LIITE

Euroopan yhteistä etua koskevia tärkeitä hankkeita edistävän valtiontuen ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvuuden arviointia koskevat suuntaviivat  (1)

SISÄLLYS

1.

Johdanto

2.

Soveltamisala

3.

Tukikelpoisuusperusteet

3.1

Hankkeen määritelmä

3.2

Euroopan yhteinen etu

3.2.1

Yleiset kumulatiiviset arviointiperusteet

3.2.2

Yleiset myönteiset indikaattorit

3.2.3

Erityiset arviointiperusteet

3.3

Hankkeen tärkeys

4.

Soveltuvuusperusteet

4.1

Tuen tarpeellisuus ja suhteellisuus

4.2

Kilpailun kohtuuttoman vääristymisen ehkäiseminen ja tasapainotesti

4.3

Avoimuus

5.

Loppusäännökset

5.1

Ilmoitusvelvollisuus

5.2

Jälkiarviointi ja raportointi

5.3

Voimaantulo, voimassaolo ja tarkistaminen

Tukikelpoiset kustannukset

1.   Johdanto

1.

Suuntaviivojen tässä luvussa annetaan ohjeita siitä, kuinka Euroopan yhteistä etua koskeville tärkeille hankkeille myönnettävää julkista rahoitusta arvioidaan valtiontukisääntöjen nojalla.

2.

Euroopan yhteistä etua koskevat tärkeät hankkeet saattavat vaikuttaa merkittävästi talouskasvuun, työllisyyteen ja Euroopan talousalueen (ETA) teollisuuden ja talouden kilpailukykyyn, sillä niillä on positiivisia heijastusvaikutuksia sisämarkkinoihin ja yhteiskuntaan.

3.

Euroopan yhteistä etua koskevat tärkeät hankkeet mahdollistavat osaamisen, asiantuntemuksen, taloudellisten resurssien ja talouden toimijoiden yhdistämisen koko ETA-alueella sellaisten merkittävien markkinoiden toimintapuutteiden tai järjestelmän toimintahäiriöiden voittamiseksi ja sellaisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaamiseksi, joita ei muuten voitaisi ratkaista. Niiden tarkoituksena on saattaa yhteen julkisen ja yksityisen sektorin toimijoita toteuttamaan suuria hankkeita, jotka tuovat merkittäviä hyötyjä ETA-alueelle ja sopimuspuolten kansalaisille.

4.

Euroopan yhteistä etua koskevia tärkeitä hankkeita voi liittyä kaikkiin politiikkoihin ja toimiin, joilla täytetään yhteisiä eurooppalaisia tavoitteita. Näitä ovat erityisesti Eurooppa 2020 -strategian (2) tavoitteet, Euroopan unionin lippulaivahankkeet ja talouskasvun kannalta tärkeät alat, kuten keskeiset kehitystä vauhdittavat teknologiat (3).

5.

Valtiontukiuudistusaloitteella (4) pyritään suuntaamaan valtiontuki Euroopan yhteisen edun mukaisiin tavoitteisiin Eurooppa 2020 -strategian prioriteettien mukaisesti, jotta voidaan korjata markkinoiden toimintapuutteet tai muut merkittävät järjestelmän toimintahäiriöt, jotka estävät kasvun ja työllisyyden edistämisen ja yhdentyneiden, dynaamisten ja kilpailukykyisten sisämarkkinoiden kehittämisen. Euroopan yhteistä etua koskevien tärkeiden hankkeiden toteuttaminen edellyttää usein viranomaisten merkittävää osallistumista, koska markkinoilta ei muuten saataisi rahoitusta tällaisiin hankkeisiin. Tässä tiedonannossa määritellään säännöt sen varmistamiseksi, että tasapuoliset toimintaedellytykset säilyvät sisämarkkinoilla, jos tällaisten hankkeiden julkinen rahoitus on valtiontukea.

6.

Valtiontukiuudistus tarjoaa hyvän tilaisuuden päivittää nykyiset ohjeet ja yhdistää ne yhteen asiakirjaan. Tavoitteena on yhdenmukaistaa ohjeet Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden ja valtiontukiuudistuksen tavoitteiden kanssa sekä ulottaa ne koskemaan muita aloja, joilla niitä voitaisiin soveltaa. Nämä suuntaviivat korvaavat sen vuoksi kaikki Euroopan yhteistä etua koskeviin tärkeisiin hankkeisiin liittyvät nykyiset säännökset. Näissä suuntaviivoissa annetaan sopimuspuolille ohjeita, jotka koskevat yksinomaan Euroopan yhteistä etua koskevia tärkeitä hankkeita ja joita sovelletaan kaikkiin aloihin. Ohjeiden tarkoituksena on kannustaa kehittämään merkittäviä yhteistyöhankkeita, joilla edistetään Euroopan yhteistä etua.

7.

ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohdassa määrätään, että tukea Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistämiseen voidaan pitää ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvana. Näissä suuntaviivoissa annetaan ohjeet siitä, mitä perusteita EFTAn valvontaviranomainen, jäljempänä ’valvontaviranomainen’, soveltaa arvioidessaan valtiontukea Euroopan yhteistä etua koskevien tärkeiden hankkeiden edistämiseen. Ensin määritellään suuntaviivojen soveltamisala ja sen jälkeen luetellaan arviointiperusteet, joiden perusteella valvontaviranomainen arvioi tällaisten hankkeiden luonnetta ja merkitystä ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohdan soveltamiseksi. Tämän jälkeen selvitetään, kuinka valvontaviranomainen arvioi Euroopan yhteistä etua koskeville tärkeille hankkeille myönnettävän julkisen rahoituksen soveltuvuutta ETA-sopimuksen toimintaan valtiontukisääntöjen nojalla.

8.

Näissä suuntaviivoissa ei suljeta pois sitä mahdollisuutta, että tuki Euroopan yhteistä etua koskevien tärkeiden hankkeiden edistämiseen voidaan katsoa ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi myös muiden ETA-sopimuksen määräysten, erityisesti 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan, ja niiden täytäntöönpanosääntöjen perusteella. Valtiontukilainsäädäntöä ollaan parhaillaan uudistamassa, jotta parannettaisiin sopimuspuolten mahdollisuuksia tukea tärkeitä hankkeita, joilla korjataan markkinoiden toimintapuutteita ja vastataan koheesiohaasteisiin eri alueilla kestävän kasvun ja työllisyyden edistämiseksi. Kyseisissä säännöksissä ei ehkä kuitenkaan oteta täysimääräisesti huomioon Euroopan yhteistä etua koskevien tärkeiden hankkeiden erityispiirteitä, jotka voivat edellyttää erityisiä tukikelpoisuutta, ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvuutta ja menettelyjä koskevia säännöksiä. Näissä suuntaviivoissa annetaan tällaiset erityissäännökset.

2.   Soveltamisala

9.

Näitä suuntaviivoja sovelletaan Euroopan yhteistä etua koskeviin tärkeisiin hankkeisiin kaikilla taloudellisen toiminnan aloilla.

10.

Näitä suuntaviivoja ei sovelleta seuraaviin: a) toimenpiteet, joihin sisältyy tukea vaikeuksissa oleville yrityksille, sellaisina kuin ne määritellään pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevissa nykyisissä tai myöhemmissä suuntaviivoissa (5), sellaisina kuin ne ovat muutettuina tai korvattuina; b) toimenpiteet, joihin sisältyy tukea yrityksille, joita koskee sellaiseen valvontaviranomaisen aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton perintämääräys, jossa tuki on julistettu sääntöjenvastaiseksi ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltumattomaksi; c) tukitoimenpiteet, jotka ovat niihin liittyvien ehtojen vuoksi tai niiden rahoitustavan vuoksi ETA:n oikeuden (6) vastaisia, erityisesti — tukitoimenpiteet, joissa tuen myöntämisen ehtona on, että tuensaajalla on päätoimipaikka kyseisessä sopimuspuolessa tai että se on sijoittautunut pääasiallisesti kyseiseen sopimuspuoleen; — tukitoimenpiteet, joissa tuen myöntämisen ehtona on, että tuensaaja käyttää kotimaassa tuotettuja tuotteita tai kotimaisia palveluja; — tukitoimenpiteet, joissa rajoitetaan tuensaajan mahdollisuutta hyödyntää tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin tuloksia muissa sopimuspuolissa.

3.   Tukikelpoisuusperusteet

11.

Määritettäessä sitä, kuuluuko hanke ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohdan soveltamisalaan, sovelletaan seuraavia arviointiperusteita:

3.1   Hankkeen määritelmä

12.

Ehdotettu tuki koskee yksittäistä hanketta, jonka tavoitteet sekä toteuttamisehdot, osallistujat ja rahoitus on määritelty selvästi (7).

13.

Valvontaviranomainen voi myös katsoa tukikelpoiseksi ”integroidun hankkeen”, toisin sanoen joukon sellaiseen yhteiseen rakenteeseen, etenemissuunnitelmaan tai ohjelmaan sisältyviä yksittäisiä hankkeita, jolla pyritään samaan tavoitteeseen johdonmukaisen järjestelmällisen lähestymistavan perusteella. Integroidun hankkeen yksittäiset osat voivat koskea toimitusketjun eri tasoja, mutta niiden on täydennettävä toisiaan ja oltava välttämättömiä Euroopan edun mukaisen tärkeän tavoitteen saavuttamiseksi (8).

3.2   Euroopan yhteinen etu

3.2.1   Yleiset kumulatiiviset arviointiperusteet

14.

Hankkeen on edistettävä konkreettisella, selvällä ja todennettavissa olevalla tavalla yhden tai useamman Euroopan edun mukaisen tavoitteen saavuttamista ja sillä on oltava merkittävä vaikutus ETA:n kilpailukykyyn, kestävään kasvuun, yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaamiseen tai arvonmuodostukseen kaikkialla ETA-alueella.

15.

Hankkeen on edistettävä merkittävällä tavalla unionin tavoitteiden saavuttamista, esimerkiksi oltava erittäin tärkeä Eurooppa 2020 -strategian, eurooppalaisen tutkimusalueen, kehitystä vauhdittavaa keskeistä teknologiaa koskevan eurooppalaisen strategian (9), Euroopan energiastrategian (10), vuoteen 2030 ulottuvien ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden (11), Euroopan energiavarmuusstrategian (12), Euroopan elektroniikkastrategian, Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen ja unionin lippulaivahankkeiden, kuten innovaatiounionin (13), Euroopan digitaalistrategian (14), resurssitehokkaan Euroopan (15) ja globalisaation aikakauden yhdennetyn teollisuuspolitiikan (16), kannalta.

16.

Hankkeessa on tavallisesti oltava mukana useampi kuin yksi sopimuspuoli (17), ja sen tuomat hyödyt eivät saa rajoittua rahoittaviin sopimuspuoliin, vaan niiden on ulotuttava laajaan osaan ETA-aluetta. Hankkeen hyödyt on määriteltävä selvästi konkreettisella ja todennettavissa olevalla tavalla (18).

17.

Hankkeen hyödyt eivät saa rajoittua asianomaisiin yrityksiin tai kyseessä olevaan toimialaan, vaan niillä pitäisi olla laajempaa merkitystä Euroopan talouden tai yhteiskunnan kannalta positiivisten heijastusvaikutusten kautta (näitä ovat esimerkiksi systeemiset vaikutukset arvoketjun eri tasoilla tai tuotantoketjun alku- tai loppupään markkinoilla, vaihtoehtoiset käyttötavat muilla toimialoilla tai liikennemuotosiirtymä), jotka on määritelty selkeästi konkreettisella ja todennettavissa olevalla tavalla.

18.

Tuensaajan on osallistuttava hankkeen rahoitukseen.

19.

Hankkeessa on noudatettava periaatetta, jonka mukaan ympäristön kannalta haitalliset tuet on poistettava asteittain. Tähän periaatteeseen on viitattu etenemissuunnitelmassa kohti resurssitehokasta Eurooppaa (19).

3.2.2   Yleiset myönteiset indikaattorit

20.

Edellä 3.2.1 jaksossa vahvistettujen kumulatiivisten arviointiperusteiden lisäksi valvontaviranomainen suhtautuu tukeen myönteisemmin, kun a) hanke on suunniteltu siten, että kaikki kiinnostuneet sopimuspuolet voivat osallistua, kun otetaan huomioon hankkeen tyyppi, tavoite sekä sen rahoitustarpeet; b) hankkeen suunnittelussa on mukana Euroopan komissio tai mikä tahansa juridinen yksikkö, jolle Euroopan komissio on siirtänyt valtuuksiaan, kuten Euroopan investointipankki; c) hankkeen valinnassa on mukana Euroopan komissio tai mikä tahansa juridinen yksikkö, jolle Euroopan komissio on siirtänyt valtuuksiaan, jos kyseinen yksikkö toimii tässä tarkoituksessa täytäntöönpanorakenteena; d) hankkeen hallintorakenteessa on mukana Euroopan komissio tai mikä tahansa juridinen yksikkö, jolle Euroopan komissio on siirtänyt valtuuksiaan, ja useita sopimuspuolia; e) hankkeeseen liittyy merkittävää yhteistyöhön perustuvaa vuorovaikutusta ottaen huomioon yhteistyökumppanien lukumäärä, eri toimialojen järjestöjen osallistuminen tai eri kokoisten yritysten osallistuminen; f) hankkeeseen liittyy yhteisrahoitusta EFTAn tai Euroopan unionin rahastosta (20).

3.2.3   Erityiset arviointiperusteet

21.

T&K&I-hankkeiden on oltava luonteeltaan erittäin innovatiivisia tai niiden on tuotettava suurta lisäarvoa T&K&I-toiminnalle ottaen huomioon kehityksen viimeisin taso kyseessä olevalla alalla.

22.

Hankkeiden, joissa on kyse teollisesta hyödyntämisestä, on mahdollistettava sellaisen uuden tuotteen tai palvelun kehittäminen, jonka tutkimus- ja innovaatiosisältö on korkea, ja/tai perustavanlaatuisesti innovatiivisen tuotantoprosessin käyttöönotto. Olemassa olevien laitosten säännöllistä parantamista ilman innovatiivista ulottuvuutta ja uudempien versioiden kehittämistä olemassa olevista tuotteista ei katsota Euroopan yhteistä etua koskevaksi tärkeäksi hankkeeksi.

23.

Ympäristö-, energia- ja liikennealan hankkeiden on oltava joko erittäin tärkeitä unionin ympäristöstrategian, energiastrategian, mukaan lukien energian toimitusvarmuus, tai liikennestrategian kannalta tai edistettävä merkittävästi sisämarkkinoiden toimintaa näillä ja myös muilla toimialoilla.

3.3   Hankkeen tärkeys

24.

Jotta hanke voitaisiin luokitella Euroopan yhteistä etua koskevaksi tärkeäksi hankkeeksi, sen on oltava tärkeä määrällisesti tai laadullisesti. Sen olisi joko oltava kooltaan tai soveltamisalaltaan erityisen suuri ja/tai sen olisi merkittävä erittäin huomattavaa teknologista tai taloudellista riskiä.

4.   Soveltuvuusperusteet

25.

Arvioidessaan Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen toteuttamiseen myönnettävän tuen soveltuvuutta ETA-sopimuksen toimintaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohdan perusteella valvontaviranomainen ottaa huomioon seuraavat perusteet (21).

26.

Valvontaviranomainen suorittaa tasapainotestin arvioidakseen, ovatko odotetut myönteiset vaikutukset suuremmat kuin mahdolliset kielteiset vaikutukset, kuten jäljempänä esitetään.

27.

Hankkeen luonteen vuoksi valvontaviranomainen voi katsoa, että markkinoiden toimintapuutteita tai muita merkittäviä järjestelmän toimintahäiriöitä oletetaan esiintyvän ja hankkeen oletetaan edistävän Euroopan yhteistä etua, jos hanke täyttää edellä 3 jaksossa esitetyt tukikelpoisuusperusteet.

4.1   Tuen tarpeellisuus ja suhteellisuus

28.

Tuella ei saa kattaa yritykselle hankkeesta joka tapauksessa aiheutuvia kustannuksia eikä sillä saa korvata taloudelliseen toimintaan liittyvää tavanomaista liiketoimintariskiä. Hankkeen toteuttamisen olisi oltava mahdotonta ilman tukea, tai se pitäisi toteuttaa pienempänä tai soveltamisalaltaan suppeampana tai eri tavalla, mikä rajoittaisi merkittävästi hankkeesta odotettavissa olevaa hyötyä (22). Tuen katsotaan olevan oikeasuhteista ainoastaan siinä tapauksessa, että samaan tulokseen ei voitaisi päästä pienemmällä tukimäärällä.

29.

Sopimuspuolen on toimitettava valvontaviranomaiselle riittävät tiedot tuetusta hankkeesta sekä kattava kuvaus vaihtoehtoisesta skenaariosta, joka vastaa tilannetta, jossa yksikään sopimuspuoli ei myönnä tukea. Vaihtoehtoisen skenaarion voi muodostaa se, että ei ole olemassa vaihtoehtoista hanketta, tai selvästi määritelty ja riittävän ennustettava vaihtoehtoinen hanke, jota tuensaaja on harkinnut sisäisessä päätöksenteossaan, ja se voi koskea vaihtoehtoista hanketta, joka toteutetaan kokonaan tai osittain ETA:n ulkopuolella.

30.

Jos vaihtoehtoista hanketta ei ole, valvontaviranomainen tarkistaa, että tukimäärä ei ylitä vähimmäismäärää, joka tarvitaan tuetun hankkeen saattamiseksi riittävän kannattavaksi, esimerkiksi tekemällä mahdolliseksi sellaisen sisäisen tuottoprosentin saavuttamisen, joka vastaa ala- tai yrityskohtaista raja-arvoa tai vähimmäistuottovaatimusta. Tuensaajan muissa samantyyppisissä investointihankkeissa edellyttämiä tavanomaisia tuottoprosentteja, sen pääomakustannuksia kokonaisuudessaan tai kyseisellä alalla yleisesti toteutuneita tuottoprosentteja voidaan myös käyttää tähän tarkoitukseen. Kaikki asiaankuuluvat odotettavissa olevat kustannukset ja hyödyt hankkeen koko kestoaikana on otettava huomioon.

31.

Tuen enimmäistaso määritetään ottaen huomioon havaittu rahoitusvaje suhteessa tukikelpoisiin kustannuksiin. Tuki-intensiteetti voi olla jopa 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, jos se on perusteltua rahoitusvajetta koskevan analyysin perusteella. Rahoitusvajeella tarkoitetaan positiivisten ja negatiivisten kassavirtojen erotusta investoinnin pitoaikana, diskontattuna niiden nykyarvoon asianmukaisen diskonttaustekijän perusteella, joka kuvastaa tuottoastetta, jota ilman tuensaaja ei toteuttaisi hanketta erityisesti siihen liittyvien riskien vuoksi. Tukikelpoisia kustannuksia ovat liitteessä vahvistetut kustannukset (23).

32.

Jos esimerkiksi yrityksen sisäisistä asiakirjoista käy ilmi, että tuensaajalla on selvästi valittavana joko tuetun hankkeen toteuttaminen tai vaihtoehtoisen hankkeen toteuttaminen ilman tukea, valvontaviranomainen vertaa tuetussa hankkeessa ja vaihtoehtoisessa hankkeessa odotettuja investoinnin nettomääräisiä nykyarvoja ottaen huomioon eri liiketoimintaskenaarioiden todennäköisyyden.

33.

Valvontaviranomainen ottaa analyysissaan huomioon seuraavat tekijät: a) Tavoitellun muutoksen määrittely : Sopimuspuolen on määriteltävä tarkasti toiminnan muutos, joka valtiontuella odotetaan saavutettavan, toisin sanoen uuden hankkeen käynnistäminen tai hankkeen koon tai soveltamisalan laajentaminen tai toteutuksen nopeuttaminen. Käyttäytymisen muuttuminen on todennettava vertailulla, jolla selvitetään, mikä odotettu tulos olisi ja kuinka paljon aiottua toimintaa harjoitettaisiin tuettuna tai ilman tukea. Kyseisten kahden skenaarion ero osoittaa tukitoimenpiteen kannustavan vaikutuksen. b) Kannattavuus-taso : Jos hankkeen toteuttaminen ei olisi yksityiselle yritykselle riittävän kannattavaa ilman tukea mutta se tuottaisi yhteiskunnalle huomattavaa hyötyä, tuella on todennäköisesti kannustava vaikutus.

34.

Kansainväliseen kauppaan kohdistuvien todellisten tai mahdollisten välittömien tai välillisten vääristymien poistamiseksi valvontaviranomainen voi ottaa huomioon sen, että ETA:n ulkopuolella sijaitsevat kilpailijat ovat (kolmen viime vuoden aikana) suoraan tai välillisesti saaneet tai tulevat saamaan intensiteetiltään vastaavaa tukea samanlaisiin hankkeisiin. Jos on todennäköistä, että kansainvälinen kauppa vääristyy kolmen vuoden jälkeenkin kyseisen alan erityisluonteen vuoksi, viitekautta voidaan pidentää vastaavasti. Kyseisen sopimuspuolen on mahdollisuuksien mukaan toimitettava valvontaviranomaiselle tarvittavat tiedot, jotta se voi arvioida tilanteen ja erityisesti tarpeen ottaa huomioon kilpailuetu, josta kolmannen maan kilpailija hyötyy. Jos valvontaviranomaisella ei ole myönnettyä tai ehdotettua tukea koskevia todisteita, se voi perustaa päätöksensä myös aihetodisteisiin.

35.

Todisteita hankkiessaan valvontaviranomainen voi käyttää tutkintavaltuuksiaan (24).

36.

Tukiväline on valittava sen mukaan, millaiset markkinoiden toimintapuutteet tai muut merkittävät järjestelmän toimintahäiriöt sillä pyritään poistamaan. Jos ongelmana on esimerkiksi rahoituksen huono saatavuus, sopimuspuolten olisi yleensä myönnettävä tuki likviditeettitukena, kuten lainana tai takauksena (25). Jos yritykselle on tarpeen tarjota myös tietynasteista riskinjakoa, takaisinmaksettava ennakko on yleensä suositeltava tukimuoto. Takaisin maksettavia tukivälineitä pidetään yleensä myönteisenä indikaattorina.

37.

Energiavarmuutta ja energiatehokkuutta koskevat tavoitteet on otettava tarvittaessa huomioon arvioinnissa.

38.

Valvontaviranomainen suhtautuu myönteisemmin hankkeisiin, joissa tuensaajien tai riippumattomien yksityisten sijoittajien oma rahoitusosuus on merkittävä. Aineellisten ja aineettomien hyödykkeiden osuus sekä maa-alueet on laskettava markkinahintaan.

39.

Tuensaajien valintaa avoimella ja syrjimättömällä tarjouskilpailulla pidetään myönteisenä indikaattorina.

4.2   Kilpailun kohtuuttoman vääristymisen ehkäiseminen ja tasapainotesti

40.

Sopimuspuolen olisi esitettävä todisteita siitä, että ehdotettu tukitoimenpide on tarkoituksenmukainen politiikan väline hankkeen tavoitteen saavuttamiseksi. Tukitoimenpiteen ei katsota olevan tarkoituksenmukainen, jos sama tulos on mahdollista saavuttaa vähemmän vääristävillä politiikan välineillä tai muilla vähemmän vääristävillä tukivälineillä.

41.

Jotta tuki soveltuisi ETA-sopimuksen toimintaan, tukitoimenpiteen kielteisten vaikutusten, jotka ilmenevät kilpailun vääristymisenä ja vaikutuksena sopimuspuolten väliseen kauppaan, on oltava rajalliset ja Euroopan yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamista edistävien myönteisten vaikutusten on oltava niitä suuremmat.

42.

Arvioidessaan tukitoimenpiteen kielteisiä vaikutuksia valvontaviranomainen keskittyy analyysissaan todennäköiseen vaikutukseen, joka tuella voi olla yritysten väliseen kilpailuun kyseisillä tuotemarkkinoilla, myös tuotantoketjun alku- tai loppupään markkinoilla, sekä ylikapasiteetin riskiin.

43.

Valvontaviranomainen arvioi markkinoiden sulkemisen ja määräävän markkina-aseman riskiä erityisesti silloin, kun tutkimustuloksia ei levitetä tai niiden levittäminen on rajallista. Infrastruktuurin (26) rakentamista koskevissa hankkeissa on varmistettava avoin ja syrjimätön oikeus käyttää infrastruktuuria ja syrjimätön hinnoittelu (27).

44.

Valvontaviranomainen arvioi mahdolliset kielteiset vaikutukset kauppaan, esimerkiksi sopimuspuolten välisen tukikilpailun riskin, joka voi nousta esiin erityisesti sijaintipaikan valinnan yhteydessä.

4.3   Avoimuus

45.

Sopimuspuolten on varmistettava seuraavien tietojen julkaiseminen internetissä kattavalla valtiontukisivustolla kansallisella tai alueellisella tasolla: a) tukitoimenpiteen ja sen täytäntöönpanosäännösten teksti tai linkki siihen; b) tuen myöntävän viranomaisen nimi tai myöntävien viranomaisten nimet; c) yksittäisen tuensaajan nimi, tuen muoto ja määrä kullekin tuensaajalle, myöntämispäivä, yrityksen tyyppi (pk-yritys / suuri yritys); alue, jolla tuensaaja sijaitsee (NUTS II-tasolla); ja tuensaajayrityksen toiminnan pääasiallinen toimiala (NACE:n kolminumerotasolla) (28).

46.

Tästä vaatimuksesta voidaan luopua, jos yksittäisen tuen määrä on alle 500 000 euroa. Nämä tiedot on julkaistava tuen myöntämispäätöksen tekemisen jälkeen, ne on säilytettävä vähintään 10 vuoden ajan ja niiden oltava rajoituksetta yleisön saatavilla (29). Sopimuspuolia ei vaadita toimittamaan edellä mainittuja tietoja ennen 1 päivää heinäkuuta 2016.

5.   Loppusäännökset

5.1   Ilmoitusvelvollisuus

47.

Valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn EFTA-valtioiden sopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti sopimuspuolten on ilmoitettava valvontaviranomaiselle etukäteen, jos ne aikovat myöntää tai muuttaa valtiontukea, mukaan lukien tukea Euroopan yhteistä etua koskevalle tärkeälle hankkeelle.

48.

Samaan Euroopan yhteistä etua koskevaan tärkeään hankkeeseen osallistuvia sopimuspuolia pyydetään esittämään yhteinen ilmoitus valvontaviranomaiselle, jos se on mahdollista.

5.2   Jälkiarviointi ja raportointi

49.

Hankkeen toteuttaminen edellyttää säännöllistä raportointia. Valvontaviranomainen voi tarvittaessa pyytää jälkiarvioinnin suorittamista.

5.3   Voimaantulo, voimassaolo ja tarkistaminen

50.

Näitä suuntaviivoja sovelletaan niiden antamispäivästä 31 päivään joulukuuta 2020 saakka.

51.

Valvontaviranomainen soveltaa näissä suuntaviivoissa vahvistettuja periaatteita kaikkiin ilmoitettuihin tukihankkeisiin, joista se tekee päätöksen sen jälkeen, kun suuntaviivat on julkaistu valvontaviranomaisen verkkosivuilla, vaikka kyseisistä hankkeista olisi ilmoitettu ennen niiden julkaisupäivämäärää.

52.

Kuten valtiontuen suuntaviivojen (30) II osassa olevassa valtiontuen sääntöjenvastaisuuden arvioinnissa sovellettavia sääntöjä koskevassa luvussa todetaan, valvontaviranomainen soveltaa ilmoittamattomaan tukeen näitä suuntaviivoja, jos tuki on myönnetty niiden voimaantulon jälkeen, ja kaikissa muissa tapauksissa sääntöjä, jotka olivat voimassa tuen myöntämisajankohtana.

53.

Valvontaviranomainen voi päättää näiden suuntaviivojen muuttamisesta milloin tahansa, jos se on tarpeen kilpailupolitiikkaan liittyvistä syistä tai muiden politiikanalojen, kansainvälisten sitoumusten, markkinakehityksen tai muiden perusteltujen syiden huomioon ottamiseksi.

---

(1)  Nämä suuntaviivat vastaavat 20 päivänä kesäkuuta 2014 julkaistua Euroopan komission tiedonantoa Euroopan yhteistä etua koskevia tärkeitä hankkeita edistävän valtiontuen sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointiperusteista (EUVL C 188, 20.6.2014, s. 4).

(2)  Komission tiedonanto ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia”, KOM(2010) 2020 lopullinen, 3. maaliskuuta 2010.

(3)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – ”Kehitystä vauhdittavaa keskeistä teknologiaa koskeva eurooppalainen strategia – silta kasvun ja työllisyyden edistämiseen”, COM(2012) 341 final, 26. kesäkuuta 2012.

(4)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – EU:n valtiontukiuudistus, COM(2012) 209 final, 8. toukokuuta 2012.

(5)  Suuntaviivat valtiontuesta rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen, annettu päätöksellä N:o 321/14/KOL (EUVL L 271, 16.10.2015, s. 35, ja ETA-täydennysosa N:o 62, 15.10.2015, s. 1). Kuten kyseisten suuntaviivojen 23 kohdassa todetaan, koska vaikeuksissa olevan yrityksen olemassaolo on vaarassa, sitä ei voida katsoa asianmukaiseksi välineeksi edistämään muita julkisen politiikan tavoitteita, ennen kuin sen elinkelpoisuus on varmistettu.

(6)  Ks. esim. asia C-156/98, Saksa v. komissio, EU:C:2000:467, 78 kohta, ja asia C-333/07, Régie Networks v. Rhone Alpes Bourgogne, EU:C:2008:764, 94–116 kohta.

(7)  Kun kahta tai useampaa tutkimus- ja kehityshanketta ei voida selvästi erottaa toisistaan ja erityisesti jos niiden teknologisen menestymisen todennäköisyys on toisistaan riippuvainen, ne on katsottava yhdeksi hankkeeksi. Tukea hankkeeseen, joka johtaa pelkästään hankkeen sijaintipaikan muuttumiseen ETA:n sisällä ilman, että hankkeen luonne, koko tai soveltamisala muuttuu, ei katsota ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi.

(8)  Jäljempänä yksittäisestä hankkeesta ja integroidusta hankkeesta käytetään nimitystä ’hanke’.

(9)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – ”Kehitystä vauhdittavaa keskeistä teknologiaa koskeva eurooppalainen strategia – silta kasvun ja työllisyyden edistämiseen”, COM(2012) 341 final, 26. kesäkuuta 2012.

(10)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – ”Energia 2020 – Strategia kilpailukykyisen, kestävän ja varman energiansaannin turvaamiseksi”, KOM(2010) 639 lopullinen, 10. marraskuuta 2010.

(11)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – ”Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020–2030”, COM(2014) 15 final, 22. tammikuuta 2014.

(12)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle –”Euroopan energiavarmuusstrategia”, COM(2014) 330 final, 28. toukokuuta 2014.

(13)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – ”Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke Innovaatiounioni”, KOM(2010) 546 lopullinen, 6. lokakuuta 2010.

(14)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – ”Euroopan digitaalistrategia”, KOM(2010) 245 lopullinen, 26.8.2010, sellaisena kuin se on tunnustettu ETA:n yhteisen parlamentaarisen komitean 26 päivänä lokakuuta 2010 pidetyssä 37. kokouksessa annetussa päätöslauselmassa.

(15)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – ”Resurssitehokas Eurooppa – Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke”, KOM(2011) 21, 26. tammikuuta 2011.

(16)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – ”Globalisaation aikakauden yhdennetty teollisuuspolitiikka – Kilpailukyky ja kestävyys keskeiselle sijalle”, KOM(2010) 614 lopullinen, 28. lokakuuta 2010.

(17)  Lukuun ottamatta yhteenliitettyjä tutkimusinfrastruktuureja ja TEN-T-hankkeita, jotka ovat pohjimmiltaan kansainvälisesti merkittäviä, koska ne kuuluvat fyysisesti yhteenliitettyyn rajat ylittävään verkkoon tai ovat olennaisen tärkeitä rajat ylittävän liikenteen ohjauksen ja yhteentoimivuuden parantamiseksi.

(18)  Pelkästään se, että hankkeen toteuttavat eri maissa sijaitsevat yritykset, tai että tutkimusinfrastruktuuri on myöhemmin eri ETA-valtioihin sijoittautuneiden yritysten käytössä, ei riitä hankkeen luokittelemiseksi Euroopan yhteistä etua koskevaksi tärkeäksi hankkeeksi. Unionin tuomioistuin on todennut, että hankkeen voidaan kuvailla koskevan Euroopan yhteistä etua, kun se on osa valtioiden välistä eurooppalaista ohjelmaa, jota useiden ETA-valtioiden hallitukset tukevat yhdessä, tai kun se on seurausta useiden ETA-valtioiden yhdenmukaistetusta toiminnasta yhteisen uhan torjumiseksi. Yhdistetyt asiat C-62/87 ja 72/87, Exécutif régional wallon ja SA Glaverbel v. komissio, EU:C:1988:132, 22 ja 23 kohta.

(19)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa”, KOM(2011) 571 lopullinen, 20. syyskuuta 2011.

(20)  ETA:n tai Euroopan unionin toimielinten, virastojen, yhteisyritysten tai muiden elinten keskitetysti hallinnoima EFTAn tai Euroopan unionin rahoitus, joka ei kuulu suoraan tai välillisesti sopimuspuolten määräysvaltaan, ei ole valtiontukea.

(21)  Oikeuskäytännön mukaan valvontaviranomaisella on harkintavalta Euroopan yhteistä etua koskevien tärkeiden hankkeiden ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvuuden arvioinnissa. Yhdistetyt asiat C-62/87 ja 72/87, Exécutif régional wallon ja SA Glaverbel v. komissio, tuomio 8.3.1988, Kok., s. 1573, 21 kohta.

(22)  Tukihakemus on tehtävä ennen töiden aloittamista eli joko ennen investoinnin rakennustöiden aloittamista tai ennen ensimmäistä vakaata sitoumusta tilata laitteita tai muuta sitoumusta, joka tekee investoinnista peruuttamattoman, riippuen siitä, kumpi on ajallisesti ensimmäinen. Maan ostoa ja valmistelutöitä, kuten lupien hankkimista ja alustavien toteutettavuustutkimusten tekemistä, ei katsota töiden alkamiseksi.

(23)  Jos kyseessä on integroitu hanke, tukikelpoiset kustannukset on esitettävä kunkin yksittäisen hankkeen tasolla.

(24)  Ks. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 659/1999 muuttamisesta 22 päivänä heinäkuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 734/2013 1 artiklan 3 kohta (EUVL L 204, 31.7.2013, s. 15). Näiden suuntaviivojen hyväksymisajankohtana harkittiin asetuksen (EU) N:o 734/2013 sisällyttämistä ETA-sopimukseen. Asetus (EY) N:o 659/1999 sisällytettiin ETA-sopimukseen ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 164/2001 (EUVL L 65, 7.3.2002, s. 46, ja ETA-täydennysosa N:o. 13, 7.3.2002, s. 26).

(25)  Takauksina myönnetyt tuet on rajattava ajallisesti, ja lainojen muodossa myönnettyihin tukiin on sovellettava takaisinmaksuaikoja.

(26)  Epäselvyyksien välttämiseksi on todettava, että pilottituotantolinjoja ei katsota infrastruktuureiksi.

(27)  Kun hankkeessa on kyse energiainfrastruktuurista, siihen on sovellettava tariffisääntelyä ja verkkoonpääsyn sääntelyä sekä tilaajayhteyksien eriyttämistä koskevia vaatimuksia sisämarkkinalainsäädännön mukaisesti.

(28)  Lukuun ottamatta liikesalaisuuksia ja muita luottamuksellisia tietoja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ja edellyttäen valvontaviranomaisen hyväksyntää (salassapitovelvollisuutta valtiontukipäätöksissä koskeva luku, päätös N:o 15/04/KOL, julkaistu EUVL:ssä L 154, 8.6.2006, s. 27, ja ETA-täydennysosassa N:o 29, 8.6.2006, s. 1).

(29)  Nämä tiedot on julkaistava kuuden kuukauden kuluessa tuen myöntämispäivästä. Jos on kyse sääntöjenvastaisesta tuesta, sopimuspuolten on huolehdittava näiden tietojen julkaisemisesta jälkikäteen viimeistään kuuden kuukauden kuluessa valvontaviranomaisen päätöksen päivämäärästä. Tietojen on oltava saatavilla sellaisessa muodossa, joka mahdollistaa hakujen tekemisen, tietojen poiminnan ja julkaisemisen internetissä, esimerkiksi csv- tai xml-muodossa.

(30)  Päätös N:o 154/07/KOL (EUVL L 73, 19.3.2009, s. 23, ja ETA-täydennysosa N:o 15, 19.3.2009, s. 1).