(1)

Valvontaviranomainen aloitti 3 päivänä toukokuuta 2017 muodollisen tutkintamenettelyn mahdollisesta valtiontuesta, jota on myönnetty Landsvirkjunille johdannaissopimusten valtiontakauksella, jäljempänä ’aloittamispäätös’ (2).

(2)

Landsvirkjun esitti huomautuksensa (3)15 päivänä syyskuuta 2017 päivätyllä kirjeellä (4). Valvontaviranomainen toimitti puolestaan huomautukset Islannille (5). Valvontaviranomainen ei saanut huomautuksia miltään muilta asianomaisilta osapuolilta.

(3)

Islannin viranomaiset esittivät huomautuksensa 25 päivänä syyskuuta 2017 päivätyllä kirjeellä (6).

(4)

Valvontaviranomainen tapasi 23 päivänä maaliskuuta 2018 Landsvirkjunin ja Islannin viranomaisten edustajia. Kokouksen perusteella ja saatuaan valvontaviranomaiselta kysymyksiä 27 päivänä maaliskuuta 2018 (7) Landsvirkjun toimitti lisätietoja 11 päivänä huhtikuuta 2018 (8). Islannin viranomaiset ilmoittivat valvontaviranomaiselle 12 päivänä huhtikuuta 2018, että ne yhtyvät Landsvirkjunin huomautuksiin eivätkä pidä tarpeellisena toimittaa lisähuomautuksia (9).

(5)

Valvontaviranomainen käsitteli asiaa edelleen 6 päivänä kesäkuuta 2018 kokouksessa Islannin viranomaisten ja Landsvirkjunin kanssa. Landsvirkjun lähetti 7 päivänä kesäkuuta 2018 lisätietoja valvontaviranomaiselle (10). Kokouksen perusteella ja saatuaan lisätiedot Landsvirkjunilta valvontaviranomainen pyysi Islannin viranomaisilta lisäselvennyksiä (11). Islannin viranomaiset lähettivät pyydetyt tiedot 29 päivänä kesäkuuta 2018 päivätyllä kirjeellä (12).

(6)

Landsvirkjun on julkisen sektorin kumppanuusyhtiö, jota säännellään Landsvirkjunista annetulla lailla (13). Islannin valtiokonttori otti 1 päivänä tammikuuta 2007 Landsvirkjunin kokonaan omistukseensa. Landsvirkjun on valtion omistuksessa, sillä sen omistavat yhdessä valtiokonttori (99,9 prosenttia) ja Eignarhlutir ehf. (0,1 prosenttia), joka on valtiokonttorin kokonaan omistama osakeyhtiö.

(7)

Islannin viranomaisten mukaan (14), Landsvirkjun on altis velkasalkkuunsa liittyville valuuttakurssi- ja korkoriskeille. Landsvirkjun käyttää erilaisia johdannaissopimuksia näiden riskien hallintaan.

(8)

Kuten aloittamispäätöksessä selitettiin, valvontaviranomainen tarkasteli Landsvirkjunin tekemiä seuraavan tyyppisiä johdannaissopimuksia: valuutanvaihtosopimukset, valuuttaoptiot ja koronvaihtosopimukset (15). Valvontaviranomainen esitti aloittamispäätöksessä kuvauksen näistä johdannaissopimuksista Islannin viranomaisten selityksen perusteella (16).

(9)

Valvontaviranomainen aloitti 26 päivänä syyskuuta 2006 päivätyllä kirjeellä (17) pöytäkirjassa 3 olevan II osan 17 artiklan 2 kohdan mukaisen voimassa olevia tukitoimenpiteitä koskevan menettelyn, joka liittyi tiettyihin Islannin sähkölaitosten hyväksi toteutettuihin toimenpiteisiin, Landsvirkjunille myönnetyt rajoittamattomat valtiontakaukset mukaan lukien. Kyseisellä kirjeellä valvontaviranomainen ilmoitti Islannin viranomaisille, että sen alustavan näkemyksen mukaan nämä toimenpiteet olivat voimassa olevaa valtiontukea, joka ei sovellu ETA-sopimuksen toimintaan.

(10)

Valvontaviranomainen katsoi päätöksessään N:o 302/09/KOL (18), että Landsvirkjunille myönnetty rajoittamaton valtiontakaus oli voimassa olevaa valtiontukea. Tässä päätöksessä valvontaviranomainen ehdotti, että Islannin viranomaiset toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö-, hallinto- ja muut toimenpiteet Landsvirkjunille myönnetystä rajoittamattomasta valtiontakauksesta aiheutuvan, ETA-sopimuksen toimintaan soveltumattoman tuen poistamiseksi.

(11)

Islannin viranomaiset hyväksyivät 8 päivänä elokuuta 2009 päivätyllä kirjeellä (19) ehdotetut toimenpiteet ja sitoutuivat ilmoittamaan valvontaviranomaiselle toimenpiteet, jotka ne toteuttaisivat päätöksen N:o 302/09/KOL täytäntöön panemiseksi. Islannin viranomaisten kanssa käydyn lisäkirjeenvaihdon jälkeen valvontaviranomainen kirjasi päätökseensä N:o 159/13/KOL (20) Islannin hyväksyneen voimassa olevaa tukijärjestelmää koskevat aiheelliset toimenpiteet ja lopetti asian käsittelyn.

(12)

Aloittamispäätöksessä valvontaviranomainen esitti alustavan näkemyksensä tuen olemassaolosta kyseisten takausten osalta ja niiden mahdollisesta soveltumattomuudesta ETA-sopimuksen toimintaan.

(13)

Valvontaviranomaisen alustavan näkemyksen mukaan kyseisiä valtiontakauksia oli myönnetty Landsvirkjunille johdannaissopimuksiin ainakin vuodesta 2013 lähtien. Valvontaviranomainen totesi aloittamispäätöksessä, että useat seikat, jotka olivat tarpeen Landsvirkjunille johdannaissopimuksiin myönnettyjen takausten valtiontukiarviointia varten, olivat epäselviä (21).

(14)

Valvontaviranomainen ei voinut sulkea pois valtiontuen olemassaoloa takausten osalta. Taloudellisen edun suhteen valvontaviranomainen katsoi alustavasti, että kyseiset takaukset eivät täyttäneet valtiontakauksia koskevien valtiontuen suuntaviivojen, jäljempänä ’takauksia koskevat suuntaviivat’ (22), 3.2 kohdan edellytyksiä b, c ja d ja muodostivat valtiontukisäännöissä tarkoitetun edun. Valvontaviranomainen suhtautui epäillen siihen, voitiinko takauksien katsoa soveltuvan ETA-sopimuksen toimintaan.

(15)

Islanti ja Landsvirkjun toimittivat huomautuksia sekä Landsvirkjunin tekemistä johdannaissopimuksista että valtiontakauksista. Tiivistelmä päätöksen kannalta merkityksellisistä huomautusten osista esitetään 4 ja 5 jaksossa.

(16)

Islanti viittaa aloittamispäätöksen johdanto-osan 20 kappaleeseen (23) ja väittää, että toisin kuin valvontaviranomaisen 27 päivänä kesäkuuta 2016 päivätyssä seurantakirjeessä todettiin, Landsvirkjun pystyi tekemään suojaavia johdannaissopimuksia ilman valtiontakauksia. Seurantakirjeessä esitetty sisällöltään vastakkainen lausuma on erehdys, jota Islanti ei tuolloin huomannut. Lisäksi asiaa koskevassa oikeuskehyksessä ei velvoiteta Landsvirkjunia hankkimaan valtiontakausta johdannaissopimuksen tekemiseksi. Landsvirkjun voi hakea vuosittain suojausjohdannaisten takausta tiettyyn kumulatiiviseen nimellisarvoon asti.

(17)

Islanti selitti aloittamispäätöksen johdanto-osan 20, 24, 33 ja 39 kappaleeseen (24) viitaten, että takaukset myönsi valtionvarainministeri eikä valtion velanhoidosta vastaava yksikkö, joka on keskuspankin varainhallinta- ja markkinatoiminnoista vastaavan osaston alaisuudessa toimiva yksikkö. Valtion velanhoidosta vastaavalle yksikölle on annettu tiettyjä valtiontakauksiin liittyviä tehtäviä, mutta se ei tarkoita, että yksikön tehtävänä olisi takausten myöntäminen (25).

(18)

Islanti ei kiistä, että kyseiset valtiontakaukset ovat valtion toteuttamia ja että ne ovat omiaan vääristämään kilpailua ja vaikuttamaan ETA-sopimuksen sopimuspuolten väliseen kauppaan, jos niiden katsotaan aiheuttavan valikoivan edun.

(19)

Islanti kiistää kuitenkin valvontaviranomaisen alustavan havainnon (26), jonka mukaan kyseisistä takauksista voisi koitua etua Landsvirkjunille.

(20)

Islannin mukaan kyseiset takaukset ovat toissijaisia takauksia, joilla ei ole erityistä arvoa Landsvirkjunille. Mahdollisuus siitä, että saatavia perittäisiin valtiolta, on vain teoreettinen. Islanti väittää, että Landsvirkjun tekee johdannaissopimuksia vain suojautumisstarkoituksessa eli vähentääkseen niiden perustana olevien rahoitustransaktioiden aiheuttamaa riskiä. Valtio omistajana vaatii tätä, ja sitä edellytetään myös Landsvirkjunin hallituksen laatimissa riskinhallintaperiaatteissa. Islanti väittää myös, että Landsvirkjun tekee johdannaissopimuksia, joilla ei ole valtiontakausta, samoin ehdoin kuin sopimuksia, joilla on takaus.

(21)

Islanti viittaa aloittamispäätöksen 65 kohtaan (27) ja väittää, että kyseiset takaukset kuuluivat valvontaviranomaisen päätöksen N:o 302/09/KOL kohteena olleen lainsäädäntökehyksen piiriin sekä ennen kyseiseen päätökseen perustuvia muutoksia että niiden jälkeen. Islanti viittaa Islannin viranomaisten ja valvontaviranomaisen väliseen kirjeenvaihtoon, jossa vahvistetaan tämä selitys.

(22)

Lainsäädäntökehys, jonka nojalla Landsvirkjunille myönnetään valtiontakauksia, perustuu valtiontakauksista annettuun lakiin (29) ja Landsvirkjunista annettuun lakiin. Landsvirkjun oli jo perustettu kumppanuusyhtiönä aiemmin sovelletun Landsvirkjunista annetun lain nojalla (30).

(23)

Valtiontakauksista annetun lain 1 §:n mukaan valtio ei voi koskaan antaa takausta ilman oikeusperustaa (31). Landsvirkjunin tapauksessa valtiontakausten oikeusperusta on Landsvirkjunista annettu laki. Landsvirkjunista annetun lain mukaan – sekä ennen voimassa olevaa tukea koskevaa menettelyä että sen jälkeen – omistajien takaus on toissijainen takaus. Lisäksi takaukset myöntää valtiovarainministeri eikä valtion velanhoidosta vastaava yksikkö.

(24)

Toissijainen takaus poikkeaa tavallisesti sovellettavista kumppanuusyhtiöiden omistajien vastuusäännöistä. Kumppanuusyhtiöistä annetun lain nro 50/2007 mukaan omistajat ovat vastuussa kumppanuusyhtiön velvoitteista kaikkia yhtiön velvoitteita koskevan suoran, rajoittamattoman ja ehdottoman takauksen perusteella.

(25)

Toissijaisen takauksen mukaan velkojan on käytettävä kaikki oikeussuojakeinot Landsvirkjunia vastaan, ennen kuin se yrittää periä saataviaan valtiolta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että velkojan on osoitettava velallisen olevan maksukyvytön Islannin lainsäädännön yleisten periaatteiden mukaisesti. Näin ollen velkojan täytyisi yrittää tuloksetta ulosottoa tai aloittaa virallisesti konkurssilaissa säädetty menettely (tai osallistua siihen muiden kanssa) ennen kuin se kääntyy takaajan puoleen (32). Koska menettely on hyvin hankala ja pitkä ja koska saatavat on yritettävä kaikin keinoin periä yhtiöltä ennen takaajan puoleen kääntymistä, toissijaisella takauksella on paljon vähemmän arvoa velkojille. Landsvirkjun viittaa myös valvontaviranomaisen aiempaan käytäntöön tässä suhteessa (33).

(26)

Kyseessä olevat valtiontakauksen kattamat johdannaissopimukset koskivat niiden perustana olevia taloudellisia velvoitteita (lainoja tai joukkovelkakirjoja), joista oli sovittu ennen asianmukaisen toimenpiteen toteuttamista voimassa olevaa tukea koskevan menettelyn nojalla (34).

(27)

Landsvirkjun toteaa, että sen rahoituksen rakenne on täysin kaikissa OECD-maissa noudatettavan suurten yritysten vakiokäytännön mukainen ja että johdannaissopimukset ovat kiinteä osa riskinhallintaa. Landsvirkjun tekee vastapuoltensa kanssa ISDA Master Agreement -sopimuksia (35), joissa määrätään kaikkiin kyseisten osapuolten välillä tehtäviin johdannaiskauppoihin sovellettavista vakioehdoista (36).

(28)

Landsvirkjunilla on Yhdysvaltain dollarin ja muiden valuuttojen määräisiä taloudellisia velvoitteita sekä vaihtuvin että kiintein koroin (37). Näin ollen Landsvirkjun on altis sekä valuutta- että korkoriskeille. Landsvirkjun suojautuu näiltä riskeiltä johdannaissopimuksilla, joilla se muuntaa muiden valuuttojen kuin Yhdysvaltain dollarin (joka on vuodesta 2008 lähtien ollut sen toimintavaluutta) määräiset taloudelliset velvoitteensa Yhdysvaltain dollarin määräisiksi ja vaihtuvakorkoiset taloudelliset velvoitteensa kiinteäkorkoisiksi.

(29)

Landsvirkjun käyttää johdannaissopimuksia ainoastaan suojautumistarkoituksiin (38). Landsvirkjun ei tee johdannaissopimuksia spekulointi- tai arbitraasitarkoituksissa (39). Landsvirkjunin omistaja – valtio – on määrännyt sen käyttämään johdannaissopimuksia ainoastaan suojautumistarkoituksiin. Landsvirkjun toimitti sisäisiä asiakirjoja ja sen omistajan lähettämiä kirjeitä näiden väitteiden tueksi (40).

(30)

Landsvirkjun selitti myös, että sen periaatteena on olla käyttämättä mitään takauksia, yksityisiä tai julkisia, mihinkään transaktioihin. Valtiontakausjärjestelmään tehtyjen muutosten jälkeen Landsvirkjun alkoi neuvotella taattujen johdannaissopimusten uusimisesta, ja viimeinen takaus poistettiin heinäkuussa 2017 (41). Landsvirkjun voi tehdä – ja myös tekee – johdannaissopimuksia ilman valtiontakauksia. Landsvirkjun on myös toimittanut näyttöä siitä, että valtiontakausten poistaminen ei aiheuttanut muutoksia johdannaissopimusten taloudellisissa ehdoissa (42).

(31)

Landsvirkjun katsoo, että kyseiset johdannaissopimusten valtiontakaukset eivät aiheuttaneet etua.

(32)

Suojausjohdannainen vähentää lähtökohtaisesti riskiä, minkä olisi johdettava sen perustana olevaan transaktioon liittyvästä takauksesta maksettavan takausmaksun pienenemiseen. Landsvirkjun toistaa, että jäljellä olleiden johdannaissopimusten muuttaminen valtiontakauksen poistamiseksi ei ole aiheuttanut yhtiölle mitään lisäkustannuksia. Ehdot ja vaatimukset, jotka koskevat Landsvirkjunin rahoitusta joko valtiontakauksella tai ilman sitä, eivät ole muuttuneet (43).

(33)

Landsvirkjun toimitti kaksi raporttia valtiontakausten vaikutuksesta johdannaissopimuksiin (44). Raporttien mukaan johdannaissalkun valtiontakauksista koituva taloudellinen etu oli olematon.

(34)

Landsvirkjun selitti myös, että vuosina 2010–2017 sen käteisvarat olivat 142–287 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Suurta käteispositiota pidettiin likviditeettiriskiä varten eli puskurina ennakoimattomien riskien varalta. Vahva likviditeetti aiheuttaa vaihtoehtoiskustannuksen, joka on suoraan yhteydessä tällä hetkellä valtiolle maksettaviin takausmaksuihin. Käteisvarojen pitämisen sijasta yhtiö olisi voinut ostaa takaisin joukkovelkakirjoja markkinoilta ja/tai maksaa etuajassa / kuolettaa lainojaan. Tällöin se olisi säästänyt koron lisäksi myös [0,1–2] prosentin takausmaksun, jonka se tällä hetkellä maksaa taatuista joukkovelkakirjoista ja lainoista.

(35)

ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohta kuuluu seuraavasti:

”Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, EY:n jäsenvaltion tai EFTA-valtion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu tämän sopimuksen toimintaan, siltä osin kuin se vaikuttaa sopimuspuolten väliseen kauppaan.”

(36)

Jotta toimenpide voitaisiin katsoa edellä mainitussa kohdassa tarkoitetuksi tueksi, sen on täytettävä seuraavat kumulatiiviset ehdot: i) tuen on oltava valtion myöntämää tai valtion varoista myönnettyä tukea; ii) siitä on oltava etua yritykselle; iii) sillä on suosittava jotakin yritystä; ja iv) sen on oltava omiaan vääristämään kilpailua ja vaikuttamaan kauppaan (45). Valvontaviranomainen katsoo, että on asianmukaista arvioida aluksi, koituiko kyseisistä johdannaissopimusten takauksista Landsvirkjunille etua.

(37)

Valvontaviranomainen on samaa mieltä Islannin viranomaisten ja Landsvirkjunin kanssa siitä, että kyseiset takaukset kuuluvat valtiontakauksia koskevan Islannin lainsäädännön piiriin, mukaan lukien Landsvirkjunista annettu laki, joka oli voimassa olevaa tukea koskevan menettelyn kohteena (46).

(38)

Tämän aloittamispäätöksellä käynnistetyn muodollisen tutkintamenettelyn kohdeala on kapeampi kuin voimassa olevaa tukea koskevassa menettelyssä sikäli, että se kattaa vain Landsvirkjunista annetun lain soveltamisen tiettyjen johdannaissopimusten valtiontakauksiin.

(39)

Aloittamispäätöksessä valvontaviranomainen piti kyseenalaisena, täyttivätkö takaukset takauksia koskevien suuntaviivojen 3.2 kohdan edellytykset b, c ja d (47), joiden nojalla tuen olemassaolo voitaisiin sulkea pois (48).

(40)

Kuten jäljempänä selitetään, valvontaviranomainen katsoo muodollisen tutkintamenettelyn aikana Islannilta ja Landsvirkjunilta saatujen tietojen perusteella, että kyseiset valtiontakaukset eivät aiheuttaneet Landsvirkjunille etua (49), tämän vaikuttamatta kysymykseen siitä, täyttyvätkö takauksia koskevissa suuntaviivoissa vahvistetut edellytykset valtiontuen olemassaolon pois sulkemiseksi.

(41)

ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu etu on mikä tahansa taloudellinen hyöty, jota yritys ei olisi saanut tavanomaisissa markkinaolosuhteissa, toisin sanoen ilman valtion toimenpidettä (50). Valvontaviranomainen on katsonut useaan otteeseen, että takaus voi muodostaa ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun edun (51).

(42)

Takauksesta saatava hyöty on se, että valtio kantaa takaukseen liittyvän riskin. Tällaisesta valtion ottamasta riskistä peritään tavallisesti asianmukainen takausmaksu (52). Takauksia koskevissa suuntaviivoissa määrätään kuitenkin, että ”jos valtion antama yksittäinen takaus tai valtiontakausjärjestelmä ei tuo etuja yritykselle, kyseessä ei ole valtiontuki” (53). Takauksia koskevien suuntaviivojen 3.2–3.5 kohdassa esitetään edellytykset, joiden täyttyessä yksittäiset takaukset tai takausjärjestelmät eivät ole tukea. Takauksia koskevien suuntaviivojen 3.6 kohdassa määrätään, että ”[j]os jokin 3.2–3.5 kohdassa esitetyistä edellytyksistä ei täyty, se ei tarkoita, että takaus tai takausjärjestelmä katsottaisiin automaattisesti valtiontueksi.”

(43)

Tammikuun 1 päivän 2010 jälkeen Landsvirkjun on johdannaissopimusten vastapuolien kanssa käymillään neuvotteluilla onnistunut poistamaan valtiontakaukset, ja viimeinen tällainen takaus poistettiin heinäkuussa 2017 (54). Kuten muodollisen tutkintamenettelyn kuluessa esitetty näyttö osoittaa, valtiontakauksien poistaminen ei muuttanut johdannaissopimusten taloudellisia ehtoja (55).

(44)

Valvontaviranomainen pitää sitä seikkaa, että vastapuolet olivat valmiit poistamaan valtiontakaukset vaatimatta parempia taloudellisia ehtoja, viitteenä siitä, etteivät takaukset aiheuttaneet etua Landsvirkjunille.

(45)

Lisäksi Landsvirkjun ei ole käyttänyt yksityisiä takauksia, ja muodollisen tutkintamenettelyn aikana toimitettujen tietojen perusteella ei ole mahdollista määrittää suojausjohdannaisten takausten markkinahintaa.

(46)

Takauksesta mahdollisesti koituvan edun määrittämiseksi määrällisesti (kun markkinahintaa ei voida määrittää) takauksia koskevissa suuntaviivoissa määrätään yhtäältä taatun transaktion ja toisaalta takauksettoman transaktion taloudellisten ehtojen vertailusta (56).

(47)

Kyseisten valtiontakausten poistaminen ei muuttanut asianomaisten johdannaissopimusten taloudellisia ehtoja. Näin ollen takausten ei voida katsoa aiheuttaneen etua Landsvirkjunille. Lisäksi valvontaviranomaisella ei ole viitteitä tai tietoja siitä, että kyseisten johdannaissopimusten taloudelliset ehdot olisivat olleet erilaiset ilman valtiontakauksia sinä ajankohtana, kun valtiontakaukset tosiasiallisesti myönnettiin. Näin ollen valvontaviranomaisen on oletettava, että valtiontakausten poistaminen (tai niiden puuttuminen) ei muuttanut asianomaisten johdannaissopimusten taloudellisia ehtoja missään vaiheessa näiden takausten olemassaolon aikana.

(48)

Myös edellä 33 kappaleessa mainitut raportit tukevat päätelmää siitä, että kyseiset johdannaissopimusten takaukset eivät aiheuttaneet etua Landsvirkjunille. Rahoituspalveluihin erikoistunut konsulttiyhtiö Zanders tutki Landsvirkjunin puolesta otosta Landsvirkjunin hallussa olleista johdannaisista ja laski näiden johdannaissopimusten vastaavat vakuudet (57). Raportti osoitti, että nämä vakuudet, jotka vaihtelivat [(–)2– 2] ja [10–15] peruspisteen välillä, noudattivat sellaisten vastaavan luottoluokituksen omaavien yritysten samanlaisten johdannaissopimusten vakuuksia, joilla ei ollut toissijaista takausta. Tämän perusteella Zandersin raportissa päätellään, että Landsvirkjunille ei aiheutunut muihin yrityksiin nähden hinnoitteluetua toissijaisen takauksen seurauksena. Näin ollen raportissa katsotaan, ettei Landsvirkjun saanut taloudellista etua tällaisesta takauksesta.

(49)

Toisen konsulttiyhtiön, Summa Consulting slf:n, laatimassa raportissa huomautettiin suojausjohdannaisten hinnoittelusta, että ottaen huomioon Landsvirkjunin vahvan taseen, hyvän kassatilanteen ja luottokelpoisuuden ei ollut todennäköistä, että valtiontakauksella tai sen puuttumisella olisi ollut oleellisia vaikutuksia Landsvirkjunin tekemien johdannaissopimusten hinnoitteluun (58).

(50)

Lisäksi Landsvirkjun käytti taattuja johdannaissopimuksia pelkästään suojautumistarkoituksiin eli muuntaakseen muiden valuuttojen kuin Yhdysvaltain dollarin (joka on vuodesta 2008 lähtien ollut sen toimintavaluutta) määräiset taloudelliset velvoitteensa Yhdysvaltain dollarin määräisiksi ja vaihtuvakorkoiset taloudelliset velvoitteensa kiinteäkorkoisiksi (59). Muodollisen tutkintamenettelyn aikana toimitettujen tietojen mukaan asianmukaisten toimenpiteiden toteuttaminen voimassa olevaa tukea koskevan menettelyn kuluessa johti siihen, että valtiontakaukset rajoitettiin kattamaan 80 prosenttia kyseisten johdannaissopimusten arvosta ja suojausjohdannaisten takaukset oli rajattu tiettyyn kumulatiiviseen nimellisarvoon asti (60). Näin ollen sen paremmin Landsvirkjunin kuin valtion sen takaajana ei voida väittää altistuneen rajoittamattomille vastuille näiden takausten vuoksi.

(51)

Lisäksi kyseiset takaukset ovat Landsvirkjunista annetun lain 1 §:n mukaan toissijaisia takauksia. Toissijaisen takauksen mukaan velkojan on käytettävä kaikki oikeuskeinot Landsvirkjunia vastaan, ennen kuin se yrittää periä saataviaan valtiolta (61). Valvontaviranomainen on aiemmin katsonut, että vaikka etua ei voida sulkea pois, tämän tyyppiseen takaukseen liittyvä riski on pienempi (62). Kuten Landsvirkjun on osoittanut, kunakin vuonna vuosina 2010–2017 yhtiön käteisvarat ja muut rahavarat olivat suuremmat kuin taatuista johdannaisista kirjatut tappiot (63). Näin ollen takaajalle mahdollisesti aiheutuvat riskit olivat pienempiä.

(52)

Kuten edellä johdanto-osan kappaleessa 36 selitettiin, toimenpide on ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, jos kaikki neljä edellytystä täyttyvät samanaikaisesti. Koska kyseiset takaukset eivät tuota Landsvirkjunille etua, muiden edellytysten täyttymistä ei ole tarpeen arvioida.

(53)

Edellä esitetyn arvioinnin perusteella valvontaviranomainen katsoo, että Landsvirkjunille sen valuutta- ja korkoriskeiltä suojautumiseksi tekemiä johdannaissopimuksia varten myönnetyt valtiontakaukset, joista viimeinen poistettiin heinäkuussa 2017, eivät olleet ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea,