Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

avointa internetyhteyttä koskevista toimenpiteistä ja säännellyn EU:n sisäisen viestinnän vähittäishinnoittelusta sekä direktiivin 2002/22/EY ja asetuksen (EU) N:o 531/2012 muuttamisesta

1. Tässä asetuksessa vahvistetaan yhteiset säännöt tietoliikenteen yhdenvertaisen ja syrjimättömän kohtelun varmistamiseksi internetyhteyspalvelujen tarjoamisessa ja tähän liittyvien loppukäyttäjien oikeuksien turvaamiseksi.

2. Tässä asetuksessa vahvistetaan uusi vähittäistason hinnoittelumekanismi unionin laajuisille säännellyille verkkovierailupalveluille verkkovierailujen vähittäistason lisämaksujen poistamiseksi vääristämättä kotimaisia tai vierailuverkon markkinoita.

3. Tällä asetuksella määritellään myös yhteiset säännöt sen varmistamiseksi, että kuluttajilta ei laskuteta kohtuuttomia hintoja numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen käytöstä, kun yhteys otetaan jäsenvaltiossa kuluttajan kotimaan palveluntarjoajan toimesta toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan kiinteään tai matkapuhelinliittymään.

Tätä asetusta sovellettaessa sovelletaan direktiivin 2002/21/EY 2 artiklassa säädettyjä määritelmiä.

1) ’yleisen sähköisen viestinnän tarjoajalla’ yritystä, joka tarjoaa yleisiä viestintäverkkopalveluja tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja;

2) ’internetyhteyspalvelulla’ yleisesti saatavilla olevaa sähköistä viestintäpalvelua, joka tarjoaa yhteyden internetiin ja sitä kautta käytännöllisesti katsoen kaikkiin internetin päätepisteisiin riippumatta käytetystä verkkoteknologiasta ja päätelaitteesta;

3) ’säännellyllä EU:n sisäisellä viestinnällä’ kaikkia numeroihin perustuvien henkilöiden välisten viestintäpalvelujen käyttöä, kun yhteys otetaan kuluttajan kotimaan palveluntarjoajan jäsenvaltiosta toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan kansalliseen numerointialueeseen kuuluvaan kiinteään tai matkapuhelinliittymään;

4) ’numeroihin perustuvilla henkilöiden välisillä viestintäpalveluilla’ kaikkia Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1972 ( 1 ) 2 artiklan 6 alakohdassa tarkoitettuja numeroihin perustuvia henkilöiden välisiä viestintäpalveluja.

1. Loppukäyttäjillä on oikeus saada ja välittää tietoa ja sisältöjä, käyttää ja tarjota valitsemiaan sovelluksia ja palveluja sekä käyttää valitsemiaan päätelaitteita riippumatta loppukäyttäjän tai palveluntarjoajan sijaintipaikasta taikka tiedon, sisällön, sovelluksen tai palvelun alkuperästä tai määränpäästä, internetyhteyspalvelunsa kautta.

Tällä kohdalla ei rajoiteta sisällön, sovellusten tai palvelujen laillisuutta koskevaa unionin oikeutta eikä unionin oikeuden mukaista kansallista oikeutta.

2. Internetyhteyspalvelujen tarjoajien ja loppukäyttäjien väliset sopimukset internetyhteyspalvelujen kaupallisista ja teknisistä ehdoista ja ominaisuuksista, kuten hinnasta, datansiirron määristä ja nopeuksista, ja mahdolliset internetyhteyspalvelujen tarjoajien soveltamat kaupalliset käytännöt eivät saa rajoittaa 1 kohdassa vahvistetun loppukäyttäjien oikeuden käyttämistä.

3. Internetyhteyspalvelujen tarjoajien on kohdeltava internetyhteyspalveluja tarjotessaan kaikkea tietoliikennettä yhdenvertaisesti, syrjimättömästi, rajoituksitta ja häiriöittä ja riippumatta lähettäjästä, vastaanottajasta, saadusta tai jaetusta sisällöstä, käytetyistä tai tarjotuista sovelluksista tai palveluista tai käytetystä päätelaitteesta.

Ensimmäinen alakohta ei estä internet-palvelujen tarjoajia panemasta täytäntöön kohtuullisia liikenteenhallintatoimenpiteitä. Kohtuullisten liikenteenhallintatoimenpiteiden on oltava läpinäkyviä, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia eivätkä ne saa perustua kaupallisiin näkökohtiin, vaan tietoliikenteen tiettyjen luokkien objektiivisesti erilaisiin teknisiin palvelun laatua koskeviin vaatimuksiin. Tällaisilla toimenpiteillä ei saa valvoa tiettyä sisältöä eikä niitä saa pitää voimassa pidempään kuin on välttämätöntä.

Internetyhteyspalvelujen tarjoajat eivät saa suorittaa liikenteenhallintatoimenpiteitä, jotka menevät toisessa alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä pidemmälle, eivätkä varsinkaan saa estää pääsyä tiettyihin sisältöihin, sovelluksiin tai palveluihin taikka niiden tiettyihin luokkiin tai hidastaa, muuttaa, rajoittaa tai häiritä niitä tai heikentää niiden laatua tai syrjiä niitä, paitsi siinä määrin, kuin se on välttämätöntä ja vain niin pitkään kuin se on välttämätöntä, jotta voidaan:

a) noudattaa internetyhteyspalvelujen tarjoajaan sovellettavaa unionin säädöksiä tai unionin oikeuden mukaista kansallista lainsäädäntöä, tai unionin oikeuden mukaisia toimenpiteitä tällaisten unionin säädösten tai tällaisen kansallisen lainsäädännön panemiseksi täytäntöön, mukaan lukien tuomioistuimen määräykset tai asianomaisen toimivallan omaavien viranomaisten päätökset;

c) estää uhkaava verkon ruuhkautuminen ja lieventää poikkeuksellisen tai väliaikaisen verkon ruuhkautumisen vaikutuksia, edellyttäen, että toisiaan vastaavia tietoliikenteen luokkia kohdellaan yhdenvertaisesti.

4. Mahdollisiin liikenteenhallintatoimenpiteisiin voi liittyä henkilötietojen käsittelyä ainoastaan, jos tällainen käsittely on välttämätöntä ja oikeasuhteista 3 kohdassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kyseisessä käsittelyssä on noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY ( 2 ). Liikenteenhallintatoimenpiteiden on myös noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/58/EY ( 3 ).

5. Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajat, mukaan lukien internet-palvelujen tarjoajat sekä sisällön, sovellusten tai palvelujen tarjoajat, voivat vapaasti tarjota muita palveluja kuin internetyhteyspalveluja, jotka on optimoitu tiettyjä sisältöjä, sovelluksia tai palveluja taikka näiden yhdistelmiä varten, silloin kun optimointi on tarpeen sisältöä, sovelluksia tai palveluja koskevien vaatimusten täyttämiseksi tietyllä laatutasolla.

Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajat, mukaan lukien internetyhteyspalvelujen tarjoajat, voivat tarjota tai helpottaa niiden tarjoamista ainoastaan, jos verkkokapasiteetti riittää niiden tarjoamiseen internetyhteyspalvelujen lisäksi. Tällaisia palveluja ei saa asettaa saataville tai tarjota internetyhteyspalvelujen korvaamiseksi eivätkä ne saa heikentää loppukäyttäjien internetyhteyspalvelujen saatavuutta tai yleistä laatua.

1. Internetyhteyspalvelujen tarjoajien on varmistettava, että sopimuksessa, johon sisältyy internetyhteyspalvelu, mainitaan ainakin:

a) tiedot siitä, miten kyseisen internetyhteyspalvelun tarjoajan toteuttamat liikenteenhallintatoimenpiteet voivat vaikuttaa internetyhteyspalvelun laatuun, loppukäyttäjien yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan;

b) selkeä ja ymmärrettävä selvitys siitä, miten mahdolliset määrärajoitukset, nopeus ja muut palvelun laatua koskevat muuttujat saattavat käytännössä vaikuttaa internetyhteyspalveluihin ja erityisesti sisältöjen, sovellusten ja palvelujen käyttöön;

c) selkeä ja ymmärrettävä selvitys siitä, miten 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut palvelut, jotka loppukäyttäjä on tilannut, voisivat käytännössä vaikuttaa kyseisen loppukäyttäjän internetyhteyspalveluihin;

d) selkeä ja ymmärrettävä selvitys siitä, mikä on internetyhteyspalvelun minimi-, normaali-, maksimi- ja mainostettu nopeus ladattaessa tietoja verkosta ja verkkoon kiinteiden verkkojen tapauksessa tai arvioitu maksimi- ja mainostettu nopeus ladattaessa tietoja matkapuhelinverkosta ja -verkkoon, ja siitä, miten huomattavat poikkeamat mainostetusta nopeudesta ladattaessa tietoja verkosta ja verkkoon voivat vaikuttaa 3 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen loppukäyttäjien oikeuksien käyttämiseen;

e) selkeä ja ymmärrettävä selvitys kansallisen lainsäädännön mukaisesti kuluttajan käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista, jos internetyhteyspalvelussa esiintyy nopeuteen tai muihin palvelun laatua koskeviin muuttujiin liittyviä tosiasiallisen suorituskyvyn jatkuvia tai säännöllisesti toistuvia poikkeamia a–d kohdan mukaisesti ilmoitetusta suorituskyvystä.

Internetyhteyspalvelujen tarjoajien on julkaistava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot.

2. Internetyhteyspalvelujen tarjoajien on otettava käyttöön läpinäkyvät, yksinkertaiset ja tehokkaat menettelyt 3 artiklassa ja tämän artiklan 1 kohdassa vahvistettuja oikeuksia ja velvollisuuksia koskevien loppukäyttäjien valitusten käsittelemiseksi.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa vahvistetut vaatimukset ovat lisänä direktiivissä 2002/22/EY säädetyille vaatimuksille eivätkä ne estä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön muita valvontaa, tietoja ja läpinäkyvyyttä koskevia vaatimuksia, mukaan luettuina julkaistavien tietojen sisältöä, muotoa ja julkaisutapaa koskevat vaatimukset. Kyseisten vaatimusten on noudatettava tätä asetusta sekä direktiivien 2002/21/EY ja 2002/22/EY asiaankuuluvia säännöksiä.

4. Kaikkia nopeuteen tai muihin palvelun laatua koskeviin muuttujiin liittyviä internetyhteyspalvelun tosiasiallisen suorituskyvyn merkittäviä, jatkuvia tai säännöllisesti toistuvia, poikkeamia internetyhteyspalvelun tarjoajan 1 kohdan a–d alakohdan mukaisesti ilmoittamasta suorituskyvystä, jos asianomaiset tosiasiat todetaan kansallisen sääntelyviranomaisen hyväksymän valvontamekanismin avulla, on pidettävä suorituskykyä koskevien vaatimusten noudattamatta jättämisenä, joka laukaisee kuluttajan käytettävissä olevat oikeussuojakeinot kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Tätä kohtaa sovelletaan vain sopimuksiin, jotka on tehty tai uusittu 29 päivänä marraskuuta 2015 tai sen jälkeen.

1. Kansallisten sääntelyviranomaisten on valvottava tarkasti ja varmistettava, että 3 ja 4 artiklaa noudatetaan, ja edistettävä sellaisten syrjimättömien internetyhteyspalvelujen jatkuvaa saatavuutta, joiden laatutaso vastaa teknologian kehitystä. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat tässä tarkoituksessa myös edellyttää teknisiä ominaisuuksia, palvelun laadun vähimmäisvaatimuksia ja muita asianmukaisia ja tarpeellisia toimenpiteitä koskevia vaatimuksia yhdeltä tai useammalta yleisen sähköisen viestinnän tarjoajalta, mukaan lukien internetyhteyspalvelujen tarjoajat.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on julkistettava vuosittain kertomuksia seurannastaan ja havainnoistaan ja annettava kertomukset komissiolle ja BERECille.

2. Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajat, mukaan lukien internetyhteyspalvelujen tarjoajat, antavat kansallisen sääntelyviranomaisen pyynnöstä tiedot 3 ja 4 artiklassa tarkoitetuista velvollisuuksista, erityisesti tiedot niiden verkko kapasiteetin ja tietoliikenteen ja hallinnoinnista, sekä perustelut mahdollisille toteutetuille liikenteenhallintatoimenpiteille. Näiden tarjoajien on annettava pyydetyt tiedot kansallisen sääntelyviranomaisen edellyttämässä määräajassa ja sen vaatimalla tarkkuudella.

3. Tämän asetuksen johdonmukaisen soveltamisen edistämiseksi BEREC vahvistaa 30 päivään elokuuta 2016 mennessä sidosryhmiä kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä komission kanssa suuntaviivat kansallisten toimivaltaisten viranomaisten velvoitteiden täytäntöönpanolle tämän artiklan mukaisesti.

4. Tämä artikla ei rajoita tehtäviä, joita jäsenvaltiot ovat antaneet kansallisille toimivaltaisille viranomaisille tai muille toimivaltaisille viranomaisille unionin oikeuden mukaisesti.

1. Kuluttajilta EU:n sisäisestä viestinnästä perittävät vähittäishinnat (ilman alv:tä) eivät 15 päivästä toukokuuta 2019 alkaen saa puheluiden osalta ylittää 0,19 euroa minuutilta eivätkä 0,06 euroa tekstiviestien osalta.

2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, säännellyn EU:n sisäisen viestinnän tarjoajat voivat lisäksi tarjota ja kuluttajat nimenomaisesti valita kansainvälistä viestintää sekä säänneltyä EU:n sisäistä viestintää varten erilaisen kuin 1 kohdan mukaisesti määritellyn tariffin, jolloin kuluttajat voivat säännellyssä EU:n sisäisessä viestinnässä käyttää toista tariffia kuin sitä, joka heille olisi määritelty, ellei tällaista valintamahdollisuutta olisi. Ennen kuin kuluttajat valitsevat tällaisen erilaisen tariffin, säännellyn EU:n sisäisen viestinnän tarjoajien on tiedotettava heille niiden etujen luonteesta, jotka he tällöin menettäisivät.

3. Jos 2 kohdassa tarkoitettu säännellyn EU:n sisäisen viestinnän tariffi ylittää 1 kohdassa säädetyn hintakaton, niille kuluttajille, jotka eivät ole vahvistaneet tai ilmoittaneet kahden kuukauden kuluessa 15 päivästä toukokuuta 2019 minkään 2 kohdassa tarkoitetun tariffin valintaa, tarjotaan automaattisesti 1 kohdassa säädetyt tariffit.

4. Kuluttajat voivat luopua 1 kohdassa säädetyn tariffin käytöstä tai siirtyä siihen takaisin maksutta yhden työpäivän kuluessa siitä, kun palveluntarjoaja on vastaanottanut kyselyn, ja palveluntarjoajien on varmistettava, että tällaiseen vaihtoon ei sisälly ehtoja tai rajoituksia, jotka liittyvät muuta kuin säänneltyä EU:n sisäistä viestintää koskevien sopimusten seikkoihin.

5. Kun 1 kohdassa tarkoitetut enimmäishinnat ilmaistaan muuna valuuttana kuin euroina, alkuperäiset rajat määritetään kyseisenä valuuttana soveltamalla niiden viitekurssien keskiarvoa, jotka Euroopan keskuspankki on julkaissut Euroopan unionin virallisessa lehdessä 15 päivänä tammikuuta, 15 päivänä helmikuuta ja 15 päivänä maaliskuuta 2019. Rajat muissa valuutoissa kuin euroissa tarkistetaan vuosittain vuodesta 2020 lähtien. Näiden valuuttojen vuosittain tarkistettuja rajoja sovelletaan 15 päivästä toukokuuta käyttäen saman vuoden 15 päivänä tammikuuta, 15 päivänä helmikuuta ja 15 päivänä maaliskuuta julkaistujen viitekurssien keskiarvoa.

6. Kansalliset sääntelyviranomaiset seuraavat säännellyn EU:n sisäisen viestinnän markkina- ja hintakehitystä ja raportoivat siitä komissiolle.

Kun säännellyn EU:n sisäisen viestinnän palveluntarjoaja toteaa, että erityisten ja poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi, jotka erottavat sen useimmista muista unionin palveluntarjoajista, 1 kohdassa tarkoitetun hintakaton soveltamisella olisi merkittävät vaikutukset kyseisen palveluntarjoajan edellytyksiin pitää voimassa kotimaan viestintää varten olemassa olevat hinnat, kansalliset sääntelyviranomaiset voivat kyseisen palveluntarjoajan pyynnöstä myöntää säännellyn EU:n sisäisen viestinnän palvelun tarjoajalle poikkeuksen 1 kohdasta ainoastaan siinä laajuudessa kuin on tarpeen ja yhden vuoden ajaksi, joka voidaan uusia. Kotimaan laskutusmallin kestävyyden arviointi perustuu asianomaiselle säännellyn EU:n sisäisen viestinnän palveluntarjoajalle ominaisiin tekijöihin sekä kotimaiseen hinta- ja tulotasoon.

Kun poikkeusta hakeva palveluntarjoaja on toimittanut asianmukaiset todisteet, kansallinen sääntelyviranomainen määrittelee hintakaton, joka ylittää jommankumman 1 kohdassa määritellyn hintakaton tai molemmat ja joka olisi välttämätön, jotta palveluntarjoajan kotimaan laskutusmalli voidaan varmistaa. BEREC julkaisee suuntaviivat perusteista, jotka kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava huomioon arvioinnissa.

Jäsenvaltioiden on säädettävä 3, 4 ja 5 artiklan rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle näistä säännöksistä viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2016 ja ilmoitettava komissiolle viipymättä niitä koskevista myöhemmistä muutoksista.

Jäsenvaltioiden on säädettävä 5 a artiklan rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle näistä säännöistä sekä 5 a artiklan täytäntöönpanon varmistamiseksi toteutetuista toimenpiteistä viimeistään 15 päivänä toukokuuta 2019 ja ilmoitettava komissiolle viipymättä niitä koskevista myöhemmistä muutoksista.

”r) ’kotimaisella vähittäishinnalla’ tarkoitetaan asiakkaan kotimaassa soittamista puheluista ja lähettämistä tekstiviesteistä (jotka nousevat yhdestä yleisestä viestintäverkosta ja laskevat toiseen yleiseen viestintäverkkoon samassa jäsenvaltiossa) sekä käyttämästä tiedonsiirrosta verkkovierailuoperaattorin perimää vähittäistason yksikköhintaa; jos kotimaista vähittäistason yksikköhintaa ei ole määritetty, kotimaisen vähittäishinnan katsotaan määräytyvän samalla laskutusperiaatteella, jota sovelletaan asiakkaan soittamiin puheluihin ja lähettämiin tekstiviesteihin (jotka nousevat yhdestä yleisestä viestintäverkosta ja laskevat toiseen yleiseen viestintäverkkoon samassa jäsenvaltiossa) ja asiakkaan kuluttamaan dataan kyseisen asiakkaan omassa jäsenvaltiossa;

s) ’säänneltyjen vähittäistason verkkovierailudatapalvelujen erillisellä myynnillä’ sellaisten säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen tarjoamista, jotka vaihtoehtoinen verkkovierailuoperaattori tarjoaa verkkovierailuasiakkaille suoraan vierailuverkossa.”

”6. Edellä 5 kohdassa tarkoitetun viitetarjouksen on oltava riittävän yksityiskohtainen ja siinä on oltava kaikki 3 kohdassa tarkoitetut verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuksia varten tarvittavat osatekijät, ja siinä on myös kuvattava suorien verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuksien ja verkkovierailujen tukkutason jälleenmyynnin käyttöoikeuksien kannalta merkityksellinen tarjonta sekä siihen liittyvät ehdot. Kyseinen viitetarjous voi sisältää ehtoja pysyvien verkkovierailujen tai tukkutason verkkovierailupalvelujen poikkeavan tai vilpillisen käytön estämiseksi muihin tarkoituksiin kuin säänneltyjen verkkovierailupalvelujen tarjontaan verkkovierailuoperaattoreiden asiakkaille näiden matkustaessa ajoittain unionissa. Kansalliset sääntelyviranomaiset määräävät tarvittaessa muutoksia viitetarjouksiin tässä artiklassa säädettyjen velvollisuuksien täyttämiseksi.”

”Säänneltyjen vähittäistason verkkovierailudatapalvelujen erillinen myynti.”;

”Säänneltyjen vähittäistason verkkovierailudatapalvelujen erillisen myynnin toteuttaminen”;

”1. Kotimaan operaattoreiden on täytettävä säänneltyjen vähittäistason verkkovierailudatapalvelujen erilliseen myyntiin liittyvä velvollisuus, josta säädetään 4 artiklassa, niin että verkkovierailuasiakkaat voivat käyttää erillisiä säänneltyjä verkkovierailudatapalveluja. Kotimaan operaattoreiden on hyväksyttävä kaikki toimintojen ja niihin liittyvien lisäpalvelujen käyttöoikeuksia koskevat kohtuulliset pyynnöt, joilla on merkitystä säänneltyjen vähittäistason verkkovierailudatapalvelujen erillisen myynnin kannalta. Käyttöoikeuksien, jotka koskevat säänneltyjen vähittäistason verkkovierailudatapalvelujen erillistä myyntiä varten tarvittavia toimintoja ja lisäpalveluja, käyttäjätodennukseen liittyvät palvelut mukaan lukien, on oltava maksuttomia eivätkä ne saa aiheuttaa verkkovierailuasiakkaille mitään välittömiä kustannuksia.”;

”2. Jotta varmistettaisiin säänneltyjen vähittäistason verkkovierailudatapalvelujen erillisen myynnin yhdenmukainen ja samanaikainen toteuttaminen kaikkialla unionissa, komissio vahvistaa BERECiä kuultuaan täytäntöönpanosäädöksinä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat säänneltyjen vähittäistason verkkovierailudatapalvelujen erillisen myynnin toteuttamisen edellyttämää teknistä ratkaisua. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”;

”3. Säänneltyjen vähittäistason verkkovierailudatapalvelujen erillisen myynnin toteuttamisen edellyttämän teknisen ratkaisun on täytettävä seuraavat ehdot:”.

Verkkovierailuoperaattorit eivät 15 päivästä kesäkuuta 2017 alkaen, edellyttäen, että 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ehdotuksen johdosta hyväksyttävää säädöstä sovelletaan kyseisenä päivänä, ja ellei 6 b ja 6 c artiklasta muuta johdu, saa periä verkkovierailuasiakkailta missään jäsenvaltiossa mitään lisämaksuja kotimaan vähittäishintojen lisäksi, kun kyseessä ovat säännellyt soitetut tai vastaanotetut verkkovierailupuhelut, säännellyt lähetetyt tekstiviestit tai käytetyt säännellyt verkkovierailudatapalvelut, mukaan lukien multimediaviestit, eivätkä mitään yleistä maksua päätelaitteen tai palvelun käytön ulkomailla mahdollistamiseksi.

1. Verkkovierailuoperaattorit voivat tämän artiklan ja 6 d artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti soveltaa kohtuullisen käytön politiikkaa säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen kulutukseen sovellettavalla kotimaisella vähittäishinnalla, jotta verkkovierailuasiakkailta voidaan estää säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen poikkeava tai vilpillinen käyttö, kuten tällaisten palvelujen käyttö muussa kuin verkkovierailuasiakkaan kotimaan operaattorin jäsenvaltiossa muihin tarkoituksiin kuin ajoittaista matkailua varten.

Kohtuullisen käytön politiikan on annettava verkkovierailuoperaattorin asiakkaille mahdollisuus kuluttaa heitä koskevien hinnoittelumallien mukainen määrä säänneltyjä vähittäistason verkkovierailupalveluja sovellettavalla kotimaisten palvelujen vähittäishinnalla.

2. Säänneltyihin vähittäistason verkkovierailupalveluihin, jotka ylittävät mahdolliset kohtuullisen käytön politiikan mukaiset rajat, sovelletaan 6 e artiklaa.

1. Jos verkkovierailuoperaattori ei erityisissä ja poikkeuksellisissa olosuhteissa pysty sen kotimaan laskutusmallin kestävyyden varmistamiseksi kattamaan säänneltyjen verkkovierailupalvelujen tarjoamisesta aiheutuneita todellisia ja ennakoituja kokonaiskustannuksiaan 6 a ja 6 b artiklan mukaisesti tällaisten palvelujen tarjoamisesta saaduista todellisista ja ennakoiduista kokonaistuloista, kyseinen verkkovierailuoperaattori voi hakea lupaa lisämaksun soveltamiselle. Lisämaksua sovelletaan ainoastaan siltä osin kuin se on välttämätöntä säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen tarjoamisesta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi ottaen huomioon sovellettavat tukkutason enimmäishinnat.

2. Jos verkkovierailuoperaattori päättää hyödyntää tämän artiklan 1 kohtaa, sen on viipymättä tehtävä kansalliselle sääntelyviranomaiselle hakemus, ja toimitettava sille kaikki tarvittavat tiedot 6 d artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti. Verkkovierailuoperaattorin on tämän jälkeen 12 kuukauden välein saatettava kyseiset tiedot ajan tasalle ja toimitettava ne kansalliselle sääntelyviranomaiselle.

3. Kansallinen sääntelyviranomainen arvioi 2 kohdan mukaisen hakemuksen saatuaan, onko verkkovierailuoperaattori osoittanut, ettei se pysty kattamaan kulujaan 1 kohdan mukaisesti, mikä johtaisi sen kotimaan laskutusmallin kestävyyden heikentymiseen. Kotimaan laskutusmallin kestävyys arvioidaan asianomaiselle verkkovierailuoperaattorille ominaisten objektiivisesti määritettyjen tekijöiden perusteella, ottaen huomioon myös kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevien verkkovierailuoperaattoreiden välillä objektiivisesti todetut vaihtelut ja kotimainen hinta- ja tulotaso. Kansallinen sääntelyviranomainen antaa luvan lisämaksuun, jos 1 kohdassa ja tässä kohdassa vahvistetut edellytykset täyttyvät.

4. Kansallinen sääntelyviranomainen antaa luvan lisämaksuun yhden kuukauden kuluessa 2 kohdan mukaisen hakemuksen vastaanottamisesta, ellei hakemus ole ilmeisen perusteeton tai siinä toimitetut tiedot ole riittämättömiä. Jos kansallinen sääntelyviranomainen katsoo, että hakemus on ilmeisen perusteeton tai että toimitetut tiedot ovat riittämättömiä, se tekee seuraavien kahden kuukauden kuluessa ja annettuaan verkkovierailuoperaattorille tilaisuuden tulla kuulluksi lopullisen päätöksen lisämaksua koskevan luvan antamisesta, lisämaksun muuttamisesta tai lisämaksun kieltämisestä.

Kohtuullisen käytön politiikan toteuttaminen ja verkkovierailujen vähittäistason lisämaksujen poistamisen kestävyys

1. Jotta varmistettaisiin 6 b ja 6 c artiklan johdonmukainen soveltaminen, komissio hyväksyy 15 päivään joulukuuta 2016 mennessä BERECiä kuultuaan täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat kohtuullisen käytön politiikan soveltamista, verkkovierailujen vähittäistason lisämaksujen poistamisen kestävyyden arviointia ja hakemusta, joka verkkovierailuoperaattorin on toimitettava tällaista arviointia varten. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2. Hyväksyessään 6 b artiklan osalta täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan kohtuullisen käytön politiikan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, komissio ottaa huomioon seuraavaa:

d) havaittavissa olevat kotimaan ja vierailuverkon markkinoiden kilpailun ja investointikannustimien vääristymistä koskevat riskit.

3. Komission 6 c artiklan osalta hyväksymien täytäntöönpanosäädösten, joissa vahvistetaan verkkovierailujen vähittäistason lisämaksujen poistamisen kestävyyden arviointimenetelmää verkkovierailuoperaattorin osalta koskevat yksityiskohtaiset säännöt, tulee perustua seuraavaan:

a) säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen tarjoamisesta aiheutuneiden todellisten ja ennakoitujen kokonaiskustannusten määrittäminen, ottaen huomioon tukkutason todelliset verkkovierailuhinnat epätasapainoisessa liikenteessä ja kohtuullinen osuus säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen tarjoamisen edellyttämistä yhteisistä kustannuksista;

b) säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen tarjoamisesta saatujen todellisten ja ennakoitujen kokonaistulojen määrittäminen;

c) säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen kulutus ja verkkovierailuoperaattorin asiakkaiden kotimaan kulutus;

d) kotimaan markkinoiden kilpailu-, hinta- ja tulotaso ja mahdollinen havaittavissa oleva riski siitä, että verkkovierailu- ja kotimaan vähittäishinnat vaikuttaisivat tuntuvasti tällaisten hintojen kehitykseen.

4. Komissio tarkastelee 1 kohdan nojalla hyväksyttyjä täytäntöönpanosäädöksiä säännöllisesti markkinakehityksen pohjalta.

5. Kansallisen sääntelyviranomaisen on tiiviisti seurattava ja valvottava kohtuullisen käytön politiikan soveltamista ja verkkovierailujen vähittäistason lisämaksujen poistamisen kestävyyttä koskevien toimenpiteiden toteuttamista kiinnittäen erityistä huomiota asiaan liittyviin asianomaiselle jäsenvaltioille ominaisiin objektiivisesti määritettyihin tekijöihin ja verkkovierailuoperaattoreiden välillä objektiivisesti todettuihin vaihteluihin. Kansallisen sääntelyviranomaisen on ajoissa pantava täytäntöön 6 b ja 6 c artiklassa säädetyt edellytykset ja tämän artiklan1 kohdan nojalla hyväksytyt täytäntöönpanosäädökset, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta 6 c artiklan 3 kohdassa säädettyyn menettelyyn. Kansallinen sääntelyviranomainen voi milloin tahansa vaatia verkkovierailuoperaattoria muuttamaan lisämaksua tai lopettamaan sen perimisen, jos se ei ole 6 b tai 6 c artiklan mukainen. Kansallisen sääntelyviranomaisen on vuosittain tiedotettava komissiolle tämän artiklan 6 b ja 6 c kohdan soveltamisesta.

1. Jos verkkovierailuoperaattori soveltaa säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen kulutukseen lisämaksua kohtuullisen käytön politiikan mukaisten rajojen ylittävältä osin, sen on täytettävä seuraavat edellytykset (ilman arvonlisäveroa), sanotun vaikuttamatta toisen alakohdan soveltamiseen:

a) mahdollinen lisämaksu, jota sovelletaan säänneltyihin soitettuihin verkkovierailupuheluihin, säänneltyihin lähetettyihin verkkovierailutekstiviesteihin ja säänneltyihin verkkovierailudatapalveluihin, ei saa ylittää 7 artiklan 2 kohdassa, 9 artiklan 1 kohdassa ja 12 artiklan 1 kohdassa säädettyjä tukkutason enimmäishintoja;

b) kotimaisen vähittäishinnan ja mahdollisen lisämaksun yhteenlaskettu määrä saa olla säänneltyjen soitettujen verkkovierailupuhelujen osalta enintään 0,19 euroa minuutilta, säänneltyjen lähetettyjen verkkovierailutekstiviestien osalta enintään 0,06 euroa tekstiviestiltä ja säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen osalta enintään 0,20 euroa käytettyä megatavua kohti;

c) mahdollinen lisämaksu, jota sovelletaan säänneltyihin vastaanotettuihin verkkovierailupuheluihin, ei saa ylittää 2 kohdan mukaisesti määritettyä terminointimaksujen enimmäismäärien painotettua keskiarvoa unionissa.

Verkkovierailuoperaattorit eivät saa soveltaa lisämaksua vastaanotettuihin säänneltyihin verkkovierailutekstiviesteihin tai verkkovierailun yhteydessä vastaanotettuihin äänipostiviesteihin. Tämä ei vaikuta muihin perittäviin maksuihin, kuten tällaisten viestien kuuntelusta perittäviin maksuihin.

Verkkovierailuoperaattorien on laskutettava soitetuista ja vastaanotetuista verkkovierailupuheluista sekuntipohjaisesti. Verkkovierailuoperaattorit voivat soveltaa enintään 30 sekunnin pituista vähimmäislaskutusaikaa soitettuihin puheluihin. Verkkovierailuoperaattorien on laskutettava asiakkaitaan kilotavukohtaisesti kaikista säännellyistä verkkovierailudatapalveluista, lukuun ottamatta multimediaviestejä, jotka voidaan laskuttaa yksikkökohtaisesti. Tällaisessa tapauksessa vähittäishinta, jonka verkkovierailuoperaattori voi periä verkkovierailuasiakkaaltaan tämän verkkovierailun yhteydessä lähettämästä tai vastaanottamasta multimediaviestistä, ei saa ylittää ensimmäisessä alakohdassa säännellylle verkkovierailudatapalvelulle asetettua vähittäishinnan enimmäismäärää.

Tämä kohta ei 6 f artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna aikana estä tarjouksia, joissa verkkovierailuasiakkaille tarjotaan kiinteään päiväkohtaiseen hintaan tai muuhun ajanjaksoon sidottuun kiinteään hintaan tietty käyttömäärä säänneltyjä verkkovierailupalveluja edellyttäen, että kyseisen käyttömäärän kuluttaminen kokonaan johtaa säänneltyjen soitettujen verkkovierailupuhelujen, vastaanotettujen puhelujen, lähetettyjen tekstiviestien ja verkkovierailudatapalvelujen osalta yksikköhintaan, joka ei ylitä kuhunkin sovellettavaa kotimaista vähittäishintaa ja tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa asetettua lisämaksun enimmäismäärää.

2. Komissio hyväksyy 31 päivään joulukuuta 2015 mennessä BERECiä kuultuaan ja jollei tämän kohdan toisesta alakohdasta muuta johdu, täytäntöönpanosäädökset, joissa vahvistetaan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettu terminointimaksujen enimmäismäärien painotettu keskiarvo. Komissio tarkastelee kyseisiä täytäntöönpanosäädöksiä vuosittain. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Terminointimaksujen enimmäismäärien painotettu keskiarvo perustuu seuraaviin kriteereihin:

a) terminointimaksujen enimmäistaso, jonka kansalliset sääntelyviranomaiset ovat markkinoilla asettaneet tukkuhintaiselle puheensiirrolle kohdeverkkona toimivassa yksittäisessä matkaviestintäverkossa puitedirektiivin 7 ja 16 artiklan sekä käyttöoikeusdirektiivin 13 artiklan mukaisesti; ja

3. Verkkovierailuoperaattorit voivat tarjota ja verkkovierailuasiakkaat voivat nimenomaisesti valita muun kuin 6 a, 6 b ja 6 c artiklan sekä tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistetun verkkovierailuhinnan; tällöin verkkovierailuasiakkaat hyötyvät eri hinnastosta säännellyille verkkovierailupalveluille kuin siitä, jota sovellettaisiin, ellei kyseistä valintaa olisi tehty. Verkkovierailuoperaattorin on muistutettava kyseisiä verkkovierailuasiakkaita tällöin menetettävien verkkovierailuetujen luonteesta.

Verkkovierailuoperaattorien on sovellettava 6 a ja 6 b artiklan sekä tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistettua hintaa automaattisesti kaikkiin nykyisiin ja uusiin verkkovierailuasiakkaisiin sanotun kuitenkaan rajoittamatta ensimmäisen alakohdan soveltamista.

Verkkovierailuasiakas voi milloin tahansa pyytää 6 a, 6 b ja 6 c artiklan sekä tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistettuun hintaan siirtymistä tai siitä luopumista. Kun verkkovierailuasiakas nimenomaisesti valitsee luopumisen 6 a, 6 b ja 6 c artiklan sekä tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistetusta hinnasta tai takaisin siihen siirtymisen, vaihto on toteutettava maksutta yhden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, eikä siihen saa sisältyä ehtoja tai rajoituksia, jotka liittyvät liittymäsopimusten muihin osiin kuin verkkovierailuihin. Verkkovierailuoperaattorit voivat viivästyttää vaihdon voimaantuloa, kunnes aiempi verkkovierailuhinnasto on ollut voimassa tietyn vähimmäisjakson, joka saa olla enintään kaksi kuukautta.

4. Verkkovierailuoperaattorien on varmistettava, että sopimuksessa, johon sisältyy minkä tahansa tyyppinen säännelty vähittäistason verkkovierailupalvelu, täsmennetään kyseisen säännellyn vähittäistason verkkovierailupalvelun tärkeimmät piirteet, mukaan lukien erityisesti:

a) erityinen hinnoittelumalli tai erityiset hinnoittelumallit, ja kunkin kyseisen hinnoittelumallin osalta tarjottavien palvelujen tyyppi, mukaan lukien viestinnän määrät,

b) säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen kulutukseen, josta peritään sovellettava kotimaisten vähittäispalvelujen hinta, mahdollisesti sovellettavat rajoitukset, erityisesti määrälliset tiedot siitä, miten kohtuullisen käytön politiikkaa sovelletaan, viittaamalla kulloisenkin säännellyn vähittäistason verkkovierailupalvelun tärkeimpiin hinnoittelua, määrää tai muita tekijöitä koskeviin parametreihin.

Verkkovierailuoperaattorien on julkaistava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot.

1. Verkkovierailuoperaattorit voivat 30 päivän huhtikuuta 2016 ja 14 päivän kesäkuuta 2017 välisenä aikana periä säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen tarjoamisesta lisämaksua kotimaisen vähittäishinnan lisäksi.

2. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna ajanjaksona sovelletaan 6 e artiklaa soveltuvin osin.”

”Kyseiset yksilölliset perushintatiedot on ilmaistava asiakkaan kotimaan operaattorin toimittaman kotilaskun valuuttana, ja niihin on sisällytettävä tiedot:

a) mahdollisesta kohtuullisen käytön politiikasta, jota verkkovierailuasiakkaaseen sovelletaan unionissa ja lisämaksuista, joita sovelletaan kyseisen kohtuullisen käytön politiikan mukaisten rajojen ylittävältä osin; ja

”Ensimmäistä, toista, neljättä ja viidettä alakohtaa, lukuun ottamatta viittausta kohtuullisen käytön politiikkaan ja 6 c artiklan mukaisesti sovellettavaan lisämaksuun, sovelletaan myös unionin ulkopuolella matkustavien verkkovierailuasiakkaiden käyttämiin verkkovierailuoperaattorin tarjoamiin verkkovierailuäänipuhelu- ja -tekstiviestipalveluihin.”;

”2 a. Verkkovierailuoperaattorin on lähetettävä verkkovierailuasiakkaalle ilmoitus, kun säänneltyjen verkkovierailupuhelu- tai tekstiviestipalvelujen käyttöön sovellettavan kohtuullisen käytön määrä on kokonaan kulutettu tai 6 c artiklan mukaisesti sovellettava mahdollinen käyttöraja on saavutettu. Ilmoituksessa on esitettävä lisämaksu, jota sovelletaan verkkovierailuasiakkaan mahdolliseen kohtuullisen käytön tai käyttörajan ylittävään säänneltyjen verkkovierailuäänipuhelu- tai -tekstiviestipalvelujen käyttöön. Jokaisella asiakkaalla on oltava oikeus pyytää verkkovierailuoperaattoria lopettamaan tällaisten ilmoitusten lähettäminen ja pyytää milloin tahansa ja maksutta verkkovierailuoperaattoria tarjoamaan uudelleen tätä palvelua.”;

”3. Verkkovierailuoperaattoreiden on annettava kaikille asiakkaille liittymäsopimusten tekemisen yhteydessä täydelliset tiedot sovellettavista verkkovierailuhinnoista. Niiden on lisäksi annettava verkkovierailuasiakkailleen ajantasaista tietoa sovellettavista verkkovierailuhinnoista viipymättä aina, kun hinnat muuttuvat.

Tämän jälkeen verkkovierailuoperaattoreiden on muistutettava eurotariffista kohtuullisin väliajoin kaikkia asiakkaita, jotka ovat valinneet jonkin muun hinnaston.”

”2. Verkkovierailuoperaattorin on tiedotettava verkkovierailuasiakkaalle automaattisella viestillä, että asiakas käyttää säänneltyjä verkkovierailupalveluja, ja annettava yksilölliset perushintatiedot ja tiedot hinnoista (asiakkaan kotimaan operaattorin toimittaman kotilaskun valuuttana), joita sovelletaan säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen tarjontaan kyseiselle verkkovierailuasiakkaalle kyseisessä jäsenvaltiossa, paitsi jos asiakas on ilmoittanut verkkovierailuoperaattorille, ettei tarvitse näitä tietoja.

Tiedot on toimitettava verkkovierailuasiakkaan mobiililaitteeseen esimerkiksi tekstiviestin, sähköpostin tai mobiililaitteella näkyvän ponnahdusikkunan avulla aina, kun verkkovierailuasiakas saapuu muun kuin kotimaan operaattorinsa jäsenvaltion alueelle ja ottaa ensimmäisen kerran käyttöön verkkovierailudatapalvelun kyseisessä jäsenvaltiossa. Tiedot on toimitettava maksutta sillä hetkellä, kun verkkovierailuasiakas ottaa käyttöön säännellyn verkkovierailudatapalvelun, tavalla, joka on omiaan helpottamaan niiden vastaanottoa ja helppoa ymmärtämistä.

Asiakkaalla, joka on ilmoittanut verkkovierailuoperaattorilleen, ettei tarvitse automaattisia hintatietoja, on oikeus pyytää milloin tahansa ja maksutta verkkovierailuoperaattoria tarjoamaan uudelleen kyseistä palvelua.”;

”2 a. Verkkovierailuoperaattorin on lähetettävä ilmoitus, kun säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen kulutukseen sovellettavan kohtuullisen käytön määrä on kokonaan kulutettu tai kun 6 c artiklan mukaisesti kaikkeen käyttöön sovellettava kynnysarvo on saavutettu. Ilmoituksessa on mainittava perittävä lisämaksu, jota sovelletaan kaikkeen verkkovierailuasiakkaan säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen lisäkulutukseen. Jokaisella asiakkaalla on oltava oikeus pyytää verkkovierailuoperaattoria lopettamaan tällaisten ilmoitusten lähettäminen ja pyytää milloin tahansa ja maksutta verkkovierailuoperaattoria tarjoamaan uudelleen tätä palvelua.”;

”3. Kunkin verkkovierailuoperaattorin on tarjottava kaikille verkkovierailuasiakkailleen mahdollisuus valita vapaasti ja maksutta toiminto, joka antaa hyvissä ajoin tietoja toteutuneesta kulutuksesta ilmaistuna käyttömääränä tai valuuttana, jossa verkkovierailuasiakasta laskutetaan säännellyistä verkkovierailudatapalveluista, ja joka takaa, että säänneltyjen verkkovierailudatapalveluiden, lukuun ottamatta yksikköä kohti laskutettavia multimediaviestipalveluja, kokonaiskulutus ei tiettynä kautena ylitä määritettyä saldorajaa ilman asiakkaan nimenomaista suostumusta.”;

”6. Tätä artiklaa, lukuun ottamatta sen 5 kohtaa, 2 kohdan toista alakohtaa ja 2 a kohtaa, ja ellei tämän kohdan toisesta ja kolmannesta alakohdasta muuta johdu, sovelletaan myös unionin ulkopuolella matkustavien verkkovierailuasiakkaiden käyttämiin verkkovierailuoperaattorin tarjoamiin verkkovierailudatapalveluihin.”

”Kansallisten sääntelyviranomaisten on tiiviisti seurattava ja valvottava 6 b ja 6 c artiklaa ja 6 e artiklan 3 kohtaa hyödyntäviä verkkovierailuoperaattoreita.”;

”2. Kansallisten sääntelyviranomaisten on annettava yleisesti saataville ajantasaiset tiedot tämän asetuksen ja erityisesti sen 6 a, 6 b, 6 c, 6 e, 7, 9 ja 12 artiklan soveltamisesta siten, että asianosaiset saavat tiedon käyttöönsä helposti.”

1. Komissio aloittaa 29 päivään marraskuuta 2015 mennessä verkkovierailujen tukkumarkkinoiden uudelleentarkastelun arvioidakseen tarvittavia toimenpiteitä, jotta verkkovierailujen vähittäistason lisämaksut voitaisiin poistaa 15 päivään kesäkuuta 2017 mennessä. Komissio tarkastelee uudelleen muun muassa kilpailun astetta kansallisilla tukkumarkkinoilla ja arvioi erityisesti aiheutuneita tukkutason kustannuksia ja sovellettuja tukkutason hintoja sekä operaattoreiden kilpailutilannetta rajallisella maantieteellisellä alueella, mukaan lukien kaupallisten sopimusten vaikutukset kilpailuun sekä operaattoreiden kyky hyödyntää mittakaavaetuja. Komissio arvioi myös kilpailun kehittymistä verkkovierailujen vähittäismarkkinoilla ja kaikkia havaittavissa olevia kilpailun vääristymisen riskejä ja investointikannustimia kotimaan ja vierailuverkon markkinoilla. Arvioidessaan verkkovierailujen vähittäistason lisämaksujen poistamisen mahdollistavia toimenpiteitä komissio ottaa huomioon tarpeen varmistaa, että vierailuverkkojen operaattorit pystyvät kattamaan kaikki säänneltyjen tukkutason verkkovierailupalvelujen tarjoamisesta aiheutuvat kustannukset, mukaan lukien yhteiset kustannukset. Komission on otettava huomioon myös tarve estää pysyvät verkkovierailut tai verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuksien poikkeava tai vilpillinen käyttö muihin tarkoituksiin kuin säänneltyjen verkkovierailupalvelujen tarjontaan verkkovierailuoperaattoreiden asiakkaille näiden matkustaessa ajoittain unionissa.

2. Komissio antaa viimeistään 15 päivänä kesäkuuta 2016 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen 1 kohdassa tarkoitetun uudelleentarkastelun tuloksista.

Tähän kertomukseen liitetään julkisen kuulemisen jälkeen asianmukainen lainsäädäntöehdotus tässä asetuksessa säädettyjen säänneltyjen verkkovierailupalvelujen tukkuhintojen muuttamiseksi tai jonkin muun ratkaisun tarjoamiseksi tukkutasolla määritettyjen kysymysten ratkaisemiseksi tarkoituksena verkkovierailujen vähittäistason lisämaksujen poistaminen 15 päivään kesäkuuta 2017 mennessä.

3. Lisäksi komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen kahden vuoden välein 2 kohdassa tarkoitetun kertomuksen antamisen jälkeen. Kuhunkin kertomukseen on sisällytettävä muun muassa arviointi seuraavista:

a) palvelujen saatavuus ja laatu, mukaan lukien säännellyille vähittäistason verkkovierailuäänipuhelu-, -tekstiviesti- ja -datapalveluille vaihtoehtoiset palvelut, erityisesti tekninen kehitys huomioon ottaen;

b) kilpailu verkkovierailujen sekä vähittäis- että tukkumarkkinoilla ja erityisesti pienten, riippumattomien tai vasta vähän aikaa toimineiden operaattoreiden kilpailutilanne, samoin kuin kaupallisten sopimusten vaikutus kilpailuun ja operaattoreiden väliset keskinäiset yhteydet;

c) se, missä määrin 3 ja 4 artiklassa säädettyjen rakenteellisten toimenpiteiden toteuttaminen on tuottanut tuloksia kilpailun kehittämisessä säänneltyjen verkkovierailupalvelujen sisämarkkinoilla.

4. Unionin laajuisten verkkovierailumarkkinoiden kilpailun kehittymisen arvioimiseksi BEREC kerää kansallisilta sääntelyviranomaisilta säännöllisesti tietoja säänneltyjen verkkovierailuäänipuhelu-, -tekstiviesti- ja -datapalvelujen vähittäis- ja tukkuhintojen kehittymisestä. Nämä tiedot toimitetaan komissiolle vähintään kahdesti vuodessa. Komissio julkaisee ne.

Kerättyjen tietojen perusteella BEREC raportoi säännöllisesti hinnoittelun ja kulutustottumusten kehityksestä jäsenvaltioissa sekä kotimaan- että verkkovierailupalvelujen osalta ja tukkutason todellisten verkkovierailuhintojen kehityksestä verkkovierailuoperaattoreiden välisessä epätasapainoisessa liikenteessä.

Lisäksi BEREC kerää kansallisilta sääntelyviranomaisilta vuosittain tietoja operaattoreiden asiakkailleen tarjoamien erilaisten hintojen avoimuudesta ja vertailukelpoisuudesta. Komissio julkaisee nämä tiedot ja havainnot.”

”3. Loppukäyttäjille tarkoitettujen sähköisissä viestintäverkoissa tarjottavien palvelujen ja sovellusten saatavuutta tai käyttöä koskevissa kansallisissa toimenpiteissä on kunnioitettava luonnollisten henkilöiden perusoikeuksia ja -vapauksia, myös suhteessa yksityisyyteen ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, sellaisena kuin se määritellään ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 6 artiklassa.”

Komissio tarkastelee 30 päivään huhtikuuta 2019 mennessä ja sen jälkeen neljän vuoden välein uudelleen tämän asetuksen 3, 4, 5 ja 6 artiklaa ja antaa tarkastelusta kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle sekä tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia tämän asetuksen muuttamiseksi.

1. Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2. Sitä sovelletaan 30 päivästä huhtikuuta 2016 seuraavia säännöksiä lukuun ottamatta:

a) jos asetuksen (EU) N:o 531/2012 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ehdotuksen seurauksena annettu säädöstä sovelletaan 15 päivänä kesäkuuta 2017, tämän asetuksen 7 artiklan 5 kohtaa, siltä osin kuin se koskee asetuksen (EU) N:o 531/2012 6 a–6 d artiklaa, tämän asetuksen 7 artiklan 7 kohdan a–c alakohtaa ja 8 kohdan a, b ja d alakohtaa, sovelletaan kyseisestä päivästä alkaen.

Jos kyseistä säädöstä ei sovelleta 15 päivänä kesäkuuta 2017, tämän asetuksen 5 artiklan 7 kohtaa, siltä osin kuin se koskee asetuksen (EU) N:o 531/2012 6 f artiklaa, sovelletaan edelleen siihen saakka, kunnes kyseistä säädöstä aletaan soveltaa.

Jos kyseistä säädöstä aletaan soveltaa 15 päivän kesäkuuta 2017 jälkeen, tämän asetuksen 7 artiklan 5 kohtaa, siltä osin kuin se koskee asetuksen (EU) N:o 531/2012 6 a–6 d artiklaa, ja tämän asetuksen 7 artiklan 7 kohdan a–c alakohtaa ja 8 kohdan a, b ja d alakohtaa sovelletaan kyseisen säädöksen soveltamispäivästä alkaen;

b) tämän asetuksen 7 artiklan 4 kohdan c alakohdan ja tämän asetuksen 7 artiklan 5 kohdan, siltä osin kuin se koskee asetuksen (EU) N:o 531/2012 6 d artiklaa ja 6 e artiklan 2 kohtaa, mukaista täytäntöönpanovallan siirtämistä komissiolle sovelletaan 29 päivästä marraskuuta 2015;

3. Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa 31 päivään joulukuuta 2016 saakka kansallisia toimenpiteitä – itsesääntelyjärjestelmät mukaan lukien – jotka olivat voimassa ennen 29 päivää marraskuuta 2015 ja jotka eivät ole 3 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisia. Asianomaisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kyseisistä toimenpiteistä 30 päivään huhtikuuta 2016 mennessä.

4. Komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1203/2012 ( 4 ) säännöksiä, jotka koskevat teknistä menettelyä vierailuverkon paikallisten verkkovierailudatapalvelujen käytön mahdollistamiseksi, sovelletaan edelleen säänneltyjen vähittäistason verkkovierailudatapalvelujen erillismyyntiin siihen saakka, kunnes tämän asetuksen 7 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettu täytäntöönpanosäädös hyväksytään.

5. Edellä olevan 5 a artiklan voimassaolo päättyy14 päivänä toukokuuta 2024.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

( 1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/1972, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä (EUVL L 321, 17.12.2018, s. 36).

( 2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).

( 3 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2002, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37).

( 4 ) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1203/2012, annettu 14 päivänä joulukuuta 2012, säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen erillismyynnistä unionissa (EUVL L 347, 15.12.2012, s. 1).

		Virallinen lehti
		N:o	sivu	päivämäärä
►M1	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2018/1971, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018,	L 321	1	17.12.2018