02013R1408 — FI — 14.11.2022 — 002.001


Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

►B

KOMISSION ASETUS (EU) N:o 1408/2013,

annettu 18 päivänä joulukuuta 2013,

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen maatalousalalla

(EUVL L 352 24.12.2013, s. 9)

Muutettu:

 

 

Virallinen lehti

  N:o

sivu

päivämäärä

►M1

KOMISSION ASETUS (EU) 2019/316, annettu 21 päivänä helmikuuta 2019,

  L 51I

1

22.2.2019

►M2

KOMISSION ASETUS (EU) 2022/2046, annettu 24 päivänä lokakuuta 2022,

  L 275

55

25.10.2022




▼B

KOMISSION ASETUS (EU) N:o 1408/2013,

annettu 18 päivänä joulukuuta 2013,

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen maatalousalalla



1 artikla

Soveltamisala

1.  

Tätä asetusta sovelletaan maataloustuotteiden alkutuotannossa toimiville yrityksille myönnettävään tukeen, lukuun ottamatta

a) 

tukea, jonka määrä vahvistetaan markkinoille saatettujen tuotteiden hinnan tai määrän mukaan;

▼M2

b) 

tukea kolmansiin maihin tai jäsenvaltioihin ( 1 ) suuntautuvaan vientiin eli tukea, joka liittyy suoraan vientimääriin, jakeluverkon perustamiseen ja toimintaan tai muihin vientitoimintaan liittyviin juokseviin kustannuksiin;

▼B

c) 

tukea, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella.

2.  
Jos maataloustuotteiden alkutuotannossa toimiva yritys myös toimii yhdellä tai useammalla alalla tai harjoittaa toimintoja, jotka kuuluvat asetuksen (EU) N:o 1407/2013 soveltamisalaan, mainittua asetusta sovelletaan viimeksi mainittujen alojen tai toimintojen osalta myönnettyyn tukeen edellyttäen, että asianomainen jäsenvaltio varmistaa tarkoituksenmukaisin keinoin, kuten eriyttämällä toiminnot tai kustannukset, ettei maataloustuotteiden alkutuotanto hyödy mainitun asetuksen mukaisesti myönnettävästä vähämerkityksisestä tuesta.
3.  
Jos maataloustuotteiden alkutuotannossa toimiva yritys toimii myös kalastus- ja vesiviljelyalalla, viimeksi mainitun alan osalta myönnettyyn tukeen sovelletaan komission asetuksen (EY) N:o 875/2007 säännöksiä edellyttäen, että asianomainen jäsenvaltio varmistaa tarkoituksenmukaisin keinoin, kuten eriyttämällä toiminnot tai kustannukset, ettei maataloustuotteiden alkutuotanto hyödy mainitun asetuksen mukaisesti myönnettävästä vähämerkityksisestä tuesta.

2 artikla

Määritelmät

1.  
Tässä asetuksessa tarkoitetaan ’maataloustuotteilla’ perussopimuksen liitteessä I lueteltuja tuotteita, lukuun ottamatta neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 ( 2 ) soveltamisalaan kuuluvia kalastus- ja vesiviljelytuotteita.
2.  

”Yhteen yritykseen” sisältyvät tätä asetusta sovellettaessa kaikki yritykset, joiden välillä vallitsee vähintään yksi seuraavista suhteista:

a) 

yrityksellä on enemmistö toisen yrityksen osakkeenomistajien tai jäsenten äänimäärästä;

b) 

yritys on oikeutettu asettamaan tai erottamaan toisen yrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenten enemmistön;

c) 

yrityksellä on oikeus käyttää määräysvaltaa toisessa yrityksessä tämän kanssa tehdyn sopimuksen taikka tämän perustamiskirjan, yhtiöjärjestyksen tai sääntöjen määräyksen nojalla;

d) 

toisen yrityksen osakkeenomistajana tai jäsenenä olevan yrityksen hallinnassa on toisen yrityksen muiden osakkeenomistajien tai jäsenten kanssa tehdyn sopimuksen nojalla yksin enemmistö kyseisen yrityksen osakkeenomistajien tai jäsenten äänimäärästä.

Yritykset, joilla on jokin ensimmäisen alakohdan a–d alakohdassa tarkoitetuista suhteista yhden tai useamman toisen yrityksen kautta, katsotaan myös yhdeksi yritykseksi.

▼M1

3.  
Tässä asetuksessa tarkoitetaan ’tuotealalla’ jotakin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 ( 3 ) 1 artiklan 2 kohdan a–w alakohdassa lueteltua alaa.
4.  
Tässä asetuksessa tarkoitetaan ’alakohtaisella ylärajalla’ tuen kumulatiivista enimmäismäärää, jota sovelletaan vain yhtä tuotealaa hyödyttäviin tukitoimenpiteisiin ja joka on 50 prosenttia jäsenvaltion myöntämän vähämerkityksisen tuen enimmäismäärästä liitteen II mukaisesti.

▼M1

3 artikla

Vähämerkityksinen tuki

1.  
Tukitoimenpiteiden ei katsota täyttävän kaikkia perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdan perusteita eikä niihin sen vuoksi sovelleta perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaista ilmoitusvelvollisuutta, jos ne täyttävät tässä asetuksessa vahvistetut edellytykset.
2.  
Jäsenvaltion yhdelle yritykselle myöntämän vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä ei saa olla yli 20 000  euroa minkään kolmen verovuoden jakson aikana.
3.  
Jäsenvaltion maataloustuotteiden alkutuotannossa toimiville yrityksille myöntämien vähämerkityksisten tukien kokonaismäärä ei saa ylittää kolmen verovuoden jakson aikana liitteessä I vahvistettua kansallista ylärajaa.
3 a.  

Poiketen siitä, mitä 2 ja 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi päättää, ettei yhdelle yritykselle myönnetyn vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä saa olla yli 25 000  euroa minkään kolmen verovuoden jakson aikana eikä minkään kolmen verovuoden jakson aikana myönnetyn vähämerkityksisen tuen kumulatiivinen kokonaismäärä saa ylittää liitteessä II vahvistettua kansallista ylärajaa, kunhan seuraavat ehdot täyttyvät:

a) 

kun on kyse vain yhtä tuotealaa hyödyttävistä tukitoimenpiteistä, minkä tahansa kolmen verovuoden jakson aikana myönnetty kumulatiivinen kokonaismäärä ei saa ylittää 2 artiklan 4 kohdassa määriteltyä alakohtaista ylärajaa;

b) 

jäsenvaltiolla on oltava käytössä 6 artiklan 2 kohdan mukainen kansallinen keskusrekisteri.

4.  
Vähämerkityksinen tuki katsotaan myönnetyksi sillä hetkellä, kun yritykselle annetaan asiaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukainen laillinen oikeus tukeen, riippumatta ajankohdasta, jolloin vähämerkityksinen tuki maksetaan yritykselle.
5.  
Edellä 2, 3 ja 3 a kohdassa tarkoitettuja vähämerkityksisen tuen enimmäismääriä ja kansallisia ja alakohtaisia ylärajoja sovelletaan riippumatta vähämerkityksisen tuen muodosta tai tarkoituksesta sekä siitä, rahoitetaanko jäsenvaltion myöntämä tuki kokonaan vai osittain unionin varoista. Kolmen verovuoden jakso määräytyy yrityksen kyseisessä jäsenvaltiossa soveltamien verovuosien perusteella.
6.  
Edellä 2, 3 ja 3 a kohdassa tarkoitettujen vähämerkityksisen tuen enimmäismäärien ja kansallisten ja alakohtaisten ylärajojen soveltamiseksi tuki ilmaistaan käteisavustuksena. Kaikkien käytettävien lukujen on oltava bruttomääriä, toisin sanoen ne on ilmoitettava ennen verojen tai muiden maksujen vähentämistä. Jos tukea myönnetään muussa muodossa kuin avustuksena, tuen määrä on tuen bruttoavustusekvivalentti.

Useassa erässä maksettava tuki diskontataan myöntämisajankohdan mukaiseen arvoon. Diskonttauksessa käytettävä korko on myöntämisen aikaan sovellettava diskonttokorko.

7.  
Jos 2, 3 ja 3 a kohdassa tarkoitetut vähämerkityksisen tuen enimmäismäärät tai kansalliset ylärajat ylittyvät taikka tarkoitettu alakohtainen yläraja ylittyy uuden vähämerkityksisen tuen myöntämisen vuoksi, uuteen tukeen ei saa soveltaa tätä asetusta.
8.  
Sulautumisten ja yrityskauppojen tapauksessa kaikki jollekin sulautuvista yrityksistä aikaisemmin myönnetty vähämerkityksinen tuki on otettava huomioon määritettäessä, ylittääkö uudelle yritykselle tai ostajayritykselle myönnettävä uusi vähämerkityksinen tuki asiaankuuluvat vähämerkityksisen tuen enimmäismäärät, asiaankuuluvan kansallisen ylärajan tai alakohtaisen ylärajan. Ennen sulautumaa tai yrityskauppaa sääntöjenmukaisesti myönnetty vähämerkityksinen tuki säilyy laillisena.
9.  
Jos yksi yritys jaetaan kahdeksi tai useammaksi erilliseksi yritykseksi, ennen jakoa myönnetty vähämerkityksinen tuki on kohdennettava tuesta hyötyneelle yritykselle, eli periaatteessa yritykselle, joka ottaa hoitaakseen toiminnot, joihin vähämerkityksinen tuki käytettiin. Jos tällainen kohdentaminen ei ole mahdollista, vähämerkityksinen tuki on kohdennettava suhteessa uusien yritysten pääoman kirjanpitoarvoon sinä päivänä, jona jakaminen tapahtui.

▼B

4 artikla

Bruttoavustusekvivalentin laskeminen

1.  
Tätä asetusta sovelletaan ainoastaan tukeen, jonka osalta on mahdollista laskea etukäteen tarkka bruttoavustusekvivalentti tarvitsematta tehdä riskinarviointia (”läpinäkyvä tuki”).
2.  
Avustuksista tai korkotuista koostuva tuki katsotaan läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi.
3.  

Lainoista koostuva tuki katsotaan läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi, jos

a) 

edunsaajaa ei ole asetettu yleistäytäntöönpanomenettelyyn maksukyvyttömyyden vuoksi eikä täytä kansallisessa lainsäädännössä vahvistettuja edellytyksiä yleistäytäntöönpanomenettelyyn asettamiselle velkojien pyynnöstä. Jos kyseessä on suuri yritys, edunsaajan tilanteen on vastattava vähintään luottoluokitusta B-; ja

▼M1

b) 

kun on kyse 3 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan kuuluvista toimenpiteistä, lainan vakuudet kattavat vähintään 50 prosenttia lainasta ja lainan määrä on 100 000 euroa viiden vuoden aikana tai 50 000 euroa kymmenen vuoden aikana, tai kun on kyse 3 artiklan 3 a kohdan soveltamisalaan kuuluvista toimenpiteistä, lainan määrä on 125 000 euroa viiden vuoden aikana tai 62 500 euroa kymmenen vuoden aikana; jos lainan määrä on näitä määriä pienempi ja/tai jos se myönnetään alle viideksi tai kymmeneksi vuodeksi, lainan bruttoavustusekvivalentti lasketaan vastaavana suhteellisena osuutena 3 artiklan 2 tai 3 a kohdassa vahvistetuista vähämerkityksisen tuen enimmäismääristä; tai

▼B

c) 

bruttoavustusekvivalentti on laskettu tuen myöntämisen aikaan sovellettavan viitekoron perusteella.

▼M1

4.  
Pääomapanoksista koostuva tuki voidaan katsoa läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi ainoastaan, jos julkisyhteisön panoksen kokonaismäärä ei ylitä asianomaista vähämerkityksisen tuen enimmäismäärää.
5.  
Oman pääoman ehtoisten tai luonteisten sijoitusten muotoisista riskirahoitustoimenpiteistä koostuva tuki voidaan katsoa läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi ainoastaan, jos yhdelle yritykselle annettu pääoma ei ylitä asianomaista vähämerkityksisen tuen enimmäismäärää.

▼B

6.  

Takauksista koostuva tuki katsotaan läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi, jos

a) 

edunsaajaa ei ole asetettu yleistäytäntöönpanomenettelyyn maksukyvyttömyyden vuoksi eikä täytä kansallisessa lainsäädännössä vahvistettuja edellytyksiä yleistäytäntöönpanomenettelyyn asettamiselle velkojien pyynnöstä. Jos kyseessä on suuri yritys, edunsaajan tilanteen on vastattava vähintään luottoluokitusta B-; ja

▼M1

b) 

kun on kyse 3 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan kuuluvista toimenpiteistä, takaus kattaa enintään 80 prosenttia lainasta ja taattu määrä on joko 150 000 euroa ja takauksen kesto viisi vuotta tai taattu määrä on 75 000  euroa ja takauksen kesto kymmenen vuotta, taikka kun on kyse 3 artiklan 3 a kohdan soveltamisalaan kuuluvista toimenpiteistä, takaus kattaa enintään 80 prosenttia lainasta ja joko taattu määrä on 187 500  euroa ja takauksen kesto viisi vuotta tai taattu määrä on 93 750 euroa ja takauksen kesto kymmenen vuotta; jos taattu määrä on näitä määriä pienempi ja/tai jos takaus myönnetään alle viideksi tai kymmeneksi vuodeksi, takauksen bruttoavustusekvivalentti lasketaan vastaavana suhteellisena osuutena 3 artiklan 2 tai 3 a kohdassa vahvistetuista vähämerkityksisen tuen enimmäismääristä; tai

▼B

c) 

bruttoavustusekvivalentti on laskettu komission tiedonannossa vahvistettujen safe harbour -maksujen perusteella; tai

d) 

ennen takauksen täytäntöönpanoa

i) 

bruttoavustusekvivalentin laskemiseen käytettävä menetelmä on ilmoitettu komissiolle tuona aikana sovellettavan valtiontukia koskevan muun komission asetuksen nojalla ja on komission hyväksymä takaustiedonannon tai sitä seuraavan tiedonannon mukaisesti, ja

ii) 

kyseinen menetelmä koskee nimenomaisesti sellaista takaustyyppiä ja kohteena olevaa liiketoimityyppiä, johon tätä asetusta sovelletaan.

7.  
Muista välineistä koostuva tuki katsotaan läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi, jos välineessä määrätään ylärajasta, jolla voidaan varmistaa, että enimmäismäärää ei ylitetä.

5 artikla

Tuen kasautuminen

1.  
Jos maataloustuotteiden alkutuotannossa toimiva yritys myös toimii yhdellä tai useammalla asetuksen (EU) N:o 1407/2013 soveltamisalaan kuuluvalla alalla tai kuuluvissa toiminnoissa, maataloustuotannon alalla tämän asetuksen mukaisesti myönnettävä vähämerkityksinen tuki saa kasautua jälkimmäisille aloille tai toiminnoille myönnettävän vähämerkityksisen tuen kanssa asetuksen (EU) N:o 1407/2013 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettuun enimmäismäärään asti sillä edellytyksellä, että asianomainen jäsenvaltio varmistaa tarkoituksenmukaisin keinoin, kuten eriyttämällä toiminnot tai kustannukset, ettei maataloustuotteiden alkutuotanto hyödy asetuksen (EU) N:o 1407/2013 mukaisesti myönnettävästä tuesta.
2.  
Jos maataloustuotteiden alkutuotannossa toimiva yritys toimii myös kalastus- ja vesiviljelyalalla, maataloustuotannon alan toiminnoille tämän asetuksen mukaisesti myönnettävä vähämerkityksinen tuki saa kasautua jälkimmäisen alan toiminnoille asetuksen (EY) N:o 875/2007 mukaisesti myönnettävän vähämerkityksisen tuen kanssa kyseisessä asetuksessa vahvistettuun enimmäismäärään asti sillä edellytyksellä, että asianomainen jäsenvaltio varmistaa tarkoituksenmukaisin keinoin, kuten eriyttämällä toiminnot tai kustannukset, ettei maataloustuotteiden alkutuotanto hyödy asetuksen (EY) N:o 875/2007 mukaisesti myönnettävästä tuesta.
3.  
Vähämerkityksinen tuki ei saa kasautua samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin myönnettävän valtiontuen tai samaan riskirahoitustoimenpiteeseen myönnettävän valtiontuen kanssa, jos tällainen kasautuminen ylittäisi komission antamassa ryhmäpoikkeusasetuksessa tai päätöksessä kunkin tapauksen erityisten olosuhteiden mukaan vahvistetun tuen enimmäisintensiteetin tai enimmäismäärän. Vähämerkityksinen tuki, jota ei ole myönnetty tai kohdennettu tiettyihin tukikelpoisiin kustannuksiin, saa kasautua muun valtiontuen kanssa, joka on myönnetty komission antaman ryhmäpoikkeusasetuksen tai päätöksen nojalla.

6 artikla

Seuranta

1.  
Jos jäsenvaltio aikoo myöntää yritykselle vähämerkityksistä tukea tämän asetuksen mukaisesti, sen on ilmoitettava yritykselle kirjallisesti aiotusta tuen määrästä (bruttoavustusekvivalenttina ilmaistuna) ja siitä, että tuki on luonteeltaan vähämerkityksistä. Sen on viitattava suoraan tähän asetukseen ja mainittava sen nimi ja tiedot julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Jos vähämerkityksistä tukea myönnetään tämän asetuksen mukaisesti eri yrityksille osana tukiohjelmaa ja yrityksille myönnetään ohjelmassa erisuuruisia yksittäisiä tukia, kyseinen jäsenvaltio voi täyttää edellä mainitun velvollisuuden ilmoittamalla yrityksille kiinteän määrän, joka vastaa ohjelmassa myönnettävää tuen enimmäismäärää. Tällaisessa tapauksessa kiinteän määrän perusteella määritetään, onko 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettu enimmäismäärä saavutettu ja onko 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua kansallista ylärajaa noudatettu. Ennen tuen myöntämistä jäsenvaltion on saatava kyseiseltä yritykseltä kirjallisessa tai sähköisessä muodossa ilmoitus kaikesta muusta sille tämän asetuksen tai muiden vähämerkityksisestä tuesta annettujen asetusten nojalla kahden edeltävän verovuoden ja kuluvan verovuoden aikana myönnetystä vähämerkityksisestä tuesta.
2.  
Jos jäsenvaltio on perustanut vähämerkityksisen tuen keskusrekisterin, jossa on täydelliset tiedot kaikesta jäsenvaltion viranomaisten myöntämästä vähämerkityksisestä tuesta, 1 kohtaa ei enää sovelleta siitä alkaen, kun rekisteri kattaa kolme verovuotta.

▼M1

Kun jäsenvaltio myöntää tukea 3 artiklan 3 a kohdan mukaisesti, sillä on oltava käytössä vähämerkityksistä tukea varten keskusrekisteri, joka sisältää täydelliset tiedot kaikesta minkä tahansa viranomaisen kyseisessä jäsenvaltiossa myöntämästä vähämerkityksisestä tuesta. Edellä olevaa 1 kohtaa lakataan soveltamasta ajankohdasta, jona rekisteri kattaa kolmen verovuoden jakson.

▼M1

3.  
Jäsenvaltio saa myöntää uuden vähämerkityksisen tuen tämän asetuksen mukaisesti vasta varmistuttuaan siitä, ettei tuen myöntäminen nosta kyseiselle yritykselle myönnetyn vähämerkityksisen tuen kokonaismäärää yli 3 artiklan 2, 3 ja 3 a kohdassa vahvistettujen asianomaisten enimmäismäärien, asianomaisten kansallisten ylärajojen eikä alakohtaisen ylärajan ja että kaikkia tässä asetuksessa vahvistettuja edellytyksiä noudatetaan.

▼B

4.  
Jäsenvaltioiden on taltioitava ja koottava kaikki tämän asetuksen soveltamista koskevat tiedot. Näihin tallenteisiin on sisällyttävä kaikki tarvittavat tiedot sen osoittamiseksi, että tämän asetuksen edellytyksiä on noudatettu. Yksittäistä vähämerkityksistä tukea koskevat asiakirjat on säilytettävä kymmenen verovuoden ajan tuen myöntämispäivästä. Vähämerkityksisen tuen ohjelmaa koskevat asiakirjat on säilytettävä kymmenen verovuoden ajan siitä päivästä, jolloin ohjelmasta myönnetään viimeinen yksittäinen tuki.
5.  
Asianomaisen jäsenvaltion on kirjallisesta pyynnöstä toimitettava komissiolle 20 työpäivän kuluessa tai pyynnössä mahdollisesti vahvistetun pidemmän ajan kuluessa kaikki tiedot, joita komissio pitää tarpeellisina sen arvioimiseksi, onko tämän asetuksen edellytyksiä noudatettu, ja erityisesti yksittäisen yrityksen saaman, tässä asetuksessa ja muissa vähämerkityksisestä tuesta annetuissa asetuksissa tarkoitetun vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä.

7 artikla

Siirtymäsäännökset

1.  
Tätä asetusta sovelletaan ennen sen voimaantuloa myönnettyyn tukeen, jos tuki täyttää kaikki tässä asetuksessa säädetyt edellytykset. Komissio arvioi tuet, jotka eivät täytä näitä edellytyksiä, asiaa koskevien puitteiden, suuntaviivojen ja tiedonantojen mukaisesti.
2.  
Asetuksen (EY) N:o 1860/2004 edellytykset täyttävien yksittäisten vähämerkityksisten tukien, jotka on myönnetty 1 päivän tammikuuta 2005 ja 30 päivän kesäkuuta 2008 välisenä aikana, ei katsota täyttävän kaikkia perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdan perusteita, minkä vuoksi ne vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta.
3.  
Asetuksen (EY) N:o 1535/2007 edellytykset täyttävien yksittäisten vähämerkityksisten tukien, jotka on myönnetty 1 päivän tammikuuta 2008 ja 30 päivän kesäkuuta 2014 välisenä aikana, ei katsota täyttävän kaikkia perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdan perusteita, minkä vuoksi ne vapautetaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta.
4.  
Tämän asetuksen voimassaolon päättyessä vähämerkityksistä tukea koskeviin ohjelmiin, jotka täyttävät tämän asetuksen edellytykset, sovelletaan tätä asetusta edelleen kuuden kuukauden ajan.

8 artikla

Voimaantulo ja soveltamisaika

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.

▼M1

Sitä sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2027.

▼B

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

▼M1




LIITE I

Jäsenvaltion maataloustuotteiden alkutuotannossa toimiville yrityksille myöntämien vähämerkityksisten tukien 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut kumulatiiviset enimmäismäärät



(euroa)

Jäsenvaltio

Vähämerkityksisen tuen enimmäismäärät (1)

Belgia

106 269 708

Bulgaria

53 020 042

Tšekki

61 865 750

Tanska

141 464 625

Saksa

732 848 458

Viro

11 375 375

Irlanti

98 460 375

Kreikka

134 272 042

Espanja

592 962 542

Ranska

932 709 458

Kroatia

28 920 958

Italia

700 419 125

Kypros

8 934 792

Latvia

16 853 708

Liettua

34 649 958

Luxemburg

5 474 083

Unkari

99 582 208

Malta

1 603 917

Alankomaat

352 512 625

Itävalta

89 745 208

Puola

295 932 125

Portugali

87 570 583

Romania

215 447 583

Slovenia

15 523 667

Slovakia

29 947 167

Suomi

55 693 958

Ruotsi

79 184 750

▼M2

Yhdistynyt kuningaskunta Pohjois-Irlannin osalta

29 741 417

▼M1

(1)   

Enimmäismäärät on laskettu kunkin jäsenvaltion vuotuisen maataloustuotannon kolmen suurimman arvon keskiarvon perusteella vuosina 2012–2017. Tällä laskentamenetelmällä varmistetaan, että kaikkia jäsenvaltioita kohdellaan tasavertaisesti ja ettei yksikään kansallinen keskiarvo alita vuosille 2014–2020 aiemmin vahvistettuja enimmäismääriä.




LIITE II

Jäsenvaltion maataloustuotteiden alkutuotannossa toimiville yrityksille myöntämien vähämerkityksisten tukien 3 artiklan 3 a kohdassa tarkoitetut kumulatiiviset enimmäismäärät



(euroa)

Jäsenvaltio

Vähämerkityksisen tuen enimmäismäärät (1)

Belgia

127 523 650

Bulgaria

63 624 050

Tšekki

74 238 900

Tanska

169 757 550

Saksa

879 418 150

Viro

13 650 450

Irlanti

118 152 450

Kreikka

161 126 450

Espanja

711 555 050

Ranska

1 119 251 350

Kroatia

34 705 150

Italia

840 502 950

Kypros

10 721 750

Latvia

20 224 450

Liettua

41 579 950

Luxemburg

6 568 900

Unkari

119 498 650

Malta

1 924 700

Alankomaat

423 015 150

Itävalta

107 694 250

Puola

355 118 550

Portugali

105 084 700

Romania

258 537 100

Slovenia

18 628 400

Slovakia

35 936 600

Suomi

66 832 750

Ruotsi

95 021 700

▼M2

Yhdistynyt kuningaskunta Pohjois-Irlannin osalta

35 689 700

(1)   

Enimmäismäärät on laskettu kunkin jäsenvaltion vuotuisen maataloustuotannon kolmen suurimman arvon keskiarvon perusteella vuosina 2012–2017. Tällä laskentamenetelmällä varmistetaan, että kaikkia jäsenvaltioita kohdellaan tasavertaisesti ja ettei yksikään kansallinen keskiarvo alita vuosille 2014–2020 aiemmin vahvistettuja enimmäismääriä.



( 1 ) Koska Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eroamisesta Euroopan unionista ja Euroopan atomienergiayhteisöstä tehtyyn sopimukseen (EUVL C 384I, 12.11.2019) liitetyn pöytäkirjan 10 artiklan ja liitteen 5 mukaisesti tiettyjä unionin oikeuden valtiontukisäännöksiä, jotka koskevat Pohjois-Irlannin ja unionin väliseen kauppaan vaikuttavia toimenpiteitä, sovelletaan edelleen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, tässä asetuksessa olevia viittauksia jäsenvaltioon pidetään viittauksina jäsenvaltioon tai Yhdistyneeseen kuningaskuntaan Pohjois-Irlannin osalta.

( 2 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 104/2000, annettu 17 päivänä joulukuuta 1999, kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä (EYVL L 17, 21.1.2000, s. 22).

( 3 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671).