02015R0847 — FI — 01.01.2020 — 001.001


Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

►B

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2015/847,

annettu 20 päivänä toukokuuta 2015,

varainsiirtojen mukana toimitettavista tiedoista ja asetuksen (EY) N:o 1781/2006 kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(EUVL L 141 5.6.2015, s. 1)

Muutettu:

 

 

Virallinen lehti

  N:o

sivu

päivämäärä

►M1

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2019/2175, annettu 18 päivänä joulukuuta 2019,

  L 334

1

27.12.2019




▼B

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2015/847,

annettu 20 päivänä toukokuuta 2015,

varainsiirtojen mukana toimitettavista tiedoista ja asetuksen (EY) N:o 1781/2006 kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)



I LUKU

KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan säännökset maksajaa ja maksunsaajaa koskevista tiedoista, jotka on toimitettava missä tahansa valuutassa tehtävien varainsiirtojen mukana rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämistä, paljastamista ja selvittämistä varten, kun vähintään yksi varainsiirtoon osallistuvista maksupalveluntarjoajista on sijoittautunut unioniin.

2 artikla

Soveltamisala

1.  Tätä asetusta sovelletaan missä tahansa valuutassa tehtäviin varainsiirtoihin, jotka unioniin sijoittautunut maksupalveluntarjoaja tai välittäjänä toimiva maksupalveluntarjoaja lähettää tai vastaanottaa.

2.  Tätä asetusta ei sovelleta direktiivin 2007/64/EY 3 artiklan a–m ja o alakohdassa lueteltuihin palveluihin.

3.  Tätä asetusta ei sovelleta varainsiirtoihin, jotka tehdään käyttäen maksukorttia, sähköisen rahan välinettä tai matkapuhelinta taikka muuta digitaalista tai tietoteknistä laitetta, jonka käytöstä maksetaan etu- tai jälkikäteen ja jolla on samanlaiset ominaisuudet, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

korttia, välinettä tai laitetta käytetään yksinomaan tavaroiden tai palvelujen maksamiseen; ja

b) 

kortin, välineen tai laitteen numero toimitetaan kaikkien kyseisestä liiketoimesta johtuvien siirtojen mukana.

Tätä asetusta kuitenkin sovelletaan, kun maksukorttia, sähköisen rahan välinettä tai matkapuhelinta taikka muuta digitaalista tai tietoteknistä laitetta, jonka käytöstä maksetaan etu- tai jälkikäteen ja jolla on samanlaiset ominaisuudet, käytetään kahden henkilön väliseen varainsiirtoon.

4.  Tätä asetusta ei sovelleta henkilöihin, joiden ainoa tehtävä on muuntaa paperimuodossa olevia asiakirjoja sähköiseen muotoon ja jotka toimivat sopimussuhteessa maksupalveluntarjoajaan, eikä henkilöihin, joiden ainoa tehtävä on antaa maksupalveluntarjoajien käyttöön viesti- tai muita tukijärjestelmiä varojen siirtämistä varten taikka määritys- ja toteutusjärjestelmiä.

Tätä asetusta ei sovelleta varainsiirtoihin,

a) 

joissa maksaja nostaa käteistä omalta maksutililtään;

b) 

joissa viranomaiselle siirretään varoja, joilla maksetaan veroja, sakkoja tai muita maksuja jäsenvaltiossa;

c) 

joissa sekä maksaja että maksunsaaja ovat omaan lukuunsa toimivia maksupalveluntarjoajia;

d) 

jotka toteutetaan muunnetuilla sekeillä, mukaan lukien sähköiseen muotoon tallennetut alkuperäiset paperisekit.

5.  Jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta tätä asetusta alueellaan tapahtuviin varainsiirtoihin maksunsaajan maksutilille maksujen suorittamiseksi yksinomaan tavaroiden luovutuksista tai palvelujen suorituksista, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

maksunsaajan käyttämään maksupalveluntarjoajaan sovelletaan direktiiviä (EU) 2015/849;

b) 

maksunsaajan käyttämä maksupalveluntarjoaja pystyy yksilöllisellä tapahtumatunnuksella jäljittämään maksunsaajan kautta varainsiirron henkilöltä, jolla on sopimus maksunsaajan kanssa tavaroiden luovuttamisesta tai palvelujen suorittamisesta;

c) 

varainsiirron suuruus on enintään 1 000 euroa.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) 

’terrorismin rahoituksella’ direktiivin (EU) 2015/849 1 artiklan 5 kohdassa määriteltyä terrorismin rahoitusta;

2) 

’rahanpesulla’ direktiivin (EU) 2015/849 1 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettua rahanpesutoimintaa;

3) 

’maksajalla’ henkilöä, joka on maksutilin haltija ja joka antaa luvan varainsiirtoon kyseiseltä maksutililtä tai, jos maksutiliä ei ole, joka antaa varainsiirtoa koskevan toimeksiannon;

4) 

’maksunsaajalla’ henkilöä, joka on tarkoitettu varainsiirron vastaanottajaksi;

5) 

’maksupalveluntarjoajalla’ varainsiirtopalveluja tarjoavia direktiivin 2007/64/EY 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja maksupalveluntarjoajia, sekä luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, joihin sovelletaan poikkeusta mainitun direktiivin 26 artiklan nojalla, ja oikeushenkilöitä, joihin sovelletaan poikkeusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/110/EY ( 1 ) 9 artiklan nojalla;

6) 

’välittäjänä toimivalla maksupalveluntarjoajalla’ maksupalveluntarjoajaa, joka ei ole maksajan eikä maksunsaajan käyttämä maksupalveluntarjoaja ja joka vastaanottaa ja välittää varainsiirron maksajan tai maksunsaajan käyttämän maksupalveluntarjoajan tai toisen välittäjänä toimivan maksupalveluntarjoajan puolesta;

7) 

’maksutilillä’ direktiivin 2007/64/EY 4 artiklan 14 kohdassa määriteltyä maksutiliä;

8) 

’varoilla’ direktiivin 2007/64/EY 4 artiklan 15 kohdassa määriteltyjä varoja;

9) 

’varainsiirrolla’ mitä tahansa liiketointa, jonka maksupalveluntarjoaja suorittaa maksajan puolesta ainakin osittain sähköisesti antaakseen varat maksunsaajan käyttöön maksupalveluntarjoajan kautta, riippumatta siitä, ovatko maksaja ja maksunsaaja sama henkilö, ja siitä, ovatko maksajan käyttämä maksupalveluntarjoaja ja maksunsaajan käyttämä maksupalveluntarjoaja yksi ja sama henkilö, mukaan lukien:

a) 

asetuksen (EU) N:o 260/2012 2 artiklan 1 kohdassa määritellyt tilisiirrot;

b) 

asetuksen (EU) N:o 260/2012 2 artiklan 2 kohdassa määritellyt suoraveloitukset;

c) 

direktiivin 2007/64/EY 4 artiklan 13 kohdassa määritellyt rahansiirrot riippumatta siitä, ovatko ne kansallisia vai rajatylittäviä;

d) 

siirrot, jotka on suoritettu käyttäen maksukorttia, sähköisen rahan välinettä tai matkapuhelinta taikka muuta digitaalista tai tietoteknistä laitetta, jonka käytöstä maksetaan etu- tai jälkikäteen ja jolla on samanlaiset ominaisuudet;

10) 

’eräsiirrolla’ useita yksittäisiä varainsiirtoja, jotka yhdistetään siirtoa varten;

11) 

’yksilöllisellä tapahtumatunnuksella’ maksupalveluntarjoajan varainsiirtoon käytettyjen maksu- ja selvitysjärjestelmien tai viestijärjestelmien sääntöjen mukaisesti määrittelemää kirjain-, numero- tai merkkiyhdistelmää, joka mahdollistaa liiketoimen jäljittämisen maksajaan ja maksunsaajaan;

12) 

’kahden henkilön välisellä varainsiirrolla’ sellaisten luonnollisten henkilöiden välistä liiketoimea, jotka kuluttajina toimivat muussa kuin kauppa-, liiketoiminta- tai ammattitarkoituksessa.



II LUKU

MAKSUPALVELUNTARJOAJIEN VELVOLLISUUDET



1 JAKSO

Maksajan käyttämän maksupalveluntarjoajan velvollisuudet

4 artikla

Varainsiirtojen mukana toimitettavat tiedot

1.  Maksajan käyttämän maksupalveluntarjoajan on varmistettava, että varainsiirtojen mukana toimitetaan seuraavat maksajaa koskevat tiedot:

a) 

maksajan nimi;

b) 

maksajan maksutilin numero; ja

c) 

maksajan osoite, virallisen henkilöasiakirjan numero, asiakasnumero tai syntymäaika ja -paikka.

2.  Maksajan käyttämän maksupalveluntarjoajan on varmistettava, että varainsiirtojen mukana toimitetaan seuraavat maksunsaajaa koskevat tiedot:

a) 

maksunsaajan nimi; ja

b) 

maksunsaajan maksutilin numero.

3.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdan b alakohdassa säädetään, siinä tapauksessa, että kyseessä ei ole siirto maksutililtä tai maksutilille, maksajan käyttämän maksupalveluntarjoajan on varmistettava, että varainsiirron mukana toimitetaan maksutilin numeron tai numeroiden sijasta yksilöllinen tapahtumatunnus.

4.  Maksajan käyttämän maksupalveluntarjoajan on ennen varojen siirtämistä todennettava 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen oikeellisuus luotettavasta ja riippumattomasta lähteestä saatujen asiakirjojen tai tietojen perusteella.

5.  Edellä 4 kohdassa tarkoitetun todentamisen katsotaan tulleen suoritetuksi, kun:

a) 

maksajan henkilöllisyys on todennettu direktiivin (EU) 2015/849 13 artiklan mukaisesti ja tällä todentamisella saadut tiedot on tallennettu kyseisen direktiivin 40 artiklan mukaisesti; tai

b) 

maksajaan sovelletaan direktiivin (EU) 2015/849 14 artiklan 5 kohtaa.

6.  Maksajan käyttämä maksupalveluntarjoaja ei saa toteuttaa varainsiirtoja ennen sen varmistamista, että tätä artiklaa noudatetaan täysimääräisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 ja 6 artiklassa säädettyjen poikkeusten soveltamista.

5 artikla

Varainsiirrot unionin sisällä

1.  Poiketen siitä, mitä 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, tapauksissa, joissa kaikki maksuketjuun osallistuvat maksupalveluntarjoajat ovat sijoittautuneet unioniin, varainsiirtojen mukana on toimitettava ainakin sekä maksajan että maksunsaajan maksutilin numero tai, jos 4 artiklan 3 kohtaa sovelletaan, yksilöllinen tapahtumatunnus, sanotun kuitenkaan tilanteen mukaan rajoittamatta asetuksessa (EU) N:o 260/2012 säädettyjä tiedotusvaatimuksia.

2.  Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, maksajan käyttämän maksupalveluntarjoajan on kolmen työpäivän kuluessa maksunsaajan käyttämän maksupalveluntarjoajan tai välittäjänä toimivan maksupalveluntarjoajan esittämän tietopyynnön vastaanottamisesta annettava saataville seuraavat tiedot:

a) 

kun kyse on varainsiirroista, joiden suuruus joko yhtenä suorituksena tai useina suorituksina, jotka näyttävät olevan toisiinsa kytkeytyneitä, on yhteensä yli 1 000 euroa, maksajaa tai maksunsaajaa koskevat 4 artiklan mukaiset tiedot;

b) 

kun on kyse varainsiirroista, joiden suuruus on enintään 1 000 euroa ja jotka eivät näytä olevan kytkeytyneitä muihin varainsiirtoihin, joiden suuruus yhdessä kyseisen siirron kanssa on yli 1 000 euroa, ainakin

i) 

maksajan ja maksunsaajan nimet; ja

ii) 

maksajan ja maksunsaajan maksutilien numerot tai, jos 4 artiklan 3 kohtaa sovelletaan, yksilöllinen tapahtumatunnus.

3.  Poiketen siitä, mitä 4 artiklan 4 kohdassa säädetään, maksajan käyttämän maksupalveluntarjoajan ei tarvitse tämän artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen varainsiirtojen osalta todentaa maksajaa koskevia tietoja, paitsi jos:

a) 

maksajan käyttämä maksupalveluntarjoaja on vastaanottanut siirrettävät varat käteisenä tai anonyyminä sähköisenä rahana; tai

b) 

maksajan käyttämällä maksupalveluntarjoajalla on perusteltu syy epäillä rahanpesua tai terrorismin rahoitusta.

6 artikla

Varainsiirrot unionin ulkopuolelle

1.  Kun on kyse yhden maksajan suorittamasta eräsiirrosta, jossa maksunsaajien käyttämät maksupalveluntarjoajat ovat sijoittautuneet unionin ulkopuolelle, 4 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta yhdessä erässä toimitettaviin yksittäisiin siirtoihin, jos erätiedosto sisältää 4 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut tiedot, kyseiset tiedot on todennettu 4 artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisesti ja yksittäisten siirtojen mukana on maksajan maksutilin numero tai, jos 4 artiklan 3 kohtaa sovelletaan, yksilöllinen tapahtumatunnus.

2.  Poiketen siitä, mitä 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, ja tarvittaessa rajoittamatta tietoja, joita vaaditaan asetuksen (EU) N:o 260/2012 mukaisesti, tapauksissa, joissa maksunsaajan käyttämä maksupalveluntarjoaja on sijoittautunut unionin ulkopuolelle, on sellaisten varainsiirtojen mukana, joiden suuruus on enintään 1 000 euroa ja jotka eivät näytä olevan kytkeytyneitä muihin varainsiirtoihin, joiden suuruus yhdessä kyseisen siirron kanssa on yli 1 000 euroa, toimitettava ainakin seuraavat tiedot:

a) 

maksajan ja maksunsaajan nimet; ja

b) 

maksajan ja maksunsaajan maksutilien numerot tai, jos 4 artiklan 3 kohtaa sovelletaan, yksilöllinen tapahtumatunnus.

Poiketen siitä, mitä 4 artiklan 4 kohdassa säädetään, maksajan käyttämän maksupalveluntarjoajan ei tarvitse todentaa tässä kohdassa tarkoitettuja maksajaa koskevia tietoja, paitsi jos:

a) 

maksajan käyttämä maksupalveluntarjoaja on vastaanottanut siirrettävät varat käteisenä tai anonyyminä sähköisenä rahana; tai

b) 

maksajan käyttämällä maksupalveluntarjoajalla on perusteltu syy epäillä rahanpesua tai terrorismin rahoitusta.



2 JAKSO

Maksunsaajan käyttämän maksupalveluntarjoajan velvollisuudet

7 artikla

Maksajaa tai maksunsaajaa koskevien tietojen puuttumisen havaitseminen

1.  Maksunsaajan käyttämän maksupalveluntarjoajan on otettava käyttöön tehokkaat menettelyt, joiden avulla se havaitsee, onko varainsiirron toteuttamiseen käytetyn viestijärjestelmän tai maksu- ja selvitysjärjestelmän kentät, jotka sisältävät maksajaa ja maksunsaajaa koskevat tiedot, täytetty kyseisen järjestelmän käytäntöjen mukaisilla merkinnöillä tai sisällöillä.

2.  Maksunsaajan käyttämän maksupalveluntarjoajan on otettava käyttöön tehokkaat menettelyt, mukaan lukien tarvittaessa tapahtuman jälkeinen valvonta tai reaaliaikainen valvonta, joiden avulla se havaitsee, puuttuvatko seuraavat maksajaa tai maksunsaajaa koskevat tiedot:

a) 

sellaisten varainsiirtojen osalta, joissa maksajan käyttämä maksupalveluntarjoaja on sijoittautunut unioniin, 5 artiklassa tarkoitetut tiedot;

b) 

sellaisten varainsiirtojen osalta, joissa maksajan käyttämä maksupalveluntarjoaja on sijoittautunut unionin ulkopuolelle, 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot;

c) 

sellaisten eräsiirtojen osalta, joissa maksajan käyttämä maksupalveluntarjoaja on sijoittautunut unionin ulkopuolelle, 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut eräsiirtoon liittyvät tiedot.

3.  Kun kyse on varainsiirroista, joiden suuruus joko yhtenä suorituksena tai useina suorituksina, jotka näyttävät olevan toisiinsa kytkeytyneitä, on yhteensä yli 1 000 euroa, maksunsaajan käyttämän maksupalveluntarjoajan on ennen maksunsaajan maksutilin hyvittämistä tai varojen asettamista maksunsaajan käyttöön todennettava tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen maksunsaajaa koskevien tietojen oikeellisuus luotettavasta ja riippumattomasta lähteestä saatujen asiakirjojen tai tietojen perusteella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2007/64/EY 69 ja 70 artiklassa säädettyjen vaatimusten soveltamista.

4.  Kun kyse on varainsiirroista, joiden suuruus on enintään 1 000 euroa ja jotka eivät näytä olevan kytkeytyneitä muihin varainsiirtoihin, joiden suuruus yhdessä kyseisen siirron kanssa on yli 1 000 euroa, maksunsaajan käyttämän maksupalveluntarjoajan ei tarvitse todentaa maksunsaajaa koskevien tietojen oikeellisuutta, paitsi jos:

a) 

maksunsaajan käyttämä maksupalveluntarjoaja maksaa varat käteisenä tai anonyyminä sähköisenä rahana; tai

b) 

maksunsaajan käyttämällä maksupalveluntarjoajalla on perusteltu syy epäillä rahanpesua tai terrorismin rahoitusta.

5.  Edellä 3 ja 4 kohdassa tarkoitetun todentamisen katsotaan tulleen suoritetuksi, jos:

a) 

maksunsaajan henkilöllisyys on todennettu direktiivin (EU) 2015/849 13 artiklan mukaisesti ja tämän todentamisen perusteella saatuja tietoja säilytetään kyseisen direktiivin 40 artiklan mukaisesti; tai

b) 

maksunsaajaan sovelletaan direktiivin (EU) 2015/849 14 artiklan 5 kohtaa.

8 artikla

Varainsiirrot, joissa maksajaa tai maksunsaajaa koskevat tiedot puuttuvat tai ovat puutteellisia

1.  Maksunsaajan käyttämän maksupalveluntarjoajan on otettava käyttöön tehokkaat riskiperusteiset menettelyt, myös direktiivin (EU) 2015/849 13 artiklassa tarkoitettuun riskialttiuteen perustuvat menettelyt, joiden avulla määritetään, onko varainsiirto, jonka mukana ei toimiteta vaadittuja maksajaa ja maksunsaajaa koskevia täydellisiä tietoja, toteutettava, evättävä vai keskeytettävä, ja joiden avulla toteutetaan aiheelliset jatkotoimet.

Jos maksunsaajan käyttämä maksupalveluntarjoaja havaitsee varainsiirtoa vastaanottaessaan, että 4 artiklan 1 tai 2 kohdassa, 5 artiklan 1 kohdassa tai 6 artiklassa tarkoitetut tiedot puuttuvat tai ovat puutteellisia tai niitä ei ole täytetty kyseisen viestijärjestelmän taikka maksu- ja selvitysjärjestelmän käytäntöjen mukaisilla merkinnöillä tai sisällöillä 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti, maksunsaajan käyttämän maksupalveluntarjoajan on evättävä siirto tai pyydettävä vaaditut tiedot maksajasta ja maksunsaajasta riskialttiuden perusteella ennen maksunsaajan maksutilin hyvittämistä tai varojen asettamista maksunsaajan käyttöön taikka tämän jälkeen.

2.  Jos maksupalveluntarjoaja jättää toistuvasti toimittamatta vaaditut maksajaa tai maksunsaajaa koskevat tiedot, maksunsaajan käyttämän maksupalveluntarjoajan on ryhdyttävä toimiin, joihin voivat alussa kuulua varoitusten antaminen ja määräaikojen asettaminen, ennen kuin se joko epää kyseisen maksupalveluntarjoajan myöhemmät varainsiirrot, rajoittaa liikesuhdettaan kyseiseen maksupalveluntarjoajaan tai lopettaa tämän liikesuhteen kokonaan.

Maksunsaajan käyttämän maksupalveluntarjoajan on ilmoitettava tietojen toimittamatta jättämisestä ja toteutetuista toimista toimivaltaiselle viranomaiselle, joka vastaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien säännösten noudattamisen valvonnasta.

9 artikla

Arviointi ja ilmoittaminen

Maksunsaajan käyttämän maksupalveluntarjoajan on otettava huomioon maksajaa tai maksunsaajaa koskevien tietojen puuttuminen tai puutteellisuus arvioidessaan, onko varainsiirto tai siihen liittyvä liiketoimi epäilyttävä ja onko siitä ilmoitettava direktiivin (EU) 2015/849 mukaisesti perustetulle rahanpesun selvittelykeskukselle.



3 JAKSO

Välittäjinä toimivien maksupalveluntarjoajien velvollisuudet

10 artikla

Maksajaa ja maksunsaajaa koskevien tietojen säilyttäminen siirron mukana

Välittäjinä toimivien maksupalveluntarjoajien on varmistettava, että kaikki varainsiirron mukana saadut maksajaa ja maksunsaajaa koskevat tiedot säilytetään siirron mukana.

11 artikla

Maksajaa tai maksunsaajaa koskevien tietojen puuttumisen havaitseminen

1.  Välittäjänä toimivan maksupalveluntarjoajan on otettava käyttöön tehokkaat menettelyt sen havaitsemiseksi, onko siirron toteuttamiseen käytetyn viestijärjestelmän tai maksu- ja selvitysjärjestelmän kentät, jotka sisältävät maksajaa ja maksunsaajaa koskevat tiedot, täytetty kyseisen järjestelmän käytäntöjen mukaisilla merkinnöillä tai sisällöillä.

2.  Välittäjänä toimivan palveluntarjoajan on otettava käyttöön tehokkaat menettelyt, mukaan lukien tarvittaessa tapahtuman jälkeinen valvonta tai reaaliaikainen valvonta, joiden avulla se havaitsee, puuttuvatko seuraavat maksajaa tai maksunsaajaa koskevat tiedot:

a) 

sellaisten varainsiirtojen osalta, joissa maksajan ja maksunsaajan käyttämät maksupalveluntarjoajat ovat sijoittautuneet unioniin, 5 artiklassa tarkoitetut tiedot;

b) 

sellaisten varainsiirtojen osalta, joissa maksajan tai maksunsaajan käyttämä maksupalveluntarjoaja on sijoittautunut unionin ulkopuolelle, 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot;

c) 

sellaisten eräsiirtojen osalta, joissa maksajan tai maksunsaajan käyttämä maksupalveluntarjoaja on sijoittautunut unionin ulkopuolelle, kyseiseen eräsiirtoon liittyvät 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot.

12 artikla

Varainsiirrot, joissa maksajaa tai maksunsaajaa koskevat tiedot puuttuvat

1.  Välittäjänä toimivan maksupalveluntarjoajan on vahvistettava tehokkaat riskiperusteiset menettelyt, joiden avulla määritetään, onko varainsiirto, jonka mukana ei toimiteta vaadittuja maksajaa ja maksunsaajaa koskevia tietoja, toteutettava, evättävä vai keskeytettävä, ja joiden avulla toteutetaan aiheelliset jatkotoimet.

Jos välittäjänä toimiva maksupalveluntarjoaja havaitsee varainsiirtoa vastaanottaessaan, että 4 artiklan 1 tai 2 kohdassa, 5 artiklan 1 kohdassa tai 6 artiklassa vaaditut maksajaa tai maksunsaajaa koskevat tiedot puuttuvat tai niitä ei ole täytetty kyseisen viestijärjestelmän taikka maksu- ja selvitysjärjestelmän käytäntöjen mukaisilla merkinnöillä tai sisällöillä 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sen on evättävä siirto tai pyydettävä vaaditut tiedot maksajasta ja maksunsaajasta riskialttiuden perusteella ennen varainsiirron toteuttamista taikka tämän jälkeen.

2.  Jos maksupalveluntarjoaja jättää toistuvasti toimittamatta vaaditut maksajaa tai maksunsaajaa koskevat tiedot, välittäjänä toimivan maksupalveluntarjoajan on ryhdyttävä toimiin, joihin voivat alussa kuulua varoitusten antaminen ja määräaikojen asettaminen, ennen kuin se joko epää kyseisen maksupalveluntarjoajan myöhemmät varainsiirrot, rajoittaa liikesuhdettaan kyseiseen maksupalveluntarjoajaan tai lopettaa tämän liikesuhteen kokonaan.

Välittäjänä toimivan maksupalveluntarjoajan on ilmoitettava tietojen toimittamatta jättämisestä ja toteutetuista toimista toimivaltaiselle viranomaiselle, joka vastaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevien säännösten noudattamisen valvonnasta.

13 artikla

Arviointi ja ilmoittaminen

Välittäjänä toimivan maksupalveluntarjoajan on otettava huomioon maksajaa tai maksunsaajaa koskevien tietojen puuttuminen arvioidessaan, onko varainsiirto tai siihen liittyvä liiketoimi epäilyttävä ja onko siitä ilmoitettava rahanpesun selvittelykeskukselle direktiivin (EU) 2015/849 mukaisesti.



III LUKU

TIEDOT, TIETOSUOJA JA TIETOJEN SÄILYTTÄMINEN

14 artikla

Tietojen toimittaminen

Maksupalveluntarjoajien on sijoittautumisjäsenvaltionsa kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen menettelyvaatimusten mukaisesti vastattava viipymättä ja tyhjentävästi, myös direktiivin (EU) 2015/849 45 artiklan 9 kohdan mukaisen keskitetyn yhteyspisteen kautta, jos tällainen yhteyspiste on nimitetty, yksinomaan kyseisen jäsenvaltion rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnasta vastaavien viranomaisten tiedusteluihin, jotka koskevat tämän asetuksen nojalla vaadittavia tietoja.

15 artikla

Tietosuoja

▼M1

1.  Tämän asetuksen mukaiseen henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 ( 2 ). Henkilötietoihin, joita komissio tai pankkiviranomainen käsittelee tämän asetuksen mukaisesti, sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2018/1725 ( 3 ).

▼B

2.  Maksupalveluntarjoajat saavat käsitellä henkilötietoja tämän asetuksen perusteella ainoastaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi, eikä henkilötietoja saa edelleenkäsitellä kyseisten tarkoitusten kanssa yhteensopimattomalla tavalla. Henkilötietojen käsittely tämän asetuksen perusteella kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.

3.  Maksupalveluntarjoajien on toimitettava uusille asiakkaille direktiivin 95/46/EY 10 artiklan nojalla vaadittavat tiedot ennen liikesuhteen aloittamista tai yksittäisen liiketoimen suorittamista. Kyseisiin tietoihin on erityisesti sisällytettävä yleinen ilmoitus maksupalveluntarjoajien tämän asetuksen mukaisista oikeudellisista velvoitteista niiden käsitellessä henkilötietoja rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi.

4.  Maksupalveluntarjoajien on varmistettava, että käsiteltyjen tietojen luottamuksellisuus taataan.

16 artikla

Tietojen säilyttäminen

1.  Maksajaa ja maksunsaajaa koskevia tietoja ei saa säilyttää pidempään kuin on välttämätöntä. Maksajan ja maksunsaajan käyttämien maksupalveluntarjoajien on säilytettävä 4–7 artiklassa tarkoitetut tiedot viiden vuoden ajan.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun säilytysajan päätyttyä maksupalveluntarjoajien on varmistettava henkilötietojen poistaminen, jollei toisin säädetä kansallisessa lainsäädännössä, jossa vahvistetaan, missä olosuhteissa maksupalveluntarjoajat voivat jatkaa tai ovat velvollisia jatkamaan tietojen säilyttämistä. Jäsenvaltiot voivat sallia säilyttämisen jatkamisen tai vaatia sitä vasta sitten, kun ne ovat suorittaneet perusteellisen arvioinnin säilyttämisen jatkamisen tarpeellisuudesta ja oikeasuhteisuudesta ja kun ne katsovat, että säilyttämisen jatkaminen on perusteltua rahanpesun tai terrorismin rahoituksen estämisen, paljastamisen tai selvittämisen vuoksi. Säilyttämisen jatkaminen ei saa kestää kauemmin kuin viisi vuotta.

3.  Jos jäsenvaltiossa on 25 päivänä kesäkuuta 2015 meneillään epäillyn rahanpesun tai terrorismin rahoituksen estämiseen, paljastamiseen tai selvittämiseen taikka niitä koskeviin syytetoimiin liittyvä oikeudellinen menettely ja maksupalveluntarjoajalla on hallussaan tuohon meneillään olevaan oikeudelliseen menettelyyn liittyviä tietoja tai asiakirjoja, maksupalveluntarjoaja voi säilyttää kyseisiä tietoja tai asiakirjoja kansallisen lainsäädännön mukaisesti viiden vuoden ajan 25 päivästä kesäkuuta 2015. Jäsenvaltiot voivat sallia tällaisten tietojen tai asiakirjojen säilyttämisen viiden lisävuoden ajan tai vaatia sitä, kun säilyttämisen jatkamisen on todettu olevan tarpeellista ja oikeasuhteista epäillyn rahanpesun tai terrorismin rahoituksen estämisen, paljastamisen tai selvittämisen taikka niitä koskevien syytetoimien vuoksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta meneillään oleviin rikostutkintoihin ja oikeudellisiin menettelyihin sovellettavan todistusaineistoa koskevan kansallisen rikoslain soveltamista.



IV LUKU

SEURAAMUKSET JA VALVONTA

17 artikla

Hallinnolliset seuraamukset ja toimenpiteet

1.  Jäsenvaltioiden on vahvistettava tämän asetuksen rikkomisesta määrättäviä hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä koskevat säännöt ja ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden oikeutta säätää ja määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia. Säädettyjen seuraamusten ja toimenpiteiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niiden on oltava johdonmukaisia direktiivin (EU) 2015/849 IV luvun 4 jakson mukaisesti vahvistettujen seuraamusten kanssa.

Jäsenvaltiot voivat päättää, että ne eivät säädä hallinnollisia seuraamuksia tai toimenpiteitä koskevia sääntöjä sellaisten tämän asetuksen säännösten rikkomisten osalta, joihin jo sovelletaan rikosoikeudellisia seuraamuksia niiden kansallisen lainsäädännön nojalla. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle asianomaiset rikoslainsäädännön säännökset.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos velvoitteet koskevat maksupalveluntarjoajia ja tämän asetuksen säännöksiä rikotaan, seuraamuksia tai toimenpiteitä voidaan soveltaa ylimmän hallintoelimen jäseniin ja kaikkiin muihin luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat kansallisen lainsäädännön mukaan vastuussa rikkomisesta, jollei kansallisesta lainsäädännöstä muuta johdu.

▼M1

3.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava 1 kohdassa tarkoitetut säännöt komissiolle ja Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitealle viimeistään 26 päivänä kesäkuuta 2017. Sen jälkeen jäsenvaltioiden on ilman aiheetonta viivästystä ilmoitettava komissiolle ja pankkiviranomaiselle kaikista kyseisten sääntöjen muutoksista.

▼B

4.  Direktiivin (EU) 2015/849 58 artiklan 4 kohdan mukaisesti toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava kaikki valvonta- ja tutkintavaltuudet, jotka ovat tarpeen niiden tehtävien hoitamiseksi. Käyttäessään valtuuksiaan määrätä hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä toimivaltaisten viranomaisten on toimittava tiiviissä yhteistyössä sen varmistamiseksi, että näillä hallinnollisilla seuraamuksilla tai toimenpiteillä saavutetaan halutut vaikutukset, ja koordinoitava toimintansa käsitellessään rajatylittäviä tapauksia.

5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeushenkilö voidaan saattaa vastuuseen 18 artiklassa tarkoitetuista rikkomisista, jotka on sen hyödyksi itsenäisesti tai osana kyseisen oikeushenkilön organisaatiota toimien toteuttanut henkilö, jolla on kyseisessä oikeushenkilössä johtava asema, joka perustuu johonkin seuraavista:

a) 

oikeus edustaa oikeushenkilöä;

b) 

valtuudet tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta; tai

c) 

valtuudet käyttää määräysvaltaa oikeushenkilössä.

6.  Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että oikeushenkilö voidaan saattaa vastuuseen, jos tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetun henkilön harjoittaman valvonnan tai käyttämän määräysvallan puutteellisuus on mahdollistanut sen, että kyseisen oikeushenkilön alaisena toimiva henkilö on voinut toteuttaa 18 artiklassa tarkoitetut rikkomiset kyseisen oikeushenkilön hyväksi.

7.  Toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä valtuuksiaan määrätä tämän asetuksen mukaisia hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä jollakin seuraavista tavoista:

a) 

suoraan;

b) 

yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa;

c) 

omalla vastuullaan antamalla valtuudet tällaisille muille viranomaisille;

d) 

saattamalla asia toimivaltaisten oikeusviranomaisten käsiteltäväksi.

Käyttäessään valtuuksiaan määrätä hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä toimivaltaisten viranomaisten on toimittava tiiviissä yhteistyössä sen varmistamiseksi, että kyseisillä hallinnollisilla seuraamuksilla tai toimenpiteillä saavutetaan halutut vaikutukset, ja koordinoitava toimintansa käsitellessään rajatylittäviä tapauksia.

18 artikla

Erityissäännökset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ainakin direktiivin (EU) 2015/849 59 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetyt hallinnolliset toimenpiteet ja seuraamukset kuuluvat niiden soveltamiin hallinnollisiin seuraamuksiin ja toimenpiteisiin, kun kyse on seuraavista tämän asetuksen rikkomisista:

a) 

maksupalveluntarjoaja jättää toistuvasti tai järjestelmällisesti pois maksajaa tai maksunsaajaa koskevat vaadittavat tiedot 4, 5 tai 6 artiklan vastaisesti;

b) 

maksupalveluntarjoaja laiminlyö toistuvasti, järjestelmällisesti tai vakavasti velvollisuutensa varmistaa tietojen säilyttäminen 16 artiklan vastaisesti;

c) 

maksupalveluntarjoaja ei ota käyttöön tehokkaita riskiperusteisia menettelyjä 8 tai 12 artiklan vastaisesti;

d) 

välittäjänä toimiva maksupalveluntarjoaja laiminlyö vakavasti 11 tai 12 artiklan noudattamisen.

19 artikla

Seuraamusten ja toimenpiteiden julkaiseminen

Toimivaltaisten viranomaisten on direktiivin (EU) 2015/849 60 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti julkaistava tämän asetuksen 17 ja 18 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa määrätyt hallinnolliset seuraamukset ja toimenpiteet ilman aiheetonta viivytystä, mukaan luettuina tiedot rikkomisen tyypistä ja luonteesta sekä, mikäli se on tapauskohtaisen harkinnan perusteella tarpeellista ja oikeasuhteista, rikkomisesta vastuussa olevien henkilöiden nimet.

20 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten soveltamat seuraamukset ja toimenpiteet

1.  Päättäessään hallinnollisten seuraamusten tai toimenpiteiden tyypistä ja hallinnollisten taloudellisten seuraamusten suuruudesta toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon kaikki merkitykselliset olosuhteet, mukaan lukien direktiivin (EU) 2015/849 60 artiklan 4 kohdassa luetellut olosuhteet.

2.  Tämän asetuksen mukaisesti määrättävien hallinnollisten seuraamusten ja toimenpiteiden osalta sovelletaan direktiivin (EU) 2015/849 62 artiklaa.

21 artikla

Rikkomisista ilmoittaminen

1.  Jäsenvaltioiden on luotava tehokkaat mekanismit, joilla kannustetaan ilmoittamaan toimivaltaisille viranomaisille tämän asetuksen rikkomisista.

Näihin mekanismeihin on sisällytettävä ainakin direktiivin (EU) 2015/849 61 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut mekanismit.

2.  Maksupalveluntarjoajien on yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten kanssa otettava käyttöön asianmukaiset, asianomaisen maksupalveluntarjoajan luonteeseen ja kokoon nähden oikeasuhteiset sisäiset menettelyt työntekijöitään tai vastaavassa asemassa olevia henkilöitä varten, jotta nämä voivat ilmoittaa rikkomisista sisäisesti erityisen turvallisen, riippumattoman ja nimettömän kanavan kautta.

22 artikla

Valvonta

1.  Jäsenvaltioiden on vaadittava, että toimivaltaiset viranomaiset valvovat tehokkaasti tämän asetuksen noudattamista ja toteuttavat aiheellisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan tämän asetuksen noudattaminen, sekä tehokkaiden mekanismien kautta kannustettava ilmoittamaan toimivaltaisille viranomaisille tämän asetuksen rikkomisista.

▼M1

2.  Edellä olevan 17 artiklan 3 kohdan mukaisen ilmoituksen saatuaan komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle IV luvun soveltamista koskevan kertomuksen, jossa kiinnitetään erityistä huomiota rajatylittäviin tapauksiin.

▼B



V LUKU

TÄYTÄNTÖÖNPANOVALTA

23 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastainen komitea, jäljempänä ’komitea’. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.



VI LUKU

POIKKEUKSET

24 artikla

Sopimukset unionin alueen ulkopuolella olevien maiden ja alueiden kanssa

1.  Komissio voi antaa jäsenvaltiolle luvan tehdä kolmannen maan tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 355 artiklassa määritetyn, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen alueellisen soveltamisalan ulkopuolella olevan alueen, jäljempänä ’asianomainen maa tai alue’, kanssa sopimuksia, joissa myönnetään poikkeuksia tämän asetuksen soveltamisesta, jotta kyseisen maan tai alueen ja asianomaisen jäsenvaltion välisiä varainsiirtoja voidaan käsitellä kyseisen jäsenvaltion sisäisinä varainsiirtoina.

Lupa tällaisiin sopimuksiin voidaan antaa vain, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

asianomainen maa tai alue muodostaa rahaliiton kyseessä olevan jäsenvaltion kanssa, se on osa tämän jäsenvaltion valuutta-aluetta tai se on tehnyt sopimuksen valuuttasuhteista jonkin jäsenvaltion edustaman unionin kanssa;

b) 

asianomaisen maan tai alueen maksupalveluntarjoajat osallistuvat suoraan tai välillisesti kyseessä olevan jäsenvaltion maksu- ja selvitysjärjestelmiin; ja

c) 

asianomainen maa tai alue edellyttää lainkäyttöalueellaan toimivien maksupalveluntarjoajien noudattavan samoja sääntöjä kuin tässä asetuksessa säädetään.

2.  Jäsenvaltion, joka haluaa tehdä 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen, on toimitettava komissiolle asiaa koskeva pyyntö ja kaikki pyynnön arvioimiseksi tarvittavat tiedot.

3.  Kun komissio on saanut tällaisen pyynnön, kyseessä olevan jäsenvaltion ja asianomaisen maan tai alueen välisiä varainsiirtoja kohdellaan väliaikaisesti jäsenvaltion sisäisinä varainsiirtoina, kunnes asiasta tehdään päätös tämän artiklan mukaisesti.

4.  Jos komissio kahden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta katsoo, ettei sillä ole kaikkia pyynnön arvioimiseksi tarvittavia tietoja, se ottaa yhteyttä kyseessä olevaan jäsenvaltioon ja täsmentää, millaisia lisätietoja se tarvitsee.

5.  Kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on saanut kaikki pyynnön arvioimiseksi tarvitsemansa tiedot, se ilmoittaa asiasta pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle ja toimittaa jäljennökset pyynnöstä muille jäsenvaltioille.

6.  Kolmen kuukauden kuluessa tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta komissio päättää 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti, annetaanko kyseessä olevalle jäsenvaltiolle lupa tehdä pyynnön kohteena oleva sopimus.

Komissio tekee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun päätöksen 18 kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

7.  Jäsenvaltioiden, jotka ovat komission täytäntöönpanopäätöksellä 2012/43/EU ( 4 ), komission päätöksellä 2010/259/EU ( 5 ), komission päätöksellä 2009/853/EY ( 6 ) tai komission päätöksellä 2008/982/EY ( 7 ) saaneet luvan tehdä asianomaisen maan tai alueen kanssa sopimuksia, on toimitettava komissiolle viimeistään 26 päivänä maaliskuuta 2017 sellaiset ajantasaiset tiedot, jotka ovat tarpeen 1 kohdan toisen alakohdan c alakohdan mukaista arviointia varten.

Kolmen kuukauden kuluessa näiden tietojen vastaanottamisesta komissio tarkastelee toimitettuja tietoja varmistaakseen, että asianomainen maa tai alue edellyttää lainkäyttöalueellaan toimivien maksupalveluntarjoajien noudattavan samoja sääntöjä kuin tässä asetuksessa säädetään. Jos komissio tämän tarkastelun jälkeen katsoo, että 1 kohdan toisen alakohdan c alakohdassa säädetty edellytys ei enää täyty, se kumoaa asiaa koskevan komission päätöksen tai komission täytäntöönpanopäätöksen.

▼M1

25 artikla

Ohjeet

Euroopan valvontaviranomaiset antavat toimivaltaisille viranomaisille ja maksupalveluntarjoajille viimeistään 26 päivänä kesäkuuta 2017 asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeet toimenpiteistä, joita tämän asetuksen mukaisesti on toteutettava, erityisesti 7, 8, 11 ja 12 artiklan täytäntöönpanon osalta. Tammikuun 1 päivästä 2020 alkaen tällaiset ohjeet antaa tarvittaessa pankkiviranomainen.

▼B



VII LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

26 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1781/2006 kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 1781/2006.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

27 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 26 päivästä kesäkuuta 2017.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.




LIITE



VASTAAVUUSTAULUKKO

Asetus (EY) N:o 1781/2006

Tämä asetus

1 artikla

1 artikla

2 artikla

3 artikla

3 artikla

2 artikla

4 artikla

4 artiklan 1 kohta

5 artikla

4 artikla

6 artikla

5 artikla

7 artikla

7 artikla

8 artikla

7 artikla

9 artikla

8 artikla

10 artikla

9 artikla

11 artikla

16 artikla

12 artikla

10 artikla

11 artikla

12 artikla

13 artikla

13 artikla

14 artikla

15 artikla

15 artikla

17–22 artikla

16 artikla

23 artikla

17 artikla

24 artikla

18 artikla

19 artikla

26 artikla

20 artikla

27 artikla



( 1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/110/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta (EUVL L 267, 10.10.2009, s. 7).

( 2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1)

( 3 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).

( 4 ) Komission täytäntöönpanopäätös 2012/43/EU, annettu 25 päivänä tammikuuta 2012, luvan antamisesta Tanskan kuningaskunnalle tehdä sopimuksia Grönlannin ja Färsaarten kanssa Tanskan ja kummankin näistä alueista välillä tehtävien varainsiirtojen pitämisestä Tanskan sisällä tapahtuvina varainsiirtoina Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1781/2006 nojalla (EUVL L 24, 27.1.2012, s. 12).

( 5 ) Komission päätös 2010/259/EU, annettu 4 päivänä toukokuuta 2010, luvan antamisesta Ranskan tasavallalle tehdä sopimus Monacon ruhtinaskunnan kanssa Ranskan tasavallan ja Monacon ruhtinaskunnan välillä tehtävien varainsiirtojen pitämisestä Ranskan tasavallan sisällä tapahtuvina varainsiirtoina Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1781/2006 nojalla (EUVL L 112, 5.5.2010, s. 23).

( 6 ) Komission päätös 2009/853/EY, tehty 26 päivänä marraskuuta 2009, luvan antamisesta Ranskalle tehdä sopimus Saint-Pierre ja Miquelonin, Mayotten, Uuden-Kaledonian, Ranskan Polynesian sekä Wallis ja Futunan kanssa Ranskan ja näiden alueiden välisten varainsiirtojen kohtelemiseksi Ranskan sisäisinä varainsiirtoina Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1781/2006 mukaisesti (EUVL L 312, 27.11.2009, s. 71).

( 7 ) Komission päätös 2008/982/EY, tehty 8 päivänä joulukuuta 2008, Yhdistyneen kuningaskunnan valtuuttamiseksi tekemään sopimuksen Jerseyn hallintoalueen, Guernseyn hallintoalueen ja Mansaaren kanssa siitä, että varainsiirtoja Yhdistyneen kuningaskunnan ja kunkin näistä alueista välillä pidetään Yhdistyneen kuningaskunnan sisäisinä varainsiirtoina, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1781/2006 nojalla (EUVL L 352, 31.12.2008, s. 34).