02001L0081 — FI — 01.07.2018 — 006.001


Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

►B

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2001/81/EY,

annettu 23 päivänä lokakuuta 2001,

tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista

(EUVL L 309 27.11.2001, s. 22)

Muutettu:

 

 

Virallinen lehti

  N:o

sivu

päivämäärä

 M1

NEUVOSTON DIREKTIIVI 2006/105/EY, annettu 20 päivänä marraskuuta 2006,

  L 363

368

20.12.2006

 M2

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 219/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009,

  L 87

109

31.3.2009

►M3

NEUVOSTON DIREKTIIVI 2013/17/EU, annettu 13 päivänä toukokuuta 2013,

  L 158

193

10.6.2013

►M4

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2016/2284, ETA:n kannalta merkityksellinen teksti annettu 14 päivänä joulukuuta 2016,

  L 344

1

17.12.2016


Muutettu:

 A1

ASIAKIRJA Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu

  L 236

33

23.9.2003




▼B

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2001/81/EY,

annettu 23 päivänä lokakuuta 2001,

tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista



1 artikla

Tavoite

Tämän direktiivin tavoitteena on rajoittaa happamoittavien ja rehevöittävien epäpuhtauksien ja otsonin esiasteiden päästöjä, jotta parannettaisiin ympäristön ja ihmisten terveyden suojelua yhteisössä happamoitumisen, maaperän rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin aiheuttamilta haittavaikutuksilta, sekä pyrkiä pitkällä aikavälillä siihen, että kriittiset tasot ja kuormitukset eivät ylity ja että ihmisiä suojellaan tehokkaasti kaikilta tunnetuilta ilman pilaantumisen aiheuttamilta terveyteen kohdistuvilta riskeiltä ottamalla käyttöön kansalliset päästörajat käyttäen arviointiviitteinä vuosia 2010 ja 2020 sekä laatimalla 4 ja 10 artiklassa tarkoitettuja toistuvia uudelleenarviointeja.

▼M4 —————

▼B

4 artikla

Kansalliset päästörajat

1.  Jäsenvaltioiden on vuoden 2010 loppuun mennessä rajattava vuotuiset kansalliset epäpuhtauspäästönsä rikkidioksidin (SO2), typen oksidien (NOx), haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) ja ammoniakin (NH3) osalta määriin, jotka eivät ylitä liitteessä I vahvistettuja päästörajoja, ottaen huomioon 9 artiklassa tarkoitettujen kertomusten perusteella hyväksytyistä yhteisön toimenpiteistä aiheutuvat muutokset.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liitteessä I vahvistettuja päästörajoja ei ylitetä yhtenäkään vuonna vuoden 2010 jälkeen.

▼M4 —————

▼M3




LIITE I



VUOTEEN 2010 MENNESSÄ SAAVUTETTAVAT KANSALLISET PÄÄSTÖRAJAT SO2:N, NOx:N, VOC:N JA NH3:N OSALTA (1)

Maa

SO2

(kilotonnia)

NOx

(kilotonnia)

VOC

(kilotonnia)

NH3

(kilotonnia)

Belgia

99

176

139

74

Bulgaria (2)

836

247

175

108

Tšekki

265

286

220

80

Tanska

55

127

85

69

Saksa

520

1 051

995

550

Irlanti

42

65

55

116

Viro

100

60

49

29

Kreikka

523

344

261

73

Espanja

746

847

662

353

Ranska

375

810

1 050

780

Kroatia (3)

70

87

90

30

Italia

475

990

1 159

419

Kypros

39

23

14

9

Latvia

101

61

136

44

Liettua

145

110

92

84

Luxemburg

4

11

9

7

Unkari

500

198

137

90

Malta

9

8

12

3

Alankomaat

50

260

185

128

Itävalta

39

103

159

66

Puola

1 397

879

800

468

Portugali

160

250

180

90

Romania (2)

918

437

523

210

Slovenia

27

45

40

20

Slovakia

110

130

140

39

Suomi

110

170

130

31

Ruotsi

67

148

241

57

Yhdistynyt kuningaskunta

585

1 167

1 200

297

EU 28

8 367

9 090

8 938

4 324

(1)   Näitä kansallisia päästörajoja vahvistettaessa tavoitteena on pidetty 5 artiklassa säädettyjen ympäristöalan välitavoitteiden saavuttamista yleisesti ottaen. Tavoitteiden saavuttamisen ansiosta maaperän rehevöitymisen odotetaan vähenevän siinä määrin, että sellaiset unionin alueet, joilla typpiravinnelaskeumat ylittävät kriittiset kuormitukset, saadaan vähenemään noin 30 prosenttia vuoden 1990 tilanteeseen verrattuna.

(2)   Nämä kansalliset päästörajat ovat tilapäisiä eivätkä ne rajoita tämän direktiivin 10 artiklan mukaista uudelleenarviointia, joka on tarkoitus saada päätökseen vuonna 2008.

(3)   Kroatian kansalliset päästörajat on määrä saavuttaa siihen päivään mennessä, jona se liittyy unioniin.

▼M4 —————