Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

Tällä asetuksella perustetaan eurooppalainen menettely vähäisiä vaatimuksia varten, jäljempänä ’eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely’, jonka tarkoituksena on yksinkertaistaa ja nopeuttaa vähäisiä vaatimuksia koskevia oikeudenkäyntejä valtion rajat ylittävissä asioissa ja alentaa kuluja. Eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely on asianosaisten käytettävissä vaihtoehtona jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä säädetyille menettelyille.

Lisäksi tällä asetuksella poistetaan vaatimus, jonka mukaan välivaiheen menettelyt ovat tarpeen, jotta jäsenvaltiossa eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annetut tuomiot voidaan tunnustaa ja panna täytäntöön muissa jäsenvaltioissa.

1. Tätä asetusta sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisiin asioihin, jotka ovat 3 artiklassa olevan määritelmän mukaisesti valtion rajat ylittäviä, riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa niitä käsitellään, jos vaatimuksen arvo ilman korkoja, kuluja ja kustannuksia on enintään 5 000 euroa ajankohtana, jolloin vaatimuslomake saapuu toimivaltaiseen tuomioistuimeen. Asetusta ei erityisesti sovelleta vero-, tulli- tai hallinto-oikeudellisiin asioihin eikä valtion vastuuseen teoista ja laiminlyönneistä, jotka on tehty julkista valtaa käytettäessä (acta iure imperii).

a) luonnollisten henkilöiden oikeudellista asemaa, oikeuskelpoisuutta tai oikeustoimikelpoisuutta;

b) aviovarallisuussuhteita tai sellaisiin suhteisiin liittyviä varallisuussuhteita, joilla niihin sovellettavan lain mukaan katsotaan olevan avioliittoon verrattavia vaikutuksia;

c) elatusvelvoitteita, jotka johtuvat perhe-, sukulaisuus-, avio- tai lankoussuhteesta;

d) testamenttia ja perintöä, kuolemasta johtuvat elatusvelvoitteet mukaan lukien;

e) konkurssia, maksukyvyttömän yrityksen tai muun oikeushenkilön selvitysmenettelyä, akordia tai muita niihin rinnastettavia menettelyjä;

i) kiinteän omaisuuden vuokraamista, paitsi jos kanne koskee rahallisia vaatimuksia; tai

j) yksityisyyden tai henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkauksia, kunnianloukkaukset mukaan lukien.

1. Tässä asetuksessa valtion rajat ylittävällä asialla tarkoitetaan asiaa, jossa vähintään yhdellä asianosaisella on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimen käsiteltäväksi asia on saatettu.

2. Kotipaikka määritetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 ( 1 ) 62 ja 63 artiklan mukaisesti.

3. Se, onko kyseessä valtion rajat ylittävä asia, määräytyy sen ajankohdan mukaisesti, jona vaatimuslomake saapuu toimivaltaiseen tuomioistuimeen.

1. Kantaja aloittaa eurooppalaisen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan menettelyn täyttämällä liitteen I mukaisen vakiomuotoisen vaatimuslomakkeen A ja toimittamalla sen toimivaltaiseen tuomioistuimeen joko suoraan tai postitse tai käyttämällä muuta sellaista toimitustapaa, kuten faksia tai sähköpostia, joka hyväksytään siinä jäsenvaltiossa, jossa menettely aloitetaan. Vaatimuslomakkeessa on mainittava vaatimuksen tueksi esitetyt todisteet ja sen mukana on tarvittaessa toimitettava asiaan liittyvät asiakirjatodisteet.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, mitkä toimitustavat ne hyväksyvät. Komissio saattaa kyseiset tiedot julkisesti saataville.

3. Jos vaatimus ei kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, tuomioistuin ilmoittaa tästä kantajalle. Jos kantaja ei peruuta vaatimustaan, tuomioistuin käsittelee sen siinä jäsenvaltiossa sovellettavan oikeudenkäyntimenettelyä koskevan lainsäädännön mukaisesti, jossa asiaa käsitellään.

4. Jos tuomioistuin katsoo, että kantajan antamat tiedot ovat riittämättömät tai eivät ole tarpeeksi selkeitä tai että vaatimuslomaketta ei ole täytetty asianmukaisesti, se antaa kantajalle tilaisuuden täydentää tai oikaista vaatimuslomaketta taikka toimittaa tuomioistuimen pyytämiä lisätietoja tai asiakirjoja taikka peruuttaa vaatimus sen määräämässä ajassa, ellei vaatimus ole selvästi perusteeton tai ellei hakemusta voida ottaa tutkittavaksi. Tähän tarkoitukseen tuomioistuimen on käytettävä liitteen II mukaista vakiolomaketta B.

Vaatimus jätetään tutkimatta, jos se vaikuttaa selvästi perusteettomalta tai hakemus sellaiselta, joka ei täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, tai jos kantaja ei täydennä tai oikaise vaatimuslomaketta asetetussa määräajassa. ►M2 Tuomioistuimen on ilmoitettava kantajalle vaatimuksen tutkimatta jättämisestä ja annettava tieto siitä, voidaanko tutkimatta jättämiseen hakea muutosta. ◄

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakiomuotoinen vaatimuslomake A on saatavilla kaikissa tuomioistuimissa, joissa on mahdollista aloittaa eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely, ja että se on saatavilla asianmukaisten kansallisten verkkosivujen kautta.

1. Eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely on kirjallinen menettely.

1 a. Tuomioistuimen on järjestettävä suullinen käsittely ainoastaan silloin, jos se katsoo, että asiaa ei voi ratkaista kirjallisten todisteiden perusteella, tai jos asianosainen sitä pyytää. Tuomioistuin voi evätä tällaisen pyynnön, jos se katsoo asian olosuhteet huomioon ottaen, että suullinen käsittely ei ole tarpeen asian käsittelemiseksi oikeudenmukaisella tavalla. Pyynnön epääminen on perusteltava kirjallisesti. Pyynnön epäävään päätökseen ei saa hakea muutosta ilman, että itse tuomioon haetaan muutosta.

2. Kun tuomioistuin on vastaanottanut asianmukaisesti täytetyn vaatimuslomakkeen, sen on täytettävä liitteen III mukaisessa vakiomuotoisessa vastauslomakkeessa C oleva I osa.

Vastaajalle on 13 artiklan mukaisesti annettava tiedoksi jäljennös vaatimuslomakkeesta ja mahdollisista asiakirjatodisteista sekä edellä mainitulla tavalla täytetty vastauslomake. Nämä asiakirjat on lähetettävä 14 päivän kuluessa asianmukaisesti täytetyn vaatimuslomakkeen vastaanottamisesta.

3. Vastaajan on annettava vastauksensa 30 päivän kuluessa vaatimuslomakkeen ja vastauslomakkeen tiedoksiannosta täyttämällä vakiomuotoisessa vastauslomakkeessa C oleva II osa, liittämällä lomakkeeseen tarvittaessa kaikki asiaankuuluvat asiakirjatodisteet ja palauttamalla se tuomioistuimeen tai vastaamalla muulla tarkoituksenmukaisella tavalla vastauslomaketta käyttämättä.

4. Kantajalle on lähetettävä jäljennös vastaajan vastauksesta ja mahdollisista asiakirjatodisteista 14 päivän kuluessa vastauksen vastaanottamisesta.

5. Jos vastaaja väittää vastauksessaan, että muun kuin rahamääräisen vaatimuksen arvo ylittää 2 artiklan 1 kohdassa vahvistetun enimmäismäärän, tuomioistuin päättää 30 päivän kuluessa vastauksen lähettämisestä kantajalle, kuuluuko vaatimus tämän asetuksen soveltamisalaan. Tähän päätökseen ei saa hakea erikseen muutosta.

6. Mahdolliset vakiolomaketta A käyttäen esitetyt vastavaatimukset ja niihin liittyvät mahdolliset asiakirjatodisteet on annettava tiedoksi kantajalle 13 artiklan mukaisesti. Nämä asiakirjat on lähetettävä 14 päivän kuluessa niiden vastaanottamisesta.

Kantajan on vastattava mahdollisiin vastavaatimuksiin 30 päivän kuluessa tiedoksiannosta.

7. Jos vastavaatimus ylittää 2 artiklan 1 kohdassa säädetyn enimmäismäärän, vaatimusta ja vastavaatimusta ei käsitellä eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä, vaan se käsitellään sen jäsenvaltion oikeudenkäyntimenettelyä koskevan lainsäädännön mukaisesti, jossa asiaa käsitellään.

Edellä olevaa 2 ja 4 artiklaa sekä tämän artiklan 3, 4 ja 5 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin vastavaatimuksiin.

1. Vaatimuslomake, vastaus, mahdollinen vastavaatimus, mahdollinen vastavaatimukseen annettu vastaus ja mahdollinen kuvaus asiaankuuluvista asiakirjatodisteista on toimitettava tuomioistuimen käyttämällä kielellä tai jollakin niistä.

2. Jos tuomioistuimen vastaanottama lisäasiakirja on laadittu jollakin muulla kuin oikeudenkäyntikielellä, tuomioistuin voi vaatia asiakirjasta käännöksen ainoastaan, jos käännös näyttää olevan tarpeen asian ratkaisemiseksi.

3. Jos asianosainen kieltäytyy vastaanottamasta asiakirjaa, koska sitä ei ole laadittu jollakin seuraavista kielistä:

a) vastaanottavan jäsenvaltion virallinen kieli tai, jos kyseisessä jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, sen paikkakunnan virallinen kieli tai jokin sen paikkakunnan virallisista kielistä, jossa tiedoksianto on toimitettava tai jonne asiakirja on lähetettävä, tai

tuomioistuimen on ilmoitettava asiasta toiselle asianosaiselle, jotta tämä toimittaisi asiakirjasta käännöksen.

1. Tuomioistuimen on 30 päivän kuluessa siitä, kun se on saanut vastaajan tai kantajan 5 artiklan 3 ja 6 kohdassa säädetyn määräajan kuluessa esittämät vastaukset, annettava tuomio tai

a) kehotettava asianosaisia antamaan vaatimusta koskevia lisätietoja määräajassa, joka on enintään 30 päivää; tai

c) kutsuttava asianosaiset suulliseen käsittelyyn, joka pidetään 30 päivän kuluessa kutsusta.

2. Tuomioistuimen on annettava tuomio 30 päivän kuluessa suullisesta käsittelystä tai siitä, kun se on saanut kaikki asian ratkaisemiseksi tarvittavat tiedot. Tuomio annetaan tiedoksi asianosaisille 13 artiklan mukaisesti.

3. Jos tuomioistuin ei ole saanut kyseessä olevalta asianosaiselta vastausta 5 artiklan 3 tai 6 kohdassa säädetyn määräajan kuluessa, sen on annettava vaatimusta tai vastavaatimusta koskeva tuomio.

1. Jos katsotaan tarpeelliseksi järjestää suullinen käsittely 5 artiklan 1 a kohdan mukaisesti, se järjestetään käyttäen mitä tahansa tuomioistuimen käytettävissä olevaa asianmukaista etäviestintätekniikkaa, kuten video- tai puhelinneuvottelua, paitsi jos tällaisen tekniikan käyttö on epäasianmukaista asiaan liittyvien erityisten olosuhteiden vuoksi ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kannalta.

Jos kuultavan henkilön kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka on muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimen käsiteltäväksi asia on saatettu, kyseisen henkilön osallistuminen suulliseen käsittelyyn video- tai puhelinneuvottelun tai muun asianmukaisen etäviestintätekniikan avulla on järjestettävä noudattaen neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1206/2001 ( 2 ) säädettyjä menettelyjä.

2. Asianosainen, joka on kutsuttu olemaan henkilökohtaisesti läsnä suullisessa käsittelyssä, voi pyytää etäviestintätekniikan käyttöä, jos kyseistä tekniikkaa on käytettävissä tuomioistuimessa, sillä perusteella, että henkilökohtaiseen läsnäoloon liittyvät järjestelyt, erityisesti niistä kyseiselle asianosaiselle mahdollisesti aiheutuvat kustannukset, olisivat kohtuuttomia vaatimukseen nähden.

3. Asianosainen, joka kutsutaan kuultavaksi etäviestintävälineitä käyttäen tapahtuvaan suulliseen käsittelyyn, voi pyytää saada olla henkilökohtaisesti läsnä kyseisessä käsittelyssä. Jäljempänä 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen laadituissa vakiomuotoisessa vaatimuslomakkeessa A ja vakiomuotoisessa vastauslomakkeessa C on ilmoitettava asianosaisille, että oikeus korvaukseen kustannuksista, jotka aiheutuvat asianosaiselle siitä, että tämä on omasta pyynnöstään henkilökohtaisesti läsnä suullisessa käsittelyssä, määräytyy 16 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

4. Päätökseen, jonka tuomioistuin on tehnyt 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun pyynnön johdosta, ei saa hakea muutosta ilman, että itse tuomioon haetaan muutosta.

1. Tuomioistuin päättää todisteiden vastaanottamistavoista ja tuomiota varten tarvittavan todistelun laajuudesta sallittuja todisteita koskevien sääntöjen mukaisesti. Sen on käytettävä yksinkertaisinta ja vaivattominta todisteiden vastaanottamistapaa.

2. Tuomioistuin voi hyväksyä todisteiden esittämisen todistajien, asiantuntijoiden tai asianosaisten antamina kirjallisina lausumina.

3. Jos todisteiden vastaanottaminen edellyttää henkilön kuulemista, kuuleminen on toteutettava 8 artiklassa säädetyin edellytyksin.

4. Tuomioistuin voi ottaa vastaan asiantuntijalausuntoja tai suullisia todisteita ainoastaan, jos se ei voi ratkaista asiaa muiden todisteiden perusteella.

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianosaiset voivat saada sekä käytännön apua lomakkeiden täyttämisessä että yleistä tietoa eurooppalaisen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan menettelyn soveltamisalasta ja yleistä tietoa siitä, millä tuomioistuimilla kyseisessä jäsenvaltiossa on toimivalta ratkaista asia eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä. Apua on annettava maksutta. Mikään tässä kohdassa ei edellytä, että jäsenvaltioiden on myönnettävä oikeusapua tai annettava muuta oikeudellista apua yksittäisen asian oikeudellisessa arvioinnissa.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdan mukaisesti apua tarjoavista viranomaisista tai organisaatioista on saatavilla tietoja kaikissa tuomioistuimissa, joissa on mahdollista aloittaa eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely, sekä asianmukaisilla kansallisilla verkkosivuilla.

1. Tuomioistuin ei saa velvoittaa asianosaisia esittämään vaatimusta koskevaa oikeudellista arviointia.

2. Tuomioistuimen on tarpeen mukaan tiedotettava asianosaisille menettelyllisistä kysymyksistä.

3. Tuomioistuimen on pyrittävä sovintoratkaisuun asianosaisten välillä silloin, kun se on tarkoituksenmukaista.

1. Edellä 5 artiklan 2 ja 6 kohdassa tarkoitetut asiakirjat sekä 7 artiklan mukaisesti annetut tuomiot annetaan tiedoksi

i) silloin, kun siihen on tekniset valmiudet ja tällaiset tavat ovat sallittuja sen jäsenvaltion menettelysääntöjen mukaisesti, jossa eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely toteutetaan, ja jos asianosaisella, jolle asiakirjat annetaan tiedoksi, on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka toisessa jäsenvaltiossa, kyseisen jäsenvaltion menettelysääntöjen mukaisesti; ja

ii) silloin, kun asianosainen, jolle asiakirjat annetaan tiedoksi, on nimenomaisesti etukäteen hyväksynyt asiakirjojen sähköisen tiedoksiannon, tai hänellä on lakisääteinen velvollisuus hyväksyä tämä erityinen tiedoksiantotapa sen jäsenvaltion menettelysääntöjen mukaisesti, jossa kyseisellä asianosaisella on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka.

Osoituksena tiedoksiannosta on annettava vastaanottotodistus, josta on käytävä ilmi vastaanottopäivä.

2. Kaikki muu kuin 1 kohdassa tarkoitettu kirjallinen yhteydenpito tuomioistuimen ja asianosaisten tai muiden oikeudenkäyntiin osallistuvien henkilöiden välillä on toteutettava sähköisillä viestintätavoilla vastaanottotodistusta vastaan, jos siihen on tekniset valmiudet ja tällaiset tavat ovat hyväksyttäviä sen jäsenvaltion menettelysääntöjen mukaisesti, jossa eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely toteutetaan, edellyttäen, että asianosainen tai henkilö on hyväksynyt tällaisen toimitustavan tai tällä on lakisääteinen velvollisuus hyväksyä tällainen toimitustapa sen jäsenvaltion menettelysääntöjen mukaisesti, jossa kyseisellä asianosaisella tai henkilöllä on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa vaadittu etukäteen annettava hyväksyntä sähköisten viestintätapojen käytölle voidaan antaa paitsi jäsenvaltioiden menettelysääntöjen mukaisilla keinoilla myös käyttäen vakiomuotoista vaatimuslomaketta A ja vakiomuotoista vastauslomaketta C.

4. Jos asiakirjojen tiedoksianto 1 kohdan mukaisesti ei ole mahdollista, ne voidaan antaa tiedoksi millä tahansa asetuksen (EY) N:o 1896/2006 13 tai 14 artiklassa säädetyllä tavalla.

Jos 2 kohdan mukainen yhteydenpito ei ole mahdollista tai jos se asiaan liittyvien erityisten olosuhteiden vuoksi on epäasianmukaista, voidaan käyttää mitä tahansa muuta yhteydenpitotapaa, joka on sen jäsenvaltion lainsäädännön mukainen, jossa eurooppalainen vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely toteutetaan.

1. Jos tuomioistuin asettaa määräajan, asianosaiselle on ilmoitettava määräajan noudattamatta jättämisen seurauksista.

2. Tuomioistuin voi poikkeustapauksessa pidentää 4 artiklan 4 kohdassa, 5 artiklan 3 ja 6 kohdassa sekä 7 artiklan 1 kohdassa säädettyjä määräaikoja, jos se on tarpeen asianosaisten oikeuksien turvaamiseksi.

3. Jos tuomioistuin ei poikkeustapauksessa voi noudattaa 5 artiklan 2–6 kohdassa sekä 7 artiklassa säädettyjä määräaikoja, sen on toteutettava näissä säännöksissä edellytetyt toimet mahdollisimman pian.

1. Tuomio on täytäntöönpanokelpoinen mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Vakuuden asettamista ei vaadita.

2. Jäljempänä olevaa 23 artiklaa sovelletaan myös tuomion täytäntöönpanoon siinä jäsenvaltiossa, jossa se annettiin.

1. Eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä jäsenvaltiossa perittävät oikeudenkäyntimaksut eivät saa olla kohtuuttomia eivätkä suurempia kuin kyseisessä jäsenvaltiossa kansallisesta yksinkertaistetusta menettelystä perittävät oikeudenkäyntimaksut.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianosaiset voivat maksaa oikeudenkäyntimaksut sellaisten etämaksujärjestelmien avulla, jotka mahdollistavat sen, että asianosaiset voivat maksaa maksut myös muusta kuin siitä jäsenvaltiosta käsin, jossa tuomioistuin sijaitsee, tarjoamalla käytettäväksi vähintään yhden seuraavista maksutavoista:

Hävinnyt asianosainen vastaa oikeudenkäyntikuluista. Tuomioistuin ei kuitenkaan määrää voittaneelle asianosaiselle korvausta kuluista, jotka ovat tarpeettomia tai suhteettomia vaatimukseen nähden.

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, voidaanko eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annettuun tuomioon niiden oikeudenkäyntimenettelyä koskevan lainsäädännön mukaan hakea muutosta ja minkä määräajan kuluessa muutoksenhaku on tehtävä. Komissio saattaa tiedot julkisesti saataville.

1. Jos vastaaja ei ole vastannut asiassa tai saapunut käsittelyyn, hänellä on oikeus pyytää eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annetun tuomion uudelleen tutkimista sen jäsenvaltion toimivaltaisessa tuomioistuimessa, jossa tuomio annettiin, seuraavissa tapauksissa:

a) vaatimuslomaketta ei annettu tiedoksi vastaajalle tai, jos kyse on suullisesta käsittelystä, vastaajaa ei kutsuttu käsittelyyn riittävän ajoissa ja sellaisella tavalla, että hän olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa; tai

b) vastaaja ei voinut vastustaa vaatimusta ylivoimaisen esteen tai hänestä riippumattomien poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi,

paitsi jos vastaaja ei ole hakenut tuomioon muutosta, vaikka olisi voinut niin tehdä.

2. Tuomion uudelleen tutkimista on pyydettävä 30 päivän kuluessa. Määräaika alkaa kulua päivästä, jona vastaaja on tosiasiallisesti saanut tiedon tuomion sisällöstä ja on voinut ryhtyä toimiin, ja viimeistään päivästä, jona on toteutettu ensimmäinen täytäntöönpanotoimi, jonka seurauksena vastaaja menettää omaisuutensa hallintaoikeuden kokonaan tai osittain. Määräaikaa ei voi pidentää.

3. Jos tuomioistuin hylkää 1 kohdassa tarkoitetun pyynnön tuomion uudelleen tutkimiseksi sillä perusteella, ettei uudelleen tutkimiselle ole kyseisessä kohdassa säädettyjä perusteita, tuomio jää pysyväksi.

Jos tuomioistuin päättää, että tuomion uudelleen tutkiminen on perusteltua jollakin 1 kohdassa säädetyllä perusteella, eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annettu tuomio on mitätön. Kantaja ei kuitenkaan menetä vanhentumis- tai määräaikojen keskeytymisestä johtuvaa hyötyä, jos tällaisesta keskeytymisestä säädetään kansallisessa lainsäädännössä.

Jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu, eurooppalaiseen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavaan menettelyyn sovelletaan sen jäsenvaltion oikeudenkäyntimenettelyä koskevaa lainsäädäntöä, jossa menettely toteutetaan.

1. Eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä jossakin jäsenvaltiossa annettu tuomio on tunnustettava ja se on pantava täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa vaatimatta tuomion julistamista täytäntöönpanokelpoiseksi ja ilman mahdollisuutta vastustaa sen tunnustamista.

2. Tuomioistuimen on annettava asianosaisen pyynnöstä ilman lisäkustannuksia todistus eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annetusta tuomiosta käyttäen liitteen IV mukaista vakiolomaketta D. Tuomioistuin toimittaa pyynnöstä kyseiselle asianosaiselle todistuksen millä tahansa muulla unionin toimielinten virallisella kielellä käyttämällä monikielistä dynaamista vakiolomaketta, joka on saatavilla Euroopan oikeusportaalin kautta. Mikään tässä asetuksessa ei velvoita tuomioistuinta toimittamaan käännöstä ja/tai translitterointia todistuksen vapaisiin tekstikenttiin sisällytetystä tekstistä.

1. Täytäntöönpanomenettelyihin sovelletaan täytäntöönpanevan jäsenvaltion lakia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän luvun säännösten soveltamista.

Eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annettu tuomio on pantava täytäntöön samoin edellytyksin kuin täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa annettu tuomio.

a) sellainen tuomion jäljennös, joka täyttää sen aitouden toteamiseksi tarpeelliset vaatimukset; ja

b) 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu lomake ja tarvittaessa sen käännös täytäntöönpanevan jäsenvaltion viralliselle kielelle tai, jos tässä jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, oikeudenkäynneissä sillä paikkakunnalla, jossa täytäntöönpanoa haetaan, käytettävälle viralliselle kielelle tai jollekin niissä käytettävistä virallisista kielistä kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, tai jollekin muulle kielelle, jonka täytäntöönpaneva jäsenvaltio on ilmoittanut voivansa hyväksyä.

3. Toisessa jäsenvaltiossa eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annetun tuomion täytäntöönpanoa hakevalta asianosaiselta ei saa edellyttää, että hänellä on täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa muu

4. Asianosaiselta, joka hakee jossakin jäsenvaltiossa eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annetun tuomion täytäntöönpanoa toisessa jäsenvaltiossa, ei saa vaatia vakuutta, takausta tai talletusta tai muuta vastaavaa taetta sen nimestä riippumatta sillä perusteella, että hän on muun maan kansalainen tai että hänellä ei ole kotipaikkaa tai asuinpaikkaa täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa.

1. Kukin jäsenvaltio voi ilmoittaa sen unionin toimielinten virallisen kielen tai ne viralliset kielet, jotka eivät ole sen omia mutta joiden käytön se voi hyväksyä 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun todistuksen osalta.

2. Käännös 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun todistukseen sisällytetyistä tuomion asiasisältöä koskevista tiedoista on oltava sellaisen henkilön tekemä, jolla on siihen kelpoisuus jossakin jäsenvaltiossa.

1. Täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltaisen tuomioistuimen on sen henkilön pyynnöstä, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, evättävä täytäntöönpano, jos eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annettu tuomio on ristiriidassa jossakin jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa aiemmin annetun tuomion kanssa, mikäli

a) aiempi tuomio koski samaa asiaa ja on annettu samojen asianosaisten välillä;

b) aiempi tuomio on annettu täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa tai aiempi tuomio täyttää sen tunnustamiselle täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa asetetut edellytykset; ja

c) tähän ristiriitaan ei ole vedottu eikä siihen ole voitu vedota oikeudenkäynnissä siinä jäsenvaltiossa, jossa tuomio on annettu eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä.

2. Tuomiota ei sen sisältämän asiaratkaisun osalta saa missään tapauksessa ottaa uudelleen tutkittavaksi täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa.

Jos asianosainen on hakenut muutosta eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annettuun tuomioon tai jos tällainen muutoksenhaku on edelleen mahdollinen, tai jos asianosainen on esittänyt 18 artiklan mukaisen uudelleentutkimista koskevan pyynnön, täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltainen tuomioistuin tai viranomainen voi sen asianosaisen hakemuksesta, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan,

b) asettaa täytäntöönpanon edellytykseksi määrittämänsä vakuuden asettamisen; tai

c) poikkeuksellisissa olosuhteissa keskeyttää täytäntöönpanomenettelyn.

Tuomioistuimen hyväksymä tai tuomioistuimessa tehty sovinto, joka on tehty eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä ja joka on täytäntöönpanokelpoinen jäsenvaltiossa, jossa menettely toteutettiin, on tunnustettava ja pantava täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa samoin edellytyksin kuin eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annettu tuomio.

III luvun säännöksiä sovelletaan tuomioistuimessa tehtyihin sovintoihin soveltuvin osin.

Jäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä erityisesti päätöksen 2001/470/EY mukaisesti perustetun siviili- ja kauppaoikeutta koskevan Euroopan oikeudellisen verkoston välityksellä sen varmistamiseksi, että suuri yleisö ja oikeusalan ammattilaiset saavat tietoa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta eurooppalaisesta menettelystä, mukaan lukien oikeudenkäyntikulut.

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 13 päivänä tammikuuta 2017

a) tuomioistuimet, joilla on toimivalta antaa tuomio eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä;

b) eurooppalaista vähäisiin vaatimuksiin sovellettavaa menettelyä varten hyväksytyt ja 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti tuomioistuinten käytössä olevat toimitustavat;

c) viranomaiset tai organisaatiot, joilla on toimivalta tarjota käytännön apua 11 artiklan mukaisesti;

d) sähköiset tiedoksianto- ja yhteydenpitotavat, joille on tekniset valmiudet ja joiden käyttäminen on sallittua jäsenvaltioiden menettelysääntöjen nojalla 13 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti, sekä jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti mahdollisesti käytettävissä olevat tavat hyväksyä etukäteen sähköisten viestintätapojen käyttö siten kuin 13 artiklan 1 ja 2 kohdassa edellytetään;

e) mahdolliset henkilöt tai ammatit, joilla on tai joihin liittyy lakisääteinen velvollisuus hyväksyä, että asiakirjojen tiedoksianto tai muu kirjallinen yhteydenpito tapahtuu sähköisesti 13 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti;

f) eurooppalaista vähäisiin vaatimuksiin sovellettavaa menettelyä koskevat oikeudenkäyntimaksut tai niiden määräytyminen sekä 15 a artiklan mukaisesti hyväksytyt oikeudenkäyntimaksujen maksutavat;

g) voidaanko jäsenvaltion oikeudenkäyntimenettelyä koskevan lainsäädännön nojalla hakea muutosta 17 artiklan mukaisesti, muutoksenhaun määräaika ja mihin tuomioistuimeen muutoksenhaku tehdään;

h) menettelyt tuomion uudelleen tutkimiseksi 18 artiklan mukaisesti ja uudelleen tutkimisessa toimivaltaiset tuomioistuimet;

j) viranomaiset, joilla on toimivalta täytäntöönpanon osalta, ja viranomaiset, joilla on toimivalta 23 artiklaa sovellettaessa.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle näiden tietojen myöhemmistä muutoksista.

2. Komissio saattaa 1 kohdan mukaisesti sille ilmoitetut tiedot julkisesti saataville asianmukaisella tavalla, esimerkiksi Euroopan oikeusportaalin kautta.

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 27 artiklan mukaisesti liitteiden I–IV muuttamiseksi.

1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2. Siirretään komissiolle 13 päivästä tammikuuta 2016 määräämättömäksi ajaksi 26 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 26 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5. Edellä olevan 26 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

1. Komissio esittää viimeistään 15 päivänä heinäkuuta 2022 Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle tämän asetuksen toimivuutta koskevan kertomuksen, jossa arvioidaan

a) tarvetta nostaa edelleen 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ylärajaa, jotta saavutettaisiin tämän asetuksen tavoite eli kansalaisten sekä pienten ja keskisuurten yritysten oikeussuojan saatavuuden helpottaminen rajat ylittävissä tapauksissa; ja

b) tarvetta laajentaa eurooppalaisen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan menettelyn soveltamisalaa etenkin palkkasaataviin työntekijöiden oikeussuojan saatavuuden helpottamiseksi työntekijän ja työnantajan välisissä rajat ylittävissä työriita-asioissa, sen jälkeen, kun on arvioitu tällaisen soveltamisalan laajentamisen kokonaisvaikutuksia.

Tätä varten ja viimeistään 15 päivänä heinäkuuta 2021 jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedot eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä tehtyjen hakemusten lukumäärästä sekä eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä annettujen tuomioiden täytäntöönpanopyyntöjen lukumäärästä.

2. Komissio esittää viimeistään 15 päivänä heinäkuuta 2019 Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen eurooppalaista vähäisiin vaatimuksiin sovellettavaa menettelyä koskevien tietojen levittämisestä jäsenvaltioissa, ja se voi antaa suosituksia siitä, miten tietoisuutta tästä menettelystä voitaisiin lisätä.

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2009, lukuun ottamatta 25 artiklaa, jota sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2008.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti.

( 1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1215/2012, annettu 12 päivänä joulukuuta 2012, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (EUVL L 351, 20.12.2012, s. 1).

( 2 ) Neuvoston asetus (EY) 1206/2001, annettu 28 päivänä toukokuuta 2001, jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa (EUVL L 174, 27.6.2001, s. 1).

		Virallinen lehti
		N:o	sivu	päivämäärä
M1	NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 517/2013, annettu 13 päivänä toukokuuta 2013,	L 158	1	10.6.2013
►M2	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2015/2421, annettu 16 päivänä joulukuuta 2015,	L 341	1	24.12.2015
►M3	KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2017/1259, annettu 19 päivänä kesäkuuta 2017,	L 182	1	13.7.2017