TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

annettu 13 päivänä toukokuuta 2020,

asiassa E-4/19

Campbell

Norjan hallitus, jota edustaa maahanmuuttoasioiden valituslautakunta (Utlendingsnemnda – UNE)

(Työntekijöiden vapaa liikkuvuus – Direktiivi 2004/38/EY – Oleskeluoikeus – Kolmansien maiden kansalaisten johdetut oikeudet)

(2020/C 283/03)

Asiassa E-4/19, Campbell v. Norjan hallitus, jota edustaa maahanmuuttoasioiden valituslautakunta (Utlendingsnemnda – UNE), Norjan korkein oikeus (Norges Høyesterett) on esittänyt valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn EFTA-valtioiden välisen sopimuksen 34 artiklan nojalla tuomioistuimelle PYYNNÖN, joka koskee Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY, erityisesti sen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan luettuna yhdessä 7 artiklan 2 kohdan kanssa, tulkintaa. EFTAn tuomioistuin, toimien kokoonpanossa Páll Hreinsson, presidentti, ja tuomarit Per Christiansen ja Bernd Hammermann (esittelevä tuomari), on antanut 13 päivänä toukokuuta 2020 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

Kun ETA-kansalainen käyttää oikeuttaan työntekijänä ETA-sopimuksen 28 artiklan nojalla ja oleskelee tosiasiallisesti toisessa ETA-valtiossa ja kehittää tai lujittaa perhe-elämää siellä, tämän oikeuden tehokkuus edellyttää, että ETA-kansalaisen perhe-elämä voi jatkua, kun hän palaa siihen ETA-valtioon, joka on hänen kotimaansa.

Sellaisen ETA-kansalaisen osalta, joka ei ole harjoittanut taloudellista toimintaa, direktiivin 2004/38/EY 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 2 kohtaa sovelletaan tilanteeseen, jossa ETA-kansalainen, joka ei ole harjoittanut taloudellista toimintaa, palaa siihen ETA-valtioon, joka on hänen kotimaansa, yhdessä sellaisen perheenjäsenen, kuten aviopuolison, kanssa, joka on kolmannen maan kansalainen.

Kun ETA-kansalainen oleskelee direktiivin 2004/38/EY 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti ja niitä noudattaen muussa ETA-valtiossa kuin siinä ETA-valtiossa, joka on hänen kotimaansa, ja on oleskelunsa aikana kehittänyt tai lujittanut perhe-elämää kolmannen maan kansalaisen kanssa, kolmannen maan kansalaiselle syntyy johdettu oleskeluoikeus, kun ETA-kansalainen palaa siihen ETA-valtioon, joka on hänen kotimaansa. Oleskelun käsitettä on tulkittava siten, että se sallii kohtuulliset poissaolojaksot, jotka voivat liittyä tai olla liittymättä työhön ja joiden kesto ei ole ristiriidassa tai yhteensopimaton tosiasiallisen oleskelun kanssa. Tämä ei rajoita direktiivin 2004/38/EY 35 artiklan soveltamista. Se, että ETA-kansalainen asettaa tietoisesti itsensä tilanteeseen, jonka perusteella hän saa oikeuden oleskella toisessa ETA-valtiossa, ei kuitenkaan sellaisenaan riitä perusteeksi olettaa, että kyse on väärinkäytöstä.