukaisia.

4. Toimivaltainen viranomainen voi myös toimittaa tämän asetuksen mukaisesti toimitetut tiedot kolmannen valtion viranomaiselle kyseisen valtion kanssa tehdyn kahdenvälisen avunantosopimuksen mukaisesti, jos tietojen toimittamiseen on saatu hyväksyntä tiedot alun perin toimittaneelta toimivaltaiselta viranomaiselta ja edellyttäen, että se on yksilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä koskevan unionin oikeuden mukaista.

Tietojen käyttö ja paljastaminen sekä ammatti- ja liikesalaisuuksien salassapitovelvollisuus

1. Toimivaltaisten viranomaisten ja komission tätä asetusta soveltaessaan keräämiä tai niille toimitettuja tietoja saa käyttää ainoastaan sellaisiin tarkoituksiin, joiden avulla varmistetaan kuluttajien etuja suojaavien unionin säännösten noudattaminen.

2. Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja on käsiteltävä luottamuksellisina ja niitä saa käyttää ja luovuttaa vain ottaen asianmukaisesti huomioon luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön kaupalliset edut, muun muassa liikesalaisuudet ja teollis- ja tekijänoikeudet.

3. Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin tiedot antanutta toimivaltaista viranomaista kuultuaan paljastaa sellaisia tietoja, jotka ovat tarpeen

Toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää näyttönä toimitettuja tietoja, asiakirjoja, havaintoja, lausuntoja, oikeaksi todistettuja jäljennöksiä tai tiedustelutietoja samalla tavoin kuin vastaavia asiakirjoja, jotka viranomaiset ovat saaneet omassa jäsenvaltiossaan riippumatta niiden tallennusmuodosta.

1. Komissio perustaa sähköisen tietokannan ja pitää sitä yllä kaikkea tämän asetuksen nojalla tapahtuvaa toimivaltaisten viranomaisten, yhteysvirastojen ja komission välistä viestintää varten. Kaikki sähköisen tietokannan avulla lähetetyt tiedot tallennetaan kyseiseen sähköiseen tietokantaan ja niitä käsitellään siinä. Tämä tietokanta on välittömästi toimivaltaisten viranomaisten, yhteysvirastojen ja komission saatavilla.

2. Niiden tahojen, jotka tekevät 27 artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesti ulkoisen hälytyksen, toimittamat tiedot tallennetaan sähköiseen tietokantaan ja niitä käsitellään siinä. Näillä tahoilla ei kuitenkaan ole pääsyä kyseiseen tietokantaan.

3. Jos toimivaltainen viranomainen, nimetty elin tai taho, joka tekee 27 artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesti ulkoisen hälytyksen, toteaa, että sen 26 tai 27 artiklan mukaisesti tekemä rikkomusta koskeva hälytys on myöhemmin osoittautunut perusteettomaksi, sen on peruttava tämä hälytys. Komissio poistaa asiaa koskevat tiedot viipymättä tietokannasta ja ilmoittaa osapuolille kyseisen poistamisen syyt.

Rikkomusta koskevia tietoja säilytetään sähköisessä tietokannassa ainoastaan sen ajan kuin on tarpeen niitä tarkoituksia varten, joihin tiedot kerättiin ja käsiteltiin, mutta tietoja säilytetään enintään viiden vuoden ajan siitä päivästä, jona

a) pyynnön vastaanottava viranomainen ilmoittaa komissiolle 12 artiklan 2 kohdan nojalla, että unionin sisäinen rikkomus on lopetettu;

4. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädökset sähköisen tietokannan käytännön järjestelyjen ja toiminnallisten järjestelyjen toteuttamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

1. Jäsenvaltioiden on luovuttava kaikista sellaisten kulujen korvaamista koskevista vaatimuksistaan, jotka ovat syntyneet tätä asetusta sovellettaessa.

2. Edellä olevan 12 artiklan mukaisten täytäntöönpanotoimien osalta pyynnön esittävän viranomaisen jäsenvaltio on 1 kohdasta poiketen velvollinen korvaamaan pyynnön vastaanottavan viranomaisen jäsenvaltiolle kaikki kustannukset tai tappiot, jotka johtuvat tuomioistuimen hylkäämistä ja perusteettomiksi katsomista toimenpiteistä, siltä osin kuin ne koskevat rikkomuksen asiasisältöä.

1. Jäsenvaltioiden on viimeistään 17 päivänä tammikuuta 2020 ja sen jälkeen kahden vuoden välein vaihdettava tietoja asetuksen soveltamista koskevista täytäntöönpanon painopisteistään sekä keskenään että komission kanssa.

a) tiedot markkinoiden kehityssuuntauksista, jotka saattavat vaikuttaa kuluttajien etuihin kyseisessä jäsenvaltiossa ja muissa jäsenvaltioissa;

b) katsaus tämän asetuksen nojalla viimeisten kahden vuoden aikana toteutettuihin toimiin ja erityisesti laajalle levinneitä rikkomuksia koskeviin tutkinta- ja täytäntöönpanotoimiin;

d) kuluttajien etuja suojaavan unionin lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaan liittyvät alustavat painopisteet kahden seuraavan vuoden aikana kyseisessä jäsenvaltiossa; ja

e) ehdotukset kuluttajien etuja suojaavan unionin lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaan liittyviksi painopisteiksi kahden seuraavan vuoden aikana unionissa.

2. Komissio laatii kahden vuoden välein 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetun katsauksen ja julkistaa sen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 33 artiklan soveltamista. Komissio ilmoittaa siitä Euroopan parlamentille.

3. Jos olosuhteissa tai markkinoilla tapahtuu huomattavia muutoksia kahden vuoden aikana siitä kun tiedot täytäntöönpanon painopisteistä on viimeksi esitetty, jäsenvaltioiden on päivitettävä täytäntöönpanon painopisteensä ja tiedotettava siitä muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

4. Komissio laatii yhteenvedon jäsenvaltioiden tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti toimittamista täytäntöönpanon painopisteistä ja raportoi vuosittain 38 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle komitealle tämän asetuksen nojalla toteutettavien toimien asettamiseksi tärkeysjärjestykseen. Komissio vaihtaa jäsenvaltioiden kanssa parhaita käytäntöjä ja tekee vertailuja, erityisesti valmiuksien kehittämistoimien laatimiseksi.

1. Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Jäsenvaltioiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset sekä niiden sopimusten teksti, joita ne tekevät muista kuin yksittäistapauksista.

1. Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta viimeistään 17 päivänä tammikuuta 2023.

2. Kyseisessä kertomuksessa esitetään arviointi tämän asetuksen soveltamisesta, mukaan lukien arviointi tähän asetukseen perustuvan kuluttajien etujen suojaamista koskevan unionin lainsäädännön täytäntöönpanon valvonnan tuloksellisuudesta, erityisesti 9 artiklan mukaisten toimivaltaisille viranomaisille myönnettyjen valtuuksien osalta, sekä erityisesti selvitys siitä, miten kuluttajien etujen suojaamista koskevan unionin lainsäädännön noudattaminen elinkeinonharjoittajien keskuudessa on kehittynyt keskeisillä kuluttajamarkkinoilla, joilla käydään rajatylittävää kauppaa. Kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

1. Neuvoston direktiivi 93/13/ETY, annettu 5 päivänä huhtikuuta 1993, kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista (EYVL L 95, 21.4.1993, s. 29).

2. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/6/EY, annettu 16 päivänä helmikuuta 1998, kuluttajansuojasta kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamisessa (EYVL L 80, 18.3.1998, s. 27).

3. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/44/EY, annettu 25 päivänä toukokuuta 1999, kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista (EYVL L 171, 7.7.1999, s. 12).

4. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2000, tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (”Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”) (EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1).

5. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY, annettu 6 päivänä marraskuuta 2001, ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä (EYVL L 311, 28.11.2001, s. 67): 86–100 artikla.

6. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2002, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37): 13 artikla.

7. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/65/EY, annettu 23 päivänä syyskuuta 2002, kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä ja neuvoston direktiivin 90/619/ETY sekä direktiivien 97/7/EY ja 98/27/EY muuttamisesta (EYVL L 271, 9.10.2002, s. 16).

8. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004, annettu 11 päivänä helmikuuta 2004, matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta (EUVL L 46, 17.2.2004, s. 1).

9. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY, annettu 11 päivänä toukokuuta 2005, sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) (EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22).

10. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2006, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2006, vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä (EUVL L 204, 26.7.2006, s. 1).

11. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/114/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 21): 1 artikla, 2 artiklan c alakohta ja 4–8 artikla.

12. Euroopan parlamentin ja neuvosto direktiivi 2006/123/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, palveluista sisämarkkinoilla (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36): 20 artikla.

13. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1371/2007, annettu 23 päivänä lokakuuta 2007, rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista (EUVL L 315, 3.12.2007, s. 14).

14. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2008, kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta (EUVL L 133, 22.5.2008, s. 66).

15. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1008/2008, annettu 24 päivänä syyskuuta 2008, lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä (EUVL L 293, 31.10.2008, s. 3): 22, 23 ja 24 artikla.

16. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/122/EY, annettu 14 päivänä tammikuuta 2009, kuluttajien suojaamisesta aikaosuuksia, pitkäkestoisia lomatuotteita, jälleenmyyntiä ja vaihtoa koskeviin sopimuksiin liittyvien tiettyjen seikkojen osalta (EUVL L 33, 3.2.2009, s. 10).

17. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/13/EU, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2010, audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) (EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1): 9, 10 ja 11 artikla ja 19–26 artikla.

18. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1177/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, matkustajien oikeuksista meri- ja sisävesiliikenteessä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 1).

19. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 181/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, matkustajien oikeuksista linja-autoliikenteessä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 1).

20. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64).

21. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/11/EU, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta (vaihtoehtoista kuluttajariitojen ratkaisua koskeva direktiivi) (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 63): 13 artikla.

22. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 524/2013, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, kuluttajariitojen verkkovälitteisestä riidanratkaisusta sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta (verkkovälitteistä kuluttajariitojen ratkaisua koskeva asetus) (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 1): 14 artikla.

23. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/17/ЕU, annettu 4 päivänä helmikuuta 2014, kuluttajille tarkoitetuista kiinteää asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista ja direktiivien 2008/48/EY ja 2013/36/EU sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (EUVL L 60, 28.2.2014, s. 34): 10, 11, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 21, 22 ja 23 artikla, 10 luku ja liitteet I ja II.

24. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/92/EU, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutilejä (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 214): 3–18 artikla ja 20 artiklan 2 kohta.

25. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2302, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, matkapaketeista ja yhdistetyistä matkajärjestelyistä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 90/314/ETY kumoamisesta (EUVL L 326, 11.12.2015, s. 1).

26. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1128, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2017, verkkosisältöpalvelujen rajat ylittävästä siirrettävyydestä sisämarkkinoilla (EUVL L 168, 30.6.2017, s. 1).

27. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/302, annettu 28 päivänä helmikuuta 2018, perusteettomien maarajoitusten ja muiden asiakkaan kansallisuuteen tai asuin- tai sijoittautumispaikkaan perustuvien syrjinnän muotojen torjumisesta sisämarkkinoilla ja asetusten (EY) N:o 2006/2004 ja (EU) 2017/2394 sekä direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta (EUVL L 60 I, 2.3.2018, s. 1), ainoastaan kun asiakas on kyseisen asetuksen 2 artiklan 12 kohdassa määritelty kuluttaja.

( 1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/22/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista (EUVL L 110, 1.5.2009, s. 30).

		Virallinen lehti
		N:o	sivu	päivämäärä
►M1	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2018/302, annettu 28 päivänä helmikuuta 2018,	L 60I	1	2.3.2018