Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta

Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt ja menettelyt seuraavien yhteisöjen elvytystä ja kriisinratkaisua varten:

unioniin sijoittautuneet laitokset;

unioniin sijoittautuneet rahoituslaitokset, jotka ovat luottolaitoksen tai sijoituspalveluyrityksen taikka c tai d alakohdassa tarkoitetun yhtiön tytäryrityksiä ja kuuluvat konsolidoinnin perusteella emoyrityksensä valvonnan piiriin asetuksen (EU) N:o 575/2013 6–17 artiklan mukaisesti;

unioniin sijoittautuneet rahoitusalan holdingyhtiöt, rahoitusalan sekaholdingyhtiöt ja monialan holdingyhtiöt;

jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivat rahoitusalan holdingyhtiöt, unionissa emoyrityksenä toimivat rahoitusalan holdingyhtiöt, jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivat rahoitusalan sekaholdingyhtiöt ja unionissa emoyrityksenä toimivat rahoitusalan sekaholdingyhtiöt;

unionin ulkopuolelle sijoittautuneiden tai sijaitsevien laitosten sivuliikkeet tässä direktiivissä säädettyjen erityisedellytysten mukaisesti.

Kriisinratkaisuviranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten on tämän direktiivin mukaisia vaatimuksia asettaessaan ja soveltaessaan sekä käyttäessään saatavillaan olevia eri välineitä jonkin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun yhteisön suhteen otettava erityisten säännösten mukaisesti huomioon yhteisön liiketoiminnan luonne, osakkeenomistusrakenne, oikeudellinen muoto, riskiprofiili, koko, oikeudellinen asema, sidokset muihin laitoksiin tai yleensä rahoitusjärjestelmään sekä laitoksen toiminnan laajuus ja monitahoisuus ja sen kuuluminen asetuksen (EU) N:o 575/2013 113 artiklan 7 kohdan vaatimukset täyttävään laitosten suojajärjestelmään tai mainitun asetuksen 113 artiklan 6 kohdan mukaiset vaatimukset täyttävään muuhun osuustoiminnalliseen keskinäiseen yhteisvastuujärjestelmään ja laitoksen mahdollinen direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa tarkoitettujen sijoituspalvelujen tai -toiminnan harjoittaminen.

Jäsenvaltiot voivat hyväksyä tai pitää voimassa tässä direktiivissä ja sen nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä ja täytäntöönpanosäädöksissä säädettyjä tiukempia tai täydentäviä sääntöjä edellyttäen, että näitä sääntöjä sovelletaan yleisesti ja ne eivät ole ristiriidassa tämän direktiivin ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten kanssa.

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

’kriisinratkaisulla’ kriisinratkaisuvälineen tai 37 artiklan 9 kohdassa tarkoitetun välineen soveltamista yhden tai useamman 31 artiklan 2 kohdassa määritellyn kriisinratkaisutavoitteen saavuttamiseksi;

’luottolaitoksella’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyä luottolaitosta direktiivin 2013/36/EU 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja yhteisöjä lukuun ottamatta;

▼M4

'sijoituspalveluyrityksellä' Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/2033 ( 1 ) 4 artiklan 1 kohdan 22 alakohdassa määriteltyä sijoituspalveluyritystä, johon sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/2034 ( 2 ) 9 artiklan 1 kohdassa vahvistettua perustamispääomavaatimusta;

▼B

’rahoituslaitoksella’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 26 alakohdassa määriteltyä rahoituslaitosta;

▼M3

’tytäryrityksellä’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 16 alakohdassa määriteltyä tytäryritystä, ja tämän direktiivin 7, 12, 17, 18, 45–45 m, 59–62, 91 ja 92 artiklan soveltamiseksi tämän kohdan 83 b alakohdan b alakohdassa tarkoitettuihin kriisinratkaisun kohteena oleviin konserneihin se sisältää myös tarpeen mukaan keskusyhteisöön pysyvästi kuuluvat luottolaitokset, itse keskusyhteisön sekä niiden kunkin tytäryritykset, ottaen huomioon tavan, jolla tällaiset kriisinratkaisun kohteena olevat konsernit noudattavat tämän direktiivin 45 e artiklan 3 kohtaa;

5 a)

’olennaisella tytäryrityksellä’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 135 alakohdassa määriteltyä olennaista tytäryritystä;

▼B

’emoyrityksellä’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 15 alakohdan a alakohdassa määriteltyä emoyritystä;

ilmauksella ’konsolidoinnin perusteella’ ilmausta ’konsolidoidun aseman perusteella’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 47 alakohdassa esitetyn määritelmän mukaisesti;

’laitosten suojajärjestelmällä’ järjestelmää, joka täyttää asetuksen (EU) N:o 575/2013 113 artiklan 7 kohdassa tarkoitetut vaatimukset;

’rahoitusalan holdingyhtiöllä’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 20 alakohdassa määriteltyä rahoitusalan holdingyhtiötä;

10)

’rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 21 alakohdassa määriteltyä rahoitusalan sekaholdingyhtiötä;

11)

’monialan holdingyhtiöllä’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 22 alakohdassa määriteltyä monialan holdingyhtiötä;

12)

’jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 30 alakohdassa määriteltyä jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan holdingyhtiötä;

13)

’unionissa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan holdingyhtiöllä’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 31 alakohdassa määriteltyä Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan holdingyhtiötä;

14)

’jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 32 alakohdassa määriteltyä jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan sekaholdingyhtiötä;

15)

’unionissa emoyrityksenä toimivalla rahoitusalan sekaholdingyhtiöllä’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 33 alakohdassa määriteltyä Euroopan unionissa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan sekaholdingyhtiötä;

16)

’kriisinratkaisutavoitteilla’ 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja kriisinratkaisun tavoitteita;

17)

’sivuliikkeellä’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 17 alakohdassa määriteltyä sivuliikettä;

18)

’kriisinratkaisuviranomaisella’ jäsenvaltion 3 artiklan mukaisesti nimeämää viranomaista;

19)

’kriisinratkaisuvälineellä’ 37 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua kriisinratkaisun välinettä;

20)

’kriisinratkaisuvaltuuksilla’ 63–72 artiklassa tarkoitettuja valtuuksia;

21)

’toimivaltaisella viranomaisella’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 40 alakohdassa määriteltyä toimivaltaista viranomaista, mukaan lukien Euroopan keskuspankki sille neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1024/2013 ( 3 ) annettujen erityistehtävien osalta;

22)

’toimivaltaisilla ministeriöillä’ jäsenvaltioiden valtiovarainministeriöitä tai muita ministeriöitä, jotka vastaavat talouteen, rahoitusalaan ja talousarvioon liittyvistä kansallisella tasolla tehtävistä päätöksistä kansallisten toimivaltuuksien mukaisesti ja jotka on nimetty 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

23)

’laitoksella’ luottolaitosta tai sijoituspalveluyritystä;

24)

’ylimmällä hallintoelimellä’ direktiivin 2013/36/EU 3 artiklan 1 kohdan 7 alakohdassa määriteltyä ylintä hallintoelintä;

25)

’toimivalla johdolla’ direktiivin 2013/36/EU 3 artiklan 1 kohdan 9 alakohdassa määriteltyä toimivaa johtoa;

26)

’konsernilla’ emoyritystä ja sen tytäryrityksiä;

27)

’rajatylittävällä konsernilla’ konsernia, johon kuuluu useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon sijoittautuneita konserniyhteisöjä;

28)

’poikkeuksellisella julkisella rahoitustuella’ Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua laitoksen tai 1 artiklan 1kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön tai konsernin, johon tällainen laitos tai yhteisö kuuluu, elinkelpoisuuden, likviditeetin tai vakavaraisuuden säilyttämiseksi tai palauttamiseksi ennalleen myönnettävää valtiontukea tai mitä tahansa muuta julkista ylikansallista rahoitustukea, joka kansallisella tasolla myönnettynä katsottaisiin valtiontueksi;

29)

’hätärahoituksena annetulla maksuvalmiusavulla’ keskuspankin tarjoamaa keskuspankkirahaa tai mitä tahansa muuta apua, joka saattaa johtaa keskuspankkirahan lisääntymiseen, vakavaraisille rahoituslaitoksille tai vakavaraisten rahoituslaitosten ryhmälle, jolla on tilapäisiä maksuvalmiusongelmia, ilman että tällainen operaatio olisi osa rahapolitiikkaa;

30)

’järjestelmäkriisillä’ sellaista häiriötä rahoitusjärjestelmässä, jolla saattaa olla vakavia kielteisiä vaikutuksia sisämarkkinoihin ja reaalitalouteen. Kaikentyyppiset rahoitusalan välittäjät, markkinat ja rakenteet voivat olla jossakin määrin järjestelmän kannalta merkittäviä;

31)

’konserniyhteisöllä’ konserniin kuuluvaa oikeushenkilöä;

32)

’elvytyssuunnitelmalla’ laitoksen 5 artiklan mukaisesti laatimaa ja ylläpitämää elvytyssuunnitelmaa;

33)

’konsernin elvytyssuunnitelmalla’ 7 artiklan mukaisesti laadittua ja ylläpidettyä konsernin elvytyssuunnitelmaa;

34)

’merkittävällä sivuliikkeellä’ sivuliikettä, joka katsottaisiin vastaanottavassa jäsenvaltiossa merkittäväksi direktiivin 2013/36/EU 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

35)

’kriittisillä toiminnoilla’ toimintaa, palveluja tai toimintoja, joiden keskeytyminen todennäköisesti aiheuttaisi reaalitalouden kannalta elintärkeiden palvelujen häiriintymisen tai todennäköisesti häiritsisi rahoitusvakautta laitoksen tai konsernin koon tai markkinaosuuden, ulkoisten ja sisäisten sidosten, monitahoisuuden tai rajatylittävän toiminnan johdosta yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa erityisesti tämän toiminnan ja näiden palvelujen tai toimintojen korvattavuus huomioon ottaen;

36)

’ydinliiketoiminta-alueella’ niitä liiketoiminta-alueita ja niihin liittyviä palveluja, jotka edustavat laitokselle tai konsernille, johon laitos kuuluu, olennaisia tulon, voiton tai franchise-arvon lähteitä;

37)

’konsolidointiryhmän valvojalla’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 41 alakohdassa määriteltyä konsolidointiryhmän valvojaa;

38)

’omilla varoilla’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 118 alakohdassa määriteltyjä omia varoja;

39)

’kriisinratkaisuedellytyksillä’ 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä;

40)

’kriisinratkaisutoimella’ päätöstä viedä laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö kriisinratkaisuun 32 tai 33 artiklan nojalla taikka jonkin kriisinratkaisuvälineen tai yhden tai useamman kriisinratkaisuvaltuuden soveltamista;

41)

’kriisinratkaisusuunnitelmalla’ 10 artiklan mukaisesti laitokselle laadittua kriisinratkaisusuunnitelmaa;

42)

’konsernin kriisinratkaisulla’ jompaakumpaa seuraavista:

kriisinratkaisutoimen käynnistämistä emoyrityksen tai konsolidoidun valvonnan piiriin kuuluvan laitoksen tasolla tai

kriisinratkaisuviranomaisten suorittaman kriisinratkaisuvälineiden ja -valtuuksien käytön koordinointia suhteessa kriisinratkaisuedellytykset täyttäviin konserniyhteisöihin;

43)

’konsernin kriisinratkaisusuunnitelmalla’ 12 ja 13 artiklan mukaisesti laadittua suunnitelmaa konsernin kriisinratkaisua varten;

44)

’konsernitason kriisinratkaisuviranomaisella’ sen jäsenvaltion kriisinratkaisuviranomaista, jossa konsolidointiryhmän valvoja sijaitsee;

45)

’konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelmalla’ 91 artiklan mukaisesti laadittua suunnitelmaa konsernin kriisinratkaisua varten;

46)

’kriisinratkaisukollegiolla’ kollegiota, joka on perustettu 88 artiklan mukaisesti huolehtimaan 88 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista tehtävistä;

47)

’tavanomaisella maksukyvyttömyysmenettelyllä’ kaikkia velkoja koskevaa maksukyvyttömyysmenettelyä, jossa velallinen menettää osittain tai kokonaan määräysvallan ja jossa nimitetään selvittäjä tai hallinnonhoitaja ja jota yleensä sovelletaan laitoksiin kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja joko erityisesti kyseisiin laitoksiin tai yleisesti kaikkiin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin;

▼M2

48)

’velkainstrumenteilla’

63 artiklan 1 kohdan g ja j alakohtaa sovellettaessa joukkovelkakirjoja ja muuta siirrettävissä olevaa velkaa sekä instrumentteja, jotka synnyttävät velkaa tai joilla velka tunnustetaan, ja instrumentteja, jotka antavat oikeuden hankkia velkainstrumentteja; ja

ii)

108 artiklaa sovellettaessa joukkovelkakirjoja ja muuta siirrettävissä olevaa velkaa sekä instrumentteja, jotka synnyttävät velkaa tai joilla velka tunnustetaan;

▼B

49)

’jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivalla laitoksella’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 28 alakohdassa määriteltyä jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa laitosta;

50)

’unionissa emoyrityksenä toimivalla laitoksella’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 29 alakohdassa määriteltyä unionissa emoyrityksenä toimivaa laitosta;

51)

’omia varoja koskevilla vaatimuksilla’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 92–98 artiklassa määriteltyjä vaatimuksia;

52)

’valvontakollegiolla’ direktiivin 2013/36/EU 116 artiklan nojalla perustettua valvontakollegiota;

53)

’unionin valtiontukikehyksellä’ Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107, 108 ja 109 artiklalla perustettua kehystä sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 4 kohdan tai 109 artiklan nojalla laadittuja tai hyväksyttyjä asetuksia ja kaikkia unionin säädöksiä, mukaan lukien suuntaviivat, tiedonannot ja ilmoitukset;

54)

’likvidaatiolla’ laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c, tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön varojen rahaksi muuttamista;

55)

’varojen erottelulla’ menettelyä, jossa kriisinratkaisuviranomainen voi 42 artiklan mukaisesti suorittaa kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen varojen, oikeuksien tai velkojen siirron erilliselle varainhoitoyhtiölle;

56)

’erillisellä varainhoitoyhtiöllä’ oikeushenkilöä, joka täyttää 42 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset;

57)

’velkakirjojen arvon alaskirjauksella’ menettelyä, jossa kriisinratkaisuviranomainen voi 43 artiklan mukaisesti käyttää alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen velkoihin;

58)

’liiketoiminnan myynnillä’ menettelyä, jolla kriisinratkaisuviranomainen voi 38 artiklan mukaisesti suorittaa kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen liikkeeseen laskemien osakkeiden tai muiden omistusinstrumenttien tai sen varojen, oikeuksien tai velkojen siirron ostajalle, joka ei ole omaisuudenhoitoyhtiö;

59)

’omaisuudenhoitoyhtiöllä’ tarkoitetaan oikeushenkilöä, joka täyttää 40 artiklan 2 kohdassa säädetyt vaatimukset;

60)

’omaisuudenhoitoyhtiön käytöllä’ menettelyä, jolla sellaisia osakkeita tai muita omistusinstrumentteja, jotka kriisinratkaisun kohteena oleva laitos on laskenut liikkeeseen, tai kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen varoja, oikeuksia tai velkoja siirretään 40 artiklan mukaisesti omaisuudenhoitoyhtiölle;

61)

’omistusinstrumenteilla’ osakkeita, muita omistusoikeuteen oikeuttavia instrumentteja, osakkeiksi tai muiksi omistusinstrumenteiksi muunnettavia tai tällaisen osto-oikeuden antavia instrumentteja sekä omistusyhteyttä osakkeisiin tai muihin omistusinstrumentteihin edustavia instrumentteja;

62)

’osakkeenomistajilla’ osakkeenomistajia tai muiden omistusinstrumenttien omistajia;

63)

’siirtovaltuuksilla’ 63 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdassa eriteltyjä oikeuksia siirtää osakkeita, muita omistusinstrumentteja, velkainstrumentteja, varoja, oikeuksia tai velkoja tai näiden yhdistelmiä kriisinratkaisun kohteena olevasta laitoksesta vastaanottajalle;

64)

’keskusvastapuolella’ asetuksen (EU) N:o 648/2012 2 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä keskusvastapuolta;

65)

’johdannaisella’ asetuksen (EU) N:o 648/2012 2 artiklan 5 alakohdassa määriteltyä johdannaista;

66)

’alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksilla’ 59 artiklan 2 kohdassa ja 63 artiklan 1 kohdan e–i alakohdassa tarkoitettuja valtuuksia;

67)

’vakuudellisella velalla’ velkaa, jonka osalta velkojan oikeus maksuun tai muuhun suoritukseen on taattu veloituksella, sitoumuksella, panttivakuudella tai vakuusjärjestelyillä, mukaan lukien repo-operaatioista ja muista omistusoikeuden siirtävistä vakuusjärjestelyistä johtuvat velat;

68)

’ydinpääomainstrumenteilla’ pääomainstrumentteja, jotka täyttävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 28 artiklan 1–4 kohdassa, 29 artiklan 1–5 kohdassa tai 31 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset;

▼M3

68 a)

’ydinpääomalla (CET1)’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 50 artiklan mukaisesti laskettua ydinpääomaa (CET1);

▼B

69)

’ensisijaisen lisäpääoman instrumenteilla’ pääomainstrumentteja, jotka täyttävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 52 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset;

70)

’kokonaismäärällä’ kokonaismäärää, joka ►M3 alentamiskelpoisista veloista ◄ on kriisinratkaisuviranomaisen arvion mukaan alaskirjattava tai muunnettava 46 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

▼M3

71)

’alentamiskelpoisilla veloilla’ niitä laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön velkoja ja pääomainstrumentteja, jotka eivät ole ydinpääomainstrumentteja, ensisijaisen lisäpääoman instrumentteja tai toissijaisen pääoman instrumentteja ja joita ei ole rajattu velkakirjojen arvon alaskirjauksen soveltamisalan ulkopuolelle 44 artiklan 2 kohdan nojalla;

71 a)

’hyväksyttävillä veloilla’ alentamiskelpoisia velkoja, jotka täyttävät tapauksen mukaan tämän direktiivin 45 b artiklan tai 45 f artiklan 2 kohdan a alakohdan edellytykset, ja toissijaisen pääoman instrumentteja, jotka täyttävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 72 a artiklan 1 kohdan b alakohdan edellytykset;

71 b)

’etuoikeusasemaltaan huonommilla hyväksyttävillä instrumenteilla’ instrumentteja, jotka täyttävät kaikki asetuksen (EU) N:o 575/2013 72 a artiklan 3–5 kohdassa tarkoitetut edellytykset, lukuun ottamatta kyseisen asetuksen 72 b artiklan 3–5 kohdan edellytyksiä;

▼B

72)

’talletussuojajärjestelmällä’ talletussuojajärjestelmää, jonka jäsenvaltio on perustanut ja hyväksynyt direktiivin 2014/49/EU 4 artiklan mukaisesti;

73)

’toissijaisen pääoman instrumenteilla’ pääomainstrumentteja tai etuoikeudeltaan huonompia lainoja, jotka täyttävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 63 artiklassa säädetyt edellytykset;

74)

’kyseeseen tulevilla pääomainstrumenteilla’ IV osaston IV luvun 5 jakson ja IV osaston V luvun soveltamiseksi ensisijaisen lisäpääoman instrumentteja ja toissijaisen pääoman instrumentteja;

75)

’muuntokurssilla’ kerrointa sille, kuinka moneksi osakkeeksi tai muuksi omistusinstrumentiksi tiettyyn luokkaan kuuluva velka muunnetaan käyttäen perustana joko jotakin kyseiseen luokkaan kuuluvaa yksittäistä instrumenttia tai velkasaamisen arvoyksikköä;

76)

’kyseeseen tulevalla velkojalla’ velkojaa, jonka saaminen koskee velkaa, joka vähennetään tai muunnetaan osakkeiksi tai omistusinstrumenteiksi käyttämällä alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia velkakirjojen arvon alaskirjauksen soveltamisen johdosta;

77)

’kyseeseen tulevalla omistajalla’ omistusinstrumenttien omistajaa, jonka omistusinstrumentit mitätöidään 63 artiklan 1 kohdan h alakohdassa mainittuja valtuuksia käyttäen;

78)

’asiaankuuluvalla viranomaisella’ 61 artiklan mukaisesti yksilöityä jäsenvaltion viranomaista, joka kyseisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön nojalla vastaa 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen toteamusten tekemisestä;

79)

’asiaankuuluvalla emoyrityksellä’ jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa laitosta, unionissa emoyrityksenä toimivaa laitosta, rahoitusalan holdingyhtiötä, rahoitusalan sekaholdingyhtiötä, monialan holdingyhtiötä, jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan holdingyhtiötä, unionissa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan holdingyhtiötä, jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan sekaholdingyhtiötä tai unionissa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan sekaholdingyhtiötä, johon velkakirjojen arvon alaskirjausta sovelletaan;

80)

’vastaanottajalla’ yhteisöä, jolle osakkeet, muut omistusinstrumentit, velkainstrumentit, varat, oikeudet tai velat taikka näiden yhdistelmä siirretään kriisinratkaisun kohteena olevasta laitoksesta;

81)

’pankkipäivällä’ muita päiviä kuin lauantaita, sunnuntaita tai päiviä, jotka ovat yleisiä vapaapäiviä asianomaisessa jäsenvaltiossa;

82)

’sopimuksen purkamisoikeudella’ oikeutta purkaa sopimus, velvoitteiden aikaistamista, sulkeutumista, kuittausta tai nettoutusta koskevaa oikeutta tai mitä tahansa vastaavaa sopimuksen osapuolen velvoitetta lykkäävää tai muuttavaa tai sen lakkauttavaa määräystä tai määräystä, joka estää sopimuksesta muussa tapauksessa syntyvän velvoitteen syntymisen;

83)

’kriisinratkaisun kohteena olevalla laitoksella’ laitosta, rahoituslaitosta, rahoitusalan holdingyhtiötä, rahoitusalan sekaholdingyhtiötä, monialan holdingyhtiötä, jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan holdingyhtiötä, unionissa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan holdingyhtiötä, jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan sekaholdingyhtiötä tai unionissa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan sekaholdingyhtiötä, jonka suhteen kriisinratkaisutoimi toteutetaan;

▼M3

83 a)

’kriisinratkaisun kohteena olevalla yhteisöllä’

unioniin sijoittautunutta oikeushenkilöä, jonka kriisinratkaisuviranomainen on 12 artiklan mukaisesti määrittänyt yhteisöksi, johon kriisinratkaisusuunnitelmassa kohdistetaan kriisinratkaisutoimia; tai

laitosta, joka ei kuulu direktiivin 2013/36/EU 111 ja 112 artiklan nojalla konsolidoidun valvonnan piiriin kuuluvaan konserniin ja johon tämän direktiivin 10 artiklan nojalla laaditussa kriisinratkaisusuunnitelmassa kohdistetaan kriisinratkaisutoimia;

83 b)

’kriisinratkaisun kohteena olevalla konsernilla’

kriisinratkaisun kohteena olevaa yhteisöä ja sen tytäryrityksiä, jotka eivät ole

itse kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä;

ii)

toisen kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön tytäryrityksiä; tai

iii)

kolmanteen maahan sijoittautuneita yhteisöjä, jotka eivät kuulu kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kriisinratkaisusuunnitelman mukaisesti, ja niiden tytäryrityksiä; tai

keskusyhteisöön pysyvästi kuuluvia luottolaitoksia ja itse keskusyhteisöä, kun vähintään yksi näistä luottolaitoksista tai keskusyhteisö on kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö, sekä niiden kunkin tytäryrityksiä;

83 c)

’maailmanlaajuisella järjestelmän kannalta merkittävällä laitoksella’ tai ’G-SII-laitoksella’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 133 alakohdassa määriteltyä G-SII-laitosta;

▼B

84)

’unionissa tytäryrityksenä toimivalla yrityksellä’ laitosta, joka on sijoittautunut johonkin jäsenvaltioon ja joka on kolmannen maan laitoksen tai kolmannen maan emoyritys;

85)

’unionissa emoyrityksenä toimivalla yrityksellä’ unionissa emoyrityksenä toimivaa laitosta, unionissa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan holdingyhtiötä tai unionissa emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan sekaholdingyhtiötä;

86)

’kolmannen maan laitoksella’ yhteisöä, jonka sääntömääräinen kotipaikka on kolmannessa maassa, jota koskisi laitoksen määritelmä, jos se olisi sijoittautunut unioniin;

87)

’kolmannessa maassa emoyrityksenä toimivalla yrityksellä’ kolmannessa maassa emoyrityksenä toimivaa laitosta, emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan holdingyhtiötä tai emoyrityksenä toimivaa rahoitusalan sekaholdingyhtiötä

88)

’kolmannen maan kriisinratkaisumenettelyllä’ kolmannen maan lainsäädännön mukaista toimea, jonka tarkoituksena on kolmannen maan laitoksen tai kolmannessa maassa emoyrityksenä toimivan yrityksen kaatumisen hallinta ja joka tavoitteiltaan ja odotetuilta tuloksiltaan vastaa tässä direktiivissä tarkoitettuja kriisinratkaisutoimia;

89)

’unionissa toimivalla sivuliikkeellä’ kolmannen maan laitoksen sivuliikettä, joka sijaitsee jäsenvaltiossa;

90)

’asiaankuuluvalla kolmannen maan viranomaisella’ kolmannen maan viranomaista, jonka tehtävät vastaavat tehtäviä, joista kriisinratkaisuviranomaiset tai toimivaltaiset viranomaiset huolehtivat tämän direktiivin nojalla;

91)

’konsernitason rahoitusjärjestelyllä’ konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen jäsenvaltion rahoitusjärjestelyä tai -järjestelyjä;

92)

’back-to-back-sopimuksella’ kahden konserniyhteisön välillä tehtyä sopimusta, jolla siirretään kokonaan tai osittain riski, joka johtuu toisesta, yhden kyseisistä konserniyhteisöistä ja kolmannen osapuolen välillä tehdystä sopimuksesta;

93)

’konsernin sisäisellä takauksella’ sopimusta, jolla yksi konserniin kuuluvista yhteisöistä takaa toisen konserniyhteisön velvoitteet jollekin ulkopuoliselle taholle.

94)

’suojatuilla talletuksilla’ suojattuja talletuksia sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 2014/49/EU 2 artiklan 1 kohdan 5 alakohdassa;

95)

’suojakelpoisilla talletuksilla’ direktiivin 2014/49/EU 2 artiklan 1 kohdan 4 alakohdassa määriteltyjä suojakelpoisia talletuksia;

▼M5

96)

’katetulla joukkovelkakirjalainalla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/2162 ( 4 ) 3 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä katettua joukkolainaa tai, kun kyse on instrumentista, joka oli laskettu liikkeeseen ennen 8 päivää heinäkuuta 2022, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY ( 5 ), sellaisena kuin sitä sovellettiin kyseisen instrumentin liikkeeseenlaskupäivänä, 52 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua joukkolainaa;

▼B

97)

’omistusoikeuden siirtävällä rahoitusvakuusjärjestelyllä’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/47/EY ( 6 ) 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määriteltyä omistusoikeuden siirtävää rahoitusvakuusjärjestelyä;

98)

’nettoutusjärjestelyllä’ järjestelyä, jonka nojalla useat saamiset tai velvoitteet voidaan muuntaa yhdeksi nettosaamiseksi, mukaan lukien sulkeutuva nettoutus, jossa täytäntöönpanoon oikeuttavan tapahtuman (määriteltiinpä se miten tai missä tahansa) toteutuessa osapuolten velvoitteita aikaistetaan niin, että ne erääntyvät välittömästi, tai ne puretaan ja kummassakin tapauksessa muunnetaan yhdeksi nettosaamiseksi tai korvataan yhdellä nettosaamisella, mukaan lukien direktiivin 2002/47/EY 2 artiklan 1 kohdan n alakohdan i alakohdassa määritellyt ’sulkeutuvaa nettoutusta koskevat lausekkeet’ ja direktiivin 98/26/EY 2 artiklan k alakohdassa määritelty ’nettoutus’;

99)

’kuittausjärjestelyllä’ järjestelyä, jonka nojalla vähintään kaksi kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen ja vastapuolen välillä olevaa saamista tai velvoitetta voidaan kuitata vastakkain;

100)

’rahoitussopimuksilla’ seuraavanlaisia sopimuksia:

arvopaperia koskevat sopimukset, mukaan lukien

arvopaperin, arvopaperiryhmän tai arvopaperi-indeksin ostoa, myyntiä tai lainausta koskevat sopimukset,

ii)

arvopaperia, arvopaperiryhmää tai arvopaperi-indeksiä koskeva optio,

iii)

arvopaperin, arvopaperiryhmän tai arvopaperi-indeksin takaisinostosopimukset ja käänteiset takaisinostosopimukset;

hyödykettä koskevat sopimukset, mukaan lukien

hyödykkeen, hyödykeryhmän tai hyödykeindeksin ostoa, myyntiä tai lainausta koskevat sopimukset sen myöhempää toimitusta varten,

ii)

hyödykettä, hyödykeryhmää tai hyödykeindeksiä koskeva optio,

iii)

hyödykkeen, hyödykeryhmän tai hyödykeindeksin takaisinostosopimukset ja käänteiset takaisinostosopimukset;

futuuri- ja termiinisopimukset, mukaan lukien (hyödykettä koskevia sopimuksia lukuun ottamatta) hyödykkeen tai minkä tahansa muun omaisuuden, palvelun, oikeuden tai omistusosuuden ostoa, myyntiä tai siirtoa tiettyyn hintaan myöhempänä ajankohtana koskevat sopimukset;

swap-sopimukset, mukaan lukien

swapit ja optiot, joiden kohde-etuutena ovat korot, spot-sopimukset tai muut valuuttakurssisopimukset, valuutat, osakeindeksi tai osakkeet, luottoindeksi tai luotot, hyödykeindeksi tai hyödykkeet, säänvaihtelut, päästöoikeudet tai inflaatio,

ii)

tuottojen, luottoriskimarginaalien tai luottoriskin vaihtoa koskevat sopimukset,

iii)

edellä i tai ii alakohdassa tarkoitettua sopimusta vastaavat sopimukset, joilla käydään toistuvasti kauppaa swap- tai johdannaismarkkinoilla;

pankkien väliset lainasopimukset, joissa luottoaika on enintään kolme kuukautta;

edellä a–e alakohdassa tarkoitettujen sopimusten puitesopimukset;

101)

’kriisinehkäisytoimella’ 6 artiklan 6 kohdan mukaista valtuuksien käyttöä purkamismahdollisuuksien puutteiden tai esteiden poistamiseksi suoraan, 17 tai 18 artiklan mukaista valtuuksien käyttöä purkamismahdollisuuksien esteisiin puuttumiseksi tai niiden poistamiseksi, 27 artiklan mukaisen varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteen toteuttamista, 29 artiklan mukaista väliaikaisen hallinnonhoitajan nimeämistä tai 59 artiklan mukaisten alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksien käyttämistä;

102)

’kriisinhallintatoimella’ kriisinratkaisutoimea tai erityisen hallinnonhoitajan nimittämistä 35 artiklan nojalla tai henkilön nimittämistä 51 artiklan 2 kohdan tai 72 artiklan 1 kohdan nojalla;

103)

’elvytyskapasiteetilla’ laitoksen kykyä palauttaa rahoitusasemansa ennalleen sen merkittävän heikkenemisen jälkeen;

104)

’tallettajalla’ direktiivin 2014/49/EU 2 artiklan 1 kohdan 6 alakohdassa määriteltyä tallettajaa;

105)

’sijoittajalla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/9/EY ( 7 ) 1 artiklan 4 alakohdassa tarkoitettua sijoittajaa;

106)

’nimetyllä makrovakausvalvonnasta vastaavalla kansallisella viranomaisella’ viranomaista, jonka tehtäväksi on annettu kansallisten viranomaisten makrotason valvontatehtävästä 22 päivänä joulukuuta 2011 annettuun Euroopan järjestelmäriskikomitean suositukseen (EJRK/2011/3) sisältyvässä suosituksessa B1 tarkoitetun makrotason vakautta koskevan politiikan toteuttaminen;

107)

’mikroyrityksillä sekä pienillä ja keskisuurilla yrityksillä’ komission suosituksen 2003/361/EY ( 8 ) 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen vuotuisen liikevaihdon perusteiden mukaisesti määriteltyjä mikroyrityksiä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

108)

’säännellyllä markkinalla’ direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 21 alakohdassa määriteltyä säänneltyä markkinaa;

▼M3

109)

’yhteenlasketulla puskurivaatimuksella’ direktiivin 2013/36/EU 128 artiklan 6 kohdassa määriteltyä yhteenlaskettua puskurivaatimusta.

▼B

Siirretään komissiolle valta antaa 115 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritellään perusteet, joiden mukaisesti määritellään ensimmäisen alakohdan 35 alakohdassa tarkoitetut toiminnat, palvelut ja toiminnot ”kriittisten toimintojen” määritelmän osalta, ja perusteet, joiden mukaisesti määritellään ensimmäisen alakohdan 36 alakohdassa tarkoitetut liiketoiminta-alueet ja niihin liittyvät palvelut ”ydinliiketoiminta-alueiden” määritelmän osalta.

Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi tai poikkeuksellisesti useampi kriisinratkaisuviranomainen, jolla on valtuudet käyttää kriisinratkaisuvälineitä ja kriisinratkaisuvaltuuksia.

Kriisinratkaisuviranomaisen on oltava hallintoviranomainen tai viranomainen, jolle on annettu hallinnolliset valtuudet.

Kriisinratkaisuviranomaiset voivat olla kansallisia keskuspankkeja, toimivaltaisia ministeriöitä tai muita hallintoviranomaisia tai viranomaisia, joille on annettu hallinnolliset valtuudet. Jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisesti säätää, että kriisinratkaisuviranomainen voi olla asetusta (EU) N:o 575/2013 ja direktiiviä 2013/36/EU sovellettaessa valvonnasta vastaava toimivaltainen viranomainen. On otettava käyttöön asianmukaiset rakenteelliset järjestelyt, joilla varmistetaan toiminnallinen riippumattomuus ja vältetään eturistiriidat asiaankuuluvien valvontaviranomaisten asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU mukaisten valvontatehtävien tai niiden muiden tehtävien ja kriisinratkaisuviranomaisten tämän direktiivin mukaisten tehtävien kesken, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta 4 kohdassa edellytettyä tiedonvaihtoa ja yhteistyötä koskeviin velvoitteisiin. Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että yhtäältä kriisinratkaisutehtävät ja toisaalta asiaankuuluvan viranomaisen valvonta- tai muut tehtävät ovat toiminnallisesti riippumattomia toisistaan toimivaltaisten viranomaisten, kansallisten keskuspankkien, toimivaltaisten ministeriöiden tai muiden viranomaisten sisällä.

Tämän direktiivin mukaisten kriisinratkaisuviranomaisen tehtävien hoitamiseen osallistuvan henkilöstön on oltava rakenteellisesti ja raportointisuhteiltaan erillään asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU mukaisten tehtävien hoitoon osallistuvasta henkilöstöstä tai asiaankuuluvan viranomaisen muihin tehtäviin nähden.

Tätä kohtaa sovellettaessa jäsenvaltioiden tai kriisinratkaisuviranomaisten on annettava ja julkistettava mahdollisesti tarvittavia asiaan liittyviä sisäisiä sääntöjä, mukaan lukien säännöt salassapitovelvollisuudesta ja eri tehtäväalueiden välisestä tiedonvaihdosta.

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että valvonta- ja kriisinratkaisutehtäviä suorittavat viranomaiset sekä niiden puolesta kyseisiä tehtäviä suorittavat henkilöt tekevät tiivistä yhteistyötä kriisinratkaisupäätösten valmistelussa, suunnittelussa ja soveltamisessa sekä silloin, kun kriisinratkaisuviranomainen ja toimivaltainen viranomainen ovat erillisiä yhteisöjä, että silloin, kun toiminnot suoritetaan samassa yhteisössä.

Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi ministeriö, joka vastaa tämän direktiivin mukaisten toimivaltaisen ministeriön tehtävien hoitamisesta.

Mikäli jäsenvaltion kriisinratkaisuviranomainen ei ole toimivaltainen ministeriö, sen on ilmoitettava toimivaltaiselle ministeriölle tämän direktiivin nojalla tehtävistä päätöksistä, ja jollei kansallisessa lainsäädännössä toisin säädetä, sen on saatava ministeriön hyväksyntä ennen sellaisten päätösten täytäntöönpanoa, joilla on suoria finanssipoliittisia tai järjestelmään kohdistuvia vaikutuksia.

Toimivaltaisten viranomaisten, kriisinratkaisuviranomaisten ja EPV:n tämän direktiivin nojalla tekemissä päätöksissä on otettava huomioon päätöksen mahdolliset vaikutukset kaikissa niissä jäsenvaltioissa, joissa laitos tai konserni toimii, ja pidettävä rahoitusvakauteen kohdistuvat kielteiset vaikutukset sekä taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset mahdollisimman pieninä kyseisissä jäsenvaltioissa. EPV:n päätösten on oltava asetuksen (EU) N:o 1093/2010 38 artiklan mukaisia.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kullakin kriisinratkaisuviranomaisella on kriisinratkaisutoimien soveltamiseen tarvittava asiantuntemus, voimavarat ja toimintakapasiteetti ja että ne kykenevät käyttämään valtuuksiaan kriisinratkaisutavoitteiden saavuttamisen edellyttämää nopeutta ja joustavuutta osoittaen.

EPV hankkii yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten kanssa tarvittavan asiantuntemuksen, voimavarat ja toimintakapasiteetin ja seuraa 8 kohdan täytäntöönpanoa myös määräajoin tehtävien vertaisarviointien avulla.

10.

Mikäli jäsenvaltio 1 a kohdan mukaisesti nimeää useamman kuin yhden viranomaisen käyttämään kriisinratkaisuvälineitä ja kriisinratkaisuvaltuuksia, sen on annettava menettelystään kattavasti perusteltu ilmoitus EPV:lle ja komissiolle ja jaettava tehtävät ja vastuut yksiselitteisesti näiden viranomaisten kesken, varmistettava asianmukainen koordinointi viranomaisten kesken ja nimettävä niistä yksi yhteysviranomaiseksi muiden jäsenvaltioiden asiaankuuluvien viranomaisten kanssa tehtävää yhteistyötä ja koordinointia varten.

11.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava EPV:lle kriisinratkaisuviranomaiseksi ja yhteysviranomaiseksi nimeämänsä kansallinen viranomainen tai kansalliset viranomaiset ja tarvittaessa niiden erityiset tehtävät ja vastuualueet. EPV julkaisee luettelon kyseisistä kriisinratkaisuviranomaisista ja yhteysviranomaisista.

12.

Jäsenvaltiot voivat rajoittaa kansallisten lakien mukaisesti kriisinratkaisuviranomaisen, toimivaltaisen viranomaisen ja niiden henkilöstön vastuuta tekoja ja laiminlyöntejä koskevan velvollisuuden osalta niiden hoitaessa tämän direktiivin mukaisia tehtäviään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 85 artiklan soveltamista.

Ottaen huomioon vaikutuksen, joka laitoksen kaatumisella voi olla johtuen sen liiketoiminnan luonteesta, osakkeenomistusrakenteesta, oikeudellisesta muodosta, riskiprofiilista, koosta, oikeudellisesta asemasta ja sidoksista muihin laitoksiin tai yleensä rahoitusjärjestelmään sekä laitoksen toiminnan laajuudesta ja monitahoisuudesta ja sen kuulumisesta laitosten suojajärjestelmään tai asetuksen (EU) N:o 575/2013 113 artiklan 7 kohdan mukaiset vaatimukset täyttävään muuhun osuustoiminnalliseen keskinäiseen yhteisvastuujärjestelmään ja laitoksen mahdollisesta direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdassa määriteltyjen sijoituspalvelujen tai -toiminnan harjoittamisesta, sekä sen olisiko sen kaatumisella sekä sitä seuraavalla, tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn mukaisella likvidaatiolla merkittäviä kielteisiä vaikutuksia rahoitusmarkkinoihin, muihin laitoksiin tai rahoitusolosuhteisiin tai koko talouteen, jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ja kriisinratkaisuviranomaiset määrittelevät seuraavat tekijät:

5–12 artiklassa tarkoitettu elvytys- ja kriisinratkaisusuunnitelmien sisältö ja yksityiskohdat;

päivä, jolloin ensimmäisten elvytys- ja kriisinratkaisusuunnitelmien on viimeistään oltava laadittuina, sekä elvytys- ja kriisinratkaisusuunnitelmien päivitysväli, joka voi olla pienempi kuin mitä 5 artiklan 2 kohdassa, 7 artiklan 5 kohdassa, 10 artiklan 6 kohdassa ja 13 artiklan 3 kohdassa on säädetty;

laitoksilta 5 artiklan 5 kohdan, 11 artiklan 1 kohdan ja 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti edellytettävien tietojen, myös liitteessä olevissa A ja B jaksoissa tarkoitettujen tietojen, sisältö ja yksityiskohdat;

15 ja 16 artiklassa ja liitteessä olevassa C jaksossa tarkoitetun purkamismahdollisuuksien arvioinnin tarkkuus.

Toimivaltaisten viranomaisten ja tarvittaessa kriisinratkaisuviranomaisten on suoritettava 1 kohdassa tarkoitettu arviointi tarvittaessa makrovakausvalvonnasta vastaavaa kansallista viranomaista kuultuaan.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yksinkertaistettuja velvoitteita sovellettaessa toimivaltaiset viranomaiset ja tarvittaessa kriisinratkaisuviranomaiset voivat milloin tahansa määrätä täysimääräisiä yksinkertaistamattomia velvoitteita.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yksinkertaistettujen velvoitteiden soveltaminen ei yksinään vaikuta toimivaltaisen viranomaisen ja tarvittaessa kriisinratkaisuviranomaisen valtuuksiin toteuttaa kriisinehkäisy- tai kriisinhallintatoimia.

EPV antaa viimeistään 3 päivänä heinäkuuta 2015 asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeet, joilla määritellään 1 kohdassa tarkoitetut perusteet, joilla arvioidaan 1 kohdan mukaisesti laitoksen kaatumisen vaikutus rahoitusmarkkinoihin, muihin laitoksiin ja rahoitusolosuhteisiin.

Ottaen tarvittaessa huomioon 5 kohdassa tarkoitettujen ohjeiden soveltamisessa saadut kokemukset EPV laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritellään 1 kohdassa tarkoitetut perusteet, joilla arvioidaan 1 kohdan mukaisesti laitoksen kaatumisen vaikutus rahoitusmarkkinoihin, muihin laitoksiin ja rahoitusolosuhteisiin.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 3 päivänä heinäkuuta 2017.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten on ilmoitettava EPV:lle siitä, miten ne ovat soveltaneet 1, 8, 9 ja 10 kohtaa laitoksiin omalla lainkäyttöalueellaan. EPV antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017 kertomuksen 1, 8, 9 ja 10 kohdan täytäntöönpanosta. Kertomuksessa määritetään erityisesti mahdolliset erot 1, 8, 9 ja 10 kohdan kansallisessa täytäntöönpanossa.

Jollei 9 ja 10 kohdassa säädetystä muuta johdu, jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ja tarvittaessa kriisinratkaisuviranomaiset voivat vapauttaa:

tämän luvun 2 ja 3 jakson vaatimuksista keskusyhteisöön kuuluvat laitokset, jotka on kansallisessa lainsäädännössä kokonaan tai osittain vapautettu vakavaraisuusvaatimuksista asetuksen (EU) N:o 575/2013 10 artiklan mukaisesti;

tämän luvun 2 jakson vaatimuksista laitokset, jotka kuuluvat laitosten suojajärjestelmään.

Kun on myönnetty 8 kohdassa tarkoitettu vapautus, jäsenvaltioiden on

sovellettava tämän luvun 2 ja 3 jaksossa olevia vaatimuksia konsolidoinnin perusteella keskusyhteisöön ja siihen asetuksen (EU) N:o 575/2013 10 artiklassa tarkoitetulla tavalla liittyneisiin laitoksiin;

vaadittava laitosten suojajärjestelmää täyttämään 2 jakson vaatimukset yhteistyössä kunkin vapautetun jäsenensä kanssa.

Tätä tarkoitusta varten kaikkiin tämän luvun 2 ja 3 jaksossa oleviin konserneja koskeviin viittauksiin on luettava mukaan keskusyhteisö ja siihen asetuksen (EU) N:o 575/2013 10 artiklassa tarkoitetulla tavalla liittyneet laitokset ja niiden tytäryritykset, ja kaikkiin direktiivin 2013/36/EU 111 artiklan nojalla konsolidoidun valvonnan piiriin kuuluvia emoyrityksiä tai laitoksia koskeviin viittauksiin on luettava mukaan keskusyhteisö.

10.

Laitosten, joita Euroopan keskuspankki valvoo suoraan asetuksen (EU) N:o 1024/2013 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti, tai muun laitoksen, joka muodostaa merkittävän osan jonkin jäsenvaltion rahoitusjärjestelmästä, on laadittava omat elvytyssuunnitelmansa tämän luvun 2 jakson mukaisesti, ja niihin sovelletaan erillisiä kriisinratkaisusuunnitelmia 3 jakson mukaisesti.

Tätä kohtaa sovellettaessa laitoksen toiminnan on katsottava muodostavan merkittävän osan kyseisen jäsenvaltion rahoitusjärjestelmästä, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

11.

EPV laatii luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joissa määritellään yhtenäinen muoto, mallit ja määritelmät, joita käytetään toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten tunnistaessa tietoja ja toimittaessa niitä EPV:lle 7 kohdan soveltamiseksi samalla, kun noudatetaan asianmukaisesti suhteellisuusperiaatetta.

EPV toimittaa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 3 päivänä heinäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokainen laitos, joka ei kuulu direktiivin 2013/36/EU 111 ja 112 artiklan nojalla konsolidoidun valvonnan piiriin kuuluvaan konserniin, laatii elvytyssuunnitelman, jossa esitetään toimia, joita laitoksen on määrä toteuttaa palauttaakseen rahoitusasemansa ennalleen rahoitustilanteensa merkittävän heikkenemisen jälkeen, ja että laitos ylläpitää tällaista suunnitelmaa. Elvytyssuunnitelmat on katsottava direktiivin 2013/36/EU 74 artiklassa tarkoitetuksi päätöksenteko-, ohjaus- ja valvontajärjestelmäksi.

Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että laitokset päivittävät elvytyssuunnitelmansa ainakin vuosittain tai sellaisen laitoksen oikeudelliseen tai organisatoriseen rakenteeseen, liiketoimintaan tai rahoitustilanteeseen kohdistuneen muutoksen jälkeen, joka voisi vaikuttaa olennaisesti elvytyssuunnitelman muuttamiseen tai edellyttää sen muuttamista. Toimivaltaiset viranomaiset voivat edellyttää, että laitokset päivittävät elvytyssuunnitelmansa tätä useammin.

Elvytyssuunnitelmissa ei saa olettaa poikkeuksellisen julkisen rahoitustuen saatavuutta tai vastaanottamista.

Elvytyssuunnitelmiin on soveltuvin osin sisällyttävä selvitys siitä, miten ja milloin laitos saattaa hakeutua keskuspankin järjestelyjen piiriin silloin, kun olosuhteet ovat sellaiset, joiden varalta suunnitelma on laadittu, ja niissä on eriteltävä varat, joiden voidaan olettaa käyvän vakuudesta.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liitteessä olevassa A jaksossa luetellut tiedot sisältyvät elvytyssuunnitelmiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 artiklan soveltamista. Jäsenvaltiot voivat edellyttää lisätietojen esittämistä elvytyssuunnitelmissa.

Elvytyssuunnitelmissa on myös esitettävä mahdolliset toimet, jotka laitos voisi toteuttaa, jos varhaisen tilanteeseen puuttumisen edellytykset täyttyvät 27 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että elvytyssuunnitelmat sisältävät asianmukaiset edellytykset ja menettelyt, joilla ne varmistavat elvytystoimien oikea-aikaisen täytäntöönpanon, sekä useita eri toimintavaihtoehtoja elvytystä varten. Jäsenvaltioiden on vaadittava, että elvytyssuunnitelmissa tarkastellaan useita erilaisia laitoksen erityisolosuhteita vastaavia vakavia makrotalouden ja rahoitusalan stressiskenaarioita, mukaan lukien koko järjestelmän laajuiset tapahtumat sekä yksittäisiä oikeushenkilöitä ja konsernia koskevat ongelmatilanteet.

EPV laatii läheisessä yhteistyössä Euroopan järjestelmäriskikomitean (EJRK) kanssa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti viimeistään 3 päivänä heinäkuuta 2015 ohjeet, joissa tarkennetaan tämän artiklan 6 kohdan soveltamiseksi käytettävät eri skenaariot.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet vaatia laitosta pitämään yksityiskohtaisesti kirjaa rahoitussopimuksista, joissa asianomainen laitos on osapuolena.

Edellä 1 kohdassa tarkoitetun laitoksen ylimmän hallintoelimen on arvioitava ja hyväksyttävä elvytyssuunnitelma ennen sen toimittamista toimivaltaiselle viranomaiselle.

10.

EPV laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa tarkennetaan rajoittamatta 4 artiklan soveltamista tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitettuun elvytyssuunnitelmassa esitettävät tiedot.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 3 päivänä heinäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on velvoitettava laitokset, joiden edellytetään laativan 5 artiklan 1 kohdan ja 7 artiklan 1 kohdan mukainen elvytyssuunnitelma, toimittamaan kyseiset elvytyssuunnitelmat toimivaltaisen viranomaisen tarkastettaviksi. Jäsenvaltioiden on velvoitettava laitokset osoittamaan toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla, että kyseiset suunnitelmat täyttävät 2 kohdan perusteet.

Toimivaltaisen viranomaisen on kuuden kuukauden kuluessa kunkin suunnitelman toimittamisesta ja niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan, joissa on merkittäviä sivuliikkeitä, siltä osin kuin se on merkittävän sivuliikkeen osalta tarkoituksenmukaista, tarkastettava kyseiset suunnitelmat ja arvioitava, täyttääkö kukin suunnitelma 5 artiklassa säädetyt vaatimukset ja seuraavat arviointiperusteet:

suunnitelmassa ehdotettujen järjestelyjen täytäntöönpano säilyttäisi tai palauttaisi ennalleen kohtuullisella todennäköisyydellä laitoksen tai konsernin elinkelpoisuuden ja rahoitusaseman ottaen huomioon laitoksen toteuttamat tai toteutettaviksi suunnittelemat varautumistoimenpiteet;

suunnitelma ja suunnitelmassa esitetyt yksittäiset vaihtoehdot voitaisiin kohtuullisella todennäköisyydellä panna täytäntöön nopeasti ja tehokkaasti myös vaikeassa rahoitustilanteessa välttäen mahdollisimman pitkälle aiheuttamasta merkittävää haittaa rahoitusjärjestelmälle myöskään sellaisten skenaarioiden tapauksessa, jotka johtaisivat siihen, että muut laitokset panevat elvytyssuunnitelmansa täytäntöön saman jakson aikana.

Elvytyssuunnitelmien asianmukaisuutta arvioidessaan toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon laitoksen pääoma- ja rahoitusrakenteen asianmukaisuus suhteessa laitoksen organisaatiorakenteen monitahoisuuteen ja riskiprofiiliin.

Toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava elvytyssuunnitelma kriisinratkaisuviranomaiselle. Kriisinratkaisuviranomainen voi tarkastella elvytyssuunnitelmaa havaitakseen elvytyssuunnitelmassa toimia, jotka saattaisivat vaikuttaa kielteisesti laitoksen purkamismahdollisuuksiin, ja esittää toimivaltaiselle viranomaiselle asiaa koskevia suosituksia.

Jos toimivaltainen viranomainen arvioi, että elvytyssuunnitelmassa on olennaisia puutteita tai olennaisia täytäntöönpanon esteitä, sen on ilmoitettava arvionsa laitokselle tai konsernin emoyritykselle ja vaadittava laitosta toimittamaan kahden kuukauden määräajassa, jota viranomaisten suostumuksella voidaan pidentää yhdellä kuukaudella, tarkistettu suunnitelma, josta käy ilmi, millä tavoin kyseisiin puutteisiin tai esteisiin puututaan.

Ennen kuin toimivaltainen viranomainen vaatii laitosta toimittamaan elvytyssuunnitelman uudelleen, se antaa laitokselle mahdollisuuden esittää mielipiteensä tästä vaatimuksesta.

Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, ettei puutteisiin tai esteisiin ole puututtu riittävällä tavalla tarkistetussa suunnitelmassa, se voi määrätä laitoksen tekemään suunnitelmaan erityisiä muutoksia.

Jos laitos jättää tarkistetun elvytyssuunnitelman toimittamatta tai jos toimivaltainen viranomainen katsoo, ettei tarkistetussa elvytyssuunnitelmassa ole korjattu riittävässä määrin tämän viranomaisen alkuperäisessä arviossa todettuja puutteita ja mahdollisia esteitä, eikä puutteita tai esteitä ole mahdollista riittävässä määrin korjata määräämällä tekemään suunnitelmaan erityisiä muutoksia, toimivaltaisen viranomaisen on vaadittava laitosta osoittamaan kohtuullisen ajan kuluessa muutokset, joita se voi tehdä liiketoimintaansa puuttuakseen elvytyssuunnitelman puutteisiin tai sen täytäntöönpanon esteisiin.

Jos laitos ei osoita tällaisia muutoksia toimivaltaisen viranomaisen asettaman määräajan kuluessa tai jos toimivaltainen viranomainen arvioi, ettei laitoksen ehdottamilla toimilla puututtaisi riittävässä määrin puutteisiin tai esteisiin, toimivaltainen viranomainen voi määrätä laitoksen toteuttamaan kaikki toimet, jotka se katsoo tarpeellisiksi ja oikeasuhteisiksi, kun otetaan huomioon puutteiden ja esteiden vakavuus ja toimien vaikutus laitoksen liiketoimintaan.

Toimivaltainen viranomainen voi direktiivin 2013/36/EU 104 artiklassa säädettyyn vaikuttamatta määrätä laitoksen:

Tässä kohdassa tarkoitettu toimenpideluettelo ei estä jäsenvaltioita antamasta toimivaltaisille viranomaisille lupaa toteuttaa kansallisen lainsäädännön mukaisia lisätoimenpiteitä.

Kun toimivaltainen viranomainen vaatii laitosta toteuttamaan 6 kohdan mukaisia toimenpiteitä, sen toimenpiteitä koskevan päätöksen on oltava perusteltu ja oikeasuhteinen.

Päätös on annettava kirjallisesti tiedoksi laitokselle, ja siihen on voitava hakea muutosta.

EPV laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritellään vähimmäisperusteet, jotka toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava tämän artiklan 2 kohdassa ja 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin tekemiseksi.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 3 päivänä heinäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että unionissa emoyrityksenä toimivat yritykset laativat ja toimittavat konsolidointiryhmän valvojalle konsernin elvytyssuunnitelman. Konsernin elvytyssuunnitelman on muodostuttava koko unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen johtamaa konsernia varten tehdystä elvytyssuunnitelmasta. Konsernin elvytyssuunnitelmassa on esitettävä toimenpiteet, joita saatetaan joutua panemaan täytäntöön unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen ja kunkin yksittäisen tytäryrityksen tasolla.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat 8 artiklan mukaisesti vaatia tytäryrityksiä laatimaan ja toimittamaan erilliset elvytyssuunnitelmat.

Edellyttäen, että tässä direktiivissä säädettyjä salassapitovelvollisuutta koskevia vaatimuksia noudatetaan, konsolidointiryhmän valvojan on välitettävä konsernin elvytyssuunnitelmat

direktiivin 2013/36/EU 115 ja 116 artiklassa tarkoitetuille asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille;

niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joissa sijaitsee merkittäviä sivuliikkeitä, siltä osin kuin se on merkittävän sivuliikkeen osalta tarkoituksenmukaista;

konsernitason kriisinratkaisuviranomaiselle; ja

tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaisille.

Konsernin elvytyssuunnitelmassa on tähdättävä koko konsernin tai siihen kuuluvan yksittäisen laitoksen vakauttamiseen sen jouduttua ongelmatilanteeseen, jotta voidaan puuttua ongelmien syihin tai poistaa ne ja palauttaa konsernin tai laitoksen rahoitusasema ennalleen, ottaen samalla huomioon muiden konserniyhteisöjen rahoitusasema.

Konsernin elvytyssuunnitelmaan on sisällytettävä järjestelyt koordinoinnin ja johdonmukaisuuden varmistamiseksi toimenpiteissä, jotka toteutetaan unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen tasolla ja 1 artiklan 1kohdan c ja d alakohdassa tarkoitettujen yhteisöjen tasolla, sekä toimenpiteissä, jotka toteutetaan tytäryritysten tasolla ja tapauksen mukaan direktiivin 2013/36/EU mukaisesti merkittävien sivuliikkeiden tasolla.

Konsernin elvytyssuunnitelmaan ja kaikkiin yksittäisiä tytäryrityksiä varten laadittuihin suunnitelmiin on sisällytettävä 5 artiklassa eritellyt seikat. Näihin suunnitelmiin on tapauksen mukaan sisällytettävä myös järjestelyt sellaista konsernin sisäistä rahoitustukea varten, joka on hyväksytty konsernin sisäistä rahoitustukea koskevan, III luvun mukaisesti tehdyn sopimuksen nojalla.

Konsernin elvytyssuunnitelmissa on esitettävä erilaisia elvytystoimintavaihtoehtoja 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuja skenaarioita varten.

Konsernin elvytyssuunnitelmassa on esitettävä kunkin skenaarion osalta, onko elvytystoimenpiteiden täytäntöönpanolle konsernissa esteitä, myös suunnitelman kattamien yksittäisten yhteisöjen tasolla, ja onko nopealle omien varojen siirrolle tai velkojen tai varojen takaisinmaksulle konsernin sisällä olennaisia käytännöllisiä tai oikeudellisia esteitä.

Konsernin elvytyssuunnitelman 1 kohdan mukaisesti laativan yhteisön ylimmän hallintoelimen on arvioitava ja hyväksyttävä konsernin elvytyssuunnitelma ennen sen toimittamista konsolidointiryhmän valvojalle.

Konsolidointiryhmän valvojan on yhdessä tytäryritysten toimivaltaisten viranomaisten kanssa direktiivin 2013/36/EU 116 artiklassa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan ja yhdessä merkittävien sivuliikkeiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa siinä määrin kuin se on merkittävien sivuliikkeiden kannalta tarkoituksenmukaista tarkastettava konsernin elvytyssuunnitelma ja arvioitava, missä määrin se täyttää 6 ja 7 artiklassa säädetyt vaatimukset ja arviointiperusteet. Arviointi on tehtävä 6 artiklan ja tämän artiklan mukaista menettelyä noudattaen ja ottaen huomioon elvytystoimenpiteiden mahdolliset vaikutukset rahoitusvakauteen kaikissa niissä jäsenvaltioissa, joissa konserni toimii.

Konsolidointiryhmän valvojan ja tytäryritysten toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä saamaan aikaan yhteinen päätös:

konsernin elvytyssuunnitelman tarkastamisesta ja arvioinnista;

siitä, onko konserniin kuuluville laitoksille laadittava omat erilliset elvytyssuunnitelmansa; ja

6 artiklan 5 ja 6 kohdassa tarkoitettujen toimien soveltamisesta.

Osapuolten on pyrittävä saamaan aikaan yhteinen päätös neljän kuukauden kuluessa päivästä, jona konsolidointiryhmän valvoja on välittänyt konsernin elvytyssuunnitelman 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

EPV voi toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä auttaa toimivaltaisia viranomaisia saamaan aikaan yhteisen päätöksen asetuksen (EU) N:o 1093/2010 31 artiklan c alakohdan mukaisesti.

Jolleivät toimivaltaiset viranomaiset tee yhteistä päätöstä neljän kuukauden kuluessa välittämispäivästä konsernin elvytyssuunnitelman tarkastuksesta ja arvioinnista tai mahdollisista muista unionissa emoyrityksenä toimivalta yritykseltä 6 artiklan 5 ja 6 kohdan nojalla vaadituista toimenpiteistä, konsolidointiryhmän valvojan on tehtävä oma päätöksensä näistä kysymyksistä. Konsolidointiryhmän valvoja tekee päätöksensä tarkasteltuaan muiden toimivaltaisten viranomaisten neljän kuukauden määräajan kuluessa ilmaisemia kantoja ja varauksia. Konsolidointiryhmän valvojan on toimitettava päätös unionissa emoyrityksenä toimivalle yritykselle ja muille toimivaltaisille viranomaisille.

Jos jokin 2 kohdassa tarkoitetuista toimivaltaisista viranomaisista on neljän kuukauden määräajan kuluessa saattanut 7 kohdassa mainitun asian EPV:n käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti, konsolidointiryhmän valvojan on lykättävä omaa päätöstään, odotettava EPV:n mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti tekemää päätöstä ja tehtävä oma päätöksensä EPV:n tekemän päätöksen mukaisesti. Neljän kuukauden määräaikaa pidetään mainitussa asetuksessa tarkoitettuna sovitteluaikana. EPV:n on tehtävä päätöksensä yhden kuukauden kuluessa. Asiaa ei voi saattaa EPV:n käsiteltäväksi sen jälkeen, kun neljän kuukauden määräaika on päättynyt tai on tehty yhteinen päätös. Jos EPV ei ole tehnyt päätöstä yhden kuukauden kuluessa, sovelletaan konsolidointiryhmän valvojan päätöstä.

Jos toimivaltaiset viranomaiset eivät ole neljän kuukauden kuluessa välittämispäivästä tehneet yhteistä päätöstä, kunkin toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä oma päätöksensä seuraavista kysymyksistä:

siitä, laaditaanko laitoksille, jotka sijaitsevat sen lainkäyttöalueella, omat erilliset elvytyssuunnitelmat tai

6 artiklan 5 ja 6 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltamisesta tytäryritysten tasolla.

Jos jokin asiaankuuluvista toimivaltaisista viranomaisista on neljän kuukauden määräajan kuluessa saattanut 7 kohdassa mainitun asian EPV:n käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti, tytäryrityksen toimivaltaisen viranomaisen on lykättävä omaa päätöstään, odotettava EPV:n mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti tekemää päätöstä ja tehtävä oma päätöksensä EPV:n tekemän päätöksen mukaisesti. Neljän kuukauden määräaikaa pidetään mainitussa asetuksessa tarkoitettuna sovitteluaikana. EPV:n on tehtävä päätöksensä yhden kuukauden kuluessa. Asiaa ei voi saattaa EPV:n käsiteltäväksi sen jälkeen, kun neljän kuukauden määräaika on päättynyt tai on tehty yhteinen päätös. Jos EPV ei ole tehnyt päätöstä yhden kuukauden kuluessa, sovelletaan yksittäisen tytäryrityksen osalta toimivaltaisen viranomaisen päätöstä.

Muut toimivaltaiset viranomaiset, jotka eivät ole eri mieltä 4 kohdan mukaisesti, voivat tehdä yhteisen päätöksen lainkäyttöalueellaan sijaitsevien konserniyhteisöjen konsernin elvytyssuunnitelmasta.

Toimivaltaisten viranomaisten on tunnustettava 2 tai 5 kohdassa tarkoitettu yhteinen päätös ja 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut toimivaltaisten viranomaisten yhteisen päätöksen puuttuessa tekemät päätökset lopullisiksi ja sovellettava niitä asianomaisissa jäsenvaltioissa.

Toimivaltaisen viranomaisen pyytäessä 3 tai 4 kohdan nojalla EPV voi ainoastaan avustaa toimivaltaisia viranomaisia niiden pyrkiessä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti yhteisymmärrykseen elvytyssuunnitelmien arvioinnista ja 6 artiklan 6 kohdan a, b ja d alakohdassa säädettyjen toimenpiteiden täytäntöönpanosta.

Toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava 5–8 artiklan soveltamiseksi, että jokainen elvytyssuunnitelma sisältää laitoksen vahvistamat indikaattoreita koskevat yleiset puitteet, joilla määritetään, minä ajankohtina suunnitelmassa tarkoitettuja asianmukaisia toimenpiteitä voidaan ryhtyä toteuttamaan. Toimivaltaiset viranomaiset sopivat näistä indikaattoreista tehdessään elvytyssuunnitelmista 6 ja 8 artiklan mukaista arviointia. Indikaattorit voivat olla laadullisia tai määrällisiä ja liittyä laitoksen rahoitusasemaan, ja niitä on voitava seurata vaivattomasti. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että laitokset ottavat käyttöön asianmukaiset järjestelyt, joiden avulla indikaattoreita voidaan seurata säännöllisesti.

Päätöksestä toteuttaa elvytyssuunnitelmassa tarkoitettu toimi tai päätöksestä pidättyä sellaisesta toimesta on ilmoitettava viipymättä toimivaltaiselle viranomaiselle.

EPV antaa viimeistään 3 päivänä heinäkuuta 2015 asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeet, joissa esitetään vähimmäisluettelo 1 kohdassa tarkoitetuista laadullisista ja määrällisistä indikaattoreista.

Kriisinratkaisuviranomaisen on toimivaltaista viranomaista kuultuaan ja, siltä osin kuin se on merkittävän sivuliikkeen osalta tarkoituksenmukaista, kuultuaan kriisinratkaisuviranomaisia, joiden lainkäyttöalueella sijaitsee merkittäviä sivuliikkeitä, laadittava kriisinratkaisusuunnitelma jokaiselle laitokselle, joka ei kuulu konserniin, johon sovelletaan konsolidoitua valvontaa direktiivin 2013/36/EU 111 ja 112 artiklan nojalla. Kriisinratkaisusuunnitelmassa on varauduttava kriisinratkaisutoimiin, jotka kriisinratkaisuviranomainen voi toteuttaa, jos laitos täyttää kriisinratkaisun edellytykset. Edellä 7 kohdan a alakohdassa tarkoitetut tiedot on luovutettava kyseiselle laitokselle.

Laatiessaan kriisinratkaisusuunnitelmaa kriisinratkaisuviranomaisen on pantava merkille kaikki olennaiset purkamismahdollisuuksien esteet ja silloin, kun se on välttämätöntä ja oikeasuhteista, esitettävä pääpiirteittäin asiaankuuluvat toimet näihin esteisiin puuttumiseksi tämän osaston II luvun mukaisesti.

Kriisinratkaisusuunnitelmassa on otettava huomioon asianmukaiset skenaariot, mukaan lukien se, että vaikeudet aiheuttanut tapahtuma voi olla epäsystemaattinen tai ilmetä laajemman rahoitusalan epävakauden tai koko järjestelmää koskevien tapahtumien aikana. Kriisinratkaisusuunnitelmassa ei saa olettaa mitään seuraavista:

poikkeuksellista julkista rahoitustukea paitsi 100 artiklan mukaisesti perustettujen rahoitusjärjestelyjen käyttämistä;

keskuspankin hätärahoituksena antamaa maksuvalmiusapua; tai

keskuspankin epätavallisin vakuuksia, juoksuaikaa ja korkoa koskevin ehdoin antamaa maksuvalmiusapua.

Kriisinratkaisusuunnitelmaan on sisällyttävä selvitys siitä, miten ja milloin laitos saattaa hakeutua keskuspankin järjestelyjen piiriin silloin, kun olosuhteet ovat sellaiset, joiden varalta suunnitelma on laadittu, ja niissä on eriteltävä varat, joiden voidaan olettaa käyvän vakuudesta.

Kriisinratkaisuviranomaiset voivat edellyttää laitosten auttavan niitä suunnitelmien laatimisessa ja päivittämisessä.

Kriisinratkaisusuunnitelmat on tarkistettava ja tarvittaessa päivitettävä ainakin vuosittain ja jokaisen sellaisen laitoksen oikeudelliseen tai organisatoriseen rakenteeseen, liiketoimintaan tai rahoitusasemaan kohdistuneen olennaisen muutoksen jälkeen, joka voisi vaikuttaa olennaisesti suunnitelman tehokkuuteen tai muuten vaatisi kriisinratkaisusuunnitelman tarkistamista.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen kriisinratkaisusuunnitelmien tarkistamiseksi tai päivittämiseksi laitosten ja toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava viipymättä kriisinratkaisuviranomaisille kaikista muutoksista, joiden vuoksi kriisinratkaisusuunnitelmaa on tarkistettava tai päivitettävä.

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu tarkistaminen suoritetaan kriisinratkaisutoimien täytäntöönpanon tai 59 artiklassa tarkoitettujen valtuuksien käytön jälkeen.

Asettaessaan tämän artiklan 7 kohdan o ja p alakohdassa tarkoitettuja määräaikoja tämän kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetussa tilanteessa kriisinratkaisuviranomainen ottaa huomioon määräajan, joka on asetettu direktiivin 2013/36/EU 104 b artiklassa tarkoitetun vaatimuksen noudattamiselle.

Kriisinratkaisusuunnitelmassa on esitettävä vaihtoehdot IV osastossa tarkoitettujen kriisinratkaisuvälineiden ja -valtuuksien soveltamiseksi laitokseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 artiklan soveltamista. Siinä on esitettävä tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan määrällisesti ilmaistuna:

tiivistelmä suunnitelman keskeisistä osista;

tiivistelmä laitokseen edellisten sitä koskevien kriisinratkaisutietojen toimittamisen jälkeen kohdistuneista olennaisista muutoksista;

sen osoittaminen, miten kriittiset toiminnot ja ydinliiketoiminta-alueet voidaan tarvittavissa määrin erotella oikeudellisesti ja taloudellisesti muista toiminnoista niiden jatkuvuuden varmistamiseksi laitoksen kaaduttua;

arvio suunnitelman jokaisen olennaisen osan toteuttamiseksi tarvittavasta ajasta;

yksityiskohtainen kuvaus tämän artiklan 2 kohdan ja 15 artiklan mukaisesti tehdystä purkamismahdollisuuden arvioinnista;

kuvaus 17 artiklan nojalla edellytettävistä toimenpiteistä, joilla puututaan 15 artiklan mukaisesti tehdyn arvioinnin perusteella todettuihin purkamismahdollisuuden esteisiin tai poistetaan ne;

kuvaus prosesseista, joilla määritetään laitoksen kriittisten toimintojen, ydinliiketoiminta-alueiden ja varojen arvo ja markkinoitavuus;

yksityiskohtainen kuvaus järjestelyistä, joilla varmistetaan, että 11 artiklan nojalla edellytetyt tiedot ovat ajan tasalla ja aina kriisinratkaisuviranomaisten käytettävissä;

kriisinratkaisuviranomaisen selvitys siitä, miten kriisinratkaisun vaihtoehdot voitaisiin rahoittaa olettamatta mitään seuraavista:

poikkeuksellista julkista rahoitustukea paitsi 100 artiklan mukaisesti perustettujen rahoitusjärjestelyjen käyttämistä;

ii)

keskuspankin hätärahoituksena antamaa maksuvalmiusapua; tai

iii)

keskuspankin epätavallisin vakuuksia, juoksuaikaa ja korkoa koskevin ehdoin antamaa maksuvalmiusapua;

yksityiskohtainen kuvaus erilaisista kriisinratkaisustrategioista, joita voidaan soveltaa erilaisten skenaarioiden ja sovellettavien määräaikojen mukaisesti;

kuvaus kriittisistä keskinäisistä sidoksista;

kuvaus vaihtoehdoista maksu- ja selvityspalvelujen ja muiden infrastruktuurien käytön jatkuvuuden ylläpitämiseksi sekä arvio asiakkaiden positioiden siirrettävyydestä;

selvitys suunnitelman vaikutuksista laitoksen työntekijöihin, mukaan lukien arvio tähän liittyvistä kustannuksista, sekä selvitys suunnitelluista menettelyistä henkilökunnan kuulemiseksi kriisinratkaisumenettelyn aikana, ottaen tarvittaessa huomioon työmarkkinaosapuolten kanssa käytävää vuoropuhelua koskevat kansalliset järjestelmät;

tiedotusvälineille ja yleisölle tiedottamista koskeva suunnitelma;

▼M3

45 e ja 45 f artiklassa tarkoitetut vaatimukset ja määräaika kyseisen tason saavuttamiselle 45 m artiklan mukaisesti;

jos kriisinratkaisuviranomainen soveltaa 45 b artiklan 4, 5 tai 7 kohtaa, niiden noudattamista koskeva aikataulu kriisinratkaisun kohteena olevalle yhteisölle 45 m artiklan mukaisesti;

▼B

kuvaus toiminnoista ja järjestelmistä, jotka ovat olennaisia laitoksen operatiivisten prosessien jatkuvan ylläpidon kannalta;

soveltuvin osin kaikki laitoksen esittämät näkemykset kriisinratkaisusuunnitelmasta.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaisilla on valtuudet vaatia laitosta ja 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettua yhteisöä pitämään yksityiskohtaisesti kirjaa rahoitussopimuksista, joissa se on osapuolena. Kriisinratkaisuviranomainen voi määrittää aikarajan, johon mennessä laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön on kyettävä huolehtimaan tästä kirjanpidosta. Samaa aikarajaa sovelletaan kaikkiin laitoksiin ja kaikkiin 1 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin, jotka sijaitsevat kriisinratkaisuviranomaisen lainkäyttöalueella. Kriisinratkaisuviranomainen voi päättää asettaa eri aikarajat 2 artiklan 100 kohdassa eritellyille eri rahoitussopimustyypeille. Tämä kohta ei vaikuta toimivaltaisen viranomaisen tiedonkeruuvaltuuksiin.

EPV laatii EJRK:ta kuultuaan luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa tarkennetaan kriisinratkaisusuunnitelman sisältö.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 3 päivänä heinäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Kriisinratkaisusuunnitelmiin tarvittavat tiedot ja laitoksilta vaadittava yhteistyö

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaisilla on valtuudet vaatia laitoksilta

yhteistyötä siinä määrin kuin se on tarpeen kriisinratkaisusuunnitelmien laatimiseksi;

kaikki kriisinratkaisusuunnitelmien laatimiseksi ja täytäntöön panemiseksi tarvittavat tiedot joko suoraan tai toimivaltaisen viranomaisen kautta.

Kriisinratkaisuviranomaisilla on erityisesti oltava valtuudet vaatia muiden tietojen ohella liitteessä olevassa B jaksossa määritellyt tiedot ja selvitykset.

Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä kriisinratkaisuviranomaisten kanssa tarkistaakseen, ovatko 1 kohdassa tarkoitetut tiedot osin tai kokonaisuudessaan jo saatavilla. Mikäli tiedot ovat saatavilla, toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava kyseiset tiedot kriisinratkaisuviranomaisille.

EPV laatii luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joilla täsmennetään menettelyt sekä vähimmäismäärät vakiomuotoisia lomakkeita ja malleja tämän artiklan mukaisten tietojen toimittamista varten.

EPV toimittaa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 3 päivänä heinäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että konsernitason kriisinratkaisuviranomaiset laativat konsernin kriisinratkaisusuunnitelmat yhdessä tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaisten kanssa ja merkittävien sivuliikkeiden kriisinratkaisuviranomaisia kuultuaan siltä osin kuin se on merkittävän sivuliikkeen kannalta tarkoituksenmukaista. Konsernin kriisinratkaisusuunnitelmassa on osoitettava toimenpiteet, jotka toteutetaan seuraavien osalta:

unionissa emoyrityksenä toimiva yritys;

konserniin kuuluvat tytäryritykset, joka ovat sijoittautuneet unioniin;

1 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitetut yhteisöt; ja

VI osaston mukaisesti konserniin kuuluvat tytäryritykset, jotka ovat sijoittautuneet unionin ulkopuolelle.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden mukaisesti kriisinratkaisusuunnitelmassa on nimettävä kunkin konsernin osalta kriisinratkaisun kohteena olevat yhteisöt ja kriisinratkaisun kohteena olevat konsernit.

Konsernin kriisinratkaisusuunnitelma on laadittava 11 artiklan nojalla toimitettujen tietojen perusteella.

Konsernin kriisinratkaisusuunnitelmassa on

▼M3

esitettävä kriisinratkaisun kohteena olevissa yhteisöissä toteutettavat kriisinratkaisutoimet 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa skenaarioissa ja kyseisten kriisinratkaisutoimien vaikutukset 1 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettuihin muihin konserniyhteisöihin, emoyritykseen ja tytäryrityksinä toimiviin laitoksiin;

aa)

konsernin muodostuessa useammasta kuin yhdestä kriisinratkaisun kohteena olevasta konsernista esitettävä kunkin kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin kriisinratkaisun kohteena olevissa yhteisöissä toteutettavat kriisinratkaisutoimet ja tällaisten toimien vaikutukset kumpaankin seuraavista:

muut samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluvat konserniyhteisöt;

ii)

muut kriisinratkaisun kohteena olevat konsernit;

tarkasteltava, missä määrin unioniin sijoittautuneisiin kriisinratkaisun kohteena oleviin yhteisöihin voitaisiin soveltaa kriisinratkaisuvälineitä ja käyttää kriisinratkaisuvaltuuksia koordinoidusti, mukaan lukien toimenpiteet, joiden avulla voidaan edesauttaa sitä, että kolmas osapuoli ostaisi konsernin kokonaisuudessaan, sen erillisiä liiketoiminta-alueita tai konsernin eri yhteisöjen tuottamia toimintoja taikka yksittäisiä konserniyhteisöjä tai kriisinratkaisun kohteena olevia konserneja, sekä tunnistettava koordinoidun kriisinratkaisun mahdolliset esteet;

▼B

esitettävä asianmukaiset yhteistyö- ja koordinointijärjestelyt kolmansien maiden asiaankuuluvien viranomaisten kanssa ja niiden vaikutukset unionissa tapahtuvaan kriisinratkaisuun, sikäli kuin konserniin sisältyy näihin kolmansiin maihin perustettuja yhteisöjä;

esitettävä konsernin kriisinratkaisun edistämistä helpottavat toimet kriisinratkaisun edellytysten täyttyessä, myös yksittäisten toimintojen tai liiketoiminta-alueiden oikeudellinen ja taloudellinen erottelu;

▼M3

esitettävä mahdolliset lisätoimet, joita ei ole mainittu tässä direktiivissä ja joita asianomaiset kriisinratkaisuviranomaiset aikovat soveltaa kuhunkin kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluviin yhteisöihin;

▼B

esitettävä konsernin kriisinratkaisutoimien rahoitusmahdollisuudet ja rahoitusjärjestelyjä tarvittaessa periaatteet rahoitusvastuun jakamiseksi eri jäsenvaltioissa olevien rahoituslähteiden kesken. Suunnitelmassa ei saa olettaa mitään seuraavista:

poikkeuksellista julkista rahoitustukea paitsi 100 artiklan mukaisesti perustettujen rahoitusjärjestelyjen käyttämistä;

ii)

keskuspankin hätärahoituksena antamaa maksuvalmiusapua; tai

iii)

keskuspankin epätavallisin vakuuksia, juoksuaikaa ja korkoa koskevin ehdoin antamaa maksuvalmiusapua.

Kyseiset periaatteet on vahvistettava tasapuolisin ja tasapainoisin perustein, ja niissä on erityisesti otettava huomioon 107 artiklan 5 kohta ja vaikutus rahoitusvakauteen kaikissa asianomaisissa jäsenvaltioissa.

Jäljempänä olevan 16 artiklan mukainen konsernin purkamismahdollisuuksien arviointi on suoritettava samanaikaisesti tämän artiklan mukaisen konsernin kriisinratkaisusuunnitelman laatimisen ja päivittämisen kanssa. Konsernin kriisinratkaisusuunnitelmaan on sisällytettävä yksityiskohtainen kuvaus 16 artiklan mukaisesti suoritetusta purkamismahdollisuuksien arvioinnista.

Konsernin kriisinratkaisusuunnitelmalla ei saa olla kohtuuttomia vaikutuksia mihinkään jäsenvaltioon.

EPV laatii EJRK:ta kuultuaan luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritellään konsernien kriisinratkaisusuunnitelmien sisältö ottaen huomioon konsernien liiketoimintamallien moninaisuus sisämarkkinoilla.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 3 päivänä heinäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Unionissa emoyrityksinä toimivien yritysten on toimitettava 11 artiklan mukaisesti mahdollisesti edellytettävät tiedot konsernitason kriisinratkaisuviranomaiselle. Nämä tiedot on toimitettava unionissa emoyrityksenä toimivasta yrityksestä ja kustakin konserniyhteisöstä siinä laajuudessa kuin se on niiden osalta tarpeen, myös 1 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdissa tarkoitetuista yhteisöistä.

Edellyttäen, että tässä direktiivissä säädettyjä salassapitovelvollisuutta koskevia vaatimuksia noudatetaan, konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen on välitettävä tämän kohdan mukaisesti toimitetut tiedot:

Konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen tytäryrityksen kriisinratkaisuviranomaisille ja toimivaltaisille viranomaisille, niiden lainkäyttöalueiden kriisinratkaisuviranomaisille, joissa sijaitsee jokin merkittävä sivuliike, ja direktiivin 2013/36/EU 115 ja 116 artiklassa tarkoitetuille asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille toimittamien tietojen on sisällettävä vähintään kaikki tytäryrityksen tai merkittävän sivuliikkeen kannalta olennaiset tiedot. EPV:lle toimitettujen tietojen on sisällettävä kaikki konsernitason kriisinratkaisusuunnitelmiin liittyvien EPV:n tehtävien kannalta olennaiset tiedot. Kolmansissa maissa olevia tytäryritystä koskevien tietojen osalta konsernitason kriisinratkaisuviranomaisella ei ole velvoitetta toimittaa näitä tietoja ilman asianomaisen kolmannen maan valvontaviranomaisen tai kriisinratkaisuviranomaisen suostumusta.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että konsernitason kriisinratkaisuviranomaiset laativat konsernin kriisinratkaisusuunnitelmat ja ylläpitävät niitä kriisinratkaisukollegioissa yhdessä tämän artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen kriisinratkaisuviranomaisten kanssa ja kuultuaan asiaankuuluvia toimivaltaisia viranomaisia, mukaan lukien sellaisten jäsenvaltioiden lainkäyttöalueiden toimivaltaiset viranomaiset, joilla sijaitsee merkittäviä sivuliikkeitä. Konsernin kriisinratkaisuviranomainen voi oman harkintansa mukaisesti ottaa konsernin kriisinratkaisusuunnitelmien laadintaan ja ylläpitämiseen mukaan kolmansien maiden kriisinratkaisuviranomaisia, joiden lainkäyttöalueilla konserni on perustanut tytäryritystä, rahoitusalan holdingyhtiöitä tai direktiivin 2013/36/EU 51 artiklassa tarkoitettuja merkittäviä sivuliikkeitä ja edellyttäen, että ne noudattavat tämän direktiivin 98 artiklassa säädettyjä salassapitovelvollisuutta koskevia vaatimuksia.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että konsernin kriisinratkaisusuunnitelmat tarkistetaan ja tarvittaessa päivitetään ainakin vuosittain ja jokaisen sellaisen konsernin, kaikki konserniyhteisöt mukaan lukien, oikeudelliseen tai organisatoriseen rakenteeseen, liiketoimintaan tai rahoitusasemaan kohdistuneen muutoksen jälkeen, joka voisi vaikuttaa olennaisesti suunnitelmiin tai edellyttää niihin muutoksia.

Konsernin kriisinratkaisusuunnitelma on hyväksyttävä yhteisellä päätöksellä, jonka tekevät konsernitason kriisinratkaisuviranomainen ja tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaiset.

Jos jokin konserni muodostuu useammasta kuin yhdestä kriisinratkaisun kohteena olevasta konsernista, 12 artiklan 3 kohdan aa alakohdassa tarkoitetut suunnitellut kriisinratkaisutoimet on sisällytettävä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun yhteiseen päätökseen.

Kyseisten kriisinratkaisuviranomaisten on tehtävä yhteinen päätös neljän kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona konsernitason kriisinratkaisuviranomainen välittää 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut tiedot.

EPV voi kriisinratkaisuviranomaisen pyynnöstä auttaa kriisinratkaisuviranomaisia saamaan aikaan yhteisen päätöksen asetuksen (EU) N:o 1093/2010 31 artiklan toisen kohdan c alakohdan mukaisesti.

Jollei yhteistä päätöstä saada aikaan kriisinratkaisuviranomaisten kesken neljän kuukauden määräajassa, konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen on tehtävä oma päätöksensä konsernin kriisinratkaisusuunnitelmasta. Päätöksen on oltava kaikilta osin perusteltu, ja siinä on otettava huomioon muiden kriisinratkaisuviranomaisten näkemykset ja varaukset. Konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen on toimitettava päätös unionissa emoyrityksenä toimivalle yritykselle.

Jollei tämän artiklan 9 kohdan säännöksistä muuta johdu, jos jokin kriisinratkaisuviranomaisista on neljän kuukauden määräajan kuluessa saattanut asian EPV:n käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti, konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen on lykättävä omaa päätöstään, odotettava EPV:n mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti tekemää päätöstä ja tehtävä oma päätöksensä EPV:n tekemän päätöksen mukaisesti. Neljän kuukauden määräaikaa pidetään mainitun asetuksen tarkoittamana sovitteluaikana. EPV:n on tehtävä päätöksensä yhden kuukauden kuluessa. Asiaa ei voi saattaa EPV:n käsiteltäväksi sen jälkeen, kun neljän kuukauden määräaika on päättynyt tai on tehty yhteinen päätös. Jos EPV ei ole tehnyt päätöstä yhden kuukauden kuluessa, sovelletaan konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen päätöstä.

►M3 Jollei yhteistä päätöstä saada aikaan kriisinratkaisuviranomaisten kesken neljän kuukauden määräajassa, kunkin tytäryrityksestä vastaavan kriisinratkaisuviranomaisen, joka on eri mieltä konsernin kriisinratkaisusuunnitelmasta, on tehtävä oma päätöksensä ja tarvittaessa yksilöitävä kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö sekä laadittava kriisinratkaisusuunnitelma lainkäyttöalueellaan sijaitsevista yhteisöistä muodostuvaa kriisinratkaisun kohteena olevaa konsernia varten ja ylläpidettävä sitä. Kunkin eri mieltä olevan kriisinratkaisuviranomaisen yksittäisen päätöksen on oltava kaikilta osin perusteltu, siinä on esitettävä ehdotetusta konsernin kriisinratkaisusuunnitelmasta eriävän mielipiteen syyt ja siinä on otettava huomioon muiden kriisinratkaisuviranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten näkökannat ja varaukset. Kunkin kriisinratkaisuviranomaisen on ilmoitettava päätöksestään muille kriisinratkaisukollegion jäsenille. ◄

Jollei tämän artiklan 9 kohdan säännöksistä muuta johdu, jos jokin kriisinratkaisuviranomaisista on neljän kuukauden määräajan kuluessa saattanut asian EPV:n käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti, asianomaisen kriisinratkaisuviranomaisen on lykättävä omaa päätöstään, odotettava EPV:n mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti tekemää päätöstä ja tehtävä oma päätöksensä EPV:n tekemän päätöksen mukaisesti. Neljän kuukauden määräaikaa pidetään mainitussa asetuksessa tarkoitettuna sovitteluaikana. EPV:n on tehtävä päätöksensä yhden kuukauden kuluessa. Asiaa ei voi saattaa EPV:n käsiteltäväksi sen jälkeen, kun neljän kuukauden määräaika on päättynyt tai on tehty yhteinen päätös. Jos EPV ei ole tehnyt päätöstä yhden kuukauden kuluessa, sovelletaan tytäryrityksen kriisinratkaisuviranomaisen päätöstä.

Muut kriisinratkaisuviranomaiset, jotka eivät ole eri mieltä 6 kohdan mukaisesti, voivat tehdä yhteisen päätöksen lainkäyttöalueellaan sijaitsevien konserniyhteisöiden konsernin kriisinratkaisusuunnitelmasta.

Muiden kriisinratkaisuviranomaisten on tunnustettava 4 ja 7 kohdassa tarkoitetut yhteiset päätökset ja 5 ja 6 kohdassa tarkoitetut kriisinratkaisuviranomaisten yhteisen päätöksen puuttuessa tekemät päätökset lopullisiksi ja sovellettava niitä.

Tämän artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisesti EPV voi kriisinratkaisuviranomaisen pyynnöstä auttaa kriisinratkaisuviranomaisia pääsemään yhteisymmärrykseen asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ellei jokin asianomaisista kriisinratkaisuviranomaisista katso, että erimielisyys on asiasisällöltään sellainen, että se saattaisi jollakin tavoin vaikuttaa sen vastuualueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden finanssipoliittiseen vastuuseen.

10.

Jos yhteiset päätökset tehdään 4 ja 7 kohtien nojalla ja jos kriisinratkaisuviranomainen arvioi 9 kohdan mukaisesti, että konsernin kriisinratkaisusuunnitelmaa koskeva erimielisyys on asiasisällöltään sellainen, että se vaikuttaa sen vastuualueeseen kuuluvan jäsenvaltion finanssipoliittiseen vastuuseen, konsernin kriisinratkaisuviranomaisen on käynnistettävä konsernin kriisinratkaisusuunnitelman uudelleenarviointi, johon sisältyy myös omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskeva vähimmäisvaatimus.

Kriisinratkaisuviranomaisen on toimitettava kriisinratkaisusuunnitelmat ja kaikki niihin tehdyt muutokset asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille.

Konsernin kriisinratkaisuviranomaisen on toimitettava konsernin kriisinratkaisusuunnitelmat ja kaikki niihin tehdyt muutokset asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuultuaan toimivaltaista viranomaista ja, siltä osin kuin se on merkittävien sivuliikkeiden osalta tarkoituksenmukaista, kriisinratkaisuviranomaisia, joiden lainkäyttöalueella sijaitsee merkittäviä sivuliikkeitä, kriisinratkaisuviranomainen arvioi, missä määrin konserniin kuulumaton laitos on purkamiskelpoinen olettamatta mitään seuraavista:

poikkeuksellista julkista rahoitustukea 100 artiklan mukaisesti perustettujen rahoitusjärjestelyjen käyttämistä;

keskuspankin hätärahoituksena antamaa maksuvalmiusapua;

keskuspankin epätavallisin, vakuuksia, juoksuaikaa ja korkoa koskevin ehdoin antamaa maksuvalmiusapua.

Laitos katsotaan purkamiskelpoiseksi, jos kriisinratkaisuviranomainen pystyy uskottavasti joko selvittämään sen tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä tai toteuttamaan sen kriisinratkaisun soveltaen eri kriisinratkaisuvälineitä ja -valtuuksia laitokseen välttäen mahdollisimman pitkälle aiheuttamasta merkittävää haittaa sen jäsenvaltion, johon laitos on sijoittautunut, tai muiden jäsenvaltioiden tai unionin rahoitusjärjestelmille, olipa kyse laajemmasta rahoitusalan epävakaudesta tai koko järjestelmän laajuisista tapahtumista, ja pyrkien varmistamaan, että laitoksen kriittisten toimintojen jatkuvuus varmistetaan. Kriisinratkaisuviranomaisten on ilmoitettava EPV:lle hyvissä ajoin aina, kun laitosta ei katsota purkamiskelpoiseksi.

Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetun purkamismahdollisuuksien arvioinnin yhteydessä kriisinratkaisuviranomaisen on arvioitava ainakin liitteessä olevassa C jaksossa eritellyt seikat.

Kriisinratkaisuviranomaisen on suoritettava tämän artiklan mukainen purkamismahdollisuuksien arviointi samanaikaisesti 10 artiklan mukaisen kriisinratkaisusuunnitelman laatimisen ja päivittämisen kanssa ja niitä varten.

EPV laatii EJRK:ta kuultuaan luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritellään seikat ja perusteet, joita tämän artiklan 2 kohdassa ja 16 artiklassa tarkoitetussa laitosten tai konsernien purkamismahdollisuuksien arvioinnissa sovelletaan.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 3 päivänä heinäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että konsernitason kriisinratkaisuviranomaiset yhdessä konsolidoidun valvonnan piiriin kuuluvien tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaisten kanssa ja kuultuaan konsolidointiryhmän valvojaa ja tällaisten tytäryritysten osalta toimivaltaista viranomaista ja, siltä osin kuin se on merkittävien sivuliikkeiden osalta tarkoituksenmukaista, kriisinratkaisuviranomaisia, joiden lainkäyttöalueella sijaitsee merkittäviä sivuliikkeitä, arvioivat, missä määrin konsernit ovat purkamiskelpoisia olettamatta mitään seuraavista:

poikkeuksellista julkista rahoitustukea paitsi 100 artiklan mukaisesti perustettujen rahoitusjärjestelyjen käyttämistä;

keskuspankin hätärahoituksena antamaa maksuvalmiusapua;

keskuspankin epätavallisin vakuuksia, juoksuaikaa ja korkoa koskevin ehdoin antamaa maksuvalmiusapua.

Konserni katsotaan purkamiskelpoiseksi, jos kriisinratkaisuviranomaiset pystyvät uskottavasti joko likvidoimaan konserniyhteisöt tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä tai toteuttamaan kyseisen konsernin kriisinratkaisun soveltaen kyseisen konsernin kriisinratkaisun kohteena oleviin yhteisöihin kriisinratkaisuvälineitä ja käyttäen kriisinratkaisuvaltuuksia siten, että se samalla välttää mahdollisimman pitkälle aiheuttamasta niiden jäsenvaltioiden, joissa konserniyhteisöt tai sivuliikkeet sijaitsevat, muiden jäsenvaltioiden tai unionin rahoitusjärjestelmille merkittäviä haitallisia seurauksia, mukaan lukien laajempi rahoitusalan epävakaus tai koko järjestelmän laajuiset tapahtumat, ja pyrkii varmistamaan kyseisten konserniyhteisöjen kriittisten toimintojen jatkuvuuden, jos ne ovat helposti erotettavissa hyvissä ajoin tai muilla keinoin.

Konsernitason kriisinratkaisuviranomaisten on ilmoitettava EPV:lle hyvissä ajoin, jos konsernia ei katsota purkamiskelpoiseksi.

Jäljempänä 88 artiklassa tarkoitetut kriisinratkaisukollegiot tarkastelevat konsernin purkamismahdollisuuksien arviointia.

Konsernin purkamismahdollisuuksien arvioinnin yhteydessä kriisinratkaisuviranomaisten on arvioitava ainakin liitteessä olevassa C jaksossa eritellyt seikat.

Konsernin purkamismahdollisuuksien arviointi on toteutettava samanaikaisesti 12 artiklan mukaisten kriisinratkaisusuunnitelmien laatimisen ja päivittämisen kanssa ja niitä varten. Arviointi on toteutettava 13 artiklassa säädetyn päätöksentekomenettelyn nojalla.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että konsernin muodostuessa useammasta kuin yhdestä kriisinratkaisun kohteena olevasta konsernista 1 kohdassa tarkoitetut viranomaiset arvioivat kunkin kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin purkamismahdollisuudet tämän artiklan mukaisesti.

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu arviointi on toteutettava koko konsernia koskevan purkamismahdollisuuksien arvioinnin lisäksi ja 13 artiklassa säädetyn päätöksentekomenettelyn mukaisesti.

Jos yhteisö on tilanteessa, jossa se täyttää yhteenlasketun puskurivaatimuksen, kun se otetaan huomioon kunkin direktiivin 2013/36/EU 141 a artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetun vaatimuksen lisäksi, mutta se ei täytä yhteenlaskettua puskurivaatimusta, kun se otetaan huomioon tämän direktiivin 45 c ja 45 d artiklassa tarkoitettujen vaatimusten lisäksi, laskettuna tämän direktiivin 45 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, kyseisen yhteisön kriisinratkaisuviranomaisella on oltava valtuudet kieltää tämän artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti yhteisöä jakamasta suurempaa määrää kuin tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti laskettu omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevaan vähimmäisvaatimukseen liittyvä jakokelpoinen enimmäismäärä (M-MDA), minkään seuraavan toimen avulla eli yhteisö ei saa

suorittaa ydinpääomaan (CET1) liittyvää voitonjakoa;

luoda velvoitetta maksaa muuttuvia palkkioita tai lisäeläke-etuuksia taikka maksaa muuttuvia palkkioita, jos maksuvelvoite on luotu aikana, jona yhteisö ei ole täyttänyt yhteenlaskettua puskurivaatimusta; tai

suorittaa ensisijaiseen lisäpääomaan (AT1) kuuluviin instrumentteihin liittyviä maksuja.

Jos yhteisö on ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa tilanteessa, sen on viipymättä ilmoitettava tästä kriisinratkaisuviranomaiselle.

Yhteisön kriisinratkaisuviranomaisen on 1 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa toimivaltaista viranomaista kuultuaan ilman tarpeetonta viivytystä arvioitava, käyttääkö se 1 kohdassa tarkoitettuja valtuuksia, ottaen huomioon kaikki seuraavat tekijät:

vaatimusten noudattamatta jättämisen syy, kesto ja laajuus sekä sen vaikutus purkamismahdollisuuksiin;

yhteisön taloudellisen tilanteen kehittyminen ja todennäköisyys, että se lähitulevaisuudessa täyttää 32 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun edellytyksen;

todennäköisyys, että yhteisö pystyy varmistamaan 1 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten noudattamisen kohtuullisessa ajassa;

jos yhteisö ei pysty korvaamaan velkoja, jotka eivät enää täytä asetuksen (EU) N:o 575/2013 72 b ja 72 c artiklan taikka tämän direktiivin 45 b artiklan tai 45 f artiklan 2 kohdan mukaisia hyväksyttävyys- tai maturiteettikriteereitä, se, onko tämä kyvyttömyys epäsystemaattista vai markkinoiden laajuisen häiriön aiheuttamaa;

onko 1 kohdassa tarkoitettujen valtuuksien käyttö asianmukaisin ja oikeasuhteisin keino puuttua yhteisön tilanteeseen ottaen huomioon sen mahdollinen vaikutus asianomaisen yhteisön rahoitusehtoihin ja purkamismahdollisuuksiin.

Kriisinratkaisuviranomaisen on toistettava arviointinsa siitä, käyttääkö se 1 kohdassa tarkoitettuja valtuuksia vähintään kerran kuukaudessa niin kauan kuin yhteisö on edelleen 1 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa.

Jos kriisinratkaisuviranomainen katsoo, että yhteisö on edelleen 1 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa yhdeksän kuukauden kuluttua siitä, kun yhteisö on ilmoittanut tällaisesta tilanteesta, kriisinratkaisuviranomaisen on toimivaltaista viranomaista kuultuaan käytettävä 1 kohdassa tarkoitettuja valtuuksia, paitsi jos kriisinratkaisuviranomainen katsoo arvioinnin jälkeen, että vähintään kaksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

vaatimusten noudattamatta jättäminen johtuu rahoitusmarkkinoiden toiminnan vakavista häiriöistä, mikä johtaa laaja-alaiseen rahoitusmarkkinoiden stressitilanteeseen useilla rahoitusmarkkinoiden eri segmenteillä;

edellä a alakohdassa tarkoitettu häiriö johtaa paitsi yhteisön omien varojen instrumenttien ja hyväksyttävien velkojen instrumenttien hintojen epävakauden lisääntymiseen tai yhteisön lisääntyneisiin kuluihin, myös markkinoiden sulkeutumiseen kokonaan tai osittain, mikä estää yhteisöä laskemasta kyseisille markkinoille liikkeeseen omien varojen instrumentteja ja hyväksyttävien velkojen instrumentteja;

edellä b alakohdassa tarkoitettu markkinoiden sulkeutuminen voidaan todeta ei vain asianomaisen yhteisön vaan myös useiden muiden yhteisöjen osalta;

edellä a alakohdassa tarkoitettu häiriö estää asianomaista yhteisöä laskemasta liikkeeseen omien varojen ja hyväksyttävien velkojen instrumentteja riittävästi vaatimusten noudattamatta jättämisen korjaamiseksi; tai

1 kohdassa tarkoitettujen valtuuksien käytöllä on kielteisiä heijastusvaikutuksia osaan pankkialaa, mikä mahdollisesti heikentäisi rahoitusvakautta.

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua poikkeusta sovelletaan, kriisinratkaisuviranomaisen on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle päätöksestään ja selitettävä arviointiaan kirjallisesti.

Kriisinratkaisuviranomaisen on kuukausittain arvioitava uudelleen, soveltuuko ensimmäisen alakohdan poikkeus.

M-MDA on laskettava kertomalla 5 kohdan mukaisesti laskettu summa 6 kohdan mukaisesti määritetyllä kertoimella. M-MDA:sta on vähennettävä kaikki 1 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitetun toimen seurauksena suoritetut määrät.

Summa, joka kerrotaan 4 kohdan mukaisesti, muodostuu

kesken tilikauden kertyneistä voitoista, jotka eivät sisälly ydinpääomaan (CET1) asetuksen (EU) N:o 575/2013 26 artiklan 2 kohdan nojalla ja joista on vähennetty kaikki tämän artiklan 1 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitetun toimen seurauksena jaetut voitot tai suoritetut maksut;

sekä

tilikauden päätteeksi kertyneistä voitoista, jotka eivät sisälly ydinpääomaan (CET1) asetuksen (EU) N:o 575/2013 26 artiklan 2 kohdan nojalla ja joista on vähennetty kaikki tämän artiklan 1 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitetun toimen seurauksena jaetut voitot tai suoritetut maksut;

vähennettynä

määrillä, jotka olisi maksettava veroina, jos tämän kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut erät jätettäisiin jakamatta.

Edellä olevassa 4 kohdassa tarkoitettu kerroin on määritettävä seuraavasti:

jos yhteisön ylläpitämä ydinpääoma (CET1), jota ei käytetä asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 a artiklassa ja tämän direktiivin 45 c ja 45 d artiklassa säädettyjen vaatimusten täyttämiseen, on, kun se ilmaistaan prosenttiosuutena asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti lasketusta kokonaisriskin määrästä, yhteenlasketun puskurivaatimuksen ensimmäisessä (eli alimmassa) kvartiilissa, kerroin on 0;

jos yhteisön ylläpitämä ydinpääoma (CET1), jota ei käytetä asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 a artiklassa ja tämän direktiivin 45 c ja 45 d artiklassa säädettyjen vaatimusten täyttämiseen, on, kun se ilmaistaan prosenttiosuutena asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti lasketusta kokonaisriskin määrästä, yhteenlasketun puskurivaatimuksen neljännessä (eli ylimmässä) kvartiilissa, kerroin on 0,6.

Yhteenlasketun puskurivaatimuksen kunkin kvartiilin ala- ja yläraja lasketaan seuraavasti:

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos kriisinratkaisuviranomainen toimivaltaista viranomaista kuultuaan toteaa 15 ja 16 artiklan mukaisesti tehdyn purkamismahdollisuuksien arvioinnin perusteella, että asianomaisen yhteisön purkamismahdollisuuksille on olennaisia esteitä, kyseinen kriisinratkaisuviranomainen ilmoittaa asiasta kirjallisesti asianomaiselle yhteisölle, toimivaltaiselle viranomaiselle ja kriisinratkaisuviranomaisille, joiden lainkäyttöalueella sijaitsee merkittäviä sivuliikkeitä.

Edellä 10 artiklan 1 kohdassa asetettua kriisinratkaisuviranomaisia koskevaa vaatimusta kriisinratkaisusuunnitelmien laatimisesta ja 13 artiklan 4 kohdassa asetettua asiaankuuluvia konsernin kriisinratkaisuviranomaisia koskevaa vaatimusta saada aikaan yhteinen päätös konsernin kriisinratkaisusuunnitelmista ei sovelleta tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen jälkeen siihen asti, kun kriisinratkaisuviranomainen on tämän artiklan 3 kohdan nojalla hyväksynyt toimenpiteet purkamismahdollisuuksien olennaisten esteiden poistamiseksi tai tehnyt päätöksen tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Yhteisön on neljän kuukauden kuluessa päivästä, jona se vastaanotti 1 kohdan mukaisesti annetun ilmoituksen, ehdotettava kriisinratkaisuviranomaiselle mahdollisia toimenpiteitä, joilla puututaan ilmoituksessa yksilöityihin olennaisiin esteisiin tai poistetaan ne.

Yhteisön on kahden viikon kuluessa tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti annetun ilmoituksen vastaanottamisesta ehdotettava kriisinratkaisuviranomaiselle mahdollisia toimenpiteitä ja aikataulua niiden täytäntöönpanolle sen varmistamiseksi, että yhteisö noudattaa tämän direktiivin 45 e tai 45 f artiklaa sekä yhteenlaskettua puskurivaatimusta, jos olennainen purkamismahdollisuuksien este johtuu jommastakummasta seuraavista tilanteista:

Toisen alakohdan mukaisesti ehdotettavien toimenpiteiden täytäntöönpanon aikataulussa on otettava huomioon olennaisen esteen syyt.

Kriisinratkaisuviranomaisen on toimivaltaista viranomaista kuultuaan arvioitava, voidaanko ensimmäisen ja toisen alakohdan nojalla ehdotetuilla toimenpiteillä tehokkaasti puuttua kyseiseen olennaiseen esteeseen tai poistaa se.

Jos kriisinratkaisuviranomainen katsoo, etteivät yhteisön 3 kohdan mukaisesti ehdottamat toimenpiteet tehokkaasti pienennä tai poista kyseisiä esteitä, kriisinratkaisuviranomaisen on joko suoraan tai toimivaltaisen viranomaisen välityksellä vaadittava yhteisöä toteuttamaan vaihtoehtoisia toimenpiteitä, joilla tämä tavoite voidaan saavuttaa, ja ilmoitettava nämä toimenpiteet kirjallisesti yhteisölle, jonka on yhden kuukauden kuluessa ehdotettava suunnitelmaa näiden toimenpiteiden toteuttamiseksi.

Kriisinratkaisuviranomaisen on vaihtoehtoisia toimenpiteitä esittäessään osoitettava, että yhteisön ehdottamilla toimenpiteillä ei kyettäisi poistamaan purkamismahdollisuuksien esteitä ja että ehdotetut vaihtoehtoiset toimenpiteet ovat oikeasuhteisia esteiden poistamiseksi. Kriisinratkaisuviranomaisen on otettava huomioon kyseisten purkamismahdollisuuksien esteiden rahoitusvakaudelle muodostama uhka ja toimenpiteiden vaikutukset yhteisön liiketoimintaan, sen vakauteen ja sen kykyyn edistää taloutta.

Edellä olevan 4 kohdan soveltamiseksi kriisinratkaisuviranomaisilla on oltava valtuudet toteuttaa mitkä tahansa seuraavista toimenpiteistä, joiden puitteissa ne voivat:

vaatia ►M3 yhteisö ◄ tarkistamaan konsernin sisäisiä rahoitusjärjestelyjä tai tarkastamaan niiden puuttuminen tai laatimaan (joko konsernin sisällä tai kolmansien osapuolten kanssa) palvelusopimuksia, jotka kattavat kriittisten toimintojen tarjoamisen;

vaatia ►M3 yhteisö ◄ rajoittamaan yksittäisten riskien tai kokonaisriskin enimmäismäärää;

vaatia kriisinratkaisun kannalta merkityksellisiä erityisiä tai yleisiä lisätietoja;

vaatia ►M3 yhteisö ◄ luopumaan tietyistä varoista;

vaatia ►M3 yhteisö ◄ rajoittamaan tai lopettamaan yksittäisiä nykyisiä tai ehdotettuja toimintoja;

rajoittaa uusien tai olemassa olevien liiketoiminta-alueiden kehitystä tai uusien tai olemassa olevien tuotteiden myyntiä tai estää ne;

vaatia muutoksia ►M3 yhteisö ◄ tai minkä tahansa suoraan tai välillisesti hallinnassaan olevan konserniyhteisön oikeudellisiin tai toiminnallisiin rakenteisiin tarkoituksena vähentää monitahoisuutta sen varmistamiseksi, että kriittiset toiminnot voidaan erotella oikeudellisesti ja toiminnallisesti muista toiminnoista kriisinratkaisuvälineitä käyttäen;

velvoittaa ►M3 yhteisö ◄ tai emoyritys perustamaan jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö tai unionissa emoyrityksenä toimiva rahoitusalan holdingyhtiö;

▼M3

ha)

velvoittaa laitos tai tämän direktiivin 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö toimittamaan suunnitelma, jonka tarkoituksena on palauttaa tämän direktiivin 45 e tai 45 f artiklan vaatimusten mukaisuus, ilmaistuna prosenttiosuutena asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti lasketusta kokonaisriskin määrästä, ja tapauksen mukaan yhteenlasketun puskurivaatimuksen mukaisuus ja tämän direktiivin 45 e tai 45 f artiklassa tarkoitettujen vaatimusten mukaisuus, ilmaistuna prosenttiosuutena asetuksen (EU) N:o 575/2013 429 ja 429 a artiklan mukaisesti laskettujen vastuiden kokonaismäärästä;

▼M3

velvoittaa laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö laskemaan liikkeeseen hyväksyttäviä velkoja 45 e tai 45 f artiklassa säädettyjen vaatimusten täyttämiseksi;

velvoittaa laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö toteuttamaan muita toimenpiteitä täyttääkseen 45 e tai 45 f artiklassa säädetyt omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevat vähimmäisvaatimukset, mukaan lukien erityisesti pyrkiä neuvottelemaan uudelleen liikkeeseen laskemiensa hyväksyttävien velkojen, ensisijaisen lisäpääoman instrumenttien tai toissijaisen pääoman instrumenttien ehdot sen varmistamiseksi, että kriisinratkaisuviranomaisen mahdollinen päätös alaskirjata kyseinen velka tai instrumentti tai muuntaa sitä tehtäisiin sen lainkäyttöalueen lainsäädännön mukaisesti, jota kyseiseen velkaan tai instrumenttiin sovelletaan;

ja)

jotta 45 e tai 45 f artiklan jatkuva noudattaminen voidaan varmistaa, velvoittaa laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö muuttamaan seuraavien maturiteettiprofiilit:

omien varojen instrumenttien maturiteettiprofiili toimivaltaisen viranomaisen suostumuksen saatuaan, ja

ii)

45 b artiklassa ja 45 f artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen hyväksyttävien velkojen maturiteettiprofiili;

sikäli kuin yhteisö on monialan holdingyhtiön tytäryritys, velvoitetaan kyseinen monialan holdingyhtiö perustamaan erillinen rahoitusalan holdingyhtiö valvomaan yhteisöä, jos tämä on tarpeen yhteisön kriisinratkaisun edistämiseksi ja sen välttämiseksi, että IV osastossa tarkoitettujen kriisinratkaisuvälineiden soveltaminen ja -valtuuksien käyttö vaikuttaa haitallisesti konsernin muihin kuin rahoituksellisiin osiin.

▼B

Edellä olevan 1 tai 4 kohdan nojalla tehtävän päätöksen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

siinä on perusteltava kyseisen arvioinnin tai toteamuksen syyt;

siinä on ilmoitettava, millä tavoin kyseinen arviointi tai toteamus täyttää 4 kohdassa säädetyn oikeasuhteisen soveltamisen vaatimuksen; ja

siihen on voitava hakea muutosta.

Ennen kuin kriisinratkaisuviranomainen esittää 4 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä sen on toimivaltaista viranomaista ja tarvittaessa nimettyä makrovakausvalvonnasta vastaavaa kansallista viranomaista kuultuaan otettava asianmukaisesti huomioon näiden toimenpiteiden mahdollinen vaikutus tiettyyn yhteisöön, rahoituspalvelujen sisämarkkinoihin sekä rahoitusjärjestelmän vakauteen toisissa jäsenvaltioissa ja koko unionissa.

EPV antaa viimeistään 3 päivänä heinäkuuta 2015 asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeet, joissa määritellään tarkemmin 5 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet ja missä olosuhteissa niitä voidaan soveltaa.

Valtuudet puuttua purkamismahdollisuuksien esteisiin tai poistaa ne: konsernin käsittely

Konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen on yhdessä tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaisten kanssa ja kuultuaan valvontakollegiota ja siltä osin kuin se on merkittävien sivuliikkeiden osalta tarkoituksenmukaista, kriisinratkaisuviranomaisia, joiden lainkäyttöalueella sijaitsee merkittäviä sivuliikkeitä, harkittava 16 artiklassa edellytettyä arviointia kriisinratkaisukollegiossa ja toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet, jotta voidaan saada aikaan yhteinen päätös 17 artiklan 4 kohdan mukaisesti esitettyjen toimenpiteiden soveltamisesta kaikkiin kriisinratkaisun kohteena oleviin yhteisöihin ja niiden tytäryrityksiin, jotka ovat 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yhteisöjä ja kuuluvat konserniin.

Konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen on asetuksen (EU) N:o 1093/2010 25 artiklan 1 kohdan mukaisesti yhteistyössä konsolidointiryhmän valvojan ja EPV:n kanssa laadittava asiaa koskeva kertomus ja lähetettävä se unionissa emoyrityksenä toimivalle yritykselle ja tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaisille, joiden on toimitettava se niiden toimivallan piiriin kuuluville tytäryrityksille, sekä kriisinratkaisuviranomaisille, joiden lainkäyttöalueella sijaitsee merkittäviä sivuliikkeitä. Kertomus on laadittava toimivaltaisten viranomaisten kuulemisen jälkeen, ja siinä on käsiteltävä olennaisia esteitä kriisinratkaisuvälineiden ja -valtuuksien tehokkaalle käytölle konserniin ja myös kriisinratkaisun kohteena oleviin konserneihin konsernin muodostuessa useammasta kuin yhdestä kriisinratkaisun kohteena olevasta konsernista. Kertomuksessa on tarkasteltava vaikutusta konsernin liiketoimintamalliin ja suositeltava oikeasuhteisia ja kohdennettuja toimenpiteitä, jotka konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen mukaan ovat välttämättömiä tai asianmukaisia näiden esteiden poistamiseksi.

Jos konsernin purkamismahdollisuuksien este johtuu 17 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetusta konserniyhteisön tilanteesta, konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen on ilmoitettava kyseisestä esteestä tekemästään arvioinnista unionissa emoyrityksenä toimivalle yritykselle kuultuaan kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön ja sen tytäryrityksinä toimivien laitosten kriisinratkaisuviranomaisia.

Unionissa emoyrityksenä toimiva yritys voi neljän kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona se on vastaanottanut kertomuksen, toimittaa huomautuksensa ja ehdottaa konsernitason kriisinratkaisuviranomaiselle vaihtoehtoisia toimenpiteitä kertomuksessa yksilöityjen esteiden korjaamiseksi.

Jos kertomuksessa yksilöidyt esteet johtuvat tämän direktiivin 17 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetusta konserniyhteisön tilanteesta, unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen on kahden viikon kuluessa tämän artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti annetun ilmoituksen vastaanottamisesta ehdotettava konsernitason kriisinratkaisuviranomaiselle mahdollisia toimenpiteitä ja aikataulua niiden täytäntöönpanolle sen varmistamiseksi, että laitos noudattaa tämän direktiivin 45 e tai 45 f artiklassa tarkoitettuja vaatimuksia, ilmaistuna prosenttiosuutena asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti lasketusta kokonaisriskin määrästä, ja tapauksen mukaan yhteenlaskettua puskurivaatimusta sekä tämän direktiivin 45 e tai 45 f artiklassa tarkoitettuja vaatimuksia, ilmaistuna prosenttiosuutena asetuksen (EU) N:o 575/2013 429 ja 429 a artiklan mukaisesti laskettujen vastuiden kokonaismäärästä.

Toisen alakohdan mukaisesti ehdotettavien toimenpiteiden täytäntöönpanon aikataulussa on otettava huomioon olennaisen esteen syyt. Kriisinratkaisuviranomaisen on toimivaltaista viranomaista kuultuaan arvioitava, voidaanko näillä toimenpiteillä puuttua tehokkaasti olennaiseen esteeseen tai poistaa se.

Konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen on ilmoitettava unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen mahdollisesti ehdottamat toimenpiteet konsolidointiryhmän valvojalle, EPV:lle, tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaisille ja kriisinratkaisuviranomaisille, joiden lainkäyttöalueella sijaitsee merkittäviä sivuliikkeitä, siltä osin kuin se on merkittävän sivuliikkeen kannalta tarkoituksenmukaista. Konsernitason kriisinratkaisuviranomaisten ja tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaisten on kuultuaan toimivaltaisia viranomaisia ja niiden lainkäyttöalueiden kriisinratkaisuviranomaisia, joilla sijaitsee merkittäviä sivuliikkeitä, tehtävä kaikkensa, jotta kriisinratkaisukollegiossa saadaan aikaan yhteinen päätös olennaisten esteiden osoittamisesta ja tarvittaessa unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen ehdottamien toimenpiteiden ja viranomaisten vaatimien toimenpiteiden arvioinnista esteisiin puuttumiseksi tai niiden poistamiseksi, jolloin on otettava huomioon toimenpiteiden mahdollinen vaikutus kaikissa jäsenvaltioissa, joissa konserni toimii.

Yhteiseen päätökseen on päästävä neljän kuukauden kuluessa unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen mahdollisten huomautusten toimittamisesta. Jos unionissa emoyrityksenä toimiva yritys ei ole toimittanut huomautuksia, yhteiseen päätökseen on päästävä yhden kuukauden kuluessa 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun neljän kuukauden määräajan päättymisestä.

Edellä 17 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetusta tilanteesta johtuvia purkamismahdollisuuksien esteitä koskevaan yhteiseen päätökseen on päästävä kahden viikon kuluessa unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen toimitettua mahdolliset huomautuksensa tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Yhteisen päätöksen on oltava perusteltu, ja se on esitettävä asiakirjassa, joka konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen on toimitettava unionissa emoyrityksenä toimivalle yritykselle.

EPV voi kriisinratkaisuviranomaisen pyynnöstä auttaa kriisinratkaisuviranomaisia saamaan aikaan yhteisen päätöksen asetuksen (EU) N:o 1093/2010 31 artiklan toisen kohdan c alakohdan mukaisesti.

Jollei yhteistä päätöstä tehdä 5 kohdassa tarkoitetun asiaankuuluvan määräajan kuluessa, konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen on tehtävä oma päätöksensä konsernitasolla 17 artiklan 4 kohdan nojalla toteutettavista tarkoituksenmukaisista toimenpiteistä.

Päätöksen on oltava kaikilta osin perusteltu, ja siinä on otettava huomioon muiden kriisinratkaisuviranomaisten näkemykset ja varaukset. Konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen on toimitettava päätös unionissa emoyrityksenä toimivalle yritykselle.

Jos jokin kriisinratkaisuviranomainen on tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetun määräajan kuluessa saattanut tämän artiklan 9 kohdassa mainitun asian EPV:n käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti, konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen on lykättävä omaa päätöstään, odotettava EPV:n mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti tekemää päätöstä ja tehtävä oma päätöksensä EPV:n tekemän päätöksen mukaisesti. Tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitettua määräaikaa pidetään asetuksessa (EU) N:o 1093/2010 tarkoitettuna sovitteluaikana. EPV tekee päätöksensä kuukauden kuluessa. Asiaa ei voi saattaa EPV:n käsiteltäväksi sen jälkeen, kun tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitettu määräaika on päättynyt tai on tehty yhteinen päätös. Jos EPV ei ole tehnyt päätöstä, sovelletaan konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen päätöstä.

6 a.

Jollei yhteistä päätöstä tehdä tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetun asiaankuuluvan määräajan kuluessa, asiaankuuluvan, kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kriisinratkaisuviranomaisen on tehtävä oma päätöksensä kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin tasolla 17 artiklan 4 kohdan nojalla toteutettavista tarkoituksenmukaisista toimenpiteistä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun päätöksen on oltava kaikilta osin perusteltu, ja siinä on otettava huomioon muiden samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluvien yhteisöjen kriisinratkaisuviranomaisten ja konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen näkemykset ja varaukset. Asiaankuuluvan kriisinratkaisuviranomaisen on toimitettava päätös kriisinratkaisun kohteena olevalle yhteisölle.

Jos jokin kriisinratkaisuviranomainen on tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetun määräajan kuluessa saattanut tämän artiklan 9 kohdassa mainitun asian EPV:n käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti, kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kriisinratkaisuviranomaisen on lykättävä omaa päätöstään, odotettava EPV:n mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti tekemää päätöstä ja tehtävä oma päätöksensä EPV:n tekemän päätöksen mukaisesti. Tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitettua määräaikaa pidetään asetuksessa (EU) N:o 1093/2010 tarkoitettuna sovitteluaikana. EPV tekee päätöksensä kuukauden kuluessa. Asiaa ei voi saattaa EPV:n käsiteltäväksi sen jälkeen, kun tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitettu määräaika on päättynyt tai on tehty yhteinen päätös. Jos EPV ei ole tehnyt päätöstä, sovelletaan kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kriisinratkaisuviranomaisen päätöstä.

Jollei yhteistä päätöstä ole, tytäryritysten, jotka eivät ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, kriisinratkaisuviranomaiset tekevät omat päätöksensä tarkoituksenmukaisista toimenpiteistä, jotka kunkin yksittäisen tytäryrityksen on toteutettava 17 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Päätöksen on oltava kaikilta osin perusteltu, ja siinä on otettava huomioon muiden kriisinratkaisuviranomaisten näkemykset ja varaukset. Päätös on toimitettava asiaankuuluvalle tytäryritykselle ja samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluvalle kriisinratkaisun kohteena olevalle yhteisölle, kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kriisinratkaisuviranomaiselle ja, jos tämä on eri viranomainen, konsernitason kriisinratkaisuviranomaiselle.

Jos jokin kriisinratkaisuviranomainen on tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetun määräajan kuluessa saattanut tämän artiklan 9 kohdassa mainitun asian EPV:n käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti, tytäryrityksen kriisinratkaisuviranomaisen on lykättävä omaa päätöstään, odotettava EPV:n mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti tekemää päätöstä ja tehtävä oma päätöksensä EPV:n tekemän päätöksen mukaisesti. Tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitettua määräaikaa pidetään asetuksessa (EU) N:o 1093/2010 tarkoitettuna sovitteluaikana. EPV:n on tehtävä päätöksensä yhden kuukauden kuluessa. Asiaa ei voi saattaa EPV:n käsiteltäväksi sen jälkeen, kun tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitettu määräaika on päättynyt tai on tehty yhteinen päätös. Jos EPV ei ole tehnyt päätöstä, sovelletaan tytäryrityksen kriisinratkaisuviranomaisen päätöstä.

Muiden kriisinratkaisuviranomaisten on tunnustettava 5 kohdassa tarkoitettu yhteinen päätös ja 6 kohdassa tarkoitetut kriisinratkaisuviranomaisten yhteisen päätöksen puuttuessa tekemät päätökset lopullisiksi ja sovellettava niitä.

Jollei yhteistä päätöstä tehdä minkään 17 artiklan 5 kohdan g, h tai k alakohdassa säädetyn toimenpiteen toteuttamisesta, EPV voi kriisinratkaisuviranomaisen tämän artiklan 6 tai 7 artiklan nojalla esittämästä pyynnöstä auttaa kriisinratkaisuviranomaisia pääsemään sopimukseen asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jäsenvaltiossa emoyrityksenä toimiva laitos, unionissa emoyrityksenä toimiva laitos tai 1 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö ja sen muissa jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa sijaitsevat tytäryritykset, jotka ovat emoyrityksen konsolidoidun valvonnan piiriin kuuluvia laitoksia tai rahoituslaitoksia, voivat tehdä sopimuksen rahoitustuen tarjoamisesta toiselle, rahoitusvaikeuksiin joutuneelle sopimuksen osapuolelle, joka täyttää 27 artiklassa säädetyt varhaisen tilanteeseen puuttumisen edellytykset, jos tässä luvussa vahvistetut edellytykset täyttyvät.

Tämä luku ei vaikuta konsernin sisäisiin taloudellisiin järjestelyihin, rahoitusjärjestelyt mukaan lukien, eikä keskitettyjen rahoitusjärjestelyjen toteuttamiseen edellyttäen, että yksikään mainittujen järjestelyjen osapuolista ei täytä varhaisen tilanteeseen puuttumisen edellytyksiä.

Konsernin rahoitustukisopimus ei ole edellytys:

konsernin rahoitustuen tarjoamiselle taloudellisiin vaikeuksiin joutuneelle konsernin yhtiölle, jos laitos päättää tarjota rahoitustukea tapauskohtaisesti ja konsernin käytäntöjen mukaisesti ja jos tästä ei aiheudu riskiä koko konsernille; tai

jäsenvaltiossa toimimiselle.

Jäsenvaltioiden on poistettava kansallisesta lainsäädännöstä kaikki oikeudelliset esteet konsernin sisäisiltä rahoitustukitransaktioilta, jotka toteutetaan tämän luvun mukaisesti, edellyttäen, ettei mikään tässä luvussa estä jäsenvaltioita asettamasta rajoituksia konsernin sisäisille transaktioille sellaisten kansallisten säädösten nojalla, joilla saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä direktiivi 2013/36/EU tai käytetään asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädettyjä vaihtoehtoja tai jotka edellyttävät konsernin osien tai konsernin sisällä rahoitusvakaudesta johtuvista syistä toteutettavien toimintojen erottamista toisistaan.

Konsernin rahoitustukisopimus voi

kattaa yhden tai useamman konsernin tytäryrityksen ja sisältää rahoitustukea konsernin emoyritykseltä tytäryritykselle, tytäryritykseltä emoyritykselle, sopimuksen osapuolina olevien konsernin tytäryritysten välillä tai minkä tahansa edellä mainittujen yhdistelmän;

sisältää rahoitustukea, joka on muodoltaan lainaa, takauksien asettamista, varojen tarjoamista käytettäväksi vakuutena tai mitä tahansa näiden rahoitustukimuotojen yhdistelmää yhdessä tai useammassa muun muassa tuensaajan ja kolmannen osapuolen välisessä järjestelyssä.

Jos konserniyhteisö suostuu konsernin rahoitustukisopimuksen määräysten nojalla tarjoamaan rahoitustukea toiselle konserniyhteisölle, sopimukseen voidaan sisällyttää tukea vastaanottavan konserniyhteisön vastavuoroinen suostumus tarjota rahoitustukea tukea tarjoavalle konserniyhteisölle.

Konsernin rahoitustukisopimuksessa on esitettävä periaatteet sopimuksen nojalla tehtävän järjestelyn yhteydessä maksettavan vastikkeen laskemiseksi. Periaatteisiin on sisällytettävä vaatimus, jonka mukaan vastikkeen arvo on määrättävä rahoitustuen tarjoamisen yhteydessä. Sopimuksen, mukaan lukien periaatteet rahoitustuen tarjoamiseen liittyvän vastikkeen laskemiseksi ja muut sopimuksen ehdot, on oltava seuraavien periaatteiden mukainen:

kunkin osapuolen on tehtävä sopimus vapaasta tahdostaan;

kunkin osapuolen on sopimusta tehdessään ja rahoitustuen vastikkeesta päättäessään toimittava omien etujensa mukaisesti; niissä voidaan ottaa huomioon osapuolelle rahoitustuen tarjoamisesta koituva välitön tai välillinen hyöty;

kunkin rahoitustukea tarjoavan osapuolen on saatava rahoitustukea vastaanottavalta osapuolelta kaikki tarvittavat tiedot ennen rahoitustuen tarjoamiseen liittyvän vastikkeen määrittämistä ja ennen rahoitustuen antamista koskevan päätöksen tekemistä;

rahoitustuen tarjoamiseen liittyvässä vastikkeessa voidaan ottaa huomioon seikkoja, jotka ovat rahoitustukea tarjoavan osapuolen tiedossa siksi, että se kuuluu samaan konserniin kuin rahoitustukea vastaanottava osapuoli, ja jotka eivät ole markkinoiden tiedossa; ja

rahoitustuen tarjoamiseen liittyvän vastikkeen laskemista koskevissa periaatteissa ei tarvitse ottaa huomioon ennakoituja, konsernin ulkopuolisista tapahtumista johtuvia väliaikaisia vaikutuksia markkinahintoihin.

Konsernin rahoitustukisopimus voidaan tehdä vain, jos asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten mukaan yksikään osapuolista ei täytä varhaisen tilanteeseen puuttumisen edellytyksiä ehdotetun sopimuksen tekohetkellä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että konsernin rahoitustukisopimuksesta johtuvia oikeuksia, saamisia tai oikeustoimia voivat ajaa vain sopimuksen osapuolet eivätkä kolmannet osapuolet.

Toimivaltaisten viranomaisten suorittama ehdotetun sopimuksen tarkastus ja sovittelu

Unionissa emoyrityksenä toimivan laitoksen on toimitettava konsolidointiryhmän valvojalle hakemus 19 artiklan nojalla ehdotetun konsernin rahoitustukisopimuksen sallimiseksi. Hakemukseen on sisällytettävä ehdotetun sopimuksen teksti, ja siinä on yksilöitävä sopimuksen osapuoliksi pyrkivät konserniyhteisöt.

Konsolidointiryhmän valvojan on välitettävä hakemus viipymättä kunkin sopimuksen osapuoleksi pyrkivän tytäryrityksen toimivaltaiselle viranomaiselle yhteisen päätöksen tekemistä silmällä pitäen.

Konsolidointiryhmän valvojan on tämän artiklan 5 ja 6 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti myönnettävä lupa, jos ehdotetun sopimuksen määräykset sopivat yhteen 23 artiklassa esitettyjen rahoitustuen edellytysten kanssa.

Konsolidointiryhmän valvoja voi tämän artiklan 5 ja 6 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti kieltää ehdotetun sopimuksen tekemisen, jos sen katsotaan olevan ristiriidassa 23 artiklassa säädettyjen rahoitustuen edellytysten kanssa.

Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä kaikkensa saadakseen aikaan yhteisen päätöksen, jossa otetaan huomioon ehdotetun sopimuksen täytäntöönpanon mahdollinen vaikutus ja sen finanssipoliittiset seuraukset kaikissa jäsenvaltioissa, joissa konserni toimii, siitä, ovatko ehdotetun sopimuksen määräykset yhdenmukaiset 23 artiklassa säädettyjen rahoitustuen ehtojen kanssa neljän kuukauden kuluessa päivästä, jona konsolidointiryhmän valvoja on vastaanottanut hakemuksen. Yhteinen päätös on esitettävä asiakirjassa, joka sisältää täysin perustellun päätöksen ja jonka konsolidointiryhmän valvojan on toimitettava hakijalle.

EPV voi toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä auttaa toimivaltaisia viranomaisia pääsemään sopimukseen asetuksen (EU) N:o 1093/2010 31 artiklan mukaisesti.

Jollei toimivaltaisten viranomaisten kesken saada aikaan yhteistä päätöstä neljän kuukauden kuluessa, konsolidointiryhmän valvojan on tehtävä oma päätöksensä hakemuksesta. Päätös on esitettävä asiakirjassa, joka sisältää täydet perustelut ja jossa on otettava huomioon muiden toimivaltaisten viranomaisten neljän kuukauden määräajan kuluessa ilmaisemat kannat ja varaukset. Konsolidointiryhmän valvojan on toimitettava päätöksensä hakijalle ja muille toimivaltaisille viranomaisille.

Jos jokin asiaankuuluvista toimivaltaisista viranomaisista on neljän kuukauden määräajan kuluessa saattanut asian EPV:n käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti, konsolidointiryhmän valvojan on lykättävä omaa päätöstään, odotettava EPV:n mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti tekemää päätöstä ja tehtävä oma päätöksensä EPV:n tekemän päätöksen mukaisesti. Neljän kuukauden määräaikaa pidetään mainitussa asetuksessa tarkoitettuna sovitteluaikana. EPV tekee päätöksensä yhden kuukauden kuluessa. Asiaa ei voi saattaa EPV:n käsiteltäväksi sen jälkeen, kun neljän kuukauden määräaika on päättynyt tai on tehty yhteinen päätös.

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että toimivaltaisten viranomaisten hyväksynnän saanut sopimusehdotus annetaan jokaisen sopimuksen osapuoleksi pyrkivän konserniyhteisön yhtiökokouksen hyväksyttäväksi. Sopimus koskee vain niitä osapuolia, joiden osakkeenomistajat ovat hyväksyneet sopimuksen 2 kohdan mukaisesti.

Konsernin rahoitustukisopimus koskee vain konserniyhteisöjä, jos sen osakkeenomistajat ovat myöntäneet asianomaisen konserniyhtiön ylimmälle hallintoelimelle luvan tehdä päätöksen siitä, että konserniyhteisö tarjoaa tai saa rahoitustukea sopimuksen määräysten nojalla ja tässä luvussa säädettyjen edellytysten mukaisesti edellyttäen, että edellä mainittua osakkeenomistajien lupaa ei ole kumottu.

Jokaisen sopimukseen liittyneen yhteisön ylimmän hallintoelimen on annettava osakkeenomistajille vuosittain kertomus sopimuksen toiminnasta ja sopimuksen nojalla mahdollisesti tehtyjen päätösten täytäntöönpanosta.

Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava asiaankuuluville kriisinratkaisuviranomaisille konsernin rahoitustukisopimukset, joille ne ovat myöntäneet luvan, sekä niihin mahdollisesti tehdyt muutokset.

Konserniyhteisö voi tarjota rahoitustukea 19 artiklan mukaisesti vain, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

tarjotun tuen avulla voidaan kohtuullisella todennäköisyydellä merkittävässä määrin korjata tukea saavan konserniyhteisön rahoitusvaikeuksia;

rahoitustuen tarjoamisen tarkoituksena on koko konsernin tai jonkin sen yhteisön rahoitusvakauden säilyttäminen tai palauttaminen, ja sen on oltava tukea tarjoavan konserniyhtiön etujen mukaista;

rahoitustukea tarjotaan 19 artiklan 7 kohdassa säädettyjen vastiketta koskevien ehtojen ja muiden ehtojen mukaisesti;

rahoitustuen myöntämistä koskevan päätöksen tekohetkellä rahoitustukea tarjoavan konserniyhteisön johtavan hallintoelimen käytettävissä olevien tietojen perusteella on kohtuullista olettaa, että tukea saava konserniyhteisö maksaa vastikkeen ja, jos tuki on annettu lainan muodossa, maksaa lainan takaisin. Jos tuki annetaan takauksen tai minkä tahansa vakuuden muodossa, tuen saajalle lankeavaan velkaan sovelletaan samaa ehtoa siinä tapauksessa, että takaus tai vakuus pannaan täytäntöön;

rahoitustuen tarjoaminen ei vaarantaisi tukea tarjoavan konserniyhteisön maksuvalmiutta tai vakavaraisuutta;

rahoitustuen tarjoaminen ei muodostaisi uhkaa rahoitusvakaudelle erityisesti jäsenvaltiossa, jossa tukea tarjoava konserniyhteisö sijaitsee;

tukea tarjoava konserniyhteisö täyttää tuen tarjoamishetkellä direktiivin 2013/36/EU pääomaan tai maksuvalmiuteen liittyvät vaatimukset ja mahdolliset direktiivin 2013/36/EU 104 artiklan 2 kohdan nojalla asetettavat vaatimukset, ja rahoitustuen tarjoaminen ei johda siihen, että konserniyhteisö rikkoo kyseisiä vaatimuksia paitsi, jos tukea tarjoavan yhteisön yhteisökohtaisesta valvonnasta vastaava toimivaltainen viranomainen myöntää siihen luvan;

tukea tarjoava konserniyhteisö täyttää tuen tarjoamishetkellä asetuksessa (EU) N:o 575/2013 ja direktiivissä 2013/36/EU säädetyt suuriin riskikeskittymiin liittyvät vaatimukset ja noudattaa mahdollista kansallista lainsäädäntöä, jolla mainitussa direktiivissä säädettyjä vaihtoehtoja toteutetaan, ja rahoitustuen tarjoaminen ei johda siihen, että konserniyhtiö rikkoo kyseisiä vaatimuksia paitsi, jos tukea tarjoavan konserniyhteisön yhteisökohtaisesta valvonnasta vastaava toimivaltainen viranomainen myöntää siihen luvan;

rahoitustuen tarjoaminen ei heikentäisi tukea tarjoavan konserniyhteisön purkamismahdollisuuksia.

EPV laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritellään a, c, e ja i alakohdassa säädetyt edellytykset.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 3 päivänä heinäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta antaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

EPV antaa 3 päivään tammikuuta 2016 mennessä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti käytäntöjen yhdenmukaistamisen edistämiseksi ohjeet, joissa täsmennetään tämän artiklan 1 kohdan b, d, f, g ja h alakohdassa säädetyt edellytykset.

Päätöksen konsernin rahoitustuen tarjoamisesta sopimuksen mukaisesti tekee rahoitustukea tarjoavan konserniyhteisön ylin hallintoelin. Kyseisen päätöksen on oltava perusteltu, ja siinä on mainittava ehdotetun rahoitustuen tarkoitus. Erityisesti päätöksessä on osoitettava, miten rahoitustuen tarjoaminen täyttää 23 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset. Päätöksen konsernin rahoitustuen hyväksymisestä sopimuksen mukaisesti tekee rahoitustukea saavan konserniyhtiön ylin hallintoelin.

Rahoitustuen tarjontaa harkitsevan konserniyhteisön ylimmän hallintoelimen on ennen tuen tarjoamista konsernin rahoitustukisopimuksen nojalla ilmoitettava asiasta:

toimivaltaiselle viranomaiselleen;

tapauksen mukaan konsolidointiryhmän valvojalle, jos se on eri viranomainen kuin a ja c alakohdassa mainitut;

rahoitustukea saavan konserniyhteisön osalta toimivaltaiselle viranomaiselle, jos se on eri viranomainen kuin a ja b kohdassa mainitut; ja

EPV:lle.

Ilmoitukseen on liitettävä 24 artiklan mukainen ylimmän hallintojohdon perusteltu päätös ja ehdotetusta rahoitustuesta yksityiskohtaiset tiedot, mukaan lukien jäljennös konsernin rahoitustukisopimuksesta.

Rahoitustukea tarjoavan konserniyhteisön toimivaltainen viranomainen voi viiden pankkipäivän kuluessa siitä päivästä, jona se on vastaanottanut täydellisen ilmoituksen, hyväksyä rahoitustuen tarjoamisen tai kieltää sen tai rajoittaa sitä, jos se arvioi, etteivät 23 artiklassa säädetyt konsernin rahoitustuen tarjoamisen edellytykset ole täyttyneet. Toimivaltaisen viranomaisen on perusteltava rahoitustuen kieltämistä tai sen rajoittamista koskeva päätöksensä.

Toimivaltaisen viranomaisen rahoitustuen hyväksymistä, kieltämistä tai sen rajoittamista koskevasta päätöksestä on ilmoitettava välittömästi:

konsolidointiryhmän valvojalle;

tukea saavan konserniyhteisön toimivaltaiselle viranomaiselle; ja

EPV:lle.

Konsolidointiryhmän valvojan on välittömästi ilmoitettava asiasta valvontakollegion muille jäsenille ja kriisinratkaisukollegion jäsenille.

Mikäli konsolidointiryhmän valvoja tai toimivaltainen viranomainen, jonka vastuualueeseen tukea saava konserniyhteisö kuuluu, vastustaa päätöstä kieltää rahoitustuki tai rajoittaa sitä, se voi kahden päivän kuluessa saattaa asian EPV:n ratkaistavaksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1093/2010 31 artiklan mukaisesti.

Jollei toimivaltainen viranomainen kiellä tai rajoita rahoitustukea 2 kohdassa ilmoitetussa määräajassa tai jos se on hyväksynyt tuen määräajan kuluessa, rahoitustukea voidaan tarjota toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoitettujen ehtojen mukaisesti.

Laitoksen ylimmän hallintoelimen päätös rahoitustuen tarjoamisesta on toimitettava:

toimivaltaiselle viranomaiselle;

tapauksen mukaan konsolidointiryhmän valvojalle, jos se on eri viranomainen kuin a ja c alakohdassa mainitut;

rahoitustukea saavan konserniyhteisön osalta toimivaltaiselle viranomaiselle, jos se on eri viranomainen kuin a ja b kohdassa mainitut; ja

EPV:lle.

Konsolidointiryhmän valvojan on välittömästi ilmoitettava asiasta valvontakollegion muille jäsenille ja kriisinratkaisukollegion jäsenille.

Jos toimivaltainen viranomainen rajoittaa konsernin rahoitustukea tai kieltää sen tämän artiklan 2 kohdan nojalla ja jos 7 artiklan 5 kohdan mukaisessa konsernin elvytyssuunnitelmassa viitataan konsernin sisäiseen rahoitustukeen, sen konserniyhteisön osalta toimivaltainen viranomainen, jolle tarjottava tukea on rajoitettu tai jolle tarjottava tuki on kielletty, voi pyytää konsolidointiryhmän valvojaa käynnistämään konsernin elvytyssuunnitelman uudelleenarvioinnin 8 artiklan nojalla tai, jos elvytyssuunnitelma on laadittu yhteisökohtaisesti, pyytää konserniyhteisöä toimittamaan tarkistetun elvytyssuunnitelman.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että konserniyhteisöt ilmoittavat julkisesti, ovatko ne tehneet 19 artiklan nojalla konsernin rahoitustukisopimuksen ja julkistavat kuvauksen sopimuksen yleisistä ehdoista ja sen osapuolina olevien konserniyhteisöjen nimet sekä päivittävät nämä tiedot ainakin vuosittain.

EPV laatii luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joilla täsmennetään 1 kohdassa tarkoitetun kuvauksen muotoa ja sisältöä.

EPV toimittaa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 3 päivänä heinäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

Jos laitos rikkoo tai jos se todennäköisesti rikkoo lähitulevaisuudessa muun muassa toimenpiteiden käytön käynnistävien tekijöiden, joihin voi kuulua muun muassa laitoksen omia varoja koskeva vaatimus lisättynä 1,5 prosenttiyksiköllä, perusteella nopeasti huononevaksi arvioidun rahoitustilanteen vuoksi, kuten maksuvalmiustilanteen huononemisen, velkaantuneisuuden lisääntymisen, huonolaatuisten lainojen tai riskien keskittymisen vuoksi, asetuksessa (EU) N:o 575/2013, direktiivissä 2013/36/EU tai direktiivin 2014/65/EU II osastossa tai asetuksen (EU) N:o 600/2014 3–7, 14–17 ja 24, 25 ja 26 artiklassa säädettyjä lupaa koskevia vaatimuksia, jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on käytettävissään, tapauksen mukaan direktiivin 2013/36/EU 104 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltamista rajoittamatta, vähintään seuraavat toimenpiteet, joiden puitteissa ne voivat:

vaatia laitoksen ylintä hallintoelintä toteuttamaan yksi tai useampi elvytyssuunnitelmassa esitetyistä järjestelyistä tai toimenpiteistä tai päivittämään elvytyssuunnitelma 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti, kun varhaiseen tilanteeseen puuttumiseen johtaneet olosuhteet eroavat alkuperäisessä elvytyssuunnitelmassa esitetyistä olettamuksista, sekä toteuttamaan yksi tai useampi päivitetyssä suunnitelmassa esitetty järjestely tai toimenpide tietyssä ajassa, ja jotta varmistetaan, että johdantolauseessa tarkoitettu tilanne on korjaantunut;

vaatia laitoksen ylintä hallintoelintä tutkimaan tilanne, osoittamaan toimenpiteet mahdollisesti todettujen ongelmien ratkaisemiseksi sekä laatimaan toimintaohjelma ongelmien ratkaisemiseksi sekä aikataulu sen täytäntöönpanolle;

vaatia laitoksen ylintä hallintoelintä kutsumaan koolle tai, jos ylin hallintoelin ei toteuta tätä vaatimusta, kutsua suoraan koolle laitoksen osakkeenomistajien yhtiökokouksen, ja molemmissa tapauksissa laatia esityslistan ja vaatia osakkeenomistajia käsittelemään tiettyjen päätösten tekemistä;

vaatia ylimmän hallintoelimen tai toimivan johdon yhden tai useamman jäsen erottamista tai korvaamista, mikäli kyseiset henkilöt direktiivin 2013/36/EU 13 artiklan tai direktiivin 2014/65/EU 9 artiklan nojalla todetaan soveltumattomiksi hoitamaan tehtäviään;

tapauksen mukaan vaatia laitoksen ylintä hallintoelintä laatimaan suunnitelman, joka koskee velkojen uudelleenjärjestelystä neuvottelemista joidenkin sen velkojien tai sen kaikkien velkojien kanssa elvytyssuunnitelman mukaisesti;

vaatia muutoksia laitoksen liiketoimintastrategiaan;

vaatia muutoksia laitoksen oikeudellisiin tai toiminnallisiin rakenteisiin; ja

hankkia muun muassa paikan päällä tehtävin tarkastuksin kaikki tarvittavat tiedot elvytyssuunnitelman päivittämiseksi ja laitoksen mahdollisen kriisinratkaisun valmistelemiseksi sekä laitoksen varojen ja velkojen arvottamiseksi 36 artiklan mukaisesti ja toimittaa kyseiset tiedot kriisinratkaisuviranomaiselle;

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat kriisinratkaisuviranomaisille viipymättä, kun ne ovat todenneet 1 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttyvän laitoksen osalta, ja että kriisinratkaisuviranomaisten valtuuksiin kuuluu valtuus vaatia laitosta ottamaan yhteyttä mahdollisiin ostajiin laitoksen kriisinratkaisun valmistelemiseksi noudattaen 39 artiklan 2 kohdassa säädettyjä edellytyksiä ja 84 artiklassa säädettyjä salassapitosäännöksiä:

Toimivaltaisten viranomaisten on asetettava asianmukainen määräaika kunkin 1 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen päätökseen saattamiselle, jotta toimivaltainen viranomainen voi arvioida toimenpiteen tehokkuutta.

EPV antaa viimeistään 3 päivänä heinäkuuta 2015 ohjeet asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti, jotta voidaan edistää tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden käytön käynnistävän tekijän yhdenmukaista soveltamista.

Ottaen tarvittaessa huomioon ohjeiden soveltamisessa saadut kokemukset EPV voi laatia 4 kohdassa tarkoitetut luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritellään vähimmäistasolla tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden käytön käynnistävät tekijät.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Jos laitoksen rahoitustilanne heikkenee merkittävästi tai jos lakeja, määräyksiä tai laitoksen yhtiöjärjestystä rikotaan vakavasti tai todetaan vakavia hallinnollisia sääntöjenvastaisuuksia eivätkä muut 27 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet riitä kääntämään kehitystä päinvastaiseen suuntaan, jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia laitoksen koko ylimmän hallintoelimen tai toimivan johdon tai tiettyjen niihin kuuluvien yksittäisten henkilöiden erottamista. Uuden ylimmän hallintoelimen tai toimivan johdon nimittämisessä on noudatettava kansallista ja unionin lainsäädäntöä, ja toimivaltaisen viranomaisen on annettava sille hyväksyntänsä tai suostumuksensa.

Kun toimivaltainen viranomainen katsoo, että 28 artiklassa tarkoitettu ylimmän hallintoelimen tai toimivan johdon vaihtaminen ei riitä korjaamaan tilannetta, jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset voivat nimittää laitokselle yhden tai useamman väliaikaisen hallinnonhoitajan. Toimivaltaiset viranomaiset voivat olosuhteisiin nähden oikeasuhteisin perustein nimittää väliaikaisen hallinnonhoitajan joko korvaamaan väliaikaisesti laitoksen hallintoelimen tai työskentelemään väliaikaisesti laitoksen hallintoelimen kanssa, ja toimivaltaisen viranomaisen on täsmennettävä päätöksensä nimityksen yhteydessä. Jos toimivaltainen viranomainen nimittää väliaikaisen hallinnonhoitajan työskentelemään laitoksen hallintoelimen kanssa, toimivaltaisen viranomaisen on nimityksen yhteydessä lisäksi täsmennettävä, mitkä ovat väliaikaisen hallinnonhoitajan asema, tehtävät ja valtuudet ja asetetaanko laitoksen hallintoelimelle vaatimus neuvotella väliaikaisen hallinnonhoitajan kanssa tai saada tämän suostumus ennen tietynlaisten päätösten tekemistä tai toimien toteuttamista. Toimivaltaista viranomaista on vaadittava julkaisemaan kaikki väliaikaisten hallinnonhoitajien nimitykset paitsi, jos väliaikaisella hallinnonhoitajalla ei ole valtuuksia edustaa laitosta. Jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava, että väliaikaisella hallinnonhoitajalla on tarvittava pätevyys, kyvyt ja taidot huolehtia tehtävistään ja että hänellä ei ole minkäänlaisia eturistiriitoja.

Toimivaltaisen viranomaisen on väliaikaista hallinnonhoitajaa nimitettäessä määriteltävä tämän valtuudet olosuhteisiin nähden oikeasuhteisin perustein. Tällaisiin valtuuksiin voivat kuulua jotkin tai kaikki laitoksen yhtiöjärjestykseen ja kansalliseen lainsäädäntöön perustuvat, laitoksen hallintoelimen valtuudet, mukaan lukien valtuudet hoitaa joitakin tai kaikkia laitoksen hallintoelimen hallinnollisia tehtäviä. Väliaikaisen hallinnonhoitajan valtuuksien laitokseen nähden on oltava sovellettavan yhtiöoikeuden mukaiset.

Toimivaltaisen viranomaisen on nimityksen yhteydessä määriteltävä väliaikaisen hallinnonhoitajan asema ja tehtävät, joihin voi kuulua laitoksen rahoitusaseman selvittäminen, laitoksen liiketoiminnan tai sen osan johtaminen laitoksen rahoitusaseman säilyttämiseksi tai palauttamiseksi ja toimenpiteiden toteuttaminen laitoksen liiketoiminnan terveen ja varovaisen johtamisen palauttamiseksi. Toimivaltaisen viranomaisen on nimityksen yhteydessä määriteltävä väliaikaisen hallinnonhoitajan asemaa ja tehtäviä koskevat rajoitukset.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on yksinomainen valta nimittää ja erottaa väliaikainen hallinnonhoitaja. Toimivaltainen viranomainen voi erottaa väliaikaisen hallinnonhoitajan milloin tahansa ja mistä syystä tahansa. Toimivaltainen viranomainen voi muuttaa väliaikaisen hallinnonhoitajan nimitysehtoja milloin tahansa, jollei tästä artiklasta muuta johdu.

Toimivaltainen viranomainen voi vaatia, että tietyille väliaikaisen hallinnonhoitajan toimille tarvitaan toimivaltaisen viranomaisen ennalta myöntämä lupa. Toimivaltaisen viranomaisen on täsmennettävä tällaiset vaatimukset väliaikaisen hallinnonhoitajan nimityksen yhteydessä tai väliaikaisen hallinnonhoitajan nimitysehtojen muuttamisen yhteydessä.

Väliaikainen hallinnonhoitaja voi joka tapauksessa käyttää valtuuksia kutsua kokoon laitoksen osakkeenomistajien yhtiökokous ja laatia tällaisen kokouksen esityslista ainoastaan toimivaltaisen viranomaisen ennalta antaman luvan nojalla.

Toimivaltainen viranomainen voi vaatia, että väliaikainen hallinnonhoitaja laatii kertomuksia laitoksen rahoitusasemasta sekä nimityskautensa aikana toteutetuista toimista toimivaltaisen viranomaisen määräämin välein sekä nimityskautensa lopussa.

Väliaikaisen hallinnonhoitajan nimityskausi saa kestää enintään vuoden ajan. Kautta voidaan poikkeuksellisesti jatkaa, mikäli väliaikaisen hallinnonhoitajan nimityksen edellytykset edelleen täyttyvät. Toimivaltaisen viranomaisen on vastattava sen määrittelystä, ovatko edellytykset asianmukaiset väliaikaisen hallinnonhoitajan tehtävän jatkamiseksi, ja perusteltava tällainen päätös osakkeenomistajille.

Jollei tästä artiklasta muuta johdu, väliaikaisen hallinnonhoitajan nimittäminen ei vaikuta unionin ja kansalliseen yhtiölakiin perustuviin osakkeenomistajien oikeuksiin.

Jäsenvaltiot voivat kansallisten lakien mukaisesti rajoittaa väliaikaisen hallinnonhoitajan vastuuta tämän väliaikaisen hallinnonhoitajan tehtäviä 3 kohdan mukaisesti suorittaessaan toteuttamien tai toteuttamatta jättämien toimien osalta.

10.

Tämän artiklan nojalla nimitettyä väliaikaista hallinnonhoitajaa ei saa pitää kansallisen lainsäädännön mukaisena varjojohtajana eikä tosiasiallisena johtajana.

Varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteiden ja väliaikaisen hallinnonhoitajan nimityksen koordinointi konsernien osalta

Jos edellytykset vaatimusten asettamiselle unionissa emoyrityksenä toimivalle yritykselle 27 artiklan nojalla tai väliaikaisen hallinnonhoitajan nimittämiselle kyseiselle yritykselle 29 artiklan nojalla täyttyvät, konsolidointiryhmän valvojan on ilmoitettava asiasta EPV:lle ja kuultava muita valvontakollegioon kuuluvia toimivaltaisia viranomaisia.

Tämän ilmoituksen ja kuulemisen jälkeen konsolidointiryhmän valvojan on päätettävä, sovelletaanko unionissa emoyrityksenä toimivaan yritykseen jotakin 27 artiklan mukaista toimenpidettä tai nimitetäänkö sille 29 artiklan nojalla väliaikainen hallinnonhoitaja, ottaen huomioon näiden toimenpiteiden vaikutus konserniyhteisöihin muissa jäsenvaltioissa. Konsolidointiryhmän valvojan on toimitettava päätös muille valvontakollegioon kuuluville toimivaltaisille viranomaisille ja EPV:lle.

Jos edellytykset vaatimusten asettamiselle unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen tytäryritykselle 27 artiklan nojalla tai väliaikaisen hallinnonhoitajan nimittämiselle kyseiselle yritykselle 29 artiklan nojalla täyttyvät, yhteisökohtaisesta valvonnasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen, joka aikoo toteuttaa toimenpiteen mainittujen artiklojen mukaisesti, on ilmoitettava asiasta EPV:lle ja kuultava konsolidointiryhmän valvojaa.

Konsolidointiryhmän valvoja voi ilmoituksen vastaanotettuaan arvioida, miten vaatimusten asettaminen 27 artiklan nojalla tai väliaikaisen hallinnonhoitajan nimittäminen kyseiselle laitokselle 29 artiklan mukaisesti todennäköisesti vaikuttaa kyseiseen konserniin tai konserniyhtiöihin muissa jäsenvaltioissa. Sen on toimitettava tämä arvio toimivaltaiselle viranomaiselle kolmen päivän kuluessa.

Tämän ilmoituksen ja kuulemisen jälkeen toimivaltaisen viranomaisen on päätettävä, sovelletaanko jotakin 27 artiklan toimenpidettä tai nimitetäänkö väliaikainen hallinnonhoitaja 29 artiklan nojalla. Päätöksessä on otettava asianmukaisesti huomioon konsolidointiryhmän valvojan arvio. Toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava päätös konsolidointiryhmän valvojalle ja muille valvontakollegioon kuuluville toimivaltaisille viranomaisille sekä EPV:lle.

Jos useampi kuin yksi toimivaltainen viranomainen aikoo nimetä väliaikaisen hallinnonhoitajan useammalle kuin yhdelle laitokselle saman konsernin sisällä tai soveltaa niihin jotakin 27 artiklan toimenpidettä, konsolidointiryhmän valvojan ja muiden asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten on harkittava, olisiko aiheellisempaa nimittää sama väliaikainen hallinnonhoitaja kaikille asianomaisille yhteisöille tai koordinoida mahdollisten 27 artiklan mukaisten toimenpiteiden soveltamista useampaan kuin yhteen laitokseen, jotta olisi helpompaa ratkaista, miten asianomaisen laitoksen rahoitusasema voidaan palauttaa. Arvion on oltava muodoltaan konsolidointiryhmän valvojan ja muiden asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten yhteinen päätös. Yhteinen päätös on saatava aikaan viiden vuorokauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen antopäivästä. Yhteisen päätöksen on oltava perusteltu, ja se on esitettävä asiakirjassa, joka konsolidointiryhmän valvojan on toimitettava unionissa emoyrityksenä toimivalle yritykselle.

EPV voi toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä auttaa toimivaltaisia viranomaisia pääsemään sopimukseen asetuksen (EU) N:o 1093/2010 31 artiklan mukaisesti.

Jollei yhteistä päätöstä tehdä viiden päivän kuluessa, konsolidointiryhmän valvoja ja tytäryritysten osalta toimivaltaiset viranomaiset voivat tehdä erilliset päätökset väliaikaisen hallinnonhoitajan nimittämisestä vastuualueeseensa kuuluville laitoksille ja minkä tahansa 27 artiklan mukaisen toimenpiteen soveltamisesta.

Jos asianomainen toimivaltainen viranomainen on eri mieltä 1 kohdan tai 3 kohdan mukaisesti ilmoitetusta päätöksestä tai jos 6 kohdan mukaista yhteistä päätöstä ei ole tehty, toimivaltainen viranomainen voi siirtää asian EPV:n käsiteltäväksi 3 kohdan mukaisesti.

EPV voi minkä tahansa toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä auttaa toimivaltaisia viranomaisia, jotka aikovat soveltaa yhtä tai useampaa tämän direktiivin 27 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista toimenpidettä tämän direktiivin liitteessä olevan A jakson 4, 10, 11 ja 19 kohdan osalta tai yhtä tai useampaa tämän direktiivin 27 artiklan 1 kohdan e tai g alakohdan mukaista toimenpidettä, pääsemään sopimukseen asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Kunkin toimivaltaisen viranomaisen päätöksen on oltava perusteltu. Päätöksessä on otettava huomioon muiden toimivaltaisten viranomaisten 1 tai 3 kohdassa tarkoitettuna kuulemisaikana tai 4 kohdassa tarkoitetun viiden päivän määräajan kuluessa esittämät näkemykset ja varaukset sekä päätöksen mahdollinen vaikutus rahoitusvakauteen asianomaisissa jäsenvaltioissa. Konsolidointiryhmän valvojan on toimitettava päätökset unionissa emoyrityksenä toimivalle yritykselle ja asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on toimitettavan ne tytäryrityksille.

Jos tämän artiklan 6 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa jokin asianomaisista toimivaltaisista viranomaisista on saattanut asian EPV:n ratkaistavaksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti ennen tämän artiklan 1 tai 3 kohdassa tarkoitetun kuulemisajan päättymistä tai tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetun viiden päivän määräajan päättyessä, konsolidointiryhmän valvojan ja muiden toimivaltaisten viranomaisten on lykättävä päätöksiään, kunnes EPV on mahdollisesti tehnyt päätöksensä mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja niiden on tehtävä päätöksensä EPV:n päätöksen mukaisesti. Viiden päivän määräaikaa pidetään mainitussa asetuksessa tarkoitettuna sovitteluaikana. EPV tekee päätöksensä kolmen päivän kuluessa. Asiaa ei voi saattaa EPV:n käsiteltäväksi sen jälkeen, kun viiden päivän määräaika on päättynyt tai on tehty yhteinen päätös.

Jos EPV ei ole tehnyt päätöstä kolmen päivän kuluessa, sovelletaan 1 tai 3 kohdan tai 4 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti tehtyjä erillisiä päätöksiä.

Kriisinratkaisuviranomaisten on kriisinratkaisuvälineitä ja -valtuuksia käyttäessään otettava huomioon kriisinratkaisutavoitteet ja valittava ne välineet ja valtuudet, joiden avulla parhaiten voidaan saavuttaa kunkin yksittäistapauksen kannalta merkitykselliset tavoitteet.

Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetut kriisinratkaisutavoitteet ovat:

varmistaa kriittisten toimintojen jatkuvuus;

välttää merkittävien haittojen aiheutuminen rahoitusvakaudelle, erityisesti estämällä häiriöiden leviäminen muun muassa markkinoiden perusrakenteisiin ja ylläpitämällä markkinakuria;

suojata julkisia varoja huolehtimalla siitä, että turvautuminen poikkeukselliseen julkiseen tukeen on mahdollisimman vähäistä;

suojata direktiivin 2014/49/EU soveltamisalaan kuuluvia tallettajia ja direktiivin 97/9/EY soveltamisalaan kuuluvia sijoittajia;

suojata asiakkaiden varoja ja omaisuutta.

Edellä mainittuihin tavoitteisiin pyrkiessään kriisinratkaisuviranomaisen on pyrittävä pitämään kriisinratkaisun kustannukset mahdollisimman alhaisina ja välttämään arvon alentumista paitsi, jos se on välttämätöntä kriisinratkaisutavoitteiden saavuttamiseksi.

Jollei tämän direktiivin säännöksistä muuta johdu, kaikki kriisinratkaisutavoitteet ovat yhtä merkittäviä ja kriisinratkaisuviranomaisten on luotava niiden välille asianmukainen tasapaino kunkin yksittäistapauksen luonteen ja olosuhteiden mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaiset toteuttavat 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua laitosta koskevan kriisinratkaisutoimen ainoastaan, jos kriisinratkaisuviranomainen katsoo, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

toimivaltainen viranomainen on todennut kriisinratkaisuviranomaista kuultuaan, tai 2 kohdassa säädettyjen ehtojen täyttyessä kriisinratkaisuviranomainen toimivaltaista viranomaista kuultuaan, että laitos on lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuu.

▼M3

ottaen huomioon aika ja muut asiaankuuluvat olosuhteet ei voida kohtuudella olettaa, että laitoksen kaatuminen on estettävissä kohtuullisessa ajassa millään laitokseen kohdistuvilla yksityisen sektorin toimenpiteillä, mukaan lukien laitosten suojajärjestelmien toimenpiteet, tai valvontatoimella, mukaan lukien varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteet tai kyseeseen tulevien pääomainstrumenttien ja hyväksyttävien velkojen alaskirjaus tai muuntaminen 59 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

▼B

kriisinratkaisutoimi on 5 kohdan mukaisesti yleisen edun kannalta välttämätön.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että toimivaltaisen viranomaisen lisäksi myös kriisinratkaisuviranomainen voi toimivaltaista viranomaista kuultuaan1 kohdan a alakohdan nojalla todeta, että laitos on lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuu, jos kriisinratkaisuviranomaisilla on kansallisten säännösten mukaisesti tällaisen toteamuksen tekemiseen tarvittavat keinot, erityisesti asianmukaiset mahdollisuudet saada asiaan liittyviä tietoja. Toimivaltaisen viranomaisen on ilman aiheetonta viivytystä annettava kriisinratkaisuviranomaiselle kaikki asiaan liittyvät tiedot, joita tämä pyytää arviointiaan varten.

Varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteen aiempi toteuttaminen 27 artiklan nojalla ei ole edellytys kriisinratkaisutoimen toteuttamiselle.

Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan soveltamiseksi laitoksen on katsottava olevan lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuvan, jos se on yhdessä tai useammassa seuraavista tilanteista:

laitos rikkoo tai sen voidaan objektiivisten tosiseikkojen perusteella todeta lähitulevaisuudessa rikkovan toimiluvan voimassaolon jatkamiselle asetettuja vaatimuksia siten, että toimivaltaisen viranomaisen olisi perusteltua peruuttaa lupa, muun muassa koska laitos on kärsinyt tai todennäköisesti kärsii tappioita, jotka kuluttavat sen kaikki omat varat tai merkittävän osan niistä;

laitoksen varat ovat tai niiden voidaan objektiivisten tosiseikkojen perusteella todeta lähitulevaisuudessa olevan pienemmät kuin sen velat;

laitos ei kykene tai sen voidaan objektiivisten tosiseikkojen perusteella ennakoida lähitulevaisuudessa olevan kykenemätön maksamaan velkojaan tai suorittamaan muita vastuitaan eräpäivään mennessä;

poikkeuksellinen julkinen rahoitustuki on tarpeen, lukuun ottamatta kuitenkaan tapauksia, joissa vakavan häiriön välttämiseksi tai korjaamiseksi jäsenvaltion taloudessa ja rahoitusvakauden säilyttämiseksi poikkeuksellinen julkinen rahoitustuki on jossakin seuraavista muodoista:

valtion takaus keskuspankkien tarjoamille maksuvalmiusjärjestelyille keskuspankkien ehtojen mukaisesti;

ii)

valtion takaus hiljattain liikkeeseen lasketuille veloille; tai

iii)

omien varojen lisäys tai pääomainstrumenttien hankinta sellaiseen hintaan ja sellaisin ehdoin, joista ei aiheudu laitokselle etua, kun tämän kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitetut tilanteet ja 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tilanteet eivät kummatkaan vallitse silloin, kun julkinen tuki myönnetään.

Kussakin ensimmäisen alakohdan d alakohdan i, ii ja iii alakohdassa mainitussa tapauksessa kyseisissä alakohdissa tarkoitetut takaukset tai vastaavat toimenpiteet on rajoitettava vakavaraisiin laitoksiin ja ne on lopullisesti hyväksyttävä unionin valtiontukikehyksen mukaisesti. Kyseisten toimien on oltava luonteeltaan ennakollisia ja väliaikaisia sekä oikeasuhteisia vakavan häiriön seurausten korjaamiseksi, eikä niitä saa käyttää niiden tappioiden kattamiseen, joita laitos on kärsinyt tai todennäköisesti kärsii lähitulevaisuudessa.

Edellä olevan d alakohdan iii alakohdan mukaiset tukitoimenpiteet on rajoitettava lisäyksiin, jotka ovat tarpeen, jotta voidaan puuttua Euroopan keskuspankin, EPV:n tai kansallisten viranomaisten toteuttamien, kansallisella, unionin tai yhteisen valvontamekanismin tasolla sovellettavien stressitestien, omaisuuserien laadun tarkastelujen tai vastaavien menettelyjen perusteella todettuihin pääomavajeisiin, jotka toimivaltainen viranomainen soveltuvin osin on vahvistanut.

EPV antaa viimeistään 3 päivänä tammikuuta 2015 asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeet, jotka koskevat edellä tarkoitettujen tällaiseen tukeen mahdollisesti johtavien testien, tarkastelujen ja menettelyjen tyyppiä.

Komissio tarkastelee 31 päivään joulukuuta 2015 mennessä, onko tarpeen sallia ensimmäisen alakohdan d alakohdan iii alakohdan mukaisten tukitoimien jatkuminen, ja edellytyksiä, jotka on täytettävä, jos jatkuminen sallitaan, sekä raportoitava näistä asioista Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Kertomukseen sisällytetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.

Tämän artiklan 1 kohdan c alakohdan soveltamiseksi kriisinratkaisutoimea on pidettävä yleisen edun mukaisena, jos se on tarpeen yhden tai useamman sellaisen 31 artiklassa tarkoitetun kriisinratkaisutavoitteen saavuttamiseksi, jota ei voitaisi saavuttaa samassa laajuudessa tavanomaisten maksukyvyttömyysmenettelyjen mukaisella laitoksen likvidaatiolla, ja jos kriisinratkaisutoimi on oikeassa suhteessa kyseisiin tavoitteisiin.

Valvonta- ja kriisinratkaisukäytäntöjen lähentämiseksi EPV antaa viimeistään 3 päivänä heinäkuuta 2015 asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeita, joiden avulla voidaan tulkita niitä erilaisia olosuhteita, joissa laitoksen katsotaan olevan lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuvan.

Kriisinratkaisun edellytykset keskusyhteisölle ja keskusyhteisöön pysyvästi kuuluville luottolaitoksille

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaiset voivat toteuttaa kriisinratkaisutoimen, joka koskee keskusyhteisöä ja kaikkia siihen pysyvästi kuuluvia luottolaitoksia, jotka kuuluvat samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin, jos tämä kriisinratkaisun kohteena oleva konserni kokonaisuutena täyttää 32 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset.

Kriisinratkaisutoimien piiriin kuulumattomiin laitoksiin ja yhteisöihin sovellettavat maksukyvyttömyysmenettelyt

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö, jonka osalta kriisinratkaisuviranomainen katsoo, että 32 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa asetetut vaatimukset täyttyvät mutta että kriisinratkaisutoimi ei olisi 32 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla yleisen edun mukainen, likvidoidaan asianmukaisesti sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaiset voivat toteuttaa kriisinratkaisutoimen 1 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun rahoituslaitoksen suhteen, kun 32 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät sekä rahoituslaitoksen osalta että konsolidoidun valvonnan piiriin kuuluvan emoyrityksen osalta.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaiset toteuttavat kriisinratkaisutoimen, joka koskee 1 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdassa tarkoitettua yhteisöä, jos yhteisö täyttää 32 artiklan 1 kohdan edellytykset.

Jos monialan holdingyhtiön tytäryrityksenä toimivat laitokset ovat suoraan tai välillisesti välitason rahoitusholdingyhtiön omistuksessa, kriisinratkaisusuunnitelmassa on varmistettava, että kriisinratkaisun kohteena olevaksi yhteisöksi määritetään välitason rahoitusholdingyhtiö, ja jäsenvaltioiden on varmistettava, että konsernin kriisinratkaisuun tarkoitetut kriisinratkaisutoimet toteutetaan välitason rahoitusholdingyhtiön suhteen. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaiset eivät toteuta konsernin kriisinratkaisuun tarkoitettuja kriisinratkaisutoimia monialan holdingyhtiön suhteen.

Jollei tämän artiklan 3 kohdan säännöksistä muuta johdu, kriisinratkaisuviranomaiset voivat huolimatta siitä, ettei 1 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö täytä 32 artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, toteuttaa kriisinratkaisutoimen 1 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön suhteen, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

yhteisö on kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö;

yksi tai useampi kyseisen yhteisön tytäryrityksistä, jotka ovat laitoksia mutta eivät kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, täyttää 32 artiklan 1 kohdan edellytykset;

edellä b alakohdassa tarkoitettujen tytäryritysten varat ja velat ovat sellaiset, että kyseisten tytäryhtiöiden kaatuminen uhkaa koko kriisinratkaisun kohteena olevaa konsernia ja joko tällaisten laitoksena toimivien tytäryritysten tai koko asianomaisen kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin kriisinratkaisu edellyttää yhteisöä koskevia kriisinratkaisutoimia.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaisilla on toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan, joiden on vastattava asianmukaisessa ajassa, valtuudet keskeyttää laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön sellaiseen sopimukseen perustuvat maksu- tai toimitusvelvoitteet, jonka osapuoli tällainen laitos tai yhteisö on, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

on todettu 32 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, että laitos tai yhteisö on lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatumassa;

ei ole välittömästi käytettävissä 32 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua yksityisen sektorin toimenpidettä, joka estäisi laitoksen tai yhteisön kaatumisen;

keskeytysvaltuuksien käyttäminen katsotaan välttämättömäksi, jotta estetään laitoksen tai yhteisön taloudellisen tilan heikkeneminen entisestään; ja

keskeyttämisvaltuuksien käyttäminen on välttämätöntä joko

32 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn toteamisen tekemiseksi, tai

ii)

asianmukaisten kriisinratkaisutoimien valitsemiseksi tai yhden tai useamman kriisinratkaisuvälineen tehokkaan käytön varmistamiseksi.

Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtuuksia ei sovelleta maksu- tai toimitusvelvoitteisiin, joiden edunsaajina ovat

direktiivin 98/26/EY mukaisesti nimetyt järjestelmät ja järjestelmien ylläpitäjät;

asetuksen (EU) N:o 648/2012 14 artiklan mukaisesti unionissa toimiluvan saaneet keskusvastapuolet ja EAMV:n kyseisen asetuksen 25 artiklan nojalla tunnustamat kolmansien maiden keskusvastapuolet;

keskuspankit.

Kriisinratkaisuviranomaisten on määritettävä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen valtuuksien soveltamisala ottaen huomioon kunkin tapauksen olosuhteet. Kriisinratkaisuviranomaisten on erityisesti arvioitava huolellisesti, onko asianmukaista ulottaa keskeyttäminen direktiivin 2014/49/EU 2 artiklan 1 kohdan 4 alakohdan määritelmän mukaisiin suojakelpoisiin talletuksiin, erityisesti luonnollisten henkilöiden sekä mikroyritysten ja pienten ja keskisuurten yritysten hallussa oleviin suojattuihin talletuksiin.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että kun maksu- ja toimitusvelvoitteiden keskeyttämistä koskevia valtuuksia käytetään suojakelpoisiin talletuksiin nähden, kriisinratkaisuviranomaisten on varmistettava, että tallettajilla on pääsy asianmukaiseen päivittäiseen summaan talletuksistaan.

Edellä olevan 1 kohdan mukaisen keskeyttämisjakson on oltava mahdollisimman lyhyt eikä se saa ylittää vähimmäisaikaa, jonka kriisinratkaisuviranomainen katsoo välttämättömäksi 1 kohdan c ja d alakohdassa esitetyissä tarkoituksissa, eikä se saa missään tapauksessa olla pidempi kuin aika keskeyttämisilmoituksen julkistamisesta 8 kohdan mukaisesti keskiyöhön laitoksen tai yhteisön kriisinratkaisuviranomaisen jäsenvaltiossa julkistamispäivää seuraavan pankkipäivän päättyessä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun keskeyttämisjakson päätyttyä keskeyttämisen vaikutukset lakkaavat.

Kriisinratkaisuviranomaisten on tämän artiklan 1 kohdan mukaisia valtuuksia käyttäessään otettava huomioon, miten näiden valtuuksien käyttäminen saattaa vaikuttaa rahoitusmarkkinoiden asianmukaiseen toimintaan, ja tarkasteltava voimassa olevia kansallisia sääntöjä sekä valvonta- ja tuomiovaltaa velkojien oikeuksien ja velkojien yhdenvertaisen kohtelun turvaamiseksi tavanomaisissa maksukyvyttömyysmenettelyissä. Kriisinratkaisuviranomaisten on erityisesti otettava huomioon se, sovelletaanko laitokseen tai yhteisöön mahdollisesti kansallisia maksukyvyttömyysmenettelyjä 32 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisen toteamisen tuloksena, ja toteutettava aiheellisiksi katsomansa järjestelyt riittävän koordinoinnin varmistamiseksi kansallisten hallinto- tai oikeusviranomaisten kanssa.

Jos sopimuksen mukaiset maksu- tai toimitusvelvoitteet keskeytetään 1 kohdan nojalla, kyseisen sopimuksen vastapuolten maksu- tai toimitusvelvoitteet on keskeytettävä samanpituiseksi ajaksi.

Maksu- tai toimitusvelvoite, joka olisi erääntynyt keskeyttämisjakson aikana, erääntyy välittömästi kyseisen jakson päätyttyä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaiset ilmoittavat viipymättä laitokselle tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetulle yhteisölle ja 83 artiklan 2 kohdan a–h alakohdassa tarkoitetuille viranomaisille siitä, että ne käyttävät tämän artiklan 1 kohdan mukaisia valtuuksia todettuaan 32 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, että laitos on lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuu, ja ennen kriisinratkaisupäätöksen tekemistä.

Kriisinratkaisuviranomaisen on 83 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuin tavoin julkaistava määräys tai instrumentti, jonka nojalla velvoitteet keskeytetään tämän artiklan mukaisesti, sekä keskeyttämisen ehdot ja kesto, tai varmistettava niiden julkaiseminen.

Tämän artiklan soveltaminen ei rajoita sellaisten, jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön sisältyvien säännösten soveltamista, joilla myönnetään valtuudet tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen laitosten ja yhteisöjen maksu- tai toimitusvelvoitteiden keskeyttämiseen ennen 32 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista toteamista, että nämä laitokset tai yhteisöt ovat lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuvat, tai sellaisten laitosten tai yhteisöjen maksu- tai toimitusvelvoitteiden keskeyttämiseen, jotka likvidoidaan tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, ja jotka ylittävät tässä artiklassa säädetyn soveltamisalan ja keston. Tällaisia valtuuksia käytetään noudattaen asiaankuuluvissa kansallisissa laeissa säädettyjä soveltamisalaa, kestoa ja edellytyksiä. Tässä artiklassa säädetyt edellytykset eivät vaikuta edellytyksiin, jotka liittyvät tällaisiin maksu- tai toimitusvelvoitteiden keskeyttämisvaltuuksiin.

10.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos kriisinratkaisuviranomainen käyttää laitokseen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettuun yhteisöön liittyviä maksu- tai toimitusvelvoitteiden keskeyttämisvaltuuksia tämän artiklan 1 kohdan nojalla, kriisinratkaisuviranomainen voi käyttää myös kyseisen keskeytyksen ajan valtuuksia, joilla se

rajoittaa yhtä pitkäksi ajaksi kyseisen laitoksen tai yhteisön vakuudellisia velkojia panemasta täytäntöön kyseisen laitoksen tai yhteisön mihin tahansa varoihin liittyviä vakuusoikeuksia, jolloin sovelletaan 70 artiklan 2, 3 ja 4 kohtaa; ja

keskeyttää yhtä pitkäksi ajaksi kyseisen laitoksen tai yhteisön kanssa tehdyn sopimuksen osapuolen purkamisoikeudet, jolloin sovelletaan 71 artiklan 2–8 kohtaa.

11.

Siinä tapauksessa, että kriisinratkaisuviranomainen on todettuaan 32 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, että laitos tai yhteisö on lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuu, käyttänyt tämän artiklan 1 tai 10 kohdan mukaisia maksu- tai toimitusvelvoitteiden keskeyttämisvaltuuksia, ja jos sen jälkeen on toteutettu kyseiseen laitokseen tai yhteisöön liittyvä kriisinratkaisutoimi, kriisinratkaisuviranomainen ei saa käyttää 69 artiklan 1 kohdan, 70 artiklan 1 kohdan tai 71 artiklan 1 kohdan mukaisia valtuuksiaan kyseisen laitoksen tai yhteisön suhteen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaiset käyttäessään kriisinratkaisuvälineitä ja -valtuuksia toteuttavat kaikki asianmukaiset toimenpiteet sen takaamiseksi, että kriisinratkaisutoimi toteutetaan seuraavia periaatteita noudattaen:

tappioista vastaavat ensin kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen osakkeenomistajat;

kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen velkojat vastaavat tappioista osakkeenomistajien jälkeen noudattaen tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn mukaista saamistensa ensisijaisuusjärjestystä, jollei tässä direktiivissä nimenomaisesti toisin säädetä;

kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen ylin hallintoelin ja toimiva johto vaihdetaan, lukuun ottamatta tapauksia, joissa katsotaan, että olosuhteiden mukaan koko ylimmän hallintoelimen ja toimivan johdon tai niiden osan jatkaminen tehtävässään on tarpeen kriisinratkaisutavoitteiden saavuttamiseksi;

kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen ylin hallintoelin ja toimiva johto antavat kaiken tarvittavan tuen kriisinratkaisutavoitteiden saavuttamiseksi;

luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt asetetaan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti siviili- ja rikosoikeudelliseen vastuuseen laitoksen kaatumisesta;

samaan luokkaan kuuluvia velkojia käsitellään yhdenmukaisella tavalla, jollei tässä direktiivissä muuten säädetä;

velkojille ei saa aiheutua suurempia tappioita kuin mitä niille olisi aiheutunut, jos laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö olisi likvidoitu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä 73–75 artiklassa määriteltyjen suojatoimien mukaisesti;

suojattujen talletusten suoja on täydellinen; ja

kriisinratkaisutoimi toteutetaan tässä direktiivissä määriteltyjen suojatoimien mukaisesti.

Jos laitos on konserniyhteisö, kriisinratkaisuviranomaisten on käytettävä kriisinratkaisuvälineitä ja -valtuuksia tavalla, joka minimoi muille konserniyhtiöille ja koko konsernille aiheutuvat vaikutukset sekä haittavaikutukset rahoitusvakauteen unionissa ja sen jäsenvaltioissa ja erityisesti maissa, joissa konserni toimii, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 31 artiklan soveltamista.

Jäsenvaltioiden on kriisinratkaisuvälineitä ja -valtuuksia käyttäessään soveltuvin osin varmistettava, että unionin valtiontukikehystä noudatetaan.

Jos laitokseen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettuun yhteisöön sovelletaan liiketoiminnan myyntiä, omaisuudenhoitoyhtiön käyttöä tai varojen erottelua, kyseisen laitoksen tai yhteisön katsotaan olevan konkurssimenettelyn tai muun samankaltaisen maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena neuvoston direktiivin 2001/23/EY ( 9 ) 5 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi.

Käyttäessään kriisinratkaisuvälineitä ja -kriisinratkaisuvaltuuksia kriisinratkaisuviranomaisten on tapauksen mukaan pidettävä työntekijöiden edustajat ajan tasalla ja kuultava heitä.

Kriisinratkaisuviranomaisten on käytettävä kriisinratkaisuvälineitä ja -valtuuksia siten, että se ei vaikuta työntekijöiden edustusta hallintoelimissä koskevien kansallisten säännösten tai käytäntöjen soveltamiseen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaiset voivat nimetä erityisjohtajan kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen johtoelimen tilalle. Kriisinratkaisuviranomaisten on julkistettava erityisjohtajan nimitys. Jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava, että erityisjohtajalla on pätevyys, tiedot ja taidot, joita hänen tehtäviensä hoitaminen edellyttää.

Erityisjohtajalla on oltava kaikki laitoksen osakkeenomistajien ja ylimmän hallintoelimen valtuudet. Erityisjohtaja voi kuitenkin käyttää näitä valtuuksia ainoastaan kriisinratkaisuviranomaisen valvonnan alaisena.

Erityisjohtajalla on lakisääteinen velvollisuus toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet 31 artiklassa tarkoitettujen kriisinratkaisutavoitteiden edistämiseksi ja toteuttaa kriisinratkaisutoimia kriisinratkaisuviranomaisen päätöksen mukaisesti. Tätä tehtävää on tarvittaessa pidettävä ensisijaisena suhteessa kaikkiin muihin laitoksen johdon yhtiöjärjestyksestä tai kansallisesta lainsäädännöstä johtuviin tehtäviin, jos ne ovat ristiriitaisia. Kyseisiin toimenpiteisiin voi kuulua pääoman korotus, laitoksen omistusrakenteen uudelleen järjestely tai rahoituksellisesti ja organisatorisesti vakaiden laitosten suorittamat ostot IV luvussa tarkoitettujen kriisinratkaisuvälineiden mukaisesti.

Kriisinratkaisuviranomaiset voivat asettaa rajoituksia erityisjohtajan toiminnalle tai vaatia, että tietyille erityisjohtajan toimille tarvitaan kriisinratkaisuviranomaisen ennalta antama suostumus. Kriisinratkaisuviranomaiset voivat erottaa erityisjohtajan milloin tahansa.

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että erityisjohtaja laatii nimittävälle kriisinratkaisuviranomaiselle kertomuksia laitoksen talous- ja rahoitustilanteesta sekä tehtäviänsä hoitamisen yhteydessä toteutetuista toimista kriisinratkaisuviranomaisen määräämin määrävälein sekä erityisjohtajan nimityskauden alussa ja lopussa.

Erityisjohtaja voidaan nimittää enintään vuoden pituiseksi kaudeksi. Kausi voidaan poikkeuksellisesti uusia, jos kriisinratkaisuviranomainen toteaa, että erityisjohtajan nimittämisen edellytykset täyttyvät edelleen.

Mikäli useampi kuin yksi kriisinratkaisuviranomainen aikoo nimetä erityisjohtajan konserniin kuuluville yhteisöille, niiden on harkittava, olisiko aiheellisempaa nimittää sama erityisjohtaja kaikille kyseisille yhteisöille, jotta olisi helpompaa ratkaista, miten kyseisten yhteisöjen taloudellinen vakaus voidaan palauttaa.

Kun kansallisessa lainsäädännössä säädetään maksukyvyttömyystilanteen johdon nimittämisestä, kyseinen johto voi muodostaa tässä artiklassa tarkoitetun poikkeustoimenpiteenä nimetyn johdon.

Ennen kriisinratkaisutoimen toteuttamista tai asiaankuuluvien ►M3 pääomainstrumenttien ja hyväksyttävien velkojen 59 artiklan mukaisten ◄ alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksien käyttämistä kriisinratkaisuviranomaisten on varmistettava, että laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön varojen ja velkojen varovaisen ja realistisen arvostuksen tekee henkilö, joka on riippumaton viranomaisista, myös kriisinratkaisuviranomaisesta, ja laitoksesta tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetusta yhteisöstä. Jollei tämän artiklan 13 kohdasta ja 85 artiklasta muuta johdu, arvostus on katsottava lopulliseksi, jos kaikkia tässä artiklassa säädettyjä vaatimuksia noudatetaan.

Jos 1 kohdan mukainen riippumaton arvostus ei ole mahdollinen, laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön varojen ja velkojen tilapäisen arvostuksen voivat tehdä kriisinratkaisuviranomaiset tämän artiklan 9 kohdan mukaisesti.

Arvostuksen tavoitteena on oltava sellaisen lähellä kaatumista olevan tai todennäköisesti kaatuvan laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön varojen ja velkojen arvon arvioiminen, joka täyttää 32 ja 33 artiklassa säädetyt kriisinratkaisun edellytykset.

Arvostuksen tarkoituksena on oltava:

auttaa tekemään perusteltu toteamus siitä, täyttyvätkö kriisinratkaisun edellytykset tai ►M3 pääomainstrumenttien ja hyväksyttävien velkojen 59 artiklan mukaisten ◄ alaskirjauksen tai muuntamisen edellytykset;

jos kriisinratkaisun edellytykset täyttyvät, auttaa tekemään perusteltu päätös laitosta tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettua yhteisöä koskevan asianmukaisen kriisinratkaisutoimen toteuttamisesta;

asianomaisten ►M3 pääomainstrumenttien ja hyväksyttävien velkojen 59 artiklan mukaisten ◄ alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia käytettäessä auttaa tekemään perusteltu päätös osakkeiden tai muiden omistusinstrumenttien mitätöimisen tai laimentamisen laajuudesta sekä kyseeseen tulevien ►M3 pääomainstrumenttien ja hyväksyttävien velkojen 59 artiklan mukaisten ◄ alaskirjauksen tai muuntamisen laajuudesta;

velkakirjojen arvon alaskirjausta käytettäessä auttaa tekemään perusteltu päätös ►M3 alentamiskelpoisten velkojen ◄ alaskirjauksen tai muuntamisen laajuudesta;

omaisuudenhoitoyhtiötä tai varojen erottelua käytettäessä auttaa tekemään perusteltu päätös siirrettävistä varoista, oikeuksista, veloista tai osakkeista tai muista omistusinstrumenteista sekä perusteltu päätös kriisinratkaisun kohteena olevalle laitokselle taikka tapauksen mukaan osakkeiden tai muiden omistusinstrumenttien omistajille maksettavan vastikkeen arvosta;

liiketoimintaa myytäessä auttaa tekemään perusteltu päätös siirrettävistä varoista, oikeuksista, veloista tai osakkeista tai muista omistusinstrumenteista sekä auttaa kriisinratkaisuviranomaista saamaan oikea käsitys siitä, mitkä ovat 38 artiklaa sovellettaessa käytettävät kaupalliset ehdot;

kaikissa tapauksissa varmistaa, että mahdolliset tappiot, jotka kohdistuvat laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön varoihin, otetaan kokonaisuudessaan huomioon sovellettaessa kriisinratkaisuvälineitä tai käytettäessä ►M3 pääomainstrumenttien ja hyväksyttävien velkojen 59 artiklan mukaisten ◄ alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia.

Unionin valtiontukikehyksen soveltamista rajoittamatta arvostuksen on soveltuvin osin perustuttava varovaisiin oletuksiin, mukaan lukien maksukyvyttömyysaste ja tappioiden laajuus. Arvostuksessa ei saa olettaa mitään mahdollista tulevaa poikkeuksellista julkista rahoitustukea tai keskuspankin epätavallisin vakuuksia, juoksuaikaa ja korkoa koskevin ehdoin antamaa maksuvalmiusapua laitokselle tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetulle yhteisölle siitä ajankohdasta alkaen, jona kriisinratkaisutoimi toteutetaan tai asianomaisten ►M3 pääomainstrumenttien ja hyväksyttävien velkojen 59 artiklan mukaisia ◄ alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia käytetään. Arvostuksessa on lisäksi otettava huomioon se, että jos kriisinratkaisuvälinettä käytetään,

kriisinratkaisuviranomainen ja mahdollinen 101 artiklan nojalla toimiva rahoitusjärjestely voivat saada korvauksen kaikista asianmukaisesti aiheutuneista kohtuullisista kustannuksista kriisinratkaisun kohteena olevalta laitokselta 37 artiklan 7 kohdan mukaisesti;

kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyssä voidaan periä korkoa tai maksuja kriisinratkaisun kohteena olevalle laitokselle myönnetyistä lainoista tai takauksista 101 artiklan mukaisesti.

Arvostusta on täydennettävä seuraavilla laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön kirjanpidosta saatavilla tiedoilla:

päivitetty tase ja selvitys laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön rahoitusasemasta;

analyysi ja arvio varojen kirjanpitoarvosta;

luettelo laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön kirjanpitoon merkityistä taseeseen kirjatuista tai taseen ulkopuolisista maksamattomista veloista sekä vastaavat luottotiedot ja tasot sovellettavan maksukyvyttömyyslainsäädännön mukaisessa saamisten ensisijaisuusjärjestyksessä.

Edellä olevan 4 kohdan e ja f alakohdassa tarkoitettujen päätösten perustelemiseksi voidaan 6 kohdan b alakohdassa mainittuja tietoja tarpeen mukaan täydentää analyysilla ja arviolla laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön varojen ja velkojen arvosta markkina-arvon perusteella.

Arvostuksessa on ilmoitettava velkojien jaottelu luokkiin sen mukaan, millä tasoilla ne ovat sovellettavan maksukyvyttömyyslainsäädännön mukaisessa saamisten ensisijaisuusjärjestyksessä, ja arvioitava kohtelu, joka kunkin osakkeenomistajien ja velkojien luokan olisi ennakoitu saavan, jos laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö olisi likvidoitu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä.

Tämä arvio ei saa vaikuttaa sen 74 artiklassa tarkoitetun periaatteen soveltamiseen, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan.

Jos kiireellisten olosuhteiden vuoksi ei ole mahdollista noudattaa 6 ja 8 kohdan vaatimuksia tai jos sovelletaan 2 kohtaa, on tehtävä tilapäinen arvostus. Tilapäisen arvostuksen on oltava 3 kohdan vaatimusten mukainen ja, siltä osin kuin kulloisissakin olosuhteissa on kohtuudella mahdollista, 1, 6 ja 8 kohdan vaatimusten mukainen.

Tässä kohdassa tarkoitettuun tilapäiseen arvostukseen on sisällyttävä puskuri lisätappioita varten sekä asianmukaiset perustelut.

10.

Arvostus, joka ei ole kaikkien tässä artiklassa säädettyjen vaatimusten mukainen, on katsottava tilapäiseksi, kunnes riippumaton henkilö on tehnyt arvostuksen, jossa on noudatettu täysin kaikkia tässä artiklassa säädettyjä vaatimuksia. Tämä jälkikäteen suoritettava lopullinen arvostus on tehtävä niin pian kuin se on käytännössä mahdollista. Se voidaan tehdä erillään 74 artiklassa tarkoitetusta arvostuksesta, tai sama riippumaton henkilö voi tehdä kummatkin arvostukset samanaikaisesti siten, että arvostukset kuitenkin ovat toisistaan erilliset.

11.

Jos jälkikäteen suoritettavassa lopullisessa arvostuksessa laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön varojen nettoarvo arvioidaan korkeammaksi kuin tilapäisessä arvostuksessa arvioitu 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun laitoksen tai yhteisön varojen nettoarvo, kriisinratkaisuviranomainen voi:

käyttää valtuuksiaan lisätä niiden velkojien tai kyseeseen tulevien pääomainstrumenttien omistajien saamisten arvoa, jotka on kirjattu alas velkakirjojen arvon alaskirjauksen yhteydessä;

määrätä omaisuudenhoitoyhtiön tai erillisen varainhoitoyhtiön suorittamaan uuden vastikemaksun varojen, oikeuksien tai velkojen osalta kriisinratkaisun kohteena olevalle laitokselle tai tapauksen mukaan osakkeiden tai omistusinstrumenttien osalta osakkeiden tai muiden omistusinstrumenttien omistajille.

12.

Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, 9 ja 10 kohdan mukaisesti tehty tilapäinen arvostus on kriisinratkaisuviranomaisille pätevä peruste toteuttaa kriisinratkaisutoimia, ottaa 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu lähellä kaatumista oleva laitos tai yhteisö määräysvaltaansa tai käyttää ►M3 pääomainstrumenttien ja hyväksyttävien velkojen 59 artiklan mukaisia ◄ alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia.

13.

Arvostuksen on oltava erottamaton osa päätöstä kriisinratkaisuvälineen soveltamisesta tai kriisinratkaisuvaltuuden käyttämisestä tai päätöstä ►M3 pääomainstrumenttien ja hyväksyttävien velkojen 59 artiklan mukaisten ◄ alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksien käyttämisestä. Arvostukseen ei voida hakea muutosta erikseen vaan ainoastaan yhdessä päätöksen kanssa 85 artiklan mukaisesti.

14.

EPV laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritellään tämän artiklan 1 kohdan sekä 74 artiklan soveltamiseksi olosuhteet, joissa henkilö on riippumaton kriisinratkaisuviranomaisesta ja laitoksesta tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetusta yhteisöstä.

15.

EPV voi laatia luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritellään seuraavat perusteet tämän artiklan 1, 3 ja 9 kohdan sekä 74 artiklan soveltamiseksi:

menetelmät, joita käytetään laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön varojen ja velkojen arvon arvioimiseen;

36 ja 74 artiklassa tarkoitettujen arvostusten pitäminen erillään.

menetelmät, joita käytetään, kun lasketaan puskuria lisätappioiden varalta ja sisällytetään se tilapäiseen arvostukseen.

16.

EPV toimittaa 14 kohdassa tarkoitetut teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 3 päivänä heinäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä 14 ja 15 kohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaisilla on tarvittavat valtuudet soveltaa kriisinratkaisuvälineitä laitokseen ja 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin, joka täyttää sovellettavat kriisinratkaisun edellytykset.

Jos kriisinratkaisuviranomainen päättää soveltaa kriisinratkaisuvälinettä johonkin laitokseen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettuun yhteisöön ja jos kriisinratkaisutoimi johtaisi velkojille lankeaviin tappioihin tai niiden saamisten muuntamiseen, kriisinratkaisuviranomaisen on käytettävä ►M3 pääomainstrumenttien ja hyväksyttävien velkojen ◄ alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia 59 artiklan mukaisesti viipymättä ennen kriisinratkaisuvälineen soveltamista tai yhtä aikaa sen kanssa.

Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetut kriisinratkaisuvälineet ovat seuraavat:

liiketoiminnan myynti;

omaisuudenhoitoyhtiön käyttö;

varojen erottelu;

velkakirjojen arvon alaskirjaus.

Jollei 5 kohdasta muuta johdu, kriisinratkaisuviranomaiset voivat soveltaa kriisinratkaisuvälineitä yksittäin tai minä tahansa yhdistelmänä.

Kriisinratkaisuviranomaiset voivat soveltaa varojen erottelua ainoastaan yhdessä toisen kriisinratkaisuvälineen kanssa.

Jos vain tämän artiklan 3 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitettuja kriisinratkaisuvälineitä käytetään, ja niitä käytetään siirtämään ainoastaan osa kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen varoista, oikeuksista tai veloista, jäljelle jäävä laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö, josta varat, oikeudet tai velat on siirretty, on likvidoitava tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä. Tämä likvidointi on tehtävä kohtuullisessa ajassa ottaen huomioon laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön mahdollinen tarve tarjota palveluja tai tukea 65 artiklan nojalla, jotta vastaanottaja pystyy suorittamaan siirron yhteydessä hankkimiaan toimintoja tai palveluja, ja mikä tahansa muu syy, jonka perusteella jäljelle jääneen laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön jatkaminen on tarpeen kriisinratkaisutavoitteiden saavuttamiseksi tai 34 artiklassa tarkoitettujen periaatteiden noudattamiseksi.

Kriisinratkaisuviranomainen ja mahdollinen 101 artiklan nojalla toimiva rahoitusjärjestely voivat saada korvauksen kaikista kohtuullisista kustannuksista, jotka ovat asianmukaisesti aiheutuneet kriisinratkaisuvälineiden tai -valtuuksien taikka julkishallinnon rahoitusvakausvälineiden käytöstä, jossakin tai joissakin seuraavista muodoista:

vähennyksenä kaikista vastikkeista, joita vastaanottaja on maksanut kriisinratkaisun kohteena olevalle laitokselle, tai mahdollisesti osakkeiden tai muiden omistusinstrumenttien omistajille;

kriisinratkaisun kohteena olevasta laitoksesta etuoikeutettuna velkojana; tai

omaisuudenhoitoyhtiön tai erillisen varainhoitoyhtiön lopettamisesta syntyneestä mahdollisesta tuotosta etuoikeutettuna velkojana.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallista maksukyvyttömyyslainsäädäntöä, joka koskee velkojia vahingoittavien oikeustointen pätemättömyyttä tai peräytymistä, ei sovelleta sellaisiin varoihin, oikeuksiin tai velkoihin, jotka siirretään kriisinratkaisun kohteena olevasta laitoksesta toiseen yksikköön kriisinratkaisuvälinettä tai -valtuutta taikka julkishallinnon rahoitusvakausvälineitä käyttämällä.

Jäsenvaltioita voivat antaa kriisinratkaisuviranomaisille lisävälineitä ja -valtuuksia, joita voidaan käyttää laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön täyttäessä kriisinratkaisun edellytykset, edellyttäen että:

kun niitä sovelletaan rajatylittävään konserniin, lisävaltuuksilla ei estetä tehokasta konsernin kriisinratkaisua; ja

ne ovat sopusoinnussa 31 ja 34 artiklassa tarkoitettujen kriisinratkaisutavoitteiden ja kriisinratkaisua koskevien yleisten periaatteiden kanssa.

10.

Erittäin epätavallisessa järjestelmäkriisitilanteessa kriisinratkaisuviranomainen voi hakea rahoitusta vaihtoehtoisista rahoituslähteistä 56–58 artiklassa säädettyjen julkisyhteisöjen vakausvälineiden avulla seuraavien edellytysten täyttyessä:

osakkeenomistajat ja muiden omistusinstrumenttien omistajat ja kyseeseen tulevien pääomainstrumenttien ja muiden ►M3 alentamiskelpoisten velkojen ◄ omistajat ovat alaskirjauksella, muuntamisella tai muulla tavoin suorittaneet rahoitusosuuden tappioiden kattamiseksi ja pääomapohjan vahvistamiseksi määrällä, joka on vähintään 8 prosenttia kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen velkojen kokonaismäärästä, omat varat mukaan luettuina, kriisinratkaisutoimen ajankohtana 36 artiklassa säädetyn arvostuksen mukaisesti mitattuna;

rahoituksen ehtona on unionin valtiontukikehyksen mukainen ennakkohyväksyntä tai lopullinen hyväksyntä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaisilla on valtuudet siirtää ostajalle, joka ei ole omaisuudenhoitoyhtiö,

kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen liikkeeseen laskemia osakkeita tai muita omistusinstrumentteja;

kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen kaikki tai mitkä tahansa varat, oikeudet tai velat;

Jollei tämän artiklan 8 ja 9 kohdasta sekä 85 artiklasta muuta johdu, ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu siirto on toteutettava ilman kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen osakkeenomistajien tai minkään muun kolmannen osapuolen kuin ostajan suostumusta ja noudattamatta muita kuin 39 artiklaan sisältyviä yhtiöoikeus- tai arvopaperilainsäädännössä asetettuja menettelyllisiä vaatimuksia.

Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettu siirto on tehtävä kaupallisin ehdoin olosuhteet huomioon ottaen ja unionin valtiontukikehyksen mukaisesti.

Tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti kriisinratkaisuviranomaisten on toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet, jotta siirto voidaan tehdä kaupallisin ehdoin, jotka vastaavat 36 artiklan mukaisesti tehtyä arvostusta olosuhteet huomioon ottaen.

Jollei 37 artiklan 7 kohdasta muuta johdu, kaikkien ostajan maksamien vastikkeiden on koiduttava seuraavien hyödyksi:

osakkeiden tai omistusinstrumenttien omistajat, jos liiketoiminnan myynti on tapahtunut siirtämällä kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen liikkeeseen laskemia osakkeita tai omistusinstrumentteja näiden osakkeiden tai instrumenttien haltijoilta ostajalle;

kriisinratkaisun kohteena oleva laitos, jos liiketoiminnan myynti on tapahtunut siirtämällä jotkin tai kaikki kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen varat tai velat ostajalle.

Myydessään liiketoimintaa kriisinratkaisuviranomainen voi käyttää siirtovaltuutta useammin kuin kerran, jotta kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen liikkeeseen laskemia osakkeita tai muita omistusinstrumentteja tai tapauksen mukaan kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen varoja, oikeuksia tai velkoja voidaan siirtää lisää.

Liiketoiminnan myynnin jälkeen kriisinratkaisuviranomaiset voivat ostajan suostumuksella käyttää siirtovaltuuksia ostajalle siirrettyihin varoihin, oikeuksiin tai velkoihin, jotta varoja, oikeuksia tai velkoja voidaan siirtää takaisin kriisinratkaisun kohteena olevaan laitokseen, taikka osakkeita tai muita omistusinstrumentteja takaisin niiden alkuperäisille omistajille, ja kriisinratkaisun kohteena olevalla laitoksella tai alkuperäisillä omistajilla on velvollisuus ottaa takaisin kaikki tällaiset varat, oikeudet tai velat taikka osakkeet tai muut omistusinstrumentit.

Ostajalla on oltava asianmukainen lupa suorittaa liiketoimintaa, jonka se hankkii, kun siirto tehdään 1 kohdan nojalla. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että lupahakemus käsitellään siirron yhteydessä kohtuullisessa ajassa.

Poiketen direktiivin 2013/36/EU 22–25 artiklasta, direktiivin 2013/36/EU 26 artiklan mukaisesta velvollisuudesta ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille, direktiivin 2014/65/EU 10 artiklan 3 kohdasta, 11 artiklan 1 ja 2 kohdasta ja 12 ja 13 artiklasta sekä viimeksi mainitun direktiivin 11 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusta koskevasta vaatimuksesta tapauksissa, joissa osakkeiden tai muiden omistusinstrumenttien siirto liiketoiminnan myynnissä johtaisi direktiivin 2013/36/EU 22 artiklan 1 kohdassa tai direktiivin 2014/65/EU 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kaltaisen määräosuuden hankkimiseen tai lisäämiseen laitoksessa, tuon laitoksen toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä kyseisissä artikloissa vaadittu arviointi ajoissa, jotta liiketoiminnan myynti ei viivästy ja jotta kriisinratkaisutoimella saavutetaan asiaankuuluvat kriisinratkaisutavoitteet.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos kyseisen laitoksen osalta toimivaltainen viranomainen ei ole saattanut päätökseen 8 kohdassa tarkoitettua arviointia, siitä päivästä lähtien, jona kriisinratkaisuviranomainen suorittaa osakkeiden tai muiden omistusinstrumenttien siirron liiketoiminnan myynnissä, sovelletaan seuraavia säännöksiä:

osakkeiden tai muiden omistusinstrumenttien siirrolla hankkijalle on välitön oikeusvaikutus;

arviointikautena ja f alakohdassa säädettynä luopumisaikana kyseisiin osakkeisiin tai muihin omistusinstrumentteihin liittyvä hankkijan äänioikeus on keskeytettävä ja osoitettava yksinomaan kriisinratkaisuviranomaiselle, joka ei ole millään tavoin velvollinen käyttämään näitä äänioikeuksia eikä minkäänlaisessa vastuussa näiden äänioikeuksien käyttämisestä tai käyttämättä jättämisestä;

arviointikautena ja f alakohdassa säädettynä luopumisaikana kyseisiin osakkeiden tai muiden omistusinstrumenttien siirtoihin ei sovelleta niitä seuraamuksia ja toimenpiteitä, joita sovelletaan rikottaessa direktiivin 2013/36/EU 66, 67 ja 68 artiklan mukaisia määräosuuden hankkimista tai sen luovuttamista koskevia vaatimuksia;

viipymättä sen jälkeen, kun toimivaltainen viranomainen on saattanut arvioinnin päätökseen, toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava kriisinratkaisuviranomaiselle ja hankkijalle kirjallisesti siitä, hyväksyykö toimivaltainen viranomainen osakkeiden tai muiden omistusinstrumenttien siirron hankkijalle vai vastustaako se sitä direktiivin 2013/36/EU 22 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

jos toimivaltainen viranomainen hyväksyy osakkeiden tai muiden omistusinstrumenttien siirron hankkijalle, kyseisiin osakkeisiin tai muihin omistusinstrumentteihin liittyvän äänioikeuden katsotaan kuuluvan täysimääräisesti hankkijalle välittömästi sen jälkeen, kun kriisinratkaisuviranomainen ja hankkija ovat vastaanottaneet hyväksymisilmoituksen toimivaltaiselta viranomaiselta;

jos toimivaltainen viranomainen vastustaa osakkeiden tai muiden omistusinstrumenttien siirtämistä hankkijalle,

b alakohdassa säädetty kyseisiin osakkeisiin tai muihin omistusinstrumentteihin liittyvä äänioikeus pysyy täysimääräisesti voimassa;

ii)

kriisinratkaisuviranomainen voi vaatia hankkijaa luopumaan kyseisistä osakkeista ja tai muista omistusinstrumenteista luopumisaikana, jonka kriisinratkaisuviranomainen on määrittänyt ottaen huomioon vallitsevat markkinaolosuhteet; ja

iii)

jos hankkija ei saata luopumista päätökseen kriisinratkaisuviranomaisen vahvistamana luopumisaikana, toimivaltainen viranomainen voi asettaa kriisinratkaisuviranomaisen suostumuksella hankkijalle seuraamuksia ja toimenpiteitä, joita sovelletaan rikottaessa direktiivin 2013/36/EU 66, 67 ja 68 artiklan mukaisia määräosuuden hankkimista tai sen luovuttamista koskevia vaatimuksia.

10.

Liiketoiminnan myynnin nojalla tehtyihin siirtoihin on sovellettava IV osaston VII luvussa tarkoitettuja suojatoimia.

11.

Direktiiveissä 2013/36/EU ja 2014/65/EU säädettyjen palvelujen tarjoamista toisessa jäsenvaltiossa koskevan oikeuden ja toiseen jäsenvaltioon sijoittautumista koskevan oikeuden käyttämiseksi ostajan katsotaan jatkavan kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen toimintaa ja se voi käyttää edelleen mitä tahansa kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen käyttämää oikeutta siirrettyjen varojen, oikeuksien tai velkojen suhteen.

12.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitettu ostaja voi käyttää edelleen oikeutta kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen maksu- ja selvitysjärjestelmien, arvopaperipörssien, sijoittajien korvausjärjestelmien ja talletussuojajärjestelmien jäsenyyteen ja käyttöön, jos ostaja täyttää säännösten mukaiset perusteet näihin järjestelmiin osallistumista koskevat jäsenyys- ja osallistumisvaatimukset.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on varmistettava, että:

13.

Kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen osakkeenomistajilla tai velkojilla ja muilla kolmansilla osapuolilla, joiden varoja, oikeuksia tai velkoja ei ole siirretty, ei ole minkäänlaisia oikeuksia siirrettyihin varoihin, oikeuksiin tai velkoihin nähden eikä näihin liittyviä oikeuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta IV osaston VII luvun soveltamista.

Jollei tämän artiklan 3 kohdasta muuta johdu, kriisinratkaisuviranomaisen on laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön liiketoimintaa myydessään markkinoitava kyseisen laitoksen sellaiset varat, oikeudet, velat, osakkeet tai muut omaisuusinstrumentit, jotka se aikoo siirtää, tai tehtävä järjestelyjä tällaista markkinointia varten. Yhdistellyt oikeudet, varat ja velat voidaan myydä erikseen.

Rajoittamatta unionin valtiontukikehyksen soveltamista soveltuvin osin on 1 kohdassa tarkoitetussa markkinoinnissa noudatettava seuraavia perusteita:

markkinointi tapahtuu mahdollisimman läpinäkyvästi eikä se saa olennaisesti vääristää kyseisen laitoksen niitä varoja, oikeuksia, velkoja, osakkeita tai muita omistusinstrumentteja, jotka viranomainen aikoo siirtää, ottaen huomioon olosuhteet ja erityisesti tarve säilyttää rahoitusvakaus;

markkinointi ei perusteettomasti suosi eikä syrji ketään mahdollista ostajaa;

markkinointiin ei liity minkäänlaista eturistiriitaa;

markkinointi ei tuota epäoikeudenmukaista etua mahdolliselle ostajalle;

markkinoinnissa otetaan huomioon tarve toteuttaa kriisinratkaisutoimi nopeasti;

markkinoinnissa pyritään mahdollisuuksien mukaan maksimoimaan sen kohteena olevien osakkeiden tai muiden omistusinstrumenttien, varojen, oikeuksien tai velkojen myyntihinta.

Jollei ensimmäisen alakohdan b alakohdasta muuta johdu, tässä kohdassa tarkoitetut periaatteet eivät estä kriisinratkaisuviranomaista ottamasta yhteyttä yksittäisiin mahdollisiin ostajiin.

Laitoksen tai tämän direktiivin 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön markkinoinnin julkistamista, jota tavanomaisesti edellytettäisiin asetuksen (EU) N:o 596/2014 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti, voidaan lykätä kyseisen asetuksen 17 artiklan 4 tai 5 kohdan mukaisesti.

Kriisinratkaisuviranomainen voi toteuttaa liiketoiminnan myynnin noudattamatta 1 kohdassa säädettyjä markkinointivaatimuksia, jos se katsoo, että kyseisten vaatimusten noudattaminen todennäköisesti heikentäisi yhden tai useamman kriisinratkaisutavoitteen saavuttamista, ja erityisesti, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

se katsoo, että kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen kaatumisesta tai todennäköisestä kaatumisesta aiheutuu merkittävä uhka rahoitusvakaudelle tai että se pahentaa tätä uhkaa; ja

se katsoo, että näiden vaatimusten noudattaminen todennäköisesti heikentäisi liiketoiminnan myynnin tuloksellisuutta pyrittäessä poistamaan mainittu uhka tai saavuttamaan 31 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu kriisinratkaisutavoite.

EPV antaa viimeistään 3 päivänä heinäkuuta 2015 asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi luonnokset, joissa määritellään 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetut merkittävän uhan aiheuttavat konkreettiset olosuhteet ja 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetut liiketoiminnan myynnin tuloksellisuuteen liittyvät tekijät.

Omaisuudenhoitoyhtiön käyttämiseksi ja ottaen huomioon tarve pitää yllä omaisuudenhoitoyhtiön kriittiset toiminnot jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaisilla on valtuudet siirtää omaisuudenhoitoyhtiöön

kriisinratkaisun kohteena olevan yhden tai useamman laitoksen liikkeeseen laskemat osakkeet tai muut omistusinstrumentit; tai

kriisinratkaisun kohteena olevan yhden tai useamman laitoksen kaikki tai mitkä tahansa varat, oikeudet tai velat.

Jollei 85 artiklasta muuta johdu, ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu siirto voidaan toteuttaa ilman kriisinratkaisun kohteena olevien laitosten osakkeenomistajien tai minkään muun kolmannen osapuolen kuin omaisuudenhoitoyhtiön suostumusta ja noudattamatta yhtiöoikeus- tai arvopaperilainsäädännössä asetettuja menettelyllisiä vaatimuksia.

Omaisuudenhoitoyhtiön on oltava oikeushenkilö, joka täyttää kaikki seuraavat vaatimukset:

sen omistaa kokonaan tai osittain yksi tai useampi viranomainen, joihin voi kuulua kriisinratkaisuviranomainen tai kriisinratkaisun rahoitusjärjestely, ja se kriisinratkaisuviranomaisen määräysvallassa;

se perustetaan kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen liikkeeseen laskemien kaikkien tai joidenkin osakkeiden tai muiden omistusinstrumenttien taikka kriisinratkaisun kohteena olevan yhden tai useamman laitoksen kaikkien tai joidenkin varojen, oikeuksien ja velkojen vastaanottamista ja hallussapitoa varten, jotta mahdollisuutta käyttää kriittisiä toimintoja ylläpidetään ja että laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö, sen varat, oikeudet tai velat voidaan myydä.

Velkakirjojen arvon alaskirjaus 43 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta syystä ei saa vaikuttaa kriisinratkaisuviranomaisen kykyyn käyttää määräysvaltaa omaisuudenhoitoyhtiössä.

Kriisinratkaisuviranomaisen on omaisuudenhoitoyhtiötä käyttäessään varmistettava, että omaisuudenhoitoyhtiölle siirrettyjen velkojen kokonaisarvo ei ylitä kriisinratkaisun kohteena olevasta laitoksesta siirrettyjen tai muista lähteistä peräisin olevien oikeuksien ja varojen kokonaisarvoa.

Jollei 37 artiklan 7 kohdasta muuta johdu, kaikkien omaisuudenhoitoyhtiön maksamien vastikkeiden on koiduttava seuraavien hyödyksi:

osakkeiden tai omistusinstrumenttien omistajat, jos siirto omaisuudenhoitoyhtiöön on tapahtunut siirtämällä kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen liikkeeseen laskemia osakkeita tai omistusinstrumentteja näiden osakkeiden tai instrumenttien haltijoilta omaisuudenhoitoyhtiölle;

kriisinratkaisun kohteena oleva laitos, jos siirto omaisuudenhoitoyhtiöön on tapahtunut siirtämällä jotkin tai kaikki kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen varat tai velat omaisuudenhoitoyhtiölle.

Käyttäessään omaisuudenhoitoyhtiötä kriisinratkaisuviranomainen voi käyttää siirtovaltuutta useammin kuin kerran, jotta kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen liikkeeseen laskemia osakkeita tai muita omistusinstrumentteja tai tapauksen mukaan kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen varoja, oikeuksia tai velkoja voidaan siirtää lisää.

Kriisinratkaisuviranomainen voi omaisuudenhoitoyhtiötä käytettyään:

siirtää oikeudet, varat ja velat omaisuudenhoitoyhtiöstä takaisin kriisinratkaisun kohteena olevaan laitokseen, taikka osakkeet tai muut omistusinstrumentit takaisin niiden alkuperäisille omistajille, ja kriisinratkaisun kohteena olevalla laitoksella tai alkuperäisillä omistajilla on velvollisuus ottaa takaisin kaikki tällaiset varat, oikeudet tai velat taikka osakkeet tai muut omistusinstrumentit, edellyttäen että 7 kohdassa säädetyt ehdot täyttyvät;

siirtää osakkeita tai muita omistusinstrumentteja taikka varoja, oikeuksia tai velkoja omaisuudenhoitoyhtiöstä kolmannelle osapuolelle.

Kriisinratkaisuviranomaiset saavat siirtää osakkeet tai muut omistusinstrumentit tai varat, oikeudet tai velat omaisuudenhoitoyhtiöstä takaisin seuraavissa tilanteissa:

mahdollisuus siirtää takaisin tietyt osakkeet tai muut omistusinstrumentit, varat, oikeudet tai velat mainitaan nimenomaisesti instrumentissa, jonka nojalla siirto on tehty;

kyseiset tietyt osakkeet tai muut omistusinstrumentit, varat, oikeudet tai velat eivät tosiasiassa kuulu niiden osakkeiden tai muiden omistusinstrumenttien, varojen, oikeuksien, tai velkojen luokkiin, jotka on määritelty instrumentissa, jonka nojalla siirto on tehty, tai täytä tällaisten osakkeiden tai muiden omistusinstrumenttien, varojen, oikeuksien tai velkojen siirtämiselle asetettuja ehtoja.

Tällainen takaisinsiirto voidaan tehdä kyseisessä instrumentissa kyseistä tarkoitusta varten määritellyssä määräajassa, ja sen on oltava mahdollisten muiden instrumentissa määriteltyjen ehtojen mukainen.

Siirtoihin toisaalta kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen tai osakkeiden tai muiden omistusinstrumenttien alkuperäisten omistajien ja toisaalta omaisuudenhoitoyhtiön välillä on sovellettava IV osaston VII luvussa tarkoitettuja suojatoimia.

Direktiiveissä 2013/36/EU tai 2014/65/EU säädettyjen palvelujen tarjoamista toisessa jäsenvaltiossa koskevan oikeuden ja toiseen jäsenvaltioon sijoittautumista koskevan oikeuden käyttämiseksi omaisuudenhoitoyhtiön katsotaan jatkavan kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen toimintaa ja se voi käyttää edelleen mitä tahansa kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen käyttämää oikeutta siirrettyjen varojen, oikeuksien tai velkojen suhteen.

Muilta osin kriisinratkaisuviranomaiset voivat vaatia, että omaisuudenhoitoyhtiön katsotaan jatkavan kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen toimintaa ja se pystyy käyttämään edelleen mitä tahansa kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen käyttämää oikeutta siirrettyjen varojen, oikeuksien tai velkojen suhteen.

10.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että omaisuudenhoitoyhtiö voi käyttää edelleen oikeutta kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen maksu- ja selvitysjärjestelmien, arvopaperipörssien, sijoittajien korvausjärjestelmien ja talletussuojajärjestelmien jäsenyyteen ja käyttöön, jos omaisuudenhoitoyhtiö täyttää säännösten mukaiset perusteet näihin järjestelmiin osallistumista koskevat jäsenyys- ja osallistumisvaatimukset.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on varmistettava, että

11.

Kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen osakkeenomistajilla tai velkojilla ja muilla kolmansilla osapuolilla, joiden varoja, oikeuksia tai velkoja ei ole siirretty omaisuudenhoitoyhtiölle, ei ole minkäänlaisia oikeuksia omaisuudenhoitoyhtiölle, sen ylimmälle hallintoelimelle tai sen toimivalle johdolle siirrettyihin varoihin, oikeuksiin tai velkoihin nähden eikä näihin liittyviä oikeuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta IV osaston VII luvun soveltamista.

12.

Omaisuudenhoitoyhtiön tavoitteisiin ei sisälly minkäänlaista velvoitetta tai vastuuta kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen osakkeenomistajiin tai velkojiin nähden, eivätkä ylin hallintoelin tai toimiva johto ole näille osakkeenomistajille tai velkojille vastuussa toimista, jotka ne toteuttavat tai jättävät toteuttamatta osana tehtäviensä suorittamista, jollei toimien toteuttamiseen tai toteuttamatta jättämiseen liity sellaista kansallisessa lainsäädännössä tarkoitettua törkeää huolimattomuutta tai vakavaa väärinkäytöstä, joka vaikuttaa suoraan näiden osakkeenomistajien tai velkojien oikeuksiin.

Jäsenvaltiot voivat kansallisten lakien mukaisesti rajoittaa lisää omaisuudenhoitoyhtiön ja sen ylimmän hallintoelimen tai toimivan johdon vastuuta näiden tehtäviään suorittaessaan toteuttamien tai toteuttamatta jättämien toimien osalta.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että omaisuudenhoitoyhtiön toiminnassa noudatetaan seuraavia vaatimuksia:

kriisinratkaisuviranomainen hyväksyy omaisuudenhoitoyhtiön perustamisasiakirjojen sisällön;

omaisuudenhoitoyhtiön omistusrakenteen mukaisesti kriisinratkaisuviranomainen nimittää tai hyväksyy omaisuudenhoitoyhtiön ylimmän hallintoelimen;

kriisinratkaisuviranomainen hyväksyy ylimmän hallintoelimen jäsenten palkat ja palkkiot sekä määrittelee heidän asianmukaiset vastuualueensa;

kriisinratkaisuviranomainen hyväksyy omaisuudenhoitoyhtiön strategian ja riskiprofiilin;

omaisuudenhoitoyhtiölle annetaan tapauksen mukaan toimilupa direktiivin 2013/36/EU tai 2014/65/EU nojalla, ja sillä on oltava sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukainen toimilupa suorittaa toimintoja tai palveluja, jotka se hankkii tämän direktiivin 63 artiklassa tarkoitetun siirron yhteydessä;

omaisuudenhoitoyhtiö täyttää tapauksen mukaan asetuksessa (EU) N:o 575/2013 sekä direktiiveissä 2013/36/EU ja 2014/65/EU asetetut vaatimukset, ja siihen sovelletaan mainituissa direktiiveissä säädettyä valvontaa;

omaisuudenhoitoyhtiön toiminnan on oltava unionin valtiontukikehyksen mukaista, ja kriisinratkaisuviranomainen voi määritellä tämän mukaisesti sen toiminnan rajoitukset.

Omaisuudenhoitoyhtiö voidaan perustaa ja sille voidaan antaa toimilupa noudattamatta direktiiviä 2013/36/EU tai direktiiviä 2014/65/EU sen toiminnan alkuvaiheessa sen estämättä, mitä ensimmäisen alakohdan e ja f alakohdassa tarkoitetuissa säännöksissä säädetään, ja kun se on kriisinratkaisutavoitteiden saavuttamisen kannalta tarpeen. Tätä varten kriisinratkaisuviranomaisen on toimitettava tämän mukainen pyyntö toimivaltaiselle viranomaiselle. Jos toimivaltainen viranomainen päättää antaa tällaisen toimiluvan, sen on ilmoitettava ajanjakso, jona omaisuudenhoitoyhtiö on vapautettu näiden direktiivien vaatimusten noudattamisesta.

Jollei unionin tai jäsenvaltioiden kilpailusääntöjen mukaisesti asetetuista rajoituksista muuta johdu, omaisuudenhoitoyhtiötä on johdettava pitäen silmällä sitä, että mahdollisuutta käyttää kriittisiä toimintoja ylläpidetään ja että laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö, sen varat, oikeudet tai velat voidaan myydä yhdelle tai useammalle yksityiseltä sektorilta tulevalle ostajalle asianmukaisissa olosuhteissa ja tämän artiklan 4 kohdassa tai tapauksen mukaan tämän artiklan 6 kohdassa määritellyssä määräajassa.

Kriisinratkaisuviranomaisen on päätettävä, että omaisuudenhoitoyhtiö ei enää ole 40 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu omaisuudenhoitoyhtiö, jos sitä koskee jokin seuraavista tilanteista:

omaisuudenhoitoyhtiö sulautuu toisen yhteisön kanssa;

omaisuudenhoitoyhtiö ei enää täytä 40 artiklan 2 kohdan vaatimuksia;

omaisuudenhoitoyhtiön kaikki tai lähes kaikki varat, oikeudet tai velat myydään kolmannelle osapuolelle;

jäljempänä 5 tai tapauksen mukaan 6 kohdassa täsmennetty määräaika päättyy.

omaisuudenhoitoyhtiön varat on kokonaan likvidoitu ja sen velat kokonaan suoritettu.

Tapauksissa, joissa kriisinratkaisuviranomainen pyrkii myymään omaisuudenhoitoyhtiön tai sen varat, oikeudet tai velat, jäsenvaltioiden on varmistettava, että omaisuudenhoitoyhtiö tai kyseiset varat tai velat markkinoidaan avoimella ja läpinäkyvällä tavalla ja ettei myynnissä olennaisesti vääristetä niitä tai perusteettomasti suosita eikä syrjitä mahdollisia ostajia.

Myynti on toteutettava kaupallisin ehdoin olosuhteet huomioon ottaen ja unionin valtiontukikehyksen mukaisesti.

Jos kyseeseen ei tule mikään 3 kohdan a, b, c ja e alakohdassa tarkoitetuista tilanteista, kriisinratkaisuviranomaisen on lopetettava omaisuudenhoitoyhtiön toiminta mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viimeistään kahden vuoden kuluttua päivästä, jona kriisinratkaisun kohteena olevasta laitoksesta on tehty viimeinen siirto omaisuudenhoitoyhtiötä käyttäen.

Kriisinratkaisuviranomainen voi pidentää 5 kohdassa tarkoitettua määräaikaa yhdellä tai useammalla yhden vuoden lisämääräajalla, jos

pidennyksellä tuetaan jotakin 3 kohdan a, b, c tai e alakohdassa tarkoitetuista lopputuloksista; tai

pidennys on tarpeen keskeisten pankki- tai rahoituspalvelujen jatkuvuuden takaamiseksi.

Kriisinratkaisuviranomaisen päätökset pidentää 5 kohdassa tarkoitettua määräaikaa on perusteltava, ja niihin on sisällyttävä määräajan pidentämiseen oikeuttava yksityiskohtainen tilannearvio muun muassa markkinaolosuhteista ja -näkymistä.

Jos omaisuudenhoitoyhtiön toiminta lopetetaan 3 kohdan c tai d alakohdassa mainituissa olosuhteissa, omaisuudenhoitoyhtiö on likvidoitava tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä.

Jollei 37 artiklan 7 kohdasta muuta johdu, omaisuudenhoitoyhtiön toiminnan lopettamisesta syntyneen mahdollisen tuoton on koiduttava omaisuudenhoitoyhtiön osakkeenomistajien hyödyksi.

Jos omaisuudenhoitoyhtiötä käytetään kriisinratkaisun kohteena olevan useamman kuin yhden laitoksen varojen ja velkojen siirtämiseen, 8 kohdassa tarkoitettu velvoite koskee kustakin kriisinratkaisun kohteena olevasta laitoksesta siirrettyjä varoja ja velkoja, ei itse omaisuudenhoitoyhtiötä.

Varojen erottelemiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaisilla on valtuudet siirtää kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen tai omaisuudenhoitoyhtiön varat, oikeudet tai velat yhteen tai useampaan erilliseen varainhoitoyhtiöön.

Varojen erottelun soveltamiseksi on erillisen varainhoitoyhtiön oltava oikeushenkilö, joka täyttää kaikki seuraavat vaatimukset:

se on perustettu kriisinratkaisun kohteena olevan yhden tai useamman laitoksen tai omaisuudenhoitoyhtiön kaikkien tai joidenkin varojen, oikeuksien ja velkojen vastaanottamista varten.

Erillisen varainhoitoyhtiön on hoidettava sille siirrettyjä varoja, jotta niiden arvo voidaan maksimoida mahdollisen myynnin tai hyvässä järjestyksessä tapahtuvan likvidaation yhteydessä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että erillisen varainhoitoyhtiön toiminnassa noudatetaan seuraavia säännöksiä:

kriisinratkaisuviranomainen hyväksyy erillisen varainhoitoyhtiön perustamisasiakirjojen sisällön;

erillisen varainhoitoyhtiön omistusrakenteen mukaisesti kriisinratkaisuviranomainen nimittää tai hyväksyy varainhoitoyhtiön ylimmän hallintoelimen;

kriisinratkaisuviranomainen hyväksyy ylimmän hallintoelimen jäsenten palkat ja palkkiot sekä määrittelee heidän asianmukaiset vastuualueensa;

kriisinratkaisuviranomainen hyväksyy erillisen varainhoitoyhtiön strategian ja riskiprofiilin.

Kriisinratkaisuviranomaiset saavat käyttää 1 kohdassa määriteltyjä varojen, oikeuksien tai velkojen siirtovaltuuksia ainoastaan, jos

tilanne kyseisten varojen markkinoilla on sellainen, että yksille tai useammille rahoitusmarkkinoille voisi aiheutua haittaa kyseisten varojen likvidoimisesta tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä;

siirto on tarpeen kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen tai omaisuudenhoitoyhtiön asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi; tai

siirto on tarpeen likvidaation yhteydessä saatavien tuottojen maksimoimiseksi.

Varojen, oikeuksien ja velkojen erottelua soveltaessaan kriisinratkaisuviranomaisten on 36 artiklassa vahvistettujen periaatteiden ja unionin valtiontukikehyksen mukaisesti määriteltävä vastike, jota vastaan varoja, oikeuksia ja velkoja siirretään erilliseen varainhoitoyhtiöön. Tämä kohta ei estä vastiketta saamasta nimellistä tai negatiivista arvoa.

Jollei 37 artiklan 7 kohdasta muuta johdu, kaikkien erillisen varainhoitoyhtiön suoraan kriisinratkaisun kohteena olevalta laitokselta hankkimien varojen, oikeuksien tai velkojen osalta maksamien vastikkeiden on koiduttava kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen hyödyksi. Vastike voidaan maksaa erillisen varainhoitoyhtiön liikkeeseen laskeman velan muodossa.

Jos on käytetty omaisuudenhoitoyhtiötä, erillinen varainhoitoyhtiö voi omaisuudenhoitoyhtiön käytön jälkeen hankkia omaisuudenhoitoyhtiöltä varoja, oikeuksia tai velkoja.

Kriisinratkaisuviranomaiset voivat siirtää varoja, oikeuksia tai velkoja kriisinratkaisun kohteena olevasta laitoksesta yhteen tai useampaan erilliseen varainhoitoyhtiöön useammin kuin kerran ja siirtää varat, oikeudet tai velat takaisin yhdestä tai useammasta erillisestä varainhoitoyhtiöstä kriisinratkaisun kohteena olevaan laitokseen, edellyttäen että 10 kohdassa määritellyt ehdot täyttyvät.

Kriisinratkaisun kohteena olevalla laitoksella on velvollisuus ottaa takaisin kaikki tällaiset varat, oikeudet tai velat.

10.

Kriisinratkaisuviranomaiset saavat siirtää oikeudet, varat tai velat takaisin erillisestä varainhoitoyhtiöstä kriisinratkaisun kohteena olevaan laitokseen vain, kun

mahdollisuus siirtää takaisin tietyt oikeudet, varat tai velat mainitaan nimenomaisesti instrumentissa, jonka nojalla siirto on tehty;

kyseiset tietyt oikeudet, varat tai velat eivät tosiasiassa kuulu niiden oikeuksien, varojen tai velkojen luokkiin, jotka on määritelty instrumentissa, jonka nojalla siirto on tehty, eivätkä täytä tällaisten oikeuksien, varojen ja velkojen siirrolle asetettuja ehtoja.

Kummassakin a ja b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa takaisinsiirto voidaan tehdä kyseisessä instrumentissa kyseistä tarkoitusta varten määritellyssä määräajassa, ja sen on oltava mahdollisten muiden ehtojen mukainen.

11.

Kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen ja erillisen varainhoitoyhtiön välillä tehtäviin siirtoihin on sovellettava IV osaston VII luvussa määriteltyjä omaisuuden osittaista siirtoa koskevia suojatoimia.

12.

Kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen osakkeenomistajilla tai velkojilla ja muilla kolmansilla osapuolilla, joiden varoja, oikeuksia tai velkoja ei ole siirretty erilliselle varainhoitoyhtiölle, ei ole minkäänlaisia oikeuksia erilliselle varainhoitoyhtiölle tai sen ylimmälle hallintoelimelle tai toimivalle johdolle siirrettyihin varoihin, oikeuksiin tai velkoihin nähden eikä näihin varoihin, oikeuksiin tai velkoihin liittyviä oikeuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta IV osaston VII luvun soveltamista.

13.

Erillisen varainhoitoyhtiön tavoitteisiin ei sisälly minkäänlaista velvoitetta tai vastuuta kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen osakkeenomistajiin tai velkojiin nähden, eivätkä ylin hallintoelin tai toimiva johto ole näille osakkeenomistajille tai velkojille vastuussa toimista, jotka ne toteuttavat tai jättävät toteuttamatta osana tehtäviensä suorittamista, jollei toimien toteuttamiseen tai toteuttamatta jättämiseen liity sellaista kansallisessa lainsäädännössä tarkoitettua törkeää huolimattomuutta tai vakavaa väärinkäytöstä, joka vaikuttaa suoraan näiden osakkeenomistajien tai velkojien oikeuksiin.

Jäsenvaltiot voivat kansallisten lakien mukaisesti rajoittaa erillisen varainhoitoyhtiön ja sen ylimmän hallintoelimen tai toimivan johdon vastuuta näiden tehtäviään suorittaessaan toteuttamien tai toteuttamatta jättämien toimien osalta.

14.

EPV antaa viimeistään 3 päivänä heinäkuuta 2015 asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeita, joiden avulla voidaan edistää valvonta- ja kriisinratkaisukäytäntöjen lähentämistä määrittämällä, milloin tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn mukaisesta varojen tai velkojen likvidaatiosta voisi tämän artiklan 5 kohdan mukaisesti aiheutua haittaa yksille tai useammille finanssimarkkinoille.

Velkakirjojen arvon alaskirjauksen toteuttamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaisilla on 63 artiklan 1 kohdassa määritellyt kriisinratkaisuvaltuudet.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaiset voivat soveltaa velkakirjojen arvon alaskirjausta 31 artiklassa määriteltyjen kriisinratkaisutavoitteiden saavuttamiseksi 34 artiklassa määriteltyjen kriisinratkaisun periaatteiden mukaisesti jotakin seuraavaa tarkoitusta varten:

kriisinratkaisun edellytykset täyttävän laitoksen tai tämän direktiivin 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön pääoman vahvistaminen riittävässä määrin, jotta voidaan palauttaa laitoksen kyky noudattaa toimiluvan ehtoja (siltä osin kuin kyseisiä ehtoja sovelletaan yhteisöön) ja suorittaa edelleen toiminnot, joita varten se on saanut toimiluvan direktiivin 2013/36/EU tai direktiivin 2014/65/EU nojalla jos kyseinen yhteisö on saanut toimiluvan näiden direktiivien nojalla, ja jotta voidaan säilyttää markkinoiden luottamus laitokseen tai yhteisöön riittävänä;

saamisten tai velkainstrumenttien pääoman muuntaminen omaksi pääomaksi tai vähentäminen silloin, kun ne siirretään:

omaisuudenhoitoyhtiöön, jotta omaisuudenhoitoyhtiölle olisi tarjottavana pääomaa; tai

ii)

sovellettaessa liiketoiminnan myyntiä tai varojen erottelua.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaiset saavat kirjata velkakirjojen arvon alas tämän artiklan 2 kohdan a alakohdassa mainittua tarkoitusta varten vain, jos yhdessä muiden asiaankuuluvien toimenpiteiden kanssa, mukaan lukien 52 artiklassa vaaditun liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelman mukaisesti toteutetut toimenpiteet, voidaan asiaankuuluvien kriisinratkaisutavoitteiden saavuttamisen lisäksi kohtuudella odottaa, että kyseisen laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön taloudellinen vakaus ja pitkän aikavälin elinkelpoisuus voidaan palauttaa.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaiset voivat soveltaa mitä tahansa 37 artiklan 3 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettua kriisinratkaisuvälinettä ja tämän artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua velkakirjojen arvon alaskirjausta, jos ensimmäisessä kohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaiset voivat soveltaa velkakirjojen arvon alaskirjausta kaikkiin laitoksiin tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d kohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin ottaen samalla kussakin tapauksessa huomioon kyseisen laitoksen tai yhteisön oikeudellisen muodon, tai muuttaa oikeudellista muotoa.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että velkakirjojen arvon alaskirjausta voidaan soveltaa laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön kaikkiin sellaisiin velkoihin, joita ei ole rajattu kyseisen välineen soveltamisalan ulkopuolelle tämän artiklan 2 tai 3 kohdan nojalla.

Kriisinratkaisuviranomaiset eivät saa käyttää alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia seuraaviin velkoihin riippumatta siitä, säännelläänkö niitä jonkin jäsenvaltion tai kolmannen maan lainsäädännössä:

suojatut talletukset;

vakuudelliset velat, mukaan lukien katetut joukkovelkakirjalainat ja suojaustarkoituksessa käytettyjen rahoitusinstrumenttien muodossa olevat velat, jotka muodostavat katepoolin erottamattoman osan ja jotka ovat kansallisen lainsäädännön mukaisesti samalla tavalla vakuudellisia kuin katetut joukkovelkakirjalainat;

velat, jotka aiheutuvat siitä, että laitoksen tai tämän direktiivin 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön hallussa on asiakkaan varoja tai asiakkaan rahaa, mukaan lukien direktiivin 2009/65/EY 1 artiklan 2 kohdassa määriteltyjen yhteissijoitusyritysten tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU ( 10 ) 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyjen vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen puolesta hallussa pidetyt varat tai hallussa pidetty raha, edellyttäen että asiakas on suojattu maksukyvyttömyyslainsäädännön nojalla;

velat, jotka aiheutuvat varainhoitosuhteesta laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön (varainhoitaja) ja toisen henkilön (edunsaaja) välillä edellyttäen, että edunsaaja on suojattu sovellettavan maksukyvyttömyys- tai siviililainsäädännön nojalla;

velat, joiden alkuperäinen maturiteetti on alle seitsemän päivää ja joiden edunsaajana on laitos, samaan konserniin kuuluvia yhteisöjä lukuun ottamatta;

▼M3

velat, joiden jäljellä oleva maturiteetti on alle seitsemän päivää ja joiden edunsaajina ovat direktiivin 98/26/EY mukaisesti nimetyt järjestelmät tai järjestelmien ylläpitäjät tai niiden osapuolet ja jotka aiheutuvat tällaiseen järjestelmään osallistumisesta tai joiden edunsaajina ovat asetuksen (EU) N:o 648/2012 14 artiklan mukaisesti unionissa toimiluvan saaneet keskusvastapuolet ja EAMV:n kyseisen asetuksen 25 artiklan nojalla tunnustamat kolmansien maiden keskusvastapuolet;

▼B

velat, joiden edunsaajana on jokin seuraavista:

työntekijä kertyneen palkan, eläke-etuuden tai muun kiinteän palkkion osalta, lukuun ottamatta palkkion muuttuvaa osaa, jota ei säännellä työehtosopimuksella;

ii)

kaupallinen velkoja, joka tarjoaa laitokselle tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetulle yhteisölle sen jokapäiväisen toiminnan kannalta kriittisiä tavaroita ja palveluja, poislukien rahoituspalvelut, mukaan lukien IT-palvelut, yleishyödylliset palvelut sekä tilojen vuokraus, huolto ja ylläpito;

iii)

vero- ja sosiaaliturvaviranomainen, edellyttäen että kyseiset velat ovat etuoikeutettuja sovellettavan lainsäädännön nojalla;

iv)

talletussuojajärjestelmät, jotka muodostuvat direktiivin 2014/49/EU mukaisesti maksettavista rahoitusosuuksista;

▼M3

velat, joiden edunsaajina ovat laitokset tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetut yhteisöt, jotka kuuluvat samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin mutta eivät itse ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, niiden maturiteeteista riippumatta, paitsi jos nämä velat ovat tavallisia vakuudettomia velkoja huonommassa asemassa asiaankuuluvan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jolla säännellään päivänä, jona tämä direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, sovellettavia tavanomaisia maksukyvyttömyysmenettelyjä; tapauksissa, joihin tätä poikkeusta sovelletaan, asianomaisen tytäryrityksen, joka ei ole kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö, kriisinratkaisuviranomaisen on arvioitava, onko 45 f artiklan 2 kohdan mukaisten erien määrä riittävä ensisijaisen kriisinratkaisustrategian täytäntöönpanon tukemiseen.

▼B

Ensimmäisen alakohdan g alakohdan i alakohtaa ei sovelleta direktiivin 2013/36/EU 92 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimivien palkkion muuttuvaan osaan.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki tiettyyn katettujen joukkovelkakirjalainojen katepooliin liittyvät vakuudeksi annetut varat säilyvät koskemattomina ja pidetään erillään ja riittävästi rahoitettuina. Tämä vaatimus ja ensimmäisen alakohdan b alakohta eivät estä kriisinratkaisuviranomaisia käyttämästä näitä valtuuksia tapauksen mukaan vakuudellisen velan tai sellaisen velan, jonka vakuudeksi on annettu pantti tai kiinnitys, siihen osaan, jota vakuutena käytettyjen varojen, pantin tai kiinnityksen tai muun vakuuden arvo ei riitä kattamaan.

Ensimmäisen alakohdan a alakohta ei estä kriisinratkaisuviranomaisia tapauksen mukaan käyttämästä näitä valtuuksia siihen osaan talletuksesta, joka ylittää direktiivin 2014/49/EU 6 artiklassa säädetyn tason.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaiset rajoittavat tämän direktiivin 17 artiklan 5 kohdan b alakohdan mukaisesti laitosten ja konsernien purkamismahdollisuuksien varmistamiseksi sitä, missä määrin muut laitoksen pitävät hallussaan tämän direktiivin ►M3 alentamiskelpoisia velkoja ◄ , lukuun ottamatta samaan konserniin kuuluvien yhteisöjen hallussa olevia velkoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU asiakasriskejä koskevia sääntöjä.

Poikkeuksellisissa tilanteissa velkakirjojen arvon alaskirjausta sovellettaessa kriisinratkaisuviranomainen voi rajata tai osittain rajata tietyt velat alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksien soveltamisalan ulkopuolelle, jos

kyseisen velan osalta velkakirjojen arvon alaskirjausta ei ole mahdollista suorittaa kohtuullisessa ajassa kriisinratkaisuviranomaisen vilpittömistä pyrkimyksistä huolimatta;

ulkopuolelle rajaaminen on ehdottoman välttämätöntä ja oikeasuhteista kriittisten toimintojen ja ydinliiketoiminta-alueiden jatkuvuuden varmistamiseksi niin, että säilytetään kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen kyky jatkaa keskeisiä toimintoja, palveluja ja transaktioita;

ulkopuolelle rajaaminen on ehdottoman välttämätöntä ja oikeasuhteista sellaisen laajan häiriöiden leviämisen välttämiseksi erityisesti luonnollisten henkilöiden sekä mikroyritysten ja pienten ja keskisuurten yritysten hallussa olevien suojakelpoisten talletusten osalta, joka haittaisi vakavasti rahoitusmarkkinoiden ja niiden perusrakenteiden toimintaa tavalla, josta voisi aiheutua vakavia häiriöitä jäsenvaltioiden tai unionin taloudelle; tai

velkakirjojen arvon alaskirjauksen soveltaminen näihin velkoihin johtaisi kyseisten velkojen arvon sellaiseen alentumiseen, että siitä muille velkojille koituvat tappiot olisivat suuremmat kuin jos kyseisiä velat rajattaisiin velkakirjojen alaskirjauksen ulkopuolelle.

Kriisinratkaisuviranomaisten on huolellisesti arvioitava, olisiko velat, joiden edunsaajina ovat laitokset tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetut yhteisöt, jotka kuuluvat samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin mutta eivät itse ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, ja joita ei ole rajattu alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksien soveltamisen ulkopuolelle tämän artiklan 2 kohdan h alakohdan nojalla, rajattava tai osittain rajattava soveltamisalan ulkopuolelle tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a–d alakohdan nojalla kriisinratkaisustrategian tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi.

Jos kriisinratkaisuviranomainen päättää rajata tai osittain rajata alentamiskelpoisen velan tai alentamiskelpoisten velkojen luokan soveltamisalan ulkopuolelle tämän kohdan nojalla, muihin alentamiskelpoisiin velkoihin sovellettavaa alaskirjaus- tai muuntamistasoa voidaan korottaa kyseisten ulkopuolelle rajaamisten ottamiseksi huomioon edellyttäen, että muihin alentamiskelpoisiin velkoihin sovellettava alaskirjaus- ja muuntamistaso on 34 artiklan 1 kohdan g alakohdassa esitetyn periaatteen mukainen.

Jos kriisinratkaisuviranomainen päättää rajata tai osittain rajata alentamiskelpoisen velan tai alentamiskelpoisten velkojen luokan soveltamisalan ulkopuolelle tämän artiklan nojalla ja tappioita, jotka olisivat langenneet näistä veloista, ei ole siirretty täysimääräisesti muille velkojille, kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyllä voidaan antaa kriisinratkaisun kohteena olevalle laitokselle rahoitusta, jotta se voi toteuttaa toisen tai molemmat seuraavista toimenpiteistä:

kattaa tappiot, joita ei ole katettu alentamiskelpoisilla veloilla, ja palauttaa kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen varojen nettoarvo nollaksi 46 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti;

ostaa kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen osakkeita tai muita omistusinstrumentteja tai pääomainstrumentteja laitoksen pääomapohjan vahvistamiseksi 46 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

Kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyllä parannetaan laitoksen tilannetta 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla ainoastaan, jos:

kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyn rahoitusosuus ei ylitä 5:tä prosenttia kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen velkojen kokonaismäärästä, omat varat mukaan luettuina, kriisinratkaisutoimen ajankohtana 36 artiklassa säädetyn arvostuksen mukaisesti mitattuna.

Edellä 4 kohdassa tarkoitetun kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyn rahoitusosuus voidaan rahoittaa:

kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyyn käytettävissä olevalla määrällä, joka on peritty laitoksilta ja unionissa toimivilta sivuliikkeiltä rahoitusosuuksina 100 artiklan 6 kohdan ja 103 artiklan mukaisesti;

määrällä, joka voidaan periä jälkikäteen suoritettavina rahoitusosuuksina 104 artiklan mukaisesti kolmen vuoden aikana; ja

vaihtoehtoisista rahoituslähteistä kerätyillä määrillä 105 artiklan mukaisesti, jos tämän kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut järjestelyt eivät riitä.

Poikkeuksellisissa tilanteissa kriisinratkaisuviranomainen voi pyrkiä saamaan lisärahoitusta vaihtoehtoisista rahoituslähteistä sen jälkeen, kun

edellä olevan 5 kohdan b alakohdassa säädetty 5 prosentin raja on saavutettu; ja

kaikki vakuudettomat, etuoikeudettomat velat, jotka eivät ole suojakelpoisia talletuksia, on kirjattu alas tai muunnettu täysimääräisesti.

Vaihtoehtoisesti tai sen lisäksi, jos ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyllä voidaan suorittaa rahoitusosuus varoista, jotka on peritty etukäteen suoritettavina rahoitusosuuksina 100 artiklan 6 kohdan ja 103 artiklan mukaisesti ja joita ei ole vielä käytetty.

Edellä olevan 5 kohdan a alakohdasta poiketen kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyllä voidaan antaa myös 4 kohdassa tarkoitettua rahoitusta edellyttäen, että:

edellä 5 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tappioiden kattamiseen ja pääomapohjan vahvistamiseen annettu rahoitus on määrältään vähintään 20 prosenttia asianomaisen laitoksen riskipainotetuista varoista;

asianomaisen jäsenvaltion kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyllä on 100 artiklan 6 kohdan ja 103 artiklan mukaisesti perittyinä, etukäteen suoritettavina rahoitusosuuksina (poislukien osuudet talletussuojajärjestelmään) käytettävissään määrä, joka on vähintään 3 prosenttia kaikkien tuon jäsenvaltion alueella toimiluvan saaneiden laitosten suojattujen talletusten määrästä; ja

asianomaisen laitoksen konsolidoidut varat ovat alle 900 miljardia euroa.

Edellä 3 kohdassa tarkoitettua harkintavaltaa harjoittaessaan kriisinratkaisuviranomaisten on otettava asianmukaisesti huomioon seuraavat seikat:

periaate, jonka mukaan tappioiden olisi langettava ensisijaisesti kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen osakkeenomistajien ja sen jälkeen yleensä velkojien maksettaviksi etuoikeusjärjestyksessä;

kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen kapasiteetti tappioiden kattamiseen, jos velka tai velkaluokka jätetään soveltamisalan ulkopuolelle; ja

tarve säilyttää riittävät varat kriisinratkaisun rahoitusta varten.

10.

Edellä olevan 3 kohdan mukaisia ulkopuolelle jättämisiä voidaan soveltaa joko velan jättämiseksi kokonaan alaskirjauksen ulkopuolelle tai kyseiseen velkaan sovellettavan alaskirjauksen laajuuden rajoittamiseksi.

11.

Siirretään komissiolle valta antaa 115 artiklan nojalla delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään olosuhteet, joissa ulkopuolelle jättäminen on tarpeen tämän artiklan 3 kohdassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.

12.

Kriisinratkaisuviranomaisen on ennen 3 kohdassa tarkoitetun, velan ulkopuolelle rajaamista koskevan harkintavallan käyttöä ilmoitettava asiasta komissiolle. Jos ulkopuolelle rajaaminen edellyttäisi rahoitusta kriisinratkaisun rahoitusjärjestelystä tai vaihtoehtoisesta rahoituslähteestä 4–8 kohdan nojalla, komissio voi 24 tunnin kuluessa tai kriisinratkaisuviranomaisen suostumuksella pidemmän ajan kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta kieltää ehdotetun ulkopuolelle rajaamisen tai vaatia siihen muutoksia, jos tässä artiklassa ja delegoiduissa säädöksissä vahvistetut vaatimukset eivät täyty, sisämarkkinoiden eheyden turvaamiseksi Tämä ei kuitenkaan vaikuta siihen, miten komissio soveltaa unionin valtiontukikehystä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sellaisten hyväksyttävien velkojen, jotka täyttävät kaikki asetuksen (EU) N:o 575/2013 72 a artiklassa, lukuun ottamatta kyseisen asetuksen 72 a artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 72 b artiklan 3–5 kohtaa, tarkoitetut vaatimukset, myyjä myy tällaisia velkoja direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 11 alakohdassa määritellylle yksityisasiakkaalle ainoastaan, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

myyjä on suorittanut soveltuvuustestin direktiivin 2014/65/EU 25 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

myyjä on a alakohdassa tarkoitetun testin perusteella varmistunut siitä, että tällaiset hyväksyttävät velat soveltuvat kyseiselle yksityisasiakkaalle;

myyjä dokumentoi direktiivin 2014/65/EU 25 artiklan 6 kohdan mukaisen soveltuvuuden.

Sen estämättä mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säätää, että ensimmäisen alakohdan a–c alakohdassa säädettyjä edellytyksiä sovelletaan muiden instrumenttien, jotka luetaan omiksi varoiksi tai alentamiskelpoisiksi veloiksi, myyjiin.

Jos 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja kyseisen yksityisasiakkaan rahoitusvälinesalkun arvo on ostohetkellä enintään 500 000 euroa, myyjän on varmistettava yksityisasiakkaan 3 kohdan mukaisesti toimittamien tietojen perusteella, että seuraavat kaksi edellytystä täyttyvät ostohetkellä:

yksityisasiakkaan 1 kohdassa tarkoitettuihin velkainstrumentteihin sijoittama kokonaismäärä ei ylitä kymmentä prosenttia kyseisen asiakkaan rahoitusvälinesalkun arvosta;

1 kohdassa tarkoitettuun yhteen tai useampaan velkainstrumenttiin alun perin sijoitettujen varojen määrä on vähintään 10 000 euroa.

Yksityisasiakkaan on annettava myyjälle tarkat tiedot rahoitusvälinesalkustaan, mukaan lukien mahdolliset sijoitukset 1 kohdassa tarkoitettuihin velkoihin.

Edellä olevia 2 ja 3 kohtaa sovellettaessa yksityisasiakkaan rahoitusvälinesalkkuun on sisällytettävä käteistalletukset ja rahoitusvälineet lukuun ottamatta mahdollisia vakuudeksi annettuja rahoitusvälineitä.

Tämän artiklan 1–4 kohdassa säädetyistä vaatimuksista poiketen jäsenvaltiot voivat asettaa 1 kohdassa tarkoitettujen velkojen vähimmäisnimellisarvoksi vähintään 50 000 euroa ottaen huomioon kyseisen jäsenvaltion markkinaolosuhteet ja -käytännöt sekä sen lainkäyttöalueen senhetkiset kuluttajansuojatoimenpiteet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2014/65/EU 25 artiklan soveltamista.

Jos 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen yhteisöjen, jotka ovat sijoittautuneet jäsenvaltioon ja joihin sovelletaan 45 e artiklassa tarkoitettua vaatimusta, kokonaisvarojen arvo on enintään 50 miljardia euroa, kyseinen jäsenvaltio voi tämän artiklan 1–5 kohdassa säädetyistä vaatimuksista poiketen soveltaa ainoastaan tämän artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä vaatimusta.

Jäsenvaltioiden ei edellytetä soveltavan tätä artiklaa 1 kohdassa tarkoitettuihin velkoihin, jotka on laskettu liikkeeseen ennen 28 päivää joulukuuta 2020.

Omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määrää koskeva vähimmäisvaatimus

Omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen soveltaminen ja laskeminen

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laitokset ja 1 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetut yhteisöt täyttävät jatkuvasti omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimukset tämän artiklan ja 45 a–45 i artiklan mukaisesti, jos näissä artikloissa sitä edellytetään.

Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus lasketaan tapauksen mukaan 45 c artiklan 3, 5 tai 7 kohdan mukaisesti omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määränä ja ilmaistaan prosenttiosuutena seuraavista:

tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun asianomaisen yhteisön kokonaisriskin määrä laskettuna asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti; ja

tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun asianomaisen yhteisön vastuiden kokonaismäärä laskettuna asetuksen (EU) N:o 575/2013 429 ja 429 a artiklan mukaisesti.

Asetuksen (EU) 2019/2033 65 artiklan 4 kohdan mukaisesti tämän direktiivin viittauksia asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklaan siltä osin kuin on kyse tämän direktiivin 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohdassa tarkoitettujen sijoituspalveluyritysten, jotka eivät ole asetuksen (EU) 2019/2033 1 artiklan 2 tai 5 kohdassa tarkoitettuja sijoituspalveluyrityksiä, omien varojen yksilöllisistä vaatimuksista pidetään viittauksina seuraavasti:

tämän direktiivin viittaukset asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan c alakohtaan siltä osin kuin on kyse kokonaispääomaosuutta koskevasta vaatimuksesta viittaavat asetuksen (EU) 2019/2033 11 artiklan 1 kohtaan;

tämän direktiivin viittaukset asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohtaan siltä osin kuin on kyse kokonaisriskin määrästä viittaavat asetuksen (EU) 2019/2033 11 artiklan 1 kohdan mukaiseen sovellettavaan vaatimukseen kerrottuna luvulla 12,5.

Direktiivin (EU) 2019/2034 65 artiklan mukaisesti tämän direktiivin viittauksia direktiivin 2013/36/EU 104 a artiklaan siltä osin kuin on kyse tämän direktiivin 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohdassa tarkoitettujen sijoituspalveluyritysten, jotka eivät ole asetuksen (EU) 2019/2033 1 artiklan 2 tai 5 kohdassa tarkoitettuja sijoituspalveluyrityksiä, omien varojen lisävaatimuksesta pidetään viittauksina direktiivin (EU) 2019/2034 40 artiklaan.

Vapautus omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevasta vähimmäisvaatimuksesta

Sen estämättä, mitä 45 artiklassa säädetään, kriisinratkaisuviranomaisten on vapautettava katetuilla joukkovelkakirjalainoilla rahoitetut kiinnitysluottolaitokset, jotka kansallisen lainsäädännön nojalla eivät saa ottaa vastaan talletuksia, 45 artiklan 1 kohdassa säädetystä vaatimuksesta, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

nämä laitokset likvidoidaan kansallisissa maksukyvyttömyysmenettelyissä tai muuntyyppisissä näitä laitoksia varten säädetyissä ja 38, 40 tai 42 artiklan mukaisesti täytäntöön pantavissa menettelyissä; ja

edellä a alakohdassa tarkoitetut menettelyt varmistavat, että näiden laitosten velkojat, mukaan lukien tapauksen mukaan katettujen joukkovelkakirjalainojen haltijat, kantavat tappioita siten, että kriisinratkaisutavoitteet täytetään.

Laitokset, jotka on vapautettu 45 artiklan 1 kohdassa vahvistetusta vaatimuksesta, eivät saa olla osa 45 e artiklan 1 kohdassa tarkoitettua konsolidointia.

Velat on sisällytettävä kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen omiin varoihin ja hyväksyttäviin velkoihin ainoastaan, jos ne täyttävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 seuraavissa artikloissa tarkoitetut edellytykset:

72 a artikla;

72 b artikla lukuun ottamatta 2 kohdan d alakohtaa; ja

72 c artikla.

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, silloin kun tässä direktiivissä viitataan asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 a tai 92 b artiklan vaatimuksiin, kyseisiä artikloita sovellettaessa hyväksyttävät velat koostuvat kyseisen asetuksen 72 k artiklassa määritellyistä ja kyseisen asetuksen toisen osan I osaston 5 a luvun mukaisesti määritetyistä hyväksyttävistä veloista.

Velat, jotka aiheutuvat velkainstrumenteista, jotka sisältävät kytkettyjä johdannaisia, kuten strukturoidut velkakirjat, ja jotka täyttävät 1 kohdan ensimmäisen alakohdan edellytykset, lukuun ottamatta asetuksen (EU) N:o 575/2013 72 a artiklan 2 kohdan l alakohtaa, on sisällytettävä omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määrään ainoastaan, jos toinen seuraavista edellytyksistä täyttyy:

velkainstrumentista aiheutuvasta velasta on liikkeeseen laskettaessa tiedossa pääoma, joka on kiinteä tai kasvava ja johon kytketyn johdannaisen piirteet eivät vaikuta, ja velkainstrumentista, mukaan lukien kytketty johdannainen, aiheutuvan velan kokonaismäärä voidaan määrittää päivittäin suhteessa sellaisen samankaltaisen instrumentin, johon ei kohdistu luottoriskiä, aktiivisiin likvideihin kahdensuuntaisiin markkinoihin asetuksen (EU) N:o 575/2013 104 ja 105 artiklan mukaisesti; tai

velkainstrumentti sisältää sopimusehdon, jossa täsmennetään, että vaateen arvo liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyysmenettelyn ja kriisinratkaisun yhteydessä on kiinteä tai kasvava eikä se ylitä alun perin maksettua velan määrää.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin velkainstrumentteihin, mukaan lukien niiden kytkettyihin johdannaisiin, ei tule soveltaa nettoutussopimusta eikä tällaisten instrumenttien arvostamiseen tule soveltaa 49 artiklan 3 kohtaa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut velat on sisällytettävä omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määrään ainoastaan siltä osin, kuin velka vastaa kyseisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettua pääomaa tai kyseisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettua kiinteää tai kasvavaa määrää.

Jos velat on laskenut liikkeeseen sellainen unioniin sijoittautunut tytäryritys jollekin sen nykyiselle osakkeenomistajalle, joka ei kuulu samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin, ja kun tämä tytäryritys kuuluu samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuin kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö, kyseiset velat sisällytetään kyseisen kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön omiin varoihin ja hyväksyttäviin velkoihin edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

velat on laskettu liikkeeseen 45 f artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti;

kyseisiin velkoihin liittyvien alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksien käyttäminen 59 tai 62 artiklan mukaisesti ei vaikuta kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön määräysvaltaan tytäryrityksessä;

kyseisten velkojen määrä ei ylitä määrää, joka on laskettu vähentämällä:

summa, joka on saatu laskemalla yhteen kriisinratkaisun kohteena olevalle yhteisölle liikkeeseen lasketut ja sen joko suoraan tai välillisesti muiden samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluvien yhteisöjen välityksellä ostamat velat sekä 45 f artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti liikkeeseen lasketut omat varat

ii)

45 f artiklan 1 kohdan mukaisesti vaaditusta määrästä.

Rajoittamatta 45 c artiklan 5 kohdan tai 45 d artiklan 1 kohdan a alakohdan vähimmäisvaatimuksen soveltamista kriisinratkaisuviranomaisten on varmistettava, että kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen, jotka ovat G-SII-laitoksia tai joihin sovelletaan 45 c artiklan 5 tai 6 kohtaa, on täytettävä omilla varoilla, etuoikeusasemaltaan huonommilla hyväksyttävillä instrumenteilla tai tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetuilla veloilla 45 e artiklassa tarkoitetun vaatimuksen osa, joka on yhtä kuin kahdeksan prosenttia velkojen kokonaismäärästä, omat varat mukaan luettuina. Kriisinratkaisuviranomainen voi sallia, että kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen, jotka ovat G-SII-laitoksia tai joihin sovelletaan 45 c artiklan 5 tai 6 kohtaa, on täytettävä omilla varoilla, etuoikeusasemaltaan huonommilla hyväksyttävillä instrumenteilla tai tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetuilla veloilla taso, joka on vähemmän kuin kahdeksan prosenttia velkojen kokonaismäärästä, omat varat mukaan luettuina, mutta enemmän kuin määrä, joka saadaan soveltamalla kaavaa (1-(X1/X2)) × 8 prosenttia velkojen kokonaismäärästä, omat varat mukaan luettuina, edellyttäen, että kaikki asetuksen (EU) N:o 575/2013 72 b artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, kun kyseisen asetuksen 72 b artiklan 3 kohdan nojalla mahdollinen vähennys huomioon ottaen:

X1 = 3,5 prosenttia asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti lasketusta kokonaisriskin määrästä; ja

X2 = summa, joka on 18 prosenttia asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 3 kohdan mukaisesti lasketusta kokonaisriskin määrästä ja yhteenlasketun puskurivaatimuksen määrä.

Jos tämän kohdan ensimmäisen alakohdan soveltaminen johtaa niiden kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen osalta, joihin sovelletaan 45 c artiklan 5 kohtaa, vaatimukseen, joka on suurempi kuin 27 prosenttia kokonaisriskin määrästä, kriisinratkaisuviranomaisen on asianomaisen kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön osalta rajattava 45 e artiklassa tarkoitettu vaatimuksen osa, joka on täytettävä omilla varoilla, etuoikeusasemaltaan huonommilla hyväksyttävillä instrumenteilla tai tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetuilla veloilla, määrään, joka on yhtä kuin 27 prosenttia kokonaisriskin määrästä, jos kriisinratkaisuviranomainen on arvioinut, että

Suorittaessaan toisessa alakohdassa tarkoitettua arviointia kriisinratkaisuviranomaisen on otettava myös huomioon asianomaisen kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön liiketoimintamalliin kohdistuvan suhteettoman vaikutuksen riski.

Tämän kohdan toista alakohtaa ei sovelleta niihin kriisinratkaisun kohteena oleviin yhteisöihin, joihin sovelletaan 45 c artiklan 6 kohtaa.

Kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen osalta, jotka eivät ole G-SII-laitoksia eivätkä kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, joihin sovelletaan 45 c artiklan 5 tai 6 kohtaa, kriisinratkaisuviranomainen voi päättää, että 45 e artiklassa tarkoitetun vaatimuksen osa, joka on enintään kahdeksan prosenttia yhteisön velkojen kokonaismäärästä, omat varat mukaan luettuina, tai 7 kohdassa tarkoitettua kaavaa soveltaen saatu määrä, sen mukaan kumpi on suurempi, on täytettävä omilla varoilla, etuoikeusasemaltaan huonommilla hyväksyttävillä instrumenteilla tai tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetuilla veloilla, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilla muilla kuin etuoikeudeltaan huonommilla veloilla on maksukyvyttömyyttä koskevassa kansallisessa ensisijaisuusjärjestyksessä sama asema kuin tietyillä veloilla, jotka on rajattu alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien soveltamisalan ulkopuolelle 44 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisesti;

on olemassa riski, että alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien suunniteltu soveltaminen muihin kuin etuoikeudeltaan huonompiin velkoihin, joita ei ole rajattu alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien soveltamisalan ulkopuolelle 44 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisesti, aiheuttaa tällaisista veloista syntyvien saamisten velkojille suurempia tappioita kuin niille aiheutuisi tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn mukaisessa likvidaatiossa;

omien varojen ja muiden etuoikeudeltaan huonompien velkojen määrä ei ylitä määrää, joka on tarpeen sen varmistamiseksi, ettei b alakohdassa tarkoitetuille velkojille aiheudu suurempia tappioita kuin niille olisi aiheutunut tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn mukaisessa likvidaatiossa.

Jos kriisinratkaisuviranomainen toteaa, että velkaluokassa, johon kuuluu hyväksyttäviä velkoja, sellaisten velkojen määrä, jotka rajataan tai kohtuullisen todennäköisesti rajataan alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien soveltamisalan ulkopuolelle 44 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisesti, on yli kymmenen prosenttia kyseisen luokan kokonaismäärästä, kriisinratkaisuviranomaisen on arvioitava tämän kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettua riskiä.

Sovellettaessa 4, 5 ja 7 kohtaa johdannaisvelat on luettava mukaan velkojen kokonaismäärään siten, että vastapuolen nettoutusoikeudet tunnustetaan täysimääräisesti.

Kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön omat varat, joita käytetään yhteenlasketun puskurivaatimuksen noudattamiseksi, on hyväksyttävä 4, 5 ja 7 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten noudattamiseen.

Kriisinratkaisuviranomainen voi tämän artiklan 4 kohdasta poiketen päättää, että kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen, jotka ovat G-SII-laitoksia tai joihin sovelletaan tämän direktiivin 45 c artiklan 5 tai 6 kohtaa, on täytettävä tämän direktiivin 45 e artiklassa tarkoitettu vaatimus omilla varoilla, etuoikeusasemaltaan huonommilla hyväksyttävillä instrumenteilla tai tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetuilla veloilla, siinä määrin kuin näiden omien varojen, instrumenttien ja velkojen, jotka johtuvat kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön velvoitteesta noudattaa yhteenlaskettua puskurivaatimusta, asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 a artiklassa ja tämän direktiivin 45 c artiklan 5 kohdassa ja 45 e artiklassa tarkoitettuja vaatimuksia, kyseisten omien varojen, instrumenttien ja velkojen summa ei ylitä korkeampaa seuraavista:

kahdeksan prosenttia yhteisön velkojen kokonaismäärästä, omat varat mukaan luettuina; tai

kaavan A × 2 + B × 2 + C soveltamisesta saatava määrä, kun A, B ja C ovat seuraavat:

A = asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetusta vaatimuksesta tuloksena oleva määrä;

B = direktiivin 2013/36/EU 104 a artiklassa tarkoitetusta vaatimuksesta tuloksena oleva määrä;

C = yhteenlasketusta puskurivaatimuksesta tuloksena oleva määrä.

Kriisinratkaisuviranomaiset voivat käyttää tämän artiklan 7 kohdassa tarkoitettuja valtuuksia kriisinratkaisun kohteena oleviin yhteisöihin, jotka ovat G-SII-laitoksia tai joihin sovelletaan 45 c artiklan 5 tai 6 kohtaa ja jotka täyttävät yhden tämän kohdan toisessa alakohdassa säädetyistä edellytyksistä, enintään 30 prosentille kaikista niistä kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen määrästä, jotka ovat G-SII-laitoksia tai joihin sovelletaan 45 c artiklan 5 tai 6 kohtaa ja joille kriisinratkaisuviranomainen määrittää 45 e artiklassa tarkoitetun vaatimuksen.

Ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettujen prosenttilukujen soveltamiseksi kriisinratkaisuviranomaisen on pyöristettävä laskelman tulos lähimpään kokonaislukuun.

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun prosenttiosuuden tasolle, joka on korkeampi kuin 30 prosenttia, ottaen huomioon kansallisen pankkialansa erityispiirteet, mukaan lukien erityisesti sellaisten kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen määrän, jotka ovat G-SII-laitoksia tai joihin sovelletaan 45 c artiklan 5 tai 6 kohtaa ja joille kriisinratkaisuviranomainen määrittää 45 e artiklassa tarkoitetun vaatimuksen.

Kriisinratkaisuviranomaisen on tehtävä toimivaltaista viranomaista kuultuaan 5 tai 7 kohdassa tarkoitetut päätökset.

Kyseisiä päätöksiä tehdessään kriisinratkaisuviranomaisen on otettava huomioon myös

Omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen määrittäminen

Kriisinratkaisuviranomaisen on toimivaltaista viranomaista kuultuaan määritettävä 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus seuraavien kriteerien perusteella:

tarve varmistaa, että kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin kriisi voidaan ratkaista soveltamalla kriisinratkaisun kohteena olevaan yhteisöön kriisinratkaisuvälineitä, tarvittaessa myös velan arvon alentamista, siten, että kriisinratkaisutavoitteet täytetään;

tarve varmistaa, että kriisinratkaisun kohteena olevalla yhteisöllä ja sen tytäryrityksillä, jotka ovat laitoksia tai 1 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettuja yhteisöjä mutta eivät kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, on tarvittaessa riittävästi omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja sen varmistamiseksi, että jos niihin sovellettaisiin velan arvon alentamista tai alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia, tappiot voitaisiin kattaa ja asiaankuuluvien yhteisöjen kokonaispääomaosuuden ja tapauksen mukaan vähimmäisomavaraisuusasteen osalta voitaisiin palata tasolle, jolla ne kykenisivät edelleen täyttämään toimiluvalle asetetut ehdot ja suorittamaan toiminnot, joita varten niille on myönnetty toimilupa direktiivin 2013/36/EU tai direktiivin 2014/65/EU nojalla;

tarve varmistaa, että jos kriisinratkaisusuunnitelmassa ennakoidaan mahdollisuutta jättää hyväksyttävien velkojen tiettyjä luokkia tämän direktiivin 44 artiklan 3 kohdan mukaisen velan arvon alentamisen ulkopuolelle tai siirtää ne vastaanottajalle täysimääräisesti osittaisella siirrolla, kriisinratkaisun kohteena olevalla yhteisöllä on riittävästi omia varoja ja muita hyväksyttäviä velkoja tappioiden kattamiseksi ja kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kokonaispääomaosuuden ja tapauksen mukaan vähimmäisomavaraisuusasteen palauttamiseksi tasolle, jolla se kykenisi edelleen täyttämään toimiluvalle asetetut ehdot ja suorittamaan toiminnot, joita varten sille on myönnetty toimilupa direktiivin 2013/36/EU tai direktiivin 2014/65/EU nojalla;

yhteisön koko, liiketoimintamalli, rahoitusmalli ja riskiprofiili;

se, missä määrin yhteisön kaatuminen haittaisi rahoitusvakautta, mukaan lukien jos häiriöt leviäisivät muihin laitoksiin tai yhteisöihin sen vuoksi, että yhteisöllä on sidonnaisuuksia kyseisiin muihin laitoksiin tai yhteisöihin tai muuhun rahoitusjärjestelmään.

Jos kriisinratkaisusuunnitelmassa edellytetään, että kriisinratkaisutoimia on toteutettava tai että asiaankuuluviin pääomainstrumentteihin ja hyväksyttäviin velkoihin kohdistuvia alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia on 59 artiklan mukaisesti käytettävä, 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun asianmukaisen kriisinratkaisuskenaarion mukaisesti 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vaatimuksen on vastattava määrää, joka on riittävä sen varmistamiseksi, että

tappiot, joita yhteisölle odotetaan aiheutuvan, katetaan täysimääräisesti, jäljempänä ’tappioiden kattaminen’;

kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön ja sen tytäryritysten, jotka ovat laitoksia tai 1 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettuja yhteisöjä mutta eivät kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, pääomapohja vahvistetaan tasolle, joka on tarpeen, jotta ne kykenevät edelleen täyttämään toimiluvalle asetetut ehdot ja jatkamaan toimintoja, joita varten niille on myönnetty toimilupa direktiivin 2013/36/EU, direktiivin 2014/65/EU tai muun vastaavan säädöksen nojalla, tietyn ajanjakson ajan, joka ei ole pidempi kuin yksi vuosi, jäljempänä ’pääomapohjan vahvistaminen’.

Jos kriisinratkaisusuunnitelmassa edellytetään, että yhteisö on likvidoitava tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä tai muissa vastaavissa kansallisissa menettelyissä, kriisinratkaisuviranomaisen on arvioitava, onko perusteltua rajoittaa 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus kyseisen yhteisön osalta niin, että se ei ylitä määrää, joka on riittävä kattamaan tappiot ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti.

Kriisinratkaisuviranomaisen arvioinnissa on erityisesti arvioitava toisessa alakohdassa tarkoitettua rajoitusta sen suhteen, mikä on sen mahdollinen vaikutus rahoitusvakauteen ja rahoitusjärjestelmää koskevien häiriöiden leviämisen riskiin.

Kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen osalta 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun määrän on oltava seuraava:

laskettaessa 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vaatimusta 45 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, seuraavien summa:

kriisinratkaisussa katettavien tappioiden määrä, joka vastaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja direktiivin 2013/36/EU 104 a artiklassa tarkoitettuja, kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä koskevia vaatimuksia kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin konsolidoidulla tasolla; ja

ii)

pääomapohjan vahvistamiseen tarvittava määrä, joka mahdollistaa sen, että kriisinratkaisun jälkeinen kriisinratkaisun kohteena ollut konserni voi jälleen täyttää asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun kokonaispääomaosuutta koskevan vaatimuksensa ja direktiivin 2013/36/EU 104 a artiklassa tarkoitetun vaatimuksensa kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin konsolidoidulla tasolla ensisijaisen kriisinratkaisustrategian toteuttamisen jälkeen; ja

laskettaessa 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vaatimusta 45 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti, seuraavien summa:

kriisinratkaisussa katettavien tappioiden määrä, joka vastaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettua kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön vähimmäisomavaraisuusastetta koskevaa vaatimusta kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin konsolidoidulla tasolla; ja

ii)

pääomapohjan vahvistamiseen tarvittava määrä, joka mahdollistaa sen, että kriisinratkaisun jälkeinen kriisinratkaisun kohteena oleva konserni voi jälleen täyttää asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun vähimmäisomavaraisuusastetta koskevan vaatimuksen kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin konsolidoidulla tasolla ensisijaisen kriisinratkaisustrategian toteuttamisen jälkeen.

Sovellettaessa 45 artiklan 2 kohdan a alakohtaa 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus on ilmaistava prosenttilukuna, joka saadaan jakamalla tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti laskettu määrä kokonaisriskin määrällä.

Sovellettaessa 45 artiklan 2 kohdan b alakohtaa 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus on ilmaistava prosenttilukuna, joka saadaan jakamalla tämän kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaisesti laskettu määrä vastuiden kokonaismäärällä.

Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa säädettyä yksittäistä vaatimusta määrittäessään kriisinratkaisuviranomaisen on otettava huomioon 37 artiklan 10 kohdassa sekä 44 artiklan 5 ja 8 kohdassa tarkoitetut vaatimukset.

Edellisissä alakohdissa tarkoitettuja pääomapohjan vahvistamista koskevia määriä määrittäessään kriisinratkaisuviranomaisen on:

Kriisinratkaisuviranomaisen on voitava korottaa ensimmäisen alakohdan a alakohdan ii alakohdassa säädettyä vaatimusta asianmukaisella tarvittavalla määrällä sen varmistamiseksi, että yhteisö pystyy säilyttämään kriisinratkaisun jälkeen markkinoiden riittävän luottamuksen tietyn ajanjakson ajan, joka ei ole vuotta pidempi.

Tämän kohdan kuudetta alakohtaa sovellettaessa kyseisessä alakohdassa tarkoitettu määrä vahvistetaan samalle tasolle kuin kriisinratkaisuvälineiden soveltamisen jälkeen sovellettava yhteenlaskettu puskurivaatimus, vähennettynä direktiivin 2013/36/EU 128 artiklan 6 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla määrällä.

Tämän kohdan kuudennessa alakohdassa tarkoitettua määrää on tarkistettava alaspäin, jos kriisinratkaisuviranomainen toimivaltaista viranomaista kuultuaan toteaa olevan mahdollista ja uskottavaa, että pienempi määrä riittäisi säilyttämään markkinoiden luottamuksen ja varmistamaan, että laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettu yhteisö pystyy jatkamaan kriittisten taloudellisten toimintojensa suorittamista ja hankkimaan rahoitusta turvautumatta muuhun poikkeukselliseen julkiseen rahoitustukeen kuin kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyistä saataviin rahoitusosuuksiin 44 artiklan 5 ja 8 kohdan ja 101 artiklan 2 kohdan mukaisesti kriisinratkaisustrategian täytäntöönpanon jälkeen. Kyseistä määrää on tarkistettava ylöspäin, jos kriisinratkaisuviranomainen toimivaltaista viranomaista kuultuaan toteaa, että korkeampi määrä on tarpeen markkinoiden riittävän luottamuksen säilyttämiseksi ja sen varmistamiseksi, että laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettu yhteisö pystyy jatkamaan kriittisten taloudellisten toimintojensa suorittamista ja hankkimaan rahoitusta turvautumatta muuhun poikkeukselliseen julkiseen rahoitustukeen kuin kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyistä saataviin rahoitusosuuksiin 44 artiklan 5 ja 8 kohdan sekä 101 artiklan 2 kohdan mukaisesti tietyn ajanjakson ajan, joka ei ole vuotta pidempi.

EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään menetelmät, joita kriisinratkaisuviranomaisten on käytettävä, kun ne arvioivat kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä koskevaa direktiivin 2013/36/EU 104 a artiklassa tarkoitettua vaatimusta ja yhteenlaskettua puskurivaatimusta kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin konsolidoidulla tasolla, jos kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin ei sovelleta mainitun direktiivin nojalla kyseisiä vaatimuksia.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä joulukuuta 2019.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Niiden kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen osalta, joihin ei sovelleta asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 a artiklaa ja jotka kuuluvat kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin, jonka kokonaisvarat ovat yli 100 miljardia euroa, tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetun vaatimustason on oltava vähintään:

13,5 prosenttia, kun se lasketaan 45 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti; ja

5 prosenttia, kun se lasketaan 45 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

Poiketen siitä, mitä 45 b artiklassa säädetään, tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen on täytettävä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu vaatimustaso, joka on yhtä kuin 13,5 prosenttia, kun se lasketaan 45 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, ja yhtä kuin 5 prosenttia, kun se lasketaan 45 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti, omilla varoilla, etuoikeusasemaltaan huonommilla hyväksyttävillä instrumenteilla tai tämän direktiivin 45 b artiklan 3 kohdassa tarkoitetuilla veloilla.

Kriisinratkaisuviranomainen voi toimivaltaista viranomaista kuultuaan päättää soveltaa tämän artiklan 5 kohdassa säädettyjä vaatimuksia kriisinratkaisun kohteena olevaan yhteisöön, johon ei sovelleta asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 a artiklaa ja joka kuuluu kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin, jonka kokonaisvarat ovat alle 100 miljardia euroa, ja jonka kriisinratkaisuviranomainen on arvioinut aiheuttavan kohtuullisen todennäköisesti järjestelmäriskin kaatuessaan.

Kriisinratkaisuviranomaisen on tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua päätöstä tehdessään otettava huomioon

Jos päätöstä ei tehdä tämän kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla, se ei vaikuta mahdollisiin 45 b artiklan 5 kohdan nojalla tehtyihin päätöksiin.

Sellaisten yhteisöjen osalta, jotka eivät itse ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun määrän on oltava seuraava:

laskettaessa 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vaatimusta 45 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, seuraavien summa:

yhteisön katettavien tappioiden määrä, joka vastaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja direktiivin 2013/36/EU 104 a artiklassa tarkoitettuja vaatimuksia; ja

ii)

pääomapohjan vahvistamiseen tarvittava määrä, joka mahdollistaa sen, että yhteisö voi jälleen täyttää asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun kokonaispääomaosuutta koskevan vaatimuksensa ja direktiivin 2013/36/EU 104 a artiklassa tarkoitetun vaatimuksensa sen jälkeen, kun kyseeseen tulevien pääomainstrumenttien ja hyväksyttävien velkojen alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia on käytetty tämän direktiivin 59 artiklan mukaisesti tai kun kriisinratkaisun kohteena oleva konserni on purettu; ja

laskettaessa 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vaatimusta 45 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti, seuraavien summa:

katettavien tappioiden määrä, joka vastaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettua yhteisön vähimmäisomavaraisuusastetta koskevaa vaatimusta; ja

ii)

pääomapohjan vahvistamiseen tarvittava määrä, joka mahdollistaa sen, että yhteisö voi jälleen täyttää asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun vähimmäisomavaraisuusastetta koskevan vaatimuksensa sen jälkeen, kun kyseeseen tulevien pääomainstrumenttien ja hyväksyttävien velkojen alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia on käytetty tämän direktiivin 59 artiklan mukaisesti tai kun kriisinratkaisun kohteena oleva konserni on purettu.

Edellisissä alakohdissa tarkoitettuja pääomapohjan vahvistamista koskevia määriä määrittäessään kriisinratkaisuviranomaisen on:

Kriisinratkaisuviranomaisen on voitava korottaa tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua vaatimusta asianmukaisella tarvittavalla määrällä sen varmistamiseksi, että sen jälkeen, kun kyseeseen tulevien pääomainstrumenttien ja hyväksyttävien velkojen alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia on käytetty 59 artiklan mukaisesti, yhteisö pystyy säilyttämään markkinoiden riittävän luottamuksen tietyn ajanjakson ajan, joka ei ole vuotta pitempi.

Tämän kohdan kuudetta alakohtaa sovellettaessa kyseisessä alakohdassa tarkoitettu määrä vahvistetaan samalle tasolle kuin tämän direktiivin 59 artiklassa tarkoitetun valtuuksien käyttämisen tai kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin purkamisen jälkeen sovellettava yhteenlaskettu puskurivaatimus, vähennettynä direktiivin 2013/36/EU 128 artiklan 6 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla määrällä.

Tämän kohdan kuudennessa alakohdassa tarkoitettua määrää on tarkistettava alaspäin, jos kriisinratkaisuviranomainen toimivaltaista viranomaista kuultuaan toteaa olevan mahdollista ja uskottavaa, että pienempi määrä riittäisi säilyttämään markkinoiden luottamuksen ja varmistamaan, että laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettu yhteisö pystyy jatkamaan kriittisten taloudellisten toimintojensa suorittamista ja hankkimaan rahoitusta turvautumatta muuhun poikkeukselliseen julkiseen rahoitustukeen kuin kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyistä saataviin rahoitusosuuksiin 44 artiklan 5 ja 8 kohdan sekä 101 artiklan 2 kohdan mukaisesti 59 artiklassa tarkoitettujen valtuuksien käytön tai kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin purkamisen jälkeen. Kyseistä määrää on tarkistettava ylöspäin, jos kriisinratkaisuviranomainen toimivaltaista viranomaista kuultuaan toteaa, että korkeampi määrä on tarpeen markkinoiden riittävän luottamuksen säilyttämiseksi ja sen varmistamiseksi, että laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettu yhteisö pystyy jatkamaan kriittisten taloudellisten toimintojensa suorittamista ja hankkimaan rahoitusta turvautumatta muuhun poikkeukselliseen julkiseen rahoitustukeen kuin kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyistä saataviin rahoitusosuuksiin 44 artiklan 5 ja 8 kohdan sekä 101 artiklan 2 kohdan mukaisesti tietyn ajanjakson ajan, joka ei ole vuotta pidempi.

Jos kriisinratkaisuviranomainen arvioi, että hyväksyttävien velkojen tietyt luokat kohtuullisen todennäköisesti jätetään kokonaan tai osittain 44 artiklan 3 kohdan mukaisesti velan arvon alentamisen ulkopuolelle tai ne saatetaan siirtää vastaanottajalle täysimääräisesti osittaisella siirrolla, 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus on täytettävä omilla varoilla tai muilla hyväksyttävillä veloilla, jotka riittävät

kattamaan 44 artiklan 3 kohdan mukaisesti soveltamisalan ulkopuolelle jätettyjen velkojen määrän;

varmistamaan, että 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät.

Kriisinratkaisuviranomaisen päätöksen, jolla otetaan käyttöön omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskeva vähimmäisvaatimus tämän artiklan mukaisesti, on sisällettävä perustelut, mukaan lukien tämän artiklan 2–8 kohdassa tarkoitettujen tekijöiden kattava arviointi, ja kriisinratkaisuviranomaisen on tarkasteltava sitä uudelleen ilman aiheetonta viivytystä direktiivin 2013/36/EU 104 a artiklassa tarkoitetun vaatimuksen tason mahdollisten muutosten huomioon ottamiseksi.

10.

Tämän artiklan 3 ja 7 kohtaa sovellettaessa pääomavaatimuksia on tulkittava siten kuin toimivaltainen viranomainen soveltaa siirtymäsäännöksiä, joista säädetään asetuksen (EU) N:o 575/2013 kymmenennen osan I osaston 1, 2 ja 4 luvussa ja kansallisen lainsäädännön säännöksissä, joissa käytetään kyseisessä asetuksessa toimivaltaisille viranomaisille annettuja vaihtoehtoja.

Omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen määrittäminen G-SII-laitosten kriisinratkaisun kohteena oleville yhteisöille ja EU:n ulkopuolisten G-SII-laitosten unionissa sijaitseville olennaisille tytäryrityksille

Edellä 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sellaista kriisinratkaisun kohteena olevaa yhteisöä, joka on G-SII-laitos tai osa G-SII-laitosta, koskeva vaatimus muodostuu seuraavista:

asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 a ja 494 artiklassa tarkoitetut vaatimukset; ja

kaikki omien varojen ja hyväksyttävien velkojen lisävaatimukset, jotka kriisinratkaisuviranomainen on määrittänyt erityisesti kyseiseen yhteisöön liittyen tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Edellä 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus, joka koskee EU:n ulkopuolisen G-SII-laitoksen unionissa sijaitsevaa olennaista tytäryritystä, muodostuu seuraavista:

asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 b ja 494 artiklassa tarkoitetut vaatimukset; ja

kaikki omien varojen ja hyväksyttävien velkojen lisävaatimukset, jotka kriisinratkaisuviranomaisen on määrittänyt erityisesti kyseiseen olennaiseen tytäryhtiöön liittyen tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti ja jotka on täytettävä 45 f artiklan ja 89 artiklan 2 kohdan edellytykset täyttävillä omilla varoilla ja veloilla.

Kriisinratkaisuviranomaisen on otettava käyttöön 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu omien varojen ja hyväksyttävien velkojen lisävaatimus ainoastaan

siinä tapauksessa, että tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa tai 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu vaatimus ei riitä täyttämään 45 c artiklassa vahvistettuja edellytyksiä; ja

siinä määrin, että varmistetaan 45 c artiklassa vahvistettujen edellytysten täyttyminen.

Siinä tapauksessa, että 45 h artiklan 2 kohtaa sovellettaessa kriisinratkaisun kohteena on useampi kuin yksi samaan G-SII-laitokseen kuuluva G-SII-yhteisö, asianomaisten kriisinratkaisuviranomaisten on laskettava 3 kohdassa tarkoitettu määrä

kullekin kriisinratkaisun kohteena olevalle yhteisölle;

unionissa toimivalle emoyhteisölle ikään kuin se olisi kyseisen G-SII-laitoksen ainoa kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö.

Kriisinratkaisuviranomaisen päätöksen, jolla otetaan käyttöön omien varojen ja hyväksyttävien velkojen lisävaatimus tämän artiklan 1 kohdan b alakohdan tai tämän artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti, on sisällettävä perustelut, mukaan lukien tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen tekijöiden kattava arviointi, ja kriisinratkaisuviranomaisen on tarkasteltava sitä uudelleen ilman aiheetonta viivytystä direktiivin 2013/36/EU 104 a artiklassa tarkoitetun, kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin tai EU:n ulkopuolisen G-SII-laitoksen unionissa sijaitsevaan olennaiseen tytäryritykseen sovellettavan vaatimuksen tason mahdollisten muutosten huomioon ottamiseksi.

Omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen soveltaminen kriisinratkaisun kohteena oleviin yhteisöihin

Kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen on noudatettava 45 b–45 d artiklan vaatimuksia konsolidoinnin perusteella kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin tasolla.

Kriisinratkaisuviranomainen määrittää 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vaatimuksen, joka koskee kriisinratkaisun kohteena olevaa yhteisöä kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin konsolidoidulla tasolla, 45 h artiklan mukaisesti 45 b–45 d artiklassa vahvistettujen vaatimusten perusteella sekä sen perusteella, onko konsernin kolmannessa maassa toimivat tytäryritykset purettava erikseen kriisinratkaisusuunnitelman nojalla.

Asiaankuuluva kriisinratkaisuviranomainen päättää 2 artiklan 1 kohdan 83 b alakohdan b alakohdan mukaisesti määriteltyjen kriisinratkaisun kohteena olevien konsernien osalta yhteisvastuumekanismin ominaispiirteiden ja ensisijaisen kriisinratkaisustrategian perusteella, mitä kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluvia yhteisöjä vaaditaan noudattamaan 45 c artiklan 3 ja 5 kohtaa ja 45 d artiklan 1 kohtaa sen varmistamiseksi, että koko kriisinratkaisun kohteena oleva konserni noudattaa tämän artiklan 1 ja 2 kohtaa, ja kuinka tällaisten yhteisöjen on tehtävä se kriisinratkaisusuunnitelman mukaisesti.

Omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen soveltaminen yhteisöihin, jotka eivät itse ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä

Laitosten, jotka ovat kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön tai kolmannen maan yhteisön tytäryrityksiä mutta jotka eivät itse ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, on noudatettava 45 c artiklassa säädettyjä vaatimuksia yksittäisenä laitoksena.

Kriisinratkaisuviranomainen voi toimivaltaista viranomaista kuultuaan päättää soveltaa tässä artiklassa säädettyä vaatimusta 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettuun yhteisöön, joka on kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön tytäryritys mutta joka ei itse ole kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö.

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, unionissa emoyrityksenä toimivien yritysten, jotka eivät itse ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä mutta jotka ovat kolmansien maiden yhteisöjen tytäryrityksiä, on noudatettava 45 c ja 45 d artiklassa säädettyjä vaatimuksia konsolidoinnin perusteella.

Edellä olevan 2 artiklan 1 kohdan 83 b alakohdan b alakohdan mukaisesti määriteltyjen kriisinratkaisun kohteena olevien konsernien osalta keskusyhteisöön pysyvästi kuuluvien luottolaitosten, mutta jotka eivät itse ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, ja keskusyhteisön, joka ei itse ole kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö, sekä kaikkien kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen, joihin ei sovelleta 45 e artiklan 3 kohdan mukaista vaatimusta, on noudatettava 45 c artiklan 7 kohtaa yksittäisenä laitoksena.

Edellä 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus, joka koskee tässä kohdassa tarkoitettua yhteisöä, on määritettävä tapauksen mukaan 45 h ja 89 artiklan mukaisesti ja 45 c artiklassa säädettyjen vaatimusten perusteella.

Edellä 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus, joka koskee tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yhteisöjä, on täytettävä yhdellä tai useammalla seuraavista:

velat,

jotka on laskettu liikkeeseen kriisinratkaisun kohteena olevalle yhteisölle ja jotka ovat sen ostamia joko suoraan tai välillisesti muiden samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluvien yhteisöjen välityksellä, jotka ostivat velat tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvalta yhteisöltä, tai jotka on laskettu liikkeeseen muulle kuin samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluvalle nykyiselle osakkeenomistajalle ja jotka ovat tämän ostamia, niin kauan kuin alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksien käyttö 59–62 artiklan mukaisesti ei vaikuta kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön määräysvaltaan tytäryrityksessä;

ii)

jotka täyttävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 72 a artiklassa tarkoitetut hyväksyttävyyskriteerit, lukuun ottamatta kyseisen asetuksen 72 b artiklan 2 kohdan b, c, k, l ja m alakohtaa ja 3–5 kohtaa;

iii)

jotka tulevat tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn ensisijaisuusjärjestyksessä sellaisten velkojen jälkeen, jotka eivät täytä i alakohdassa tarkoitettua edellytystä ja joita ei voida hyväksyä omien varojen vaatimukseen;

iv)

joihin sovelletaan 59–62 artiklan mukaisesti alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia tavalla, joka on johdonmukainen kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin kriisinratkaisustrategian kanssa etenkin siten, että se ei vaikuta kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön määräysvaltaan tytäryrityksessä;

joiden omistusoikeuden hankintaa ei ole rahoittanut suoraan eikä välillisesti tämän artiklan soveltamisalaan kuuluva yhteisö;

vi)

joita koskevissa säännöksissä ei ilmaista nimenomaisesti tai epäsuorasti, että tämän artiklan soveltamisalaan kuuluva yhteisö tapauksen mukaan toteuttaisi velkojen osto-option, lunastuksen, takaisinoston tai varhaisen takaisinmaksun muuten kuin kyseisen yhteisön maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä, eikä kyseinen yhteisö ilmaise tätä muulla tavoin;

vii)

joita koskevissa säännöksissä ei anneta haltijalle oikeutta nopeuttaa tulevaa suunniteltua koron tai pääoman maksua muuten kuin tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvan yhteisön maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä;

viii)

joihin tapauksen mukaan liittyvien koron- tai osingonmaksujen määrää ei muuteta tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvan yhteisön tai sen emoyrityksen luottokelpoisuuden perusteella;

omat varat seuraavasti:

ydinpääoma (CET1) ja

ii)

muut omat varat, jotka

—

on laskettu liikkeeseen samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluville yhteisöille ja jotka ovat näiden ostamia; tai

—

on laskettu liikkeeseen muille kuin samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluville yhteisöille ja jotka ovat näiden ostamia, niin kauan kuin alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien käyttö 59–62 artiklan mukaisesti ei vaikuta kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön määräysvaltaan tytäryrityksessä.

Sellaisen tytäryrityksen kriisinratkaisuviranomainen, joka ei ole kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö, voi luopua tämän artiklan soveltamisesta kyseiseen tytäryritykseen, jos

sekä tytäryritys että kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö ovat sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon ja ne kuuluvat samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin;

kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö täyttää 45 e artiklassa tarkoitetun vaatimuksen;

ei ole tämänhetkistä tai ennakoitavissa olevaa olennaista käytännöllistä tai oikeudellista estettä, jonka vuoksi kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö ei voisi siirtää tytäryritykselle, josta on tehty 59 artiklan 3 kohdan mukainen toteamus, omia varoja tai velkojen takaisinmaksua, varsinkin jos kriisinratkaisun kohteena olevaan yhteisöön kohdistuu kriisinratkaisutoimia;

kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö pystyy osoittamaan toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla, että tytäryrityksiä johdetaan vakaasti, ja on toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella esittänyt ilmoituksen, että se takaa tytäryrityksensä sitoumukset, tai että tytäryritykseen liittyvät riskit ovat merkitykseltään vähäisiä;

tytäryritys kuuluu kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön riskien arviointi-, mittaamis- ja valvontamenettelyjen piiriin;

kriisinratkaisun kohteena olevalla yhteisöllä on yli 50 prosenttia tytäryrityksen osuuksiin tai osakkeisiin kuuluvista äänioikeuksista tai oikeus nimittää tai erottaa enemmistö tytäryrityksen ylimmän hallintoelimen jäsenistä.

Sellaisen tytäryrityksen kriisinratkaisuviranomainen, joka ei ole kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö, voi myös luopua tämän artiklan soveltamisesta kyseiseen tytäryritykseen, jos

sekä tytäryritys että sen emoyritys ovat sijoittautuneet samaan jäsenvaltioon ja ne kuuluvat samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin;

emoyritys täyttää konsolidoinnin perusteella 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vaatimuksen kyseisessä jäsenvaltiossa;

ei ole tämänhetkistä tai ennakoitavissa olevaa olennaista käytännöllistä tai oikeudellista estettä, jonka vuoksi emoyritys ei voisi nopeasti siirtää tytäryritykselle, josta on tehty 59 artiklan 3 kohdan mukainen toteamus, omia varoja tai suorittaa velkojen takaisinmaksua, varsinkin jos emoyritykseen kohdistuu kriisinratkaisutoimi tai 59 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtuuksien käyttö;

emoyritys pystyy osoittamaan toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla, että tytäryrityksiä johdetaan vakaasti, ja on toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella esittänyt ilmoituksen, että se takaa tytäryrityksensä sitoumukset, tai että tytäryritykseen liittyvät riskit ovat merkitykseltään vähäisiä;

tytäryritys kuuluu emoyrityksen riskien arviointi-, mittaamis- ja valvontamenettelyjen piiriin;

emoyrityksellä on yli 50 prosenttia tytäryrityksen osuuksiin tai osakkeisiin kuuluvista äänioikeuksista tai oikeus nimittää tai erottaa enemmistö tytäryrityksen ylimmän hallintoelimen jäsenistä.

Jos 3 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, tytäryrityksen kriisinratkaisuviranomainen voi sallia, että 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus täytetään kokonaan tai osittain kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön antamalla takauksella, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

takaus annetaan vähintään sitä vaatimusta vastaavalle määrälle, jonka se korvaa;

takaus lankeaa maksettavaksi, jos tytäryritys ei pysty maksamaan velkojaan tai muita vastuitaan eräpäivänä tai tytäryrityksen osalta on tehty 59 artiklan 3 kohdan mukainen toteamus, sen mukaan, kumpi on aiempi;

vähintään 50 prosentille takauksen määrästä on vakuutena direktiivin 2002/47/EY 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määritelty rahoitusvakuusjärjestely;

takauksen kattava vakuus täyttää asetuksen (EU) N:o 575/2013 197 artiklan vaatimukset, ja se on sopivan varovaisten aliarvostusten jälkeen riittävä kattamaan c alakohdassa tarkoitetun vakuutena olevan määrän;

takauksen kattava vakuus on kiinnittämätön eikä sitä varsinkaan käytetä muiden takausten vakuutena;

vakuudella on efektiivinen maturiteetti, joka täyttää asetuksen (EU) N:o 575/2013 72 c artiklan 1 kohdassa tarkoitetut maturiteettiedellytykset; ja

vakuuden siirrolle kriisinratkaisun kohteena olevalta yhteisöltä asianomaiselle tytäryritykselle ei ole olemassa oikeudellisia, sääntelyyn liittyviä tai operatiivisia esteitä myöskään silloin, kun kriisinratkaisun kohteena olevaan yhteisöön kohdistuu kriisinratkaisutoimia.

Ensimmäisen alakohdan g alakohdan soveltamiseksi kriisinratkaisuviranomaisen pyynnöstä kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön on toimitettava puolueeton, kirjallinen ja perusteltu oikeudellinen lausunto tai osoitettava muulla tyydyttävällä tavalla, että vakuuden siirrolle kriisinratkaisun kohteena olevalta yhteisöltä asianomaiselle tytäryritykselle ei ole olemassa oikeudellisia, sääntelyyn liittyviä tai operatiivisia esteitä.

EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään menetelmät, joiden tarkoituksena on välttää se, että tämän artiklan tarkoituksia varten hyväksytyt instrumentit, jotka ovat kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön osittain tai kokonaan välillisesti merkitsemiä, haittaisivat kriisinratkaisustrategian sujuvaa täytäntöönpanoa. Tällaisten menetelmien on erityisesti varmistettava tappioiden asianmukainen siirtäminen kriisinratkaisun kohteena olevalle yhteisölle ja pääoman asianmukainen siirtäminen kriisinratkaisun kohteena olevalta yhteisöltä yhteisöille, jotka kuuluvat kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin mutta eivät itse ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, ja tarjottava mekanismi, jolla vältetään tämän artiklan tarkoituksia varten hyväksyttyjen hyväksyttävien instrumenttien kaksinkertainen laskenta. Tällaisten menetelmien on muodostuttava vähentämisjärjestelystä tai yhtä lailla kattavasta lähestymistavasta ja niillä on varmistettava yhteisöille, jotka eivät itse ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, tulos, joka vastaa kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön saamaa tulosta sen kokonaan suoraan merkitsemistä tämän artiklan tarkoituksia varten hyväksytyistä hyväksyttävistä instrumenteista.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä joulukuuta 2019.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Keskusyhteisöä ja keskusyhteisöön pysyvästi kuuluvia luottolaitoksia koskeva vapautus

Kriisinratkaisuviranomainen voi luopua kokonaan tai osittain 45 f artiklan soveltamisesta keskusyhteisöön tai keskusyhteisöön pysyvästi kuuluvaan luottolaitokseen, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

Omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen määrittämistä koskeva menettely

Kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kriisinratkaisuviranomaisen, konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen – jos eri kuin ensin mainittu – ja kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin 45 f artiklassa tarkoitetun vaatimuksen soveltamisalaan yksittäisinä laitoksina kuuluvista tytäryrityksistä vastaavien kriisinratkaisuviranomaisten on tehtävä kaikkensa yhteisen päätöksen aikaan saamiseksi seuraavista:

vaatimuksen määrä, jota sovelletaan kuhunkin kriisinratkaisun kohteena olevaan yhteisöön kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin konsolidoidulla tasolla; ja

vaatimuksen määrä, jota sovelletaan yksittäisellä tasolla kuhunkin kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluvaan yhteisöön, joka ei itse ole kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö.

Yhteisellä päätöksellä on varmistettava 45 e ja 45 f artiklan noudattaminen ja sen on oltava kaikilta osin perusteltu ja se on toimitettava seuraavasti:

Tämän artiklan mukaisesti tehdyssä yhteisessä päätöksessä voidaan säätää, että jos se on johdonmukaista kriisinratkaisustrategian kanssa ja jos kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö ei ole ostanut suoraan tai välillisesti riittävästi 45 f artiklan 2 kohdan mukaisia instrumentteja, tytäryritys täyttää osittain 45 c artiklan 7 kohdassa tarkoitetut vaatimukset 45 f artiklan 2 kohdan mukaisesti instrumenteilla, jotka on laskettu liikkeeseen yhteisöille, jotka eivät kuulu kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin, ja jotka ovat niiden ostamia.

Jos kriisinratkaisun kohteena on useampi kuin yksi samaan G-SII-laitokseen kuuluva G-SII-yhteisö, 1 kohdassa tarkoitetut kriisinratkaisuviranomaiset keskustelevat keskenään, ja jos se on tarpeen ja G-SII-laitoksen kriisinratkaisustrategian mukaista, sopivat asetuksen (EU) N:o 575/2013 72 e artiklan soveltamisesta ja mahdollisista mukautuksista, joilla voidaan minimoida tai poistaa ero 45 d artiklan 4 kohdan a alakohdassa ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 12 a artiklassa tarkoitettujen, yksittäisiä kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä koskevien määrien summan ja 45 d artiklan 4 kohdan b alakohdassa ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 12 a artiklassa tarkoitettujen määrien summan välillä.

Jollei tällaista yhteistä päätöstä saada aikaan neljän kuukauden kuluessa, päätös on tehtävä 4–6 kohdan mukaisesti.

Jos yhteistä päätöstä ei ole tehty neljän kuukauden kuluessa, koska kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin 45 e artiklassa tarkoitetusta konsolidoidusta vaatimuksesta ollaan eri mieltä, kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kriisinratkaisuviranomaisen on tehtävä kyseistä vaatimusta koskeva päätös otettuaan asianmukaisesti huomioon seuraavat:

asianomaisten kriisinratkaisuviranomaisten tekemä arviointi kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluvista yhteisöistä, jotka eivät itse ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä;

konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen mielipide, jos se on eri kuin kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kriisinratkaisuviranomaisen mielipide.

Jos jokin asianomaisista kriisinratkaisuviranomaisista on neljän kuukauden määräajan kuluessa saattanut asian EPV:n käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti, kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kriisinratkaisuviranomaisen on lykättävä omaa päätöstään, odotettava EPV:n mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti mahdollisesti tekemää päätöstä ja tehtävä oma päätöksensä EPV:n tekemän päätöksen mukaisesti.

EPV:n päätöksessä on otettava huomioon ensimmäisen alakohdan a ja b alakohta.

Neljän kuukauden määräaikaa pidetään asetuksessa (EU) N:o 1093/2010 tarkoitettuna sovitteluaikana. EPV:n on tehtävä päätöksensä yhden kuukauden kuluessa.

Asiaa ei voi saattaa EPV:n käsiteltäväksi sen jälkeen, kun neljän kuukauden määräaika on päättynyt tai on tehty yhteinen päätös.

Jos EPV ei tee päätöstä yhden kuukauden kuluessa siitä, kun asia saatettiin sen käsiteltäväksi, sovelletaan kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kriisinratkaisuviranomaisen päätöstä.

Jos yhteistä päätöstä ei ole tehty neljän kuukauden kuluessa, koska kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluvaan yhteisöön yksittäisellä tasolla sovellettavan 45 f artiklassa tarkoitetun vaatimuksen tasosta ollaan eri mieltä, kyseisen yhteisön kriisinratkaisuviranomaisen on tehtävä päätös, joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kriisinratkaisuviranomaisen kirjallisesti ilmaisemat näkemykset ja varaukset on otettu asianmukaisesti huomioon, ja

kun konsernitason kriisinratkaisuviranomainen on eri kuin kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kriisinratkaisuviranomainen, konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen kirjallisesti ilmaisemat näkemykset ja varaukset on otettu asianmukaisesti huomioon.

Jos kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kriisinratkaisuviranomainen tai konsernitason kriisinratkaisuviranomainen on neljän kuukauden määräajan kuluessa saattanut asian EPV:n käsiteltäväksi asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti, yksittäisistä tytäryrityksistä vastuussa olevien kriisinratkaisuviranomaisten on lykättävä omaa päätöstään, odotettava EPV:n mainitun asetuksen 19 artiklan 3 kohdan mukaisesti mahdollisesti tekemää päätöstä ja tehtävä oma päätöksensä EPV:n tekemän päätöksen mukaisesti. EPV:n päätöksessä on otettava huomioon ensimmäisen alakohdan a ja b alakohta.

Neljän kuukauden määräaikaa pidetään asetuksessa (EU) N:o 1093/2010 tarkoitettuna sovitteluaikana. EPV:n on tehtävä päätöksensä yhden kuukauden kuluessa.

Asiaa ei voi saattaa EPV:n käsiteltäväksi sen jälkeen, kun neljän kuukauden määräaika on päättynyt tai on tehty yhteinen päätös.

Kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kriisinratkaisuviranomainen tai konsernitason kriisinratkaisuviranomainen ei saa saattaa asiaa EPV:n käsiteltäväksi sitovaa sovittelua varten, jos tytäryrityksen kriisinratkaisuviranomaisen vahvistama taso

Jos EPV ei tee päätöstä yhden kuukauden kuluessa siitä, kun asia saatettiin sen käsiteltäväksi, sovelletaan tytäryritysten kriisinratkaisuviranomaisten päätöksiä.

Yhteistä päätöstä ja yhteisen päätöksen puuttuessa tehtyjä päätöksiä on tarkistettava ja tarpeen mukaan päivitettävä säännöllisesti.

Jos yhteistä päätöstä ei ole tehty neljän kuukauden kuluessa, koska kriisinratkaisun kohteena olevaa konsernia koskevan konsolidoidun vaatimuksen tasosta ja sen vaatimuksen tasosta, jota sovelletaan kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin yhteisöihin yksittäisellä tasolla, ollaan eri mieltä, sovelletaan seuraavaa:

päätös sen vaatimuksen tasosta, jota sovelletaan kriisinratkaisun kohteena olevan konsernin tytäryrityksiin yksittäisellä tasolla, on tehtävä 5 kohdan mukaisesti;

päätös kriisinratkaisun kohteena olevaa konsernia koskevasta konsolidoidusta vaatimuksesta on tehtävä 4 kohdan mukaisesti.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettu yhteinen päätös ja 4, 5 ja 6 kohdassa tarkoitetut kriisinratkaisuviranomaisten yhteisen päätöksen puuttuessa tekemät päätökset sitovat asianomaisia kriisinratkaisuviranomaisia.

Yhteistä päätöstä ja yhteisen päätöksen puuttuessa tehtyjä päätöksiä on tarkistettava ja tarpeen mukaan päivitettävä säännöllisesti.

Kriisinratkaisuviranomaisten on koordinoidusti toimivaltaisten viranomaisten kanssa vaadittava ja tarkistettava, että yhteisöt täyttävät 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vaatimuksen, ja tehtävä tämän artiklan mukaiset päätökset samanaikaisesti kriisinratkaisusuunnitelmien laatimisen ja päivittämisen kanssa.

Edellä 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen yhteisöjen, joihin sovelletaan 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vaatimusta, on raportoitava toimivaltaisille viranomaisilleen ja kriisinratkaisuviranomaisilleen seuraavista seikoista:

sellaisten omien varojen määrät, jotka täyttävät tarvittaessa tämän direktiivin 45 f artiklan 2 kohdan b alakohdan edellytykset, ja hyväksyttävien velkojen määrät ja nämä määrät ilmaistuna tämän direktiivin 45 artiklan 2 kohdan mukaisesti sen jälkeen, kun niihin on tehty asetuksen (EU) N:o 575/2013 72 e–72 j artiklan mukaiset sovellettavat mahdolliset vähennykset;

muiden alentamiskelpoisten velkojen määrät;

edellä a ja b alakohdassa tarkoitettujen erien osalta

niiden koostumus, mukaan lukien niiden maturiteettiprofiili;

ii)

niiden ensisijaisuusjärjestys tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä; ja

iii)

se, sovelletaanko niihin kolmannen maan lainsäädäntöä, ja jos sovelletaan, minkä kolmannen maan lainsäädännöstä on kyse, ja sisältävätkö ne tämän direktiivin 55 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 52 artiklan 1 kohdan p ja q alakohdassa ja 63 artiklan n ja o alakohdassa tarkoitetut sopimusehdot.

Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettua velvollisuutta raportoida muiden alentamiskelpoisten velkojen määrät ei sovelleta yhteisöihin, joilla on kyseisten tietojen ilmoittamispäivänä hallussaan tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti laskettujen omien varojen ja hyväksyttävien velkojen määrät, jotka ovat vähintään 150 prosenttia 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta vaatimuksesta.

Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettujen yhteisöjen on ilmoitettava

1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut tiedot vähintään puolivuosittain ja

1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetut tiedot vähintään vuosittain.

Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettujen yhteisöjen on kuitenkin ilmoitettava 1 kohdassa tarkoitetut tiedot useammin toimivaltaisen viranomaisen tai kriisinratkaisuviranomaisen pyynnöstä.

Tämän artiklan 1 ja 3 kohtaa ei sovelleta yhteisöihin, joiden kriisinratkaisusuunnitelmassa edellytetään, että yhteisö likvidoidaan tavanomaisissa maksukyvyttömyysmenettelyissä.

EPV laatii luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joissa määritetään yhdenmukaiset raportointimallit, mallien käyttöä koskevat ohjeet ja menetelmät, raportointitiheys ja -ajankohdat, määritelmät sekä tietotekniset ratkaisut 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua valvontaan liittyvää raportointia varten.

Tällaisissa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksissa on määritettävä vakiomuotoinen tapa antaa tietoja 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen erien ensisijaisuusjärjestyksestä, jota sovelletaan kunkin jäsenvaltion kansallisissa maksukyvyttömyysmenettelyissä.

Sellaisten laitosten tai tämän direktiivin 1 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettujen yhteisöjen osalta, joihin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 a ja 92 b artiklaa, tällaiset luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi on tarvittaessa yhdenmukaistettava niiden teknisten täytäntöönpanostandardien kanssa, jotka on hyväksytty kyseisen asetuksen 430 artiklan mukaisesti.

EPV toimittaa nämä tekniset täytäntöönpanostandardit komissiolle viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2020.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

EPV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joissa täsmennetään yhtenäiset julkistamismuodot, julkistamistiheys ja asiaan liittyvät ohjeet ja joiden mukaisesti 3 kohdan nojalla vaaditut julkistamiset on tehtävä.

Tällaisilla yhtenäisillä julkistamismuodoilla on välitettävä riittävän kattavat ja vertailukelpoiset tiedot, jotta voidaan arvioida 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen yhteisöjen riskiprofiileja ja sitä, kuinka hyvin yhteisöt noudattavat 45 e tai 45 f artiklassa tarkoitettua sovellettavaa vaatimusta. Julkistettavien tietojen on oltava tarvittaessa taulukkomuodossa.

EPV toimittaa nämä tekniset täytäntöönpanostandardit komissiolle viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2020.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

Jos on toteutettu kriisinratkaisutoimia tai käytetty 59 artiklassa tarkoitettuja velkojen alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia, 3 kohdassa tarkoitettuja julkistamisvaatimuksia on sovellettava siitä päivästä lähtien, joka on 45 m artiklassa tarkoitettu määräaika 45 e tai 45 f artiklan vaatimusten noudattamiselle.

Kriisinratkaisuviranomaisten on ilmoitettava EPV:lle omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskeva vähimmäisvaatimus, joka niiden lainkäyttöalueella on vahvistettu kullekin yhteisölle 45 e tai 45 f artiklan mukaisesti.

EPV laatii koordinoidusti toimivaltaisten viranomaisten kanssa luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joissa määritellään yhdenmukaiset raportointimallit, mallien käyttöä koskevat ohjeet ja menetelmät, raportointitiheys ja -ajankohdat, määritelmät sekä tietotekniset ratkaisut, joita käytetään kriisinratkaisuviranomaisten tietojen tunnistamisessa ja toimittamisessa EPV:lle 1 kohdan soveltamiseksi.

EPV toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2020.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

Omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen rikkominen

Asianomaisten viranomaisten on puututtava kaikkiin 45 e tai 45 f artiklassa tarkoitetun omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen rikkomisiin ainakin yhdellä seuraavista keinoista:

valtuudet puuttua purkamismahdollisuuksien esteisiin tai poistaa ne 17 ja 18 artiklan mukaisesti;

16 a artiklassa tarkoitetut valtuudet;

direktiivin 2013/36/EU 104 artiklassa tarkoitetut toimenpiteet;

varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteet 27 artiklan mukaisesti;

hallinnolliset seuraamukset ja muut hallinnolliset toimenpiteet 110 ja 111 artiklan mukaisesti.

Asianomaiset viranomaiset voivat myös soveltuvin osin arvioida 32, 32 a tai 33 artiklan mukaisesti sitä, onko laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettu yhteisö lähellä kaatumista tai kaatuuko se todennäköisesti.

Kriisinratkaisuviranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten on kuultava toisiaan, kun ne käyttävät 1 kohdassa tarkoitettuja valtuuksiaan.

EPV toimittaa vuosittain yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten kanssa komissiolle kertomuksen, jossa arvioidaan ainakin seuraavia:

miten 45 e tai 45 f artiklan mukaisesti asetettu omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vaatimus on pantu täytäntöön kansallisella tasolla ja erityisesti onko jäsenvaltioiden välillä ollut eroja toisiinsa verrattavissa oleville yhteisöille asetetuissa tasoissa;

miten kriisiratkaisuviranomaiset ovat käyttäneet 45 b artiklan 4, 5 ja 7 kohdassa tarkoitettuja valtuuksiaan ja onko jäsenvaltioiden välillä ollut eroja näiden valtuuksien käytössä;

laitosten ja yhteisöjen omien varojen ja hyväksyttävien velkojen yhteenlaskettu määrä ja koostumus, kyseisellä ajanjaksolla liikkeeseen laskettujen instrumenttien määrät ja sovellettavien vaatimusten täyttämiseen tarvittavat lisämäärät.

Edellä 1 kohdassa säädetyn vuotuisen kertomuksen lisäksi EPV toimittaa komissiolle joka kolmas vuosi kertomuksen, jossa arvioidaan seuraavia:

omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen ja kyseisen vähimmäisvaatimuksen mahdollisesti ehdotettujen yhdenmukaistettujen tasojen vaikutukset seuraaviin:

rahoitusmarkkinat yleensä, ja erityisesti vakuudettomien velkojen ja johdannaisten markkinat;

ii)

laitosten liiketoimintamallit ja taseiden rakenteet, erityisesti laitosten rahoitusprofiili ja rahoitusstrategia, ja konsernien oikeudellinen ja toiminnallinen rakenne;

iii)

laitosten kannattavuus, erityisesti niiden rahoituskustannukset;

iv)

vastuiden siirtäminen yhteisöihin, joihin vakavaraisuusvalvontaa ei sovelleta;

rahoitusalan innovointi;

vi)

sellaisten omien varojen instrumenttien ja etuoikeusasemaltaan huonompien hyväksyttävien instrumenttien yleisyys ja niiden luonne ja markkinoitavuus;

vii)

laitosten tai 1 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettujen yhteisöjen riskinottokäyttäytyminen;

viii)

laitosten tai 1 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa yhteisöjen omaisuuden kiinnitysten taso;

ix)

laitosten tai 1 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettujen yhteisöjen toteuttamat toimet vähimmäisvaatimuksen noudattamiseksi ja erityisesti se, missä määrin vähimmäisvaatimus on täytetty velkaantumisen purkamisen, pitkäaikaisten velkojen liikkeeseen laskemisen ja pääoman hankinnan keinoin; ja

luottolaitosten antolainauksen taso, erityisesti antolainaus mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille, paikallisviranomaisille, aluehallinnoille, julkisyhteisöille ja julkisoikeudellisille laitoksille sekä ulkomaankaupan rahoitukseen, virallisiin vientiluottovakuutusjärjestelmiin kuuluva luototus mukaan lukien;

vähimmäisvaatimusten ja asetuksessa (EU) N:o 575/2013 sekä direktiivissä 2013/36/EU säädettyjen omia varoja koskevien vaatimusten, vähimmäisvakavaraisuusasteen ja maksuvalmiusvaatimusten vuorovaikutus;

laitosten tai 1 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettujen yhteisöjen kyky hankkia itsenäisesti pääomaa tai rahoitusta markkinoilta mahdollisesti ehdotettujen yhdenmukaistettujen vähimmäisvaatimusten täyttämiseksi.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettu kertomus on toimitettava komissiolle viimeistään kertomuksen kattaman viimeisen vuoden jälkeen tulevan kalenterivuoden 30 päivänä syyskuuta. Ensimmäinen kertomus on toimitettava komissiolle viimeistään tämän direktiivin soveltamispäivää seuraavan vuoden 30 päivänä syyskuuta.

Edellä 2 kohdassa tarkoitetun kertomuksen on katettava kolme kalenterivuotta, ja se on toimitettava komissiolle viimeistään kertomuksen kattaman viimeisen vuoden jälkeen tulevan kalenterivuoden 31 päivänä joulukuuta. Ensimmäinen kertomus on toimitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2022.

Poiketen siitä, mitä 45 artiklan 1 kohdassa säädetään, kriisinratkaisuviranomaisten on määritettävä laitoksille tai 1 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetuille yhteisöille asianmukaiset siirtymäkaudet tapauksen mukaan 45 e tai 45 f artiklassa tarkoitettujen vaatimusten tai 45 b artiklan 4, 5 tai 7 kohdan soveltamisesta johtuvien vaatimusten noudattamiseksi. Määräaika, jolloin laitosten ja yhteisöjen on noudatettava 45 e tai 45 f artiklassa tarkoitettuja vaatimuksia tai 45 b artiklan 4, 5 tai 7 kohdan soveltamisesta johtuvia vaatimuksia on 1 päivä tammikuuta 2024.

Kriisinratkaisuviranomaisen on määritettävä tapauksen mukaan 45 e tai 45 f artiklassa tarkoitettuja vaatimuksia tai 45 b artiklan 4, 5 tai 7 kohdan soveltamisesta johtuvia vaatimuksia varten välitavoitetasot, joita laitosten tai 1 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettujen yhteisöjen on noudatettava 1 päivänä tammikuuta 2022. Välitavoitetasoilla on pääsääntöisesti varmistettava omien varojen ja hyväksyttävien velkojen lineaarinen eteneminen kohti vaatimuksen täyttämistä.

Kriisinratkaisuviranomainen voi asettaa siirtymäkauden, joka päättyy 1 päivän tammikuuta 2024 jälkeen, kun se on asianmukaisesti perusteltua ja tarkoituksenmukaista 7 kohdassa tarkoitettujen kriteerien perusteella ja ottaen huomioon seuraavat seikat:

Määräaika, jolloin kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen on täytettävä 45 c artiklan 5 tai 6 kohdassa tarkoitettu vaatimusten vähimmäistaso on 1 päivä tammikuuta 2022.

Edellä 45 c artiklan 5 ja 6 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten vähimmäistasoja ei sovelleta kahden vuoden ajan siitä päivästä, jona

kriisinratkaisuviranomainen sovelsi velan arvon alentamista; tai

kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö otti käyttöön 32 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun vaihtoehtoisen yksityisen sektorin toimenpiteen, jolla pääomainstrumentit ja muut velat on alaskirjattu tai muunnettu ydinpääoman instrumenteiksi (CET1) tai jona velkojen alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia on käytetty 59 artiklan mukaisesti kyseisen kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön osalta, millä on pyritty vahvistamaan kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön pääomapohjaa kriisinratkaisuvälineitä käyttämättä.

Edellä 45 b artiklan 4 ja 7 kohdassa sekä tapauksen mukaan 45 c artiklan 5 ja 6 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia ei sovelleta kolmen vuoden ajan siitä päivästä, jona kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö tai se konserni, johon kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö kuuluu, on yksilöity GSII-laitokseksi tai jona kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö joutui 45 c artiklan 5 tai 6 kohdassa tarkoitettuun tilanteeseen.

Poiketen siitä, mitä 45 artiklan 1 kohdassa säädetään, kriisinratkaisuviranomaisten on määritettävä asianmukainen siirtymäkausi tapauksen mukaan 45 e tai 45 f artiklassa tarkoitettujen vaatimusten tai 45 b artiklan 4, 5 tai 7 kohdan soveltamisesta johtuvan vaatimuksen noudattamiseksi laitoksille tai 1 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetuille yhteisöille, joihin on sovellettu kriisinratkaisuvälineitä tai 59 artiklassa tarkoitettuja velkojen alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia.

Kriisinratkaisuviranomaisten on 1–5 kohdan soveltamiseksi ilmoitettava laitokselle tai 1 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetulle yhteisölle siirtymäkauden ajan sovellettava suunniteltu omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskeva vähimmäisvaatimus kullekin 12 kuukauden jaksolle, jotta helpotetaan sen tappionkattamiskyvyn ja pääomapohjan vahvistamiskyvyn asteittaista vahvistamista. Siirtymäkauden päättyessä omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen on oltava tapauksen mukaan sama kuin 45 b artiklan 4, 5 tai 7 kohdan, 45 c artiklan 5 tai 6 kohdan, 45 e artiklan tai 45 f artiklan nojalla määritetty määrä.

Kriisinratkaisuviranomaisten on siirtymäkausia määrittäessään otettava huomioon

talletusten yleisyys ja velkainstrumenttien puuttuminen rahoitusmallista;

hyväksyttävien velkojen pääsy pääomamarkkinoille;

turvautuminen ydinpääomaan (CET1) 45 e artiklassa tarkoitetun vaatimuksen täyttämiseksi.

Jollei 1 kohdan soveltamisesta muuta johdu, kriisinratkaisuviranomaisten on voitava tämän jälkeen tarkistaa joko siirtymäkauden pituutta tai suunniteltuja omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevia vähimmäisvaatimuksia, jotka on ilmoitettu 6 kohdan nojalla.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kirjatessaan velkakirjojen arvon alas kriisinratkaisuviranomaiset arvioivat 36 artiklan vaatimusten mukaisen arvostuksen perusteella kokonaismäärän seuraavista:

tapauksen mukaan määrän, jolla ►M3 alentamiskelpoisia velkojen ◄ arvo on kirjattava alas sen varmistamiseksi, että kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen varojen nettoarvo on nolla, ja

tapauksen mukaan määrän, jolla ►M3 alentamiskelpoisia velkoja ◄ on muunnettava osakkeiksi tai muuntyyppisiksi pääomainstrumenteiksi ydinpääoman suhteen palauttamiseksi, kun on kyseessä joko

kriisinratkaisun kohteena oleva laitos; tai

ii)

omaisuudenhoitoyhtiö.

Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa arvioinnissa on vahvistettava määrä, jolla ►M3 alentamiskelpoisia velkojen ◄ arvoa on kirjattava alas tai muunnettava kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen ydinpääoman suhteen palauttamiseksi tai tarpeen mukaan omaisuudenhoitoyhtiön ydinpääoman suhteen vahvistamiseksi, ottaen huomioon tämän direktiivin 101 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla mahdollisesti tehty pääoman lisääminen kriisinratkaisun rahoitusjärjestelystä, ja markkinoiden riittävän luottamuksen säilyttämiseksi kriisinratkaisun kohteena olevaan laitokseen tai omaisuudenhoitoyhtiöön ja sen varmistamiseksi, että laitos voi edelleen täyttää toimilupaehdot vähintään yhden vuoden ajan ja suorittaa edelleen toimintoja, joihin sillä on toimilupa direktiivin 2013/36/EU tai 2014/65/EU nojalla.

Jos kriisinratkaisuviranomaisten tarkoituksena on käyttää 42 artiklassa tarkoitettua varojen erottelua, määrässä, jonka verran ►M3 alentamiskelpoisia velkoja ◄ on vähennettävä, on otettava huomioon soveltuvin osin erillisen varainhoitoyhtiön pääomatarpeiden varovainen arvio.

Kun pääomaa on alaskirjattu 59–62 artiklan mukaisesti ja velkakirjojen arvon alaskirjausta on sovellettu 43 artiklan 2 kohdan nojalla, ja 36 artiklan mukaiseen ennalta tehtävään arvostukseen perustuvan alaskirjauksen tason todetaan ylittävän vaatimukset, kun sitä arvioidaan 36 artiklan 10 kohdan mukaiseen lopulliseen arvostukseen nähden, voidaan soveltaa arvon korotusmekanismia korvauksien maksamiseksi velkojille ja sen jälkeen osakkeenomistajille tarvittavassa määrin.

Kriisinratkaisuviranomaisten on vahvistettava järjestelyt sen varmistamiseksi, että arviointi ja arvostus perustuvat mahdollisimman ajantasaiseen ja kattavaan tietoon kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen varoista ja veloista, ja pidettävä niitä yllä.

Osakkeenomistajien käsittely velkakirjojen arvon alaskirjauksessa tai pääomainstrumenttien alaskirjauksessa tai muuntamisessa

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 43 artiklan 2 kohdan mukaista velkakirjojen arvon alaskirjausta tai 59 artiklan mukaista pääomainstrumenttien alaskirjausta tai muuntamista soveltaessaan kriisinratkaisuviranomaiset toteuttavat toisen tai kummankin seuraavista osakkeenomistajiin ja muiden omistusinstrumenttien omistajiin kohdistuvista toimenpiteistä:

mitätöivät olemassa olevat osakkeet tai muut omistusinstrumentit tai siirtävät ne velkojille, joita velkakirjojen arvon alaskirjaus koskee;

edellyttäen, että 36 artiklan nojalla suoritetun arvostuksen mukaisesti kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen nettoarvo on positiivinen, laimentavat olemassa olevia osakkeiden ja muiden omistusinstrumenttien osakkuuksia seuraavien osakkeiksi tai muiksi omistusinstrumenteiksi muuntamisten tuloksena:

laitoksen 59 artiklan 2 kohdan mukaisella valtuutuksella liikkeeseen laskemat kyseeseen tulevat pääomainstrumentit; tai

ii)

kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen 63 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetulla valtuutuksella liikkeeseen laskemat ►M3 alentamiskelpoiset velat ◄ .

Edellä olevan b alakohdan ensimmäisen alakohdan osalta muuntaminen on suoritettava muuntokurssilla, joka merkittävästi laimentaa osakkeiden ja muiden omistusinstrumenttien olemassa olevia osakkuuksia.

Myös osakkeenomistajiin ja muiden omistusinstrumenttien omistajiin on sovellettava 1 kohdassa tarkoitettuja toimia, jos osakkeet tai muut omistusinstrumentit on laskettu liikkeeseen tai luovutettu seuraavissa olosuhteissa:

muunnettaessa velkainstrumentteja osakkeiksi tai muiksi omistusinstrumenteiksi alkuperäisten velkainstrumenttien sopimusehtojen mukaisesti sellaisen tapahtuman toteutuessa, joka toteutui ennen tai samaan aikaan kuin kriisinratkaisuviranomainen arvioi, että laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d kohdassa tarkoitettu yhteisö täytti kriisinratkaisun edellytykset;

muunnettaessa kyseeseen tulevia pääomainstrumentteja ydinpääomainstrumenteiksi 60 artiklan nojalla.

Harkitessaan, mikä 1 kohdassa tarkoitettu toimi on toteutettava, kriisinratkaisuviranomaisten on otettava huomioon

36 artiklan mukaisesti tehty arvostus;

määrä, jolla kriisinratkaisuviranomainen on arvioinut, että ydinpääoman eriä on vähennettävä ja asiaankuuluvia pääomainstrumentteja on alaskirjattava tai muunnettava 60 artiklan 1 kohdan nojalla; ja

kriisinratkaisuviranomaisen 46 artiklan mukaisesti arvioimat kokonaismäärät.

Poiketen direktiivin 2013/36/EU 22–25 artiklasta, direktiivin 2013/36/EU 26 artiklan mukaisesta ilmoitusta koskevasta vaatimuksesta, direktiivin 2014/65/EU 10 artiklan 3 kohdasta, 11 artiklan 1 ja 2 kohdasta, 12 ja 13 artiklasta sekä direktiivin 2014/65/EU 11 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusta koskevasta vaatimuksesta tapauksissa, joissa velkakirjojen arvon alaskirjaus tai pääomainstrumenttien muuntaminen johtaisi direktiivin 2013/36/EU 22 artiklan 1 kohdassa tai direktiivin 2014/65/EU 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun määräosuuden hankkimiseen tai lisäämiseen laitoksessa, toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä kyseisissä artikloissa vaadittu arviointi ajoissa, jotta velkakirjojen arvon alaskirjaus tai pääomainstrumenttien muuntaminen ei viivästy ja jotta ei estetä asiaankuuluvien kriisinratkaisutavoitteiden saavuttamista kriisinratkaisutoimen avulla.

Jos kyseisen laitoksen osalta toimivaltainen viranomainen ei ole saattanut 4 kohdassa vaadittua arviointia päätökseen velkakirjojen arvon alaskirjauksen tai pääomainstrumenttien muuntamisen päivämäärästä lukien, kaikkeen hankkijan toimesta tapahtuvaan määräosuuden hankintaan tai lisäämiseen, jotka ovat syntyneet velkakirjojen arvon alaskirjauksen tai pääomainstrumenttien muuntamisen tuloksena, sovelletaan 38 artiklan 9 kohtaa.

EPV antaa viimeistään 3 päivänä heinäkuuta 2016 asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeet olosuhteista, joissa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut yksittäiset toimet olisivat asianmukaisia ottaen huomioon tämän artiklan 3 kohdassa mainitut tekijät.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käyttäessään velkakirjojen arvon alaskirjausta kriisinratkaisuviranomaiset käyttävät alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia, jollei 44 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisista ulkopuolelle jättämisistä muuta johdu, seuraavien vaatimusten mukaisesti:

ydinpääoman eriä vähennetään 60 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti;

jos ja vain jos a alakohdan mukaisesti tehty kokonaisvähennys on vähemmän kuin 47 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen määrien yhteismäärä, viranomaiset vähentävät ensisijaisen lisäpääoman instrumenttien pääomaa siinä määrin, kuin se on tarpeen, ja enintään niiden kapasiteettia vastaavasti;

jos ja vain jos a ja b alakohdan mukaisesti tehty kokonaisvähennys on vähemmän kuin 47 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen määrien yhteismäärä, viranomaiset vähentävät toissijaisen pääoman instrumenttien pääomaa siinä määrin, kuin se on tarpeen ja enintään niiden kapasiteettia vastaavasti;

jos ja vain jos a, b ja c alakohdan mukaisesti tehty osakkeiden tai muiden omistusinstrumenttien ja kyseeseen tulevien pääomainstrumenttien kokonaisvähennys on vähemmän kuin 47 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen määrien yhteismäärä, viranomaiset vähentävät tarvittavalla määrällä ensisijaiseen lisäpääomaan tai toissijaiseen pääomaan kuulumattomien etuoikeudeltaan huonompien velkojen pääomaa tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä sovellettavan saamisten ensisijaisuusjärjestyksen mukaisesti yhdessä a, b ja c alakohdassa tarkoitetun alaskirjauksen kanssa, jotta tulokseksi saadaan 47 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen määrien yhteismäärä;

▼M3

jos ja vain jos tämän kohdan a–d alakohdan mukaisesti tehty osakkeiden tai muiden omistusinstrumenttien, kyseeseen tulevien pääomainstrumenttien ja alentamiskelpoisten velkojen kokonaisvähennys on vähemmän kuin 47 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen määrien yhteismäärä, viranomaiset vähentävät tarvittavalla määrällä 44 artiklan nojalla jäljellä olevien alentamiskelpoisten velkojen, mukaan lukien 108 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen velkainstrumenttien, pääomaa tai niiden maksamatta olevaa määrää tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä sovellettavan saamisten ensisijaisuusjärjestyksen mukaisesti, mukaan lukien 108 artiklassa säädetty talletusten ensisijaisuus, yhdessä tämän kohdan a–d alakohdassa tarkoitetun alaskirjauksen kanssa, jotta tulokseksi saadaan 47 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen määrien yhteismäärä.

▼B

Käyttäessään alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia kriisinratkaisuviranomaisten on osoitettava 47 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen määrien yhteismäärässä edustettuina olevat tappiot yhtäläisesti ensisijaisuusjärjestyksessä samalla sijalla oleville osakkeille tai muille omaisuusinstrumenteille ja ►M3 alentamiskelpoiset veloille ◄ vähentämällä kyseisten osakkeiden tai muiden omistusinstrumenttien ja ►M3 alentamiskelpoiset velkojen ◄ pääomaa tai niiden maksamatta olevaa määrää samassa suhteessa niiden arvoon, paitsi silloin, kun tappioiden toisenlainen jakaminen ensisijaisuusjärjestyksessä samalla sijalla olevien velkojen kesken on sallittua 44 artiklan 3 kohdassa määritetyissä tilanteissa.

Tämä kohta ei estä soveltamasta 44 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisen velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle jätettyihin velkoihin suotuisampaa kohtelua kuin mitä sovelletaan tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä ensisijaisuusjärjestyksessä samalla sijalla oleviin ►M3 alentamiskelpoiset velkoihin ◄ .

Ennen 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettua alaskirjausta tai muuntamista kriisinratkaisuviranomaisten on muunnettava tai vähennettävä 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettujen instrumenttien pääomaa, kun kyseisiin instrumentteihin sisältyvät seuraavat ehdot ja niitä ei vielä ole muunnettu:

ehdot, joiden mukaan instrumentin pääomaa on vähennettävä laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d kohdassa tarkoitetun yhteisön taloudelliseen tilanteeseen, vakavaraisuuteen tai omien varojen tasoon vaikuttavan tapahtuman toteutuessa;

ehtoja, joiden mukaan instrumentit on muunnettava osakkeiksi tai muiksi omistusinstrumenteiksi tällaisen tapahtuman toteutuessa.

Kun instrumentin pääomaa on vähennetty, mutta ei nollaan, 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetun kaltaisten ehtojen mukaisesti ennen velkakirjojen arvon alaskirjausta 1 kohdan mukaisesti, kriisinratkaisuviranomaisten on käytettävä alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia kyseisen pääoman jäljellä olevaan määrään 1 kohdan mukaisesti.

Päättäessään velkojen allaskirjauksesta tai muuntamisesta omaksi pääomaksi kriisinratkaisuviranomaiset eivät saa muuntaa tietyn velkaluokan pääomaa silloin, kun kyseistä luokkaa huonommassa etuoikeusasemassa oleva velkaluokka on suureksi osaksi muuntamatta omaksi pääomaksi tai kirjaamatta alas, jollei tämä ole sallittua 44 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti.

Tämän artiklan soveltamiseksi EPV antaa viimeistään 3 päivänä tammikuuta 2016 asetuksen (EU) N:o 1930/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeita, joiden avulla voidaan tarvittaessa tulkita tämän direktiivin sekä asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja direktiivin 2013/36/EU säännösten keskinäisiä suhteita.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a–d alakohdassa tarkoitettujen yhteisöjen osalta omien varojen eristä johtuvat saatavat ovat niiden tavanomaisia maksukyvyttömyysmenettelyjä sääntelevässä kansallisessa lainsäädännössä ensisijaisuusjärjestyksessä huonommalla sijalla kuin saatavat, jotka eivät johdu omien varojen eristä.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa siltä osin kuin instrumentti hyväksytään vain osittain omien varojen eriin, koko instrumenttia on kohdeltava omien varojen eristä johtuvana saatavana, ja sen on oltava ensisijaisuusjärjestyksessä huonommalla sijalla kuin saatavat, jotka eivät johdu omien varojen eristä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tätä artiklaa noudatetaan, kun kriisinratkaisuviranomaiset käyttävät alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia johdannaisista aiheutuviin velkoihin.

Kriisinratkaisuviranomaisten on käytettävä alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia velkaan, joka aiheutuu johdannaisista vasta johdannaisten sulkeutuessa tai sulkeutumisen jälkeen. Kriisinratkaisun käynnistyessä kriisinratkaisuviranomaisilla on valtuudet päättää ja sulkea mikä tahansa johdannaissopimus tätä varten.

Jos johdannaisesta aiheutunut velka on jätetty 44 artiklan 3 kohdan mukaisen velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle, kriisinratkaisuviranomaiset eivät ole velvollisia päättämään tai sulkemaan johdannaissopimusta.

Jos johdannaistransaktioihin sovelletaan nettoutussopimusta, kriisinratkaisuviranomaisen tai riippumattoman arvioijan on määritettävä osana 36 artiklan mukaista arvostusta kyseisistä transaktioista johtuva velka nettomääräisenä sopimuksen ehtojen mukaisesti.

Kriisinratkaisuviranomaisten on määritettävä johdannaisista aiheutuvien velkojen arvo soveltaen:

asianmukaisia menetelmiä eri luokkiin kuuluvien johdannaisten arvon määrittämiseksi, mukaan lukien nettoutussopimusten alaiset transaktiot;

periaatteita, joilla vahvistetaan asianmukainen ajankohta, jona johdannaisposition arvo olisi määritettävä; ja

soveltuvia menetelmiä, joilla verrataan johdannaisten sulkemisesta ja velkakirjojen arvon allaskirjauksesta aiheutuvaa arvon alentumista tappioihin, joita johdannaisista aiheutuisi velkakirjojen arvon alaskirjauksessa.

EPV laatii asetuksella (EU) N:o 1095/2010 perustettua Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen), jäljempänä ’EAMV’, kuultuaan luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritellään 4 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetut menetelmät ja periaatteet, joita sovelletaan johdannaista aiheutuvien velkojen arvostukseen.

Kun on kyse johdannaistransaktioista, joihin sovelletaan nettoutussopimusta, EPV ottaa huomioon nettoutussopimuksessa määrätyn sulkemismenetelmän.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 3 päivänä tammikuuta 2016.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaiset 59 artiklan 3 kohdassa ja 63 artiklan 1 kohdan f alakohdassa mainittuja valtuuksia käyttäessään voivat soveltaa erilaista muuntokurssia eri pääomaväline- ja velkaluokkiin noudattaen toista tai kumpaakin tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa esitetyistä periaatteista.

Muuntokurssilla on saatava kyseeseen tulevalle velkojalle asianmukainen korvaus mistä tahansa mahdollisesta tappiosta, joka alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien käytöstä aiheutuu.

Kun 1 kohdan mukaisesti sovelletaan erilaisia muuntokursseja, sovellettavan maksukyvyttömyyslainsäädännön mukaisesti etuoikeutettuina pidettäviin velkoihin sovellettavan muuntokurssin on oltava korkeampi kuin etuoikeudeltaan huonompiin velkoihin sovellettava muuntokurssi.

EPV antaa viimeistään 3 päivänä tammikuuta 2016 asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeet muuntokurssien määrittämisestä.

Näissä ohjeissa esitetään erityisesti, kuinka kyseeseen tuleville velkojille voidaan suorittaa asianmukainen korvaus muuntokurssin avulla, sekä mitkä muuntokurssit voisivat olla aiheellisia etuoikeutettujen velkojen ensisijaisuusaseman huomioonottamiseksi sovellettavan maksukyvyttömyyslainsäädännön mukaisesti.

Velkakirjojen arvon alaskirjaukseen liitettävät elvytys- ja tervehdyttämistoimenpiteet

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaisten käyttäessä velkakirjojen arvon alaskirjausta laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön pääoman vahvistamiseksi 43 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti vahvistetaan järjestelyt, joilla kyseistä laitosta tai yhteisöä varten laaditaan ja toteutetaan liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelma 52 artiklan mukaisesti.

Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin järjestelyihin voi kuulua se, että kriisinratkaisuviranomainen nimittää 72 artiklan 1 kohdan mukaisesti yhden tai useamman henkilön, jolloin tavoitteena on 52 artiklassa edellytetyn liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelman laatiminen ja toteuttaminen.

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että yhden kuukauden kuluessa siitä, kun velkakirjojen arvon alaskirjausta on 43 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti sovellettu laitokseen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettuun yhteisöön, ylin hallintoelin tai 72 artiklan 1 kohdan nojalla nimitetty yksi tai useampi henkilö laatii ja toimittaa kriisinratkaisuviranomaiselle liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelman, joka täyttää tämän artiklan 4 ja 5 kohdassa säädetyt vaatimukset. Siltä osin kuin sovelletaan unionin valtiontukikehystä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseinen suunnitelma on yhteensopiva rakenneuudistussuunnitelman kanssa, joka laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön on toimitettava komissiolle unionin valtiontukikehyksen mukaisesti.

Kun 43 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaista velkakirjojen arvon alaskirjausta sovelletaan kahteen tai useampaan konserniyhteisöön, unionissa emoyrityksenä toimivan laitoksen on valmisteltava liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelma, jonka on katettava kaikki konserniin kuuluvat laitokset 7 ja 8 artiklassa esitetyn menettelyn mukaisesti ja joka on toimitettava konsernitason kriisinratkaisuviranomaiselle. Konsernin tason kriisinratkaisuviranomainen toimittaa suunnitelman muille asiaankuuluville kriisinratkaisuviranomaisille ja EPV:lle.

Poikkeuksellisissa olosuhteissa kriisinratkaisuviranomainen voi pidentää 1 kohdassa mainittua aikaa siten, että se on enintään kaksi kuukautta velkakirjojen arvon alaskirjauksesta, jos se on tarpeen kriisinratkaisutavoitteiden saavuttamiseksi.

Jos liiketoimintasuunnitelmasta on ilmoitettava myös unionin valtiontukikehyksen puitteissa, kriisinratkaisuviranomainen voi pidentää 1 kohdassa mainittua aikaa siten, että se on enintään kaksi kuukautta velkakirjojen arvon alaskirjauksesta, tai enintään unionin valtiontukikehyksessä säädettyyn määräaikaan asti, sen mukaan, kumpi on aikaisempi.

Liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelmassa on esitettävä toimenpiteet, joilla on määrä palauttaa laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetun yhteisön tai sen liiketoimintalohkojen pitkän aikavälin elinkelpoisuus kohtuullisessa ajassa. Toimenpiteiden on perustuttava realistisiin oletuksiin niistä talouden ja rahoitusmarkkinoiden olosuhteista, joissa laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö toimii.

Liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelmassa on otettava huomioon muun muassa rahoitusmarkkinoiden tilanne ja ennakoitu kehitys optimistisimpien ja pessimistisempien olettamusten perusteella, mukaan lukien tapahtumien yhdistelmät, joiden avulla voidaan osoittaa laitoksen merkittävimmät haavoittuvuudet. Oletuksia on verrattava asianmukaisiin toimialakohtaisiin vertailuarvoihin.

Liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelmassa on esitettävä vähintään seuraavat osatekijät:

yksityiskohtainen selvitys tekijöistä ja ongelmista, joiden vuoksi laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö on kaatunut tai todennäköisesti kaatuu, sekä näihin vaikeuksiin johtaneista olosuhteista;

kuvaus toimenpiteistä, joilla on tarkoitus palauttaa laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön pitkän aikavälin elinkelpoisuus;

kyseisten toimenpiteiden toteuttamisaikataulu.

Toimenpiteisiin, joilla on määrä palauttaa laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön pitkän aikavälin elinkelpoisuus, voivat kuulua:

laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d kohdassa tarkoitetun yhteisön toimintojen tervehdyttäminen;

laitoksen toiminnallisiin järjestelmiin ja infrastruktuuriin tehtävät muutokset;

luopuminen tappiollisista toiminnoista;

sellaisten toimintojen uudelleenjärjestely, jotka voidaan saattaa kilpailukykyisiksi;

omaisuuserien tai liiketoiminta-alueiden myynti.

Asiaankuuluvan kriisinratkaisuviranomaisen on kuukauden kuluessa päivästä, jona liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelma on toimitettu, arvioitava, millä todennäköisyydellä suunnitelman toteuttaminen palauttaa laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d kohdassa tarkoitetun yhteisön pitkän aikavälin elinkelpoisuuden. Arviointi on tehtävä yhteisymmärryksessä toimivaltaisen viranomaisen kanssa.

Jos kriisinratkaisuviranomainen ja toimivaltainen viranomainen katsovat, että suunnitelman avulla päästäisiin kyseiseen tavoitteeseen, kriisinratkaisuviranomaisen on hyväksyttävä suunnitelma.

Jos kriisinratkaisuviranomainen ei katso, että suunnitelman avulla päästäisiin 7 kohdassa tarkoitettuun tavoitteeseen, kriisinratkaisuviranomaisen on yhteisymmärryksessä toimivaltaisen viranomaisen kanssa ilmoitettava ylimmälle hallintoelimelle tai 72 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimitetylle yhdelle tai useammalle henkilölle huolenaiheistaan ja vaadittava muuttamaan suunnitelmaa niin, että huolenaiheet saadaan poistettua.

Ylimmän hallintoelimen tai 72 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimitetyn yhden tai useamman henkilön on kahden viikon kuluttua päivästä, jona se on vastaanottanut 8 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen, toimitettava muutettu suunnitelma kriisinratkaisuviranomaiselle hyväksyttäväksi. Kriisinratkaisuviranomaisen on arvioitava muutettu suunnitelma ja ilmoitettava ylimmälle hallintoelimelle tai 72 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimitetylle yhdelle tai useammalle henkilölle viikon kuluessa, katsooko sen muutetun suunnitelman poistavan ilmoitetut huolenaiheet vai tarvitaanko muita muutoksia.

10.

Ylimmän hallintoelimen tai 72 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimitetyn yhden tai useamman henkilön on toteutettava tervehdyttämissuunnitelma sellaisena kuin kriisinratkaisuviranomainen ja toimivaltainen viranomainen ovat sen hyväksyneet ja annettava kriisinratkaisuviranomaiselle vähintään kuuden kuukauden välein kertomus suunnitelman toteuttamisen edistymisestä.

11.

Ylimmän hallintoelimen tai 72 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimitetyn yhden tai useamman henkilön on tarkistettava suunnitelmaa, jos kriisinratkaisuviranomaisen yhdessä toimivaltaisen viranomaisen kanssa muodostaman käsityksen mukaan se on tarpeen 4 kohdassa tarkoitetun tavoitteen saavuttamiseksi, ja toimitettava mahdolliset tarkistukset kriisinratkaisuviranomaiselle hyväksyttäviksi.

12.

EPV laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään:

vähimmäisosatekijät, joita liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelmassa olisi 5 kohdan mukaisesti käsiteltävä; ja

edellä 10 kohdassa edellytettyjen raporttien vähimmäissisältö.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 3 päivänä tammikuuta 2016.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

13.

EPV antaa viimeistään 3 päivänä tammikuuta 2016 asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeet, joissa täsmennetään vähimmäisperusteet, jotka tervehdyttämissuunnitelman on täytettävä, jotta kriisinratkaisuviranomainen voi hyväksyä sen 7 kohdan mukaisesti.

14.

Ottaen tarvittaessa huomioon 13 kohdassa tarkoitettujen ohjeiden soveltamisessa saadut kokemukset EPV voi laatia luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään vähimmäisperusteet, jotka tervehdyttämissuunnitelman on täytettävä, jotta kriisinratkaisuviranomainen voi hyväksyä sen 7 kohdan mukaisesti.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun kriisinratkaisuviranomainen käyttää 59 artiklan 2 alakohdassa ja 63 artiklan 1 kohdan e–i alakohdassa tarkoitettuja valtuuksia, pääoman tai maksamatta olevan määrän vähentäminen, muuntaminen tai peruuttaminen tulee voimaan ja sitoo välittömästi kriisinratkaisun kohteena olevaa laitosta, kyseeseen tulevia velkojia ja osakkeenomistajia.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaisella on valtuudet saattaa päätökseen tai vaatia saattamaan päätökseen kaikki 59 artiklan 2 alakohdassa ja 63 artiklan 1 kohdan e–i alakohdassa tarkoitettujen valtuuksien voimaantulon kannalta tarpeelliset hallintotoimet ja menettelyt, mukaan lukien:

kaikkien asiaa koskevien rekistereiden muuttaminen;

osakkeiden tai muiden omistusinstrumenttien tai velkainstrumenttien poistaminen pörssilistalta tai kaupankäynnistä;

uusien osakkeiden tai muiden omistusinstrumenttien listaus tai kaupankäynnin kohteeksi ottaminen;

alaskirjattujen velkainstrumenttien uudelleenlistaus tai ottaminen uudelleen kaupankäynnin kohteeksi ilman vaatimusta antaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/71/EY ( 11 ) mukainen esite.

Jos kriisinratkaisuviranomainen vähentää nollaan velan pääoman tai maksamatta olevan määrän 63 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja valtuuksia käyttäen, kyseinen velka ja kaikki siitä johtuvat velvoitteet tai saamiset, jotka eivät ole kertyneet valtuuksien käytön ajankohtaan mennessä, katsotaan suoritetuiksi kaikissa olosuhteissa, eivätkä ne ole osoitettavissa suoritettaviksi missään myöhemmissä menettelyissä, jotka koskevat kriisinratkaisun kohteena olevaa laitosta tai sen seuraajayhteisöä mahdollisessa myöhemmässä likvidaatiossa.

Kun kriisinratkaisuviranomainen vähentää ainoastaan osittain velan pääomaa tai maksamatta olevaa määrää 63 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja valtuuksia käyttäen:

se määrä, joka velasta on vähennetty, on katsottava suoritetuksi;

instrumenttia tai sopimusta, johon alkuperäinen velka perustuu, on sovellettava edelleen jäljellä olevaan velan pääoman määrään tai maksamatta olevaan määrään, paitsi että kertyneen koron määrää voidaan muuttaa velan pääoman vähenemisen huomioon ottamiseksi ja että muita ehtoja voidaan muuttaa kriisinratkaisuviranomaisen päätöksellä 63 artiklan 1 kohdan j kohdassa mainittuja valtuuksia käyttäen.

Velkakirjojen arvon alaskirjausta koskevien menettelyllisten esteiden poistaminen

Rajoittamatta 63 artiklan 1 kohdan i alakohdan soveltamista jäsenvaltioiden on tarvittaessa vaadittava laitoksia ja 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettuja yhteisöjä ylläpitämään aina riittävää määrää osakepääomaa tai muita ydinpääoman instrumentteja siten, jos kriisinratkaisuviranomainen käyttää 63 artiklan 1 kohdan e ja f alakohdassa tarkoitettuja valtuuksia laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön tai minkä tahansa sen tytäryrityksen suhteen, laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö voi laskea liikkeeseen riittävän määrän uusia osakkeita tai muita omistusinstrumentteja sen varmistamiseksi, että velat voidaan muuntaa osakkeiksi tai muiksi omistusinstrumenteiksi tehokkaalla tavalla.

Kriisinratkaisuviranomaisten on arvioitava, onko tietylle laitokselle tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa säädetylle yhteisölle aiheellista asettaa kyseistä laitosta tai konsernia koskevan kriisinratkaisusuunnitelman laatimisen ja ylläpitämisen yhteydessä 1 kohdassa säädetty vaatimus, erityisesti kun otetaan huomioon kyseisessä suunnitelmassa kaavaillut kriisinratkaisutoimet. Jos kriisinratkaisusuunnitelma sisältää mahdollisuuden käyttää velkakirjojen arvon alaskirjausta, viranomaisten on tarkistettava, että osakepääoma tai muut ydinpääoman instrumentit riittävät kattamaan 47 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen määrien yhteismäärän.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei velkojen muuntamiselle osakkeiksi tai muiksi omistusinstrumenteiksi ole menettelyllisiä esteitä laitosten rahastosäännöissä tai yhtiöjärjestyksessä, mukaan luettuina osakkeenomistajien merkintäetuoikeus tai vaatimus osakkeenomistajien suostumuksesta pääoman korottamiseksi.

Tämä artikla ei rajoita tämän direktiivin X osastossa säädettyjä muutoksia direktiiveihin 82/891/ETY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU ja direktiiviin 2012/30/EU.

Jäsenvaltioiden on vaadittava laitoksia ja 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettuja yhteisöjä ottamaan käyttöön sopimusehto, jolla velkoja tai velkasopimuksen tai -instrumentin osapuoli tunnustaa, että kyseiseen velkaan voidaan soveltaa alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia, sekä sitoutuu hyväksymään pääoman tai maksamatta olevan määrän mahdollisen vähentämisen, muuntamisen tai mitätöimisen sen seurauksena, että kriisinratkaisuviranomainen käyttää kyseisiä valtuuksia, sillä edellytyksellä, että velka täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

velkaa ei 44 artiklan 2 kohdan nojalla ole rajattu soveltamisalan ulkopuolelle;

velka ei ole 108 artiklan a alakohdassa tarkoitettu talletus;

velkaan sovelletaan kolmannen maan lainsäädäntöä;

velka on laskettu liikkeeseen tai otettu sen päivän jälkeen, jona jäsenvaltio soveltaa tämän osan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja säännöksiä.

Kriisinratkaisuviranomaiset voivat päättää, että tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaista velvollisuutta ei sovelleta laitoksiin tai yhteisöihin, joiden osalta 45 artiklan 1 kohdan mukainen vaatimus vastaa 45 c artiklan 2 kohdan a alakohdassa määriteltyä tappionkattamismäärää, edellyttäen, että velkoja, jotka täyttävät ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut vaatimukset ja jotka eivät sisällä kyseisen alakohdan mukaista sopimusehtoa, ei oteta huomioon kyseistä vaatimusta laskettaessa.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta, jos jäsenvaltion kriisinratkaisuviranomainen määrittää, että jäsenvaltion kriisinratkaisuviranomainen voi käyttää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin velkoihin tai instrumentteihin alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia kolmannen maan lainsäädännön tai kyseisen kolmannen maan kanssa tehdyn sitovan sopimuksen perusteella.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö toteaa, että 1 kohdan mukaisesti edellytettyä ehtoa on oikeudellisesti tai muutoin mahdotonta sisällyttää asiaankuuluvaa velkaa koskeviin sopimusehtoihin, tällainen laitos tai yhteisö ilmoittaa tästä toteamuksesta, mukaan lukien velkojen luokat ja toteamuksen perustelut, kriisinratkaisuviranomaiselle. Laitoksen tai yhteisön on toimitettava kriisinratkaisuviranomaiselle kaikki tiedot, joita tämä pyytää kohtuullisen ajan kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta arvioidakseen tällaisen ilmoituksen vaikutuksen kyseisen laitoksen tai yhteisön purkamismahdollisuuksiin.

Jos tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu ilmoitus annetaan, jäsenvaltioiden on varmistettava, että velvollisuus sisällyttää sopimusehtoihin 1 kohdan mukaisesti edellytetty ehto keskeytetään automaattisesti siitä hetkestä, kun kriisinratkaisuviranomainen vastaanottaa ilmoituksen.

Jos kriisinratkaisuviranomainen toteaa, että 1 kohdan mukaisesti edellytettyä ehtoa ei ole oikeudellisesti tai muutoin mahdotonta sisällyttää sopimusehtoihin, kun otetaan huomioon tarve varmistaa laitoksen tai yhteisön purkamismahdollisuudet, sen on vaadittava tällaisen sopimusehdon sisällyttämistä kohtuullisen ajan kuluessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta. Kriisinratkaisuviranomainen voi lisäksi vaatia laitosta tai yhteisöä muuttamaan käytäntöjään, jotka koskevat poikkeuksen soveltamista velan arvon alentamisen tunnustamiseen sopimuksissa.

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut velat eivät saa sisältää ensisijaisen lisäpääoman instrumentteja, toissijaisen pääoman instrumentteja eivätkä 2 artiklan 1 kohdan 48 alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuja velkainstrumentteja, jos kyseiset instrumentit ovat vakuudettomia velkoja. Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen velkojen on lisäksi oltava etuoikeudeltaan parempia kuin 108 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdassa ja 108 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut velat.

Jos kriisinratkaisuviranomainen toteaa arvioidessaan laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön purkamismahdollisuuksia 15 ja 16 artiklan mukaisesti tai milloin tahansa muulloin, että velkaluokassa, johon kuuluu hyväksyttäviä velkoja, sellaisten velkojen määrä, joihin tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti ei sisälly 1 kohdassa tarkoitettua sopimusehtoa, yhdessä sellaisten velkojen määrän, jotka on rajattu 44 artiklan 2 kohdan mukaisesti velan arvon alentamisen soveltamisen ulkopuolelle tai jotka todennäköisesti rajataan niiden käytön ulkopuolelle 44 artiklan 3 kohdan mukaisesti, on yli kymmenen prosenttia kyseisestä luokasta, sen on välittömästi arvioitava tämän seikan vaikutus kyseisen laitoksen tai yhteisön purkamismahdollisuuksiin, mukaan luettuna purkamismahdollisuuksiin kohdistuva vaikutus, joka aiheutuu 73 artiklassa säädettyjen velkojiin kohdistuvien suojatoimien rikkomisen riskistä, kun hyväksyttäviin velkoihin sovelletaan velkojen alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia.

Jos kriisinratkaisuviranomainen toteaa tämän kohdan viidennessä alakohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella, että velat, joihin ensimmäisen alakohdan mukaisesti ei sisälly 1 kohdassa tarkoitettua sopimusehtoa, luovat olennaisen purkamismahdollisuuksien esteen, sen on käytettävä 17 artiklassa säädettyjä valtuuksia siinä määrin kuin se on tarpeen kyseisen purkamismahdollisuuksien esteen poistamiseksi.

Velkoja, joiden osalta laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö ei sisällytä sopimusehtoihin tämän artiklan 1 kohdassa edellytettyä ehtoa tai joiden osalta tätä edellytystä ei sovelleta tämän kohdan mukaisesti, ei oteta huomioon omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen laskemisessa.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaiset voivat vaatia laitoksia ja 1 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettuja yhteisöjä toimittamaan viranomaisille oikeudellisen lausunnon tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sopimusehdon oikeudellisesta täytäntöönpanokelpoisuudesta ja vaikuttavuudesta.

Jos laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö ei sisällytä tämän artiklan 1 kohdassa edellytettyä ehtoa sopimusehtoihin, joita asiaankuuluvaan velkaan sovelletaan, se ei estä kriisinratkaisuviranomaista käyttämästä alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksia kyseiseen velkaan.

EPV laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritellään tarkemmin niiden velkojen luettelo, joihin 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle rajaamista sovelletaan, sekä kyseisessä kohdassa edellytetyn sopimusehdon sisältö laitosten erilaiset liiketoimintamallit huomioon ottaen.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 3 päivänä heinäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

EPV laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään tarkemmin

edellytykset, joiden perusteella laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön olisi oikeudellisesti tai muutoin mahdotonta sisällyttää tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimusehto tiettyjen velkaluokkien osalta;

edellytykset, joiden nojalla kriisinratkaisuviranomainen voi vaatia 2 kohdan kolmannen alakohdan nojalla sopimusehdon sisällyttämistä;

kohtuullinen aika, jonka kuluessa kriisinratkaisuviranomainen voi vaatia 2 kohdan kolmannen alakohdan nojalla sopimusehdon sisällyttämistä.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2020.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Kriisinratkaisuviranomaisen on tarpeelliseksi katsoessaan eriteltävä velkaluokat, joiden osalta laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö voi päättää, että on oikeudellisesti tai muutoin mahdotonta sisällyttää tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimusehto niiden edellytysten perusteella, jotka täsmennetään tarkemmin 6 kohdan soveltamisen tuloksena.

EPV laatii luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joissa määritetään kriisinratkaisuviranomaisille 2 kohtaa sovellettaessa toimitettavien ilmoitusten yhtenäinen muoto ja mallit.

EPV toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2020.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat antaa poikkeuksellista julkista rahoitustukea täydentävien rahoitusvakausvälineiden avulla tämän artiklan 3 kohdan, 37 artiklan 10 kohdan sekä unionin valtiontukikehyksen mukaisesti osallistuakseen laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön kriisinratkaisuun muun muassa puuttumalla suoraan tilanteeseen laitoksen tai yhteisön likvidaation välttämiseksi, jotta saavutetaan 31 artiklan 2 kohdassa asetetut kriisinratkaisutavoitteet jäsenvaltiossa tai koko unionissa. Tällaisia toimia johtaa toimivaltainen ministeriö tai julkisyhteisö, joka toimii läheisessä yhteistyössä kriisinratkaisuviranomaisen kanssa.

Julkishallinnon rahoitusvakausvälineiden toteuttamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden toimivaltaisilla ministeriöillä tai julkisyhteisöillä on 63–72 artiklassa määritellyt asiaankuuluvat kriisinratkaisuvaltuudet, ja että 66, 68, 83 ja 117 artiklaa sovelletaan.

Julkisyhteisöjen rahoitusvakausvälineitä käytetään viimesijaisesti sen jälkeen, kun on arvioitu ja hyödynnetty muita kriisinratkaisuvälineitä niin laajalti kuin mahdollista samalla rahoitusvakautta ylläpitäen, toimivaltaisen ministeriön tai julkisyhteisön kriisinratkaisuviranomaista kuultuaan tekemän päätöksen mukaisesti.

Kun jäsenvaltiot soveltavat julkishallinnon rahoitusvakausvälineitä, niiden on varmistettava, että toimivaltaiset ministeriöt tai julkisyhteisöt ja kriisinratkaisuviranomainen käyttävät välineitä vain, jos kaikki 32 artiklan 1 kohdassa säädetyt ehdot täyttyvät ja toinen seuraavista ehdoista täyttyy:

keskuspankkia ja toimivaltaista viranomaista kuultuaan toimivaltainen ministeriö tai julkisyhteisö ja kriisinratkaisuviranomainen päättävät, että muiden kriisinratkaisuvälineiden soveltaminen ei riittäisi rahoitusvakauteen kohdistuvien merkittävien haittojen torjumiseen;

toimivaltainen ministeriö tai julkisyhteisö ja kriisinratkaisuviranomainen päättävät, että muiden kriisinratkaisuvälineiden soveltaminen ei riittäisi suojelemaan yleistä etua, kun keskuspankki on jo myöntänyt laitokselle poikkeuksellista maksuvalmiusapua;

toimivaltainen ministeriö päättää toimivaltaista viranomaista ja kriisinratkaisuviranomaista kuultuaan tilapäisen julkisen omistuksen osalta, että muiden kriisinratkaisuvälineiden soveltaminen ei riittäisi suojelemaan yleistä etua, kun laitokselle on jo annettu julkista pääomatukea.

Rahoitusvakausvälineet koostuvat seuraavista:

57 artiklassa tarkoitettu pääomatuki;

58 artiklassa tarkoitettu tilapäinen julkinen omistus.

Jäsenvaltiot voivat kansallisen yhtiöoikeuden säännöksiä noudattaen osallistua laitoksen tai tämän direktiivin 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön pääomapohjan vahvistamiseen tarjoamalla sille asetuksen (EU) N:o 575/2013 vaatimusten mukaisesti pääomaa vastineeksi seuraavista instrumenteista:

ydinpääoma (Tier 1);

ensisijaisen lisäpääoman instrumentit tai toissijaisen pääoman instrumentit.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, siinä määrin kuin niiden osakeomistus laitoksessa tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetussa yhteisössä sallii, että laitoksia tai yhteisöjä, joihin tämän artiklan mukaista pääomatukea sovelletaan, hallinnoidaan kaupallisin ja ammattimaisin perustein.

Kun jäsenvaltio antaa tämän artiklan mukaista julkista pääomatukea, sen on varmistettava, että sen osuus laitoksesta ai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetusta yhteisöstä siirretään takaisin yksityissektorille heti kaupallisten ja rahoitusolosuhteiden salliessa.

Jäsenvaltio voi ottaa laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön tilapäiseen julkiseen omistukseen.

Tätä varten jäsenvaltio voi tehdä yhden tai useamman osakkeiden siirtomääräyksen, jossa siirron saaja on:

jäsenvaltion nimeämä edustaja; tai

jäsenvaltion kokonaan omistama yhtiö.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laitoksia tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettuja yhteisöjä, joihin tässä artiklassa säädettyä väliaikaista julkista omistusta sovelletaan, hallinnoidaan kaupallisin ja ammattimaisin perustein ja että ne siirretään takaisin yksityissektorille heti kaupallisten ja rahoitusolosuhteiden salliessa.

Kyseeseen tulevien pääomainstrumenttien ja hyväksyttävien velkojen alaskirjausta tai muuntamista koskeva vaatimus

Kyseeseen tulevien pääomainstrumenttien ja hyväksyttävien velkojen alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia voidaan käyttää joko

erillään kriisinratkaisutoimesta; tai

yhdessä kriisinratkaisutoimen kanssa, jos 32, 32 a tai 33 artiklassa säädetyt kriisinratkaisuedellytykset täyttyvät.

Jos kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö on ostanut kyseeseen tulevat pääomainstrumentit ja hyväksyttävät velat välillisesti muiden samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluvien yhteisöjen välityksellä, kyseeseen tulevien pääomainstrumenttien ja hyväksyttävien velkojen alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia on käytettävä samalla, kun samoja valtuuksia käytetään asianomaisen yhteisön emoyrityksen tasolla tai muiden sellaisten emoyritysten tasolla, jotka eivät ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä, niin että tappiot siirretään tosiasiallisesti kriisinratkaisun kohteena olevalle yhteisölle, joka vahvistaa asianomaisen yhteisön pääomapohjaa.

Sen jälkeen, kun kyseeseen tulevien pääomainstrumenttien ja hyväksyttävien velkojen alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia on käytetty erillään kriisinratkaisutoimesta, on tehtävä 74 artiklassa tarkoitettu arvostus ja sovellettava 75 artiklaa.

1 a.

Hyväksyttävien velkojen alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia voidaan käyttää erillään kriisinratkaisutoimesta ainoastaan sellaisten hyväksyttävien velkojen osalta, jotka täyttävät tämän direktiivin 45 f artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut edellytykset, lukuun ottamatta velkojen jäljellä olevaa maturiteettia koskevaa edellytystä sellaisena kuin siitä säädetään asetuksen (EU) N:o 575/2013 72 c artiklan 1 kohdassa.

Kun näitä valtuuksia käytetään, jäsenvaltioiden on varmistettava, että alaskirjaus tai muuntaminen tapahtuu 34 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetun periaatteen mukaisesti.

1 b.

Jos kriisinratkaisutoimia kohdistuu kriisinratkaisun kohteena olevaan yhteisöön tai poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi ja kriisinratkaisusuunnitelmasta poiketen yhteisöön, joka ei ole kriisinratkaisun kohteena, tällaisen yhteisön tasolla 60 artiklan 1 kohdan mukaisesti alennettu, alaskirjattu tai muunnettu määrä on otettava huomioon asianomaiseen yhteisöön sovellettavien, 37 artiklan 10 kohdassa ja 44 artiklan 5 kohdan a alakohdassa tai 44 artiklan 8 kohdan a alakohdassa säädettyjen kynnysarvojen laskemisessa.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaisilla on valtuudet alaskirjata tai muuntaa kyseeseen tulevat ►M3 pääomainstrumentit ja 1 a kohdassa tarkoitetut hyväksyttävät velat ◄ laitosten tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettujen yhteisöjen osakkeiksi tai muiksi omistusinstrumenteiksi.

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että kriisinratkaisuviranomaiset käyttävät alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia 60 artiklan mukaisesti ja viipymättä laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön liikkeeseen laskemiin kyseeseen tuleviin pääomainstrumentteihin ja 1 a kohdassa tarkoitettuihin hyväksyttäviin velkoihin, jos kyseessä on yksi tai useampi seuraavista tapauksista:

32, 32 a tai 33 artiklassa säädettyjen edellytysten on todettu täyttyneen ennen kuin mitään kriisinratkaisutoimea on toteutettu;

asiaankuuluva viranomainen toteaa, että jollei kyseeseen tuleviin pääomainstrumentteihin ja 1 a kohdassa tarkoitettuihin hyväksyttäviin velkoihin käytetä kyseisiä valtuuksia, laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö ei ole enää elinkelpoinen;

▼B

jos kyseeseen tulevat pääomainstrumentit on laskenut liikkeeseen tytäryritys ja jos nämä pääomainstrumentit on hyväksytty omia varoja koskevien vaatimusten täyttämiseksi laitos- tai yhteisökohtaisesti ja konsolidoinnin perusteella, konsolidointiryhmän valvojan jäsenvaltion asiaankuuluva viranomainen ja tytäryrityksen jäsenvaltion asiaankuuluva viranomainen toteavat yhteisesti 92 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisella yhteisellä päätöksellä, että konserni ei ole enää elinkelpoinen, jollei kyseisiin instrumentteihin käytetä alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia;

jos kyseeseen tulevat pääomainstrumentit on laskenut liikkeeseen emoyritys ja jos nämä pääomainstrumentit on hyväksytty omia varoja koskevien vaatimusten täyttämiseksi yksittäisen emoyrityksen tasolla tai konsolidoinnin perusteella ja konsolidointiryhmän valvojan jäsenvaltion asiaankuuluva viranomainen toteaa, että konserni ei ole enää elinkelpoinen, jos näitä instrumentteja ei alaskirjata tai muunneta.

laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö pyytää poikkeuksellista julkista rahoitustukea, lukuun ottamatta 32 artiklan 4 kohdan d alakohdan iii alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa.

Edellä olevan 3 kohdan soveltamiseksi on katsottava, että laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö taikka konserni ei ole enää elinkelpoinen ainoastaan, jos molemmat seuraavat edellytykset täyttyvät:

laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö taikka konserni on lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuu;

ottaen huomioon aika ja muut asiaankuuluvat olosuhteet ei voida kohtuudella olettaa, että laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön taikka konsernin kaatuminen olisi estettävissä kohtuullisessa ajassa millään muulla toimenpiteellä, kuten vaihtoehtoisella yksityisen sektorin toimenpiteellä tai valvontatoimella (mukaan lukien varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteet), kuin ►M3 pääomainstrumenttien tai 1 a kohdassa tarkoitettujen hyväksyttävien velkojen ◄ alaskirjauksella tai muuntamisella erillisenä toimenpiteenä tai yhdessä kriisinratkaisutoimen kanssa.

Tämän artiklan 4 kohdan a alakohdan soveltamiseksi laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön on katsottava olevan lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuvan, jos se on yhdessä tai useammassa 32 artiklan 4 kohdassa esitetyistä tilanteista.

Edellä olevan 4 kohdan a alakohdan soveltamiseksi konsernin on katsottava olevan lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuvan, jos konserni rikkoo tai sen voidaan objektiivisten tekijöiden perusteella ennakoida lähitulevaisuudessa rikkovan konsolidoituja vakavaraisuusvaatimuksia siten, että toimivaltaisen viranomaisen olisi perusteltua toteuttaa toimia, muun muassa koska konserni on kärsinyt tai todennäköisesti kärsii tappioita, jotka kuluttavat sen kaikki omat varat tai merkittävän osan niistä.

Tytäryrityksen liikkeeseen laskemia kyseeseen tulevia pääomainstrumentteja ei saa alaskirjata suuremmassa määrin eikä muuntaa 3 kohdan c alakohdan nojalla huonommin ehdoin kuin mitä ensisijaisuusjärjestyksessä samalla sijalla olevia pääomainstrumentteja on alaskirjattu tai muunnettu emoyrityksen tasolla.

Jos asiaankuuluva viranomainen tekee tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetun toteamuksen, sen on viipymättä ilmoitettava tästä sille kriisinratkaisuviranomaiselle, joka vastaa kriisinratkaisun kohteena olevasta laitoksesta tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetusta yhteisöstä, jos se on muu kuin kyseinen asiaankuuluva viranomainen.

Ennen kuin tytäryrityksestä, joka laskee liikkeeseen sellaisia kyseeseen tulevia pääomainstrumentteja, jotka on hyväksytty omia varoja koskevien vaatimusten täyttämiseksi laitos- tai yhteisökohtaisesti ja konsolidoinnin perusteella, tehdään tämän artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu toteamus, asiaankuuluvan viranomaisen on noudatettava 62 artiklassa säädettyjä ilmoitus- ja kuulemisvaatimuksia.

10.

Kriisinratkaisuviranomaisten on ennen ►M3 pääomainstrumenttien tai 1 a kohdassa tarkoitettujen hyväksyttävien velkojen ◄ alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksien käyttämistä varmistettava, että laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön varojen ja velkojen arvostus toteutetaan 36 artiklan mukaisesti. Arvostusta käytetään pohjana laskettaessa kyseeseen tuleviin ►M3 pääomainstrumentteihin tai 1 a kohdassa tarkoitettuihin hyväksyttäviin velkoihin ◄ tappioiden kattamiseksi sovellettavaa alaskirjausta ja kyseeseen tuleviin ►M3 pääomainstrumentteihin tai 1 a kohdassa tarkoitettuihin hyväksyttäviin velkoihin ◄ laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön pääomapohjan vahvistamiseksi sovellettavaa muuntamisen tasoa.

Kyseeseen tulevien pääomainstrumenttien ja hyväksyttävien velkojen alaskirjausta tai muuntamista koskevat säännökset

Noudattaessaan 59 artiklassa säädettyä vaatimusta kriisinratkaisuviranomaisten on sovellettava alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä sovellettavan saamisten ensisijaisuusjärjestyksen mukaisesti niin, että saadaan seuraavat tulokset:

ydinpääoman eriä vähennetään ensin suhteessa tappioihin ja enintään niiden kapasiteettia vastaavasti, ja kriisinratkaisuviranomainen toteuttaa toisen tai molemmat 47 artiklan 1 kohdassa määritellyistä toimista ydinpääoman instrumenttien osalta ydinpääoman instrumenttien haltijoiden osalta;

kyseeseen tulevien ensisijaisen lisäpääoman instrumenttien pääoma kirjataan alas tai muunnetaan ydinpääoman instrumenteiksi tai toteutetaan kumpikin toimenpide siinä määrin kuin 31 artiklassa asetettujen kriisinratkaisutavoitteiden saavuttamiseksi on tarpeen, ja enintään kyseeseen tulevien pääomainstrumenttien kapasiteettia vastaavasti, sen mukaan kumpi on alhaisempi;

kyseeseen tulevien toissijaisen pääoman instrumenttien pääoma kirjataan alas tai muunnetaan ydinpääoman instrumenteiksi tai toteutetaan kumpikin toimenpide siinä määrin kuin 31 artiklassa asetettujen kriisinratkaisutavoitteiden saavuttamiseksi on tarpeen, ja enintään kyseeseen tulevien pääomainstrumenttien kapasiteettia vastaavasti, sen mukaan kumpi on alhaisempi;

▼M3

59 artiklan 1 a kohdassa tarkoitettujen hyväksyttävien velkojen pääoma kirjataan alas tai muunnetaan ydinpääoman instrumenteiksi (CET1) tai toteutetaan kumpikin toimenpide siinä määrin kuin on tarpeen 31 artiklassa asetettujen kriisinratkaisutavoitteiden saavuttamiseksi tai enintään kyseeseen tulevien hyväksyttävien velkojen kapasiteettia vastaavasti sen mukaan, kumpi on alhaisempi.

Jos kyseeseen tulevan pääomainstrumentin tai 59 artiklan 1 a kohdassa tarkoitetun hyväksyttävän velan pääoma kirjataan alas,

kyseisen pääoman vähennyksen on oltava pysyvä, jollei 46 artiklan 3 kohdan korvausmekanismin mukaisesta mahdollisesta uudelleenarvostuksesta muuta johdu;

kyseeseen tulevan pääomainstrumentin tai 59 artiklan 1 a kohdassa tarkoitetun hyväksyttävän velan haltijalle ei jää velkoja kyseisen instrumentin alaskirjatun määrän nojalla tai sen yhteydessä lukuun ottamatta mahdollisia jo kertyneitä velkoja sekä mahdollista vahingonkorvausvastuuta, johon alaskirjausta koskevien valtuuksien käytön lainmukaisuuden riitauttava muutoksenhaku voi johtaa;

kyseeseen tulevien pääomainstrumenttien tai 59 artiklan 1 a kohdassa tarkoitettujen velkojen haltijoille ei makseta korvausta muuten kuin tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti.

►M3 Kriisinratkaisuviranomaiset voivat kyseeseen tulevien pääomainstrumenttien ja 59 artiklan 1 a kohdassa tarkoitettujen hyväksyttävien velkojen muuntamiseksi tämän artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdan nojalla velvoittaa laitokset ja 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetut yhteisöt laskemaan liikkeeseen ydinpääoman instrumentteja (CET1) kyseeseen tulevien pääomainstrumenttien ja tällaisten hyväksyttävien velkojen haltijoille. Kyseeseen tulevat pääomainstrumentit ja tällaiset velat voidaan muuntaa vain, jos seuraavat ehdot täyttyvät: ◄

kyseiset ydinpääoman instrumentit laskee liikkeeseen laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö taikka laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön emoyritys laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön kriisinratkaisuviranomaisen hyväksynnällä tai tapauksen mukaan emoyrityksen kriisinratkaisuviranomaisen hyväksynnällä;

kyseiset ydinpääoman instrumentit lasketaan liikkeeseen ennen kuin kyseinen laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö laskee liikkeeseen osakkeita tai muita omistusinstrumentteja, jotta valtio tai julkisyhteisö lisäisi laitoksen omia varoja;

kyseiset ydinpääoman instrumentit myönnetään ja siirretään viipymättä muuntamisvaltuuksien käytön jälkeen;

muuntokurssi, jonka perusteella ►M3 kutakin kyseeseen tulevaa pääomainstrumenttia tai kutakin 59 artiklan 1 a kohdassa tarkoitettua hyväksyttävää velkaa ◄ kohti tarjottavien ydinpääomainstrumenttien lukumäärä määritetään, vastaa 50 artiklan mukaisia periaatteita ja mahdollisia EPV:n 50 artiklan 4 kohdan nojalla laatimia ohjeita.

Ydinpääoman instrumenttien tarjoamiseksi 3 kohdan mukaisesti kriisinratkaisuviranomaiset voivat velvoittaa laitokset ja 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetut yhteisöt ylläpitämään jatkuvasti tarvittavaa ennakkolupaa laskea liikkeeseen tarvittava määrä ydinpääoman instrumentteja.

Jos laitos täyttää kriisinratkaisun edellytykset ja kriisinratkaisuviranomainen päättää soveltaa siihen kriisinratkaisuvälinettä, kriisinratkaisuviranomaisen on ennen kriisinratkaisuvälineen soveltamista noudatettava 59 artiklan 3 kohdassa esitettyä vaatimusta.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista toteamuksista vastaavat viranomaiset ovat tässä artiklassa mainitut viranomaiset.

Kunkin jäsenvaltion on nimettävä kansallisessa lainsäädännössä asiaankuuluva viranomainen, joka vastaa toteamusten tekemisestä 59 artiklan nojalla. Asiaankuuluva viranomainen voi 32 artiklan mukaisesti olla toimivaltainen viranomainen tai kriisinratkaisuviranomainen.

Jos kyseeseen tulevat pääomainstrumentit hyväksytään omia varoja koskevien vaatimusten täyttämiseksi laitos- tai yhteisökohtaisesti asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan mukaisesti, tämän direktiivin 59 artiklan 3 kohdassa mainitun toteamuksen tekemisestä vastaava viranomainen on sen jäsenvaltion asiaankuuluva viranomainen, jossa laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö on saanut toimiluvan direktiivin 2013/36/EU III osaston mukaisesti.

Jos kyseeseen tulevat pääomainstrumentit tai tämän direktiivin 59 artiklan 1 a kohdassa tarkoitetut hyväksyttävät velat hyväksytään tämän direktiivin 45 f artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vaatimuksen täyttämiseksi, tämän direktiivin 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun toteamuksen tekemisestä vastaava viranomainen on sen jäsenvaltion asiaankuuluva viranomainen, jossa laitos tai tämän direktiivin 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö on saanut toimiluvan direktiivin 2013/36/EU III osaston mukaisesti.

Jos kyseeseen tulevat pääomainstrumentit laskee liikkeeseen tytäryrityksenä toimiva laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö ja ne hyväksytään omia varoja koskevien vaatimusten täyttämiseksi laitos- tai yhteisökohtaisesti ja konsolidoinnin perusteella, 59 artiklan 3 kohdassa mainittujen toteamusten tekemisestä vastaava viranomainen on seuraava:

sen jäsenvaltion asiaankuuluva viranomainen, johon kyseiset instrumentit liikkeeseen laskenut laitos tai tämän direktiivin 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö on sijoittautunut direktiivin 2013/36/EU III osaston mukaisesti, vastaa tämän direktiivin 59 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen toteamusten tekemisestä;

konsolidointiryhmän valvojan jäsenvaltion asiaankuuluva viranomainen ja sen jäsenvaltion asiaankuuluva viranomainen, johon kyseiset instrumentit liikkeeseen laskenut laitos tai tämän direktiivin 1 artiklan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö on sijoittautunut direktiivin 2013/36/EU III osaston mukaisesti, vastaa yhteisen toteamuksen tekemisestä tämän direktiivin 59 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetun yhteisen päätöksen muodossa.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ennen 59 artiklan 3 kohdan b, c, d tai e alakohdassa tarkoitetun toteamuksen tekemistä tytäryrityksestä, joka laskee liikkeeseen kyseeseen tulevat pääomainstrumentit tai 59 artiklan 1 a kohdassa tarkoitetut hyväksyttävät velat 45 f artiklassa tarkoitetun vaatimuksen täyttämiseksi laitos- tai yhteisökohtaisella perusteella, tai kyseeseen tulevat pääomainstrumentit, jotka hyväksytään omia varoja koskevien vaatimusten täyttämiseksi laitos- tai yhteisökohtaisella perusteella tai konsolidoinnin perusteella, asiaankuuluva viranomainen noudattaa seuraavia vaatimuksia:

harkitessaan, onko tehtävä 59 artiklan 3 kohdan b, c, d tai e alakohdassa tarkoitettu toteamus, sen on asianomaisen kriisinratkaisun kohteena olevan yhteisön kriisinratkaisuviranomaista kuultuaan ilmoitettava asiasta 24 tunnin kuluessa mainitusta kriisinratkaisuviranomaisen kuulemisesta

konsolidointiryhmän valvojalle ja sen jäsenvaltion asiaankuuluvalle viranomaiselle, jossa konsolidointiryhmän valvoja sijaitsee, jos se on muu kuin ensin mainittu viranomainen;

ii)

sellaisten muiden samaan kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin kuuluvien yhteisöjen kriisinratkaisuviranomaisille, jotka suoraan tai välillisesti ovat ostaneet 45 f artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja velkoja yhteisöltä, johon sovelletaan 45 f artiklan 1 kohtaa;

harkitessaan, onko tehtävä 59 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu toteamus, sen on ilmoitettava asiasta viipymättä kustakin sellaisesta laitoksesta tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetusta yhteisöstä vastaavalle toimivaltaiselle viranomaiselle, joka on laskenut liikkeeseen kyseeseen tulevat pääomainstrumentit, joihin alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia on sovellettava siinä tapauksessa, että kyseinen toteamus tehdään, ja sen jäsenvaltion asiaankuuluville viranomaisille, jossa nuo toimivaltaiset viranomaiset ja konsolidointiryhmän valvoja sijaitsevat, jos ne ovat muut kuin ensin mainittu viranomainen.

Asiaankuuluvien viranomaisten on 59 artiklan 3 kohdan c, d ja e b alakohdassa tarkoitetussa toteamuksessaan rajat ylittävää toimintaa harjoittavan laitoksen tai konsernin kriisinratkaisusta otettava huomioon kriisinratkaisun mahdollinen vaikutus kaikissa jäsenvaltioissa, joissa laitos tai konserni toimii.

Asiaankuuluvan viranomaisen on liitettävä 1 kohdan mukaisesti tehtävään ilmoitukseen selvitys syistä, miksi se harkitsee kyseessä olevan toteamuksen tekemistä.

►M3 Jos ilmoitus on tehty 1 kohdan nojalla, asiaankuuluvan viranomaisen on niitä viranomaisia kuultuaan, joille ilmoitus on annettu 1 kohdan a alakohdan i alakohdan tai 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, arvioitava seuraavat seikat: ◄

onko 59 artiklan 3 kohdan mukaiselle alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksien käytölle vaihtoehtoa;

jos tällainen vaihtoehto on, onko se toteutuskelpoinen;

jos tällainen vaihtoehto on helposti sovellettavissa, voidaanko sen avulla tosiasiassa puuttua kohtuullisessa ajassa olosuhteisiin, jotka edellyttäisivät muutoin 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun toteamuksen tekemistä.

Tämän artiklan 4 kohdan soveltamiseksi vaihtoehdoilla tarkoitetaan tämän direktiivin 27 artiklassa tarkoitettuja varhaisen puuttumisen toimenpiteitä, direktiivin 2013/36/EU 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä taikka varojen tai pääoman siirtoa emoyritykseltä.

Jos asiaankuuluva viranomainen niitä viranomaisia kuultuaan, joille ilmoitus on annettu, arvioi 4 kohdan soveltamiseksi, että yksi tai useampi vaihtoehto on käytettävissä ja helposti sovellettavissa ja että sillä päästäisiin mainitun kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin tuloksiin, sen on varmistettava, että kyseisiä vaihtoehtoisia toimenpiteitä sovelletaan.

Jos asiaankuuluva viranomainen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa ja niitä asiaankuuluvia viranomaisia kuultuaan, joille ilmoitus on annettu, arvioi tämän artiklan 4 kohdan soveltamiseksi, ettei ole käytettävissä vaihtoehtoja, joilla päästäisiin 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin tuloksiin, asiaankuuluvan viranomaisen on päätettävä, onko sen harkitsema 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu toteamus aiheellista tehdä.

Jos asiaankuuluva viranomainen päättää tehdä toteamuksen 59 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, sen on välittömästi ilmoitettava tästä sen jäsenvaltion asiaankuuluville viranomaisille, jossa kyseeseen tulevat tytäryritykset sijaitsevat, ja toteamuksen on oltava muodoltaan 92 artiklan 3 ja 4 kohdan mukainen yhteinen päätös. Yhteisen päätöksen puuttuessa 59 artiklan 3 kohdan c kohdan mukaista toteamusta ei tehdä.

Sen jäsenvaltion kriisinratkaisuviranomaisten, jossa kukin kyseeseen tuleva tytäryritys sijaitsee, on pantava viipymättä täytäntöön tämän artiklan mukaisesti tehty päätös pääomainstrumenttien alaskirjauksesta tai muuntamisesta ottaen asianmukaisesti huomioon tilanteen kiireellisyys.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaisilla on tarvittavat valtuudet soveltaa kriisinratkaisuvälineitä laitoksiin ja 1 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettuihin yhteisöihin, jotka täyttävät sovellettavat kriisinratkaisun edellytykset. Kriisinratkaisuviranomaisten on erityisesti voitava käyttää yksittäin tai yhdistelmänä valtuuksia

vaatia mitä tahansa henkilöä antamaan kriisinratkaisuviranomaiselle kaikki tiedot, joita se tarvitsee kriisinratkaisutoimesta päättämiseksi ja sen valmistelemiseksi, mukaan lukien päivitykset ja täydennykset kriisinratkaisusuunnitelmissa annettuihin tietoihin ja paikalla tehtävin tarkastuksin toimitettavat tiedot;

ottaa kriisinratkaisun kohteena oleva laitos määräysvaltaansa ja käyttää kaikkia kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen osakkeenomistajille, muille omistajille ja ylimmälle hallintoelimelle annettuja oikeuksia ja valtuuksia;

siirtää kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen liikkeeseen laskemia osakkeita tai muita omistusinstrumentteja;

siirtää kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen tietyt oikeudet, varat ja velat toiselle yhteisölle tämän suostumuksella;

vähentää, myös nollaan, kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen ►M3 alentamiskelpoiset velkojen ◄ pääoma tai maksamatta oleva määrä;

muuntaa kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen ►M3 alentamiskelpoiset velat ◄ kyseisen laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön, asianomaisen emoyrityksenä toimivan laitoksen tai sellaisen omaisuudenhoitoyhtiön osakkeiksi tai muiksi omistusinstrumenteiksi, johon laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön varat, oikeudet tai velat siirretään;

mitätöidä kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen liikkeeseen laskemia velkainstrumentteja, sellaisia vakuudellisia velkoja lukuun ottamatta, joihin sovelletaan 44 artiklan 2 kohtaa;

vähentää, myös nollaan, kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen osakkeiden tai muiden omistusinstrumenttien nimellismäärä ja mitätöidä kyseiset osakkeet tai muut omistusinstrumentit;

vaatia kriisinratkaisun kohteena olevaa laitosta tai asianomaista emoyrityksenä toimivaa laitosta laskemaan liikkeeseen uusia osakkeita tai muita omistusinstrumentteja taikka muita pääomainstrumentteja, mukaan lukien etuoikeutetut osakkeet ja ehdolliset vaihtokelpoiset instrumentit;

muuttaa kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen liikkeeseen laskemien velkainstrumenttien ja muiden ►M3 alentamiskelpoiset velkojen ◄ maturiteettia tai tällaisista instrumenteista ja muista ►M3 alentamiskelpoiset veloista ◄ maksettavan koron määrää tai päivämäärää, jona korko lankeaa maksettavaksi, myös keskeyttämällä maksaminen tilapäisesti, sellaisia vakuudellisia velkoja lukuun ottamatta, joihin sovelletaan 44 artiklan 2 kohtaa;

sulkea ja päättää rahoitussopimuksia tai johdannaissopimuksia 49 artiklan soveltamiseksi;

erottaa tai vaihtaa kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen ylin hallintoelin ja toimiva johto;

vaatia toimivaltaista viranomaista arvioimaan määräosuuden ostavan ostajan oikea-aikaisesti, poiketen direktiivin 2013/36/EU 22 artiklassa ja direktiivin 2014/65/EU 12 artiklassa säädetyistä aikarajoista.

Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, ettei kriisinratkaisuviranomaisiin sovelleta kriisinratkaisuvälineiden ja -valtuuksien käyttämisen yhteydessä mitään seuraavista vaatimuksista, joita niihin tavanomaisesti sovellettaisiin kansallisen lainsäädännön tai sopimuksen nojalla taikka muulla perusteella:

jollei 3 artiklan 6 kohdasta ja 85 artiklan 1 kohdasta muuta johdu, vaatimus hyväksynnän tai suostumuksen saamisesta julkis- tai yksityisoikeudellisilta henkilöiltä, mukaan lukien kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen osakkeenomistajat tai velkojat;

menettelylliset vaatimukset mille tahansa henkilölle ilmoittamisesta ennen valtuuksien käyttöä, mukaan lukien vaatimukset julkistaa kaikki ilmoitukset tai esitteet taikka toimittaa tai ilmoittaa kaikki asiakirjat mille tahansa muulle viranomaiselle.

Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaiset voivat käyttää niille tämän artiklan nojalla annettuja valtuuksia riippumatta siitä, millaisia rajoituksia tai suostumusvaatimuksia kyseisten rahoitusvälineiden, oikeuksien, varojen ja velkojen siirtoon voitaisiin muuten soveltaa.

Ensimmäisen alakohdan b alakohta ei rajoita 81 ja 83 artiklassa säädettyjen vaatimusten eikä mahdollisten unionin valtiontukikehyksen mukaisten ilmoitusvaatimusten soveltamista.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että siinä määrin kuin mitään tämän artiklan 1 kohdassa luetelluista valtuuksista ei sovelleta tämän direktiivin 1 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvaan yhteisöön sen erityisen oikeudellisen muodon johdosta, kriisinratkaisuviranomaisilla on mahdollisimman samanlaiset valtuudet, myös niiden vaikutusten suhteen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaisten käyttäessä 3 kohdan mukaisia valtuuksia, tässä direktiivissä säädettyjä suojatoimia tai vaikutukseltaan vastaavia suojatoimia sovelletaan henkilöihin, joihin valtuuksien käyttö vaikuttaa, mukaan lukien osakkeenomistajat, velkojat ja vastapuolet.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaisilla on kriisinratkaisuvaltuuksia käyttäessään valtuudet:

jollei 78 artiklasta muuta johdu, huolehtia siitä, että siirto tapahtuu ilman, että siirrettyihin rahoitusvälineisiin, oikeuksiin, varoihin tai velkoihin liittyy mitään niihin vaikuttavaa velvollisuutta tai vastuuta; tätä sovellettaessa tämän direktiivin mukaista oikeutta korvaukseen ei pidetä velvollisuutena tai vastuuna;

poistaa oikeudet hankkia uusia osakkeita tai muita omistusinstrumentteja;

vaatia asiaankuuluvaa viranomaista lopettamaan tai keskeyttämään rahoitusinstrumenttien ottaminen kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla tai viralliselle listalle Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/34/EY ( 12 ) mukaisesti;

huolehtia siitä, että vastaanottajaa kohdellaan kuin se olisi kriisinratkaisun kohteena oleva laitos kaikkien kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen oikeuksien tai velvoitteiden taikka sen toteuttamien toimien osalta, mukaan lukien, jollei 38 ja 40 artiklassa muuta säädetä, kaikki oikeudet tai velvoitteet, jotka liittyvät osallisuuteen jossakin markkinainfrastruktuurissa;

vaatia kriisinratkaisun kohteena olevaa laitosta ja vastaanottajaa vaihtamaan keskenään tietoja ja antamaan toisilleen apua; ja

peruuttaa kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen tekemän sopimuksen ehdot tai muuttaa niitä taikka korvata laitos vastaanottajalla.

Kriisinratkaisuviranomaiset saavat käyttää 1 kohdassa määriteltyjä valtuuksia vain, jos kriisinratkaisuviranomainen katsoo tämän aiheelliseksi, jotta voidaan auttaa varmistamaan kriisinratkaisutoimen tehokkuus tai saavuttamaan yksi tai useampi kriisinratkaisutavoite.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaisilla on kriisinratkaisuvaltuuksia käyttäessään valtuudet määrätä tarvittavista jatkuvuusjärjestelyistä sen varmistamiseksi, että kriisinratkaisutoimi on tehokas ja tarvittaessa, että vastaanottaja voi harjoittaa siirrettyä liiketoimintaa. Näihin jatkuvuusjärjestelyihin kuuluvat erityisesti

kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen tekemien sopimusten jatkaminen siten, että vastaanottaja ottaa vastattavakseen kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen oikeudet ja velat, jotka liittyvät siirrettyihin rahoitusvälineisiin, oikeuksiin, varoihin tai velkoihin, ja korvaa kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen nimenomaisesti tai hiljaisesti kaikissa asianomaisissa sopimusasiakirjoissa;

kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen korvaaminen vastaanottajalla kaikissa oikeudellisissa menettelyissä, jotka liittyvät siirrettyihin rahoitusvälineisiin, oikeuksiin, varoihin tai velkoihin.

Edellä 1 kohdan d alakohdassa ja 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetut valtuudet eivät vaikuta:

kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen työntekijöiden oikeuteen purkaa työsopimus;

sopimuksen osapuolen oikeuteen käyttää sopimuksesta johtuvia oikeuksia, mukaan lukien oikeus purkaa sopimus, jos se on sopimusehtojen mukaan mahdollista jonkin sellaisen toimen seurauksena, jonka kriisinratkaisun kohteena oleva laitos on toteuttanut tai jättänyt toteuttamatta ennen siirtoa tai jonka vastaanottaja on toteuttanut tai jättänyt toteuttamatta siirron jälkeen, jollei 69, 70 tai 71 artiklasta muuta johdu.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaisilla on valtuudet vaatia kriisinratkaisun kohteena olevaa laitosta tai mitä tahansa sen konserniyhteisöistä tarjoamaan vastaanottajalle tarvittavat palvelut ja toiminnot, jotta vastaanottaja voi harjoittaa tehokkaasti sille siirrettyä liiketoimintaa.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan myös silloin, kun kriisinratkaisun kohteena oleva laitos tai sen konserniyhteisö on asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kriisinratkaisuviranomaisilla on valtuudet panna täytäntöön velvoitteet, joita muiden jäsenvaltioiden kriisinratkaisuviranomaiset ovat 1 kohdan nojalla asettaneet niiden alueelle sijoittautuneille konserniyhteisöille.

Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut palvelut ja toiminnot koskevat ainoastaan toiminnan kannalta tärkeitä palveluja ja toimintoja, eikä niihin sisälly minkäänlaista rahoitustukea.

Edellä 1 ja 2 kohdassa säädetyt palvelut ja toiminnot tarjotaan:

samoin ehdoin, jos palvelut ja toiminnot tarjottiin kriisinratkaisun kohteena olevalle laitokselle välittömästi ennen kriisinratkaisutoimen toteuttamista sopimuksen nojalla, ja mainitun sopimuksen keston ajan;

kohtuullisin ehdoin, jos sopimusta ei ole tai sopimus on päättynyt.

EPV antaa viimeistään 3 päivänä heinäkuuta 2015 asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeet, joissa määritellään luettelo palveluista tai toiminnoista, jotka vastaanottaja vähintään tarvitsee voidakseen harjoittaa tehokkaasti sille siirrettyä liiketoimintaa.

Valtuudet panna täytäntöön kriisinhallinta- tai kriisinehkäisytoimia muissa jäsenvaltioissa

Jos osakkeiden, muiden omistusinstrumenttien tai varojen, oikeuksien taikka velkojen siirto kattaa varoja, jotka sijaitsevat muussa jäsenvaltiossa kuin kriisinratkaisuviranomaisen jäsenvaltiossa, tai oikeuksia taikka velkoja, joihin sovelletaan muun kuin kriisinratkaisuviranomaisen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että siirto on voimassa kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa tai sen lainsäädännön nojalla.

Jäsenvaltioiden on annettava kriisinratkaisuviranomaiselle, joka on tehnyt tai aikoo tehdä siirron, kaikki kohtuullinen apu sen varmistamiseksi, että osakkeet tai muut omistusinstrumentit taikka varat, oikeudet tai velat siirretään vastaanottajalle kansallisen lainsäädännön sovellettavien vaatimusten mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että osakkeenomistajilla, velkojilla ja kolmansilla osapuolilla, joihin 1 kohdassa tarkoitettu osakkeiden, muiden omistusinstrumenttien, varojen, oikeuksien tai velkojen siirto vaikuttaa, ei ole oikeutta estää, riitauttaa tai mitätöidä siirtoa minkään sen jäsenvaltion, jossa varat sijaitsevat, lainsäädännön säännöksen tai minkään sellaisen lainsäädännön nojalla, jota näihin osakkeisiin, muihin omistusinstrumentteihin, oikeuksiin tai velkoihin sovelletaan.

Jos jäsenvaltion, jäljempänä ’jäsenvaltio A’, kriisinratkaisuviranomainen käyttää alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia, myös 59 artiklan mukaisten pääomainstrumenttien suhteen, ja jos kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen ►M3 alentamiskelpoiset velat ◄ tai kyseeseen tulevat pääomainstrumentit koostuvat

instrumenteista tai veloista, joihin sovelletaan muun jäsenvaltion, jäljempänä ’jäsenvaltio B’, kuin alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksia käyttäneen kriisinratkaisuviranomaisen jäsenvaltion lainsäädäntöä;

veloista jäsenvaltiossa B sijaitseville velkojille,

jäsenvaltion B on varmistettava, että kyseisten velkojen tai instrumenttien pääomaa vähennetään tai että velat tai instrumentit muunnetaan jäsenvaltion A kriisinratkaisuviranomaisen käyttämien alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksien mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että velkojilla, joihin 4 kohdassa tarkoitetut alaskirjaus- tai muuntamisvaltuudet vaikuttavat, ei ole oikeutta riitauttaa instrumentin tai velan pääoman vähentämistä tai tapauksen mukaan sen muuntamista jäsenvaltion B lainsäädännön nojalla.

Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti säädetään:

osakkeenomistajien, velkojien ja kolmansien osapuolten oikeudesta hakea muutosta 85 artiklan mukaisesti tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen osakkeiden, muiden omistusinstrumenttien, varojen, oikeuksien tai velkojen siirtoon;

velkojien oikeudesta hakea muutosta 85 artiklan mukaisesti tämän artiklan 4 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitetun instrumentin tai velan pääoman vähentäminen tai sen muuntamiseen;

VII luvussa tarkoitetuista osittaista siirtoa koskevista suojatoimista, jotka koskevat 1 kohdassa mainittuja varoja, oikeuksia tai velkoja.

Kolmannessa maassa sijaitsevia varoja, oikeuksia, velkoja, osakkeita ja muita omistusinstrumentteja koskevat valtuudet

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tapauksissa, joissa kriisinratkaisutoimi kohdistuu myös kolmannessa maassa sijaitseviin varoihin tai kolmannen maan lainsäädännön alaisiin osakkeisiin, muihin omistusinstrumentteihin, oikeuksiin tai velkoihin, kriisinratkaisuviranomaiset voivat vaatia, että:

hallinnonhoitaja, pesänhoitaja tai muu henkilö, joka käyttää määräysvaltaa kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen suhteen, ja vastaanottaja toteuttavat kaikki tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että siirto, alaskirjaus, muuntaminen tai toimi tulee voimaan;

hallinnonhoitaja, pesänhoitaja tai muu henkilö, joka käyttää määräysvaltaa kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen suhteen, pitää osakkeet, muut omistusinstrumentit, varat tai oikeudet hallussaan taikka suorittaa velat vastaanottajan puolesta, kunnes siirto, alaskirjaus, muuntaminen tai toimi tulee voimaan;

kohtuulliset kulut, joita vastaanottajalle asianmukaisesti aiheutuu tämän kohdan a ja b alakohdassa vaadittujen toimien toteuttamisesta, katetaan jollakin 57 artiklan 7 kohdassa tarkoitetuista tavoista.

Kun kriisinratkaisuviranomainen arvioi, että kaikista hallinnonhoitajan, pesänhoitajan tai muun henkilön 1 kohdan a alakohdan mukaisesti toteuttamista tarvittavista toimista huolimatta on erittäin epätodennäköistä, että tiettyihin kolmannessa maassa sijaitseviin varoihin tai tiettyihin kolmannen maan lainsäädännön alaisiin osakkeisiin, muihin omistusinstrumentteihin, oikeuksiin tai velkoihin kohdistuva siirto, alaskirjaus, muuntaminen tai toimi tulee voimaan, kriisinratkaisuviranomainen ei saa suorittaa siirtoa, alaskirjausta, muuntamista tai toimea. Jos se on jo määrännyt siirron, alaskirjauksen, muuntamisen tai toimen, määräys on kyseisten varojen, osakkeiden, omistusinstrumenttien, oikeuksien tai velkojen osalta mitätön.

Tiettyjen sopimusehtojen poissulkeminen varhaisesta tilanteeseen puuttumisesta ja kriisinratkaisusta

Jonkin yhteisön suhteen tämän direktiivin mukaisesti toteutettua pelkkänä kriisinehkäisy- tai kriisinhallintatoimea, mukaan lukien minkä tahansa tällaisen toimen soveltamiseen suoraan liittyvän tapahtuman toteutuminen, ei pidetä yksinään kyseisen yhteisön tekemän sopimuksen nojalla direktiivissä 2002/47/EY tarkoitettuna täytäntöönpanoon oikeuttavana tapahtumana tai direktiivissä 98/26/EY tarkoitettuna maksukyvyttömyysmenettelynä edellyttäen, että aineelliset sopimusvelvoitteet, kuten maksu- ja toimitusvelvoitteet sekä vakuuksien antaminen, täytetään edelleen.

Lisäksi pelkkää mainittua kriisinehkäisy- tai kriisinhallintatoimea ei myöskään yksinään tunnusteta täytäntöönpanoon oikeuttavaksi tapahtumaksi tai maksukyvyttömyysmenettelyksi

Jos kolmannen maan kriisinratkaisumenettely tunnustetaan 94 artiklan nojalla tai jos kriisinratkaisuviranomainen muuten niin päättää, tällaista menettelyä pidetään tätä artiklaa sovellettaessa kriisinhallintatoimena.

►M3 Edellyttäen, että aineelliset sopimusvelvoitteet, kuten maksu- ja toimitusvelvoitteet sekä vakuuksien antaminen, täytetään edelleen, pelkkä kriisinehkäisytoimi, velvoitteen keskeyttäminen 33 a artiklan nojalla tai kriisinhallintatoimi, mukaan lukien minkä tahansa tällaisen toimen soveltamiseen suoraan liittyvän tapahtuman toteutuminen, ei saa antaa kenellekään mahdollisuutta: ◄

käyttää purkamis-, keskeyttämis-, muuttamis-, nettoutus- tai kuittausoikeuksia, myös sellaisten sopimusten osalta, jotka on tehnyt

tytäryhtiö ja joihin perustuvien velvoitteiden takaamisesta tai muunlaisesta tukemisesta vastaa konserniyhteisö;

ii)

konserniyhteisö ja joihin sisältyy ristikkäisiä maksukyvyttömyysmääräyksiä;

saada haltuunsa asianomaisen laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön omaisuutta tai konserniyhteisön omaisuutta sellaiseen sopimukseen liittyen, johon sisältyy ristikkäisiä maksukyvyttömyysmääräyksiä, käyttää määräysvaltaa sen suhteen tai panna täytäntöön mitä tahansa vakuutta sen suhteen;

vaikuttaa asianomaisen laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön sopimuspohjaisiin oikeuksiin tai konserniyhteisön sopimuspohjaisiin oikeuksiin sellaiseen sopimukseen liittyen, johon sisältyy ristikkäisiä maksukyvyttömyysmääräyksiä.

Tämä artikla ei vaikuta henkilöiden oikeuteen toteuttaa 3 kohdassa tarkoitettuja toimia, jos tämä oikeus johtuu muusta tapahtumasta kuin kriisinehkäisytoimesta, kriisinhallintatoimesta tai minkä tahansa tällaisen toimen soveltamiseen suoraan liittyvän tapahtuman toteutumisesta.

Edellä olevan 33 a artiklan ja jäljempänä olevan 69 tai 70 artiklan mukainen keskeyttäminen tai rajoittaminen ei muodosta sopimusvelvoitteen täyttämättä jättämistä tämän artiklan 1 ja 3 kohtaa ja 71 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa.

Tämän artiklan säännöksiä pidetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008 ( 13 ) 9 artiklassa tarkoitettuina kansainvälisesti pakottavina säännöksinä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaisilla on valtuudet keskeyttää maksu- tai toimitusvelvoite, joka kriisinratkaisun kohteena olevalla laitoksella on sen tekemän sopimuksen nojalla, 83 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta keskeyttämisilmoituksen julkaisemisesta alkaen kyseistä julkaisemista seuraavan pankkipäivän keskiyöhön saakka kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen kriisinratkaisuviranomaisen jäsenvaltiossa.

Kun maksu- tai toimitusvelvoite olisi erääntynyt keskeyttämisjakson aikana, maksu- tai toimitusvelvoite erääntyy välittömästi keskeyttämisjakson päätyttyä.

Jos sopimuksen mukaiset kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen maksu- tai toimitusvelvoitteet keskeytetään 1 kohdan nojalla, kyseisen sopimuksen mukaiset kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen vastapuolten maksu- tai toimitusvelvoitteet on keskeytettävä samanpituiseksi ajaksi.

Edellä olevan 1 kohdan mukaista keskeyttämistä ei sovelleta maksu- ja toimitusvelvoitteisiin, joiden edunsaajina ovat

direktiivin 98/26/EY mukaisesti nimetyt järjestelmät ja järjestelmien ylläpitäjät;

asetuksen (EU) N:o 648/2012 14 artiklan nojalla unionissa toimiluvan saaneet keskusvastapuolet ja EAMV:n kyseisen asetuksen 25 artiklan nojalla tunnustamat kolmansien maiden keskusvastapuolet;

keskuspankit.

Kriisinratkaisuviranomaisten on tämän artiklan mukaisia valtuuksia käyttäessään otettava huomioon, millainen vaikutus näiden valtuuksien käyttämisellä saattaa olla rahoitusmarkkinoiden asianmukaiseen toimintaan.

Kriisinratkaisuviranomaisten on määritettävä kyseisten valtuuksien soveltamisala kunkin tapauksen olosuhteiden perusteella. Kriisinratkaisuviranomaisten on erityisesti arvioitava huolellisesti, onko asianmukaista ulottaa keskeyttäminen direktiivin 2014/49/EU 2 artiklan 1 kohdan 4 alakohdassa määriteltyihin suojakelpoisiin talletuksiin, erityisesti luonnollisten henkilöiden sekä mikroyritysten ja pienten ja keskisuurten yritysten hallussa oleviin suojattuihin talletuksiin.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että kun maksu- tai toimitusvelvoitteiden keskeyttämistä koskevia valtuuksia käytetään suojakelpoisiin talletuksiin, kriisinratkaisuviranomaisten on varmistettava, että tallettajilla on pääsy asianmukaiseen päivittäiseen summaan näistä talletuksista.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaisilla on valtuudet rajoittaa kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen vakuudellisia velkojia panemasta täytäntöön kyseisen kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen varoihin liittyviä vakuusoikeuksia 83 artiklan 4 kohdan mukaisesta rajoittamisilmoituksen julkaisemisesta alkaen kyseistä julkaisemista seuraavan pankkipäivän keskiyöhön saakka kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen kriisinratkaisuviranomaisen jäsenvaltiossa.

Kriisinratkaisuviranomaiset eivät saa käyttää tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtuuksia mihinkään seuraavista:

direktiiviä 98/26/EY sovellettaessa nimettyjen järjestelmien tai järjestelmien ylläpitäjien vakuusoikeuksiin;

asetuksen (EU) N:o 648/2012 14 artiklan nojalla unionissa toimiluvan saaneisiin keskusvastapuoliin ja EAMV:n kyseisen asetuksen 25 artiklan nojalla tunnustamiin kolmansien maiden keskusvastapuoliin; ja

keskuspankkeihin kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen marginaalina tai vakuutena asettamien tai tarjoamien varojen osalta.

Sovellettaessa 80 artiklaa kriisinratkaisuviranomaisten on varmistettava, että tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen valtuuksien nojalla asetetut rajoitukset ovat samat kaikille konserniyhteisöille, joihin kriisinratkaisutoimea sovelletaan.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaisilla on valtuudet keskeyttää kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen kanssa tehdyn sopimuksen osapuolen purkamisoikeudet 83 artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta ilmoituksen julkaisemisesta alkaen kyseistä julkaisemista seuraavan pankkipäivän keskiyöhön saakka kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen kriisinratkaisuviranomaisen jäsenvaltiossa edellyttäen, että aineelliset sopimusvelvoitteet, kuten maksu- ja toimitusvelvoitteet sekä vakuuksien antaminen, täytetään edelleen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaisilla on valtuudet keskeyttää kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen tytäryrityksen kanssa tehdyn sopimuksen osapuolen purkamisoikeudet, kun:

kyseiseen sopimukseen perustuvien velvoitteiden takaamisesta tai muunlaisesta tukemisesta vastaa kriisinratkaisun kohteena oleva laitos;

kyseisen sopimuksen purkamisoikeudet perustuvat ainoastaan kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen maksukyvyttömyyteen tai rahoitustilanteeseen; ja

tapauksessa, jossa siirto-oikeutta on käytetty tai voidaan käyttää kriisinratkaisun kohteena olevaan laitokseen nähden, joko

kaikki tuohon sopimukseen liittyvät tytäryrityksen varat ja velat on siirretty tai voidaan siirtää vastaanottajalle ja se on ottanut ne vastattaviksi; tai

ii)

kriisinratkaisuviranomainen antaa jollakin muulla tavalla riittävän suojan tällaisille velvoitteille.

Keskeyttäminen on voimassa 83 artiklan 4 kohdan mukaisesta ilmoituksen julkaisemisesta alkaen kyseistä julkaisemista seuraavan pankkipäivän keskiyöhön saakka siinä jäsenvaltiossa, johon kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen tytäryritys on sijoittautunut.

Edellä olevan 1 tai 2 kohdan mukaista keskeyttämistä ei sovelleta

direktiiviä 98/26/EY sovellettaessa nimettyihin järjestelmiin tai järjestelmien ylläpitäjiin;

keskuspankkeihin.

Henkilö voi käyttää sopimuksen purkamisoikeutta sopimuksen nojalla ennen 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun ajanjakson päättymistä, jos kyseinen henkilö on saanut kriisinratkaisuviranomaiselta ilmoituksen siitä, että sopimuksen kattamia oikeuksia ja velkoja ei

siirretä toiselle yhteisölle tai

alaskirjata tai muunneta velkakirjojen arvon alaskirjauksen soveltamiseksi 43 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

Jos kriisinratkaisuviranomainen käyttää tämän artiklan 1 tai 2 kohdassa säädettyjä valtuuksia keskeyttää sopimuksen purkamisoikeudet ja jos tämän artiklan 4 kohdan mukaista ilmoitusta ei ole annettu, kyseisiä oikeuksia voidaan käyttää keskeyttämisjakson päätyttyä, jollei 68 artiklasta muuta johdu, seuraavasti:

jos sopimuksen kattamat oikeudet ja velat on siirretty toiselle yhteisölle, vastapuoli voi käyttää sopimuksen purkamisoikeuksia kyseisen sopimuksen ehtojen mukaisesti vain, jos vastaanottavaa yhteisöä koskee täytäntöönpanoon oikeuttava tapahtuma tai myöhemmin käy ilmi, että näin on;

jos sopimuksen kattamat oikeudet ja velat jäävät kriisinratkaisun kohteena olevaan laitokseen eikä kriisinratkaisuviranomainen ole soveltanut kyseiseen sopimukseen velkakirjojen arvon alaskirjausta 43 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, vastapuoli voi käyttää sopimuksen purkamisoikeuksia kyseisen sopimuksen ehtojen mukaisesti 1 kohdan mukaisen keskeyttämisjakson päätyttyä.

Toimivaltaiset viranomaiset tai kriisinratkaisuviranomaiset voivat vaatia laitosta tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettua yhteisöä pitämään yksityiskohtaisesti kirjaa rahoitussopimuksista.

Kauppatietorekisterin on toimivaltaisen viranomaisen tai kriisinratkaisuviranomaisen pyynnöstä annettava tarpeelliset tiedot toimivaltaisten viranomaisten tai kriisinratkaisuviranomaisten saataville, jotta ne voivat toteuttaa tehtävänsä ja toimeksiantonsa asetuksen (EU) N:o 648/2012 81 artiklan mukaisesti.

EPV laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritellään 7 kohdan soveltamiseksi seuraavat seikat:

yksityiskohtaiseen kirjanpitoon vähintään sisällytettävät tiedot rahoitussopimuksista; ja

olosuhteet, joissa kyseinen vaatimus olisi asetettava.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 3 päivänä heinäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on vaadittava laitoksia ja 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettuja yhteisöjä sisällyttämään solmimiinsa kolmannen maan lainsäädännön alaisiin rahoitussopimuksiin ehdot, joissa osapuolet tunnustavat, että rahoitussopimukseen voidaan soveltaa kriisinratkaisuviranomaisen käyttämiä valtuuksia oikeuksien ja velvoitteiden keskeyttämiseksi tai rajoittamiseksi 33a, 69, 70 ja 71 artiklan nojalla ja että ne tunnustavat, että niitä sitovat 68 artiklan vaatimukset.

Jäsenvaltiot voivat myös vaatia, että unionissa toimivat emoyritykset varmistavat, että niiden kolmannessa maassa toimivat tytäryritykset sisällyttävät 1 kohdassa tarkoitettuihin rahoitussopimuksiin ehdot, joiden mukaan se, että kriisinratkaisuviranomainen käyttää 1 kohdan mukaisesti valtuuksiaan keskeyttää tai rajoittaa unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen oikeuksia ja velvoitteita, ei ole pätevä peruste näiden sopimusten ennenaikaiselle purkamiselle, keskeyttämiselle tai muuttamiselle, nettoutukselle, kuittausoikeuksien käytölle tai vakuusoikeuksien täytäntöönpanolle.

Ensimmäisen alakohdan vaatimusta voidaan soveltaa kolmannessa maassa toimiviin tytäryrityksiin, jotka ovat

Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan kaikkiin rahoitussopimuksiin, joilla

luodaan uusi velvoite tai muutetaan olennaisesti olemassa olevaa velvoitetta sen jälkeen, kun tämän artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetut säädökset ovat tulleet voimaan;

määrätään yhden tai useamman sopimuksen purkamisoikeuden käytöstä tai oikeuksista vakuusoikeuksien täytäntöönpanoon, minkä osalta sovellettaisiin 33 a, 68, 69, 70 tai 71 artiklaa, jos rahoitussopimukseen sovellettaisiin jonkin jäsenvaltion lainsäädäntöä.

Jos laitos tai yhteisö ei ota käyttöön tämän artiklan 1 kohdassa vaadittua sopimusehtoa, tämä ei saa estää kriisinratkaisuviranomaista soveltamasta 33a, 68, 69, 70 tai 71 artiklassa säädettyjä valtuuksia kyseisen rahoitussopimuksen suhteen.

EPV laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritellään tarkemmin 1 kohdassa edellytetyn ehdon sisältö laitosten ja yhteisöiden erilaiset liiketoimintamallit ottaen huomioon.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 28 päivänä kesäkuuta 2020.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaiset voivat kriisinratkaisutoimen toteuttamista varten käyttää kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen suhteen määräysvaltaa

harjoittaakseen sekä suorittaakseen kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen toimintoja ja palveluja kaikkien laitoksen osakkeenomistajille ja ylimmälle hallintoelimelle myönnettyjen valtuuksien nojalla; ja

hallinnoidakseen ja luovuttaakseen kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen varoja ja omaisuutta.

Ensimmäisen alakohdassa tarkoitettua määräysvaltaa voivat käyttää suoraan kriisinratkaisuviranomainen tai välillisesti yksi tai useampi kriisinratkaisuviranomaisen nimittämä henkilö. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen osakkeiden tai muiden omistusinstrumenttien suomaa äänioikeutta ei voida käyttää kriisinratkaisun aikana.

Jollei 85 artiklan 1 kohdasta muuta johdu, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaiset kykenevät toteuttamaan kriisinratkaisutoimen täytäntöönpanomääräyksellä kansallisten hallinnollisten toimivaltuuksien ja menettelyjen mukaisesti käyttämättä määräysvaltaa kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen suhteen.

Kriisinratkaisuviranomaisten on päätettävä tapauskohtaisesti, onko kriisinratkaisutoimi aiheellista toteuttaa 1 tai 2 kohdassa määritellyllä tavalla, ottaen huomioon kriisinratkaisutavoitteet, kriisinratkaisua koskevat yleiset periaatteet, kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen erityisolosuhteet ja tarve helpottaa rajatylittävien konsernien tehokasta kriisinratkaisua.

Kriisinratkaisuviranomaisia ei saa pitää jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisina varjojohtajina eikä tosiasiallisina johtajina.

Osakkeenomistajien ja velkojien kohtelu osittaisten siirtojen ja velkakirjojen arvon alaskirjauksen tapauksessa

Jos on sovellettu yhtä tai useampaa kriisinratkaisuvälinettä, jäsenvaltioiden on erityisesti 75 artiklan soveltamiseksi varmistettava, että

Sen arvioimiseksi, olisiko osakkeenomistajia ja velkojia kohdeltu paremmin, jos kriisinratkaisun kohteena oleva laitos olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn, jäsenvaltioiden on muun muassa 73 artiklan soveltamiseksi varmistettava, että riippumaton henkilö tekee arvostuksen mahdollisimman pian kriisinratkaisutoimen tai -toimien toteuttamisen jälkeen. Kyseinen arvostus on tehtävä erillään 36 artiklan mukaisesti tehtävästä arvostuksesta.

Edellä olevan 1 kohdan mukaisessa arvostuksessa on määritettävä:

se, miten osakkeenomistajia ja velkojia olisi kohdeltu, myös asiaankuuluvat talletussuojajärjestelmät, jos kriisinratkaisun kohteena oleva laitos, jonka suhteen kriisinratkaisutoimi tai -toimet on toteutettu, olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn 82 artiklassa tarkoitetun päätöksen tekemisen ajankohtana;

se, miten osakkeenomistajia ja velkojia on tosiasiallisesti kohdeltu kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen kriisinratkaisun yhteydessä; ja

se, eroaako a alakohdassa tarkoitettu kohtelu b alakohdassa tarkoitetusta kohtelusta.

Arvostuksessa on:

oletettava, että kriisinratkaisun kohteena oleva laitos, jonka suhteen kriisinratkaisutoimi tai -toimet on toteutettu, olisi asetettu tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn 82 artiklassa tarkoitetun päätöksen tekemisen ajankohtana;

oletettava, että kriisinratkaisutoimea tai -toimia ei ole toteutettu;

jätettävä huomiotta kriisinratkaisun kohteena olevalle laitokselle mahdollisesti myönnetty poikkeuksellinen julkinen rahoitustuki.

EPV voi laatia luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritellään menetelmät tämän artiklan mukaisen arvostuksen tekemiseksi ja erityisesti menetelmät sen arvioimiseksi, miten osakkeenomistajia ja velkojia olisi kohdeltu, jos kriisinratkaisun kohteena oleva laitos olisi asetettu maksukyvyttömyysmenettelyyn 82 artiklassa tarkoitetun päätöksen tekemisen ajankohtana.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos 74 artiklan mukaisesti tehdyssä arvostuksessa todetaan, että jollekin 73 artiklassa tarkoitetulle osakkeenomistajalle tai velkojalle tai 109 artiklan 1 kohdan mukaiselle talletussuojajärjestelmälle on aiheutunut suurempia tappioita kuin niille olisi aiheutunut tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn mukaisessa likvidaatiossa, sillä on oikeus saada kyseinen erotus maksuna kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyistä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 kohdassa tarkoitettua suojaa sovelletaan seuraavissa tapauksissa:

kriisinratkaisuviranomainen siirtää kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen varat, oikeudet tai velat osittain mutta ei kokonaan toiselle yhteisölle tai jotakin kriisinratkaisuvälinettä käytettäessä omaisuudenhoitoyhtiöstä tai erillisestä varainhoitoyhtiöstä toiselle henkilölle;

kriisinratkaisuviranomainen käyttää 64 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettuja valtuuksia.

Jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukainen suoja seuraaville järjestelyille ja niiden vastapuolille:

vakuusjärjestelyt, joiden nojalla henkilöllä on vakuuden kautta tosiasiallinen tai ehdollinen intressi siirron kohteena oleviin varoihin tai oikeuksiin riippumatta siitä, onko intressi turvattu erityisten varojen tai oikeuksien kautta tai yrityskiinnityksen tai vastaavan järjestelyn avulla;

omistusoikeuden siirtävät rahoitusvakuusjärjestelyt, joiden nojalla tiettyjen sitoumusten toteuttamisen varmistava tai kattava vakuus annetaan siirtämällä varojen täysi omistusoikeus vakuuden antajalta vakuuden saajalle ehdoin, joiden mukaan vakuuden saajan on siirrettävä varat, jos kyseiset tietyt sitoumukset toteutetaan;

kuittausjärjestelyt, joiden nojalla vähintään kaksi kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen ja vastapuolen välillä olevaa saatavaa tai sitoumusta voidaan kuitata vastakkain;

nettoutusjärjestelyt;

katetut joukkovelkakirjalainat;

strukturoidut rahoitusjärjestelyt (mukaan lukien arvopaperistamiset ja suojaustarkoituksessa käytetyt instrumentit, jotka muodostavat katepoolin erottamattoman osan ja jotka ovat kansallisen lainsäädännön mukaisesti samalla tavalla vakuudellisia kuin katetut joukkovelkakirjalainat), joissa järjestelyn osapuoli taikka omaisuudenhoitaja, asiamies tai nimetty edustaja antaa vakuuden ja pitää sitä hallussaan.

Asianmukainen suojatoimien muoto tämän kohdan a–f alakohdassa tarkoitettuja erityyppisiä järjestelyjä varten määritellään tarkemmin 77–80 artiklassa, ja suojatoimiin sovelletaan 68–71 artiklassa tarkoitettuja rajoituksia.

Edellä olevan 2 kohdan vaatimusta sovelletaan riippumatta järjestelyjen osapuolten lukumäärästä ja siitä,

onko järjestelyt luotu sopimuksella, säätiöimällä tai muulla tavalla vai ovatko ne syntyneet automaattisesti lain nojalla;

ovatko ne syntyneet tai hallinnoidaanko niitä kokonaan tai osittain jonkin toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan lainsäädännön nojalla.

Komissio hyväksyy 115 artiklan mukaisesti annetuilla delegoiduilla säädöksillä toimenpiteitä, joissa täsmennetään tämän artiklan 2 kohdan a–f alakohdan soveltamisalaan kuuluvat erityyppiset järjestelyt.

Jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukainen suoja omistusoikeuden siirtäville rahoitusvakuusjärjestelyille sekä kuittaus- ja nettoutusjärjestelyille, jotta voidaan estää omistusoikeuden siirtävällä rahoitusvakuusjärjestelyllä, kuittausjärjestelyllä tai nettoutusjärjestelyllä suojattujen oikeuksien ja velkojen siirto osittain mutta ei kokonaan kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen ja toisen henkilön välillä sekä kyseisillä järjestelyillä suojattujen oikeuksien ja velkojen muuttaminen tai purkaminen liitännäisvaltuuksia käyttämällä.

Ensimmäisen alakohdan soveltamiseksi oikeudet ja velat on katsottava tällaisella järjestelyllä suojatuiksi, jos järjestelyn osapuolilla on oikeus kuitata tai nettouttaa ne.

Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, kriisinratkaisuviranomaisen on voitava, jos se on tarpeen suojattujen talletusten saatavuuden varmistamiseksi:

siirtää suojattuja talletuksia, jotka muodostavat osan mistä tahansa 1 kohdassa mainitusta järjestelystä, siirtämättä muita varoja, oikeuksia tai velkoja, jotka muodostavat osan samasta järjestelystä; ja

siirtää, muuttaa tai purkaa kyseisiä varoja, oikeuksia tai velkoja suojattuja talletuksia siirtämättä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukainen suoja vakuusjärjestelyllä suojatuille veloille, jotta voidaan estää

velan vakuutena olevien varojen siirto, paitsi jos myös kyseinen velka ja itse vakuus siirretään;

vakuudellisen velan siirto, paitsi jos myös itse vakuus siirretään;

vakuuden siirto, paitsi jos myös itse vakuudellinen velka siirretään; tai

vakuusjärjestelyn muuttaminen tai purkaminen liitännäisvaltuuksia käyttämällä, jos velka ei enää ole vakuudellinen tämän muuttamisen tai purkamisen vaikutuksesta.

Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, kriisinratkaisuviranomaisen on voitava, jos se on tarpeen suojattujen talletusten saatavuuden varmistamiseksi:

siirtää, muuttaa tai purkaa kyseisiä varoja, oikeuksia tai velkoja suojattuja talletuksia siirtämättä.

Strukturoitujen rahoitusjärjestelyjen ja katettujen joukkovelkakirjalainojen suoja

Jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukainen suoja strukturoiduille rahoitusjärjestelyille, mukaan lukien 76 artiklan 2 kohdan e ja f alakohdassa tarkoitetut järjestelyt, jotta voidaan estää

sellaisten varojen, oikeuksien ja velkojen siirtäminen osittain mutta ei kokonaan, jotka muodostavat strukturoidun rahoitusjärjestelyn tai osan sellaisesta strukturoidusta rahoitusjärjestelystä, mukaan lukien 76 artiklan 2 kohdan e ja f alakohdassa tarkoitetut järjestelyt, jonka osapuolena kriisinratkaisun kohteena oleva luottolaitos on;

sellaisten varojen, oikeuksien ja velkojen purkaminen tai muuttaminen liitännäisoikeuksia käyttämällä, jotka muodostavat strukturoidun rahoitusjärjestelyn tai osan sellaisesta strukturoidusta rahoitusjärjestelystä, mukaan lukien 76 artiklan 2 kohdan e ja f alakohdassa tarkoitetut järjestelyt, jonka osapuolena kriisinratkaisun kohteena oleva luottolaitos on.

Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, kriisinratkaisuviranomaisen on voitava, jos se on tarpeen suojattujen talletusten saatavuuden varmistamiseksi:

siirtää, muuttaa tai purkaa kyseisiä varoja, oikeuksia tai velkoja suojattuja talletuksia siirtämättä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuvälineen soveltaminen ei vaikuta direktiivin 98/26/EY soveltamisalaan kuuluvien järjestelmien toimintaan ja sääntöihin, jos kriisinratkaisuviranomainen

siirtää kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen varat, oikeudet tai velat osittain mutta ei kokonaan toiselle yhteisölle; tai

käyttää 64 artiklassa tarkoitettuja valtuuksia peruuttaakseen tai muuttaakseen sellaisen sopimuksen ehtoja, jonka osapuoli kriisinratkaisun kohteena oleva laitos on, tai korvatakseen osapuolen vastaanottajalla.

Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu siirto, peruutus tai muutos ei varsinkaan saa johtaa siirtomääräyksen peruuttamiseen direktiivin 98/26/EY 5 artiklan vastaisesti eikä muuttaa tai kumota mainitun direktiivin 3 ja 5 artiklassa edellytettyä siirtomääräysten ja nettoutuksen täytäntöönpanokelpoisuutta, sen 4 artiklan mukaista varojen, arvopaperien tai luottojärjestelyjen käyttöä eikä sen 9 artiklan mukaista vakuuksien suojaa.

Jäsenvaltioiden on vaadittava laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön ylintä hallintoelintä ilmoittamaan toimivaltaiselle viranomaiselle, jos se katsoo laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön olevan lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuvan 32 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava asiaankuuluville kriisinratkaisuviranomaisille, mitä ilmoituksia ne ovat saaneet tämän artiklan 1 kohdan nojalla ja mitä kriisinehkäisytoimia tai direktiivin 2013/36/EU 104 artiklassa tarkoitettuja toimia ne vaativat laitokselta tai tämän direktiivin 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetulta yhteisöltä.

Jos toimivaltainen viranomainen tai kriisinratkaisuviranomainen toteaa, että 32 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön suhteen, sen on ilmoitettava tämä toteamus viipymättä seuraaville viranomaisille, jos kyseessä on eri viranomainen:

laitoksesta tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetusta yhteisöstä vastaava kriisinratkaisuviranomainen;

laitoksesta tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetusta yhteisöstä vastaava toimivaltainen viranomainen;

laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön jonkin sivuliikkeen toimivaltainen viranomainen;

laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön jonkin sivuliikkeen kriisinratkaisuviranomainen;

keskuspankki;

talletussuojajärjestelmä, johon luottolaitos kuuluu, jos se on tarpeen talletussuojajärjestelmän tehtävien hoitamiseksi;

kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyistä vastaava elin, jos se on tarpeen kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyjen tehtävien hoitamiseksi;

tarvittaessa konsernitason kriisinratkaisuviranomainen;

toimivaltainen ministeriö;

konsolidointiryhmän valvoja, jos laitos tai tämän direktiivin 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö kuuluu konsolidoidun valvonnan piiriin direktiivin 2013/36/EU VII osaston 3 luvun perusteella; ja

EJRK ja nimetty makrovakausvalvonnasta vastaava kansallinen viranomainen.

Jos 3 kohdan f ja g alakohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamisessa ei taata luottamuksellisuuden asianmukaista tasoa, toimivaltaisen viranomaisen tai kriisinratkaisuviranomaisen on otettava käyttöön vaihtoehtoisia viestintämenettelyjä, joilla saavutetaan samat tavoitteet ja varmistetaan samalla luottamuksellisuuden asianmukainen taso.

Saatuaan toimivaltaiselta viranomaiselta 81 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen tai omasta aloitteestaan kriisinratkaisuviranomaisen on todettava 32 artiklan 1 kohdan ja 33 artiklan mukaisesti, täyttyvätkö kyseisen kohdan edellytykset kyseessä olevan laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön suhteen.

Päätökseen siitä, toteutetaanko kriisinratkaisutoimi laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön suhteen vai ei, on sisällyttävä seuraavat tiedot:

kyseisen päätöksen perustelut, mukaan lukien toteamus siitä, että laitos täyttää kriisinratkaisuedellytykset tai ei täytä niitä;

toimi, jonka kriisinratkaisuviranomainen aikoo toteuttaa, mukaan lukien soveltuvin osin likvidaatiopyyntö, hallinnonhoitajan nimittäminen tai mikä tahansa muu sovellettavan tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn tai 37 artiklan 9 kohtaa sovellettaessa kansallisen lainsäädännön mukainen toimi.

EPV laatii luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa määritellään seuraaviin vaatimuksiin liittyvät menettelyt ja sisältö:

81 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset,

83 artiklassa tarkoitettu keskeyttämisilmoitus.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 3 päivänä heinäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaiset täyttävät 2, 3 ja 4 kohdassa säädetyt vaatimukset mahdollisimman pian kriisinratkaisutoimen toteuttamisen jälkeen.

Kriisinratkaisuviranomaisen on ilmoitettava kriisinratkaisutoimesta kriisinratkaisun kohteena olevalle laitokselle ja seuraaville viranomaisille, jos kyseessä on eri viranomainen:

kriisinratkaisun kohteena olevasta laitoksesta vastaava toimivaltainen viranomainen;

kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen jonkin sivuliikkeen toimivaltainen viranomainen;

keskuspankki;

talletussuojajärjestelmä, johon kriisinratkaisun kohteena oleva luottolaitos kuuluu;

kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyistä vastaava elin;

tarvittaessa konsernitason kriisinratkaisuviranomainen;

toimivaltainen ministeriö;

konsolidointiryhmän valvoja, jos kriisinratkaisun kohteena oleva laitos kuuluu konsolidoidun valvonnan piiriin direktiivin 2013/36/EU VII osaston 3 luvun perusteella;

nimetty makrovakausvalvonnasta vastaava kansallinen viranomainen ja EJRK;

komissio, Euroopan keskuspankki, EAMV, asetuksella (EU) N:o 1094/2010 perustettu Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen), jäljempänä ’EVLEV’, ja EPV;

sellaisten järjestelmien ylläpitäjät, joihin kriisinratkaisun kohteena oleva laitos osallistuu, jos se on direktiivin 98/26/EY 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettu laitos.

Edellä 2 kohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen on liitettävä jäljennös määräyksestä tai instrumentista, jonka nojalla asiaa koskevia valtuuksia käytetään, ja siinä on ilmoitettava päivämäärä, josta alkaen kriisinratkaisutoimi on tai kriisinratkaisutoimet ovat voimassa.

Kriisinratkaisuviranomaisen on julkaistava jäljennös siitä määräyksestä tai instrumentista, jonka nojalla kriisinratkaisutoimi toteutetaan, tai ilmoitus, jossa esitetään tiivistetysti kriisinratkaisutoimen vaikutukset ja erityisesti vähittäisasiakkaisiin kohdistuvat vaikutukset sekä soveltuvin osin 69, 70 ja 71 artiklassa tarkoitetun keskeyttämisen tai rajoittamisen ehdot ja kesto, taikka varmistettava jommankumman julkaiseminen

omalla virallisella verkkosivustollaan;

toimivaltaisen viranomaisen verkkosivustolla, jos viranomainen on muu kuin kriisinratkaisuviranomainen, ja EPV:n verkkosivustolla;

kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen verkkosivustolla;

samoja säänneltyjen tietojen paljastamista koskevia keinoja käyttäen, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY ( 14 ) 21 artiklan 1 kohdassa, jos kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen osakkeet, muut omistusinstrumentit tai velkainstrumentit on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla.

Jos osakkeita, omistusinstrumentteja tai velkainstrumentteja ei ole otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla, kriisinratkaisuviranomaisen on varmistettava, että 4 kohdassa tarkoitetuista instrumenteista todistavat asiakirjat toimitetaan niille kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen osakkeenomistajille ja velkojille, jotka ovat tiedossa kriisiratkaisuviranomaisen saatavilla olevien kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen rekisterien tai tietokantojen kautta.

Salassapitovelvollisuus sitoo seuraavia henkilöitä:

kriisinratkaisuviranomaiset;

toimivaltaiset viranomaiset ja EPV;

toimivaltaiset ministeriöt;

tämän direktiivin mukaisesti nimitetyt erityisjohtajat tai väliaikaiset hallinnonhoitajat;

mahdolliset ostajat, joihin toimivaltaiset viranomaiset ovat ottaneet yhteyttä, tai kriisinratkaisuviranomaisten etsimät mahdolliset ostajat riippumatta siitä, tapahtuiko yhteydenotto tai etsintä osana liiketoiminnan myynnin valmistelua ja johtiko etsintä ostoon;

tilintarkastajat, kirjanpitäjät, oikeudelliset ja muut ammatilliset neuvonantajat, arvioijat sekä muut asiantuntijat, joita kriisinratkaisuviranomaiset, toimivaltaiset viranomaiset, toimivaltaiset ministeriöt tai e alakohdassa tarkoitetut mahdolliset ostajat ovat suoraan tai välillisesti ottaneet palvelukseensa;

talletussuojajärjestelmiä hallinnoivat elimet;

sijoittajien korvausjärjestelmiä hallinnoivat elimet;

kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyistä vastaava elin;

keskuspankit ja muut kriisinratkaisuprosessiin osallistuvat viranomaiset;

omaisuudenhoitoyhtiö tai erillinen varainhoitoyhtiö;

muut henkilöt, jotka suoraan tai välillisesti, pysyvästi tai satunnaisesti tarjoavat tai ovat tarjonneet palveluja a–k alakohdassa tarkoitetuille henkilöille;

edellä a–k alakohdassa tarkoitettujen elinten tai yhteisöjen toimiva johto, ylimmän hallintoelimen jäsenet ja työntekijät ennen näiden nimittämistä, sen aikana ja sen jälkeen.

Sen varmistamiseksi, että 1 ja 3 kohdassa säädettyjä salassapitovelvollisuutta koskevia vaatimuksia noudatetaan, 1 kohdan a, b, c, g, h, j ja k alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden on varmistettava, että asiasta on olemassa sisäisiä sääntöjä, mukaan lukien säännöt tietojen salassapidon turvaamiseksi kriisinratkaisuprosessiin suoraan osallistuvien henkilöiden välillä.

Rajoittamatta 1 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten yleistä soveltamista kyseisessä kohdassa tarkoitetut henkilöt eivät saa paljastaa yhdellekään henkilölle tai viranomaiselle luottamuksellisia tietoja, jotka on saatu osana työnkuvaa taikka toimivaltaiselta viranomaiselta tai kriisinratkaisuviranomaiselta sen tämän direktiivin mukaisten tehtävien yhteydessä, paitsi tiedot antaneen viranomaisen taikka laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön nimenomaisella etukäteen antamalla luvalla tai kun kyse on tämän direktiivin mukaisten tehtävien hoitamisesta ja tiedot ovat sellaisena tiivistelmänä tai koosteena, ettei niiden perusteella voi tunnistaa yksittäisiä laitoksia tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettuja yhteisöjä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut henkilöt eivät paljasta luottamuksellisia tietoja, ja että arvioidaan ne vaikutukset, joita paljastamisella saattaisi olla finanssi-, raha- tai talouspolitiikkaa koskevaan yleiseen etuun sekä luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden kaupallisiin etuihin tarkastusten, tutkimusten ja tilintarkastusten yhteydessä.

Menettelyssä, jolla tutkitaan tietojen paljastamisen vaikutukset, on erityisesti arvioitava 5, 7, 10, 11 ja 12 artiklassa tarkoitettujen elvytys- ja kriisinratkaisusuunnitelmien sisällön ja yksityiskohtien sekä 6, 8 ja 15 artiklan nojalla tehtyjen arviointien tulosten paljastamisen vaikutukset.

Edellä 1 kohdassa tarkoitetut henkilöt tai yhteisöt ovat kansallisen lainsäädännön mukaisesti siviilioikeudellisessa vastuussa tämän artiklan vaatimusten rikkomisesta.

Tämän artiklan säännökset eivät estä

edellä 1 kohdan a–j alakohdassa tarkoitettujen elinten tai yhteisöjen työntekijöitä ja asiantuntijoita vaihtamasta tietoja keskenään kyseisen elimen tai yhteisön sisällä; tai

kriisinratkaisuviranomaisia ja toimivaltaisia viranomaisia, niiden työntekijät ja asiantuntijat mukaan lukien, vaihtamasta tietoja keskenään ja muiden unionin kriisinratkaisuviranomaisten, muiden unionin toimivaltaisten viranomaisten, toimivaltaisten ministeriöiden, keskuspankkien, talletussuojajärjestelmien, sijoittajien korvausjärjestelmien, tavanomaisista maksukyvyttömyysmenettelyistä vastaavien jäsenvaltioiden viranomaisten, rahoitusjärjestelmän vakauden ylläpitämisestä jäsenvaltioissa makrovakaussääntöjen avulla vastaavien viranomaisten, lakisääteisten tilintarkastusten tekemisestä vastaavien henkilöiden, EPV:n tai, jollei 98 artiklan säännöksistä muuta johdu, sellaisten kolmannen maan viranomaisten kanssa, jotka suorittavat vastaavia toimintoja kuin kriisinratkaisuviranomaiset, taikka, tiukkoja luottamuksellisuussääntöjä noudattaen mahdollisen ostajan tai tarvittaessa muun henkilön kanssa kriisinratkaisutoimen suunnittelemiseksi tai toteuttamiseksi.

Sen estämättä, mitä tämän artiklan muissa säännöksissä säädetään, jäsenvaltiot voivat antaa luvan tietojen vaihtoon seuraavien kanssa:

tiukkoja luottamuksellisuussääntöjä noudattaen kenen tahansa muun henkilön kanssa, jos se on tarpeen kriisinratkaisutoimen suunnittelemiseksi tai toteuttamiseksi;

parlamentaarisille tutkintavaliokunnille asianomaisessa jäsenvaltiossa, tilintarkastustuomioistuimille asianomaisessa jäsenvaltiossa ja muille asianomaisessa jäsenvaltiossa tutkinnasta vastaaville elimille asianmukaisin edellytyksin; ja

maksujärjestelmien valvonnasta vastaavat kansalliset viranomaiset, tavanomaisista maksukyvyttömyysmenettelyistä vastaavat viranomaiset, muiden finanssialan yhteisöjen julkisesta valvonnasta vastuussa olevat viranomaiset, rahoitusmarkkinoiden ja vakuutusyritysten valvonnasta vastuussa olevat viranomaiset ja niiden puolesta toimivat tarkastajat, rahoitusjärjestelmän vakauden ylläpitämisestä jäsenvaltioissa makrotason vakavaraisuussääntöjen kautta vastaavat viranomaiset, rahoitusjärjestelmän vakauden säilyttämisestä vastaavat viranomaiset ja lakisääteisen tilintarkastuksen suorittamisesta vastuussa oleville henkilöt;

Tämän artiklan säännökset eivät vaikuta tietojen paljastamista rikos- tai riita-asioiden oikeudenkäyntejä varten koskevan kansallisen lainsäädännön soveltamiseen.

EPV antaa viimeistään 3 päivänä heinäkuuta 2015 asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeet, joissa määritellään tietojen toimittaminen tiivistelmänä tai koosteena 3 kohdan soveltamiseksi.

Jäsenvaltiot voivat vaatia, että kriisinehkäisy- tai kriisinhallintatoimen toteuttamispäätökselle on saatava tuomioistuimen ennakkohyväksyntä, edellyttäen että kriisinhallintatoimen toteuttamispäätökseen liittyvä kansallisen lainsäädännön mukainen hyväksynnän hakumenettely ja tarkastelu tuomioistuimessa hoidetaan kiireellisinä.

Jäsenvaltioiden on säädettävä kansallisessa lainsäädännössä tämän direktiivin mukaisesta oikeudesta hakea muutosta kriisinehkäisytoimen toteuttamispäätökseen tai muun valtuuden käyttämispäätökseen kuin kriisinhallintatoimeen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikilla henkilöillä, joihin kriisinhallintatoimen toteuttamispäätös vaikuttaa, on oikeus hakea kyseiseen päätökseen muutosta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että muutoksenhakumenettely hoidetaan kiireellisenä ja että kansalliset tuomioistuimet käyttävät kriisinratkaisuviranomaisen tekemiä tosiseikkojen monimutkaisia taloudellisia arviointeja oman arviointinsa perustana.

Edellä 3 kohdassa tarkoitettuun muutoksenhakuoikeuteen sovelletaan seuraavia säännöksiä:

muutoksen hakeminen ei saa automaattisesti keskeyttää riitautetun päätöksen vaikutuksia;

kriisinratkaisuviranomaisen päätöksen on oltava välittömästi täytäntöönpanokelpoinen, ja sen on johdettava kumottavissa olevaan olettamaan, että sen täytäntöönpanon keskeyttäminen olisi yleisen edun vastaista.

Jos se on tarpeen sellaisten kolmansien osapuolten etujen suojelemiseksi, jotka ovat hankkineet vilpittömässä mielessä kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen osakkeita, muita omistusinstrumentteja, varoja, oikeuksia tai velkoja sillä perusteella, että kriisinratkaisuviranomainen on käyttänyt kriisinratkaisuvälineitä tai -valtuuksia, kriisinratkaisuviranomaisen päätöksen mitättömäksi julistaminen ei saa vaikuttaa mahdollisiin myöhempiin hallinnollisiin toimiin tai transaktioihin, jotka asianomainen kriisinratkaisuviranomainen on toteuttanut mitätöidyn päätöksen nojalla. Siinä tapauksessa kriisinratkaisuviranomaisten laittoman päätöksen tai toimen korjaustoimet on rajoitettava hakijalle suoritettavaan korvaukseen tappiosta, jonka tämä on kärsinyt päätöksen tai toimen seurauksena.

Jäsenvaltioiden on varmistettava kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen tai sellaisen laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön suhteen, jonka katsotaan täyttävän kriisinratkaisuedellytykset, että tavanomaista maksukyvyttömyysmenettelyä ei voida aloittaa muutoin kuin kriisinratkaisuviranomaisen aloitteesta ja että päätös laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön asettamisesta tavanomaiseen maksukyvyttömyysmenettelyyn tehdään vain kriisinratkaisuviranomaisen suostumuksella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 82 artiklan 2 kohdan b alakohdan soveltamista.

Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että

toimivaltaisille viranomaisille ja kriisinratkaisuviranomaisille ilmoitetaan viipymättä kaikista hakemuksista, jotka koskevat tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön suhteen, riippumatta siitä, onko laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö kriisinratkaisun kohteena tai onko julkistettu 83 artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitettu päätös;

hakemus ratkaistaan vasta sitten, kun a alakohdassa tarkoitetut ilmoitukset on tehty ja jompikumpi seuraavista on tapahtunut:

kriisinratkaisuviranomainen on ilmoittanut tavanomaisesta maksukyvyttömyysmenettelystä vastaaville viranomaisille, ettei se aio toteuttaa kriisinratkaisutoimea laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön suhteen;

ii)

edellä a alakohdassa tarkoitettujen ilmoitusten antamispäivästä on kulunut seitsemän päivää.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaiset voivat pyytää tuomioistuinta lykkäämään tilapäisesti sellaista oikeudenkäyntiä tai oikeudellista menettelyä, jossa kriisinratkaisun kohteena oleva laitos on osapuolena tai johon se tulee osapuoleksi, tavoitteen saavuttamisen kannalta tarvittavan ajan verran, jos se on kriisinratkaisuvälineiden ja -valtuuksien tehokkaan soveltamisen kannalta tarpeen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 70 artiklan nojalla käyttöönotettuja vakuusoikeuksien täytäntöönpanon rajoituksia.

Päätöksenteon yleiset periaatteet, kun osallisena on useampi kuin yksi jäsenvaltio

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden viranomaiset ottavat huomioon seuraavat yleiset periaatteet tehdessään tämän direktiivin mukaisia päätöksiä tai toteuttaessaan tämän direktiivin mukaisia toimia, joilla voi olla vaikutuksia yhteen tai useampaan muuhun jäsenvaltioon:

►M3 Jollei 89 artiklasta muuta johdu, konsernitason kriisinratkaisuviranomaisten on perustettava kriisinratkaisukollegioita hoitamaan 12, 13, 16, 18, 45–45 h, 91 ja 92 artiklassa tarkoitetut tehtävät sekä soveltuvin osin varmistamaan yhteistyö ja koordinointi kolmansien maiden kriisinratkaisuviranomaisten kanssa. ◄

Kriisinratkaisukollegioiden on erityisesti tarjottava konsernitason kriisinratkaisuviranomaiselle, muille kriisinratkaisuviranomaisille ja tarvittaessa asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille ja konsolidointiryhmän valvojille puitteet, joissa ne voivat suorittaa seuraavat tehtävät:

Kriisinratkaisukollegioita voidaan lisäksi käyttää foorumina keskusteltaessa rajatylittävän konsernin kriisinratkaisuun liittyvistä kysymyksistä.

Kriisinratkaisukollegion jäseninä ovat seuraavat tahot:

konsernitason kriisinratkaisuviranomainen;

kunkin sellaisen jäsenvaltion kriisinratkaisuviranomaiset, johon on sijoittautunut konsolidoidun valvonnan piiriin kuuluva tytäryritys;

niiden jäsenvaltioiden kriisinratkaisuviranomaiset, joihin on sijoittautunut yhden tai useamman konserniin kuuluvan laitoksen emoyritys, joka on 1 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu yhteisö;

niiden jäsenvaltioiden kriisinratkaisuviranomaiset, joissa sijaitsee merkittäviä sivuliikkeitä;

konsolidointiryhmän valvoja ja jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset, kun kriisinratkaisuviranomainen on kriisinratkaisukollegion jäsen. Jos jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ei ole kyseisen jäsenvaltion keskuspankki, toimivaltainen viranomainen voi päättää ottaa mukaansa jäsenvaltion keskuspankin edustajan;

toimivaltaiset ministeriöt, jos kriisinratkaisukollegion jäseninä olevat kriisinratkaisuviranomaiset eivät ole toimivaltaisia ministeriöitä;

jäsenvaltion talletussuojajärjestelmästä vastaava viranomainen, jos kyseisen jäsenvaltion kriisinratkaisuviranomainen on kriisinratkaisukollegion jäsen;

EPV, jollei 4 kohdasta muuta johdu.

Jos unioniin sijoittautuneella emoyrityksellä tai laitoksella on kolmannessa maassa sijaitseva tytäryrityksenä toimiva laitos tai sivuliike, jota pidettäisiin merkittävänä, jos se sijaitsisi unionissa, kyseisen kolmannen maan kriisinratkaisuviranomaiset voidaan niiden pyynnöstä kutsua osallistumaan kriisinratkaisukollegioon tarkkailijoina edellyttäen, että niihin sovelletaan salassapitovelvollisuutta koskevia vaatimuksia, jotka konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen näkemyksen mukaan vastaavat 98 artiklassa vahvistettuja vaatimuksia.

EPV edistää osaltaan ja seuraa kriisinratkaisukollegioiden toiminnan tehokkuutta, tuloksellisuutta ja johdonmukaisuutta ottaen huomioon kansainväliset standardit. EPV kutsutaan tätä tarkoitusta varten osallistumaan kriisinratkaisukollegioiden kokouksiin. EPV:lla ei ole äänioikeutta siltä osin kuin äänestykset tapahtuvat kriisinratkaisukollegioiden puitteissa.

Konsernitason kriisinratkaisuviranomainen toimii kriisinratkaisukollegion puheenjohtajana. Sen on tässä ominaisuudessa:

otettava käyttöön kirjallisia järjestelyjä ja menettelyjä kriisinratkaisukollegion toimintaa varten kriisinratkaisukollegion muita jäseniä kuultuaan;

koordinoitava kaikkea kriisinratkaisukollegion toimintaa;

kutsuttava koolle kaikki sen kokoukset ja toimittava sen puheenjohtajana sekä toimitettava kaikille kriisinratkaisukollegion jäsenille ennalta täydelliset tiedot kriisinratkaisukollegion kokousten järjestämisestä, keskeisistä käsiteltävistä kysymyksistä ja tarkasteltavista asioista;

ilmoitettava kriisinratkaisukollegion jäsenille kaikista suunnitelluista kokouksista, jotta ne voivat pyytää saada osallistua niihin;

päätettävä, mitkä jäsenet ja tarkkailijat kutsutaan erityistarpeiden perusteella osallistumaan tiettyihin kriisinratkaisukollegion kokouksiin, ottaen huomioon käsiteltävän kysymyksen merkitys kyseisten jäsenten ja tarkkailijoiden kannalta, erityisesti mahdollinen vaikutus kyseisten jäsenvaltioiden rahoitusvakauteen;

toimitettava kaikille kriisinratkaisukollegion jäsenille oikea-aikaisesti tiedot kyseisten kokousten päätöksistä ja tuloksista.

Kriisinratkaisukollegioon osallistuvien jäsenten on tehtävä tiivistä yhteistyötä.

Sen estämättä, mitä e alakohdassa säädetään, kriisinratkaisuviranomaisilla on oikeus osallistua kriisinratkaisukollegion kokouksiin aina, kun esityslistalla on asioita, joihin sovelletaan yhteistä päätöksentekoa tai jotka liittyvät niiden jäsenvaltioissa sijaitsevaan konserniyhteisöön.

Konsernitason kriisinratkaisuviranomaiset eivät ole velvollisia perustamaan kriisinratkaisukollegiota, jos muut konsernit tai kollegiot jo suorittavat tässä artiklassa mainitut toiminnot ja tehtävät ja noudattavat kaikkia tässä artiklassa ja 90 artiklassa vahvistettuja edellytyksiä ja menettelyjä, mukaan lukien kriisinratkaisukollegioiden jäsenyyttä ja niihin osallistumista koskevat edellytykset ja menettelyt. Tällöin kaikki tämän direktiivin viittaukset kriisinratkaisukollegioihin katsotaan myös viittauksiksi kyseisiin muihin konserneihin tai kollegioihin.

EPV laatii kansainväliset standardit huomioon ottaen luonnokset sääntelystandardeiksi, joissa määritellään kriisinratkaisukollegioiden operatiivinen toiminta 1 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 3 päivänä heinäkuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Jos kolmannen maan laitoksella tai kolmannen maan emoyrityksellä on unioniin sijoittautuneita tytäryrityksiä tai unionissa emoyrityksenä toimivia yrityksiä, jotka ovat sijoittautuneet kahteen tai useampaan jäsenvaltioon, taikka vähintään kaksi kahden tai useamman jäsenvaltion merkittävänä pitämää unionissa toimivaa sivuliikettä, niiden jäsenvaltioiden kriisinratkaisuviranomaisten, joihin kyseiset yhteisöt ovat sijoittautuneet tai joissa merkittävänä pidettävät sivuliikkeet sijaitsevat, on perustettava yksi yhteinen eurooppalainen kriisinratkaisukollegio.

Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun eurooppalaisen kriisinratkaisukollegion on suoritettava 88 artiklassa mainitut toiminnot ja tehtävät tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen yhteisöjen ja, siltä osin kuin kyseiset tehtävät ovat merkityksellisiä, niiden sivuliikkeiden osalta.

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin tehtäviin kuuluu 45–45 h artiklassa tarkoitetun vaatimuksen määrittäminen.

Määrittäessään 45–45 h artiklassa tarkoitettua vaatimusta eurooppalaisen kriisinratkaisukollegion jäsenten on otettava huomioon kolmansien maiden viranomaisten laatima globaali kriisinratkaisustrategia, jos sellainen on olemassa.

Jos globaalin kriisinratkaisustrategian mukaan unioniin sijoittautuneet tytäryritykset tai unionissa emoyrityksenä toimiva yritys ja sen tytäryrityksinä toimivat laitokset eivät ole kriisinratkaisun kohteena olevia yhteisöjä ja eurooppalaisen kriisinratkaisukollegion jäsenet hyväksyvät kyseisen strategian, unioniin sijoittautuneiden tytäryritysten tai konsolidoinnin perusteella unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen on täytettävä 45 f artiklan 1 kohdan vaatimus laskemalla liikkeeseen 45 f artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja instrumentteja sen perimmäiselle kolmanteen maahan sijoittautuneelle emoyritykselle tai tämän perimmäisen emoyrityksen samaan kolmanteen maahan sijoittautuneille tytäryrityksille tai muille yhteisöille 45 f artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohdassa ja b alakohdan ii alakohdassa säädetyin edellytyksin.

Jos unionissa emoyrityksenä toimiva yritys pitää yksin hallussaan kolmannen maan laitoksen tai kolmannen maan emoyrityksen kaikkia unionissa toimivia tytäryrityksiä, eurooppalaisen kriisinratkaisukollegion puheenjohtajana toimii sen jäsenvaltion kriisinratkaisuviranomainen, johon kyseinen unionissa emoyrityksenä toimiva yritys on sijoittunut.

Jos ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta, eurooppalaisen kriisinratkaisukollegion puheenjohtajana toimii unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen kriisinratkaisuviranomainen tai sen unionissa toimivan tytäryrityksen kriisinratkaisuviranomainen, jonka hallussa on eniten kokonaistaseeseen sisältyviä varoja.

Jäsenvaltiot voivat kaikkien asianomaisten osapuolten keskinäisellä sopimuksella olla soveltamatta vaatimusta perustaa eurooppalainen kriisinratkaisukollegio, jos muu ryhmä tai kollegio jo suorittaa tässä artiklassa mainitut toiminnot ja tehtävät ja noudattaa kaikkia tässä artiklassa ja 90 artiklassa vahvistettuja edellytyksiä ja menettelyjä, mukaan lukien eurooppalaisten kriisinratkaisukollegioiden jäsenyyttä ja niihin osallistumista koskevat edellytykset ja menettelyt. Tällöin kaikki tämän direktiivin viittaukset eurooppalaisiin kriisinratkaisukollegioihin katsotaan myös viittauksiksi kyseisiin muihin ryhmiin tai kollegioihin.

Eurooppalainen kriisinratkaisukollegio toimii muilta osin 88 artiklan mukaisesti, jollei tämän artiklan 3 ja 4 kohdasta muuta johdu.

Jollei 84 artiklasta muuta johdu, kriisinratkaisuviranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten on pyynnöstä annettava toisilleen kaikki tiedot, joilla on merkitystä muiden viranomaisten tämän direktiivin mukaisten tehtävien hoitamisessa.

Konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen on koordinoitava kaikkea merkityksellistä tiedonkulkua kriisinratkaisuviranomaisten välillä. Erityisesti konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen on annettava muiden jäsenvaltioiden kriisinratkaisuviranomaisille oikea-aikaisesti kaikki merkitykselliset tiedot 88 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan b–i alakohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamisen helpottamiseksi.

Pyydettäessä kolmannen maan kriisinratkaisuviranomaisen antamia tietoja kriisinratkaisuviranomaisen on pyydettävä suostumusta kyseiseltä kolmannen maan kriisinratkaisuviranomaiselta kyseisten tietojen luovuttamiseen edelleen paitsi, jos kolmannen maan kriisinratkaisuviranomainen on jo antanut suostumuksensa kyseisten tietojen luovuttamiseen edelleen.

Kriisinratkaisuviranomaiset eivät ole velvollisia toimittamaan kolmannen maan kriisinratkaisuviranomaisen antamia tietoja, jos kolmas maa ei ole antanut suostumustaan niiden eteenpäin toimittamiselle.

Kriisinratkaisuviranomaisten on vaihdettava tietoja toimivaltaisen ministeriön kanssa, jos ne liittyvät päätökseen tai asiaan, joka edellyttää ilmoittamista toimivaltaiselle ministeriölle, sen kuulemista tai sen suostumusta, tai jolla voi olla vaikutuksia julkisiin varoihin.

Jos kriisinratkaisuviranomainen päättää, että laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö, joka on konserniin kuuluva tytäryritys, täyttää 32 tai 33 artiklassa tarkoitetut edellytykset, kyseisen viranomaisen on ilmoitettava seuraavat tiedot viipymättä konsernitason kriisinratkaisuviranomaiselle, jos se on muu kuin ensin mainittu viranomainen, konsolidointiryhmän valvojalle ja kyseessä olevan konsernin kriisinratkaisukollegion jäsenille:

päätös siitä, että laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö täyttää 32 tai 33 artiklassa tarkoitetut edellytykset;

kriisinratkaisutoimet tai maksukyvyttömyystoimet, jotka kriisinratkaisuviranomainen katsoo aiheellisiksi kyseistä laitosta tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettua yhteisöä varten.

Vastaanotettuaan 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen on asiaankuuluvan kriisinratkaisukollegion muita jäseniä kuultuaan arvioitava 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ilmoitettujen kriisinratkaisutoimien tai muiden toimien todennäköinen vaikutus konserniin ja konserniyhteisöihin muissa jäsenvaltioissa ja erityisesti se, saadaanko kriisinratkaisutoimilla tai muilla toimilla todennäköisesti aikaan se, että kriisinratkaisuedellytykset täyttyvät toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan konserniyhteisön osalta.

Jos konsernitason kriisinratkaisuviranomainen muita kriisinratkaisukollegion jäseniä kuultuaan arvioi, että 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ilmoitetuilla kriisinratkaisutoimilla tai muilla toimilla ei todennäköisesti saataisi aikaan 32 tai 33 artiklassa säädettyjen edellytysten täyttymistä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan konserniyhteisön osalta, kyseisestä laitoksesta tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetusta yhteisöstä vastaava kriisinratkaisuviranomainen voi toteuttaa tämän artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ilmoittamansa kriisinratkaisutoimet tai muut toimet.

Jos konsernitason kriisinratkaisuviranomainen muita kriisinratkaisukollegion jäseniä kuultuaan arvioi, että tämän artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ilmoitetuilla kriisinratkaisutoimilla tai muilla toimilla todennäköisesti saataisiin aikaan 32 tai 33 artiklassa säädettyjen edellytysten täyttyminen toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan konserniyhteisön osalta, konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen on 24 tunnin kuluessa 1 kohdan mukaisen ilmoituksen vastaanottamisesta ehdotettava konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelmaa ja toimitettava se kriisinratkaisukollegiolle. Tätä 24 tunnin määräaikaa voidaan pidentää tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen tehneen kriisinratkaisuviranomaisen suostumuksella.

Jos konsernitason kriisinratkaisuviranomainen ei ole tehnyt arviota 24 tunnin tai sovitun pidemmän määräajan kuluessa 1 kohdan mukaisen ilmoituksen vastaanottamisesta, 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen tehnyt kriisinratkaisuviranomainen voi toteuttaa mainitun kohdan b alakohdan mukaisesti ilmoittamansa kriisinratkaisutoimet tai muut toimet.

Edellä 4 kohdassa edellytetyssä konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelmassa on:

otettava huomioon 13 artiklassa tarkoitetut kriisinratkaisusuunnitelmat ja noudatettava niitä, paitsi jos kriisinratkaisuviranomaiset arvioivat kulloistenkin olosuhteiden perusteella, että kriisinratkaisutavoitteet saavutetaan tehokkaammin toteuttamalla muita kuin kriisinratkaisusuunnitelman mukaisia toimia;

esitettävä kriisinratkaisutoimet, jotka asiaankuuluvien kriisinratkaisuviranomaisten olisi toteutettava unionissa emoyrityksenä toimivan yrityksen tai yksittäisten konserniyhteisöjen suhteen 31 artiklassa esitettyjen kriisinratkaisutavoitteiden saavuttamiseksi ja 34 artiklassa tarkoitettujen kriisinratkaisuperiaatteiden noudattamiseksi;

määriteltävä, miten kyseiset kriisinratkaisutoimet olisi koordinoitava;

vahvistettava rahoitussuunnitelma, jossa on otettava huomioon konsernin kriisinratkaisusuunnitelma, 12 artiklan 3 kohdan f alakohdan mukaisesti vahvistetut periaatteet vastuun jakamiseksi ja 107 artiklassa tarkoitetut vastavuoroisuutta koskevat periaatteet.

Jollei 8 kohdasta muuta johdu, konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelman on oltava muodoltaan yhteinen päätös, jonka tekevät konsernitason kriisinratkaisuviranomainen ja konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelman piiriin kuuluvista tytäryrityksistä vastaavat kriisinratkaisuviranomaiset.

EPV voi kriisinratkaisuviranomaisen pyynnöstä auttaa kriisinratkaisuviranomaisia saamaan aikaan yhteisen päätöksen asetuksen (EU) N:o 1093/2010 31 artiklan toisen kohdan c alakohdan mukaisesti.

Jos jokin kriisinratkaisuviranomainen vastustaa konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen ehdottamaa konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelmaa tai poikkeaa siitä taikka katsoo, että sen on tarpeen rahoitusvakauden vuoksi toteuttaa itsenäisesti kriisinratkaisutoimia tai muita kuin erityissuunnitelmassa laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön suhteen ehdotettuja toimia, sen on perusteltava yksityiskohtaisesti, miksi se vastustaa konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelmaa tai poikkeaa siitä, ilmoitettava perustelunsa konsernitason kriisinratkaisuviranomaiselle ja muille konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelman piiriin kuuluville kriisinratkaisuviranomaisille ja ilmoitettava niille toimista, joita se aikoo toteuttaa. Perustellessaan, miksi se vastustaa konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelmaa, kriisinratkaisuviranomaisen on otettava huomioon 13 artiklassa tarkoitetut kriisinratkaisusuunnitelmat, mahdollinen vaikutus asianomaisten jäsenvaltioiden rahoitusvakauteen sekä toimien mahdollinen vaikutus konsernin muihin osiin.

Kriisinratkaisuviranomaiset, jotka eivät ole vastustaneet konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelmaa 8 kohdan mukaisesti, voivat tehdä yhteisen päätöksen konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelmasta, jonka piiriin kuuluvat niiden jäsenvaltioissa sijaitsevat konserniyhteisöt.

10.

Asianomaisten jäsenvaltioiden kriisinratkaisuviranomaisten on tunnustettava 7 tai 9 kohdassa tarkoitettu yhteinen päätös ja 8 kohdassa tarkoitetut kriisinratkaisuviranomaisten yhteisen päätöksen puuttuessa tekemät päätökset lopullisiksi ja sovellettava niitä.

11.

Viranomaisten on toteutettava kaikki tässä artiklassa tarkoitetut toimet viipymättä ja siten, että tilanteen kiireellisyys otetaan asianmukaisesti huomioon.

12.

Jos konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelmaa ei panna täytäntöön ja kriisinratkaisuviranomaiset toteuttavat kriisinratkaisutoimia minkä tahansa konserniyhteisön suhteen, kyseisten kriisinratkaisuviranomaisten on joka tapauksessa tehtävä tiivistä yhteistyötä kriisinratkaisukollegiossa koordinoidun kriisinratkaisustrategian aikaansaamiseksi kaikille konserniyhteisöille, jotka ovat lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuvat.

13.

Kriisinratkaisuviranomaisten, jotka toteuttavat kriisinratkaisutoimia minkä tahansa konserniyhteisön suhteen, on annettava kriisinratkaisukollegion jäsenille säännöllisesti täydelliset tiedot kyseisistä toimista ja niiden etenemisestä.

Jos konsernitason kriisinratkaisuviranomainen päättää, että unionissa emoyrityksenä toimiva yritys, josta se vastaa, täyttää 32 tai 33 artiklassa tarkoitetut edellytykset, sen on ilmoitettava 91 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot viipymättä konsolidointiryhmän valvojalle, jos se on muu kuin ensin mainittu viranomainen, ja kyseessä olevan konsernin kriisinratkaisukollegion muille jäsenille.

Edellä 91 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin kriisinratkaisutoimiin tai maksukyvyttömyystoimiin voi kuulua 91 artiklan 6 kohdan mukaisesti laaditun konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelman täytäntöönpano seuraavissa tapauksissa:

Jos konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen 1 kohdan nojalla ehdottamiin toimiin ei sisälly konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelmaa, konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen on tehtävä päätöksensä kriisinratkaisukollegion jäseniä kuultuaan.

Jos konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen 1 kohdan nojalla ehdottamiin toimiin sisältyy konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelma, konsernitason kriisinratkaisun erityissuunnitelman on oltava muodoltaan yhteinen päätös, jonka tekevät konsernitason kriisinratkaisuviranomainen ja konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelman piiriin kuuluvista tytäryrityksistä vastaavat kriisinratkaisuviranomaiset.

EPV voi kriisinratkaisuviranomaisen pyynnöstä auttaa kriisinratkaisuviranomaisia saamaan aikaan yhteisen päätöksen asetuksen (EU) N:o 1093/2010 31 artiklan toisen kohdan c alakohdan mukaisesti.

Jos jokin kriisinratkaisuviranomainen vastustaa konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen ehdottamaa konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelmaa tai poikkeaa siitä taikka katsoo, että sen on tarpeen rahoitusvakauden vuoksi toteuttaa itsenäisesti kriisinratkaisutoimia tai muita kuin erityissuunnitelmassa laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c, tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön suhteen ehdotettuja toimia, sen on perusteltava yksityiskohtaisesti, miksi se vastustaa konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelmaa tai poikkeaa siitä, ilmoitettava perustelunsa konsernitason kriisinratkaisuviranomaiselle ja muille konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelman piiriin kuuluville kriisinratkaisuviranomaisille ja ilmoitettava niille toimista, joita se aikoo toteuttaa. Perustellessaan, miksi se vastustaa konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelmaa, kriisinratkaisuviranomaisen on otettava huomioon 13 artiklassa tarkoitetut kriisinratkaisusuunnitelmat, mahdollinen vaikutus asianomaisten jäsenvaltioiden rahoitusvakauteen sekä toimien mahdollinen vaikutus konsernin muihin osiin.

Kriisinratkaisuviranomaiset, jotka eivät ole vastustaneet konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelmaa 4 kohdan mukaisesti, voivat tehdä yhteisen päätöksen konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelmasta, jonka piiriin kuuluvat niiden jäsenvaltioissa sijaitsevat konserniyhteisöt.

Asianomaisten jäsenvaltioiden kriisinratkaisuviranomaisten on tunnustettava 3 tai 5 kohdassa tarkoitettu yhteinen päätös ja 4 kohdassa tarkoitetut kriisinratkaisuviranomaisten yhteisen päätöksen puuttuessa tekemät päätökset lopullisiksi ja sovellettava niitä.

Viranomaisten on toteutettava kaikki tässä artiklassa tarkoitetut toimet viipymättä ja siten, että tilanteen kiireellisyys otetaan asianmukaisesti huomioon.

Komissio voi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan mukaisesti tehdä neuvostolle ehdotuksia yhden tai useamman kolmannen maan kanssa tehtävien sellaisten sopimusten neuvottelemisesta, jotka koskevat keinoja kriisinratkaisuviranomaisten ja asiaankuuluvien kolmansien maiden viranomaisten väliseen yhteistyöhön muun muassa tietojen vaihtamiseksi laitosten, rahoituslaitosten, emoyritysten ja kolmansien maiden laitosten elvytys- ja kriisinratkaisusuunnittelussa seuraavissa tilanteissa:

kolmannessa maassa emoyrityksenä toimivalla yrityksellä on tytäryrityksenä toimivia laitoksia tai sivuliikkeitä, kun kyseisiä sivuliikkeitä pidetään merkittävinä kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa;

jäsenvaltioon sijoittautuneella emoyrityksellä, jolla on tytäryritys tai merkittävä sivuliike vähintään yhdessä muussa jäsenvaltiossa, on yksi tai useampi kolmannessa maassa tytäryrityksenä toimiva laitos;

jäsenvaltioon sijoittautuneella laitoksella, jolla on emoyritys, tytäryritys tai merkittävä sivuliike vähintään yhdessä muussa jäsenvaltiossa, on yksi tai useampi sivuliike yhdessä tai useammassa kolmannessa maassa.

Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa sopimuksissa on erityisesti pyrittävä varmistamaan, että vahvistetaan prosessit ja järjestelyt kriisinratkaisuviranomaisten ja asiaankuuluvien kolmansien maiden viranomaisten välistä yhteistyötä varten joidenkin tai kaikkien 97 artiklassa mainittujen tehtävien hoitamiseksi ja joidenkin tai kaikkien siinä mainittujen valtuuksien käyttämiseksi.

Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa sopimuksissa ei saa antaa yksittäisiin laitoksiin, rahoituslaitoksiin, emoyrityksiin tai kolmansien maiden laitoksiin liittyviä määräyksiä.

Jäsenvaltiot voivat tehdä kolmannen maan kanssa kahdenvälisiä sopimuksia, jotka koskevat 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja seikkoja, asiaankuuluvan kolmannen maan kanssa tehdyn 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen voimaantuloon saakka, siltä osin kuin kyseiset kahdenväliset sopimukset eivät ole ristiriidassa tämän osaston kanssa.

Kolmannen maan kriisinratkaisumenettelyihin sovelletaan tätä artiklaa, paitsi jos ja siihen saakka kun 93 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu asianomaisen kolmannen maan kanssa tehty kansainvälinen sopimus tulee voimaan. Sitä sovelletaan myös 93 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun asianomaisen kolmannen maan kanssa tehdyn kansainvälisen sopimuksen voimaantulon jälkeen, siltä osin kuin kolmannen maan kriisinratkaisumenettelyjen tunnustaminen ja täytäntöönpano ei kuulu kyseisen sopimuksen soveltamisalaan.

Jos 89 artiklan mukaisesti on perustettu eurooppalainen kriisinratkaisukollegio, sen on tehtävä yhteinen päätös siitä, tunnustetaanko 95 artiklassa tarkoitettuja tilanteita lukuun ottamatta sellaiseen kolmannen maan laitokseen tai emoyritykseen kohdistettavat kolmannen maan kriisinratkaisumenettelyt, jolla

on kahteen tai useampaan jäsenvaltioon sijoittautuneita unionissa tytäryrityksenä toimivia yrityksiä tai kahden tai useamman jäsenvaltion merkittävänä pitämiä unionissa toimivia sivuliikkeitä;

on varoja, oikeuksia tai velkoja, jotka sijaitsevat kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa tai joihin sovelletaan kyseisten jäsenvaltioiden lainsäädäntöä.

Jos kolmannen maan kriisinratkaisumenettelyjen tunnustamisesta saadaan aikaan yhteinen päätös, asianomaisten kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on pantava tunnustetut kolmannen maan kriisinratkaisumenettelyt täytäntöön kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

Jolleivät eurooppalaiseen kriisinratkaisukollegioon osallistuvat kriisinratkaisuviranomaiset tee yhteistä päätöstä tai jollei eurooppalaista kriisinratkaisukollegiota ole perustettu, kunkin asianomaisen kriisinratkaisuviranomaisen on tehtävä oma päätöksensä siitä, tunnustaako ja paneeko se täytäntöön 95 artiklassa tarkoitettuja tilanteita lukuun ottamatta kolmannen maan laitokseen tai emoyritykseen kohdistettavat kolmannen maan kriisinratkaisumenettelyt.

Päätöksessä on kiinnitettävä asianmukaista huomiota kunkin sellaisen jäsenvaltion etuihin, jossa kolmannen maan laitos tai emoyritys toimii, ja erityisesti mahdollisiin vaikutuksiin, joita kolmannen maan kriisinratkaisumenettelyjen tunnustamisella ja täytäntöönpanolla on konsernin muihin osiin ja kyseisten jäsenvaltioiden rahoitusvakauteen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaisilla on vähintään valtuudet

käyttää kriisinratkaisuvaltuuksia seuraaviin:

kolmannen maan laitoksen tai emoyrityksen varat, jotka sijaitsevat niiden omassa jäsenvaltiossa tai joihin sovelletaan niiden oman jäsenvaltion lainsäädäntöä;

ii)

kolmannen maan laitoksen oikeudet tai velat, jotka on kirjattu niiden omassa jäsenvaltiossa olevaan unionissa toimivaan sivuliikkeeseen tai joihin sovelletaan niiden oman jäsenvaltion lainsäädäntöä tai joihin liittyvät vaateet ovat täytäntöönpanokelpoisia niiden omassa jäsenvaltiossa;

saattaa päätökseen tai vaatia toista henkilöä saattamaan päätökseen omassa jäsenvaltiossaan unionissa tytäryrityksenä toimivan yrityksen osakkeiden tai omistusinstrumenttien siirto;

käyttää 69, 70 tai 71 artiklan mukaisia valtuuksia tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun yhteisön kanssa tehdyn sopimuksen osapuolten oikeuksien suhteen, jos tällaiset valtuudet ovat tarpeen kolmannen maan kriisinratkaisumenettelyjen panemiseksi täytäntöön; ja

tehdä täytäntöönpanokelvottomiksi kaikki sopimuspohjaiset oikeudet purkaa, realisoida tai nopeuttaa 2 kohdassa tarkoitettujen yhteisöjen ja muiden konserniyhteisöjen sopimuksia tai vaikuttaa 2 kohdassa tarkoitettujen yhteisöjen ja muiden konserniyhteisöjen sopimuspohjaisiin oikeuksiin, kun kyseinen oikeus johtuu tällaisten yhteisöjen ja muiden konserniyhteisöjen kolmannen maan laitoksen, emoyrityksen tai muiden konserniyhteisöjen suhteen toteutetusta kriisinratkaisutoimesta, riippumatta siitä, onko kolmannen maan kriisinratkaisuviranomainen itse toteuttanut toimen vai onko se muuten toteutettu kyseisen maan kriisinratkaisujärjestelyjä koskevien säädöksiin tai määräyksiin perustuvien vaatimusten nojalla, edellyttäen, että aineelliset sopimusvelvoitteet, kuten maksu- ja toimitusvelvoitteet sekä vakuuksien antaminen, täytetään edelleen.

Kun se on tarpeen yleisen edun vuoksi, kriisinratkaisuviranomaiset voivat toteuttaa kriisinratkaisutoimia emoyrityksen suhteen, jos asiaankuuluva kolmannen maan viranomainen toteaa, että kyseisessä kolmannessa maassa perustettu laitos täyttää kriisinratkaisuedellytykset tämän kolmannen maan lainsäädännön mukaisesti. Jäsenvaltioiden on tätä varten varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaisilla on valtuudet käyttää kaikkia kriisinratkaisuvaltuuksia tämän emoyrityksen suhteen, jolloin sovelletaan 68 artiklaa.

Kolmannen maan kriisinratkaisumenettelyjen tunnustamisella ja täytäntöönpanolla ei rajoiteta tarvittaessa tämän direktiivin mukaisesti sovellettavaa kansallisen lainsäädännön mukaista tavanomaista maksukyvyttömyysmenettelyä.

Oikeus kieltäytyä tunnustamasta tai panemasta täytäntöön kolmannen maan kriisinratkaisumenettelyjä

Kriisinratkaisuviranomainen voi 89 artiklan mukaisesti muita kriisinratkaisuviranomaisia kuultuaan, jos eurooppalainen kriisinratkaisukollegio on perustettu, kieltäytyä tunnustamasta tai panemasta täytäntöön 94 artiklan 2 kohdan nojalla kolmannen maan kriisinratkaisumenettelyjä, jos se katsoo seuraavaa:

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaisilla on tarvittavat valtuudet toteuttaa sellaiseen unionissa toimivaan sivuliikkeeseen kohdistuva toimi, johon ei sovelleta kolmannen maan kriisinratkaisumenettelyjä tai johon sovelletaan kolmannen maan menettelyjä ja kyseessä on jokin 95 artiklassa tarkoitetuista tilanteista.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 68 artiklaa sovelletaan sellaisten valtuuksien käyttöön.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaiset voivat käyttää 1 kohdassa edellytettyjä valtuuksia, jos kriisinratkaisuviranomainen katsoo toimen tarpeelliseksi yleisen edun vuoksi ja yksi tai useampi seuraavista ehdoista täyttyy:

unionissa toimiva sivuliike ei enää täytä tai ei todennäköisesti täytä kansallisen lainsäädännön ehtoja sen toimiluvalle ja toiminnalle kyseisessä jäsenvaltiossa eikä voida ennakoida, että millään yksityisen sektorin, valvontaviranomaisen tai asianomaisen kolmannen maan toimella voitaisiin kohtuullisessa ajassa palauttaa tilanne, jossa sivuliike täyttää vaatimukset ja sen kaatuminen estyy;

kolmannen maan laitos ei kriisinratkaisuviranomaisen näkemyksen mukaan pysty tai ei ole halukas tai ei todennäköisesti pysty maksamaan sitoumuksiaan unionin velkojille tai sivuliikkeen kautta luotuja tai kirjattuja sitoumuksia niiden erääntyessä ja kriisinratkaisuviranomainen on vakuuttunut siitä, ettei kyseisen kolmannen maan laitoksen suhteen ole aloitettu tai aloiteta mitään kolmannen maan kriisinratkaisumenettelyjä tai maksukyvyttömyysmenettelyjä kohtuullisessa ajassa;

asiaankuuluva kolmannen maan viranomainen on aloittanut kolmannen maan kriisinratkaisumenettelyt kolmannen maan laitoksen suhteen tai ilmoittanut kriisinratkaisuviranomaiselle aikeestaan aloittaa tällainen menettely.

Jos kriisinratkaisuviranomainen toteuttaa itsenäisen toimen unionissa toimivan sivuliikkeen suhteen, sen on otettava huomioon kriisinratkaisutavoitteet ja toteutettava toimi noudattaen soveltuvin osin seuraavia periaatteita ja vaatimuksia:

34 artiklassa esitetyt periaatteet;

kriisinratkaisuvälineiden soveltamiseen liittyvät IV osaston III luvun vaatimukset.

Yhteistyöhön kolmannen maan kanssa sovelletaan tätä artiklaa, paitsi jos ja siihen saakka kun 93 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu asianomaisen kolmannen maan kanssa tehty kansainvälinen sopimus tulee voimaan. Sitä sovelletaan myös 93 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun asianomaisen kolmannen maan kanssa tehdyn kansainvälisen sopimuksen voimaantulon jälkeen, siltä osin kuin tämän artiklan kohde ei kuulu kyseisen sopimuksen soveltamisalaan.

EPV voi tehdä muita kuin sitovia kehysyhteistyöjärjestelyjä seuraavien asiaankuuluvien kolmannen maan viranomaisten kanssa:

tapauksissa, joissa unionissa tytäryrityksenä toimiva yritys on sijoittautunut kahteen tai useampaan jäsenvaltioon, sen kolmannen maan asiaankuuluvat viranomaiset, johon emoyritys tai 1 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitettu yhtiö on sijoittautunut;

tapauksissa, joissa kolmannen maan laitoksella on unionissa toimivia sivuliikkeitä kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa, sen kolmannen maan asiaankuuluvat viranomaiset, johon kyseinen laitos on sijoittautunut;

tapauksissa, joissa emoyrityksellä tai 1 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitetulla jäsenvaltioon sijoittautuneella yhtiöllä, jolla on tytäryrityksenä toimiva laitos tai merkittävä sivuliike toisessa jäsenvaltiossa, on myös yksi tai useampi kolmannessa maassa tytäryrityksenä toimiva laitos, niiden kolmansien maiden asiaankuuluvat viranomaiset, joihin kyseiset tytäryrityksenä toimivat laitokset ovat sijoittautuneet;

tapauksissa, joissa laitoksella, jolla on tytäryrityksenä toimiva laitos tai merkittävä sivuliike toisessa jäsenvaltiossa, on yksi tai useampi sivuliike yhdessä tai useammassa kolmannessa maassa, niiden kolmansien maiden asiaankuuluvat viranomaiset, joissa kyseiset sivuliikkeet sijaitsevat.

Tässä kohdassa tarkoitetuissa järjestelyissä ei saa antaa yksittäisiin laitoksiin liittyviä määräyksiä. Niistä ei saa aiheutua oikeudellisia velvoitteita jäsenvaltioille.

Edellä 2 kohdassa tarkoitetuissa kehysyhteistyöjärjestelyissä on vahvistettava prosessit ja järjestelyt kriisinratkaisuviranomaisten välistä tarvittavien tietojen vaihtoa ja yhteistyötä varten joidenkin tai kaikkien seuraavassa mainittujen tehtävien hoitamiseksi ja joidenkin tai kaikkien seuraavassa mainittujen valtuuksien käyttämiseksi 2 kohdan a–d alakohdassa tarkoitettuihin laitoksiin tai kyseisiä laitoksia käsittäviin konserneihin:

kriisinratkaisusuunnitelmien laatiminen 10–13 artiklan ja asianomaisten kolmansien maiden lainsäädännön vastaavien vaatimusten mukaisesti;

kyseisten laitosten ja konsernien purkamismahdollisuuksien arviointi 15 ja 16 artiklan ja asianomaisten kolmansien maiden lainsäädännön vastaavien vaatimusten mukaisesti;

valtuuksien käyttäminen purkamismahdollisuuksien esteisiin puuttumiseksi tai niiden poistamiseksi 17 ja 18 artiklan nojalla ja asianomaisten kolmansien maiden lainsäädännön vastaavien valtuuksien käyttäminen;

varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteiden toteuttaminen 27 artiklan nojalla ja asianomaisten kolmansien maiden lainsäädännön vastaavien valtuuksien käyttäminen;

kriisinratkaisuvälineiden soveltaminen ja kriisinratkaisuvaltuuksien käyttäminen sekä asianomaisten kolmansien maiden viranomaisten käytössä olevien vastaavien valtuuksien käyttäminen.

Toimivaltaisten viranomaisten tai tapauksen mukaan kriisinratkaisuviranomaisten on tehtävä muita kuin sitovia yhteistyöjärjestelyjä EPV:n 2 kohdassa mainittujen asiaankuuluvien kolmannen maan viranomaisten kanssa tekemän kehysjärjestelyn mukaisesti.

Tämän artiklan säännökset eivät estä jäsenvaltioita tai niiden toimivaltaisia viranomaisia tekemästä kahden- tai monenvälisiä järjestelyjä kolmansien maiden kanssa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 33 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden kriisinratkaisuviranomaisten ja kolmansien maiden välillä tämän artiklan nojalla tehtäviin yhteistyöjärjestelyihin voidaan liittää määräyksiä seuraavista seikoista:

kriisinratkaisusuunnitelmien valmistelun ja ylläpitämisen edellyttämä tiedonvaihto;

kriisinratkaisusuunnitelmien laatimiseen liittyvä kuuleminen ja yhteistyö, mukaan lukien periaatteet 94 ja 96 artiklan mukaisten valtuuksien ja asianomaisten kolmansien maiden lainsäädännön vastaavien valtuuksien käyttämiselle;

tiedonvaihto, jota tarvitaan kriisinratkaisuvälineiden soveltamiseksi ja kriisinratkaisuvaltuuksien käyttämiseksi sekä asianomaisten kolmansien maiden lainsäädännön vastaavien valtuuksien käyttämiseksi;

yhteistyöjärjestelyn osapuolten varoittaminen varhaisessa vaiheessa tai kuuleminen ennen sellaisten tämän direktiivin mukaisten tai asianomaisen kolmannen maan lainsäädännön mukaisten merkittävien toimien toteuttamista, jotka vaikuttavat laitokseen tai konserniin, jota järjestely koskee;

julkisen viestinnän koordinointi yhteisten kriisinratkaisutoimien tapauksessa;

menettelyt ja järjestelyt a–e alakohdan mukaista tiedonvaihtoa ja yhteistyötä varten, mukaan lukien tarvittaessa kriisinhallintaryhmien perustaminen ja toiminta.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava EPV:lle kaikista kriisinratkaisuviranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten tämän artiklan mukaisesti tekemistä yhteistyöjärjestelyistä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaiset, toimivaltaiset viranomaiset ja toimivaltaiset ministeriöt vaihtavat luottamuksellisia tietoja, mukaan lukien elvytyssuunnitelmat, asiaankuuluvien kolmannen maan viranomaisten kanssa ainoastaan, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

kolmannen maan viranomaisiin sovellettavat salassapitovelvollisuutta koskevat vaatimukset katsotaan kaikkien asianomaisten viranomaisten näkemyksen mukaan vähintään vastaaviksi kuin 84 artiklassa asetetut vaatimukset.

Siltä osin kuin tiedonvaihto liittyy henkilötietoihin, tällaisten henkilötietojen käsittelyyn ja toimittamiseen kolmannen maan viranomaisille sovelletaan unionin ja kansallista tietosuojalainsäädäntöä;

tiedot ovat tarpeen, jotta asiaankuuluvat kolmannen maan viranomaiset voivat suorittaa kansallisen lainsäädännön mukaiset kriisinratkaisutehtävänsä, jotka vastaavat tämän direktiivin mukaisia tehtäviä, ja tietoja ei käytetä mihinkään muihin tarkoituksiin, jollei tämän kohdan a alakohdasta muuta johdu.

Jos luottamukselliset tiedot ovat peräisin toisesta jäsenvaltiosta, kriisinratkaisuviranomaiset, toimivaltaiset viranomaiset ja toimivaltaiset ministeriöt eivät saa luovuttaa niitä asiaankuuluville kolmannen maan viranomaisille, paitsi jos seuraavat ehdot täyttyvät:

sen jäsenvaltion asiaankuuluva viranomainen, josta tiedot ovat peräisin, jäljempänä ’tiedot antava viranomainen’, hyväksyy tietojen luovuttamisen;

tiedot luovutetaan ainoastaan tiedot antavan viranomaisen sallimiin tarkoituksiin.

Tämän artiklan soveltamiseksi tiedot katsotaan luottamuksellisiksi, jos niihin sovelletaan unionin lainsäädännön mukaisia salassapitovelvollisuutta koskevia vaatimuksia.

Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön yksi tai useampi rahoitusjärjestely, jotta voidaan varmistaa, että kriisinratkaisuviranomainen käyttää kriisinratkaisuvälineitä ja -valtuuksia tehokkaasti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomainen tai viranomainen, jolle on annettu hallinnolliset valtuudet, voi käynnistää rahoitusjärjestelyjen käytön.

Rahoitusjärjestelyjä on käytettävä ainoastaan 31 ja 34 artiklassa esitettyjen kriisinratkaisutavoitteiden ja kriisinratkaisuperiaatteiden mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat käyttää rahoitusjärjestelynsä hallintorakennetta talletussuojajärjestelmässään.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahoitusjärjestelyihin on käytettävissä riittävät rahoitusvarat.

Edellä olevan 3 kohdan soveltamiseksi rahoitusjärjestelyissä on erityisesti voitava:

periä 103 artiklassa tarkoitettuja etukäteen suoritettavia rahoitusosuuksia 102 artiklassa tarkoitetun tavoitetason saavuttamiseksi;

periä 104 artiklassa tarkoitettuja ylimääräisiä jälkikäteen suoritettavia rahoitusosuuksia, jos a alakohdassa tarkoitetut rahoitusosuudet eivät riitä; ja

tehdä lainasopimuksia ja sopia 105 artiklassa tarkoitetuista muista tukimuodoista.

Kunkin jäsenvaltion on perustettava 101 artiklan 1 kohdassa säädettyjä tarkoituksia varten kansallinen rahoitusjärjestelynsä sellaisen rahaston avulla, jonka käytön sen kriisinratkaisuviranomainen voi käynnistää, paitsi 6 kohdan nojalla sallituissa tapauksissa.

Sen estämättä, mitä tämän artiklan 5 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi tämän artiklan 1 kohdan mukaiset velvoitteensa täyttääkseen perustaa kansallisen rahoitusjärjestelynsä alueellaan toimiluvan saaneiden laitosten sellaisten pakollisten rahoitusosuuksien kautta, jotka perustuvat 103 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuihin seikkoihin ja joita ei ole suoritettu sen kriisinratkaisuviranomaisen määräysvallassa olevan rahaston kautta, edellyttäen, että kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:

rahoitusosuuksina peritty määrä on vähintään yhtä suuri kuin 102 artiklan nojalla perittäväksi vaadittu määrä;

jäsenvaltion kriisinratkaisuviranomainen on oikeutettu määrään, joka on yhtä suuri kuin rahoitusosuuksien määrä ja jonka jäsenvaltio saattaa välittömästi tuon kriisinratkaisuviranomaisen käyttöön tämän pyynnöstä yksinomaan 101 artiklassa säädettyjä tarkoituksia varten; ja

jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle päätöksestä käyttää harkintavaltaansa rahoitusjärjestelynsä järjestämiseen tämän kohdan mukaisesti;

jäsenvaltion on ilmoitettava b alakohdassa tarkoitettu määrä komissiolle vähintään kerran vuodessa;

jollei tässä direktiivissä nimenomaisesti toisin säädetä, rahoitusjärjestelyjen on noudatettava 99–102 artiklan, 103 artiklan 1–4 ja 6 kohdan sekä 104–109 artiklan vaatimuksia.

Sovellettaessa tätä kohtaa jäljempänä 102 artiklassa määritetyn tavoitetason saavuttamiseksi käytettävissä oleviin varoihin voidaan sisällyttää pakollisia rahoitusosuuksia mistä tahansa pakollisten rahoitusosuuksien järjestelmästä, jonka jäsenvaltio on perustanut 17 päivän kesäkuuta 2010 ja 2 päivän heinäkuuta 2014 välisenä aikana sen alueella sijaitsevilta laitoksilta saaduista rahoitusosuuksista laitosten järjestelmäriskiin, kaatumiseen ja kriisinratkaisuun liittyvien kustannusten kattamiseksi, edellyttäen, että jäsenvaltio noudattaa tämän osaston säännöksiä. Rahoitusosuuksia talletussuojajärjestelmiin ei oteta huomioon laskettaessa 102 artiklassa säädettyä kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyjen tavoitetasoa.

Kriisinratkaisuviranomainen voi käyttää 100 artiklan mukaisesti perustettuja rahoitusjärjestelyjä vain siinä määrin kuin on tarpeen kriisinratkaisuvälineiden tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi seuraaviin tarkoituksiin:

kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen, sen tytäryritysten, omaisuudenhoitoyhtiön tai erillisen varainhoitoyhtiön varojen tai velkojen takaamiseksi;

lainojen myöntämiseksi kriisinratkaisun kohteena olevalle laitokselle, sen tytäryrityksille, omaisuudenhoitoyhtiölle tai erilliselle varainhoitoyhtiölle;

kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen omaisuuserien ostamiseksi;

rahoitusosuuksien suorittamiseksi omaisuudenhoitoyhtiöön ja erilliseen varainhoitoyhtiöön;

korvausten maksamiseksi osakkeenomistajille tai velkojille 75 artiklan mukaisesti;

rahoitusosuuden suorittamiseksi kriisinratkaisun kohteena olevalle laitokselle tiettyjen velkojien alaskirjauksella tai muuntamisella, kun sovelletaan velkakirjojen arvon alaskirjausta ja kriisinratkaisuviranomainen päättää rajata tietyt velkojat velkakirjojen arvon alaskirjauksen soveltamisalan ulkopuolelle 44 artiklan 3–8 kohdan mukaisesti;

lainojen myöntämiseksi vapaaehtoisesti muille rahoitusjärjestelyille 106 artiklan mukaisesti;

edellä a–g alakohdassa tarkoitettujen toimien yhdistämiseksi.

Rahoitusjärjestelyissä voidaan soveltaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja toimia myös ostajaan liiketoiminnan myynnin yhteydessä.

Kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyä ei saa käyttää suoraan laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön tappioiden kattamiseen eikä tällaisen laitoksen tai yhteisön pääomapohjan vahvistamiseen. Siinä tapauksessa, että kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyn käyttö tämän artiklan 1 kohdan mukaisiin tarkoituksiin välillisesti johtaa siihen, että osa laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön tappioista siirtyy kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyyn, sovelletaan 44 artiklassa säädettyjä kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyn käyttöä koskevia periaatteita.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden rahoitusjärjestelyissä käytettävissä olevat varat ovat viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2024 vähintään 1 prosentti kaikkien niiden alueella toimiluvan saaneiden laitosten suojattujen talletusten määrästä. Jäsenvaltiot voivat asettaa kyseisen määrän ylittäviä tavoitetasoja.

Rahoitusosuuksien periminen rahoitusjärjestelyihin 103 artiklan mukaisesti on 1 kohdassa tarkoitetun ensimmäisen vaiheen aikana jaksotettava ajallisesti mahdollisimman tasaisesti, kunnes tavoitetaso saavutetaan, ottaen kuitenkin asiaankuuluvasti huomioon suhdannevaiheen ja myötäsyklisten rahoitusosuuksien mahdollisen vaikutuksen rahoitusosuuksia suorittavien laitosten rahoitusasemaan.

Jäsenvaltiot voivat pidentää ensimmäistä vaihetta enintään neljällä vuodella, jos rahoitusjärjestelyistä suoritettujen maksujen kokonaismäärä ylittää 0,5 prosenttia kaikkien niiden alueella toimiluvan saaneiden laitosten direktiivin 2014/49/EU nojalla suojattujen talletusten määrästä.

Jos 1 kohdassa tarkoitetun ensimmäisen vaiheen jälkeen käytettävissä olevat varat vähenevät alle mainitussa kohdassa määritetyn tavoitetason, säännöllisten rahoitusosuuksien perimistä on jatkettava 103 artiklan mukaisesti siihen asti, kun tavoitetaso on jälleen saavutettu. Jos sen jälkeen, kun tavoitetaso on saavutettu ensimmäisen kerran, käytettävissä olevat varat vähenevät alle kahteen kolmasosaan tavoitetasosta, tämä rahoitusosuus on vahvistettava sellaiselle tasolle, että tavoitetaso voidaan saavuttaa kuuden vuoden kuluessa.

Säännöllisessä rahoitusosuudessa on otettava asiaankuuluvasti huomioon suhdannevaihe ja myötäsyklisten rahoitusosuuksien mahdollinen vaikutus tämän kohdan mukaisia vuotuisia rahoitusosuuksia vahvistettaessa.

EPV antaa komissiolle viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2016 kertomuksen, joka sisältää suosituksia asianmukaisesta vertailukohdasta kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyjen tavoitetason asettamista varten ja erityisesti siitä, olisiko tarkoituksenmukaisempaa käyttää perusteena velkojen kokonaismäärää tai suojattuja talletuksia.

Komissio toimittaa 4 kohdassa tarkoitetun kertomuksen tulosten perusteella tarvittaessa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016 Euroopan parlamentille ja komissiolle lainsäädäntöehdotuksen, joka koskee kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyjen tavoitetason perustetta.

Edellä 102 artiklassa määritetyn tavoitetason saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahoitusosuudet peritään vähintään vuosittain niiden alueella toimiluvan saaneilta laitoksilta, mukaan lukien unionissa toimivat sivuliikkeet.

Kultakin laitokselta perittävä rahoitusosuus on sama kuin sen velkojen määrä (poislukien omat varat), josta on vähennetty suojatut talletukset, suhteessa kaikkien kyseisen jäsenvaltion alueella toimiluvan saaneiden laitosten velkojen kokonaismäärään (poislukien omat varat), josta on vähennetty suojatut talletukset.

Näitä rahoitusosuuksia on mukautettava laitosten riskiprofiilin perusteella 7 kohdan nojalla hyväksyttyjä perusteita noudattaen.

Edellä 102 artiklassa määritetyn tavoitetason saavuttamiseksi käytettävissä oleviin varoihin voidaan sisällyttää peruuttamattomat maksusitoumukset, joiden täydeksi vakuudeksi on asetettu vähäriskiset varat, joihin ei kohdistu kolmansien osapuolten oikeuksia ja jotka ovat kriisinratkaisuviranomaisten vapaasti käytettävissä ja korvamerkittyjä niiden yksinomaiseen käyttöön 101 artiklan 1 kohdassa määritettyjä tarkoituksia varten. Peruuttamattomien maksusitoumusten osuus saa olla enintään 30 prosenttia tämän artiklan mukaisesti perittävien rahoitusosuuksien kokonaismäärästä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että velvoite suorittaa tässä artiklassa tarkoitetut rahoitusosuudet on täytäntöönpanokelpoinen kansallisen lainsäädännön nojalla ja että erääntyvät rahoitusosuudet maksetaan täysimääräisinä.

Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön asianmukaiset rekisteröinti-, kirjanpito- ja raportointivelvoitteet ja muut velvoitteet sen varmistamiseksi, että erääntyvät rahoitusosuudet maksetaan täysimääräisinä. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä, jotta voidaan todentaa asianmukaisesti, onko rahoitusosuudet maksettu oikein. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä rahoitusosuuksien välttämisen, kiertämisen ja väärinkäytösten estämiseksi.

Tämän artiklan mukaisesti perittyjä määriä saa käyttää ainoastaan 101 artiklan 1 kohdassa määriteltyihin tarkoituksiin.

Jollei 37, 38, 40, 41 ja 42 artiklasta muuta johdu, kriisinratkaisun kohteena olevalta laitokselta tai omaisuudenhoitoyhtiöltä saatavat määrät sekä korko ja muu sijoituksista saatava tuotto ja mahdollinen muu tuotto voidaan kohdentaa rahoitusjärjestelyjen hyödyksi.

Siirretään komissiolle valta antaa 115 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään tämän artîklan 2 kohdassa tarkoitettu käsite rahoitusosuuksien mukauttamisesta laitosten riskiprofiiliin ottaen huomioon kaikki seuraavat seikat:

laitoksen riskialttius, mukaan lukien sen kaupankäynnin merkittävyys, taseen ulkopuoliset sitoumukset ja sen velkaantuneisuusaste;

yhtiön rahoituslähteiden vakaus ja monipuolisuus sekä kiinnittämättömät erittäin likvidit varat;

laitoksen rahoitustilanne;

todennäköisyys, että laitos asetetaan kriisinratkaisuun;

laitoksen aiemmin saama poikkeuksellinen julkinen rahoitustuki;

laitoksen rakenteen monitahoisuus ja sen purkamismahdollisuudet;

laitoksen merkitys yhden tai useamman jäsenvaltion tai unionin rahoitusjärjestelmän vakaudelle tai taloudelle;

laitoksen kuuluminen laitosten suojajärjestelmään.

Siirretään komissiolle valta antaa 115 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään

edellä 4 kohdassa tarkoitetut rekisteröinti-, kirjanpito- ja raportointivelvoitteet ja muut velvoitteet sen varmistamiseksi, että rahoitusosuudet tosiasiallisesti maksetaan;

edellä 4 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet, joilla todennetaan asianmukaisesti, onko rahoitusosuudet maksettu oikein.

Jos käytettävissä olevat varat eivät riitä rahoitusjärjestelyjen käytöstä aiheutuvien tappioiden, kustannusten tai muiden menojen kattamiseen, jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella toimiluvan saaneilta laitoksilta peritään jälkikäteen ylimääräisiä rahoitusosuuksia, jotta lisämäärät voidaan kattaa. Nämä ylimääräiset jälkikäteen suoritettavat rahoitusosuudet on laskettava yksittäisille laitoksille 103 artiklan 2 kohdassa säädettyjä sääntöjä noudattaen.

Ylimääräiset jälkikäteen suoritettavat rahoitusosuudet eivät saa olla yli kolminkertaisia suhteessa 103 artiklan mukaisesti määritettyyn rahoitusosuuksien vuotuiseen määrään.

Tämän artiklan nojalla perittyihin rahoitusosuuksiin sovelletaan 103 artiklan 4–8 kohtaa.

Kriisinratkaisuviranomainen voi lykätä kokonaan tai osittain laitoksen velvoitetta suorittaa ylimääräisiä rahoitusosuuksia jälkikäteen kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyyn, jos rahoitusosuuksien maksaminen vaarantaisi laitoksen maksuvalmiuden tai maksukyvyn. Lykkäyksen saa myöntää enintään kuudeksi kuukaudeksi, mutta se voidaan uusia luottolaitoksen pyynnöstä. Tämän kohdan mukaisesti lykätty rahoitusosuus on suoritettava myöhemmin sellaisena ajankohtana, jolloin maksu ei enää vaaranna laitoksen maksuvalmiutta tai maksukykyä.

Siirretään komissiolle valta antaa 115 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä niiden olosuhteiden ja edellytysten määrittelemiseksi, joiden täyttyessä laitoksen rahoitusosuuden maksamista voidaan lykätä tämän artiklan 3 kohdan nojalla.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvissa rahoitusjärjestelyissä voidaan tehdä lainasopimuksia tai sopia muista tukimuodoista laitosten, rahoituslaitosten tai muiden kolmansien osapuolten kanssa, jos 103 artiklan mukaisesti perityt määrät eivät riitä rahoitusjärjestelyjen käytöstä aiheutuvien tappioiden, kustannusten tai muiden menojen kattamiseen ja 104 artiklassa säädetyt ylimääräiset jälkikäteen suoritettavat rahoitusosuudet eivät ole välittömästi käytettävissä tai ne eivät riitä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat rahoitusjärjestelyt voivat esittää lainapyynnön kaikille muille rahoitusjärjestelyille unionissa, jos

103 artiklan nojalla perityt määrät eivät riitä rahoitusjärjestelyjen käytöstä aiheutuvien tappioiden, kustannusten tai muiden menojen kattamiseen;

104 artiklassa säädetyt ylimääräiset jälkikäteen suoritettavat rahoitusosuudet eivät ole välittömästi käytettävissä; ja

105 artiklassa säädetyt vaihtoehtoiset rahoitusjärjestelyt eivät ole kohtuullisin ehdoin välittömästi käytettävissä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla rahoitusjärjestelyillä on valtuudet antaa lainoja muille rahoitusjärjestelyille unionissa 1 kohdassa määritetyissä olosuhteissa.

Unionin kunkin muun rahoitusjärjestelyn on 1 kohdan mukaisen pyynnön jälkeen päätettävä, antaako se lainan pyynnön esittäneelle rahoitusjärjestelylle. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että kyseinen päätös tehdään toimivaltaisen ministeriön tai hallituksen kuulemisen jälkeen tai sen suostumuksella. Päätös on tehtävä riittävän nopeasti.

Lainojen korosta, takaisinmaksuajasta ja muista ehdoista on sovittava lainan ottavan rahoitusjärjestelyn ja niiden muiden rahoitusjärjestelyjen kesken, jotka ovat päättäneet osallistua. Kaikkien osallistuvien rahoitusjärjestelyjen lainoilla on oltava sama korko, takaisinmaksuaika ja muut ehdot, paitsi jos kaikki osallistuvat rahoitusjärjestelyt toisin sopivat.

Kunkin osallistuvan kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyn lainaksi antama määrä on sama kuin asianomaisen kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyn jäsenvaltiossa olevien suojattujen talletusten määrä suhteessa osallistuvien kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyjen jäsenvaltioissa olevien suojattujen talletusten kokonaismäärään. Kyseiset rahoitusosuudet voivat vaihdella kaikkien osallistuvien rahoitusjärjestelyjen sopimuksen perusteella.

Tämän artiklan mukaista lainasaamista toisen jäsenvaltion kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyltä on kohdeltava lainan antaneen kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyn varoina, ja se voidaan ottaa huomioon kyseisen rahoitusjärjestelyn tavoitetasoa laskettaessa.

Kansallisten rahoitusjärjestelyjen vastavuoroisuus konsernin kriisinratkaisussa

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 91 tai 92 artiklassa tarkoitetussa konsernin kriisinratkaisussa kunkin konserniin kuuluvan laitoksen kansallinen rahoitusjärjestely osallistuu konsernin kriisinratkaisun rahoitukseen tämän artiklan mukaisesti.

Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi konsernitason kriisinratkaisuviranomaisen on konserniin kuuluvien laitosten kriisinratkaisuviranomaisia kuultuaan ja tarvittaessa ennen kriisinratkaisutoimen toteuttamista ehdotettava rahoitussuunnitelmaa osana 91 ja 92 artiklassa säädettyä konsernin kriisinratkaisun erityissuunnitelmaa.

Rahoitussuunnitelma on hyväksyttävä 91 ja 92 artiklassa tarkoitettua päätöksentekomenettelyä noudattaen.

Rahoitussuunnitelmaan on sisällytettävä

36 artiklan mukainen arvostus asianomaisten konserniyhteisöjen osalta;

tappiot, jotka kunkin asianomaisen konserniyhteisön on kirjattava kriisinratkaisuvälineiden käyttöajankohtana;

kunkin asianomaisen konserniyhteisön osalta tappiot, jotka aiheutuisivat kullekin osakkeenomistajien ja velkojien luokalle;

rahoitusosuudet, jotka talletussuojajärjestelmien olisi suoritettava 109 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyiltä vaadittava rahoitusosuuden kokonaismäärä ja rahoitusosuuden tarkoitus ja muoto;

perusteet sen määrän laskemiseksi, joka niiden jäsenvaltioiden, joissa asianomaiset konserniyhteisöt sijaitsevat, kunkin kansallisen rahoitusjärjestelyn on suoritettava konsernin kriisinratkaisun rahoittamiseen e alakohdassa tarkoitetun rahoitusosuuden kokonaismäärän täyttämiseksi;

määrä, joka kunkin asianomaisen konserniyhteisön kansallisen rahoitusjärjestelyn on suoritettava konsernin kriisinratkaisun rahoittamiseen, ja kyseisten rahoitusosuuksien muoto;

niiden lainojen määrä, joista niiden jäsenvaltioiden, joissa asianomaiset konserniyhteisöt sijaitsevat, rahoitusjärjestelyt tekevät sopimuksia laitosten, rahoituslaitosten tai muiden kolmansien osapuolten kanssa 105 artiklan nojalla;

määräaika, jota olisi voitava tarvittaessa jatkaa, niiden jäsenvaltioiden, joissa asianomaiset konserniyhteisöt sijaitsevat, rahoitusjärjestelyjen käyttämiselle.

Edellä 3 kohdan e alakohdassa tarkoitetuissa rahoitusosuuden jakamisperusteissa on noudatettava tämän artiklan 5 kohtaa ja 12 artiklan 3 kohdan f alakohdan mukaisen konsernin kriisinratkaisusuunnitelman periaatteita, paitsi jos rahoitussuunnitelmassa toisin sovitaan.

Jollei rahoitussuunnitelmassa toisin sovita, kunkin kansallisen rahoitusjärjestelyn rahoitusosuuden laskentaperusteissa on erityisesti otettava huomioon

se osuus konsernin riskipainotetuista varoista, jota kyseisen kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyn jäsenvaltioon sijoittautuneet laitokset ja 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetut yhteisöt pitävät hallussaan;

se osuus konsernin varoista, jota kyseisen kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyn jäsenvaltioon sijoittautuneet laitokset ja 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetut yhteisöt pitävät hallussaan;

se osuus konsernin kriisinratkaisun tarpeen aiheuttaneista tappioista, joka oli peräisin kyseisen kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyn jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten valvonnassa olevista konserniyhteisöistä; ja

se osuus konsernitason rahoitusjärjestelyn rahoitusvaroista, joka rahoitussuunnitelman mukaan on tarkoitus käyttää kyseisen kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyn jäsenvaltioon sijoittautuneiden konserniyhteisöjen välittömäksi hyödyksi.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava etukäteen säännöt ja menettelyt sen varmistamiseksi, että kukin kansallinen rahoitusjärjestely voi suorittaa rahoitusosuutensa konsernin kriisinratkaisun rahoittamiseen viipymättä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista.

Tämän artiklan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että konsernitason rahoitusjärjestelyt voivat 105 artiklassa säädetyin edellytyksin tehdä lainasopimuksia tai sopia muista tukimuodoista laitosten, rahoituslaitosten tai muiden kolmansien osapuolten kanssa.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat kansalliset rahoitusjärjestelyt voivat taata lainan, josta konsernin rahoitusjärjestelyt sopivat 7 kohdan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että mahdollinen konsernin rahoitusjärjestelyjen käytöstä aiheutuva tuotto tai hyöty kohdennetaan kansallisten rahoitusjärjestelyjen hyödyksi suhteessa niiden rahoitusosuuksiin 2 kohdassa tarkoitetussa kriisinratkaisun rahoittamisessa.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden tavanomaisiin maksukyvyttömyysmenettelyihin sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä

seuraavilla on sama etuoikeusasema, joka on parempi kuin tavallisten vakuudettomien velkojien saatavilla:

se luonnollisten henkilöiden ja mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten suojakelpoisten talletusten osa, joka ylittää direktiivin 2014/49/EU 6 artiklassa säädetyn talletussuojan tason;

ii)

talletukset, jotka olisivat luonnollisten henkilöiden ja mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten suojakelpoisia talletuksia, jollei niitä olisi tehty unioniin sijoittautuneiden laitosten unionin ulkopuolella sijaitsevien sivuliikkeiden kautta;

seuraavilla on sama etuoikeusasema, joka on parempi kuin mitä a alakohdassa on säädetty:

suojatut talletukset;

ii)

talletussuojajärjestelmät, jotka maksukyvyttömyystilanteessa korvaavat suojattujen tallettajien oikeudet ja velvoitteet.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a–d alakohdassa tarkoitettujen yhteisöjen osalta tavalliset vakuudettomat saatavat ovat niiden tavanomaisia maksukyvyttömyysmenettelyjä sääntelevässä kansallisessa lainsäädännössä etuoikeusasemaltaan parempia kuin vakuudettomat saatavat, jotka johtuvat velkainstrumenteista, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:

velkainstrumenttien alkuperäinen sopimuksenmukainen maturiteetti on vähintään yksi vuosi;

velkainstrumentit eivät sisällä kytkettyjä johdannaisia eivätkä ne itse ole johdannaisia;

liikkeeseenlaskuun liittyvissä asiaa koskevissa sopimusasiakirjoissa ja tarpeen mukaan esitteessä viitataan nimenomaisesti tämän alakohdan mukaiseen huonompaan etuoikeusasemaan.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdassa säädetyt edellytykset täyttävistä velkainstrumenteista johtuvat vakuudettomat saatavat ovat niiden tavanomaisia maksukyvyttömyysmenettelyjä sääntelevässä kansallisessa lainsäädännössä etuoikeusasemaltaan parempia kuin 48 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetuista instrumenteista johtuvat saatavat.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden tavanomaisia maksukyvyttömyysmenettelyjä sääntelevää kansallista lainsäädäntöä, sellaisena kuin se oli annettuna 31 päivänä joulukuuta 2016, sovelletaan tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä sellaisten vakuudettomien saatavien ensisijaisuusjärjestykseen, jotka johtuvat tämän direktiivin 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a–d alakohdassa tarkoitettujen yhteisöjen liikkeeseen laskemista velkainstrumenteista, jotka on laskettu liikkeeseen ennen sellaisten kansallisten säännösten voimaantuloa, joilla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/2399 ( 15 ) saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 ja 7 kohdan soveltamista.

Jos jäsenvaltio on 31 päivän joulukuuta 2016 jälkeen ja ennen 28 päivää joulukuuta 2017 antanut kansallista lainsäädäntöä tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä sovellettavasta ensisijaisuusjärjestyksestä, joka koskee sellaisista velkainstrumenteista johtuvia vakuudettomia saatavia, jotka on laskettu liikkeeseen tällaisen kansallisen lainsäädännön soveltamisen alkamispäivän jälkeen, tämän artiklan 4 kohtaa ei sovelleta saataviin, jotka johtuvat kyseisen kansallisen lainsäädännön soveltamisen alkamispäivän jälkeen liikkeeseen lasketuista velkainstrumenteista, edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

kyseisen kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a–d alakohdassa tarkoitettujen yhteisöjen osalta tavalliset vakuudettomat saatavat ovat tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä etuoikeusasemaltaan parempia kuin vakuudettomat saatavat, jotka johtuvat velkainstrumenteista, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:

velkainstrumenttien alkuperäinen sopimuksenmukainen maturiteetti on vähintään yksi vuosi;

ii)

velkainstrumentit eivät sisällä kytkettyjä johdannaisia eivätkä ne itse ole johdannaisia; ja

iii)

liikkeeseenlaskuun liittyvissä asiaa koskevissa sopimusasiakirjoissa, ja tarpeen mukaan esitteessä, viitataan nimenomaisesti kansallisen lainsäädännön mukaiseen huonompaan etuoikeusasemaan;

kyseisen kansallisen lainsäädännön mukaisesti tämän alakohdan a alakohdassa säädetyt edellytykset täyttävistä velkainstrumenteista johtuvat vakuudettomat saatavat ovat tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä etuoikeusasemaltaan parempia kuin 48 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetuista instrumenteista johtuvat saatavat.

Niiden kansallisten säännösten voimaantulopäivänä, joilla direktiivi (EU) 2017/2399 saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetuista velkainstrumenteista johtuvilla vakuudettomilla saatavilla on sama etuoikeusasema kuin tämän artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdassa ja 3 kohdassa tarkoitettu etuoikeusasema.

Edellä 2 kohdan b alakohdan ja 5 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan ii alakohdan soveltamiseksi vaihtuvakorkoisia velkainstrumentteja, joiden korko perustuu yleisesti käytettyyn viitekorkoon, ja velkainstrumentteja, jotka eivät ole liikkeeseenlaskijan kansallisen valuutan määräisiä, ei ole katsottava kytkettyjä johdannaisia sisältäviksi velkainstrumenteiksi vain kyseisten ominaisuuksien perusteella edellyttäen, että pääoma, takaisinmaksu ja korko ovat saman valuutan määräisiä.

Jäsenvaltiot, jotka ovat ennen 31 päivää joulukuuta 2016 antaneet tavanomaisia maksukyvyttömyysmenettelyjä sääntelevää kansallista lainsäädäntöä, jonka mukaan 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a–d alakohdassa tarkoitettujen yhteisöjen liikkeeseen laskemista velkainstrumenteista johtuvat tavalliset vakuudettomat saatavat jaetaan kahteen tai useampaan eri etuoikeusluokkaan tai jonka mukaan tällaisista velkainstrumenteista johtuvien tavallisten vakuudettomien saatavien etuoikeusasema muuttuu kaikkiin muihin samaan etuoikeusluokkaan kuuluviin tavallisiin vakuudettomiin saataviin nähden, voivat säätää, että kyseisten tavallisten vakuudettomien saatavien huonoimpaan etuoikeusluokkaan kuuluvilla velkainstrumenteilla on sama etuoikeusasema kuin tämän artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdan ja 3 kohdan edellytykset täyttävillä saatavilla.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos kriisinratkaisuviranomaiset toteuttavat kriisinratkaisutoimen ja jos toimella taataan, että tallettajien talletukset ovat edelleen heidän käytettävissään, talletussuojajärjestelmä, johon laitos kuuluu, vastaa

velkakirjojen arvon alaskirjausta sovellettaessa siitä määrästä, jolla suojatut talletukset olisi kirjattu alas laitoksen tappioiden kattamiseksi 46 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, jos suojatut talletukset olisi sisällytetty velkakirjojen arvon alaskirjauksen soveltamisalaan ja kirjattu alas samassa määrin kuin ensisijaisuusjärjestyksessä samalla tasolla olevat velkojat tavanomaista maksukyvyttömyysmenettelyä koskevan kansallisen lainsäädännön nojalla; tai

yhtä tai useampaa muuta kriisinratkaisuvälinettä kuin velkakirjojen arvon alaskirjausta sovellettaessa siitä tappioiden määrästä, joka suojatuille tallettajille olisi aiheutunut, jos suojatuille tallettajille olisi aiheutunut tappioita suhteessa ensisijaisuusjärjestyksessä samalla tasolla olevien velkojien tappioihin tavanomaista maksukyvyttömyysmenettelyä koskevan kansallisen lainsäädännön nojalla.

Kaikissa tapauksissa talletussuojajärjestelmän vastuu ei saa ylittää sitä tappioiden määrää, joka olisi koitunut sen kannettavaksi, jos laitos olisi likvidoitu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä.

Velkakirjojen arvon alaskirjausta sovellettaessa talletussuojajärjestelmää ei saa vaatia suorittamaan rahoitusosuuksia laitoksen tai omaisuudenhoitoyhtiön 46 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesta pääomapohjan vahvistamisesta aiheutuviin kustannuksiin.

Jos 74 artiklan mukaisessa arvostuksessa määritetään, että talletussuojajärjestelmän kriisinratkaisuun suorittama rahoitusosuus oli suurempi kuin se tappioiden nettomäärä, joka sille olisi aiheutunut, jos laitos olisi tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn mukaisessa likvidaatiossa, talletussuojajärjestelmällä on oikeus saada kyseinen erotus maksuna kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyistä 75 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sen määrän määrittäminen, josta talletussuojajärjestelmä vastaa tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti, täyttää 36 artiklassa tarkoitetut edellytykset.

Talletussuojajärjestelmästä 1 kohdan soveltamiseksi suoritettava rahoitusosuus on maksettava käteisenä.

Jos kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen suojakelpoiset talletukset siirretään toiseen yhteisöön liiketoiminnan myynnin tai omaisuudenhoitoyhtiön käytön myötä, tallettajat eivät voi vaatia direktiivin 2014/49/EU nojalla korvausta talletussuojajärjestelmästä sille osalle kriisinratkaisun kohteena olevaan laitokseen tekemistään talletuksista, joita ei siirretä, edellyttäen, että siirrettyjen varojen määrä on yhtä suuri tai suurempi kuin direktiivin 2014/49/EU 6 artiklassa säädetty vakuutuskatteen kokonaismäärä.

Sen estämättä, mitä 1–4 kohdassa säädetään, jos talletusten vakuusjärjestelmän käytettävissä olevat varat käytetään kyseisten säännösten mukaisesti ja ne vähenevät myöhemmin alle kahteen kolmasosaan talletusten vakuusjärjestelmän tavoitetasosta, säännöllinen rahoitusosuus talletusten vakuusjärjestelmään on vahvistettava sellaiselle tasolle, että tavoitetaso voidaan saavuttaa kuuden vuoden kuluessa.

Kaikissa tapauksissa talletusten vakuusjärjestelmien vastuu ei saa ylittää määrää, joka vastaa 50:tä prosenttia talletusten vakuusjärjestelmille direktiivissä 2014/49/EU 10 artiklassa vahvistetusta tavoitetasosta. Jäsenvaltiot voivat kansallisen pankkialansa erityispiirteet huomioon ottaen vahvistaa prosenttiosuuden, joka on suurempi kuin 50 prosenttia.

Talletussuojajärjestelmän tämän direktiivin mukainen osuus ei missään tapauksessa saa ylittää sitä tappioiden määrää, joka sille olisi aiheutunut tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn mukaisessa likvidaatiossa.

Jäsenvaltioiden on säädettävä hallinnollisia seuraamuksia ja muita hallinnollisia toimenpiteitä koskevat säännöt, joita sovelletaan, jos tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettuja kansallisia säännöksiä ei ole noudatettu, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että säännöt pannaan täytäntöön, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden oikeutta säätää ja määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia. Jos jäsenvaltiot päättävät olla vahvistamatta hallinnollisia seuraamuksia koskevia sääntöjä niiden rikkomisten osalta, joihin sovelletaan kansallista rikosoikeutta, niiden on ilmoitettava komissiolle asianomaiset rikosoikeuden säännökset. Hallinnollisten seuraamusten ja muiden hallinnollisten toimenpiteiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun laitoksiin, rahoituslaitoksiin ja unionissa emoyrityksenä toimiviin yrityksiin sovelletaan 1 kohdassa tarkoitettuja velvoitteita, niitä rikottaessa on kansallisessa lainsäädännössä säädetyin edellytyksin mahdollista soveltaa hallinnollisia seuraamuksia ylimmän hallintoelimen jäseniin sekä muihin luonnollisiin henkilöihin, jotka kansallisen lainsäädännön nojalla ovat rikkomuksesta vastuussa.

Toimivalta määrätä hallinnollisia seuraamuksia on rikkomuksen lajin mukaan annettava kriisinratkaisuviranomaisille tai, jos kyseessä on eri viranomainen, toimivaltaisille viranomaisille. Kriisinratkaisuviranomaisilla ja toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava kaikki tiedonkeruu- ja tutkintavaltuudet, jotka ovat tarpeen niiden tehtävien hoitamiseksi. Kriisinratkaisuviranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten on seuraamusten määräämistä koskevia valtuuksiaan käyttäessään tehtävä tiivistä yhteistyötä, jotta varmistetaan, että hallinnolliset seuraamukset tai muut hallinnolliset toimenpiteet tuottavat toivotut tulokset, ja rajatylittäviä tapauksia käsitellessään koordinoitava toimintaansa.

Kriisinratkaisuviranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä hallinnollisia valtuuksiaan määrätä seuraamuksia tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti jollakin seuraavista tavoista:

suoraan;

yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa;

niiden vastuulla antamalla tehtävä tällaisille viranomaisille;

saattamalla asia toimivaltaisten oikeusviranomaisten käsiteltäväksi.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä vahvistetaan seuraamuksia ja muita hallinnollisia toimenpiteitä vähintään seuraavissa tapauksissa:

elvytyssuunnitelmat tai konsernin kriisinratkaisusuunnitelmat jätetään laatimatta, ylläpitämättä tai päivittämättä 5 tai 7 artiklan vastaisesti;

aikomus antaa konsernin rahoitustukea jätetään ilmoittamatta toimivaltaiselle viranomaiselle 25 artiklan vastaisesti;

kaikkia tarvittavia tietoja kriisinratkaisusuunnitelmien laatimiseksi ei anneta 11 artiklan vastaisesti;

laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön ylin hallintoelin jättää ilmoittamatta toimivaltaiselle viranomaiselle, kun laitos tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu yhteisö on lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuu, 81 artiklan 1 kohdan vastaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hallinnollisiin seuraamuksiin ja muihin hallinnollisiin toimenpiteisiin, joita voidaan soveltaa 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, kuuluvat ainakin seuraavat:

julkinen lausuma, jossa ilmoitetaan vastuussa oleva luonnollinen henkilö, laitos, rahoituslaitos, unionissa emoyrityksenä toimiva yritys tai muu oikeushenkilö ja rikkomuksen luonne;

määräys, jolla vastuussa olevaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä vaaditaan lopettamaan rikkominen ja olemaan toistamatta sitä;

väliaikainen kielto, jolla kielletään ketä tahansa laitoksen tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetun yhteisön ylimmän hallintoelimen tai toimivan johdon jäsentä tai muuta vastuussa olevana pidettyä luonnollista henkilöä hoitamasta tehtäviään laitoksissa tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetuissa yhteisöissä;

kun on kyse oikeushenkilöstä, hallinnolliset sakot, jotka ovat enintään 10 prosenttia kyseisen oikeushenkilön vuotuisesta nettomääräisestä kokonaisliikevaihdosta edellisenä tilikautena; jos oikeushenkilö on emoyrityksen tytäryritys, asiaankuuluva liikevaihto on perimmäisen emoyrityksen konsolidoidun tilinpäätöksen mukainen liikevaihto edellisenä tilikautena;

kun on kyse luonnollisesta henkilöstä, enintään 5 000 000 euron suuruiset hallinnolliset sakot tai niissä jäsenvaltioissa, joiden virallinen valuutta ei ole euro, vastaava arvo kansallisena valuuttana 2 päivänä heinäkuuta 2014;

hallinnolliset sakot, jotka ovat enintään kaksi kertaa suuremmat kuin rikkomuksesta saatu hyöty, jos se voidaan määrittää.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaiset ja toimivaltaiset viranomaiset julkistavat virallisella verkkosivustollaan vähintään ne tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomisesta määräämänsä hallinnolliset seuraamukset, joihin ei ole haettu muutosta tai joihin muutoksenhakuoikeus on rauennut. Julkistamisen on tapahduttava ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle on ilmoitettu kyseisestä seuraamuksesta, mukaan lukien tiedot rikkomuksen lajista ja luonteesta sekä sen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nimi, jolle seuraamus on määrätty.

Jos jäsenvaltiot sallivat sellaisten seuraamusten julkistamisen, joihin voi hakea muutosta, kriisinratkaisuviranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten on ilman aiheetonta viivytystä julkistettava virallisella verkkosivustollaan myös tiedot muutoksenhaun tilanteesta ja sen lopputuloksesta.

Kriisinratkaisuviranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten on julkistettava määräämänsä seuraamukset ilman nimiä kansallisen lainsäädännön mukaisella tavalla seuraavissa tapauksissa:

seuraamus on määrätty luonnolliselle henkilölle ja henkilötietojen julkistaminen osoittautuu tällaisen julkistamisen oikeasuhteisuudesta tehdyn pakollisen ennakkoarvioinnin perusteella suhteettomaksi;

julkistaminen vaarantaisi rahoitusmarkkinoiden vakauden tai käynnissä olevan rikostutkinnan;

julkistaminen aiheuttaisi suhteetonta vahinkoa, jos se on määritettävissä, laitoksille tai 1 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetuille yhteisöille tai osallisina oleville luonnollisille henkilöille.

Vaihtoehtoisesti tällaisissa tapauksissa voidaan kyseessä olevien tietojen julkistamista lykätä kohtuullisella ajalla, jos katsotaan, että tällaisen ajan kuluessa ilman nimiä tapahtuvan julkistamisen perusteet lakkaavat olemasta voimassa.

Kriisinratkaisuviranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että tämän artiklan mukaisesti julkistetut tiedot pysyvät niiden virallisella verkkosivustolla vähintään viiden vuoden ajan. Julkistettujen tietojen sisältämiä henkilötietoja pidetään kriisinratkaisuviranomaisen tai toimivaltaisen viranomaisen virallisella verkkosivustolla ainoastaan tarvittavan ajan sovellettavien tietosuojasääntöjen mukaisesti.

EPV antaa viimeistään 3 päivänä heinäkuuta 2016 komissiolle kertomuksen 2 kohdassa säädetystä seuraamusten julkistamisesta ilman nimiä jäsenvaltioissa ja erityisesti siitä, onko jäsenvaltioiden välillä ollut tältä osin merkittäviä eroja. Lisäksi kertomuksessa käsitellään merkittävistä eroista seuraamusten julkistamista koskevan jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisessa seuraamusten julkistamisen kestossa.

Jollei 84 artiklassa tarkoitetuista salassapitovelvollisuutta koskevista vaatimuksista muuta johdu, kriisinratkaisuviranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle kaikista 111 artiklan nojalla määräämistään hallinnollisista seuraamuksista ja muutoksenhaun tilanteesta ja sen lopputuloksesta. EPV pitää yllä keskustietokantaa sille ilmoitetuista seuraamuksista yksinomaan kriisinratkaisuviranomaisten välistä tiedonvaihtoa varten. Tietokantaan on pääsy ainoastaan kriisinratkaisuviranomaisilla, ja sitä päivitetään kriisinratkaisuviranomaisten antamien tietojen perusteella. EPV pitää yllä keskustietokantaa sille ilmoitetuista seuraamuksista yksinomaan toimivaltaisten viranomaisten välistä tiedonvaihtoa varten. Tietokantaan on pääsy ainoastaan toimivaltaisilla viranomaisilla, ja sitä päivitetään toimivaltaisten viranomaisten antamien tietojen perusteella.

EPV pitää yllä verkkosivua, josta on linkit kunkin kriisinratkaisuviranomaisen ja kunkin toimivaltaisen viranomaisen 112 artiklan nojalla julkistamiin seuraamuksiin, ja ilmoittaa ajanjakson, jonka osalta kukin jäsenvaltio julkistaa seuraamuksia.

Toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten määräämien seuraamusten tehokas soveltaminen ja seuraamusten määräämistä koskevien valtuuksien käyttö

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ja kriisinratkaisuviranomaiset hallinnollisten seuraamusten tai muiden hallinnollisten toimenpiteiden lajia sekä hallinnollisten sakkojen tasoa määrittäessään ottavat huomioon kaikki asiaan vaikuttavat olosuhteet, mukaan lukien tarvittaessa seuraavat:

Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

Siirretään komissiolle 2 päivästä heinäkuuta 2014 määräämättömäksi ajaksi valta antaa 2 artiklan toisessa kohdassa, 44 artiklan 11 kohdassa, 76 artiklan 4 kohdassa, 103 artiklan 7 ja 8 kohdassa ja 104 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä.

Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 2 artiklan toisessa kohdassa, 44 artiklan 11 kohdassa, 76 artiklan 4 kohdassa, 103 artiklan 7 ja 8 kohdassa ja 104 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Edellä olevien 2 artiklan toisen kohdan, 44 artiklan 11 kohdan, 76 artiklan 4 kohdan, 103 artiklan 7 ja 8 kohdan tai 104 artiklan 4 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.

Komissio ei anna delegoituja säädöksiä, jos Euroopan parlamentin tarkasteluaika, mahdollinen määräajan pidennys mukaan lukien, lyhenee lomakauden vuoksi alle viiteen kuukauteen.

MUUTOKSET DIREKTIIVEIHIN 82/891/ETY, 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU JA 2013/36/EU JA ASETUKSIIN (EU) N:o 1093/2010 JA (EU) N:o 648/2012

		Virallinen lehti
		N:o	sivu	päivämäärä
►M1	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2017/1132, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2017,	L 169	46	30.6.2017
►M2	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2017/2399, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017,	L 345	96	27.12.2017
►M3	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2019/879, annettu 20 päivänä toukokuuta 2019,	L 150	296	7.6.2019
►M4	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2019/2034, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019,	L 314	64	5.12.2019
►M5	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2019/2162, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019,	L 328	29	18.12.2019