2.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 66/29

TUOMIOISTUIMEN TUOMIO,

annettu 10 päivänä toukokuuta 2016,

yhdistetyissä asioissa E-15/15 ja E-16/15

Franz-Josef Hagedorn vastaan Vienna-Life Lebensversicherung AG sekä Rainer Armbruster vastaan Swiss Life (Liechtenstein) AG

(direktiivi 2002/83/EY – 36 artikla – henkivakuutussopimusten siirrot – tutkittavaksi ottaminen – käsite ”vakuutussopimus” – muutokset poliittisissa ehdoissa)

(2017/C 66/08)

Yhdistetyissä asioissa E-15/15 ja E-16/15, Franz-Josef Hagedorn vastaan Vienna-Life Lebensversicherung AG sekä Rainer Armbruster vastaan Swiss Life (Liechtenstein) AG, on Liechtensteinin ruhtinaskunnan korkein oikeus (Fürstlicher Oberster Gerichtshof) esittänyt valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn EFTA-valtioiden välisen sopimuksen 34 artiklan nojalla tuomioistuimelle pyynnön, joka koskee henkivakuutuksesta 5 päivänä marraskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/83/EY tulkintaa. EFTAn tuomioistuin, toimien kokoonpanossa Carl Baudenbacher, presidentti, ja tuomarit Per Christiansen ja Páll Hreinsson (esittelevä tuomari), on antanut 10 päivänä toukokuuta 2016 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:

1.

Direktiivin 2002/83/EY 36 artiklan 1 kohdassa ei käsitellä sellaisia oikeustoimia, joissa olemassa oleva sijoitussidonnainen henkivakuutussopimus siirretään kauppasopimuksella yhdeltä henkilöltä toiselle siten, että vakuutussopimuksessa vakuutettu riski, tässä vakuutettu henkilö, pysyy samana. Sijoitussidonnaisen henkivakuutussopimuksen siirto oikeustoimella ei aiheuta muutosta vakuutusehdoissa, paitsi jos myös vakuutussopimuksen ehtoja muutetaan, jolloin vakuutussopimuksen osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapaino muuttuu. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida asioiden tosiseikat ja määrittää, ovatko siirrot johtaneet muutokseen kantajien sijoitussidonnaisten henkivakuutussopimusten vakuutusehdoissa.

2.

Jos on tapahtunut direktiivissä tarkoitettu ’vakuutusehtojen muutos’, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava, välitettiinkö liitteessä III olevan B kohdan b.2 alakohdassa luetellut tiedot toisen käden vakuutuksenottajille selkeästi, täsmällisesti ja kattavasti kirjallisina ETA-sitoumusjäsenvaltion virallisella kielellä.

3.

Vakuutusyrityksen tiedonantovelvollisuuden kannalta ei ole merkitystä sillä, oliko aiempi vakuutuksenottaja yritys ja onko uusi vakuutuksenottaja kuluttaja, ellei tämä ero ole johtanut vakuutussopimuksen ehtojen muuttumiseen.

4.

Direktiivin liitteessä III olevassa A kohdassa luetellut tiedot koskevat pelkästään ”tietoja vakuutusyrityksestä” ja ”tietoja sitoumuksesta”. Direktiivissä vahvistetun vakuutusyrityksen tiedonantovelvollisuuden kannalta ei näin ollen ole merkitystä sillä, julkistiko alkuperäinen vakuutuksenottaja tietoja itsestään niin, että hänen omaa riskiään tai sijoittajaprofiiliaan voidaan arvioida.

5.

Direktiivit on saatettava osaksi ETA-maiden kansallista lainsäädäntöä kiistattoman sitovasti sekä niin yksilöidysti, täsmällisesti ja selvästi, että oikeusvarmuuden vaatimus täyttyy. Lisäksi kansalliset tuomioistuimet ovat velvollisia tulkitsemaan kansallista oikeutta ETA:n lainsäädännön mukaisesti. Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 34 artiklan nojalla, tuomioistuin on toimivaltainen antamaan neuvoa-antavia lausuntoja ETA-sopimuksen tulkinnasta kansallisten tuomioistuinten pyynnöstä. Sen jälkeen, kun tuomioistuin on antanut tuomionsa, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on tulkita kansallista oikeutta tuomioistuimen selventämien tekijöiden valossa. Jos kansallisen lainsäädännön mukainen tulkinta ei riitä ETA-sopimuksen säännöksen tavoitteleman tuloksen saavuttamiseksi, asia voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 31 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.