02013R1308 — FI — 08.12.2023 — 009.001


Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

►B

▼C2

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1308/2013,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2013,

maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta

▼B

(EUVL L 347 20.12.2013, s. 671)

Muutettu:

 

 

Virallinen lehti

  N:o

sivu

päivämäärä

►M1

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) No 1310/2013, annettu 17 päivään joulukuuta 2013,

  L 347

865

20.12.2013

►M2

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2016/791, annettu 11 päivänä toukokuuta 2016,

  L 135

1

24.5.2016

►M3

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2016/1166, annettu 17 päivänä toukokuuta 2016,

  L 193

17

19.7.2016

►M4

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2016/1226, annettu 4 päivänä toukokuuta 2016,

  L 202

5

28.7.2016

►M5

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2017/2393, annettu 13 päivänä joulukuuta 2017,

  L 350

15

29.12.2017

►M6

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2020/2220, annettu 23 päivänä joulukuuta 2020,

  L 437

1

28.12.2020

►M7

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2021/2117, annettu 2 päivänä joulukuuta 2021,

  L 435

262

6.12.2021


Oikaistu:

 C1

Oikaisu, EUVL L 189, 27.6.2014, s.  261 (1308/2013)

►C2

Oikaisu, EUVL L 130, 19.5.2016, s.  22 (1308/2013)




▼B

▼C2

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1308/2013,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2013,

maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta

▼B



I

OSA

JOHDANTOSÄÄNNÖKSET

1 artikla

Soveltamisala

1.  
Tässä asetuksessa vahvistetaan yhteinen markkinajärjestely maataloustuotteille, joilla tarkoitetaan kaikkia perussopimusten liitteessä I lueteltuja tuotteita, lukuun ottamatta kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetuissa unionin säädöksissä määriteltyjä kalastus- ja vesiviljelytuotteita.
2.  

Edellä 1 kohdassa määritellyt maataloustuotteet jaetaan seuraaviin, liitteessä I olevassa vastaavassa osassa lueteltuihin aloihin:

a) 

vilja, I osa;

b) 

riisi, II osa;

c) 

sokeri, III osa;

d) 

kuivattu rehu, IV osa;

e) 

siemenet, V osa;

f) 

humala, VI osa;

g) 

oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit, VII osa;

h) 

pellava ja hamppu, VIII osa;

i) 

hedelmät ja vihannekset, IX osa;

j) 

hedelmä- ja vihannesjalostetuotteet, X osa;

k) 

banaanit, XI osa;

l) 

viini, XII osa;

m) 

elävät puut ja muut elävät kasvit, sipulit, juuret ja niiden kaltaiset tuotteet, leikkokukat ja leikkovihreä, XIII osa;

n) 

tupakka, XIV osa;

o) 

naudanliha, XV osa;

p) 

maito ja maitotuotteet, XVI osa;

q) 

sianliha, XVII osa;

r) 

lampaan- ja vuohenliha, XVIII osa;

s) 

munat, XIX osa;

t) 

siipikarjanliha, XX osa;

u) 

maatalousperäinen etyylialkoholi, XXI osa;

v) 

mehiläistuotteet, XXII osa;

w) 

silkkiäistoukat, XXIII osa;

x) 

muut tuotteet, XXIV osa.

▼M7

2 artikla

Yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) koskevat yleiset säännökset

Tässä asetuksessa säädettyihin toimenpiteisiin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2021/2116 ( 1 ) ja sen nojalla annettuja säännöksiä.

▼B

3 artikla

Määritelmät

1.  
Tässä asetuksessa sovelletaan liitteessä II vahvistettuja tiettyjä aloja koskevia määritelmiä.

▼M7 —————

▼M7

3.  
Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksessa (EU) 2021/2116 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/2115 ( 2 ) vahvistettuja määritelmiä, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.
4.  
Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti liitteessä II esitettyjä aloja koskevien määritelmien muuttamiseksi siinä määrin kuin se on tarpeen määritelmien saattamiseksi ajan tasalle markkinakehityksen pohjalta lisäämättä uusia määritelmiä.

▼B

5.  

Tässä asetuksessa

a) 

tarkoitetaan ”vähemmän kehittyneillä alueilla” alueita, jotka on määritelty sellaisiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303 /2013 ( 3 ) 90 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa.

b) 

tarkoitetaan ”luonnonkatastrofiin rinnastettavissa olevilla epäsuotuisilla sääoloilla” sellaisia sääoloja kuin hallaa, rakeita, jäätä, sadetta tai kuivuutta, jotka tuhoavat yli 30 prosenttia viljelijän edellisen kolmivuotiskauden tai edelliseen viisivuotiskauteen perustuvien kolmen vuoden keskimääräisestä vuosituotannosta, lukuun ottamatta korkeinta ja alinta määrää.

4 artikla

Maataloustuotteisiin käytettävän yhteisen tullitariffin nimikkeistön mukautukset

Yhteiseen nimikkeistöön tehtyjen muutosten huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti tämän asetuksen tuotteiden kuvauksen ja viittausten mukauttamiseksi yhdistetyn nimikkeistön nimikkeisiin ja alanimikkeisiin.

▼M7

5 artikla

Riisin muuntokurssit

Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan riisin muuntokurssit jalostuksen eri vaiheissa.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6 artikla

Markkinointivuodet

Vahvistetaan seuraavat markkinointivuodet:

a) 

tietyn vuoden 1 päivästä tammikuuta 31 päivään joulukuuta hedelmä- ja vihannesalalla, hedelmä- ja vihannesjalosteiden alalla ja banaanialalla;

b) 

1 päivästä huhtikuuta seuraavan vuoden 31 päivään maaliskuuta kuivarehualalla ja silkkiäistoukka-alalla;

c) 

1 päivästä heinäkuuta seuraavan vuoden 30 päivään kesäkuuta

i) 

vilja-alalla;

ii) 

siemenalalla;

iii) 

pellava- ja hamppualalla;

iv) 

maito- ja maitotuotealalla;

d) 

1 päivästä elokuuta seuraavan vuoden 31 päivään heinäkuuta viinialalla;

e) 

1 päivästä syyskuuta seuraavan vuoden 31 päivään elokuuta riisialalla ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien osalta;

f) 

1 päivästä lokakuuta seuraavan vuoden 30 päivään syyskuuta sokerialalla ja oliiviöljyn osalta.

▼B

7 artikla

Viitekynnys

1.  

Vahvistetaan seuraavat viitekynnykset:

a) 

vilja-alalla 101,31 euroa tonnilta; viitehinta koskee purkamatonta varastoon toimitettua tuotetta tukkuportaassa;

b) 

paddy- eli raakariisin osalta 150 euroa tonnilta vakiolaadulle sellaisena kuin se määritellään liitteessä III olevassa A kohdassa; viitehinta koskee purkamatonta varastoon toimitettua tuotetta tukkuportaassa;

c) 

liitteessä III olevassa B kohdassa määritellyn vakiolaatuisen, pakkaamattoman sokerin osalta, vapaasti tehtaalla:

i) 

valkoinen sokeri: 404,4 euroa/tonni;

ii) 

raakasokeri: 335,2 euroa/tonni;

d) 

naudanliha-alalla 2 224 euroa tonnilta urospuolisten nautojen laatu-/rasvaluokkaan R3 kuuluville ruhoille liitteessä IV olevassa A kohdassa tarkoitetun, vähintään kahdeksan kuukauden ikäisten unionin nautaeläinten ruhojen luokitteluasteikon mukaisesti;

e) 

maito- ja maitotuotealalla:

i) 

246,39 euroa 100 kilogrammalta voita;

ii) 

169,80 euroa 100 kilogrammalta rasvatonta maitojauhetta;

f) 

sianlihan osalta 1 509,39 euroa tonnilta sikojen vakiolaatuisille ruhoille, jotka on määritelty painon ja vähärasvaisen lihan osuuden perusteella liitteessä IV olevassa B kohdassa tarkoitetun, unionin sianruhojen luokitteluasteikon mukaisesti seuraavasti:

i) 

ruhot, joiden paino on vähintään 60 kilogrammaa mutta alle 120 kilogrammaa: luokka E;

ii) 

ruhot, joiden paino on vähintään 120 kilogrammaa mutta enintään 180 kilogrammaa: luokka R;

g) 

oliiviöljyalalla:

i) 

1 779 euroa tonnilta ekstra-neitsytoliiviöljyn osalta;

ii) 

1 710 euroa tonnilta neitsytoliiviöljyn osalta;

iii) 

1 524 euroa tonnilta sellaisen oliivilamppuöljyn osalta, jonka vapaiden happojen aste on kaksi; määrästä vähennetään 36,70 euroa tonnilta kutakin vapaiden happojen lisäastetta kohden.

2.  
Edellä 1 kohdassa säädetyt viitekynnykset on tarkistettava säännöllisesti objektiivisten kriteerien perusteella, nimittäin tuotannon kehityksen, tuotantokustannusten ja erityisesti tuotantopanosten ja markkinoiden kehityksen perusteella. Tarvittaessa viitekynnykset on päivitettävä tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen tuotannon ja markkinoiden kehityksen pohjalta.

II

OSA

SISÄMARKKINAT

I

OSASTO

MARKKINAINTERVENTIOT

I

LUKU

Julkiset interventiot ja yksityisen varastoinnin tuki

1

Jakso

Julkista interventiota ja yksityisen varastoinnin tukea koskevat yleiset säännökset

8 artikla

Soveltamisala

Tässä luvussa vahvistetaan markkinainterventioita koskevat säännöt, jotka liittyvät

a) 

julkiseen interventioon, jossa jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ostavat tuotteet ja varastoivat ne, kunnes ne poistetaan, ja

b) 

tuen myöntämiseen yksityisten toimijoiden toteuttamaan tuotteiden varastointiin.

9 artikla

Tukikelpoisten tuotteiden alkuperä

Tuotteiden, joihin voidaan soveltaa julkisia interventio-ostoja tai joille voidaan myöntää yksityisen varastoinnin tukea, on oltava peräisin unionista. Lisäksi jos ne on saatu viljelykasveista, kyseisten viljelykasvien on oltava korjattu unionissa, ja jos ne on saatu maidosta, kyseisen maidon on oltava tuotettu unionissa.

10 artikla

Ruhojen luokittelua koskevat unionin asteikot

Ruhojen luokittelua koskevia unionin asteikkoja sovelletaan liitteessä IV olevan A kohdan mukaisesti naudanliha-alalla vähintään kahdeksan kuukauden ikäisten nautaeläinten ruhojen osalta ja liitteessä IV olevan B kohdan mukaisesti sianliha-alalla muiden sikojen kuin siitossikojen osalta.

Lampaan- ja vuohenliha-alalla jäsenvaltiot voivat soveltaa lampaanruhojen luokittelua koskevaa unionin asteikkoa liitteessä IV olevan C kohdan sääntöjen mukaisesti.

2

Jakso

Julkinen interventio

11 artikla

Julkiseen interventioon hyväksyttävät tuotteet

Julkista interventiota sovelletaan seuraaviin tuotteisiin tässä jaksossa säädetyin edellytyksin sekä komission 19 artiklan mukaisesti antamilla delegoiduilla säädöksillä ja 20 artiklan mukaisesti antamilla täytäntöönpanosäädöksillä mahdollisesti määrittämien ylimääräisten vaatimusten ja edellytysten mukaisesti:

a) 

tavallinen vehnä, durumvehnä, ohra ja maissi;

b) 

paddy- eli raakariisi;

c) 

CN-koodien 0201 10 00 ja 0201 20 20 –0201 20 50 tuore tai jäähdytetty naudanliha;

d) 

hyväksytyssä yrityksessä suoraan ja yksinomaan lehmänmaidosta tuotetusta pastöroidusta kermasta suoraan ja yksinomaan unionissa tuotettu voi, jonka voirasvapitoisuus on vähintään 82 painoprosenttia ja vesipitoisuus enintään 16 painoprosenttia;

e) 

ensiluokkainen rasvaton maitojauhe, joka on tehty hyväksytyssä yrityksessä unionissa sumutusmenetelmällä lehmänmaidosta ja jonka valkuaisainepitoisuus on vähintään 34,0 painoprosenttia rasvattomasta kuiva-aineesta.

▼M7

12 artikla

Julkiset interventiojaksot

Julkinen interventio on mahdollista seuraavasti:

a) 

tavallisen vehnän osalta 1 päivästä lokakuuta 31 päivään toukokuuta;

b) 

durumvehnän, ohran ja maissin osalta koko vuoden ajan;

c) 

paddy- eli raakariisin osalta koko vuoden ajan;

d) 

naudanlihan osalta koko vuoden ajan;

e) 

voin ja rasvattoman maitojauheen osalta 1 päivästä helmikuuta 30 päivään syyskuuta.

▼B

13 artikla

Julkisen intervention aloittaminen ja lopettaminen

▼C2

1.  

Edellä 12 artiklassa tarkoitettujen jaksojen aikana julkinen interventio

▼B

a) 

on avoinna tavalliselle vehnälle, voille ja rasvattomalle maitojauheelle;

b) 

voidaan avata durumvehnälle, ohralle, maissille ja paddy- eli raakariisille (mukaan lukien tietyt paddy- eli raakariisin lajikkeet tai tyypit) komission toimesta täytäntöönpanosäädöksillä markkinatilanteen sitä vaatiessa. Nämä täytäntöönpanosäännökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen;

c) 

voidaan avata naudan- ja vasikanlihalle komission toimesta ilman 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista hyväksytyillä täytäntöönpanosäädöksillä, jos liitteessä IV olevassa A kohdassa tarkoitetun, unionin nautaeläinten ruhojen luokitteluasteikon perusteella noteerattu keskimääräinen markkinahinta jossakin jäsenvaltiossa tai jonkin jäsenvaltion jollakin alueella on 20 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohdan mukaisesti määritetyn edustavan ajanjakson ajan alle 85 prosenttia 7 artiklan 1 kohdan d alakohdassa vahvistetusta viitehinnasta.

2.  
Komissio voi lopettaa naudan- ja vasikanliha-alan julkisen intervention hyväksytyillä täytäntöönpanosäädöksillä, jos tämän artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyt edellytykset eivät 20 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohdan mukaisesti määritetyn edustavan ajanjakson aikana enää täyty. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään ilman 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista.

14 artikla

Ostaminen kiinteään hintaan tai tarjouskilpailumenettelyllä

Jos julkinen interventio on 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti avoinna, neuvosto hyväksyy Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti 11 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden ostohintojen vahvistamiseen liittyvät toimenpiteet sekä tarvittaessa määrällisten rajoitusten vahvistamiseen liittyvät toimenpiteet, kun ostaminen, tapahtuu kiinteään hintaan.

15 artikla

Julkiset interventiohinnat

1.  

Julkinen interventiohinta tarkoittaa

a) 

hintaa, jolla tuotteet on ostettava julkisessa interventiossa silloin, kun se tapahtuu kiinteään hintaan; tai

b) 

enimmäishintaa, jolla julkiseen interventioon hyväksytyt tuotteet voidaan ostaa silloin, kun se tapahtuu tarjouskilpailulla.

2.  
Neuvosto hyväksyy julkisen interventiohinnan tason sekä korotusten ja alennusten vahvistamiseen liittyvät toimenpiteet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

16 artikla

Julkisesta interventiosta tapahtuvaa poistamista koskevat yleiset periaatteet

1.  

Julkisessa interventiossa ostetut tuotteet on poistettava siten, että

a) 

vältetään markkinahäiriöt;

b) 

varmistetaan tuotteiden tasapuolinen saanti ja ostajien tasapuolinen kohtelu; ja

c) 

noudatetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista johtuvia sitoumuksia.

2.  
Julkisessa interventiossa ostetut tuotteet voidaan poistaa asettamalla ne käytettäviksi asiaankuuluvissa unionin säädöksissä tarkoitetuille unionin vähävaraisimmille henkilöille suunnatussa elintarvikkeiden jakeluohjelmassa. ►C2  Tällaisten tuotteiden kirjanpitoarvon on tällaisessa tapauksessa vastattava tämän asetuksen 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua asiaankuuluvaa vahvistettua julkista interventiohintaa. ◄

▼M7

2 a.  
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki tarvittavat tiedot, jotta 1 kohdassa säädettyjen periaatteiden noudattamista voidaan valvoa.

▼M7

3.  
Komissio julkistaa vuosittain edellytykset, joiden mukaan julkisessa interventiossa ostetut tuotteet on ostettu tai myyty edellisenä vuonna. Kyseisiin tietoihin on sisällyttävä asiaankuuluvat määrät sekä osto- ja myyntihinnat.

▼B

3

Jakso

Yksityisen varastoinnin tuki

17 artikla

Tukikelpoiset tuotteet

Seuraavien tuotteiden yksityiseen varastointiin voidaan myöntää tukea tässä jaksossa säädetyin edellytyksin sekä komission 18 artiklan 1 kohdan tai 19 artiklan mukaisesti antamilla delegoiduilla säädöksillä ja 18 artiklan 2 kohdan taikka 20 artiklan mukaisesti antamilla täytäntöönpanosäädöksillä hyväksymien lisävaatimusten ja -edellytysten mukaisesti:

a) 

valkoinen sokeri;

▼M7

b) 

oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit;

▼B

c) 

pellavakuitu;

d) 

vähintään kahdeksan kuukauden ikäisten nautaeläinten tuore tai jäähdytetty liha;

e) 

suoraan ja yksinomaan lehmänmaidosta saadusta kermasta valmistettu voi;

f) 

juusto;

g) 

lehmänmaidosta valmistettu rasvaton maitojauhe;

h) 

sianliha;

i) 

lampaan- ja vuohenliha.

Ensimmäisen kohdan f alakohtaa sovelletaan ainoastaan asetuksen (EY) N:o 1151/2012 mukaisella suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettuun juustoon, jota on varastoitu mainitun asetuksen 7 artiklassa tarkoitetussa tuotteen tuote-eritelmässä mainittua kypsytysaikaa pidempään ja/tai kypsytysajan, joka osaltaan lisää juuston arvoa.

18 artikla

Tuen myöntämisedellytykset

1.  

Markkinoiden avoimuuden takaamiseksi siirretään komissiolle valta antaa tarvittaessa markkinoiden avoimuuden takaamiseksi delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti sellaisten edellytysten vahvistamiseksi, joiden mukaisesti se voi päättää myöntää yksityisen varastoinnin tukea 17 artiklassa luetelluille tuotteille ottaen huomioon:

a) 

asianomaisten tuotteiden osalta tilastoidut keskimääräiset unionin markkinahinnat, viitekynnykset ja tuotantokustannukset; ja/tai

b) 

tarve reagoida nopeasti erityisen vaikeaan markkinatilanteeseen tai alan taloudelliseen kehitykseen, jotka vaikuttavat merkittävällä tavalla kielteisesti alan marginaaleihin.

2.  

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla:

a) 

myönnetään yksityisen varastoinnin tukea 17 artiklassa luetelluille tuotteille ottaen huomioon tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset;

b) 

rajoitetaan yksityisen varastoinnin tuen myöntämistä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.  
Neuvosto hyväksyy 17 artiklan mukaisen yksityisen varastoinnin tuen määrän vahvistamiseen liittyvät toimenpiteet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

4

Jakso

Julkista interventiota ja yksityisen varastoinnin tukea koskevat yhteiset säännökset

19 artikla

Siirretty säädösvalta

1.  

Sen varmistamiseksi, että julkisessa interventiossa ostettavat tai yksityisen varastoinnin tuen piiriin kuuluvat tuotteet soveltuvat pitkän aikavälin varastointiin ja ovat laadultaan aitoja, virheettömiä ja myyntikelpoisia, sekä eri alojen erityisominaisuuksien ottamiseksi huomioon tavoitteena varmistaa julkisen intervention ja yksityisen varastoinnin kustannustehokas toiminta, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti vaatimuksista ja edellytyksistä, jotka kyseisten tuotteiden on täytettävä tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten lisäksi. Kyseisten vaatimusten ja edellytysten tavoitteena on varmistaa ostettujen ja varastoitujen tuotteiden

a) 

laatu niiden laadullisten ominaisuuksien, laaturyhmien, laatuluokkien, luokkien, ominaispiirteiden ja iän osalta;

b) 

tukikelpoisuus niiden määrien, pakkausten, merkinnät mukaan luettuina, säilytyksen, aikaisempien varastointisopimusten, yritysten hyväksynnän sekä tuotteita koskevan sen vaiheen osalta, johon julkista interventiohintaa ja yksityisen varastoinnin tukea sovelletaan.

2.  
Vilja- ja paddy- eli raakariisialojen erityispiirteiden huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti laatuvaatimusten vahvistamisesta tavallisen vehnän, durumvehnän, ohran, maissin ja paddy- eli raakariisin interventio-ostojen ja -myyntien osalta.
3.  

Jotta varmistetaan asianmukainen varastointikapasiteetti ja julkisen interventiojärjestelmän tehokkuus kustannustehokkuuden, jakelun ja toimijoiden pääsyn osalta ja jotta pidetään huoli julkisessa interventiossa ostettavien varastointijakson lopussa poistettavien tuotteiden laadusta, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti seuraavista:

a) 

vaatimukset, jotka julkisen intervention alaisten kaikkien tuotteiden varastointipaikkojen on täytettävä;

b) 

säännöt tuotteiden varastoinnista niistä vastuussa olevassa jäsenvaltiossa tai sen ulkopuolella ja tällaisten tuotteiden kohteluun tullien ja minkä tahansa YMP:n mukaisesti myönnettävän tai kannettavan määrän suhteen.

4.  

Sen varmistamiseksi, että yksityisen varastoinnin tuella saadaan toivottu markkinavaikutus, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti seuraavista:

a) 

säännöt ja edellytykset, joita on sovellettava, jos varastoitu määrä on sopimuksen alaista määrää pienempi;

b) 

edellytykset tällaisen tuen ennakon myöntämiselle;

c) 

edellytykset, joiden nojalla voidaan päättää yksityisten varastointisopimusten kattamien tuotteiden saattamisesta uudelleen markkinoille tai poistamisesta.

5.  

Julkisen intervention ja yksityisen varastoinnin tuen järjestelmien moitteettoman toiminnan varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa

a) 

säädetään tavaroiden tasapuolisen saannin ja toimijoiden tasapuolisen kohtelun varmistavien tarjouskilpailumenettelyjen käytöstä;

b) 

vahvistetaan lisäedellytykset, jotka toimijoiden on täytettävä, jotta helpotetaan järjestelmän tehokasta hallinnointia ja valvontaa jäsenvaltioiden ja toimijoiden kannalta;

c) 

vahvistetaan velvoite asettaa vakuus, jolla taataan, että toimijoiden velvollisuudet täytetään.

6.  

Jotta otettaisiin huomioon tekninen kehitys ja 10 artiklassa tarkoitettujen alojen tarpeet sekä tarve yhtenäistää eri tuotteiden tarjontamuodot markkinoiden avoimuuden ja hintojen seurannan parantamiseksi sekä markkinoiden interventiotoimenpiteiden soveltamiseksi, siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla;

a) 

mukautetaan ja päivitetään liitteessä IV vahvistettuja säännöksiä, jotka koskevat unionin asteikkoja ruhojen luokittelua, tunnistamista ja tarjontamuotoa varten;

b) 

vahvistetaan täydentäviä säännöksiä, jotka koskevat ruhojen luokittelua, pätevien luokittelijoiden suorittama luokittelu mukaan luettuna, kokoluokittelua, automaattiset luokittelutekniikat mukaan luettuina, tunnistamista, punnitsemista ja merkintöjä sekä unionin keskihintojen laskemista ja kyseisten hintojen laskemisessa käytettyjä painotuskertoimia;

c) 

vahvistetaan säännöksiin poikkeuksia ja erityisiä poikkeuksia, joita jäsenvaltiot voivat myöntää teurastamoille, joissa teurastetaan vain vähän nautaeläimiä, sekä asianomaisia tuotteita koskevia lisäsäännöksiä, mukaan lukien säännökset, jotka koskevat naudanliha-alalla lihakkuusluokkia ja rasvaisuutta, ja muut säännökset, jotka koskevat lampaanliha-alalla painoa, lihan väriä ja rasvaisuutta sekä kevyiden karitsojen luokitteluperusteita;

d) 

annetaan jäsenvaltioille lupa olla soveltamatta sianruhojen luokitteluasteikkoa ja käyttää painon ja vähärasvaisen lihan osuuden lisäksi muita arviointiperusteita tai säätää poikkeuksia kyseiseen asteikkoon.

20 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tarvittavat toimenpiteet tämän luvun yhdenmukaiseksi soveltamiseksi. Nämä toimenpiteet voivat koskea erityisesti seuraavia seikkoja:

a) 

toimijan maksettavaksi jäävät kustannukset, kun julkiseen interventioon toimitetut tuotteet eivät täytä vähimmäislaatuvaatimuksia;

b) 

vähimmäisvarastointikapasiteetin vahvistaminen interventiovarastoille;

c) 

edustavat ajanjaksot, markkinat ja markkinahinnat, jotka ovat tarpeen tämän luvun soveltamiseksi;

d) 

julkisessa interventiossa ostettavien tuotteiden toimitus, tarjoajan vastuulla olevat kuljetuskustannukset, maksajavirastojen toteuttama tuotteiden haltuunotto ja maksaminen;

e) 

luuttomaksi leikkaamiseen liittyvät eri toimet naudanliha-alalla;

f) 

tuotteiden pakkaamista, kaupan pitämistä ja pakkausmerkintöjä koskevat järjestelyt;

g) 

tässä luvussa tarkoitettujen voin ja rasvattoman maitojauheen tuotantolaitosten hyväksymismenettelyt;

h) 

lupa varastointiin sen jäsenvaltion alueen ulkopuolella, jossa tuotteet on ostettu ja varastoitu;

i) 

julkisessa interventiossa ostettujen tuotteiden myynti tai poistaminen liittyen erityisesti myyntihintoihin, varastosta poistamisen edellytyksiin ja varastosta poistettujen tuotteiden myöhempään käyttöön tai määräpaikkaan, mukaan lukien sellaisia tuotteita koskevat menettelyt, jotka on asetettu käytettäviksi 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa ohjelmassa, mukaan lukien jäsenvaltioiden väliset siirrot;

j) 

julkisessa interventiossa ostettavien tuotteiden osalta säännökset, jotka liittyvät jäsenvaltioiden mahdollisuuteen myydä omalla vastuullaan varastoihin jääneet pienet määrät tai sellaiset määrät, joita ei ole mahdollista pakata uudelleen tai joiden laatu on heikentynyt;

k) 

yksityisen varastoinnin osalta jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen ja hakijoiden välisten sopimusten tekeminen ja sisältö;

l) 

tuotteiden yksityiseen varastointiin asettaminen ja siinä pitäminen sekä niiden poistaminen varastosta;

m) 

yksityisen varastoinnin kesto ja säännökset, joita on noudatettava sopimuksissa mainittuja aikoja lyhennettäessä tai pidennettäessä;

n) 

menettelyt, joita noudatetaan kiinteään hintaan tapahtuvissa ostoissa, myös vakuuden asettamisessa sekä vakuuden määrän osalta, tai yksityisen varastoinnin etukäteen vahvistetun tuen myöntämisessä;

o) 

tarjouskilpailumenettelyjen käyttö sekä julkisen intervention että yksityisen varastoinnin yhteydessä erityisesti seuraavien seikkojen osalta:

i) 

tarjousten jättäminen ja hakemuksen tai tarjouksen kattama vähimmäismäärä;

ii) 

vakuuden asettamisessa noudatettavat menettelyt sekä vakuuden määrä; ja

iii) 

tarjousten valinta varmistaen, että etusijalle asetetaan unionille edullisimmat tarjoukset, kuitenkin siten, että sopimus voidaan jättää tekemättä.

p) 

naudan-, sian- ja lampaanruhoihin sovellettavien unionin luokitteluasteikkojen täytäntöönpano;

q) 

markkinahintojen vahvistamista varten muunlainen ruhojen ja puoliruhojen tarjontamuoto kuin se, joka vahvistetaan liitteessä IV olevan A osan IV kohdassa;

r) 

jäsenvaltioiden soveltamat korjauskertoimet, joita käytetään erilaiselle naudan- ja lampaanruhojen tarjontamuodolle, jos vakiotarjontamuotoa ei käytetä;

s) 

käytännön järjestelyt, joita noudatetaan luokiteltujen ruhojen merkinnässä ja joiden avulla komissio laskee naudan-, sian- ja lampaanruhojen painotetun unionin keskihinnan;

t) 

luvan antaminen jäsenvaltioille säätää alueellaan teurastettujen sikojen osalta liitteessä IV olevasta B osan III kohdasta poikkeavasta sianruhojen tarjontamuodosta, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

i) 

niiden alueella tavanomaisesti noudatettu kauppatapa eroaa liitteessä IV olevan B osan III kohdan ensimmäisessä alakohdassa määritellystä vakiotarjontamuodosta;

ii) 

se on oikeutettua teknisten vaatimusten vuoksi;

iii) 

ruhoista on poistettu nahka yhdenmukaisesti;

u) 

säännökset komission asiantuntijoista ja jäsenvaltioiden nimeämistä asiantuntijoista koostuvan unionin komitean toteuttamasta, ruhoihin jäsenvaltioissa sovellettavan luokittelun uudelleentarkastelusta paikan päällä sen varmistamiseksi, että ruhot luokitellaan tarkasti ja luotettavasti. Kyseisten säännösten mukaan unioni vastaa uudelleentarkastelusta aiheutuvista kustannuksista.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

21 artikla

Muu täytäntöönpanovalta

Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädökset luvan antamiseksi jäsenvaltioille käyttää liitteessä IV olevan C osan III kohdasta poiketen ruhopainoltaan alle 13 kilogramman painoisten karitsojen luokittelussa seuraavia ominaisuuksia:

a) 

ruhon paino;

b) 

lihan väri;

c) 

rasvaisuus.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään noudattamatta 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä.

▼M7

II LUKU

Tuki hedelmien ja vihannesten sekä maidon ja maitotuotteiden toimittamiseen oppilaitoksiin

▼M7 —————

▼M2

22 artikla

Kohderyhmä

Tukiohjelma, jolla pyritään parantamaan maataloustuotteiden jakelua ja lasten ruokailutottumuksia, on suunnattu lapsille, jotka käyvät säännöllisesti jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hallinnoimissa tai tunnustamissa päiväkodeissa, esikouluissa ja ensimmäisen ja toisen asteen oppilaitoksissa.

23 artikla

Tuki kouluhedelmien ja kouluvihannesten ja koulumaidon toimittamista, koulutuksellisia liitännäistoimenpiteitä ja niihin liittyviä kustannuksia varten

1.  

Unionin tukea myönnetään 22 artiklassa tarkoitetuissa oppilaitoksissa olevien lasten hyväksi:

a) 

tämän artiklan 3, 4 ja 5 kohdassa tarkoitettujen tukikelpoisten tuotteiden toimittamiseen ja jakeluun;

b) 

koulutuksellisiin liitännäistoimenpiteisiin;

c) 

eräiden asiaan liittyvien laitteisto-, julkistamis-, seuranta- ja arviointikustannusten kattamiseen sekä, ellei niitä kateta tämän alakohdan a alakohdassa, logistiikka- ja jakelukustannusten kattamiseen.

Neuvosto vahvistaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti rajat unionin tuen osuudelle, joka kattaa tämän kohdan ensimmäisen alakohdan b ja c alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet ja kustannukset.

2.  

Tässä jaksossa tarkoitetaan:

a) 

”kouluhedelmillä ja kouluvihanneksilla” 3 kohdan a alakohdassa ja 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja tuotteita;

b) 

”koulumaidolla” 3 kohdan b alakohdassa ja 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja tuotteita sekä liitteessä V tarkoitettuja tuotteita.

3.  

Jäsenvaltioiden, jotka haluavat osallistua 1 kohdan nojalla vahvistettuun tukijärjestelmään, jäljempänä ”koulujärjestelmä”, ja jotka pyytävät vastaavaa unionin tukea, on kansalliset olosuhteet huomioon ottaen asetettava etusijalle tuotteet, jotka kuuluvat joko toiseen tai molempiin seuraavista ryhmistä:

a) 

hedelmät ja vihannekset ja banaanialan tuoreet tuotteet;

b) 

kulutukseen tarkoitettu maito ja sen laktoosittomat versiot.

4.  

Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat kuitenkin tiettyjen tuotteiden kulutuksen edistämiseksi ja/tai alueellaan asuvien lasten erityisiin ravitsemustarpeisiin vastaamiseksi päättää jommankumman tai molempien seuraavien tuotteiden jakelusta:

a) 

hedelmä- ja vihannesjalostetuotteet 3 alakohdan a alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden lisäksi;

b) 

juusto, juustoaine, jogurtti ja muut käyneestä tai hapatetusta maidosta valmistetut, lisättyjä makuaineita ja lisättyä hedelmää, pähkinää tai kaakaota sisältämättömät tuotteet, 3 alakohdan b alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden lisäksi.

5.  
Lisäksi jäsenvaltiot voivat täydentää 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden jakelua liitteessä V luetelluilla tuotteilla, jos ne pitävät sitä tarpeellisena koulujärjestelmän tavoitteiden ja 8 kohdassa tarkoitetuissa strategioissa esitettyjen päämäärien saavuttamiseksi.

Tällöin unionin tukea maksetaan ainoastaan jaetun tuotteen maitoainesosalle. Kyseisen maitoainesosan on liitteessä V olevan luokan I tuotteiden osalta oltava vähintään 90 painoprosenttia ja liitteessä V olevan luokan II tuotteiden osalta vähintään 75 painoprosenttia.

Neuvosto vahvistaa unionin maitoainesosan tuen tason SEUT 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

6.  

Koulujärjestelmässä jaettavat tuotteet eivät saa sisältää mitään seuraavista:

a) 

lisätty sokeri;

b) 

lisätty suola;

c) 

lisätty rasva;

d) 

lisätyt makeutusaineet;

e) 

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1333/2008 ( 4 ) määritellyt lisätyt keinotekoiset arominvahventeet E 620–E 650.

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltio voi päättää, saatuaan terveys- ja ravitsemusasioista vastaavilta kansallisilta viranomaisiltaan asianmukaisen luvan kansallisten menettelyjensä mukaisesti, että 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut tukikelpoiset tuotteet saavat sisältää vähäisiä määriä lisättyä sokeria, lisättyä suolaa ja/tai lisättyä rasvaa.

7.  
Tämän artiklan 3, 4 ja 5 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden lisäksi jäsenvaltiot voivat päättää sisällyttää koulutuksellisiin liitännäistoimenpiteisiin muita maataloustuotteita, erityisesti 1 artiklan 2 kohdan g ja v alakohdassa lueteltuja tuotteita.
8.  
Koulujärjestelmään osallistumisen ehtona on, että jäsenvaltio laatii ennen koulujärjestelmään osallistumistaan ja sen jälkeen kuuden vuoden välein kansallisen tai alueellisen tason strategian järjestelmän täytäntöönpanoa varten. Viranomainen, joka on vastuussa strategian laatimisesta kansallisella tai alueellisella tasolla, voi muuttaa strategiaa erityisesti seurannan ja arvioinnin sekä saavutettujen tulosten perusteella. Strategiassa on ainakin määriteltävä tarpeet, tarpeiden tärkeysjärjestys, kohderyhmä, saavutettaviksi odotetut tulokset ja, jos saatavilla, määrälliset tavoitteet verrattuna lähtötilanteeseen, ja vahvistettava näiden tavoitteiden saavuttamiseen parhaiten soveltuvat välineet ja toimet.

Strategia voi sisältää järjestelmän täytäntöönpanoon liittyviä erityisiä osatekijöitä, joiden tavoitteena on muun muassa yksinkertaistaa koulujärjestelmän hallintoa.

9.  
Jäsenvaltioiden on vahvistettava strategioissaan luettelo kaikista tuotteista, joita koulujärjestelmässä toimitetaan joko tavanomaisessa jakelussa tai koulutuksellisten liitännäistoimenpiteiden yhteydessä. Lisäksi niiden on varmistettava, että niiden terveys- ja ravitsemusasioista vastaavat kansalliset viranomaiset osallistuvat asianmukaisesti kyseisen luettelon laatimiseen tai että kyseiset viranomaiset antavat tälle luettelolle asianmukaisen luvan kansallisten menettelyjen mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 kohdan soveltamista.
10.  
Jotta koulujärjestelmällä olisi vaikutusta, jäsenvaltioiden on päätettävä myös koulutuksellisista liitännäistoimenpiteistä; niihin voi kuulua muun muassa toimenpiteitä ja toimia, joilla pyritään luomaan lapsille uusi suhde maatalouteen esimerkiksi maatilavierailujen kaltaisin toimin, ja 7 kohdassa tarkoitettujen useammanlaisten maataloustuotteiden jakelua. Nämä toimenpiteet voidaan myös suunnitella opettamaan lapsia asiaan liittyvistä aiheista, kuten terveellisistä ruokailutottumuksista, paikallisista elintarvikeketjuista, luonnonmukaisesta viljelystä, kestävästä tuotannosta tai ruuan haaskaamisen välttämisestä.

▼M7

11.  
Jäsenvaltioiden on valittava jaettavat tai koulutuksellisiin liitännäistoimenpiteisiin sisällytettävät tuotteensa sellaisten objektiivisten perusteiden mukaan, joihin on kuuluttava yksi tai useampi seuraavista: terveys- ja ympäristönäkökohdat, kausiluonteisuus, vaihtelevuus ja paikallisten tai alueellisten tuotteiden saatavuus, asettaen etusijalle, niin pitkälle kuin se on mahdollista toteuttaa, unionista peräisin olevat tuotteet. Jäsenvaltiot voivat edistää erityisesti paikallisia tai alueellisia hankintoja, luonnonmukaisia tuotteita, lyhyitä toimitusketjuja tai ympäristöhyötyjä, mukaan lukien kestävät pakkausmateriaalit, ja tarvittaessa asetuksella (EU) N:o 1151/2012 perustettujen laatujärjestelmien nojalla tunnustettuja tuotteita.

Jäsenvaltiot voivat harkita asettavansa strategioissaan etusijalle kestävyyttä ja reilua kauppaa koskevat näkökohdat.

▼M2

23 a artikla

Rahoitussäännökset

▼M7

1.  

Koulujakelujärjestelmän mukainen tuki 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tuotteiden jakelua, koulutuksellisia liitännäistoimenpiteitä ja asiaan liittyviä kustannuksia varten ei saa olla lukuvuotta kohden suurempi kuin 220 804 135 euroa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 4 kohdan säännösten soveltamista. Tuki voi kyseisen enimmäismäärän puitteissa olla

a) 

kouluhedelmien ja -vihannesten osalta enintään 130 608 466 euroa lukuvuodessa;

b) 

koulumaidon osalta enintään 90 195 669 euroa lukuvuodessa.

▼M2

2.  

Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettu tuki jaetaan jäsenvaltioiden kesken ottaen huomioon seuraavat seikat:

a) 

6–10-vuotiaiden lasten lukumäärä kyseisessä jäsenvaltiossa;

b) 

kyseisen jäsenvaltion alueiden kehitysaste siten, että varmistetaan suuremman tuen myöntäminen vähemmän kehittyneille alueille ja asetuksen (EU) N:o 229/2013 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuille pienille Egeanmeren saarille, ja

c) 

koulumaidon osalta a ja b alakohdassa tarkoitettujen perusteiden lisäksi maidon ja maitotuotteiden toimittamista lapsille koskevan unionin tuen aiempi käyttö.

Asianomaiselle jäsenvaltiolle osoitetuilla määrärahoilla on varmistettava suuremman tuen myöntäminen SEUT 349 artiklassa luetelluille syrjäisimmille alueille, jotta voidaan ottaa huomioon kyseisten alueiden erityistilanne tuotteiden hankinnan alalla ja edistää tuotteiden hankintaa maantieteellisesti toisiaan lähellä sijaitsevien syrjäisimpien alueiden välillä.

Tässä kohdassa säädettyjen perusteiden soveltamisesta johtuvilla koulumaitoa koskevilla määrärahoilla on varmistettava, että kaikilla jäsenvaltioilla on oikeus saada jokaista ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettuun ikäryhmään kuuluvaa lasta kohden vähintään unionin tuen vähimmäismäärä. ►M7  Vähimmäismäärä ei saa olla alhaisempi kuin unionin tuen keskimääräinen käyttö lasta kohden kaikissa jäsenvaltioissa ennen sovelletussa koulumaitojärjestelmässä. ◄

Neuvosto hyväksyy Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimenpiteet, joilla vahvistetaan unionin kouluhedelmiä ja vihanneksia sekä koulumaitoa koskevan tuen lopulliset ja alustavat määrärahat sekä uudelleen jakaminen.

3.  
Jäsenvaltioiden, jotka haluavat osallistua koulujärjestelmään, on toimitettava joka vuosi unionin tukea koskeva pyyntö, jossa täsmennetään kouluhedelmien ja kouluvihannesten osalta pyydetty määrä ja koulumaidon osalta pyydetty määrä, jonka ne haluavat jakaa.

▼M7

4.  
Jäsenvaltio voi kerran lukuvuodessa siirtää enintään 20 prosenttia jommastakummasta alustavasta määrärahastaan ylittämättä 1 kohdassa säädettyä 220 804 135 euron enimmäismäärää.

▼M2

Tätä prosenttiosuutta voidaan korottaa 25 prosenttiin niiden jäsenvaltioiden osalta, joilla on SEUT 349 artiklassa lueteltuja syrjäisimpiä alueita, ja muissa asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, kuten silloin, kun jäsenvaltion on tarpeen puuttua erityiseen markkinatilanteeseen koulujärjestelmän kattamalla alalla, kun se on erityisen huolissaan jommankumman tuoteryhmän alhaisesta kulutuksesta, tai muiden yhteiskunnan muutosten vuoksi.

Siirrot voidaan tehdä joko:

a) 

ennen lopullisten määrärahojen vahvistamista seuraavaksi lukuvuodeksi, jäsenvaltion alustavien määrärahojen välillä; tai

b) 

lukuvuoden alkamisen jälkeen jäsenvaltion lopullisten määrärahojen välillä, jos nämä määrärahat on asianomaisen jäsenvaltion osalta vahvistettu.

Kolmannen alakohdan a alakohdassa tarkoitettuja siirtoja ei voida tehdä alustavasta määrärahasta sen tuoteryhmän osalta, jolle asianomainen jäsenvaltio pyytää määrää, joka ylittää sen alustavan määrärahan. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle alustavien määrärahojen välisten siirtojen määrä.

5.  
Koulujärjestelmä ei vaikuta unionin lainsäädännön mukaisten erillisten kansallisten koulujärjestelmien soveltamiseen. Edellä 23 artiklassa säädettyä unionin tukea voidaan käyttää olemassa olevien kansallisten kouluhedelmiä ja kouluvihanneksia sekä koulumaitoa koskevien koulujärjestelmien tai koulujakelujärjestelmien soveltamisalan laajentamiseksi tai toimivuuden lisäämiseksi, mutta se ei saa korvata näiden olemassa olevien kansallisten järjestelmien rahoitusta, lukuun ottamatta aterioiden ilmaisjakelua lapsille oppilaitoksiin. Jos jäsenvaltio päättää laajentaa olemassa olevan kansallisen koulujärjestelmän soveltamisalaa tai lisätä sen toimivuutta hakemalla unionin tukea, sen on ilmoitettava 23 artiklan 8 kohdassa tarkoitetussa strategiassa, miten tämä saavutetaan.
6.  
Jäsenvaltiot voivat myöntää unionin tuen lisäksi kansallista tukea koulujärjestelmän rahoittamiseksi.

Jäsenvaltiot voivat rahoittaa tätä tukea asianomaisella alalla kerättävillä maksuilla tai muilla yksityissektorilta saatavilla rahoitusosuuksilla.

7.  
Unioni voi asetuksen (EU) N:o 1306/2013 6 artiklan mukaisesti rahoittaa myös tiedotus-, julkistamis-, seuranta- ja arviointitoimenpiteitä, jotka liittyvät koulujärjestelmään, mukaan luettuina toimet, joilla pyritään lisäämään yleistä tietoisuutta järjestelmän tavoitteista, ja asiaan liittyviä verkottumistoimenpiteitä, joilla pyritään vaihtamaan kokemuksia ja parhaita käytäntöjä järjestelmän täytäntöönpanon ja hallinnon helpottamiseksi.

Komissio voi tämän asetuksen 24 artiklan 4 kohdan mukaisesti kehittää yhteisen tunnuksen tai graafisia elementtejä lisätäkseen koulujärjestelmän näkyvyyttä.

8.  
Koulujärjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden on koulutiloissa tai muissa asiaankuuluvissa paikoissa julkistettava järjestelmään osallistumisensa ja tiedotettava unionin antamasta tuesta. Jäsenvaltiot voivat käyttää kaikkia soveltuvia viestintävälineitä, joihin voi kuulua julisteita, asiaa koskevia verkkosivustoja, graafista tiedotusaineistoa ja tiedotus- ja valistuskampanjoita. Jäsenvaltioiden on varmistettava unionin koulujärjestelmän lisäarvo ja näkyvyys suhteessa oppilaitoksissa tarjottaviin muihin aterioihin.

24 artikla

Siirretty säädösvalta

1.  

Lasten terveellisten ruokailutottumusten edistämiseksi ja sen varmistamiseksi, että koulujärjestelmän mukainen tuki kohdistetaan 22 artiklassa tarkoitettuun kohderyhmään kuuluviin lapsiin, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti säännöistä, jotka koskevat seuraavia:

a) 

lisäperusteet, jotka koskevat 22 artiklassa tarkoitetun kohderyhmän tukikelpoisuutta;

b) 

jäsenvaltioiden suorittama tuen hakijoiden hyväksyminen ja valinta;

c) 

kansallisten tai alueellisten strategioiden laadinta sekä koulutukselliset liitännäistoimenpiteet.

2.  

Unionin varojen tehokkaan ja kohdennetun käytön varmistamiseksi ja koulujärjestelmän täytäntöönpanon helpottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti

a) 

niiden kustannusten ja toimenpiteiden yksilöimiseksi, joihin voidaan myöntää unionin tukea;

b) 

jäsenvaltioiden velvoitteesta seurata ja arvioida koulujärjestelmänsä toimivuutta.

3.  
Tieteellisen kehityksen huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti 23 artiklan 6 kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitetun keinotekoisten arominvahventeiden luettelon täydentämiseksi.

Jotta varmistetaan, että 23 artiklan 3, 4 ja 5 kohdan mukaisesti jaettavat tuotteet vastaavat koulujärjestelmän tavoitteita, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti niiden lisätyn sokerin, lisätyn suolan ja lisätyn rasvan enimmäispitoisuuksien määrittämiseksi, jotka jäsenvaltio voi sallia 23 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan nojalla ja jotka ovat teknisesti välttämättömiä jalostettujen tuotteiden valmistamiseksi tai tuottamiseksi, enimmäispitoisuuksien määrittämiseksi.

4.  

Koulujärjestelmää koskevan tietoisuuden edistämiseksi sekä unionin tuen näkyvyyden lisäämiseksi siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa velvoitetaan koulujärjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot tiedottamaan selkeästi siitä, että ne saavat unionin tukea järjestelmän täytäntöönpanoa varten, myös seuraavien osalta:

a) 

tarvittaessa yhteisen tunnuksen tai graafisten elementtien esitystapaa, sommittelua, kokoa ja suunnittelua koskevien erityisten kriteerien vahvistaminen;

b) 

viestintävälineiden käyttöä koskevat erityiset kriteerit.

5.  
Unionin järjestelmän lisäarvon ja näkyvyyden varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti säännöistä, joita sovelletaan tuotteiden jakeluun suhteessa muihin oppilaitoksissa tarjottaviin aterioihin.
6.  
Koska on tarpeen varmistaa, että unionin tuki heijastuu hintaan, jolla tuotteet ovat koulujärjestelmässä saatavilla, siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa jäsenvaltiot velvoitetaan selvittämään strategioissaan, miten tämä saavutetaan.

25 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaa tämän jakson soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat muun muassa:

a) 

tietoja, joiden on sisällyttävä jäsenvaltioiden strategioihin;

b) 

tukihakemuksia ja maksuja, mukaan lukien koulujärjestelmän yhteisestä kehyksestä johtuva menettelyjen yksinkertaistuminen;

c) 

koulujärjestelmän julkistamiseen liittyviä menetelmiä sekä siihen liittyviä verkottumistoimenpiteitä;

d) 

koulujärjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden esittämien vuosittaisten tukipyyntöjen sekä seuranta- ja arviointikertomusten toimittamista, muotoa ja sisältöä;

e) 

edellä olevan 23 a artiklan 4 kohdan soveltamista, muun muassa siirtojen määräaikoja sekä siirtoilmoitusten toimittamista, muotoa ja sisältöä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

▼M7 —————

▼B

III

LUKU

Viini-istutusten lupajärjestelmä

▼M7

61 artikla

Kesto

Tässä luvussa perustettua viini-istutusten lupajärjestelmää sovelletaan 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2045 välisenä kautena. Komissio tekee kaksi väliarviointia vuosina 2028 ja 2040 arvioidakseen järjestelmän toimintaa ja tekee tarvittaessa ehdotuksia.

▼B

1

Jakso

Viini-istutusten lupajärjestelmän hallinnointi

62 artikla

Luvat

1.  
Edellä olevan 81 artiklan 2 kohdan mukaisesti luokiteltuihin rypälelajikkeisiin kuuluvia lajikkeita voidaan istuttaa tai uudelleenistuttaa ainoastaan, jos siihen on myönnetty lupa 64, 66 ja 68 artiklan mukaisesti ja tässä luvussa säädettyjä edellytyksiä noudattaen.
2.  
Jäsenvaltion on myönnettävä 1 kohdassa tarkoitettu lupa, joka vastaa tiettyä hehtaareissa ilmoitettua alaa, tuottajan jätettyä puolueettomat ja syrjimättömät kelpoisuusedellytykset täyttävän hakemuksensa. Tällainen lupa on myönnettävä ilman, että tuottajalta peritään siitä maksua.
3.  
Edellä 1 kohdassa tarkoitetut luvat ovat voimassa kolme vuotta niiden myöntämispäivästä. Tuottajaan, joka ei ole käyttänyt hänelle myönnettyä lupaa luvan voimassaoloaikana, kohdistetaan hallinnollisia seuraamuksia, joista säädetään asetuksen (EU) N:o 1306/2013 89 artiklan 4 kohdassa.

▼M7

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää, että kun uudelleenistutus tapahtuu samalla lohkolla tai samoilla lohkoilla, joilla raivaus tehtiin, 66 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut luvat ovat voimassa kuusi vuotta niiden myöntämispäivästä. Tällaisissa luvissa on selkeästi yksilöitävä lohko tai lohkot, joilla raivaus ja uudelleenistutus tapahtuu.

▼M7

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, 64 artiklan ja 66 artiklan 1 kohdan mukaisesti myönnettyjen lupien, joiden voimassaolo umpeutui vuonna 2020 tai umpeutuu vuonna 2021, voimassaoloa jatketaan 31 päivään joulukuuta 2022.

Tuottajille, joilla on tämän asetuksen 64 artiklan tai 66 artiklan 1 kohdan mukaisia lupia, joiden voimassaolo umpeutui vuonna 2020 tai umpeutuu vuonna 2021, ei saa tämän kohdan ensimmäisestä alakohdasta poiketen asettaa asetuksen (EU) N:o 1306/2013 89 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua hallinnollista seuraamusta edellyttäen, että he ilmoittavat toimivaltaisille viranomaisille viimeistään 28 päivänä helmikuuta 2022, että he eivät aio käyttää lupiaan eivätkä he halua hyödyntää tämän kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettua lupien voimassaolon jatkamista. Jos tuottajat, joilla on lupia, joiden voimassaoloa jatkettiin 31 päivään joulukuuta 2021, ovat ilmoittaneet toimivaltaiselle viranomaiselle 28 päivään helmikuuta 2021 mennessä, että he eivät aio käyttää kyseisiä lupiaan, voivat peruuttaa ilmoituksensa toimivaltaiselle viranomaiselle viimeistään 28 päivänä helmikuuta 2022 osoitetulla kirjallisella ilmoituksella ja käyttää lupiaan kolmannessa alakohdassa säädetyn pidennetyn voimassaoloajan kuluessa.

4.  
Tätä lukua ei sovelleta istutuksiin tai uudelleenistutuksiin alueilla, jotka on tarkoitettu kokeellisiin tarkoituksiin, geenivarojen säilyttämiseksi tarkoitettujen viiniköynnöslajikkeiden kokoelmien perustamiseen tai emoviiniköynnösten varttamisoksien viljelyyn, eikä alueilla, joilta saatavat viini tai viinituotteet on tarkoitettu yksinomaan viinintuottajan talouden omaan kulutukseen, tai alueilla, joilla tehdään uusia istutuksia yleisen edun perusteella ja kansallisen lainsäädännön nojalla toteutettujen pakkolunastusten johdosta.

▼M5

5.  
Jäsenvaltiot voivat soveltaa tätä lukua sellaista viiniä tuottaviin alueisiin, joka soveltuu maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinistä tislattujen alkoholijuomien tuottamiseen, sellaisina kuin ne on rekisteröity Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 110/2008 ( 5 ) liitteessä III. Tämän luvun soveltamiseksi kyseisiä alueita voidaan käsitellä alueina, joilla voidaan tuottaa viinejä, joilla on suojattu alkuperämerkintä tai suojattu maantieteellinen merkintä.

▼B

63 artikla

Uusia istutuksia koskeva suojamekanismi

▼M7

1.  

Jäsenvaltioiden on tarjottava vuosittain uusille istutuksille lupia niin, että ne vastaavat

a) 

yhtä prosenttia niiden alueen tosiasiallisesta viininviljelyn kokonaisalasta mitattuna edellisvuoden heinäkuun 31 päivänä; tai

b) 

yhtä prosenttia niiden alueen tosiasiallisesta viininviljelyalasta mitattuna 31 päivänä heinäkuuta 2015 ja niiden alueella asetuksen (EY) N:o 1234/2007 85 h, 85 i tai 85 k artiklan mukaisesti tuottajille myönnettyjen sellaisten istutusoikeuksien alasta, jotka voitiin muuntaa luviksi 1 päivänä tammikuuta 2016, kuten tämän asetuksen 68 artiklassa tarkoitetaan.

▼B

2.  

Jäsenvaltiot voivat

a) 

soveltaa kansallisesti 1 kohdassa säädettyä pienempää prosenttiosuutta;

b) 

rajoittaa lupien myöntämistä aluetasolla, kun kyseessä ovat tietyt alueet, jotka soveltuvat suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen viinien viljelyyn, tai alueet, jotka soveltuvat suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien viljelyyn, tai maantieteellistä merkintää vailla olevat alueet.

▼M7

Jäsenvaltiot, jotka ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaisesti rajoittavat lupien myöntämistä aluetasolla, kun kyseessä ovat tietyt alueet, jotka soveltuvat suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen viinien viljelyyn, tai alueet, jotka soveltuvat suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien viljelyyn, voivat vaatia tällaisten lupien käyttöä kyseisillä alueilla.

▼B

3.  

Kaikkien 2 kohdassa tarkoitettujen rajojen on edistettävä viini-istutusten määrän hallittua kasvua, oltava yli nolla prosenttia, ja ne on nimenomaisesti perusteltava yhdellä tai useammalla seuraavista erityisistä syistä:

a) 

tarve välttää selvästi osoitettua viinituotteiden ylitarjonnan riskiä suhteessa näiden tuotteiden markkinanäkymiin, ylittämättä sitä, mikä on tämän tarpeen täyttämiseksi välttämätöntä;

▼M7

b) 

tarve välttää selvästi osoitettua tietyn suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän arvon alenemisen riskiä;

▼M7

c) 

halu edistää kyseisten tuotteiden kehittämistä säilyttäen kyseisten tuotteiden laatu.

3 a)  
Jäsenvaltiot voivat toteuttaa kaikkia tarvittavia sääntelytoimia estääkseen toimijoita kiertämästä 2 ja 3 kohdan nojalla toteutettuja rajoittavia toimia.

▼B

4.  
Jäsenvaltioiden on julkistettava kaikki 2 kohdan nojalla hyväksytyt päätökset, jotka on perusteltava asianmukaisesti. Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava komissiolle hyväksymistään säännöistä.

64 artikla

Uusia istutuksia koskevien lupien myöntäminen

1.  
Kaikki kelpoisuusedellytykset täyttävät hakemukset on hyväksyttävä, jos kyseisten hakemusten kohteena oleva kokonaisala tiettynä vuonna ei ylitä kyseisen jäsenvaltion tarjoamaa alaa.

▼M7

Jäsenvaltio voi tämän artiklan soveltamiseksi soveltaa kansallisesti tai alueellisesti yhtä tai useampaa seuraavista objektiivisista ja syrjimättömistä kelpoisuuskriteereistä:

▼B

a) 

hakijan maatalousmaan pinta-alan on oltava kooltaan vähintään sen alan suuruinen, jota lupapyyntö koskee;

b) 

hakijalla on oltava riittävä ammattitaito ja pätevyys;

c) 

hakemus ei saa aiheuttaa tiettyjen suojattujen alkuperänimitysten maineen väärinkäytön merkittävää riskiä, mikä on oletuksena elleivät viranomaiset osoita tällaisen riskin olemassaoloa;

▼M5

ca) 

hakijalla ei ole viiniköynnöksiä, jotka on istutettu ilman tämän asetuksen 71 artiklassa tarkoitettua lupaa tai ilman asetuksen (EY) N:o 1234/2007 85 a ja 85 b artiklassa tarkoitettua istutuslupaa;

▼B

d) 

asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa yksi tai useampi 2 kohdassa tarkoitetuista perusteista edellyttäen, että niitä sovelletaan puolueettomasti ja syrjimättömästi.

▼M7

2.  

Jos kelpoisuusedellytykset täyttävien 1 kohdassa tarkoitettujen hakemusten kohteena oleva kokonaisala tiettynä vuonna ylittää kyseisen jäsenvaltion tarjoaman alan, lupia on myönnettävä kaikille hakijoille jakaen hehtaarit suhteessa siihen alaan, jolle kukin hakija on hakenut lupaa. Tällaisen myöntämisen yhteydessä voidaan perustaa hakijakohtainen vähimmäis- ja/tai enimmäisalue ja myöntäminen voidaan lisäksi osittain tai kokonaan suorittaa noudattaen yhtä tai useampaa seuraavista objektiivisista ja syrjimättömistä ensisijaisuusperusteista, joita voidaan soveltaa kansallisesti tai alueellisesti:

▼B

a) 

viiniköynnöksiä ensimmäistä kertaa istuttavat tuottajat, jotka vastaavat tilanpidosta (uudet tuottajat);

▼M7

b) 

alueet, joilla viinitilat edistävät ympäristönsuojelua tai viiniköynnösten geenivarojen säilyttämistä;

▼B

c) 

alueet, joilla tehdään uusia istutuksia maanjakohankkeiden puitteissa;

d) 

alueet, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita tai muita erityisiä rajoitteita;

e) 

kehitys- tai uudelleenistutushankkeiden kestävyys taloudellisen arvioinnin pohjalta;

▼M7

f) 

alueet, joille tehdään uusia istutuksia osaltaan lisäämään viininviljelyalan sellaisten tilojen tuotantoa, joiden kustannustehokkuus, kilpailukyky tai läsnäolo markkinoilla ovat kasvaneet;

▼B

g) 

hankkeet, joilla on mahdollisuudet parantaa maantieteellisillä merkinnöillä varustettujen tuotteiden laatua;

▼M7

h) 

alueet, joille tehdään uusia istutuksia pienten ja keskisuurten viinitilojen koon kasvattamisen puitteissa;

▼M5

2 a.  
Jos jäsenvaltio päättää soveltaa yhtä tai useampaa 2 kohdassa tarkoitettua perustetta, se voi lisätä ehdon, jonka mukaan hakijan on oltava enintään 40-vuotias luonnollinen henkilö hakemuksen jättämisvuonna.

▼M7

2 b.  
Jäsenvaltiot voivat toteuttaa kaikkia tarvittavia sääntelytoimenpiteitä estääkseen toimijoita kiertämästä jäsenvaltioiden 1, 2 ja 2 a kohdan nojalla soveltamia rajoittavia perusteita.

▼M5

3.  
Jäsenvaltioiden on julkistettava 1, 2 ja 2 a kohdassa tarkoitetut soveltamansa perusteet ja ilmoitettava ne viipymättä komissiolle.

▼B

65 artikla

Ammattialajärjestöjen asema

▼M7

Jäsenvaltioiden on 63 artiklan 2 kohtaa soveltaessaan otettava huomioon 152, 156 ja 157 artiklassa tarkoitettujen, viinialalla toimivien hyväksyttyjen ammattialajärjestöjen, 95 artiklassa tarkoitettujen tuottajaryhmien, joita asia koskee, tai kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön perusteella hyväksyttyjen muuntyyppisten ammattialajärjestöjen esittämät suositukset sillä edellytyksellä, että asiaankuuluvat kyseistä maantieteellistä viitealuetta edustavat osapuolet ovat sopineet kyseisistä suosituksista etukäteen.

▼B

Suosituksia ei saa esittää kolmea vuotta pidemmäksi ajanjaksoksi.

66 artikla

Uudelleenistutukset

1.  
Jäsenvaltioiden on 1 päivästä tammikuuta 2016 myönnettävä ilman eri toimenpiteitä lupa tuottajille, jotka ovat raivanneet viiniköynnöstä kasvavan alan ja jotka ovat jättäneet hakemuksen. Luvan on vastattava raivatun alan todellista satotasoa. Tällaisten lupien kohteena olevia aloja ei lasketa mukaan sovellettaessa 63 artiklaa.
2.  
Jäsenvaltiot voivat myöntää 1 kohdassa tarkoitetun luvan tuottajille, jotka sitoutuvat raivaamaan viiniköynnöstä kasvavan alan, jos sitoumuksenalainen ala raivataan viimeistään neljän vuoden kuluttua siitä päivästä, jona uudet viiniköynnökset istutettiin.
3.  
Edellä 1 kohdassa tarkoitettu lupa on käytettävä samalla tilalla, jolla raivaus tehtiin. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa uudelleenistutukset alueilla, jotka soveltuvat suojatuilla alkuperänimityksillä tai suojatuilla maantieteellisillä merkinnöillä varustettujen viinien viljelyyn, 65 artiklan mukaisen ammattialajärjestön ►C2  suosituksen pohjalta koskemaan viiniköynnöksiä, jotka ovat saman suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän mukaisia kuin raivatulla alueella. ◄
4.  
Tätä artiklaa ei sovelleta luvattomia istutuksia raivattaessa.

67 artikla

Vähimmäissääntö

1.  
Tässä luvussa perustettua viini-istutusten lupajärjestelmää ei sovelleta niissä jäsenvaltioissa, joissa asetuksen (EY) N:o 1234/2007 II osan I osaston III luvun IV a jakson II alajaksossa perustettua istutusoikeuksien siirtymäjärjestelyä ei sovellettu 31 päivänä joulukuuta 2007.
2.  
Jäsenvaltiot, joissa sovellettiin 1 kohdassa tarkoitettua järjestelmää 31 päivänä joulukuuta 2007 ja joissa nykyinen viiniköynnöstä kasvava kokonaisala on enintään 10 000 hehtaaria, voivat päättää olla panematta täytäntöön tässä luvussa perustettua viini-istutusten lupajärjestelmää.

68 artikla

Siirtymäsäännökset

1.  
Istutusoikeudet, jotka on myönnetty tuottajille ennen 31 päivää joulukuuta 2015 asetuksen (EY) N:o 1234/2007 85 h artiklan, 85 i artiklan tai 85 k artiklan mukaisesti ja joita kyseiset tuottajat eivät vielä ole käyttäneet mutta jotka ovat edelleen voimassa mainittuna päivänä, voidaan muuntaa tämän luvun nojalla luviksi 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen.

▼M6

Tällainen muuntaminen tehdään kyseisten tuottajien ennen 31 päivää joulukuuta 2015 esittämän pyynnön perusteella. Jäsenvaltiot voivat päättää, että tuottajien sallitaan esittää tällainen pyyntö oikeuksien muuntamisesta luviksi 31 päivään joulukuuta 2022 saakka.

2.  
Edellä olevan 1 kohdan nojalla myönnettyjen lupien voimassaoloaika on sama kuin 1 kohdassa tarkoitettujen istutusoikeuksien voimassaoloaika. Jos kyseisiä lupia ei käytetä, ne lakkaavat olemasta voimassa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018 tai, jos jäsenvaltio on tehnyt 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun päätöksen, viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025.

▼M7

2 a.  
Sellaisten istutusoikeuksien alaa vastaava ala, jotka on mahdollista muuttaa istutusluviksi 31 päivänä joulukuuta 2022 ja joita ei ole vielä muunnettu luviksi 1 kohdan mukaisesti, on edelleen asianomaisten jäsenvaltioiden käytettävissä 1 päivästä tammikuuta 2023, ja ne voivat myöntää lupia 64 artiklan mukaisesti viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025.

▼M7

3.  
Tämän artiklan 1 ja 2 a kohdan nojalla myönnettyjen lupien kohteena olevia aloja ei lasketa mukaan sovellettaessa 63 artiklaa.

▼B

69 artikla

Siirretty säädösvalta

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti seuraavista:

a) 

62 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun vapautuksen hakemisen edellytykset;

b) 

64 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja perusteita koskevat säännöt;

c) 

uusien perusteiden lisääminen 64 artiklan 1 ja 2 kohdassa lueteltuihin perusteisiin;

d) 

niiden viiniköynnösten, jotka tuottaja on sitoutunut raivaamaan, samanaikainen esiintyminen 66 artiklan 2 kohdan nojalla istutettujen uusien viiniköynnösten kanssa;

e) 

perusteet 66 artiklan 3 kohdan mukaisille jäsenvaltion päätöksille.

70 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan aiheelliset toimenpiteet, jotka koskevat:

a) 

lupien myöntämismenettelyjä;

b) 

jäsenvaltioiden ylläpitämiä rekistereitä ja komissiolle lähetettäviä ilmoituksia.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2

Jakso

Viini-istutusten lupajärjestelmän valvonta

71 artikla

Luvattomat istutukset

1.  
Tuottajien on raivattava omalla kustannuksellaan alat, joille on ilman lupaa istutettu viiniköynnöksiä.
2.  
Jos tuottajat eivät tee raivausta neljän kuukauden kuluessa siitä, kun heille on ilmoitettu sääntöjenvastaisuudesta, jäsenvaltioiden on varmistettava tällaisten luvattomien istutusten raivaus kahden vuoden kuluessa siitä, kun mainittu neljän kuukauden jakso päättyi. Raivaukseen liittyvät kustannukset peritään asianomaisilta tuottajilta.
3.  
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuosittain 1 päivään maaliskuuta mennessä niiden alojen kokonaispinta-ala, joille on todettu istutetun viiniköynnöksiä ilman lupaa 1 päivän tammikuuta 2016 jälkeen, sekä alat, jotka on raivattu 1 ja 2 kohdan mukaisesti.
4.  
Tuottajaan, joka ei ole noudattanut tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjä velvollisuuksia, kohdistetaan seuraamuksia, joista säädetään asetuksen (EU) N:o 1306/2013 64 artiklan mukaisesti.
5.  
Alat, joille on ilman lupaa istutettu viiniköynnöksiä, eivät saa hyötyä mistään kansallisista tai unionin tukitoimenpiteistä.

72 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla hyväksytään aiheelliset toimenpiteet, jotka koskevat ilmoitusvaatimuksia, joita jäsenvaltioiden on noudatettava, mukaan lukien liitteessä VI säädettyjen talousarviomäärärahojen mahdolliset alentamiset, jos vaatimuksia ei ole noudatettu.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen

II

OSASTO

KAUPAN PITÄMISTÄ JA TUOTTAJAORGANISAATIOITA KOSKEVAT SÄÄNNÖT

I

LUKU

Kaupan pitämistä koskevat säännöt

1

Jakso

Kaupan pitämisen vaatimukset

1

Alajakso

Johdantosäännökset

73 artikla

Soveltamisala

Tässä jaksossa vahvistetaan maataloustuotteiden kaupan pitämisen vaatimuksia koskevat säännöt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta maataloustuotteisiin sovellettavien muiden säännösten sekä eläinlääkintä-, kasvinterveys- ja elintarvikealoilla annettujen sellaisten säännösten soveltamista, joiden tarkoituksena on taata tuotteiden hygienia- ja terveysvaatimusten noudattaminen sekä eläinten, kasvien ja ihmisten terveyden suojelu. Nämä säännöt jaotellaan pakollisiin sääntöihin ja vapaaehtoisiin varattuihin ilmaisuihin.

2

Alajakso

Ala- tai tuotekohtaiset kaupan pitämisen vaatimukset

74 artikla

Yleisperiaate

Tuotteita, joille on vahvistettu ala- tai tuotekohtaiset kaupan pitämisen vaatimukset tämän jakson mukaisesti, voidaan pitää kaupan unionissa ainoastaan, jos ne täyttävät kyseiset vaatimukset.

75 artikla

Vahvistaminen ja sisältö

1.  

Kaupan pitämisen vaatimuksia voidaan soveltaa yhteen tai useampaan seuraavista tuotteista ja aloista:

a) 

oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit;

b) 

hedelmät ja vihannekset;

c) 

hedelmä- ja vihannesjalosteet;

d) 

banaanit;

e) 

elävät kasvit;

f) 

munat;

g) 

siipikarjanliha;

h) 

ihmisravinnoksi tarkoitetut levitettävät rasvat;

i) 

humala.

2.  
Kuluttajien odotusten ottamiseksi huomioon sekä tämän artiklan 1 ja 4 kohdan kattamien maataloustuotteiden tuotantoon ja kaupan pitämiseen liittyvien taloudellisten edellytysten ja niiden laadun parantamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti ala- tai tuotekohtaisista kaupan pitämisen vaatimuksista kaikissa kaupan pitämisen vaiheissa, sekä tällaisiin vaatimuksiin sovellettavista poikkeuksista ja vapautuksista, jotta voitaisiin mukautua jatkuvasti muuttuviin markkinaolosuhteisiin, kehittyvään kuluttajakysyntään ja alan kansainvälisten normien kehitykseen sekä välttää tuoteinnovoinnin jarruttamista.
3.  

Rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 ( 6 ) 26 artiklan soveltamista edellä 1 kohdassa tarkoitetut kaupan pitämisen vaatimukset voivat koskea yhtä tai useampaa seuraavista seikoista, jotka on määritelty ala- tai tuotekohtaisesti ja jotka perustuvat kunkin alan ominaispiirteisiin, tarpeeseen säännellä markkinoille saattamista ja tämän artiklan 5 kohdassa määriteltyihin edellytyksiin:

a) 

tekniset määritelmät, nimitykset ja myyntinimitykset, jotka koskevat muita kuin 78 artiklassa säädettyjä aloja;

b) 

luokittelukriteerit, kuten luokittelu, paino, kokoluokittelu, ikä ja luokka;

c) 

laji, kasvilajike, eläinrotu tai kaupallinen tyyppi;

d) 

esillepano, kaupan pitämisen pakollisiin vaatimuksiin liittyvät päällysmerkinnät, pakkaaminen, pakkaamoihin sovellettavat säännöt, merkitseminen, satovuosi ja tiettyjen termien käyttö, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 92–123 artiklan soveltamista;

e) 

sellaiset kriteerit kuin tuotteen ulkonäkö, koostumus, lihakkuus ja ominaispiirteet sekä vesipitoisuus prosenttiosuutena;

f) 

tuotannossa käytettävät aineet tai ainesosat mukaan lukien niiden määrä, puhtaus ja yksilöiminen;

g) 

maataloustuotannon ja tuotantomenetelmän tyyppi mukaan lukien viininvalmistusmenetelmät ja kestävän tuotannon kehittyneet järjestelmät;

h) 

puristemehun ja viinin leikkaaminen mukaan lukien näiden määritelmät, sekoittaminen ja rajoitukset;

i) 

keruutiheys, toimittaminen, säilyttäminen ja käsittely, säilytysmenetelmä ja -lämpötila, varastointi ja kuljetus;

j) 

maataloustuotannon paikka ja/tai alkuperä siipikarjanlihaa ja levitettäviä rasvoja lukuun ottamatta;

k) 

eräiden aineiden ja käytäntöjen käyttörajoitukset;

l) 

erityiskäyttö;

m) 

edellytykset sellaisten tuotteiden myynnille, hallussapidolle, liikkuvuudelle ja käytölle, jotka eivät ole 1 kohdan nojalla määriteltyjen kaupan pitämisen vaatimusten tai 78 artiklassa tarkoitettujen määritelmien, nimitysten ja myyntinimitysten mukaisia, sekä sivutuotteiden hävittämiselle.

4.  
Sen lisäksi, mitä 1 kohdassa säädetään, viinialaan sovelletaan kaupan pitämisen vaatimuksia. Edellä olevan 3 kohdan f, g, h, k ja m alakohtaa sovelletaan kyseiseen alaan.
5.  

Tämän artiklan 1 kohdan nojalla määritellyt ala- tai tuotekohtaiset kaupan pitämisen vaatimukset vahvistetaan rajoittamatta 84–88 artiklan ja liitteen IX soveltamista ja ottaen huomioon

a) 

asianomaisen tuotteen erityispiirteet;

b) 

tarve varmistaa edellytykset tuotteiden markkinoille saattamisen helpottamiseksi;

c) 

tuottajien intressi ilmoittaa tuotteiden ja viljelyn ominaisuudet ja kuluttajien tarve saada riittäviä ja avoimia tuotetietoja mukaan lukien maataloustuotannon paikka, joka on määriteltävä tapauskohtaisesti asianmukaisella maantieteellisellä tasolla, sen jälkeen, kun on tehty vaikutustenarviointi, jossa otetaan huomioon toimijoille aiheutuvat kustannukset ja hallinnollinen taakka ja tuottajille ja loppukuluttajalle koituvat hyödyt;

d) 

menetelmät, jotka ovat saatavilla tuotteiden fysikaalisten, kemiallisten ja aistinvaraisten ominaisuuksien määrittämiseen;

e) 

kansainvälisten elinten hyväksymät normisuositukset;

f) 

tarve säilyttää tuotteiden luonnolliset ja olennaiset ominaisuudet ja välttää muuttamasta merkittävästi asianomaisen tuotteen koostumusta.

6.  
Kuluttajien odotusten ottamiseksi huomioon sekä maataloustuotteiden tuotantoon ja kaupan pitämiseen liittyvien taloudellisten edellytysten ja maataloustuotteiden laadun parantamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti 1 kohdassa esitetyn aloja koskevan luettelon muuttamiseksi. Tällaiset delegoidut säädökset rajoitetaan tiukasti osoitettuihin tarpeisiin, jotka johtuvat muuttuvasta kuluttajakysynnästä, teknisestä kehityksestä tai tuoteinnovoinnin tarpeista, ja komission kertomuksessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle on arvioitava erityisesti kuluttajien tarpeita, toimijoiden kustannuksia ja hallinnollista taakkaa sekä vaikutusta sisämarkkinoihin ja kansainväliseen kauppaan ja tuottajille ja loppukuluttajille koituvia etuja.

76 artikla

Hedelmä- ja vihannesalan tuotteiden kaupan pitämistä koskevat lisävaatimukset

1.  
Edellä 75 artiklassa tarkoitettujen kaupan pitämisen vaatimusten lisäksi voidaan hedelmä- ja vihannesalan tuotteita, jotka on tarkoitettu myytäväksi tuoreina kuluttajille, pitää tarvittaessa kaupan ainoastaan, jos ne ovat laadultaan aitoja, virheettömiä ja myyntikelpoisia ja jos alkuperämaa on ilmoitettu.
2.  
Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja kaupan pitämisen vaatimuksia sekä tämän alajakson mukaisesti vahvistettuja hedelmä- ja vihannesalaan sovellettavia kaupan pitämisen vaatimuksia sovelletaan kaikissa kaupan pitämisen vaiheissa, myös tuonnissa ja viennissä, ja ne voivat koskea laatua, luokittelua, painoa, kokoa, pakkaamista, päällysmerkintöjä, varastointia, kuljetusta, tarjontamuotoa ja kaupan pitämistä.
3.  
Sellaisten hedelmä- ja vihannesalan tuotteiden haltija, joita hyväksytyt kaupan pitämisen vaatimukset koskevat, ei saa pitää kyseisiä tuotteita esillä myyntitarkoituksessa, saattaa niitä myyntiin eikä toimittaa tai pitää niitä kaupan millään tavoin unionissa, elleivät ne ole mainittujen vaatimusten mukaisia, ja haltijan on vastattava siitä, että vaatimuksia noudatetaan.
4.  
Tämän artiklan 1 kohdassa esitetyn vaatimuksen asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi ja tiettyjen erityistilanteiden huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti erityisistä poikkeuksista tähän artiklaan, jos ne ovat tarpeen sen soveltamiseksi asianmukaisesti.

77 artikla

Humalan varmentaminen

1.  
Sovellettavien kaupan pitämisen vaatimusten lisäksi unionissa korjattuihin tai valmistettuihin humala-alan tuotteisiin on tarvittaessa sovellettava tämän artiklan mukaista varmentamismenettelyä.
2.  
Varmennustodistus voidaan antaa ainoastaan tuotteille, joiden laatu vastaa määrätylle kaupan pitämisen vaiheelle asetettuja vähimmäisvaatimuksia. Humalajauheelle, lupuliinipitoiselle humalajauheelle, humalauutteelle ja humalatuotteiden seoksille voidaan antaa varmennustodistus ainoastaan, jos näiden tuotteiden alfahappopitoisuus ei ole pienempi kuin sen humalan alfahappopitoisuus, josta ne on valmistettu.
3.  

Varmennustodistuksessa on ilmoitettava vähintään:

a) 

humalan tuotantopaikka tai -paikat;

b) 

sadonkorjuuvuosi tai -vuodet; ja

c) 

lajike tai lajikkeet.

4.  
Humala-alan tuotteita voidaan pitää kaupan tai viedä ainoastaan, jos niille on annettu tämän artiklan mukaisesti annettu varmennustodistus.

Jos on kyse humala-alan tuontituotteista, 190 artiklan 2 kohdassa säädetyn todistuksen katsotaan vastaavan varmennustodistusta.

5.  

Siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan tämän artiklan 4 kohdasta poikkeavia toimenpiteitä,

a) 

tiettyjen kolmansien maiden kaupan vaatimusten täyttämiseksi; tai

b) 

tiettyjen erityiskäyttöön tarkoitettujen tuotteiden osalta.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuilla toimenpiteillä

i) 

ei saa vaikuttaa varmennustodistuksen saaneiden tuotteiden tavanomaiseen kaupan pitämiseen; ja

ii) 

on varmistettava, että vältetään kaikenlaiset näitä tuotteita koskevat epäselvyydet.

78 artikla

Määritelmät, nimitykset ja myyntinimitykset eräiden alojen ja tuotteiden osalta

1.  

Sovellettavien kaupan pitämisen vaatimusten lisäksi liitteessä VII säädettyjä määritelmiä, nimityksiä ja myyntinimityksiä sovelletaan tarvittaessa seuraaviin aloihin tai tuotteisiin:

a) 

naudanliha;

b) 

viini;

c) 

ihmisravinnoksi tarkoitetut maito ja maitotuotteet;

d) 

siipikarjan liha

e) 

munat;

f) 

ihmisravinnoksi tarkoitetut levitettävät rasvat;

g) 

oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit.

2.  
Liitteessä VII säädettyjä määritelmiä, nimityksiä tai myyntinimityksiä saa käyttää unionissa vain sellaisen tuotteen kaupan pitämiseksi, joka on kyseisessä liitteessä säädettyjen vastaavien vaatimusten mukainen.
3.  
Siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteessä VII säädettyihin määritelmiin ja myyntinimityksiin tehtäviä muutoksia sekä poikkeuksia tai vapautuksia niistä. Nämä delegoidut säädökset rajoitetaan tiukasti osoitettuihin tarpeisiin, jotka johtuvat muuttuvasta kuluttajakysynnästä, teknisestä kehityksestä tai tuoteinnovoinnin tarpeista.
4.  
Sen varmistamiseksi, että toimijoilla ja jäsenvaltioilla on selkeä ja asianmukainen käsitys liitteessä VII säädetyistä määritelmistä ja myyntinimityksistä, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti eritelmiä ja soveltamista koskevien sääntöjen osalta.
5.  
Kuluttajien odotusten ja maitotuotteiden markkinoiden kehityksen ottamiseksi huomioon siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritellään maitotuotteet, joiden osalta eläinlaji, josta maito on peräisin, on mainittava, ellei maito ole nautaeläimestä, ja vahvistetaan asiaankuuluvat tarpeelliset säännöt.

79 artikla

Sallitut poikkeamat

1.  
Kunkin tuotteen tai alan erityispiirteiden, kaupan pitämisen eri vaiheiden, teknisten edellytysten, mahdollisten merkittävien käytännön vaikeuksien sekä analyysimenetelmien tarkkuuden ja toistettavuuden huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan yhteen tai useampaan erityiseen vaatimukseen sovellettava sallittu poikkeama, jonka ylittyessä koko tuote-erää pidetään vaatimuksen vastaisena.
2.  
Hyväksyessään 1 kohdassa tarkoitettuja säädöksiä komissio ottaa huomioon tarpeen olla muuttamatta tuotteen ominaispiirteitä ja välttää alentamasta sen laatua.

80 artikla

Viininvalmistusmenetelmät ja määritysmenetelmät

1.  
Tuotettaessa ja säilytettäessä liitteessä VII olevassa II osassa lueteltuja tuotteita unionissa saa käyttää vain niitä viininvalmistusmenetelmiä, jotka ovat sallittuja liitteen VIII mukaisesti ja joista säädetään 75 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan g alakohdassa ja 83 artiklan 2 ja 3 kohdassa.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta:

a) 

viinirypälemehuun ja tiivistettyyn viinirypälemehuun; ja

b) 

viinirypälemehun valmistukseen tarkoitettuun rypäleen puristemehuun ja tiivistettyyn rypäleen puristemehuun.

Sallittuja viininvalmistusmenetelmiä saa käyttää ainoastaan tuotteen asianmukaisen valmistuksen, säilytyksen tai jälkikäsittelyn varmistamiseksi.

Liitteessä VII olevassa II osassa luetellut tuotteet on tuotettava unionissa noudattaen liitteessä VIII vahvistettuja sääntöjä.

2.  

Liitteessä VII olevassa II osassa lueteltuja tuotteita ei saa pitää unionissa kaupan, jos

a) 

ne on valmistettu viininvalmistusmenetelmällä, joka ei ole sallittu unionissa;

b) 

ne on valmistettu viininvalmistusmenetelmällä, joka ei ole sallittu kansallisella tasolla; tai

c) 

ne eivät ole liitteessä VIII vahvistettujen sääntöjen mukaisia.

Rypäletuotteet, joita ei saa ensimmäisen alakohdan mukaisesti pitää kaupan, on hävitettävä. Poiketen tästä säännöstä jäsenvaltiot voivat sallia, että tiettyjä sellaisia tuotteita, joiden ominaisuudet jäsenvaltiot määrittävät, voidaan käyttää tislaamoissa, etikkavalmistamoissa tai teollisuudessa, edellyttäen, että tämä lupa ei kannusta käyttämään viininvalmistusmenetelmiä, jotka eivät ole sallittuja.

3.  

Salliessaan 75 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan g alakohdassa tarkoitetun viininvalmistusmenetelmän komissio

a) 

ottaa huomioon Kansainvälisen viinijärjestön OIV:n suosittelemat ja julkaisemat viininvalmistus- ja määritysmenetelmät ja sellaisten viininvalmistusmenetelmien, jotka eivät ole vielä sallittuja, koekäytön tulokset;

b) 

ottaa huomioon ihmisten terveyden suojelemisen;

c) 

ottaa huomioon mahdolliset riskit siitä, että kuluttajia johdetaan harhaan tuotetta koskevien vakiintuneiden käsitysten ja vastaavien odotusten vuoksi, sekä tällaisten riskien poistamiseen käytettävien tiedotusmenetelmien saatavuuden ja käytettävyyden;

d) 

varmistaa, että viinin luonnolliset ja olennaiset ominaisuudet säilyvät eikä asianomaisen tuotteen koostumus muutu merkittävästi;

e) 

varmistaa, että ympäristön suojelussa noudatetaan hyväksyttävää vähimmäistasoa;

f) 

noudattaa viininvalmistusmenetelmiä koskevia yleisiä sääntöjä ja liitteessä VIII vahvistettuja sääntöjä.

4.  
Jotta varmistettaisiin sellaisten viinituotteiden asianmukainen käsittely, joita ei saa pitää kaupan, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti niiden sääntöjen osalta, jotka koskevat tämän artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuja kansallisia menettelyjä sellaisten viinituotteiden markkinoilta poistamiseksi ja hävittämiseksi, jotka eivät täytä vaatimuksia, ja näitä sääntöjä koskevien poikkeusten osalta.
5.  
Tarvittaessa komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan 75 artiklan 5 kohdan d alakohdassa tarkoitetut menetelmät liitteessä VII olevassa II osassa lueteltujen tuotteiden osalta. Kyseisten menetelmien on perustuttava asiaa koskeviin OIV:n suosittelemiin ja julkaisemiin menetelmiin, elleivät ne olisi tehottomia tai epäasianmukaisia unionin tavoittelemaan päämäärään nähden. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Siihen asti, kun kyseiset täytäntöönpanosäädökset vahvistetaan, on käytettävä asianomaisen jäsenvaltion sallimia menetelmiä ja sääntöjä.

81 artikla

Viininvalmistuksessa käytettävät rypälelajikkeet

1.  
Liitteessä VII olevassa II osassa luetellut unionissa tuotettavat tuotteet on valmistettava tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti luokiteltavista rypälelajikkeista.
2.  
Jäsenvaltioiden on luokiteltava rypälelajikkeet, joita niiden alueella saa istuttaa, uudelleenistuttaa ja varttaa viininvalmistusta varten, jollei 3 kohdasta muuta johdu.

Jäsenvaltiot voivat luokitella ainoastaan rypälelajikkeet, jotka ovat seuraavien edellytysten mukaisia:

a) 

lajike kuuluu Vitis vinifera -lajiin tai on peräisin Vitis vinifera -lajin ja muiden Vitis-suvun lajien välisestä risteytyksestä;

b) 

lajike ei ole mikään seuraavista lajikkeista: Noah, Othello, Isabelle, Jacquez, Clinton ja Herbemont.

Jos jokin rypälelajike poistetaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta luokittelusta, kyseisen lajikkeen raivaus on suoritettava 15 vuoden kuluessa luokittelusta poistamisesta.

3.  
Jäsenvaltioille, joiden viinintuotanto on enintään 50 000 hehtolitraa viinivuodessa, laskettuna viiden edeltävän viinivuoden keskituotoksesta, myönnetään vapautus 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetystä luokitteluvelvoitteesta.

Myös näissä jäsenvaltioissa saa kuitenkin istuttaa, uudelleenistuttaa ja varttaa viininvalmistusta varten ainoastaan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisia rypälelajikkeita.

4.  

Edellä olevan 2 kohdan ensimmäisestä ja kolmannesta alakohdasta sekä 3 kohdan toisesta alakohdasta poiketen jäsenvaltio voi sallia seuraavien rypälelajikkeiden istutuksen, uudelleenistutuksen ja varttamisen tieteellisiin ja kokeellisiin tarkoituksiin:

a) 

luokittelemattomat rypälelajikkeet muiden kuin 3 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden osalta;

b) 

muut kuin 2 kohdan toisen alakohdan mukaiset rypälelajikkeet 3 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden osalta.

5.  
Alat, joille on istutettu 2, 3 ja 4 kohdan vastaisesti viinintuotantoon tarkoitettuja rypälelajikkeita, on raivattava.

Tällaisia aloja ei ole kuitenkaan pakko raivata, jos kyseinen tuotanto on tarkoitettu yksinomaan viinintuottajan oman talouden käyttöön.

▼M7

6.  
Alat, joille on istutettu sellaisia muuhun kuin viinintuotantoon tarkoitettuja rypälelajikkeita, jotka ovat muiden kuin 3 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden tapauksessa luokittelemattomia tai jotka eivät ole 3 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden tapauksessa 2 kohdan toisen alakohdan mukaisia, eivät ole raivausvelvoitteen alaisia.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen rypälelajikkeiden istutukseen ja uudelleenistutukseen muuta kuin viinintuotantoa varten ei sovelleta II osan I osaston III luvussa säädettyä viini-istutusten lupajärjestelmää.

▼B

82 artikla

Sellaisen viinin erityiskäyttö, joka ei ole liitteessä VII olevassa II osassa lueteltujen luokkien mukaista

Edellä olevan 81 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti luokitelluista rypälelajikkeista saatua viiniä, joka ei ole minkään liitteessä VII olevassa II osassa vahvistetun luokan mukaista, saa käyttää ainoastaan viinintuottajan oman talouden kulutukseen, viinietikan valmistukseen tai tislaukseen, lukuun ottamatta pullotettuja viinejä, jotka voidaan todistaa pullotetuiksi ennen 1 päivää syyskuuta 1971.

83 artikla

Eräitä tuotteita ja aloja koskevat kansalliset säännöt

1.  
Sen estämättä, mitä 75 artiklan 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat antaa tai pitää voimassa levitettävien rasvojen laatutasoja koskevat kansalliset sääntönsä. Näissä säännöissä on sallittava laatutasojen arviointi erityisesti käytettyjä raaka-aineita, tuotteiden aistinvaraisia ominaisuuksia sekä fyysistä ja mikrobiologista säilyvyyttä koskevin perustein.

Ensimmäisessä alakohdassa säädettyä vaihtoehtoa hyödyntävien jäsenvaltioiden on varmistettava, että mainituissa kansallisissa säännöissä vahvistettuja perusteita noudattavien toisten jäsenvaltioiden tuotteissa voidaan syrjimättömällä tavalla käyttää ilmaisuja, joilla todetaan, että kyseisiä perusteita on noudatettu.

2.  
Jäsenvaltiot voivat rajoittaa joidenkin viininvalmistusmenetelmien käyttöä tai kieltää niiden käytön ja säätää tiukemmista säännöistä unionin lainsäädännössä sallituille, alueellaan tuotetuille viineille vahvistaakseen suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien sekä kuohuviinien ja väkevien viinien olennaisten ominaisuuksien säilymistä.
3.  
Jäsenvaltiot voivat sallia sellaisten viininvalmistusmenetelmien, jotka eivät ole sallittuja, koekäytön.
4.  
Tämän artiklan moitteettoman ja avoimen soveltamisen varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan edellytykset, jotka koskevat tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdan soveltamista ja tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetuin kokeellisin menetelmin saatujen tuotteiden hallussapitoa, liikkuvuutta ja käyttöä.
5.  
Jäsenvaltiot voivat antaa tai pitää voimassa muita kansallisia säännöksiä tuotteista, joihin sovelletaan unionin kaupan pitämisen vaatimusta, edellyttäen, että kyseiset säännökset ovat unionin oikeuden ja etenkin tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteen mukaisia, ja jollei Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 98/34/EY ( 7 ) muuta johdu.

3

Alajakso

Vapaaehtoiset varatut ilmaisut

84 artikla

Yleinen säännös

Perustetaan ala- tai tuotekohtainen vapaaehtoisten varattujen ilmaisujen järjestelmä, jonka avulla tuottajat, joiden maataloustuotteilla on lisäarvoa tuovia ominaispiirteitä tai ominaisuuksia, voivat helpommin välittää sisämarkkinoilla tietoa näistä ominaispiirteistä tai ominaisuuksista, ja jolla tuetaan ja täydennetään erityisesti ala- ja tuotekohtaisia 58 artiklassa tarkoitettuja kaupan pitämisen vaatimuksia.

Tätä alajaksoa ei sovelleta 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin viinialan tuotteisiin.

85 artikla

Nykyiset vapaaehtoiset laatuilmaisut

1.  
Tämän asetuksen liitteessä IX luetellaan vapaaehtoiset varatut ilmaisut, jotka kuuluvat tähän järjestelmään 20 päivän joulukuuta 2013 ja niiden käyttöedellytykset vahvistetaan 86 artiklan a alakohdan mukaisesti.
2.  
Edellä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vapaaehtoiset varatut ilmaisut pysyvät voimassa, jollei niitä muuteta tai peruta 86 artiklan nojalla.

▼M7

86 artikla

Vapaaehtoisten varattujen ilmaisujen varaaminen, muuttaminen ja peruminen

Kuluttajien odotusten, jotka koskevat muun muassa tuotantomenetelmiä ja toimitusketjujen kestävyyttä, tieteellisen ja teknisen tiedon kehityksen, markkinatilanteen sekä kaupan pitämisen vaatimusten ja kansainvälisten standardien kehityksen huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla

a) 

varataan uusi vapaaehtoinen varattu ilmaisu ja vahvistetaan sen käyttöedellytykset;

b) 

muutetaan vapaaehtoisen varatun ilmaisun käyttöedellytyksiä; tai

c) 

perutaan vapaaehtoinen varattu ilmaisu.

▼B

87 artikla

Uudet vapaaehtoiset varatut ilmaisut

1.  

Ilmaisu voi tulla valituksi uudeksi vapaaehtoiseksi varatuksi ilmaisuksi vain, jos se täyttää kaikki seuraavat vaatimukset:

a) 

ilmaisu liittyy johonkin tuotteen ominaispiirteeseen taikka tuotannon tai jalostuksen ominaisuuteen jonkin alan tai tuotteen osalta;

b) 

ilmaisua käyttämällä välitetään selvemmin tietoa tuotteen erityispiirteestä taikka tuotannon tai jalostuksen ominaisuudesta johtuvasta lisäarvosta;

c) 

kun tuote saatetaan markkinoille, a alakohdassa tarkoitettu ominaispiirre tai ominaisuus on kuluttajien tunnistettavissa useissa jäsenvaltioissa;

d) 

ilmaisun edellytykset ja käyttö ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY ( 8 ) tai asetuksen (EU) N:o 1169/2011 mukaiset.

Uuden vapaaehtoisen varatun ilmaisun käyttöönoton yhteydessä komissio ottaa huomioon asiaan liittyvät kansainväliset normit sekä jo käytössä olevat, asianomaisia tuotteita tai aloja koskevat varatut ilmaisut.

2.  
Joidenkin alojen ominaispiirteiden ja kuluttajien odotusten huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti lisäyksityiskohdista, joilla vahvistetaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen uusien vapaaehtoisten varattujen ilmaisujen käyttöönottoon liittyviä vaatimuksia.

88 artikla

Vapaaehtoisten varattujen ilmaisujen käyttörajoitukset

1.  
Vapaaehtoista varattua ilmaisua voidaan käyttää ainoastaan kuvaamaan tuotteita, jotka täyttävät sovellettavat käyttöedellytykset.
2.  
Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei tuotemerkinnöistä aiheudu sekaannusta vapaaehtoisten varattujen ilmaisujen kanssa.
3.  
Sen varmistamiseksi, että vapaaehtoisia varattuja ilmaisuja käyttäen kuvaillut tuotteet täyttävät sovellettavat käyttöedellytykset, siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan vapaaehtoisten varattujen ilmaisujen käyttöä koskevia lisäsääntöjä.

4

Alajakso

Tuontiin ja vientiin liittyvät kaupan pitämisen vaatimukset

89 artikla

Yleiset säännökset

Unionin ja eräiden kolmansien maiden välisen kaupan erityispiirteiden ja tiettyjen maataloustuotteiden erityisluonteen ottamiseksi huomioon siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti

a) 

edellytyksistä, joilla tuontituotteiden katsotaan olevan unionin kaupan pitämisen vaatimusten mukaisuutta vastaavalla tasolla ja joiden ansiosta voidaan poiketa 74 artiklasta; ja

b) 

säännöistä, jotka koskevat kaupan pitämisen vaatimusten soveltamista unionista vietäviin tuotteisiin.

90 artikla

Viinin tuontia koskevat erityissäännökset

▼M7

1.  
Jollei Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti tehdyissä kansainvälisissä sopimuksissa toisin määrätä, viinien alkuperänimityksiä, maantieteellisiä merkintöjä ja päällysmerkintöjä koskevia säännöksiä, jotka esitetään tämän luvun 2 jaksossa, ja tämän asetuksen 78 artiklassa tarkoitettuja määritelmiä, nimityksiä ja myyntinimityksiä sovelletaan unioniin tuotaviin, CN-koodeihin 2009 61 , 2009 69 , 2204 ja tarpeen mukaan ex 2202 99 19 (muut viinit, joista on poistettu alkoholi ja joiden alkoholipitoisuus on enintään 0,5 tilavuusprosenttia) kuuluviin tuotteisiin.

▼B

2.  
Jollei Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti tehdyissä kansainvälisissä sopimuksissa toisin määrätä, tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tuotteet on tuotettava unionin tässä asetuksessa sallimien viininvalmistusmenetelmien mukaisesti tai, ennen 80 artiklan 3 kohdan mukaista lupaa, OIV:n suosittelemien ja julkaisemien viininvalmistusmenetelmien mukaisesti.

▼M7

3.  

Jollei Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti tehdyissä kansainvälisissä sopimuksissa toisin määrätä, 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuonnin edellytyksenä on

▼B

a) 

komission julkaisemaan luetteloon sisältyvän toimivaltaisen viranomaisen tuotteen alkuperämaassa antama todistus siitä, että 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä noudatetaan;

b) 

tuotteen alkuperämaan nimeämän elimen tai viranomaisen laatima määritystodistus, jos tuotteet on tarkoitettu suoraan ihmisravinnoksi.

▼M7

4 a alajakso

Tarkastukset ja seuraamukset

90 a artikla

Kaupan pitämisen sääntöihin liittyvät tarkastukset ja seuraamukset

1.  
Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että 119 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tuotteita, joita ei ole merkitty tämän asetuksen mukaisesti, ei saateta markkinoille tai että ne poistetaan markkinoilta, mikäli ne on jo saatettu markkinoille.
2.  
Jäljempänä 189 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa määritettyjen tuotteiden tuonnissa unioniin on kyseisen artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttymisen määrittelemiseksi tehtävä tarkastuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission mahdollisesti antamien erityisten säännösten soveltamista.
3.  
Jäsenvaltioiden on suoritettava riskianalyysin pohjalta tarkastuksia sen todentamiseksi, ovatko 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tuotteet tässä jaksossa esitettyjen sääntöjen mukaisia, ja tapauksen mukaan sovellettava hallinnollisia seuraamuksia.
4.  
Jos unionin viinialan sääntöjä rikotaan, jäsenvaltioiden on sovellettava oikeasuhteisia, tehokkaita ja varoittavia hallinnollisia seuraamuksia asetuksen (EU) 2021/2116 IV osaston I luvun mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisen asetuksen 58 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen viinialan säädösten soveltamista. Jäsenvaltiot eivät saa soveltaa tällaisia seuraamuksia, jos noudattamatta jättäminen on luonteeltaan vähäistä.
5.  

Unionin varojen sekä unionin viinin identiteetin, lähtöisyyden ja laadun suojaamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta seuraaviin liittyen:

a) 

isotooppitietojen analyyttisen tietopankin perustaminen tai ylläpitäminen petosten havaitsemisen avuksi jäsenvaltioiden keräämien näytteiden pohjalta;

b) 

valvontaelimiä ja niiden keskinäistä avunantoa koskevat säännöt;

c) 

jäsenvaltioiden saamien tulosten yhteiskäyttöä koskevat säännöt.

6.  

Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä kaikista toimenpiteistä seuraavia varten:

a) 

menettelyt, jotka liittyvät jäsenvaltioiden asiaankuuluviin tietopankkeihin ja 5 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun isotooppitietojen analyyttiseen tietopankkiin;

b) 

valvontaviranomaisten ja -elinten keskinäistä yhteistyötä ja avunantoa koskevat menettelyt;

c) 

edellä 3 kohdassa tarkoitetun velvoitteen osalta säännöt kaupan pitämisen vaatimusten noudattamista koskevien tarkastusten tekemisestä, viranomaisia, jotka ovat vastuussa tarkastusten tekemisestä, sääntelevät säännöt sekä säännöt tarkastusten sisällöstä ja suoritustiheydestä sekä kyseisissä tarkastuksissa käytettävästä kaupan pitämisen vaiheesta.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

▼B

5

Alajakso

Yhteiset säännökset

91 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla:

a) 

laaditaan luettelo liitteessä VII olevan III osan 5 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuista maidosta ja maitotuotteista ►C2  ja liitteessä VII olevan VII osan I jakson kuudennen kohdan a alakohdassa tarkoitetuista levitettävistä rasvoista ◄ niiden ohjeellisten luetteloiden perusteella, joissa olevia tuotteita jäsenvaltiot pitävät alueellaan kyseisiä säännöksiä vastaavina ja jotka jäsenvaltioiden on lähetettävä komissiolle;

b) 

vahvistetaan säännöt ala- tai tuotekohtaisten kaupan pitämisen vaatimusten täytäntöönpanosta;

c) 

vahvistetaan säännöt sen määrittelystä, onko tuotteita käsitelty sallittujen viininvalmistusmenetelmien vastaisesti;

d) 

vahvistetaan säännöt tuotteiden ominaispiirteiden määrittämisessä käytettävistä menetelmistä;

e) 

vahvistetaan säännöt sallitun poikkeaman vahvistamisesta;

f) 

vahvistetaan säännöt 89 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden täytäntöönpanosta;

g) 

vahvistetaan säännöt tuottajan ja/tai teollisuuslaitoksen, jossa tuote on valmistettu tai käsitelty, tunnistamisesta tai rekisteröinnistä sekä sertifiointimenettelyistä, kaupallisista asiakirjoista, mukaan liitettävistä asiakirjoista ja pidettävistä rekistereistä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2

Jakso

Alkuperänimitykset, maantieteelliset merkinnät ja perinteiset merkinnät viinialalla

1

Alajakso

Johdantosäännökset

92 artikla

Soveltamisala

1.  
Tässä jaksossa vahvistettuja alkuperänimityksiä, maantieteellisiä merkintöjä ja perinteisiä merkintöjä koskevia sääntöjä sovelletaan liitteessä VII olevan II osan 1, 3–6, 8, 9, 11, 15 ja 16 kohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin.

▼M7

Tässä jaksossa vahvistettuja sääntöjä ei kuitenkaan sovelleta liitteessä VII olevan II osan 1, 4, 5, 6, 8 ja 9 kohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin, jos tällaisille tuotteille on tehty täydellinen alkoholin poistamista koskeva käsittely liitteessä VIII olevan I osan E jakson mukaisesti.

▼B

2.  

Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen perustana on:

a) 

kuluttajien ja tuottajien oikeutettujen etujen suojelu;

b) 

kyseisten tuotteiden sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistaminen; ja

c) 

tässä jaksossa tarkoitettujen laatutuotteiden tuotannon edistäminen ja kansallisten laatupoliittisten toimenpiteiden salliminen.

2

Alajakso

Alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät

93 artikla

Määritelmät

1.  

Tässä jaksossa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

▼M7

a) 

”alkuperänimityksellä” tarkoitetaan nimeä, myös perinteisesti käytettyä nimeä, jota käytetään kuvaamaan 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tuotetta

i) 

jonka laatu tai ominaisuudet johtuvat olennaisesti tai yksinomaan tietystä maantieteellisestä ympäristöstä luontoon liittyvine ja inhimillisine tekijöineen;

ii) 

joka on peräisin tietystä paikasta, tietyltä alueelta tai poikkeustapauksissa tietystä maasta;

iii) 

joka on tuotettu yksinomaan kyseiseltä maantieteelliseltä alueelta peräisin olevista rypäleistä;

iv) 

jonka tuotanto tapahtuu kyseisellä maantieteellisellä alueella; ja

v) 

joka on saatu Vitis vinifera -lajiin kuuluvista viiniköynnöslajikkeista tai Vitis vinifera -lajin ja muiden Vitis-suvun lajien välisestä risteytyksestä;

b) 

”maantieteellisellä merkinnällä” tarkoitetaan nimeä, myös perinteisesti käytettyä nimeä, jota käytetään kuvaamaan 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tuotetta

i) 

jonka erityinen laatu, maine tai muut ominaisuudet johtuvat sen maantieteellisestä alkuperästä;

ii) 

joka on peräisin tietystä paikasta, tietyltä alueelta tai poikkeustapauksissa tietystä maasta;

iii) 

jossa vähintään 85 prosenttia sen tuotannossa käytetyistä rypäleistä tulee yksinomaan kyseiseltä maantieteelliseltä alueelta;

iv) 

jonka tuotanto tapahtuu kyseisellä maantieteellisellä alueella; ja

v) 

joka on saatu Vitis vinifera -lajiin kuuluvista viiniköynnöslajikkeista tai Vitis vinifera -lajin ja muiden Vitis-suvun lajien välisestä risteytyksestä.

▼M7 —————

▼B

3.  
Alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät, mukaan lukien kolmansissa maissa sijaitseviin maantieteellisiin alueisiin liittyvät nimitykset ja merkinnät, voidaan suojata unionissa tässä alajaksossa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

▼M7

4.  
Edellä 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa ja b alakohdan iv alakohdassa tarkoitetaan tuotannolla kaikkia toimia rypäleiden korjuusta viininvalmistusprosessin loppuunsaattamiseen, lukuun ottamatta muualta kuin 1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitetulta asianomaiselta maantieteelliseltä alueelta peräisin olevien rypäleiden korjuuta ja lukuun ottamatta tuotannon jälkeisiä prosesseja.

▼B

5.  
Edellä 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan soveltamiseksi enintään 15 prosenttia rypäleistä voi olla peräisin rajatun alueen ulkopuolelta, mutta kyseisen osuuden on oltava peräisin siitä jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta, jossa rajattu alue sijaitsee.

94 artikla

Suojahakemukset

1.  

►M7  Hakemuksen, jolla haetaan nimelle suojaa alkuperänimityksenä tai maantieteellisenä merkintänä, on sisällettävä: ◄

a) 

suojattava nimi;

b) 

hakijan nimi ja osoite;

c) 

jäljempänä 2 kohdassa tarkoitettu tuote-eritelmä; ja

d) 

yhtenäinen asiakirja, jossa esitetään yhteenveto 2 kohdassa tarkoitetusta tuote-eritelmästä.

2.  
Tuote-eritelmän tarkoituksena on antaa asianomaisille osapuolille mahdollisuus tarkistaa alkuperänimitykseen tai maantieteelliseen merkintään liittyvät tuotantoedellytykset.

Tuote-eritelmässä on oltava vähintään:

a) 

suojattava nimi;

b) 

viinin tai viinien kuvaus:

i) 

kun kyse on alkuperänimityksestä, niiden tärkeimmät analyyttiset ja aistinvaraiset ominaisuudet;

ii) 

kun kyse on maantieteellisestä merkinnästä, niiden tärkeimmät analyyttiset ominaisuudet sekä arviointi tai ilmoitus niiden aistinvaraisista ominaisuuksista;

c) 

viinin tai viinien valmistuksessa mahdollisesti käytettävät erityiset viininvalmistusmenetelmät ja niiden valmistusta koskevat rajoitukset;

d) 

asianomaisen maantieteellisen alueen rajaus;

e) 

enimmäistuotos hehtaaria kohden;

f) 

maininta rypälelajikkeesta tai -lajikkeista, joista viini tai viinit on saatu;

▼M7

g) 

tiedot 93 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tai tapauksen mukaan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetusta yhteydestä:

i) 

suojatun alkuperänimityksen osalta tuotteen laadun tai ominaispiirteiden sekä 93 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen ympäristön välinen yhteys; kyseiseen maantieteelliseen ympäristöön liittyviä inhimillisiä tekijöitä koskevat tiedot voidaan tapauksen mukaan rajata kuvaukseen maaperästä, kasviaineistosta ja maisemanhoidosta, viljelykäytännöistä tai muusta asiaankuuluvasta inhimillisestä myötävaikutuksesta luontoon liittyvien tekijöiden säilymiseen kyseisessä kohdassa tarkoitetussa maantieteellisessä ympäristössä;

ii) 

suojatun maantieteellisen merkinnän osalta tuotteen erityislaadun, maineen tai muiden ominaisuuksien sekä 93 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen alkuperän välinen yhteys;

▼B

h) 

unionin tai kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut vaatimukset tai, jos jäsenvaltiot niin säätävät, suojattua alkuperänimitystä tai suojattua maantieteellistä merkintää hallinnoivan organisaation vahvistamat vaatimukset, ottaen huomioon, että vaatimusten on oltava puolueettomia, syrjimättömiä ja unionin lainsäädännön mukaisia;

i) 

tuote-eritelmää koskevien säännösten noudattamisen tarkistamisesta huolehtivien viranomaisten tai laitosten nimet, osoitteet ja erityistehtävät.

▼M7

Tuote-eritelmä voi sisältää kuvauksen alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän myötävaikutuksesta kestävään kehitykseen.

Jos viinistä tai viineistä voidaan poistaa alkoholi osittain, tuote-eritelmän on myös sisällettävä toisen alakohdan b alakohdan mukainen kuvaus soveltuvin osin viinistä tai viineistä, joista alkoholi on poistettu osittain, ja tarvittaessa erityiset viininvalmistusmenetelmät, joita käyttäen viini tai viinit, joista alkoholi on poistettu osittain, on tehty, sekä niiden valmistusta koskevat rajoitukset.

▼B

3.  
Jos suojahakemus koskee kolmannessa maassa sijaitsevaa maantieteellistä aluetta, sen on sisällettävä 1 ja 2 kohdassa säädettyjen tietojen lisäksi todiste siitä, että kyseinen nimitys on suojattu alkuperämaassaan.

95 artikla

Hakijat

1.  
Alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaa voivat hakea tuottajaryhmät tai poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa yksittäiset tuottajat. Muut osapuolet, joita asia koskee, voivat olla osallisina hakemuksessa.
2.  
Tuottajat voivat hakea suojaa ainoastaan tuottamilleen viineille.
3.  
Jos nimi tarkoittaa jotakin rajatylittävää maantieteellistä aluetta tai rajatylittävään maantieteelliseen alueeseen liittyvää perinteistä nimeä, voidaan jättää yhteinen hakemus.

96 artikla

Alustava kansallinen menettely

1.  
Hakemuksiin, jotka koskevat alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaa unionista peräisin oleville viineille, sovelletaan alustavaa kansallista menettelyä.
2.  
Suojahakemus on jätettävä siinä jäsenvaltiossa, jonka alueelta alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on peräisin.
3.  
Jäsenvaltion, jossa suojahakemus on jätetty, on tutkittava suojahakemus sen tarkistamiseksi, onko se tässä alajaksossa vahvistettujen edellytysten mukainen.

Jäsenvaltion on toteutettava kansallinen menettely hakemuksen julkaisemiseksi asianmukaisesti ja vahvistettava julkaisemista seuraava, vähintään kahden kuukauden pituinen ajanjakso, jonka aikana kaikki luonnolliset tai oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee ja jotka asuvat kyseisessä jäsenvaltiossa tai ovat sijoittautuneet kyseiseen jäsenvaltioon, voivat vastustaa ehdotettua suojaa toimittamalla kyseiselle jäsenvaltiolle asianmukaisesti perustellun lausuman.

4.  
Jos hakemusta arvioiva jäsenvaltio katsoo, että alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä ei ole tässä alajaksossa vahvistettujen edellytysten mukainen tai että se on yhteensopimaton unionin lainsäädännön kanssa, sen on hylättävä hakemus.

▼M7

5.  
Jos hakemusta arvioiva jäsenvaltio katsoo asiaankuuluvien vaatimusten täyttyvän, sen on toteutettava kansallinen menettely, jolla varmistetaan tuote-eritelmän asianmukainen julkaiseminen ainakin Internetissä, ja toimitettava hakemus edelleen komissiolle.

Kun tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu suojahakemus toimitetaan komissiolle, jäsenvaltion on liitettävä siihen ilmoitus, jonka mukaan se katsoo hakijan jättämän hakemuksen täyttävän tämän jakson mukaiset suojan edellytykset ja sen nojalla hyväksytyt säännökset ja todistaa, että 94 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu yhtenäinen asiakirja on todenmukainen yhteenveto tuote-eritelmästä.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kansallisessa menettelyssä esitetyistä vastaväitteistä, jotka otetaan tutkittavaksi.

▼M7

6.  
”Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle viipymättä, jos kansallisessa tuomioistuimessa tai muussa kansallisessa elimessä aloitetaan menettelyjä, jotka koskevat jäsenvaltion komissiolle 5 kohdan mukaisesti toimittamaa suojahakemusta, ja jos hakemus on mitätöity kansallisella tasolla välittömästi sovellettavalla tuomioistuimen päätöksellä, joka ei kuitenkaan ole lainvoimainen.

▼B

97 artikla

Hakemuksen tutkiminen komissiossa

1.  
Komissio julkaisee suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää koskevan hakemuksen jättöpäivän.

▼M7

2.  
Komissio tarkastelee 96 artiklan 5 kohdan mukaisesti vastaanottamansa suojahakemukset. Komissio tarkistaa, että hakemuksissa on vaadittavat tiedot ja että niissä ei ole ilmeisiä virheitä, ottaen huomioon asianomaisen jäsenvaltion toteuttaman alustavan kansallisen menettelyn tulokset. Kyseisessä tutkimisessa keskitytään erityisesti 94 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun yhtenäiseen asiakirjaan.

Komission suorittama tutkiminen saa kestää enintään kuusi kuukautta jäsenvaltion hakemuksen vastaanottamisesta. Jos kyseinen määräaika ylittyy, komissio ilmoittaa viivästyksen syyt hakijoille kirjallisesti.

3.  

Komissio vapautetaan velvoitteesta noudattaa tutkimiselle 2 kohdan toisessa alakohdassa asetettua määräaikaa ja ilmoittaa hakijalle viivästyksen syyt, jos jäsenvaltio antaa 96 artiklan 5 kohdan mukaisesti komissiolle jätetyn rekisteröintihakemuksen osalta ilmoituksen, jossa se joko

a) 

ilmoittaa komissiolle, että hakemus on mitätöity kansallisella tasolla välittömästi sovellettavalla tuomioistuimen päätöksellä, joka ei kuitenkaan ole lainvoimainen; tai

b) 

pyytää komissiota keskeyttämään 2 kohdassa tarkoitetun tutkimisen, koska hakemuksen pätevyyden riitauttamiseksi on käynnistetty kansallisia oikeudellisia menettelyjä ja jäsenvaltio katsoo kyseisillä menettelyillä olevan pätevät perusteet.

Vapautus on voimassa siihen saakka, kun jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle, että alkuperäinen hakemus on saatettu taas voimaan tai että jäsenvaltio peruuttaa keskeytyspyyntönsä.

4.  
Jos komissio katsoo tämän artiklan 2 kohdan nojalla tekemänsä tutkimisen perusteella, että 93, 100 ja 101 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät, se hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat 94 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun yhtenäisen asiakirjan ja alustavan kansallisen menettelyn aikana julkaistun tuote-eritelmän viitetietojen julkaisemista Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään ilman 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista.

Jos komissio katsoo tämän artiklan 2 kohdan nojalla tekemänsä tutkimisen perusteella, että 93, 100 ja 101 artiklassa säädetyt edellytykset eivät täyty, se hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla hakemus hylätään.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

98 artikla

Vastaväitemenettely

1.  
Kolmen kuukauden kuluessa 94 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun yhtenäisen asiakirjan julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaiset taikka luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, jotka oleskelevat kolmannessa maassa tai ovat sijoittautuneet sinne ja joiden oikeutettua etua asia koskee, voivat esittää komissiolle ehdotettua suojaa koskevan perustellun vastaväitteen.

Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, jotka oleskelevat muun kuin suojahakemuksen toimittaneen jäsenvaltion alueella tai ovat sijoittautuneet sinne ja joiden oikeutettua etua asia koskee, voivat esittää vastaväitteen oleskelu- tai sijoittautumisjäsenvaltionsa viranomaisten välityksellä määräajassa, joka mahdollistaa vastaväitteen esittämisen ensimmäisen alakohdan mukaisessa määräajassa.

2.  
Jos komissio katsoo, että vastaväite voidaan ottaa tutkittavaksi, se kehottaa vastaväitteen esittänyttä viranomaista, luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä sekä suojahakemuksen jättänyttä viranomaista, luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä käymään asiaankuuluvia neuvotteluja kohtuullisen ajan, joka on enintään kolme kuukaudetta. Kehotus on esitettävä viiden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona suojahakemus, johon perusteltu vastaväite liittyy, julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Kehotukseen on liitettävä jäljennös perustellusta vastaväitteestä. Milloin tahansa näiden kolmen kuukauden aikana komissio voi suojahakemuksen jättäneen viranomaisen, luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön pyynnöstä pidentää neuvottelujen määräaikaa enintään kolmella kuukaudella.
3.  
Vastaväitteen esittäneen viranomaisen tai henkilön sekä suojahakemuksen jättäneen viranomaisen tai henkilön on aloitettava 2 kohdassa tarkoitetut neuvottelut ilman aiheetonta viivytystä. Niiden on annettava toisilleen tarvittavat tiedot sen arvioimiseksi, onko suojahakemus tämän asetuksen ja sen nojalla annettujen säännösten mukainen.
4.  
Jos vastaväitteen esittänyt viranomainen tai henkilö sekä suojahakemuksen jättänyt viranomainen tai henkilö pääsevät sopimukseen, joko kolmanteen maahan sijoittautuneen hakijan tai sen jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisten, josta suojahakemus jätettiin, on ilmoitettava komissiolle neuvottelujen tulokset ja kaikki seikat, jotka mahdollistivat sopimukseen pääsemisen, mukaan lukien osapuolten kannanotot. Jos 97 artiklan 4 kohdan nojalla julkaistuja tietoja on muutettu huomattavilta osin, komissio toistaa 97 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tutkimisen sen jälkeen, kun on toteutettu kansallinen menettely, jolla varmistetaan kyseisten muutettujen tietojen riittävä julkaiseminen. Jos tuote-eritelmään ei sopimuksen johdosta tehdä muutoksia tai jos tuote-eritelmään tehtävät muutokset eivät ole olennaisia, komissio hyväksyy 99 artiklan 1 kohdan mukaisesti päätöksen suojan myöntämisestä alkuperänimitykselle tai maantieteelliselle merkinnälle huolimatta sellaisen vastaväitteen saamisesta, joka voidaan ottaa tutkittavaksi.
5.  
Jos sopimukseen ei päästä, joko kolmanteen maahan sijoittautuneen hakijan tai sen jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaisten, josta suojahakemus jätettiin, on ilmoitettava komissiolle käytyjen neuvottelujen tulokset ja kaikki asiaan liittyvät tiedot ja asiakirjat. Komissio hyväksyy 99 artiklan 2 kohdan mukaisesti päätöksen, jolla joko myönnetään suoja tai hylätään hakemus.

99 artikla

Suojapäätös

1.  
Jos komissio ei ole saanut 98 artiklan mukaisesti vastaväitettä, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, se hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla myönnetään suoja. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään soveltamatta 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä.
2.  
Jos komissio on saanut vastaväitteen, joka voidaan ottaa tutkittavaksi, se hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla joko myönnetään suoja tai hylätään hakemus. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
3.  
Tämän artiklan nojalla myönnetty suoja ei vaikuta tuottajien velvollisuuteen noudattaa muita unionin sääntöjä, erityisesti liittyen tuotteiden markkinoille saattamiseen ja elintarvikkeiden pakkausmerkintöihin.

▼B

100 artikla

Homonyymit

1.  
Tämän asetuksen mukaisesti jo rekisteröidyn nimityksen kanssa kokonaan tai osittain homonyymisen nimen, jonka osalta hakemus on jätetty, rekisteröinnissä on otettava asianmukaisesti huomioon paikalliset ja perinteiset käytännöt sekä sekaannusten riski.

Homonyymistä nimitystä, joka saa kuluttajan virheellisesti uskomaan, että tuotteet ovat peräisin joltain muulta alueelta, ei saa rekisteröidä, vaikka nimi olisikin oikea sen alueen tai paikan osalta, mistä kyseiset tuotteet ovat peräisin.

Rekisteröityä homonyymistä nimeä saa käyttää ainoastaan, jos myöhemmin rekisteröidyn homonyymisen nimen ja rekisterissä jo olevan nimen välillä on käytännössä riittävä ero, ottaen huomioon tarve varmistaa kyseisten tuottajien tasavertainen kohtelu ja tarve välttää kuluttajan harhaanjohtamista.

2.  
Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin, jos nimi, jonka osalta hakemus on jätetty, on kokonaan tai osittain homonyyminen jäsenvaltioiden kansallisen oikeuden nojalla suojatun maantieteellisen merkinnän kanssa.
3.  
Jos rypälelajikkeen nimi sisältää suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän tai koostuu tällaisesta nimityksestä tai merkinnästä, kyseistä nimeä ei saa käyttää maataloustuotteiden merkitsemisessä.

Käytössä olevien merkintäkäytäntöjen huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti poikkeuksista kyseiseen sääntöön.

4.  
Tämän asetuksen 93 artiklan soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suoja ei rajoita suojattuja maantieteellisiä merkintöjä, joita sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 110/2008 ( 9 ) 2 artiklassa tarkoitettuihin alkoholijuomiin.

101 artikla

Suojan epäämisen lisäperusteet

1.  
Nimeä, josta on tullut yleisnimi, ei saa suojata alkuperänimityksenä tai maantieteellisenä merkintänä.

Tässä jaksossa ”nimellä, josta on tullut yleisnimi”, tarkoitetaan viinin nimeä, josta on unionissa tullut viinin yleinen nimi, vaikka se viittaakin paikkaan tai alueeseen, jossa kyseistä tuotetta alun perin tuotettiin tai pidettiin kaupan.

Sen määrittämiseksi, onko nimestä tullut yleisnimi, on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat tekijät ja erityisesti

a) 

tilanne unionissa ja erityisesti alueilla, joilla tuotetta kulutetaan;

b) 

asiaa koskeva unionin tai kansallinen oikeus.

2.  
Nimeä ei saa suojata alkuperänimityksenä tai maantieteellisenä merkintänä, jos suoja saattaa johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen tunnistamisessa tavaramerkin maineen ja tunnettavuuden vuoksi.

▼M7

102 artikla

Suhde tavaramerkkeihin

1.  
Jos alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on rekisteröity tämän asetuksen nojalla, käytöltään 103 artiklan 2 kohdan vastaisen ja liitteessä VII olevassa II osassa lueteltuihin luokkiin kuuluvaa tuotetta koskevan tavaramerkin rekisteröinti on evättävä, jos tavaramerkin rekisteröintihakemus tehtiin sen päivän jälkeen, jona alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää koskeva rekisteröintihakemus toimitettiin komissiolle.

Ensimmäisen alakohdan vastaisesti rekisteröidyt tavaramerkit on mitätöitävä.

2.  
Käytöltään tämän asetuksen 103 artiklan 2 kohdan vastaisen tavaramerkin, jota koskeva rekisteröintihakemus on tehty tai joka on rekisteröity tai jota koskeva oikeus on saatu asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti käytöllä vilpittömässä mielessä unionin alueella ennen alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojahakemuksen jättämistä komissiolle, käyttöä voidaan jatkaa ja se voidaan uusia alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän rekisteröimisestä huolimatta edellyttäen, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2015/2436 ( 10 ) tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2017/1001 ( 11 ) säädettyjä tavaramerkin mitättömyys- tai menettämisperusteita ei ole olemassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 101 artiklan 2 kohdan soveltamista.

Tällöin alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän käyttö on sallittua samoin kuin asiaankuuluvien tavaramerkkien käyttö.

▼B

103 artikla

Suojaaminen

1.  
Suojattua alkuperänimitystä ja suojattua maantieteellistä merkintää saa käyttää kuka tahansa asianomaisen tuote-eritelmän mukaisesti tuotettua viiniä kaupan pitävä toimija.
2.  

Suojattu alkuperänimitys ja suojattu maantieteellinen merkintä sekä kyseistä suojattua nimeä käyttävä, asianomaisen tuote-eritelmän mukaisesti tuotettu viini on suojattu

▼M7

a) 

kyseisen suojatun nimen suoralta tai välilliseltä kaupalliselta käytöltä, myös silloin, kun kyse on tuotteiden käytöstä ainesosina

i) 

vastaavissa tuotteissa, jotka eivät ole suojattua nimeä koskevan tuote-eritelmän mukaisia, tai

ii) 

jos nimen käytöllä hyödynnetään alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän mainetta tai sitä huononnetaan tai heikennetään;

b) 

väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä, vaikka tuotteen tai palvelun oikea alkuperä on merkitty tai vaikka suojattu nimi on käännetty, litteroitu tai translitteroitu tai siihen on liitetty esimerkiksi ilmaisu ”laatu”, ”tyyppi”, ”menetelmä”, ”tuotettu kuten”, ”jäljitelmä”, ”makuinen”, ”tyyppinen” tai muu samankaltainen ilmaisu, myös silloin, kun kyse on kyseisten tuotteiden käytöstä ainesosina;

▼B

c) 

muilta vääriltä tai harhaanjohtavilta merkinnöiltä, jotka koskevat tuotteen lähtöpaikkaa, alkuperää, tuotteen luonnetta tai olennaisia ominaisuuksia, jotka on merkitty sisä- tai ulkopakkaukseen, mainoksiin tai asianomaista viinituotetta koskeviin asiakirjoihin sekä tuotteen pakkaamiseen tavalla, joka on omiaan antamaan väärän kuvan sen alkuperästä;

d) 

muilta käytännöiltä, jotka saattaisivat johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen todellisen alkuperän suhteen.

3.  
Suojatuista alkuperänimityksistä ja suojatuista maantieteellisistä merkinnöistä ei saa tulla unionissa 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yleisnimiä.

▼M7

4.  

Edellä 2 kohdassa tarkoitettua suojaa sovelletaan myös

a) 

tavaroihin, jotka saapuvat unionin tullialueelle ilman, että niitä luovutetaan vapaaseen liikkeeseen unionin tullialueella; sekä

b) 

tavaroihin, jotka myydään etämyynnissä kuten sähköisessä kaupassa.

Niiden tavaroiden osalta, jotka saapuvat unionin tullialueelle ilman, että niitä luovutetaan vapaaseen liikkeeseen kyseisellä alueella, tuottajaryhmällä tai toimijalla, jolla on oikeus käyttää suojattua alkuperänimitystä tai suojattua maantieteellistä merkintää, on oltava oikeus estää kaikkia kolmansia osapuolia kaupankäynnin yhteydessä tuomasta unioniin tavaroita ilman, että niitä lasketaan siellä vapaaseen liikkeeseen, jos kyseiset tavarat, mukaan lukien pakkaus, tulevat kolmansista maista ja niissä on luvaton suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä.

▼B

104 artikla

Rekisteri

Komissio perustaa viinien suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen sähköisen rekisterin, joka on yleisölle avoin, sekä ylläpitää kyseistä rekisteriä. Rekisteriin voidaan ottaa sellaisiin kolmansien maiden tuotteisiin liitettyjä alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä, jotka on suojattu unionissa kansainvälisellä sopimuksella, jossa unioni on sopimuspuolena. Jollei nimiä kyseisessä sopimuksessa erikseen määritellä tässä asetuksessa tarkoitetuiksi suojatuiksi alkuperänimityksiksi, nimet merkitään rekisteriin suojattuina maantieteellisinä merkintöinä.

▼M7

105 artikla

Tuote-eritelmien muutokset

1.  
Edellä 95 artiklassa vahvistetut edellytykset täyttävä hakija voi pyytää suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän tuote-eritelmän muutoksen hyväksymistä erityisesti tieteellisen ja teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi tai 94 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan d alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen alueen rajauksen muuttamiseksi. Hakemuksissa on kuvattava ja perusteltava muutokset, joita pyyntö koskee.
2.  
Tuote-eritelmään tehdyt muutokset luokitellaan niiden tärkeyden perusteella kahteen luokkaan: unionin muutokset, jotka vaativat vastaväitemenettelyn unionin tasolla, ja vakiomuotoiset muutokset, jotka käsitellään jäsenvaltion tai kolmannen maan tasolla.

Tässä asetuksessa ”unionin muutoksella” tarkoitetaan tuote-eritelmän muutosta, joka

a) 

sisältää suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän nimen muutoksen;

b) 

tekee liitteessä VII olevassa II osassa tarkoitettuihin rypäletuotteiden luokkiin muutoksen, poiston tai lisäyksen;

c) 

uhkaa poistaa suojatulta alkuperänimitykseltä 93 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetun yhteyden tai suojatulta maantieteelliseltä merkinnältä 93 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetun yhteyden; tai

d) 

lisää tuotteen kaupan pitämisen rajoituksia.

”Vakiomuotoisella muutoksella” tarkoitetaan tuote-eritelmän muutosta, joka ei ole unionin muutos.

”Väliaikaisella muutoksella” tarkoitetaan vakiomuotoista muutosta, jolla tuote-eritelmää muutetaan väliaikaisesti viranomaisten määräämien pakollisten terveys- ja kasvinsuojelutoimien vuoksi tai toimivaltaisten viranomaisten virallisesti tunnustamien luonnonkatastrofien tai epäsuotuisien sääolojen vuoksi.

3.  
Unionin muutokset hyväksyy komissio. Unionin muutoksen hyväksymistä koskevassa menettelyssä noudatetaan soveltuvin osin 94 ja 96–99 artiklassa vahvistettua menettelyä.

Kolmansien maiden tai kolmannen maan tuottajien jättämään unionin muutoksen hyväksymistä koskevaan hakemukseen on sisällyttävä todiste siitä, että haettu muutos on kyseisessä kolmannessa maassa voimassa olevien, alkuperänimitysten tai maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevien lakien mukainen.

Unionin muutosten hyväksymistä varten jätetyt hakemukset saavat koskea ainoastaan unionin muutoksia. Jos unionin muutosta koskeva hakemus koskee myös vakiomuotoisia muutoksia, vakiomuotoisia muutoksia koskevien osien osalta katsotaan, ettei hakemusta ole toimitettu, ja unionin muutoksiin liittyvää menettelyä sovelletaan ainoastaan kyseistä unionin muutosta koskevaan osaan.

Tällaista hakemusta tutkittaessa keskitytään ehdotettuihin unionin muutoksiin.

4.  
Vakiomuotoiset muutokset hyväksyy ja julkistaa jäsenvaltio, jonka alueella asianomaisen tuotteen alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän maantieteellinen alue sijaitsee, ja ne ilmoitetaan komissiolle.

Kolmansien maiden osalta muutokset on hyväksyttävä asianomaisessa kolmannessa maassa sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

106 artikla

Peruuttaminen

Komissio voi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion, kolmannen maan, luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, jonka oikeutettua etua asia koskee, asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla peruutetaan alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suoja yhdessä tai useammassa seuraavista tapauksista:

a) 

jos tuote-eritelmän edellytysten täyttymistä ei voida enää taata;

b) 

jos alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettuja tuotteita ei ole saatettu markkinoille ainakaan seitsemään perättäiseen vuoteen;

c) 

jos 95 artiklan edellytykset täyttävä hakija ilmoittaa, ettei se halua enää säilyttää alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaa.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

▼M7

106 a artikla

Väliaikaiset merkinnät ja esillepano

Sen jälkeen, kun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaa koskeva hakemus on toimitettu komissiolle, tuottajat voivat mainita tuotteen merkinnöissä ja esillepanossa, että hakemus on jätetty, sekä käyttää kansallisia tunnuksia ja merkintöjä unionin lainsäädäntöä, erityisesti asetusta (EU) N:o 1169/2011, noudattaen.

Suojattua alkuperänimitystä tai suojattua maantieteellistä merkintää kuvaavat unionin tunnukset ja unionin merkinnät ”suojattu alkuperänimitys” ja ”suojattu maantieteellinen merkintä” saavat näkyä merkinnöissä vasta sen jälkeen, kun kyseistä alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää koskevan suojan myöntämispäätös on julkaistu.

Jos hakemus hylätään, ensimmäisen kohdan mukaisesti merkittyjä rypäletuotteita saa pitää kaupan, kunnes varastot ovat tyhjentyneet.

▼B

107 artikla

Nykyiset suojatut viinien nimitykset

1.  
Viinien nimitykset, joita tarkoitetaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999 ( 12 ) 51 ja 54 artiklassa ja komission asetuksen (EY) N:o 753/2002 ( 13 ) 28 artiklassa, ovat suojattuja tämän asetuksen mukaisesti ilman eri toimenpiteitä. Komissio kirjaa ne tämän asetuksen 104 artiklassa säädettyyn rekisteriin.
2.  
Komissio toteuttaa ilman tämän asetuksen 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista hyväksytyillä täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat toimenpiteet viinien nimitysten, joihin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1234/2007 118 s artiklan 3 kohtaa, poistamiseksi tämän asetuksen 104 artiklassa säädetystä rekisteristä.
3.  
Edellä olevaa 106 artiklaa ei sovelleta tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin nykyisiin suojattuihin viinien nimityksiin.

Komissio voi omasta aloitteestaan 31 päivään joulukuuta 2014 saakka antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla peruutetaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu nykyisen suojatun viinin nimityksen suoja, jos se ei ole 93 artiklassa säädettyjen edellytysten mukainen.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.  
Kroatian osalta Euroopan unionin virallisessa lehdessä ( 14 ) julkaistut viinien nimitykset ovat suojattuja tämän asetuksen mukaisesti edellyttäen, että vastaväitemenettelyn tulos on myönteinen. Komissio kirjaa ne 104 artiklassa säädettyyn rekisteriin.

108 artikla

Maksut

Jäsenvaltiot voivat periä maksuja kattaakseen kulunsa, joita aiheutuu muun muassa tämän alajakson mukaisista suojahakemusten tutkimisesta, vastaväitteistä, muutoshakemuksista ja peruutuspyynnöistä.

109 artikla

Siirretty säädösvalta

1.  

Rajatulla maantieteellisellä alueella tapahtuvan tuotannon erityispiirteiden huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan:

a) 

maantieteellisen alueen rajaamista koskevista lisäperusteista; ja

b) 

rajatulla maantieteellisellä alueella tapahtuvaan tuotantoon liittyvistä rajoituksista ja poikkeuksista.

2.  
Tuotteiden laadun ja jäljitettävyyden varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti edellytyksistä, joilla eritelmiin voi sisältyä lisävaatimuksia.
3.  

Tuottajien ja toimijoiden laillisten oikeuksien ja oikeutettujen etujen suojan varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti

a) 

hakijatyypeistä, jotka voivat hakea suojaa alkuperänimitykselle tai maantieteelliselle merkinnälle;

b) 

edellytyksistä, joita on noudatettava haettaessa alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaa, alustavista kansallisista menettelyistä, hakemuksen tutkimisesta komissiossa, vastaväitemenettelystä sekä suojattujen alkuperänimitysten tai suojattujen maantieteellisten merkintöjen muuttamista tai peruuttamista koskevista menettelyistä;

c) 

rajatylittävää suojaa koskeviin hakemuksiin sovellettavista edellytyksistä;

d) 

kolmannessa maassa sijaitsevia maantieteellisiä alueita koskeviin hakemuksiin sovellettavista edellytyksistä;

e) 

päivämäärästä, josta alkaen suojaa tai siihen tehtyä muutosta sovelletaan;

f) 

edellytyksistä, jotka liittyvät tuote-eritelmien muutoksiin.

4.  
Asianmukaisen suojan tason varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti suojattua nimitystä koskevista rajoituksista.
5.  

Sen varmistamiseksi, että talouden toimijoille ja toimivaltaisille viranomaisille ei aiheudu aiheetonta haittaa tämän alajakson soveltamisesta sellaisten viinien nimitysten osalta, jotka ovat saaneet suojan ennen 1 päivää elokuuta 2009 tai joista on tehty suojahakemus ennen kyseistä päivämäärää, siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan siirtymäsäännöksistä, jotka liittyvät

a) 

viinien nimityksiin, jotka jäsenvaltiot ovat hyväksyneet alkuperänimityksinä tai maantieteellisinä merkintöinä viimeistään 1 päivänä elokuuta 2009, ja viinien nimityksiin, joista on tehty suojahakemus ennen kyseistä päivämäärää;

b) 

ennen tiettyä päivämäärää markkinoille saatettuihin tai etiketöityihin viineihin; ja

c) 

tuote-eritelmien muutoksiin.

110 artikla

Täytäntöönpanovalta tarkastelumenettelyn mukaisesti

1.  

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat:

a) 

tuote-eritelmässä ilmoitettavia tietoja maantieteellisen alueen ja lopputuotteen välisestä yhteydestä;

b) 

suoja- tai hylkäyspäätösten julkistamista;

c) 

104 artiklassa tarkoitetun rekisterin perustamista ja ylläpitämistä;

d) 

suojatun alkuperänimityksen muuttamista suojatuksi maantieteelliseksi merkinnäksi;

e) 

rajatylittävää suojaa koskevien hakemusten jättämistä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.  

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suoja- tai muutoshakemusten tutkintamenettelyä, vastaväitteisiin, peruutuspyyntöihin ja muuttamispyyntöihin liittyvää menettelyä ja nykyisiin suojattuihin viinien nimityksiin liittyvien tietojen toimittamista erityisesti seuraavien osalta:

a) 

asiakirjojen mallit ja tiedonsiirtomuoto;

b) 

määräajat;

c) 

hakemuksen tai pyynnön tueksi toimitettavat tosiseikat, todisteet ja todistusasiakirjat.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

▼M7 —————

▼B

3

Alajakso

Perinteiset merkinnät

112 artikla

Määritelmä

”Perinteisellä merkinnällä” tarkoitetaan jäsenvaltioissa 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista tuotteista perinteisesti käytettyä merkintää osoittamaan:

a) 

että tuotteella on unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä;

b) 

suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuotteiden tuotanto- tai vanhentamismenetelmää taikka viinin laatua, väriä, paikkaa tai kyseiseen viiniin liittyvää historiallista tapahtumaa.

113 artikla

Suojaaminen

1.  
Suojattua perinteistä merkintää voidaan käyttää tuotteesta, joka on tuotettu 112 artiklassa säädetyn määritelmän mukaisesti.

Perinteiset merkinnät suojataan lainvastaiselta käytöltä.

2.  

Perinteiset merkinnät suojataan ainoastaan sillä kielellä ja niiden rypäletuotteiden luokkien osalta, joita hakemuksessa tarkoitetaan, seuraavilta:

a) 

väärinkäytöltä, vaikka suojattuun merkintään olisi liitetty sellainen ilmaisu kuin 'tyylinen', 'tyyppinen', 'menetelmä', 'tuotettu kuten', 'jäljitelmä', 'makuinen', 'kaltainen' tai muu vastaava merkintä;

b) 

muilta vääriltä tai harhaanjohtavilta merkinnöiltä, jotka koskevat tuotteen luonnetta, ominaispiirteitä tai olennaisia ominaisuuksia, jotka on merkitty sisä- tai ulkopakkaukseen, mainoksiin tai tuotetta koskeviin asiakirjoihin;

c) 

muilta käytännöiltä, jotka saattaisivat johtaa kuluttajia harhaan, ja erityisesti sellaisilta, joista voisi luulla viinillä olevan suojattu perinteinen merkintä.

3.  
Perinteisistä merkinnöistä ei saa tulla unionissa yleisnimiä.

114 artikla

Siirretty säädösvalta

1.  
Asianmukaisen suojan tason varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä suojattavan perinteisen merkinnän kielestä ja kirjoitusasusta.
2.  

Tuottajien ja toimijoiden laillisten oikeuksien ja oikeutettujen etujen suojan varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan:

a) 

hakijatyypit, jotka voivat hakea perinteisen merkinnän suojaa;

b) 

perinteisen merkinnän suojahakemuksen voimassaoloedellytykset;

c) 

perusteet ehdotetun perinteisen merkinnän vastustamiselle;

d) 

suojan laajuus, suhde tavaramerkkeihin, suojattuihin perinteisiin merkintöihin, suojattuihin alkuperänimityksiin tai maantieteellisiin merkintöihin, homonyymeihin tai eräisiin rypälelajikkeiden nimiin;

e) 

perusteet perinteisen merkinnän peruuttamiselle;

f) 

suojaa tai sen vastustamista tai peruuttamista koskevien hakemusten viimeinen jättöpäivä.

g) 

menettelyt, joita on noudatettava haettaessa perinteisen merkinnän suojaa, mukaan lukien komission suorittama hakemuksen tutkiminen, vastaväitemenettely sekä peruuttamis- ja muuttamismenettelyt.

3.  
Unionin ja eräiden kolmansien maiden välisen kaupan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti edellytyksistä, joilla perinteisiä merkintöjä voidaan käyttää kolmansien maiden tuotteissa, ja poikkeuksista 112 artiklaan ja 113 artiklan 2 kohtaan.

115 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

1.  

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla hyväksytään tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat perinteisen merkinnän suoja- tai muutoshakemusten tutkintamenettelyä ja vastaväite- tai peruutuspyyntömenettelyä erityisesti seuraavien osalta:

a) 

asiakirjojen mallit ja tiedonsiirtomuoto;

b) 

määräajat;

c) 

hakemuksen tai pyynnön tueksi toimitettavat tosiseikat, todisteet ja todistusasiakirjat;

d) 

suojattujen perinteisten merkintöjen julkaisemista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

2.  
Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla hyväksytään tai hylätään perinteisen merkinnän suojahakemus, suojatun merkinnän muutoshakemus tai perinteisen merkinnän suojan peruutuspyyntö.
3.  
Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla säädetään sellaisten perinteisten merkintöjen suojasta, joita koskeva suojahakemus on hyväksytty, erityisesti luokittelemalla ne 112 artiklan mukaisesti ja julkaisemalla määritelmän ja/tai käyttöedellytykset.
4.  
Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

116 artikla

Muu täytäntöönpanovalta

Jos vastaväitettä ei katsota voitavan ottaa tutkittavaksi, komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla se jätetään tutkimatta. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään soveltamatta 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä.

▼M7

4 alajakso

Alkuperänimityksiin, maantieteellisiin merkintöihin ja perinteisiin merkintöihin liittyvät tarkastukset

116 a artikla

Tarkastukset

1.  
Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet lopettaakseen tässä asetuksessa tarkoitettujen suojattujen alkuperänimitysten, suojattujen maantieteellisten merkintöjen ja suojattujen perinteisten merkintöjen lainvastainen käyttö.
2.  
Jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltainen viranomainen, joka vastaa tässä jaksossa säädettyjen velvoitteiden tarkastamisesta. Tätä varten sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/625 ( 15 ) 4 artiklan 2 ja 4 kohtaa sekä 5 artiklan 1, 4 ja 5 kohtaa.
3.  
Tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen tai yhden tai useamman asetuksen (EU) 2017/625 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun toimeksiannon saaneen elimen, joka toimii kyseisen asetuksen II osaston III luvussa säädettyjen perusteiden mukaisesti tuotteita sertifioivana elimenä, on todennettava unionissa vuosittain tuote-eritelmien noudattaminen sekä viinin tuotannon aikana että pakkaamisen aikana tai sen jälkeen.
4.  

Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä seuraavista:

a) 

tiedoksianto, joka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle;

b) 

tuote-eritelmien noudattamisen todentamisesta vastaavaan viranomaiseen sovellettavat säännöt, myös silloin kun maantieteellinen alue sijaitsee kolmannessa maassa;

c) 

toimet, jotka jäsenvaltioiden on toteutettava suojattujen alkuperänimitysten, suojattujen maantieteellisten merkintöjen ja suojattujen perinteisten merkintöjen lainvastaisen käytön ehkäisemiseksi;

d) 

jäsenvaltioilta vaadittavat tarkastukset ja todentamiset, testaus mukaan lukien.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

▼B

3

Jakso

Merkinnät ja esillepano viinialalla

117 artikla

Määritelmä

Tässä jaksossa tarkoitetaan:

a) 

”merkinnällä” tuotteeseen liittyvää mainintaa, tietoa, tavaramerkkiä, kaupallista merkkiä, kuvaa tai tunnusta, joka on tehty mihin tahansa kyseistä tuotetta seuraavaan tai siihen viittaavaan pakkaukseen, asiakirjaan, tiedotteeseen, etikettiin, renkaaseen tai kaulukseen;

b) 

”esillepanolla” tietoja, jotka annetaan kuluttajille kyseisen tuotteen pakkauksessa, mukaan lukien pullojen muoto ja tyyppi.

118 artikla

Horisontaalisten sääntöjen sovellettavuus

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, merkintöihin ja esillepanoon sovelletaan neuvoston direktiiviä 89/396/ETY ( 16 ), direktiiviä 2000/13/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2007/45/EY ( 17 ), direktiiviä 2008/95/EY ja asetusta (EU) N:o 1169/2011.

Liitteessä VII olevan II osan 1–11, 13, 15 ja 16 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden merkintöihin ei saa lisätä muita tietoja kuin tässä asetuksessa tarkoitettuja tietoja, paitsi jos kyseiset tiedot täyttävät direktiivin 2000/13/EY tai asetuksen (EU) N:o 1169/2011 edellytykset.

119 artikla

Pakolliset merkinnät

1.  

Liitteessä VII olevan II osan 1–11, 13, 15 ja 16 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden, joita pidetään kaupan unionissa tai jotka on tarkoitettu vientiin, merkinnöissä ja esillepanossa on oltava seuraavat pakolliset tiedot:

▼M7

a) 

rypäletuotteen luokka liitteessä VII olevan II osan mukaisesti. Liitteessä VII olevan II osan 1 ja 4–9 kohdassa määriteltyjen rypäletuotteiden luokkien osalta, jos tällaisille tuotteille on tehty alkoholin poistamista koskeva käsittely liitteessä VIII olevan I osan E jakson mukaisesti, luokassa on mainittava:

i) 

ilmaisu ”alkoholi poistettu”, jos tuotteen todellinen alkoholipitoisuus on enintään 0,5 tilavuusprosenttia; tai

ii) 

ilmaisu ”alkoholi poistettu osittain”, jos tuotteen todellinen alkoholipitoisuus on yli 0,5 tilavuusprosenttia ja alle luokan todellisen vähimmäisalkoholipitoisuuden ennen alkoholin poistamista;

▼B

b) 

viineissä, joilla on suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä:

i) 

ilmaisu ”suojattu alkuperänimitys” tai ”suojattu maantieteellinen merkintä”; ja

ii) 

suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän nimi;

c) 

todellinen alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina;

d) 

maininta lähtöpaikasta;

e) 

maininta pullottajasta tai, jos kyseessä on kuohuviini, hiilihapotettu kuohuviini, laatukuohuviini tai aromaattinen laatukuohuviini, valmistajan tai myyjän nimi;

f) 

maininta tuojasta, jos kyseessä on tuontiviini; ja

g) 

maininta sokeripitoisuudesta, jos kyseessä on kuohuviini, hiilihapotettu kuohuviini, laatukuohuviini tai aromaattinen laatukuohuviini;.

▼M7

h) 

asetuksen (EU) N:o 1169/2011 9 artiklan 1 kohdan l alakohdan mukainen ravintoarvoilmoitus;

i) 

asetuksen (EU) N:o 1169/2011 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen ainesosaluettelo; ja

j) 

kun on kyse rypäletuotteista, joille on tehty alkoholin poistamista koskeva käsittely liitteessä VIII olevan I osan E jakson mukaisesti ja joiden todellinen alkoholipitoisuus on alle 10 tilavuusprosenttia, asetuksen (EU) N:o 1169/2011 9 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukainen vähimmäissäilyvyysaika.

▼M7

2.  
Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, muiden kuin sellaisten rypäletuotteiden osalta, joille on tehty alkoholin poistamista koskeva käsittely liitteessä VIII olevan I osan E jakson mukaisesti, viittaus rypäletuotteen luokkaan voidaan jättää pois sellaisten viinien osalta, joiden merkinnässä on suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän nimi.

▼B

3.  

Poiketen siitä, mitä 1 kohdan b alakohdassa säädetään, ilmaisu ”suojattu alkuperänimitys” tai ”suojattu maantieteellinen merkintä” voidaan jättää pois seuraavissa tapauksissa:

a) 

merkinnässä on 112 artiklan a alakohdan mukainen perinteinen merkintä 94 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tuote-eritelmän mukaisesti;

b) 

poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa, jotka komissio määrittää 227 artiklan mukaisesti annetuilla delegoiduilla säädöksillä sen varmistamiseksi, että käytössä olevia merkintäkäytäntöjä noudatetaan.

▼M7

4.  
Poiketen siitä, mitä 1 kohdan h alakohdassa säädetään, ravintoarvoilmoitus voi pakkauksessa tai siihen liitetyssä etiketissä rajoittua pelkkään energiasisältöön, joka voidaan ilmaista käyttämällä energian tunnusta E. Tällaisessa tapauksessa täydellinen ravintoarvoilmoitus on toimitettava sähköisessä muodossa, mistä ilmoitetaan pakkauksessa tai siihen liitetyssä etiketissä. Kyseistä ravintoarvoilmoitusta ei saa esittää muiden myynti- tai markkinointitarkoituksiin tarkoitettujen tietojen kanssa eikä käyttäjätietoja saa kerätä tai jäljittää.
5.  

Poiketen siitä, mitä 1 kohdan i alakohdassa säädetään, ainesosaluettelo voidaan toimittaa sähköisessä muodossa, josta on ilmoitettu pakkauksessa tai siihen liitetyssä etiketissä. Tällaisessa tapauksessa sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

a) 

käyttäjätietoja ei saa kerätä tai jäljittää;

b) 

ainesosaluetteloa ei saa esittää muiden myynti- tai markkinointitarkoituksiin tarkoitettujen tietojen kanssa; ja

c) 

asetuksen (EU) N:o 1169/2011 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut tiedot on ilmoitettava suoraan pakkauksessa tai siihen liitetyssä etiketissä.

Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetussa tietojen ilmoituksessa on oltava sana ”sisältää”, jonka jälkeen ilmoitetaan asetuksen (EU) N:o 1169/2011 liitteessä II luetellun aineen tai tuotteen nimi.

▼B

120 artikla

Vapaaehtoiset merkinnät

1.  

Liitteessä VII olevan II osan 1–11, 13, 15 ja 16 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden merkinnöissä ja esillepanossa voi olla erityisesti seuraavat vapaaehtoiset tiedot:

a) 

satovuosi;

b) 

yhden tai useamman rypälelajikkeen nimi;

c) 

sokeripitoisuus, kun on kyse muista kuin 119 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetuista viineistä;

d) 

kun kyseessä ovat suojatulla alkuperämerkinnällä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetut viinit, 112 artiklan b alakohdan mukaiset perinteiset merkinnät;

e) 

suojattua alkuperänimitystä tai suojattua maantieteellistä merkintää kuvaava unionin tunnus;

f) 

eräisiin tuotantomenetelmiin viittaavat ilmaisut;

g) 

kun kyseessä ovat suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetut viinit, alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän perustana olevaa aluetta pienemmän tai suuremman maantieteellisen yksikön nimi, joka on muu kuin alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän nimi.

2.  

Kun kyseessä ovat viinit, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä tai suojattua maantieteellistä merkintää, tämän artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen tietojen käytön osalta sovelletaan seuraavaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 100 artiklan 3 kohdan soveltamista:

a) 

jäsenvaltioiden on otettava käyttöön lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, joilla varmistetaan asianomaisten tietojen todenperäisyyden takaavat sertifiointi-, hyväksymis- ja tarkastusmenettelyt;

b) 

jäsenvaltiot voivat syrjimättömin ja puolueettomin perustein ja rehellisen kilpailun asianmukaisesti huomioon ottaen laatia alueellaan tuotetuista rypälelajikkeista saadun viinin osalta luetteloita luokittelun ulkopuolelle jäävistä rypälelajikkeista, erityisesti jos

i) 

kuluttajille saattaa aiheutua sekaannusta viinin todellisesta alkuperästä sen vuoksi, että rypälelajike on jonkin nykyisen suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän erottamaton osa;

ii) 

tarkastukset eivät olisi kustannustehokkaita siksi, että tietty rypälelajike edustaa vain pientä osaa jäsenvaltion viinitilojen tuotannosta;

c) 

eri jäsenvaltioista peräisin olevien viinien sekoitusten merkinnöissä ei saa käyttää rypälelajikkeen nimeä, elleivät jäsenvaltiot toisin sovi ja varmista, että asianmukaiset sertifiointi-, hyväksymis- ja tarkastusmenettelyt ovat toteutettavissa.

121 artikla

Kielet

1.  
Edellä 119 ja 120 artiklassa tarkoitetut pakolliset ja vapaaehtoiset merkinnät, jotka ilmaistaan sanoina, on tehtävä yhdellä tai useammalla unionin virallisella kielellä.
2.  
Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän nimi tai 112 artiklan b alakohdassa tarkoitettu perinteinen merkintä on merkittävä sillä virallisella kielellä tai niillä virallisilla kielillä, johon tai joihin suojaa sovelletaan. Jos kyseessä on suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä tai kansallinen erityisnimike, jossa käytetään muuta kuin latinalaista aakkostoa, nimi voidaan merkitä myös yhdellä tai useammalla unionin virallisella kielellä.

122 artikla

Siirretty säädösvalta

1.  

Viinialan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti säännöistä ja rajoituksista, jotka koskevat

a) 

muiden kuin tässä jaksossa säädettyjen merkintätietojen esillepanoa ja käyttöä;

b) 

pakollisia tietoja seuraavista:

i) 

pakollisten tietojen muotoilussa käytettävät ilmaisut ja niiden käyttöedellytykset;

▼M7 —————

▼B

iii) 

säännökset, joilla tuottajajäsenvaltioiden sallitaan vahvistaa pakollisia merkintöjä koskevia lisäsääntöjä;

iv) 

säännökset, joilla sallitaan 119 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen poikkeusten lisäksi lisäpoikkeuksia rypäletuotteen luokan mainitsematta jättämisen osalta; ja

v) 

kielten käyttöä koskevat säännökset;

▼M7

vi) 

ainesosien ilmoittamista ja merkitsemistä koskevat säännöt 119 artiklan 1 kohdan i alakohdan soveltamiseksi.

▼B

c) 

vapaaehtoisia tietoja seuraavista:

i) 

vapaaehtoisten tietojen muotoilussa käytettävät ilmaisut ja niiden käyttöedellytykset;

ii) 

säännökset, joilla tuottajajäsenvaltioiden sallitaan vahvistaa vapaaehtoisia merkintöjä koskevia lisäsääntöjä;

▼M7

iii) 

tilaan liittyvät ilmaisut ja niiden käyttöedellytykset.

▼B

d) 

esillepanoa seuraavien osalta:

▼M7

i) 

eräiden pullonmuotojen ja sulkimien käyttöedellytykset ja luettelo eräistä pullonmuodoista;

▼B

ii) 

kuohuviinipullojen ja niiden sulkimien käyttöedellytykset;

iii) 

säännökset, joilla tuottajajäsenvaltioiden sallitaan vahvistaa esillepanoa koskevia lisäsääntöjä;

iv) 

kielten käyttöä koskevat säännökset.

2.  
Toimijoiden oikeutettujen etujen suojan varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti säännöistä, jotka koskevat alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien väliaikaisia merkintöjä ja esillepanoa, jos asianomainen alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on asianmukaisten vaatimusten mukainen.
3.  
Sen varmistamiseksi, ettei talouden toimijoille aiheudu haittaa, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti siirtymäsäännöksistä, jotka koskevat ennen 1 päivää elokuuta 2009 sovellettujen asiaa koskevien sääntöjen mukaisesti markkinoille saatettuja ja etiketöityjä viinejä.
4.  
Unionin ja eräiden kolmansien maiden välisen kaupan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti poikkeuksista tästä jaksosta vientiin tarkoitettujen tuotteiden osalta, jos asianomaisen kolmannen maan oikeudessa tätä edellytetään.

123 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat tähän jaksoon sovellettavia menettelyjä ja teknisiä perusteita, mukaan lukien toimenpiteet sellaisten viinien sertifiointi-, hyväksymis- ja tarkastusmenettelyjä varten, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä tai suojattua maantieteellistä merkintää. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

II

LUKU

Yksittäisiä aloja koskevat erityiset säännökset

1

Jakso

Sokeri

▼M7 —————

▼B

125 artikla

Sokerialan sopimukset

1.  
Sokerijuurikkaan ja -ruo'on ostoehtoihin, ennen kylvöä tehtävät toimitussopimukset mukaan lukien, sovelletaan toisaalta unionin sokerijuurikkaan ja -ruo'on unionin viljelijöiden tai niitä edustavien organisaatioiden ja toisaalta unionin sokeriyritysten tai niitä edustavien organisaatioiden välisiä toimialakohtaisia kirjallisia sopimuksia.
2.  
Sokeriyritysten on ilmoitettava liitteessä II olevan II osan A jakson 6 kohdassa kuvatut toimialakohtaiset sopimukset sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa ne tuottavat sokeria.

▼M7

3.  
Toimialakohtaisten sopimusten on oltava liitteessä X vahvistettujen ostoehtojen mukaisia.

▼B

4.  

Jotta otetaan huomioon sokerialan erityispiirteet ja alan kehittyminen tuotantokiintiöiden poistamisen jälkeisellä kaudella, siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa

a) 

mukautetaan liitteessä II olevan II osan A jaksossa tarkoitettuja ehtoja;

b) 

mukautetaan liitteessä X tarkoitettuja sokerijuurikaan ostoehtoja;

c) 

vahvistetaan lisäsääntöjä, jotka koskevat yritykselle toimitetun sokerijuurikkaan kokonaispainon, taaran ja sokeripitoisuuden määrittämistä ja sokerijuurikasjätemassaa.

5.  
Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tarpeelliset toimenpiteet tämän artiklan täytäntöönpanemiseksi, myös menettelyjen, ilmoitusten ja hallinnollisen avun osalta, mikäli toimialakohtaiset sopimukset koskevat useampaa kuin yhtä jäsenvaltiota. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

126 artikla

Sokerimarkkinoiden hintaselvitykset

Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla otetaan käyttöön sokerimarkkinoiden hintaselvitysjärjestelmä ja siihen sisältyvät sokerimarkkinoiden hintatasojen julkistamisjärjestelyt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Edellä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun järjestelmän perustana ovat valkoista sokeria tuottavien yritysten tai muiden sokerikauppaan osallistuvien toimijoiden toimittamat tiedot. Näitä tietoja käsitellään luottamuksellisina.

Komissio varmistaa, että yksittäisten talouden toimijoiden erityisiä hintoja tai nimiä ei julkaista.

▼M7 —————

▼B

2

Jakso

Viini

145 artikla

Viinitilarekisteri ja tuotantokykyselvitys

1.  
Jäsenvaltioiden on pidettävä viinitilarekisteriä, joka sisältää ajantasaiset tiedot tuotantokyvystä. Tätä velvoitetta sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016 ainoastaan, jos jäsenvaltiot panevat täytäntöön I osan III luvussa tarkoitetun viini-istutuksia koskevan lupajärjestelmän tai kansallisen tukiohjelman.
2.  
Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu velvollisuus ei koske 31 päivään joulukuuta 2015 saakka jäsenvaltioita, joissa 81 artiklan 2 kohdan mukaisesti luokiteltuihin viiniköynnöslajikkeisiin kuuluvien viiniköynnösten kokonaisviljelyala on pienempi kuin 500 hehtaaria.
3.  
►M7  Jäsenvaltioiden, joiden YMP:n strategiasuunnitelmaan sisältyy viinitilojen rakenneuudistus ja uusiin lajikkeisiin siirtyminen asetuksen (EU) 2021/2115 58 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti, on toimitettava komissiolle vuosittain viimeistään 1 päivänä maaliskuuta tuotantokykyään koskeva ajantasainen selvitys viinitilarekisterin perusteella. ◄ Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen vahvistetaan yksityiskohdat, jotka koskevat viininviljelyaloista komissiolle toimitettavia tiedonantoja. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
4.  
Jäsenvaltioiden tuotantokyvyn seurannan ja todentamisen helpottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat viinitilarekisterin sisältöön ja sitä koskeviin poikkeuksiin liittyviä sääntöjä.

146 artikla

Viinialan kansalliset viranomaiset

1.  
Jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi viranomainen vastaamaan unionin sääntöjen noudattamisesta viinialalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen muita säännöksiä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten määrittelystä. Jäsenvaltioiden on ennen kaikkea nimettävä ne laboratoriot, joilla on valtuudet suorittaa viinialan virallisia analyyseja. Nimettyjen laboratorioiden on täytettävä testilaboratorioita koskevat yleiset vaatimukset, jotka on määritelty asiakirjassa ISO/IEC 17025.
2.  
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten ja laboratorioiden yhteystiedot. Komissio julkaisee nämä tiedot ja päivittää niitä säännöllisesti.

147 artikla

Saateasiakirjat ja rekisteri

1.  
Viinialan tuotteet saa luovuttaa liikkeeseen unionissa ainoastaan, jos niiden mukana on virallisesti hyväksytty liiteasiakirja.
2.  
Luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden tai henkilöryhmittymien, joilla on ammattinsa harjoittamista varten hallussaan viinialan tuotteita, erityisesti tuottajien, pullottajien, jalostajien ja kauppiaiden, on pidettävä kirjaa edellä mainittujen tuotteiden saapuvista ja lähtevistä eristä.
3.  

Viinialan tuotteiden kuljetusten ja jäsenvaltioiden niille tekemien tarkastusten helpottamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti

a) 

säännöistä, jotka koskevat liiteasiakirjaa ja sen käyttöä;

b) 

edellytyksistä, joilla liiteasiakirjaa voidaan pitää todisteena suojatusta alkuperänimityksestä tai maantieteellisestä merkinnästä;

c) 

rekisterinpitovelvollisuudesta ja rekisterin käytöstä;

d) 

sen täsmentämisestä, kenellä on velvollisuus pitää rekisteriä, ja vapautuksista tästä velvollisuudesta;

e) 

rekisteriin sisällytettävistä toimista.

4.  

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan:

a) 

sääntöjä rekistereiden rakenteesta, rekisteriin sisällytettävistä tuotteista, rekistereihin kirjaamisen määräajoista ja rekisterien päättämisestä;

b) 

toimenpiteitä, joilla jäsenvaltiot velvoitetaan määrittelemään hävikkien suurimmat sallitut prosenttiosuudet;

c) 

yleisiä ja siirtymäsäännöksiä, jotka koskevat rekisterien pitoa;

d) 

sääntöjä, joilla määritetään, kuinka kauan liiteasiakirjat ja rekisterit on säilytettävä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

▼M7

147 a artikla

Irtotavarana olevan viinin myyntiä koskevat maksuviivästykset

Poiketen siitä, mitä direktiivin (EU) 2019/633 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat tämän asetuksen 157 artiklan mukaisesti hyväksytyn viinialalla toimivan toimialakohtaisen organisaation pyynnöstä säätää, että direktiivin (EU) 2019/633 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettua kieltoa ei sovelleta maksuihin, jotka suoritetaan viinintuottajien tai jälleenmyyjien ja niiden suorien ostajien välisiin toimitussopimuksiin perustuvista irtotavarana olevien viinien myyntitapahtumista, edellyttäen, että

a) 

60 päivän maksuajan sallivat erityisehdot sisältyvät irtotavarana olevien viinien myyntitapahtumia koskeviin vakiosopimuksiin, joista on tehty jäsenvaltiossa velvoittavia tämän asetuksen 164 artiklan nojalla ennen 30 päivää lokakuuta 2021, ja että jäsenvaltio uusii tämän vakiosopimusten soveltamisalan laajentamisen kyseisestä päivästä ilman, että maksuehtoja muutetaan merkittävästi irtotavarana olevien viinien toimittajien vahingoksi; ja

b) 

irtotavarana olevien viinien toimittajien ja niiden suorien ostajien väliset toimitussopimukset ovat monivuotisia tai niistä tulee monivuotisia.

▼B

3

Jakso

Maito ja maitotuotteet

148 artikla

Sopimussuhteet maito- ja maitotuotealalla

1.  
Jos jäsenvaltio päättää, että jokaisen sen alueella tapahtuvan raakamaidon toimituksen tuottajalta raakamaidon jalostajalle on kuuluttava osapuolten välisen kirjallisen sopimuksen piiriin, ja/tai päättää, että ensiostajan on tehtävä kirjallinen tarjous tuottajan toimittamaa raakamaitoa koskevan sopimuksen tekemisestä, tällaisen sopimuksen ja/tai tarjouksen sopimuksen tekemisestä on täytettävä 2 kohdassa säädetyt edellytykset.

Jos jäsenvaltio päättää, että raakamaidon toimitusten tuottajalta raakamaidon jalostajalle on kuuluttava osapuolten välisen kirjallisen sopimuksen piiriin, sen on myös päätettävä, mikä tai mitkä toimituksen vaiheet kuuluvat tällaisen sopimuksen piiriin, jos raakamaidon toimitus tapahtuu yhden tai useamman kerääjän toimesta.

Tässä artiklassa ja 105 artiklassa ”kerääjällä” tarkoitetaan yritystä, joka kuljettaa raakamaidon tuottajalta tai toiselta kerääjältä raakamaidon jalostajalle tai toiselle kerääjälle, jos raakamaidon omistusoikeus siirtyy kussakin tapauksessa.

▼M5

1 a.  
Jos jäsenvaltiot eivät hyödynnä tämän artiklan 1 kohdassa tarjottuja mahdollisuuksia, tuottaja, tuottajaorganisaatio tai tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät voivat vaatia, että kaiken raakamaidon toimittamisen raakamaidon jalostajalle on perustuttava osapuolten väliseen kirjalliseen sopimukseen ja/tai siitä on saatava ensiostajilta kirjallinen tarjous sopimuksen tekemisestä edellytyksin, jotka on esitetty tämän artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa.

Jos ensiostaja on suosituksessa 2003/361/EY tarkoitettu mikroyritys tai pieni tai keskisuuri yritys, sopimus ja/tai tarjous sopimuksen tekemisestä ei ole pakollinen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta osapuolten mahdollisuutta hyödyntää toimialakohtaisen organisaation laatimaa vakiosopimusta.

▼M5

2.  

Edellä 1 ja 1 a kohdassa tarkoitettu sopimus ja/tai tarjous sopimuksen tekemisestä on:

▼B

a) 

tehtävä ennen toimitusta;

b) 

tehtävä kirjallisesti; ja

c) 

sen on sisällettävä erityisesti seuraavat seikat:

▼M7

i) 

toimituksesta maksettava hinta

— 
jonka on oltava kiinteä ja sopimuksessa vahvistettu, ja/tai
— 
joka on laskettava yhdistämällä sopimuksessa mainittuja eri tekijöitä, joihin voivat kuulua objektiiviset indikaattorit, indeksit ja lopullisen hinnan laskentamenetelmät, jotka ovat helposti saatavilla ja ymmärrettäviä ja jotka kuvaavat markkinatilanteen vaihtelua, toimitettu määrä ja toimitetun raakamaidon laatu tai koostumus; kyseiset indikaattorit voivat perustua asiankuuluviin hintoihin, tuotantoon ja markkinakustannuksiin; tätä varten jäsenvaltiot voivat määrittää indikaattoreita objektiivisten kriteereiden mukaisesti, jotka perustuvat tuotantoa ja elintarvikeketjua koskeviin tutkimuksiin; sopimuspuolet voivat vapaasti viitata näihin tai muihin merkityksellisiksi katsomiinsa indikaattoreihin,

▼B

ii) 

raakamaidon määrä, joka voidaan toimittaa ja/tai on toimitettava, sekä tällaisten toimitusten ajankohta;

iii) 

sopimuksen kesto, jolloin sopimus voi olla joko määräaikainen tai toistaiseksi voimassa oleva siten, että sopimukseen sisällytetään irtisanomislauseke;

iv) 

maksuaikoja ja -menettelyjä koskevat yksityiskohtaiset tiedot;

v) 

raakamaidon keräämis- tai toimittamisjärjestelyt; ja

vi) 

ylivoimaisen esteen sattuessa sovellettavat säännöt.

▼M5

3.  
Poiketen siitä, mitä 1 ja 1 a kohdassa säädetään, sopimusta ja/tai tarjousta sopimuksen tekemisestä ei vaadita silloin, kun osuuskunnan jäsen toimittaa raakamaidon osuuskunnalle, jonka jäsen hän on, jos kyseisen osuuskunnan sääntöihin tai näillä säännöillä vahvistettuihin taikka niistä johdettuihin sääntöihin ja päätöksiin sisältyy määräyksiä, jotka vaikutuksiltaan vastaavat 2 kohdan a, b ja c alakohdan säännöksiä.

▼B

4.  
Kaikista raakamaidon tuottajien, kerääjien tai jalostajien tekemien raakamaidon toimitusta koskevien sopimusten ehdoista, 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetut ehdot mukaan luettuina, voidaan vapaasti neuvotella osapuolten kesken.

▼M5

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, sovelletaan yhtä tai useampaa seuraavista:

a) 

jos jäsenvaltio päättää tehdä raakamaidon toimituksia koskevan kirjallisen sopimuksen pakolliseksi 1 kohdan mukaisesti, se voi vahvistaa

i) 

sopimuspuolille velvoitteen sopia tietyn toimitetun määrän ja tästä toimituksesta maksettavan hinnan välisestä suhteesta;

ii) 

vähimmäiskeston, jota sovelletaan ainoastaan tuottajan ja raakamaidon ensiostajan välisiin kirjallisiin sopimuksiin; vähimmäiskeston on oltava vähintään kuusi kuukautta, eikä se saa haitata sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa;

▼B

b) 

jos jäsenvaltio päättää, että raakamaidon ensiostajan on 1 kohdan mukaisesti tehtävä tuottajalle kirjallinen tarjous sopimuksen tekemisestä, se voi säätää, että tarjouksen on sisällettävä kansallisessa lainsäädännössä tältä osin vahvistettu sopimuksen vähimmäiskesto; vähimmäiskeston on oltava vähintään kuusi kuukautta, eikä se saa haitata sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

Toinen alakohta ei rajoita tuottajan oikeutta kieltäytyä tällaisesta vähimmäiskestosta, jos kieltäytyminen tehdään kirjallisesti. Tällöin osapuolet voivat vapaasti neuvotella kaikista sopimuksen ehdoista, 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetut ehdot mukaan luettuina.

5.  
Jäsenvaltioiden, jotka käyttävät tässä artiklassa tarkoitettuja vaihtoehtoja, on ilmoitettava komissiolle, miten niitä sovelletaan.
6.  
Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan toimenpiteet, jotka ovat tarpeen tämän artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan sekä 3 kohdan yhdenmukaista soveltamista varten, sekä toimenpiteet, jotka liittyvät jäsenvaltioiden tämän artiklan mukaisesti tekemiin ilmoituksiin. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

149 artikla

Sopimussuhteet maito- ja maitotuotealalla

▼M5

1.  
Jäljempänä olevan 161 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksytty maito- ja maitotuotealan tuottajaorganisaatio voi neuvotella tuottajajäsentensä puolesta raakamaidon toimittamista tuottajalta raakamaidon jalostajalle tai 148 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetulle kerääjälle koskevan sopimuksen, joka kattaa jäsenten koko yhteistuotannon tai osan siitä.

▼B

2.  

Tuottajaorganisaatio voi käydä neuvotteluja

a) 

riippumatta siitä, siirretäänkö raakamaidon omistusoikeus tuottajalta tuottajaorganisaatiolle;

b) 

riippumatta siitä, onko neuvoteltu hinta sama joidenkin tai kaikkien tuottajajäsenten yhteistuotannolle;

c) 

jos tietyn tuottajaorganisaation osalta täyttyvät kaikki seuraavat edellytykset:

▼M7

i) 

tällaisten neuvottelujen kohteena olevan raakamaidon määrä on enintään neljä prosenttia unionin kokonaistuotannosta,

▼B

ii) 

neuvottelujen kohteena olevan raakamaidon tietyssä jäsenvaltiossa tuotettu määrä on enintään 33 prosenttia kyseisen jäsenvaltion kansallisesta kokonaistuotannosta, ja

iii) 

neuvottelujen kohteena olevan raakamaidon tietyssä jäsenvaltiossa tuotettu määrä on enintään 33 prosenttia kyseisen jäsenvaltion kansallisesta kokonaistuotannosta, ja

d) 

jos asianomaiset tuottajat eivät ole minkään muun sellaisen tuottajaorganisaation jäseniä, joka niin ikään neuvottelee tällaisia sopimuksia niiden puolesta; jäsenvaltiot voivat kuitenkin myöntää poikkeuksia tästä edellytyksestä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, joissa tuottajilla on kaksi toisistaan erillistä tuotantoyksikköä eri maantieteellisillä alueilla;

e) 

jos raakamaitoa ei koske tuottajan osuuskuntajäsenyydestä aiheutuva velvoite toimittaa maitoa osuuskunnan säännöissä vahvistettujen ehtojen mukaisesti tai näillä säännöillä vahvistettujen tai niistä johdettujen sääntöjen ja päätösten mukaisesti; ja

f) 

jos tuottajaorganisaatio ilmoittaa neuvottelujen kohteena olevan raakamaidon määrän sen jäsenvaltion tai niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, jossa tai joissa se toimii.

3.  
Sen estämättä, mitä 2 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdassa säädetään, tuottajaorganisaatio voi käydä 1 kohdan nojalla neuvotteluja, jos neuvottelujen kohteena oleva kyseisen tuottajaorganisaation tuottaman raakamaidon määrä, joka tuotetaan tai toimitetaan jäsenvaltiossa, jonka vuotuinen raakamaidon kokonaistuotanto on alle 500 000 tonnia, on enintään 45 prosenttia kyseisen jäsenvaltion kansallisesta kokonaistuotannosta.
4.  
Tätä artiklaa sovellettaessa viittauksilla tuottajaorganisaatioihin tarkoitetaan myös tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymiä.
5.  
Edellä olevan 2 kohdan c alakohdan ja 3 kohdan soveltamiseksi komissio julkaisee tarkoituksenmukaisiksi katsomillaan tavoin ja viimeisimpiä saatavilla olevia tietoja käyttäen raakamaidon tuotantomäärät unionissa ja jäsenvaltioissa.
6.  
Poiketen siitä, mitä 2 kohdan c alakohdassa ja 3 kohdassa säädetään ja vaikka siinä asetetut kynnykset eivät ylity, tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu kilpailuviranomainen voi yksittäisessä tapauksessa päättää, että tuottajaorganisaation olisi joko aloitettava tietyt neuvottelut uudelleen tai ei olisi neuvoteltava lainkaan, jos se katsoo tämän olevan välttämätöntä kilpailun ylläpitämiseksi tai kyseisen viranomaisen alueella toimiville raakamaitoa jalostaville pk-yrityksille aiheutuvan vakavan haitan välttämiseksi.

Jos kyse on useamman kuin yhden jäsenvaltion kattavista neuvotteluista, komissio tekee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun päätöksen ilman 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista. Muissa tapauksissa päätöksen tekee sen jäsenvaltion kansallinen kilpailuviranomainen, jota neuvottelut koskevat.

Tässä kohdassa tarkoitettuja päätöksiä ei sovelleta ennen kuin ne on annettu tiedoksi asianomaisille yrityksille.

7.  

Tässä artiklassa tarkoitetaan

a) 

”kansallisella kilpailuviranomaisella” neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 ( 18 ) 5 artiklassa tarkoitettua viranomaista;

b) 

”pk-yrityksellä” suosituksessa 2003/361/EY tarkoitettuja mikroyrityksiä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä.

8.  
Jäsenvaltioiden, joissa käydään tämän artiklan mukaisia neuvotteluja, on ilmoitettava komissiolle 2 kohdan f alakohdan ja 6 kohdan soveltamisesta.

▼M7 —————

▼B

151 artikla

Pakolliset ilmoitukset maito- ja maitotuotealalla

▼M7

Raakamaidon ensiostajien on ilmoitettava toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle niille kunkin kuukauden aikana toimitetun raakamaidon määrä sekä maksettu keskihinta. Luonnonmukaisesti tuotettu ja muu kuin luonnonmukaisesti tuotettu maito on eroteltava toisistaan.

▼B

Tässä artiklassa ja 148 artiklassa ”ensiostajalla” tarkoitetaan yritystä tai ryhmää, joka ostaa maitoa tuottajilta

a) 

kerätäkseen, pakatakseen, varastoidakseen, jäähdyttääkseen tai jalostaakseen sitä, myös toimeksiantona;

b) 

myydäkseen sen yhdelle tai useammalle maitoa tai muita maitotuotteita käsittelevälle tai jalostavalle yritykselle.

▼M7

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut raakamaidon määrät ja keskihinnat.

▼B

Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tällaisten ilmoitusten sisältöä, muotoa ja toimittamisajankohtaa koskevat säännöt sekä jäsenvaltioiden tämän artiklan mukaisesti antamiin ilmoituksiin liittyvät toimenpiteet. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

III

LUKU

Tuottajaorganisaatiot ja niiden yhteenliittymät sekä toimialakohtaiset organisaatiot

1

Jakso

Määritelmä ja hyväksyminen

152 artikla

Tuottajaorganisaatiot

1.  

Jäsenvaltiot voivat pyynnöstä hyväksyä tuottajaorganisaatiot, jotka

a) 

muodostuvat jonkin yksittäisen 1 artiklan 2 kohdassa luetellun alan viljelijöistä ja joissa näillä on 153 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukainen määräävä asema;

▼M5

b) 

on perustettu tuottajien aloitteesta ja jotka harjoittavat ainakin yhtä seuraavista toiminnoista:

i) 

yhteinen jalostaminen;

ii) 

yhteinen jakelu, mukaan lukien yhteiset myyntifoorumit tai yhteiset kuljetukset;

iii) 

yhteiset pakkaukset, pakkausmerkinnät tai myynninedistämistoimet;

iv) 

yhteisesti järjestetty laadunvalvonta;

v) 

laitteistojen tai varastotilojen yhteinen käyttö;

vi) 

välittömästi tuotantoon liittyvä yhteinen jätehuolto;

vii) 

yhteiset tuotantopanosten hankinnat;

viii) 

kaikki muut yhteiset palvelutoimet, joilla pyritään saavuttamaan jokin tämän kohdan c alakohdassa mainituista tavoitteista;

▼B

c) 

pyrkivät tiettyyn päämäärään, johon voi sisältyä vähintään yksi seuraavista tavoitteista:

i) 

varmistaa tuotannon suunnittelu ja mukauttaminen kysyntää vastaavaksi, erityisesti laadun ja määrän osalta;

ii) 

keskittää jäsenten tuottamien tuotteiden tarjontaa ja markkinoille saattamista, mukaan lukien suoramarkkinointi;

iii) 

optimoida tuotantokustannuksia ja investointien kannattavuutta ympäristöön ja eläinten hyvinvointiin liittyviin vaatimuksiin vastaamiseksi ja vakauttaa tuottajahintoja;

iv) 

laatia tutkimuksia ja kehitysaloitteita kestävistä tuotantomenetelmistä, innovatiivisista käytännöistä, taloudellisesta kilpailukyvystä ja markkinakehityksestä;

v) 

edistää ja antaa ympäristöä säästävien viljelymenetelmien, tuotantotekniikoiden sekä asianmukaisten eläinten hyvinvointia koskevien käytäntöjen ja tekniikoiden toteuttamiseen tarvittavaa teknistä apua;

vi) 

edistää tuotantonormien käyttöä, tuotteiden laadun parantamista ja sellaisten tuotteiden kehittämistä, joiden alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on suojattu tai jotka kuuluvat kansallisen laatumerkinnän piiriin, sekä antaa näihin tarvittavaa teknistä apua;

▼M7

vii) 

käsitellä ja hyödyntää sivutuotteita, jäämävirtoja ja jätettä, erityisesti veden, maaperän ja maiseman laadun suojelemiseksi, luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi tai parantamiseksi, ja tehostaa kiertotaloutta;

▼B

viii) 

edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä;

ix) 

kehittää aloitteita menekinedistämisen ja kaupan pitämisen aloilla;

▼M7

x) 

hallinnoida keskinäisiä rahastoja;

▼B

xi) 

antaa tarvittavaa teknistä tukea futuurimarkkinoiden ja vakuutusjärjestelmien käyttöön.

▼M5

1 a.  
Poiketen siitä, mitä SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätään, tämän artiklan 1 kohdan nojalla hyväksytty tuottajaorganisaatio voi suunnitella tuotantoa, optimoida tuotantokustannuksia, saattaa markkinoille maataloustuotteita ja neuvotella maataloustuotteiden tarjontaa koskevia sopimuksia jäsentensä puolesta niiden kokonaistuotannon tai tuotannon osan osalta.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu toiminta voidaan toteuttaa

a) 

edellyttäen, että yhtä tai useampaa 1 kohdan b alakohdan i–vii alakohdassa tarkoitettua toimintaa todella harjoitetaan, millä myötävaikutetaan SEUT 39 artiklassa määrättyjen tavoitteiden täyttymiseen;

b) 

edellyttäen, että tuottajaorganisaatio keskittää tarjontansa ja saattaa markkinoille jäsentensä tuotteita riippumatta siitä, siirtyykö maataloustuotteiden omistusoikeus tuottajalta tuottajaorganisaatiolle vai ei;

c) 

riippumatta siitä, onko neuvoteltu hinta sama kaikkien tai vain joidenkin jäsenten yhteenlasketun tuotannon osalta;

d) 

edellyttäen, että asianomaiset tuottajat eivät ole minkään muun tuottajaorganisaation jäseniä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen toimien kattamien tuotteiden osalta;

e) 

edellyttäen, että kyseistä maataloustuotetta ei koske tuottajan sellaisen osuuskunnan jäsenyydestä, joka ei ole kyseisen tuottajaorganisaation jäsen, aiheutuva velvoite toimittaa tuotteita osuuskunnan säännöissä vahvistettujen ehtojen mukaisesti tai näillä säännöillä vahvistettujen tai niistä johdettujen sääntöjen ja päätösten mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin poiketa toisen alakohdan d alakohdassa säädetystä edellytyksestä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, joissa tuottajajäsenillä on kaksi toisistaan erillistä tuotantoyksikköä eri maantieteellisillä alueilla.

1 b.  
Tätä artiklaa sovellettaessa viittauksilla tuottajaorganisaatioihin tarkoitetaan myös 156 artiklan 1 kohdan nojalla hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymiä, jos tällaiset yhteenliittymät täyttävät tämän artiklan 1 kohdassa säädetyt vaatimukset.
1 c.  
Asetuksen (EY) N:o 1/2003 5 artiklassa tarkoitettu kansallinen kilpailuviranomainen voi yksittäistapauksissa päättää, että tulevaisuutta ajatellen yhtä tai useampaa 1 a kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua toimintaa on mukautettava, kyseinen toiminta on lopetettava tai sitä ei tulisi harjoittaa lainkaan, jos se katsoo tämän olevan välttämätöntä kilpailun estämisen ehkäisemiseksi tai jos se toteaa, että SEUT 39 artiklassa määrätyt tavoitteet vaarantuvat.

Jos kyse on useamman kuin yhden jäsenvaltion kattavista neuvotteluista, tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun päätöksen tekee komissio ilman 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista.

Toimiessaan tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti kansallisen kilpailuviranomaisen on tiedotettava komissiolle kirjallisesti ennen ensimmäisen virallisen tutkintatoimenpiteen käynnistämistä tai välittömästi sen jälkeen ja ilmoitettava komissiolle päätöksistä viipymättä niiden tekemisen jälkeen.

Tässä kohdassa tarkoitettuja päätöksiä ei sovelleta ennen kuin ne on annettu tiedoksi asianomaisille yrityksille.

▼B

2.  
Edellä olevan 1 kohdan mukainen hyväksytty tuottajaorganisaatio voidaan hyväksyä edelleen, jos se sitoutuu pitämään kaupan CN-koodiin ex  22 08 kuuluvia muita kuin perussopimusten liitteessä I tarkoitettuja tuotteita, edellyttäen, että kyseisten tuotteiden osuus ei ole suurempi kuin 49 prosenttia tuottajaorganisaation kaupan pidettyjen tuotteiden kokonaisarvosta ja että kyseiset tuotteet eivät saa unionin tukea. Tuotteita ei oteta huomioon hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden osalta 34 artiklan 2 kohdan mukaisen kaupan pidetyn tuotannon arvon laskennassa.

▼M5 —————

▼B

153 artikla

Tuottajaorganisaatioiden perussääntö

1.  

Tuottajaorganisaation perussäännössä on määrättävä, että sen tuottajajäsenten on erityisesti

a) 

sovellettava tuottajaorganisaation hyväksymiä sääntöjä, jotka liittyvät tuotantoilmoitusvelvoitteeseen, tuotantoon, kaupan pitämiseen ja ympäristönsuojeluun;

b) 

kuuluttava minkä tahansa tietyn tilan tietyn tuotteen osalta vain yhteen tuottajaorganisaatioon; asianomainen jäsenvaltio voi kuitenkin myöntää poikkeuksia tästä edellytyksestä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, joissa tuottajajäsenillä on kaksi toisistaan erillistä tuotantoyksikköä eri maantieteellisillä alueilla;

c) 

toimitettava tuottajaorganisaation tilastotarkoituksiin pyytämät tiedot.

2.  

Tuottajaorganisaation perussäännössä on lisäksi määrättävä

a) 

menettelyistä, joilla 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut säännöt määritetään, annetaan ja muutetaan;

b) 

tuottajaorganisaation rahoittamiseen tarvittavien maksujen perimisestä jäseniltä;

▼M7

c) 

säännöistä, jotka varmistavat, että tuottajajäsenet voivat demokraattisella tavalla valvoa organisaatiotaan ja sen päätöksentekoa sekä sen tilinpäätöstä ja talousarvioita;

▼B

d) 

seuraamuksista, kun tuottajaorganisaation perussäännön mukaisia velvoitteita, erityisesti maksujen suorittamisen osalta, jätetään noudattamatta tai tuottajaorganisaation hyväksymiä sääntöjä rikotaan;

e) 

säännöistä, jotka liittyvät uusien jäsenten hyväksymiseen ja erityisesti jäsenyyden vähimmäiskestoon, joka ei voi olla vuotta lyhyempi;

f) 

tuottajaorganisaation toiminnan kannalta välttämättömistä kirjanpito- ja budjettisäännöistä.

▼M7

2 a.  
Tuottajaorganisaation perussäännössä voidaan määrätä tuottajajäsenten mahdollisuudesta olla suoraan yhteydessä ostajiin edellyttäen, että tällainen suora yhteys ei vaaranna tuottajaorganisaation mahdollisuutta keskittää tuotteiden tarjontaa ja saattaa tuotteita markkinoille. Tarjonnan keskittämisestä katsotaan huolehditun, jos tuottajaorganisaatio neuvottelee ja määrittää myynnin olennaiset osat, kuten hinnan, laadun ja määrän.

▼M7

3.  
Edellä olevaa 1, 2 ja 2 a kohtaa ei sovelleta maito- ja maitotuotealan tuottajaorganisaatioihin.

▼B

154 artikla

Tuottajaorganisaatioiden hyväksyminen

1.  

Jotta jäsenvaltio hyväksyy tuottajaorganisaation, hyväksymistä hakevan tuottajaorganisaation on oltava oikeussubjekti tai oikeussubjektin selkeästi määritelty osa, joka

a) 

täyttää 152 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa säädetyt vaatimukset;

▼M7

b) 

omaa vähimmäismäärän jäseniä ja/tai jonka kaupan pidetyn tuotannon määrä tai arvo täyttää asianomaisen jäsenvaltion asettamat vähimmäisvaatimukset alueella, jolla se toimii; tällaisilla säännöksillä ei saa estää pienimuotoiseen tuotantoon erikoistuneiden tuottajaorganisaatioiden hyväksymistä;

▼B

c) 

tarjoaa riittävät selvitykset siitä, että se voi toteuttaa toimintaansa asianmukaisesti niin keston, tehokkuuden, inhimillisen, aineellisen ja teknisen avun jäsenille tarjoamisen kuin tarjonnan asianmukaisen keskittämisen suhteen;

d) 

soveltaa tämän kohdan a, b ja c alakohdan mukaista perussääntöjä.

▼M5

1 a.  
Jäsenvaltiot voivat pyynnöstä päättää myöntää useamman kuin yhden hyväksynnän tuottajaorganisaatiolle, joka toimii useilla 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla aloilla edellyttäen, että tuottajaorganisaatio täyttää tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset kullakin toimialalla, jonka osalta se hakee hyväksyntää.

▼M5

2.  
Jäsenvaltiot voivat päättää, että tuottajaorganisaatiot, jotka on hyväksytty ennen 1 päivää tammikuuta 2018 ja jotka täyttävät tämän artiklan 1 kohdassa vahvistetut edellytykset, on katsottava 152 artiklan nojalla hyväksytyiksi tuottajaorganisaatioiksi.
3.  
Jäsenvaltioiden on peruutettava hyväksyntänsä sellaisilta tuottajaorganisaatioilta, jotka on hyväksytty ennen 1 päivää tammikuuta 2018 mutta jotka eivät täytä tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020.

▼B

4.  

Jäsenvaltioiden on:

a) 

päätettävä hyväksymisen myöntämisestä tuottajaorganisaatiolle neljän kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus ja kaikki sitä tukevat asianmukaiset todisteet on jätetty; tämä hakemus on jätettävä siinä jäsenvaltiossa, jossa organisaation päätoimipaikka on;

b) 

suoritettava itse määritteleminsä väliajoin tarkastuksia varmistaakseen, että hyväksytyt tuottajaorganisaatiot noudattavat tätä lukua;

c) 

määrättävä kyseisille organisaatioille ja yhteenliittymille sovellettavia seuraamuksia, jos säännöksiä ei ole noudatettu tai jos ilmenee tässä luvussa säädettyjä toimenpiteitä koskevia sääntöjenvastaisuuksia, sekä päätettävä tarvittaessa siitä, peruutetaanko hyväksyntä;

d) 

ilmoitettava komissiolle viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä maaliskuuta edellisen kalenterivuoden aikana tekemistään hyväksymisen myöntämistä, epäämistä tai peruuttamista koskevista päätöksistä.

155 artikla

Ulkoistaminen

Jäsenvaltiot voivat sallia hyväksytyn tuottajaorganisaation tai hyväksytyn tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymän ulkoistaa komission 173 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti määrittelemillä aloilla jonkin muun osan toiminnastaan kuin tuotannon, myös tytäryritysten kohdalla, edellyttäen, että tuottajaorganisaatio tai tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymä on edelleen vastuussa ulkoistetun toiminnon suorittamisen varmistamisesta sekä toiminnon suorittamiseen liittyvän kaupallisen järjestelyn kokonaishallinnasta ja -valvonnasta.

156 artikla

Tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät

1.  
Jäsenvaltiot voivat pyynnöstä hyväksyä tietyllä 1 artiklan 2 kohdassa luetellulla alalla toimivat tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät, jotka on perustettu hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden aloitteesta.

Jollei 173 artiklan mukaisesti vahvistetuista säännöistä muuta johdu, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät voivat hoitaa mitä tahansa tuottajaorganisaatioiden toimia tai tehtäviä.

2.  
Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat pyynnöstä hyväksyä maito- ja maitotuotealan hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymän, jos asianomainen jäsenvaltio katsoo, että yhteenliittymä pystyy käytännössä hoitamaan minkä hyvänsä hyväksytyn tuottajaorganisaation tehtävistä ja täyttää 161 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset.

157 artikla

Toimialakohtaiset organisaatiot

▼M7

1.  

Jäsenvaltiot voivat pyynnöstä hyväksyä jollain yksittäisellä 1 artiklan 2 kohdassa luetellulla alalla kansallisella ja alueellisella tasolla sekä 164 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen talousalueiden tasolla toimivat toimialakohtaiset organisaatiot, jotka

▼B

a) 

muodostuvat tuotantoon ja vähintään yhteen seuraavista toimitusketjun vaiheista liittyvien taloudellisten toimien edustajista: yhden tai useamman alan tuotteiden jalostus tai kauppa, myös jakelu;

b) 

on perustettu kaikkien tai joidenkin niihin kuuluvien organisaatioiden tai yhteenliittymien aloitteesta;

c) 

ottaen huomioon jäsentensä ja kuluttajien edut pyrkivät tiettyyn päämäärään, johon voi sisältyä erityisesti yksi seuraavista tavoitteista:

i) 

tuotantoa ja markkinoita koskevan tietämyksen ja avoimuuden lisääminen muun muassa julkistamalla koottuja tilastotietoja aiemmin tehtyjen sopimusten mukaisista tuotantokustannuksista, hinnoista, myös tarvittaessa hintaindekseistä, määristä sekä niiden kestosta, ja tekemällä selvityksiä mahdollisesta tulevasta markkinakehityksestä alueellisesti, kansallisesti tai kansainvälisesti;

ii) 

tuotantomahdollisuuksien ennakointi ja julkisten markkinahintojen rekisteröinti;

iii) 

tuotteiden markkinoille saattamisen entistä paremman yhteensovittamisen edistäminen erityisesti tutkimuksen ja markkinatutkimusten avulla;

►C2  iv) 

potentiaalisten vientimarkkinoiden tutkiminen ◄ vientimarkkinoiden tutkiminen;

v) 

sanotun rajoittamatta 148 ja 168 artiklan soveltamista unionin sääntöjen mukaisten vakiosopimusten laatiminen maataloustuotteiden myynnistä hankkijoille ja/tai jalostettujen tuotteiden toimittamisesta jakelijoille ja vähittäismyyjille ottaen huomioon, että on saatava aikaan oikeudenmukaiset kilpailuedellytykset ja vältettävä vääristymiä markkinoilla;

vi) 

tuotteisiin liittyvän koko potentiaalin hyödyntäminen, myös markkinointimahdollisuuksien osalta, ja taloudellista kilpailukykyä ja innovointia vahvistavien aloitteiden kehittäminen;

▼M7

vii) 

tiedottaminen ja tutkimusten toteuttaminen tuotannon ja tarvittaessa jalostuksen ja markkinoinnin innovoimiseksi, järkeistämiseksi, parantamiseksi ja mukauttamiseksi markkinoiden vaatimuksia ja kuluttajien makua ja odotuksia paremmin vastaavien tuotteiden suuntaan, erityisesti tuotteiden laadun, suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuotteiden erityisominaisuudet mukaan lukien, sekä ympäristönsuojelun, ilmastotoimien, eläinterveyden ja eläinten hyvinvoinnin osalta;

▼B

viii) 

keinojen etsiminen eläinlääkintätuotteiden tai kasvinsuojeluaineiden käytön rajoittamiseksi, muiden tuotantopanosten hallinnoimiseksi paremmin, tuotteiden laadun varmistamiseksi, maaperän ja vesien suojelemiseksi, elintarviketurvallisuuden edistämiseksi, erityisesti tuotteiden jäljitettävyyden avulla ja parantamalla eläinten terveyttä ja hyvinvointia;

ix) 

menetelmien ja keinojen kehittäminen tuotteiden laadun parantamiseksi kaikissa tuotannon ja tarvittaessa jalostuksen ja kaupan pitämisen vaiheissa;

x) 

kaikkien mahdollisten sellaisten toimien toteuttaminen, joilla voidaan tukea, suojata ja edistää luonnonmukaista maataloutta sekä alkuperänimityksiä, laatumerkintöjä ja maantieteellisiä merkintöjä;

xi) 

integroitua kestävää tuotantoa tai muita ympäristöystävällisiä tuotantotapoja koskevien tutkimusten edistäminen ja laatiminen;

xii) 

tuotteiden terveelliseen ja vastuulliseen kulutukseen kannustaminen sisämarkkinoilla; ja/tai terveydelle vaarallisen käytön haitoista tiedottaminen;

xiii) 

kulutuksen edistäminen ja/tai tuotteita koskevan tiedon tarjoaminen sisämarkkinoilla ja niiden ulkopuolisilla markkinoilla;

▼M7

xiv) 

myötävaikuttaminen sivutuotteiden hyödyntämistä sekä jätteiden vähentämistä ja käsittelyä koskevien aloitteiden hallintaan ja kehittämiseen;

▼M5

xv) 

172 a artiklassa tarkoitettujen arvon jakamista koskevien vakiolausekkeiden vahvistaminen, mukaan lukien markkinabonukset ja -tappiot, ja sen määrittäminen, miten asianomaisten tuotteiden asiaankuuluvien markkinahintojen tai muiden hyödykemarkkinoiden kehitys kohdennetaan niiden kesken;

▼M7

xvi) 

toimenpiteiden edistäminen ja täytäntöönpano eläinten terveyteen, kasvinsuojeluun ja ympäristöön liittyvien riskien ehkäisemiseksi, valvomiseksi ja hallitsemiseksi, muun muassa perustamalla ja hallinnoimalla keskinäisiä rahastoja tai osallistumalla tällaisiin rahastoihin, jotta viljelijöille voidaan maksaa taloudellista korvausta kustannuksista ja taloudellisista tappioista, jotka aiheutuvat tällaisten toimenpiteiden edistämisestä ja täytäntöönpanosta;

1 a.  
Jäsenvaltiot voivat pyynnöstä päättää myöntää useamman kuin yhden hyväksynnän toimialakohtaiselle organisaatiolle, joka toimii useilla 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla aloilla edellyttäen, että toimialakohtainen organisaatio täyttää 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset kullakin toimialalla, jonka osalta se hakee hyväksyntää.

▼B

2.  
Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa jäsenvaltiot voivat syrjimättömin ja puolueettomin perustein päättää, että 158 artiklan 1 kohdan c alakohdassa mainittu edellytys täyttyy rajoittamalla toimialakohtaisten organisaatioiden lukumäärää alueellisesti tai kansallisesti, jos näin säädetään ennen 1 päivää tammikuuta 2014 olemassa olevissa kansallisissa säännöissä ja kun tällä ei haitata sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

▼M7 —————

▼B

158 artikla

Toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksyminen

1.  

Jäsenvaltiot voivat hyväksyä pyynnöstä toimialakohtaiset organisaatiot, jos tällaiset organisaatiot:

a) 

täyttävät 157 artiklassa säädetyt vaatimukset;

b) 

harjoittavat toimintaansa yhdellä tai useammalla asianomaisella alueella;

c) 

muodostavat merkittävän osan 157 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta taloudellisesta toiminnasta;

▼M7

c a) 

pyrkivät 157 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen toimitusketjun vaiheiden organisaatioiden, jotka muodostavat toimialakohtaisen organisaation, tasapainoiseen edustukseen;

▼B

d) 

eivät itse harjoita tuotantoa, jalostusta tai kauppaa lukuun ottamatta 162 artiklassa tarkoitettuja tapauksia.

2.  
Jäsenvaltiot voivat päättää, että toimialakohtaiset organisaatiot, jotka on hyväksytty ennen 1 päivää tammikuuta 2014 kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja jotka täyttävät tämän artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset, on katsottava 157 artiklan nojalla hyväksytyiksi toimialakohtaisiksi organisaatioiksi.
3.  
Toimialakohtaiset organisaatiot, jotka on hyväksytty ennen 1 päivää tammikuuta 2014 kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja jotka eivät täytä tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, voivat jatkaa toimintaansa kansallisen lainsäädännön mukaisesti 1 päivään tammikuuta 2015 saakka.

▼M7

4.  
Jäsenvaltiot voivat hyväksyä ennen 1 päivää tammikuuta 2014 olemassa olevat toimialakohtaiset organisaatiot kaikilla aloilla riippumatta siitä, onko ne hyväksytty pyynnöstä vai perustettu lailla, vaikka ne eivät täytä 157 artiklan 1 kohdan b alakohdan edellytystä.

▼B

5.  

Jos jäsenvaltiot hyväksyvät toimialakohtaisen järjestön 1 kohdan tai 2 kohdan mukaisesti, niiden on

a) 

päätettävä hyväksymisen myöntämisestä neljän kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus ja kaikki sitä tukevat asianmukaiset todisteet on jätetty siinä jäsenvaltiossa, jossa organisaation päätoimipaikka on;

b) 

suoritettava määritteleminsä väliajoin tarkastuksia varmistaakseen, että hyväksytyt toimialakohtaiset organisaatiot täyttävät niiden hyväksymiselle asetetut edellytykset;

c) 

määrättävä kyseiselle organisaatiolle vahvistamiaan seuraamuksia, jos tässä asetuksessa säädettyjä toimenpiteitä ei ole noudatettu tai jos ilmenee tässä luvussa säädettyjä toimenpiteitä koskevia sääntöjenvastaisuuksia, sekä päätettävä tarvittaessa siitä, peruutetaanko hyväksyntä;

d) 

peruutettava hyväksyntä, mikäli tässä artiklassa säädetyt vaatimukset ja hyväksymisedellytykset eivät enää täyty;

e) 

ilmoitettava komissiolle vuosittain viimeistään 31 päivänä maaliskuuta edellisen kalenterivuoden aikana tekemistään hyväksymisen myöntämistä, epäämistä tai peruuttamista koskevista päätöksistä.

2

Jakso

Erityisaloja koskevat lisäsäännöt

159 artikla

▼M5

Pakollinen hyväksyminen

▼B

Poiketen siitä, mitä 152–158 artiklassa säädetään, jäsenvaltioiden on pyynnöstä hyväksyttävä

a) 

tuottajaorganisaatiot, jotka toimivat

i) 

hedelmä- ja vihannesalalla siten, että toiminta koskee yhtä tai useampaa kyseisen alan tuotetta ja/tai tällaisia yksinomaan jalostukseen tarkoitettuja tuotteita;

ii) 

oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alalla,

iii) 

silkkiäistoukka-alalla,

iv) 

humala-alalla;

b) 

oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alalla sekä tupakka-alalla toimivat toimialakohtaiset organisaatiot.

160 artikla

Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiot

Hedelmä- ja vihannesalalla toimivien tuottajaorganisaatioiden on pyrittävä vähintään yhteen 152 artiklan 1 kohdan c alakohdan i–iii alakohdassa asetetuista tavoitteista.

Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation perussäännössä on vaadittava, että tuottajajäsenet pitävät koko kyseisen tuotantonsa kaupan tuottajaorganisaation välityksellä.

Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden ja tuottajaorganisaatioiden yhteenliitymien katsotaan tehtäviään hoitaessaan toimivan taloudellisissa asioissa jäsentensä nimissä ja näiden puolesta.

161 artikla

Maito- ja maitotuotealan tuottajaorganisaatioiden hyväksyminen

▼M5

1.  

Jäsenvaltioiden on pyynnöstä hyväksyttävä maito- ja maitotuotealan tuottajaorganisaatioiksi kaikki oikeussubjektit tai niiden tarkoin määritellyt osat, jos

a) 

ne muodostuvat maito- ja maitotuotealan tuottajista, ne on perustettu näiden aloitteesta ja ne pyrkivät tiettyyn päämäärään, johon voi sisältyä yksi tai useampia seuraavista tavoitteista:

i) 

varmistaa tuotannon suunnittelu ja mukauttaminen kysyntää vastaavaksi, erityisesti laadun ja määrän osalta;

ii) 

keskittää jäsentensä tuottamien tuotteiden tarjontaa ja markkinoille saattamista;

iii) 

optimoida tuotantokustannuksia ja vakauttaa tuottajahintoja;

▼B

b) 

niillä on vähimmäismäärä jäseniä ja/tai niiden kaupan pidetyn tuotannon määrä täyttää asianomaisen jäsenvaltion asettamat vähimmäisvaatimukset alueella, jolla ne toimivat;

c) 

on olemassa riittävät todisteet siitä, että ne voivat toteuttaa toimintaansa asianmukaisesti niin keston, tehokkuuden kuin tarjonnan keskittämisen suhteen;

d) 

niiden säännöt ovat tämän kohdan a, b ja c alakohdan mukaiset.

▼M5

2.  
Jäsenvaltiot voivat päättää, että tuottajaorganisaatiot, jotka on hyväksytty kansallisen lainsäädännön perusteella ennen 2 päivää huhtikuuta 2012 ja jotka täyttävät 1 kohdassa säädetyt edellytykset, on katsottava hyväksytyiksi tuottajaorganisaatioiksi.

▼B

3.  

Jäsenvaltioiden on

a) 

päätettävä hyväksymisen myöntämisestä tuottajaorganisaatiolle neljän kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus ja kaikki sitä tukevat asianmukaiset todisteet on jätetty; tämä hakemus on jätettävä siinä jäsenvaltiossa, jossa organisaation päätoimipaikka on;

b) 

suoritettava määritteleminsä väliajoin tarkastuksia tarkastaakseen, että hyväksytyt tuottajaorganisaatiot ja tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät noudattavat tämän luvun säännöksiä;

c) 

määrättävä kyseisille organisaatioille ja yhteenliittymille vahvistamiaan seuraamuksia, jos säännöksiä ei ole noudatettu tai jos tässä luvussa säädettyjen toimenpiteiden täytäntöönpanossa ilmenee sääntöjenvastaisuuksia, sekä päätettävä tarvittaessa siitä, peruutetaanko hyväksyntä;

d) 

ilmoitettava komissiolle vuosittain viimeistään 31 päivänä maaliskuuta edellisen kalenterivuoden aikana tekemistään hyväksymisen myöntämistä, epäämistä tai peruuttamista koskevista päätöksistä.

162 artikla

Oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alalla sekä tupakka-alalla toimivat toimialakohtaiset organisaatiot

Oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alalla sekä tupakka-alalla toimivien toimialakohtaisten organisaatioiden osalta 157 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun tiettyyn päämäärään voi sisältyä myös vähintään yksi seuraavista tavoitteista:

a) 

jäsenten tuotteiden tarjonnan ja kaupan pitämisen keskittäminen ja koordinointi;

b) 

tuotannon ja jalostuksen mukauttaminen yhteisesti markkinoiden vaatimuksiin ja tuotteen parantaminen;

c) 

tuotannon ja jalostuksen järkiperäistämisen ja parantamisen edistäminen.

163 artikla

Maito- ja maitotuotealan toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksyminen

▼M7

1.  

Jäsenvaltiot voivat hyväksyä maito- ja maitotuotealan toimialakohtaiset organisaatiot, jos tällaiset organisaatiot

a) 

täyttävät 157 artiklassa säädetyt vaatimukset;

b) 

harjoittavat toimintaansa yhdellä tai useammalla alueella asianomaisen alueen sisällä;

c) 

muodostavat merkittävän osan 157 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta taloudellisesta toiminnasta;

d) 

eivät itse harjoita maito- ja maitotuotealan tuotteiden tuotantoa, jalostusta tai kauppaa.

2.  
Jäsenvaltiot voivat päättää, että toimialakohtaiset organisaatiot, jotka on hyväksytty kansallisen lainsäädännön perusteella ennen 2 päivää huhtikuuta 2012 ja jotka täyttävät tämän artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset, on katsottava 157 artiklan 1 kohdan nojalla hyväksytyiksi toimialakohtaisiksi organisaatioiksi.

▼B

3.  

Jos jäsenvaltiot käyttävät mahdollisuutta hyväksyä toimialakohtainen organisaatio 1 tai 2 kohdan mukaisesti, niiden on

a) 

päätettävä hyväksymisen myöntämisestä toimialakohtaiselle organisaatiolle neljän kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus ja kaikki sitä tukevat asiaankuuluvat todisteet on jätetty; tämä hakemus on jätettävä siinä jäsenvaltiossa, jossa organisaation päätoimipaikka on;

b) 

suoritettava määritteleminsä väliajoin tarkastuksia varmistaakseen, että hyväksytyt toimialakohtaiset organisaatiot täyttävät niiden hyväksymiselle asetetut edellytykset;

c) 

määrättävä kyseiselle organisaatiolle vahvistamiaan seuraamuksia, jos säännöksiä ei ole noudatettu tai jos tässä luvussa säädettyjen toimenpiteiden täytäntöönpanossa ilmenee sääntöjenvastaisuuksia, sekä päätettävä tarvittaessa siitä, peruutetaanko hyväksyntä;

▼M7

d) 

peruutettava hyväksyminen, jos tässä artiklassa säädetyt vaatimukset ja hyväksymisedellytykset eivät enää täyty;

▼B

e) 

ilmoitettava komissiolle vuosittain viimeistään 31 päivänä maaliskuuta edellisen kalenterivuoden aikana tekemistään hyväksymisen myöntämistä, epäämistä tai peruuttamista koskevista päätöksistä.

3

Jakso

Sääntöjen soveltamisalan laajentaminen ja pakolliset maksut

164 artikla

Sääntöjen soveltamisalan laajentaminen

1.  
Jos jäsenvaltion yhdellä tai useammalla talousalueella toimiva hyväksytty tuottajaorganisaatio, hyväksytty tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymä tai hyväksytty toimialakohtainen organisaatio katsotaan jonkin tuotteen tuotannon, kaupan tai jalostuksen osalta edustavaksi, kyseinen jäsenvaltio voi mainitun organisaation pyynnöstä velvoittaa tuohon organisaatioon tai yhteenliittymää kuulumattomat, kyseisellä yhdellä tai useammalla talousalueella toimivat muut toimijat, jotka voivat olla yksittäisiä tuottajia tai ryhmiä, noudattamaan tietyllä ajanjaksolla joitakin sopimuksia, päätöksiä ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joista on sovittu kyseisessä organisaatiossa.

▼M7

2.  
Tätä jaksoa sovellettaessa ”talousalueella” tarkoitetaan maantieteellistä aluetta, joka muodostuu vierekkäisistä tai läheisistä tuotantoalueista, joilla on samanlaiset tuotannon ja kaupan pitämisen edellytykset, tai, kun on kyse suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetuista tuotteista, tuote-eritelmässä täsmennettyä maantieteellistä aluetta.

▼B

3.  

Organisaatiota tai yhteenliittymää pidetään edustavana, jos sen osuus kyseisellä yhdellä tai useammalla jäsenvaltion talousalueella on

a) 

kyseisen tuotteen tai kyseisten tuotteiden tuotantomäärän, kaupan tai jalostuksen osuutena ilmaistuna

i) 

hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden osalta vähintään 60 prosenttia, tai

ii) 

muissa tapauksissa vähintään kaksi kolmasosaa, ja

b) 

tuottajaorganisaatioiden tapauksessa yli 50 prosenttia asianomaisista tuottajista.

Kuitenkin toimialakohtaisten organisaatioiden osalta, jos kyseisen tuotteen tai kyseisten tuotteiden tuotantomäärän, kaupan tai jalostuksen määrittäminen osuudellisesti aiheuttaa käytännön ongelmia, jäsenvaltio voi vahvistaa kansallisia sääntöjä ensimmäisen alakohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun erityisen edustavuuden määrittämiseksi.

Jos pyyntö laajentaa sääntöjen soveltamisalaa muihin toimijoihin kattaa useampia talousalueita, organisaation tai yhteenliittymän on kullakin asianomaisista talousalueista osoitettava ensimmäisessä alakohdassa määritelty vähimmäisedustavuus kunkin siihen kuuluvan alan osalta.

4.  

Säännöillä, joiden soveltamisalan laajentamista muihin toimijoihin voidaan pyytää 1 kohdassa säädetyllä tavalla, on oltava jokin seuraavista tavoitteista:

a) 

tuotannon ja markkinoiden tuntemus;

b) 

tuotantoa koskevat säännöt, jotka ovat unionin tai kansallisessa sääntelyssä vahvistettuja tiukemmat;

c) 

unionin sääntöjen kanssa yhteensopivien vakiosopimusten laatiminen;

d) 

kaupan pitäminen;

e) 

ympäristönsuojelu;

f) 

toimenpiteet tuotteiden potentiaalin edistämiseksi ja hyödyntämiseksi;

g) 

luonnonmukaisen maatalouden, alkuperänimitysten, laatumerkintöjen ja maantieteellisten merkintöjen suojaamista koskevat toimet;

h) 

tutkimus tuotteiden arvon lisäämiseksi erityisesti uusien kansanterveyttä vaarantamattomien käyttötapojen avulla;

i) 

tutkimukset tuotteiden laadun parantamiseksi;

j) 

tutkimukset, jotka koskevat erityisesti kasvinsuojeluaineiden tai eläinlääkintätuotteiden käytön rajoittamisen mahdollistavia sekä maaperän ja ympäristön säilymisen tai parantamisen turvaavia viljelymenetelmiä;

k) 

vähimmäislaatujen sekä pakkaamista ja esillepanoa koskevien vähimmäisvaatimusten määrittely;

▼M7

l) 

varmennettujen siementen käyttö lukuun ottamatta käyttöä asetuksen (EU) 2018/848 tarkoitettuun luonnonmukaiseen tuotantoon, ja tuotteiden laadun valvonta;

m) 

kasvien terveyteen, eläinten terveyteen, elintarviketurvallisuuteen tai ympäristöön liittyvien riskien ehkäiseminen ja hallinta;

n) 

sivutuotteiden hallinta ja hyödyntäminen;

Kyseiset säännöt eivät saa aiheuttaa vahinkoa asianomaisen jäsenvaltion tai unionin muille toimijoille, ne eivät saa estää uusia toimijoita pääsemästä markkinoille, niillä ei saa olla 210 artiklan 4 kohdassa lueteltuja vaikutuksia, eivätkä ne saa olla muutoin ristiriidassa voimassa olevien unionin oikeuden tai kansallisten sääntöjen kanssa.

▼B

5.  
Edellä 1 kohdassa esitettyjen sääntöjen soveltamisalan laajentaminen on saatettava laajalti toimijoiden tietoon julkaisemalla ne kokonaisuudessaan asianomaisen jäsenvaltion virallisessa lehdessä.
6.  
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän artiklan mukaisesti tehdyistä päätöksistä.

▼M7

165 artikla

Muiden kuin jäsenten maksuosuudet

Jos hyväksytyn tuottajaorganisaation, hyväksytyn tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymän tai hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation sääntöjen soveltamisalaa laajennetaan 164 artiklan mukaisesti ja jos kyseisten sääntöjen kattamasta toiminnasta on yleistä taloudellista hyötyä talouden toimijoille, joiden toiminta liittyy kyseisiin tuotteisiin, hyväksynnän antanut jäsenvaltio voi asiaan kuuluvia sidosryhmiä kuultuaan päättää, että organisaatioon kuulumattomien yksittäisten talouden toimijoiden tai ryhmien, jotka hyötyvät tästä toiminnasta, on maksettava organisaatiolle sen jäsenten maksamia maksuosuuksia vastaava summa kokonaan tai osittain, siinä määrin kuin maksuosuuksilla on tarkoitus kattaa yhdestä tai useammasta kyseisestä toiminnasta suoraan aiheutuvat kulut. Organisaation, joka saa tämän artiklan nojalla maksuosuuksia muilta kuin jäseniltä, on sellaisen jäsenen tai muun kuin jäsenen pyynnöstä, joka rahoittaa organisaation toimintaa, asetettava saataville ne vuotuisen talousarvionsa osat, jotka liittyvät 164 artiklan 4 kohdassa lueteltujen toimien harjoittamiseen.

▼B

4

Jakso

Tarjonnan mukauttaminen

166 artikla

Toimenpiteet, joilla helpotetaan tarjonnan mukauttamista markkinoiden vaatimuksiin

Jotta kannustetaan 152–163 artiklassa tarkoitettuja organisaatioita toteuttamaan toimia, joilla helpotetaan tarjonnan mukauttamista markkinoiden vaatimuksiin, lukuun ottamatta markkinoilta poistamiseen liittyviä toimia, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti 1 artiklan 2 kohdassa luetelluilla aloilla toteutettavista toimenpiteistä, joilla

a) 

parannetaan laatua;

b) 

tehostetaan tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen organisointia;

c) 

helpotetaan markkinahintojen kehityksen seurantaa;

d) 

mahdollistetaan lyhyen ja pitkän aikavälin ennusteiden laatiminen käytettävien tuotantovälineiden perusteella.

▼M7

166 a artikla

Suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen maataloustuotteiden tarjonnan sääntely

1.  
Rajoittamatta tämän asetuksen 167 ja 167 a artiklan soveltamista jäsenvaltiot voivat tämän asetuksen 152 artiklan 1 kohdan nojalla hyväksytyn tuottajaorganisaation tai tämän asetuksen 161 artiklan 1 kohdan nojalla hyväksytyn tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymän, tämän asetuksen 157 artiklan 1 kohdan nojalla hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation, asetuksen (EU) N:o 1151/2012 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun toimijoiden ryhmän tai tämän asetuksen 95 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuottajaryhmän pyynnöstä vahvistaa rajoitetuksi ajaksi sitovia sääntöjä sellaisten tämän asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen maataloustuotteiden tarjonnan säätelemiseksi, jotka kuuluvat asetuksen (EU) N:o 1151/2012 5 artiklan 1 kohdan mukaisen alkuperänimityksen tai 2 kohdan mukaisen maantieteellisen merkinnän tai tämän asetuksen 93 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisen suojatun alkuperänimityksen tai b alakohdan mukaisen suojatun maantieteellisen merkinnän piiriin.
2.  

Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista säännöistä on tehtävä etukäteissopimus, jonka osapuolina on oltava vähintään kaksi kolmasosaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuotteen tuottajista tai heidän edustajistaan, jotka edustavat vähintään kahta kolmasosaa kyseisen tuotteen tuotannosta asetuksen (EU) N:o 1151/2012 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tai viinin osalta tämän asetuksen 93 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa ja b alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla maantieteellisellä alueella. Jos tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuotteen tuotantoon kuuluu jalostus ja jos asetuksen (EU) N:o 1151/2012 7 artiklan 1 kohdassa tai tämän asetuksen 94 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tuote-eritelmä rajaa raaka-aineen hankinnan tietylle maantieteelliselle alueelle, jäsenvaltioiden on tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistettavien sääntöjen soveltamiseksi edellytettävä, että

a) 

kyseisen raaka-aineen tuottajia tietyllä maantieteellisellä alueella kuullaan ennen tässä kohdassa tarkoitetun sopimuksen tekemistä; tai

b) 

vähintään kaksi kolmasosaa raaka-aineiden tuottajista tai heidän edustajistaan, jotka edustavat vähintään kahta kolmasosaa tietyllä maantieteellisellä alueella suoritettavassa jalostuksessa käytetyn raaka-aineen tuotannosta, on myös tässä kohdassa tarkoitetun sopimuksen osapuolia.

3.  
Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 2 kohdassa säädetään, suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetun juuston tuotannon osalta on tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista säännöistä tehtävä etukäteissopimus, jonka osapuolina on vähintään kaksi kolmasosaa maidontuottajista tai heidän edustajistaan, jotka edustavat vähintään kahta kolmasosaa kyseisen juuston valmistukseen käytetystä raakamaidosta, ja tapauksen mukaan vähintään kaksi kolmasosaa kyseisen juuston tuottajista tai heidän edustajistaan, jotka edustavat vähintään kahta kolmasosaa kyseisen juuston tuotannosta asetuksen (EU) N:o 1151/2012 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla maantieteellisellä alueella.

Tämän kohdan ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa ja kun kyse on suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetusta juustosta, kyseisen juuston tuote-eritelmässä esitetyn raakamaidon maantieteellisen alkuperäalueen on oltava sama kuin kyseiseen juustoon liittyvä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu maantieteellinen alue.

4.  

Edellä 1 kohdassa tarkoitetut säännöt

a) 

saavat koskea ainoastaan asianomaisen tuotteen ja tarvittaessa raaka-aineen tarjonnan sääntelyä, ja niiden tavoitteena on kyseisen tuotteen tarjonnan mukauttaminen kysyntään;

b) 

saavat vaikuttaa ainoastaan kyseiseen tuotteeseen ja tarvittaessa raaka-aineeseen;

c) 

voivat olla sitovia enintään kolmen vuoden ajan, mutta ne voidaan uusia kyseisen kauden jälkeen uuden 1 kohdassa tarkoitetun pyynnön perusteella;

d) 

eivät saa vaikuttaa haitallisesti kyseisten sääntöjen ulkopuolisten tuotteiden kauppaan;

e) 

eivät saa liittyä mihinkään liiketoimeen asianomaisen tuotteen ensimmäisen kaupan pitämisen jälkeen;

f) 

eivät saa mahdollistaa hintojen vahvistamista silloinkaan, kun hinnat vahvistetaan ohjeellisesti tai suosituksena;

g) 

eivät saa johtaa siihen, että asianomaisesta tuotteesta ei ole käytettävissä suhteettoman suurta osaa, joka muussa tapauksessa olisi käytettävissä;

h) 

eivät saa aiheuttaa syrjintää, estää uusia toimijoita pääsemästä markkinoille eivätkä vaikuttaa kielteisesti pientuottajiin;

i) 

vaikuttavat osaltaan asianomaisen tuotteen laadun ylläpitämiseen tai asianomaisen tuotteen kehittämiseen.

j) 

eivät saa rajoittaa 149 artiklan ja 152 artiklan 1 a kohdan soveltamista.

5.  
Edellä 1 kohdassa tarkoitetut säännöt on julkaistava asianomaisen jäsenvaltion virallisessa lehdessä.
6.  
Jäsenvaltioiden on suoritettava tarkastuksia varmistaakseen, että 4 kohdassa säädettyjä ehtoja noudatetaan. Jos toimivaltaiset kansalliset viranomaiset toteavat, että tällaisia ehtoja ei ole noudatettu, jäsenvaltioiden on kumottava 1 kohdassa tarkoitetut säännöt.
7.  
Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava komissiolle hyväksymistään 1 kohdassa tarkoitetuista säännöistä. Komissio toimittaa muille jäsenvaltioille tiedon tällaisia sääntöjä koskevista ilmoituksista.
8.  
Komissio voi milloin tahansa hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla jäsenvaltio velvoitetaan kumoamaan sen tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksymät säännöt, jos komissio toteaa, että kyseiset säännöt eivät ole tämän artiklan 4 kohdassa säädettyjen ehtojen mukaisia tai että ne haittaavat tai vääristävät kilpailua huomattavassa osassa sisämarkkinoita tai vaarantavat vapaakaupan taikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 39 artiklan tavoitteiden saavuttamisen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään ilman tämän asetuksen 229 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen soveltamista.

▼B

167 artikla

Kaupan pitämistä koskevat säännöt viinin yhteismarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi ja vakauttamiseksi

1.  
Viinin sekä rypäleiden, rypäleen puristemehujen ja viinien, joista ne ovat peräisin, yhteismarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi ja vakauttamiseksi tuottajajäsenvaltiot voivat erityisesti 157 ja 158 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen toimialakohtaisten organisaatioiden tekemillä päätöksillä vahvistaa kaupan pitämistä koskevia sääntöjä tarjonnan sääntelemiseksi.

Näiden sääntöjen tulee olla tavoitteeseen nähden oikeasuhtaisia eivätkä ne saa

a) 

liittyä mihinkään liiketoimeen asianomaisen tuotteen ensimmäisen markkinoille saattamisen jälkeen;

b) 

sallia hintojen edes ohjeellista vahvistamista tai suosittamista;

c) 

johtaa siihen, että vuosikerrasta ei ole käytettävissä suurta osaa, joka muussa tapauksessa olisi käytettävissä;

d) 

antaa mahdollisuutta kieltäytyä antamasta kansallisia ja unionin todistuksia, joita tarvitaan viinien liikkeeseen luovuttamiseen ja kaupan pitämiseen, jos kaupan pitämisessä noudatetaan edellä mainittuja sääntöjä.

2.  
Edellä 1 kohdassa esitetyt säännöt on saatettava laajalti toimijoiden tietoon julkaisemalla ne kokonaisuudessaan asianomaisen jäsenvaltion virallisessa lehdessä.
3.  
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän artiklan mukaisesti tehdyistä päätöksistä.

▼M6

167 a artikla

Kaupan pitämistä koskevat säännöt oliiviöljyn yhteismarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi ja vakauttamiseksi

1.  

Oliiviöljyn, myös oliivien, joista ne ovat peräisin, yhteismarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi ja vakauttamiseksi tuottajajäsenvaltiot voivat säätää kaupan pitämistä koskevia sääntöjä tarjonnan sääntelemiseksi.

Tällaisten sääntöjen tulee olla tavoitteeseen nähden oikeasuhtaisia eivätkä ne saa

a) 

liittyä mihinkään liiketoimeen asianomaisen tuotteen ensimmäisen markkinoille saattamisen jälkeen;

b) 

sallia hintojen edes ohjeellista vahvistamista tai suosittamista;

c) 

johtaa siihen, että markkinointivuoden tuotannosta ei ole käytettävissä suurta osaa, joka muussa tapauksessa olisi käytettävissä.

2.  
Edellä 1 kohdassa esitetyt säännöt on saatettava laajalti toimijoiden tietoon julkaisemalla ne kokonaisuudessaan asianomaisen jäsenvaltion virallisessa lehdessä.
3.  
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän artiklan mukaisesti tehdyistä päätöksistä.

▼B

5

Jakso

Sopimusjärjestelmät

168 artikla

Sopimussuhteet

1.  

Rajoittamatta maito- ja maitotuotealaa koskevan 148 artiklan ja sokerialaa koskevan 125 artiklan soveltamista, jos jäsenvaltio päättää, että tämän asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa luetellun alan maataloustuotteiden, lukuun ottamatta maitoa ja maitotuotteita sekä sokeria, minkä tahansa seuraavista:

a) 

kustakin sen alueella tapahtuvasta kyseisten tuotteiden toimituksesta tuottajalta jalostajalle tai jakelijalle on laadittava osapuolten välinen kirjallinen sopimus,

b) 

että ensiostajan on tehtävä kirjallinen tarjous tuottajan sen alueella toimittamia kyseisiä maataloustuotteita koskevasta sopimuksesta,

sopimuksen ja/tai tarjouksen on täytettävä tämän artiklan 4 ja 6 kohdassa vahvistetut edellytykset.

▼M5

1 a.  
Jos jäsenvaltiot eivät hyödynnä tämän artiklan 1 kohdassa tarjottuja mahdollisuuksia, tuottaja, tuottajaorganisaatio tai tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymä voi 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen muiden alojen maataloustuotteiden kuin maidon, maitotuotteiden ja sokerin tapauksessa vaatia, että sen tuotteiden toimittamisen jalostajalle tai jakelijalle on perustuttava osapuolten väliseen kirjalliseen sopimukseen ja/tai siitä on saatava ensiostajilta kirjallinen tarjous sopimuksen tekemisestä tämän artiklan 4 kohdassa ja 6 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyin edellytyksin.

Jos ensiostaja on suosituksessa 2003/361/EY tarkoitettu mikroyritys tai pieni tai keskisuuri yritys, sopimus ja/tai tarjous sopimuksen tekemisestä ei ole pakollinen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta osapuolten mahdollisuutta hyödyntää toimialakohtaisen organisaation laatimaa vakiosopimusta.

▼B

2.  
Jos jäsenvaltio päättää, että tässä artiklassa tarkoitettujen tuotteiden toimitusten tuottajalta jalostajalle on kuuluttava osapuolten välisen kirjallisen sopimuksen piiriin, sen on myös päätettävä, mitkä toimituksen vaiheet kuuluvat tällaisen sopimuksen piiriin, jos kyseisten tuotteiden toimitus tapahtuu yhden tai useamman välittäjän toimesta.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden tämän artiklan mukaisesti hyväksymien säännökset eivät haittaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

3.  
Edellä 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa jäsenvaltio voi ottaa käyttöön sovittelumenetelmän sellaisia tilanteita varten, joissa tällaisen sopimuksen tekemisestä ei ole keskinäistä yhteisymmärrystä, oikeudenmukaisten sopimussuhteiden varmistamiseksi.

▼M5

4.  

Edellä 1 ja 1 a kohdassa tarkoitettu sopimus tai tarjous sopimuksen tekemisestä on

▼B

a) 

tehtävä ennen toimitusta;

b) 

tehtävä kirjallisesti; ja

c) 

sen on sisällettävä erityisesti seuraavat seikat:

▼M7

i) 

toimituksesta maksettava hinta

— 
jonka on oltava kiinteä ja sopimuksessa vahvistettu, ja/tai
— 
joka on laskettava yhdistämällä sopimuksessa mainittuja eri tekijöitä, joihin voivat kuulua objektiiviset indikaattorit, indeksit ja lopullisen hinnan laskentamenetelmät, jotka ovat helposti saatavilla ja ymmärrettäviä ja jotka heijastelevat markkinaolojen vaihtelua, toimitettu määrä ja toimitettujen maataloustuotteiden laatu tai koostumus; kyseiset indikaattorit voivat perustua asiankuuluviin hintoihin, tuotantoon ja markkinakustannuksiin; tätä varten jäsenvaltiot voivat määrittää indikaattoreita objektiivisten kriteereiden mukaisesti, jotka perustuvat tuotantoa ja elintarvikeketjua koskeviin tutkimuksiin; sopimuspuolet voivat vapaasti viitata kyseisiin tai muihin merkityksellisiksi katsomiinsa indikaattoreihin.

▼B

ii) 

kyseisten tuotteiden määrä ja laatu, joka voidaan toimittaa tai on toimitettava, sekä tällaisten toimitusten ajankohta;

iii) 

sopimuksen kesto, jolloin sopimus voi olla joko määräaikainen tai toistaiseksi voimassa oleva siten, että sopimukseen sisällytetään irtisanomislauseke;

iv) 

maksuaikoja ja -menettelyjä koskevat yksityiskohtaiset tiedot;

v) 

maataloustuotteiden keräämistä tai toimittamista koskevat järjestelyt; ja

vi) 

ylivoimaisen esteen sattuessa sovellettavat säännöt.

▼M5

5.  
Poiketen siitä, mitä 1 ja 1 a kohdassa säädetään, sopimusta tai tarjousta sopimuksen tekemisestä ei vaadita silloin, kun osuuskunnan jäsen toimittaa kyseiset tuotteet osuuskunnalle, jonka jäsen hän on, jos kyseisen osuuskunnan sääntöihin tai näillä säännöillä vahvistettuihin taikka niistä johdettuihin sääntöihin ja päätöksiin sisältyy määräyksiä, jotka vaikutuksiltaan vastaavat 4 kohdan a, b ja c alakohdan säännöksiä.

▼B

6.  
Kaikista tuottajan, kerääjän, jalostajan tai jakelijan tekemien maataloustuotteiden toimitusta koskevien sopimusten näkökohdista, 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetut näkökohdat mukaan luettuina, voidaan vapaasti neuvotella osapuolten kesken.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, sovelletaan toista tai kumpaakin seuraavista:

a) 

jos jäsenvaltio päättää tehdä maataloustuotteiden toimituksia koskevat kirjalliset sopimukset pakollisiksi 1 kohdan mukaisesti, se voi määrittää vähimmäiskeston, jota sovelletaan ainoastaan tuottajan ja maataloustuotteiden ensiostajan välisiin kirjallisiin sopimuksiin. Vähimmäiskeston on oltava vähintään kuusi kuukautta, eikä se saa haitata sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa;

b) 

jos jäsenvaltio päättää, että raakamaidon ensiostajan on 1 kohdan mukaisesti tehtävä tuottajalle kirjallinen tarjous sopimuksen tekemisestä, se voi säätää, että tarjouksen on sisällettävä kansallisessa lainsäädännössä tältä osin vahvistettu sopimuksen vähimmäiskesto. Vähimmäiskeston on oltava vähintään kuusi kuukautta, eikä se saa haitata sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

Toinen alakohta ei rajoita tuottajan oikeutta kieltäytyä tällaisesta vähimmäiskestosta, jos kieltäytyminen tehdään kirjallisesti. Tässä tapauksessa osapuolet voivat vapaasti neuvotella kaikista sopimuksen ehdoista, mukaan lukien 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetut ehdot.

7.  
Tässä artiklassa tarkoitettuja vaihtoehtoja käyttävien jäsenvaltioiden on varmistettava, että käyttöön otetut säännökset eivät haittaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle siitä, miten ne soveltavat tämän artiklan mukaisesti käyttöön otettuja toimenpiteitä.

8.  
Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan toimenpiteet, jotka ovat tarpeen tämän artiklan 4 kohdan a ja b alakohdan sekä 5 kohdan yhdenmukaista soveltamista varten, sekä toimenpiteet, jotka liittyvät jäsenvaltioiden tämän artiklan mukaisesti tekemiin ilmoituksiin.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

▼M5 —————

▼M7 —————

▼M5

5 a

Jakso

Arvon jakamista koskevat lausekkeet

▼M7

172 a artikla

Arvon jakaminen

Viljelijät, mukaan lukien viljelijäyhdistykset, voivat sopia jatkojalostustoimijoiden kanssa arvon jakamista koskevista lausekkeista, mukaan lukien markkinabonukset ja -tappiot, joissa määritellään, miten asianomaisten tuotteiden asiaankuuluvien markkinahintojen tai muiden hyödykemarkkinoiden kehitys kohdennetaan niiden kesken, sanotun kuitenkaan rajoittamatta erityisten arvon jakamista koskevien lausekkeiden soveltamista sokerialalla.

172 b artikla

Toimialakohtaisten organisaatioiden antama ohjaus sellaisten viinien valmistukseen tarkoitettujen rypäleiden myyntiä varten, joilla on suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä

Poiketen siitä, mitä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa määrätään, tämän asetuksen 157 artiklan mukaisesti hyväksytyt viinialalla toimivat toimialakohtaiset organisaatiot voivat antaa ei-pakollisia hinnanohjausindikaattoreita sellaisten viinien valmistukseen tarkoitettujen rypäleiden myyntiä varten, joilla on suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä, edellyttäen, että tällainen ohjaus ei poista kilpailua merkittävältä osalta asianomaisia tuotteita.

▼B

6

Jakso

Menettelysäännöt

173 artikla

Siirretty säädösvalta

1.  

Jotta varmistetaan, että tuottajaorganisaatioiden, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien ja toimialakohtaisten organisaatioiden tavoitteet ja velvollisuudet on selkeästi määritelty tällaisten organisaatioiden ja yhteenliittymien toiminnan tehostamiseksi tarpeetonta hallintotaakkaa välttäen ja yhdistymisvapautta heikentämättä varsinkaan muiden kuin näiden organisaatioiden jäsenten kohdalla, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti tuottajaorganisaatioista, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymistä ja toimialakohtaisista organisaatioista seuraavien seikkojen osalta yhteen tai useampaan 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun alaan tai kyseisten alojen tiettyihin tuotteisiin liittyen:

a) 

erityistavoitteet, joihin tällaiset organisaatiot ja yhteenliittymät voivat pyrkiä, joihin niiden on pyrittävä tai joihin niiden ei tule pyrkiä ja jotka tarvittaessa lisätään 152–163 artiklassa vahvistettuihin tavoitteisiin;

b) 

tällaisten organisaatioiden ja yhteenliittymien säännöt, muiden organisaatioiden kuin tuottajaorganisaatioiden perussäännöt, tiettyjen alojen tuottajaorganisaatioiden perussääntöihin sovellettavat erityisehdot, mukaan lukien poikkeukset 160 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetusta velvoitteesta saattaa koko tuotanto markkinoille tuottajaorganisaation kautta, tällaisten organisaatioiden ja yhteenliittymien rakenne, jäsenyys, koko, vastuuvelvollisuus ja toimet, hyväksynnän, hyväksynnän peruuttamisen ja sulautumisten seuraukset;

c) 

hyväksymistä, hyväksynnän peruuttamista ja keskeyttämistä koskevat edellytykset, hyväksymisen, hyväksynnän peruuttamisen ja keskeyttämisen seuraukset sekä kyseisille organisaatioille ja yhteenliittymille asetetut vaatimukset korjaavien toimenpiteiden toteuttamiseksi, jos hyväksyntäperusteita ei noudateta;

d) 

kansainväliset organisaatiot ja yhteenliittymät, mukaan lukien tämän kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetut säännöt;

e) 

asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten antaman hallinnollisen avun määrittämistä koskevat säännöt ja sen ehdot kansainvälisen yhteistyön tapauksessa;

►C2  f) 

alat, joihin sovelletaan 155 artiklaa, toimien ulkoistamisen ◄ edellytykset, ulkoistettavien toimien luonne sekä organisaatioiden ja yhteenliittymien tarjoamien teknisten apuvälineiden käyttöön antaminen;

g) 

organisaatioiden ja yhteenliittymien kaupan pidettävän tuotannon vähimmäismäärän tai arvon laskentaperuste;

h) 

muiden kuin tuottajien hyväksyminen jäseniksi tuottajaorganisaatioihin tai muiden kuin tuottajaorganisaatioiden hyväksyminen jäseniksi tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymiin;

i) 

organisaatioiden 164 artiklassa tarkoitettu tiettyjen sääntöjen soveltamisalan laajentaminen muihin kuin jäseniin ja muiden kuin jäsenten 165 artiklassa tarkoitettu velvollisuus maksaa jäsenmaksut, mukaan lukien kyseisen maksun käyttö ja myöntäminen kyseisissä organisaatioissa, sekä luettelo tiukemmista tuotantosäännöistä, joiden soveltamisalaa voidaan laajentaa 164 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan nojalla, varmistaen, että organisaatiot toimivat avoimesti ja vastuullisesti muita kuin jäseniä kohtaan ja että organisaatioiden jäsenet eivät saa muihin kuin jäseniin verrattuna suotuisampaa kohtelua erityisesti jäsenmaksuvelvoitteen käytön osalta;

j) 

organisaatioiden 164 artiklassa tarkoitettua edustavuutta koskevat lisävaatimukset, asianomaiset talousalueet, mukaan lukien niiden määritelmän tarkistaminen komissiossa, vähimmäisajanjaksot, joiden ajan sääntöjen olisi oltava voimassa ennen niiden soveltamisalan laajentamista, henkilöt tai organisaatiot, joihin sääntöjä tai maksuja voidaan soveltaa, ja olosuhteet, joissa komissio voi vaatia, että sääntöjen soveltamisalan laajentaminen tai pakolliset maksut evätään tai peruutetaan.

2.  

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, sen varmistamiseksi, että maito- ja maitotuotealan tuottajaorganisaatioiden, tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien ja toimialakohtaisten organisaatioiden tavoitteet ja vastuut määritellään selkeästi ja edistetään siten näiden organisaatioiden toiminnan tehokkuutta aiheuttamatta tarpeetonta rasitusta, komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti seuraavista:

a) 

ylikansallisten tuottajaorganisaatioiden ja ylikansallisten tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien hyväksymisehdot;

b) 

tuottajaorganisaatioille, mukaan lukien tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymille, asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten antaman hallinnollisen avun määrittämistä koskevat säännöt ja sen ehdot kansainvälisen yhteistyön tapauksessa;

c) 

lisäsäännöt, jotka koskevat 149 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja 3 kohdassa tarkoitettujen neuvottelujen piiriin kuuluvan raakamaidon määrän laskentaa.

d) 

säännöt organisaatioiden 164 artiklassa tarkoitettujen tiettyjen sääntöjen soveltamisalan laajentamisesta muihin kuin jäseniin ja muiden kuin jäsenten 165 artiklassa tarkoitetusta velvollisuudesta maksaa jäsenmaksut.

174 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

1.  

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tämän luvun soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat erityisesti

a) 

tuottajaorganisaatioiden sekä toimialakohtaisten organisaatioiden 154 ja 158 artiklassa vahvistettujen hyväksymisedellytysten täytäntöönpanoa;

b) 

tuottajaorganisaatioiden sulautuessa noudatettavia menettelyjä;

c) 

jäsenvaltioiden määrittelemiä vähimmäiskokoon ja jäsenyyden vähimmäiskestoon liittyviä menettelyjä;

d) 

164 ja 165 artiklassa tarkoitetun sääntöjen ja maksuosuuksien soveltamisalan laajentamisen osalta tarvittavia menettelyjä, erityisesti 164 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ”talousalue-käsitteen” soveltamista;

e) 

hallinnolliseen apuun liittyviä menettelyjä;

f) 

toimien ulkoistamiseen liittyviä menettelyjä;

g) 

166 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden täytäntöönpanoon liittyviä menettelyjä ja teknisiä edellytyksiä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.  

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, komissio voi antaa maito- ja maitotuotealalla täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tarvittavat yksityiskohtaiset säännöt seuraavien osalta:

a) 

tuottajaorganisaatioiden ja niiden yhteenliittymien sekä toimialakohtaisten organisaatioiden 161 ja 163 artiklassa vahvistettujen hyväksymisedellytysten täytäntöönpano;

b) 

149 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen antaminen;

c) 

jäsenvaltioiden komissiolle 161 artiklan 3 kohdan d alakohdan, 163 artiklan 3 kohdan e alakohdan, 149 artiklan 8 kohdan ja 150 artiklan 7 kohdan mukaisesti tekemät ilmoitukset;

d) 

hallinnolliseen apuun liittyvät menettelyt kansainvälisen yhteistyön tapauksessa.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

175 artikla

Muu täytäntöönpanovalta

Komissio voi hyväksytyillä täytäntöönpanosäädöksillä hyväksyä yksittäisiä päätöksiä, jotka koskevat

▼C2

a) 

sellaisten organisaatioiden hyväksyntää, jotka harjoittavat toimintaa useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, 173 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti vahvistettuja sääntöjä noudattaen;

▼B

b) 

toimialakohtaisen organisaation hyväksynnän vastustamista tai peruuttamista jäsenvaltion toimesta;

▼C2

c) 

talousalueiden luetteloa, jonka jäsenvaltiot ovat antaneet tiedoksi 173 artiklan 1 kohdan i alakohdan ja 173 artiklan 2 kohdan d alakohdan nojalla;

▼B

d) 

jäsenvaltion velvoitetta kieltäytyä toisen jäsenvaltion päättämästä sääntöjen soveltamisalan laajentamisesta tai maksuosuuksien ulottamisesta muihin kuin jäseniin tai kumota ne.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään ilman 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista.

III

OSA

KOLMANSIEN MAIDEN KANSSA KÄYTÄVÄ KAUPPA

I

LUKU

Tuonti- ja vientitodistukset

176 artikla

Yleiset säännöt

1.  

Rajoittamatta tapauksia, joissa tämän asetuksen mukaisesti vaaditaan tuonti- tai vientitodistukset, todistuksen esittämistä voidaan edellyttää yhden tai useamman tuotteen unioniin tuontia varten vapaaseen liikkeeseen luovuttamiseksi tai unionista vientiä varten seuraavilla aloilla:

a) 

vilja;

b) 

riisi;

c) 

sokeri;

d) 

siemenet;

e) 

oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit CN-koodeihin 1509 , 1510 00 , 0709 92 90 , 0711 20 90 , 2306 90 19 , 1522 00 31 ja 1522 00 39 kuuluvien tuotteiden osalta;

f) 

pellava ja hamppu, hampun osalta;

g) 

hedelmät ja vihannekset;

h) 

hedelmä- ja vihannesjalosteet;

i) 

banaanit;

j) 

viini;

k) 

elävät kasvit;

l) 

naudanliha;

m) 

maito ja maitotuotteet;

n) 

sianliha;

o) 

lampaan- ja vuohenliha;

p) 

munat;

q) 

siipikarjanliha;

r) 

maatalousperäinen etyylialkoholi.

2.  
Jäsenvaltioiden on myönnettävä todistukset kaikille hakijoille riippumatta näiden sijoittautumispaikasta unionissa, jollei Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan mukaisesti annetussa säädöksessä toisin säädetä ja rajoittamatta tämän asetuksen 177, 178 ja 179 artiklan soveltamista.
3.  
Todistukset ovat voimassa koko unionin alueella.

177 artikla

Siirretty säädösvalta

1.  

Jotta otetaan huomion unionin kansainväliset velvoitteet ja unionissa sovellettavat sosiaali- ja ympäristöalaa sekä eläinten hyvinvointia koskevat vaatimukset, kaupan ja markkinoiden sekä tuotteiden tuonnin ja viennin kehityksen seurannan tarve, markkinoiden järkevän hallinnan tarve ja hallinnollisen rasituksen vähentämisen tarve, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti

a) 

luettelon laatimiseksi 176 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen alojen tuotteista, joista on esitettävä tuonti- tai vientitodistus;

b) 

sellaisten tapausten ja tilanteiden määrittelemiseksi, joissa tuonti- tai vientitodistusta ei edellytetä, ottaen huomioon asianomaisten tuotteiden tullioikeudellinen asema, noudatettava kauppajärjestelmä, toimien tarkoitus, hakijan oikeudellinen asema ja asianomaiset määrät.

2.  

Todistusjärjestelmän muiden osien määrittelemiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti seuraavista:

a) 

todistuksesta johtuvat oikeudet ja velvollisuudet, todistuksen oikeudelliset vaikutukset ja tapaukset, joissa sovelletaan sallittua poikkeamaa todistuksessa mainittua määrää koskevan tuonti- tai vientivelvollisuuden noudattamisesta, tai tapaukset, joissa alkuperä on mainittava todistuksessa;

b) 

muun muassa tuotteiden alkuperän, aitouden ja laatuominaisuudet varmentavan, kolmannen maan tai elimen antaman asiakirjan esittäminen edellytyksenä tuontitodistuksen myöntämiselle tai vapaaseen liikkeeseen luovutukselle;

c) 

todistuksen siirtäminen tai tällaista siirtoa koskevat rajoitukset;

d) 

hampun tuontitodistuksia koskevat 189 artiklan mukaiset lisäedellytykset ja jäsenvaltioiden välisen hallinnollisen avun periaate petosten ja sääntöjenvastaisuuksien estämiseksi tai selvittämiseksi;

e) 

tapaukset ja tilanteet, joissa vaaditaan tai ei vaadita vakuutta, jolla taataan tuotteiden tuominen tai vieminen todistuksen voimassaoloaikana.

178 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tämän luvun soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet, mukaan lukien säännöt, jotka koskevat:

a) 

todistuksen muotoa ja sisältöä;

b) 

hakemusten jättämistä sekä todistusten antamista ja käyttöä;

c) 

todistuksen voimassaoloaikaa;

d) 

vakuuden asettamismenettelyjä ja määrää;

e) 

todisteita siitä, että todistuksen käyttöedellytyksiä on noudatettu;

f) 

sallittua poikkeamaa todistuksessa mainittua määrää koskevan tuonti- tai vientivelvollisuuden noudattamisesta;

g) 

korvaavien todistusten ja kaksoiskappaleiden antamista;

h) 

todistusten käsittelyä jäsenvaltioissa ja järjestelmän hallinnon kannalta tarvittavien tietojen vaihtoa, mukaan lukien menettelyt, jotka liittyvät jäsenvaltioiden väliseen erityiseen hallinnolliseen apuun.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

179 artikla

Muu täytäntöönpanovalta

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla:

a) 

rajoitetaan määriä, joille voidaan myöntää todistus;

b) 

evätään haetut määrät;

c) 

keskeytetään hakemusten jättämisen markkinoiden hallinnoimiseksi, jos haetaan suuria määriä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään ilman 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista.

II

LUKU

Tuontitullit

180 artikla

Kansainvälisten sopimusten ja tiettyjen muiden säädösten täytäntöönpano

Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan toimenpiteet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti tehtyjen kansainvälisten sopimusten tai minkä tahansa muun, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan tai 207 artiklan tai yhteisen tullitariffin mukaisesti annetun säädöksen vaatimusten noudattamiseksi maataloustuotteiden tuontitullien laskemisessa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

181 artikla

Eräiden hedelmä- ja vihannesalan, hedelmä- ja vihannesjalostealan sekä viinialan tuotteiden tulohintajärjestelmä

1.  
Yhteisen tullitariffin tullien soveltamiseksi hedelmä- ja vihannesalan tuotteisiin, hedelmä- ja vihannesjalostealan tuotteisiin sekä viinirypälemehuun ja rypäleen puristemehuun lähetyksen tulohinta on sen tullausarvo, joka lasketaan neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 ( 19 ) (tullikoodeksi) ja komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 ( 20 ) mukaisesti.
2.  
Järjestelmän tehokkuuden varmistamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joiden mukaan erän ilmoitetun tulohinnan todenperäisyys tarkistetaan käyttämällä kiinteää tuontiarvoa, ja joilla säädetään edellytyksistä vakuuden asettamiseksi.
3.  
Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan 2 kohdassa tarkoitetun kiinteän tuontiarvon laskemista koskevat säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

182 artikla

Lisätuontitullit

1.  

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla määritellään vilja-, riisi-, sokeri-, hedelmä- ja vihannes-, hedelmä- ja vihannesjaloste-, naudan- ja vasikanliha-, maito- ja maitotuote-, sianliha-, lampaan- ja vuohenliha-, muna-, siipikarjanliha- ja banaanialojen sekä viinirypälemehun ja rypäleen puristemehun alojen tuotteet, joiden tuonnissa on sovellettava yhteisessä tullitariffissa vahvistetun tullin lisäksi lisätuontitullia kyseisestä tuonnista johtuvien epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi unionin markkinoilla, jos

a) 

tuontihinta alittaa tason, jonka unioni on ilmoittanut WTO:lle (käynnistyshinta); tai

b) 

tuonnin määrä ylittää minä tahansa vuonna tietyn tason (käynnistysmäärä).

▼M7

Käynnistysmäärä on joko 125 prosenttia, 110 prosenttia tai 105 prosenttia sen mukaan, onko markkinoille pääsyn mahdollisuuksien taso, joka määritellään tuontina ilmaistuna prosenttiosuutena edellisten kolmen vuoden vastaavasta unionin kulutuksesta, vastaavasti enintään 10 prosenttia, yli 10 prosenttia mutta enintään 30 prosenttia taikka yli 30 prosenttia.

Jos unionin kulutusta ei oteta huomioon, käynnistysmäärä on 125 prosenttia.

▼B

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.  
Lisätuontitulleja ei määrätä, jos tuonti ei todennäköisesti häiritse unionin markkinoita tai jos vaikutukset eivät olisi oikeassa suhteessa asetettuihin tavoitteisiin nähden.
3.  
Edellä olevan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan soveltamiseksi tuontihinnat määritellään tarkasteltavana olevan lähetyksen cif-tuontihintojen perusteella. Cif-tuontihinnat tarkistetaan kyseisen tuotteen osalta maailmanmarkkinoilla tai unionin tuontimarkkinoilla todettujen edustavien hintojen perusteella.
4.  
Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tämän artiklan soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

183 artikla

Muu täytäntöönpanovalta

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla

a) 

vahvistetaan sovellettavan tuontitullin tason Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti tehdyssä kansainvälisessä sopimuksessa, yhteisessä tullitariffissa ja 180 artiklassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti;

b) 

vahvistetaan edustavat hinnat ja käynnistysmäärät lisätuontitullien soveltamiseksi 182 artiklan 1 kohdan nojalla vahvistettujen sääntöjen puitteissa.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään ilman 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista.

III

LUKU

Tariffikiintiöiden hallinnointi ja erityistuontikohtelu kolmansissa maissa

184 artikla

Tariffikiintiöt

▼M5

1.  
Kun kyseessä ovat tariffikiintiöt unionissa tai sen osassa vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi tarkoitettujen maataloustuotteiden tuontia varten tai sellaiset unionin osittain tai kokonaan hallinnoimat tariffikiintiöt unionin maataloustuotteiden kolmansiin maihin tuontia varten, jotka johtuvat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan tai 207 artiklan mukaisesti annetuista muista säädöksistä, komissio avaa ne ja/tai hallinnoi niitä tämän asetuksen 186 artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä ja tämän asetuksen 187 artiklan mukaisilla täytäntöönpanosäädöksillä.

▼B

2.  

Tariffikiintiöitä hallinnoidaan soveltamalla jotain seuraavista menetelmistä, niiden yhdistelmää tai jotain muuta asianmukaista menetelmää välttäen kaikenlaista toimijoihin kohdistuvaa syrjintää:

a) 

hakemusten saapumisjärjestykseen perustuva menetelmä (”ensin tullutta palvellaan ensin -periaate”);

b) 

menetelmä, jossa kiintiöt jaetaan suhteessa haettuihin määriin hakemusten jättöhetkellä (”samanaikaisen tarkastelun menetelmä”);

c) 

perinteisiin kaupan järjestelyihin perustuva menetelmä (”perinteiset/uudet toimijat -menetelmä”).

3.  

Valitussa hallinnointimenetelmässä on

a) 

otettava riittävästi huomioon unionin nykyiset ja tulevat tuotantoon, jalostukseen ja kulutusmarkkinoihin liittyvät hankintatarpeet toimitusten kilpailukykyä, varmuutta ja jatkuvuutta silmällä pitäen ja tarve turvata näiden markkinoiden tasapaino tuontitariffikiintiöiden osalta; ja

b) 

mahdollistettava asianomaisessa kiintiössä käytettävissä olevien mahdollisuuksien täysimääräinen käyttö vientitariffikiintiöiden osalta.

185 artikla

Erityiset tariffikiintiöt

Espanjan 2 000 000 maissitonnin ja 300 000 durratonnin tuontitariffikiintiön sekä Portugalin 500 000 maissitonnin tuontitariffikiintiön toteuttamiseksi siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan säännökset, jotka ovat tarpeen tariffikiintiötuonnin ja tarvittaessa kyseisten jäsenvaltioiden maksajavirastojen tuomien määrien julkisen varastoinnin ja kyseisten jäsenvaltioiden markkinoille saattamisen toteuttamiseksi.

186 artikla

Siirretty säädösvalta

1.  

Jotta varmistetaan tasapuoliset mahdollisuudet käytettävissä olevien määrien osalta ja toimijoiden tasavertainen kohtelu tariffikiintiön osalta, siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä,

a) 

joilla määritellään edellytykset ja kelpoisuusvaatimukset, jotka toimijan on täytettävä voidakseen jättää hakemuksen tariffikiintiössä; asianomaisissa säännöksissä voidaan edellyttää vähimmäiskokemusta kolmansien maiden ja niihin rinnastettavien alueiden kanssa käytävässä kaupassa tai jalostustoiminnassa, ilmaistuna vähimmäismääränä ja -aikana tietyllä markkinasektorilla; säännöksiin voi sisältyä erityissääntöjä, jotka soveltuvat tietyn alan tarpeisiin ja käytäntöihin sekä jalostusteollisuuden käyttötapoihin ja tarpeisiin;

b) 

joilla vahvistetaan sellaiset säännöt, jotka koskevat oikeuksien siirtoa toimijoiden välillä ja tarvittaessa siirtorajoituksia tariffikiintiön hallinnoinnissa;

c) 

joilla säädetään, että tariffikiintiöön osallistuminen edellyttää vakuuden asettamista;

d) 

joilla säädetään tarvittaessa 184 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kansainvälisessä sopimuksessa tai muussa säädöksessä vahvistettuun tariffikiintiöön sovellettavista erityispiirteistä, vaatimuksista tai rajoituksista.

2.  
Jotta varmistetaan, että vientituotteet voivat tietyin edellytyksin saada erityiskohtelun tuonnissa kolmanteen maahan unionin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti tekemien kansainvälisten sopimusten nojalla, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tämän asetuksen 227 artiklan mukaisesti säännöistä, joilla jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset velvoitetaan antamaan pyynnöstä ja asianmukaisten tarkastusten jälkeen tuotteille, jotka voivat vietäessä saada tietyin edellytyksin erityiskohtelun tuonnissa kolmanteen maahan, asiakirja, jolla todistetaan edellytysten täyttyminen.

187 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan:

a) 

vuosittaiset tariffikiintiöt, jotka jaetaan tarvittaessa sopivalla tavalla vuoden ajalle, ja käytettävän hallinnointimenetelmän;

b) 

tuonti- ja vientijärjestelmää koskevassa sopimuksessa tai säädöksessä vahvistettujen erityissäännösten soveltamismenettelyt, jotka liittyvät erityisesti

i) 

takeisiin tuotteen luonteesta, lähtöpaikasta ja alkuperästä;

ii) 

edellä i alakohdassa tarkoitettujen takeiden tarkistamiseen käytetyn asiakirjan hyväksymiseen;

iii) 

viejämaan antaman asiakirjan esittämiseen;

iv) 

tuotteiden käyttötarkoitukseen ja käyttöön;

c) 

todistusten tai lupien voimassaoloajan;

d) 

vakuuden asettamismenettelyt ja määrän;

e) 

todistusten käytön ja tarvittaessa erityistoimenpiteet, jotka koskevat erityisesti tuontihakemusten jättämisedellytyksiä ja lupien myöntämistä tariffikiintiössä;

f) 

menettelyt ja tekniset perusteet 185 artiklan soveltamiseksi;

g) 

edellä 186 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun asiakirjaan liittyvät sisältöä, muotoa, antamista ja käyttöä koskevat tarvittavat toimenpiteet.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

▼M5

188 artikla

Tariffikiintiöiden jakoprosessi

1.  
Komissio julkaisee tarkoituksenmukaisessa verkkojulkaisussa tariffikiintiöiden jakotulokset tiedoksi annettujen hakemusten osalta ottaen huomioon saatavilla olevat tariffikiintiöt ja tiedoksi annetut hakemukset.
2.  
Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetussa julkaisussa on myös tarvittaessa viitattava tarpeeseen hylätä vireillä olevat hakemukset, keskeyttää hakemusten jättäminen tai jakaa käyttämättömät määrät.
3.  
Jäsenvaltioiden on myönnettävä tuonti- ja vientitodistuksia tuonti- ja vientitariffikiintiöiden puitteissa haetuille määrille ottaen huomioon asianomaiset jakokertoimet ja vasta sen jälkeen, kun komissio on julkaissut kiintiöt 1 kohdan mukaisesti.

▼B

IV

LUKU

Eräiden tuotteiden tuontia koskevat erityissäännökset

189 artikla

Hampun tuonti

1.  

Seuraavia tuotteita voidaan tuoda unioniin vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) 

CN-koodin 5302 10 00 raaka hamppu, joka täyttää asetuksen (EU) N:o 1307/2013 32 artiklan 6 kohdassa ja 35 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset;

b) 

CN-koodin ex 1207 99 20 kylvettäviksi tarkoitetut hampunsiemenet, joiden mukana on todisteet siitä, että asianomaisen lajikkeen tetrahydrokannabinolipitoisuus ei ylitä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 32 artiklan 6 kohdan ja 35 artiklan mukaisesti vahvistettua pitoisuutta;

c) 

CN-koodin 1207 99 91 muut kuin kylvettäviksi tarkoitetut hampunsiemenet, joita tuovat vain jäsenvaltion hyväksymät tuojat, jotta varmistetaan, että tällaisia siemeniä ei käytetä kylvämiseen.

2.  
Tämän artiklan soveltaminen ei rajoita niiden tiukempien sääntöjen soveltamista, joita jäsenvaltiot ovat antaneet Euroopan unionin toiminnasta tehdystä sopimuksesta ja WTO:n maataloussopimuksesta johtuvien velvoitteiden noudattamiseksi.

190 artikla

Humalan tuonti

1.  
Humala-alan tuotteita voidaan tuoda kolmansista maista ainoastaan, jos niiden laatuominaisuudet vastaavat vähintään unionissa korjatuille tuotteille tai unionissa korjatuista tuotteista valmistetuille tuotteille vahvistettuja vaatimuksia.
2.  
Tuotteilla katsotaan olevan 1 kohdassa tarkoitetut ominaisuudet, jos niiden mukana seuraa alkuperämaan viranomaisten myöntämä ja 77 artiklassa tarkoitettua varmennustodistusta vastaavaksi todettu todistus.

Humalajauheen, lupuliinipitoisen humalajauheen, humalauutteen ja humalatuotteiden seosten osalta todistus voidaan todeta varmennustodistusta vastaavaksi ainoastaan, jos kyseisten tuotteiden alfahappopitoisuus ei ole pienempi kuin sen humalan alfahappopitoisuus, josta ne on valmistettu.

3.  
Hallinnollisen taakan keventämiseksi siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan edellytykset, joilla vastaavuustodistukseen ja pakkausmerkintöihin liittyviä velvollisuuksia ei sovelleta.
4.  
Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tämän artiklan soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet mukaan luettuina vastaavuustodistusten tunnustamista ja humalan tuontitarkastuksia koskevat säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

191 artikla

Tuontituotteita koskevat poikkeukset ja erityisvakuus viinialalla

Poikkeuksia liitteessä VIII olevan II osan B jakson 5 kohdasta tai C jaksosta voidaan vahvistaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan mukaisesti unionin kansainvälisiä sitoumuksia noudattaen.

Kun kyseessä on poikkeus liitteessä VIII olevan II osan B jakson 5 kohdasta, tuojien on asetettava nimetyille tulliviranomaisille kyseisten tuotteiden osalta vakuus vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen yhteydessä. Vakuus vapautetaan, kun tuoja esittää sen jäsenvaltion, jossa vapaaseen liikkeeseen luovuttaminen on tapahtunut, tulliviranomaisille tyydyttävät todisteet siitä, että

a) 

tuotteisiin ei ole sovellettu poikkeuksia tai

b) 

jos poikkeuksia on sovellettu, tuotteita ei ole viiniytetty tai jos ne on viiniytetty, niihin on tehty asianmukaiset merkinnät.

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan säännöt tämän artiklan yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi, mukaan lukien vakuuden määrät ja asianmukaiset merkinnät. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

▼M7 —————

▼M7

193 a artikla

Melassin tuontitullien keskeyttäminen

1.  
Siirretään komissiolle valta antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja asetuksia, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla sääntöjä, joilla keskeytetään tuontitullien soveltaminen kokonaan tai osittain CN-koodin 1703 melassin osalta.
2.  
Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen mukaisesti komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla keskeytetään tuontitullien soveltaminen kokonaan tai osittain CN-koodin 1703 melassin osalta, soveltamatta 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä.

▼B

V

LUKU

Suojatoimenpiteet ja sisäinen jalostus

194 artikla

Suojatoimenpiteet

1.  
Jollei tämän artiklan 3 kohdasta muuta johdu, komissio toteuttaa unioniin suuntautuvan tuonnin vastaiset suojatoimenpiteet neuvoston asetusten (EY) N:o 260/2009 ( 21 ) ja (EY) N:o 625/2009 ( 22 ) mukaisesti.
2.  
Jollei muissa Euroopan parlamentin ja neuvoston säädöksissä tai neuvoston muissa säädöksissä toisin säädetä, komissio vahvistaa tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti suojatoimenpiteitä sellaista unioniin suuntautuvaa tuontia vastaan, josta määrätään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti tehdyissä kansainvälisissä sopimuksissa.
3.  
Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla toteutetaan tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta täytäntöönpanosäädöksillä päätöksen viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komissio hyväksyy 229 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä.

Vahvistetut toimenpiteet annetaan viipymättä tiedoksi jäsenvaltioille, ja ne tulevat voimaan välittömästi.

4.  
Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla peruutetaan tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti vahvistetut unionin suojatoimenpiteet tai muuttaa niitä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komissio hyväksyy 229 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä.

195 artikla

Jalostusmenettelyn ja sisäisen jalostusmenettelyn keskeyttäminen

Jos unionin markkinat häiriintyvät tai ovat vaarassa häiriintyä jalostusmenettelyn tai sisäisen jalostusmenettelyn vuoksi, komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla keskeytetään jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan jalostusmenettelyn tai sisäisen jalostusmenettelyn käytön osittain tai kokonaan vilja-, riisi-, sokeri-, oliiviöljy- ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien, hedelmä- ja vihannes-, hedelmä- ja vihannesjaloste-, viini-, naudan- ja vasikanliha-, maito- ja maitotuote-, sianliha-, lampaan- ja vuohenliha-, muna- ja siipikarja-alojen sekä maatalousperäisen etyylialkoholialan tuotteiden osalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta täytäntöönpanosäädöksillä päätöksen viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komissio hyväksyy 229 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä.

Vahvistetut toimenpiteet annetaan viipymättä tiedoksi jäsenvaltioille, ja ne tulevat voimaan välittömästi.

VI

LUKU

Vientituet

▼M7 —————

▼B

VII

LUKU

Ulkoinen jalostus

205 artikla

Ulkoisen jalostusmenettelyn keskeyttäminen

Jos unionin markkinat häiriintyvät tai saattavat häiriintyä ulkoisen jalostusmenettelyn vuoksi, komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla keskeytetään jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan ulkoisen jalostusmenettelyn käyttö osittain tai kokonaan vilja-, riisi-, hedelmä- ja vihannes-, hedelmä- ja vihannesjaloste-, viini-, naudan- ja vasikanliha-, sianliha-, lampaan- ja vuohenliha- sekä siipikarja-alojen tuotteiden osalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta täytäntöönpanosäädöksillä päätöksen viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komissio hyväksyy 229 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä.

Vahvistetut toimenpiteet annetaan viipymättä tiedoksi jäsenvaltioille, ja ne tulevat voimaan välittömästi.

IV

OSA

KILPAILUSÄÄNNÖT

I

LUKU

Yrityksiin sovellettavat säännöt

206 artikla

Komission suuntaviivat maatalouden kilpailusääntöjen soveltamisesta

▼M7

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101–106 artiklaa sekä niiden täytäntöönpanosäännöksiä sovelletaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 42 artiklan mukaisesti kaikkiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa ja 102 artiklassa tarkoitettuihin sopimuksiin, päätöksiin ja menettelytapoihin, jotka koskevat maataloustuotteiden tuotantoa tai kauppaa, jollei tämän asetuksen 207–210 a artiklasta muuta johdu.

▼B

Sisämarkkinoiden toiminnan ja unionin kilpailusääntöjen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi komissio ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset soveltavat unionin kilpailusääntöjä tiiviissä yhteistyössä.

Lisäksi komissio julkaisee kansallisten kilpailuviranomaisten sekä yritysten tueksi tarvittaessa suuntaviivoja.

207 artikla

Merkitykselliset markkinat

Merkityksellisten markkinoiden määrittely on väline, jonka avulla tunnistetaan ja määritellään yritysten välisen kilpailun rajat ja joka perustuu kahteen ulottuvuuteen:

a) 

merkitykselliset tuotemarkkinat: tässä luvussa ”tuotemarkkinoilla” tarkoitetaan markkinoita, joihin kuuluvat kaikki tuotteet, joita kuluttaja pitää keskenään vaihdettavissa tai korvattavissa olevina niiden ominaisuuksien, hintojen ja käyttötarkoituksen vuoksi;

b) 

merkitykselliset maantieteelliset markkinat: tässä luvussa ”maantieteellisillä markkinoilla” tarkoitetaan markkinoita, jotka muodostuvat alueesta, jolla asianomaiset yritykset ovat sitoutuneet tarjoamaan kyseisiä tuotteita, jolla kilpailuedellytykset ovat riittävän yhtenäiset ja joka voidaan erottaa vierekkäisistä maantieteellisistä alueista erityisesti kilpailuedellytysten huomattavan erilaisuuden perusteella.

▼M7

208 artikla

Määräävä asema

Tässä luvussa ”määräävällä asemalla” tarkoitetaan sitä, että yrityksellä on taloudellinen valta-asema, jonka perusteella se voi estää toimivan kilpailun ylläpitämisen merkityksellisillä markkinoilla, koska se voi toimia huomattavan itsenäisesti suhteessa kilpailijoihinsa, toimittajiinsa tai asiakkaihinsa ja viime kädessä kuluttajiin.

▼B

209 artikla

Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteita koskevat poikkeukset maataloustuottajien ja maataloustuottajayhdistysten osalta

1.  
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta tämän asetuksen 206 artiklassa tarkoitettuihin sopimuksiin, päätöksiin ja menettelytapoihin, jotka ovat tarpeen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 39 artiklassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.

▼M5

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta sellaisiin tuottajien, tuottajayhdistysten, tuottajayhdistysten yhteenliittymien tai tämän asetuksen 152 tai 161 artiklan nojalla hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden tai tämän asetuksen 156 artiklan nojalla hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka koskevat maataloustuotteiden tuotantoa, myyntiä tai yhteisten varastointi-, käsittely- tai jalostuslaitosten käyttöä, ellei Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 39 artiklassa määrättyjen tavoitteiden saavuttaminen vaarannu.

▼B

Tätä kohtaa ei sovelleta sellaisiin sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, joihin sisältyy velvoite soveltaa samoja hintoja tai jotka estävät kilpailun.

2.  
Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttäviä sopimuksia, päätöksiä ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja ei saa kieltää, eikä sitä tarkoittavaa etukäteispäätöstä vaadita.

▼M5

Tuottajat, tuottajayhdistykset, tuottajayhdistysten yhteenliittymät tai tämän asetuksen 152 tai 161 artiklan nojalla hyväksytyt tuottajaorganisaatiot tai tämän asetuksen 156 artiklan nojalla hyväksytyt tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymät voivat kuitenkin pyytää komissiolta lausuntoa kyseisten sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen yhteensopivuudesta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 39 artiklassa määrättyjen tavoitteiden kanssa.

Komissio käsittelee lausuntoa koskevat pyynnöt nopeasti ja toimittaa lausuntonsa pyynnön esittäjälle neljän kuukauden kuluessa täydellisen pyynnön vastaanottamisesta. Komissio voi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion pyynnöstä muuttaa lausunnon sisältöä, erityisesti jos hakija on antanut epätäsmällistä tietoa tai käyttänyt lausuntoa väärin.

▼B

Kaikissa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan soveltamista koskevissa kansallisissa tai unionin menettelyissä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan määräysten rikkomista koskeva todistustaakka kuuluu osapuolelle tai viranomaiselle, joka väittää määräyksiä rikottavan. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttymistä koskeva todistustaakka kuuluu osapuolelle, joka vaatii tuossa kohdassa säädettyjä poikkeuksia.

210 artikla

Hyväksyttyjen toimialakohtaisten organisaatioiden sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat

▼M7

1.  
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta sellaisiin tämän asetuksen 157 artiklan nojalla hyväksyttyjen toimialakohtaisten organisaatioiden sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka ovat tarpeen tämän asetuksen 157 artiklan 1 kohdan c alakohdassa lueteltujen tavoitteiden saavuttamiseksi tai oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien sekä tupakka-alan osalta tämän asetuksen 162 artiklassa lueteltujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja jotka eivät ole ristiriidassa unionin sääntöjen kanssa tämän artiklan 4 kohdan nojalla.

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut edellytykset täyttäviä sopimuksia, päätöksiä ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja ei saa kieltää, eikä siihen vaadita tätä koskevaa etukäteispäätöstä.

2.  
Hyväksytyt toimialakohtaiset organisaatiot voivat pyytää komissiolta lausuntoa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen yhteensopivuudesta. Komissio lähettää hakijana toimivalle toimialakohtaiselle organisaatiolle lausuntonsa neljän kuukauden kuluessa täydellisen pyynnön vastaanottamisesta.

Jos komissio toteaa milloin tahansa lausunnon antamisen jälkeen, että tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset eivät enää täyty, se ilmoittaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa sovelletaan vastaisuudessa kyseiseen sopimukseen, päätökseen tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan, ja ilmoittaa asiasta toimialakohtaiselle organisaatiolle.

Komissio voi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion pyynnöstä muuttaa lausunnon sisältöä, erityisesti jos hakijana toiminut toimialakohtainen organisaatio on antanut epätäsmällistä tietoa tai käyttänyt lausuntoa väärin.

▼M7 —————

▼B

4.  

Sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen katsotaan joka tapauksessa olevan ristiriidassa unionin sääntöjen kanssa, jos ne

a) 

voivat aiheuttaa minkäänlaista markkinoiden lokeroitumista unionissa;

b) 

voivat haitata yhteisen markkinajärjestelyn toimintaa;

c) 

voivat aiheuttaa kilpailun vääristymiä, jotka eivät ole välttämättömiä niiden yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi, joihin toimialakohtaisen organisaation toimella pyritään;

d) 

sisältävät hintojen tai kiintiöiden vahvistamista;

e) 

voivat olla syrjiviä tai poistaa kilpailua merkittävältä osalta asianomaisia tuotteita.

▼M7 —————

▼B

7.  
Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan toimenpiteet, jotka ovat tarpeen tämän artiklan yhdenmukaista soveltamista varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

▼M7

210 a artikla

Kestävyyttä edistävät vertikaaliset tai horisontaaliset aloitteet

1.  
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta maataloustuotteiden tuottajien sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka liittyvät maataloustuotteiden tuotantoon tai kauppaan ja joiden tarkoituksena on soveltaa unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä asetettua tiukempaa kestävyysvaatimusta, edellyttäen, että kyseisissä sopimuksissa, päätöksissä ja yhdenmukaistetuissa menettelytavoissa määrätään ainoastaan kilpailunrajoituksista, jotka ovat välttämättömiä kyseisen vaatimuksen saavuttamiseksi.
2.  
Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan maataloustuotteiden tuottajien sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, joiden osapuolina ovat useat tuottajat tai joiden osapuolina on yksi tai useampi tuottaja ja yksi tai useampi toimija elintarvikeketjun, mukaan lukien jakelu, tuotannon, jalostuksen ja kaupan eri tasoilla.
3.  

Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi ”kestävyysvaatimuksella” tarkoitetaan vaatimusta, jolla pyritään edistämään yhtä tai useampaa seuraavista tavoitteista:

a) 

ympäristötavoitteet, mukaan lukien ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen; maiseman, veden ja maaperän kestävä käyttö ja suojelu; siirtyminen kiertotalouteen, mukaan lukien elintarvikejätteen vähentäminen; ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen; ja luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelu ja ennallistaminen;

b) 

maataloustuotteiden tuottaminen siten, että vähennetään torjunta-aineiden käyttöä ja hallitaan tällaisesta käytöstä aiheutuvia riskejä tai vähennetään mikrobilääkeresistenssin vaaraa maataloustuotannossa; ja

c) 

eläinten terveys ja hyvinvointi.

4.  
Tässä artiklassa tarkoitetut edellytykset täyttäviä sopimuksia, päätöksiä ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja ei saa kieltää, eikä siihen vaadita etukäteispäätöstä.
5.  
Komissio antaa toimijoille tämän artiklan soveltamisedellytyksiä koskevat suuntaviivat viimeistään 8 päivänä joulukuuta 2023.
6.  
Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tuottajat voivat 8 päivästä joulukuuta 2023 pyytää komissiolta lausuntoa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen yhteensopivuudesta. Komissio lähettää hakijalle lausuntonsa neljän kuukauden kuluessa täydellisen pyynnön vastaanottamisesta.

Jos komissio toteaa milloin tahansa lausunnon antamisen jälkeen, että tämän artiklan 1, 3 ja 7 kohdassa tarkoitetut edellytykset eivät enää täyty, se ilmoittaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa sovelletaan vastaisuudessa kyseiseen sopimukseen, päätökseen tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan, ja ilmoittaa asiasta tuottajille.

Komissio voi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion pyynnöstä muuttaa lausunnon sisältöä, erityisesti jos hakija on antanut epätäsmällistä tietoa tai käyttänyt lausuntoa väärin.

7.  
Asetuksen (EY) N:o 1/2003 5 artiklassa tarkoitettu kansallinen kilpailuviranomainen voi yksittäistapauksissa päättää, että tulevaisuutta ajatellen yhtä tai useampaa 1 kohdassa tarkoitettua sopimusta, päätöstä ja yhdenmukaistettua menettelytapaa on muutettava, niistä yhden tai useamman soveltaminen on lopetettava tai niistä yhtä tai useampaa ei olisi lainkaan sovellettava, jos se katsoo tällaisen päätöksen olevan välttämätön kilpailun estämisen ehkäisemiseksi tai jos se toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 39 artiklassa määrätyt tavoitteet vaarantuvat.

Jos kyse on useamman kuin yhden jäsenvaltion kattavista sopimuksista, päätöksistä ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista, tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun päätöksen tekee komissio ilman 229 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen soveltamista.

Toimiessaan tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti kansallisen kilpailuviranomaisen on tiedotettava komissiolle kirjallisesti ensimmäisen virallisen tutkintatoimenpiteen käynnistämisen jälkeen ja ilmoitettava mahdollisista päätöksistä komissiolle viipymättä niiden hyväksymisen jälkeen.

Tässä kohdassa tarkoitettuja päätöksiä ei sovelleta ennen kuin ne on annettu tiedoksi asianomaisille yrityksille.

▼B

II

LUKU

Valtiontukisäännöt

211 artikla

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107–109 artiklan soveltaminen

1.  
Maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan sovelletaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107–109 artiklaa.
2.  

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107–109 artiklaa ei sovelleta maksuihin, jotka jäsenvaltiot suorittavat kumman hyvänsä seuraavista nojalla ja mukaisesti:

a) 

tässä asetuksessa säädetyt, unionin osittain tai kokonaan rahoittamat toimenpiteet;

b) 

tämän asetuksen 213–218 artikla.

▼M6

3.  
Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107, 108 ja 109 artiklaa ei sovelleta kansallisiin verotuksellisiin toimenpiteisiin, joiden nojalla jäsenvaltiot päättävät poiketa yleisistä verosäännöistä sallimalla viljelijöihin sovellettavan tuloverokannan laskemisen monivuotisen kauden perusteella veropohjan tasoittamiseksi useamman vuoden ajalle.

▼M7 —————

▼B

213 artikla

Poroalan kansalliset tuet Suomessa ja Ruotsissa

Suomi ja Ruotsi voivat komission ilman 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista antamalla suostumuksella myöntää kansallista tukea porojen ja porotuotteiden (CN-koodit ex  02 08 ja ex  02 10 ) tuotantoon ja kaupan pitämiseen sikäli kuin niistä ei aiheudu perinteisten tuotantotasojen lisäystä.

214 artikla

Sokerialan kansalliset tuet Suomessa

Suomi voi myöntää sokerijuurikkaan viljelijöille kansallista tukea enintään 350 euroa hehtaaria kohden markkinointivuodessa.

▼M7

214 a artikla

Kansalliset maksut tietyille aloille Suomessa

Jos komissio antaa luvan, Suomi voi edelleen myöntää kaudella 2023–2027 tuottajille tämän artiklan perusteella kansallisia tukia, joita se myönsi vuonna 2022, edellyttäen että:

a) 

tulotuen kokonaismäärä on asteittain aleneva koko kaudella ja vuonna 2027 se on enintään 67 prosenttia vuonna 2022 myönnetystä määrästä; ja

b) 

ennen tämän mahdollisuuden käyttämistä yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia tukijärjestelmiä on hyödynnetty kaikilta osiltaan kyseisillä aloilla.

Komissio antaa kyseisen luvan ilman, että tämän asetuksen 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä sovelletaan.

▼B

215 artikla

Mehiläishoitoalan kansalliset tuet

Jäsenvaltiot voivat maksaa kansallista tukea, jota myönnetään rakenteellisten tai luonnonolojen vuoksi epäedullisessa asemassa olevien mehiläistarhojen suojelemiseksi tai talouskehitysohjelmien osana, tuotantoon tai kauppaan myönnettäviä tukia lukuun ottamatta.

216 artikla

Kansallinen tislaustuki kriisitapauksessa

1.  
Jäsenvaltiot voivat perustelluissa kriisitapauksissa myöntää viinintuottajille kansallista tukea vapaaehtoista tai pakollista viinin tislausta varten.

Tuen on oltava oikeasuhteista ja mahdollistettava kriisin ratkaisu.

Jäsenvaltiossa tällaiseen tukeen käytettävissä olevien tukien kokonaismäärä ei saa minään vuonna ylittää 15:tä prosenttia liitteessä VI kullekin jäsenvaltiolle vahvistetuista asianomaisena vuotena käytettävissä olevista kokonaismäärärahoista.

2.  
Jäsenvaltioiden, jotka haluavat käyttää 1 kohdassa tarkoitettua kansallista tukea, on toimitettava asianmukaisesti perusteltu ilmoitus komissiolle. Komissio päättää ilman 229 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn soveltamista, hyväksytäänkö toimenpide ja saako tukea myöntää.
3.  
Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tislauksen tuloksena tuotettu alkoholi on käytettävä yksinomaan teollisuudessa tai energiatarkoituksiin kilpailun vääristymisen välttämiseksi.
4.  
Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tämän artiklan soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

▼M2

217 artikla

Lapsille jaettavien tuotteiden kansalliset tuet

Jäsenvaltiot voivat myöntää kansallista tukea 23 artiklassa tarkoitettujen tukikelpoisten tuoteryhmien toimittamiseen lapsille oppilaitoksissa, kyseisiä tuotteita koskeviin koulutuksellisiin liitännäistoimenpiteisiin ja 23 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin asiaan liittyviin kustannuksiin.

Jäsenvaltiot voivat rahoittaa tukensa asianomaisella alalla kerättävillä maksuilla tai muilla yksityissektorilta saatavilla rahoitusosuuksilla.

▼B

218 artikla

Pähkinöiden kansallinen tuki

1.  

Jäsenvaltio voi myöntää vuosittain kansallista tukea enintään 120,75 euroa hehtaaria kohden seuraava tuotteita tuottaville viljelijöille:

a) 

CN-koodien 0802 11 ja 0802 12 mantelit;

b) 

CN-koodien 0802 21 ja 0802 22 hasselpähkinät ja filbertspähkinät;

c) 

CN-koodien 0802 31 00 ja 0802 32 00 saksanpähkinät;

d) 

CN-koodien 0802 51 00 ja 0802 52 00 pistaasipähkinät;

e) 

CN-koodin 1212 92 00 johanneksenleipä.

2.  

Edellä 1 kohdassa tarkoitettua kansallista tukea voidaan maksaa enintään seuraaville pinta-aloille:



Jäsenvaltio

Enimmäispinta-ala (ha)

Belgia

100

Bulgaria

11 984

Saksa

1 500

Kreikka

41 100

Espanja

568 200

Ranska

17 300

Italia

130 100

Kypros

5 100

Luxemburg

100

Unkari

2 900

Alankomaat

100

Puola

4 200

Portugali

41 300

Romania

1 645

Slovenia

300

Slovakia

3 100

▼M7 —————

▼B

3.  
Jäsenvaltiot voivat asettaa 1 kohdassa tarkoitetun kansallisen tuen myöntämisen edellytykseksi viljelijän kuulumisen 152 artiklan mukaisesti hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon.

V

OSA

YLEISET SÄÄNNÖKSET

I

LUKU

Poikkeustoimenpiteet

1

Jakso

Markkinahäiriöt

219 artikla

Markkinahäiriöiden vastaiset toimenpiteet

▼M7

1.  
Jotta reagoitaisiin vaikuttavasti ja tehokkaasti markkinahäiriöuhkiin, jotka johtuvat sisäisillä tai ulkoisilla markkinoilla esiintyvistä merkittävistä hinnannousuista tai -laskuista tai muista tapahtumista ja olosuhteista, jotka merkittävästi häiritsevät tai uhkaavat häiritä asianomaisia markkinoita, jos tilanne todennäköisesti jatkuu tai heikkenee entisestään, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen kyseisen markkinatilanteen korjaamiseksi noudattaen samalla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista johtuvia velvoitteita ja edellyttäen, että kaikki muut tämän asetuksen nojalla käytettävissä olevat toimenpiteet vaikuttavat riittämättömiltä tai epäsopivilta.

▼B

Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla annettaviin delegoituihin säädöksiin sovelletaan 228 artiklassa säädettyä menettelyä, kun tämä on tarpeen erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin markkinahäiriöiden uhkiin.

Kyseiset erittäin kiireelliset tapaukset voivat käsittää tarpeen toteuttaa välittömiä toimia markkinahäiriön korjaamiseksi tai estämiseksi, jos markkinahäiriön uhka esiintyy niin nopeasti tai odottamattomasti, että tilanne voidaan tehokkaasti ja vaikuttavasti korjata vain välittömillä toimilla, tai joissa toimilla estettäisiin markkinahäiriöiden uhkien toteutuminen, jatkuminen tai muuttuminen vakavammaksi tai pitkäaikaisemmaksi häiriöksi, taikka jos välittömien toimien viivästyminen uhkaisi aiheuttaa häiriön tai pahentaa sitä tai lisäisi sellaisten toimenpiteiden laajuutta, jotka olisivat myöhemmin tarpeen uhkan tai häiriön korjaamiseksi tai vahingollisia tuotannolle tai markkinaolosuhteille.

▼M7

Tällaisilla toimenpiteillä voidaan siinä määrin ja sen ajan kuin on tarpeen markkinahäiriön tai sen uhkan korjaamiseksi laajentaa tai muuttaa muiden tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden soveltamisalaa, kestoa tai muita näkökohtia tai tarpeen mukaan mukauttaa tuontitulleja tai keskeyttää ne kokonaan tai osittain tiettyjen määrien tai kausien osalta, tai ne voidaan erityisesti ylituotantoon liittyvissä tapauksissa toteuttaa väliaikaisena tuotannon vähentämistä koskevana vapaaehtoisena järjestelmänä.

▼B

2.  
Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä ei sovelleta liitteessä I olevan XXIV osan 2 jaksossa lueteltuihin tuotteisiin.

Komissio voi kuitenkin 228 artiklassa tarkoitettua kiireellistä menettelyä noudattaen annetuilla delegoiduilla säädöksillä päättää, että 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä sovelletaan yhteen tai useampaan liitteessä I olevan XXIV osan 2 jaksossa lueteltuun tuotteeseen.

3.  
Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltamiseksi tarvittavat menettelysäännöt ja tekniset perusteet. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2

Jakso

▼M7

Eläintauteihin ja kasvintuhoojiin sekä kansanterveyden taikka eläinten tai kasvien terveyden riskeistä johtuvaan kuluttajien luottamuksen menettämiseen liittyvät markkinatukitoimenpiteet

▼B

220 artikla

▼M7

Eläintauteihin ja kasvintuhoojiin sekä kansanterveyden taikka eläinten tai kasvien terveyden riskeistä johtuvaan kuluttajien luottamuksen menettämiseen liittyvät toimenpiteet

▼B

1.  

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat poikkeuksellisia tukitoimenpiteitä asianomaisille markkinoille seuraavien seikkojen ottamiseksi huomioon:

▼M7

a) 

unionin sisäiseen ja kolmansien maiden kanssa käytävään kauppaan heijastuvat rajoitukset, joita voi aiheutua eläintautien tai kasvintuhoojien leviämisen estämistoimenpiteistä, ja

▼B

b) 

vakavat markkinahäiriöt, jotka liittyvät suoraan kansanterveyden taikka eläinten tai kasvien terveyden ja tautien riskeistä johtuvaan kuluttajien luottamuksen menettämiseen.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.  

Edellä olevassa 1 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä sovelletaan millä tahansa seuraavista aloista:

▼M7

-a) 

hedelmät ja vihannekset;

▼B

a) 

naudanliha;

b) 

maito ja maitotuotteet;

c) 

sianliha;

d) 

lampaan- ja vuohenliha;

e) 

munat;

f) 

siipikarjanliha.

Edellä olevan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa säädettyjä toimenpiteitä, jotka liittyvät kansanterveyden tai kasvien terveyden riskeistä johtuvaan kuluttajien luottamuksen menettämiseen, sovelletaan myös kaikkiin muihin maataloustuotteisiin lukuun ottamatta liitteessä I olevan XXIV osan 2 jaksossa lueteltuja tuotteita.

Siirretään komissiolle valta antaa 228 artiklassa tarkoitettua kiireellistä menettelyä noudattaen delegoituja säädöksiä, joilla laajennetaan tämän kohdan kahden ensimmäisen alakohdan tuoteluetteloa.

3.  
Edellä 1 kohdassa säädetyt toimenpiteet toteutetaan asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä.

▼M7

4.  
Edellä 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa säädettyjä toimenpiteitä voidaan toteuttaa ainoastaan, jos asianomainen jäsenvaltio on toteuttanut terveys-, eläinlääkintä- tai kasvinsuojelutoimenpiteitä taudin nopeaa pysäyttämistä tai tuhoojan valvontaa, hallintaa ja hävittämistä tai sen leviämisen estämistä varten ja ainoastaan siinä laajuudessa ja niin kauan kuin on ehdottomasti tarpeen asianomaisten markkinoiden tukemiseksi.

▼B

5.  
Unioni osallistuu 1 kohdassa säädetyistä toimenpiteistä jäsenvaltiolle aiheutuvien menojen rahoitukseen 50 prosentin osuudella.

Suu- ja sorkkataudin torjumiseksi naudan- ja vasikanliha-, maito- ja maitotuote-, sianliha- sekä lampaan- ja vuohenliha-aloilla unioni osallistuu kuitenkin rahoitukseen osuudella, joka on 60 prosenttia tällaisista menoista.

6.  
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos tuottajat osallistuvat jäsenvaltioille aiheutuviin menoihin, siitä ei seuraa kilpailun vääristymistä eri jäsenvaltioiden tuottajien kesken.

3

Jakso

Erityiset ongelmat

221 artikla

Toimenpiteet erityisten ongelmien ratkaisemiseksi

1.  
Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat kiireellisiä toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen ja perusteltuja erityisten ongelmien ratkaisemiseksi. Kyseiset toimenpiteet voivat poiketa tämän asetuksen säännöksistä, mutta ainoastaan siinä määrin ja niin pitkän ajan kuin on ehdottoman välttämätöntä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
2.  
Komissio hyväksyy välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä erityisten ongelmien ratkaisemiseksi 229 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa tilanteissa, jotka todennäköisesti johtavat tuotanto- ja markkinaolosuhteiden nopeaan heikkenemiseen ja joita saattaisi olla vaikea korjata, jos toimenpiteiden hyväksyminen viivästyy.
3.  
Komissio vahvistaa toimenpiteitä 1 tai 2 kohdan nojalla vain, jollei tarvittavia kiireellisiä toimenpiteitä ole mahdollista vahvistaa 219 tai 220 artiklan mukaisesti.
4.  
Edellä olevan 1 tai 2 kohdan nojalla vahvistettujen toimenpiteiden voimassaoloaika on enintään 12 kuukautta. Jos ne erityiset ongelmat, joiden vuoksi kyseiset toimenpiteet on vahvistettu, jatkuvat tämän ajanjakson jälkeen, komissio voi pysyvän ratkaisun käyttöön ottamiseksi antaa 227 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä asiasta tai esittää aiheellisia lainsäädäntöehdotuksia.
5.  
Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle 1 tai 2 kohdan nojalla vahvistetuista toimenpiteistä kahden työpäivän kuluessa niiden hyväksymisestä.

4

Jakso

Sopimukset ja päätökset markkinoiden vakavien epätasapainotilojen aikana

222 artikla

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohdan soveltaminen

▼M5

1.  

Markkinoiden vakavien epätasapainotilojen aikana komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla säädetään, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta tuottajien, tuottajayhdistysten tai tuottajayhdistysten yhteenliittymien tai hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden, hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien ja hyväksyttyjen toimialakohtaisten organisaatioiden sopimuksiin ja päätöksiin millään tämän asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla alalla edellyttäen, että tällaiset sopimukset ja päätökset eivät haittaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, että niillä pyritään ainoastaan vakauttamaan kyseistä alaa ja että ne kuuluvat yhteen tai useampaan luokkaan seuraavista:

▼B

a) 

niiden tuotteet poistetaan markkinoilta tai annetaan ilmaisjakeluun;

b) 

muuntaminen ja jalostaminen;

c) 

varastointi yksityisten toimijoiden toimesta;

d) 

yhteiset myynninedistämistoimet;

e) 

laatuvaatimuksia koskevat sopimukset;

f) 

tarvittavien tuotantopanosten yhteisostot tuholaisten ja eläin- ja kasvitautien leviämisen estämiseksi unionissa tai tarvittavien tuotantopanosten yhteisostot luonnonkatastrofien vaikutusten torjumiseksi unionissa;

g) 

tilapäinen tuotannonsuunnittelu tuotantosyklin erityisluonteen mukaisesti.

Komissio määrittää kussakin täytäntöönpanosäädöksessä tämän poikkeuksen sisällön ja maantieteellisen soveltamisalan sekä, jollei 3 kohdasta muuta johdu, poikkeuksen soveltamisajan.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

▼M5 —————

▼B

3.  
Edellä 1 kohdassa tarkoitetut sopimukset ja päätökset eivät voi ylittää kestoltaan kuutta kuukautta.

Komissio voi kuitenkin antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla hyväksytään tällaisten sopimusten ja päätösten voimassaolon jatkaminen enintään kuuden kuukauden lisäajaksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

▼M7

I a luku

Markkinoiden avoimuus

222 a artikla

Unionin markkinoiden seurantakeskukset

1.  
Komissio perustaa unionin markkinoiden seurantakeskuksia, jotta voidaan parantaa elintarvikeketjun avoimuutta, antaa tietoa talouden toimijoiden ja viranomaisten valintoja varten ja helpottaa markkinatilanteen kehityksen ja markkinahäiriöuhkien seurantaa.
2.  
Komissio voi päättää mille 1 artiklan 2 kohdassa luetelluista maatalouden aloista perustetaan unionin markkinoiden seurantakeskuksia.
3.  

Unionin markkinoiden seurantakeskusten on asetettava saataville markkinatilanteen kehityksen ja markkinahäiriöuhkien seurantaa varten tarvittavat tilastotiedot ja muita tietoja, erityisesti seuraavat:

a) 

tuotanto, tarjonta ja varastot;

b) 

hinnat, kustannukset ja mahdollisuuksien mukaan voittomarginaalit elintarvikeketjun kaikilla tasoilla;

c) 

ennusteet markkinakehityksestä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä;

d) 

maataloustuotteiden tuonti ja vienti, erityisesti maataloustuotteiden tuontia unioniin koskevien tariffikiintiöiden täyttyminen.

Unionin markkinoiden seurantakeskusten on laadittava raportteja, jotka sisältävät ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot.

4.  
Jäsenvaltioiden on kerättävä 3 kohdassa tarkoitetut tiedot ja toimitettava ne komissiolle.

222 b artikla

Komission raportointi markkinakehityksestä

1.  
Edellä 222 a artiklan nojalla perustettujen unionin markkinoiden seurantakeskusten on yksilöitävä raporteissaan markkinahäiriöuhat, jotka liittyvät sisäisillä tai ulkoisilla markkinoilla esiintyviin merkittäviin hinnannousuihin tai -laskuihin tai muihin tapahtumiin tai olosuhteisiin, joilla on vastaavia vaikutuksia.
2.  
Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle säännöllisesti tietoja maataloustuotteiden markkinatilanteesta, markkinahäiriöiden syistä ja kyseisiin markkinahäiriöihin vastaamiseksi mahdollisesti toteutettavista toimenpiteistä, erityisesti niistä toimenpiteistä, joista säädetään II osan I osaston I luvussa sekä 219, 220, 221 ja 222 artiklassa, sekä kyseisten toimenpiteiden perusteluista.

▼B

II

LUKU

Tiedonannot ja raportointi

223 artikla

Tiedonantovaatimukset

1.  
Tämän asetuksen soveltamiseksi, maataloustuotteiden markkinoiden seuraamiseksi, analysoimiseksi ja hallinnoimiseksi, markkinoiden avoimuuden varmistamiseksi sekä yhteisen maatalouspolitiikan toimenpiteiden moitteettoman toiminnan ja tarkastusten, valvonnan, seurannan, arvioimisen ja tarkastamisen varmistamiseksi sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti tehdyissä kansainvälisissä sopimuksissa vahvistettujen vaatimusten noudattamiseksi, kyseisten sopimusten mukaiset ilmoitusvaatimukset mukaan luettuina, komissio voi 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, jotka liittyvät yritysten, jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden tiedonantoihin. Komissio ottaa toimenpiteitä toteuttaessaan huomioon tietotarpeet ja mahdollisten tietolähteiden välisen synergian.

▼M7

Saatuja tietoja voidaan toimittaa kansainvälisille organisaatioille, unionille, eurooppalaisille ja kansallisille rahoitusmarkkinaviranomaisille tai kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille tai asettaa näiden saataville, ja ne voidaan julkistaa, jollei henkilötietojen suojasta ja yritysten liikesalaisuuksien, myös hintojen, suojaamiseen liittyvästä oikeutetusta edusta muuta johdu.

Komissio tekee yhteistyötä ja vaihtaa tietoja asetuksen (EU) N:o 596/2014 22 artiklan mukaisesti nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten sekä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (EAMV) kanssa auttaakseen niitä täyttämään asetuksen (EU) N:o 596/2014 mukaiset tehtävänsä.

▼B

2.  

Jotta varmistetaan tietojärjestelmien eheys sekä toimitettavien asiakirjojen ja niihin liittyvien tietojen aitous ja luettavuus, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti

a) 

ilmoitettavien tietojen luonteesta ja tyypistä;

b) 

käsiteltävistä tietoryhmistä ja enimmäissäilytysajoista, sekä käsittelyn tarkoituksesta erityisesti, kun tietoja julkaistaan ja siirretään kolmansiin maihin;

c) 

oikeudesta päästä tietoihin tai saataville asetettaviin tietojärjestelmiin;

d) 

tietojen julkaisemisedellytyksistä.

3.  

Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tämän artiklan soveltamiseksi tarvittavat säännökset, mukaan lukien:

a) 

ilmoitusmenetelmät;

b) 

säännöt, jotka koskevat ilmoitettavia tietoja;

c) 

järjestelyt ilmoitettavien tietojen hallinnoimiseksi sekä tiedonantojen sisällön, muodon, aikataulun, toimittamistiheyden ja määräaikojen osalta;

d) 

järjestelyt tietojen ja asiakirjojen toimittamiseksi tai käyttöön asettamiseksi jäsenvaltioille, kansainvälisille organisaatioille tai kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille, tai yleisölle, jollei henkilötietojen suojasta ja yritysten liikesalaisuuksien suojaamiseen liittyvästä oikeutetusta edusta muuta johdu.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 229 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

224 artikla

Henkilötietojen käsittely ja tietosuoja

1.  
Jäsenvaltiot ja komissio keräävät henkilötietoja 223 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja tarkoituksia varten, eivätkä ne saa käsitellä kyseisiä tietoja näiden tarkoitusten vastaisella tavalla.
2.  
Jos henkilötietoja käsitellään 223 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa seuranta- ja arviointitarkoituksessa, tiedot tehdään nimettömiksi ja niitä käsitellään vain koottuina.
3.  
Henkilötietoja käsitellään direktiivin 95/46/EY ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisesti. Tällaisia tietoja ei etenkään saa säilyttää muodossa, joka mahdollistaa rekisteröityjen tunnistamisen pidempään kuin on tarpeen siihen tarkoitukseen, jota varten tiedot on kerätty tai jota varten niitä käsitellään, ottaen huomioon sovellettavassa kansallisessa ja unionin lainsäädännössä säädetyt vähimmäissäilytysajat.
4.  
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava rekisteröidyille, että heidän henkilötietojaan saatetaan käsitellä kansallisissa ja unionin elimissä 1 kohdan mukaisesti ja että heillä on tällöin direktiivin 95/46/EY ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaiset oikeudet.

225 artikla

Komission raportointivelvoite

Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle seuraavat kertomukset:

▼M7 —————

▼M7

d) 

viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 ja sen jälkeen joka seitsemäs vuosi kertomuksen tässä asetuksessa vahvistettujen kilpailusääntöjen soveltamisesta maatalousalaan kaikissa jäsenvaltioissa;

▼M7

d a) 

viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023 kertomuksen 222 a artiklan mukaisesti perustetuista unionin markkinoiden seurantakeskuksista;

d b) 

viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi kertomuksen erityisesti 219–222 artiklan nojalla hyväksyttyjen kriisitoimenpiteiden käytöstä;

d c) 

viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2024 kertomuksen uuden tieto- ja viestintätekniikan käytöstä 223 artiklassa tarkoitetun markkinoiden paremman avoimuuden varmistamiseksi;

d d) 

viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2024 kertomuksen lampaan- ja vuohenliha-alan myyntinimityksistä ja ruhojen luokittelusta;

▼M2

e) 

viimeistään 31 päivänä heinäkuuta 2023 kertomuksen 23 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen jakoperusteiden soveltamisesta;

f) 

viimeistään 31 päivänä heinäkuuta 2023 kertomuksen 23 a artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen siirtojen vaikutuksesta koulujärjestelmän toimivuuteen kouluhedelmien ja kouluvihannesten, sekä koulumadon jakelun suhteen.

▼M7 —————

▼B

VI

OSA

TOIMIVALLAN SIIRTO SEKÄ TÄYTÄNTÖÖNPANO-, SIIRTYMÄ- JA LOPPU SÄÄNNÖKSET

I

LUKU

Toimivallan siirto ja täytäntöönpanosäännökset

227 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttö

1.  
Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.
2.  
Siirretään komissiolle seitsemän vuoden ajaksi 20 päivän joulukuuta 2013 tässä asetuksessa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen seitsemän vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta sitä viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.
3.  
Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa tässä asetuksessa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
4.  
Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
5.  
Tämän asetuksen nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

228 artikla

Kiireellinen menettely

1.  
Tämän artiklan nojalla annetut delegoidut säädökset tulevat voimaan viipymättä, ja niitä sovelletaan niin kauan kuin niitä ei vastusteta 2 kohdan mukaisesti. Kun tämän artiklan nojalla annettu delegoitu säädös annetaan tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, esitetään samalla ne perusteet, joiden vuoksi sovelletaan kiireellistä menettelyä.
2.  
Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat 227 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti vastustaa tämän artiklan nojalla annettua delegoitua säädöstä. Siinä tapauksessa komissio kumoaa säädöksen viipymättä sen jälkeen, kun Euroopan parlamentin tai neuvoston päätös vastustaa sitä on annettu sille tiedoksi.

229 artikla

Komiteamenettely

1.  
Komissiota avustaa maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.
2.  
Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Edellä 80 artiklan 5 kohdassa, 91 artiklan c ja d alakohdassa, 97 artiklan 4 kohdassa, 99 ja 106 artiklassa sekä 107 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen säädösten tapauksessa, jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi ja sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

3.  
Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 5 artiklan kanssa.

II

LUKU

Siirtymä- ja loppusäännökset

230 artikla

Kumoamiset

1.  
Kumotaan asetus (EY) N:o 1234/2007.

Seuraavia asetuksen (EY) N:o 1234/2007 säännöksiä sovelletaan kuitenkin edelleen:

a) 

maidontuotannon rajoittamista koskevan järjestelmän osalta II osan I osaston III luvun II jaksoa, 55 ja 85 artiklaa sekä liitteitä IX ja X sovelletaan 31 päivään maaliskuuta 2015;

b) 

viinialan osalta:

i) 

85 a–85 e artiklaa sovelletaan sellaisten 85 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen alojen osalta, joita ei ole vielä raivattu, ja sellaisten 85 b artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen alojen osalta, joita ei ole säännönmukaistettu, siihen asti kun kyseiset alat on raivattu tai säännönmukaistettu, ja 188 a artiklan 1 ja 2 kohta;

ii) 

II osan I osaston III luvun IV a jakson II alajaksossa perustettua istutusoikeuksien siirtymäjärjestelyä sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2015 asti;

iii) 

118 m artiklan 5 kohtaa sovelletaan, kunnes ”Mlado vino portugizac” nimityksellä varustettujen viinien 1 päivänä heinäkuuta 2013 käytettävissä olevat varastot on käytetty loppuun;

(iv) 

118 s artiklan 5 kohtaa sovelletaan 30 päivään kesäkuuta 2017 saakka;

▼M1

ba) 

111 artiklaa sovelletaan 31 päivään maaliskuuta 2015 saakka;

▼B

►C2  c) 

113 a artiklan 4 kohtaa, 114, 115, 116 artiklaa, 117 artiklan 1–4 kohtaa ja 121 artiklan e alakohdan iv alakohtaa sekä kyseisten artiklojen soveltamiseksi liitteessä XIV olevan A osan IV kohtaa, B osan I kohdan 2 ja 3 alakohtaa, III kohdan 1 alakohtaa ja C osaa sekä ◄ liitteessä XV olevan II osan 1, 3, 5 ja 6 kohtaa sekä IV osan 2 kohtaa sovelletaan vastaavien kaupan pitämistä koskevien sääntöjen soveltamispäivään, joka vahvistetaan tämän asetuksen 75 artiklan 2 kohdassa, 76 artiklan 4 kohdassa, 78 artiklan 3 ja 4 kohdassa, 79 artiklan 1 kohdassa, 80 artiklan 4 kohdassa, 83 artiklan 4 kohdassa, 86 artiklassa, 87 artiklan 2 kohdassa, 88 artiklan 3 kohdassa ja 89 artiklassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten nojalla;

▼M1

ca) 

125 a artiklan 1 kohdan e alakohtaa ja 2 kohtaa ja hedelmä- ja vihannesalan osalta liitettä XVI a sovelletaan 173 artiklan 1 kohdan b ja i alakohdassa säädettyjen delegoitujen säädösten mukaisesti vahvistettavien asiaa koskevien sääntöjen soveltamispäivään saakka;

▼B

d) 

133 a artiklan 1 kohtaa ja 140 a artiklaa sovelletaan 30 päivään syyskuuta 2014;

▼M1

da) 

136, 138 ja 140 artiklaa sekä kyseisten artiklojen soveltamiseksi liitettä XVIII sovelletaan 180 artiklassa ja 183 artiklan a alakohdassa säädettyjen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti vahvistettavien sääntöjen soveltamispäivään tai 30 päivään kesäkuuta 2014 saakka, riippuen siitä, kumpi näistä ajankohdista on aikaisempi;

▼B

e) 

182 artiklan 3 kohdan ensimmäistä ja toista alakohtaa sovelletaan sokerin markkinointivuoden 2013/2014 loppuun eli 30 päivään syyskuuta 2014;

f) 

182 artiklan 4 kohtaa sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2017;

g) 

182 artiklan 7 kohtaa sovelletaan 31 päivään maaliskuuta 2014;

▼C2

h) 

liitteessä XV olevan III osan 3 kohtaa sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2015;

▼B

i) 

liitettä XX sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1216/2009 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 614/2009 ( 23 ) korvaavan lainsäätämisjärjestyksessä annettavan säädöksen voimaantuloon saakka.

2.  
Viittauksia asetukseen (EY) N:o 1234/2007 pidetään viittauksina tähän asetukseen ja asetukseen (EU) N:o 1306/2013 tämän asetuksen liitteessä XIV olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.
3.  
Kumotaan neuvoston asetukset (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1601/96 ja (EY) N:o 1037/2001.

231 artikla

Siirtymäsäännökset

1.  
Jotta varmistettaisiin joustava siirtyminen asetuksessa (EY) N:o 1234/2007 säädetyistä järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 227 artiklan mukaisesti tarvittavista toimenpiteistä yritysten saavutettujen oikeuksien ja oikeutettujen odotusten suojaamiseksi.
2.  
Kaikkiin ennen 1 päivää tammikuuta 2014 hyväksyttyihin monivuotisiin ohjelmiin sovelletaan tämän asetuksen voimaantulon jälkeenkin asetuksen (EY) N:o 1234/2007 säännöksiä kyseisten ohjelmien päättymiseen saakka.

232 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

1.  
Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014.

Kuitenkin

a) 

181 artiklaa sovelletaan 1 päivästä lokakuuta 2014;

b) 

liitteessä VII olevan VII osan II kohdan 3 alakohtaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016;

▼M5 —————

▼B

3.  
Tämän asetuksen 127–144 artiklaa sekä 192 ja 193 artiklaa sovelletaan 30 päivään syyskuuta 2017 eli sokerin markkinointivuoden 2016/2017 loppuun.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.




LIITE I

LUETTELO 1 ARTIKLAN 2 KOHDASSA TARKOITETUISTA TUOTTEISTA

I   OSA

Vilja

Vilja-alaan kuuluvat seuraavassa taulukossa luetellut tuotteet:



CN-koodi

Kuvaus

a)

►M7   ◄

►M7  — ◄

►M7   ◄

►M7  — ◄

1001 91 20

Tavallinen vehnä sekä vehnän ja rukiin sekavilja, siemenvilja

ex 1001 99 00

Spelttivehnä, tavallinen vehnä sekä vehnän ja rukiin sekavilja, muu kuin kylvämiseen tarkoitettu

1002

Ruis

1003

Ohra

1004

Kaura

1005 10 90

Maissin, muun kuin hybridimaissin siemenet

1005 90 00

Maissi, ei kuitenkaan siemenvilja

1007 10 90 ,

1007 90 00

Durransiemenet, muut kuin kylvämiseen tarkoitetut hybridit

1008

Tattari, hirssi ja kanariansiemenet; muu vilja

b)

1001 11 00 ,

1001 19 00

Durumvehnä

c)

1101 00

Hienot vehnäjauhot sekä vehnän ja rukiin sekajauhot

1102 90 70

Hienot ruisjauhot

1103 11

Vehnärouhe ja karkeat jauhot

1107

Maltaat, myös paahdetut

d)

►M7  ex  07 14

- Maniokki- (kassava-), arrow- ja salepjuuret ja niiden kaltaiset runsaasti tärkkelystä tai inuliinia sisältävät juuret ja mukulat, tuoreet, jäähdytetyt, jäädytetyt tai kuivatut, myös paloitellut tai pelleteiksi valmistetut, ei kuitenkaan alanimikkeen 0714 20 bataatit ja alanimikkeen ex 0714 90 90 maa-artisokat; saagoydin ◄

ex  11 02

Muut hienot viljajauhot kuin vehnäjauhot tai vehnän ja rukiin sekajauhot:

1102 20

– maissijauho

1102 90

– muut:

1102 90 10

– – ohrajauho

1102 90 30

– – kaurajauho

1102 90 90

– – muut

ex  11 03

Viljarouheet, karkeat viljajauhot ja viljapelletit, ei kuitenkaan alanimikkeen 1103 11 vehnä eikä alanimikkeen 1103 19 50 riisi eikä alanimikkeen 1103 20 50 riisipelletit

ex  11 04

Muulla tavoin käsitellyt viljanjyvät (esim. kuoritut, valssatut, hiutaleiksi valmistetut, pyöristetyt, leikatut tai karkeasti rouhitut), ei kuitenkaan nimikkeen 1006 riisi eikä alanimikkeen 1104 19 91 riisihiutaleet; viljanjyvien alkiot, kokonaiset, valssatut, hiutaleiksi valmistetut tai jauhetut

1106 20

Nimikkeen 0714 saagosta, juurista tai mukuloista valmistetut hienot ja karkeat jauhot

ex  11 08

Tärkkelys, inuliini:

– tärkkelys:

1108 11 00

– – vehnätärkkelys

1108 12 00

– – maissitärkkelys

1108 13 00

– – perunatärkkelys

1108 14 00

– – maniokkitärkkelys (kassavatärkkelys)

ex 1108 19

– – muu tärkkelys:

1108 19 90

– – – muut

1109 00 00

Vehnägluteeni, myös kuivattu

1702

Muut sokerit, myös kemiallisesti puhdas laktoosi, maltoosi, glukoosi ja fruktoosi (levuloosi), jähmeät; lisättyä maku- tai väriainetta sisältämättömät sokerisiirapit; keinotekoinen hunaja, myös luonnonhunajan kanssa sekoitettuna; sokeriväri:

ex 1702 30

– glukoosi ja glukoosisiirappi, joissa ei ole lainkaan fruktoosia tai joissa sitä on vähemmän kuin 20 prosenttia kuivapainosta:

– – muut:

ex 1702 30 50

– – – valkoisena kiteisenä jauheena, myös yhteenpuristettuna, jossa on vähemmän kuin 99 prosenttia glukoosia kuivapainosta

ex 1702 30 90

– – – muut, joissa on vähemmän kuin 99 prosenttia glukoosia kuivapainosta

ex 1702 40

– glukoosi ja glukoosisiirappi, jossa on vähintään 20 prosenttia, mutta vähemmän kuin 50 prosenttia fruktoosia kuivapainosta, ei kuitenkaan inverttisokeri:

1702 40 90

– – muut

ex 1702 90

– muut, myös inverttisokeri ja muut sokeri- ja sokerisiirappiseokset, joissa on fruktoosia 50 prosenttia kuivapainosta:

1702 90 50

– – maltodekstriini ja maltodekstriinisiirappi

– – sokeriväri:

– – – muut:

1702 90 75

– – – – jauheena, myös yhteenpuristettuna

1702 90 79

– – – – muut

2106

Muualle kuulumattomat elintarvikevalmisteet:

ex 2106 90

– muut

– – lisättyä maku- tai väriainetta sisältävät sokerisiirapit:

– – – muut

2106 90 55

– – – – glukoosi- ja maltodekstriinisiirappi

ex  23 02

Leseet, lesejauhot ja muut viljan seulomisessa, jauhamisessa tai muussa käsittelyssä syntyneet jätetuotteet, myös pelleteiksi valmistetut

ex  23 03

Tärkkelyksenvalmistuksen jätetuotteet ja niiden kaltaiset jäteaineet, sokerijuurikasjätemassa, sokeriruokojäte ja muut sokerinvalmistuksen jätteet, rankki ja muut panimo- ja polttimojätteet, myös pelleteiksi valmistetut:

2303 10

– tärkkelyksenvalmistuksen jätetuotteet ja niiden kaltaiset jäteaineet

2303 30 00

– rankki ja muut panimo- ja polttimojätteet

ex  23 06

Öljykakut ja muut kasvirasvojen tai -öljyjen erottamisessa muodostuneet kiinteät jätetuotteet, myös jauhetut tai pelleteiksi valmistetut, muut kuin nimikkeisiin 2304 tai 2305 kuuluvat, jotka ovat peräisin:

– muut

2306 90 05

– – maissinalkioista

ex 2308 00

Muualle kuulumattomat kasviaineet ja kasvialkuperäiset jätteet sekä kasvialkuperäiset jätetuotteet ja sivutuotteet, jollaisia käytetään eläinten ruokintaan, myös pelleteiksi valmistetut:

2308 00 40

– tammenterhot ja hevoskastanjat; hedelmien (muiden kuin rypäleiden) puristejäännös

2309

Valmisteet, jollaisia käytetään eläinten ruokintaan:

ex 2309 10

– koiran- tai kissanruoka vähittäismyyntipakkauksissa:

2309 10 11

2309 10 13

2309 10 31

2309 10 33

2309 10 51

2309 10 53

– – joissa on tärkkelystä tai alanimikkeiden 1702 30 50 , 1702 30 90 , 1702 40 90 , 1702 90 50 ja 2106 90 55 glukoosia, glukoosisiirappia, maltodekstriiniä tai maltodekstriinisiirappia taikka joissa on maitotuotteita

ex 2309 90

– muut:

2309 90 20

– – yhdistetyn nimikkeistön 23 ryhmän 5 lisähuomautuksessa tarkoitetut tuotteet

– – muut, myös esiseokset:

2309 90 31

2309 90 33

2309 90 41

2309 90 43

2309 90 51

2309 90 53

– – – joissa on tärkkelystä tai alanimikkeiden 1702 30 50 , 1702 30 90 , 1702 40 90 , 1702 90 50 ja 2106 90 55 glukoosia, glukoosisiirappia, maltodekstriiniä tai maltodekstriinisiirappia taikka joissa on maitotuotteita

(1)  Tässä alanimikkeessä ”maitotuotteilla” tarkoitetaan nimikkeisiin 0401 –0406 ja alanimikkeisiin 1702 11 00 , 1702 19 00 ja 2106 90 51 kuuluvia tuotteita.

II   OSA

Riisi

Riisialaan kuuluvat seuraavassa taulukossa luetellut tuotteet:



CN-koodi

Kuvaus

a)

1006 10 21 –

1006 10 98

Kuorimaton riisi (paddy- eli raakariisi), muu kuin kylvämiseen tarkoitettu

1006 20

Esikuorittu riisi (cargo- eli ruskeariisi)

1006 30

Osittain tai kokonaan hiottu riisi, myös kiillotettu tai lasitettu

b)

1006 40 00

Rikottu riisi

c)

1102 90 50

Riisijauhot

1103 19 50

Riisistä valmistetut rouheet ja karkeat jauhot

1103 20 50

Riisipelletit

1104 19 91

Riisihiutaleet

ex 1104 19 99

Valssatut riisinjyvät

1108 19 10

Riisitärkkelys

III   OSA

Sokeri

Sokerialaan kuuluvat seuraavassa taulukossa luetellut tuotteet:



CN-koodi

Kuvaus

a)

1212 91

Sokerijuurikas

1212 93 00

Sokeriruoko

b)

1701

Ruoko- ja juurikassokeri sekä kemiallisesti puhdas sakkaroosi, jähmeä

c)

1702 20

Vaahterasokeri ja vaahterasiirappi

1702 60 95 ja

1702 90 95

Muut sokerit ja sokerisiirapit, lisättyä maku- tai väriainetta sisältämättömät, ei kuitenkaan laktoosi tai glukoosi, maltodekstriini ja isoglukoosi

1702 90 71

Sokeriväri, jossa on sakkaroosia vähintään 50 prosenttia kuivapainosta

2106 90 59

Lisättyä maku- tai väriainetta sisältävät sokerisiirapit, muut kuin isoglukoosi-, laktoosi-, glukoosi- ja maltodekstriinisiirapit

d)

1702 30 10

1702 40 10

1702 60 10

1702 90 30

Isoglukoosi

e)

1702 60 80

1702 90 80

Inuliinisiirappi

f)

1703

Sokerin erottamisessa ja puhdistamisessa syntyvä melassi

g)

2106 90 30

Maku- tai väriainetta sisältävät sokerisiirapit

h)

2303 20

Sokerijuurikasjätemassa, sokeriruokojäte ja muut sokerinvalmistuksen jätteet

IV   OSA

Kuivattu rehu

Kuivarehualaan kuuluvat seuraavassa taulukossa luetellut tuotteet:



CN-koodi

Kuvaus

a)

ex 1214 10 00

– keinotekoisesti lämpökuivatusta sini- eli rehumailasesta (alfalfa) valmistetut jauhot ja pelletit

– muulla tavoin kuivatusta ja jauhetusta sini- eli rehumailasesta (alfalfa) valmistetut jauhot ja pelletit

ex 1214 90 90

– keinotekoisesti lämpökuivatut sini- eli rehumailanen (alfalfa), esparsetti, apila, lupiini, virna ja niiden kaltaiset rehuaineet, lukuun ottamatta heinää ja rehukaalia sekä heinää sisältäviä tuotteita

– muulla tavoin kuivatut ja jauhetut sini- eli rehumailanen (alfalfa), esparsetti, apila, lupiini, virna, hunajalootus, kahviherne ja linnunjalka

b)

ex 2309 90 96

– sini- eli rehumailasmehusta (alfalfamehusta) ja vihermehusta saatavat valkuaisainetiivisteet

– yksinomaan edellä tarkoitettujen tiivisteiden valmistuksessa saadusta kiinteästä puristejäännöksestä ja mehusta saadut dehydratoidut tuotteet

V   OSA

Siemenet

Siemenalaan kuuluvat seuraavassa taulukossa luetellut tuotteet:



CN-koodi

Kuvaus

0712 90 11

Sokerimaissihybridit:

– kylvämiseen

0713 10 10

herneet (Pisum sativum):

– kylvämiseen

ex 0713 20 00

kahviherneet (garbanzot):

– kylvämiseen

ex 0713 31 00

Vigna mungo (L.) Hepper- tai Vigna radiata (L.) Wilczek -lajin pavut:

– kylvämiseen

ex 0713 32 00

adsukipavut (Phaseolus tai Vigna angularis):

– kylvämiseen

0713 33 10

tarhapavut (Phaseolus vulgaris):

– kylvämiseen

ex 0713 34 00

Maapavut (Vigna subterranea tai Voandzeia subterranea):

ex 0713 35 00

– kylvämiseen

ex 0713 39 00

Lehmänpavut (Vigna unguiculata):

– kylvämiseen

Muut:

– kylvämiseen

ex 0713 40 00

linssit eli kylvövirvilät:

– kylvämiseen

ex 0713 50 00

Härkäpavut (Vicia faba var. major, Vicia faba var. equina ja Vicia faba var. minor):

ex 0713 60 00

– kylvämiseen

kyyhkynherneet (Cajanus cajan):

– kylvämiseen

ex 0713 90 00

Muut kuivatut palkokasvit:

– kylvämiseen

1001 91 10

Spelttivehnä:

– siemenet

1001 91 90

 

 

ex 1005 10

Hybridimaissi, siemenvilja

1006 10 10

Kuorimaton riisi (paddy- eli raakariisi):

– kylvämiseen

1007 10 10

Durrahybridit:

– siemenet

1201 10 00

Soijapavut, myös murskatut:

– siemenet

1202 30 00

Paahtamattomat tai muulla tavoin kypsentämättömät maapähkinät, myös kuoritut tai murskatut:

– siemenet

1204 00 10

Pellavansiemenet, myös murskatut:

– kylvämiseen

1205 10 10 ja

Rapsin- ja rypsinsiemenet, myös murskatut, kylvämiseen:

ex 1205 90 00

 

1206 00 10

Auringonkukansiemenet, myös murskatut:

– kylvämiseen

ex  12 07

Muut öljysiemenet ja -hedelmät, myös murskatut:

– kylvämiseen

1209

Siemenet, hedelmät ja itiöt, jollaisia käytetään:

– kylvämiseen

VI   OSA

Humala

Humala-alaan kuuluvat seuraavassa taulukossa luetellu