(1)

Riskipääoma liittyy sellaisille yrityksille tarjottavaan oman pääoman ehtoiseen rahoitukseen, joiden kehityksen varhaisvaiheissa havaitaan merkittävää kasvupotentiaalia. Riskipääomaa tarvitsevat tyypillisesti yritykset, joilla on kasvupotentiaalia mutta ei riittäviä mahdollisuuksia saada rahoitusta pääomamarkkinoilta. Sitä tarjoavat sijoittajat, jotka ovat valmiita ottamaan suuren riskin, jos sijoitetulle pääomalle on mahdollista saada keskimääräistä parempi tuotto.

(2)

Euroopan yhteisöjen komissio, jäljempänä ’komissio’, antoi 19 päivänä heinäkuuta 2006 yhteisön suuntaviivat valtiontuesta pieniin ja keskisuuriin yrityksiin tehtävien riskipääomasijoitusten edistämiseksi (1).

(3)

Komission uusien riskipääomasuuntaviivojen perustana ja lähtökohtana on havainto, että käynnistysvaiheessa oleville innovatiivisille yrityksille ei ole tarjolla riittävästi riskipääomaa. Komissio julkaisi kesäkuussa 2005 asiakirjan ’Valtiontuen toimintasuunnitelma – Valtiontukien vähentäminen ja tarkempi kohdentaminen: suunnitelma valtiontuen uudistamiseksi vuosina 2005–2009’, jäljempänä ’valtiontuen toimintasuunnitelma’ (2). Toimintasuunnitelmassa korostettiin, että on tärkeää parantaa liiketoimintaympäristöä ja helpottaa uusien yritysten toiminnan nopeaa käynnistämistä. Tähän liittyen toimintasuunnitelmassa ilmoitettiin, että valtiontukia ja riskipääomaa koskevaa tiedonantoa (3) aiotaan tarkistaa muun muassa niin, että säännöistä tehdään entistä joustavammat. Tarkoituksena on puuttua sellaisiin markkinoiden toimintapuutteisiin, jotka vaikuttavat erityisesti käynnistysvaiheessa olevien ja uusien, innovatiivisten pienten ja keskisuurten yritysten, jäljempänä ’pk-yritysten’, mahdollisuuksiin saada käyttöönsä riskipääomaa.

(4)

Riittävän riskipääoman tarjoaminen on ETA:ssa ensisijaisesti markkinoiden tehtävä. Riskipääomamarkkinoilla vallitsee kuitenkin ’pääomakuilu’. Tämä tarkoittaa sitä, että pääomamarkkinat toimivat puutteellisesti, jolloin tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa kummankin osapuolen kannalta hyväksyttävään hintaan. Tämä puolestaan vaikuttaa Euroopan pk-yrityksiin kielteisesti. Kuilu koskee pääasiassa sellaisia innovatiivisia huipputeknologian yrityksiä ja yleensä uusia yrityksiä, joiden kasvumahdollisuudet ovat hyvät. Se voi kuitenkin vaikuttaa myös muunlaisiin eri-ikäisiin ja eri aloilla toimiviin yrityksiin, joiden kasvumahdollisuudet ovat vähäisemmät ja jotka eivät löydä laajentumishankkeilleen rahoitusta ilman ulkoista riskipääomaa.

(5)

Pääomakuilun vuoksi valtiontuen myöntäminen voi olla perusteltua tietyissä tarkkaan rajatuissa olosuhteissa. Jos riskipääoman tarjontaa edistävä valtiontuki kohdennetaan oikein, se voi olla toimiva keino, jolla voidaan korjata alalla havaittuja markkinoiden toimintapuutteita ja houkutella yksityistä pääomaa.

(6)

Näillä suuntaviivoilla korvataan valtiontukea koskevien valvontaviranomaisen suuntaviivojen luku 10A (4)’Valtiontuki ja riskipääoma’ ja niissä vahvistetaan edellytykset, joiden täyttyessä riskipääomasijoituksia edistävää valtiontukea voidaan pitää ETA-sopimuksen mukaisena. Suuntaviivoissa selitetään, milloin on kyse ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuesta ja mitä kriteerejä valvontaviranomainen soveltaa arvioidessaan riskipääomatoimenpiteiden soveltuvuutta ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan perusteella.

(7)

Nämä suuntaviivat perustuvat valtiontuesta pieniin ja keskisuuriin yrityksiin tehtävien riskipääomasijoitusten edistämiseksi annettuihin yhteisön suuntaviivoihin, jotka on laadittu valtiontukea ja riskipääomaa koskevan tiedonannon soveltamisesta saatujen kokemusten valossa. Valtiontukea ja riskipääomaa koskevat valvontaviranomaisen suuntaviivat (5) vastaavat kyseistä tiedonantoa. Palaute, jota komissio on saanut ETA-valtioilta ja sidosryhmiltä julkisissa kuulemisissa, joita on järjestetty valtiontukea ja riskipääomaa koskevan tiedonannon tarkistamisesta, valtiontuen toimintasuunnitelmasta ja innovaatiotukea koskevasta tiedonannosta (6), on otettu huomioon. Komission kokemukset ja saatu palaute osoittavat, että valtiontukea ja riskipääomaa koskeva tiedonanto on yleensä toiminut hyvin käytännössä, mutta ne paljastavat myös sen, että joustavuutta sääntöjen soveltamisessa olisi lisättävä ja että sääntöjä olisi muutettava niin, että niissä otetaan huomioon riskipääomamarkkinoiden muuttunut tilanne. Kokemus on myös osoittanut, että valtiontukea ja riskipääomaa koskevassa tiedonannossa vahvistettuja edellytyksiä ei joidenkin riskipääomasijoitusmuotojen osalta ole kaikilla alueilla aina ollut mahdollista täyttää ja että näissä tapauksissa riskipääomaa ei sen vuoksi ole voitu asianmukaisesti tukea valtiontuella. Lisäksi kokemus on osoittanut tuettujen riskipääomarahastojen kokonaiskannattavuuden olevan heikko. Valvontaviranomainen yhtyy edellä esitettyihin näkemyksiin.

(8)

Jotta nämä ongelmat voitaisiin ratkaista, näissä suuntaviivoissa sovelletaan tietyissä olosuhteissa aikaisempaa joustavampaa lähestymistapaa. EFTA-valtioille annetaan näin mahdollisuus kohdentaa riskipääomatoimenpiteensä entistä tehokkaammin markkinoiden toimintapuutteisiin. Suuntaviivoissa otetaan myös käyttöön pitkälle kehitetty taloudellinen tarkastelutapa, jota käytetään arvioitaessa, ovatko riskipääomatoimenpiteet ETA-sopimuksen mukaisia. Tukijärjestelyjen hyväksyminen perustui jo valtiontukea ja riskipääomaa koskevia valvontaviranomaisen suuntaviivoja sovellettaessa melko pitkälle kehitettyyn taloudelliseen analyysiin, jossa keskityttiin markkinoiden toimintapuutteen laajuuteen ja toimenpiteen kohdentamiseen. Pitkälle kehitetyn taloudellisen tarkastelutavan keskeiset osatekijät sisältyivät näin ollen jo valtiontukea ja riskipääomaa koskeviin valvontaviranomaisen suuntaviivoihin. Joidenkin kriteerien hienosäätö oli kuitenkin vielä tarpeen, jotta voitiin varmistaa toimenpiteiden entistä parempi kohdentaminen kulloiseenkin markkinoiden toimintapuutteeseen. Uudet suuntaviivat sisältävät muun muassa keinoja, joilla pyritään varmistamaan, että sijoituspäätökset ovat ammattimaisia ja perustuvat tuotto-odotuksiin. Tällä on tarkoitus saada yksityiset sijoittajat sijoittamaan valtion rinnalla entistä enemmän. Valtiontukea ja riskipääomaa koskevan komission tiedonannon ja valtiontukea ja riskipääomaa koskevien valvontaviranomaisen suuntaviivojen soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella on lisäksi pyritty selventämään kohtia, joissa se on osoittautunut tarpeelliseksi.

(9)

Komissio korosti valtiontuen toimintasuunnitelmassaan, että valtiontuen analysoinnissa on tärkeää vahvistaa taloudellista tarkastelutapaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että niitä myönteisiä vaikutuksia, joita toimenpiteellä mahdollisesti on yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamisen kannalta, verrataan toimenpiteen mahdollisiin kielteisiin vaikutuksiin, jotka näkyvät kilpailun ja kaupan vääristymisenä. Valtiontuen toimintasuunnitelmassa esitetty tasapainotesti on kolmivaiheinen. Ensimmäiset kaksi vaihetta liittyvät myönteisiin vaikutuksiin ja viimeinen kielteisiin vaikutuksiin sekä vaikutusten tasapainoon:

Tasapainotesti on tärkeässä asemassa sekä valtiontukisääntöjen laatimisessa että arvioitaessa niiden soveltamisalaan kuuluvia tapauksia.

(10)

Valvontaviranomainen katsoo valtiontukea ja riskipääomaa koskevien määräysten soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella, että ETA:n riskipääomamarkkinoiden toiminta ei yleisesti ottaen ole puutteellista. Valvontaviranomainen kuitenkin myöntää, että joidenkin sijoitusmuotojen kohdalla on markkina-aukkoja tietyissä yrityksen elinkaaren vaiheissa. Nämä aukot johtuvat siitä, etteivät riskipääoman kysyntä ja tarjonta täysin kohtaa. Tätä tilannetta voidaan yleisesti kuvata pääomakuiluksi.

(11)

Oman pääoman ehtoisen rahoituksen tarjoaminen varsinkin pienemmille yrityksille asettaa haasteita niin sijoittajalle kuin sijoituskohteena olevalle yrityksellekin. Tarjontapuolella sijoittajan on analysoitava huolellisesti sekä tarjottavia vakuuksia (lainanantajan ominaisuudessa) että liiketoimintastrategiaa kokonaisuudessaan voidakseen arvioida sijoituksen tuottomahdollisuudet ja siihen liittyvät riskit. Sijoittajan on myös voitava seurata, onnistuuko yrityksen johto liiketoimintastrategian toteuttamisessa. Sijoittajan on lisäksi suunniteltava ja toteutettava irtautumisstrategiansa saadakseen sijoitukselleen riskiin suhteutetun tuoton myydessään osuutensa sijoituskohteena olevasta yrityksestä.

(12)

Kysyntäpuolella yrityksen on puolestaan ymmärrettävä ulkopuolisen oman pääoman ehtoisen sijoituksen edut ja riskit ja laadittava järkevä liiketoimintasuunnitelma, jolla se pystyy varmistamaan tarvittavien resurssien ja tarvittavan ohjauksen saannin. Oman pääoman riittämättömyys, velkarahoituksen saamiseksi edellytettävien vakuuksien puuttuminen ja/tai merkinnät luottotiedoissa voivat merkittävästi rajoittaa yrityksen mahdollisuuksia saada rahoitusta. Lisäksi yrityksen on jaettava määräysvalta ulkopuolisen sijoittajan kanssa. Omistusosuuden lisäksi sijoittaja voi yleensä osallistua yrityksen päätöksentekoon.

(13)

Riskipääoman kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen voi edellä esitetyistä syistä olla tehotonta, jolloin riskipääoman tarjonta markkinoilla on liian vähäistä eivätkä yritykset saa rahoitusta, vaikka niillä olisi houkutteleva liiketoimintamalli ja hyvät kasvunäkymät. Valvontaviranomainen katsoo, että riskipääomamarkkinoiden toimintapuutteiden tärkein syy on epätäydellinen ja epäsymmetrinen informaatio, joka vaikuttaa erityisesti pk-yritysten ja kehityksensä varhaisvaiheissa olevien yritysten mahdollisuuksiin saada riskipääomaa, minkä vuoksi julkinen tuki voi olla perusteltua.

Epätäydellinen tai epäsymmetrinen informaatio voi vaikuttaa muun muassa seuraavasti:

(14)

Valvontaviranomainen katsoo, että valtiontuki riskipääomatoimenpiteille voi olla tarkoituksenmukainen väline näissä suuntaviivoissa esitetyin rajoituksin ja ehdoin. On kuitenkin pidettävä mielessä, että riskipääoman tarjoaminen on ensisijaisesti liiketoimintaa, johon liittyy liiketoiminnallisia päätöksiä. Riskipääoman tarjontaa voidaan lisätä myös yleisluonteisemmilla rakenteellisilla toimenpiteillä, jotka eivät ole valtiontukea. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla yrittäjyyden edistäminen, pk-yritysten rahoitusmuotojen (esim. uusi osakepääoma, jakamaton voitto ja velkarahoitus) verotuksen muuttaminen, markkinoiden yhdentämistoimenpiteet sekä lainsäädännöllisten esteiden vähentäminen muun muassa poistamalla tietyntyyppisten rahoituslaitosten (esim. eläkerahastojen) tekemiin sijoituksiin liittyviä rajoituksia sekä keventämällä yritysten perustamiseen liittyviä hallinnollisia menettelyjä.

(15)

Riskipääoman valtiontuella on saatava aikaan pk-yritysten saatavilla olevan riskipääoman nettolisäys erityisesti houkuttelemalla yksityisiä sijoittajia tekemään sijoituksia. Julkisten varojen käyttöön liittyvä hukkavaikutusriski eli kannustavan vaikutuksen puuttuminen tarkoittaa sitä, että jotkin julkisin varoin tuetut yritykset olisivat saaneet rahoitusta samoin ehdoin myös ilman valtion tukea (syrjäyttämisvaikutus). On todisteita siitä, että näin on tapahtunut, joskaan tapauksia ei ole tutkittu tarkemmin. Tällaisissa tilanteissa julkisia varoja käytetään tehottomasti.

(16)

Valvontaviranomainen katsoo, että riskipääoman muodossa annettavalla tuella, joka täyttää näissä suuntaviivoissa asetetut edellytykset, on kannustava vaikutus. Kannustimien tarve riippuu siitä, kuinka merkittäviä markkinoiden toimintapuutteet ovat erityyppisten toimenpiteiden ja tuensaajien kohdalla. Sen vuoksi käyttöön on otettu erilaisia kriteerejä, jotka perustuvat yrityskohtaisten sijoituserien suuruuteen, yksityisten sijoittajien osallistumisasteeseen, yrityksen kokoon ja rahoitettavaan yrityksen kehitysvaiheeseen.

(17)

Kannustimien tarve riippuu siitä, kuinka merkittäviä markkinoiden toimintapuutteet ovat erityyppisten toimenpiteiden ja tuensaajien kohdalla sekä pk-yritysten eri kehitysvaiheissa. Riskipääomatoimenpide on hyvin suunniteltu, jos tuki on kaikilta osin välttämätön, jotta voidaan luoda kannustimia oman pääoman tarjoamiseksi pk-yrityksille niiden siemen-, käynnistys- ja alkuvaiheessa. Valtiontuki on tehotonta, jos sitä myönnetään laajemmin kuin on tarpeen riskipääomatarjonnan lisäämiseksi. Lisäksi, jotta tuki voidaan rajoittaa välttämättömään, on tärkeää, että yksityisen sektorin osallistuminen on huomattavaa ja että sijoitukset tehdään tuottoa tavoitellen ja että niitä hoidetaan liiketaloudellisin perustein.

(18)

ETA-sopimuksen mukaan valvontaviranomaisen on valvottava EFTA-valtioiden myöntämää valtiontukea. Valvontaviranomaisen on tämän vuoksi seurattava tilannetta tarkkaan voidakseen varmistua siitä, että toimenpiteet on kohdennettu tarkoituksenmukaisesti ja että kilpailun vakavat vääristymät vältetään. Päättäessään, onko julkisten varojen myöntäminen toimenpiteisiin, joilla edistetään riskipääoman saatavuutta, ETA-sopimuksen mukaista valvontaviranomainen pyrkii rajoittamaan seuraavat riskit mahdollisimman vähiin:

(19)

Riskipääoman tarjoamista yrityksille ei voida yhdistää valtiontukivalvonnassa käytettyyn perinteiseen ’tukikelpoisten kustannusten’ käsitteeseen, joka perustuu määrättyihin kustannuksiin, joihin tukea voidaan myöntää, ja tuen enimmäisintensiteettien määrittämiseen. Koska EFTA-valtiot voivat toteuttaa riskipääomatoimenpiteitä eri muodoissa, valvontaviranomainen ei voi määritellä tiukkoja kriteerejä sen määrittämiseksi, soveltuvatko kyseiset toimenpiteet ETA-sopimuksen toimintaan. Riskipääoman arviointi poikkeaa näin perinteisestä tavasta valvoa valtiontukia.

(20)

Koska valtiontukea ja riskipääomaa koskevat valvontaviranomaisen suuntaviivat ovat kuitenkin käytännössä toimineet riskipääoman alalla hyvin, valvontaviranomainen on päättänyt edelleen noudattaa tiedonannon ja suuntaviivojen lähestymistapaa ja varmistaa näin jatkuvuuden.

(21)

Näitä suuntaviivoja sovelletaan ainoastaan sellaisiin riskipääomaohjelmiin, jotka on suunnattu pk-yrityksille. Niitä ei ole tarkoitettu oikeusperustaksi, kun tapauskohtaisia toimenpiteitä, joilla pääomaa tarjotaan yksittäisille yrityksille, julistetaan soveltuviksi ETA-sopimuksen toimintaan.

(22)

Näissä suuntaviivoissa ei kyseenalaisteta sellaisten valtiontukitoimenpiteiden soveltuvuutta, jotka ovat muiden valvontaviranomaisen hyväksymien suuntaviivojen, puitteiden tai asetusten mukaisia.

(23)

Valvontaviranomainen pyrkii erityisesti estämään näiden suuntaviivojen käytön voimassa olevissa puitteissa, suuntaviivoissa ja asetuksissa vahvistettujen periaatteiden kiertämiseen.

(24)

Riskipääomatoimenpiteiden yhteydessä on suljettava pois mahdollisuus tarjota tukea sellaisille yrityksille:

(25)

Näitä suuntaviivoja ei sovelleta vientitoimintaan myönnettävään tukeen eli tukeen, joka välittömästi liittyy vientimääriin, jakeluverkon perustamiseen ja toimintaan tai muihin vientitoimintaan liittyviin juokseviin kustannuksiin, eikä tukeen, jonka myöntämisen ehtona on kotimaisten tuotteiden suosiminen tuontituotteiden kustannuksella.

(26)

Näissä suuntaviivoissa tarkoitetaan:

(27)

Valvontaviranomainen on julkaissut useita asiakirjoja, joissa tulkitaan niitä edellytyksiä, joita käytetään määritettäessä, sisältyvätkö yksittäiset toimenpiteet valtiontuen määritelmään. Näitä asiakirjoja, joilla voi olla merkitystä myös riskipääomatoimenpiteiden kannalta, ovat muun muassa julkisviranomaisten osakkuuksista annetut valvontaviranomaisen suuntaviivat (12), valtiontukisääntöjen soveltamista yritysten välittömään verotukseen koskevat valvontaviranomaisen suuntaviivat (13) ja valtion takauksia koskevat valvontaviranomaisen suuntaviivat (14). Valvontaviranomainen soveltaa näitä asiakirjoja myös vastaisuudessa arvioidessaan, sisältyykö riskipääomatoimenpiteisiin valtiontukea.

(28)

Riskipääomatoimenpiteissä on usein kyse monimutkaisista järjestelyistä, joilla edistetään riskipääomamarkkinoiden toimintaa. Viranomaiset luovat niiden avulla kannustimia tietylle talouden toimijaryhmälle (sijoittajille), jotta nämä tarjoaisivat rahoitusta toiselle ryhmälle (pk-yrityksille). Sen mukaan, millaisesta toimenpiteestä on kysymys, tuesta voivat hyötyä jompaankumpaan tai kumpaankin ryhmään kuuluvat yritykset, vaikka viranomaisten aikomuksena on voinut olla tukea vain pk-yrityksiä. Lisäksi useimmissa tapauksissa toimenpiteellä tuetaan rahaston tai jonkin muun sellaisen sijoitusvälineen perustamista, jonka olemassaolo ei riipu sijoittajista eikä niistä yrityksistä, joihin sijoitetaan. Näissä tapauksissa on määritettävä, onko rahastoa tai välinettä pidettävä yrityksenä, joka saa valtiontukea.

(29)

Tässä yhteydessä sellaisista varoista myönnetty rahoitus, jotka eivät ole valtion varoja ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä, katsotaan yksityisten sijoittajien tarjoamaksi rahoitukseksi. Tämä pätee erityisesti Euroopan investointipankin ja Euroopan investointirahaston myöntämään rahoitukseen.

(30)

Valvontaviranomainen määrittää kunkin tason osalta erikseen, sisältääkö toimenpide valtiontukea, ja se ottaa tällöin huomioon seuraavat tekijät (15).

(31)

Tuki sijoittajille. Yksityisille sijoittajille katsotaan aiheutuvan etua, kun toimenpide antaa niille mahdollisuuden tehdä oman pääoman ehtoisia tai oman pääoman luonteisia sijoituksia yritykseen tai yritysryhmään edullisemmin ehdoin kuin julkiset sijoittajat tai kuin jos ne olisivat toteuttaneet vastaavan investoinnin ilman toimenpidettä. Etu voi toteutua monessa eri muodossa, kuten näiden suuntaviivojen 10B.4.2 jaksossa selostetaan. Yksityiselle sijoittajalle aiheutuu etua myös silloin, kun toimenpide saa sijoittajan myöntämään edun kyseessä olevalle yritykselle tai yrityksille. Sen sijaan, jos sijoitus tehdään ehdoin, jotka yksityinen sijoittaja voi hyväksyä markkinatalouden olosuhteissa ilman valtion toimenpiteitä, valvontaviranomainen katsoo, että julkinen ja yksityinen sijoittaja ovat tehneet sijoituksen samoin ehdoin eikä kyseessä ole valtiontuki. Näin oletetaan tapahtuneen ainoastaan silloin, kun julkisten ja yksityisten sijoittajien positiiviset ja negatiiviset riskit ja tuotot ovat täsmälleen samat ja niillä on sama etuoikeusasema ja yksityiset sijoittajat, jotka ovat riippumattomia sijoituskohteina olevista yrityksistä, tarjoavat vähintään 50 prosenttia toimenpiteen rahoituksesta.

(32)

Tuki sijoitusrahastolle, sijoitusvälineelle ja/tai sen hoitajalle. Yleensä valvontaviranomainen katsoo, että sijoitusrahasto tai sijoitusväline ei ole varsinainen tuensaaja, vaan se toimii välittäjänä, joka siirtää tuen sijoittajille ja/tai yrityksille, joihin sijoitetaan. Kuitenkin esimerkiksi verotoimenpiteet tai muut toimenpiteet, joista seuraa välitöntä hyötyä useita eri sijoittajia käsittäville sijoitusvälineille tai -rahastoille, jotka ovat luonteeltaan verrattavissa itsenäiseen yritykseen, voivat olla valtiontukea, jollei sijoitusta tehdä ehdoin, jotka markkinatalouden olosuhteissa toimiva yksityinen sijoittaja voi hyväksyä, jolloin tuensaaja ei saa toimenpiteestä etua. Kyseessä katsotaan olevan tuki rahastonhoitajille tai rahastoyhtiölle myös silloin, kun saatu palkkio ei täysin vastaa markkinoilla sillä hetkellä vastaavassa tilanteessa maksettavaa palkkiota. Toisaalta oletetaan, että kyse ei ole tuesta, jos rahastonhoitajat tai rahastoyhtiö on valittu avoimessa julkisessa tarjouskilpailussa tai jos ne eivät saa valtiolta mitään muita etuja.

(33)

Tuki yrityksille, joihin sijoitetaan. Etenkin silloin, kun sijoittajien, sijoitusvälineen tai sijoitusrahaston tasolla on kyse valtiontuesta, valvontaviranomainen katsoo, että tuki siirtyy sijoituskohteena oleviin yrityksiin ainakin osittain ja että myös ne saavat näin tukea. Näin on myös siinä tapauksessa, että rahastonhoitajat tekevät sijoituspäätökset puhtaasti liiketaloudellisin perustein.

(34)

Silloin kun sijoitus tehdään ehdoin, jotka yksityinen sijoittaja voisi hyväksyä markkinatalouden olosuhteissa ilman julkisia toimenpiteitä, sijoituskohteena olevia yrityksiä ei katsota tuensaajiksi. Tätä varten valvontaviranomainen selvittää, onko kyseiset sijoituspäätökset tehty pelkästään tuotto-odotusten perusteella, onko yrityksellä järkevä liiketoimintasuunnitelma ja -ennusteet sekä onko sijoittajalla selkeä ja realistinen irtautumisstrategia. Tärkeitä tekijöitä ovat myös rahastonhoitajien tai rahastoyhtiön valinta ja annetut sijoitusvaltuudet sekä yksityisten sijoittajien prosenttiosuus ja osallistumisaste.

(35)

Jos kaikki tuensaajille riskipääoman muodossa myönnetty rahoitus on EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 12 päivänä tammikuuta 2001 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 69/2001 (16) tarkoitettua vähämerkityksistä tukea, sen ei katsota kuuluvan ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Vähämerkityksistä tukea koskevan säännön soveltamisen riskipääomatoimenpiteisiin tekee monimutkaiseksi se, että tuen laskeminen on vaikeaa ja että toimenpiteellä saatetaan tukea kohdeyritysten lisäksi myös muita sijoittajia. Sääntöä sovelletaan kuitenkin, jos nämä ongelmat voidaan ratkaista. Näin ollen, jos järjestelyllä tarjotaan kolmen vuoden jaksolla kullekin yritykselle julkista pääomaa enintään vähämerkityksisen tuen enimmäismäärän verran, on varmaa, että kyseisille yrityksille ja/tai sijoittajille myönnetty tuki pysyy asetetuissa rajoissa.

(36)

ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvana voidaan pitää tukea tietyn taloudellisen toiminnan kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Valvontaviranomainen julistaa riskipääomatoimenpiteen soveltuvaksi ainoastaan, jos se voi 10B.1.3 jaksossa esitetyn tasapainotestin perusteella päätellä, että tukitoimenpide lisää riskipääoman tarjontaa muuttamatta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Tässä kohdassa esitetään edellytykset, joiden täyttyessä valvontaviranomainen katsoo, että riskipääoman muodossa myönnettävä tuki on ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista.

(37)

Jos valvontaviranomainen on saanut täydellisen ennakkoilmoituksen, joka osoittaa, että kaikki tässä jaksossa esitetyt ehdot täyttyvät, se pyrkii tekemään tuesta pika-arvion niiden määräaikojen kuluessa, joista säädetään valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3, joka koskee EFTAn valvontaviranomaisen tehtäviä ja toimivaltuuksia valtiontuen alalla. Kuten 10B.5 jaksossa on selostettu, valvontaviranomainen tekee yksityiskohtaisemman arvioinnin tietyntyyppisistä riskipääomatoimenpiteistä, jotka eivät täytä kaikkia tässä jaksossa asetettuja ehtoja.

(38)

Jos myös sijoituskohteena olevien yritysten tasolla on kyse tuesta ja riskipääoman tarjoaminen liittyy kustannuksiin, jotka ovat jonkin muun asetuksen, muiden puitteiden tai muiden suuntaviivojen nojalla tukikelpoisia, tuen soveltuvuutta ETA-sopimuksen toimintaan voidaan arvioida niiden perusteella.

(39)

Tukitoimenpiteen muoto on yleensä EFTA-valtion valittavissa, ja tämä pätee myös riskipääomatoimenpiteisiin. Kuten 10B.4.3 jaksossa tarkemmin selostetaan, valvontaviranomainen kuitenkin arvioi näiden toimenpiteiden osalta muun muassa sitä, kannustetaanko niillä markkinaperiaatteella toimivia sijoittajia tarjoamaan riskipääomaa kohdeyrityksille ja tehdäänkö nämä sijoituspäätökset liiketoiminnallisin periaattein (eli pyritäänkö niillä tuoton saamiseen).

(40)

Valvontaviranomainen uskoo, että asetettu tavoite voidaan saavuttaa mm. seuraavantyyppisillä toimenpiteillä:

(41)

Useita indikaattoreita on otettava huomioon sen varmistamiseksi, että riskipääomatoimenpiteet täyttävät 10B.1.3.4 jaksossa esitetyn vaatimuksen kannustavasta vaikutuksesta ja tuen välttämättömyydestä. Ajatuksena on, että valtiontuen on kohdistuttava tiettyyn markkinoiden toimintapuutteeseen, jonka olemassaolosta on riittävästi näyttöä. Näissä suuntaviivoissa asetetaan tätä tarkoitusta varten enimmäismäärät safe harbour -sijoituserille pk-yrityksiin, jotka ovat liiketoimintansa alkuvaiheissa. Jotta tuki rajoitetaan välttämättömään, on tärkeää, että tuetut sijoitukset kohteena oleviin pk-yrityksiin tehdään tuottoa tavoitellen ja että niitä hoidetaan liiketaloudellisin perustein. Valvontaviranomainen katsoo, että riskipääomatoimenpiteellä on kannustava vaikutus, tuki on välttämätöntä ja oikeasuhteista ja kokonaistulos on positiivinen, kun kaikki seuraavassa luetellut edellytykset täyttyvät.

Toimenpiteitä, joissa on mukana sijoitusvälineitä, ei arvioida tässä jaksossa esitettyjen edellytysten perusteella vaan näiden suuntaviivojen 10B.5 jakson perusteella.

(42)

Riskipääomatoimenpiteellä kullekin kohteena olevalle pk-yritykselle myönnetään joko kokonaan tai osittain valtion varoista tulevaa rahoitusta erinä, jotka ovat 12 kuukauden aikana enintään 1,5 miljoonaa euroa yritystä kohti.

(43)

Riskipääomatoimenpide on rajoitettava siten, että sillä tarjotaan pienyrityksille tai tukialueilla sijaitseville keskisuurille yrityksille rahoitusta laajentamisvaiheeseen asti taikka tukialueiden ulkopuolella sijaitseville keskisuurille yrityksille käynnistysvaiheeseen asti.

(44)

Vähintään 70 prosenttia riskipääomatoimenpiteen kokonaismäärärahoista on käytettävä pk-yrityksiin oman pääoman ehtoisen ja oman pääoman luonteisen rahoituksen muodossa tehtäviin sijoituksiin. Tällaisten rahoitusvälineiden luonnetta arvioidessaan valvontaviranomainen kiinnittää pikemminkin huomiota välineen taloudelliseen sisältöön kuin sen nimeen ja sijoittajien sille antamaan luokitteluun. Valvontaviranomainen ottaa huomioon erityisesti kohdeyrityksen toiminnasta sijoittajalle aiheutuvan riskin suuruuden, sijoittajalle aiheutuvat potentiaaliset tappiot, sen, perustuuko tuotto yrityksen tulokseen vai onko se kiinteä, ja sijoittajan etuoikeusaseman yrityksen konkurssin yhteydessä. Valvontaviranomainen voi myös ottaa huomioon välineen kohtelun kansallisissa säädöksissä ja rahoitus- ja kirjanpitosäännöksissä, jos nämä ovat keskenään johdonmukaisia ja luokittelun kannalta merkityksellisiä.

(45)

Vähintään 50 prosenttia riskipääomatoimenpiteen perusteella tehtyjen sijoitusten rahoituksesta on tultava yksityisiltä sijoittajilta. Jos toimenpiteet kohdistuvat tukialueilla sijaitseviin pk-yrityksiin, yksityisten sijoittajien osuuden on oltava vähintään 30 prosenttia.

(46)

Riskipääomatoimenpiteessä on varmistettava, että päätökset sijoittaa kohdeyrityksiin perustuvat tuotto-odotuksiin. Näin tapahtuu, kun sijoituksen tekeminen perustuu siihen, että sijoituksesta saadaan mahdollisesti merkittävä tuotto, ja kun kohdeyritystä avustetaan tässä tarkoituksessa jatkuvasti. Tämän kriteerin katsotaan täyttyvän, jos kaikki seuraavassa luetellut edellytykset täyttyvät:

(47)

Riskipääomatoimenpidettä tai -rahastoa hoitavien henkilöiden on noudatettava liiketaloudellisia periaatteita ja toimittava yksityissektorin yritysjohdon tavoin pyrkien saamaan sijoittajilleen mahdollisimman suuren tuoton. Tämän kriteerin katsotaan täyttyvän, jos kaikki seuraavassa luetellut edellytykset täyttyvät:

(48)

Monet yksityiset rahastot kohdistavat sijoituksensa tiettyihin innovatiivisiin teknologioihin tai jopa aloihin (esim. terveydenhoito, tietotekniikka, biotekniikka). Valvontaviranomainen voi hyväksyä riskipääomatoimenpiteiden toimialakohtaisuuden, jos toimenpide kuuluu 10B.2.1 jaksossa esitettyyn näiden suuntaviivojen soveltamisalaan.

(49)

Tätä suuntaviivojen jaksoa sovelletaan riskipääomatoimenpiteisiin, jotka eivät täytä kaikkia 10B.4 jaksossa vahvistettuja edellytyksiä. Näiden toimenpiteiden soveltuvuutta on arvioitava yksityiskohtaisemmin 10B.1.3 jaksossa esitetyn tasapainotestin avulla, jotta voidaan varmistua siitä, että toimenpiteellä pyritään korjaamaan markkinoiden toimintapuute. Yksityiskohtaisempaa arviointia tarvitaan myös sen vuoksi, että yksityisten sijoittajien mahdollisen syrjäyttämisen ja kilpailun vääristymisen riski on suurempi.

(50)

Sitä, soveltuvatko toimenpiteet ETA-sopimuksen toimintaan, tarkastellaan tiettyjen myönteisten ja kielteisten tekijöiden perusteella. Mikään yksittäinen tekijä ei ole ratkaisevassa asemassa eikä mitään niiden yhdistelmää voida sellaisenaan pitää riittävänä varmistamaan ETA-sopimuksen mukaisuus. Joissakin tapauksissa tekijöiden sovellettavuus ja niille annettava paino voivat riippua toimenpiteen muodosta.

(51)

EFTA-valtioiden on toimitettava kaikki tiedot ja todisteet, joita ne pitävät hyödyllisinä toimenpiteen arvioimiseksi. Vaadittujen todisteiden määrä ja valvontaviranomaisen arvio riippuvat kunkin tapauksen ominaispiirteistä. Ne ovat suhteessa markkinoiden toimintapuutteen vakavuuteen ja yksityisten sijoitusten syrjäyttämisriskiin.

(52)

Seuraavassa esitetään luettelo riskipääomatoimenpiteistä, jotka eivät täytä kaikkia 10B.4 jaksossa vahvistettuja edellytyksiä. Tällaisia toimenpiteitä on arvioitava yksityiskohtaisemmin, koska markkinoiden toimintapuutteista ei ole täysin selkeitä todisteita ja koska yksityisten sijoittajien syrjäyttämisen ja kilpailun vääristymisen riski on suurempi.

a)   Toimenpiteet, joissa sijoituserät ylittävät safe harbour -sijoituserille asetetun 1,5 miljoonan euron enimmäismäärän pk-yritystä kohden 12 kuukauden aikana

Valvontaviranomainen on tietoinen riskipääomamarkkinoiden jatkuvasta heilahtelusta ja pääomakuilun kehittymisestä sekä siitä, että markkinoiden toimintapuutteiden vaikutus yrityksiin riippuu yritysten koosta ja yrityksen kehitysvaiheesta ja toimialasta. Valvontaviranomainen on sen vuoksi valmis julistamaan sellaiset riskipääomatoimenpiteet ETA-sopimuksen toimintaan soveltuviksi, joissa ylitetään safe harbour -sijoituserille asetettu vuosittainen 1,5 miljoonan euron enimmäismäärä yritystä kohti, edellyttäen, että markkinoiden toimintapuutteesta esitetään tarvittavat todisteet.

b)   Toimenpiteet, joilla tarjotaan rahoitusta tukialueiden ulkopuolella toimiville keskisuurille yrityksille laajentamisvaihetta varten

Valvontaviranomainen on tietoinen siitä, että tiettyjen, tukialueiden ulkopuolella toimivien keskisuurten yritysten saattaa olla myös laajentamisvaiheessaan vaikeaa saada riittävästi riskipääomaa, vaikka rahoitusta olisikin tarjolla sellaisille yrityksille, joiden liikevaihto ja/tai taseen loppusumma on huomattavan suuri. Sen vuoksi valvontaviranomainen on valmis harkitsemaan sellaisten toimenpiteiden julistamista ETA-sopimuksen toimintaan soveltuviksi, joilla tietyissä tapauksissa osittain katetaan keskisuurten yritysten laajentamisvaihe, jos esitetään tarvittavat todisteet.

c)   Toimenpiteet, joissa on kyse myöhemmän rahoituksen varmistavista jatkosijoituksista tuetun pääomasijoituksen jo saaneisiin kohdeyrityksiin, vaikka yleiset safe harbour -sijoituksille asetetut enimmäismäärät ylittyisivätkin ja rahoitus ulottuisi yritysten kasvun varhaisvaiheita pidemmälle

Valvontaviranomainen ottaa huomioon, että myöhemmän rahoituksen varmistavat jatkosijoitukset kohdeyrityksiin, jotka ovat varhaisvaiheissaan saaneet tuettuja pääomasijoituksia, ovat tärkeitä, vaikka safe harbour -sijoituserien enimmäismäärät ylittyisivätkin ja rahoitus ulottuisi yrityksen kasvun varhaisvaiheita pidemmälle aina alkuperäisestä sijoituksesta irtautumiseen asti. Tämä saattaa esimerkiksi olla tarpeen, jotta vältettäisiin julkisen omistusosuuden laimentuminen näillä seuraavilla rahoituskierroksilla samalla kun varmistetaan kohdeyritysten rahoituksen jatkuvuus niin, että sekä julkiset että yksityiset sijoittajat saavat täyden hyödyn riskialttiista sijoituksestaan. Valvontaviranomainen on näissä olosuhteissa valmis harkitsemaan tällaisten jatkosijoitusten julistamista ETA-sopimuksen toimintaan soveltuviksi edellyttäen, että ne ovat oikeassa suhteessa alkuperäiseen sijoitukseen ja rahaston kokoon, ja ottaen huomioon kohdealan ja -yritysten erityispiirteet.

d)   Toimenpiteet, joissa yksityisten sijoittajien osuus on tukialueiden ulkopuolella alle 50 prosenttia ja tukialueilla alle 30 prosenttia

Yksityisten riskipääomamarkkinoiden kehitystaso vaihtelee huomattavasti ETA:n eri jäsenvaltioissa. Joissakin tapauksissa voi olla hankala löytää yksityisiä sijoittajia, ja sen vuoksi valvontaviranomainen on valmis harkitsemaan sellaisten toimenpiteiden julistamista ETA-sopimuksen toimintaan soveltuviksi, joissa yksityisten sijoittajien sijoitusten osuus jää alle 10B.4.3.4 jaksossa esitettyjen enimmäismäärien, jos EFTA-valtio toimittaa tarvittavat todisteet. Vaikeudet saattavat olla vielä suurempia, jos riskipääomatoimenpiteiden kohteena olevat pk-yritykset sijaitsevat tukialueilla. Tällöin pääoman tarjonta voi olla huomattavan vähäistä, koska yritykset sijaitsevat kaukana pääomasijoituskeskuksista, väestötiheys on alhainen ja yksityiset sijoittajat kaihtavat riskejä. Pääoman kysyntä saattaa myös olla vähäistä pk-yrityksissä, sillä yritysten voi olla vaikeaa laatia elinkelpoinen ja sijoitusvalmis liiketoimintasuunnitelma, pääomasijoituskulttuuri saattaa olla kehittymättömämpi ja yritykset saattavat olla erityisen haluttomia menettämään liikkeenjohdollista määräysvaltaa pääomasijoituksen seurauksena.

e)   Toimenpiteet, joissa pienyrityksille myönnetään siemenpääomaa ja i) yksityisten sijoittajien sijoitusten osuus on pieni tai puuttuu kokonaan ja/tai ii) vieraan pääoman ehtoisten sijoitusvälineiden osuus on suuri oman pääoman ehtoiseen ja oman pääoman luonteiseen rahoitukseen verrattuna

Markkinoiden toimintapuutteet korostuvat, kun yritykset ovat siemenvaiheessa, sillä mahdolliseen sijoitukseen liittyy tällöin suuri riski ja yrittäjä tarvitsee opastusta kriittisessä vaiheessa. Tämä näkyy myös siinä, että yksityiset sijoittajat ovat haluttomia tarjoamaan siemenpääomaa tai heitä ei ole siemenpääoman markkinoilla lainkaan, mikä merkitsee, ettei syrjäyttämisriskiä ole tai se on hyvin pieni. Lisäksi kilpailun vääristymisen riski on vähäinen, koska kyseiset pienyritykset ovat vielä hyvin kaukana markkinoilta. Näiden syiden vuoksi saattaa olla perusteltua, että valvontaviranomainen suhtautuu myönteisesti toimenpiteisiin, joiden kohteena on siemenvaihe, kun lisäksi otetaan huomioon, että tällaisilla toimenpiteillä on ratkaisevan tärkeä merkitys kasvun ja työpaikkojen luomiselle ETAssa.

f)   Toimenpiteet, joissa on mukana sijoitusväline

Sijoitusväline saattaa helpottaa sijoittajien ja sijoituskohteena olevien pk-yritysten kohtaamista ja tällä tavoin parantaa kyseisten yritysten mahdollisuuksia saada käyttöönsä riskipääomaa. Jos sijoitusvälineen kohteena olevien yritysten markkinoilla on toimintapuutteita, sijoitusväline ei välttämättä ole vaikutuksiltaan tehokas ilman taloudellisia kannustimia. Sijoittajat eivät esimerkiksi pidä välineen mukaisia sijoituslajeja yhtä houkuttelevina kuin suurempia sijoituseriä taikka vakiintuneempiin yrityksiin tai vakiintuneemmilla markkinapaikoilla tehtäviä sijoituksia, vaikka kohdeyrityksellä olisi selkeät mahdollisuudet hyvään kannattavuuteen. Sen vuoksi valvontaviranomainen on valmis harkitsemaan sellaisten toimenpiteiden, joissa on mukana sijoitusväline, julistamista ETA-sopimuksen toimintaan soveltuviksi, jos esitetään riittävästi näyttöä siitä, että markkinoilla on selkeästi määritettyjä toimintapuutteita.

g)   Sijoitustarkoituksessa tehtyyn yritysten ensimmäiseen arviointiin liittyvät kustannukset, jotka aiheutuvat ennen arvonmääritysvaihetta (due diligence) (’tiedustelukustannukset”)

Riskipääomarahastoille tai niiden hoitajille voi ennen arvonmääritysvaihetta (due diligence) aiheutua ’tiedustelukustannuksia’ pk-yritysten etsimisestä. Avustuksilla, joilla katetaan osa näistä tiedustelukustannuksista, on kannustettava rahastoja tai niiden hoitajia harjoittamaan ’tiedustelua’ laajemmin kuin ne muuten tekisivät. Vaikka tiedustelutoiminta ei johtaisikaan sijoituksen tekemiseen, tästä voi olla hyötyä myös kyseisille pk-yrityksille, koska ne saavat näin kokemusta riskipääomarahoituksesta. Näistä syistä voi olla perusteltua, että valvontaviranomainen suhtautuu myönteisemmin avustuksiin, jotka kattavat osan riskipääomarahastojen tai niiden hoitajien tiedustelukustannuksista, jos seuraavat ehdot täyttyvät: Tukikelpoisiksi on rajattava lähinnä siemen- tai käynnistysvaiheessa oleviin pk-yrityksiin liittyvät tiedustelukustannukset, jotka eivät johda sijoituksen tekemiseen ja joissa ei ole mukana rahastojen oikeudellisia ja hallinnollisia kustannuksia. Avustuksen määrä ei myöskään saa olla suurempi kuin 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

(53)

Jos riskipääomatoimenpiteissä on tarkoitus tehdä kohdeyrityksiin sijoituksia, jotka eivät täytä kaikkia 10B.4 jaksossa vahvistettuja edellytyksiä, ja jos kyseessä ovat erityisesti sellaiset sijoituserät, jotka ylittävät 1,5 miljoonan euron enimmäismäärän pk-yritystä kohti 12 kuukauden jaksolla, tai jatkosijoitukset tai tukialueiden ulkopuolella toimivien keskisuurten yritysten laajentamisvaiheen rahoittaminen taikka toimenpiteet, joissa on mukana sijoitusväline, valvontaviranomainen vaatii lisänäyttöä markkinoiden toimintapuutteesta kaikilla tasoilla, joilla kyseessä saattaa olla tuki, ennen kuin se julistaa ehdotetun riskipääomatoimenpiteen ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi. Tällaisen näytön on perustuttava tutkimukseen, joka osoittaa, millainen pääomakuilu riskipääomatoimenpiteen kohteina oleviin yrityksiin tai toimialoihin liittyy. Tietoja on toimitettava riskipääoman tarjonnasta ja pääoman hankinnasta sekä pääomasijoitusmarkkinoiden merkityksestä paikallisessa taloudessa. Tiedot olisi mahdollisuuksien mukaan toimitettava 3–5 vuoden ajalta ennen toimenpiteen toteuttamista, ja myös tulevasta kehityksestä olisi esitettävä kohtuullinen arvio. Toimitettavaan näyttöön voisivat lisäksi sisältyä seuraavat tekijät:

Jos toimenpiteen kohteena olevat pk-yritykset sijaitsevat tukialueilla, lisäksi on toimitettava muuta näyttöä, joka osoittaa, että alueelliset erityispiirteet tekevät toimenpiteestä perustellun. Seuraavilla seikoilla voi olla merkitystä:

(54)

EFTA-valtiot voivat toimittaa saman näytön uudelleen useita kertoja, jos taustalla olevat markkinaolosuhteet eivät ole muuttuneet. Valvontaviranomainen pidättää itsellään oikeuden kyseenalaistaa toimitetun näytön pätevyyden.

(55)

Tasapainotestissä on tärkeää arvioida, voidaanko riskipääoma-alalla myönnettävää valtiontukea pitää tarkoituksenmukaisena välineenä yksityisiin riskipääomasijoituksiin kannustamiseksi ja missä määrin. Tämä arvio liittyy läheisesti kannustavan vaikutuksen ja tuen välttämättömyyden arviointiin, joita käsitellään 10B.5.2.3 jaksossa.

(56)

Yksityiskohtaisessa arviossaan valvontaviranomainen ottaa erityisesti huomioon EFTA-valtion toimenpide-ehdotuksista mahdollisesti tekemän vaikutusarvioinnin. Jos EFTA-valtio on harkinnut toimenpiteelle muita vaihtoehtoja mutta osoittaa valvontaviranomaiselle valtiontuen kaltaisen valikoivan välineen käytöstä koituvat edut, toimenpidettä pidetään tarkoituksenmukaisena välineenä. Valvontaviranomainen arvioi myös näyttöä muista toteutetuista ja toteutettavista toimenpiteistä, joilla pääomakuilu pyritään poistamaan. Erityisesti se tekee jälkiarviointeja ja arvioi tarjonta- ja kysyntäpuolen seikkoja, jotka vaikuttavat kohteena oleviin pk-yrityksiin, nähdäkseen, miten ne vaikuttavat yhdessä ehdotetun riskipääomatoimenpiteen kanssa.

(57)

Riskipääomatukitoimenpiteen kannustava vaikutus on ratkaisevassa asemassa arvioitaessa tuen soveltuvuutta. Jos kaikki 10B.4 jaksossa vahvistetut edellytykset täyttyvät, valvontaviranomainen katsoo, että toimenpiteellä on kannustava vaikutus. Koska kannustava vaikutus ei kuitenkaan käy kovinkaan selkeästi ilmi silloin, kun kyseessä ovat tässä jaksossa käsitellyt toimenpiteet, valvontaviranomainen ottaa tapauksen mukaan huomioon myös seuraavat lisäkriteerit, joiden täyttyminen osoittaa, että sijoituspäätökset perustuvat tuotto-odotuksiin ja että toimenpidettä hoidetaan liiketaloudellisin periaattein.

(58)

Edellä 10B.4.3.6 jaksossa esitettyjen edellytysten lisäksi valvontaviranomainen pitää myönteisenä tekijänä sitä, että riskipääomatoimenpidettä tai rahastoa hoitavat yksityisen sektorin ammattilaiset tai riippumattomat, avoimella ja syrjimättömällä menettelyllä – mieluiten avoimella tarjouskilpailulla – valitut ammattilaiset, joilla on todistettavasti kokemusta ja näyttöä pääomasijoituksista parhaassa tapauksessa niillä samoilla aloilla, joilla rahasto toimii, sekä ymmärtämystä sijoituksen oikeudellisesta ja kirjanpidollisesta perustasta.

(59)

Myönteisenä tekijänä pidetään myös rahastoyhtiöstä riippumatonta sijoituskomiteaa, joka koostuu riippumattomista yksityisen sektorin asiantuntijoista, joilla on huomattavaa kokemusta kohdealalla, sekä mielellään myös sijoittajien edustajista tai sellaisista riippumattomista asiantuntijoista, jotka on valittu avoimin ja syrjimättömin menettelyin, mieluiten avoimella tarjouskilpailulla. Asiantuntijat laativat rahaston hoitajille tai rahastoyhtiölle analyysejä nykyisestä ja tulevasta markkinatilanteesta sekä kartoittavat ja ehdottavat mahdollisia kohdeyrityksiä, joiden osalta sijoitusnäkymät ovat hyvät.

(60)

Valvontaviranomainen pitää myönteisenä sitä, että riskipääomatoimenpiteessä on varattu riittävästi varoja pk-yrityksiin sijoittamiseksi niin, että siinä voidaan hyödyntää mittakaavaetuja rahaston hallinnoinnissa ja mahdollisuutta hajauttaa riskejä yhdistämällä riittävä määrä erilaisia sijoituksia. Rahaston olisi oltava riittävän suuri kattamaan suuret transaktiokustannukset kokonaisuudessaan ja/tai rahoittamaan kohdeyritysten myöhemmät, tuottoisammat kehitysvaiheet. Rahaston riittävää kokoa pidetään myönteisenä myös arvioitaessa toimenpidettä kohdealan kannalta. Edellytyksenä kuitenkin on, että yksityisten sijoitusten syrjäyttämisen ja kilpailun vääristymisen riski on mahdollisimman pieni.

(61)

Valvontaviranomainen pitää myönteisenä bisnesenkeleiden suoraa tai välillistä osallistumista siemenvaiheessa tehtäviin sijoituksiin, sillä markkinoiden toimintapuutteet korostuvat siemenvaiheessa. Valvontaviranomainen on näissä olosuhteissa valmis harkitsemaan sellaisten toimenpiteiden julistamista ETA-sopimuksen toimintaan soveltuviksi, joissa velkainstrumentit ovat vallitsevana, valtion etuoikeusasema on heikompi ja bisnesenkeleillä on ensisijainen oikeus voittoon tai ne saavat suuremman korvauksen tekemästään pääomasijoituksesta ja osallistuvat aktiivisesti toimenpiteen ja/tai rahaston ja/tai kohdeyrityksen hallintoon ja johtamiseen.

(62)

ETA-sopimuksen mukaisuus edellyttää, että tuki on rajoitettava välttämättömään. Toimenpiteen muodosta riippuu, millä tavoin oikeasuhteisuus saavutetaan. Oikeasuhteisena ei kuitenkaan pidetä toimenpidettä, johon ei liity mitään mekanismia, jolla estetään yksittäisiä sijoittajia saamasta liian suurta korvausta, tai jossa julkinen sektori kantaa kokonaisuudessaan tappioriskit ja/tai jossa hyödyt päätyvät kokonaisuudessaan muille sijoittajille.

(63)

Valvontaviranomainen katsoo, että seuraavat tekijät vaikuttavat myönteisesti oikeasuhteisuuden arviointiin, sillä niitä pidetään parhaana käytäntönä.

(64)

Arvioidessaan riskipääomatoimenpiteen soveltuvuutta valvontaviranomainen vertaa mahdollisia kielteisiä vaikutuksia (kilpailun vääristyminen ja yksityisten sijoitusten syrjäyttäminen) myönteisiin vaikutuksiin. Mahdollisia kielteisiä vaikutuksia on analysoitava kaikilla kolmella tasolla, joilla toimenpiteeseen voi sisältyä tukea. Sijoittajille, sijoitusvälineille ja sijoitusrahastoille myönnettävä tuki voi vaikuttaa kielteisesti kilpailuun riskipääomamarkkinoilla. Kohdeyrityksille myönnettävä tuki voi puolestaan vaikuttaa kielteisesti tuotemarkkinoihin, joilla kyseiset yritykset kilpailevat.

(65)

Riskipääomamarkkinoilla valtiontuki voi johtaa yksityisten sijoitusten syrjäyttämiseen. Tällaisessa tilanteessa yksityisille sijoittajille ei ehkä enää ole riittäviä kannustimia, jotka saisivat ne tarjoamaan rahoitusta kohteena oleville pk-yrityksille, vaan sijoittajat saattavat jäädä odottamaan, että tällaisille sijoituksille saadaan valtiontukea. Tämä riski on sitä merkittävämpi mitä suurempi sijoituserä yritykseen sijoitetaan, mitä suurempi yritys on kooltaan ja mitä myöhemmästä yrityksen kehitysvaiheesta on kyse, sillä yksityisen riskipääoman tarjonta lisääntyy vähitellen.

(66)

Valvontaviranomainen vaatii tämän vuoksi erityiset todisteet siitä, millainen syrjäyttämisriski toimenpiteisiin liittyy silloin, kun on kyse suuremmista sijoituseristä kohteina oleviin pk-yrityksiin, jatkosijoituksista tai tukialueiden ulkopuolella sijaitsevien keskisuurten yritysten laajentamisvaiheen rahoittamisesta tai toimenpiteistä, joissa yksityisten sijoittajien osallistuminen on vähäistä, taikka toimenpiteistä, joissa on mukana sijoitusväline.

(67)

Lisäksi EFTA-valtioiden on esitettävä todisteet siitä, että kohteena olevan toimialan ja/tai markkinarakenteen osalta ei ole syrjäyttämisriskiä.

(68)

Seuraavilla seikoilla voi olla merkitystä:

(69)

Koska suurin osa kohteena olevista pk-yrityksistä on hiljattain perustettuja, on epätodennäköistä, että niillä on huomattavaa markkinavoimaa ja että kilpailu vääristyy merkittävästi markkinoilla, joilla nämä yritykset toimivat. Ei kuitenkaan ole poissuljettua, että tehottomat yritykset tai toimialat, jotka muutoin katoaisivat, säilyttävät toimintaedellytyksensä riskipääomatoimenpiteiden ansiosta. Lisäksi riskipääoman ylitarjonta tehottomille yrityksille saattaa keinotekoisesti nostaa niiden arvoa ja näin vääristää riskipääomamarkkinoita riskipääoman tarjoajien kannalta, jotka joutuvat tällaisessa tilanteessa maksamaan näistä yrityksistä aiempaa enemmän. Toimialakohtainen tuki saattaa myös ylläpitää tuotantoa aloilla, jotka eivät ole kilpailukykyisiä. Aluetuen vuoksi taas tuotannontekijät saattavat jakautua tehottomasti eri alueiden välillä.

(70)

Näitä riskejä analysoidessaan valvontaviranomainen ottaa erityisesti huomioon seuraavat tekijät:

(71)

Valvontaviranomainen punnitsee edellä esitettyjen myönteisten ja kielteisten tekijöiden perusteella riskipääomatoimenpiteestä aiheutuvat vaikutukset ja määrittää, muuttuvatko kaupankäynnin edellytykset yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Kutakin tapausta analysoidaan tekemällä kokonaisarvio valtiontuen ennakoiduista myönteisistä ja kielteisistä vaikutuksista. Valvontaviranomainen ei sovella näissä suuntaviivoissa esitettyjä perusteita mekaanisesti, vaan arvioi yleisesti niiden suhteellista merkitystä.

(72)

Valvontaviranomainen voi hyväksyä ilmoitetun tuen ilman muodollista tutkintamenettelyä tai tehdä valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 6 artiklan mukaisen muodollisen tutkintamenettelyn jälkeen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 7 artiklan mukaisen päätöksen menettelyn lopettamisesta. Jos valvontaviranomainen päättää muodollisen tutkintamenettelyn tekemällä pöytäkirjassa 3 olevan II osan 7 artiklan 4 kohdan mukaisen ehdollisen päätöksen, se voi liittää päätökseen muun muassa seuraavat ehdot, joilla rajoitetaan kilpailun mahdollista vääristymistä ja varmistetaan oikeasuhteisuus:

(73)

Kun kohdeyritykselle näiden suuntaviivojen soveltamisalaan kuuluvalla riskipääomatoimenpiteellä myönnettyä pääomaa käytetään alkuinvestointien taikka muiden ryhmäpoikkeusasetusten, suuntaviivojen, puitteiden tai valtiontukiasiakirjojen nojalla tukikelpoisten kustannusten rahoittamiseen, tuen enimmäistasoja tai tukikelpoisia enimmäismääriä supistetaan ensimmäisen riskipääomasijoitusjakson kolmen ensimmäisen vuoden aikana 50 prosenttia (20 prosenttia, jos kohdeyritykset sijaitsevat tukialueilla) tuen kokonaismäärään saakka. Supistus ei koske tuki-intensiteettejä, jotka on vahvistettu tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävää valtiontukea koskevissa valvontaviranomaisen suuntaviivoissa (17) tai vastaavissa tulevissa puitteissa taikka alan ryhmäpoikkeusasetuksessa.

(74)

Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 ja valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 27 artiklassa tarkoitetuista täytäntöönpanosäännöksistä 14 päivänä heinäkuuta 2004 tehdyssä EFTAn valvontaviranomaisen päätöksessä N:o 195/04/KOL edellytetään, että EFTA-valtiot toimittavat valvontaviranomaiselle vuosittain kertomukset.

(75)

Riskipääomatoimenpiteiden osalta kertomusten on sisällettävä taulukkomuotoinen yhteenveto rahaston tekemistä tai riskipääomatoimenpiteen nojalla tehdyistä sijoituksista sekä luettelo kaikista yrityksistä, jotka ovat hyötyneet riskipääomatoimenpiteistä. Kertomuksessa on oltava lyhyt kuvaus sijoitusrahastojen toiminnasta sekä yksityiskohtaiset tiedot arvioiduista sijoitussopimuksista ja tosiasiallisesti toteutetuista sijoituksista sekä tiedot sijoitusvälineiden tuotosta ja kullakin sijoitusvälineellä hankitun pääoman yhteismäärästä. Valvontaviranomainen voi pyytää lisätietoja myönnetystä tuesta tarkistaakseen, onko tukitoimenpiteen hyväksymispäätöksessä asetettuja ehtoja noudatettu.

Vuotuiset kertomukset julkaistaan valvontaviranomaisen internetsivuilla.

(76)

Lisäksi valvontaviranomainen katsoo, että on tarpeen toteuttaa lisätoimenpiteitä valtiontuen avoimuuden parantamiseksi ETA:ssa. Erityisesti näyttää olevan välttämätöntä varmistaa, että EFTA-valtiot, talouden toimijat, asianomaiset osapuolet ja myös valvontaviranomainen itse saavat helposti käyttöönsä sovellettavia riskipääomatukiohjelmia koskevat lyhentämättömät säädöstekstit.

(77)

Tämä voidaan helposti varmistaa käyttämällä linkitettyjä internetsivustoja. Tätä varten valvontaviranomainen edellyttää riskipääomatukiohjelmia tutkiessaan järjestelmällisesti EFTA-valtioilta sitä, että nämä julkaisevat kaikkien lopullisten tukiohjelmien koko tekstin internetissä ja ilmoittavat kyseisen internetsivun osoitteen valvontaviranomaiselle.

Ohjelmaa ei saa soveltaa ennen kuin tiedot on julkaistu internetissä.

(78)

EFTA-valtioiden on pidettävä yksityiskohtaista kirjaa kaikesta riskipääomatoimenpiteille myönnetystä tuesta. Tällaisten tietojen on sisällettävä kaikki sellaiset tiedot, jotka ovat tarpeen sen osoittamiseksi, että suuntaviivoissa vahvistetut edellytykset ovat täyttyneet etenkin sijoituserien suuruuden, yrityksen koon (pieni tai keskisuuri), yrityksen kehitysvaiheen (siemenvaihe, käynnistysvaihe ja laajentamisvaihe) sekä yrityksen toimialan (mieluiten NACE-luokituksen nelinumerotasolla) osalta, sekä tiedot rahastojen hoidosta ja muista näissä suuntaviivoissa mainituista kriteereistä. Nämä tiedot on säilytettävä 10 vuoden ajan avustuksen myöntämispäivästä.

Valvontaviranomainen pyytää EFTA-valtioita toimittamaan nämä tiedot voidakseen arvioida näiden suuntaviivojen vaikutuksia kolmen vuoden kuluttua niiden voimaantulosta.

(79)

Valvontaviranomainen soveltaa näitä suuntaviivoja siitä päivästä, jona ne hyväksytään. Suuntaviivat korvaavat valtiontukea koskevien valvontaviranomaisen suuntaviivojen 10A luvun.

(80)

Näiden suuntaviivojen voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2013. Valvontaviranomainen voi EFTA-valtioita kuultuaan tehdä muutoksia suuntaviivoihin ennen mainittua päivämäärää kilpailupolitiikkaan tai riskipääomapolitiikkaan liittyvistä merkittävistä syistä tai ottaakseen huomioon muut ETA:n politiikan alat tai kansainväliset sitoumukset. Tarvittaessa valvontaviranomainen voi myös selventää suhtautumistaan erityiskysymyksiin. Valvontaviranomainen aikoo tarkastella suuntaviivoja uudelleen kolmen vuoden kuluttua niiden voimaantulosta.

(81)

Valvontaviranomainen soveltaa näitä suuntaviivoja kaikkiin ilmoitettuihin riskipääomatoimenpiteisiin, joista sen on tehtävä päätös sen jälkeen kun suuntaviivat on hyväksytty, vaikka kyseisistä toimenpiteistä olisi ilmoitettu jo ennen suuntaviivojen julkaisemista.

(82)

Valtiontuen sääntöjenvastaisuuden arvioinnissa sovellettavien sääntöjen määräytymisestä (consecutio legis) annetun komission ilmoituksen (18) mukaisesti valvontaviranomainen soveltaa ilmoittamattomaan tukeen:

(83)

Valvontaviranomainen ehdottaa EFTA-valtioille valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 1 kohdan nojalla seuraavia aiheellisia toimenpiteitä niiden nykyisten riskipääomatoimenpiteiden osalta.

(84)

EFTA-valtioiden olisi tarvittaessa muutettava nykyisiä riskipääomatoimenpiteitään voidakseen saattaa ne näiden suuntaviivojen mukaisiksi kahdentoista kuukauden kuluessa suuntaviivojen hyväksymisestä.

(85)

EFTA-valtioita pyydetään kahden kuukauden kuluessa näiden suuntaviivojen hyväksymisestä ilmoittamaan, että ne hyväksyvät tässä ehdotetut aiheelliset toimenpiteet ehdoitta. Jos EFTA-valtio ei vastaa kirjeeseen, valvontaviranomainen olettaa, että asianomainen valtio ei hyväksy ehdotettuja toimenpiteitä.”