2010D0029 — FI — 01.01.2015 — 003.001


Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

►B

EUROOPAN KESKUSPANKIN PÄÄTÖS,

annettu 13 päivänä joulukuuta 2010,

euroseteleiden liikkeeseenlaskusta

(uudelleenlaadittu)

(EKP/2010/29)

(2011/67/EU)

(EYV L 035, 9.2.2011, p.26)

Muutettu:

 

 

Virallinen lehti

  No

page

date

 M1

EUROOPAN KESKUSPANKIN PÄÄTÖS, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2013,

  L 187

13

6.7.2013

 M2

EUROOPAN KESKUSPANKIN PÄÄTÖS, annettu 29 päivänä elokuuta 2013,

  L 16

51

21.1.2014

►M3

EUROOPAN KESKUSPANKIN PÄÄTÖS (EU) 2015/286, annettu 27 päivänä marraskuuta 2014,

  L 50

42

21.2.2015




▼B

EUROOPAN KESKUSPANKIN PÄÄTÖS,

annettu 13 päivänä joulukuuta 2010,

euroseteleiden liikkeeseenlaskusta

(uudelleenlaadittu)

(EKP/2010/29)

(2011/67/EU)



EUROOPAN KESKUSPANKIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 128 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön (jäljempänä ’EKPJ:n perussääntö’) ja erityisesti sen 16 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 128 artiklan 1 kohdan ja EKPJ:n perussäännön 16 artiklan mukaan Euroopan keskuspankin (EKP) neuvostolla on yksinoikeus antaa lupa eurosetelien liikkeeseen laskemiseen unionissa. Näiden määräysten mukaan ainoastaan Euroopan keskuspankin ja kansallisten keskuspankkien liikkeeseen laskemat eurosetelit ovat laillisina maksuvälineinä kelpaavia seteleitä jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö on euro. Unionin oikeuden mukaan seteleiden liikkeeseenlaskijoita voi olla useita. EKP ja kansalliset keskuspankit laskevat eurosetelit liikkeeseen.

(2)

Euron käyttöönotosta 3 päivänä toukokuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 974/98 ( 1 ) 10 artiklan mukaisesti EKP ja kansalliset keskuspankit laskivat euromääräiset setelit liikkeeseen 1 päivänä tammikuuta 2002. Eurosetelit ovat samaa yhteistä rahaa, ja niitä koskee yksi yhteinen oikeudellinen sääntely.

(3)

Euroseteleiden liikkeeseen laskemiselle ei ole tarpeen asettaa määrällisiä tai muita rajoituksia, koska seteleiden fyysinen kiertoon laskeminen tapahtuu kysynnän mukaan.

(4)

Euroseteleiden nimellisarvoista, selitelmistä, vaihtamisesta, käytöstä poistamisesta ja seteliaiheen käytöstä 20 päivänä maaliskuuta 2003 tehtyyn päätökseen EKP/2003/4 ( 2 ), sisältyy euroseteleitä koskevia yhteisiä sääntöjä. EKP on ottanut käyttöön euroseteleitä koskevia yhteisiä teknisiä erittelyjä sekä laadunvalvontatoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että eurosetelit ovat erittelyjen mukaisia. Tästä syystä kaikki eurosetelit ovat fyysiseltä ulkonäöltään ja laatutasoltaan samanlaisia eivätkä samanarvoiset setelit ole erotettavissa toisistaan.

(5)

Eurojärjestelmän jäsenten olisi otettava vastaan kaikki eurosetelit ja käsiteltävä niitä samalla tavoin riippumatta siitä, mikä jäsen on huolehtinut niiden kiertoon laskemisesta. Näin ollen käytäntöä, jonka mukaan kansallisten rahayksiköiden määräiset setelit palautetaan liikkeeseen laskeneeseen keskuspankkiin, ei sovelleta euroseteleihin. Euroseteleiden liikkeeseenlaskua koskeva järjestely perustuu periaatteeseen, jonka mukaan euroseteleitä ei palauteta liikkeeseenlaskijalle.

(6)

EKPJ:n perussäännön 29.1 artiklan mukaan jokaiselle Euroopan keskuspankkijärjestelmän jäsenenä olevalle keskuspankille annetaan painoarvo EKP:n pääoman merkitsemisen jakoperusteessa, sellaisena kuin se on määriteltynä kansallisten keskuspankkien prosenttiosuuksista Euroopan keskuspankin pääoman merkitsemisen jakoperusteessa 12 päivänä joulukuuta 2008 tehdyllä päätöksellä EKP/2008/23 ( 3 ); tämä painoarvo perustuu kunkin jäsenvaltion väkilukuun ja bruttokansantuotteeseen, ja sitä sovelletaan EKP:n pääoman osuuksien maksamiseen, kansallisten keskuspankkien valuuttavarantosaamisten siirtoihin EKP:lle, kansallisten keskuspankkien rahoitustulon jakamiseen ja EKP:n voittojen ja tappioiden jakamiseen.

(7)

Eurosetelit ovat laillisia maksuvälineitä kaikissa jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö on euro, ne liikkuvat vapaasti euroalueella, eurojärjestelmän jäsenet voivat laskea ne uudelleen liikkeeseen ja niitä voidaan varastoida tai käyttää myös euroalueen ulkopuolella. Velat, jotka syntyvät liikkeeseen laskettavien euroseteleiden kokonaisarvon perusteella liikkeeseenlaskun yhteydessä, olisi tästä syystä kohdistettava eurojärjestelmän jäsenille objektiivisen perusteen mukaisesti. Asianmukainen peruste on kunkin kansallisen keskuspankin maksama osuus EKP:n pääomasta. Tämä osuus saadaan soveltamalla EKPJ:n perussäännön 29.1 artiklassa tarkoitettua pääoman jakoperustetta kansallisiin keskuspankkeihin. Koska tätä perustetta ei voida soveltaa EKP:hen, EKP:n neuvosto päättää, minkä prosenttiosuuden euroseteleistä EKP laskee liikkeeseen.

(8)

EKPJ:n perussäännön 9.2 artiklassa ja 12.1 artiklassa vahvistetaan eurojärjestelmän toimintojen hajauttamisperiaate, joten kansallisten keskuspankkien tehtäväksi on annettu kaikkien euroseteleiden, myös EKP:n liikkeeseen laskemien, kiertoon laskeminen ja kierrosta poistaminen. Tämän periaatteen mukaisesti kansalliset keskuspankit hoitavat myös euroseteleiden fyysisen käsittelyn.

(9)

Koska seteleiden jakoperusteen mukaisesti kullekin kansalliselle keskuspankille kohdistettavien euroseteleiden arvo ja niiden euroseteleiden arvo, joita asianomainen kansallinen keskuspankki laskee kiertoon, eivät ole samat, syntyy eurojärjestelmän sisäisiä saldoja. Koska EKP ei hoida euroseteleiden kiertoon laskemista, sillä pitäisi olla eurojärjestelmän sisäisiä saamisia kansallisilta keskuspankeilta liikkeeseen laskemiensa euroseteleiden osuutta vastaavasta arvosta. Näille eurojärjestelmän sisäisille saldoille maksettava korko vaikuttaa kansallisten keskuspankkien tulopositioihin, mistä syystä siitä määrätään niiden jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien, joiden rahayksikkö on euro, rahoitustulon jakamisesta 25 päivänä marraskuuta 2010 tehdyllä päätöksellä EKP/2010/23 ( 4 ) EKPJ:n perussäännön 32 artiklan nojalla.

(10)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 140 artiklan 2 kohdan mukaisesti euron käyttöönottamisesta Virossa 1 päivänä tammikuuta 201113 päivänä heinäkuuta 2010 tehdyn neuvoston päätöksen 2010/416/EU ( 5 ) mukaan Viro täyttää euron käyttöönottamiseksi vaadittavat edellytykset ja vuoden 2003 liittymisasiakirjan ( 6 ) 4 artiklan mukaisesti Virolle myönnetty poikkeus kumotaan 1 päivästä tammikuuta 2011.

(11)

Koska Viro ottaa euron käyttöön 1 päivänä tammikuuta 2011, euroseteleiden liikkeeseenlaskusta 6 päivänä joulukuuta 2001 annettua päätöstä EKP/2001/15 ( 7 ) olisi muutettava 1 päivästä tammikuuta 2011 sovellettavan seteleiden jakoperusteen määrittämiseksi. Koska päätöstä EKP/2001/15 on muutettu useita kertoja, se tulisi selvyyden vuoksi laatia uudelleen,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:



1 artikla

Määritelmät

Tässä päätöksessä tarkoitetaan:

a) ’kansallisella keskuspankilla’ sellaisen jäsenvaltion kansallista keskuspankkia, jonka rahayksikkö on euro;

b) ’euroseteleillä’ päätöksessä EKP/2003/4 yksilöityjen vaatimusten sekä EKP:n neuvoston vahvistamien teknisten eritelmien mukaisia seteleitä;

c) ’merkityn pääoman jakoperusteella’ sellaisia kansallisten keskuspankkien osuuksia (prosenttimääräisinä) EKP:n merkitystä pääomasta, jotka saadaan soveltamalla kansallisiin keskuspankkeihin niiden painoarvoa EKPJ:n perussäännön 29.1 artiklassa tarkoitetussa jakoperusteessa, sellaisena kuin sitä sovelletaan kyseisen tilikauden osalta,

d) ’seteleiden jakoperusteella’ prosenttiosuuksia, jotka saadaan, kun otetaan huomioon EKP:n osuus euroseteleiden liikkeeseenlaskujen kokonaismäärästä ja sovelletaan merkityn pääoman jakoperustetta (lähimpään 0,0005 prosenttiyksikköön pyöristettynä) kansallisten keskuspankkien osuuteen tästä kokonaismäärästä. Jos prosenttiosuuksien summaksi ei saada 100 prosenttia, poikkeama korjataan seuraavasti: i) mikäli summa on vähemmän kuin 100 prosenttia, lisätään 0,0005 prosenttiyksikköä pienimpään osuuteen tai pienimpiin osuuksiin nousevassa järjestyksessä, kunnes saadaan tasan 100 prosenttia, tai ii) mikäli summa on enemmän kuin 100 prosenttia, vähennetään 0,0005 prosenttiyksikköä suurimmasta osuudesta tai suurimmista osuuksista laskevassa järjestyksessä, kunnes tulokseksi saadaan tasan 100 prosenttia. ►M3  Tämän päätöksen liitteessä I esitetään 1 päivästä tammikuuta 2015 sovellettava seteleiden jakoperuste. ◄

2 artikla

Euroseteleiden liikkeeseen laskeminen

EKP ja kansalliset keskuspankit laskevat eurosetelit liikkeeseen.

3 artikla

Liikkeeseenlaskijoiden velvoitteet

1.  Kansalliset keskuspankit huolehtivat kaikkien eurosetelien, myös EKP:n liikkeeseen laskemien eurosetelien, kiertoon laskemisesta ja kierrosta poistamisesta sekä hoitavat kaiken euroseteleihin liittyvän fyysisen käsittelyn.

2.  Kansalliset keskuspankit ottavat esittäjän pyynnöstä vastaan kaikki eurosetelit vaihdettaviksi samanarvoisiin euroseteleihin tai tilinhaltijoiden osalta hyvitettäviksi vastaanottavassa kansallisessa keskuspankissa oleville tileille.

3.  Kansalliset keskuspankit kohtelevat kaikkia vastaanottamiaan euroseteleitä velkoina ja käsittelevät niitä samalla tavoin.

4.  Kansalliset keskuspankit eivät siirrä vastaanottamiaan euroseteleitä muille kansallisille keskuspankeille vaan pitävät eurosetelit käytettävissään uutta liikkeeseenlaskua varten. Tästä poiketen ja EKP:n neuvoston antamien sääntöjen mukaisesti

a) vastaanottava kansallinen keskuspankki voi hävittää vaurioituneet, vahingoittuneet, kuluneet tai käytöstä poistetut eurosetelit, ja

b) kansallisten keskuspankkien hallussa olevat eurosetelit voidaan logistisista syistä jakaa eurojärjestelmässä uudelleen isoissa erissä.

4 artikla

Euroseteleiden kohdistaminen eurojärjestelmässä

1.  Liikkeeseen laskettujen euroseteleiden kokonaisarvo kohdistetaan eurojärjestelmän jäsenille seteleiden jakoperusteen mukaisesti.

2.  Kullekin kansalliselle keskuspankille seteleiden jakoperusteen mukaisesti kohdistettujen euroseteleiden arvon ja asianomaisen kansallisen keskuspankin kiertoon laskemien euroseteleiden arvon välinen erotus johtaa eurojärjestelmän sisäisten saldojen syntymiseen. EKP:llä on kansallisilta keskuspankeilta eurojärjestelmän sisäisiä saamisia, joiden määrä on suhteessa niiden osuuksiin merkityn pääoman jakoperusteesta ja joiden arvo vastaa sen liikkeeseen laskemien euroseteleiden arvoa.

5 artikla

Kumoaminen

Päätös EKP/2001/15 kumotaan. Kumottuun päätökseen tehtyjen viittausten katsotaan koskevan tätä päätöstä.

6 artikla

Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.

▼M3




LIITE I

SETELEIDEN JAKOPERUSTE 1 PÄIVÄSTÄ TAMMIKUUTA 2015



%

Euroopan keskuspankki

8,0000

Nationale Bank van België/Banque Nationale de Belgique

3,2385

Deutsche Bundesbank

23,5220

Eesti Pank

0,2520

Banc Ceannais na hÉireann/Central Bank of Ireland

1,5170

Bank of Greece

2,6575

Banco de España

11,5550

Banque de France

18,5320

Banca d'Italia

16,0900

Central Bank of Cyprus

0,1975

Latvijas Banka

0,3685

Lietuvos bankas

0,5400

Banque centrale du Luxembourg

0,2655

Bank Ċentrali ta' Malta/Central Bank of Malta

0,0850

De Nederlandsche Bank

5,2325

Oesterreichische Nationalbank

2,5655

Banco de Portugal

2,2785

Banka Slovenije

0,4515

Národná banka Slovenska

1,0095

Suomen Pankki

1,6420

YHTEENSÄ

100,0000

▼B




LIITE II



KUMOTUT PÄÄTÖKSET JA MUUTOKSET

Päätös EKP/2001/15

EYVL L 337, 20.12.2001, s. 52.

Päätös EKP/2003/23

EUVL L 9, 15.1.2004, s. 40.

Päätös EKP/2004/9

EUVL L 205, 9.6.2004, s. 17.

Päätös EKP/2006/25

EUVL L 24, 31.1.2007, s. 13.

Päätös EKP/2007/19

EUVL L 1, 4.1.2008, s. 7.

Päätös EKP/2008/26

EUVL L 21, 24.1.2009, s. 75.



( 1 ) EYVL L 139, 11.5.1998, s. 1.

( 2 ) EUVL L 78, 25.3.2003, s. 16.

( 3 ) EUVL L 21, 24.1.2009, s. 66.

( 4 ) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

( 5 ) EUVL L 196, 28.7.2010, s. 24.

( 6 ) Asiakirja Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu (EUVL L 236, 23.9.2003, s. 33).

( 7 ) EYVL L 337, 20.12.2001, s. 52.