Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta tuomioistuimen toimivallan, sovellettavan lain sekä päätösten tunnustamisen ja täytäntöönpanon alalla rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevissa asioissa

1. Tätä asetusta sovelletaan rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskeviin asioihin.

a) rekisteröidyn parisuhteen osapuolten oikeuskelpoisuus ja oikeustoimikelpoisuus;

b) rekisteröidyn parisuhteen olemassaolo, pätevyys ja tunnustaminen;

d) perimys kuolleen osapuolen jälkeen;

f) rekisteröidyn parisuhteen purkamisen tai mitätöinnin tapauksessa oikeus siirtää tai tasata osapuolten kesken rekisteröidyn parisuhteen aikana karttuneita vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkeoikeuksia, jotka eivät ole tuottaneet eläketuloa rekisteröidyn parisuhteen aikana;

g) omaisuuteen liittyvien esineoikeuksien luonne; ja

h) kiinteään tai irtaimeen omaisuuteen liittyvien oikeuksien kirjaaminen rekisteriin, kirjaamisen oikeudelliset edellytykset mukaan luettuina, ja tällaisten oikeuksien rekisteriin kirjaamisen tai kirjaamatta jättämisen vaikutukset.

Toimivalta rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevissa asioissa jäsenvaltioissa

Tämä asetus ei vaikuta jäsenvaltioiden viranomaisten toimivaltaan käsitellä rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevia asioita.

a) ’rekisteröidyllä parisuhteella’ laissa säädettyä kahden henkilön yhteiselämää, jonka rekisteröinti on pakollista kyseisen lain mukaan ja jonka on syntyäkseen täytettävä kyseisessä laissa edellytetyt muotovaatimukset;

b) ’rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisilla vaikutuksilla’ kaikkia niitä sääntöjä, jotka koskevat osapuolten keskinäisiä varallisuussuhteita sekä osapuolten varallisuussuhteita suhteessa kolmansiin osapuoliin ja jotka ovat seurausta parisuhteen rekisteröinnin tai sen purkamisen tuloksena syntyvästä oikeussuhteesta;

c) ’rekisteröidyn parin varallisuussuhteita koskevalla sopimuksella’ sopimusta, jolla osapuolet tai tulevat osapuolet järjestävät rekisteröidyn parisuhteensa varallisuusoikeudelliset vaikutukset;

d) ’virallisella asiakirjalla’ rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevaa asiakirjaa, joka on laadittu virallisesti tai rekisteröity virallisena asiakirjana jäsenvaltiossa ja jonka

i) virallisuus liittyy tuon asiakirjan allekirjoitukseen ja sisältöön; ja

ii) virallisuuden on vahvistanut viranomainen tai muu alkuperäjäsenvaltion tähän tarkoitukseen valtuuttama virallinen taho;

e) ’päätöksellä’ rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia koskevaa jäsenvaltion tuomioistuimen päätöstä riippumatta siitä, miksi päätöstä kutsutaan, samoin kuin oikeudenkäyntikuluja koskevaa tuomioistuimen virkamiehen päätöstä;

f) ’tuomioistuimessa tehdyllä sovinnolla’ tuomioistuimen hyväksymää tai menettelyn kuluessa tuomioistuimessa tehtyä sovintoa rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevassa asiassa;

g) ’alkuperäjäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jossa päätös on tehty tai virallinen asiakirja on laadittu taikka tuomioistuimessa tehty sovinto on hyväksytty tai tehty;

h) ’täytäntöönpanojäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jossa päätöksen, virallisen asiakirjan tai tuomioistuimessa tehdyn sovinnon tunnustamista ja/tai täytäntöönpanoa pyydetään.

2. Tässä asetuksessa ’tuomioistuimella’ tarkoitetaan oikeusviranomaisia ja kaikkia muita viranomaisia ja oikeusalan ammattilaisia, jotka ovat toimivaltaisia rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevissa asioissa ja hoitavat oikeudellisia tehtäviä tai toimivat oikeusviranomaisen antaman valtuutuksen nojalla tai oikeusviranomaisen valvonnassa, edellyttäen, että nämä muut viranomaiset ja oikeusalan ammattilaiset pystyvät antamaan takeita puolueettomuudestaan ja asianosaisten oikeudesta tulla kuulluksi ja että niiden toimintajäsenvaltionsa lainsäädännön mukaisesti tekemät päätökset täyttävät seuraavat edellytykset:

a) päätökseen voi hakea muutosta tai pyytää sen uudelleen tarkastelua oikeusviranomaisessa; ja

b) päätöksellä on sama oikeusvoima ja vaikutus kuin samaa asiaa koskevalla oikeusviranomaisen päätöksellä.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut muut viranomaiset ja oikeusalan ammattihenkilöt 64 artiklan mukaisesti.

Jos jäsenvaltion tuomioistuimessa pannaan vireille rekisteröidyn parisuhteen osapuolen perimystä koskeva kanne asetuksen (EU) N:o 650/2012 nojalla, tuon valtion tuomioistuimella on toimivalta ratkaista kyseiseen perintöasiaan liittyvät rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevat kysymykset.

1. Jos jäsenvaltion tuomioistuimessa pannaan vireille rekisteröidyn parisuhteen purkaminen tai mitätöinti, kyseisen valtion tuomioistuimella on toimivalta ratkaista kyseiseen purkamiseen tai mitätöintiin liittyvät rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevat kysymykset, jos osapuolet niin sopivat.

2. Jos tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus tehdään ennen rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevan asian vireillepanoa, sen on oltava 7 artiklan mukainen.

Jos jäsenvaltion millään tuomioistuimella ei ole toimivaltaa 4 tai 5 artiklan nojalla tai muissa kuin näissä artikloissa säädetyissä tapauksissa, toimivalta ratkaista rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevat kysymykset kuuluu sen jäsenvaltion tuomioistuimelle,

a) jonka alueella osapuolten asuinpaikka on silloin, kun asia pannaan vireille tuomioistuimessa, tai jos tämä ei ole mahdollista;

b) jonka alueella osapuolten viimeinen asuinpaikka oli, edellyttäen, että toinen osapuolista asuu siellä edelleen silloin, kun asia pannaan vireille tuomioistuimessa, tai jos tämä ei ole mahdollista;

c) jonka alueella vastaajan asuinpaikka on silloin, kun asia pannaan vireille tuomioistuimessa, tai jos tämä ei ole mahdollista;

d) jonka kansalaisuus molemmilla osapuolilla on silloin kun asia pannaan vireille tuomioistuimessa, tai jos tämä ei ole mahdollista;

e) jonka lain mukaisesti parisuhde on rekisteröity.

1. Asianosaiset voivat 6 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa sopia, että heidän rekisteröidyn parisuhteensa varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevissa asioissa yksinomainen toimivalta on joko sen jäsenvaltion tuomioistuimella, jonka lakia sovelletaan 22 artiklan tai 26 artiklan 1 kohdan nojalla, tai sen jäsenvaltion tuomioistuimella, jonka lain mukaisesti parisuhde on rekisteröity.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu sopimus on laadittava kirjallisesti ja asianosaisten on päivättävä ja allekirjoitettava se. Kirjallisena pidetään myös kaikkea sähköisin keinoin tapahtuvaa viestintää, josta jää sopimuksen pysyvä tallenne.

1. Sen toimivallan lisäksi, joka tuomioistuimella on tämän asetuksen muiden säännösten nojalla, toimivaltainen on sen jäsenvaltion tuomioistuin, jonka lakia sovelletaan 22 artiklan tai 26 artiklan 1 kohdan nojalla ja jossa vastaaja vastaa. Tätä sääntöä ei kuitenkaan sovelleta silloin, kun vastaaja on vastannut kiistääkseen toimivallan, eikä 4 artiklan mukaisissa tapauksissa.

2. Ennen kuin tuomioistuin toteaa olevansa toimivaltainen 1 kohdan nojalla, sen on varmistettava, että vastaaja tietää oikeudestaan kiistää toimivalta sekä vastaamisen tai vastaamatta jättämisen seurauksista.

1. Jos 4 tai 5 artiklan tai 6 artiklan a, b, c tai d alakohdan mukaisesti toimivaltainen jäsenvaltion tuomioistuin toteaa, ettei sen soveltamassa lainsäädännössä säädetä rekisteröidystä parisuhteesta, se voi jättää asian tutkimatta. Tuomioistuimen on päätettävä tutkimatta jättämisestä ilman aiheetonta viivytystä.

2. Jos tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tuomioistuin toteaa, ettei se ole toimivaltainen, ja asianosaiset sopivat 7 artiklan mukaisesti toimivallan siirtämisestä minkä tahansa muun jäsenvaltion tuomioistuimelle, kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimella on toimivalta ratkaista rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevat asiat.

Muissa tapauksissa toimivalta rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevissa asioissa on millä tahansa muun jäsenvaltion tuomioistuimella 6 tai 8 artiklan nojalla.

3. Tätä artiklaa ei sovelleta, jos osapuolten välinen rekisteröity parisuhde on purettu tai mitätöity päätöksellä, joka voidaan tunnustaa tuomioistuinjäsenvaltiossa.

Jos jäsenvaltion millään tuomioistuimella ei ole 4, 5, 6, 7 tai 8 artiklan nojalla toimivaltaa tai jos kaikki tuomioistuimet ovat 9 artiklan nojalla todenneet, etteivät ne ole toimivaltaisia, eikä millään tuomioistuimella ole 6 artiklan e alakohdan, 7 tai 8 artiklan nojalla toimivaltaa, toimivaltainen on sellaisen jäsenvaltion tuomioistuin, jonka alueella toisella tai kummallakin osapuolella on kiinteää omaisuutta, mutta tällöin sen tuomioistuimen toimivalta, jossa kanne on pantu vireille, koskee pelkästään asianomaista kiinteää omaisuutta.

Jos jäsenvaltion millään tuomioistuimella ei ole 4, 5, 6, 7, 8 tai 10 artiklan nojalla toimivaltaa tai jos kaikki tuomioistuimet ovat 9 artiklan nojalla todenneet, etteivät ne ole toimivaltaisia, eikä millään tuomioistuimella ole 6 artiklan e alakohdan, 7, 8 tai 10 artiklan nojalla toimivaltaa, jäsenvaltion tuomioistuin voi poikkeuksellisesti ratkaista rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevan asian, jos oikeudenkäyntiä ei voida kohtuudella panna vireille tai toteuttaa tai jos oikeudenkäynti olisi mahdoton kolmannessa valtiossa, johon asialla on läheinen liittymä.

Asialla on oltava riittävä liittymä jäsenvaltioon, jonka tuomioistuimessa asia pannaan vireille.

Tuomioistuimella, jossa asia on vireillä 4, 5, 6, 7, 8, 10 tai 11 artiklan nojalla, on toimivalta käsitellä myös vastakanne, joka kuuluu tämän asetuksen soveltamisalaan.

1. Jos sellaisen perittävän jäämistöön, jonka perimys kuuluu asetuksen (EU) N:o 650/2012 soveltamisalaan, kuuluu kolmannessa valtiossa sijaitsevaa omaisuutta, tuomioistuin, jossa rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskeva asia on vireillä, voi asianosaisen pyynnöstä päättää, ettei se anna päätöstä tästä omaisuudesta, jos on odotettavissa, ettei sen kyseistä omaisuutta koskevaa päätöstä tunnusteta eikä soveltuvissa tapauksissa julisteta täytäntöönpanokelpoiseksi kyseisessä kolmannessa valtiossa.

2. Edellä oleva 1 kohta ei vaikuta asianosaisten oikeuteen rajoittaa oikeudenkäynnin alaa sen jäsenvaltion lain nojalla, jonka tuomioistuimessa asia on vireillä.

a) ajankohtana, jona haastehakemus tai vastaava asiakirja jätetään tuomioistuimeen, edellyttäen, että kantaja ei ole sen jälkeen jättänyt toteuttamatta häneltä edellytettyjä toimenpiteitä haasteen antamiseksi tiedoksi vastaajalle;

b) jos kyseinen asiakirja on annettava tiedoksi ennen sen jättämistä tuomioistuimeen, ajankohtana, jona tiedoksiannosta vastaava viranomainen ottaa sen vastaan, edellyttäen, että kantaja ei ole sen jälkeen jättänyt toteuttamatta häneltä edellytettyjä toimenpiteitä asiakirjan jättämiseksi tuomioistuimeen; tai

c) jos asian käsittely aloitetaan tuomioistuimen omasta aloitteesta, ajankohtana, jona tuomioistuin tekee päätöksen käsittelyn aloittamisesta, tai jos tällaista päätöstä ei edellytetä, ajankohtana, jona tuomioistuin kirjaa asian rekisteriin.

Jos jäsenvaltion tuomioistuimessa vireille pantu kanne koskee rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevaa asiaa, jossa tuomioistuin ei tämän asetuksen mukaan ole toimivaltainen, sen on omasta aloitteestaan ilmoitettava, ettei sillä ole toimivaltaa.

1. Jos vastaaja, jonka asuinpaikka on muussa valtiossa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa kanne on pantu vireille, ei vastaa asiassa, toimivaltaisen tuomioistuimen on keskeytettävä asian käsittely, kunnes on osoitettu, että vastaajalla on ollut mahdollisuus saada haastehakemus tai vastaava asiakirja riittävän ajoissa voidakseen valmistautua vastaamaan asiassa tai että kaikki tätä varten tarpeelliset toimenpiteet on toteutettu.

2. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1393/2007 ( 1 ) 19 artiklaa sovelletaan tämän artiklan 1 kohdan sijasta, jos haastehakemus tai vastaava asiakirja oli mainitun asetuksen nojalla toimitettava jäsenvaltiosta toiseen.

3. Jos asetusta (EY) N:o 1393/2007 ei voida soveltaa ja jos haastehakemus tai vastaava asiakirja oli annettava tiedoksi ulkomailla oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa Haagissa 15 päivänä marraskuuta 1965 tehdyn yleissopimuksen mukaisesti, sovelletaan kyseisen yleissopimuksen 15 artiklaa.

1. Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa pannaan samojen asianosaisten välillä vireille samaa asiaa koskevia kanteita, muiden tuomioistuinten kuin sen, jossa asia on pantu vireille ensimmäisenä, on omasta aloitteestaan keskeytettävä asian käsittely, kunnes on ratkaistu, että tuomioistuin, jossa asia on pantu ensimmäisenä vireille, on toimivaltainen.

2. Jos 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa tuomioistuin, jossa kanne on nostettu, pyytää muita tuomioistuimia, joissa on nostettu kanne samassa asiassa, ilmoittamaan niiden käsiteltävänä olevien kanteiden vireilletulopäivät, näiden muiden tuomioistuinten on tehtävä ilmoitus ensiksi mainitulle tuomioistuimelle viipymättä.

3. Kun on ratkaistu, että se tuomioistuin, jossa asia on tullut ensimmäisenä vireille, on toimivaltainen, on muiden tuomioistuinten tuon tuomioistuimen toimivallan vuoksi jätettävä asia tutkimatta.

1. Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa vireillä olevat kanteet liittyvät toisiinsa, tuomioistuin, jossa kannetta ei ole pantu vireille ensimmäisenä, voi keskeyttää asian käsittelyn.

2. Jos 1 kohdassa tarkoitetut kanteet ovat vireillä ensimmäisessä oikeusasteessa, sellainen tuomioistuin, jossa kannetta ei ole pantu vireille ensimmäisenä, voi osapuolen pyynnöstä myös jättää asian tutkimatta, jos tuomioistuin, jossa kanne on pantu vireille ensimmäisenä, on toimivaltainen tutkimaan kyseiset kanteet ja jos niiden yhdistäminen on tämän tuomioistuimen lain mukaan sallittua.

3. Tätä artiklaa sovellettaessa kanteiden katsotaan liittyvän toisiinsa, jos niiden välillä on niin läheinen liittymä, että kanteiden käsitteleminen ja ratkaiseminen yhdessä on tarkoituksenmukaista, jotta kanteiden käsitteleminen erillään ei johtaisi ristiriitaisiin päätöksiin.

Jäsenvaltion lain mukaisia väliaikaisia toimenpiteitä tai turvaamistoimia voidaan pyytää kyseisen valtion tuomioistuimelta myös silloin, kun toisen jäsenvaltion tuomioistuin on tämän asetuksen mukaan toimivaltainen tutkimaan pääasian.

Tämän asetuksen mukaisesti määräytyvää lakia sovelletaan riippumatta siitä, onko se jonkin jäsenvaltion laki.

Rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavaa lakia sovelletaan kaikkeen omaisuuteen, johon kyseiset vaikutukset kohdistuvat, omaisuuden sijainnista riippumatta.

1. Rekisteröidyn parisuhteen osapuolet tai tulevat osapuolet voivat sopia rekisteröidyn parisuhteensa varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavan lain valinnasta tai vaihtamisesta edellyttäen, että sovellettavassa laissa liitetään rekisteröidyn parisuhteen instituutioon varallisuusoikeudellisia vaikutuksia ja että laki on jokin seuraavista:

a) sen valtion laki, jossa osapuolilla tai tulevilla osapuolilla tai toisella heistä on asuinpaikka sopimuksen tekohetkellä; tai

b) sen valtion laki, jonka kansalainen toinen osapuolista tai tulevista osapuolista on silloin kun sopimus tehdään; tai

c) sen valtion laki, jonka lain mukaisesti parisuhde on rekisteröity.

2. Elleivät osapuolet toisin sovi, rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavan lain vaihtaminen rekisteröidyn parisuhteen aikana vaikuttaa ainoastaan vastaisuudessa.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettu sovellettavan lain taannehtiva vaihtaminen ei saa vaikuttaa haitallisesti aiemmin sovellettuun lakiin perustuviin kolmansien osapuolten oikeuksiin.

1. Edellä 22 artiklassa tarkoitettu sopimus on tehtävä kirjallisesti ja päivättävä, ja kummankin osapuolen on allekirjoitettava se. Kirjallista vastaavana pidetään myös kaikkea sähköisin keinoin tapahtuvaa viestintää, josta jää pysyvä tallenne sopimuksesta.

2. Jos sen jäsenvaltion laissa, jossa molemmilla osapuolilla on asuinpaikka sopimuksen tekohetkellä, säädetään muita muotovaatimuksia rekisteröityjen parien varallisuussuhteita koskeville sopimuksille, on sovellettava kyseisiä vaatimuksia.

3. Jos osapuolten asuinpaikka on sopimuksen tekohetkellä eri jäsenvaltioissa ja jos näiden valtioiden laissa on säädetty rekisteröityjen parien varallisuussuhteita koskeville sopimuksille erilaiset muotovaatimukset, sopimus on muodollisesti pätevä, jos se täyttää jommankumman lain vaatimukset.

4. Jos osapuolista vain toisen asuinpaikka on sopimuksen tekohetkellä jäsenvaltiossa ja jos tässä valtiossa on säädetty muita muotovaatimuksia rekisteröityjen parien varallisuussuhteita koskeville sopimuksille, on sovellettava näitä vaatimuksia.

1. Lainvalintasopimuksen tai jonkin sen sopimusehdon olemassaolo ja pätevyys määräytyvät sen lain mukaan, jota lainvalintasopimukseen tai sopimusehtoon olisi 22 artiklan nojalla sovellettava, jos sopimus tai ehto olisi pätevä.

2. Jos olosuhteista kuitenkin ilmenee, että osapuolen menettelyn vaikutusten määrittäminen 1 kohdassa tarkoitetun lain mukaan ei olisi kohtuullista, tämä osapuoli voi osoittaakseen, ettei ole antanut hyväksyntäänsä, vedota sen maan lakiin, jossa hänen asuinpaikkansa on sillä hetkellä, kun asia pannaan vireille tuomioistuimessa.

Rekisteröidyn parin varallisuussuhteita koskevan sopimuksen muodollinen pätevyys

1. Rekisteröidyn parin varallisuussuhteita koskeva sopimus on tehtävä kirjallisesti ja päivättävä, ja kummankin osapuolen on allekirjoitettava se. Kirjallisena pidetään myös kaikkea sähköisin keinoin tapahtuvaa viestintää, jonka tuloksena on sopimuksen pysyvä tallenne.

Jos osapuolten asuinpaikka on sopimuksen tekohetkellä eri jäsenvaltioissa ja jos näiden valtioiden laissa on säädetty rekisteröidyn parin varallisuussuhteita koskeville sopimuksille erilaiset muotovaatimukset, sopimus on muodollisesti pätevä, jos se täyttää jommankumman lain vaatimukset.

Jos osapuolista vain toisen asuinpaikka on sopimuksen tekohetkellä jäsenvaltiossa ja jos tässä valtiossa on säädetty muita muotovaatimuksia rekisteröityjen parien varallisuussuhteita koskeville sopimuksille, on sovellettava näitä vaatimuksia.

3. Jos rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavassa laissa säädetään muita muotovaatimuksia, on sovellettava näitä vaatimuksia.

1. Ellei 22 artiklan mukaista sopimusta ole tehty, rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovelletaan sen valtion lakia, jonka mukaisesti parisuhde on rekisteröity.

2. Oikeusviranomainen, jolla on toimivalta ratkaista rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevat asiat, voi poikkeustapauksissa jommankumman osapuolen hakemuksesta päättää, että rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettava laki on toisen valtion laki kuin sen, jonka lakia sovellettaisiin 1 kohdan nojalla, jos tuon toisen valtion laissa liitetään rekisteröidyn parisuhteen instituutioon varallisuusoikeudellisia vaikutuksia ja jos hakija osoittaa, että

a) osapuolilla oli viimeinen yhteinen asuinpaikka kyseisessä toisessa valtiossa huomattavan pitkän ajan; ja

b) kumpikin osapuoli oli tukeutunut tuon toisen valtion lakiin järjestäessään tai suunnitellessaan varallisuussuhteitaan.

Tuon toisen valtion lakia sovelletaan rekisteröidyn parisuhteen solmimisesta lähtien, paitsi jos toinen osapuolista ei suostu tähän. Jälkimmäisessä tapauksessa tuon toisen valtion lain vaikutus alkaa siitä, kun viimeinen yhteinen asuinpaikka oli perustettu kyseiseen toiseen valtioon.

Tuon toisen valtion lain soveltaminen ei saa vaikuttaa haitallisesti kolmansien osapuolten oikeuksiin, jotka perustuvat 1 kohdan nojalla sovellettavaan lakiin.

Tätä kohtaa ei sovelleta, jos osapuolet ovat tehneet rekisteröidyn parin varallisuussuhteita koskevan sopimuksen ennen viimeisen yhteisen asuinpaikkansa perustamista tuohon toiseen valtioon.

Sen lain säännösten mukaisesti, jota tämän asetuksen nojalla sovelletaan rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin, määräytyvät muun muassa seuraavat seikat:

a) joko toisen tai kummankin osapuolen omaisuuden luokittelu eri omaisuuslajeihin rekisteröidyn parisuhteen aikana ja sen jälkeen;

b) omaisuuden siirtäminen omaisuuslajista toiseen;

c) osapuolen vastuu toisen osapuolen veloista ja vastuista;

d) joko toisen tai kummankin osapuolen valtuudet, oikeudet ja velvollisuudet, jotka koskevat omaisuutta;

e) omaisuuden ositus, jako tai myynti rekisteröidyn parisuhteen purkamisen yhteydessä;

f) rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudelliset vaikutukset rekisteröidyn parisuhteen osapuolen ja kolmansien osapuolten välisiin oikeussuhteisiin; ja

g) rekisteröidyn parin varallisuussuhteita koskevan sopimuksen aineellinen pätevyys.

1. Sen estämättä, mitä 27 artiklan f alakohdassa säädetään, rekisteröidyn parisuhteen osapuoli ei voi vedota rekisteröidyn parisuhteen osapuolten välisiin varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavaan lakiin kolmanteen osapuoleen nähden kolmannen osapuolen ja jommankumman tai kummankin osapuolen välisessä riidassa, paitsi jos kolmas osapuoli oli tietoinen tai jos hänen olisi asianmukaista huolellisuutta noudattaen pitänyt olla tietoinen kyseisestä laista.

2. Kolmannen osapuolen katsotaan olevan tietoinen rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavasta laista, jos

i) sen valtion laki, jonka lakia sovelletaan rekisteröidyn parisuhteen osapuolen ja kolmannen osapuolen väliseen liiketoimeen;

ii) sen valtion laki, jossa sopimuksen tehneellä rekisteröidyn parisuhteen osapuolella ja kolmannella osapuolella on asuinpaikka; tai

iii) kiinteää omaisuutta koskevissa tapauksissa sen valtion laki, jossa omaisuus sijaitsee;

b) jompikumpi rekisteröidyn parisuhteen osapuolista on noudattanut sovellettavia rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisten vaikutusten ilmoittamista tai rekisteröintiä koskevia vaatimuksia ja näihin vaatimuksiin sovellettava laki on

i) sen valtion laki, jonka lakia sovelletaan rekisteröidyn parisuhteen osapuolen ja kolmannen osapuolen väliseen liiketoimeen;

ii) sen valtion laki, jossa sopimuksen tehneellä rekisteröidyn parisuhteen osapuolella ja kolmannella osapuolella on asuinpaikka; tai

iii) kiinteää omaisuutta koskevissa tapauksissa sen valtion laki, jossa omaisuus sijaitsee.

3. Jos rekisteröidyn parisuhteen osapuoli ei voi 1 kohdan nojalla vedota rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavaan lakiin kolmanteen osapuoleen nähden, rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudelliset vaikutukset kolmanteen nähden määräytyvät

a) sen valtion lain mukaan, jonka lakia sovelletaan rekisteröidyn parisuhteen osapuolen ja kolmannen osapuolen väliseen liiketoimeen; tai

b) kiinteää omaisuutta tai rekisteröityä omaisuutta tai rekisteröityjä oikeuksia koskevissa tapauksissa sen valtion lain mukaan, jossa kiinteä omaisuus sijaitsee tai jossa omaisuus tai oikeudet on rekisteröity.

Jos henkilö vetoaa esineoikeuteen, johon hänellä on oikeus rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavan lain nojalla, ja sen jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa oikeuteen vedotaan, ei tunne kyseistä esineoikeutta, kyseinen oikeus on tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan muunnettava lähinnä vastaavaksi kyseisen valtion lain mukaiseksi esineoikeudeksi ottaen huomioon kyseisellä esineoikeudella tavoitellut päämäärät ja edut sekä sen vaikutukset.

1. Mikään tässä asetuksessa ei estä soveltamasta tuomioistuinvaltion lain kansainvälisesti pakottavia säännöksiä.

2. Kansainvälisesti pakottavat säännökset ovat säännöksiä, joiden noudattamista jokin jäsenvaltio pitää niin olennaisen tärkeänä yleisten etujensa, kuten poliittisen, sosiaalisen tai taloudellisen järjestelmänsä, turvaamiseksi, että niitä on sovellettava kaikissa niiden soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa riippumatta siitä, mitä lakia rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettaisiin muutoin tämän asetuksen nojalla.

Tämän asetuksen mukaisesti määräytyvän lain säännöstä voidaan kieltäytyä soveltamasta ainoastaan, jos soveltaminen on selvästi vastoin tuomioistuinjäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public).

Kun tämän asetuksen nojalla on sovellettava tietyn valtion lakia, sovelletaan kyseisessä valtiossa voimassa olevia oikeussääntöjä lukuun ottamatta kyseisen maan kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjä.

1. Kun tämän asetuksen nojalla on sovellettava sellaisen valtion lakia, johon kuuluu useita alueellisia yksiköitä, joilla kullakin on omat rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevat oikeussääntönsä, tämän valtion sisäisten lainvalintasääntöjen mukaan määräytyy, minkä alueellisen yksikön oikeussääntöjä sovelletaan.

2. Jos tällaisia sisäisiä lainvalintasääntöjä ei ole, sovelletaan seuraavaa:

a) kun sovellettava laki määräytyy osapuolten asuinpaikkaa koskevien säännösten nojalla, viittauksia 1 kohdassa tarkoitetun valtion lakiin pidetään viittauksina sen alueellisen yksikön lakiin, jossa osapuolilla on asuinpaikka;

b) kun sovellettava laki määräytyy osapuolten kansalaisuutta koskevien säännösten nojalla, viittauksia 1 kohdassa tarkoitetun valtion lakiin pidetään viittauksina sen alueellisen yksikön lakiin, johon osapuolilla on läheisin liittymä;

c) kun sovellettava laki määräytyy jonkin sellaisen säännöksen nojalla, jossa viitataan liittymäperusteena muihin tekijöihin, viittauksia 1 kohdassa tarkoitetun valtion lakiin pidetään viittauksina sen alueellisen yksikön lakiin, jossa kyseinen muu tekijä sijaitsee.

Valtiot, joissa on useita oikeusjärjestelmiä – henkilöiden välinen lainvalinta

Jos valtiossa on kaksi tai useampia oikeusjärjestelmiä tai säännöstöjä, joita sovelletaan eri henkilöryhmiin rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisten vaikutusten osalta, viittauksia kyseisen valtion lakiin pidetään viittauksina oikeusjärjestelmään tai säännöstöön, joka määräytyy tässä valtiossa voimassa olevien lainvalintasääntöjen mukaisesti. Jos tällaisia sääntöjä ei ole, sovelletaan oikeusjärjestelmää tai säännöstöä, johon osapuolilla on läheisin liittymä.

Jäsenvaltion, johon kuuluu useita alueellisia yksiköitä, joilla kullakin on omat rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevat oikeussääntönsä, ei tarvitse soveltaa tätä asetusta lainvalintaan yksinomaan tällaisten alueellisten yksiköiden välillä.

1. Jäsenvaltiossa annettu päätös tunnustetaan toisissa jäsenvaltioissa ilman eri menettelyä.

2. Asianosainen, joka nostaa kysymyksen päätöksen tunnustamisesta varsinaiseksi riidan kohteeksi, voi pyytää 44–57 artiklassa säädettyjen menettelyjen mukaisesti päätöksen tunnustamista.

3. Jos päätökseen vedotaan jäsenvaltion tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa ja tuon asian ratkaisu riippuu siitä, onko päätös tunnustettava, on kyseinen tuomioistuin toimivaltainen ratkaisemaan tunnustamista koskevan kysymyksen.

a) tunnustaminen on selvästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), jossa tunnustamista pyydetään;

b) päätös on tehty vastaajan poissa ollessa, eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ole annettu tiedoksi vastaajalle niin hyvissä ajoin ja siten, että vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa, paitsi jos vastaaja ei ole riitauttanut päätöstä, vaikka olisi voinut niin tehdä;

c) päätös on ristiriidassa sellaisen päätöksen kanssa, joka on annettu oikeudenkäynnissä samojen asianosaisten välillä siinä jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista pyydetään;

d) päätös on ristiriidassa samaa asiaa koskevassa ja samojen asianosaisten välisessä oikeudenkäynnissä toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa valtiossa annetun aiemman päätöksen kanssa ja aiemmin tehty päätös täyttää ne edellytykset, jotka ovat tarpeen sen tunnustamiseksi siinä jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista pyydetään.

Jäsenvaltioiden tuomioistuinten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten on sovellettava tämän asetuksen 37 artiklaa siten, että ne kunnioittavat perusoikeuskirjassa tunnustettuja perusoikeuksia ja -periaatteita, erityisesti sen 21 artiklassa vahvistettua syrjintäkieltoa.

1. Sen tuomioistuimen toimivaltaa, joka on antanut päätöksen alkuperäjäsenvaltiossa, ei saa tutkia uudelleen.

2. Edellä 37 artiklassa tarkoitettua oikeusjärjestyksen perusteita koskevaa tunnustamatta jättämisen perustetta ei sovelleta 4–12 artiklan säännöksiin, jotka koskevat tuomioistuimen toimivaltaa.

Jäsenvaltiossa tehdyn päätöksen asiaratkaisua ei saa missään tapauksessa tutkia uudelleen.

Jos jäsenvaltion tuomioistuimessa pyydetään toisessa jäsenvaltiossa tehdyn päätöksen tunnustamista, tuomioistuin voi lykätä asian käsittelyä, jos päätökseen on haettu muutosta alkuperäjäsenvaltiossa varsinaisin muutoksenhakukeinoin.

Jäsenvaltiossa tehty ja siellä täytäntöönpanokelpoinen päätös on täytäntöönpanokelpoinen toisessa jäsenvaltiossa, kun päätös on jonkun asianosaisen hakemuksesta julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi siellä 44–57 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

Ratkaistakseen 44–57 artiklassa tarkoitettua menettelyä sovellettaessa, onko asianosaisen kotipaikka täytäntöönpanojäsenvaltiossa, tuomioistuimen on sovellettava kyseisen jäsenvaltion kansallista lakia.

1. Hakemus päätöksen julistamisesta täytäntöönpanokelpoiseksi on toimitettava täytäntöönpanojäsenvaltion tuomioistuimelle tai toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka kyseinen jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle 64 artiklan mukaisesti.

2. Alueellinen toimivalta määräytyy sen asianosaisen kotipaikan mukaan, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, tai täytäntöönpanopaikkakunnan perusteella.

2. Hakijalla ei edellytetä olevan postiosoitetta tai valtuutettua edustajaa täytäntöönpanojäsenvaltiossa.

a) päätöksen jäljennös, joka täyttää sen virallisuuden toteamisen edellytykset;

b) todistus, jonka alkuperäjäsenvaltion tuomioistuin tai toimivaltainen viranomainen on antanut 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen laaditulla lomakkeella, tämän kuitenkaan rajoittamatta 46 artiklan soveltamista.

1. Jollei 45 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua todistusta toimiteta, tuomioistuin tai toimivaltainen viranomainen voi asettaa sen toimittamiselle määräajan tai hyväksyä vastaavan asiakirjan tai, jos se pitää asiaa riittävästi selvitettynä, vapauttaa hakijan todistuksen toimittamisvelvollisuudesta.

2. Asiakirjoista on toimitettava käännös tai translitterointi, jos tuomioistuin tai toimivaltainen viranomainen sitä vaatii. Käännöksen on oltava sellaisen henkilön tekemä, jolla on kelpoisuus käännösten tekemiseen jossakin jäsenvaltiossa.

Päätös julistetaan täytäntöönpanokelpoiseksi heti, kun 45 artiklassa säädetyt muodollisuudet on täytetty, eikä 37 artiklassa säädettyjä tunnustamatta jättämisen perusteita tutkita. Asianosaisella, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, ei menettelyn tässä vaiheessa ole oikeutta tulla kuulluksi.

Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan hakemuksen johdosta tehdyn päätöksen tiedoksi antaminen

1. Hakijalle on viivytyksettä annettava tiedoksi täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan hakemuksen johdosta tehty päätös täytäntöönpanojäsenvaltion laissa säädetyn menettelyn mukaisesti.

2. Täytäntöönpanokelpoiseksi julistaminen on annettava tiedoksi sille asianosaiselle, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, ja päätös on liitettävä tiedoksiantoon, jos sitä ei jo ole annettu kyseiselle asianosaiselle tiedoksi.

Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan hakemuksen johdosta tehtyä päätöstä koskeva muutoksenhaku

1. Kumpikin asianosainen voi hakea muutosta päätökseen, joka on tehty täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan hakemuksen johdosta.

2. Muutoksenhaku on osoitettava tuomioistuimelle, jonka asianomainen jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle 64 artiklan mukaisesti.

3. Muutoksenhaku on käsiteltävä kontradiktorista menettelyä koskevien sääntöjen mukaisesti.

4. Jos asianosainen, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, jää saapumatta muutoksenhakutuomioistuimen käsittelyyn, joka koskee hakijan tekemää muutoksenhakua, sovelletaan 16 artiklan säännöksiä, vaikka sen asianosaisen kotipaikka, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, ei olisikaan missään jäsenvaltiossa.

5. Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehtyä päätöstä koskeva muutoksenhaku on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksiannosta. Jos sen asianosaisen kotipaikka, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, on muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa päätös julistettiin täytäntöönpanokelpoiseksi, muutoksenhakuaika on 60 päivää siitä päivästä, jona päätös on joko annettu tiedoksi hänelle henkilökohtaisesti tai toimitettu hänen asuinpaikkaansa. Tätä määräaikaa ei voida pidentää välimatkan perusteella.

Muutoksenhaun johdosta tehty päätös voidaan riitauttaa ainoastaan menettelyllä, jonka asianomainen jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle 64 artiklan mukaisesti.

Tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisen epääminen tai täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehdyn päätöksen kumoaminen

Tuomioistuin, jolta muutosta haetaan 49 tai 50 artiklan mukaisesti, voi evätä tai kumota päätöksen julistamisen täytäntöönpanokelpoiseksi ainoastaan jollakin 37 artiklassa mainituista perusteista. Sen on tehtävä päätöksensä viipymättä.

Tuomioistuin, jolta on haettu muutosta 49 tai 50 artiklan mukaisesti, keskeyttää asian käsittelyn sen asianosaisen pyynnöstä, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, jos päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus alkuperäjäsenvaltiossa on muutoksenhaun vuoksi keskeytetty.

1. Jos päätös on tunnustettava tämän luvun mukaisesti, mikään ei estä hakijaa tekemästä pyyntöä täytäntöönpanojäsenvaltion lain mukaisiin väliaikaisiin toimenpiteisiin tai turvaamistoimiin ryhtymisestä, vaikka 47 artiklan mukaista julistusta päätöksen täytäntöönpanokelpoisuudesta ei ole annettu.

2. Täytäntöönpanokelpoiseksi julistaminen oikeuttaa ilman eri toimenpiteitä ryhtymään turvaamistoimiin.

3. Ennen kuin 49 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu, täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehtyyn päätökseen sovellettava muutoksenhakuaika on kulunut umpeen ja ennen kuin mahdollisen muutoksenhaun johdosta on annettu ratkaisu, sen asianosaisen, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, omaisuuteen saa kohdistaa ainoastaan turvaamistoimia.

1. Jos päätöksellä on ratkaistu useampia vaatimuksia ja jos sitä ei kaikkien vaatimusten osalta voida julistaa täytäntöönpanokelpoiseksi, tuomioistuimen tai toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä tämä yhden tai useamman vaatimuksen osalta.

2. Hakija voi pyytää, että täytäntöönpanokelpoiseksi julistaminen rajoitetaan päätöksen tiettyihin osiin.

Hakijalla, joka on saanut alkuperäjäsenvaltiossa oikeusapua tai vapautuksen kulujen tai kustannusten suorittamisesta täysimääräisesti tai osittain, on täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevassa menettelyssä oikeus saada täytäntöönpanojäsenvaltion lain mukaisesti laajinta mahdollista oikeusapua tai laajin vapautus kulujen tai kustannusten suorittamisesta.

Asianosaiselta, joka jäsenvaltiossa pyytää toisessa jäsenvaltiossa tehdyn päätöksen tunnustamista, täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista tai täytäntöönpanoa, ei saa vaatia minkäänlaista vakuutta, takuuta tai talletusta sillä perusteella, että hän on ulkomaalainen tai että hänen kotipaikkansa tai asuinpaikkansa ei ole täytäntöönpanojäsenvaltiossa.

Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevassa menettelyssä ei saa täytäntöönpanojäsenvaltiossa periä mitään riidan kohteen arvon mukaan määräytyvää maksua tai veroa.

1. Jäsenvaltiossa laaditulla virallisella asiakirjalla on toisessa jäsenvaltiossa sama todistusvoima, kuin sillä on alkuperäjäsenvaltiossa, tai siihen mahdollisimman rinnastettavissa oleva vaikutus edellyttäen, että se ei ole selvästi vastoin asianomaisen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public).

Henkilö, joka aikoo käyttää virallista asiakirjaa toisessa jäsenvaltiossa, voi pyytää virallisen asiakirjan alkuperäjäsenvaltiossa laativaa viranomaista täyttämään 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen laaditun lomakkeen, jossa kuvaillaan virallisen asiakirjan todistusvoima alkuperäjäsenvaltiossa.

2. Virallisen asiakirjan oikeellisuus riitautetaan alkuperäjäsenvaltion tuomioistuimessa, ja sitä koskeva päätös tehdään kyseisen valtion lain mukaisesti. Riitautetulla virallisella asiakirjalla ei ole todistusvoimaa toisessa jäsenvaltiossa riitautuskanteen ollessa vireillä toimivaltaisessa tuomioistuimessa.

3. Viralliseen asiakirjaan kirjatut oikeustoimet tai oikeudelliset suhteet riitautetaan tämän asetuksen nojalla toimivaltaisissa tuomioistuimissa, ja sitä koskevat päätökset tehdään III luvun perusteella sovellettavan lain mukaisesti. Riitautetulla virallisella asiakirjalla ei ole riitautetun asian osalta todistusvoimaa muussa jäsenvaltiossa kuin alkuperäjäsenvaltiossa riitautuskanteen ollessa vireillä toimivaltaisessa tuomioistuimessa.

4. Jos jäsenvaltion tuomioistuimessa vireillä olevan asian ratkaisu riippuu viralliseen asiakirjaan rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevassa asiassa kirjattuja oikeustoimia ja oikeudellisia suhteita koskevasta kysymyksestä, on asiaa käsittelevä tuomioistuin toimivaltainen ratkaisemaan tuon kysymyksen.

1. Alkuperäjäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoinen virallinen asiakirja on julistettava täytäntöönpanokelpoiseksi toisessa jäsenvaltiossa kenen tahansa asiaan osallisen hakemuksesta 44–57 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

2. Edellä olevaa 45 artiklan 3 kohdan b alakohtaa sovellettaessa virallisen asiakirjan laatineen viranomaisen on kenen tahansa asiaan osallisen hakemuksesta annettava todistus 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen hyväksytyllä täytäntöönpanosäädöksellä vahvistetulla lomakkeella.

3. Tuomioistuin, jolta haetaan muutosta 49 tai 50 artiklan nojalla, voi evätä tai kumota virallisen asiakirjan julistamisen täytäntöönpanokelpoiseksi ainoastaan, jos virallisen asiakirjan täytäntöönpano olisi selvästi vastoin täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public).

1. Alkuperäjäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoiset tuomioistuimessa tehdyt sovinnot on julistettava täytäntöönpanokelpoisiksi toisessa jäsenvaltiossa kenen tahansa asianosaisen hakemuksesta 44–57 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

2. Edellä olevaa 45 artiklan 3 kohdan b alakohtaa sovellettaessa on tuomioistuimen, joka hyväksyi sovinnon tai jossa se tehtiin, kenen tahansa asiaan osallisen hakemuksesta annettava todistus 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen hyväksytyllä täytäntöönpanosäädöksellä vahvistetulla lomakkeella.

3. Tuomioistuin, jolta haetaan muutosta 49 tai 50 artiklan nojalla, voi evätä tai kumota tuomioistuimessa tehdyn sovinnon julistamisen täytäntöönpanokelpoiseksi ainoastaan, jos tuomioistuimessa tehdyn sovinnon täytäntöönpano olisi selvästi vastoin täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public).

Tässä asetuksessa tarkoitetuilta, jäsenvaltiossa annetuilta asiakirjoilta ei vaadita laillistamista eikä muuta vastaavaa muodollisuutta.

1. Tämä asetus ei vaikuta sellaisten tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia kysymyksiä koskevien kahden- tai monenvälisten sopimusten ja yleissopimusten soveltamiseen, joiden sopimuspuolena yksi tai useampi jäsenvaltio on tätä asetusta annettaessa, tai SEUT 331 artiklan 1 kohdan toisen tai kolmannen alakohdan nojalla annettuun päätökseen sanotun kuitenkaan rajoittamatta SEUT 351 artiklan mukaisten jäsenvaltioiden velvoitteiden soveltamista.

2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, tällä asetuksella on jäsenvaltioiden välillä etusija niiden välillä tehtyihin sopimuksiin nähden siltä osin, kuin sopimukset koskevat tällä asetuksella säänneltyjä asioita.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle lyhyt yhteenveto niistä kansallisista säädöksistään ja menettelyistään, jotka liittyvät rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin, mukaan lukien tiedot siitä, minkä tyyppisellä viranomaisella on toimivalta rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevissa asioissa, ja tiedot 28 artiklassa tarkoitetuista vaikutuksista suhteessa kolmansiin osapuoliin, tietojen asettamiseksi yleisön saataville siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston puitteissa.

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 29 päivään huhtikuuta 2018 mennessä

a) tuomioistuimet tai viranomaiset, joilla on toimivalta käsitellä 44 artiklan 1 kohdan mukaisia täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevia hakemuksia ja 49 artiklan 2 kohdan mukaisia tällaisista hakemuksista tehtyjä päätöksiä koskevia muutoksenhakuja;

b) 50 artiklassa tarkoitetut menettelyt muutoksenhaun johdosta tehdyn päätöksen riitauttamiseksi.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista myöhemmistä muutoksista näihin tietoihin.

2. Komissio julkaisee 1 kohdan mukaisesti ilmoitetut tiedot Euroopan unionin virallisessa lehdessä, lukuun ottamatta 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja tuomioistuinten ja viranomaisten osoitteita ja muita yhteystietoja.

3. Komissio saattaa kaikki 1 kohdan mukaisesti ilmoitetut tiedot julkisesti saataville asianmukaisilla tavoilla, erityisesti siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston kautta.

Sellaisen luettelon laatiminen ja myöhempi muuttaminen, joka sisältää 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot

1. Komissio laatii jäsenvaltioiden ilmoitusten pohjalta 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun luettelon muista viranomaisista ja oikeusalan ammattihenkilöistä.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista kyseiseen luetteloon sisältyviin tietoihin myöhemmin tehtävistä muutoksista. Komissio muuttaa luetteloa vastaavasti.

3. Komissio julkaisee luettelon ja siihen myöhemmin tehdyt muutokset Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4. Komissio saattaa kaikki 1 ja 2 kohdan mukaisesti ilmoitetut tiedot julkisesti saataville myös muilla asianmukaisilla tavoilla, erityisesti siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston kautta.

Sellaisten todistusten ja lomakkeiden laatiminen ja myöhempi muuttaminen, joita tarkoitetaan 45 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 58, 59 ja 60 artiklassa

Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädökset 45 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 58, 59 ja 60 artiklassa tarkoitettujen todistusten ja lomakkeiden laatimisesta ja myöhemmästä muuttamisesta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

1. Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

1. Komissio esittää Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta viimeistään 29 päivänä tammikuuta 2027 ja sen jälkeen viiden vuoden välein. Kertomukseen liitetään tarvittaessa tämän asetuksen mukauttamiseen tähtääviä ehdotuksia.

2. Komissio antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen tämän asetuksen 9 ja 38 artiklan soveltamisesta viimeistään 29 päivänä tammikuuta 2024. Kertomuksessa arvioidaan erityisesti sitä, missä määrin kyseisillä artikloilla on varmistettu oikeussuojan saatavuus.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja kertomuksia varten jäsenvaltioiden on annettava komissiolle asiaankuuluvat tiedot tämän asetuksen soveltamisesta niiden tuomioistuimissa.

1. Tätä asetusta sovelletaan ainoastaan 29 päivänä tammikuuta 2019 tai sen jälkeen vireille pantuihin oikeudenkäynteihin, virallisesti laadittuihin tai rekisteröityihin virallisiin asiakirjoihin ja tuomioistuimissa hyväksyttyihin tai tehtyihin sovintoihin, jollei 2 ja 3 kohdasta muuta johdu.

2. Jos oikeudenkäynti alkuperäjäsenvaltiossa on pantu vireille ennen 29 päivää tammikuuta 2019, kyseisenä päivänä tai sen jälkeen tehdyt päätökset tunnustetaan ja pannaan täytäntöön IV luvun säännösten mukaisesti, kunhan asiassa sovelletut toimivaltasäännöt vastaavat II luvussa vahvistettuja sääntöjä.

3. Asetuksen III luvun säännöksiä sovelletaan vain sellaisiin henkilöihin, jotka ovat rekisteröineet parisuhteensa tai valinneet rekisteröidyn parisuhteensa varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavan lain 29 päivänä tammikuuta 2019 tai sen jälkeen.

1. Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2. Tätä asetusta sovelletaan jäsenvaltioissa, jotka osallistuvat päätöksellä (EU) 2016/954 annetun luvan mukaiseen tiiviimpään yhteistyöhön tuomioistuimen toimivallan, sovellettavan lain sekä päätösten tunnustamisen ja täytäntöönpanon alalla asioissa, jotka liittyvät kansainvälisten parien varallisuussuhteisiin ja kattavat sekä aviovarallisuussuhteet että rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudelliset vaikutukset.

Sitä sovelletaan 29 päivästä tammikuuta 2019 alkaen, lukuun ottamatta 63 ja 64 artiklaa, joita sovelletaan 29 päivästä huhtikuuta 2018 alkaen, ja 65, 66 ja 67 artiklaa, joita sovelletaan 29 päivästä heinäkuuta 2016 alkaen. Niiden osallistuvien jäsenvaltioiden osalta, jotka osallistuvat tiiviimpään yhteistyöhön SEUT 331 artiklan 1 kohdan toisen tai kolmannen alakohdan mukaisesti hyväksytyn päätöksen nojalla, tätä asetusta sovelletaan kyseisessä päätöksessä ilmoitetusta päivästä lähtien.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan osallistuvissa jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

( 1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1393/2007, annettu 13 päivänä marraskuuta 2007, oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa (’asiakirjojen tiedoksianto’) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1348/2000 kumoamisesta (EUVL L 324, 10.12.2007, s. 79).