14.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 305/19

A.

Tämä tiedonanto on annettu Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (jäljempänä ’ETA-sopimus’) ja valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn EFTA-valtioiden sopimuksen (jäljempänä ’valvonta- ja tuomioistuinsopimus’) sääntöjen nojalla.

B.

Euroopan komissio (jäljempänä ’komissio’) on antanut tiedonannon EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamiseen liittyvästä yhteistyöstä komission ja EU:n jäsenvaltioiden tuomioistuinten välillä (1). Kyseinen asiakirja, joka ei ole sitova, sisältää periaatteet ja säännöt, joita komissio noudattaa kilpailun alalla. Siinä myös selostetaan, millä tavoin komission ja EU:n jäsenvaltioiden tuomioistuinten välinen yhteistyö suunnitellaan toteutettavaksi.

C.

EFTAn valvontaviranomainen katsoo, että edellä mainittu asiakirja on ETAn kannalta merkityksellinen. Pitääkseen kilpailuolosuhteet samanlaisina ja varmistaakseen ETAn kilpailusääntöjen yhdenmukaisen soveltamisen koko Euroopan talousalueella EFTAn valvontaviranomainen antaa tämän tiedonannon käyttäen sille valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa annettuja valtuuksia.

D.

Tässä tiedonannossa on erityisesti tarkoitus selostaa, miten EFTAn valvontaviranomainen aikoo toimia yhteistyössä ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklan soveltamisessa EFTA-valtioiden (2) kansallisten tuomioistuinten kanssa yksittäisissä tapauksissa (3), aina kansallisen tuomioistuimen riippumattomuutta kunnioittaen.

1.

Tämä tiedonanto koskee EFTAn valvontaviranomaisen ja EFTA-valtioiden tuomioistuinten yhteistyötä näiden soveltaessa ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklaa. Tässä tiedonannossa ’EFTA-valtioiden tuomioistuimilla’ (jäljempänä ’kansalliset tuomioistuimet’) tarkoitetaan niitä EFTAn jäsenvaltiossa toimivia tuomioistuimia, jotka voivat soveltaa ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklaa ja joilla on valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 34 artiklan mukaisesti oikeus pyytää EFTAn tuomioistuimelta neuvoa-antavaa lausuntoa ETA-sopimuksen ja valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen tulkinnasta (4).

2.

ETA-sopimuksen 53 tai 54 artiklan soveltamiseksi yksityisten osapuolten välisissä oikeusasioissa, kuten sopimuksiin tai vahingonkorvauksiin liittyvissä asioissa, voidaan vedota kansallisiin tuomioistuimiin. Ne voivat toimia myös julkisina täytäntöönpanoviranomaisina tai vetoomustuomioistuimina. Kansallinen tuomioistuin voidaankin nimetä valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 4 olevan II luvun, joka koskee ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklan täytäntöönpanoa kilpailuasioissa (jäljempänä II luku) 40 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi jäsenvaltion kilpailuviranomaiseksi (jäljempänä ’kansallinen kilpailuviranomainen’) (5). Tällöin kansallisten tuomioistuinten ja EFTAn valvontaviranomaisen yhteistyöhön sovelletaan tämän tiedonannon lisäksi myös tiedonantoa EFTAn kilpailuviranomaisten verkoston sisäisestä yhteistyöstä (6).

3.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että mikäli kansallisilla tuomioistuimilla on kansallisen lainsäädännön mukaisesti velvollisuus soveltaa omasta aloitteestaan kansallista oikeusjärjestystä koskevia sitovia sääntöjä, joihin osapuolet eivät ole viitanneet, vastaava velvoite koskee myös sitovan yhteisön lainsäädännön, kuten EY:n kilpailulainsäädännön, soveltamista. Tilanne on sama, jos kansalliset tuomioistuimet voivat kansallisen lainsäädännön mukaan itse päättää, soveltavatko ne omasta aloitteestaan sitovia oikeussääntöjä. Kansallisten tuomioistuinten on sovellettava kilpailusääntöjä, jos kansallinen lainsäädäntö sallii tällaisen soveltamisen kansallisessa tuomioistuimessa, vaikka osapuoli, jonka edun mukaista on soveltaa niitä, ei olisikaan vedonnut niihin. Yhteisön lainsäädäntö ei kuitenkaan määrää kansallisia tuomioistuimia ottamaan omasta aloitteestaan esille yhteisön lainsäädännön rikkomista koskevaa asiaa, mikäli ne joutuisivat tällöin luopumaan niille tarkoitetusta passiivisesta roolista menemällä osapuolten itse määrittelemää kiistaa pidemmälle ja vetoamalla muihin tosiasioihin ja olosuhteisiin kuin niihin, joihin osapuoli on kyseisiin sääntöihin perustuvassa hakemuksessaan perustanut vaatimuksensa (10). EFTAn valvontaviranomainen katsoo, että EFTA-valtioiden kansallisilla tuomioistuimilla on vastaava velvoite silloin, kun vastaavat ETAn säännöt on otettu käyttöön (11).

4.

Kansallisessa lainsäädännössä määritellyistä tehtävistään riippuen kansallisiin tuomioistuimiin voidaan vedota ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklan soveltamiseksi hallinnollisissa, siviili- tai rikosasioissa (12). Varsinkin silloin, kun luonnollinen tai oikeushenkilö pyytää kansallista tuomioistuinta turvaamaan yksilön oikeuksiaan, kansallisilla tuomioistuimilla on ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklan täytäntöönpanossa erityinen tehtävä, joka poikkeaa komission tai kansallisten kilpailuviranomaisten tehtävästä yleisen edun valvojina (13). Kansallisilla tuomioistuimilla onkin oikeus panna ETA-sopimuksen 53 ja 54 artikla täytäntöön toteamalla sopimukset mitättömiksi tai myöntämällä vahingonkorvauksia.

5.

Kansallisilla tuomioistuimilla on oikeus soveltaa ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklaa ilman velvollisuutta soveltaa samanaikaisesti kansallista kilpailulainsäädäntöä. Jos kansallinen tuomioistuin kuitenkin soveltaa kansallista kilpailulainsäädäntöä sopimuksiin, yritysten yhteenliittymien päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka saattavat ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla vaikuttaa ETA-sopimuksen sopimuspuolten väliseen kauppaan (14), tai jos ne soveltavat kansallista kilpailulainsäädäntöä ETA-sopimuksen 54 artiklassa kiellettyihin väärinkäyttötapauksiin, niiden on myös sovellettava kyseisiin sopimuksiin, päätöksiin tai menettelytapoihin ETAn kilpailusääntöjä (15).

6.

Kansallisia tuomioistuimia ei II luvussa pelkästään valtuuteta soveltamaan ETAn kilpailusääntöjä. Kansallisen kilpailulainsäädännön rinnakkainen soveltaminen sopimuksiin, yritysten yhteenliittymien päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka vaikuttavat ETA-sopimuksen sopimuspuolten väliseen kauppaan, ei saa johtaa erilaiseen lopputulokseen kuin ETAn kilpailusääntöjen soveltaminen. Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 4 olevan II luvun 3 artiklan 2 kohdassa säädetään, että sopimuksia, päätöksiä tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joilla ei rikota ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa tai jotka täyttävät sen 53 artiklan 3 kohdan ehdot, ei voida kieltää myöskään kansallisen kilpailuoikeuden nojalla (16). Toisaalta ETA-sopimuksessa määrätään, että ristiriidat, jotka johtuvat kansallisen ja ETAn oikeuden rinnakkaisesta soveltamisesta, ratkaistaan siten, että ETAn oikeudella on etusija. Sopimuksia, päätöksiä tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joilla rikotaan ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa ja jotka eivät täytä sen 53 artiklan 3 kohdan ehtoja, ei voida saattaa voimaan kansallisen lainsäädännön nojalla (17). Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 4 olevan II luvun 3 artiklassa ei säädetä samankaltaista yhdenmukaistamisvelvoitetta, joka koskisi kansallisen kilpailuoikeuden ja ETA-sopimuksen 54 artiklan rinnakkaista soveltamista yritysten yksipuolisiin toimiin. Säännösten ollessa ristiriitaisia on vaadittava, että kansalliset tuomioistuimet jättävät soveltamatta kaikkia sellaisia kansallisia säännöksiä, jotka ovat ristiriidassa täytäntöön pannun ETA-säännön kanssa riippumatta siitä, onko nämä kansalliset oikeussäännökset annettu aikaisemmin vai myöhemmin kuin kyseinen ETA-sääntö (18).

7.

ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklan soveltamisen lisäksi kansallisilla tuomioistuimilla on toimivalta soveltaa ETA-sopimukseen sisältyviä määräyksiä, EFTAn tuomioistuimen tuomioita ja EFTAn valvontaviranomaisen päätöksiä. Kansalliset tuomioistuimet voivat on tämän vuoksi joutua panemaan täytäntöön komission päätösten lisäksi EFTAn valvontaviranomaisen päätöksiä (19) tai ETA-sopimukseen sisältyviä määräyksiä, joilla ETA-sopimuksen 53 artiklan 3 kohtaa sovelletaan tietyntyyppisiin sopimuksiin, päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin. Kansalliset tuomioistuimet toimivat näitä ETAn kilpailusääntöjä soveltaessaan ETAn oikeuden puitteissa, jolloin niiden pitäisi ottaa huomioon myös ETAn oikeuden perusperiaatteet (20).

8.

ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklan soveltaminen kansallisissa tuomioistuimissa edellyttää usein monimutkaisia taloudellisia ja oikeudellisia arviointeja (21). Kansallisten tuomioistuinten olisi ETAn kilpailusääntöjä soveltaessaan noudatettava ETAn oikeuden vakiintuneita periaatteita (22) ja ETA-sopimukseen sisältyviä säännöksiä, joilla ETA-sopimuksen 53 artiklan 3 kohtaa sovelletaan tietyntyyppisiin sopimuksiin, päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin (23). Myös tapaukset, joissa EFTAn valvontaviranomainen on soveltanut ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklaa tietyssä asiassa, sitovat kansallisia tuomioistuimia niiden soveltaessa ETAn kilpailusääntöjä samassa asiassa komission kanssa samanaikaisesti tai sen jälkeen (24). Kansallisten tuomioistuinten on vastaavasti noudatettava tapaa, jolla komissio on soveltanut ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklaa tiettyyn tapaukseen, kun ne soveltavat ETAn kilpailusääntöjä samaan tapaukseen rinnakkain komission kanssa tai sen jälkeen. Kansalliset tuomioistuimet voivat ilman, että se vaikuttaisi EFTAn tuomioistuimen ja yhteisön tuomioistuinten tekemiin lopullisiin EY:n perustamissopimuksen tulkintoihin, tukeutua EFTAn valvontaviranomaisen tai komission päätöksiin tai ETA-sopimukseen sisältyviin säädöksiin, joissa on samankaltaisia elementtejä kuin niiden käsiteltävänä olevassa asiassa sekä EFTAn valvontaviranomaisen tiedonantoihin ja suuntaviivoihin, jotka koskevat ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklan soveltamista (25).

9.

Kansallinen lainsäädäntö kattaa suurimman osan ETAn kilpailusääntöjen täytäntöönpanoa kansallisissa tuomioistuimissa koskevista menettelytapaehdoista ja seuraamuksista, joita ne voivat määrätä sääntöjen rikkomistapauksissa. ETAn kilpailusääntöjen täytäntöönpanon edellytyksiä määritetään kuitenkin jossakin määrin myös ETAn oikeudessa. Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen ansiosta kansallisilla tuomioistuimilla on tiettyjä mahdollisuuksia esimerkiksi pyytää EFTAn valvontaviranomaisen lausuntoa kysymyksistä, jotka liittyvät ETAn kilpailusääntöjen soveltamiseen (26). Ne voivat myös luoda sääntöjä, joilla on pakollinen vaikutus niillä käsiteltävinä oleviin asioihin esimerkiksi siten, että EFTAn valvontaviranomainen ja kansalliset kilpailuviranomaiset voivat esittää kirjallisia huomautuksia (27). Näitä ETAn oikeuden säännöksiä olisi sovellettava kansallisiin sääntöihin nähden ensisijaisina (28).

10.

Jos ETAn oikeudessa ei ole menettelyjä ja seuraamuksia koskevia säännöksiä, joita kansallisten tuomioistuinten on ETAn kilpailusääntöjä soveltaessaan noudatettava, nämä soveltavat kansallista prosessioikeutta ja määräävät toimivaltuuksiensa puitteissa kansallisen lainsäädännön mukaisia seuraamuksia. Näitä kansallisia säädöksiä sovellettaessa on kuitenkin noudatettava ETAn oikeuden yleisperiaatteita. Tässä yhteydessä on hyödyllistä muistuttaa EFTAn tuomioistuimen ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, jonka mukaisesti:

11.

Kansallinen tuomioistuin voi soveltaa samanaikaisesti EFTAn valvontaviranomaisen kanssa (34) tai valvontaviranomaisen jälkeen (35) ETAn kilpailulainsäädäntöä sopimukseen, päätökseen, yhdenmukaistettuun menettelytapaan tai yksipuolisiin toimiin, jotka vaikuttavat ETA-sopimuksen sopimuspuolten väliseen kauppaan. Seuraavissa kohdissa esitetään pääpiirteittäin joitakin velvoitteita, joita kansallisten tuomioistuinten on tällaisissa tapauksissa noudatettava.

12.

Kun kansallinen tuomioistuin tekee päätöksen ennen EFTAn valvontaviranomaista, sen on vältettävä tekemästä päätöstä, joka olisi ristiriidassa EFTAn valvontaviranomaisen harkitseman päätöksen kanssa (36). Tätä tarkoitusta varten kansallinen tuomioistuin voi kysyä EFTAn valvontaviranomaiselta, onko sillä vireillä asiaa, joka koskee samoja sopimuksia, päätöksiä tai menettelytapoja (37), ja jos vastaus on myönteinen, missä vaiheessa asian käsittely on ja mitä EFTAn valvontaviranomainen todennäköisesti kyseisessä tapauksessa päättää (38). Kansallinen tuomioistuin voi myös harkita menettelyjensä keskeyttämistä, kunnes EFTAn tuomioistuin on tehnyt oman päätöksensä, jos se katsoo tämän oikeusvarmuuden vuoksi tarpeelliseksi (39). EFTAn valvontaviranomainen pyrkii puolestaan asettamaan etusijalle asiat, joissa se on päättänyt aloittaa valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen III luvun (jäljempänä ’III luku’) 2 artiklan 1 kohdan mukaisen menettelyn ja jotka ovat tällä tavoin keskeytettyjen kansallisten menettelyjen kohteena erityisesti, jos näistä riippuu siviilioikeudellisen riita-asian ratkaisu. Jos kansallisella tuomioistuimella ei kuitenkaan ole järkevää syytä epävarmuuteen EFTAn valvontaviranomaisen harkitsemasta päätöksestä tai jos EFTAn valvontaviranomainen on jo tehnyt päätöksen samankaltaisessa asiassa, kansallinen tuomioistuin voi tehdä käsiteltävänään olevassa asiassa kyseisen harkittavana olevan tai aiemman päätöksen mukaisen päätöksen ilman velvollisuutta kysyä EFTAn valvontaviranomaiselta edellä mainittuja tietoja tai odottaa komission päätöstä.

13.

Kun EFTAn valvontaviranomainen tekee päätöksen tietyssä asiassa ennen kansallista tuomioistuinta, tämä ei voi tehdä EFTAn valvontaviranomaisen päätöksen vastaista päätöstä. EFTAn valvontaviranomaisen päätöksen sitova vaikutus ei luonnollisesti vaikuta EFTAn tuomioistuimen tulkintaan ETAn oikeudesta. Jos kansallinen tuomioistuin epäilee EFTAn valvontaviranomaisen päätöksen laillisuutta, se ei voi tällä perusteella välttää kyseisen päätöksen sitovuutta ennen kuin EFTAn tuomioistuin on antamassaan tuomiossa toisin päättänyt (40). Jos kansallinen tuomioistuin aikoo antaa EFTAn valvontaviranomaisen päätöksen vastaisen tuomion, sen on pyydettävä EFTAn tuomioistuimelta neuvoa-antavaa lausuntoa (valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 34 artikla). Tämän jälkeen EFTAn tuomioistuin päättää, onko EFTAn valvontaviranomaisen päätös ETAn oikeuden mukainen. Jos EFTAn tuomioistuimissa kuitenkin nostetaan valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 36 artiklassa tarkoitettu EFTAn valvontaviranomaisen päätöstä koskeva kanne ja kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevan asian ratkaisu riippuu EFTAn valvontaviranomaisen päätöksen pätevyydestä, kansallisen tuomioistuimen on keskeytettävä menettelynsä, kunnes EFTAn tuomioistuin on antanut lopullisen tuomion päätöksen mitätöintiä koskevassa asiassa, paitsi jos se katsoo, että kyseisissä olosuhteissa on perusteltua esittää EFTAn tuomioistuimelle lausuntopyyntö EFTAn valvontaviranomaisen päätöksen pätevyydestä (41).

14.

Jos kansallinen tuomioistuin keskeyttää menettelyn esimerkiksi odottaakseen EFTAn valvontaviranomaisen päätöstä (tämän tiedonannon 12 kohdassa kuvattu tilanne), EFTAn tuomioistuimen antamaa lopullista tuomiota päätöksen mitätöimistä koskevassa asiassa tai neuvoa-antavaa lausuntoa koskevassa menettelyssä (13 kohdassa kuvattu tilanne), sillä on velvoite tutkia, onko sen määrättävä väliaikaisia toimenpiteitä osapuolten oikeuksien turvaamiseksi (42).

15.

Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 34 artiklassa määrätään kansallisten tuomioistuinten ja EFTAn tuomioistuimen välisestä yhteistyömekanismista, mutta ETA-sopimuksen säädösosassa ja valvonta- ja tuomioistuinsopimuksessa ei ole kansallisten tuomioistuinten ja EFTAn valvontaviranomaisen yhteistyötä koskevia nimenomaisia määräyksiä. ETA-sopimuksen 3 artiklassa, joka on muotoiltu EY:n perustamissopimuksen 10 artiklan pohjalta ja jossa pitkälti toistetaan kyseinen artikla, velvoitetaan ETA-sopimuksen sopimuspuolet toteuttamaan kaikki toimenpiteet, jotka ovat aiheellisia ETA-sopimuksesta johtuvien velvoitteiden täyttämiseksi. Yhteisöjen tuomioistuimet ovat todenneet, että EY:n perustamissopimuksen 10 artiklassa EU:n toimielimille ja jäsenvaltioille asetetaan yhtäläinen velvoite toimia lojaalissa yhteistyössä EY:n perustamissopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Näin ollen EY:n perustamissopimuksen 10 artiklasta johtuu, että komission on avustettava kansallisia tuomioistuimia näiden soveltaessa yhteisön lainsäädäntöä (43). EFTAn valvontaviranomainen katsoo, että sillä on samanlainen lojaalin yhteistyön velvoite EFTA-valtioiden kansallisia tuomioistuimia kohtaan ETA-sopimuksen vastaavan 3 artiklan ja valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 2 artiklan nojalla. Myös kansalliset tuomioistuimet voidaan velvoittaa avustamaan EFTAn valvontaviranomaista täyttämään tehtäviään (44).

16.

On myös syytä muistuttaa kansallisten tuomioistuinten ja viranomaisten, erityisesti kansallisten kilpailuviranomaisten, yhteistyöstä sovellettaessa ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklaa. Vaikka tähän kansallisten viranomaisten yhteistyöhön sovelletaankin pääasiassa kansallisia sääntöjä, II luvun 15 artiklan 3 kohdassa määrätään, että kansalliset kilpailuviranomaiset voivat esittää huomautuksia oman EFTA-valtionsa kansallisille tuomioistuimille. Tämän tiedonannon 31 ja 33–35 kohtaa sovelletaan asiaankuuluvin osin kyseisiin huomautuksiin.

17.

Voidakseen avustaa kansallisia tuomioistuimia ETAn kilpailusääntöjen soveltamisessa EFTAn valvontaviranomainen on sitoutunut auttamaan kansallisia tuomioistuimia silloin, kun nämä pitävät kyseistä apua tarpeellisena voidakseen tehdä päätöksen tietyssä asiassa. Kyseisen avun yleisimpiin tyyppeihin viitataan II luvun 15 artiklassa. Näitä ovat tietojen toimittaminen (jäljempänä 21–26 kohta) ja EFTAn valvontaviranomaisen lausuntojen toimittaminen (27–30 kohta) sekä EFTAn valvontaviranomaisen mahdollisuus esittää huomautuksia (31–35 kohta). Koska II luvussa edellytetään tämäntyyppisen avun antamista, sitä ei voida rajoittaa millään EFTA-valtion omalla säännöllä. Jos tähän liittyviä ETAn menettelytapasääntöjä ei kuitenkaan ole, mutta ne ovat tarpeen tämäntyyppisen avun mahdollistamiseksi, EFTA-valtioiden on otettava käyttöön asianmukaiset menettelytapasäännöt, joita noudattaen kansalliset tuomioistuimet ja EFTAn valvontaviranomainen pystyvät täysin hyödyntämään II luvun tarjoamia mahdollisuuksia (45).

18.

Kansalliset tuomioistuimet voivat toimittaa apua koskevat pyyntönsä kirjallisina osoitteeseen

tai lähettää ne sähköisessä muodossa osoitteeseen

registry@eftasurv.int

19.

On syytä muistaa, että kansallisten tuomioistuinten kanssa tehtävän yhteistyön muodosta riippumatta EFTAn valvontaviranomainen kunnioittaa niiden riippumattomuutta. Näin ollen EFTAn valvontaviranomaisen tarjoama apu ei sido kansallista tuomioistuinta. EFTAn valvontaviranomaisen on myös varmistettava, että se noudattaa velvollisuutta täyttää salassapitovelvollisuutensa ja varmistaa oman toimivuutensa sekä itsenäisyytensä (46). EFTAn valvontaviranomainen on sitoutunut säilyttämään puolueettomuutensa ja objektiivisuutensa täyttäessään ETA-sopimuksen 3 artiklan ja valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 2 artiklan mukaista velvoitettaan avustaa kansallisia tuomioistuimia ETAn kilpailusääntöjen soveltamisessa. EFTAn valvontaviranomaisen kansallisille tuomioistuimille toimittama apu kuuluukin sen velvollisuuksiin puolustaa yleistä etua. Tarkoituksena ei siis ole toimia kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevan asian osapuolten yksityisten etujen puolustajana. Tästä syystä EFTAn valvontaviranomainen ei kuule osapuolia avustaan kansalliselle tuomioistuimelle. Jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevan asian osapuoli on ottanut yhteyttä EFTAn valvontaviranomaiseen kysymyksistä, jotka on tuotu kansallisen tuomioistuimen ratkaistaviksi, se ilmoittaa tästä kansalliselle tuomioistuimelle riippumatta siitä, ovatko yhteydenotot tapahtuneet ennen vai jälkeen kansallisen tuomioistuimen esittämän yhteistyöpyynnön.

20.

EFTAn valvontaviranomainen julkaisee vuosikertomuksessaan yhteenvedon tämän tiedonannon mukaisesta yhteistyöstään kansallisten tuomioistuinten kanssa. Se voi myös julkaista lausuntonsa ja huomautuksensa verkkosivustollaan.

21.

EFTAn valvontaviranomaisen velvollisuus auttaa kansallisia tuomioistuimia ETAn kilpailuoikeuden soveltamisessa ilmenee pääasiassa sen velvollisuutena toimittaa hallussaan olevia tietoja kansallisille tuomioistuimille. Kansallinen tuomioistuin voi esimerkiksi pyytää EFTAn valvontaviranomaiselta sillä olevia asiakirjoja tai menettelyä koskevia tietoja saadakseen selville, onko tietty asia valvontaviranomaisen käsiteltävänä, onko valvontaviranomainen aloittanut menettelyn tai onko se jo muodostanut kantansa. Kansallinen tuomioistuin voi myös kysyä EFTAn valvontaviranomaiselta, milloin tämä todennäköisesti tekee päätöksen, jotta se voisi määritellä ehdot, joilla menettely mahdollisesti päätetään keskeyttää, tai tarpeen päättää väliaikaisista toimenpiteistä (47).

22.

Varmistaakseen kansallisten tuomioistuinten kanssa tehtävän yhteistyön tehokkuuden EFTAn valvontaviranomainen pyrkii toimittamaan pyydetyt tiedot kansalliselle tuomioistuimelle yhden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Jos EFTAn valvontaviranomainen joutuu pyytämään kansalliselta tuomioistuimelta sen pyyntöä koskevia lisäselvityksiä tai jos valvontaviranomaisen on kuultava osapuolia, joita tietojen toimittaminen suoraan koskee, kyseinen määräaika alkaa ajankohdasta, jolloin valvontaviranomainen saa tarvittavat tiedot.

23.

Toimittaessaan tietoja kansallisille tuomioistuimille EFTAn valvontaviranomaisen on pidettävä voimassa ETA-sopimuksen 122 artiklassa ja valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 14 artiklassa luonnollisille ja oikeushenkilöille annetut takeet (48). Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 14 artiklassa kielletään EFTAn valvontaviranomaisen jäseniä, virkamiehiä tai muita henkilöstöön kuuluvia ilmaisemasta salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja. ETA-sopimuksen 122 artiklassa edellytetään, että sopimuspuolten edustajien, valtuutettujen ja asiantuntijoiden sekä muiden viranomaisten on vielä tehtäviensä päättymisen jälkeenkin pidettävä salassa sellaiset tiedot, joita koskee salassapitovelvollisuus, erityisesti tiedot yrityksistä, niiden liikesuhteista tai niiden kustannustekijöistä. Velvoite sisältyy myös II luvun 28 artiklaan. Salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvat tiedot voivat olla sekä luottamuksellisia tietoja että liikesalaisuuksia. Liikesalaisuudet ovat tietoja, joiden saattaminen julkisuuteen, mutta myös pelkkä toimittaminen muulle henkilölle kuin tietojen antajalle saattaa vakavasti vahingoittaa tämän etuja (49).

24.

Luettaessa ETA-sopimuksen 3 ja 122 artiklaa sekä valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 14 artiklaa yhdessä ei voida päätellä, että EFTAn valvontaviranomaisen olisi ehdottomasti kiellettyä toimittaa kansallisille tuomioistuimille salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja. Samoin kuin yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännössä vahvistetaan komission lojaalin yhteistyön velvoitteen osalta, EFTAn valvontaviranomainen katsoo, että lojaalin yhteistyön velvoite edellyttää sen toimittavan kansalliselle tuomioistuimelle kaikki tuomioistuimen pyytämät tiedot, vaikka ne kuuluisivat salassapitovelvollisuuden piiriin. Tarjotessaan yhteistyötä kansallisille tuomioistuimille EFTAn valvontaviranomainen ei kuitenkaan saa missään tapauksessa vaarantaa ETA-sopimuksen 122 artiklan ja valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 14 artiklan mukaisten takeiden noudattamista.

25.

Näin ollen ennen kuin EFTAn valvontaviranomainen toimittaa salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja kansalliselle tuomioistuimelle, se muistuttaa tuomioistuinta tästä ETAn oikeuden mukaisesta velvollisuudesta kunnioittaa ETA-sopimuksen 122 artiklasta ja valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 14 artiklasta luonnollisille ja oikeushenkilöille johtuvia oikeuksia. Valvontaviranomainen kysyy myös kansalliselta tuomioistuimelta, voiko se taata ja takaako se salassa pidettävien tietojen ja liikesalaisuuksien suojaamisen. Jos kansallinen tuomioistuin ei pysty antamaan tällaista takuuta, valvontaviranomainen ei toimita sille liikesalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja (50). Vain siinä tapauksessa, että kansallinen tuomioistuin on taannut, että se suojaa luottamukselliset tiedot ja liikesalaisuudet, valvontaviranomainen toimittaa sille pyydetyt tiedot ja ilmoittaa, mitä osaa tiedoista salassapitovelvollisuus koskee, ja mitä osaa se ei koske, jolloin tätä osaa koskevat tiedot voidaan paljastaa.

26.

On muitakin poikkeustapauksia, joissa EFTAn valvontaviranomainen ei voi toimittaa tietoja kansallisille tuomioistuimille. Valvontaviranomainen voi kieltäytyä toimittamasta tietoja kansallisille tuomioistuimille erittäin tärkeistä syistä, jotka liittyvät tarpeeseen turvata Euroopan talousalueen edut tai välttää sen toiminnan ja riippumattomuuden häiriintyminen erityisesti tavalla, joka vaarantaa sille asetettujen tehtävien hoitamisen (51). Sen vuoksi viranomainen ei toimita kansallisille tuomioistuimille sakkojen määräämättä jättämistä tai lieventämistä hakeneen vapaaehtoisesti toimittamia tietoja ilman kyseisen hakijan suostumusta.

27.

Kun kansallista tuomioistuinta pyydetään soveltamaan ETAn kilpailusääntöjä asiassa, joka sillä on käsiteltävänä, se voi ensin hakea neuvoa EFTAn tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, ETAn oikeudesta, EFTAn valvontaviranomaisen päätöksistä, ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklan soveltamista koskevista tiedonannoista ja suuntaviivoista (52) sekä yhteisöjen tuomioistuinten ja komission oikeuskäytännöstä ja päätöksistä, joissa sovelletaan ETAn oikeutta ja vastaavaa yhteisön lainsäädäntöä. Jos nämä välineet eivät sisällä riittäviä tietoja, kansallinen tuomioistuin voi pyytää valvontaviranomaiselta lausuntoa kysymyksistä, jotka koskevat ETAn kilpailusääntöjen soveltamista. Kansallinen tuomioistuin voi pyytää komission lausuntoa kysymyksistä, jotka ovat luonteeltaan taloudellisia, tosiasioihin liittyviä tai oikeudellisia (53). Viimeksi mainittu seikka ei luonnollisesti poista kansallisen tuomioistuimen mahdollisuutta tai velvollisuutta pyytää EFTAn tuomioistuimelta valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 34 artiklan mukaista neuvoa-antavaa lausuntoa ETAn oikeuden tulkinnasta tai sen sovellettavuudesta kyseiseen asiaan.

28.

Voidakseen antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllisen lausunnon EFTAn valvontaviranomainen voi pyytää siltä lisätietoja (54). Varmistaakseen kansallisten tuomioistuinten kanssa tehtävän yhteistyön tehokkuuden valvontaviranomainen pyrkii toimittamaan pyydetyn lausunnon kansalliselle tuomioistuimelle neljän kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Jos valvontaviranomainen on pyytänyt kansalliselta tuomioistuimelta lisätietoja voidakseen laatia lausuntonsa, määräaika alkaa lisätietojen vastaanottamisajankohdasta.

29.

Antaessaan lausuntonsa EFTAn valvontaviranomainen toimittaa kansalliselle tuomioistuimelle ainoastaan tosiasioita koskevat tiedot tai pyydetyn taloudellisen tai oikeudellisen selvityksen kiinnittämättä huomiota kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevaan asiaan liittyviin seikkoihin. Valvontaviranomaisen lausunto ei myöskään sido kansallista tuomioistuinta oikeudellisesti.

30.

Kuten tämän tiedonannon 19 kohdassa on todettu, EFTAn valvontaviranomainen ei kuule osapuolia ennen lausunnon laatimista kansalliselle tuomioistuimelle. Tuomioistuimen on perustettava valvontaviranomaisen lausunnon käsittely asiaa koskeviin kansallisiin menettelytapasääntöihin, joissa on otettava huomioon ETAn oikeuden yleiset periaatteet.

31.

Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 4 olevan II luvun 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti kansalliset kilpailuviranomaiset ja EFTAn valvontaviranomainen voivat esittää huomautuksia ETA-sopimuksen 53 tai 54 artiklan soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä kansalliselle tuomioistuimelle, jota on pyydetty soveltamaan kyseisiä määräyksiä. Kyseisessä II luvussa erotetaan kirjalliset huomautukset, joita kansalliset kilpailuviranomaiset ja valvontaviranomainen voivat esittää omasta aloitteestaan, ja suulliset huomautukset, joiden esittäminen on mahdollista vain kansallisen tuomioistuimen luvalla (55).

32.

EFTAn valvontaviranomainen esittää huomautuksia II luvun mukaan vain, jos ETA-sopimuksen 53 tai 54 artiklan johdonmukainen soveltaminen sitä edellyttää. Koska tämä on valvontaviranomaisen esittämän huomautuksen tarkoitus, se rajoittaa huomautuksensa sisällön kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevan asian taustalla olevien tosiasioiden taloudelliseen ja oikeudelliseen analyysiin.

33.

Jotta EFTAn valvontaviranomainen pystyisi esittämään hyödyllisiä huomautuksia, kansallisia tuomioistuimia voidaan pyytää toimittamaan sille jäljennökset kaikista asian arvioinnissa tarvittavista asiakirjoista tai varmistamaan, että ne toimitetaan. Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 4 olevan II luvun 15 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti valvontaviranomainen käyttää huomautuksia vain kyseisiä asiakirjoja laatiessaan (56).

34.

Koska II luvussa ei säädetä menettelytavoista, joiden mukaisesti huomautukset on esitettävä, EFTA-valtioiden menettelytapasäännöt ja -käytännöt määräävät, mitä menettelyjä asiassa noudatetaan. Mikäli EFTA-valtio ei ole vielä vahvistanut asiaankuuluvaa menettelytapasäännöstöä, kansallisen tuomioistuimen on päätettävä, millaiset menettelytapasäännöt soveltuvat huomautusten esittämiseen asiasta, joka sillä on käsiteltävänä.

35.

Menettelytapojen tulisi vastata tämän tiedonannon 10 kohdassa esitettyjä periaatteita. Tämä merkitsee muun muassa, että menettelytapasäännöt, joita on noudatettava esitettäessä huomautuksia ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklan soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä,

36.

Koska lojaalin yhteistyön velvoite merkitsee myös sitä, että EFTA-valtioiden viranomaiset auttavat EFTAn valvontaviranomaista saavuttamaan ETA-sopimuksen tavoitteita (58), II luvussa annetaan kolme esimerkkiä tällaisesta avusta: 1) niiden asiakirjojen toimittaminen, jotka ovat tarpeen asian arvioimiseksi silloin, kun valvontaviranomainen haluaa esittää huomautuksia (ks. 33 kohta), 2) ETA-sopimuksen 53 tai 54 artiklan soveltamiseksi annettujen tuomioiden toimittaminen ja 3) kansallisten tuomioistuinten rooli valvontaviranomaisen tarkastuksissa.

37.

Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 4 olevan II luvun 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti EFTA-valtiot toimittavat EFTAn valvontaviranomaiselle jäljennöksen kaikista kansallisten tuomioistuinten kirjallisista tuomioista, joissa sovelletaan ETA-sopimuksen 53 tai 54 artiklaa, viipymättä sen jälkeen, kun koko tuomio on annettu osapuolille tiedoksi kirjallisesti. ETA-sopimuksen 53 tai 54 artiklan soveltamisesta annettujen kansallisten tuomioiden ja niihin liittyvien kansallisissa tuomioistuimissa noudatettuja menettelyjä koskevien tietojen toimittaminen antaa EFTAn valvontaviranomaiselle ensisijaisesti tilaisuuden saada hyvissä ajoin tiedot asioista, joita koskevien huomautusten esittäminen voi olla asianmukaista, mikäli joku osapuolista hakee tuomioon muutosta.

38.

Kansallisilla tuomioistuimilla voi olla osuutensa myös EFTAn valvontaviranomaisen tarkastuksissa, jotka koskevat yrityksiä ja yritysten yhteenliittymiä. Kansallisten tuomioistuimien rooli riippuu siitä, tehdäänkö tutkimuksiin liittyvät tarkastukset yrityksen tiloissa vai muualla.

39.

Jos tarkastukset tehdään yritysten tiloissa, kansallinen lainsäädäntö voi edellyttää kansallisen tuomioistuimen lupaa, joka mahdollistaa kansalliselle täytäntöönpanoviranomaiselle EFTAn valvontaviranomaisen avustamisen, jos kyseinen yritys vastustaa tarkastuksia. Lupaa voidaan pyytää myös turvaamistoimenpiteenä. Käsitellessään pyyntöä kansallisella tuomioistuimella on valtuudet tarkistaa, että valvontaviranomaisen tarkastuspäätös on pätevä ja että suunnitellut pakkokeinot eivät ole tarkastuksen kohteeseen nähden mielivaltaisia eivätkä liiallisia. Tarkistaessaan pakkokeinojen oikeasuhteisuutta kansallinen tuomioistuin voi pyytää valvontaviranomaiselta joko suoraan tai kansallisen kilpailuviranomaisen kautta yksityiskohtaisia selvityksiä erityisesti niistä syistä, joiden perusteella valvontaviranomainen epäilee ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklan rikkomista, sekä epäillyn rikkomisen vakavuudesta ja asianomaisen yrityksen osallisuudesta (59).

40.

Jos tarkastukset tapahtuvat muualla kuin yrityksen tiloissa, II luvussa edellytetään kansallisen tuomioistuimen lupaa, ennen kuin tällaisen tarkastuksen suorittamista koskeva EFTAn valvontaviranomaisen päätös voidaan panna täytäntöön. Tällaisessa tapauksessa kansallinen tuomioistuin voi tarkistaa, että valvontaviranomaisen tarkastuspäätös on pätevä ja että pakkokeinot eivät ole mielivaltaisia eivätkä liiallisia ottaen huomioon erityisesti epäillyn rikkomisen vakavuuden, etsittyjen todisteiden tärkeyden, asianomaisen yrityksen osallisuuden sekä sen, että on kohtuullisen todennäköistä, että tarkastuksen kohdetta koskevia kirjanpito- ja liikeasiakirjoja säilytetään tiloissa, joihin lupaa pyydetään. Kansallinen tuomioistuin voi pyytää viranomaiselta joko suoraan tai kansallisen kilpailuviranomaisen välityksellä yksityiskohtaista selvitystä seikoista, joita tarvitaan, jotta se voi tarkistaa pakkokeinojen oikeasuhteisuuden (60).

41.

Kansallinen tuomioistuin ei voi kummassakaan 39 ja 40 kohdassa mainituista tapauksista kyseenalaistaa EFTAn valvontaviranomaisen päätöksen lainmukaisuutta eikä tarkastuksen tarpeellisuutta eikä se voi vaatia tietoja valvontaviranomaisen hallussa olevista asiakirjoista (61). Lojaalin yhteistyön vaatimus edellyttää myös, että kansallinen tuomioistuin tekee päätöksensä kohtuullisessa ajassa, joka mahdollistaa valvontaviranomaisen tarkastuksen tehokkaan toteuttamisen (62).

42.

Tämän tiedonannon tarkoituksena on auttaa kansallisia tuomioistuimia soveltamaan ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklaa. Tiedonanto ei sido kansallisia tuomioistuimia eikä vaikuta EFTA-valtioiden eikä luonnollisten tai oikeushenkilöiden ETAn oikeuden mukaisiin oikeuksiin tai velvollisuuksiin.

43.

Tällä tiedonannolla korvataan vuonna 1995 annettu tiedonanto ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklan soveltamiseen liittyvästä yhteistyöstä kansallisten tuomioistuimien ja EFTAn valvontaviranomaisen välillä (63).