a) rehuhygieniaa koskevat yleissäännöt;

b) edellytykset ja yksityiskohtaiset säännöt, joilla varmistetaan rehun jäljitettävyys;

c) laitosten rekisteröintiä ja hyväksymistä koskevat edellytykset ja yksityiskohtaiset säännöt.

a) rehualan toimijoiden toimintaan kaikissa vaiheissa rehun alkutuotannosta sen markkinoille saattamiseen;

b) elintarviketuotannossa käytettävien eläinten ruokintaan;

c) rehun tuontiin kolmansista maista ja sen näihin suuntautuvaan vientiin.

a) rehun yksityiseen kotoiseen tuotantoon, joka on tarkoitettu

i) yksityiseen kotikäyttöön tarkoitettujen, elintarviketuotannossa käytettävien eläinten ruokintaan;

ii) muiden kuin elintarviketuotannossa käytettävien eläinten ruokintaan;

b) yksityiseen kotikäyttöön tarkoitettujen elintarviketuotannossa käytettävien eläinten ruokintaan tai elintarvikehygieniasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 852/2004 ( 1 ) 1 artiklan 2 kohdan c alakohdassa mainittuihin toimintoihin;

c) muiden kuin elintarviketuotannossa käytettävien eläinten ruokintaan;

d) paikallisella tasolla tapahtuviin rehun alkutuotannon pienten määrien suoriin toimituksiin tuottajalta paikallisille maatiloille käytettäviksi näillä maatiloilla;

e) lemmikkieläinten ruoan vähittäiskauppaan.

a) ”rehuhygienialla” tarkoitetaan kaikkia toimenpiteitä ja vaatimuksia, jotka ovat tarpeen vaarojen hallitsemiseksi ja sen varmistamiseksi, että rehu sopii eläinten ravinnoksi, ottaen huomioon sen käyttötarkoitus;

b) ”rehualan toimijalla” tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka vastuulla on varmistaa tämän asetuksen vaatimusten noudattaminen valvontaansa kuuluvassa rehualan yrityksessä;

c) ”rehun lisäaineilla” tarkoitetaan aineita tai mikro-organismeja, jotka ovat sallittuja eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 ( 2 ) mukaisesti;

d) ”laitoksella” tarkoitetaan kaikkia rehuyrityksen yksikköjä;

e) ”toimivaltaisella viranomaisella” tarkoitetaan jäsenvaltion tai kolmannen maan viranomaista, joka on nimetty suorittamaan virallista valvontaa;

f) ”rehun alkutuotannolla” tarkoitetaan maataloustuotteiden tuotantoa, johon kuuluvat erityisesti viljely, sadonkorjuu, lypsy, eläinten kasvatus (ennen niiden teurastusta) tai kalastus, ja jonka tuloksena syntyy ainoastaan tuotteita, joihin ei niiden korjuun, keräämisen tai pyydystämisen jälkeen kohdisteta muita toimenpiteitä kuin yksinkertainen fyysinen käsittely.

a) alkutuotteiden kuljetus, varastointi ja käsittely tuotantopaikalla;

b) alkutuotteiden kuljetus tuotantopaikalta laitokseen;

c) rehujen sekoittaminen yksinomaan oman tilan tarpeisiin käyttämättä lisäaineita tai lisäaineita sisältäviä esiseoksia, säilörehun lisäaineita lukuun ottamatta;

a) noudatettava erityisiä mikrobiologisia vaatimuksia;

b) toteutettava toimenpiteitä tai otettava käyttöön menettelyjä erityisten päämäärien saavuttamiseksi.

a) tunnistetaan vaarat, jotka on torjuttava, poistettava tai saatettava hyväksyttävälle tasolle;

b) määritetään kriittiset valvontapisteet yhdessä tai useammassa vaiheessa, jossa valvonta on välttämätöntä vaaran torjumiseksi, poistamiseksi tai saattamiseksi hyväksyttävälle tasolle;

c) määritellään tunnistettujen vaarojen torjumista, poistamista tai vähentämistä varten kriittisten valvontapisteiden kriittiset rajat hyväksyttävän tason erottamiseksi tasosta, jota ei voida hyväksyä;

d) laaditaan tehokkaat kriittisten valvontapisteiden seurantamenettelyt ja pannaan ne täytäntöön;

e) toteutetaan korjaavia toimia, jos seuranta osoittaa, että kriittinen valvontapiste ei ole hallinnassa;

f) laaditaan menettelyt sen tarkistamiseksi, että a–e alakohdassa esitetyt toimenpiteet ovat kattavia ja toimivia. Tarkistusmenettelyjä on toteutettava säännöllisesti;

g) laaditaan asiakirjoja ja pidetään kirjaa tavalla, joka on suhteessa rehuyrityksen kokoon ja luonteeseen, sen osoittamiseksi, että a–f alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä sovelletaan tehokkaasti.

a) toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle tämän vaatimassa muodossa näyttö siitä, että ne noudattavat 6 artiklan säännöksiä;

b) varmistettava, että kaikki 6 artiklan mukaisesti kehitettyjä menettelyjä kuvaavat asiakirjat ovat aina ajan tasalla.

a) tehtävä asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle tämän vaatimassa muodossa rekisteröintiä varten ilmoitus valvonnassaan olevista laitoksista, joissa harjoitetaan jotakin rehun tuotanto-, jalostus-, varastointi-, kuljetus- tai jakeluvaiheeseen kuuluvaa toimintaa;

b) annettava toimivaltaiselle viranomaiselle ajantasaisia tietoja a alakohdassa tarkoitetuista valvonnassaan olevista laitoksista sekä ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle merkittävistä toiminnan muutoksista tai olemassa olevan laitoksen sulkemisesta.

1) laitos harjoittaa jotakin seuraavista toiminnoista:

a) asetuksen (EY) N:o 1831/2003 soveltamisalaan kuuluvien rehun lisäaineiden tai direktiivin 82/471/ETY soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden, joita tarkoitetaan tämän asetuksen liitteessä IV olevassa 1 luvussa, valmistaminen ja/tai markkinoille saattaminen;

b) tämän asetuksen liitteessä IV olevassa 2 luvussa tarkoitettuja rehun lisäaineita käyttäen valmistettujen esiseosten valmistaminen ja/tai markkinoille saattaminen;

c) rehuseosten valmistaminen markkinoille saatettaviksi tai tuottaminen yksinomaan oman tilan tarpeisiin käyttäen rehun lisäaineita, joita tarkoitetaan tämän asetuksen liitteessä IV olevassa 3 luvussa, tai näitä rehun lisäaineita sisältäviä esiseoksia;

2) hyväksyntä vaaditaan sen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jossa laitos sijaitsee;

3) hyväksyntä vaaditaan delegoidussa säädöksessä, joka komissiolla on valta antaa 30 a artiklan mukaisesti ja jolla täydennetään tätä asetusta.

a) edellä 9 artiklassa säädettyä rekisteröintiä;

b) hyväksyntää, jos se on 10 artiklan mukaan tarpeen.

a) laitos lopettaa yhden tai useamman toiminnoistaan;

b) käy ilmi, että laitos on jättänyt täyttämättä toimintaansa koskevat vaatimukset vähintään yhden vuoden ajan;

c) toimivaltainen viranomainen havaitsee vakavia puutteita tai joutuu pysäyttämään laitoksen tuotannon toistuvasti eikä rehualan toimija edelleenkään pysty antamaan riittäviä takeita tuotannon jatkamisen osalta.

a) kuullen sellaisten osapuolten edustajia, joita asia saattaa merkittävästi koskea, kuten toimivaltaiset viranomaiset ja käyttäjäryhmät;

b) ottamalla huomioon Codex Alimentariuksen asiaa koskevat menettelytapaohjeet;

c) kun ne koskevat rehun alkutuotantoa, ottamalla huomioon liitteessä I esitetyt suositukset.

a) ohjeet on laadittu 1 kohdan mukaisesti;

b) ohjeiden sisältöä voidaan soveltaa aloilla, joita ne koskevat;

c) ohjeet sopivat 4, 5 ja 6 artiklan noudattamista koskeviksi ohjeiksi asianomaisilla aloilla ja/tai asianomaisten rehujen osalta.

a) eurooppalaisten rehualojen ja muiden asianomaisten osapuolten edustajien, kuten kuluttajaryhmien, toimesta tai niitä kuullen;

b) yhteistoiminnassa osapuolten kanssa, joita asia merkittävästi koskee, mukaan lukien toimivaltaiset viranomaiset.

a) Codex Alimentariuksen asiaa koskevat menettelytapaohjeet;

b) liitteessä I esitetyt vaatimukset, kun ohjeet koskevat rehun alkutuotantoa.

a) ohjeet on laadittu 2 ja 3 kohdan mukaisesti;

b) ohjeiden sisältöä voidaan soveltaa koko yhteisössä aloilla, joita ne koskevat;

c) ohjeet soveltuvat 4, 5 ja 6 artiklan noudattamista koskeviksi ohjeiksi asianomaisilla aloilla ja/tai asianomaisten rehujen osalta.

a) lähettävä kolmas maa on asetuksen (EY) N:o 882/2004 48 artiklan mukaisesti laaditussa niiden kolmansien maiden luettelossa, joista rehun tuonti on sallittu;

b) lähettävä laitos on kolmannen maan asetuksen (EY) N:o 882/2004 48 artiklan mukaisesti laatimassa ja päivittämässä niiden laitosten luettelossa, joista rehun tuonti on sallittu;

c) rehu on valmistettu lähettävässä laitoksessa tai b alakohdassa tarkoitetussa luettelossa olevassa toisessa laitoksessa tai yhteisössä;

d) rehu täyttää:

i) tässä asetuksessa ja rehualan sääntöjä koskevassa muussa yhteisön lainsäädännössä vahvistetut vaatimukset;

ii) yhteisön vähintään vastaaviksi tunnustamat vaatimukset;

iii) jos yhteisön ja viejämaan kesken on tehty erityissopimus, tähän sisältyvät vaatimukset.

a) hyvän käytännön ohjeistojen kehittäminen;

b) edellä 6 artiklan mukaisten HACCP-järjestelmien täytäntöönpanosta saatu kokemus;

c) teknologinen kehitys;

d) tieteelliset lausunnot, erityisesti uudet riskinarvioinnit;

e) rehujen turvallisuutta koskevien tavoitteiden asettaminen;

f) erityistoimia koskevien vaatimusten kehittäminen.

a) neuvoston direktiivi 95/69/EY;

b) komission direktiivi 98/51/EY.

1. Rehun alkutuotannosta vastaavien rehualan toimijoiden on varmistettava, että toimintaa johdetaan ja harjoitetaan siten, että estetään, poistetaan tai rajataan mahdollisimman vähiin vaarat, jotka saattavat vaarantaa rehujen turvallisuuden.

2. Rehualan toimijoiden on mahdollisimman hyvin varmistettava, että niiden vastuulla tuotetut, valmistetut, puhdistetut, pakatut, varastoidut ja kuljetetut alkutuotteet suojataan saastumiselta ja pilaantumiselta.

3. Rehualan toimijoiden on täytettävä 1 ja 2 kohdassa mainitut velvoitteet noudattamalla asianmukaisia vaarojen torjuntaa koskevia yhteisön ja jäsenvaltioiden säännöksiä, mukaan luettuina:

i) toimenpiteet, joilla torjutaan esimerkiksi ilmasta, maaperästä, vedestä, lannoitteista, kasvinsuojeluaineista, biosideista, eläinlääkkeistä sekä jätteiden käsittelystä ja hävittämisestä peräisin olevaa vaarallista saastumista;

ii) kasvien terveyteen, eläinten terveyteen ja ympäristöön liittyvät toimenpiteet, jotka vaikuttavat rehujen turvallisuuteen, mukaan luettuina eläintautien ja niiden aiheuttajien valvonta- ja torjuntaohjelmat.

4. Rehualan toimijoiden on toteutettava tarvittaessa asianmukaiset toimenpiteet, joiden avulla erityisesti:

a) pidetään puhtaina ja tarpeen mukaan desinfioidaan puhdistuksen jälkeen tarkoituksenmukaisella tavalla kaikki tilat, laitteet, säiliöt, korit ja kuljetusvälineet, joita käytetään rehun tuotannossa, valmistuksessa, luokittelussa, pakkaamisessa, varastoinnissa ja kuljetuksessa;

b) varmistetaan tarpeen mukaan hygieeniset rehun tuotanto-, kuljetus- ja varastointiolosuhteet sekä rehun puhtaus;

c) käytetään puhdasta vettä vaarallisen saastumisen estämiseksi aina, kun se on tarpeen;

d) estetään mahdollisimman hyvin eläinten ja tuhoeläinten aiheuttama vaarallinen saastuminen;

e) varastoidaan ja käsitellään jätteitä ja vaarallisia aineita siten, että estetään vaarallinen saastuminen;

f) varmistetaan, etteivät pakkausmateriaalit ole rehun vaarallisen saastumisen lähteenä;

g) otetaan huomioon alkutuotteista otetuista näytteistä tai rehujen turvallisuuden kannalta merkitystä omaavista näytteistä suoritettujen merkityksellisten analyysien tulokset.

1. Rehualan toimijoiden on pidettävä kirjaa vaarojen torjumiseksi käyttöönotettuja toimenpiteitä koskevista tiedoista ja säilytettävä niitä asianmukaisesti ja riittävän ajan tavalla, joka on suhteessa rehuyrityksen luonteeseen ja kokoon. Rehualan toimijoiden on annettava näissä asiakirjoissa olevat merkitykselliset tiedot toimivaltaisen viranomaisen käyttöön.

2. Rehualan toimijoiden on pidettävä kirjaa erityisesti seuraavista seikoista:

a) kasvinsuojeluaineiden ja biosidien käyttö;

b) geneettisesti muunnettujen siementen käyttö;

c) sellaisten tuhoeläinten tai tautien esiintyvyys, jotka voivat vaikuttaa alkutuotteiden turvallisuuteen;

d) alkutuotteista otetuista näytteistä tehtyjen tai rehujen turvallisuuden kannalta merkitystä omaavista diagnoosia varten otetuista muista näytteistä suoritettujen analyysien tulokset;

e) kunkin tuotantopanoksena käytetyn rehuerän alkuperä ja määrä sekä kunkin tuotantoerän määränpää ja määrä.

3. Muut asianomaiset henkilöt, esimerkiksi eläinlääkärit, agronomit ja maatalousteknikot, voivat avustaa rehualan toimijoita tietojen kirjaamisessa maatilalla suorittamiensa toimien osalta.

1. Laadittaessa tämän asetuksen III luvussa tarkoitettuja jäsenvaltioiden ja yhteisön ohjeita niihin on sisällytettävä ohjeita hyvistä toimintatavoista rehun alkutuotannossa ilmenevien vaarojen torjumiseksi.

2. Hyvän käytännön ohjeissa on oltava asianmukaista tietoa rehun alkutuotannossa ilmenevistä vaaroista sekä toimista niiden torjumiseksi, mukaan luettuina yhteisön ja jäsenvaltioiden lainsäädännössä tai yhteisön ja jäsenvaltioiden ohjelmissa säädetyt asianmukaiset toimenpiteet, kuten:

a) muun muassa mykotoksiinien, raskasmetallien, radioaktiivisten aineiden jne. aiheuttaman saastumisen torjunta;

b) veden, orgaanisen jätteen ja lannoitteiden käyttö;

c) kasvinsuojeluaineiden ja biosidien oikea ja asianmukainen käyttö ja jäljitettävyys;

d) eläinlääkkeiden ja rehun lisäaineiden oikea ja asianmukainen käyttö ja jäljitettävyys;

e) rehuaineiden valmistus, varastointi ja jäljitettävyys;

f) kuolleiden eläinten, jätteen ja kuivikkeiden asianmukainen hävittäminen;

g) suojatoimenpiteet, joilla estetään eläimiin siirtyvien tarttuvien tautien kulkeutuminen rehun välityksellä, ja velvollisuus ilmoittaa niistä toimivaltaiselle viranomaiselle;

h) menettelyt, käytännöt ja menetelmät, joilla varmistetaan, että rehu tuotetaan, valmistetaan, pakataan, varastoidaan ja kuljetetaan asianmukaisissa hygieniaolosuhteissa, tehokas puhdistus ja tuhoeläinten torjunta mukaan lukien;

i) kirjaamiseen liittyvät toimenpiteet.

a) ’erällä’ tarkoitetaan tunnistettavissa olevaa rehumäärää, jolla on määritetty olevan yhteisiä ominaisuuksia kuten alkuperä, lajike, pakkaustapa, pakkaaja, lähettäjä tai merkinnät, ja kun kyse on tuotantoprosessista, yksittäisessä laitoksessa samoja tuotanto-olosuhteita käyttäen tuotettua tuotannon määrää tai useita tällaisia määriä, jos ne on tuotettu yhtäjaksoisesti ja yhteisvarastoitu;

b) ’öljyistä ja rasvoista saaduilla tuotteilla’ tarkoitetaan tuotteita, jotka on saatu suoraan tai epäsuorasti raakaöljyistä ja -rasvoista tai regeneroiduista öljyistä ja rasvoista öljykemiallisen tai biodieselin jalostuksen tai tislauksen tai kemiallisen tai fysikaalisen puhdistuksen avulla, lukuun ottamatta

— puhdistettua öljyä,

— puhdistetusta öljystä saatuja tuotteita ja

— rehun lisäaineita;

c) ’rasvojen sekoittamisella’ tarkoitetaan rehuseosten valmistusta tai, jos kaikki ainesosat kuuluvat komission asetuksen (EU) N:o 68/2013 ( 4 ) liitteessä olevan C OSAN samaan kohtaan ja ne on saatu samasta kasvista tai eläinlajista, rehuaineiden valmistusta sekoittamalla raakaöljyjä, puhdistettuja öljyjä, eläinrasvoja, asetuksen (EY) N:o 852/2004 soveltamisalaan kuuluvilta elintarvikealan toimijoilta saatuja öljyjä tai niistä saatuja tuotteita sekoiteöljyn tai -rasvan tuottamiseksi, lukuun ottamatta

— pelkkää perättäisten erien varastointia ja

— yksinomaista puhdistettujen öljyjen sekoittamista;

d) ’puhdistetulla öljyllä tai rasvalla’ tarkoitetaan öljyä tai rasvaa, joka on käynyt läpi asetuksen (EU) N:o 68/2013 liitteessä olevassa B osassa olevan valmistusmenetelmiä koskevan sanaston kohdassa nro 53 tarkoitetun raffinoimisprosessin.

1. Rehun jalostus- ja varastotilat sekä laitteet, säiliöt, korit, kuljetusvälineet ja niiden välittömässä läheisyydessä olevat tilat on pidettävä puhtaina, ja on pantava täytäntöön tehokkaita tuhoeläintorjuntaohjelmia.

2. Toimitilojen ja laitteistojen pohjapiirroksen, suunnittelun, rakennustavan ja koon on oltava sellainen, että:

a) toimitilat ja laitteistot voidaan puhdistaa ja/tai desinfioida asianmukaisella tavalla;

b) erehtymisvaara on mahdollisimman pieni ja vältetään kontaminaatio, mukaan lukien ristikontaminaatio, ja yleensä kaikki tuotteiden turvallisuudelle ja laadulle haitalliset vaikutukset. Rehun kanssa kosketuksiin joutuvat koneet on kuivattava märkäpesun jälkeen.

3. Sekoitus- ja/tai valmistustoimintoihin tarkoitetut tilat ja laitteistot on tarkastettava asianmukaisesti ja säännöllisesti valmistajan tuotteille etukäteen laatimien kirjallisten menettelyjen mukaisesti.

a) Kaikkien rehunvalmistuksessa käytettyjen asteikkojen ja mittalaitteiden on oltava mitattavien painojen ja tilavuuksien kannalta tarkoituksenmukaisia, ja niiden tarkkuus on testattava säännöllisesti.

b) Kaikkien rehunvalmistuksessa käytettyjen sekoittimien on oltava sekoitettavien painojen ja tilavuuksien kannalta tarkoituksenmukaisia, ja niiden avulla on pystyttävä valmistamaan sopivia homogeenisia seoksia ja laimennoksia. Alan toimijoiden on osoitettava sekoittimien tehokkuus homogeenisuuden osalta.

4. Tiloissa on oltava riittävä luonnollinen ja/tai keinovalaistus.

5. Jätevedenpoistojärjestelmien on oltava vaatimusten mukaiset; ne on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei niistä aiheudu rehuille saastumisriskiä.

6. Rehunvalmistuksessa käytetyn veden on oltava senlaatuista, että se sopii eläimille; vesijohtojen on oltava reagoimattomasta aineesta valmistettuja.

7. Jäte- ja sadeveden poisto on järjestettävä siten, ettei se vaikuta laitteisiin eikä rehun turvallisuuteen ja laatuun. Pilaantumista ja pölyä varten on järjestettävä valvonta, jotta estetään tuhoeläinten pääsy.

8. Ikkunoiden ja muiden aukkojen on oltava sellaisia, etteivät tuhoeläimet pääse niistä. Ovien on oltava tiiviisti sulkeutuvia ja suljettuina estettävä tuhoeläinten pääsy.

9. Tiloissa on tarvittaessa oltava sellaisella tavalla suunnitellut, rakennetut ja käsitellyt sisäkatot ja ylärakenteet, että ne estävät lian kerääntymisen ja vähentävät kosteuden tiivistymistä, haitallisen homeen muodostumista ja hiukkasten varisemista, mikä voi vaikuttaa rehun turvallisuuteen ja laatuun.

10. Laitosten, jotka suorittavat yhtä tai useampia seuraavista toiminnoista rehuissa käytettävien tuotteiden saattamiseksi markkinoille, tulee olla hyväksytty 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti:

a) raakakasviöljyn jalostus, lukuun ottamatta niitä, jotka kuuluvat asetuksen (EY) N:o 852/2004 soveltamisalaan;

b) rasvahappojen öljykemiallinen valmistus;

c) biodieselin valmistus;

d) rasvojen sekoittaminen.

1. Tuotannosta vastaamaan on nimettävä pätevä henkilö.

2. Rehualan toimijoiden on huolehdittava siitä, että tuotannon eri vaiheet suoritetaan noudattaen kirjallisessa muodossa etukäteen annettuja menettelyjä ja ohjeita, joissa määritellään ja joiden avulla tarkastetaan ja varmistetaan tuotantoprosessin kriittisten vaiheiden hallinta.

3. Ristikontaminaation ja virheiden välttämiseksi tai minimoimiseksi on toteutettava tarvittavat tekniset ja organisatoriset toimet. Tuotannon eri vaiheissa suoritettavia tarkastuksia varten on oltava käytettävissä riittävät ja asianmukaiset keinot.

4. Kiellettyjen rehujen, haitallisten aineiden sekä muiden vierasaineiden esiintymistä on seurattava ottaen huomioon ihmisten ja eläinten terveys, ja riskien minimoimiseksi on oltava käytössä asianmukaiset valvontastrategiat.

5. Jätteet ja rehuksi sopimattomat aineet olisi eristettävä ja tunnistettava. Jos tällaiset aineet sisältävät vaarallisessa määrin eläinlääkkeitä, vierasaineita tai muita vaaratekijöitä, aineet on hävitettävä asianmukaisella tavalla eikä niitä saa käyttää rehuna.

6. Rehualan toimijoiden on toteutettava riittävät toimet tuotteiden tehokkaan jäljitettävyyden varmistamiseksi.

7. Rasvoja sekoittavien laitosten, jotka saattavat rehuksi tarkoitettuja tuotteita markkinoille, on pidettävä kaikki rehuksi tarkoitetut tuotteet fyysisesti erillään muihin tarkoituksiin tarkoitetuista tuotteista paitsi, jos jälkimmäiset tuotteet täyttävät seuraavat vaatimukset:

— asetuksen (EY) N:o 852/2004 4 artiklan 2 kohdan vaatimukset sekä

— Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/32/EY ( 5 ) liite I.

8. Tuotteiden merkinnöissä on selkeästi ilmoitettava, onko ne tarkoitettu rehuksi vai muihin tarkoituksiin. Jos tietyn tuote-erän osalta ilmoitetaan, että se ei ole tarkoitettu rehuksi, toimija ketjun myöhemmässä vaiheessa ei saa enää muuttaa tätä ilmoitusta.

9. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 767/2009 ( 6 ) 16 artiklan mukaisissa rehuaineiden merkinnöissä olisi käytettävä asetuksessa (EU) N:o 68/2013 vahvistettuja nimityksiä, jos ne ovat saatavilla.

1. Tarvittaessa on nimettävä pätevä henkilö vastaamaan laadunvarmistuksesta.

2. Rehuyrityksillä on osana niiden laadunvarmistusjärjestelmää oltava käytettävissään laboratorio, jossa on asianmukainen henkilöstö ja laitteisto.

3. Laadunvarmistussuunnitelma on laadittava kirjallisena ja se on pantava täytäntöön; se käsittää erityisesti valmistusprosessin kriittisten vaiheiden tarkastukset, näytteenottomenetelmät ja näytteenottotiheydet, analyysimenetelmät ja analyysitiheydet, eritelmien noudattamisen – ja seuraukset, jos niitä ei noudateta – prosessoiduista aineista lopputuotteeseen asti.

4. Valmistajien on jäljitettävyyden varmistamiseksi pidettävä kirjaa lopputuotteissa käytetyistä raaka-aineista. Näiden asiakirjojen on oltava toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä tuotteen markkinoille saattamista koskevan käyttötarkoituksen mukaisen kohtuullisen ajan. Lisäksi valmistusaineista ja kustakin valmistetusta ja markkinoille saatetusta tuote-erästä tai jatkuvan valmistuksen ollessa kyseessä kustakin määritellystä tuotannon osasta on otettava riittävän paljon näytteitä valmistajan etukäteen laatiman menettelyn mukaisesti, ja näytteet on säilytettävä siten, että jäljitettävyys voidaan varmistaa (tai niitä on otettava säännöllisesti, jos valmistus tapahtuu yksinomaan kyseisen valmistajan omaan tarpeeseen). Näytteet on sinetöitävä ja varustettava etiketeillä sellaisissa olosuhteissa, että ne voidaan helposti tunnistaa; ne on säilytettävä siten, etteivät ne voi muuttua millään tavalla koostumukseltaan tai muuten muuttua tavallisesta poikkeaviksi. Näytteiden on oltava toimivaltaisten viranomaisten saatavilla asianmukaisen ajan, joka riippuu käytöstä, jota varten rehut saatetaan markkinoille. Muille kuin elintarviketuotannossa käytettäville eläimille tarkoitetun rehun osalta rehunvalmistajan on säilytettävä näytteitä vain valmiista tuotteesta.

1. Rehualan toimijoiden, jotka saattavat markkinoille rehuissa käytettäviksi tarkoitettuja rasvoja, öljyjä tai niistä saatuja tuotteita, rehuseokset mukaan luettuina, on analysoitava kyseiset tuotteet akkreditoiduissa laboratorioissa dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summan osalta komission asetuksen (EY) N:o 152/2009 ( 7 ) mukaisesti.

2. Rehualan toimijan HACCP-järjestelmän täydentämiseksi 1 kohdassa tarkoitetut analyysit on suoritettava vähintään siinä laajuudessa kuin seuraavassa esitetään (jos ei määritelty tarkemmin, analysoitava tuote-erä saa olla enintään 1 000 tonnia):

a) Raakakasvirasvoja ja -öljyjä jalostavat rehualan toimijat:

i) 100 prosenttia eristä, jotka koostuvat kasvialkuperää olevista öljyistä ja rasvoista saaduista tuotteista, lukuun ottamatta seuraavia:

— glyseriini,

— lesitiini,

— kumit,

— ii alakohdassa tarkoitetut tuotteet;

ii) kemiallisesta puhdistuksesta saatavat happoöljyt, saippuointisaostumat, käytetyt suodatuksen apuaineet, käytetty valkaisusavi ja saapuvat raakakookosöljyn erät on analysoitava ja dokumentoitava osana HACCP-järjestelmää.

b) Eläinrasvaa tuottavat rehualan toimijat, mukaan lukien eläinrasvan jalostajat:

i) yksi edustava analyysi kustakin 5 000 tonnista ja vähintään yksi edustava analyysi vuodessa eläinrasvasta ja siitä saaduista tuotteista, jotka ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 ( 8 ) 10 artiklassa tarkoitettuun luokkaan 3 kuuluvaa ainesta tai jotka ovat peräisin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 ( 9 ) 4 artiklan mukaisesti hyväksytystä laitoksesta.

c) Kalaöljyä tuottavat rehualan toimijat:

i) 100 prosenttia kalaöljyeristä, jos kalaöljy on tuotettu

— tuotteista, jotka on saatu kalaöljystä, joka on muuta kuin puhdistettua kalaöljyä;

— kaloista, joiden osalta ei ole harjoitettu seurantaa ja joiden alkuperää ei ole tarkemmin ilmoitettu tai jotka ovat peräisin Itämerestä;

— kalasivutuotteista, jotka ovat peräisin laitoksista, joissa valmistetaan kalaa ihmisravinnoksi mutta joilla ei ole EU-hyväksyntää;

— mustakitaturskasta tai menhadenista;

ii) 100 prosenttia sellaisten tuotteiden ulosmenevistä eristä, jotka on saatu kalaöljystä, joka on muuta kuin puhdistettua kalaöljyä;

iii) yksi edustava analyysi kustakin 2 000 tonnista muun kuin i alakohdassa tarkoitetun kalaöljyn osalta;

iv) asetuksen (EY) N:o 767/2009 liitteessä VIII ja komission asetuksessa (EU) 2015/786 ( 10 ) tarkoitetulla virallisesti hyväksytyllä käsittelyllä puhdistettu kalaöljy on analysoitava ja dokumentoitava osana HACCP-järjestelmää.

d) Öljykemianteollisuus, joka saattaa rehuja markkinoille:

i) 100 prosenttia saapuvista eristä, jotka koostuvat b tai h alakohtaan sisältymättömistä eläinrasvoista, c tai h alakohtaan sisältymättömästä kalaöljystä, asetuksen (EY) N:o 852/2004 soveltamisalaan kuuluvilta elintarvikealan toimijoilta saaduista öljyistä ja rasvoista sekä sekoiterasvoista ja -öljyistä;

ii) 100 prosenttia sellaisten tuotteiden eristä, jotka on saatu rehuna markkinoille saatetuista öljyistä ja rasvoista, lukuun ottamatta seuraavia:

— glyseriini,

— pilkkomisesta saatavat puhtaat, tislatut rasvahapot,

— iii alakohdassa tarkoitetut tuotteet;

iii) pilkkomisesta saatavat raakarasvahapot, glyserolin rasvahappoesterit, rasvahappojen mono- ja diglyseridit, rasvahappojen suolat ja raakakookosöljyn saapuvat erät on analysoitava ja dokumentoitava osana HACCP-järjestelmää.

e) Biodieselteollisuus, joka saattaa rehuja markkinoille:

i) 100 prosenttia saapuvista eristä, jotka koostuvat b tai h alakohtaan sisältymättömistä eläinrasvoista, c tai h alakohtaan sisältymättömästä kalaöljystä, asetuksen (EY) N:o 852/2004 soveltamisalaan kuuluvilta elintarvikealan toimijoilta saaduista öljyistä ja rasvoista sekä sekoiterasvoista ja -öljyistä;

ii) 100 prosenttia sellaisten tuotteiden eristä, jotka on saatu rehuna markkinoille saatetuista öljyistä ja rasvoista, lukuun ottamatta seuraavia:

— glyseriini,

— lesitiini,

— kumit,

— iii alakohdassa tarkoitetut tuotteet;

iii) kemiallisesta puhdistuksesta saatavat happoöljyt, saippuointisaostumat ja raakakookosöljy on analysoitava ja dokumentoitava osana HACCP-järjestelmää.

f) Rasvoja sekoittavat laitokset:

i) 100 prosenttia saapuvista eristä, jotka koostuvat raakakookosöljystä, b tai h alakohtaan sisältymättömistä eläinrasvoista, c tai h alakohtaan sisältymättömästä kalaöljystä, asetuksen (EY) N:o 852/2004 soveltamisalaan kuuluvilta elintarvikealan toimijoilta saaduista öljyistä ja rasvoista, sekoiterasvoista ja -öljyistä sekä öljyistä ja rasvoista saaduista tuotteista, lukuun ottamatta seuraavia;

— glyseriini,

— lesitiini,

— kumit,

— ii alakohdassa tarkoitetut tuotteet;

ii) kemiallisesta puhdistuksesta saatavat happoöljyt, pilkkomisesta saatavat raakarasvahapot, pilkkomisesta saatavat puhtaat, tislatut rasvahapot sekä saippuointisaostumat on analysoitava ja dokumentoitava osana HACCP-järjestelmää

iii) 100 prosenttia rehuksi tarkoitettujen sekoiterasvojen ja -öljyjen eristä.

g) Muut kuin f alakohdan soveltamisalaan kuuluvat elintarviketuotantoeläimille tarkoitettujen rehuseosten tuottajat:

i) 100 prosenttia saapuvista eristä, jotka koostuvat raakakookosöljystä, b tai h alakohtaan sisältymättömistä eläinrasvoista, c tai h alakohtaan sisältymättömästä kalaöljystä, asetuksen (EY) N:o 852/2004 soveltamisalaan kuuluvilta elintarvikealan toimijoilta saaduista öljyistä ja rasvoista, sekoiterasvoista ja -öljyistä sekä öljyistä ja rasvoista saaduista tuotteista, lukuun ottamatta seuraavia;

— glyseriini,

— lesitiini,

— kumit,

— ii alakohdassa tarkoitetut tuotteet;

ii) kemiallisesta puhdistuksesta saatavat happoöljyt, pilkkomisesta saatavat raakarasvahapot, pilkkomisesta saatavat puhtaat, tislatut rasvahapot, suodatuksen apuaineet, valkaisusavi ja saippuointisaostumat on analysoitava ja dokumentoitava osana HACCP-järjestelmää;

iii) yksi prosentti valmistettujen rehuseosten eristä, jotka sisältävät i ja ii alakohdassa tarkoitettuja tuotteita.

h) Maahantuojat, jotka saattavat markkinoille seuraavia rehuja:

i) 100 prosenttia tuoduista eristä, jotka koostuvat raakakookosöljystä, eläinrasvoista, kalaöljystä, elintarvikealan toimijoilta saaduista öljyistä ja rasvoista, sekoiterasvoista ja -öljyistä, kasviöljystä erotetuista tokoferoleista ja niistä tehdystä tokoferyyliasetaatista sekä öljyistä ja rasvoista saaduista tuotteista, lukuun ottamatta seuraavia:

— glyseriini,

— lesitiini,

— kumit,

— ii alakohdassa tarkoitetut tuotteet;

ii) kemiallisesta puhdistuksesta saatavat happoöljyt, pilkkomisesta saatavat raakarasvahapot, pilkkomisesta saatavat puhtaat, tislatut rasvahapot sekä saippuointisaostumat on analysoitava ja dokumentoitava osana HACCP-järjestelmää.

3. Jos voidaan osoittaa, että tasalaatuinen lähetys on isompi kuin 2 kohdan mukainen erän enimmäiskoko ja että siitä on otettu näyte edustavasti, asianmukaisesti otetun ja sinetöidyn näytteen analyysin tuloksia pidetään hyväksyttävinä.

4. Jos rehualan toimija osoittaa asiakirjoin, että tuote-erä tai kaikki 2 kohdassa tarkoitetun tuote-erän osat, jotka saapuvat toimijan laitokseen, on analysoitu jo tuotannon, jalostuksen tai jakelun aiemmassa vaiheessa, rehualan toimija vapautetaan velvoitteesta analysoida kyseinen erä.

5. Kaikkien tuote-erien, jotka analysoidaan 2 kohdan mukaisesti, mukana on oltava asiakirjat, jotka todistavat, että nämä tuotteet tai kaikki niiden osat on analysoitu tai toimitettu analysoitaviksi 1 kohdassa tarkoitettuun akkreditoituun laboratorioon, lukuun ottamatta 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa, b alakohdan i alakohdassa, c alakohdan iii alakohdassa, c alakohdan iv alakohdassa, d alakohdan iii alakohdassa, e alakohdan iii alakohdassa, f alakohdan ii alakohdassa, g alakohdan ii alakohdassa ja h alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuja tuote-eriä.

6. Jos kaikki 2 kohdan g alakohdan i alakohdassa tarkoitetut tuotantoprosessiin saapuvat erät on analysoitu tämän asetuksen vaatimusten mukaisesti ja jos voidaan varmistaa, että tuotantoprosessi, käsittely ja varastointi eivät lisää dioksiinikontaminaatiota, rehualan toimija vapautetaan velvoitteesta analysoida lähtevä tuote, ja sen on sen sijaan analysoitava tuote HACCP-järjestelmän mukaisesti.

7. Jos rehualan toimija 1 kohdan mukaisesti antaa laboratoriolle tehtäväksi analyysin suorittamisen, sen on ohjeistettava laboratorio ilmoittamaan kyseisen analyysin tulokset toimivaltaiselle viranomaiselle, jos direktiivin 2002/32/EY liitteessä I olevan V jakson 1 ja 2 kohdassa esitetyt dioksiinin enimmäispitoisuudet ylittyvät.

8. Dioksiinin tutkimusvaatimuksia on tarkasteltava uudelleen viimeistään 16 päivänä maaliskuuta 2014.

1. Prosessoidut rehut on pidettävä erillään prosessoimattomista rehuaineista ja lisäaineista, jotta vältetään prosessoidun rehun ristikontaminaatio; on käytettävä asianmukaisia pakkausmateriaaleja.

2. Rehut on varastoitava ja kuljetettava asianmukaisissa säiliöissä. Ne on varastoitava tiloissa, jotka on suunniteltu, järjestetty ja huollettu siten, että taataan hyvät varastointiolosuhteet, ja joihin pääsevät ainoastaan henkilöt, joilla on rehualan toimijoiden antama lupa.

3. Rehut on varastoitava ja kuljetettava siten, että ne ovat helposti tunnistettavissa, jottei pääse tapahtumaan mitään sekaannusta, ristikontaminaatiota tai laadun huononemista.

4. Rehun kuljetuksessa, varastoinnissa, siirroissa, käsittelyssä ja punnituksessa käytetyt astiat ja laitteet on pidettävä puhtaina. On otettava käyttöön puhdistusohjelmia ja huolehdittava, että puhdistus- ja desinfiointiaineiden jäämät ovat mahdollisimman vähäisiä.

5. On huolehdittava, että pilaantumista tapahtuu mahdollisimman vähän, ja pilaantumista on valvottava tuhoeläinten pääsyn vähentämiseksi.

6. Lämpötilat on pidettävä tarvittaessa mahdollisimman alhaisina, jottei tapahdu kosteuden tiivistymistä eikä pilaantumista.

7. Säiliöitä, joissa varastoidaan tai kuljetetaan sekoiterasvoja, kasvialkuperää olevia öljyjä tai niistä saatuja tuotteita, jotka on tarkoitettu käytettäviksi rehuissa, ei saa käyttää näiden tuotteiden lisäksi muiden tuotteiden kuljettamiseen tai varastoimiseen paitsi, jos kyseiset tuotteet täyttävät seuraavat vaatimukset:

— tämä asetus tai asetuksen (EY) N:o 852/2004 4 artiklan 2 kohta, sekä

— direktiivin 2002/32/EY liite I.

— tämä asetus tai asetuksen (EY) N:o 852/2004 4 artiklan 2 kohta, sekä

— direktiivin 2002/32/EY liite I.

1. Kaikkien rehualan toimijoiden, myös niiden, jotka toimivat yksinomaan jälleenmyyjinä eivätkä missään vaiheessa pidä tuotetta tiloissaan, on pidettävä kirjaa asiaankuuluvista tiedoista, jotka kattavat hankinnan, tuotannon ja myynnin ja joiden avulla tuote voidaan jäljittää vastaanotosta ja toimituksesta alkaen, vienti mukaan luettuna, lopulliseen määräpaikkaan asti.

2. Rehualan toimijoiden lukuun ottamatta niitä, jotka toimivat yksinomaan jälleenmyyjinä eivätkä missään vaiheessa säilytä tuotetta tiloissaan, on pidettävä kirjaa seuraavasti:

a) Valmistusprosessien ja tarkastusten dokumentaatio

b) Jäljitettävyyttä koskeva dokumentaatio, erityisesti

i) lisäaineiden osalta:

— tuotettujen lisäaineiden laatu ja määrä, niiden valmistuspäivämäärät ja tarvittaessa eränumero tai jatkuvan valmistusprosessin ollessa kyseessä tuotannon määritellyn osan numero;

— sen laitoksen nimi ja osoite, jolle lisäaineet on toimitettu, toimitettujen lisäaineiden laatu ja määrä ja tarvittaessa eränumero tai jatkuvan valmistusprosessin ollessa kyseessä tuotannon määritellyn osan numero;

ii) direktiivissä 82/471/ETY tarkoitettujen tuotteiden osalta:

— tuotteiden laatu ja määrä, valmistuspäivämäärät ja tarvittaessa eränumero tai jatkuvan valmistusprosessin ollessa kyseessä tuotannon määritellyn osan numero;

— niiden laitosten tai käyttäjien (laitosten tai tuottajien) nimet ja osoitteet, joille nämä tuotteet on toimitettu, tarkat tiedot toimitettujen tuotteiden laadusta ja määrästä ja tarvittaessa eränumero tai jatkuvan valmistusprosessin ollessa kyseessä tuotannon määritellyn osan numero;

iii) esiseosten osalta:

— lisäaineiden valmistajien tai toimittajien nimi ja osoite, käytettyjen lisäaineiden laatu ja määrä sekä tarvittaessa eränumero tai jatkuvan valmistusprosessin ollessa kyseessä tuotannon määritellyn osan numero;

— esiseoksen valmistuspäivämäärä ja tarvittaessa eränumero;

— sen laitoksen nimi ja osoite, jolle esiseos on toimitettu, toimituspäivämäärä, toimitetun esiseoksen laatu ja määrä ja tarvittaessa eränumero;

iv) rehuseosten/rehuaineiden osalta:

— lisäaineiden/esiseosten valmistajien tai toimittajien nimi ja osoite, käytetyn esiseoksen laatu ja määrä sekä tarvittaessa eränumero;

— rehuaineiden ja täydennysrehujen toimittajien nimi ja osoite sekä toimituspäivämäärä;

— rehuseoksen tyyppi, määrä ja koostumus;

— valmistettujen rehuaineiden tai rehuseosten laatu, määrä ja valmistuspäivämäärä sekä ostajan (esimerkiksi tuottajan, muun rehualan toimijan) nimi ja osoite.

1. Rehualan toimijoiden on perustettava valitusten kirjaamis- ja käsittelyjärjestelmä.

2. Niiden on tarvittaessa otettava käyttöön järjestelmä, jonka avulla liikkeelle lasketut tuotteet voidaan nopeasti vetää pois markkinoilta. Niiden on määriteltävä kirjallisesti, mitä poisvedetyille tuotteille tehdään, ja tuotteiden laatu on varmistettava ennen kuin ne voidaan jälleen laskea liikkeelle.

— Ravitsemukselliset lisäaineet: kaikki ryhmään kuuluvat lisäaineet

— Eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet: kaikki ryhmään kuuluvat lisäaineet

—

 

— Sensoriset lisäaineet: asetuksen (EY) N:o 1831/2003 liitteessä I olevan 2 kohdan a alakohdan (”väriaineet”) soveltamisalaan kuuluvat lisäaineet: karotenoidit ja ksantofyllit.

— Bakteereihin, hiivoihin, leviin ja alempiin sieniin kuuluvista mikro-organismeista peräisin olevat valkuaisaineet: kaikki ryhmään kuuluvat tuotteet (alaryhmää 1.2.1 lukuun ottamatta)

— Aminohappoja käymisreaktiolla valmistettaessa syntyvät oheistuotteet: kaikki ryhmään kuuluvat tuotteet.

— Eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet: asetuksen (EY) N:o 1831/2003 liitteessä I olevan 4 kohdan d alakohdan (”muut eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet”) soveltamisalaan kuuluvat lisäaineet

—

 

— Ravitsemukselliset lisäaineet:

—

 

— Antibiootit: kaikki lisäaineet

— Kokkidiostaatit ja histomonostaatit: kaikki lisäaineet

— Kasvunedistäjät: kaikki lisäaineet

1. Merkki ”α”, jos rehuyritys on hyväksytty.

2. Sen jäsenvaltion tai kolmannen maan ISO-koodi, jossa rehuyritys sijaitsee.

3. Kansallinen viitenumero, jossa on enintään kahdeksan aakkosnumeerista merkkiä.