Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (tärinä) aiheutuville riskeille (kuudestoista direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi)

1. Tässä direktiivissä, joka on kuudestoista direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi, säädetään vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi heidän terveyteensä ja turvallisuuteensa kohdistuvilta riskeiltä, jotka aiheutuvat tai saattavat aiheutua altistumisesta tärinälle.

2. Tämän direktiivin vaatimuksia sovelletaan toimintaan, jossa työntekijät altistuvat tai saattavat altistua työnsä kuluessa tärinästä aiheutuville riskeille.

3. Direktiiviä 89/391/ETY sovelletaan kaikilta osin 1 kohdassa tarkoitetulla alalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tähän direktiiviin sisältyvien tiukempien ja/tai yksityiskohtaisempien säännösten soveltamista.

a) ”käsitärinällä” tärinää, joka ihmisen käsiin tai käsivarsiin välittyessään vaarantaa työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden aiheuttamalla erityisesti verenkiertoon, luustoon, niveliin, hermostoon tai lihaksiin liittyviä ongelmia;

b) ”kokokehotärinällä” tärinää, joka koko kehoon välittyessään vaarantaa työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden aiheuttamalla erityisesti alaselän sairauksia ja selkärangan vammoja.

a) kahdeksan tunnin vertailuaikaan standardoidun päivittäisen altistuksen raja-arvoksi vahvistetaan 5 m/s2;

b) kahdeksan tunnin vertailuaikaan standardoidun päivittäisen altistuksen toiminta-arvoksi vahvistetaan 2,5 m/s2.

Työntekijöiden altistusta käsitärinälle arvioidaan tai mitataan liitteessä olevan A osan 1 kohdan säännösten perusteella.

a) kahdeksan tunnin vertailuaikaan standardoidun päivittäisen altistuksen raja-arvoksi vahvistetaan 1,15 m/s2 tai jäsenvaltion halutessa tärinäannoksen arvoksi (VDV) 21 m/s1,75;

b) kahdeksan tunnin vertailuaikaan standardoidun päivittäisen altistuksen toiminta-arvoksi vahvistetaan 0,5 m/s2 tai jäsenvaltion halutessa tärinäannoksen arvoksi (VDV) 9,1 m/s1,75.

Työntekijöiden altistusta kokokehotärinälle arvioidaan tai mitataan liitteessä olevan B osan 1 kohdan säännösten perusteella.

1. Työnantajan on direktiivin 89/391/ETY 6 artiklan 3 kohdassa ja 9 artiklan 1 kohdassa säädettyjä velvollisuuksia hoitaessaan arvioitava ja tarvittaessa mitattava tärinän tasot, joille työntekijät altistuvat. Mittaus on suoritettava tapauksen mukaan tämän direktiivin liitteessä olevan A osan 2 kohdan tai B osan 2 kohdan mukaisesti.

2. Tärinän altistustaso voidaan arvioida seuraamalla kulloisiakin työskentelytapoja ja käyttämällä asiaa koskevia tietoja työvälineiden tai välinetyypin aiheuttaman tärinän todennäköisestä määrästä kulloisissakin käyttöolosuhteissa, mukaan lukien työvälineiden valmistajan antamat tiedot. Toimenpide eroaa mittauksesta, joka edellyttää erityisten laitteiden ja soveltuvan menetelmän käyttöä.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut arviointi ja mittaus on suunniteltava ammattitaitoisesti ja toteutettava sopivin väliajoin ottaen erityisesti huomioon direktiivin 89/391/ETY 7 artiklassa mainitut palveluntuottajien tai henkilöiden pätevyysvaatimukset. Tärinän altistustason arvioinnista ja/tai mittauksesta saadut tiedot on säilytettävä sopivassa muodossa, jotta niitä voidaan käyttää myöhemmin.

4. Työnantajan on direktiivin 89/391/ETY 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti otettava riskien arvioinnissa erityisesti huomioon seuraavat seikat:

a) altistuksen taso, tyyppi ja kesto, mukaan lukien altistus keskeytyvälle tärinälle tai toistuville iskuille;

b) tämän direktiivin 3 artiklassa säädetyt altistuksen raja-arvot ja altistuksen toiminta-arvot;

c) vaikutukset riskeille erityisen alttiiden työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen;

d) tärinän ja työpaikan tai tärinän ja muiden välineiden yhteisvaikutuksesta työntekijöiden turvallisuuteen kohdistuvat välilliset vaikutukset;

e) työvälineiden valmistajien asiaa koskevien yhteisön direktiivien mukaisesti antamat tiedot;

f) vaihtoehtoiset työvälineet, jotka on suunniteltu vähentämään tärinälle altistumisen tasoa;

g) altistuksen jatkuminen kokokehotärinälle työajan jälkeen työnantajan vastuulla;

h) erityiset työskentelyolosuhteet, kuten työskentely alhaisissa lämpötiloissa;

i) terveydentilan seurannassa kerätyt tiedot, mukaan lukien julkaistut tiedot, silloin kun se on mahdollista.

5. Työnantajalla on oltava hallussaan arviointi riskeistä direktiivin 89/391/ETY 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, ja hänen on yksilöitävä ne toimenpiteet, jotka toteutetaan tämän direktiivin 5 ja 6 artiklan mukaisesti. Riskien arviointi on laadittava soveltuvassa muodossa kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti, ja siihen voi sisältyä työnantajan esittämää näyttöä siitä, että tärinään liittyvien riskien luonne ja laajuus eivät anna aihetta tätä yksityiskohtaisempaan riskien arviointiin. Riskien arviointi on pidettävä ajan tasalla erityisesti, kun on tapahtunut merkittäviä muutoksia, jotka voisivat aiheuttaa sen vanhentumisen, tai kun terveydentilan seurannan tulokset osoittavat sen tarpeelliseksi.

1. Tärinälle altistumisesta aiheutuvat riskit on poistettava niiden syntyvaiheessa tai niitä on vähennettävä mahdollisimman matalalle tasolle ottaen huomioon tekninen kehitys ja toimenpiteet, jotka ovat käytettävissä riskin hallitsemiseksi sen syntyvaiheessa.

Riskejä on vähennettävä noudattaen direktiivin 89/391/ETY 6 artiklan 2 kohdassa säädettyjä yleisiä, ehkäiseviä toimenpiteitä koskevia periaatteita.

2. Kun 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdan b alakohdassa säädetyt altistuksen toiminta-arvot on ylitetty, työnantajan on laadittava ja toteutettava 4 artiklassa tarkoitetun riskien arvioinnin perusteella teknisiä ja/tai organisatorisia toimenpiteitä koskeva ohjelma, jonka tarkoituksena on vähentää tärinään liittyvät riskit mahdollisimman alhaiselle tasolle kiinnittäen huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin:

a) vaihtoehtoiset työmenetelmät, jotka vähentävät mahdollisuutta altistua tärinälle;

b) sellaisten ergonomialtaan asianmukaisten työvälineiden valinta, jotka aiheuttavat mahdollisimman vähäistä tärinää työtilanne huomioon ottaen;

c) tärinästä johtuvien vaurioiden riskiä vähentävien lisälaitteiden, erityisesti tehokkaasti kokokehotärinää heikentävien istuinten sekä käsitärinää heikentävien kädensijojen, käyttäminen;

d) asianmukaiset työvälineiden, työpaikan ja työpaikalla käytettävien järjestelmien huolto-ohjelmat;

e) työpaikkojen ja työpisteiden suunnittelu ja niitä koskevat järjestelyt;

f) asianmukainen tiedottaminen ja koulutus, joiden avulla työntekijöitä opastetaan käyttämään työvälineitä oikein ja turvallisesti tärinälle altistumisen vähentämiseksi mahdollisimman alhaiselle tasolle;

g) altistuksen keston ja määrän rajoittaminen;

h) sopivat työaikajärjestelyt, joihin on sisällytettävä riittävästi lepojaksoja;

i) kylmältä ja kostealta suojaavan vaatetuksen antaminen altistuvien työntekijöiden käyttöön.

3. Työntekijät eivät saa missään tapauksessa altistua yli altistuksen raja-arvon.

Jos altistuksen raja-arvo ylittyy huolimatta toimenpiteistä, jotka työnantaja on toteuttanut tämän direktiivin perusteella, on tämän välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin altistuksen vähentämiseksi altistuksen raja-arvon alapuolelle. Työnantajan on eriteltävä, miksi altistuksen raja-arvo on ylitetty, ja muutettava suojelu- ja ehkäisytoimenpiteitä siten, ettei ylitys toistu.

4. Työnantajan on direktiivin 89/391/ETY 15 artiklan nojalla mukautettava tässä artiklassa tarkoitetut toimenpiteet riskeille erityisen alttiita työntekijöitä koskevien vaatimusten mukaisiksi.

Rajoittamatta direktiivin 89/391/ETY 10 ja 12 artiklan soveltamista työnantajan on varmistettava, että työssään tärinästä aiheutuville riskeille altistuvat työntekijät ja/tai heidän edustajansa saavat tämän direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta riskien arvioinnista saatuihin tuloksiin liittyviä tietoja ja koulutusta, jotka koskevat erityisesti:

a) tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi toteutettuja toimenpiteitä tärinästä aiheutuvien riskien poistamiseksi tai vähentämiseksi mahdollisimman alhaiselle tasolle;

b) altistuksen raja-arvoja ja altistuksen toiminta-arvoja;

c) tämän direktiivin 4 artiklan mukaisten tärinän arviointien ja mittausten tuloksia ja käytössä olevien työvälineiden takia mahdollisesti aiheutuvia vammoja;

d) vammojen oireiden kartoittamisen ja raportoinnin tarpeellisuutta ja suoritustapaa;

e) olosuhteita, joissa työntekijöillä on oikeus terveydentilan seurantaan;

f) turvallisia työtapoja tärinälle altistumisen vähentämiseksi mahdollisimman alhaiselle tasolle.

Työntekijöiden ja/tai heidän edustajiensa kuuleminen ja osallistuminen on järjestettävä direktiivin 89/391/ETY 11 artiklan mukaisesti tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa asioissa.

1. Rajoittamatta direktiivin 89/391/ETY 14 artiklan soveltamista jäsenvaltioiden on säädettävä järjestelyistä, joilla voidaan varmistaa työntekijöiden terveydentilan tarpeellinen seuranta, jossa otetaan huomioon tämän direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun riskien arvioinnin tulokset, jos ne osoittavat, että työntekijöiden terveydelle aiheutuu riski. Nämä järjestelyt, mukaan lukien potilaskertomuksia ja niiden nähtäväksi saamista koskevat vaatimukset, on otettava käyttöön kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti.

Terveydentilan seurannalla, jonka tulokset on otettava huomioon ehkäisevien toimenpiteiden toteuttamiseksi kussakin työpaikassa, pyritään ehkäisemään ja diagnosoimaan varhaisessa vaiheessa kaikki tärinästä aiheutuvat sairaudet. Seuranta on tarpeen, kun

— työntekijän altistuminen tärinälle on sen kaltaista, että altistumisen ja tunnistettavan sairauden tai haitallisen terveysvaikutuksen välillä voidaan osoittaa olevan yhteys,

— on todennäköistä, että sairaus tai vaikutukset ilmenevät työntekijän nimenomaisissa työolosuhteissa,

— on olemassa testattuja menetelmiä sairauden tai haitallisten terveysvaikutusten toteamiseksi.

Edellä 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdan b alakohdassa säädetyt toiminta-arvot ylittävälle tärinälle altistuvilla työntekijöillä on joka tapauksessa oikeus asianmukaiseen terveydentilan seurantaan.

2. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön järjestelyjä sen varmistamiseksi, että kaikista niistä työntekijöistä, joiden terveydentilaa seurataan edellä olevan 1 kohdan mukaisesti, laaditaan potilaskertomus, joka pidetään ajan tasalla. Potilaskertomuksiin on sisällytettävä yhteenveto suoritetun terveydentilan seurannan tuloksista. Ne on säilytettävä sellaisessa muodossa, että niihin voidaan tutustua myöhemmin, kuitenkin lääketieteellisten tietojen salassapitovelvollisuutta noudattaen.

Toimivaltaiselle viranomaiselle on toimitettava pyynnöstä jäljennökset tarvittavista potilaskertomuksista. Työntekijällä on oltava oikeus tutustua pyynnöstä häntä koskevaan potilaskertomukseen.

3. Jos työntekijällä todetaan terveydentilan seurannassa tunnistettava sairaus tai haitallinen terveysvaikutus, jonka lääkäri tai työterveyshuollon ammattilainen katsoo johtuvan työssä tapahtuneesta altistumisesta tärinälle,

a) lääkärin tai muun tarvittavan pätevyyden omaavan henkilön on ilmoitettava työntekijälle häntä koskevista tuloksista. Työntekijälle on annettava erityisesti tiedot ja ohjeet mahdollisesta terveydentilan seurannasta, johon hänen olisi osallistuttava altistumisen päättymisen jälkeen;

b) työnantajalle on ilmoitettava kaikista terveydentilan seurannan yhteydessä tehdyistä merkittävistä havainnoista mahdollinen terveystietojen salassapitovelvollisuus huomioon ottaen;

— tarkistettava 4 artiklan mukaisesti suoritettu riskien arviointi,

— tarkistettava 5 artiklan mukaiset riskien poistamiseksi tai vähentämiseksi tarkoitetut toimenpiteet,

— otettava huomioon työterveyshuollon ammattilaisen tai muun pätevän henkilön tai toimivaltaisen viranomaisen ohjeet toteuttaessaan riskin poistamiseksi tai vähentämiseksi vaadittavia toimenpiteitä 5 artiklan mukaisesti, mukaan lukien mahdollisuus siirtää työntekijä vaihtoehtoisiin työtehtäviin, joissa ei ole lisäaltistumisen riskiä, ja

— järjestettävä terveydentilan jatkuva seuranta ja huolehdittava muiden vastaavalla tavalla altistuneiden työntekijöiden terveydentilan tarkastamisesta. Näissä tapauksissa toimivaltainen lääkäri tai työterveyshuollon ammattilainen tai toimivaltainen viranomainen voi ehdottaa, että altistuneille henkilöille suoritetaan lääkärintarkastus.

Pannessaan täytäntöön 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja velvoitteita jäsenvaltiot voivat kuultuaan työmarkkinaosapuolia kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti noudattaa enintään viiden vuoden pituista siirtymäkautta 6 päivästä heinäkuuta 2005 laskettuna, jos käytetään työvälineitä, jotka on annettu työntekijöiden käyttöön ennen 6 päivää heinäkuuta 2007 ja joiden osalta ei voida noudattaa altistuksen raja-arvoja, tekniikan viimeisin kehitys ja/tai organisatoristen toimenpiteiden toteuttaminen huomioon ottaen. Jäsenvaltiot voivat maa- ja metsätaloudessa käytettävien työvälineiden osalta jatkaa siirtymäkautta enintään neljällä vuodella.

1. Jäsenvaltiot voivat työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelua koskevia yleisiä periaatteita noudattaen poiketa kokokehotärinän osalta 5 artiklan 3 kohdasta meri- ja lentoliikenteen alaan kuuluvissa asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, kun altistuksen raja-arvoa ei tekniikan tason ja työpaikan erityisominaisuuksien vuoksi voida noudattaa teknisten ja/tai organisatoristen toimenpiteiden toteuttamisesta huolimatta.

2. Kun työntekijän altistuminen tärinälle on tavallisesti alhaisempi kuin 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdan b alakohdassa säädetyt altistuksen arvot mutta vaihtelee huomattavasti työvaiheesta toiseen ja saattaa satunnaisesti ylittää altistuksen raja-arvon, jäsenvaltio voi myös myöntää poikkeuksia 5 artiklan 3 kohdasta. Keskimääräisen tärinäaltistuksen on kuitenkin oltava 40 tunnin jaksona altistuksen raja-arvoa alhaisempi ja altistustavasta aiheutuvien riskien on osoitettava olevan vähäisemmät kuin altistuksen raja-arvon mukaisesta altistumisesta aiheutuvat riskit.

3. Jäsenvaltiot voivat myöntää edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksia sen jälkeen, kun työmarkkinaosapuolia on kuultu kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti. Poikkeuksia myönnettäessä on asetettava ehtoja, jotka kyseisissä erityisolosuhteissa takaavat, että myöntämisestä aiheutuvat riskit minimoidaan ja että asianomaisten työntekijöiden terveydentilaa seurataan tehostetusti. Poikkeukset tarkistetaan joka neljäs vuosi ja perutaan heti, kun niiden perusteena olevat olosuhteet muuttuvat.

4. Jäsenvaltiot antavat joka neljäs vuosi komissiolle luettelon 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista poikkeuksista ja ilmoittavat tarkasti ne olosuhteet ja syyt, joiden perusteella poikkeukset on myönnetty.

Siirretään komissiolle valta antaa 11 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla tehdään pelkästään teknisiä muutoksia liitteeseen työvälineiden ja työpaikkojen suunnittelua, rakentamista tai valmistamista koskevan teknisen yhdenmukaistamisen ja standardoinnin, tekniikan kehityksen sekä yhdenmukaistetuissa eurooppalaisissa standardeissa tai eritelmissä tapahtuvien muutosten ja tärinää koskevien uusien tietojen huomioon ottamiseksi.

Tämän artiklan nojalla annettaviin delegoituihin säädöksiin sovelletaan 11 b artiklassa säädettyä menettelyä, jos asianmukaisesti perustelluissa ja poikkeuksellisissa tapauksissa, jotka liittyvät työntekijöiden ja muiden henkilöiden fyysiseen terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuviin välittömiin, suoriin ja vakaviin riskeihin, on toteutettava toimia hyvin lyhyessä ajassa, koska asia on erittäin kiireellinen.

1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2. Siirretään komissiolle 26 päivästä heinäkuuta 2019 viiden vuoden ajaksi 11 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 11 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4. Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa ( 1 ) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6. Edellä olevan 11 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

1. Tämän artiklan nojalla annetut delegoidut säädökset tulevat voimaan viipymättä, ja niitä sovelletaan niin kauan kuin niitä ei vastusteta 2 kohdan mukaisesti. Kun delegoitu säädös annetaan tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, esitetään samalla ne perusteet, joiden vuoksi sovelletaan kiireellistä menettelyä.

2. Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat 11 a artiklan 6 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti vastustaa delegoitua säädöstä. Siinä tapauksessa komissio kumoaa säädöksen välittömästi sen jälkeen, kun Euroopan parlamentin tai neuvoston päätös vastustaa sitä on annettu sille tiedoksi.

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 6 päivänä heinäkuuta 2005. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. Jäsenvaltioiden on sisällytettävä tähän ilmoitukseen yksityiskohtaisesti perusteltu luettelo siirtymäsäännöksistä, jotka ne ovat hyväksyneet 9 artiklan mukaisesti.

Kun jäsenvaltiot antavat näitä säädöksiä, niissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus silloin, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaus tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kirjallisina ne kansalliset säännökset, jotka ne antavat tai ovat jo antaneet tässä direktiivissä tarkoitetulla alalla.

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Käsitärinän altistustason arviointi perustuu kahdeksan tunnin vertailuaikaan standardoidun päivittäisen altistuksen arvon A (8) laskemiseen. Arvo ilmoitetaan taajuuspainotetun kiihtyvyyden tehollisarvojen neliöiden summan neliöjuurena (kokonaisarvona). Tehollisarvot määritetään toisiaan vastaan kohtisuorissa suunnissa ahwx, ahwy, ahwz. Altistusta arvioidaan standardin ISO 5349-1 (2001) luvuissa 4 ja 5 ja liitteessä A määritellyllä tavalla.

Altistustaso voidaan arvioida valmistajien toimittamiin, käytettyjen työvälineiden päästötasoa koskeviin tietoihin perustuvan arvion pohjalta ja erityisiä työskentelytapoja havainnoimalla tai mittaamalla.

a) Käytettäviin menetelmiin voi kuulua työntekijän henkilökohtaista altistusta kyseiselle tärinälle koskevan edustavan näytteen otto; käytettävien menetelmien ja laitteiden on sovelluttava mitattavan tärinän erityispiirteisiin, ulkoisiin tekijöihin ja mittalaitteen ominaisuuksiin standardin ISO 5349-2 (2001) mukaisesti;

b) Käytettäessä molemmin käsin pideltäviä laitteita mittaukset on tehtävä molemmista käsistä. Altistus määritetään näistä kahdesta arvosta korkeamman perusteella; myös toisen käden tulos on ilmoitettava.

4 artiklan 4 kohdan d alakohdan säännöksiä sovelletaan erityisesti silloin, kun tärinä häiritsee hallintalaitteiden asianmukaista käsittelyä tai mittareiden lukemista.

4 artiklan 4 kohdan d alakohdan säännöksiä sovelletaan erityisesti silloin, kun tärinä häiritsee rakenteiden vakautta tai liitosten kestävyyttä.

Käsitärinältä suojaavat henkilönsuojaimet voivat olla osa 5 artiklan 2 kohdassa mainittua toimenpiteitä koskevaa ohjelmaa.

Tärinän altistustason arviointi perustuu päivittäisen altistuksen A (8) laskemiseen. Päivittäinen altistus ilmoitetaan 8:aa tuntia vastaavana jatkuvana kiihtyvyytenä, ja se lasketaan taajuuspainotettujen kiihtyvyyksien suurimpana tehollisarvona tai suurimpana tärinäannoksen arvona (VDV), jotka on määritetty kolmessa toisiaan vastaan kohtisuorassa suunnassa (1,4 a wx, 1,4 a wy, a wz, istuvan tai seisovan työntekijän osalta). Altistus määritellään standardin ISO 2631-1 (1997) lukujen 5, 6 ja 7, liitteen A ja liitteen B mukaisesti.

Jäsenvaltioilla on oikeus ottaa meriliikenteen alalla huomioon ainoastaan tärinä, jonka taajuus on yli 1 Hz.

Kun tehdään 4 artiklan 1 kohdan mukaisia mittauksia, käytettäviin menetelmiin voi kuulua työntekijän henkilökohtaista altistusta kyseiselle tärinälle koskevan edustavan näytteen otto. Käytettävien menetelmien on sovelluttava mitattavan tärinän erityispiirteisiin, ulkoisiin tekijöihin ja mittalaitteen ominaisuuksiin.

4 artiklan 4 kohdan d alakohdan säännöksiä sovelletaan erityisesti silloin, kun tärinä häiritsee hallintalaitteiden asianmukaista käsittelyä tai mittareiden lukemista.

4 artiklan 4 kohdan d alakohdan säännöksiä sovelletaan erityisesti silloin, kun tärinä häiritsee rakenteiden vakautta tai liitosten kestävyyttä.

Direktiivin 4 artiklan 4 kohdan g alakohdan säännöksiä sovelletaan erityisesti silloin, kun työntekijällä on työn luonteen vuoksi käytettävissään työnantajan valvomat lepotilat. Kokokehotärinä on vähennettävä näissä tiloissa niiden käyttötarkoituksen ja -olosuhteiden edellyttämälle tasolle, lukuun ottamatta force majeure -tilanteita.

		Virallinen lehti
		N:o	sivu	päivämäärä
►M1	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2007/30/EY, ETA:n kannalta merkityksellinen teksti annettu 20 päivänä kesäkuuta 2007,	L 165	21	27.6.2007
M2	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1137/2008, annettu 22 päivänä lokakuuta 2008,	L 311	1	21.11.2008
►M3	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2019/1243, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019,	L 198	241	25.7.2019