1. verovelvollisen tässä ominaisuudessaan maan alueella suorittamasta vastikkeellisesta tavaroiden luovutuksesta ja palvelujen suorituksesta;

2. tavaroiden maahantuonnista.

— ”jäsenvaltion alueella” maan aluetta sellaisena kuin se kunkin jäsenvaltion osalta määritellään 2 ja 3 kohdassa,

— ”yhteisöllä” ja ”yhteisön alueella” jäsenvaltioiden aluetta sellaisena kuin se kunkin jäsenvaltion osalta määritellään 2 ja 3 kohdassa,

— ”kolmannella alueella” ja ”kolmannella maalla” muita alueita kuin 2 ja 3 kohdassa jonkin jäsenvaltion alueeksi määriteltyjä alueita.

— Saksan liittotasavalta:

— Espanjan kuningaskunta:

— Italian tasavalta:

— Espanjan kuningaskunta:

— Kanariansaaret;

— Ranskan tasavalta:

— merentakaiset departementit;

— Helleenien tasavalta:

— Άγιο Όρος.

— Monacon ruhtinaskunnassa, kohdellaan liiketoimina, joiden lähtö- tai määräpaikka on Ranskan tasavallassa,

— Mansaarella, kohdellaan liiketoimina, joiden lähtö- tai määräpaikka on Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneessä kuningaskunnassa.

a) rakennuksen tai rakennuksen osan luovutus siihen liittyvine maapohjineen ennen niiden ensimmäistä käyttöönottoa; jäsenvaltiot voivat määritellä, miten tätä perustetta sovelletaan rakennuksen muutostöihin, ja mitä käsitteellä maapohja tarkoitetaan.

Jäsenvaltiot voivat soveltaa muita perusteita kuin ensimmäistä käyttöönottoa, kuten esimerkiksi kiinteistön valmistumisen ja ensimmäisen luovutuksen välistä aikaa tai ensimmäisen käyttöönoton ja seuraavan luovutuksen välistä aikaa, jos nämä ajat eivät ole pidempiä kuin viisi tai vastaavasti kaksi vuotta.

’Rakennuksella’ tarkoitetaan kiinteästi maapohjaan liittyvää rakennelmaa;

b) rakennusmaan luovutus.

’Rakennusmaalla’ tarkoitetaan jäsenvaltioiden määritelmän mukaista rakentamatonta tai rakennettua maata.

a) tiettyjä oikeuksia kiinteään omaisuuteen;

b) sellaisia esineoikeuksia, jotka antavat haltijalleen käyttöoikeuden kiinteään omaisuuteen;

c) osuuksia tai osakkeita, jotka antavat haltijalleen laillisen tai tosiasiallisen omistus- tai hallintaoikeuden kiinteään omaisuuteen tai sen osaan.

a) omaisuuden omistusoikeuden siirtoa vastiketta vastaan viranomaisen määräyksestä, sen nimissä tai suoraan lain nojalla;

b) tavaroiden luovutusta sellaisen tavaroista tehdyn määräaikaisen vuokrasopimuksen tai osamaksusopimuksen perusteella, johon sisältyy ehto omistusoikeuden siirtymisestä viimeistään viimeisen maksuerän maksamisen yhteydessä;

c) tavaroiden siirtoa osto- tai myyntikomissiota koskevan sopimuksen perusteella.

a) yrityksen tuottamien, rakentamien, louhimien, jalostamien, ostamien tai maahantuomien tavaroiden ottamisen verovelvollisen yrityksen tarpeiden mukaiseen käyttöön, jos tällaisten tavaroiden hankkiminen toiselta verovelvolliselta ei olisi oikeuttanut arvonlisäveron täyteen vähennykseen;

b) tavaroiden ottamisen käyttöön verovelvollisen toimesta verottoman liiketoiminnan tarkoituksiin, jos näiden tavaroiden hankkiminen tai a kohdan mukainen käyttöönotto oikeuttivat arvonlisäveron täyteen tai osittaiseen vähennykseen;

c) lukuun ottamatta 8 kohdassa tarkoitettuja tapauksia verovelvollisen tai tämän oikeudenomistajien harjoittaman tavaroiden hallussapidon verovelvollisen lopettaessa verollisen liiketoimintansa, jos tavaroiden hankkiminen tai a kohdan mukainen käyttöönotto oikeuttivat arvonlisäveron täyteen tai osittaiseen vähennykseen.

— aineettoman omaisuuden luovutuksen, riippumatta siitä, perustuuko luovutus saantokirjaan vai ei,

— velvoitteen pidättyä tietystä teosta tai sietää tiettyä tekoa taikka tilaa,

— palvelun täytäntöönpanon viranomaisen määräyksestä, sen nimissä tai suoraan lain nojalla.

a) yrityksen liikeomaisuuteen kuuluvien tavaroiden ottaminen verovelvollisen omaan tai hänen henkilöstönsä yksityiseen käyttöön taikka yleisesti ottaen käyttö yritykselle kuulumattomiin tarkoituksiin, jos tavarat oikeuttavat arvonlisäveron täyteen tai osittaiseen vähennykseen;

b) verovelvollisen vastikkeettomasti omaan tai henkilöstönsä yksityiseen käyttöön tai yleensä yritykselle kuulumattomiin tarkoituksiin suorittama palvelu.

a) sellaisen tavaran saapumista yhteisön alueelle, joka ei täytä Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 9 ja 10 artiklassa säädettyjä edellytyksiä, tai jos tavara kuuluu Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksen piiriin, eikä ole vapaassa liikkeessä;

b) muun kuin a alakohdassa tarkoitetun tavaran saapumista yhteisön alueelle kolmannelta alueelta.

a) luovuttajan tai vastaanottajan taikka kolmannen henkilön lähettämän tai kuljettaman tavaran osalta: paikkaa, jossa tavara on vastaanottajalle lähettämisen tai kuljetuksen alkaessa. Jos tavara asennetaan tai kootaan luovuttajan toimesta tai hänen lukuunsa, riippumatta siitä, koekäytetäänkö sitä vai ei, pidetään luovutuspaikkana sitä paikkaa, jossa asennus tai kokoonpano tapahtuu. Jos asennus tai kokoonpano tapahtuu ►M4  eri jäsenvaltiossa ◄ kuin luovuttajan maassa, ►M4  sen jäsenvaltion, jonka alueella asennus tai kokoonpano suoritetaan, ◄ on toteutettava tarvittavat toimenpiteet kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tässä valtiossa;

b) jos tavaraa ei lähetetä tai kuljeteta: paikkaa, jossa tavara on luovutushetkellä.

c) jos tavara luovutetaan vesi- tai ilma-aluksessa taikka junassa yhteisön alueella suoritetun matkustajakuljetuksen osuuden aikana: matkustajakuljetuksen lähtöpaikkaa.

Tätä säännöstä sovellettaessa tarkoitetaan

Meno-paluukuljetuksessa paluumatka katsotaan eri kuljetukseksi.

Komissio toimittaa neuvostolle 30 päivään kesäkuuta 1993 mennessä kertomuksen, johon tarvittaessa liittyvät ehdotukset vesi- tai ilma-aluksessa taikka junassa kulutusta varten tapahtuvien tavaroiden luovutusten sekä näissä kulkuneuvoissa matkustaville tarjottavien palvelujen, mukaan lukien ravintolapalvelut, suoritusten verotuspaikasta.

Neuvosto tekee päätöksensä yksimielisesti komission ehdotuksesta Euroopan parlamenttia kuultuaan 31 päivään joulukuuta 1993 mennessä.

Jäsenvaltiot voivat 31 päivään joulukuuta 1993 myöntää tai pysyttää voimassa vapautukset, jotka oikeuttavat edeltävässä vaiheessa maksetun arvonlisäveron vähentämiseen sellaisille kulkuneuvossa kulutusta varten tapahtuville tavaroiden luovutuksille, joiden verotuspaikka määräytyy edellä olevien säännösten mukaisesti.

d) jos maakaasun jakeluverkossa kuljetettavaa kaasua tai sähköä luovutetaan verovelvolliselle jälleenmyyjälle: paikkaa, jossa kyseisellä verovelvollisella jälleenmyyjällä on liiketoimintansa kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, jota varten nämä tavarat luovutetaan, taikka jos tällaista kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa ei ole, paikkaa, jossa verovelvollisella jälleenmyyjällä on pysyvä osoite tai jossa hän tavallisesti asuu.

Tässä säännöksessä ’verovelvollisella jälleenmyyjällä’ tarkoitetaan verovelvollista, jonka pääasiallisena toimintana kaasun ja sähkön ostojen osalta on kyseisten tuotteiden jälleenmyynti ja jonka oma kulutus näiden tuotteiden osalta on hyvin vähäinen.

e) maakaasun jakeluverkossa kuljetettavan kaasun tai sähkön luovutuksen osalta, kun luovutus ei kuulu d alakohdan soveltamisalaan: paikkaa, jossa asiakas tosiasiallisesti käyttää ja kuluttaa nämä tavarat. Jos asiakas ei tosiasiallisesti kuluta kaikkia tavaroita tai osaa tavaroista, kuluttamattomat tavarat katsotaan käytetyiksi ja kulutetuiksi paikassa, jossa hänellä on liiketoimintansa kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, jota varten nämä tavarat luovutetaan. Jos tällaista kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa ei ole, asiakkaan katsotaan käyttäneen ja kuluttaneen tavarat paikassa, jossa hänellä on pysyvä osoite, tai jossa hän tavallisesti asuu.

a) kiinteään omaisuuteen liittyvien palvelujen osalta, mukaan lukien kiinteistövälittäjän tai asiantuntijan palvelut, sekä rakennustyön valmisteluun ja yhteensovittamiseen liittyvien palvelujen, kuten arkkitehtien ja valvontatoimistojen palvelujen, osalta palvelujen suorituspaikka on omaisuuden sijaintipaikka;

b) kuljetuspalvelun suorituspaikka on paikka, jossa kuljetus, huomioon ottaen kuljettu matka, tapahtuu;

c) palvelujen suorituspaikka sellaisten palvelujen osalta, jotka koskevat

on paikka, jossa nämä suoritukset tosiasiallisesti tehdään;

e) jäljempänä lueteltujen palvelujen osalta, jotka suoritetaan yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneille vastaanottajille tai yhteisöön, mutta muuhun kuin suorittajan maahan sijoittautuneille verovelvollisille, suorituspaikka on paikka, jossa vastaanottajalla on liiketoimintansa kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, jolle palvelu suoritetaan, taikka näiden puuttuessa vastaanottajan kotipaikka tai vastaanottajan pysyvä asuinpaikka:

▼M2

▼M23

▼M15

▼M21

f) palvelujen suorituspaikka sellaisten e alakohdan viimeisessä luetelmakohdassa tarkoitettujen palvelujen osalta, joita verovelvollinen, jonka liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka, josta palveluja suoritetaan, on yhteisön ulkopuolella taikka jos tällaista kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa ei ole, verovelvollisen kotipaikka tai pysyvä asuinpaikka on yhteisön ulkopuolella, suorittaa muille kuin verovelvollisille henkilöille, jotka ovat sijoittautuneet jäsenvaltioon taikka joiden kotipaikka tai pysyvä asuinpaikka on jäsenvaltiossa, on paikka, johon muu kuin verovelvollinen henkilö on sijoittautunut taikka jossa hänellä on kotipaikka tai pysyvä asuinpaikka.

a) tämän artiklan mukaan maan alueella sijaitsevan palvelun suorituspaikkaa yhteisön ulkopuolella sijaitsevana, jos tosiasiallinen käyttö ja hyödyntäminen tapahtuu yhteisön ulkopuolella;

b) tämän artiklan mukaan yhteisön ulkopuolella sijaitsevan palvelun suorituspaikkaa maan alueella sijaitsevana, jos tosiasiallinen käyttö ja hyödyntäminen tapahtuu maan alueella.

a) ”verotettavalla tapahtumalla” tapahtumaa, jonka johdosta verosaatavan syntymiselle välttämättömät oikeudelliset edellytykset täyttyvät;

b) ”verosaatavan syntymisellä” veroviranomaisille lain nojalla tietystä hetkestä alkaen annettua oikeutta vaatia veronmaksuvelvolliselta veron maksamista, vaikka maksua voitaisiinkin lykätä.

— joko viimeistään laskun ►M20  ————— ◄ toimittamishetkellä,

— tai viimeistään kauppahinnan vastaanottamishetkellä,

— taikka, jos ►M20  ————— ◄ ei toimiteta, tai jos se toimitetaan myöhemmin, määrätyn ajan kuluessa verotettavan tapahtuman toteutumishetkestä.

a) muiden kuin b, c ja d kohdassa tarkoitettujen tavaroiden luovutusten tai palvelujen suoritusten osalta kaikki se, mikä muodostaa luovuttajan tai suorittajan näistä liiketoimista ostajalta, vastaanottajalta tai kolmannelta saaman tai saatavan vastikkeen, mukaan lukien näiden liiketoimien hintaan suoraan liittyvät tuet;

b) edellä 5 artiklan 6 ja 7 kohdassa tarkoitettujen liiketoimien osalta näiden tai samanlaisten tavaroiden ostohinta, taikka ostohinnan puuttuessa näiden liiketoimien suoritushetkellä määrätty omakustannushinta;

c) edellä 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen liiketoimien osalta verovelvolliselle palvelujen suorituksesta aiheutuvien kustannusten määrä;

d) edellä 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen liiketoimien osalta kyseisen liiketoimen käypä arvo.

a) verot, tullit ja maksut, lukuun ottamatta itse arvonlisäveroa;

b) sivukustannukset, kuten luovuttajan ostajalta tai vastaanottajalta veloittamat provisio-, pakkaus-, kuljetus- ja vakuutuskustannukset. Jäsenvaltiot voivat pitää sivukustannuksina erilliseen sopimukseen perustuvia kustannuksia.

a) kassa-alennuksina ennenaikaisesta maksusta annettavia hinnanalennuksia;

b) sellaisia ostajalle tai vastaanottajalle myönnettyjä hinnanalennuksia tai hyvityksiä hinnasta, jotka toteutuvat sinä hetkenä, jolloin liiketoimi suoritetaan;

c) verovelvollisen ostajalta tai vastaanottajalta saamia eriä, jotka ovat jälkimmäisten nimissä ja näiden lukuun kertyneiden kustannusten korvausta ja jotka verovelvollisen kirjanpidossa käsitellään läpikulkuerinä. Verovelvollisen on osoitettava näiden kustannusten todellinen määrä, eikä verovelvollinen saa vähentää niitä mahdollisesti rasittavaa veroa.

a) tuontijäsenvaltion ulkopuolelle sekä maahantuonnin perusteella kannettavat verot, tullit, tuontimaksut ja muut maksut, lukuun ottamatta kannettavaa arvonlisäveroa;

b) liitännäiset kustannukset, kuten provisio-, pakkaus-, kuljetus- ja vakuutuskulut, jotka kertyvät tavaroiden tuontijäsenvaltion alueella sijaitsevaan ensimmäiseen määräpaikkaan saakka.

Ensimmäisellä määräpaikalla” tarkoitetaan paikkaa, joka mainitaan rahtikirjassa tai muussa kuljetusasiakirjassa, jolla tavarat tuodaan tuontijäsenvaltioon. Tällaisen maininnan puuttuessa ensimmäisenä määräpaikkana on pidettävä paikkaa, jossa kuormaa ensimmäistä kertaa puretaan tuontijäsenvaltiossa.

Veron perusteeseen sisällytetään myös edellä tarkoitetut sivukustannukset myös silloin, kun ne johtuvat kuljetuksesta toiseen yhteisössä sijaitsevaan määräpaikkaan, jos tämä paikka on tiedossa silloin, kun verotettava tapahtuma toteutuu.

— joko jättää ne veron perusteen ulkopuolelle ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet veron perusteen tarkistamiseksi, jollei pakkausta palauteta,

— tai sisällyttää ne veron perusteeseen ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet veron perusteen tarkistamiseksi, jos pakkaus tosiasiallisesti palautetaan.

a) edellä 10 artiklan 2 kohdan toisessa ja kolmannessa alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on sovellettava sitä verokantaa, joka on voimassa verosaatavan syntymishetkellä;

b) 10 artiklan 3 kohdan toisessa ja kolmannessa alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on sovellettava sitä verokantaa, joka on voimassa verosaatavan syntymishetkellä.

— ottaakseen huomioon tavaran luovutuksen tai palvelun suorituksen hetkellä sovellettavan verokannan suorittaa 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa tarvittavat tarkennukset,

— toteuttaa tarvittavat siirtymätoimenpiteet.

a) Arvonlisäveron yleinen verokanta on kussakin jäsenvaltiossa vahvistettava prosenttiosuutena veron perusteesta, ja sen on oltava sama sekä tavaroiden luovutusten että palvelujen suoritusten osalta. Yleisen verokannan on oltava 1 päivästä tammikuuta 200631 päivään joulukuuta 2010 vähintään 15 prosenttia.

Neuvosto päättää perustamissopimuksen 93 artiklan mukaisesti 31 päivän joulukuuta 2010 jälkeen sovellettavasta yleisen verokannan tasosta.

Jäsenvaltiot voivat lisäksi soveltaa joko yhtä tai kahta alennettua verokantaa. Nämä verokannat on määrättävä vähintään 5 prosentin suuruisena prosenttiosuutena veron perusteesta, ja niitä sovelletaan ainoastaan niihin ryhmiin kuuluvien tavaroiden luovutuksiin ja palveluiden suorituksiin, jotka on lueteltu liitteessä H.

Kolmatta alakohtaa ei sovelleta 9 artiklan 2 kohdan e alakohdan viimeisessä luetelmakohdassa tarkoitettuihin palveluihin.

b)  voivat soveltaa alennettua verokantaa maakaasun, sähkön ja kaukolämmön toimituksiin, jos tämä ei aiheuta kilpailun vääristymisen vaaraa. Jäsenvaltion, joka aikoo soveltaa tällaista verokantaa, on annettava asia etukäteen tiedoksi komissiolle. Komissio ilmaisee kantansa siihen, onko kilpailun vääristymisen vaara olemassa. Jos komissio ei ole ilmaissut kantaansa kolmen kuukauden kuluessa tiedoksiannon saamisesta, ei kilpailun vääristymisen vaaraa katsota olevan.

c) Jäsenvaltiot voivat säätää, että alennettua verokantaa tai jotakin niiden a alakohdan kolmannen alakohdan säännösten mukaisesti soveltamaa alennettua verokantaa sovelletaan myös 26 a artiklan A osaston a, b ja c alakohdassa tarkoitettuun taide-, keräily- tai antiikkiesineiden tuontiin.

Käyttäessään tätä mahdollisuutta jäsenvaltiot voivat soveltaa alennettua verokantaa 26 a artiklan A osaston a alakohdassa tarkoitettujen taide-esineiden luovutukseen, jonka:

a) julkisen postilaitoksen palvelujen suoritukset ja niihin liittyvät tavaroiden luovutukset, lukuun ottamatta henkilökuljetus- ja telepalveluja;

b) julkisyhteisöjen ylläpitämien tai niihin verrattavissa sosiaalisissa olosuhteissa toimivien sairaaloiden, lääkinnällisen hoidon tai diagnostiikan keskusten ja muiden asianmukaisesti hyväksyttyjen vastaavanlaisten laitosten harjoittama sairaanhoito, lääkärinhoito sekä niihin läheisesti liittyvät toimet.

c) lääketieteellisen hoidon antaminen henkilölle asianomaisen jäsenvaltion määrittelemien lääketieteellisten ammattien ja avustavan hoitohenkilöstön ammattien harjoittamisen yhteydessä;

d) ihmiselinten, -veren ja -maidon luovutukset;

e) hammasteknikkojen ammatilliset palvelujen suoritukset sekä hammaslääkärien ja hammasteknikkojen suorittamat hammasproteesien luovutukset;

f) sellaisten riippumattomien yhteenliittymien, joiden toiminta on vapautettu arvonlisäverosta tai joiden toiminta ei kuulu arvonlisäveron soveltamisalaan, jäsenilleen suorittamat palvelut, jotka ovat välittömästi tarpeellisia näiden toiminnalle, jos nämä yhteenliittymät vaativat jäseniltään korvaukseksi ainoastaan kunkin osuuden yhteisistä kustannuksista, edellyttäen, että tällainen vapautus ei ole omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen;

g) sosiaalihuoltoon tai sosiaaliturvaan läheisesti liittyvät palvelujen suoritukset tai tavaroiden luovutukset, mukaan lukien vanhainkotien, julkisoikeudellisten laitosten tai muiden kyseisen jäsenvaltion luonteeltaan yhteiskunnallisiksi tunnustamien laitosten palvelujen suoritukset tai tavaroiden luovutukset;

h) julkisoikeudellisten laitosten tai muiden kyseisen jäsenvaltion luonteeltaan yhteiskunnallisiksi tunnustamien laitostensuorittamat palvelujen suoritukset tai tavaroiden luovutukset, jotka liittyvät läheisesti lasten ja nuorten suojeluun;

i) lasten ja nuorten opetus, koulu- ja yliopisto-opetus, ammattikoulutus ja ammatillinen uudelleenkoulutus sekä niihin suoraan liittyvien palvelujen suoritukset ja tavaroiden luovutukset, joita suorittavat näitä tehtäviä saaneet julkisoikeudelliset laitokset tai muut laitokset, joilla kyseisen jäsenvaltion mukaan on vastaavia päämääriä;

j) opettajan koulu- tai yliopisto-opetuksen tueksi antamat yksityisoppitunnit;

k) uskonnollisten tai filosofisten laitosten suorittama henkilöstön saattaminen käytettäväksi b, g, h ja i alakohdassa tarkoitettuihin toimintoihin hengellisen avun antamista varten;

l) poliittisia, ammattijärjestöllisiä, uskonnollisia, isänmaallisia, filosofisia, hyväntekeväisyys- tai kansalaisaatteellisia päämääriä edistävien, voittoa tavoittelemattomien järjestöjen palvelujen suoritukset jäsenilleen yhteisen edun hyväksi sääntöjen mukaista jäsenmaksua vastaan ja niihin suoraan liittyvät tavaroiden luovutukset, jollei tämä vapautus ole omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen;

m) tietyt, läheisesti urheiluun ja liikuntakasvatukseen liittyvät palvelujen suoritukset, joita voittoa tavoittelemattomat yhteisöt tarjoavat urheiluun tai liikuntakasvatukseen osallistuville henkilöille;

n) tietyt julkisoikeudellisten laitosten tai muiden kyseisen jäsenvaltion tunnustamien kulttuurilaitosten suorittamat kulttuuripalvelujen suoritukset ja niihin läheisesti liittyvät tavaroiden luovutukset;

o) sellaisten yhteisöjen, joiden liiketoimet on b, g, h, i, l, m tai n alakohdan nojalla vapautettu verosta, yksinomaan omiin tarkoituksiinsa järjestämien varainhankintakampanjoiden yhteydessä suorittamat palvelujen suoritukset ja tavaroiden luovutukset, jollei tämä vapautus ole omiaan johtamaan kilpailun vääristymiseen. Jäsenvaltiot voivat asettaa tarvittavia rajoituksia erityisesti varainhankintakampanjoiden lukumäärälle tai vapautukseen oikeuttavien tuottojen suuruudelle;

p) asianmukaisesti hyväksyttyjen yhteisöjen harjoittama sairaiden tai loukkaantuneiden henkilöiden kuljetus erityisesti tätä tarkoitusta varten varustetuilla kulkuneuvoilla;

q) julkisten radio- ja televisioyhteisöjen harjoittama muu kuin kaupallisluonteinen toiminta.

a) Jäsenvaltiot voivat asettaa vapautuksen myöntämiselle muiden yhteisöjen kuin julkisoikeudellisten laitosten osalta kussakin yksittäistapauksessa yhden tai useamman seuraavista ehdoista:

b) Palvelujen suorituksiin ja tavaroiden luovutuksiin ei sovelleta 1 kohdan b, g, h, i, l, m ja n alakohdassa tarkoitettuja vapautuksia, jos

a) vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnat, mukaan lukien näihin liiketoimiin liittyvät vakuutuksenvälittäjän ja vakuutusasiamiehen palvelujen suoritukset;

b) kiinteän omaisuuden vuokraus, lukuun ottamatta:

Jäsenvaltiot voivat säätää muistakin tämän vapautuksen soveltamisalaa koskevista poikkeuksista;

c) sellaisten tavaroiden luovutukset, jotka käytetään kokonaan tämän artiklan tai 28 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla vapautettuun toimintaan, jos nämä tavarat eivät ole oikeuttaneet vähennykseen, sekä sellaisten tavaroiden luovutukset, joiden hankinta tai valmistus ei 17 artiklan 6 kohdan nojalla ole oikeuttanut vähennykseen;

d) seuraavat liiketoimet:

e) maan alueella kelpaavien postimerkkien sekä veromerkkien ja muiden vastaavien merkkien luovutus nimellisarvostaan;

f) vedonlyönti, arvonta ja muut uhka- tai rahapelit, jollei kunkin jäsenvaltion säätämistä ehdoista ja rajoituksista muuta johdu;

g) rakennuksen tai rakennuksen osan luovutus siihen liittyvine maapohjineen, paitsi 4 artiklan 3 kohdan a alakohdassa mainituissa tapauksissa;

h) sellaisen rakentamattoman kiinteän omaisuuden luovutus, joka ei ole 4 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua rakennusmaata.

a) kiinteän omaisuuden vuokrauksen osalta;

b) edellä B kohdan d, g ja h alakohdassa tarkoitettujen liiketoimien osalta.

a) sellaisten tavaroiden lopullinen maahantuonti, joiden osalta verovelvollisten suorittama luovutus on kaikissa tapauksissa maan alueella vapautettu verosta;

d) sellaisten tavaroiden lopullinen maahantuonti, jotka ovat oikeutetut muuhun kuin yhteisessä tullitariffissa säädettyyn tullivapautukseen ►M4   ◄ . Jäsenvaltiot voivat kuitenkin olla myöntämättä vapautusta, jos vapautuksen myöntäminen voi vakavasti uhata kilpailun edellytyksiä ►M4   ◄ ;

Tätä vapautusta on sovellettava myös sellaisiin 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti tuotuihin tavaroihin, joihin sovellettaisiin edellä tarkoitettua vapautusta, jos ne olisi tuotu maahan 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti.

e) tavaroiden viejän suorittama vietyjen tavaroiden jälleentuonti samassa kunnossa kuin ne vietiin, jos tavarat ovat oikeutetut tullivapautukseen tai ►M4   ◄ ;

g) tavaroiden maahantuonti

h) merikalastusyritysten satama-alueella harjoittama käsittelemättömien tai myyntiin säilöttyjen kalatuotteiden maahantuonti ennen luovutusta;

i) maahantuonnin yhteydessä palvelujen suoritukset, joiden arvo 11 artiklan B kohdan 3 alakohdan b alakohdan mukaan on sisällytettävä veron perusteeseen;

j) keskuspankkien harjoittama kullan maahantuonti;

k) maakaasun jakeluverkossa kuljetettavan kaasun tai sähkön maahantuonti.

— pysyttää voimassa edellä tarkoitettuja säännöksiä vastaavat kansalliset säännökset,

— sopeuttaa kansalliset säännöksensä kilpailun vääristymisen ja erityisesti arvonlisäverotuksessa tapahtuvan verottamatta jättämisen tai kaksinkertaisen verotuksen vähentämiseksi yhteisön alueella,

— käyttää tarkoituksenmukaisimpia hallinnollisia menettelyjä vapautuksen aikaansaamiseksi.

1. sellaisten tavaroiden luovutukset, jotka luovuttajan toimesta tai tämän lukuun lähetetään tai kuljetetaan ►M4  yhteisön ulkopuolelle ◄ ;

2. maan alueelle sijoittautumattoman ostajan toimesta tai tämän lukuun ►M4  yhteisön ulkopuolelle ◄ lähetettyjen tai kuljetettujen tavaroiden luovutukset, lukuun ottamatta ostajan itse kuljettamia tavaroita, jotka käytetään huvipursien ja yksityislentokoneiden tai muiden yksityiskäytössä olevien kulkuneuvojen varustamiseen, polttoaineen tankkaukseen ja varastojen täydennykseen;

Jos toimitukset koskevat matkustajien henkilökohtaisissa matkatavaroissa kuljetettavia tavaroita, tämä vapautus voidaan myöntää edellyttäen, että:

Toisessa alakohdassa:

Kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle näytteet leimoista, joita se käyttää antaessaan kolmannen alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetun hyväksymismerkinnän. Komissio toimittaa tämän tiedon muiden jäsenvaltioiden veroviranomaisille.

3. sellaisista töistä koostuvien palvelujen suoritukset, jotka kohdistuvat tällaisten yhteisön alueella suoritettavien töiden kohteeksi hankittuun tai maahantuotuun irtaimeen omaisuuteen, jonka ►M6  maan alueelle sijoittautumattoman ◄ palvelujen suorittaja tai vastaanottaja tai joku muu näiden lukuun lähettävät tai kuljettavat yhteisön ulkopuolelle.

4. tavaroiden luovutukset seuraavanlaisten vesialusten polttoaineen tankkausta ja varastojen täydennystä varten:

Komissio tekee neuvostolle viipymättä ehdotukset yhteisön verosäännöksiksi, joissa määrätään tämän vapautuksen sekä 5-9 alakohdassa säädettyjen vapautusten soveltamisala ja niiden käytännön soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Näiden säännösten voimaantuloon saakka jäsenvaltiot voivat rajoittaa tässä alakohdassa säädetyn vapautuksen soveltamisalaa.

5. edellä 4 alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen merialusten luovutus, muutostyö, korjaus, huolto ja vuokraus sekä näihin merialuksiin liittyvän tai niissä käytetyn varustuksen — mukaan lukien kalastusvarusteiden — luovutus, vuokraus, korjaus ja huolto;

6. ilma-alusten luovutus, muutostyö, korjaus, huolto ja vuokraus pääasiallisesti kansainvälistä lentoliikennettä vastiketta vastaan harjoittavalle lentoyhtiölle sekä näihin ilma-aluksiin liittyvän tai niissä käytetyn varustuksen luovutus, vuokraus, korjaus ja huolto;

7. tavaroiden luovutukset 6 alakohdassa tarkoitetun ilma-aluksen polttoaineen tankkausta ja varastojen täydennystä varten;

8. muut kuin 5 alakohdassa tarkoitetut palvelujen suoritukset, jotka suoraan palvelevat siinä tarkoitettujen merialusten tai niiden lastin välittömiä tarpeita;

9. muut kuin 6 alakohdassa tarkoitetut palvelujen suoritukset, jotka suoraan palvelevat siinä tarkoitettujen ilma- alusten tai niiden lastin välittömiä tarpeita;

10. tavaroiden luovutukset ja palvelujen suoritukset

▼M4

▼B

Tätä vapautusta ►M4  on sovellettava vastaanottajajäsenvaltion vahvistamin ►M6  rajoituksin ◄  ◄ yhdenmukaisten verosäännösten säätämiseen asti

Tavaroiden, joita ei lähetetä tai kuljeteta maan ulkopuolelle, luovutuksille sekä palvelujen suorituksille voidaan myöntää vapautus veronpalautusmenettelyä soveltaen.

11. keskuspankeille suoritetut kullan luovutukset;

12. tavaroiden luovutukset hyväksytyille yhteisöille, jotka vievät näitä tavaroita ►M4  yhteisön ulkopuolelle ◄ osana ►M4  yhteisön ulkopuolella ◄ harjoittamastaan humanitaarisesta, hyväntekeväisyys- tai opetustoiminnasta. Vapautuksen myöntämisessä voidaan soveltaa veronpalautusmenetelmää;

13. Palvelujen suoritukset, mukaan lukien kuljetukset ja liitännäiset liiketoimet, mutta lukuun ottamatta 13 artiklan mukaisesti verosta vapautettuja palvelujen suorituksia, jotka liittyvät välittömästi tavaroiden vientiin tai sellaisten tavaroiden maahantuontiin, joihin sovelletaan 7 artiklan 3 kohdassa tai 16 artiklan 1 kohdan A alakohdassa säädettyjä toimenpiteitä;

14. toisen nimissä ja lukuun toimivien välittäjien suorittamat palvelujen suoritukset, jos ne liittyvät tässä artiklassa tarkoitettuihin liiketoimiin tai sellaisiin liiketoimiin, jotka toteutetaan ►M4  yhteisön ulkopuolella ◄ .

Tätä vapautusta ei sovelleta matkatoimistoihin, jos ne matkustajan nimissä ja tämän lukuun suorittavat toisissa jäsenvaltioissa palveluja.

15. The Portuguese Republic may treat sea and air transport between the islands making up the autonomous regions of the Azores and Madeira and between those regions and the mainland in the same way as international transport.

A. sellaisten tavaroiden maahantuonti, jotka on tarkoitus asettaa muuhun varastomenettelyyn kuin tullivarastomenettelyyn;

B. sellaisten tavaroiden luovutukset, jotka on tarkoitus

Edellä a, b, c ja d alakohdassa tarkoitettuja paikkoja ovat ne, jotka määritellään sellaisiksi voimassa olevissa yhteisön tullisäännöksissä;”

C. palvelujen suoritukset, jotka liittyvät B ala-kohdassa tarkoitettuihin tavaroiden luovutuksiin;

D. B alakohdassa luetelluissa paikoissa samassa alakohdassa mainitussa järjestelmässä olevien tavaroiden luovutukset ja palvelujen suoritukset;

E. luovutukset,

sekä näihin luovutuksiin liittyvät palvelujen suoritukset.

a) arvonlisävero, joka on maksettava tai maksettu tavaroista tai palveluista, jotka verovelvolliselle on luovuttanut taikka suorittanut tai luovuttaa taikka suorittaa toinen verovelvollinen;

b) arvonlisävero, joka on maksettava tai maksettu maahantuoduista tavaroista;

c) arvonlisävero, joka on maksettava 5 artiklan 7 kohdan a alakohdan ja 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

a) sellaisiin verovelvollisen 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun taloudelliseen toimintaan liittyviin liiketoimiin, jotka suoritetaan ulkomailla ja jotka olisivat oikeuttaneet vähennykseen, jos ne olisi suoritettu maan alueella;

b) verovelvollisen 14 artiklan 1 kohdan i alakohdan, 15 artiklan, 16 artiklan 1 kohdan B, C, ja D alakohdan ja 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti vapautettuihin liiketoimiin;

c) verovelvollisen 13 artiklan B kohdan a alakohdan ja d alakohdan 1 — 5 alakohdan mukaisesti vapautettuihin liiketoimiin, jos vastaanottaja on sijoittautunut yhteisön ulkopuolelle tai jos nämä liiketoimet välittömästi liittyvät yhteisön ulkopuolelle vietäviksi tarkoitettuihin tavaroihin.

a) oikeuttaa verovelvollisen laskemaan toimintansa jokaiselle toimialalle erillisen suhdeluvun, jos jokaisesta toimialasta pidetään erillistä kirjanpitoa;

b) velvoittaa verovelvollisen laskemaan toimintansa jokaiselle toimialalle erillisen suhdeluvun ja pitämään jokaisesta toimialasta erillistä kirjanpitoa;

c) oikeuttaa tai velvoittaa verovelvollisen tekemään vähennyksen tavaroiden ja palvelujen täyden tai osittaisen käytön perusteella;

d) oikeuttaa tai velvoittaa verovelvollisen tekemään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun säännön mukaisesti vähennyksen jokaisen sellaisen tavaran tai palvelun osalta, joka käytetään siinä tarkoitettuun liiketoimeen;

e) määrätä, että merkityksetöntä arvonlisäveroa, jota verovelvollinen ei voi vähentää, ei oteta huomioon.

a) edellä 17 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua vähennystä varten 22 artiklan 3 kohdan mukaisen laskun hallussapitoa;

b) edellä 17 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua vähennystä varten sellaisen tuontiasiakirjan hallussapitoa, jossa verovelvollinen mainitaan vastaanottajaksi tai tuojaksi ja jossa mainitaan tai josta voidaan laskea maksettavan veron määrä;

c) edellä 17 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettua vähennystä varten kunkin jäsenvaltion määräämien muodollisuuksien noudattamista;

d) verovelvollisen ollessa ►M18  21 artiklan 1 kohdan ◄ mukaan vastaanottaja tai ostaja, kunkin jäsenvaltion määräämien muodollisuuksien noudattamista.

— osoittaja on sellaisen vuotuisen liikevaihdon arvonlisäveroton kokonaismäärä, joka muodostuu 17 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti arvonlisäveron vähentämiseen oikeuttavista liiketoimista,

— nimittäjä on sellaisen vuotuisen liikevaihdon arvonlisäveroton kokonaismäärä, joka muodostuu osoittajaan sisällytetyistä liiketoimista sekä liiketoimista, jotka eivät oikeuta arvonlisäveron vähentämiseen. Jäsenvaltiot voivat lisäksi sisällyttää nimittäjään muut kuin 11 artiklan B kohdan 1 alakohdan a alakohdassa tarkoitetut tukipalkkiot.

a) jos vähennys on suurempi tai pienempi kuin se, jonka tekemiseen verovelvollinen oli oikeutettu;

b) jos vähennysten määrän määräytymisessä huomioon otetuissa erissä on veroilmoituksen antamisen jälkeen tapahtunut muutoksia, etenkin jos kauppa on peruutettu tai hinnanalennus saatu; oikaisua ei kuitenkaan suoriteta kokonaan tai osittain maksamatta jääneiden liiketoimien osalta eikä asianmukaisesti toteen näytetyn tai todetun tuhoutumisen, hävikin tai varkauden osalta eikä 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun vähäarvoisten lahjojen tai näytekappaleiden antamista varten tapahtuneen käyttöön ottamisen osalta. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vaatia oikaisua kokonaan tai osittain maksamatta jääneiden liiketoimien sekä varkauden osalta.

— määritellä investointitavaran käsitteen,

— täsmentää tarkistuksessa huomioon otettavan veron määrää,

— toteuttaa kaikki aiheelliset toimenpiteet, joilla estetään oikaisusta aiheutuva perusteeton hyöty,

— sallia hallinnollisia yksinkertaistuksia.

1. sisäisen järjestelmän mukaan:

▼M15

▼B

2. maahantuonnissa henkilö tai henkilöt, jotka tuontivaltio on määrännyt tai hyväksynyt veronmaksuvelvollisiksi.

a) Verovelvollisen on toiselle verovelvolliselle suorittamistaan tavaroiden luovutuksista ja palvelujen suorituksista toimitettava lasku tai laskuna toimiva asiakirja sekä säilytettävä itsellään jäljennös kaikista toimitetuista asiakirjoista.

Samoin verovelvollisen on toimitettava lasku niistä ennakkomaksuista, jotka toinen verovelvollinen on tilittänyt hänelle ennen tavaran luovutusta tai palvelun suoritusta.

b) Laskussa on selkeästi mainittava veroton hinta ja kutakin verokantaa vastaava veron määrä sekä mahdollinen vapautus.

c) Jäsenvaltioiden on vahvistettava perusteet, joilla asiakirjaa voidaan pitää laskuna.

— tietyistä velvoitteista,

— kaikista velvoitteista, jos verovelvolliset eivät suorita muita kuin vapautettuja liiketoimia,

— veron maksamisesta, jos sen määrä on merkityksetön.

a) jäsenvaltiot, jotka ovat käyttäneet 11 päivänä huhtikuuta 1967 annetun toisen neuvoston direktiivin 14 artiklan mukaista mahdollisuutta ottaa käyttöön verovapautukset tai asteittaiset verohelpotukset, voivat pysyttää voimassa nämä vapautukset ja niiden soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jos ne ovat yhdenmukaiset arvonlisäverojärjestelmän kanssa.

Jäsenvaltiot, jotka soveltavat verovapautusta verovelvollisiin, joiden vuosittainen liikevaihto kansallisena valuuttana tämän direktiivin antamispäivän muuntokurssin mukaan on pienempi kuin 5 000 Euroopan laskentayksikköä, voivat korottaa tätä vapautusta enintään 5 000 Euroopan laskentayksikköön.

Jäsenvaltiot, jotka soveltavat asteittaisia verohelpotuksia, eivät saa korottaa näiden helpotusten ylärajaa eivätkä muuttaa niiden myöntämisehtoja edullisemmiksi;

b) jäsenvaltiot, jotka eivät ole käyttäneet tätä mahdollisuutta, voivat myöntää verovapautuksen sellaisille verovelvollisille, joiden vuosittainen liikevaihto kansallisena valuuttana tämän direktiivin antamispäivän muuntokurssin mukaan on enintään 5 000 Euroopan laskentayksikköä. Ne voivat tarvittaessa soveltaa asteittaisia verohelpotuksia verovelvollisiin, joiden vuosittainen liikevaihto on suurempi kuin näiden jäsenvaltioiden verovapautuksen soveltamiselle vahvistama enimmäismäärä;

c) Jäsenvaltiot, jotka soveltavat verovapautusta verovelvollisiin, joiden vuosittainen liikevaihto kansallisena valuuttana tämän direktiivin antamispäivän muuntokurssin mukaan on 5 000 Euroopan laskentayksikköä tai suurempi, voivat korottaa tätä verovapautusta sen todellisen arvon säilyttämiseksi.

a) pieniä yrityksiä koskevan erityisjärjestelmän parantamisesta;

b) kansallisten järjestelmien yhdenmukaistamisesta arvonlisäveron vapautusten ja asteittaisten verohelpotusten osalta;

c) edellä 2 kohdassa mainitun 5 000 Euroopan laskentayksikön rajan yhdenmukaistamisesta.

— Tšekin tasavallassa: EUR 35 000;

— Virossa: EUR 16 000;

— Kyproksessa: EUR 15 600;

— Latviassa: EUR 17 200;

— Liettuassa: EUR 29 000;

— Unkarissa: EUR 35 000;

— Maltassa: EUR 37 000 kun taloudellinen toiminta käsittää pääasiassa tavaratoimituksia, EUR 24 300 kun taloudellinen toiminta käsittää pääasiassa vähäisen arvonlisän omaavien (suuret tuotantopanokset) palvelujen suorittamista ja EUR 14 600 muissa tapauksissa, eli korkean arvonlisän omaavien palvelujen (pienet tuotantopanokset) tarjoajat;

— Puolassa: EUR 10 000;

— Sloveniassa: EUR 25 000;

— Slovakiassa: EUR 35 000.

— ”maataloustuottajalla” verovelvollista, joka harjoittaa toimintaansa jäljempänä määritellyllä talouden alalla,

— ”maa-, metsä- tai kalatalouden harjoittamisella” kussakin jäsenvaltiossa sellaisena talouden harjoittamisena pidettyä liitteessä A lueteltua tuotantotoimintaa,

— ”vakiokantajärjestelmän alaisella maataloustuottajalla” maataloustuottajaa, johon sovelletaan 3 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa tarkoitettua vakiokantajärjestelmää,

— ”maataloustuotteilla” liitteessä A luetellun toiminnan tuloksina saatuja tuotteita, jotka tuotetaan kunkin jäsenvaltion maa-, metsä- tai kalataloudessa,

— ”maatalouspalveluilla” liitteessä B lueteltuja palveluja, joita maataloustuottaja suorittaa maa-, metsä- tai kalataloutensa tavanomaista työvoimaa ja/tai varustusta käyttäen,

— ”tuotantopanoksiin sisältyvällä arvonlisäverolla” sitä arvonlisäveron kokonaismäärää, joka sisältyy jäsenvaltion vakiokantajärjestelmään kuuluvan maa-, metsä- ja kalatalouden tavara- ja palveluostoihin, jos normaalin arvonlisäverojärjestelmän alainen maataloustuottaja 17 artiklan mukaan voisi vähentää tämän veron,

— ”vakiokantahyvitysten prosentilla” jäsenvaltion 3 kohdan mukaisesti vahvistamaa prosenttia, jota jäsenvaltio soveltaa 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa antaakseen vakiokantajärjestelmän alaisille maataloustuottajille mahdollisuuden vakiokantahyvityksen saamiseen tuotantopanoksiin sisältyvästä arvonlisäverosta,

— ”vakiokantahyvityksellä” sitä määrää, joka saadaan soveltamalla 3 kohdan mukaista vakiokantahyvitysten prosenttia vakiokantajärjestelmän alaisen maataloustuottajan liikevaihtoon 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

a) joko tavaroiden tai palvelujen vastaanottajana oleva verovelvollinen. Tässä tapauksessa tavaroiden tai palvelujen vastaanottajana oleva verovelvollinen on oikeutettu jäsenvaltion vahvistamia yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen vähentämään siitä arvonlisäverosta, jonka maksamiseen hän on velvollinen, vakiokantajärjestelmän alaisille maataloustuottajille maksamansa vakiokantahyvityksen määrän;

b) tai viranomaiset.

a) ”taide-esineillä” liitteessä I olevassa a alakohdassa tarkoitettuja esineitä.

Jäsenvaltioilla on kuitenkin mahdollisuus olla pitämättä ”taide-esineinä” liitteessä I a olevan alakohdan kolmessa viimeisessä luetelmakohdassa tarkoitettuja esineitä;

b) ”keräilyesineillä” liitteessä I olevassa b alakohdassa tarkoitettuja esineitä;

c) ”antiikkiesineillä” liitteessä I olevassa c alakohdassa tarkoitettuja esineitä;

d) ”käytetyillä tavaroilla” irtaimia esineitä, jotka ovat muita kuin taide-, keräily- tai antiikkiesineitä tai jäsenvaltioiden määritelmien mukaista jalometallia tai jalokiviä ja jotka ovat omiaan käytettäväksi uudelleen sellaisenaan tai kunnostettuina;

e) ”verovelvollisella jälleenmyyjällä” verovelvollista, joka taloudellisen toimintansa puitteissa ostaa tai hankkii yrityksensä tarpeisiin jälleenmyyntitarkoituksessa käytettyjä tavaroita ja/tai taide-, keräily- tai antiikkiesineitä, riippumatta siitä, toimiiko hän omissa nimissään taikka osto- tai myyntiprovisiota koskevan sopimuksen perusteella;

f) ”julkisen huutokaupan toimittajalla” kaikkia niitä verovelvollisia, jotka taloudellisen toimintansa rajoissa tarjoavat tavaroita myytäväksi julkisella huutokaupalla tarkoituksenaan myydä ne eniten tarjoavalle;

g) ”julkisen huutokaupan toimittajan päämiehellä” kaikkia niitä henkilöitä, jotka siirtävät tavaroita julkisen huutokaupan pitäjän haltuun myyntiprovisiota koskevalla sopimuksella seuraavien edellytysten mukaisesti:

— henkilö, joka ei ole verovelvollinen,

— tai

— toinen verovelvollinen, jos tämän toisen verovelvollisen suorittama tavaran luovutus on vapautettu verosta 13 artiklan B osaston c kohdan mukaisesti,

— tai

— toinen verovelvollinen, jos tämän toisen verovelvollisen suorittamaan luovutukseen pätee 24 artiklassa säädetty verovapautus ja kyseessä on käyttöomaisuus,

— tai

— toinen verovelvollinen jälleenmyyjä, jos tämän toisen verovelvollisen jälleenmyyjän suorittamasta luovutuksesta on näiden erityisjärjestelyjen mukaisesti maksettava arvonlisäveroa.

— ”myyntihinnalla” kaikkea sitä vastinetta, jonka verovelvollinen jälleenmyyjä on saanut tai saa ostajalta tai kolmannelta osapuolelta, mukaan lukien tähän liiketoimeen suoraan liittyvät tuet, verot, tullit, ennakkomaksut sekä verovelvollisen jälleenmyyjän ostajalta veloittamat liitännäiskustannukset, kuten provisio-, pakkaus-, kuljetus- ja vakuutuskulut, pois lukien kuitenkin 11 artiklan A osaston 3 kohdassa tarkoitetut määrät,

— ”ostohinnalla” kaikkea sitä tavaran luovuttajan verovelvolliselta jälleenmyyjältä saamaa tai saatavaa, joka on vastineena ensimmäisessä luetelmakohdassa määritellylle.

a) taide-, keräily- tai antiikkiesineitä, jotka he itse ovat tuoneet;

b) tekijän tai tämän oikeudenomistajien heille luovuttamia taide-esineitä;

c) muun verovelvollisen heille luovuttamia taide-esineitä, kun tämän verovelvollisen suorittamaan luovutukseen on sovellettu 12 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista alennettua verokantaa.

a) hänen itsensä maahantuomista taide-, keräily- ja antiikkiesineistä maksettavaa tai maksettua arvonlisäveroa;

b) tekijän tai tämän oikeudenomistajien hänelle luovuttamista tai luovutettavista taide-esineistä maksettavaa tai maksettua arvonlisäveroa;

c) muun verovelvollisen kuin verovelvollisen jälleenmyyjän hänelle luovuttamista tai luovutettavista taide-esineistä maksettavaa tai maksettua arvonlisäveroa.

— voittomarginaaliverotuksen erityisjärjestelyjen alaisten, verovelvollisen jälleenmyyjän kauden aikana suorittamien tavaroiden luovutusten kokonaismäärän, joka on yhtä suuri kuin 3 kohdan mukaisesti määritelty kokonaismyyntihinta,

— ja

— edellä 2 kohdassa tarkoitettujen ja verovelvollisen jälleenmyyjän kauden aikana suorittamien tavaroiden ostojen kokonaismäärän, joka on yhtä suuri kuin 3 kohdan mukaisesti määritelty kokonaisostohinta, välillä.

a) itse maahantuomansa taide-, keräily- tai antiikkiesineen luovutukseen, hänellä on oikeus vähentää siitä verosta, jonka hän on velvollinen maksamaan, tavaran maahantuonnista maksettava tai maksettu arvonlisävero;

b) tekijältä tai tämän oikeudenomistajalta saamansa taide-esineen luovutukseen, hänellä on oikeus vähentää siitä verosta, jonka hän on velvollinen maksamaan, hänelle luovutetusta taide-esineestä maksettava tai maksettu arvonlisävero;

c) muun verovelvollisen kuin verovelvollisen jälleenmyyjän suorittamaan taide-esineen luovutukseen, hänellä on oikeus vähentää siitä verosta, jonka hän on velvollinen maksamaan, hänelle luovutetusta taide-esineestä maksettava tai maksettu arvonlisävero.

— sellaisen henkilön lukuun, joka ei ole verovelvollinen,

— tai

— toisen verovelvollisen lukuun, jos tämän toisen verovelvollisen suorittama 5 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukainen tavaroiden luovutus on 13 artiklan B osaston c alakohdan mukaisesti vapautettu verosta,

— tai

— toisen verovelvollisen lukuun, jos tämän toisen verovelvollisen suorittama 5 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukainen tavaroiden luovutus oikeuttaa 24 artiklassa säädettyyn verovapautukseen ja koskee käyttöomaisuutta,

— tai

— verovelvollisen jälleenmyyjän lukuun, jos tämän toisen verovelvollisen jälleenmyyjän 5 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaisesta tavaroiden luovutuksesta on maksettava B osastossa säädetyn voittomarginaaliverotuksen erityisjärjestelyjen mukaista veroa.

— julkisen huutokaupan toimittajan päämiehelleen 3 kohdan mukaisesti maksama tai maksettavaksi määrätty nettosumma,

— ja

— julkisen huutokaupan toimittajan luovutuksista suoritettava veron määrä.

— julkisessa huutokaupassa saatu tavaroiden hinnan

— ja

— julkisen huutokaupan toimittajan päämieheltään myyntiprovisiota koskevan sopimuksen perusteella saaman tai saatavan provision määrän välinen ero.

— tavaroiden huutokauppahinta,

— verot, tullit, ennakkomaksut ja -verot,

— huutokaupan toimittajan ostajalta veloittamat liitännäiskustannukset, kuten provisio-, pakkaus-, kuljetus- ja vakuutuskulut.

— tavaran ostajalta saatu tai saatava summa,

— tavaran myyjälle palautettu tai palautettava summa.

a) jäljempänä 28 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen uusien ajoneuvojen luovutuksiin, jotka suoritetaan 28 c artiklan A osaston edellytysten mukaisesti, ei sovelleta B ja C osastossa säädettyjä erityisjärjestelyjä;

b) poiketen siitä, mitä 28 a artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, käytettyjen tavaroiden sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineiden yhteisöhankinnoista ei ole maksettava arvonlisäveroa, jos myyjä on verovelvollinen jälleenmyyjä tässä ominaisuudessaan ja hankitut tavarat ovat olleet lähetyksen tai kuljetuksen lähtövaltiossa B osastossa säädettyjen voittomarginaaliverotuksen erityisjärjestelyjen mukaisesti verotettavia tai jos myyjä on julkisen huutokaupan toimittaja tässä ominaisuudessaan ja hankitut tavarat ovat olleet lähetyksen tai kuljetuksen lähtövaltiossa C osastossa säädettyjen erityisjärjestelyjen mukaisesti verotettavia;

c) Jäljempänä 28 b artiklan B osastoa ja 28 c artiklan A osaston a, c ja d alakohtaa ei sovelleta tavaroiden luovutuksiin, joista on maksettava arvonlisäveroa B ja C osastossa säädettyjen erityisjärjestelyjen mukaisesti.”

i) harkon tai levyn muodossa olevaa kultaa, jonka paino on hyväksytty kultamarkkinoilla, jonka pitoisuus on vähintään 995 tuhannesosaa, siitä riippumatta, onko se arvopaperimuodossa vai ei. Jäsenvaltiot voivat rajata järjestelmän ulkopuolelle pienet, enintään 1 gramman painoiset harkot tai levyt;

ii) kultakolikoita,

Tällaisia kolikoita ei tässä direktiivissä katsota myytävän keräilyarvon vuoksi.

Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle kunakin vuonna ennen 1 päivää heinäkuuta vuodesta 1999 lähtien nämä edellytykset täyttävät kolikot, joilla käydään kauppaa kyseisessä jäsenvaltiossa. Komissio julkaisee kattavan luettelon näistä kolikoista Euroopan yhteisöjen virallisen lehden C sarjassa ennen kunkin vuoden 1 päivää joulukuuta. Julkaistussa luettelossa olevien kolikoiden katsotaan täyttävän kyseiset edellytykset koko sen vuoden ajan, jota varten luettelo on julkaistu.

1. Verovelvollisella on oikeus vähentää

jos verovelvollisen seuraava kyseisen kullan luovutus on vapautettu verosta tämän artiklan nojalla.

2. Sijoituskultaa tuottavalla tai kultaa sijoituskullaksi muuntavalla verovelvollisella on oikeus vähentää kyseisen kullan tuotantoon tai muuntamiseen liittyvien tavaroiden ja palvelujen luovutusten tai yhteisön sisäisen hankinnan tai maahantuonnin osalta hänen maksettavakseen tuleva tai maksamansa vero aivan kuin hänen seuraavasta tämän artiklan mukaan verosta vapautetusta kullan luovutuksesta olisi maksettava vero.

1. Jäsenvaltio voi noudattaen 29 artiklassa säädettyä neuvottelumenettelyä olla soveltamatta erityisjärjestelmän mukaista sijoituskullan vapauttamista verosta tiettyjen kyseisessä jäsenvaltiossa suoritettujen liiketoimien, muiden kuin yhteisön sisäisten luovutusten tai viennin osalta:

Näissä olosuhteissa kyseiset liiketoimet ovat verollisia ja seuraavaa sovelletaan.

a) ”Sijoittautumattomalla verovelvollisella” verovelvollista, jonka liiketoiminnan kotipaikka tai kiinteä toimipaikka ei ole yhteisön alueella ja jota ei muuten 22 artiklan nojalla vaadita rekisteröitymään verovelvolliseksi.

b) ”Sähköisillä palveluilla” ja ”sähköisesti suoritettavilla palveluilla” tarkoitetaan 9 artiklan 2 kohdan e alakohdan viimeisessä luetelmakohdassa tarkoitettuja palveluja.

c) ’Tunnistamisjäsenvaltiolla’ tarkoitetaan jäsenvaltiota, johon sijoittautumaton verovelvollinen päättää ottaa yhteyttä ilmoittaakseen verovelvollisena harjoittamansa toiminnan alkamisesta yhteisön alueella tämän artiklan säännösten mukaisesti.

d) ’Kulutusjäsenvaltiolla’ tarkoitetaan jäsenvaltiota, jossa sähköisten palvelujen suorittamisen on määrä tapahtua 9 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaisesti.

e) ’Arvonlisäveroilmoituksella’ tarkoitetaan ilmoitusta, johon sisältyvät kussakin jäsenvaltiossa verotettavan määrän määrittämiseksi tarvittavat tiedot.

a) hän ilmoittaa, ettei hän enää suorita sähköisiä palveluja; tai

b) voidaan muuten olettaa hänen verollisen toimintansa päättyneen; tai

c) hän ei enää täytä erityisjärjestelmän käyttöön oikeuttavia vaatimuksia; tai

d) hän jatkuvasti jättää noudattamatta erityisjärjestelmää koskevat säännöt.

a) Sellaiset vapautukset, joihin liittyy edeltävässä vaiheessa maksetun veron palauttaminen ja 12 artiklan 3 kohdassa määrättyä alennettujen verokantojen vähimmäisverokantaa alhaisemmat alennetut verokannat, joita sovellettiin 1 päivänä tammikuuta 1991 ja jotka ovat yhteisön lainsäädännön mukaiset sekä täyttävät 11 päivänä huhtikuuta 1967 annetun toisen neuvoston direktiivin 17 artiklan viimeisessä luetelmakohdassa tarkoitetut edellytykset, voidaan pysyttää voimassa.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet näihin liiketoimiin liittyvien omien varojen määräämisen varmistamiseksi.

Jos tämän kohdan säännökset Irlannin osalta vääristävät kilpailua lämmitykseen ja valaistukseen tarkoitettujen energiatuotteiden toimituksessa, komissio voi nimenomaisesta pyynnöstä antaa tälle jäsenvaltiolle luvan soveltaa alennettua verokantaa näihin toimituksiin 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Tällöin Irlannin on esitettävä komissiolle pyyntö, johon on liitettävä kaikki tarpeelliset tiedot. Jos komissio ei ole ilmaissut kantaansa kolmen kuukauden kuluessa pyynnön saamisesta, Irlannin katsotaan saaneen luvan soveltaa ehdotettuja alennettuja verokantoja.

b) Jäsenvaltiot, jotka 1 päivänä tammikuuta 1991 yhteisön lainsäädännön mukaisesti myönsivät vapautuksia, joihin liittyy edeltävässä vaiheessa maksetun veron palauttaminen tai jotka sovelsivat 12 artiklan 3 kohdassa määrättyä alennettujen verokantojen vähimmäisverokantaa alhaisempia alennettuja verokantoja muihin kuin liitteessä H tarkoitettuihin tavaroihin ja palveluihin, voivat soveltaa alennettua verokantaa tai jompaakumpaa 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua alennettua verokantaa tällaisten tavaroiden luovutuksiin tai tällaisten palvelujen suorituksiin.

c) Jäsenvaltiot, jotka 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti ovat velvollisia korottamaan 1 päivänä tammikuuta 1991 voimassa ollutta yleistä verokantaansa enemmän kuin 2 prosenttia, voivat soveltaa 12 artiklan 3 kohdassa määrättyä alennettujen verokantojen vähimmäisverokantaa alhaisempaa alennettua verokantaa liitteessä H tarkoitettujen ryhmien tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin. Lisäksi nämä jäsenvaltiot voivat soveltaa tällaista verokantaa ravintolapalveluihin, lastenvaatteisiin ja -jalkineisiin sekä majoitustoimintaan. Jäsenvaltiot eivät tämän kohdan perusteella saa ottaa käyttöön vapautuksia, joihin liittyy edeltävässä vaiheessa maksetun veron palauttaminen.

d) Jäsenvaltiot, jotka 1 päivänä tammikuuta 1991 sovelsivat alennettua verokantaa ravintolapalveluihin, lastenvaatteisiin ja -jalkineisiin sekä majoitustoimintaan, voivat jatkaa tällaisen verokannan soveltamista näiden tavaroiden luovutuksiin tai palvelujen suorituksiin.

e) Jäsenvaltiot, jotka 1 päivänä tammikuuta 1991 sovelsivat alennettua verokantaa muiden kuin liitteessä H tarkoitettujen tavaroiden luovutuksiin ja palvelujen suorituksiin, voivat soveltaa alennettua verokantaa tai jompaakumpaa 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua alennettua verokantaa näihin luovutuksiin, jos tämä verokanta on vähintään 12 prosenttia.

Tätä säännöstä ei sovelleta sellaisiin käytettyjen tavaroiden sekä taide-, keräily- ja antiikkiesineiden luovutuksiin, joista on jonkin 26 a artiklan B ja C osastossa säädetyn erityisjärjestelyn mukaisesti maksettava arvonlisäveroa.

f) Helleenien tasavalta voi soveltaa manner-Kreikassa sovellettavia ALV-kantoja enintään 30 prosenttia alhaisempia verokantoja Lesboksen, Khioksen, Samoksen, Dodekanesian ja Kykladien alueilla ja seuraavilla Egeanmeren saarilla: Thassos, Pohjois-Sporadit, Samothrake ja Skyros.

g) Neuvosto tarkastelee komission kertomuksen perusteella 31 päivään joulukuuta 1994 mennessä uudelleen a-f alakohtaa erityisesti sisämarkkinoiden toimivuuden kannalta. Jos todetaan huomattavia kilpailun vääristymiä, neuvosto toteuttaa yksimielisesti komission ehdotuksesta aiheelliset toimenpiteet.

h) jäsenvaltiot, jotka 1 päivänä tammikuuta 1993 käyttivät hyväkseen 5 artiklan 5 kohdan a alakohdassa säädettyä mahdollisuutta sellaisena kuin se oli voimassa kyseisenä päivänä, voivat soveltaa valmistussopimukseen perustuvan työn toimitukseen samaa verokantaa kuin valmistussopimukseen perustuvan työn tuloksena saatuihin tavaroihin.

Tässä säännöksessä valmistussopimukseen perustuvan työn toimituksena pidetään sopimuspuolen asiakkaan tätä tarkoitusta varten sopimuspuolelle luovuttamasta materiaalista tai esineistä valmistamaa tai kokoamaa irtainta omaisuutta, jonka sopimuspuoli toimittaa asiakkaalleen, riippumatta siitä onko sopimuspuoli hankkinut mitään osaa käytetyistä valmistusaineista.

i) Jäsenvaltiot voivat soveltaa alennettua verokantaa elävien kasvien ja muiden kukkaviljelyn tuotteiden (mukaan lukien sipulien, juurien ja vastaavien osien, leikkokukkien ja leikkovihreän) ja polttopuun luovutuksiin.

j) Itävallan tasavalta saa soveltaa 12 artiklan 3 kohdan a alakohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettuja alennettuja verokantoja asumiskäyttöön tarkoitetun kiinteän omaisuuden vuokraukseen, jos tämä verokanta on vähintään 10 prosenttia.

k) Portugalin tasavalta saa soveltaa 12 artiklan 3 kohdan a alakohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettuja alennettuja verokantoja ravintola-alalla, jos tämä verokanta on vähintään 12 prosenttia.

a) jatkaa sellaista liiketointen verottamista, jotka ovat vapautetut 13 tai 15 artiklan mukaisesti ja jotka luetellaan liitteessä E;

b) jatkaa liitteessä F lueteltujen liiketoimien vapauttamista jäsenvaltiossa voimassa olevin edellytyksin;

c) myöntää verovelvollisille oikeus valita vapautettujen liiketoimien verotus liitteessä G määrätyin edellytyksin;

d) jatkaa sellaisten säännösten soveltamista, jotka poikkeavat 18 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta välittömän vähennyksen periaatteesta;

e) jatkaa sellaisten säännösten soveltamista, jotka poikkeavat ►M8   ◄ 6 artiklan 4 kohdasta ja 11 artiklan A kohdan 3 alakohdan c alakohdasta;

f) päättää, että verovelvollisen jälleenmyyntitarkoituksessa ostamien rakennusten ja rakennusmaan luovutusten veron peruste muodostuu myyntihinnan ja ostohinnan välisestä erotuksesta, jos verovelvollisella ei ollut vähennysoikeutta hankintahetkellä;

g) poiketen 17 artiklan 3 kohdan ja 26 artiklan 3 kohdan säännöksistä jatkaa 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen matkatoimistojen suorittamien palvelujen vapautusta ilman oikeutta tuotantopanoksista maksettujen verojen vähentämiseen. Tämä poikkeus on sovellettavissa myös matkatoimistoihin, jotka toimivat matkustajan nimissä ja lukuun.

a) niiden on oltava työvaltaisia;

b) niitä on tarjottava laajalti suoraan lopullisille kuluttajille;

c) niiden on oltava pääasiassa paikallisia eivätkä todennäköisesti luo kilpailunvääristymiä;

d) verokannan alentamisesta aiheutuvan hinnanalennuksen sekä kysynnän ja työllisyyden kasvun välillä on oltava kiinteä yhteys.

a) toimenpiteen soveltamisala ja yksityiskohtainen kuvaus kyseisistä palveluista;

b) tiedot, joista käy ilmi, että edellä toisessa ja kolmannessa alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät;

c) tiedot, joista käy ilmi suunnitellun toimenpiteen vaikutukset talousarvioon.

a) verovelvollisen tässä ominaisuudessaan tai oikeushenkilön, joka ei ole verovelvollinen suorittamista tavaroiden yhteisöhankinnoista, jos myyjä on verovelvollinen, joku toimii tässä ominaisuudessaan ja johon ei sovelleta 24 artiklassa tarkoitettua verovapautusta eikä 8 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa virkkeessä tai 28 b artiklan B kohdan 1 alakohdassa tarkoitettuja säännöksiä.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, arvonlisäveroa ei ole kannettava verovelvollisen tai oikeushenkilön, joka ei ole verovelvollinen 1 a kohdassa säädetyin edellytyksin suorittamista tavaroiden yhteisöhankinnoista.

Jäsenvaltioiden on myönnettävä sellaisille verovelvollisille ja oikeushenkilöille, jotka eivät ole verovelvollisia, joihin voidaan soveltaa toista alakohtaa, oikeus valita ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu yleinen järjestelmä. Jäsenvaltioiden on vahvistettava tämän joka tapauksessa vähintään kahden kalenterivuoden pituisen valintaoikeuden käyttöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt;

b) verovelvollisten tai oikeushenkilöiden, jotka eivät ole verovelvollisia, joihin voidaan soveltaa a alakohdan toisessa alakohdassa säädettyä poikkeusta, taikka muiden henkilöiden kuin verovelvollisten maan alueella vastikkeellisesti suorittamista yhteisöhankinnoista uusien kulkuneuvojen hankinnoista.

c) sellaisen verovelvollisen tai oikeushenkilön, joka ei ole verovelvollinen, joihin sovelletaan a alakohdan toisessa alakohdassa säädettyä poikkeusta, maan alueella suorittamista vastikkeellisista valmisteverollisten tuotteiden yhteisöhankinnoista, joiden valmisteverovaade on täytäntöönpanokelpoinen maan alueella direktiivin 92/12/ETY ( 8 ) mukaisesti.

a) sellaisten tavaroiden yhteisöhankintoihin, joiden luovutus vapautettaisiin verosta maan alueella 15 artiklan 4-10 alakohtaa sovellettaessa;

b) muihin kuin a alakohdassa tarkoitettuihin tavaroiden yhteisöhankintoihin,

a) ”kulkuneuvoina” pidetään yli 7,5 metrin pituisia veneitä, ilma-aluksia, joiden kokonaislähtöpaino on suurempi kuin 1 550 kilogrammaa, ja henkilö- tai tavarankuljetukseen tarkoitettuja maakulkuneuvoja, joiden moottorin sylinteritilavuus on suurempi kuin 48 kuutiosenttimetriä tai joiden moottoriteho on suurempi kuin 7,2 kilowattia, lukuun ottamatta 15 artiklan 5 ja 6 alakohdassa tarkoitettuja vesi- ja ilma-aluksia;

b) ”uusina kulkuneuvoina” ei pidetä a alakohdassa tarkoitettuja kulkuneuvoja, jos seuraavat kaksi edellytystä täyttyvät samanaikaisesti:

Jäsenvaltioiden on vahvistettava edellytykset, joiden perusteella edellä olevat seikat voidaan todeta.

— vähennysoikeus syntyy ja sitä voidaan käyttää ainoastaan luovutushetkellä,

— verovelvollisella on oikeus vähentää kulkuneuvon ostohintaan sisältyvää tai sen maahantuonnissa taikka yhteisöhankinnassa maksettua arvonlisäveroa enintään määrä, joka ei ylitä veroa, joka luovutuksesta olisi ollut suoritettava, ellei sitä olisi vapautettu.

b) verovelvollisen suorittama yrityksensä tavaran siirtäminen toiseen jäsenvaltioon.

Toiseen jäsenvaltioon siirrettynä on pidettävä aineellista omaisuutta, jonka verovelvollinen tai joku muu tämän lukuun lähettää tai kuljettaa yhteisön alueella 3 artiklassa tarkoitetun alueen ulkopuolelle, tämän yrityksen muita tarpeita kuin seuraavia liiketoimia varten:

▼M10 —————

▼M10

▼M4

▼M23

Jos kuitenkin jokin edellä olevien säännösten soveltamisen edellytyksistä lakkaa täyttymästä, tavaraa on pidettävä siirrettynä toisessa jäsenvaltiossa olevaan määräpaikkaan. Tällöin siirto on suoritettu sinä hetkenä, jolloin edellytys on lakannut täyttymästä.

— hankkija osoittaa suorittaneensa tämän yhteisöhankinnan sellaista myöhempää 1 kohdassa tarkoitetussa jäsenvaltiossa suoritettavaa luovutusta varten, josta vastaanottaja on nimetty veronmaksuvelvolliseksi 28 c artiklan E kohdan 3 alakohdan mukaisesti,

— hankkija on täyttänyt 22 artiklan 6 kohdan b alakohdan viimeisessä alakohdassa säädetyt ilmoitusvelvoitteensa.”

— tavarat luovutetaan verovelvolliselle tai oikeushenkilölle, joka ei ole verovelvollinen, joille on myönnetty 28 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu poikkeus, taikka muulle henkilölle, joka ei ole verovelvollinen;

— tavarat ovat muita kuin uusia kulkuneuvoja tai tavaroita, jotka luovuttaja taikka joku muu tämän lukuun luovuttaa suoritetun kokoonpanon tai asennuksen jälkeen riippumatta siitä, koekäytetäänkö niitä vai ei.

— jos niiden saman kalenterivuoden kokonaisarvo ilman arvonlisäveroa on enintään yhtä suuri kuin 100 000 ecun vasta-arvo kansallisena valuuttana,

— ja

— jos 1 kohdassa tarkoitetuin edellytyksin suoritettujen muiden kuin valmisteveron alaisten tuotteiden luovutusten, edellisen kalenterivuoden kokonaisarvo ilman arvonlisäveroa on enintään yhtä suuri kuin 100 000 ecun vasta-arvo kansallisena valuuttana.

— ”yhteisön sisäisenä tavaroiden kuljetuksena” tavaroiden kuljetusta, jonka lähtöpaikka ja saapumispaikka sijaitsevat kahden eri jäsenvaltion alueella,

▼M10

— Yhteisön sisäiseen kuljetukseen on rinnastettava sellainen tavaroiden kuljetus, jonka lähtöpaikka ja saapumispaikka sijaitsevat maan alueella, jos tämä kuljetus liittyy suoraan sellaiseen tavaroiden kuljetukseen, jonka lähtöpaikka ja saapumispaikka sijaitsevat kahden eri jäsenvaltion alueilla;

— ”lähtöpaikkana” paikkaa, josta tavaroiden kuljetus varsinaisesti alkaa, ottamatta huomioon tavaroiden sijaintipaikkaan saapumiseksi kuljettua matkaa,

— ”saapumispaikkana” paikkaa, jossa tavaroiden kuljetus varsinaisesti päättyy.

a)  ►M10   ◄ sellaisten tavaroiden luovutukset, jotka myyjä tai hankkija taikka joku muu näiden lukuun kuljettaa tai lähettää 3 artiklassa tarkoitetun alueen ulkopuolelle mutta yhteisön alueelle sellaiselle toiselle verovelvolliselle tai oikeushenkilölle, joka ei ole verovelvollinen, joka toimii verovelvollisena muussa jäsenvaltiossa kuin tavaroiden lähetyksen tai kuljetuksen lähtöjäsenvaltiossa.

Tätä vapautusta ei sovelleta sellaisiin verovelvollisten suorittamiin tavaroiden luovutuksiin, joihin sovelletaan 24 artiklassa säädettyä verovapautusta, eikä tavaroiden luovutuksiin sellaisille verovelvollisille tai oikeushenkilöille, jotka eivät ole verovelvollisia, joihin sovelletaan 28 a artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa alakohdassa säädettyä poikkeusta;

b) sellaisten uusien kulkuneuvojen luovutukset, jotka myyjä tai ostaja taikka joku muu näiden lukuun lähettää tai kuljettaa ostajalle 3 artiklassa tarkoitetun alueen ulkopuolelle mutta yhteisön alueelle sellaisille verovelvollisille tai oikeushenkilöille, jotka eivät ole verovelvollisia, joihin sovelletaan 28 a artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa alakohdassa säädettyä poikkeusta, taikka muulle henkilölle, joka on muu kuin verovelvollinen;

c) myyjän tai ostajan tai jonkun muun näiden lukuun ostajalle 3 artiklassa tarkoitetun alueen ulkopuolelle mutta yhteisön alueelle lähettämien tai kuljettamien valmisteverollisten tuotteiden luovutukset, jotka suoritetaan sellaisten verovelvollisten tai oikeushenkilöiden, jotka eivät ole verovelvollisia, lukuun ja joihin sovelletaan 28 a artiklan 1 kohdan a alakohdan toista alakohtaa, jos näiden tavaroiden lähetys tai kuljetus on suoritettu direktiivin 92/12/ETY 7 artiklan 4 ja 5 kohdan tai 16 artiklan mukaisesti.

Tätä vapautusta ei sovelleta 24 artiklassa tarkoitetun verovapautuksen saaneiden verovelvollisten suorittamiin valmisteverollisten tuotteiden luovutuksiin;

d) sellaiset 28 a artiklan 5 kohdan b alakohdassa tarkoitetut tavaroiden luovutukset, joihin sovellettaisiin edellä säädettyjä vapautuksia, jos luovutukset suoritettaisiin toisen verovelvollisen lukuun.

a) tavaroiden yhteisöhankinnat, jos nämä tavarat verovelvollisten luovuttamina olisi kaikissa olosuhteissa vapautettu verosta maan alueella;

b) tavaroiden yhteisöhankinnat, jos näiden tavaroiden maahantuonti olisi kaikissa olosuhteissa 14 artiklan 1 kohdan säännösten perusteella vapautettu verosta;

c) tavaroiden yhteisöhankinnat, jos näiden tavaroiden hankkija 17 artiklan 3 ja 4 kohdan perusteella olisi kaikissa olosuhteissa oikeutettu 28 a artiklan 1 kohdassa säädettyjen määräysten mukaan kannettavan arvonlisäveron täyteen palautukseen.

1) Direktiivin 16 artiklassa,

2) Lisätään direktiivin 16 artiklan 2 kohdassa

3) Jokaisen jäsenvaltion on toteutettava erityiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei sen alueella 28 b artiklan A kohdan 1 alakohdan mukaisesti suoritetuista tavaroiden yhteisöhankinnoista kanneta arvonlisäveroa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät

a) arvonlisäveroon, joka on maan alueella maksettu tai maksettava tavaroista tai palveluista, jotka toinen verovelvollinen on toimittanut tai toimittaa hänelle;

b) maan alueelle tuoduista tavaroista maksettavan tai maksetun arvonlisäveron;

c) arvonlisäveron, joka on maksettava 5 artiklan 7 kohdan a alakohdan, 6 artiklan 3 kohdan ja 28 a artiklan 6 kohdan perusteella;

d) arvonlisäveron, joka on maksettava 28 a artiklan 1 kohdan a alakohdan perusteella.

a) verovelvollisen 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun taloudelliseen toimintaan liittyviin liiketoimiin, jotka suoritetaan ulkomailla ja jotka olisivat oikeuttaneet vähennykseen, jos ne olisi suoritettu maan alueella;

b) verovelvollisen 14 artiklan 1 kohdan g ja i alakohdan, 15 artiklan, 16 artiklan 1 kohdan B, C, D ja E alakohdan ja 2 kohdan sekä 28 c artiklan A ja C kohdan perusteella vapautettuihin liiketoimiin;

c) verovelvollisen 13 artiklan B kohdan a alakohdan ja d alakohdan 1-5 alakohdan perusteella vapautettuihin liiketoimiin, jos vastaanottaja on sijoittautunut yhteisön ulkopuolelle tai jos liiketoimet välittömästi liittyvät yhteisön ulkopuolelle vietäviksi tarkoitettuihin tavaroihin.

— maan alueelle sijoittautumattomien, mutta toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden verovelvollisten hyväksi, direktiivissä 79/1072/ETY ( 9 ) säädettyjä soveltamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen,

— yhteisön alueelle sijoittautumattomien verovelvollisten hyväksi direktiivissä 86/560/ETY ( 10 ) säädettyjä soveltamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen.”

a) myös direktiivin 79/1072/ETY 1 artiklassa tarkoitettuja ja maan alueella ainoastaan sellaisia tavaroiden luovutuksia tai palvelujen suorituksia toimittaneita verovelvollisia, joista näiden liiketoimien vastaanottaja on ►M18  21 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdan ◄ mukaisesti nimetty veronmaksuvelvolliseksi, on pidettävä mainittua direktiiviä sovellettaessa maan alueelle sijoittautumattomina verovelvollisina;

b) myös direktiivin 86/560/ETY 1 artiklassa tarkoitettuja ja maan alueella ainoastaan sellaisia tavaroiden luovutuksia tai palvelujen suorituksia toimittaneita verovelvollisia, joista näiden liiketoimien vastaanottaja on ►M18  21 artiklan 1 kohdan ◄ a alakohdan mukaisesti nimetty veronmaksuvelvolliseksi, on pidettävä mainittua direktiiviä sovellettaessa yhteisön alueelle sijoittautumattomina verovelvollisina;

c) direktiivejä 79/1072/ETY ja 86/560/ETY ei sovelleta tavaroiden luovutuksiin, jotka 28 c artiklan A kohdan nojalla on vapautettu tai voitaisiin vapauttaa verosta, jos hankkija tai joku muu tämän lukuun lähettää tai kuljettaa näin luovutetut tavarat.

a) 17 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua vähennystä varten 22 artiklan 3 kohdan mukaisen laskun hallussapitoa;

b) 17 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua vähennystä varten sellaisen tuontiasiakirjan hallussapitoa, jossa verovelvollinen nimetään vastaanottajaksi tai maahantuojaksi ja jossa mainitaan tai josta voidaan laskea kannettavan veron määrä;

c) 17 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettua vähennystä varten kunkin jäsenvaltion määräämien muodollisuuksien noudattamista;

d) kunkin jäsenvaltion määräämien muodollisuuksien noudattamista, jos verovelvollinen on vastaanottajana tai ostajana veronmaksuvelvollinen ►M18  21 artiklan 1 kohtaa ◄ sovellettaessa:

e) 17 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettua vähennystä varten kaikkien tavaroiden yhteisöhankinnoistaan kannettavan veron laskemiseksi tarvittavien tietojen mainitsemista 22 artiklan 4 kohdassa säädetyssä ilmoituksessa ja 22 artiklan 3 kohdan mukaisen laskun hallussapitoa.”

a) verovelvollinen, joka suorittaa verollisen tavaroiden luovutuksen tai verollisen palvelun, lukuun ottamatta b, c ja f alakohdassa tarkoitettuja tapauksia. Jos verollisen tavaroiden luovutuksen tai verollisen palvelun suorittaa verovelvollinen, joka ei ole sijoittautunut maan alueelle, jäsenvaltiot voivat säätää vahvistamiensa edellytysten mukaisesti, että veronmaksuvelvollinen on verollisen tavaroiden luovutuksen tai verollisen palvelujen suorituksen vastaanottaja;

b) verovelvolliset, joille toimitetaan 9 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja palveluja tai henkilöt, jotka on maassa rekisteröity arvonlisäverovelvollisina ja joille toimitetaan 28 b artiklan C, D, E ja F kohdassa tarkoitettuja palveluja, jos palvelut suorittaa verovelvollinen, joka ei ole sijoittautunut kyseiseen maahan;

c) tavaroiden luovutuksen vastaanottaja seuraavin edellytyksin:

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää poikkeuksesta tähän velvoitteeseen, jos verovelvollinen, joka ei ole sijoittautunut maan alueelle, on nimennyt veroedustajan kyseiseen maahan;

d) henkilö, joka mainitsee arvonlisäveron laskussa ►M20  ————— ◄ ;

e) henkilö, joka suorittaa verollisen yhteisön sisäisen tavaroiden hankinnan;

f) maan alueella arvonlisäverovelvollisiksi rekisteröidyt henkilöt, joille luovutetaan tavaroita 8 artiklan 1 kohdan d tai e alakohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti, jos luovutukset suorittaa verovelvollinen, joka ei ole sijoittautunut maan alueelle.

a) jos tämän artiklan 1 kohdan säännösten mukainen veronmaksuvelvollinen on henkilö, joka ei ole sijoittautunut kyseisen maan alueelle, jäsenvaltiot voivat antaa hänen nimetä veronmaksuvelvolliseksi veroedustajan. Tämä vaihtoehto riippuu kunkin jäsenvaltion asettamista edellytyksistä ja yksityiskohtaisista säännöistä;

b) jos verollinen toimi suoritetaan sellaisen verovelvollisen toimesta, joka ei ole sijoittautunut maan alueelle ja jos sen maan kanssa, johon kyseinen verovelvollinen on sijoittautunut tai jossa hänen toimipaikkansa sijaitsee, ei ole tehty sopimusta, joka koskee keskinäistä avunantoa ja jonka soveltamisala vastaa direktiiveissä 76/308/ETY ( 11 ) ja 77/799/ETY ( 12 ) ja hallinnollisesta yhteistyöstä välillisen verotuksen (ALV) alalla 27 päivänä tammikuuta 1992 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 218/92 ( 13 ) säädettyä soveltamisalaa, jäsenvaltiot voivat määrätä verovelvollisen, joka ei ole sijoittautunut maan alueelle, nimeämän veroedustajan veronmaksuvelvolliseksi.

a) Verovelvollisen on ilmoitettava verovelvollisena harjoittamansa toiminnan alkamisesta, muuttumisesta ja loppumisesta. Jäsenvaltioiden on, määräämiensä edellytysten mukaisesti, annettava verovelvolliselle mahdollisuus tehdä ilmoitukset sähköisesti, ja ne voivat myös vaatia ilmoitukset tehtäväksi sähköisesti.

b) Jokaisen 28 a artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun verovelvollisen on ilmoitettava suorittavansa tavaroiden yhteisöhankintoja, jos kyseisessä artiklassa säädetyn poikkeuksen soveltamisen edellytykset eivät täyty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta a alakohdan säännösten soveltamista.

c) Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotka tekevät mahdolliseksi tunnistaa yksilöllisellä numerolla:

▼M6

d) Yksilöllisen arvonlisäverotunnisteen on käsitettävä kansainvälisen ISO-3166 alfa 2 -standardin mukainen etuliite, josta voidaan tunnistaa arvonlisäverotunnisteen antanut jäsenvaltio. ►M20  Kreikan tasavalta saa kuitenkin käyttää etuliitettä EL. ◄

e) Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta niiden tunnistejärjestelmät mahdollistaisivat c alakohdassa tarkoitettujen verovelvollisten erittelyn, ja siten tässä osastossa tarkoitetun yhteisöliiketoimien verotuksen siirtymäjärjestelmän oikean soveltamisen varmistamisen.

a) Verovelvollisen on pidettävä riittävän yksityiskohtaista kirjanpitoa arvonlisäveron soveltamisen ja veroviranomaisen suorittaman tarkastuksen mahdollistamiseksi.

b) Verovelvollisen on pidettävä rekisteriä niistä tavaroista, jotka hän on lähettänyt tai kuljettanut tai jotka on hänen puolestaan lähetetty tai kuljetettu 3 artiklassa tarkoitetun alueen ulkopuolelle yhteisön sisällä 28 a artiklan 5 kohdan b alakohdan viidennessä, kuudennessa ja seitsemännessä luetelmakohdassa tarkoitettuja liiketoimia varten.

Verovelvollisen on pidettävä riittävän yksityiskohtaista tilastoa, jotta voidaan tunnistaa ne tavarat, jotka hänelle on toisesta jäsenvaltiosta kyseisessä jäsenvaltiossa arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröity henkilö lähettänyt tai joku muu hänen puolestaan, mihin liittyen on suoritettu 9 artiklan 2 kohdan c alakohdan kolmannen tai neljännen luetelmakohdan mukainen palvelu;

a) Verovelvollisen on varmistettava, että verovelvollinen itse, hänen asiakkaansa tai kolmas osapuoli hänen nimissään ja lukuunsa toimittaa toiselle verovelvolliselle tai muulle oikeushenkilölle kuin verovelvolliselle tekemistään tavaroiden luovutuksista ja palvelujen suorituksista laskun. Verovelvollisen on lisäksi varmistettava, että verovelvollinen itse, hänen asiakkaansa tai kolmas osapuoli hänen nimissään ja lukuunsa toimittaa laskun 28 b artiklan B kohdan 1 alakohdassa tarkoitetuista tavaroiden luovutuksista ja 28 c artiklan A kohdassa säädetyin edellytyksin tapahtuneista tavaroiden luovutuksista.

Verovelvollisen on myös varmistettava, että verovelvollinen itse, hänen asiakkaansa tai kolmas osapuoli hänen nimissään ja lukuunsa toimittaa laskun niistä ennakkomaksuista, jotka hänelle on maksettu ennen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tavaroiden luovutuksia tai jotka toinen verovelvollinen tai muu oikeushenkilö kuin verovelvollinen on tilittänyt hänelle ennen palvelujen suorittamisen päättymistä.

Jäsenvaltiot voivat velvoittaa verovelvolliset toimittamaan laskun muista kuin edellä olevissa alakohdissa tarkoitetuista, verovelvollisen niiden alueella tekemistä tavaroiden luovutuksista tai palvelujen suorituksista. Näin tehdessään jäsenvaltiot voivat asettaa näiden laskujen osalta vähemmän velvoitteita kuin b, c ja d alakohdassa luetellaan.

Jäsenvaltiot voivat vapauttaa verovelvolliset velvollisuudesta lähettää lasku verovelvollisen niiden alueella tekemistä tavaroiden luovutuksista tai palvelujen suorituksista, jotka on vapautettu 13 artiklan sekä 28 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 3 kohdan b alakohdan mukaisesti ja joihin liittyy tai ei liity aikaisemmassa vaiheessa maksetun veron palauttaminen.

Laskuina pidetään myös kaikkia tositteita ja ilmoituksia, jotka erityisellä ja yksiselitteisellä tavalla sisältävät muutoksen ja viittauksen alkuperäiseen laskuun. Jäsenvaltiot, joiden alueella tavarat on toimitettu tai palvelut on suoritettu, voivat sallia, että tiettyjä pakollisia tietoja ei esitetä näissä tositteissa tai ilmoituksissa.

Jäsenvaltiot voivat asettaa verovelvollisille, jotka toimittavat tavaroita tai suorittavat palveluja niiden alueella, määräajan laskujen toimittamiselle.

Jäsenvaltioiden, joiden alueella tavarat on toimitettu tai palvelut on suoritettu, asettamien ehtojen mukaisesti lasku voidaan laatia kokoomalaskuna useasta erillisestä tavaroiden toimituksesta tai palvelujen suorituksesta.

Verovelvollisen asiakas voi laatia laskun verovelvollisen asiakkaalle tekemistä tavaroiden luovutuksista tai palvelujen suorituksista edellyttäen, että osapuolet ovat etukäteen tehneet keskenään asiasta sopimuksen ja että on olemassa järjestely, jonka mukaisesti tavaroita toimittava ja palveluja suorittava verovelvollinen hyväksyy jokaisen laskun. Jäsenvaltiot, joiden alueella tavarat on toimitettu tai palvelut on suoritettu, määräävät verovelvollisen ja asiakkaan välisen sopimuksen ja hyväksymisjärjestelyn ehdot ja edellytykset.

Jäsenvaltiot voivat asettaa niiden alueella tavaroita toimittaville tai palveluja suorittaville verovelvollisille lisävaatimuksia, jotka koskevat laskujen laatimista asiakkaiden toimesta. Ne voivat erityisesti vaatia, että laskut toimitetaan verovelvollisen nimissä ja tämän lukuun. Lisävaatimusten on kuitenkin aina oltava samat asiakkaan sijoittautumispaikasta riippumatta.

Jäsenvaltiot voivat lisäksi määrätä niiden alueella tavaroita toimittaville ja palveluja suorittaville verovelvollisille erityisvaatimuksia niitä tapauksia varten, joissa verovelvollisen asiakas tai kolmas osapuoli, joka toimittaa laskut, on sijoittautunut maahan, jonka kanssa ei ole keskinäistä avunantoa koskevaa oikeudellista välinettä, jonka soveltamisala vastaa keskinäisestä avunannosta tiettyihin maksuihin, tulleihin, veroihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä 15 päivänä maaliskuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/308/ETY ( 14 ), jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien ja välillisten verojen alalla 19 päivänä joulukuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin 77/779/ETY ( 15 ) ja hallinnollisesta yhteistyöstä välillisen verotuksen (ALV) alalla 27 päivänä tammikuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 218/92 ( 16 ) soveltamisalaa.

b) Ainoastaan seuraavat tiedot ovat arvonlisäverotusta varten pakollisia a alakohdan ensimmäisen, toisen ja kolmannen alakohdan säännösten mukaisesti toimitettavissa laskuissa, tämän kuitenkaan rajoittamatta tällä direktiivillä säädettyjen erityisten järjestelyjen soveltamista:

Jäsenvaltiot voivat vaatia, että niiden alueelle sijoittautuneet verovelvolliset, jotka toimittavat tavaroita tai suorittavat palveluja niiden alueella, ilmoittavat asiakkaansa 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun arvonlisäverotunnisteen muissakin kuin ensimmäisen alakohdan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

Jäsenvaltiot eivät saa vaatia laskujen allekirjoittamista.

Laskujen rahamäärät voidaan ilmaista minkä tahansa valuutan määräisinä edellyttäen, että maksettavan veron määrä ilmaistaan sen jäsenvaltion kansallisen valuutan määräisenä, jossa tavaroiden luovutuspaikka tai palveluiden suorituspaikka sijaitsee, soveltaen 11 artiklan C kohdan 2 alakohdassa tarkoitettua muuntomenetelmää.

Jäsenvaltiot voivat vaatia, että niiden alueella toimitettuja tavaroita ja suoritettuja palveluita koskevat laskut ja niiden alueelle sijoittautuneiden verovelvollisten vastaanottamat laskut käännetään kyseisen valtion kansalliselle kielelle, jos tämä on tarpeen valvonnan kannalta.

c) Laskut, jotka toimitetaan a alakohdan säännösten mukaisesti, voidaan toimittaa paperilla tai, vastaanottajan suostumuksin, sähköisesti.

Jäsenvaltiot hyväksyvät sähköisesti toimitetut laskut edellyttäen, että niiden alkuperän aitous ja niiden sisällön eheys taataan:

Laskut voidaan kuitenkin toimittaa sähköisesti muilla keinoin edellyttäen, että asianomainen jäsenvaltio hyväksyy tai asianomaiset jäsenvaltiot hyväksyvät ne. Komissio esittää 31 päivään joulukuuta 2008 mennessä kertomuksen ja tarvittaessa sen yhteydessä ehdotuksen sähköistä laskutusta koskevien vaatimusten muuttamiseksi tämän alan mahdollisen tulevan teknologisen kehityksen ottamiseksi huomioon.

Jäsenvaltiot eivät saa asettaa alueellaan tavaroita toimittaville tai palveluja suorittaville verovelvollisille mitään muita velvoitteita tai muodollisuuksia, jotka liittyvät laskujen toimittamiseen elektronisesti. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin 31 päivään joulukuuta 2005 asti vaatia kyseisten järjestelmien käytöstä ennakkoilmoituksen.

Jäsenvaltiot voivat asettaa erityisvaatimuksia niiden alueella toimitettuja tavaroita ja suoritettuja palveluja koskevien laskujen toimittamiselle sähköisesti sellaisesta maasta, jonka kanssa ei ole sopimusta, joka koskee keskinäistä avunantoa ja jonka soveltamisala vastaa direktiiveissä 76/308/ETY ja 77/799/ETY ja asetuksessa (ETY) N:o 218/92 säädettyä soveltamisalaa.

Kun samalle vastaanottajalle lähetetään sähköisesti useita laskuja sisältävä erä, kyseisiin laskuihin liittyvät yhteiset tiedot tarvitsee mainita ainoastaan kerran, jos tiedot kunkin laskun osalta ovat saatavissa kokonaisuudessaan.

d) Verovelvollisen on huolehdittava siitä, että hänen itsensä tai hänen asiakkaansa tai kolmannen osapuolen hänen nimissään ja lukuunsa toimittamien laskujen jäljennökset samoin kuin kaikki hänen vastaanottamansa laskut tallennetaan.

Tätä direktiiviä sovellettaessa verovelvollinen voi määrätä tallennuspaikan, jos hän asettaa täten tallennetut laskut tai tiedot viipymättä toimivaltaisten viranomaisten saataville näiden sitä vaatiessa. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vaatia alueelleen sijoittautuneita verovelvollisia ilmoittamaan niille tietojen tallennuspaikan, jos tämä sijaitsee niiden alueen ulkopuolella. Jäsenvaltiot voivat lisäksi vaatia alueelleen sijoittautuneita verovelvollisia tallentamaan maan rajojen sisäpuolelle verovelvollisen itse toimittamat laskut tai hänen asiakkaansa tai kolmannen osapuolen hänen nimissään ja lukuunsa toimittamat laskut sekä kaikki hänen vastaanottamansa laskut, jos sähköistä tallennusta ei ole suoritettu siten, että se takaa täydellisen on-line-yhteyden kyseisiin tietoihin.

Laskujen alkuperän aitous ja sisällön eheys sekä niiden luettavuus on varmistettava koko tallennuksen ajan. Edellä c alakohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettujen laskujen tietojen muuttumattomuus ja luettavuus on varmistettava mainittuna ajanjaksona.

Jäsenvaltioiden on määrättävä, kuinka pitkään verovelvollisten on huolehdittava sellaisten laskujen tallentamisesta, jotka koskevat niiden alueella suoritettuja tavaratoimituksia tai palveluja sekä niiden alueelle sijoittautuneiden verovelvollisten vastaanottamia tavaratoimituksia tai palveluja.

Edellä neljännessä alakohdassa tarkoitetut jäsenvaltiot voivat vaatia kolmannessa alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi, että laskut tallennetaan siinä alkuperäisessä muodossa, paperilla tai sähköisesti, jossa ne on toimitettu. Ne voivat myös vaatia, että kun laskut tallennetaan sähköisesti, tallennetaan myös tiedot, jotka takaavat kunkin laskun alkuperän aitouden ja sisällön eheyden.

Edellä neljännessä alakohdassa tarkoitetut jäsenvaltiot voivat asettaa erityisvaatimuksia laskujen tallentamisen kieltämisestä tai rajoittamisesta sellaisessa maassa, jonka kanssa ei ole sopimusta, joka koskee keskinäistä avunantoa ja jonka soveltamisala vastaa direktiiveissä 76/308/ETY ja 77/799/ETY ja asetuksessa (ETY) N:o 218/92 säädettyä soveltamisalaa ja johon liittyy 22 a artiklassa tarkoitettu, sähköisessä muodossa oleviin laskuihin tutustumista, niiden kopiointia ja käyttöä koskeva oikeus.

Jäsenvaltiot voivat vahvistamiensa edellytysten mukaisesti säätää muiden kuin verovelvollisten vastaanottamien laskujen tallennusvelvoitteesta.

e) Laskun sähköisellä toimittamisella ja tallentamisella tarkoitetaan c ja d alakohtaa sovellettaessa sähköisen tietojenkäsittely- ja tallennusvälineen avulla sekä johtoja, radiolähetyksiä, optisia keinoja tai muita sähkömagneettisia keinoja hyväksi käyttäen tapahtuvaa lähettämistä tai vastaanottajan saataville saattamista ja tallentamista (mukaan lukien tietojen digitaalinen tiivistäminen).

Tätä direktiiviä sovellettaessa jäsenvaltioiden on hyväksyttävä laskuksi kaikki paperimuodossa tai sähköisessä muodossa olevat tositteet tai ilmoitukset, jotka täyttävät tässä kohdassa asetetut vaatimukset.

a) Verovelvollisen on tehtävä ilmoitus määräajassa, jonka kukin jäsenvaltio vahvistaa. Määräaika ei saa olla pitempi kuin kaksi kuukautta kunkin verokauden päättymisestä. Jäsenvaltioiden on vahvistettava verokausi yhdeksi, kahdeksi tai kolmeksi kuukaudeksi. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vahvistaa eripituisia kausia, jotka eivät saa olla yhtä vuotta pitempiä. Jäsenvaltioiden on, määräämiensä edellytysten mukaisesti, annettava verovelvolliselle mahdollisuus tehdä tällaiset ilmoitukset sähköisesti, ja ne voivat myös vaatia ilmoitukset tehtäväksi sähköisesti.

b) Ilmoituksessa on esitettävä kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen syntyneen verosaatavan määrän ja suoritettavien vähennysten määrän toteamiseksi, mukaan lukien tarvittaessa tähän veroon ja näihin vähennyksiin liittyvien liiketoimien sekä vapautettujen liiketoimien kokonaisarvo, jos se on tarpeen veron määräytymisperusteen toteamiseksi.

c) Ilmoituksessa on myös esitettävä:

▼M6

a) Jäsenvaltiot voivat velvoittaa verovelvollisen tekemään ilmoituksen, joka sisältää kaikki 4 kohdassa tarkoitetut tiedot kaikista edellisen vuoden aikana suoritetuista liiketoimista. Tässä ilmoituksessa on oltava kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen mahdollisia tarkistuksia varten. Jäsenvaltioiden on, määräämiensä edellytysten mukaisesti, annettava verovelvolliselle mahdollisuus tehdä tällaiset ilmoitukset sähköisesti, ja ne voivat myös vaatia ilmoitukset tehtäväksi sähköisesti.

b) Arvonlisäverovelvollisena rekisteröidyn verovelvollisen on myös toimitettava yhteenvetoilmoitus arvonlisäverovelvollisina rekisteröidyistä hankkijoista, joille hän on toimittanut tavaroita 28 c artiklan A jakson a ja d alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa, sekä sellaisten liiketoimien arvonlisäverovelvollisina rekisteröidyistä vastaanottajista, joihin viitataan viidennessä alakohdassa.

Yhteenvetoilmoitus on tehtävä jokaiselta kalenterivuoden neljännekseltä jäsenvaltioiden vahvistamia määräaikoja ja määrittämiä menettelyjä noudattaen, ja jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että hallinnollista yhteistyötä välillisen verotuksen alalla koskevia säännöksiä kaikissa tapauksissa noudatetaan. Jäsenvaltioiden on, määräämiensä edellytysten mukaisesti, annettava verovelvolliselle mahdollisuus tehdä tällaiset ilmoitukset sähköisesti, ja ne voivat myös vaatia ilmoitukset tehtäväksi sähköisesti.

Yhteenvetoilmoituksessa on esitettävä:

▼M10

▼M4

Yhteenvetoilmoituksessa on esitettävä myös:

▼M10 —————

Arvonlisäverotunnisteen maan alueella saaneen verovelvollisen on yhteenvetoilmoituksessa 28 b artiklan A kohdan 2 alakohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa selvästi mainittava:

c) Jäsenvaltiot voivat b alakohdan säännöksistä poiketen:

d) Arvonlisäverotunnisteen saaneen verovelvollisen 28 c artiklan A kohdan b alakohdassa säädetyin edellytyksin sellaiselle ostajalle, jolle ei ole annettu arvonlisäverotunnistetta, tai 28 a artiklan 4 kohdassa tarkoitetun verovelvollisen suorittamien uusien kulkuneuvojen luovutusten osalta jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että myyjä toimittaa kaikki tarvittavat tiedot arvonlisäveron soveltamisen ja viranomaisten siihen kohdistamien tarkastusten mahdollistamiseksi.

e) Jäsenvaltiot voivat vaatia maan alueella 28 a artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 6 kohdassa tarkoitettuja tavaroiden yhteisöhankintoja suorittavia verovelvollisia tekemään ilmoitukset, jotka sisältävät tiedot näistä hankinnoista, ei kuitenkaan kuukautta lyhyemmältä ajanjaksolta.

Jäsenvaltiot voivat myös vaatia 28 a artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja uusien kulkuneuvojen yhteisöhankintoja suorittavia henkilöitä 4 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen tekemisen yhteydessä antamaan kaikki tarvittavat tiedot arvonlisäveron soveltamisen ja viranomaisten siihen kohdistamien tarkastusten mahdollistamiseksi.

a) Jäsenvaltiot voivat vapauttaa tietyistä tai kaikista velvoitteista

Ellei d alakohdan säännöksistä muuta johdu, jäsenvaltiot eivät kuitenkaan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettujen verovelvollisten osalta voi myöntää vapautusta 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista velvoitteista.

b) Jäsenvaltiot voivat vapauttaa muut kuin a alakohdassa tarkoitetut verovelvolliset tietyistä 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista velvoitteista.

c) Jäsenvaltiot voivat vapauttaa verovelvolliset kannettavan veron maksamisesta, jos sen määrä on vähäinen.

d) Jäsenvaltiot voivat, edellyttäen että 29 artiklassa tarkoitettua komiteaa kuullaan, ja mahdollisesti vahvistamiensa edellytysten mukaisesti säätää, että niiden alueella suoritettuja tavaratoimituksia tai palveluja koskevien laskujen ei tarvitse täyttää tiettyjä 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja vaatimuksia seuraavissa tapauksissa:

Näissä laskuissa on kuitenkin aina ilmoitettava seuraavat tiedot:

Tämän kohdan mukaista yksinkertaistamista ei kuitenkaan voida soveltaa 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin liiketoimiin.

e) Jos jäsenvaltiot käyttävät a kohdan kolmannen luetelmakohdan mukaista mahdollisuutta olla antamatta 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua arvonlisäverotunnistetta verovelvollisille, jotka eivät suorita 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja liiketoimia, ja jos tavarantoimittajalle tai asiakkaalle ei ole annettu tällaista tunnistetta, laskussa on sen sijasta oltava niin sanottu asianomaisten jäsenvaltioiden määrittelemä verorekisterinumero.

Jos verovelvolliselle on annettu 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu arvonlisäverotunniste, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut jäsenvaltiot voivat säätää lisäksi seuraavien tietojen sisällyttämisestä laskuun:

a) jäsenvaltiot voivat sallia seuraavat kolme edellytystä täyttävien verovelvollisten tehdä vuosittaisen yhteenvetoselvityksen, jossa esitetään kullekin hankkijalle, jolle verovelvollinen on luovuttanut tavaroita 28 c artiklan A kohdassa säädetyin edellytyksin, toisessa jäsenvaltiossa annettu arvonlisäverotunniste:

b) jäsenvaltiot, jotka vahvistavat verokauden, jolta verovelvollisen on tehtävä 4 kohdassa tarkoitettu ilmoitus, pituudeksi enemmän kuin kolme kuukautta, voivat sallia tämän verovelvollisen antaa yhteenvetoilmoituksen samalta kaudelta, jos verovelvollinen täyttää seuraavat kolme edellytystä:

a) sellaisten maataloustuotteiden hinnat, jotka vakiokantajärjestelmän alaiset maataloustuottajat ovat luovuttaneet muille verovelvollisille kuin niille, joihin maan alueella sovelletaan tässä artiklassa säädettyä vakiokantajärjestelmää,

b) sellaisten maataloustuotteiden hinnat, jotka vakiokantajärjestelmän alaiset maataloustuottajat ovat 28 c artiklan A kohdassa säädetyin edellytyksin luovuttaneet oikeushenkilöille, jotka eivät ole verovelvollisia ja joihin ei sovelleta tällä tavoin luovutettujen maataloustuotteiden lähetyksen tai kuljetuksen saapumisjäsenvaltiossa 28 a artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa alakohdassa säädettyä poikkeusta,

c) sellaisten maatalouspalvelujen hinnat, jotka vakiokantajärjestelmän alaiset maataloustuottajat ovat suorittaneet muille verovelvollisille kuin niille, joihin maan alueella sovelletaan tässä artiklassa säädettyä vakiokantajärjestelmää.

a) joko: ostaja tai vastaanottaja. Tällöin verovelvollinen ostaja tai vastaanottaja saa 17 artiklassa säädetyin edellytyksin jäsenvaltioiden vahvistamia yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen vähentää siitä verosta, jonka verovelvollinen ostaja tai vastaanottaja on velvollinen maksamaan maan alueella, vakiokantajärjestelmän alaisille maataloustuottajille tilittämänsä vakiokantahyvityksen määrän.

Jäsenvaltioiden on palautettava ostajalle tai vastaanottajalle vakiokantahyvityksen määrä, jonka tämä on tilittänyt vakiokantajärjestelmän alaisille maataloustuottajille seuraavista liiketoimista:

Jäsenvaltioiden on vahvistettava palautusten suorittamisessa noudatettavat yksityiskohtaiset säännöt; ne voivat erityisesti soveltaa 17 artiklan 4 kohdan säännöksiä;

b) tai: viranomainen.”

1. Jäsenvaltiot voivat vapauttaa verosta verovapaiden myymälöiden suorittamat yhteisön sisäisellä lennolla tai merimatkalla toiseen jäsenvaltioon matkustavan matkustajan henkilökohtaisissa matkatavaroissa kuljetettavien tavaroiden luovutukset.

Tässä artiklassa tarkoitetaan:

Verovapaiden myymälöiden suorittamiin tavaroiden luovutuksiin on rinnastettava tavaroiden luovutukset, jotka suoritetaan ilma- tai vesialuksessa yhteisön sisäisen matkustajakuljetuksen aikana.

Tätä vapautusta on sovellettava myös Englannin kanaalin tunnelin jommalla kummalla pääteasemalla sijaitsevien myymälöiden sellaisille matkustajille suorittamiin tavaroiden luovutuksiin, joilla on voimassa oleva matkalippu näiden kahden pääteaseman väliselle matkalle.

2. Edellä 1 kohdassa säädettyä vapautusta voidaan soveltaa ainoastaan sellaisiin tavaroiden luovutuksiin:

▼M7

3. Jäsenvaltioiden on myönnettävä verovelvolliselle 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun arvonlisäveron vähennys tai palautus, jos tavaroita ja palveluja käytetään verovelvollisen suorittamien tämän artiklan perusteella verosta vapautettujen tavaroiden luovutusten tarpeisiin.

4. Jäsenvaltioiden, jotka käyttävät 16 artiklan 2 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, on sovellettava tätä säännöstä myös maahantuonteihin, yhteisöhankintoihin ja tavaroiden luovutuksiin, jotka on tarkoitettu verovelvollisen tämän artiklan perusteella verosta vapautettujen tavaroiden luovutusten tarpeisiin.

5. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tässä artiklassa säädettyjen vapautusten oikean ja yksinkertaisen soveltamisen varmistamiseksi sekä mahdollisten veropetosten, veron kiertämisen ja muiden väärinkäytösten estämiseksi.

— on saapunut 3 artiklassa tarkoitetun maan alueelle ennen 1 päivää tammikuuta 1993

— ja

— maan alueelle saapumisen jälkeen ollut asetettuna johonkin 14 artiklan 1 kohdan b tai c alakohdassa taikka 16 artiklan 1 kohdan A alakohdassa tarkoitettuun menettelyyn,

— eikä

— tätä menettelyä ole lakattu soveltamasta siihen 1 päivään tammikuuta 1993 mennessä, tavaraa tähän menettelyyn asetettaessa voimassa olleita säännöksiä on sovellettava edelleen sinä aikana, jona tavaraan mainittujen säännösten perusteella sovelletaan tätä menettelyä.

a) 14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua menettelyä, johon tämä tavara on asetettu ennen 1 päivää tammikuuta 1993 1 kohdassa tarkoitetuin edellytyksin, lakataan soveltamasta tavaraan, myös jos se tapahtuu säännösten vastaisesti;

b) jotakin 16 artiklan 1 kohdan A alakohdassa tarkoitettua menettelyä, johon tämä tavara on asetettu ennen 1 päivää tammikuuta 1993 1 kohdassa tarkoitetuin edellytyksin, lakataan soveltamasta tavaraan, myös jos se tapahtuu säännösten vastaisesti;

c) ennen 1 päivää tammikuuta 1993 yhteisön alueella verovelvollisen tässä ominaisuudessa ennen 1 päivää tammikuuta 1993 suorittamaa vastikkeellista tavaroiden luovutusta varten aloitettu yhteisön sisäiseen passitukseen sisältyvä toimi päättyy;

d) ennen 1 päivää tammikuuta 1993 aloitettu ulkoiseen passitukseen liittyvä toimi päättyy;

e) syyllistytään säännösten vastaisuuksiin tai rikkomuksiin c alakohdassa tarkoitetuin edellytyksin aloitetun ulkoiseen passitukseen liittyvän toimen tai d alakohdassa tarkoitetun ulkoiseen passitukseen liittyvän toimen yhteydessä tai aikana;

f) verovelvollinen tai muu kuin verovelvollinen ottaa maan alueella käyttöön hänelle ennen 1 päivää tammikuuta 1993 toisen jäsenvaltion alueella luovutetut tavarat, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) maahantuotu tavara lähetetään tai kuljetetaan 3 artiklan mukaisen yhteisön ulkopuolelle

tai

b) 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu maahantuotu tavara on muu kuin kulkuneuvo ja se lähetetään tai kuljetetaan uudelleen vientijäsenvaltioon tavaran viejälle,

taikka

c) 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu maahantuotu tavara on kulkuneuvo, joka on hankittu tai maahantuotu ennen 1 päivää tammikuuta 1993 3 artiklassa tarkoitettujen jäsenvaltion kotimarkkinoiden yleisten verosäännösten mukaisesti, ja/tai jonka viennissä ei ole sovellettu arvonlisäveroa koskevaa vapautusta tai palautusta,

Tämän edellytyksen on katsottava täyttyneen, jos kulkuneuvo on ensimmäisen kerran otettu käyttöön ennen 1 päivää tammikuuta 1985 tai jos vero, joka olisi kannettu maahantuonnissa, on määrältään vähäinen.

a) erityisjärjestelyjä sovelletaan ainoastaan 28 a artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin, 26 a artiklan A osaston d alakohdan mukaisesti käytettyinä tavaroina pidettävien kulkuneuvojen luovutuksiin, jotka 26 a artiklan A kohdan e alakohdan mukainen verovelvollinen jälleenmyyjä suorittaa ja joihin sovelletaan 26 a artiklan B osaston 1 ja 2 kohdan säännösten mukaisesti voittomarginaaliverotuksen erityisjärjestelyjä. Direktiivin 28 a artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisten uusien kulkuneuvojen luovutus, joka suoritetaan 28 c artiklan A osastossa säädetyin edellytyksin, suljetaan näiden erityisjärjestelyjen ulkopuolelle;

b) edellä a alakohdassa tarkoitetuista luovutuksista maksettavan veron määrä on yhtä suuri kuin se veron määrä, joka olisi maksettava, jos tämä luovutus olisi tavanomaisen arvonlisäverojärjestelyn alainen, vähennettynä sen arvonlisäveron määrällä, jonka katsotaan sisältyvän verovelvollisen jälleenmyyjän maksamaan kulkuneuvon ostohintaan;

c) verovelvollisen jälleenmyyjän maksamaan kulkuneuvon ostohintaan sisältyväksi katsotun arvonlisäveron määrä lasketaan seuraavalla menetelmällä:

d) edellä a alakohdassa tarkoitetuista luovutuksista suoritettavan ja b alakohdan säännösten mukaisen veron määrän on vastattava vähintään sitä veron määrää, joka olisi suoritettava, jos luovutus olisi ollut 26 a artiklan B osaston 3 kohdan mukaisesti voittomarginaaliverotuksen erityisjärjestelyjen alainen.

Edellä mainittujen säännösten soveltamiseksi jäsenvaltioilla on mahdollisuus säätää, että jos luovutus olisi ollut voittomarginaaliverotuksen erityisjärjestelyjen alainen, tämä voittomarginaali olisi ollut vähintään 10 prosenttia B osaston 3 kohdan mukaisesta myyntihinnasta;

e) verovelvollinen jälleenmyyjä ei ole oikeutettu erittelemään toimittamassaan laskussa ►M20  ————— ◄ erityisjärjestelyiden alaisiin luovutuksiin liittyviä veroja;

f) verovelvollisilla ei ole oikeutta vähentää siitä verosta, jonka maksamiseen he ovat velvollisia verovelvollisen jälleenmyyjän kautta suoritetusta käytetyn kulkuneuvon luovutuksesta maksettua tai maksettavaa veroa, kun tätä verovelvollisen jälleenmyyjän suorittamaa tavaran luovutusta on verotettu a alakohdan mukaisesti;

g) poiketen siitä, mitä 28 a artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, kulkuneuvojen yhteisöhankinnoista ei ole maksettava arvonlisäveroa, kun myyjä on verovelvollinen jälleenmyyjä tässä ominaisuudessaan ja hankitusta käytetystä kulkuneuvosta on maksettu veroa lähetyksen tai kuljetuksen lähtövaltiossa a alakohdan mukaisesti;

h) a alakohdan mukaisesti verotettaviin käytettyjen kulkuneuvojen luovutuksiin ei sovelleta 28 b artiklan B osastoa eikä 28 c artiklan A osaston a ja d alakohtaa.

a) erityisjärjestelyjen soveltamiseksi verovelvollisten jälleenmyyjien luovutuksiin veron peruste säädetään 11 artiklan A osaston 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti;

b) siltä osin kuin tavaroita käytetään a alakohdan mukaisesti verotettavien liiketoimien päämäärän saavuttamiseksi, verovelvollisella jälleenmyyjällä on oikeus vähentää siitä verosta, jonka hän on velvollinen maksamaan:

c) edellä b alakohdan toisen luetelmakohdan säännösten soveltamiseksi a alakohdan mukaisesti verotettujen, verovelvollisen jälleenmyyjän luovuttamien taide-, keräily- ja antiikkiesineiden ostohinta säädetään 26 a artiklan B osaston 3 kohdan mukaisesti, ja tähän ostohintaan sisältyväksi katsottu vero lasketaan seuraavan menetelmän mukaisesti:

d) soveltaessaan tavanomaista arvonlisäverojärjestelmää toisen verovelvollisen jälleenmyyjän hänelle suorittamaan taide-, keräily- tai antiikkiesineiden luovutukseen ja kun tavaraa on verotettu a alakohdan mukaisesti, verovelvollinen jälleenmyyjä voi vähentää siitä verosta, jonka hän on velvollinen maksamaan, b alakohdassa tarkoitetun arvonlisäveron;

e) näihin luovutuksiin sovellettava verokanta on sama kuin 1 päivänä tammikuuta 1993 sovellettu verokanta;

f) edellä mainittujen 26 a artiklan B osaston 2 kohdan neljännen luetelmakohdan, 26 a artiklan C osaston 1 kohdan sekä 26 a artiklan D osaston b ja c alakohtien soveltamiseksi a alakohdan mukaisesti verotettuja taide-, keräily- ja antiikkiesineiden luovutuksia pidetään jäsenvaltioissa luovutuksina, joista on maksettava arvonlisäveroa 26 a artiklan B osastossa säädetyn voittomarginaaliverotuksen erityisjärjestelyn mukaisesti;

g) jos a alakohdan mukaisesti verotettujen taide-, keräily- ja antiikkiesineiden luovutukset suoritetaan 28 c artiklan A osastossa säädettyjen edellytysten mukaisesti, 22 artiklan 3 kohdan mukaisessa laskussa on oltava maininta siitä, että 28 o artiklan 4 kohdassa säädettyjä voittomarginaaliverotuksen erityisjärjestelyjä on sovellettu.

— ”yhteisöllä”: yhteisön aluetta sellaisena kuin se on määritelty 3 artiklassa ennen liittymistä,

— ”uusilla jäsenvaltioilla”: niiden jäsenvaltioiden aluetta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1 päivänä tammikuuta 1995 ja 1 päivänä toukokuuta 2004, sellaisena kuin se kunkin jäsenvaltion kohdalla on määritelty tämän direktiivin 3 artiklassa,

— ”laajennetulla yhteisöllä”: yhteisön aluetta sellaisena kuin se on määritelty 3 artiklassa, liittymisen jälkeen.

— on tuotu ennen liittymispäivämäärää yhteisön tai jonkin uuden jäsenvaltion alueelle

— ja

— sen jälkeen kun se on tuotu yhteisön tai jonkin uuden jäsenvaltion alueelle asetetaan joko väliaikaisen maahantuonnin menettelyyn kokonaan tuontitullitta tai johonkin 16 artiklan 1 kohdan B alakohdan a-d alakohdassa tarkoitetuista menettelyistä tai johonkin näihin verrattavaan menettelyyn jossain uusista jäsenvaltioista

— ja

— ei ole poistunut tästä menettelystä ennen liittymispäivää,

— on ennen liittymispäivämäärää asetettu yhteiseen passitusmenettelyyn tai muuhun passitusmenettelyyn

— ja

— ei ole poistunut tästä menettelystä ennen liittymispäivää,

a) mikä tahansa, myös sääntöjen vastainen, tavaran poistaminen väliaikaisen maahantuonnin menettelystä, johon se oli asetettu ennen liittymispäivää 2 kohdassa mainituin edellytyksin;

b) mikä tahansa, myös sääntöjen vastainen, tavaran poistaminen joko jostain 16 artiklan 1 kohdan B alakohdan a-d alakohdassa tarkoitetuista menettelyistä tai näihin rinnastettavasta menettelystä, johon tavara on asetettu ennen liittymispäivää 2 kohdassa mainituin edellytyksin;

c) jonkin 3 kohdassa tarkoitetun, ennen liittymispäivää uudessa jäsenvaltiossa aloitetun, verovelvollisen tässä ominaisuudessaan kyseisessä jäsenvaltiossa tavaroiden toimittamiseksi maksua vastaan ennen liittymispäivää aloittaman menettelyn päättyminen;

d) mikä tahansa 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn aikana tapahtunut vilppi tai rikkomus c) kohdassa tarkoitetuin edellytyksin.

— näiden tavaroiden toimitus oli, tai sen arveltiin olevan tullitonta, joko 15 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla tai jonkin uusissa jäsenvaltioissa olevan vastaavanlaisen säännöksen nojalla,

— tavaroita ei ole tuotu johonkin uusista jäsenvaltioista tai yhteisöön ennen liittymispäivää.

a) tuotu tavara lähetetään tai kuljetetaan laajennetun yhteisön ulkopuolelle,

tai

b) edellä 4 kohdan a alakohdan mukaisesti tuotu tavara on muu kuin ajoneuvo, ja lähetetään edelleen tai kuljetetaan siihen jäsenvaltioon, josta se on viety, sille, joka sen on vienyt,

tai

c) edellä 4 kohdan a alakohdan mukaisesti tuotu tavara on ajoneuvo, joka on hankittu tai tuotu maahan ennen liittymispäivää jonkin uuden jäsenvaltion tai yhteisön jäsenvaltion kotimarkkinoiden yleisillä verotusta koskevilla edellytyksillä, ja/tai sille ei ole myönnetty viennin vuoksi vapautusta arvonlisäverosta tai arvonlisäveron palautusta.

— jos Itävallan, Suomen ja Ruotsin osalta ajoneuvon ensimmäinen käyttöönottopäivä oli ennen 1 päivää tammikuuta 1987;

— jos Tšekin tasavallan, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian osalta ajoneuvon ensimmäinen käyttöönottopäivä oli ennen 1 päivää toukokuuta 1996;

— jos tuonnin vuoksi maksettavan veron määrä olisi mitättömän pieni.

— kivennäisöljyt,

— alkoholi ja alkoholijuomat,

— valmistetut tupakat.

a) näiden tavaroiden yhteisön alueelle tuomiseen on sovellettava yhteisön voimassa olevissa tavaroiden tuontia yhteisön tullialueelle koskevissa tullisäännöksissä säädettyjä muodollisuuksia;

b) jos näiden tavaroiden lähetyksen tai kuljetuksen saapumispaikka sijaitsee sen jäsenvaltion ulkopuolella, jossa tavarat saapuvat yhteisöön, tavaroiden on liikuttava yhteisön alueella yhteisön voimassa olevissa tullisäännöksissä säädetyssä yhteisön sisäisessä passitusmenettelyssä, jos ne on ilmoitettu asetettavaksi tähän menettelyyn niiden saapuessa yhteisön alueelle;

c) jos nämä tavarat yhteisön alueelle saapuessaan ovat tilanteessa, joka tavaroita 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla maahantuotaessa mahdollistaisi jonkin 16 artiklan 1 kohdan B alakohdan a, b, c ja d alakohdassa tarkoitetun menettelyn, tai jos niihin tällöin sovelletaan täysin tuontimaksuista vapautettua väliaikaisen maahantuonnin menettelyä, jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että nämä tavarat voivat olla yhteisön alueella näiden menettelyjen soveltamiselle säädetyin edellytyksin.

a) näiden tavaroiden viennissä yhteisön alueen ulkopuolelle on sovellettava yhteisön voimassa olevissa tavaroiden vientiä yhteisön tullialueen ulkopuolelle koskevissa tullisäännöksissä säädettyjä muodollisuuksia;

b) yhteisön ulkopuolelle väliaikaisesti jälleenvientiä varten vietyjen tavaroiden osalta jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että näitä tavaroita jälleentuotaessa niihin voidaan soveltaa samoja säännöksiä kuin jos niitä olisi viety väliaikaisesti yhteisön tullialueen ulkopuolelle.

1. kasvinviljely, viininviljely mukaan lukien;

2. hedelmäviljely (mukaan lukien oliivinviljely) sekä vihannes-, kukka- ja koristekasviviljely, mukaan lukien kasvihuoneviljely;

3. sienien ja maustekasvien viljely, siemenien ja lisäysaineiston tuotanto; taimitarhaviljely.

1. eläinten kasvatus;

2. siipikarjatalous;

3. kaniinien kasvatus;

4. mehiläishoito;

5. silkinviljely;

6. etanoiden kasvatus;

1. sisävesikalastus;

2. kalanviljely;

3. simpukoiden, ostereiden sekä muiden nilviäisten ja äyriäisten viljely;

4. sammakoiden kasvatus.

V. Maataloustuotantotoimintana on pidettävä myös maataloustuottajan suorittamaa pääasiallisesti maataloustuotannostaan saamiensa tuotteiden jalostusta maa-, metsä- tai kalatalouden harjoittamisessa tavanomaisesti käytetyillä välineillä.

— viljely-, leikkuu-, puinti-, paalaus-, poiminta- ja sadonkorjuutöitä, mukaan lukien kylvö ja istutus,

— maataloustuotteiden pakkaamista ja käsittelyä, kuten kuivaamista, puhdistamista, murskaamista, desinfiointia ja säilömistä,

— maataloustuotteiden varastointia,

— eläinten paimentamista, kasvatusta tai lihotusta,

— maa-, metsä- tai kalataloudessa tavanomaisesti käytettyjen välineiden vuokrausta maataloustarkoituksiin,

— teknistä avustamista,

— rikkakasvien ja tuhoeläinten torjuntaa, kasvustojen ja peltojen käsittelyä torjunta-ainetta levittämällä,

— kastelu- ja ojituslaitteiden käyttöä,

— puiden leikkaamista, metsänhakkuuta ja muita metsätalouspalveluja.

I. Kaikkien maa-, metsä- ja kalatalousyritysten arvonlisäystä laskettaessa on otettava huomioon seuraavien erien arvonlisäveroton arvo:

II. Vakiokantajärjestelmän alaisten maataloustuottajien vähennykseen oikeuttavien arvonlisäverollisten panosten ja toisaalta tuotosten määrittämiseksi on kansallisista laskelmista vähennettävä tavanomaiseen arvonlisäverojärjestelmään kuuluvien viljelijöiden samanluonteiset panokset ja tuotokset ottaen huomioon samat erät kuin I kohdassa.

III. Vakiokantajärjestelmän alaisten maataloustuottajien arvonlisä vastaa erotusta, joka saadaan vähentämällä I kohdan 1 alakohdassa tarkoitetusta lopullisen tuotannon arvonlisäverottomasta arvosta I kohdan 2 alakohdassa tarkoitettujen välituotteiden ja I kohdan 3 alakohdassa tarkoitetun kiinteän omaisuuden bruttomuodostuksen arvojen summa. Kaikki erät koskevat ainoastaan vakiokantajärjestelmän alaisia maataloustuottajia.

Järeä ja teollinen havupuutavara

Järeä ja teollinen lehtipuutavara

Pitkä lehtipuutavara

Vanerilehtipuu

Polttopuu, lehtipuuta

1. televiestintä;

2. veden, kaasun, sähkön ja lämpöenergian jakelu;

3. tavarakuljetukset;

4. satama- ja lentokenttäpalvelut;

5. henkilökuljetukset;

6. uusien myyntiin valmistettujen tavaroiden luovutus;

7. maatalouden interventioelinten liiketoimet, jotka kohdistuvat maataloustuotteisiin ja jotka suoritetaan näiden tuotteiden yhteisen markkinajärjestelmän sääntöjen mukaisesti;

8. kaupallisluonteinen messu- ja näyttelytoiminta;

9. varastointi;

10. kaupallinen mainostoimistotoiminta;

11. matkatoimistotoiminta;

12. henkilöstöruokaloiden, työpaikkamyymälöiden, osuuskuntien ja muiden vastaavien laitosten toiminta;

13. radio- ja televisiolaitosten harjoittama muu kuin 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan q alakohdassa tarkoitettu toiminta.

1.  ►M3   ◄

2. direktiivin 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan e alakohdassa tarkoitetut liiketoimet;

3.  ►M3   ◄

4.  ►M3   ◄

5.  ►M3   ◄

6.  ►M3   ◄

7. direktiivin 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan q alakohdassa tarkoitetut liiketoimet;

8.  ►M3   ◄

9.  ►M3   ◄

10.  ►M3   ◄

11. direktiivin 13 artiklan B kohdan g alakohdassa tarkoitetut luovutukset, jos luovuttajina ovat verovelvolliset, jotka ovat oikeutettuja tekemään kyseistä rakennusta koskevan verovähennyksen;

12.  ►M3   ◄

13.  ►M3   ◄

14.  ►M3   ◄

15. direktiivin 26 artiklassa tarkoitettujen matkatoimistojen sekä matkustajan nimissä ja hänen lukuunsa toimivien matkatoimistojen suorittamat palvelut, jotka koskevat yhteisön ulkopuolella tehtyjä matkoja.

1. sisäänpääsymaksujen periminen urheilutapahtumissa;

2. kirjailijoiden, taiteilijoiden, taiteellisten teosten esittäjien, asianajajien ja muiden vapaiden ammattien harjoittajien suorittamat palvelut, lukuun ottamatta lääketieteellisten ja avustavan hoitohenkilöstön ammattiryhmien palveluja, jos ei ole kyse 11 päivänä huhtikuuta 1967 annetun toisen neuvoston direktiivin liitteessä B tarkoitetuista palveluista;

3.  ►M3   ◄

4.  ►M3   ◄

5. yleisen postilaitoksen telepalvelut sekä niihin liittyvien tavaroiden luovutukset;

6. hautaustoimistoyritysten ja polttohautausyritysten suorittamat palvelut sekä niihin liittyvät tavaroiden luovutukset;

7. sokeiden henkilöiden tai sokeain työpajojen suorittamat liiketoimet, jollei niiden vapautus johda olennaiseen kilpailun vääristymiseen;

8. tavaroiden luovutukset ja palvelujen suoritukset laitoksille, jotka vastaavat sodan uhrien hautausmaiden, hautapaikkojen ja muistomerkkien rakentamisesta, suunnittelusta ja ylläpitämisestä;

9.  ►M3   ◄

10. muiden kuin 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan b alakohdassa tarkoitettujen sairaaloiden suorittamat liiketoimet;

11.  ►M3   ◄

12. julkisyhteisön suorittama vedenjakelu;

13.  ►M3   ◄

14.  ►M3   ◄

15.  ►M3   ◄

16. direktiivin 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut rakennusten ja maapohjien luovutukset;

17. henkilökuljetukset;

matkustajien mukanaan kuljettamien tavaroiden, kuten matkatavaroiden tai moottoriajoneuvojen, kuljetukset ja henkilökuljetukseen liittyvien palvelujen suoritukset voidaan vapauttaa ainoastaan, jos näiden henkilöiden kuljetus on vapautettu;

18.  ►M3   ◄

19.  ►M3   ◄

20.  ►M3   ◄

21.  ►M3   ◄

22.  ►M3   ◄

23. valtion laitosten käytössä olevien ilma-alusten luovutus, muuntaminen, korjaus, kunnossapito, rahtaus ja vuokraus, mukaan lukien niihin kuuluva tai niissä käytetty varustus;

24.  ►M3   ◄

25. sota-alusten luovutus, muuntaminen, korjaus, kunnossapito, rahtaus ja vuokraus;

27. direktiivin 26 artiklassa tarkoitettujen matkatoimistojen sekä matkustajan nimissä ja hänen lukuunsa toimivien matkatoimistojen palvelut, jotka koskevat yhteisössä tehtäviä matkoja.

1. Direktiivin 28 artiklan 3 kohdan C alakohdassa tarkoitettu valintaoikeus voidaan myöntää:

2. Jäsenvaltiot, jotka ovat jo myöntäneet verotuksen valintaoikeuden, jota 1 kohdan säännökset eivät koske, voivat sallia valintaoikeutta käyttävien verovelvollisten käyttää tätä oikeutta enintään kolme vuotta direktiivin voimaantulosta.

a)  ”taide-esineillä” seuraavia esineitä:

b)  ”keräilyesineillä” seuraavia esineitä:

c) ”antiikkiesineillä” muita kuin taide- ja keräilyesineitä, jotka ovat iältään yli sata vuotta vanhoja (CN-koodi 9706 00 00).

1. Pienet korjauspalvelut

2. Yksityisasuntojen uudistaminen ja korjaus lukuun ottamatta tarvikkeita, jotka muodostavat merkittävän osan toimituksen arvosta.

3. Ikkunanpesu ja siivous yksityistalouksissa.

4. Kodinhoitopalvulut (esim. kotiapu, lasten, vanhusten, sairaan tai vammaisen hoito).

5. Parturi- ja kampaamopalvelut.