02016R2251 — FI — 04.01.2017 — 001.003

Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2016/2251,

annettu 4 päivänä lokakuuta 2016,

OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 täydentämisestä OTC-johdannaissopimuksiin, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, sovellettavia riskienpienentämistekniikoita koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(EUVL L 340 15.12.2016, s. 9)

Muutettu:

		Virallinen lehti
		N:o	sivu	päivämäärä
►M1	KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2017/323, annettu 20 päivänä tammikuuta 2017,	L 49	1	25.2.2017

Oikaistu:

►C1	Oikaisu, EUVL L 179, 3.7.2019, s. 27 (2016/2251,)

▼B

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2016/2251,

annettu 4 päivänä lokakuuta 2016,

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

I LUKU

RISKIENHALLINTAMENETTELYJÄ KOSKEVAT YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 JAKSO

Määritelmät ja yleiset vaatimukset

1 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

(1) ’alkuvakuudella’ vakuutta, jonka vastapuoli kerää kattaakseen nykyiset ja mahdolliset tulevat vastuut ajanjaksolla, joka alkaa vakuuksien viimeksi suoritetusta keräämisestä ja päättyy toisen vastapuolen maksukyvyttömyydestä aiheutuvaan positioiden realisointiin tai markkinariskiltä suojautumiseen;

(2) ’vaihtuvalla vakuudella’ vakuutta, jonka vastapuoli kerää asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun voimassa olevien sopimusten päivittäisen markkina-arvoon arvostamisen tai arvostusmallilla arvostamisen tulosten huomioon ottamiseksi;

(3) ’nettoutusryhmällä’ kahden vastapuolen välisten OTC-johdannaissopimusten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, muodostamaa ryhmää, johon sovelletaan oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoista kahdenvälistä nettoutussopimusta.

2 artikla

Yleiset vaatimukset

1. Vastapuolten on otettava käyttöön, sovellettava ja dokumentoitava riskienhallintamenettelyjä OTC-johdannaissopimusten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, vakuuksien vaihtoa varten.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin riskienhallintamenettelyihin kuuluvat menettelyt, joissa annetaan säädöksiä seuraavista seikoista tai joilla tarkennetaan niitä:

a) OTC-johdannaissopimusten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, vakuuden hyväksyttävyys 2 jakson mukaisesti;

b) OTC-johdannaissopimusten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, vakuuden laskenta ja kerääminen 3 jakson mukaisesti;

c) OTC-johdannaissopimusten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, vakuuden hallinta ja erottelu 5 jakson mukaisesti;

d) vakuuden mukautetun arvon laskenta 6 jakson mukaisesti;

e) vastapuolten välinen tietojen vaihto ja mahdollisten 1 kohdassa tarkoitettuihin riskienhallintamenettelyihin sovellettavien poikkeusten hyväksyminen ja kirjaaminen;

f) jäljempänä II luvussa esitetyistä poikkeuksista raportointi ylimmälle johdolle;

g) kaikkien tarvittavien sopimusten ehdot, jotka vastapuolten on tehtävä viimeistään sillä hetkellä, kun tehdään OTC-johdannaissopimus, jota ei ole määritetty keskusvastapuolessa, mukaan lukien nettoutussopimuksen ehdot ja 3 artiklan mukaisen vakuuksien vaihtoa koskevan sopimuksen ehdot;

h) vaihdettavan vakuuden likviditeetin määräaikainen todentaminen;

i) oikea-aikainen vakuuksien omistusoikeuden palauttaminen vakuudet asettaneelle vastapuolelle ne alun perin vastaanottaneen vastapuolen maksukyvyttömyystilanteessa; sekä

j) OTC-johdannaissopimuksista, jotka ovat konsernin sisäisiä transaktioita, aiheutuvien vastuiden säännöllinen valvonta ja tällaisista sopimuksista johtuvien velvoitteiden oikea-aikainen toimitus.

Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan g alakohtaa sopimusehtoihin kuuluvat kaikki näkökohdat, jotka koskevat tehtävästä OTC-johdannaissopimuksesta, jota ei ole määritetty keskusvastapuolessa, johtuvia velvoitteita, ja vähintään seuraavat:

a) mahdolliset vastapuolten välille muodostuvat maksuvelvollisuudet;

b) maksuvelvollisuuksien nettoutusta koskevat edellytykset;

c) OTC-johdannaissopimusten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, maksukyvyttömyystapahtumat tai muut sopimuksen päättävät tapahtumat;

d) kaikki laskentamenetelmät, joita käytetään maksuvelvollisuuksien yhteydessä;

e) maksuvelvollisuuksien nettoutusta koskevat edellytykset sopimuksen päättyessä;

f) oikeuksien ja velvoitteiden siirto sopimuksen päättyessä;

g) OTC-johdannaissopimusten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, transaktioihin sovellettava laki.

3. Kun vastapuolet tekevät nettoutussopimuksen tai vakuuksien vaihtosopimuksen, niiden on suoritettava sopimusten täytäntöönpanokelpoisuuden riippumaton oikeudellinen tarkastelu. Tämän tarkastelun toteuttajan on oltava joko sisäinen riippumaton yksikkö tai riippumaton kolmas osapuoli.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua tarkastelua koskevaa vaatimusta noudatetaan nettoutussopimuksen osalta, jos sopimus hyväksytään asetuksen (EU) N:o 575/2013 296 artiklan mukaisesti.

4. Vastapuolten on vahvistettava toimintatavat tekemiensä nettoutussopimusten ja vakuuksien vaihtosopimusten täytäntöönpanokelpoisuuden säännöllistä arvioimista varten.

5. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut riskienhallintamenettelyt on testattava, tarkistettava ja päivitettävä tarpeen vaatiessa ja vähintään kerran vuodessa.

6. Vastapuolten, jotka käyttävät alkuvakuusmalleja 4 jakson mukaisesti, on pyynnöstä ja milloin tahansa toimitettava toimivaltaisille viranomaisille asiakirjat, jotka liittyvät 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin riskienhallintamenettelyihin.

3 artikla

Vakuuksien vaihtoa koskeva sopimus

Edellä 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan g alakohdassa tarkoitettuun vakuuksien vaihtosopimukseen on kuuluttava vähintään seuraavat ehdot:

a) vaadittujen vakuuksien tasot ja tyyppi;

b) erottelumenettelyt;

c) nettoutusryhmä, jota vakuuden vaihto koskee;

d) menettelyt vakuuspyyntöjen ilmoittamiseksi, vahvistamiseksi ja mukauttamiseksi;

e) vakuuspyyntöjen toimittamisessa käytettävät menettelyt kullekin hyväksyttävän vakuuden tyypille;

f) vakuuksien laskentaan ja arvostamiseen sovellettavat menettelyt, menetelmät, aikataulutus ja vastuiden jako;

g) tapahtumat, joita pidetään maksukyvyttömyyden tai sopimuksen päättymisen osoittavina tapahtumina;

h) OTC-johdannaissopimukseen, jota ei määritetä keskusvastapuolessa, sovellettava laki;

i) vakuuksien vaihtosopimukseen sovellettava laki.

2 JAKSO

Hyväksyttävyys

4 artikla

Hyväksyttävä vakuus

1. Vastapuoli voi kerätä vakuuden vain seuraavista omaisuusluokista:

a) käteisvarat minkä tahansa valuutan määräiselle tilille maksettuna rahana tai vastaavanlaisina rahasaatavina, kuten rahamarkkinatalletuksina;

▼C1

b) kulta Good Delivery -vaatimusten mukaisten allokoitujen kultaharkkojen muodossa;

▼B

c) jäsenvaltioiden keskushallintojen tai keskuspankkien liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit;

d) jäsenvaltioiden aluehallinnon tai paikallisviranomaisten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joihin liittyviä vastuita kohdellaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 115 artiklan 2 kohdan mukaisesti saamisina kyseiseltä jäsenvaltiolta;

e) jäsenvaltioiden julkisyhteisöjen ja julkisoikeudellisten laitosten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joihin liittyviä vastuita kohdellaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 116 artiklan 4 kohdan mukaisesti saamisina kyseiseltä jäsenvaltiolta, sen aluehallinnolta tai paikallisviranomaisilta;

f) muiden kuin d kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden aluehallinnon tai paikallisviranomaisten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit;

g) muiden kuin e kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden julkisyhteisöjen ja julkisoikeudellisten laitosten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit;

h) asetuksen (EU) N:o 575/2013 117 artiklan 2 kohdassa lueteltujen kansainvälisten kehityspankkien liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit;

i) asetuksen (EU) N:o 575/2013 118 artiklassa lueteltujen kansainvälisten organisaatioiden liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit;

j) kolmansien maiden hallintojen tai keskuspankkien liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit;

k) d ja e alakohtien edellytykset täyttävien kolmansien maiden aluehallinnon tai paikallisviranomaisten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit;

l) muiden kuin d ja e alakohdassa tarkoitettujen kolmansien maiden aluehallinnon tai paikallisviranomaisten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit;

m) luottolaitosten tai sijoituspalveluyritysten liikkeeseen laskemat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY ( 1 ) 52 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut joukkovelkakirjalainat mukaan luettuina;

n) yrityslainat;

o) asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 61 kohdassa määritellyn arvopaperistamisen, joka ei ole mainitun asetuksen 4 artiklan 63 kohdassa määritettyä uudelleenarvopaperistamista, ylin etuoikeusluokka;

p) vaihtovelkakirjalainat, jos ne voidaan vaihtaa vain osakkeisiin, jotka sisältyvät asetuksen (EU) N:o 575/2013 197 artiklan 8 kohdan a alakohdan nojalla määritettyyn indeksiin;

q) osakkeet, jotka sisältyvät asetuksen (EU) N:o 575/2013 197 artiklan 8 kohdan a alakohdan nojalla määritettyyn indeksiin;

r) siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten, jäljempänä ’yhteissijoitusyritys’, osakkeet tai osuudet, jos 5 artiklan edellytykset täyttyvät.

2. Vastapuoli voi kerätä vakuuksia 1 kohdan f, g ja k–r alakohdassa tarkoitetuista omaisuusluokista vain, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) omaisuuserät eivät ole vakuudet asettavan vastapuolen liikkeeseenlaskemia;

b) omaisuuserät eivät ole vakuudet asettavan vastapuolen kanssa samaan konserniin kuuluvien yhteisöjen liikkeeseenlaskemia;

c) omaisuuserät eivät ole muuten asetuksen (EU) N:o 575/2013 291 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa määritetyn merkittävän wrong-way-riskin alaisia.

5 artikla

Yhteissijoitusyritysten osuuksien tai osakkeiden hyväksyttävyyskriteerit

1. Sovellettaessa 4 artiklan 1 kohdan r alakohtaa vastapuoli voi käyttää yhteissijoitusyritysten osuuksia tai osakkeita hyväksyttävänä vakuutena vain, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) osuuksien tai osakkeiden hinta noteerataan julkisesti päivittäin;

b) yhteissijoitusyritykset sijoittavat ainoastaan omaisuuseriin, jotka ovat 4 artiklan 1 kohdan mukaan hyväksyttäviä;

c) yhteissijoitusyritykset täyttävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 132 artiklan 3 kohdassa määritellyt kriteerit.

Yhteissijoitusyritys voi b alakohtaa sovellettaessa käyttää johdannaisvälineitä suojautuakseen riskeiltä, jotka johtuvat niistä omaisuuseristä, joihin ne sijoittavat.

Kun yhteissijoitusyritys sijoittaa toisten yhteissijoitusyritysten osuuksiin tai osakkeisiin, ensimmäisessä alakohdassa asetettuja vaatimuksia on sovellettava myös näihin yhteissijoitusyrityksiin.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdan b alakohdassa säädetään, jos yhteissijoitusyritys tai sen kohde-etuutena oleva yhteissijoitusyritys ei sijoita ainoastaan omaisuuseriin, jotka ovat hyväksyttäviä 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti, vain sen yhteissijoitusyrityksen osuuden tai osakkeen arvoa, joka on sijoitettu hyväksyttäviin omaisuuseriin, voidaan käyttää tämän artiklan 1 kohdan nojalla hyväksyttävänä vakuutena.

Ensimmäistä alakohtaa on sovellettava kaikkiin yhteissijoitusyrityksen kohde-etuutena oleviin yhteissijoitusyrityksiin, joilla on oma kohde-etuutena oleva yhteissijoitusyritys.

3. Kun yhteissijoitusyrityksen hyväksymättömien omaisuuserien arvo voi olla negatiivinen, yhteissijoitusyrityksen osuuden tai osakkeen arvo, jota voidaan käyttää hyväksyttävänä vakuutena 1 kohdan mukaan, on määritettävä vähentämällä hyväksymättömien omaisuuserien suurin mahdollinen negatiivinen arvo hyväksyttävistä omaisuuseristä.

6 artikla

Luottoluokan arviointi

1. Vastaanottavan vastapuolen on arvioitava 4 artiklan 1 kohdan c–e alakohdassa tarkoitettuihin omaisuusluokkiin, joita ei ole ilmoitettu tai rahoitettu liikkeeseenlaskijan kotimaan valuutassa, ja 4 artiklan 1 kohdan f, g, j–n ja p alakohdassa tarkoitettuihin omaisuusluokkiin kuuluvien omaisuuserien luottoluokka käyttäen yhtä seuraavista menetelmistä:

a) jäljempänä 3 kohdassa tarkoitetut keräävän vastapuolen sisäiset luottoluokitukset;

b) jäljempänä 3 kohdassa tarkoitettuja vakuudet asettavan vastapuolen sisäiset luottoluokitukset, kun kyseinen vastapuoli on sijoittautunut unioniin tai kolmanteen maahan, jossa vakuudet asettava vastapuoli on sellaisen konsolidoidun valvonnan alainen, joka vastaa unionin lainsäädäntöä direktiivin 2013/36/EU 127 artiklan mukaisesti;

c) asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 98 kohdassa määritetyn hyväksytyn ulkoisen luottoluokituslaitoksen tai mainitun asetuksen 137 artiklassa tarkoitetun vientitakuulaitoksen suorittama luottoluokan arviointi.

2. Vastaanottavan vastapuolen on arvioitava 4 artiklan 1 kohdan o alakohdassa tarkoitettuihin omaisuusluokkiin kuuluvien omaisuuserien luottoluokka käyttäen tämän artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua menetelmää.

3. Vastapuoli, jolla on lupa käyttää asetuksen (EU) N:o 575/2013 143 artiklan nojalla sisäisten luottoluokitusten menetelmää (Internal Ratings Based Approach), jäljempänä ’IRB-menetelmä’, voi käyttää sisäistä luottoluokitustaan arvioidakseen tätä asetusta varten kerätyn vakuuden luottokelpoisuuden.

4. Vastapuolen, joka käyttää IRB-menetelmää 3 kohdan mukaisesti, on määritettävä vakuuden luottoluokka liitteen I mukaisesti.

5. Vastapuolen, joka käyttää IRB-menetelmää 3 kohdan mukaisesti, on ilmoitettava toiselle vastapuolelle 4 kohdassa tarkoitettu luottoluokka, joka liittyy vakuutena vaihdettaviin omaisuuseriin.

6. Sovellettaessa 1 kohdan c alakohtaa luottokelpoisuuden arviointi on sijoitettava luottoluokkiin, jotka on määritetty asetuksen (EU) N:o 575/2013 136 tai 270 artiklan mukaan.

7 artikla

Hyväksyttäviä omaisuuseriä koskevat erityisvaatimukset

1. Vastapuolet voivat käyttää 4 artiklan 1 kohdan f, g ja j–p alakohdassa tarkoitettuja omaisuuseriä vakuutena vain, jos niiden luottoluokaksi on 6 artiklan mukaisesti arvioitu 1, 2 tai 3.

2. Vastapuolet voivat käyttää 4 artiklan 1 kohdan c, d ja e alakohdassa tarkoitettuja omaisuuseriä, joita ei ole ilmoitettu tai rahoitettu liikkeeseenlaskijan kotimaan valuutassa, vakuutena vain, jos niiden luottoluokaksi on 6 artiklan mukaisesti arvioitu 1, 2, 3 tai 4.

3. Vastapuolten on vahvistettava menettelyt, joilla käsitellään 1 ja 2 kohdan mukaisesti vakuutena vaihdetut omaisuuserät, joiden luottoluokaksi arvioidaan myöhemmin

a) luokka 4 tai korkeampi 1 kohdassa tarkoitettujen omaisuuserien osalta;

b) luokkaa 4 korkeampi 2 kohdassa tarkoitettujen omaisuuserien osalta.

4. Edellä 3 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen on täytettävä kaikki seuraavat edellytykset:

a) niissä on kiellettävä vastapuolia vaihtamasta ylimääräisiä omaisuuseriä, joiden on arvioitu kuuluvan 3 kohdassa tarkoitettuun luottoluokkaan;

b) niissä on laadittava aikataulu, jonka mukaisesti omaisuuserät, joiden on arvioitu kuuluvan 3 kohdassa tarkoitettuun luottoluokkaan ja jotka on jo vaihdettu vakuuksina, korvataan enintään kahden kuukauden pituisen ajanjakson aikana;

c) niissä on asetettava luottoluokka, joka edellyttää 3 kohdassa tarkoitettujen omaisuuserien välitöntä korvaamista;

d) niissä on sallittava, että vastapuolet kasvattavat asianomaisen vakuuden aliarvostusta siinä määrin kuin vakuutta ei ole korvattu b alakohdassa tarkoitetussa aikataulussa.

5. Vastapuolet eivät saa käyttää 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja omaisuuseriä vakuutena, jos niillä ei ole pääsyä näiden omaisuuserien markkinoille tai jos ne eivät kykene realisoimaan näitä omaisuuseriä kohtuullisessa ajassa vakuudet asettavan vastapuolen maksukyvyttömyystilanteessa.

8 artikla

Alkuvakuuden keskittymärajat

1. Jos vakuus kerätään alkuvakuutena 13 artiklan mukaisesti, kuhunkin vastaanottavaan vastapuoleen sovelletaan seuraavia rajoituksia:

a) yhden liikkeeseenlaskijan tai samaan konserniin kuuluvien liikkeeseenlaskijoiden liikkeeseen laskemien alkuvakuuksien, jotka on kerätty 4 artiklan 1 kohdan b, f, g ja l–r alakohdassa tarkoitetuista omaisuusluokista, arvojen yhteenlaskettu määrä ei ylitä seuraavista arvoista suurempaa:

i) 15 prosenttia vakuudet asettavalta vastapuolelta kerätyistä vakuuksista;

ii) 10 miljoonaa euroa tai vastaava määrä muussa valuutassa;

b) edellä 4 artiklan 1 kohdan o, p ja q alakohdassa tarkoitetuista omaisuusluokista kerättyjen alkuvakuuksien arvojen yhteenlaskettu määrä, kun kyseisen artiklan p ja q alakohdassa tarkoitetut omaisuusluokat ovat asetuksessa (EU) N:o 575/2013 määritettyjen laitosten liikkeeseen laskemia, ei ylitä seuraavista arvoista suurempaa:

i) 40 prosenttia vakuudet asettavalta vastapuolelta kerätyistä vakuuksista;

ii) 10 miljoonaa euroa tai vastaava määrä muussa valuutassa.

Kun yhteissijoitusyritys sijoittaa pääasiassa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin omaisuusluokkiin, mainitussa alakohdassa asetettuja rajoituksia sovelletaan myös yhteissijoitusyritysten osakkeisiin tai osuuksiin.

2. Jos vakuutta kerätään alkuvakuutena 13 artiklan mukaisesti yli yhden miljardin euron arvosta ja kaikki vastapuolet kuuluvat johonkin 3 kohdassa lueteltuun luokkaan, seuraavia rajoituksia sovelletaan vastapuolelta kerätyn yhden miljardin euron ylittävän alkuvakuuden määrään:

a) yhden liikkeeseenlaskijan tai samaan maahan sijoittautuneiden liikkeeseenlaskijoiden liikkeeseen laskemien alkuvakuuksien, jotka on kerätty 4 artiklan 1 kohdan c–l alakohdassa tarkoitetuista omaisuusluokista, arvojen yhteenlaskettu määrä ei ylitä 50:tä prosenttia kyseiseltä vastapuolelta kerätystä alkuvakuudesta.

b) jos alkuvakuus kerätään käteisvaroina, a alakohdassa tarkoitetun keskittymärajan soveltamisessa on otettava huomioon myös vastuut, jotka johtuvat kolmantena osapuolena olevista vakuudenhaltijoista tai säilytysyhteisöistä, joiden hallussa käteisvarat ovat.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen vastapuolten on oltava jokin seuraavista:

a) laitokset, jotka on direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan mukaisesti määritetty maailmanlaajuisiksi järjestelmän kannalta merkittäviksi laitoksiksi (G-SII);

b) laitokset, jotka on direktiivin 2013/36/EU 131 artiklan mukaisesti määritetty muiksi järjestelmän kannalta merkittäviksi laitoksiksi (O-SII);

c) vastapuolet, jotka eivät ole eläkejärjestelmiä ja joille kerättävien vakuuksien yhteismäärä ylittää yksi miljardia euroa.

4. Kun eläkejärjestelmä kerää tai eläkejärjestelmältä kerätään vakuutta alkuvakuutena 13 artiklan mukaisesti yli yhden miljardin euron arvosta, vastaanottavan vastapuolen on perustettava menetelmiä keskittymäriskin hallitsemiseksi sen vakuuden osalta, joka on kerätty 4 artiklan 1 kohdan c–l alakohdassa tarkoitetuista omaisuusluokista, kyseisen vakuuden riittävä hajauttaminen mukaan lukien.

5. Kun 3 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut laitokset keräävät alkuvakuuden käteisvaroina yhdeltä vastapuolelta, joka on myös mainituissa alakohdissa tarkoitettu laitos, vastaanottavan vastapuolen on varmistettava, että enintään 20 prosenttia alkuvakuudesta on yhden kolmantena osapuolena olevan säilytysyhteisön hallussa.

6. Edellä 1–4 kohtaa ei sovelleta vakuuteen, joka on kerätty sellaisten rahoitusvälineiden muodossa, jotka ovat samoja kuin OTC-johdannaissopimuksen, jota ei määritetä keskusvastapuolessa, kohde-etuutena oleva rahoitusväline.

7. Keräävän vastapuolen on arvioitava tämän artiklan 2 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukaisuus viimeistään aina, kun alkuvakuus lasketaan 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

8. Poiketen siitä, mitä 7 artiklassa säädetään, asetuksen (EU) N:o 648/2012 2 artiklan 10 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettu vastapuoli voi arvioida 2 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukaisuuden neljännesvuosittain, edellyttäen että kultakin yksittäiseltä vastapuolelta kerätyn alkuvakuuden määrä on arviointia edeltävän vuosineljänneksen aikana jatkuvasti alle 800 miljoonaa euroa.

3 JAKSO

Vakuuksien laskenta ja kerääminen

9 artikla

Laskennan aikaväli ja laskentapäivän määrittäminen

1. Vastapuolten on laskettava vaihtuva vakuus 10 artiklan mukaisesti vähintään päivittäin.

2. Vastapuolten on laskettava alkuvakuus 11 artiklan mukaisesti viimeistään seuraavien tapahtumien jälkeisenä pankkipäivänä:

a) kun uusi OTC-johdannaissopimus, jota ei määritetä keskusvastapuolessa, toteutetaan tai lisätään nettoutusryhmään;

b) kun olemassa olevan OTC-johdannaissopimuksen, jota ei määritetä keskusvastapuolessa, voimassaolo päättyy tai se poistetaan nettoutusryhmästä;

c) kun olemassa oleva OTC-johdannaissopimus, jota ei määritetä keskusvastapuolessa, saa aikaan muun maksun tai toimituksen kuin vakuuksien asettamisen ja keräämisen;

d) kun alkuvakuus lasketaan käyttäen 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua standardimenetelmää ja olemassa olevan sopimuksen liitteessä IV olevassa 1 kohdassa tarkoitettu omaisuuseräluokka luokitellaan uudelleen voimassaoloajan lyhentymisen vuoksi;

e) kun laskentaa ei ole suoritettu edellisten kymmenen pankkipäivän kuluessa.

3. Alkuvakuuden ja vaihtuvan vakuuden laskentapäivää määritettäessä sovelletaan seuraavia säännöksiä:

a) kun molemmat vastapuolet ovat samalla aikavyöhykkeellä, laskenta perustuu edellisen pankkipäivän nettoutusryhmään;

b) kun vastapuolet eivät ole samalla aikavyöhykkeellä, laskenta perustuu nettoutusryhmän transaktioihin, jotka on tehty ennen klo 16.00 edellisenä pankkipäivänä sillä aikavyöhykkeellä, jossa kello on ensin 16.00.

10 artikla

Vaihtuvan vakuuden laskenta

Vastapuolen kerättävän vaihtuvan vakuuden määrä on kaikkien nettoutusryhmän sopimusten asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti laskettujen arvojen summa, josta vähennetään kaikkien aiemmin kerättyjen vaihtuvien vakuuksien arvo sekä nettoutusryhmän kunkin sopimuksen nettoarvo sopimuksen alkamishetkellä, ja johon lisätään kaikkien aiemmin kirjattujen vaihtuvien vakuuksien arvo.

11 artikla

Alkuvakuuden laskenta

1. Vastapuolten on laskettava kerättävän alkuvakuuden määrä käyttäen liitteessä IV vahvistettua standardimenetelmää, 4 jaksossa tarkoitettuja alkuvakuusmalleja tai molempia.

2. Alkuvakuuden kerääminen on suoritettava ilman alkuvakuusmäärien kuittaamista vastapuolten välillä.

3. Jos vastapuolet käyttävät liitteessä IV vahvistettua standardimenetelmää ja 4 jaksossa tarkoitettuja alkuvakuusmalleja samaa nettoutusryhmää varten, niiden on käytettävä niitä johdonmukaisesti kullekin OTC-johdannaissopimukselle, jota ei määritetä keskusvastapuolessa.

4. Jäljempänä 4 jakson mukaisesti alkuvakuutta laskevat vastapuolet eivät saa laskennassa ottaa huomioon vakuudettomien vastuiden ja vakuuden korrelaatioita.

5. Vastapuolten on sovittava menetelmästä, jota kukin vastapuoli käyttää määrittääkseen alkuvakuuden, joka sen on kerättävä, mutta niiden ei tarvitse käyttää yhteistä menettelytapaa.

6. Kun vastapuolista toinen käyttää tai molemmat käyttävät alkuvakuusmallia, niiden on sovittava 4 jakson nojalla kehitettävästä mallista.

12 artikla

Vaihtuvan vakuuden toimittaminen

1. Vakuudet asettavan vastapuolen on toimitettava vaihtuva vakuus

a) edellä 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti määritetyn laskentapäivän saman pankkipäivän aikana;

b) jos 2 kohdan edellytykset täyttyvät, kahden 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti määritetyn laskentapäivän pankkipäivän aikana.

2. Vaihtuvan vakuuden toimittamista 1 kohdan b alakohdan mukaisesti voidaan soveltaa vain seuraaviin:

a) nettoutusryhmiin, jotka koostuvat johdannaissopimuksista, joihin ei sovelleta tämän asetuksen mukaisia alkuvakuusvaatimuksia, kun asettava vastapuoli on toimittanut vaihtuvan vakuuden laskentapäivänä tai ennen sitä vakuuden ennakkomäärän, joka on hyväksyttävä, joka lasketaan samalla tavalla kuin alkuvakuudet 15 artiklan mukaisesti ja jota varten vastaanottava vastapuoli on käyttänyt riskivakuusjaksoa ainakin yhtä monta päivää kuin on laskentapäivän ja keräyspäivän välissä, kyseiset päivät mukaan luettuina;

b) nettoutusryhmiin, jotka koostuvat sopimuksista, joihin sovelletaan tämän asetuksen mukaisesti alkuvakuusvaatimuksia, kun alkuvakuutta on mukautettu jollakin seuraavista tavoista:

i) pidentämällä 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua riskivakuusjaksoa niiden päivien määrällä, jotka ovat 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti määritetyn laskentapäivän ja tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti määritetyn keräyspäivän välissä, kyseiset päivät mukaan luettuina;

ii) kasvattamalla alkuvakuutta, joka on laskettu 11 artiklassa tarkoitetulla standardimenetelmällä käyttäen asianmukaista menetelmää, joka ottaa huomioon riskivakuusjakson, jota on pidennetty niiden päivien määrällä, jotka ovat 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti määritetyn laskentapäivän ja tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti määritetyn keräyspäivän välissä, kyseiset päivät mukaan luettuina.

Jos kahden vastapuolen välillä ei ole käytössä menettelyä erottelun suorittamiseksi, voivat kyseiset vastapuolet kuitata toimitettavat määrät a alakohtaa sovellettaessa.

3. Mikäli toimitettavan vaihtuvan vakuuden määrästä ilmenee erimielisyyttä, vastapuolten on toimitettava 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa vähintään se osuus vaihtuvasta vakuudesta, jota erimielisyys ei koske.

13 artikla

Alkuvakuuden toimittaminen

1. Asettavan vastapuolen on toimitettava alkuvakuus 5 jakson mukaisesti.

2. Vakuudet asettavan vastapuolen on toimitettava alkuvakuus 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti määritetyn laskentapäivän saman pankkipäivän aikana.

3. Mikäli toimitettavan alkuvakuuden määrästä ilmenee erimielisyyttä, vastapuolten on toimitettava vähintään se osuus vaihtuvasta vakuudesta, jota erimielisyys ei koske, 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti määritetyn laskentapäivän saman pankkipäivän aikana.

4 JAKSO

Alkuvakuusmallit

14 artikla

Yleiset vaatimukset

1. Kun vastapuoli käyttää alkuvakuusmallia, mallin kehittäjinä voivat olla vastapuolista toinen tai molemmat taikka kolmas osapuoli.

Kun vastapuoli käyttää kolmannen osapuolen kehittämää alkuvakuusmallia, vastapuolen vastuu säilyy sen varmistamisesta, että malli on tässä jaksossa tarkoitettujen vaatimusten mukainen.

2. Alkuvakuusmallit on kehitettävä siten, että ne kattavat kaikki nettoutusryhmään kuuluvan OTC-johdannaissopimuksen, jota ei määritetä keskusvastapuolessa, tekemisestä johtuvat merkittävät riskit, mukaan luettuina luonne, laajuus ja monimuotoisuus, ja niiden on täytettävä seuraavat edellytykset:

a) mallissa otetaan huomioon riskitekijät, jotka vastaavat yksittäisiä valuuttoja, joissa nettoutusryhmän sopimukset on ilmoitettu;

b) mallissa otetaan huomioon korkoriskitekijät, jotka vastaavat yksittäisiä valuuttoja, joissa sopimukset on ilmoitettu;

c) korkokäyrä jaetaan vähintään kuuteen maturiteettiluokkaan tärkeimpien valuuttojen ja markkinoiden olennaista korkoriskiä mitattaessa;

d) malli kattaa eri korkokäyrien ja maturiteettiluokkien välisestä liikkeestä johtuvan riskin;

e) mallissa on erilliset riskitekijät ainakin jokaiselle osakkeelle, osakeindeksille, hyödykkeelle tai hyödykeindeksille, joka on merkittävä kyseisille sopimuksille;

f) mallissa otetaan huomioon riski, joka todenmukaisissa markkinaskenaarioissa aiheutuu likviditeetiltään heikommista positioista ja positioista, joilla hintojen läpinäkyvyys on rajoitettu;

g) mallissa otetaan huomioon riski, jota mallin muut piirteet eivät kata ja jotka aiheutuvat johdannaissopimuksista, kun kohde-etuutena oleva omaisuusluokka on laina;

h) mallissa otetaan huomioon samankaltaisten mutta epäidenttisten riskitekijöiden muutoksista johtuva riski ja maturiteettieroista aiheutuva arvonmuutosten riski;

i) mallissa otetaan huomioon keskeiset epälineaariset riippuvuudet;

j) mallissa on toteutumatestauksessa käytetyt menetelmät, jotka sisältävät mallin suorituskyvyn tilastolliset testit;

k) mallissa määritetään, mitkä tapahtumat käynnistävät mallin muuttamisen, kalibroinnin tai muun korjaavan toimenpiteen.

3. Riskienhallintamenettelyillä, joihin viitataan 2 artiklan 1 kohdassa, on varmistettava, että mallin suorituskykyä valvotaan jatkuvasti muun muassa vähintään joka kolmas kuukausi suoritettavan mallin toteutumatestauksen avulla.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa toteutumatestauksen on sisällettävä vertailu mallin tuottamien arvojen ja nettoutusryhmän OTC-johdannaissopimusten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, toteutuneiden markkina-arvojen välillä.

4. Riskienhallintamenettelyillä, joihin viitataan 2 artiklan 1 kohdassa, on katettava toteutumatestauksessa käytetyt menetelmät, suorituskyvyn tilastolliset testit mukaan luettuina.

5. Riskienhallintamenettelyissä, joihin viitataan 2 artiklan 1 kohdassa, on kuvattava ne toteutumatestauksen tulokset, jotka johtaisivat mallin muuttamiseen, kalibrointiin tai muuhun korjaavaan toimenpiteeseen.

6. Riskienhallintamenettelyissä, joihin viitataan 2 artiklan 1 kohdassa, on varmistettava, että vastapuolet säilyttävät 3 kohdassa tarkoitetun toteutumatestauksen tulokset.

7. Vastapuolten on toimitettava kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen alkuvakuusmallin tietyn arvon laskemisen selittämiseksi toiselle vastapuolelle siten, että asiaa tunteva kolmas osapuoli voi tarkistaa laskelman.

8. Alkuvakuusmallissa on huolellisesti otettava huomioon parametrien epävarmuus, perusriski ja tietojen laatu.

15 artikla

Luottamusväli ja riskivakuusjakso

1. Nettoutusryhmään kuuluvien OTC-johdannaissopimusten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, arvojen oletetun vaihtelun on perustuttava 99 prosentin yksisuuntaiseen luottamusväliin 10 päivän riskivakuusjakson aikana silloin, kun alkuvakuuksien laskentaan käytetään alkuvakuuksien laskentamallia.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun riskivakuusjakson, jota tarvitaan alkuvakuuden laskennassa alkuvakuusmallia käyttäen, on sisällettävä

a) se ajanjakso, joka voi kulua alkuvakuuden viimeksi suoritetusta vaihdosta vastapuolen maksukyvyttömyyteen;

b) arvioitu ajanjakso, joka on tarpeen kunkin nettoutusryhmän OTC-johdannaissopimuksen, jota ei määritetä keskusvastapuolessa, korvaamiseksi tai niistä johtuvilta riskeiltä suojautumiseksi, ottaen huomioon sen markkinan likviditeettitaso, jolla näillä sopimustyypeillä käydään kauppaa, sekä OTC-johdannaissopimusten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, kokonaisvolyymi kyseisellä markkinalla ja kyseisen markkinan osallistujien määrä.

16 artikla

Mallin parametrien kalibrointi

1. Alkuvakuusmalleissa käytetyt parametrit on kalibroitava vähintään kolmen ja enintään viiden vuoden ajalta kerättyjen aikaisempien tietojen perusteella, ja se on tehtävä vähintään kerran vuodessa.

2. Alkuvakuusmalleissa käytettyjen parametrien kalibroinnissa käytettyihin tietoihin on kuuluttava viimeisin yhtäjaksoinen ajanjakso, joka alkaa siitä päivästä, jolloin 1 kohdassa tarkoitettu kalibrointi suoritetaan, ja vähintään 25 prosentin kyseisistä tiedoista on edustettava vaikean rahoitustilanteen ajanjaksoa.

3. Jos 2 kohdassa tarkoitettu vaikean rahoitustilanteen ajanjaksoa koskeva tieto ei muodosta yli 25:tä prosenttia alkuvakuusmallissa käytetyistä tiedoista, 1 kohdassa tarkoitettujen aikaisempien tietojen vanhin osa on korvattava vaikean rahoitustilanteen ajanjaksolta olevilla tiedoilla, kunnes vaikean rahoitustilanteen ajanjaksoa koskevien tietojen osuus on vähintään 25 prosenttia kaikista alkuvakuuteen perustuvassa mallissa käytetyistä tiedoista.

4. Vaikean rahoitustilanteen ajanjakso, jota käytetään parametrien kalibrointiin, on tunnistettava ja sitä on sovellettava erikseen vähintään jokaista 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua omaisuusluokkaa kohden.

5. Parametrit on kalibroitava käyttäen yhtäläisesti painotettuja tietoja.

6. Parametrit voidaan kalibroida 15 artiklan mukaisesti määriteltyjä riskivakuusjaksoja lyhyemmille ajanjaksoille. Jos käytetään lyhyempiä ajanjaksoja, parametrit on mukautettava kyseisen riskivakuusjakson mukaisiksi asianmukaista menetelmää käyttäen.

7. Vastapuolilla on oltava kirjalliset menettelyohjeet, joilla kuvataan olosuhteet, joiden vallitessa tarvitaan tiheämpää kalibrointia.

8. Vastapuolten on vahvistettava menettelyt, joilla mukautetaan vaihdettavien vakuuksien arvoja, koska parametrit ovat muuttuneet markkinaolosuhteissa ilmenneiden muutosten vuoksi. Menettelyjen on oltava sellaisia, että vastapuolet voivat niiden avulla vaihtaa ylimääräisiä alkuvakuuksia parametrien muutoksen vuoksi ajanjaksolla, jonka pituus on yhden ja 30 pankkipäivän välillä.

9. Vastapuolten on otettava käyttöön menettelyt, jotka koskevat mallissa 1 kohdan mukaisesti käytettyjen tietojen laatua, mukaan luettuna asianmukaisten tiedon toimittajien valitseminen ja kyseisen tiedon interpolointi.

10. Alkuvakuusmalleja varten käytettävistä tiedoista voidaan käyttää arvioita vain, jos seuraavista ehdoista molemmat täyttyvät:

a) saatavilla oleva tieto ei ole riittävää tai se ei kuvaa OTC-johdannaissopimuksen tai OTC-johdannaissopimusten salkun todellista volatiliteettia nettoutusryhmässä;

b) arviot johtavat maltillisiin vakuuksien tasoihin.

17 artikla

Hajauttaminen, suojautuminen ja riskien kattaminen kohde-etuusluokissa

1. Alkuvakuusmallit voivat sisältää vain samaan nettoutusryhmään kuuluvia OTC-johdannaissopimuksia, joita ei määritetä keskusvastapuolessa. Alkuvakuusmalleissa voi olla määräyksiä saman nettoutusryhmän sopimuksista aiheutuvien riskien hajauttamisesta, niiltä suojautumisesta ja niiden kattamisesta, edellyttäen, että hajauttaminen, suojautuminen tai riskien kattaminen suoritetaan saman 2 kohdassa tarkoitetun kohde-etuutena olevan omaisuusluokan sisällä.

2. Edellä 1 kohtaa sovellettaessa hajauttaminen, suojautuminen tai riskien kattaminen voidaan suorittaa vain seuraavissa kohde-etuutena olevissa omaisuusluokissa:

a) korot, valuutta ja inflaatio;

b) oma pääoma;

c) luotto;

d) hyödykkeet ja kulta;

e) muu.

18 artikla

Laadulliset vaatimukset

1. Vastapuolten on otettava käyttöön sisäinen hallintomenettely alkuvakuusmallin asianmukaisuuden valvomiseksi jatkuvasti ottaen huomioon kaikki seuraavat seikat:

a) mallin ensimmäisen validoinnin suorittavat soveltuvan pätevyyden omaavat henkilöt, jotka ovat mallin kehittäneistä henkilöistä riippumattomia;

b) seurantavalidointi suoritetaan aina, kun alkuvakuusmalliin tehdään merkittävä muutos ja vähintään kerran vuodessa;

c) säännöllisessä tarkastusmenettelyssä arvioidaan seuraavat seikat:

i) tietolähteiden eheys ja luotettavuus;

ii) mallin soveltamisessa käytetty johdon tietojärjestelmä;

iii) käytettyjen tietojen tarkkuus ja aukottomuus;

iv) volatiliteetti- ja korrelaatio-oletusten tarkkuus ja asianmukaisuus.

2. Edellä 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin alkuvakuusmalleihin liittyvien riskienhallintamenettelyjen dokumentaation on täytettävä seuraavat edellytykset:

a) se mahdollistaa sen, että asioihin perehtynyt kolmas osapuoli ymmärtää alkuvakuusmallin rakenteen ja toiminnalliset yksityiskohdat;

b) se sisältää alkuvakuusmallin keskeiset oletukset ja rajoitukset;

c) se määrittää olosuhteet, joissa alkuvakuusmallin olettamat eivät enää ole päteviä.

3. Vastapuolten on dokumentoitava kaikki alkuvakuusmalliin tehdyt muutokset. Dokumentoinnissa on myös esitettävä 1 kohdassa tarkoitetun ja muutosten jälkeen tehdyn validoinnin tulokset.

5 JAKSO

Vakuuksien hallinta ja erottelu

19 artikla

Vakuuksien hallinta ja erottelu

1. Edellä 2 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen menettelyjen on sisällettävä seuraavat:

a) vakuuden päivittäinen arvostaminen 6 jakson mukaisesti;

b) oikeudelliset järjestelyt ja vakuuksien hallintarakenne, joka sallii pääsyn vastaanotettuun vakuuteen, kun se on kolmannen osapuolen hallussa;

c) vakuutta säilytetään säilytystileillä, joihin maksukyvyttömyydellä ei ole vaikutusta, kun alkuvakuus on vakuuden toimittaneen tahon hallussa;

d) muina kuin käteisvaroina olevaa alkuvakuutta ylläpidetään 3 ja 4 kohdan mukaisesti;

e) alkuvakuudeksi kerättyjä käteisvaroja pidetään käteistileillä keskuspankeissa tai luottolaitoksissa, jotka täyttävät kaikki seuraavat ehdot:

i) ne ovat saaneet toimiluvan direktiivin 2013/36/EU mukaisesti tai ne ovat saaneet toimiluvan kolmannessa maassa, jonka valvonta- ja sääntelyjärjestelyjen on todettu asetuksen (EU) N:o 575/2013 142 artiklan 2 kohdan mukaisesti olevan samanlaiset;

ii) ne eivät ole vakuudet asettavia tai vastaanottavia vastapuolia, eivätkä ne kuulu samaan konserniin kummankaan vastapuolen kanssa;

f) käyttämättömän vakuuden saatavillaolo maksukyvyttömän vastapuolen pesänhoitajalle tai muulle maksukyvyttömyyttä hoitavalle asiamiehelle;

g) alkuvakuus on vapaasti siirrettävissä vakuudet asettavalle vastapuolelle kohtuullisessa ajassa vastaanottavan vastapuolen maksukyvyttömyyden sattuessa;

h) muina kuin käteisvaroina olevat vakuudet ovat siirrettävissä ilman muita lainsäädännöllisiä tai oikeudellisia rajoitteita tai kolmannen osapuolen vaatimuksia (vastaanottavan vastapuolen pesänselvittäjän tai kolmantena osapuolena olevan säilytysyhteisön vaatimukset mukaan luettuina) kuin panttioikeus säilytystileistä aiheutuneihin maksuihin ja kuluihin ja panttioikeus, joka säännönmukaisesti asetetaan kaikkiin arvopapereihin määritysjärjestelmässä, jossa kyseistä vakuutta voidaan pitää;

i) käyttämätön vakuus palautetaan vakuudet asettavalle vastapuolelle täysimääräisenä, poislukien maksut ja kulut, jotka ovat aiheutuneet vakuuden keräys- ja hallintamenettelystä.

2. Alkuvakuutena tai vaihtuvana vakuutena kirjattu vakuus voidaan korvata vaihtoehtoisella vakuudella, jos kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:

a) korvaaminen tehdään 3 artiklassa tarkoitetun vastapuolten tekemän sopimuksen mukaisesti;

b) vaihtoehtoinen vakuus on 2 jakson mukaisesti hyväksyttävä;

c) vaihtoehtoisen vakuuden arvo riittää kattamaan kaikki vakuusvaatimukset mahdollisen aliarvostuksen jälkeen.

3. Alkuvakuus on suojattava keräävän vastapuolen maksukyvyttömyydeltä erottelemalla se käyttäen seuraavista menetelmistä molempia tai vain toista:

a) kirjattuna kolmannen osapuolen vakuudenhaltijan tai säilytysyhteisön kirjanpitoon;

b) muilla oikeudellisesti sitovilla järjestelyillä;

4. Vastapuolten on varmistettava, että alkuvakuutena vaihdettu muuna kuin käteisvaroina oleva vakuus erotellaan seuraavasti:

a) jos vakuus on vastaanottavan vastapuolen hallussa omistukseen perustuen, se erotellaan vastaanottavan vastapuolen muusta omaisuudesta;

b) jos vakuus on vakuudet asettavan vastapuolen hallussa muuhun kuin omistukseen perustuen, se erotellaan vakuudet asettavan vastapuolen muusta omaisuudesta;

c) jos vakuus on kirjattuna säilytysyhteisön tai toisen kolmannen osapuolen vakuudenhaltijan kirjanpitoon, se erotellaan kyseisen kolmannen osapuolen vakuudenhaltijan tai säilytysyhteisön omaisuudesta.

5. Jos muuna kuin käteisvaroina oleva vakuus on vastaanottavan vastapuolen, kolmannen osapuolen vakuudenhaltijan tai säilytysyhteisön hallussa, vakuudet keräävän vastapuolen on aina tarjottava vakuudet asettavalle vastapuolelle mahdollisuus erotella sen vakuus muiden vakuudet asettavien vastapuolten omaisuuseristä.

6. Vastapuolten on tehtävä riippumaton oikeudellinen tarkastelu varmistaakseen, että erottelujärjestelyt täyttävät 1 kohdan g alakohdassa sekä 3, 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut vaatimukset. Kyseisen oikeudellisen tarkastelun toteuttajan on oltava joko riippumaton sisäinen yksikkö tai riippumaton kolmas osapuoli.

7. Vastapuolten on toimitettava näyttöä 6 kohdan vaatimusten mukaisuutta valvoville toimivaltaisille viranomaisille kuhunkin asianomaiseen lainkäyttöalueeseen liittyen, ja niiden on toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä annettava toimintaohjeita, joilla varmistetaan vaatimustenmukaisuuden jatkuva arviointi.

8. Sovellettaessa 1 kohdan e alakohtaa vastapuolten on arvioitava siinä tarkoitetun luottolaitoksen luottoluokka käyttämällä menetelmää, joka ei perustu pelkästään tai mekaanisesti ulkoisiin luottokelpoisuuden arviointeihin.

20 artikla

Kerättyjen alkuvakuuksien käsittely

1. Vastaanottava vastapuoli ei saa edelleenpantata tai muuten käyttää uudelleen alkuvakuutena kerättyä vakuutta.

2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, kolmannen osapuolen vakuudenhaltija voi käyttää käteisvaroina vastaanottamansa alkuvakuuden uudelleen sijoittamiseen.

6 JAKSO

Vakuuden arvostaminen

21 artikla

Vakuuden mukautetun arvon laskenta

1. Vastapuolten on mukautettava kerätyn vakuuden arvoa liitteessä II vahvistetun menetelmän mukaisesti tai 22 artiklassa säädetyn omia volatiliteettiestimaatteja käyttävän menetelmän mukaisesti.

2. Kun vastapuolet mukauttavat vakuuden arvoa 1 kohdan nojalla, ne voivat jättää huomiotta valuuttakurssiriskin, joka johtuu sellaisten valuuttojen positioista, joita koskee valtioiden välinen oikeudellisesti sitova sopimus, jonka tarkoituksena on vähentää kyseisen valuutan vaihtelua suhteessa muihin samalla sopimuksella katettuihin valuuttoihin.

22 artikla

Vakuuden mukautetun arvon omat estimaatit

1. Vastapuolten on mukautettava kerätyn vakuuden arvoa käyttämällä omia volatiliteettiestimaatteja liitteen III mukaisesti.

2. Vastapuolten on päivitettävä tietonsa ja laskettava 21 artiklassa tarkoitetut omat volatiliteettiestimaattinsa aina, kun markkinahintojen volatiliteetti muuttuu olennaisesti ja vähintään neljännesvuosittain.

3. Edellä 2 kohtaa sovellettaessa vastapuolten on määritettävä ennalta volatiliteetin tasot, jotka käynnistävät liitteessä III tarkoitettujen aliarvostusten uudelleenlaskennan.

4. Edellä 2 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettuihin menettelyihin on sisällytettävä toimintatapoja, joilla voidaan seurata omien volatiliteettiestimaattien laskentaa ja saatujen estimaattien integroimista vastapuolen riskienhallintamenettelyyn.

5. Edellä 4 kohdassa tarkoitettujen toimintaohjeiden on oltava sellaisen säännöllisen sisäisen tarkastelun kohteena, joka sisältää seuraavat seikat:

a) vähintään kerran vuodessa suoritettava estimaattien integrointi vastapuolen riskienhallintamenettelyyn;

b) estimoitujen aliarvostusten integrointi päivittäiseen riskienhallintaan;

c) estimaattien laskentaprosessissa tapahtuneiden merkittävien muutosten validointi;

d) estimaattien laskennan perustana olevien tietolähteiden johdonmukaisuuden, oikea-aikaisuuden ja luotettavuuden todentaminen;

e) volatiliteettioletusten paikkansapitävyys ja tarkoituksenmukaisuus.

6. Edellä 5 kohdassa tarkoitettu tarkastelu on suoritettava säännöllisesti vastapuolen sisäisen tarkastuksen prosessissa.

II LUKU

RISKIENHALLINTAMENETTELYJÄ KOSKEVAT ERITYSSÄÄNNÖKSET

1 JAKSO

Vapautukset

23 artikla

Luottolaitoksena luvan saaneet keskusvastapuolet

24 artikla

Finanssialan ulkopuoliset vastapuolet ja kolmannen maan vastapuolet

Poiketen siitä, mitä 2 artiklan 2 kohdassa säädetään, vastapuolet voivat edellyttää riskienhallintamenettelyissään, ettei sellaisia vakuuksia vaihdeta, jotka liittyvät OTC-johdannaissopimuksiin, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, jotka on tehty sellaisten finanssialan ulkopuolisten vastapuolten kanssa, jotka eivät täytä asetuksen (EU) N:o 648/2012 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan vaatimuksia, tai sellaisten kolmanteen maahan sijoittautuneiden muiden kuin rahoitusalan yhteisöjen kanssa, jotka eivät täyttäisi asetuksen (EU) N:o 648/2012 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan vaatimuksia, jos ne olisivat sijoittautuneet unioniin.

25 artikla

Siirron vähimmäismäärä

1. Poiketen siitä, mitä 2 artiklan 2 kohdassa säädetään, vastapuolet voivat edellyttää riskienhallintamenettelyissään, ettei vakuuksia kerätä vastapuolelta, kun viimeksi kerätty vakuuden määrä on enintään vastapuolten sopiman määrän suuruinen, jäljempänä ’siirron vähimmäismäärä’.

Siirron vähimmäismäärä saa olla enintään 500 000 euroa tai vastaava summa muussa valuutassa.

2. Kun vastapuolet tekevät sopimuksen siirron vähimmäismäärästä, siirrettävän vakuuden määrä lasketaan seuraavien tekijöiden summana:

a) edellä 10 artiklan mukaisesti laskettu viimeksi kerätyn vaihtuvan vakuuden määrä, sisältäen vakuuden ylijäämän;

b) edellä 11 artiklan mukaisesti laskettu viimeksi kerätyn alkuvakuuden määrä, sisältäen vakuuden ylijäämän;

3. Kun siirrettävän vakuuden määrä ylittää vastapuolten sopiman siirron vähimmäismäärän, vastaanottavan vastapuolen on kerättävä vakuuden täysi määrä vähentämättä siirron vähimmäismäärää.

4. Vastapuolet voivat sopia erillisistä siirron vähimmäismääristä alkuvakuudelle ja vaihtuvalle vakuudelle, jos siirron vähimmäismäärien yhteismäärä on enintään 500 000 euroa tai vastaava summa muussa valuutassa.

5. Kun vastapuolet sopivat erillisistä siirron vähimmäismääristä 4 kohdan mukaisesti, vastaanottavan vastapuolen on kerättävä alkuvakuuden tai vaihtuvan vakuuden koko määrä ilman, että se vähentää siirron vähimmäismääriä, kun siirrettävän alkuvakuuden tai vaihtuvan vakuuden määrä ylittää siirron vähimmäismäärän.

26 artikla

Vakuuslaskenta kolmannen maan vastapuolten kanssa

Kun vastapuolella on kotipaikka kolmannessa maassa, vastapuolet voivat laskea vakuuksia sellaisen nettoutusryhmän perusteella, joka sisältää seuraavia sopimustyyppejä:

a) OTC-johdannaissopimukset, joita ei määritetä keskusvastapuolessa ja joita tämän asetuksen vakuusvaatimukset koskevat;

b) sopimukset, jotka täyttävät molemmat seuraavista ehdoista:

i) kolmannessa maassa kotipaikkaansa pitävään vastapuoleen sovellettava sääntelyjärjestelmä tunnistaa ne OTC-johdannaissopimuksiksi, joita ei määritetä keskusvastapuolessa;

ii) kolmannessa maassa kotipaikkaansa pitävään vastapuoleen sovellettavan sääntelyjärjestelmän vakuuksia koskevat säännöt koskevat niitä.

2 JAKSO

Alkuvakuuden tason laskentaa koskevat vapautukset

27 artikla

Valuuttasopimukset

Poiketen siitä, mitä 2 artiklan 2 kohdassa säädetään, vastapuolet voivat edellyttää riskienhallintamenettelyissä, ettei alkuvakuuksia kerätä seuraavissa tilanteissa:

a) kohde-etuus luovuttamalla toteutettavat OTC-johdannaissopimukset, joissa on kyse ainoastaan kahden eri valuutan vaihtamisesta tiettynä tulevana päivänä kiinteällä kurssilla, josta on sovittu vaihtoa koskevan sopimuksen kaupantekopäivänä (’valuuttatermiinisopimus’);

b) kohde-etuus luovuttamalla toteutettavat OTC-johdannaissopimukset, joissa on kyse ainoastaan kahden eri valuutan vaihtamisesta tiettynä tulevana päivänä kiinteällä kurssilla, josta on sovittu vaihtoa koskevan sopimuksen kaupantekopäivänä, ja näiden kahden valuutan vaihtamisesta takaisin myöhemmin kiinteällä kurssilla, josta on myös sovittu vaihtoa koskevan sopimuksen kaupantekopäivänä (’valuutanvaihtosopimus’);

c) sellaisten OTC-johdannaissopimusten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, pääoman vaihtaminen, joiden mukaan vastapuolet vaihtavat ainoastaan pääoman ja yhtä valuuttaa koskevat pääoman korot sekä korot toisessa valuutassa tiettyinä ajankohtina ja määritellyn kaavan mukaisesti (’koron- ja valuutanvaihtosopimus’).

28 artikla

Nimellismäärään perustuva kynnysarvo

1. Poiketen siitä, mitä 2 artiklan 2 kohdassa säädetään, vastapuolet voivat edellyttää riskienhallintamenettelyissä, ettei alkuvakuuksia kerätä uusista OTC-johdannaissopimuksista, jotka on tehty kalenterivuoden aikana, jos toisen vastapuolen yhteenlaskettu OTC-johdannaissopimusten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, edellisen vuoden maalis-, huhti- ja toukokuun yhteenlaskettu kuukauden lopun keskimääräinen nimellismäärä on alle 8 miljardia euroa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu yhteenlaskettu kuukauden lopun keskimääräinen nimellismäärä lasketaan vastapuolen tasolla tai konsernitasolla, jos vastapuoli kuuluu konserniin.

2. Kun vastapuoli kuuluu konserniin, konsernin yhteenlasketun kuukauden lopun keskimääräisen nimellismäärän laskentaan on sisällytettävä kaikki konsernin OTC-johdannaissopimukset, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, ja konsernin sisäiset OTC-johdannaissopimukset, joita ei määritetä keskusvastapuolessa.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa OTC-johdannaissopimukset, jotka ovat konsernin sisäisiä transaktioita, otetaan huomioon vain kerran.

3. Direktiivin 2009/65/EY mukaisesti toimiluvan saaneita yhteissijoitusyrityksiä ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU ( 2 ) mukaisesti toimiluvan saaneita tai rekisteröityjä vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien hoitamia vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja pidetään erillisinä yksiköinä ja niitä kohdellaan erillään 1 kohdassa tarkoitettuja kynnysarvoja sovellettaessa, kun seuraavat ehdot täyttyvät:

a) rahastot ovat selkeästi eroteltuja omaisuuserien muodostamia pooleja rahaston maksukyvyttömyyttä tai konkurssia varten;

b) eroteltuihin omaisuuserien muodostamiin pooleihin ei kohdistu muiden sijoitusrahastojen tai niiden hoitajien vakuuksia, takauksia eikä muutakaan rahoitustukea.

29 artikla

Alkuvakuuden määriin perustuva kynnysarvo

1. Poiketen siitä, mitä 2 artiklan 2 kohdassa säädetään, vastapuolet voivat edellyttää riskienhallintamenettelyissä, että kerättävää alkuvakuutta vähennetään määrällä, joka on enintään 50 miljoonaa euroa tämän kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja 10 miljoonaa euroa c alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa, kun

a) kumpikaan vastapuoli ei kuulu konserniin;

b) vastapuolet kuuluvat eri konserneihin;

c) molemmat vastapuolet kuuluvat samaan konserniin.

2. Jos vastapuoli ei kerää alkuvakuuksia 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin riskienhallintamenettelyihin on sisällytettävä määräyksiä siitä, että konsernitasolla valvotaan kynnysarvon ylittymistä ja että konsernin vastuista kullekin saman konsernin vastapuolelle kuuluvat asianmukaiset tallenteet säilytetään.

3. Direktiivin 2009/65/EY mukaisesti toimiluvan saaneita yhteissijoitusyrityksiä ja direktiivin 2011/61/EU mukaisesti toimiluvan saaneita tai rekisteröityjä vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien hoitamia vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja pidetään erillisinä yksiköinä ja niitä kohdellaan erillään 1 kohdassa tarkoitettuja kynnysarvoja sovellettaessa, kun seuraavat ehdot täyttyvät:

a) rahastot ovat selkeästi eroteltuja omaisuuserien muodostamia pooleja rahaston maksukyvyttömyyttä tai konkurssia varten;

b) eroteltuihin omaisuuserien muodostamiin pooleihin ei kohdistu muiden sijoitusrahastojen tai niiden hoitajien vakuuksia, takauksia eikä muutakaan rahoitustukea.

3 JAKSO

Vapautukset vaatimuksesta kirjata tai kerätä alkuvakuus tai vaihtuva vakuus

30 artikla

Suojaustarkoituksessa katettuihin joukkolainoihin liittyvien johdannaisten käsittely

1. Poiketen siitä, mitä 2 artiklan 2 kohdassa säädetään, ja kun 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, vastapuolet voivat määrätä riskienhallintamenettelyissä katettujen joukkolainojen yhteydessä tehdyistä OTC-johdannaissopimuksista seuraavaa:

a) vaihtuvaa vakuutta ei kirjata katetun joukkolainan liikkeeseenlaskijalle tai katepooliin, vaan se kerätään vastapuoleltaan käteisvaroina ja palautetaan määrättynä aikana vastapuolelleen;

b) alkuvakuutta ei kirjata eikä kerätä.

2. Edellä 1 kohtaa sovelletaan, jos kaikki seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

a) OTC-johdannaissopimusta ei päätetä katetun joukkolainan liikkeeseenlaskijan tai katepoolin kriisinratkaisu- tai maksukyvyttömyystilanteessa;

b) katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskijoiden tai katettujen joukkolainojen katepoolien kanssa tehdyn OTC-johdannaissopimuksen vastapuolella on vähintään sama etuoikeusasema kuin katettujen joukkolainojen haltijoilla, paitsi jos katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskijoiden tai katettujen joukkolainojen katepoolien kanssa tehdyn OTC-johdannaissopimuksen vastapuoli on maksukyvytön tai asianomainen osapuoli taikka luopuu samasta etuoikeusasemasta;

c) OTC-johdannaissopimus on merkitty tai kirjattu katetun joukkolainan katepooliin katettuja joukkolainoja koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

d) OTC-johdannaissopimusta käytetään ainoastaan suojaamaan katepoolin korko- tai valuuttapoikkeamat katetun joukkolainan yhteydessä;

e) nettoutusryhmä ei sisällä OTC-johdannaissopimuksia, jotka eivät liity katetun joukkolainan katepooliin;

f) katettu joukkolaina, johon OTC-johdannaissopimus liittyy, täyttää asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan vaatimukset;

g) katettuun joukkolainaan, johon OTC-johdannaissopimus liittyy, sovelletaan vähintään 102 prosentin vakuuden asettamista koskevaa lakisääteistä vaatimusta.

31 artikla

Johdannaisten käsittely kolmansien maiden vastapuolten kanssa, kun nettoutussopimusten oikeudellista täytäntöönpanokelpoisuutta tai vakuuden suojelua ei voida varmistaa

1. Poiketen siitä, mitä 2 artiklan 2 kohdassa säädetään, unioniin sijoittautuneet vastapuolet voivat edellyttää riskienhallintamenettelyissä, ettei vaihtuvia vakuuksia ja alkuvakuuksia edellytetä asetettavan sellaisia OTC-johdannaissopimuksia varten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa ja jotka on tehty sellaisiin kolmansiin maihin sijoittautuneiden vastapuolten kanssa, joihin sovelletaan jotakin seuraavista:

a) edellä 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu oikeudellinen tarkastelu vahvistaa, ettei nettoutussopimusta ja vakuuksien vaihtosopimusta, jos sellainen on käytössä, voida varmuudella panna oikeudellisesti täytäntöön kaikkina aikoina;

b) edellä 19 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu oikeudellinen tarkastelu vahvistaa, ettei 19 artiklan 3, 4 ja 5 kohdassa tarkoitettuja erottelua koskevia vaatimuksia voida täyttää.

Sovellettaessa ensimmäistä alakohtaa unioniin sijoittautuneiden vastapuolten on kerättävä vakuudet bruttoperusteisesti.

2. Poiketen siitä, mitä 2 artiklan 2 kohdassa säädetään, unioniin sijoittautuneet vastapuolet voivat edellyttää riskienhallintamenettelyissä, ettei vaihtuvia vakuuksia ja alkuvakuuksia edellytetä kirjattavan tai kerättävän sellaisia sopimuksia varten, jotka on tehty sellaisiin kolmansiin maihin sijoittautuneiden vastapuolten kanssa, jotka täyttävät kaikki seuraavat ehdot:

a) niihin sovelletaan 1 kohdan a ja tapauksen mukaan b alakohtaa;

b) oikeudelliset tarkastelut, joihin viitataan 1 kohdan a ja b alakohdassa, vahvistavat, ettei vakuuden kerääminen tämän asetuksen mukaisesti ole mahdollista edes bruttoperusteisesti;

c) suhdeluku, joka lasketaan 3 kohdan mukaisesti, on alle 2,5 prosenttia.

3. Edellä 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettu suhdeluku saadaan, kun tämän kohdan a alakohdasta saatava määrä jaetaan b alakohdasta saatavalla määrällä:

a) sen konsernin, johon vastapuoli kuuluu, sellaisten voimassaolevien OTC-johdannaissopimusten nimellismäärien yhteenlaskettu määrä, jotka tehtiin tämän asetuksen voimaantulon jälkeen ja joille ei ole kerätty vakuuksia sellaiseen kolmanteen maahan sijoittautuneilta vastapuolilta, johon 2 kohdan b alakohtaa sovelletaan;

b) sen konsernin, johon vastapuoli kuuluu, kaikkien voimassaolevien OTC-johdannaissopimusten nimellismäärien yhteenlaskettu määrä pois lukien OTC-johdannaissopimukset, jotka ovat konsernin sisäisiä transaktioita.

III LUKU

KONSERNIN SISÄISET JOHDANNAISSOPIMUKSET

1 JAKSO

Menettelyt, joita vastapuolten ja toimivaltaisten viranomaisten on noudatettava konsernin sisäisiä johdannaissopimuksia koskevia vapautuksia hakiessaan

32 artikla

Menettelyt vastapuolille ja toimivaltaisille viranomaisille

1. Vastapuolen toimivaltaiselle viranomaiselle asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 6–10 kohdan nojalla osoittama pyyntö tai ilmoitus katsotaan vastaanotetuksi, kun toimivaltainen viranomainen vastaanottaa kaikki seuraavat tiedot:

a) kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen sen arvioimiseksi, ovatko asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 6, 7, 8, 9 tai 10 kohdan mukaan asetetut edellytykset täyttyneet;

b) komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 149/2013 ( 3 ) 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot ja asiakirjat.

2. Kun toimivaltainen viranomainen katsoo, että tarvitaan lisätietoja sen arvioimiseksi, täyttyvätkö 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut edellytykset, sen on toimitettava kirjallinen tietopyyntö vastapuolelle.

3. Asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 6 kohdan mukainen toimivaltaisen viranomaisen päätös on annettava tiedoksi vastapuolelle kolmen kuukauden kuluessa kaikkien 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta.

4. Kun toimivaltainen viranomainen tekee asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 6, 8 tai 10 kohdan mukaisen myönteisen päätöksen, sen on ilmoitettava mainittu myönteinen päätös vastapuolelle kirjallisesti, ja erityisesti seuraavat seikat on ilmoitettava:

a) onko kyse täydestä vai osittaisesta vapautuksesta;

b) jos kyse on osittaisesta vapautuksesta, sen rajoitukset selkeästi ilmaistuina.

5. Kun toimivaltainen viranomainen tekee asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 6, 8, tai 10 kohdan mukaisen kielteisen päätöksen tai vastustaa mainitun asetuksen 11 artiklan 7 tai 9 kohdan mukaista ilmoitusta, sen on ilmoitettava mainittu kielteinen päätös tai vastalause vastapuolelle kirjallisesti, ja erityisesti seuraavat seikat on ilmoitettava:

a) ne asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 6, 7, 8, 9 tai 10 kohdan edellytykset, jotka eivät täyty;

b) tiivistelmä syistä siihen, miksi kyseisten edellytysten ei katsota täyttyvän.

6. Kun yksi asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 7 kohdan mukaisesti ilmoituksen saanut toimivaltainen viranomainen katsoo, etteivät mainitun asetuksen 11 artiklan 7 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut edellytykset täyty, sen on ilmoitettava toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta.

7. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava finanssialan ulkopuolisille vastapuolille 5 kohdassa tarkoitetusta vastustamisesta kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta.

8. Asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 8 kohdan mukainen toimivaltaisen viranomaisen päätös on annettava tiedoksi unioniin sijoittautuneelle vastapuolelle kolmen kuukauden kuluessa kaikkien 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta.

9. Asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 10 kohdan mukainen finanssialalla toimivan vastapuolen toimivaltaisen viranomaisen päätös on annettava tiedoksi finanssialan ulkopuolisen vastapuolen toimivaltaiselle viranomaiselle kahden kuukauden kuluessa kaikkien 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta ja vastapuolille kolmen kuukauden kuluessa kyseisten tietojen vastaanottamisesta.

10. Vastapuolten, jotka ovat toimittaneet ilmoituksen tai vastaanottaneet asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 6, 7, 8, 9 tai 10 kohdan mukaisen myönteisen päätöksen, on välittömästi ilmoitettava asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille kaikista muutoksista, jotka voivat vaikuttaa mainituissa kohdissa tarkoitettujen edellytysten täyttymiseen soveltuvin osin. Toimivaltainen viranomainen voi vastustaa vapautuksen soveltamista tai perua myönteisen päätöksensä sellaisen muutoksen perusteella, joka voi vaikuttaa edellytysten täyttymiseen.

11. Kun toimivaltainen viranomainen ilmoittaa kielteisestä päätöksestä tai vastustuksesta, asianomainen vastapuoli voi toimittaa toisen pyynnön tai ilmoituksen vain, jos niissä olosuhteissa on tapahtunut olennainen muutos, jotka muodostivat toimivaltaisen viranomaisen päätöksen tai vastustuksen perustan.

2 JAKSO

Konsernin sisäisiä johdannaissopimuksia koskevien vapautusten hakemisessa sovellettavat kriteerit

33 artikla

Nopean omien varojen siirron ja velkojen takaisinmaksun oikeudellisiin esteisiin sovellettavat kriteerit

Oikeudellisen esteen, joka estää asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 5–10 kohdan mukaisen nopean omien varojen siirron tai velkojen takaisinmaksun, katsotaan olevan olemassa, kun ilmenee oikeudellisia todellisia tai ennakoituja rajoituksia, kuten esimerkiksi

a) valuuttasäännöstely;

b) lainsäädännöllinen, hallinnollinen, oikeudellinen tai sopimukseen perustuva järjestely, joka estää keskinäisen rahoitustuen tai vaikuttaa merkittävästi varojen siirtoja konsernin sisällä;

c) jokin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/59/EU ( 4 ) tarkoitetuista varhaisen tilanteeseen puuttumisen, elvytyksen ja kriisinratkaisun edellytyksistä täyttyy, jonka seurauksena toimivaltainen viranomainen ennakoi nopean omien varojen siirron tai velkojen takaisinmaksun estyvän;

d) olemassa olevat vähemmistöosuudet rajoittavat konsernin muodostavien yksiköiden päätöksentekovaltaa;

e) vastapuolen oikeudellisen rakenteen luonne sellaisena kuin se on määritelty sen yhtiöjärjestyksessä, perustamisasiakirjassa ja sisäisissä säännöissä.

34 artikla

Nopean omien varojen siirron tai velkojen takaisinmaksun käytännöllisiin esteisiin sovellettavat kriteerit

Käytännöllisen esteen, joka estää asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 5–10 kohdassa tarkoitetun nopean omien varojen siirron tai velkojen takaisinmaksun, katsotaan olevan olemassa, kun ilmenee käytännöllisiä rajoituksia, kuten esimerkiksi

a) kiinnittämättömiä tai likvidejä omaisuuseriä ei ole sovittuna ajankohtana riittävästi saatavilla asianomaiselle vastapuolelle;

b) luonteeltaan toiminnalliset esteet, jotka tosiasiallisesti viivästyttävät tai estävät siirtoja tai takaisinmaksuja sovittuna ajankohtana.

IV LUKU

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

35 artikla

Siirtymäsäännökset

Asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut vastapuolet voivat jatkaa niiden riskienhallintamenettelyjen soveltamista, joita ne käyttävät tämän asetuksen soveltamisen aloittamispäivänä niihin OTC-johdannaissopimuksiin, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, jotka on tehty 16 päivän elokuuta 2012 ja asiaa koskevan tämän asetuksen soveltamisen aloittamispäivien välillä.

36 artikla

Asetuksen 9 artiklan 2 kohdan, 11 artiklan, 13–18 artiklan, 19 artiklan 1 kohdan c, d ja f alakohdan, 19 artiklan 3 kohdan ja 20 artiklan soveltaminen

1. Edellä 9 artiklan 2 kohtaa, 11 artiklaa, 13–18 artiklaa, 19 artiklan 1 kohdan c, d ja f alakohtaa, 19 artiklan 3 kohtaa ja 20 artiklaa sovelletaan seuraavasti:

a) kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä, kun molempien vastapuolten, tai kun molemmat vastapuolet kuuluvat konserneihin, kunkin konsernin OTC-johdannaissopimusten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, yhteenlaskettu keskimääräinen nimellismäärä on yli 3 000 miljardia euroa;

b) syyskuun 1 päivästä 2017 alkaen, kun molempien vastapuolten, tai kun molemmat vastapuolet kuuluvat konserneihin, kunkin konsernin johdannaisten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, yhteenlaskettu keskimääräinen nimellismäärä on yli 2 250 miljardia euroa;

c) syyskuun 1 päivästä 2018 alkaen, kun molempien vastapuolten, tai kun molemmat vastapuolet kuuluvat konserneihin, kunkin konsernin johdannaisten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, yhteenlaskettu keskimääräinen nimellismäärä on yli 1 500 miljardia euroa;

d) syyskuun 1 päivästä 2019 alkaen, kun molempien vastapuolten, tai kun molemmat vastapuolet kuuluvat konserneihin, kunkin konsernin johdannaisten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, yhteenlaskettu keskimääräinen nimellismäärä on yli 750 miljardia euroa;

e) syyskuun 1 päivästä 2020 alkaen, kun molempien vastapuolten, tai kun molemmat vastapuolet kuuluvat konserneihin, kunkin konsernin johdannaisten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, yhteenlaskettu keskimääräinen nimellismäärä on yli 8 miljardia euroa;

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, kun tämän artiklan 3 kohdan edellytykset täyttyvät, 9 artiklan 2 kohtaa, 11 artiklaa, 13–18 artiklaa, 19 artiklan 1 kohdan c, d ja f alakohtaa, 19 artiklan 3 kohtaa ja 20 artiklaa sovelletaan seuraavasti:

a) kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä alkaen, jos asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi ei ole annettu mainitun asetuksen 13 artiklan 2 kohdan nojalla vastaavuuspäätöstä kyseisen kolmannen maan osalta;

b) seuraavista päivämääristä myöhäisempi, jos asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi on annettu mainitun asetuksen 13 artiklan 2 kohdan nojalla vastaavuuspäätös kyseisen kolmannen maan osalta:

i) neljän kuukauden kuluttua sen päätöksen voimaantulosta, joka on annettu asetuksen (EU) N:o 648/2012 13 artiklan 2 kohdan nojalla mainitun asetuksen 11 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi kyseisen kolmannen maan osalta;

ii) edellä 1 kohdan nojalla määritetty sovellettava päivämäärä.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettua poikkeusta sovelletaan vain silloin, kun OTC-johdannaissopimuksen, jota ei määritetä keskusvastapuolessa, vastapuolet täyttävät kaikki seuraavat edellytykset:

a) yksi vastapuoli on sijoittautunut kolmanteen maahan ja toinen vastapuoli unioniin;

b) kolmanteen maahan sijoittautunut vastapuoli on joko finanssialalla toimiva vastapuoli tai finanssialan ulkopuolinen vastapuoli;

c) unioniin sijoittautunut vastapuoli on jokin seuraavista:

i) finanssialalla toimiva vastapuoli, finanssialan ulkopuolinen vastapuoli, rahoitusalan omistusyhteisö, rahoituslaitos tai oheispalveluyritys, johon sovelletaan asianmukaisia vakavaraisuusvaatimuksia, ja a alakohdassa tarkoitettu kolmanteen maahan sijoittautunut vastapuoli on finanssialalla toimiva vastapuoli;

ii) joko finanssialalla toimiva vastapuoli tai finanssialan ulkopuolinen vastapuoli, ja a alakohdassa tarkoitettu kolmanteen maahan sijoittautunut vastapuoli on finanssialan ulkopuolinen vastapuoli;

d) molemmat vastapuolet sisältyvät kokonaisuudessaan samaan konsolidointiin asetuksen (EU) N:o 648/2012 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

e) molempiin vastapuoliin sovelletaan asianmukaisia keskitettyjä riskien arviointi-, mittaamis- ja valvontamenettelyjä;

f) III luvun edellytykset täyttyvät.

37 artikla

Asetuksen 9 artiklan 1 kohdan sekä 10 ja 12 artiklan soveltaminen

1. Edellä 9 artiklan 1 kohtaa sekä 10 ja 12 artiklaa sovelletaan seuraavasti:

a) kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä, kun molempien vastapuolten, tai kun molemmat vastapuolet kuuluvat konserneihin, kunkin konsernin OTC-johdannaisten, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, yhteenlaskettu keskimääräinen nimellismäärä on yli 3 000 miljardia euroa;

b) seuraavista päiväyksistä myöhäisempi: 1 päivä maaliskuuta 2017 tai yksi kuukausi tämän asetuksen voimaantulopäivästä muiden vastapuolten osalta.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään 27 artiklan a kohdassa tarkoitetuista valuuttatermiinisopimuksista, 9 artiklan 1 kohtaa sekä 10 ja 12 artiklaa sovelletaan seuraavista päivistä aikaisemmasta lähtien:

a) joulukuun 31 päivä 2018, kun b alakohdassa tarkoitettua asetusta ei vielä sovelleta;

b) joitain teknisiä seikkoja, jotka liittyvät rahoitusvälineiden määrittelemiseen kohde-etuus luovuttamalla toteutettavien valuuttatermiinisopimusten yhteydessä määrittävän komission delegoidun asetuksen ( *1 ) soveltamispäivä tai 1 kohdan mukaisesti määritetty päivämäärä sen mukaan, kumpi näistä ajankohdista on myöhäisempi.

▼M1

3. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, kun tämän artiklan 4 kohdan edellytykset täyttyvät, 9 artiklan 1 kohtaa, 10 artiklaa ja 12 artiklaa sovelletaan seuraavasti:

ii) edellä 1 kohdan nojalla määritetty sovellettava päivämäärä.

4. Edellä 3 kohdassa tarkoitettua poikkeusta sovelletaan vain silloin, kun OTC-johdannaissopimuksen, jota ei määritetä keskusvastapuolessa, vastapuolet täyttävät kaikki seuraavat edellytykset:

a) yksi vastapuoli on sijoittautunut kolmanteen maahan ja toinen vastapuoli unioniin;

b) kolmanteen maahan sijoittautunut vastapuoli on joko finanssialalla toimiva vastapuoli tai finanssialan ulkopuolinen vastapuoli;

c) unioniin sijoittautunut vastapuoli on jokin seuraavista:

ii) joko finanssialalla toimiva vastapuoli tai finanssialan ulkopuolinen vastapuoli, ja a alakohdassa tarkoitettu kolmanteen maahan sijoittautunut vastapuoli on finanssialan ulkopuolinen vastapuoli;

d) molemmat vastapuolet sisältyvät kokonaisuudessaan samaan konsolidointiin asetuksen (EU) N:o 648/2012 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

e) molempiin vastapuoliin sovelletaan asianmukaisia keskitettyjä riskien arviointi-, mittaamis- ja valvontamenettelyjä;

f) III luvun edellytykset täyttyvät.

▼B

38 artikla

Erityisiä sopimuksia koskevat soveltamisen aloittamispäivät

1. Poiketen siitä, mitä 36 artiklan 1 kohdassa ja 37 artiklassa säädetään, kaikkiin OTC-johdannaissopimuksiin, joita ei määritetä keskusvastapuolessa ja jotka ovat osakeoptioita tai osakeindeksioptioita, sovelletaan 36 artiklan 1 kohdassa ja 37 artiklassa tarkoitettuja artikloita kolmen vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä alkaen.

2. Poiketen siitä, mitä 36 artiklan 1 kohdassa ja 37 artiklassa säädetään, kun unioniin sijoittautunut vastapuoli tekee OTC-johdannaissopimuksen, jota ei määritetä keskusvastapuolessa, toisen samaan konserniin kuuluvan vastapuolen kanssa, sovelletaan 36 artiklan 1 kohdassa ja 37 artiklassa tarkoitettuja artikloita kyseisten artikloiden mukaisesti tai 4 päivänä heinäkuuta 2017, sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi.

39 artikla

Yhteenlasketun keskimääräisen nimellismäärän laskenta

1. Sovellettaessa 36 ja 37 artiklaa yhteenlaskettu keskimääräinen nimellismäärä lasketaan kaikki seuraavat edellytykset täyttävän yhteenlasketun bruttomääräisen nimellisarvon keskiarvona:

a) se on 36 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen vastapuolten osalta kirjattu maalis- huhti- ja toukokuun viimeisenä pankkipäivänä vuonna 2016;

b) se on kirjattu maalis- huhti- ja toukokuun viimeisenä pankkipäivänä vuosina, jotka on mainittu kussakin 36 artiklan 1 kohdan alakohdassa;

c) se sisältää konsernin kaikki yksiköt;

d) se sisältää konsernin kaikki OTC-johdannaissopimukset, joita ei määritetä keskusvastapuolessa;

e) se sisältää kaikki konsernin sisäiset OTC-johdannaissopimukset, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, ja ottaa laskelmaan kunkin niistä yhden kerran.

2. Edellä 1 kohtaa sovellettaessa direktiivin 2009/65/EY mukaisesti toimiluvan saaneita yhteissijoitusyrityksiä ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU mukaisesti toimiluvan saaneita tai rekisteröityjä vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien hoitamia vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja pidetään erillisinä yksiköinä ja niitä kohdellaan erillään, kun seuraavat ehdot täyttyvät:

a) rahastot ovat selkeästi eroteltuja omaisuuserien muodostamia pooleja rahaston maksukyvyttömyyttä tai konkurssia varten;

b) eroteltuihin omaisuuserien muodostamiin pooleihin ei kohdistu muiden sijoitusrahastojen tai niiden hoitajien vakuuksia, takauksia eikä muutakaan rahoitustukea.

40 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

LIITE I

Maksukyvyttömyyden todennäköisyyden ja luottoluokkien vastaavuus 6 ja 7 artiklaa sovellettaessa

Sisäinen luokitus, jossa maksukyvyttömyyden todennäköisyys on alhaisempi kuin taulukossa 1 esitetty arvo, on yhdistettävä vastaavaan luottoluokkaan.

Taulukko 1

Luottoluokka	Maksukyvyttömyyden todennäköisyys sellaisena kuin se määritellään asetuksen (EU) 575/2013 4 artiklan 54 kohdassa on pienempi tai yhtä suuri kuin:
1	0,10 %
2	0,25 %
3	1 %
4	7,5 %

LIITE II

Menetelmä vakuuden arvon mukauttamiseksi 21 artiklaa sovellettaessa

1. Vakuuden arvoa on mukautettava seuraavasti:

Carvo = C · (1 – HC – HFX)

jossa

vakuuden markkina-arvo;

vakuuden asianmukainen aliarvostus, joka lasketaan 2 kohdan mukaisesti;

HFX

valuuttaerojen asianmukainen aliarvostus, joka lasketaan 6 kohdan mukaisesti.

2. Vastapuolten on sovellettava vakuuden markkina-arvoon ainakin seuraavissa taulukoissa 2 ja 3 esitettyjä aliarvostuksia:

Taulukko 1

Pitkäaikaisten luottoluokitusten aliarvostukset

Luottoluokka, johon vieraan pääoman ehtoisen arvopaperin luottoluokitus kuuluu	Jäljellä oleva maturiteetti	4 artiklan 1 kohdan c–e ja h–k alakohdassa mainittujen yhteisöjen liikkeeseen laskemiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin tehtävät aliarvostukset prosentteina ilmaistuina	4 artiklan 1 kohdan f, g ja l–n alakohdassa mainittujen yhteisöjen liikkeeseen laskemiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin tehtävät aliarvostukset prosentteina ilmaistuina	Arvopaperistamispositioihin tehtävät aliarvostukset, jotka täyttävät 4 artiklan 1 kohdan o alakohdassa esitetyt vaatimukset, prosentteina ilmaistuina
1	≤ 1 vuosi	0,5	1	2
	> 1 ≤ 5 vuotta	2	4	8
	> 5 vuotta	4	8	16
2-3	≤ 1 vuosi	1	2	4
	> 1 ≤ 5 vuotta	3	6	12
	> 5 vuotta	6	12	24
4 tai alle	≤ 1 vuosi	15	Ei sovelleta	Ei sovelleta
	> 1 ≤ 5 vuotta	15	Ei sovelleta	Ei sovelleta
	> 5 vuotta	15	Ei sovelleta	Ei sovelleta

Taulukko 2

Lyhytaikaisten luottoluokitusten aliarvostukset

Luottoluokka, johon lyhytaikaisen vieraan pääoman ehtoisen arvopaperin luottoluokitus kuuluu	4 artiklan 1 kohdan c ja j alakohdassa mainittujen yhteisöjen liikkeeseen laskemiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin tehtävät aliarvostukset prosentteina ilmaistuina	4 artiklan 1 kohdan m alakohdassa mainittujen yhteisöjen liikkeeseen laskemiin vieraan pääoman ehtoisiin arvopapereihin tehtävät aliarvostukset prosentteina ilmaistuina	Arvopaperistamispositioihin tehtävät aliarvostukset, jotka täyttävät 4 artiklan 1 kohdan o alakohdassa esitetyt vaatimukset, prosentteina ilmaistuina
1	0,5	1	2
2–3 tai alle	1	2	4

1. Pääindekseissä olevien osakkeiden, vaihtovelkakirjalainojen, jotka voidaan vaihtaa pääindeksissä oleviin osakkeisiin, ja kullan aliarvostus on 15 %.

2. Yhteissijoitusyritysten hyväksyttäviin osuuksiin sovellettava aliarvostus on niiden aliarvostusten painotettu keskiarvo, jota olisi sovellettava omaisuuseriin, joihin rahasto on sijoittanut.

3. Käteisvaroina olevan vaihtuvan vakuuden aliarvostus on 0 %.

4. Vaihtuvan vakuuden vaihtoa varten sovelletaan 8 %:n aliarvostusta kaikkiin käteisvakuuksiin, jotka on asetettu muussa valuutassa kuin yksittäisessä johdannaissopimuksessa, asianomaisessa hallitsevassa päänettoutussopimuksessa tai asianomaisessa luottotukiliitteessä määrätään.

5. Alkuvakuuden vaihtoa varten sovelletaan 8 %:n aliarvostusta kaikkiin käteisvakuuksiin, jotka on asetettu muussa valuutassa kuin siinä, jossa maksut suoritetaan sopimuksen ennenaikaisen päättymisen tai maksukyvyttömyyden sattuessa yhden johdannaissopimuksen, asianomaisen vakuuksien vaihtosopimuksen tai asianomaisen luottotukiliitteen mukaan, jäljempänä ’päätösvaluutta’. Vastapuolet voivat valita eri päätösvaluutan. Jos sopimuksessa ei yksilöidä päätösvaluuttaa, aliarvostusta sovelletaan kaikkien vakuudeksi asetettujen omaisuuserien markkina-arvoon.

LIITE III

Vakuuden markkina-arvoon sovellettavat aliarvostusten omat volatiliteettiestimaatit 22 artiklaa sovellettaessa

1. Vakuuden mukautetun arvon laskennan on täytettävä kaikki seuraavat edellytykset:

a) vastapuolten on perustettava laskenta 99 prosentin yksisuuntaiseen luottamustasoon;

b) vastapuolten on perustettava laskenta vähintään 10 pankkipäivän realisointiaikaan.

c) Vastapuolten on laskettava aliarvostukset korottamalla päivittäin arvostettuja aliarvostuksia seuraavan, ajan neliöjuureen perustuvan kaavan mukaisesti:

jossa

sovellettava aliarvostus;

aliarvostus, kun arvonmääritys tapahtuu päivittäin;

arvonmääritysten välinen aika pankkipäivinä;

kyseisen liiketoimityypin realisointiaika.

d) Vastapuolten on otettava huomioon heikkolaatuisten omaisuuserien vähäisempi likvidiys. Niiden on tarkistettava realisointiaikaa ylöspäin, jos vakuuden likvidiydestä on epävarmuutta. Niiden on myös ilmoitettava, jos potentiaalinen volatiliteetti on aiemmissa tiedoissa arvioitu liian alhaiseksi. Näihin tapauksiin on sovellettava stressiskenaariota;

e) laitosten on käytettävä aliarvostuksia laskettaessa havaintojaksoa, jonka pituus on vähintään yksi vuosi. Vastapuolilla, jotka käyttävät havaintojakson määrittelyssä painotusjärjestelmää tai muita menetelmiä, toteutuneen havaintojakson pituuden on oltava vähintään yksi vuosi.

f) vakuuden markkina-arvoa on mukautettava seuraavasti:

Carvo = C · (1 – H)

jossa

vakuuden markkina-arvo;

c kohdan mukaisesti laskettu aliarvostus.

2. Käteisvaroina olevaan vaihtuvaan vakuuteen voidaan soveltaa aliarvostusta, joka on 0 %.

3. Kun kyseessä ovat vieraan pääoman ehtoiset arvopaperit, joilla on ulkoisen luottoluokituslaitoksen antama luottoluokitus, vastapuolet voivat käyttää jokaiselle arvopaperiluokalle omaa volatiliteettiestimaattia.

4. Arvopaperiluokkia määritettäessä 3 kohdan soveltamiseksi vastapuolten on otettava huomioon arvopaperin liikkeeseenlaskijan tyyppi, arvopaperien ulkoinen luottoluokitus, niiden jäljellä oleva maturiteetti sekä niiden muunnettu duraatio. Volatiliteettiestimaattien on vastattava arvopapereita, jotka on sisällytetty kuhunkin luokkaan.

5. Laskettaessa aliarvostuksia 1 kohdan c alakohdan soveltamisen tuloksena kaikki seuraavat edellytykset on täytettävä:

a) vastapuolen on käytettävä volatiliteettiestimaatteja päivittäisessä riskienvalvontaprosessissa, mukaan luettuna sen vastuulimiitit;

b) jos vastapuolen käyttämä realisointiaika on pidempi kuin 1 kohdan b alakohdassa kyseiselle OTC-johdannaissopimustyypille tarkoitettu realisointiaika, vastapuolen on lisättävä aliarvostuksiaan saman kohdan c alakohdassa tarkoitetun ajan neliöjuureen perustuvan kaavan mukaisesti.

LIITE IV

Alkuvakuuden laskennassa käytettävä standardimenetelmä 9 ja 11 artiklaa sovellettaessa

1. Nettoutusryhmän OTC-johdannaissopimusten nimellismäärät tai kohde-etuuden arvot, tapauksen mukaan, kerrotaan seuraavilla taulukossa 1 olevilla prosenttiluvuilla:

Taulukko 1

Luokka	Lisäys
Luotto: jäljellä oleva maturiteetti on 0–2 vuotta	2 %
Luotto: jäljellä oleva maturiteetti on 2–5 vuotta	5 %
Luotto: jäljellä oleva maturiteetti on yli 5 vuotta	10 %
Hyödykkeet	15 %
Osakkeet	15 %
Ulkomaanvaluutta	6 %
Korot ja inflaatio: jäljellä oleva maturiteetti on 0–2 vuotta	1 %
Korot ja inflaatio: jäljellä oleva maturiteetti on 2–5 vuotta	2 %
Korot ja inflaatio: jäljellä oleva maturiteetti on yli 5 vuotta	4 %
Muut	15 %

2. Nettoutusryhmän bruttomääräinen alkuvakuus lasketaan laskemalla yhteen 1 kohdassa tarkoitetut tuotteet kaikkien nettoutusryhmän OTC-johdannaissopimusten osalta.

3. Useampaan kuin yhteen luokkaan kuuluviin sopimuksiin sovelletaan seuraavaa kohtelua:

a) jos asianomainen OTC-johdannaissopimuksen riskitekijä voidaan selvästi tunnistaa, sopimukset on luokiteltava kyseistä riskitekijää vastaavaan luokkaan;

b) jos a alakohdassa tarkoitettu edellytys ei täyty, sopimukset on luokiteltava siihen luokkaan, jonka lisäys on suurin asianomaisissa luokissa;

c) nettoutusryhmän alkuvakuusvaatimukset lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:

Nettoalkuvakuus = 0,4 * bruttoalkuvakuus + 0,6 * NGR * bruttoalkuvakuus.

jossa

i) nettoalkuvakuus viittaa niiden alkuvakuusvaatimusten alennettuun määrään, jotka koskevat tietyn vastapuolen kanssa tehtyjä nettoutusryhmään kuuluvia OTC-johdannaissopimuksia;

ii) NGR viittaa netto-bruttosuhteeseen laskettuna saman vastapuolen kanssa tehdyn nettoutusryhmän nettojälleenhankinta-arvon (osoittaja) ja nettoutusryhmän bruttojälleenhankinta-arvon (nimittäjä) välisenä suhteena;

d) c alakohtaa sovellettaessa nettoutusryhmän nettojälleenhankinta-arvo on oltava nolla tai nettoutusryhmän kaikkien OTC-johdannaissopimusten nykyisten markkina-arvojen yhteismäärä, sen mukaan kumpi näistä arvoista on suurempi;

e) sovellettaessa c alakohtaa nettoutusryhmän bruttojälleenhankinta-arvo on kaikkien OTC-johdannaissopimusten markkina-arvojen yhteismäärä laskettuna asetuksen (EU) N:o 648/2012 11 artiklan 2 kohdan ja komission delegoidun asetuksen N:o 149/2013 16 ja 17 artiklan mukaisesti siten, että nettoutusryhmässä on positiivisia arvoja;

f) edellä 1 kohdassa tarkoitettu keskimääräinen nimellismäärä voidaan laskea nettouttamalla sellaisten sopimusten nimellismäärät, jotka ovat vastakkaissuuntaisia ja sopimusehdoiltaan muutoin samanlaisia muutoin kuin niiden nimellisarvojen osalta.

( 1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).

( 2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1).

( 3 ) Komission delegoitu asetus (EU) N:o 149/2013, annettu 19 päivänä joulukuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 täydentämisestä epäsuoria määritysmenettelyjä, määritysvelvollisuutta, julkista rekisteriä, markkinapaikkaan pääsyä, finanssialan ulkopuolisia vastapuolia ja sellaisiin OTC-johdannaissopimuksiin sovellettavia riskienpienentämistekniikoita, joita ei määritetä keskusvastapuolessa, koskevien teknisten sääntelystandardien osalta (EUVL L 52, 23.2.2013, s. 11).

( 4 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190).

( *1 ) C(2016) 2398 final.