17.2.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 40/18

Islannin pankkien ja arvopaperinvälittäjien yhdistyksen 23. marraskuuta 2004 EFTAn valvontaviranomaista vastaan nostama kanne

(Asia E-9/04)

(2005/C 40/11)

Islannin pankkien ja arvopaperivälittäjien yhdistys (Samtök banka og verδbréfafyrirtækja) asiamiehinään Hans-Jörg Niemeyer (osoite avenue Cortenbergh 1118, B-1000 Bryssel) ja Ralf Sauer (osoite Charlottenstraße 35/36, 10117 Berliini, Saksa) asianajotoimistosta Hengeler Mueller on nostanut 23. marraskuuta 2004 EFTAn tuomioistuimessa kanteen EFTAn valvontaviranomaista vastaan.

Kantaja pyytää, että tuomioistuin

1.

kumoaa 11. elokuuta 2004 tehdyn EFTAn valvontaviranomaisen päätöksen 213/04/KOL (Islannin asuntorahoitusrahasto eli Íbúδalánasjóδur eli Icelandic Housing Financing Fund) ja

2.

määrää EFTAn valvontaviranomaisen maksamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeusperusta ja taustatiedot sekä kanteen tueksi esitetyt oikeusseikkoja koskevat väitteet:

—

Kantaja on Islannin liikepankkien keskusorganisaatio ja se tarjoaa niille selvitys- ja muita palveluja.

—

Islannin asuntorahoitusrahasto myöntää yleislainoja yksityishenkilöille asunnon rakentamista tai ostamista varten sekä lisälainoja henkilöille, joilla on alhaiset tulot.

—

Kantaja väittää, että yleislainat ovat tavanomaista pankkipalvelua ja että asuntorahoitusrahaston tosiasiallinen monopoli on palvelujen tarjoamisen vapauden, sijoittautumisoikeuden ja pääoman vapaan liikkuvuuden vastainen.

—

EFTAn valvontaviranomaisen 11. elokuuta 2004 tekemässä päätöksessä 213/04/KOL asuntorahoitusrahaston järjestely todettiin yhteensopivaksi valtiontukisääntöjen kanssa ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

—

Kantaja väittää, että EFTAn valvontaviranomainen

—

rikkoi velvoitettaan aloittaa muodollinen menettely,

—

rikkoi keskeisiä menettelyyn liittyviä vaatimuksia, koska se ei toimittanut valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn EFTA-valtioiden sopimuksen 16 artiklassa edellytettyjä riittäviä perusteluja sekä

—

tulkitsi ja sovelsi väärin ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohtaa.