2008L0105 — FI — 13.09.2013 — 001.001


Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentointitarkoituksiin. Toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä.

►B

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2008/105/EY,

annettu 16 päivänä joulukuuta 2008,

ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla, neuvoston direktiivien 82/176/ETY, 83/513/ETY, 84/156/ETY, 84/491/ETY ja 86/280/ETY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY muuttamisesta

(EYV L 348, 24.12.2008, p.84)

Muutettu:

 

 

Virallinen lehti

  No

page

date

►M1

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2013/39/EU, ETA:n kannalta merkityksellinen teksti annettu 12 päivänä elokuuta 2013,

  L 226

1

24.8.2013




▼B

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2008/105/EY,

annettu 16 päivänä joulukuuta 2008,

ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla, neuvoston direktiivien 82/176/ETY, 83/513/ETY, 84/156/ETY, 84/491/ETY ja 86/280/ETY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY muuttamisesta



EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ( 1 ),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä ( 2 ),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Pintavesien kemiallinen pilaantuminen on uhka vesiympäristölle ja se voi aiheuttaa muun muassa akuuttia ja kroonista myrkyllisyyttä vesieliöille, kertymistä ekosysteemiin, ja luontotyyppien ja biologisen monimuotoisuuden häviämistä sekä uhkan ihmisten terveydelle. Ensisijaisesti olisi selvitettävä pilaantumisen syyt, ja päästöihin olisi puututtava niiden lähteellä sekä taloudelliselta että ympäristön kannalta mahdollisimman tehokkaasti.

(2)

Perustamissopimuksen 174 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen mukaisesti yhteisön ympäristöpolitiikka perustuu ennalta varautumisen periaatteeseen sekä periaatteisiin, joiden mukaan on toteutettava ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä, ympäristövahingot on korjattava ensisijaisesti niiden lähteellä ja aiheuttajan on vastattava kustannuksista.

(3)

Perustamissopimuksen 174 artiklan 3 kohdan mukaisesti yhteisön on otettava ympäristöpolitiikkaansa valmistellessaan huomioon käytettävissä olevat tieteelliset ja tekniset tiedot, yhteisön eri alueiden ympäristöolosuhteet, yhteisön taloudellinen ja sosiaalinen kehitys kokonaisuutena ja yhteisön eri alueiden tasapainoinen kehitys sekä toimien toteuttamisesta tai toteuttamatta jättämisestä mahdollisesti aiheutuvat hyödyt ja kustannukset.

(4)

Kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1600/2002/EY ( 3 ) mukaan ympäristö ja terveys sekä elämänlaatu kuuluvat toimintaohjelman ensisijaisiin ympäristötoimiin, ja toimintaohjelmassa korostetaan erityisesti tarvetta säätää tarkempaa lainsäädäntöä vesipolitiikan alalla.

(5)

Yhteisön vesipolitiikan puitteista 23 päivänä lokakuuta 2000 annetussa direktiivissä 2000/60/EY ( 4 ) säädetään strategiasta vesien pilaantumisen ehkäisemiseksi ja edellytetään erityisiä pilaantumisen hallinnan lisätoimenpiteitä ja ympäristölaatunormien asettamista. Tässä direktiivissä asetetaan ympäristönlaatunormit direktiivin 2000/60/EY säännösten ja tavoitteiden mukaisesti.

(6)

Direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan ja erityisesti sen 1 kohdan a alakohdan mukaisesti jäsenvaltioiden olisi pantava täytäntöön mainitun direktiivin 16 artiklan 1 ja 8 kohdan mukaiset tarvittavat toimenpiteet, tavoitteena vähentää asteittain prioriteettiaineista aiheutuvaa pilaantumista sekä lopettaa kerralla tai vaiheittain vaarallisten prioriteettiaineiden päästöt ja häviöt.

(7)

Vuoden 2000 jälkeen on annettu useita yhteisön säädöksiä, joissa säädetään direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan mukaisista päästöjen hallintatoimista yksittäisten prioriteettiaineiden osalta. Lisäksi monet ympäristönsuojelutoimenpiteet kuuluvat muiden voimassa olevien yhteisön säädösten soveltamisalaan. Sen vuoksi olisi pantava ensisijaisesti täytäntöön voimassa olevat säädökset ja tarkistettava niitä sen sijaan, että säädetään uusista hallintatoimista.

(8)

Direktiivin 2000/60/EY 16 artiklassa tarkoitetun piste- ja hajakuormituslähteistä peräisin olevien prioriteettiaineiden päästöjen hallinnan osalta olisi kustannustehokkuuden ja oikeasuhteisuuden kannalta suotavaa, että jäsenvaltiot muun voimassa olevan yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanon lisäksi sisällyttävät tarvittaessa, direktiivin 2000/60/EY 10 artiklan mukaisesti, asianmukaisia hallintatoimia kullekin vesipiirille mainitun direktiivin 11 artiklan mukaisesti laadittaviin toimenpideohjelmiin.

(9)

Jäsenvaltioiden olisi parannettava tietämystä ja tietoja, joita on käytettävissä prioriteettiaineiden lähteistä ja pilaantumistavoista, jotta voidaan yksilöidä kohdennetut ja tehokkaat valvontavaihtoehdot. Jäsenvaltioiden olisi muun muassa seurattava sedimenttejä ja eliöstöä, tapauskohtaisesti ja tarpeeksi usein, niin että saadaan riittävästi tietoja sedimentteihin ja/tai eliöstöön yleensä kertyviä aineita koskevaa luotettavaa pitkän aikavälin muutossuuntien analyysiä varten. Seurannan, mukaan lukien sedimenttien ja eliöstön seurannan, tulokset olisi asetettava saataville siltä osin kuin vesipolitiikan alan prioriteettiaineiden luettelon vahvistamisesta 20 päivänä marraskuuta 2001 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 2455/2001/EY ( 5 ) 3 artiklassa niin edellytetään, saatavilla, jotta niitä voidaan käyttää direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 4 ja 8 kohdan mukaisissa tulevissa komission ehdotuksissa.

(10)

Päätöksessä N:o 2455/2001/EY vahvistetaan ensimmäinen prioriteettiaineiden luettelo, joka sisältää 33 ainetta tai aineryhmää, joiden katsotaan ensisijaisesti edellyttävän toimia yhteisön tasolla. Tietyt näistä prioriteettiaineista on määritelty vaarallisiksi prioriteettiaineiksi, joiden osalta jäsenvaltioiden olisi pantava täytäntöön tarvittavat toimenpiteet, tavoitteena niiden päästöjen ja häviöiden lopettaminen kerralla tai vaiheittain. Luonnossa tai luonnollisissa prosesseissa esiintyvien aineiden kaikista mahdollisista lähteistä peräisin olevien päästöjen ja häviöiden lopettaminen kerralla tai vaiheittain on mahdotonta. Eräät aineet ovat olleet arvioitavina, ja ne olisi luokiteltava. Komission olisi jatkettava prioriteettiaineiden luettelon tarkistamista direktiivin 2000/60/EY 16 artiklassa säädetyn aikataulun mukaisesti ja asetettava aineet tärkeysjärjestykseen toimia varten sovituin perustein, jotka osoittavat vesiympäristölle tai vesiympäristön välityksellä aiheutuvan riskin, ja tehtävä tarvittavat ehdotukset.

(11)

Yhteisön edun kannalta ja pintavesien suojelua koskevan sääntelyn tehostamiseksi on tarkoituksenmukaista asettaa prioriteettiaineiksi luokiteltuja pilaavia aineita koskevat ympäristönlaatunormit yhteisön tasolla ja jättää muita pilaavia aineita koskevien määräysten antaminen tarvittaessa jäsenvaltioiden tehtäväksi kansallisella tasolla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asiaa koskevien yhteisön sääntöjen soveltamista. Prioriteettiaineiden luetteloon ei kuitenkaan sisälly kahdeksaa pilaavaa ainetta, jotka kuuluvat direktiivin 76/464/ETY liitteen luetteloon I sisältyvien tiettyjen vaarallisten aineiden päästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista 12 päivänä kesäkuuta 1986 annetun neuvoston direktiivin 86/280/ETY ( 6 ) soveltamisalaan ja jotka muodostavat osan niiden aineiden ryhmästä, joiden osalta jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimenpiteitä, tavoitteena hyvän kemiallisen tilan saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä, jollei direktiivin 2000/60/EY 2 ja 4 artiklasta muuta johdu. Näille pilaaville aineille asetetut yhteiset normit ovat kuitenkin osoittautuneet hyödyllisiksi, ja sen vuoksi niitä koskeva sääntely on syytä säilyttää yhteisön tasolla.

(12)

Tämän vuoksi tämänhetkisistä ympäristön laatutavoitteita koskevista säännöksistä, jotka sisältyvät kloorialkalielektrolyysiteollisuuden elohopeapäästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista 22 päivänä maaliskuuta 1982 annettuun neuvoston direktiiviin 82/176/ETY ( 7 ), kadmiumpäästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista 26 päivänä syyskuuta 1983 annettuun neuvoston direktiiviin 83/513/ETY ( 8 ), muiden alojen kuin kloorialkalielektrolyysiteollisuuden elohopeapäästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista 8 päivänä maaliskuuta 1984 annettuun neuvoston direktiiviin 84/156/ETY ( 9 ), heksakloorisykloheksaanipäästöjen raja-arvoista ja laatutavoitteista 9 päivänä lokakuuta 1984 annettuun neuvoston direktiiviin 84/491/ETY ( 10 ) sekä direktiiviin 86/280/ETY, tulee tarpeettomia ja ne olisi kumottava.

(13)

Kemiallisella pilaantumisella voi olla sekä lyhyen että pitkän aikavälin vaikutuksia vesiympäristöön, ja sen vuoksi ympäristönlaatunormien määrittämisen perusteena olisi käytettävä sekä akuutteja että kroonisia vaikutuksia koskevia tietoja. Sen varmistamiseksi, että vesiympäristöä ja ihmisten terveyttä suojellaan riittävästi, vuosikeskiarvoina ilmaistut ympäristönlaatunormit olisi määritettävä sellaiselle tasolle, joka suojelee pitkäaikaiselta altistumiselta, sekä lyhytaikaiselta altistumiselta suojelemiseksi olisi määritettävä sallitut enimmäispitoisuudet.

(14)

Direktiivin 2000/60/EY liitteessä V olevassa 1.3.4 kohdassa olevien sääntöjen mukaisesti jäsenvaltiot voivat, kun ne seuraavat ympäristönlaatunormien täyttymistä, sallittuna enimmäispitoisuutena ilmaistut normit mukaan luettuina, ottaa käyttöön tilastollisia menetelmiä, kuten prosenttipisteisiin perustuvan laskentamenetelmän virheellisten havaintojen (erittäin suuret poikkeamat keskiarvosta) ja väärien lukemien käsittelyä varten riittävän luotettavuuden ja täsmällisyyden tason varmistamiseksi. Jotta seuranta olisi vertailukelpoista jäsenvaltioiden välillä, on tarkoituksenmukaista säätää kyseisiä tilastollisia menetelmiä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä komiteamenettelyllä.

(15)

Ympäristönlaatunormien arvot olisi tässä vaiheessa useimpien aineiden osalta määritettävä yhteisön tasolla ainoastaan pintavesille. Heksaklooribentseenin, heksaklooributadieenin ja elohopean osalta ei kuitenkaan ole mahdollista varmistaa suojelua välillisiltä vaikutuksilta ja sekundaariselta myrkytykseltä sillä, että yhteisön tasolla asetetaan ainoastaan pintavesien ympäristönlaatunormit. Tämän vuoksi on tarkoituksenmukaista vahvistaa eliöstöä koskevat ympäristönlaatunormit yhteisön tasolla näiden kolmen aineen osalta. Jotta jäsenvaltioille jää liikkumavaraa toimia oman seurantastrategiansa mukaisesti, jäsenvaltioiden olisi voitava joko suorittaa seurantaa kyseisten ympäristönlaatunormien osalta ja soveltaa niitä eliöstöön tai vahvistaa tiukemmat pintavesien ympäristönlaatunormit, joilla saavutetaan sama suojelun taso.

(16)

Lisäksi jäsenvaltioiden olisi voitava määrittää ympäristönlaatunormit sedimentille ja/tai eliöstölle kansallisella tasolla ja soveltaa kyseisiä ympäristönlaatunormeja tämän direktiivin liitteessä I olevien vettä koskevien ympäristönlaatunormien sijaan. Kyseiset ympäristönlaatunormit olisi laadittava avoimella menettelyllä, johon kuuluvat komissiolle ja muille jäsenvaltioille annettavat ilmoitukset, jotta varmistetaan yhteisön tasolla määritettyjä vettä koskevia ympäristönlaatunormeja vastaava suojelun taso. Komission olisi laadittava yhteenveto näistä ilmoituksista direktiivin 2000/60/EY täytäntöönpanoa koskeviin kertomuksiinsa. Sedimentit ja eliöstö ovat edelleen merkittäviä matriiseja seurattaessa tiettyjä aineita, joita saattaa kertyä merkittävässä määrin. Jäsenvaltioiden olisi ihmisten toimien ja pitkäaikaisia vaikutuksia ja suuntauksia arvioidakseen toteutettava toimenpiteitä direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan mukaisesti, jotta varmistettaisiin, että pilaantumisen tämänhetkiset tasot eliöstössä ja sedimenteissä eivät nouse.

(17)

Direktiivin 2000/60/EY 13 artiklan ja liitteessä VII olevan A osan 5 kohdan mukaisesti poikkeusten soveltamisesta mainitun direktiivin 4 artiklan 4, 5 ja 6 kohdan mukaisten vesistöjen prioriteettiaineiden ympäristönlaatunormeihin olisi aina mainittava vesipiirien hoitosuunnitelmissa, ottaen huomioon sen 4 artiklan 8 ja 9 kohdan. Edellyttäen, että noudatetaan direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan vaatimuksia, mukaan lukien poikkeuksille asetetut ehdot, voidaan harjoittaa prioriteettiaineiden päästöjä ja häviöitä aiheuttavaa toimintaa, kuten laivaliikennettä ja ruoppausta.

(18)

Jäsenvaltioiden on noudatettava ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta 3 päivänä marraskuuta 1998 annettua neuvoston direktiiviä 98/83/EY ( 11 ) ja hoidettava juomaveden ottoon käytettäviä pintavesiä direktiivin 2000/60/EY 7 artiklan mukaisesti. Tämä direktiivi olisi sen vuoksi pantava täytäntöön rajoittamatta tiukempia normeja edellyttäviä vaatimuksia.

(19)

Päästöjen pistelähteiden läheisyydessä päästöissä olevat pilaavien aineiden pitoisuudet ovat yleensä korkeampia kuin pitoisuudet ympäröivässä vedessä. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi voitava hyödyntää sekoittumisvyöhykkeitä siinä määrin kuin tämä ei estä sitä, että muu osa pintavesimuodostumasta on asianmukaisten ympäristönlaatunormien mukainen. Sekoittumisvyöhykkeiden laajuus olisi rajattava päästölähteiden läheisyyteen ja sen olisi oltava oikeasuhteinen. Direktiivin 2000/60/EY 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa varmistettava, että vaatimukset direktiivin 4 kohdassa vahvistettujen ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi sovitetaan yhteen koko vesipiirissä, mukaan lukien sekoittumisvyöhykkeiden nimeäminen valtioiden rajat ylittävissä vesistöissä.

(20)

On tarpeen tarkistaa, noudatetaanko niitä tavoitteita, joiden mukaan aineiden päästöt on lopetettava kerralla tai vaiheittain tai päästöjä on vähennettävä, kuten direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, sekä tehdä avoimesti arvio näiden velvoitteiden noudattamisesta erityisesti ihmisten toimista aiheutuvien merkittävien päästöjen ja häviöiden osalta. Aikataulu päästöjen ja häviöiden lopettamiselle kerralla tai vaiheittain taikka niiden vähentämiselle voidaan laatia ainoastaan niitä koskevan selvityksen yhteydessä. Myös direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 4–7 kohdan soveltamisen arvioinnin olisi oltava mahdollista. Lisäksi tarvitaan asianmukainen väline aineiden luonnostaan tai luonnon prosessien tuloksena tapahtuvien häviöiden määrän määrittämiseksi; näissä tapauksissa on mahdotonta lopettaa kerralla tai vaiheittain aineiden pääsy ympäristöön kaikista mahdollisista lähteistä. Näiden tarpeiden huomioon ottamiseksi kunkin jäsenvaltion olisi laadittava selvitys päästöistä ja häviöistä kunkin alueellaan sijaitsevan vesipiirin tai vesipiirin osan osalta.

(21)

Työn päällekkäisyyden välttämiseksi kyseisiä selvityksiä laadittaessa ja selvitysten ja muiden pintavesien suojelun alalla käytettävien välineiden yhdenmukaisuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi käytettävä direktiivin 2000/60/EY ja epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskevan eurooppalaisen rekisterin perustamisesta 18 päivänä tammikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 166/2006 ( 12 ) mukaisesti kerättyjä tietoja.

(22)

Yhdenmukaisen pintavesien suojelun varmistamiseksi jäsenvaltioiden, joilla on yhteisiä pintavesimuodostelmia, olisi sovitettava yhteen seurantatoimensa ja tarvittaessa selvitysten laatiminen.

(23)

Jotta jäsenvaltioiden tarpeet voitaisiin ottaa huomioon paremmin, jäsenvaltioiden olisi voitava valita sopiva vuoden pituinen viitejakso selvityksen perustietojen mittaamiseksi. Olisi kuitenkin otettava huomioon se, että torjunta-aineiden käytöstä aiheutuvat häviöt voivat vaihdella huomattavasti vuodesta toiseen, koska aineiden käyttömäärät voivat olla erilaisia esimerkiksi erilaisten ilmasto-olosuhteiden vuoksi. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi voitava valita kolmen vuoden viitejakso kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY ( 13 ) soveltamisalaan kuuluvien tiettyjen aineiden osalta.

(24)

Selvityksen optimoimiseksi on tarkoituksenmukaista asettaa määräaika, johon mennessä komissio varmistaa, että päästöt ja häviöt lähestyvät direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan tavoitteita, jollei mainitun direktiivin 4 artiklan 4 ja 5 kohdasta muuta johdu.

(25)

Olisi kehitettävä teknisiä suuntaviivoja, jotta voidaan yhdenmukaistaa päästöjä ja häviöitä koskevien selvitysten laatimisessa jäsenvaltioissa käytettäviä menetelmiä, mukaan lukien sedimentteihin kertyneiden saasteiden aiheuttamien häviöiden osalta.

(26)

Useat jäsenvaltiot kärsivät sellaisesta pilaantumisesta, jonka lähde on niiden lainkäyttövallan ulkopuolella. Sen vuoksi on tarkoituksenmukaista täsmentää, että jäsenvaltion ei katsota rikkovan tämän direktiivin mukaisia velvoitteitaan, jos ympäristönlaatunormit ylittyvät valtioiden rajat ylittävän pilaantumisen seurauksena, edellyttäen, että tietyt edellytykset täyttyvät ja että jäsenvaltio on tarvittaessa käyttänyt hyväkseen direktiivin 2000/60/EY asiaan liittyviä säännöksiä.

(27)

Komission olisi tarkasteltava tarvetta muuttaa voimassa olevia säädöksiä ja tarvetta toteuttaa yhteisön laajuisia lisätoimia, kuten päästövalvontaa, jäsenvaltioiden direktiivin 2000/60/EY 15 artiklan mukaisesti tekemien selvitysten perusteella ja tehtävä tarvittavat asiaan liittyvät ehdotukset. Komission olisi tiedotettava tämän tarkastelun päätelmistä Euroopan parlamentille ja neuvostolle direktiivin 2000/60/EY 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti laadittavassa kertomuksessa. Tehdessään ehdotuksia päästöjenhallintatoimiksi direktiivin 2000/60/EY 10 artiklan mukaisesti komission olisi otettava huomioon nykyiset päästöjenhallintavaatimukset, kuten ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 15 päivänä tammikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/1/EY ( 14 ) vaatimukset sekä pilaantumisen vähentämisteknologian viimeaikainen kehittyminen.

(28)

Perusteet hitaasti hajoavien, eliöstöön kertyvien ja myrkyllisten aineiden sekä direktiivissä 2000/60/EY tarkoitettujen muiden aineiden, jotka antavat aihetta huoleen, erityisesti erittäin hitaasti hajoavien ja eliöstöön erittäin paljon kertyvien aineiden, yksilöimiselle sisältyvät riskinarviointia koskevaan tekniseen ohjeasiakirjaan, jolla tuetaan neuvoston direktiivin 67/548/ETY mukaisesti ilmoitettujen aineiden ihmisille ja ympäristölle aiheuttamien vaarojen arviointiperiaatteiden vahvistamisesta 20 päivänä heinäkuuta 1993 annetun komission direktiivin 93/67/ETY ( 15 ), biosidituotteiden markkinoille saattamisesta 16 päivänä helmikuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY ( 16 ) ja kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) sekä Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta 18 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 ( 17 ) täytäntöönpanoa. Yhteisön säädösten yhdenmukaisuuden varmistamiseksi olisi sovellettava ainoastaan näitä perusteita aineisiin, joita tarkastellaan päätöksen N:o 2455/2001/EY mukaisesti, ja direktiivin 2000/60/EY liite X olisi korvattava vastaavasti.

(29)

Direktiivin 2000/60/EY liitteessä IX luetelluissa direktiiveissä säädetyt velvoitteet sisältyvät jo direktiiveihin 2008/1/EY ja 2000/60/EY, ja ainakin sama suojelun taso turvataan, jos ympäristönlaatunormit säilytetään tai niitä tarkistetaan. Jotta varmistetaan yhdenmukainen lähestymistapa pintavesien kemialliseen pilaantumiseen sekä yksinkertaistetaan ja selvennetään voimassa olevaa yhteisön lainsäädäntöä kyseisellä alalla, on tarpeen kumota direktiivin 2000/60/EY nojalla 22 päivästä joulukuuta 2012 alkaen direktiivit 82/176/ETY, 83/513/ETY, 84/156/ETY, 84/491/ETY ja 86/280/ETY.

(30)

Direktiivissä 2000/60/EY tarkoitetut suositukset, erityisesti myrkyllisyyttä, ympäristömyrkyllisyyttä ja ympäristöä käsittelevän tiedekomitean suositukset, on otettu huomioon.

(31)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen ( 18 ) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(32)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, eli pintaveden hyvää kemiallista tilaa asettamalla ympäristönlaatunormeja prioriteettiaineita ja tiettyjä muita pilaavia aineita varten, vaan se voidaan pintavesien saman suojelun tason säilyttämiseksi kaikkialla yhteisössä saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(33)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY ( 19 ) mukaisesti.

(34)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta muuttaa tämän direktiivin liitteessä I olevan B osan 3 kohtaa. Koska kyseinen toimenpide on laajakantoinen ja sen tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia tai täydentää sitä lisäämällä siihen uusia muita kuin keskeisiä osia, se on hyväksyttävä päätöksen N:o 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:



1 artikla

Kohde

Tässä direktiivissä asetetaan prioriteettiaineiden ja tiettyjen muiden pilaavien aineiden ympäristönlaatunormit direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan mukaisesti, tavoitteena pintaveden hyvän kemiallisen tilan saavuttaminen mainitun direktiivin 4 artiklan säännösten ja tavoitteiden mukaisesti.

▼M1

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä sovelletaan direktiivin 2000/60/EY 2 artiklassa sekä veden tilaa koskevan kemiallisen analysoinnin ja seurannan teknisten eritelmien määrittämisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY mukaisesti 31 päivänä heinäkuuta 2009 annetun komission direktiivin 2009/90/EY ( 20 ) 2 artiklassa säädettyjä määritelmiä.

Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

1) ”matriisi” tarkoittaa vesiympäristön osaa, joka voi olla vesi, sedimentti tai eliöstö;

2) ”eliöstön taksoni” tarkoittaa vesieliöstön tiettyä taksonia taksonomisen luokittelun tasolla ”alajakso”, ”luokka” tai vastaava.

3 artikla

Ympäristönlaatunormit

1.  Jäsenvaltioiden on sovellettava liitteessä I olevassa A osassa säädettyjä ympäristönlaatunormeja pintavesimuodostumiin, ja niiden on sovellettava näitä ympäristönlaatunormeja liitteessä I olevassa B osassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 a kohdan soveltamista.

1 a.  Rajoittamatta tästä direktiivistä, sellaisena kuin se oli voimassa 13 päivänä tammikuuta 2009, johtuvia velvoitteita ja erityisesti pintaveden hyvän kemiallisen tilan saavuttamista siinä lueteltujen aineiden ja ympäristönlaatunormien suhteen, jäsenvaltioiden on pantava täytäntöön liitteessä I olevassa A osassa säädetyt ympäristönlaatunormit seuraavilta osin:

i) aineet, joiden numerot liitteessä I olevassa A osassa ovat 2, 5, 15, 20, 22, 23, 28 ja joita koskevat tarkistetut ympäristönlaatunormit ovat voimassa 22 päivästä joulukuuta 2015 alkaen tarkoituksin saavuttaa näiden aineiden suhteen pintaveden hyvä kemiallinen tila 22 päivään joulukuuta 2021 mennessä vuoden 2015 vesipiirien hoitosuunnitelmiin, jotka on laadittu direktiivin 2000/60/EY 13 artiklan 7 kohdan mukaisesti, sisältyvien toimenpideohjelmien avulla, sekä

ii) vastikään yksilöidyt aineet, joiden numerot liitteessä I olevassa A osassa ovat 34–45, ja jotka ovat voimassa 22 päivästä joulukuuta 2018 alkaen tarkoituksin saavuttaa näiden aineiden suhteen pintaveden hyvä kemiallinen tila 22 päivään joulukuuta 2027 mennessä ja ehkäistä pintavesimuodostumien kemiallisen tilan huononeminen näiden aineiden osalta. Tätä varten jäsenvaltioiden on 22 päivään joulukuuta 2018 mennessä laadittava ja toimitettava komissiolle täydentävä seurantaohjelma ja kyseiset aineet kattava alustava toimenpideohjelma. Direktiivin 2000/60/EY 11 artiklan mukainen lopullinen toimenpideohjelma on laadittava 22 päivään joulukuuta 2021 mennessä ja pantava täytäntöön ja saatettava kaikilta osin toimivaksi mahdollisimman pian tuon päivän jälkeen ja viimeistään 22 päivänä joulukuuta 2024.

Direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 4–9 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin ensimmäisen alakohdan i ja ii alakohdassa lueteltuihin aineisiin.

2.  Jäsenvaltioiden on sovellettava liitteessä I olevan A osan mukaista eliöstöä koskevaa ympäristönlaatunormia liitteessä I olevassa A osassa lueteltuihin aineisiin, joiden numerot ovat 5, 15, 16, 17, 21, 28, 34, 35, 37, 43 ja 44.

Jäsenvaltioiden on sovellettava liitteessä I olevan A osan mukaista pintavesiä koskevaa ympäristönlaatunormia muihin kuin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin aineisiin.

3.  Jäsenvaltiot voivat vaihtoehtoisesti soveltaa yhden tai useamman pintavesijaotteluryhmän osalta ympäristölaatunormia muuhun kuin 2 kohdassa yksilöityyn matriisiin tai tarvittaessa muihin kuin liitteessä I olevassa A osassa yksilöityihin eliöstön taksoneihin.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa käyttävien jäsenvaltioiden on sovellettava asiaa koskevaa liitteessä I olevan A osan mukaista ympäristönlaatunormia tai, jos siinä ei ole matriisille tai eliöstön taksonille sopivaa ympäristönlaatunormia, niiden on laadittava ympäristönlaatunormi, joka tarjoaa vähintään saman suojelun tason kuin liitteessä I olevan A osassa säädetty ympäristönlaatunormi.

Jäsenvaltiot voivat soveltaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vaihtoehtoa vain, jos valitulle matriisille tai eliöstön taksonille käytetty analyysimenetelmä täyttää direktiivin 2009/90/EY 4 artiklassa asetetut suorituskyvyn vähimmäisvaatimukset. Jos nämä vaatimukset eivät täyty missään matriisissa, jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuranta suoritetaan käyttäen parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa, josta ei aiheudu kohtuuttomia kustannuksia, ja että analyysimenetelmän suorituskyky on asianomaisen aineen osalta vähintään yhtä hyvä kuin tämän artiklan 2 kohdassa yksilöidylle matriisille käytettävissä olevassa analyysimenetelmässä.

3 a.  Jos mitattujen tai arvioitujen ympäristöpitoisuuksien tai päästöjen tuloksena on todettu, että akuutista altistumisesta aiheutuu mahdollinen riski vesiympäristölle tai sen välityksellä, ja jos sovelletaan eliöstöä tai sedimenttiä koskevia ympäristönlaatunormeja, jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuranta suoritetaan myös pintavedessä, ja sovellettava tämän direktiivin liitteessä I olevassa A osassa esitettyjä ympäristönlaatunormin sallittuja enimmäispitoisuuksia (MAC-EQS), jos tällaisia ympäristönlaatunormeja on asetettu.

3 b.  Jos laskettuun keskiarvoon, joka on saatu käyttämällä parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa, josta ei aiheudu kohtuuttomia kustannuksia, viitataan direktiivin 2009/90/EY 5 artiklan nojalla maininnalla ”alle määritysrajan”, ja tämän tekniikan mukainen määritysraja on korkeampi kuin ympäristönlaatunormi, mitattavan aineen osalta saatua tulosta ei oteta huomioon arvioitaessa asianomaisen vesimuodostuman yleistä kemiallista tilaa.

4.  Jos aineeseen sovelletaan sedimenttiä ja/tai eliöstöä koskevaa ympäristönlaatunormia, jäsenvaltioiden on seurattava ainetta asiaankuuluvassa matriisissa vähintään kerran vuodessa, jollei jokin muu aikaväli ole teknisen tietämyksen tai asiantuntija-arvion mukaan perusteltu.

5.  Jäsenvaltioiden on sisällytettävä direktiivin 2000/60/EY 13 artiklan 7 kohdan mukaisesti laadittuihin ajan tasalle saatettuihin vesipiirien hoitosuunnitelmiin seuraavat tiedot:

a) taulukko, jossa esitetään sovellettujen analyysimenetelmien määritysrajat, ja tiedot näiden menetelmien suorituskyvystä suhteessa direktiivin 2009/90/EY 4 artiklassa säädettyihin suorituskykyä koskeviin vähimmäisvaatimuksiin;

b) niiden aineiden osalta, joihin sovelletaan tämän artiklan 3 kohdan mukaista vaihtoehtoa:

i) vaihtoehdon käytön syyt ja perusteet,

ii) tarvittaessa asetetut vaihtoehtoiset ympäristönlaatunormit, näyttö siitä, että nämä ympäristönlaatunormit tarjoavat vähintään yhtä hyvän suojelun tason kuin liitteessä I olevassa A osassa on säädetty, ja näiden ympäristönlaatunormien johtamisessa käytetyt tiedot ja menetelmät ja pintavesijaotteluryhmät, joihin niitä sovellettaisiin,

iii) tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin vertailua varten tämän direktiivin liitteessä I olevassa A osassa määritettyjen matriisien analyysimenetelmien määritysrajat, mukaan lukien tiedot näiden menetelmien suorituskyvystä suhteessa direktiivin 2009/90/EY 4 artiklassa säädettyihin suorituskykyä koskeviin vähimmäisvaatimuksiin;

c) perustelu 4 kohdan mukaisesti sovellettavalle seurantatiheydelle, jos seurantavälit ovat pidempiä kuin yksi vuosi.

5 a.  Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että direktiivin 2000/60/EY 13 artiklan 7 kohdan mukaiset ajan tasalle saatetut vesipiirin hoitosuunnitelmat, jotka sisältävät pintavesien kemiallisen pilaantumisen ehkäisemiseksi toteutettujen toimenpiteiden tulokset ja vaikutukset, sekä direktiivin 2000/60/EY 15 artiklan 3 kohdan mukainen, suunnitellun toimenpideohjelman täytäntöönpanon edistymisestä laadittu väliraportti toimitetaan sellaisen keskusportaalin kautta, johon yleisöllä on pääsy sähköisesti ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY ( 21 ) 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

6.  Jäsenvaltioiden on järjestettävä direktiivin 2000/60/EY 8 artiklan mukaisesti suoritettavan pintaveden tilan seurannan perusteella sellaisten liitteessä I olevassa A osassa lueteltujen prioriteettiaineiden pitoisuuksien pitkäaikaisten muutossuuntien analysointi, joita yleensä kerääntyy sedimenttiin ja/tai eliöstöön, kiinnittäen erityistä huomiota liitteessä I olevassa A osassa lueteltuihin aineisiin, joiden numerot ovat 2, 5, 6, 7, 12, 15, 16, 17, 18, 20, 21, 26, 28, 30, 34, 35, 36, 37, 43 ja 44. Jollei direktiivin 2000/60/EY 4 artiklasta muuta johdu, jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä, joiden tavoitteena on varmistaa, että tällaiset pitoisuudet eivät nouse merkittävästi sedimentissä ja/tai asianomaisessa eliöstössä.

Jäsenvaltioiden on määriteltävä sedimentissä ja/tai eliöstössä suoritettavan seurannan tiheys niin, että saadaan riittävästi tietoja luotettavaa pitkän aikavälin kehityksen analyysiä varten. Seuranta olisi toteutettava pääsääntöisesti kolmen vuoden välein, jollei muu aikaväli ole teknisen tietämyksen ja asiantuntija-arvioiden johdosta perusteltu.

7.  Komissio tarkastelee teknistä ja tieteellistä kehitystä, mukaan luettuina direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen riskinarviointien päätelmät ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 119 artiklan mukaisesti julkisesti saataville saatetut tiedot aineiden rekisteröinnistä, ja ehdottaa tarvittaessa, että tämän direktiivin liitteessä I olevassa A osassa säädettyjä ympäristönlaatunormeja tarkistetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 4 kohdassa säädetyn aikataulun mukaisesti.

8.  Siirretään komissiolle valta antaa tarvittaessa delegoituja säädöksiä 10 artiklan mukaisesti tämän direktiivin liitteessä I olevan B osan 3 kohdan mukauttamiseksi tieteen tai tekniikan kehitykseen.

8 a.  Tämän artiklan täytäntöönpanon helpottamiseksi ja osana direktiivin 2000/60/EY olemassa olevaa täytäntöönpanomenettelyä on kehitettävä mahdollisuuksien mukaan 22 päivään joulukuuta 2014 mennessä tekniset suuntaviivat aineiden seurantastrategioista ja analyysimenetelmistä, eliöstöä koskeva näytteenotto ja seuranta mukaan lukien.

Suuntaviivojen on katettava erityisesti:

a) aineiden tarkkailu eliöstössä tämän artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti;

b) vastikään yksilöityjen uusien aineiden (joiden numerot liitteessä I olevassa A osassa ovat 34–45) sekä niiden aineiden osalta, joille on laadittu tiukemmat ympäristönlaatunormit (joiden numerot liitteessä I olevassa A osassa ovat 2, 5, 15, 20, 22, 23 ja 28), direktiivin 2009/90/EY 4 artiklan mukaisten suorituskykyä koskevien vähimmäisvaatimusten mukaiset analyysimenetelmät.

8 b.  Kun kyse on aineista, joille ei ole hyväksytty teknisiä suuntaviivoja 22 päivään joulukuuta 2014 mennessä, 1 a kohdan i alakohdassa tarkoitettua määräaikaa 22 päivä joulukuuta 2015 pidennetään 22 päivään joulukuuta 2018, ja mainitussa alakohdassa tarkoitettua määräaikaa 22 päivä joulukuuta 2021 pidennetään 22 päivään joulukuuta 2027.

▼B

4 artikla

Sekoittumisvyöhykkeet

1.  Jäsenvaltiot voivat nimetä päästölähteiden läheisyydessä sijaitsevia sekoittumisvyöhykkeitä. Yhden tai useamman liitteessä I olevassa A osassa luetellun aineen pitoisuudet voivat ylittää kyseisiä aineita koskevat ympäristönlaatunormit tällaisilla sekoittumisvyöhykkeillä sikäli kun ne eivät vaikuta siihen, että muu osa pintavesimuodostumasta on kyseisten normien mukainen.

2.  Jäsenvaltioiden, jotka nimeävät sekoittumisvyöhykkeitä, on sisällytettävä direktiivin 2000/60/EY 13 artiklan mukaisesti laadittuihin vesipiirien hoitosuunnitelmiin kuvaus:

a) tällaisten vyöhykkeiden määrittelemiseen sovelletuista lähestymistavoista ja menetelmistä sekä

b) sekoittumisvyöhykkeen laajuuden rajoittamiseksi toteutetuista toimista, kuten direktiivin 2000/60/EY 11 artiklan 3 kohdan k alakohdan mukaiset toimet tai direktiivissä 2008/1/EY tarkoitettu lupien uudelleen tarkastelu tai direktiivin 2000/60/EY 11 artiklan 3 kohdan g alakohdassa tarkoitettu ennalta tapahtuva sääntely.

3.  Sekoittumisvyöhykkeitä nimeävien jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällaisten vyöhykkeiden laajuus:

a) rajataan päästölähteiden läheisyyteen;

b) on oikeassa suhteessa päästölähteen kohdalla esiintyvien pilaavien aineiden pitoisuuksiin ja pilaavien aineiden päästöjä koskeviin edellytyksiin, jotka sisältyvät direktiivin 2000/60/EY 11 artiklan 3 kohdan g alakohdassa ja muussa asiaan liittyvässä yhteisön lainsäädännössä tarkoitettuun ennalta tapahtuvaan sääntelyyn, kuten ennalta annettaviin lupiin, sovellettavan parhaan käytettävissä olevan tekniikan ja direktiivin 2000/60/EY 10 artiklan mukaisesti, erityisesti sen jälkeen, kun nämä ennalta tapahtuvat sääntelyt on arvioitu uudelleen.

▼M1 —————

▼B

5 artikla

Selvitys päästöistä ja häviöistä

1.  Jäsenvaltioiden on direktiivin 2000/60/EY 5 ja 8 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 166/2006 mukaisesti kerättyjen tietojen ja muiden saatavilla olevien tietojen perusteella laadittava selvitys sekä mahdollisuuksien mukaan kartat kaikkien tämän direktiivin liitteessä I olevassa A osassa lueteltujen prioriteettiaineiden ja pilaavien aineiden päästöistä ja häviöistä kunkin alueellaan sijaitsevan vesipiirin tai vesipiirin osan osalta, mukaan luettuna niiden pitoisuudet sedimenteissä ja eliöstössä.

2.  Viitejakso pilaavien aineiden arvioiduille arvoille, jotka merkitään 1 kohdassa tarkoitettuihin selvityksiin, on yksi vuosi vuosina 2008–2010.

Direktiivin 91/414/ETY soveltamisalaan kuuluvien prioriteettiaineiden tai pilaavien aineiden osalta arvot voidaan kuitenkin laskea vuosien 2008, 2009 ja 2010 keskiarvoina.

3.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti laaditut selvitykset, mukaan luettuina niitä koskevat viitejaksot, komissiolle direktiivin 2000/60/EY 15 artiklan 1 kohdassa säädettyjen raportointivaatimusten mukaisesti.

4.  Jäsenvaltioiden on ajantasaistettava selvityksensä direktiivin 2000/60/EY 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen analyysien tarkistusten yhteydessä.

Viitejakso arvojen määrittämiselle ajantasaistetuissa selvityksissä on kyseisen analyysin päätökseen saattamista edeltävä vuosi. Direktiivin 91/414/ETY soveltamisalaan kuuluvien prioriteettiaineiden tai pilaavien aineiden osalta arvot voidaan kuitenkin laskea keskiarvoina kolmelta vuodelta, jotka edeltävät analyysin saattamista päätökseen.

Jäsenvaltioiden on julkaistava ajantasaistetut selvitykset direktiivin 2000/60/EY 13 artiklan 7 kohdan mukaisesti ajantasaistetuissa vesipiirien hoitosuunnitelmissaan.

5.  Komission on varmistettava viimeistään vuonna 2018, että selvityksessä mainittujen päästöjen ja häviöiden osalta edetään kohti direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa säädettyjen vähentämis- tai lopettamistavoitteiden täyttämistä, ellei mainitun direktiivin 4 artiklan 4 ja 5 kohdasta muuta johdu.

▼M1 —————

▼B

6 artikla

Valtioiden rajat ylittävä vesien pilaantuminen

1.  Jäsenvaltio ei riko tämän direktiivin mukaisia velvoitteitaan ympäristönlaatunormien ylittymisen seurauksena, jos se voi osoittaa, että

a) ylittyminen johtui pilaavien aineiden lähteestä, joka oli sen kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella;

b) se ei tällaisen valtioiden rajat ylittävän pilaantumisen vuoksi voinut toteuttaa tehokkaita toimenpiteitä asiaa koskevien ympäristönlaatunormien täyttämiseksi; ja

c) se oli soveltanut direktiivin 2000/60/EY 3 artiklassa säädettyjä yhteensovittamisjärjestelyjä ja käyttänyt tarpeen mukaan hyväkseen kyseisen direktiivin 4 artiklan 4, 5 ja 6 kohdan säännöksiä sellaisten vesimuodostumien osalta, joissa esiintyy valtioiden rajat ylittävää pilaantumista.

2.  Jäsenvaltioiden on käytettävä direktiivin 2000/60/EY 12 artiklassa säädettyä järjestelyä tarvittavien tietojen toimittamiseksi komissiolle tämän artiklan 1 kohdassa mainituissa tilanteissa ja toimitettava yhteenveto rajat ylittävän pilaantumisen osalta toteutetuista toimenpiteistä asiaa koskevassa vesipiirin hoitosuunnitelmassa direktiivin 2000/60/EY 15 artiklan 1 kohdassa säädettyjen raportointivaatimusten mukaisesti.

7 artikla

Kertomukset ja tarkistaminen

1.  Komissio tarkastelee tarvetta muuttaa voimassa olevia säädöksiä ja tarvetta toteuttaa erityisiä yhteisön laajuisia lisätoimia, kuten päästöjen hallintaa, käyttämällä arviointiperustanaan jäsenvaltioiden selvityksiä, mukaan luettuina direktiivin 2000/60/EY 12 artiklan mukaiset selvitykset ja erityisesti ne, joissa tarkastellaan myös valtioiden rajat ylittävää vesien pilaantumista.

2.  Komissio tiedottaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle direktiivin 2000/60/EY 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti laadittavassa kertomuksessa:

a) tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tarkastelun päätelmistä;

b) toteutetuista toimista tämän direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimettyjen sekoittumisvyöhykkeiden laajuuden rajoittamiseksi;

c) 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun varmistamisen tuloksista;

d) yhteisön ulkopuolelta peräisin olevia pilaavia aineita koskevasta tilanteesta.

Komissio liittää tarvittaessa kertomukseen asiaankuuluvia ehdotuksia.

▼M1

7 a artikla

Yhteensovittaminen

1.  Asetusten (EY) N:o 1907/2006, (EY) N:o 1107/2009 ( 22 ) tai (EU) N:o 528/2012 ( 23 ) tai direktiivin 2010/75/EU ( 24 ) soveltamisalaan kuuluvien prioriteettiaineiden osalta komissio arvioi osana direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 4 kohdan mukaista saman direktiivin liitteen X säännöllistä tarkistusta, ovatko unionin ja jäsenvaltioiden tasolla jo toteutettavat toimet riittäviä prioriteettiaineiden ympäristönlaatunormien ja vaarallisten prioriteettiaineiden päästöjen ja häviöiden lopettamista kerralla tai vaiheittain koskevan tavoitteen saavuttamiseksi direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 16 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

2.  Komissio laatii Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin tuloksista direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 4 kohdassa asetettua aikataulua noudattaen ja liittää kertomukseensa aiheelliset ehdotukset myös valvontatoimenpiteiden osalta.

3.  Jos kertomuksen tulokset osoittavat, että unionin tai jäsenvaltion tasolla saatetaan tarvita lisätoimia direktiivin 2000/60/EY noudattamisen helpottamiseksi tietyn sellaisen aineen osalta, joka on hyväksytty asetuksen (EY) N:o 1107/2009 tai asetuksen (EU) N:o 528/2012 nojalla, jäsenvaltiot tai komissio soveltavat tähän aineeseen tai tätä ainetta sisältäviin valmisteisiin tapauksen mukaan asetuksen (EY) N:o 1107/2009 21 tai 44 artiklaa taikka asetuksen (EU) N:o 528/2012 15 tai 48 artiklaa.

Kun kyse on aineista, jotka kuuluvat asetuksen (EC) N:o 1907/2006 soveltamisalaan, komissio käynnistää tarvittaessa kyseisen asetuksen 59, 61 tai 69 artiklassa tarkoitetun menettelyn.

Ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettujen asetusten säännöksiä soveltaessaan jäsenvaltiot tai komissio ottavat huomioon näiden asetusten nojalla vaaditut riskinarvioinnit sekä sosioekonomiset ja kustannushyötyanalyysit, myös vaihtoehtojen käytettävissä olon osalta.

▼M1

8 artikla

Direktiivin 2000/60/EY liitteen X tarkistaminen

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 4 kohdassa säädetystä mainitun direktiivin liitteen X säännöllisen tarkistuksen tuloksista. Komissio liittää kertomukseen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia liitteen X muuttamiseksi, mukaan lukien erityisesti ehdotuksia, joissa määritellään uusia prioriteettiaineita tai vaarallisia prioriteettiaineita tai määritellään tietyt prioriteettiaineet vaarallisiksi prioriteettiaineiksi ja asetetaan vastaavat ympäristönlaatunormit vedelle, sedimentille tai eliöstölle.

8 a artikla

Tiettyjä aineita koskevat erityissäännökset

1.  Direktiivin 2000/60/EY 13 artiklan mukaisissa vesipiirin hoitosuunnitelmissa, rajoittamatta kuitenkaan kyseisen direktiivin liitteessä V olevassa 1.4.3 kohdassa esitettyjen, yleisen kemiallisen tason esittämistä koskevien vaatimusten sekä mainitun direktiivin 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, 11 artiklan 3 kohdan k alakohdassa ja 16 artiklan 6 kohdassa asetettujen tavoitteiden ja velvoitteiden soveltamista, jäsenvaltiot voivat laatia lisäkarttoja, joissa esitetään yhden tai useamman jäljempänä mainitun aineen kemiallista tilaa koskevat tiedot erillään tiedoista, jotka koskevat muita tämän direktiivin liitteessä I olevassa A osassa yksilöityjä aineita:

a) aineet, joiden numerot ovat 5, 21, 28, 30, 35, 37, 43 ja 44 (aineet, jotka käyttäytyvät ubikvitaaristen PBT-aineiden tavoin),

b) aineet, joiden numerot ovat 34–45 (vastikään yksilöidyt aineet),

c) aineet, joiden numerot ovat 2, 5, 15, 20, 22, 23 ja 28 (aineet, joiden osalta on laadittu tiukemmat tarkistetut ympäristönlaatunormit).

Jäsenvaltiot voivat ensimmäisen alakohdan a–c alakohdassa tarkoitettujen numeroitujen aineiden osalta esittää myös, missä määrin ympäristönlaatunormin arvosta mahdollisesti poiketaan vesipiirin hoitosuunnitelmissa. Tällaisia lisäkarttoja laativien jäsenvaltioiden on pyrittävä varmistamaan niiden keskinäinen vertailukelpoisuus vesipiirin ja unionin tasolla.

2.  Jäsenvaltiot voivat seurata aineita, joiden numerot liitteessä I olevassa A osassa ovat 5, 21, 28, 30, 35, 37, 43 ja 44, tämän direktiivin 3 artiklan 4 kohdassa ja direktiivin 2000/60/EY liitteessä V edellytettyä harvemmin, jos seuranta on edustavaa ja näiden aineiden esiintymisestä vesiympäristössä on jo käytettävissä tilastollisesti vankat lähtötiedot. Seuranta olisi tämän direktiivin 3 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan mukaisesti toteutettava pääsääntöisesti kolmen vuoden välein, jollei muu aikaväli ole teknisen tietämyksen ja asiantuntija-arvioiden johdosta perusteltu.

8 b artikla

Tarkkailtavien aineiden luettelo

1.  Komissio laatii luettelon tarkkailtavista aineista, joista kerätään unionin laajuisesti seurantatietoja direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 2 kohdan mukaisten tulevien priorisointien tueksi, sellaisten tietojen täydentämiseksi, joita saadaan muun muassa mainitun direktiivin 5 artiklan mukaisista analysoinneista ja tarkasteluista ja sen 8 artiklan mukaisista seurantaohjelmista.

Ensimmäisessä tarkkailtavien aineiden luettelossa saa olla enintään 10 ainetta tai aineryhmää, ja siinä on mainittava kunkin aineen seurantamatriisit ja mahdolliset analyysimenetelmät, joista ei aiheudu kohtuuttomia kustannuksia. Jos saatavilla on analyysimenetelmiä, joista ei aiheudu kohtuuttomia kustannuksia, aineiden tai aineryhmien enimmäismäärä, jonka komissio voi sisällyttää luetteloon, kasvaa yhdellä joka kerta, kun luettelo saatetaan ajan tasalle tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja aineiden enimmäismäärä saa olla enintään 14. Tarkkailtavien aineiden luetteloon sisällytettävät aineet on valittava niiden joukosta, joista saatavilla olevat tiedot osoittavat, että ne voivat unionin tasolla aiheuttaa vesiympäristölle tai vesiympäristön välityksellä merkittävän riskin, ja joiden seurantatiedot ovat riittämättömät.

Diklofenaakki (CAS 15307-79-6), 17-beta-estradioli (E2) (CAS 50-28-2) ja 17-alfa-etinyyliestradioli (EE2) (CAS 57-63-6) on sisällytettävä ensimmäiseen tarkkailtavien aineiden luetteloon seurantatietojen keräämiseksi helpottamaan sen määrittämistä, mitkä ovat aiheellisia toimenpiteitä näiden aineiden aiheuttaman riskin käsittelemiseksi.

Valitessaan aineita tarkkailtavien aineiden luetteloon komissio ottaa huomioon kaikki käytettävissä olevat tiedot, mukaan lukien seuraavat:

a) direktiivin 2000/60/EY liitteen X viimeisimmän, tuon direktiivin 16 artiklan 4 kohdassa säädetyn säännöllisen tarkistuksen tulokset,

b) tutkimushankkeet,

c) direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen sidosryhmien suositukset,

d) direktiivin 2000/60/EY 5 artiklan mukaiset jäsenvaltioiden tekemät vesipiirin ominaispiirteiden analyysit ja kyseisen direktiivin 8 artiklan mukaiset seurantaohjelmien tulokset,

e) tiedot tuotantomääristä, käyttötavoista, luontaisista ominaisuuksista (mukaan lukien tarvittaessa hiukkaskoko), ympäristössä esiintyvistä pitoisuuksista ja vaikutuksista, mukaan lukien direktiivien 98/8/EY, 2001/82/EY ( 25 ) ja 2001/83/EY ( 26 ) sekä asetusten (EY) N:o 1907/2006 ja (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti kerätyt tiedot.

2.  Komissio laatii ensimmäisen 1 kohdassa tarkoitetun tarkkailtavien aineiden luettelon viimeistään 14 päivänä syyskuuta 2014 ja saattaa luettelon ajan tasalle sen jälkeen 24 kuukauden välein. Tarkkailtavien aineiden luetteloa ajan tasalle saattaessaan komissio poistaa aineet, joiden osalta direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu riskinarviointi voidaan tehdä ilman täydentäviä seurantatietoja. Jatkuvasti tarkkailtavien aineiden luettelon seurantajakso saa olla yksittäisen aineen osalta enintään neljä vuotta.

3.  Jäsenvaltioiden on seurattava tarkkailtavien aineiden luettelon kutakin ainetta tietyillä edustavilla seuranta-asemilla vähintään 12 kuukauden ajan. Ensimmäisen tarkkailtavien aineiden luettelon osalta seurantajakso alkaa viimeistään 14 päivänä syyskuuta 2015 tai kuuden kuukauden kuluessa tarkkailtavien aineiden luettelon laatimisesta sen mukaan, kumpi on myöhäisempi. Jäsenvaltioiden on aloitettava kunkin myöhempiin luetteloihin sisällytettävän aineen seuranta kuuden kuukauden kuluessa niiden sisällyttämisestä luetteloihin.

Kunkin jäsenvaltion on valittava ainakin yksi seuranta-asema, johon on lisättävä yksi seuranta-asema, jos asukkaita on yli miljoona, sekä asemien määrä, joka vastaa jäsenvaltion maantieteellistä aluetta neliökilometreinä jaettuna 60 000:lla (pyöristettynä lähimpään kokonaislukuun), ja asemien määrä, joka vastaa jäsenvaltion väestöä miljoonan tarkkuudella jaettuna viidellä miljoonalla (pyöristettynä lähimpään kokonaislukuun).

Edustavien seuranta-asemien ja kunkin aineen seurantatiheyden ja -ajoituksen valinnassa jäsenvaltioiden on otettava huomioon aineen käyttötavat ja mahdollinen esiintyminen. Seurantatiheyden on oltava vähintään kerta vuodessa.

Jos jäsenvaltio toimittaa riittävät, vertailukelpoiset, edustavat ja tuoreet seurantatiedot tietystä aineesta olemassa olevien seurantaohjelmien tai tutkimusten pohjalta, se voi päättää olla toteuttamatta kyseisen aineen osalta tarkkailtavien aineiden luettelon mekanismin mukaista täydentävää seurantaa edellyttäen lisäksi, että aineen seuranta on tehty käyttäen menetelmiä, jotka täyttävät komission 8 b artiklan 5 kohdan mukaisesti laatimien teknisten suuntaviivojen vaatimukset.

4.  Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle selvitys 3 kohdan mukaisesti toteutetun seurannan tuloksista. Ensimmäisen tarkkailtavien aineiden luettelon osalta seurannan tulokset on annettava 15 kuukauden kuluessa 14 päivästä syyskuuta 2015 tai 21 kuukauden kuluessa tarkkailtavien aineiden luettelon laatimisesta sen mukaan, kumpi on myöhäisempi, ja sen jälkeen 12 kuukauden välein niin kauan kuin aine on luettelossa. Jäsenvaltioiden on annettava kunkin myöhempiin luetteloihin sisällytettävän aineen osalta komissiolle selvitys seurantatuloksista 21 kuukauden kuluessa aineen lisäämisestä tarkkailtavien aineiden luetteloon ja sen jälkeen 12 kuukauden välein niin kauan kuin aine on luettelossa. Selvityksessä on oltava tiedot seuranta-asemien edustavuudesta ja seurantastrategiasta.

5.  Komissio hyväksyy 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun tarkkailtavien aineiden luettelon laatimista ja ajan tasalle saattamista koskevia täytäntöönpanosäädöksiä. Se voi myös hyväksyä teknisiä formaatteja seurantatuloksista ja asiaankuuluvista tiedoista komissiolle annettavaa selvitystä varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komissio laatii ohjeita, tekniset eritelmät mukaan lukien, tarkoituksin helpottaa tarkkailtavien aineiden luetteloon sisältyvien aineiden seurantaa, ja komissiota kehotetaan edistämään tällaisen seurannan yhteensovittamista.

8 c artikla

Lääkkeitä koskevat erityissäännökset

Komissio laatii direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 9 kohdan nojalla ja jos se on aiheellista komission vuonna 2013 tekemän tutkimuksen, jossa käsitellään lääkkeistä ympäristölle aiheutuvia riskejä, ja muiden asiaa koskevien tutkimusten ja raporttien perusteella, sikäli kuin mahdollista kahden vuoden kuluessa 13 päivästä syyskuuta 2013 strategisen lähestymistavan lääkkeistä aiheutuvaa veden pilaantumista varten. Tähän strategiseen lähestymistapaan sisällytetään tarpeen mukaan ehdotuksia lääkkeiden ympäristövaikutusten tehokkaammaksi huomioon ottamiseksi sen mukaan kuin lääkkeiden markkinoille saattamiseen liittyvien menettelyjen yhteydessä on tarpeen. Tämän strategisen lähestymistavan puitteissa komissio ehdottaa tarvittaessa viimeistään 14 päivänä syyskuuta 2017 unionin ja/tai jäsenvaltion tasolla toteutettavia toimenpiteitä, joilla käsitellään lääkkeistä mahdollisesti aiheutuvia ympäristövaikutuksia, varsinkin 8 b artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen aineiden osalta, tällaisista aineista vesiympäristölle aiheutuvien päästöjen ja häviöiden vähentämiseksi, ottaen huomioon kansanterveydelliset tarpeet sekä ehdotettujen toimenpiteiden kustannustehokkuus.

9 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa direktiivin 2000/60/EY 21 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea. Tämä komitea on yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011 ( 27 ) tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi ja sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

9 a artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle 13 päivästä syyskuuta 2013 kuuden vuoden ajaksi 3 artiklan 8 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän kuuden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 artiklan 8 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.  Edellä olevan 3 artiklan 8 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

▼B

10 artikla

Direktiivin 2000/60/EY muuttaminen

Korvataan direktiivin 2000/60/EY liite X tämän direktiivin liitteen II mukaisesti.

11 artikla

Direktiivien 82/176/ETY, 83/513/ETY, 84/156/ETY, 84/491/ETY ja 86/280/ETY muuttaminen

1.  Poistetaan liite II direktiiveistä 82/176/ETY, 83/513/ETY, 84/156/ETY ja 84/491/ETY.

2.  Poistetaan otsikko B direktiivin 86/280/ETY liitteessä II olevista I–XI osasta.

12 artikla

Direktiivien 82/176/ETY, 83/513/ETY, 84/156/ETY, 84/491/ETY ja 86/280/ETY kumoaminen

1.  Kumotaan direktiivit 82/176/ETY, 83/513/ETY, 84/156/ETY, 84/491/ETY ja 86/280/ETY 22 päivästä joulukuuta 2012.

2.  Ennen 22 päivää joulukuuta 2012 jäsenvaltiot voivat harjoittaa seurantaa ja raportointia direktiivin 2000/60/EY 5, 8 ja 15 artiklan mukaisesti sen sijaan, että ne noudattaisivat tämän osalta tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja direktiivejä.

13 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on annettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 13 päivänä heinäkuuta 2010.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

14 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

15 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.




▼M1

LIITE I

PRIORITEETTIAINEIDEN JA TIETTYJEN MUIDEN PILAAVIEN AINEIDEN YMPÄRISTÖNLAATUNORMIT

A OSA:   YMPÄRISTÖNLAATUNORMIT (EQS)

AA

:

vuosikeskiarvo.

MAC

:

sallittu enimmäispitoisuus.

Yksikkö

:

[μg/l] sarakkeissa (4)–(7)

[μg/kg märkäpaino] sarakkeessa (8)



(1)

(2)

(3)

(4)

(5)

(6)

(7)

(8)

N:o

Aineen nimi

CAS-numero (1)

AA-EQS (2)

Sisämaan pintavedet (3)

AA-EQS (2)

Muut pintavedet

MAC-EQS (4)

Sisämaan pintavedet (3)

MAC-EQS (4)

Muut pinta-vedet

EQS

Eliöstö (12)

(1)

alakloori

15972-60-8

0,3

0,3

0,7

0,7

 

(2)

antraseeni

120-12-7

0,1

0,1

0,1

0,1

 

(3)

atratsiini

1912-24-9

0,6

0,6

2,0

2,0

 

(4)

bentseeni

71-43-2

10

8

50

50

 

(5)

bromatut difenyylieetterit (5)

32534-81-9

 
 

0,14

0,014

0,0085

(6)

kadmium ja kadmiumyhdisteet

(veden kovuusluokasta riippuen) (6)

7440-43-9

≤ 0,08 (luokka 1)

0,08 (luokka 2)

0,09 (luokka 3)

0,15 (luokka 4)

0,25 (luokka 5)

0,2

≤ 0,45 (luokka 1)

0,45 (luokka 2)

0,6 (luokka 3)

0,9 (luokka 4)

1,5 (luokka 5)

≤ 0,45 (luokka 1)

0,45 (luokka 2)

0,6 (luokka 3)

0,9 (luokka 4)

1,5 (luokka 5)

 

(6a)

hiilitetrakloridi (7)

56-23-5

12

12

ei sovelleta

ei sovelleta

 

(7)

C10-13-kloori-alkaanit (8)

85535-84-8

0,4

0,4

1,4

1,4

 

(8)

klorfenvinfossi

470-90-6

0,1

0,1

0,3

0,3

 

(9)

klorpyrifossi (klorpyrifossi-etyyli)

2921-88-2

0,03

0,03

0,1

0,1

 

(9a)

syklodieeni-torjunta-aineet:

aldriini (7)

dieldriini (7)

endriini (7)

isodriini (7)

309-00-2

60-57-1

72-20-8

465-73-6

Σ = 0,01

Σ = 0,005

ei sovelleta

ei sovelleta

 

(9b)

kokonais-DDT (7) (9)

ei sovelleta

0,025

0,025

ei sovelleta

ei sovelleta

 

para-para-DDT (7)

50-29-3

0,01

0,01

ei sovelleta

ei sovelleta

 

(10)

1,2-dikloori-etaani

107-06-2

10

10

ei sovelleta

ei sovelleta

 

(11)

dikloorimetaani

75-09-2

20

20

ei sovelleta

ei sovelleta

 

(12)

di(2-etyyli-heksyyli)-ftalaatti (DEHP)

117-81-7

1,3

1,3

ei sovelleta

ei sovelleta

 

(13)

diuroni

330-54-1

0,2

0,2

1,8

1,8

 

(14)

endosulfaani

115-29-7

0,005

0,0005

0,01

0,004

 

(15)

fluoranteeni

206-44-0

0,0063

0,0063

0,12

0,12

30

(16)

heksakloori-bentseeni

118-74-1

 
 

0,05

0,05

10

(17)

heksakloori-butadieeni

87-68-3

 
 

0,6

0,6

55

(18)

heksakloori-sykloheksaani

608-73-1

0,02

0,002

0,04

0,02

 

(19)

isoproturoni

34123-59-6

0,3

0,3

1,0

1,0

 

(20)

lyijy ja lyijy-yhdisteet

7439-92-1

1,2 (13)

1,3

14

14

 

(21)

elohopea ja elohopeayhdisteet

7439-97-6

 
 

0,07

0,07

20

(22)

naftaleeni

91-20-3

2

2

130

130

 

(23)

nikkeli ja nikkeliyhdisteet

7440-02-0

(13)

8,6

34

34

 

(24)

nonyylifenolit

(4-nonyyli-fenoli)

84852-15-3

0,3

0,3

2,0

2,0

 

(25)

Oktyylifenolit

((4-(1,1′,3,3′-tetrametyyli-butyyli)-fenoli))

140-66-9

0,1

0,01

ei sovelleta

ei sovelleta

 

(26)

pentaklooribentseeni

608-93-5

0,007

0,0007

ei sovelleta

ei sovelleta

 

(27)

pentakloorifenoli

87-86-5

0,4

0,4

1

1

 

(28)

polyaromaattiset hiilivedyt (PAH) (11)

ei sovelleta

ei sovelleta

ei sovelleta

ei sovelleta

ei sovelleta

 

bentso(a)-pyreeni

50-32-8

1,7 × 10–4

1,7 × 10–4

0,27

0,027

5

bentso(b)-fluoranteeni

205-99-2

Ks. alaviite 11.

Ks. alaviite 11.

0,017

0,017

Ks. alaviite 11.

bentso(k)-fluoranteeni

207-08-9

Ks. alaviite 11.

Ks. alaviite 11.

0,017

0,017

Ks. alaviite 11.

bentso(g,h,i)-peryleeni

191-24-2

Ks. alaviite 11.

Ks. alaviite 11.

8,2 × 10–3

8,2 × 10–4

Ks. alaviite 11.

indeno(1,2,3-cd)pyreeni

193-39-5

Ks. alaviite 11.

Ks. alaviite 11.

ei sovelleta

ei sovelleta

Ks. alaviite 11.

(29)

simatsiini

122-34-9

1

1

4

4

 

(29a)

tetrakloorieteeni (7)

127-18-4

10

10

ei sovelleta

ei sovelleta

 

(29b)

trikloorieteeni (7)

79-01-6

10

10

ei sovelleta

ei sovelleta

 

(30)

tributyylitinayhdisteet (tributyylitina-kationi)

36643-28-4

0,0002

0,0002

0,0015

0,0015

 

(31)

triklooribentseenit

12002-48-1

0,4

0,4

ei sovelleta

ei sovelleta

 

(32)

trikloorimetaani

67-66-3

2,5

2,5

ei sovelleta

ei sovelleta

 

(33)

trifluraliini

1582-09-8

0,03

0,03

ei sovelleta

ei sovelleta

 

(34)

dikofoli

115-32-2

1,3 × 10–3

3,2 × 10–5

ei sovelleta (10)

ei sovelleta (10)

33

(35)

perfluoro-oktaanisulfonihappo ja sen johdannaiset (PFOS)

1763-23-1

6,5 × 10–4

1,3 × 10–4

36

7,2

9,1

(36)

kinoksifeeni

124495-18-7

0,15

0,015

2,7

0,54

 

(37)

dioksiinit ja dioksiinin kaltaiset yhdisteet

Katso direktiivin 2000/60/EY liitteen X alaviite 10

 
 

ei sovelleta

ei sovelleta

Summa PCDD+PCDF+PCB-DL

0,0065 μg.kg–1 TEQ (14)

(38)

aklonifeeni

74070-46-5

0,12

0,012

0,12

0,012

 

(39)

bifenoksi

42576-02-3

0,012

0,0012

0,04

0,004

 

(40)

sybutryyni

28159-98-0

0,0025

0,0025

0,016

0,016

 

(41)

sypermetriini

52315-07-8

8 × 10–5

8 × 10–6

6 × 10–4

6 × 10–5

 

(42)

diklorvossi

62-73-7

6 × 10–4

6 × 10–5

7 × 10–4

7 × 10–5

 

(43)

heksabromi-syklododekaani (HBCDD)

Katso direktiivin 2000/60/EY liitteen X alaviite 12

0,0016

0,0008

0,5

0,05

167

(44)

heptakloori ja heptakloori-epoksidi

76-44-8/1024-57-3

2 × 10–7

1 × 10–8

3 × 10–4

3 × 10–5

6,7 × 10–3

(45)

terbutryyni

886-50-0

0,065

0,0065

0,34

0,034

 

(1)   CAS: Chemical Abstracts Service.

(2)   Tämä parametri on vuosikeskiarvona ilmaistu ympäristönlaatunormi (AA-EQS). Sitä sovelletaan kaikkien isomeerien kokonaispitoisuuteen, jollei toisin mainita.

(3)   Sisämaan pintavedet käsittävät joet ja järvet sekä niihin liittyvät keinotekoiset tai voimakkaasti muutetut vesimuodostumat.

(4)   Tämä parametri on sallittuna enimmäispitoisuutena ilmaistu ympäristönlaatunormi (MAC-EQS). Kun parametrin MAC-EQS kohdalle on merkitty ”ei sovelleta”, AA-EQS-arvojen katsotaan tarjoavan suojan lyhytaikaisilta pilaantumishuipuilta jatkuvissa päästöissä, koska ne ovat merkittävästi alhaisempia kuin välittömän myrkyllisyyden perusteella johdetut arvot.

(5)   Bromattuihin difenyylieettereihin (N:o 5) kuuluvien prioriteettiaineiden osalta ympäristönlaatunormi viittaa yhdistenumeroiden 28, 47, 99, 100, 153 ja 154 pitoisuuksien summaan.

(6)   Kadmiumin ja kadmiumyhdisteiden (N:o 6) osalta ympäristönlaatunormit vaihtelevat riippuen veden kovuudesta eriteltynä viiteen luokkaan: luokka 1: < 40 mg CaCO3/l, luokka 2: 40–< 50 mg CaCO3//l, luokka 3: 50–< 100 mg CaCO3//l, luokka 4: 100–< 200 mg CaCO3//l ja luokka 5: ≥ 200 mg CaCO3//l).

(7)   Tämä aine ei ole prioriteettiaine, vaan muu pilaava aine; tällaisten aineiden kohdalla ympäristönlaatunormit vastaavat ennen 13 päivää tammikuuta 2009 sovelletussa lainsäädännössä vahvistettuja normeja.

(8)   Tälle aineryhmälle ei ole annettu viitteellisiä parametreja. Viitteelliset parametrit on määriteltävä analyyttisellä menetelmällä.

(9)   Kokonais-DDT on isomeerien 1,1,1-trikloori-2, 2-bis (p-kloorifenyyli)etaanin (CAS-numero 50-29-3), EU-numero 200-024-3), 1,1,1-trikloori-2 (o-kloorifenyyli)-2-(p-kloorifenyyli) etaanin (CAS-numero 789-02-6), EU-numero 212-332-5), 1,1-dikloori-2,2 bis (p-kloorifenyyli) etyleenin (CAS-numero 72-55-9, EU-numero 200-784-6), ja 1,1-dikloori-2,2 bis (p-kloorifenyyli) etaanin (CAS-numero 7254–8, EU-numero 200-783-0) summa.

(10)   Näiden aineiden MAC-EQS:n määrittelemiseen ei ole käytettävissä riittävästi tietoja.

(11)   Polyaromaattisiin hiilivetyihin (PAH) kuuluvien prioriteettiaineiden (N:o 28) osalta eliöstöä koskeva EQS ja vastaava AA-EQS vedessä viittaavat bentso(a)pyreenin pitoisuuteen, myrkyllisyyteen, johon ne perustuvat. Bentso(a)pyreeniä voidaan pitää muiden polyaromaattisten hiilivetyjen indikaattorina, näin ollen ainoastaan bentso(a)pyreeniä on tarpeen seurata vertailumielessä eliöstöä koskeviin ympäristönlaatunormeihin nähden tai vastaaviin AA-EQS-arvoihin vedessä.

(12)   Eliöstöä koskevat EQS:t liittyvät kaloihin, ellei toisin ilmoiteta. Vaihtoehtoista eliöstön taksonia tai muuta matriisia voidaan sen sijaan seurata niin kauan kuin sovellettavat ympäristönlaatunormit tarjoavat vastaavan suojan tason. Numeroiden 15 (fluoranteeni) ja 28 (polyaromaattiset hiilivedyt) osalta eliöstöä koskevat ympäristönlaatunormit viittaavat äyriäisiin ja nilviäisiin. Kemiallisen tilan arvioimiseksi ei ole asianmukaista seurata fluoranteenia ja polyaromaattisia hiilivetyjä kaloissa. Numeron 37 (dioksiinit ja dioksiinin kaltaiset yhdisteet) osalta eliöstöä koskevat ympäristönlaatunormit viittaavat kaloihin, äyriäisiin ja nilviäisiin asetuksen (EY) N:o 1881/2006 muuttamisesta elintarvikkeissa olevien dioksiinien, dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden ja muiden kuin dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden enimmäismäärien osalta 2 päivänä joulukuuta 2011 annetun komission asetuksen (EU) N:o 1259/2011 (EUVL L 320, 3.12.2011, s. 18) liitteessä olevan 5.3 jakson mukaisesti.

(13)   Nämä EQS:t tarkoittavat kyseisten aineiden biosaatavia pitoisuuksia.

(14)   PCDD: polyklooratut dibentso-p-dioksiinit; PCDF: polyklooratut dibentsofuraanit, PCB-DL: dioksiinin kaltaiset polykloraatut bifenyylit; TEQ: toksisuusekvivalentit Maailman terveysjärjestön vuoden 2005 toksisuusekvivalentteina.

▼B

B OSA:   A OSASSA MAINITTUJEN YMPÄRISTÖNLAATUNORMIEN SOVELTAMINEN

1.

Taulukon sarakkeet 4 ja 5: missä tahansa pintavesimuodostumassa ympäristönlaatunormin vuosikeskiarvon soveltaminen tarkoittaa, että jokaisessa edustavassa vesimuodostuman seurantapisteessä eri aikoina yhden vuoden ajanjaksolla mitattujen pitoisuuksien aritmeettinen keskiarvo ei ylitä normia.

Aritmeettisen keskiarvon laskentatavan, käytettävän analyysimenetelmän ja silloin, kun ei ole käytettävissä asianmukaista analyysimenetelmää, joka täyttäisi vähimmäissuoritusperusteet, ympäristönlaatunormin soveltamistavan on oltava direktiivin 2000/60/EY mukaisten kemikaalien seurantaa ja analyysien tuloksia koskevien teknisten tarkennusten hyväksymistä koskevien täytäntöönpanotoimien mukaisia.

▼M1

2.

Taulukon sarakkeet 6 ja 7: ympäristönlaatunormin sallitun enimmäispitoisuuden soveltaminen missä tahansa vesimuodostumassa tarkoittaa, että mitattu pitoisuus vesimuodostuman missä tahansa edustavassa seurantapisteessä ei ylitä normia.

Direktiivin 2000/60/EY liitteessä V olevan 1.3.4 kohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat kuitenkin ottaa käyttöön tilastollisia menetelmiä, kuten prosenttipisteisiin perustuvan laskentamenetelmän, jotta suurimman sallitun pitoisuuden ympäristönlaatunormin noudattamiselle voidaan määritellä hyväksyttävä luotettavuus- ja tarkkuustaso. Jos jäsenvaltiot ottavat käyttöön tällaisia tilastollisia menetelmiä, niiden on oltava tämän direktiivin 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen vahvistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaiset.

3.

Tässä liitteessä säädetyt pintaveden ympäristönlaatunormit ilmaistaan kokonaispitoisuuksina koko vesinäytteessä.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, veden ympäristönormilla viitataan kadmiumin, lyijyn, elohopean ja nikkelin, jäljempänä ”metallit”, osalta liukoiseen pitoisuuteen eli liuosfaasiin vesinäytteessä, joka on saatu suodattamalla 0,45 μm:n suodattimella tai jonkin muun vastaavan esikäsittelyn avulla tai, jos niin on erikseen mainittu, biosaatavaan pitoisuuteen.

Arvioidessaan seurantatuloksia suhteessa asianomaiseen ympäristönlaatunormiin jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon

a) metallien ja metalliyhdisteiden luonnolliset taustapitoisuudet, jos tällaiset pitoisuudet estävät asianomaisen ympäristönlaatunormin noudattamisen;

b) kovuuden, pH-arvon, liuenneen orgaanisen hiilen määrän tai muita veden laatuun liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttavat metallien biosaatavuuteen, jolloin biosaatavuuden pitoisuudet määritellään käyttäen soveltuvaa biosaatavuusmallintamista.

▼M1 —————



( 1 ) EUVL C 97, 28.4.2007, s. 3.

( 2 ) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 22. toukokuuta 2007 (EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 90), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 20. joulukuuta 2007 (EUVL C 71 E, 18.3.2008, s. 1) ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 17. kesäkuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Neuvoston päätös, tehty 20. lokakuuta 2008.

( 3 ) EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1.

( 4 ) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1.

( 5 ) EYVL L 331, 15.12.2001, s. 1.

( 6 ) EYVL L 181, 4.7.1986, s. 16.

( 7 ) EYVL L 81, 27.3.1982, s. 29.

( 8 ) EYVL L 291, 24.10.1983, s. 1.

( 9 ) EYVL L 74, 17.3.1984, s. 49.

( 10 ) EYVL L 274, 17.10.1984, s. 11.

( 11 ) EYVL L 330, 5.12.1998, s. 32.

( 12 ) EUVL L 33, 4.2.2006, s. 1.

( 13 ) EYVL L 230, 19.8.1991, s. 1.

( 14 ) EUVL L 24, 29.1.2008, s. 8.

( 15 ) EYVL L 227, 8.9.1993, s. 9.

( 16 ) EYVL L 123, 24.4.1998, s. 1.

( 17 ) EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1. Oikaisu EUVL L 136, 29.5.2007, s. 3.

( 18 ) EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

( 19 ) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

( 20 ) EUVL L 201, 1.8.2009, s. 36.

( 21 ) EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26.

( 22 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta (EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1).

( 23 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 528/2012, annettu 22 päivänä toukokuuta 2012, biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä (EUVL L 167, 27.6.2012, s. 1).

( 24 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17).

( 25 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/82/EY, annettu 6 päivänä marraskuuta 2001, eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä (EYVL L 311, 28.11.2001, s. 1).

( 26 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY, annettu 6 päivänä marraskuuta 2001, ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä (EYVL L 311, 28.11.2001, s. 67).

( 27 ) EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.