(1)

EFTAn valvontaviranomainen (jäljempänä ’valvontaviranomainen’) antoi alkuperäiset suuntaviivat vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi (2) vuonna 1994. Uudet suuntaviivat annettiin vuonna 1999 (3).

(2)

Antaessaan uudet, aikaisempiin versioihin pitkälti perustuvat suuntaviivat valvontaviranomainen pyrkii tekemään joitakin muutoksia ja selvennyksiä, joiden taustalla on monia eri tekijöitä (4).

(3)

Tehottomien yritysten poistuminen markkinoilta on tavanomainen osa markkinoiden toimintaa. Tavanomaisena käytäntönä ei voi olla vaikeuksiin joutuneiden yritysten pelastaminen valtiontuen avulla. Pelastamis- ja rakenneuudistustoimiin myönnetty tuki on antanut aiemmin aihetta joihinkin kaikkein kiistanalaisimpiin valtiontukitapauksiin, ja se kuuluu eniten kilpailun vääristymistä aiheuttaviin valtiontukimuotoihin. Täten pääsääntönä pitäisi olla ETA-sopimuksen yleinen periaate valtiontuen kieltämisestä, ja tästä säännöstä poikkeamisen pitäisi olla rajoitettua.

(4)

Tuen ainutkertaisuuden periaatetta vahvistetaan edelleen, jotta toistuvia pelastamis- ja rakenneuudistustukia ei käytettäisi pitämään yrityksiä keinotekoisesti toiminnassa.

(5)

Vuoden 1999 suuntaviivoissa pelastamis- ja rakenneuudistustuki erotettiin toisistaan, ja pelastamistuki määriteltiin väliaikaiseksi tueksi, jonka avulla vaikeuksissa oleva yritys voi jatkaa toimintaansa rakenneuudistus- ja/tai selvitystilasuunnitelman laatimiseen tarvittavan ajan. Pelastamisvaiheessa ei periaatteessa voitu toteuttaa valtiontuella rahoitettuja rakenneuudistustoimenpiteitä. Tällainen tiukka pelastamis- ja rakenneuudistustuen erotteleminen on kuitenkin aiheuttanut ongelmia. Vaikeuksissa olevien yritysten on kenties jo pelastamisvaiheessa toteutettava kiireellisiä rakenteellisia toimenpiteitä pysäyttääkseen taloudellisen tilanteensa heikkenemisen tai hillitäkseen sitä. Näin ollen näissä suuntaviivoissa pelastamistuen käsitettä laajennetaan, jotta tuensaaja voi toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä, jotka voivat olla luonteeltaan rakenteellisia, kuten jonkin sivuliikkeen välitön sulkeminen tai muunlainen tappiollisesta toiminnasta luopuminen. Tällaisten tukien kiireellisen luonteen vuoksi EFTA-valtioille olisi annettava mahdollisuus valita yksinkertaistettu menettely hyväksynnän saamiseksi niille.

(6)

Rakenneuudistustuen osalta vuoden 1999 suuntaviivoissa edellytetään edelleen vuoden 1994 suuntaviivojen tavoin, että rakenneuudistustuen saaja rahoittaa rakenneuudistusta huomattavalla rahoitusosuudella. Suuntaviivojen tämänkertaisen tarkistuksen yhteydessä on tarkoituksenmukaista todeta aiempaa selkeämmin periaate, että kyseisen rahoitusosuuden on oltava todellinen ja tuen ulkopuolelle jäävä. Tuensaajan rahoitusosuudella on kaksinainen merkitys, sillä yhtäältä se osoittaa, että markkinat (omistajat, velkojat) uskovat elinkelpoisuuden palautumiseen kohtuullisessa ajassa, ja toisaalta rahoitusosuudella varmistetaan, että rakenneuudistustuki rajoittuu määrään, joka on välttämätön elinkelpoisuuden palautumiseen, ja että kilpailun vääristymistä rajoitetaan. Tältä osin valvontaviranomainen edellyttää myös vastasuoritteita kilpailijoihin kohdistuvien vaikutusten vähentämiseksi mahdollisimman suuressa määrin.

(7)

Pelastamis- tai rakenneuudistustuen myöntämistä vaikeuksissa oleville yrityksille voidaan kuitenkin pitää perusteltuna ainoastaan tietyin edellytyksin. Tukia voidaan perustella esimerkiksi sosiaali- tai aluepoliittisilla näkökohdilla. Perusteluna voi olla myös tarve ottaa huomioon pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) myönteinen merkitys taloudelle tai poikkeuksellisesti myös se, että kilpailukykyinen markkinarakenne halutaan säilyttää, koska yritysten poistuminen markkinoilta voisi johtaa tiukkaan monopoli- tai oligopolitilanteeseen. Toisaalta ei ole perusteltua pitää yritystä keinotekoisesti toiminnassa alalla, jolla on pitkäaikaista rakenteellista ylikapasiteettia, tai jos yritys selviytyy ainoastaan toistuvien valtiontukitoimien avulla.

(8)

Vaikeuksissa olevalle yritykselle ei ole ETA:n määritelmää. Valvontaviranomainen katsoo näissä suuntaviivoissa kuitenkin, että kyse on vaikeuksissa olevasta yrityksestä, jos yritys ei pysty omilla taikka omistajilta/osakkailta tai luotonantajilta saaduilla varoilla pysäyttämään tappiollista kehitystä, joka johtaa lähes varmasti yrityksen toiminnan loppumiseen lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä, jos viranomaiset eivät puutu tilanteeseen.

(9)

Yritys katsotaan periaatteessa näissä suuntaviivoissa tarkoitetuksi vaikeuksissa olevaksi yritykseksi sen koosta riippumatta seuraavissa olosuhteissa:

(10)

Vaikka mikään 9 kohdassa esitetyistä olosuhteista ei ole käsillä, yrityksen voidaan silti katsoa olevan vaikeuksissa, etenkin jos vaikeuksissa olevan yrityksen tavanomaiset merkit, kuten kasvavat tappiot, liikevaihdon supistuminen, varastojen kasvu, ylikapasiteetti, tulorahoituksen pienentyminen, lisääntyvä velkaantuminen, korkokustannusten nousu ja nettoarvon heikentyminen tai sen katoaminen, ovat nähtävissä. Yritys voi pahimmassa tapauksessa menettää maksukykynsä tai joutua maksukyvyttömyytensä vuoksi kansallisen lainsäädännön mukaiseen yleistäytäntöönpanomenettelyyn. Tällöin näitä suuntaviivoja sovelletaan tällaisen menettelyn yhteydessä yrityksen toiminnan jatkamiseen johtavaan tukeen. Yritys voidaan kuitenkin katsoa tukikelpoiseksi vasta kun on varmistettu, ettei yritys kykene saneeraukseen omilla taikka omistajiltaan/osakkailtaan tai markkinalähteistä saaduilla varoilla.

(11)

Vastaperustettu yritys ei näiden suuntaviivojen mukaan voi saada pelastamis- tai rakenneuudistustukea, vaikka sen rahoitustilanne olisi aluksi epävarma. Tämä koskee etenkin tapauksia, joissa yritys perustetaan aikaisemmin toimineen yrityksen selvitystilan jälkeen tai ostamalla tällaisen yrityksen kaikki omaisuuserät. Periaatteessa yritystä pidetään vastaperustettuna ensimmäiset kolme vuotta sen toiminnan aloittamisesta kyseisellä alalla. Yritys voi saada pelastamis- tai rakenneuudistustukea vasta kyseisen ajanjakson jälkeen edellyttäen, että:

(12)

Yhtymään kuuluva tai yhtymän haltuun joutuva yritys voi saada pelastamis- tai rakenneuudistustukea vain silloin, kun voidaan osoittaa, että vaikeudet kohdistuvat ainoastaan tähän yritykseen eikä niiden aiheuttajana ole sattumanvarainen kustannustenjako yhtymän sisällä, ja että nämä vaikeudet ovat niin vakavia, ettei yhtymä pysty selviytymään niistä itse. Jos vaikeuksissa oleva yritys perustaa tytäryhtiön, vaikeuksissa olevaa yritystä ja sen määräysvallassa olevaa tytäryhtiötä pidetään yhtymänä ja niille voidaan myöntää tukea tämän kohdan mukaisin edellytyksin.

(13)

Pelastamis- ja rakenneuudistustukea käsitellään samoissa suuntaviivoissa, sillä molemmissa tapauksissa on kyse siitä, että viranomaiset joutuvat ratkaisemaan vaikeuksissa olevan yrityksen ongelmia, ja pelastaminen ja rakenneuudistus ovat usein saman toimen kaksi vaihetta, vaikka ne ovat sisällöltään erilaisia.

(14)

Pelastamistuki on luonteeltaan tilapäistä ja palautettavaa. Sen päätavoitteena on, että vaikeuksissa oleva yritys voi jatkaa toimintaansa rakenneuudistus- tai selvitystilasuunnitelman laatimiseen tarvittavan ajan. Yleisperiaatteena on, että pelastamistuella voidaan tukea tilapäisesti yritystä, jonka huomattavasti heikentynyt rahoitustilanne heijastuu akuuttina maksuvalmiuskriisinä tai teknisenä maksukyvyttömyytenä. Tällaisen väliaikaisen tuen pitäisi suoda aikaa tarkastella vaikeuksiin johtanutta tilannetta ja kehittää tarkoituksenmukainen suunnitelma vaikeuksien voittamiseksi. Pelastamistuki on lisäksi rajoitettava välttämättömään. Toisin sanoen pelastamistuki tarjoaa vaikeuksissa olevalle yritykselle lyhyen, enintään kuuden kuukauden mittaisen hengähdysajan. Tuen on oltava palautettavaa maksuvalmiustukea, joka myönnetään lainatakauksina tai lainoina, ja siitä on perittävä korkoa, joka on vähintään yhtä korkea kuin vakaassa taloudellisessa tilanteessa olevilta yrityksiltä perittävä korko ja ainakin yhtä korkea kuin valvontaviranomaisen vahvistama viitekorko. Rakenteellisia toimenpiteitä, jotka eivät vaadi välittömiä toimia, kuten valtion peruuttamatonta ja automaattista omistusosuutta yrityksen omista varoista, ei voida rahoittaa pelastamistuella.

(15)

Kun rakenneuudistus- tai selvitystilasuunnitelma, johon tukea haettiin, on valmis ja käytössä, kaikkea lisätukea pidetään rakenneuudistustukena. Pelastamistukea voidaan myöntää toimenpiteisiin, jotka on toteutettava viipymättä tappioiden välttämiseksi, rakenteelliset toimenpiteet mukaan luettuina (esimerkiksi välitön luopuminen tappiollisesta toiminnasta), edellyttäen, että jäljempänä yksittäisten tukien osalta 16.3.1 jaksossa ja tukiohjelmien osalta 16.4.3 jaksossa mainittuja edellytyksiä noudatetaan. Jollei käytetä 16.3.1.2 jaksossa esitettyä yksinkertaistettua menettelyä, EFTA-valtion on osoitettava, että tällaiset rakenteelliset toimenpiteet on toteutettava viipymättä. Pelastamistukea ei tavallisesti voida myöntää rahoitusrakenteen uudistamiseen.

(16)

Rakenneuudistus on sitä vastoin osa realistista, johdonmukaista ja kauaskantoista suunnitelmaa, jonka tavoitteena on palauttaa yrityksen elinkelpoisuus pitkällä aikavälillä. Rakenneuudistukseen sisältyy yleensä yksi tai useampi seuraavista seikoista: yrityksen toiminnan tehokkaampi uudelleenorganisointi ja järkeistäminen, johon tavallisesti kuuluu luopuminen tappiollisesta toiminnasta, sellaisen toiminnan uudelleenjärjestely, jonka kilpailukyky voidaan palauttaa, ja mahdollinen toiminnan monipuolistaminen suuntautumalla uuteen tuottavampaan toimintaan. Yrityksen rakenteen uudistamista on yleensä täydennettävä rahoitusrakenteen uudistamisella (esimerkiksi pääomanlisäykset ja velkaantuneisuuden vähentäminen). Näiden suuntaviivojen mukaiset rakenneuudistustoimet eivät voi kuitenkaan rajoittua pelkkään rahoitustukeen, jonka tarkoituksena on korvata aiemmat tappiot puuttumatta tappioiden syntymiseen johtaneisiin syihin.

(17)

Suuntaviivoja sovelletaan kaikkiin ETA-sopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla toimialoilla toimiviin yrityksiin, jotka valvontaviranomaisen on tarkastettava ETA-sopimuksen 62 artiklan mukaisesti, tämän kuitenkaan rajoittamatta vaikeuksissa olevia yrityksiä koskevien alakohtaisten sääntöjen soveltamista (9).

(18)

ETA-sopimuksen 61 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätään, että 61 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluva tuki voidaan katsoa soveltuvaksi yhteismarkkinoille. Jos ei oteta huomioon ETA-sopimuksen 61 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tapauksia, erityisesti luonnonmullistuksista tai muista poikkeuksellisista tapahtumista aiheutuvien vahinkojen korvaamista, joita ei käsitellä tässä yhteydessä, ainoa oikeusperusta tarkasteltaessa vaikeuksissa olevalle yritykselle myönnettävän tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille on 61 artiklan 3 kohdan c alakohta. Mainitun määräyksen perusteella valvontaviranomaisella on valtuudet hyväksyä tuki ”tietyn taloudellisen toiminnan (…) kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla”. Tilanne voi olla tällainen etenkin, jos tuki on välttämätöntä markkinoiden toiminnan riittämättömyydestä johtuvan epätasapainon korjaamiseksi tai taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden varmistamiseksi.

(19)

Koska vaikeuksissa olevan yrityksen koko olemassaolo on vaarassa, sitä ei voida pitää sopivana palvelemaan muita poliittisia tavoitteita ennen kuin sen elinkelpoisuus on varmistettu. Siksi valvontaviranomainen katsoo, että tuki vaikeuksissa oleville yrityksille voi edistää taloudellisen toiminnan kehitystä vaikuttamatta kaupankäyntiin ETA:n edun kanssa ristiriitaisella tavalla ainoastaan, jos näissä suuntaviivoissa vahvistetut edellytykset täyttyvät. Jos pelastamis- tai rakenneuudistustukea saavat yritykset sijaitsevat tukialueilla, valvontaviranomainen ottaa 54 ja 55 kohdassa esitetyn mukaisesti huomioon ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitetut alueelliset näkökohdat.

(20)

Valvontaviranomainen kiinnittää erityisesti huomiota tarpeeseen estää näiden suuntaviivojen käyttö voimassa olevien puitteiden ja suuntaviivojen periaatteiden kiertämiseen.

(21)

Muutokset tukea saavan yrityksen omistusjärjestelyissä eivät vaikuta pelastamis- tai rakenneuudistustuen arviointiin.

(22)

Jos vaikeuksissa olevalle yritykselle on aiemmin myönnetty sääntöjenvastaista tukea, josta valvontaviranomainen on tehnyt kielteisen päätöksen ja antanut takaisinperimismääräyksen, ja tällaista valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn EFTA-valtioiden sopimuksen (jäljempänä ’valvonta- ja tuomioistuinsopimus’) (10) pöytäkirjassa 3 olevan II osan 14 artiklan mukaista takaisinperimistä ei ole toteutettu, kyseiselle yritykselle myönnettävää pelastamis- ja rakenneuudistustukea arvioitaessa otetaan huomioon vanhan tuen ja uuden tuen yhteisvaikutus ja se, että vanhaa tukea ei ole maksettu takaisin (11).

(23)

Tämä luku koskee ainoastaan valvontaviranomaiselle erikseen ilmoitettavia tukitoimenpiteitä. Valvontaviranomainen voi tietyin edellytyksin hyväksyä myös pelastamiseen tai rakenneuudistukseen tarkoitetun tukiohjelman. Tukiohjelmien hyväksymisedellytykset esitetään 16.4 luvussa.

(24)

Valvontaviranomainen voi hyväksyä 14 kohdassa määritellyn pelastamistuen seuraavien edellytysten täyttyessä:

(25)

Jos EFTA-valtio on toimittanut rakenneuudistussuunnitelman kuuden kuukauden kuluessa tuen hyväksymispäivästä tai, jos kyseessä on ilmoittamaton tuki, kyseisen toimenpiteen täytäntöönpanosta, lainan takaisinmaksun tai takauksen voimassaolon päättymisen määräaikaa pidennetään, kunnes valvontaviranomainen tekee suunnitelmasta päätöksen, ellei valvontaviranomainen päätä, että määräajan pidentäminen ei ole perusteltua.

(26)

Rajoittamatta valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 23 artiklan soveltamista ja mahdollisuutta saattaa asia valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti EFTA:n tuomioistuimen käsiteltäväksi valvontaviranomainen aloittaa valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn, jos EFTA-valtio ei toimita:

(27)

Valvontaviranomainen voi joka tapauksessa päättää aloittaa tällaisen menettelyn, sanotun kuitenkaan rajoittamatta valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 23 artiklan soveltamista ja mahdollisuutta saattaa asia EFTAn tuomioistuimen käsiteltäväksi valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jos se katsoo, että lainaa tai takausta on käytetty väärin tai että kuuden kuukauden määräajan jälkeen ei enää ole perusteita olla maksamatta tukea takaisin.

(28)

Pelastamistuen hyväksyminen ei välttämättä tarkoita, että myös rakenneuudistussuunnitelman mukainen tuki hyväksyttäisiin, sillä tällaista tukea arvioidaan sen omista lähtökohdista.

(29)

Valvontaviranomainen pyrkii mahdollisuuksien mukaan tekemään päätöksen pelastamistuesta kuukauden kuluessa, jos tuki täyttää kaikki 16.3.1.1 jaksossa esitetyt edellytykset ja seuraavat vaatimukset:

(30)

Rakenneuudistustuki aiheuttaa erityisiä kilpailuongelmia, sillä se voi siirtää kohtuuttoman osan rakenteelliseen sopeuttamiseen liittyvistä rasitteista sekä sosiaalisista ja taloudellisista ongelmista tuottajille, jotka eivät saa tukea, sekä muille ETA-sopimuksen sopimuspuolille. Yleisenä periaatteena olisi sen vuoksi oltava, että rakenneuudistustuki hyväksytään vain, kun voidaan osoittaa, ettei sen myöntäminen ole ETA:n edun vastaista. Tämä on mahdollista vain silloin kun tuki täyttää tiukat perusteet ja kun mahdolliset kilpailua vääristävät vaikutukset tasapainottuvat yrityksen toiminnan jatkumisen tuomilla eduilla (jos esimerkiksi todetaan, että yrityksen konkurssista johtuvien irtisanomisten nettomääräiset vaikutukset yhdessä tavarantoimittajille aiheutuvien vaikutusten kanssa aiheuttaisivat työllisyysongelmia, tai poikkeuksellisesti, jos yrityksen toiminnan lopettaminen johtaisi monopoli- tai oligopolitilanteeseen) ja periaatteessa riittävillä vastasuoritteilla kilpailijoiden hyväksi.

(31)

Jollei tukialueita ja pk-yrityksiä koskevista erityissäännöksistä muuta johdu (ks. 54, 55, 56 ja 58 kohta), valvontaviranomainen hyväksyy tuen vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

(32)

Yritystä on voitava pitää näissä suuntaviivoissa tarkoitettuna vaikeuksissa olevana yrityksenä (ks. 8–12 kohta).

(33)

Tuen myöntämisen edellytyksenä on oltava rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpano. Rakenneuudistussuunnitelman on yksittäisten tukien osalta oltava kaikissa tapauksissa valvontaviranomaisen vahvistamia; 16.3.2.5 jakson mukaisesti tämä ei koske pk-yrityksiä.

(34)

Rakenneuudistussuunnitelman toteuttamisajan on oltava mahdollisimman lyhyt, ja suunnitelman on mahdollistettava yrityksen pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palautuminen kohtuullisessa ajassa yrityksen tulevia toimintaedellytyksiä koskevien realististen oletusten perusteella. Rakenneuudistustukeen on siis yhdistettävä toteuttamiskelpoinen rakenneuudistussuunnitelma, jonka täytäntöönpanoon kyseinen EFTA-valtio sitoutuu. Tämä suunnitelma, joka sisältää kaikki tarpeelliset tiedot, kuten selvityksen markkinoista, on esitettävä valvontaviranomaiselle. Elinkelpoisuuden paranemisen on perustuttava pääasiassa rakenneuudistussuunnitelman sisältämiin yrityksen sisäisiin toimenpiteisiin. Se voi perustua hintojen tai kysynnän muutosten kaltaisiin ulkoisiin seikkoihin, joihin yritys ei voi itse juurikaan vaikuttaa, vain siinä tapauksessa, että markkinoiden kehittymisestä esitetyt arviot ovat yleisesti hyväksyttyjä. Rakenneuudistus edellyttää luopumista sellaisesta toiminnasta, joka olisi rakenneuudistuksesta huolimatta edelleen tappiollista.

(35)

Rakenneuudistussuunnitelmassa on kuvailtava erityisesti yrityksen vaikeuksiin johtaneet olosuhteet. Tämä antaa mahdollisuuden arvioida, ovatko ehdotetut toimenpiteet sopivia. Suunnitelmassa on otettava huomioon muun muassa kysynnän ja tarjonnan nykytilanne ja ennakoitu kehitys merkityksellisillä tuotemarkkinoilla, ja sen on perustuttava skenaarioihin, jotka pohjautuvat optimistisiin, pessimistisiin ja niiden väliltä oleviin olettamuksiin sekä yrityksen erityisiin vahvuuksiin ja heikkouksiin. Rakenneuudistussuunnitelman on mahdollistettava yrityksen rakenteen uudistaminen, jonka avulla pitkän aikavälin elinkelpoisuus ja mahdollisuus selviytyä itsenäisesti palautuvat.

(36)

Rakenneuudistussuunnitelmassa on esitettävä yrityksen uudistamista siten, että se voi rakenneuudistuksen jälkeen vastata itse kaikista kustannuksistaan, omaisuuserien arvon alentuminen ja rahoituskulut mukaan luettuina. Rakenneuudistuksen läpikäyneen yrityksen oman pääoman tuoton on oltava riittävän korkea, jotta se voi kilpailla omin voimin. Jos yrityksen vaikeudet johtuvat sen johtamis- ja hallintojärjestelmän puutteista, järjestelmää on muutettava asianmukaisella tavalla.

(37)

Jotta kaupankäynnin edellytyksiä haittaavat vaikutukset olisivat mahdollisimman vähäiset, on toteutettava vastasuoritteita niin, että tavoitellut myönteiset vaikutukset ovat kielteisiä suuremmat. Muutoin tuen katsotaan olevan ”ristiriidassa yhteisen edun kanssa” ja rikkovan sen vuoksi ETA-sopimusta. Valvontaviranomainen ottaa pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttamisen huomioon määrittäessään, ovatko vastasuoritteet riittäviä.

(38)

Vastasuoritteisiin voi kuulua omaisuuserien myynti, kapasiteetin tai markkinaläsnäolon supistukset ja kyseisille markkinoille pääsyn esteiden vähentäminen. Arvioidessaan, ovatko vastasuoritteet riittäviä, valvontaviranomainen ottaa huomioon markkinarakenteen ja kilpailuedellytykset varmistaakseen, etteivät tällaiset toimenpiteet heikennä markkinarakennetta esimerkiksi vaikuttamalla välillisesti monopolin tai erittäin oligopolistisen tilanteen syntymiseen. Jos EFTA-valtio pystyy osoittamaan, että tällainen tilanne muodostuisi, vastasuoritteet olisi järjestettävä niin, ettei tällaista tilannetta synny.

(39)

Toimenpiteet on suhteutettava tuesta aiheutuviin kilpailua vääristäviin vaikutuksiin ja etenkin yrityksen kokoon (13) ja suhteelliseen painoarvoon merkityksellisillä markkinoilla. Toimenpiteitä olisi toteutettava etenkin markkinoilla, joilla yrityksellä on rakenneuudistuksen jälkeen huomattava markkina-asema. Toiminnan supistamisen laajuus on määriteltävä tapauskohtaisesti. Valvontaviranomainen arvioi rakenneuudistussuunnitelmaan liitetyn markkinaselvityksen perusteella ja mahdollisten muiden käytettävissään olevien tietojen, myös asianomaisilta osapuolilta saatujen tietojen perusteella, kuinka laajoja toimenpiteitä tarvitaan. Supistamisen on oltava olennainen osa rakenneuudistussuunnitelman mukaista rakenneuudistusta. Tätä periaatetta sovelletaan siitä riippumatta, luovutaanko omaisuuseristä ennen valtiontuen myöntämistä vai sen jälkeen, kunhan on kyse samasta rakenneuudistuksesta. Velvoitteiden poistamista kirjanpidosta ja tappiollisen toiminnan lopettamista, jotka olisivat joka tapauksessa tarpeen elinkelpoisuuden palauttamiseksi, ei pidetä kapasiteetin tai markkinaläsnäolon supistamisena vastasuoritteita arvioitaessa. Tällaisissa arvioinneissa otetaan huomioon aikaisemmin mahdollisesti myönnetty pelastamistuki.

(40)

Tätä edellytystä ei kuitenkaan tavallisesti sovelleta pienyrityksiin, jollei alakohtaisissa valtiontukisäännöissä toisin vahvisteta tai jollei tuensaaja toimi pitkäaikaisesta ylikapasiteetista kärsivillä markkinoilla, koska voidaan olettaa, ettei pienyrityksille myönnettävä tapauskohtainen tuki tavallisesti vääristä kilpailua yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(41)

Jos tuensaaja toimii pitkään rakenteellisesta ylikapasiteetista kärsineillä markkinoilla, sellaisina kuin ne määritellään monialaisissa puitteissa alueellisesta tuesta suurille investointihankkeille (14), yrityksen kapasiteettia tai markkinaläsnäoloa saatetaan joutua supistamaan jopa 100 prosenttia (15).

(42)

Tukimäärä ja -intensiteetti on rajattava määrään, joka on ehdottomasti välttämätön rakenneuudistuksen toteuttamiseksi ottaen huomioon yrityksen, sen osakkaiden tai yhtymän, johon yritys kuuluu, käytettävissä olevat varat. Tässä arvioinnissa otetaan huomioon aikaisemmin mahdollisesti myönnetty pelastamistuki. Tuensaajien on osallistuttava rakenneuudistussuunnitelmaan merkittävällä määrällä omia varojaan, myös myymällä omaisuuseriä, jotka eivät ole välttämättömiä yrityksen elinkelpoisuuden kannalta, tai markkinaehtoisella ulkoisella rahoituksella. Tällainen rahoitusosuus on merkki markkinoiden uskosta elinkelpoisuuden palautumiseen. Rahoitusosuuden on oltava todellinen ja mahdollisimman suuri, eikä siihen voida laskea arvioituja tulevia voittoja, kuten kassavaroja.

(43)

Yleensä valvontaviranomainen pitää seuraavia rakenneuudistuksen rahoitusosuuksia (16) sopivina: pienyritykset vähintään 25 prosenttia, keskisuuret yritykset vähintään 40 prosenttia ja suuret yritykset vähintään 50 prosenttia. Jos EFTA-valtio osoittaa poikkeusolojen ja erityisten vaikeuksien olemassaolon, valvontaviranomainen voi hyväksyä pienemmän rahoitusosuuden.

(44)

Kilpailun vääristymisen rajoittamiseksi on vältettävä sen muotoisen tai niin suuren tuen myöntämistä, että yritys saisi liiallisia rahavaroja, joita se voisi käyttää aggressiiviseen markkinoita vääristävään toimintaan, joka ei liity rakenneuudistukseen. Tästä syystä valvontaviranomainen tutkii yrityksen velkojen määrän rakenneuudistuksen jälkeen, myös mahdollisesti vaateille myönnettyjen lykkäysten tai niiden alentamisen jälkeen. Se ottaa erityisesti huomioon yritystoiminnan jatkamismahdollisuudet maksukyvyttömyydestä johtuvan, kansallisen lainsäädännön mukaisen yleistäytäntöönpanomenettelyn jälkeen (17). Tukea ei myöskään saa käyttää rahoittamaan uusia investointeja, jotka eivät ole tarpeen elinkelpoisuuden palauttamiseksi.

(45)

Edellä 37–41 kohdassa kuvailtujen vastasuoritteiden lisäksi valvontaviranomainen voi määrätä tarpeelliseksi katsomiaan edellytyksiä ja velvoitteita, joilla voidaan estää kilpailun vääristyminen yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla, jos kyseinen EFTA-valtio ei ole sitoutunut toteuttamaan tällaisia toimenpiteitä. Kyseessä oleva EFTA-valtio voidaan velvoittaa

(46)

Yrityksen on toteutettava valvontaviranomaisen hyväksymä rakenneuudistussuunnitelma kokonaisuudessaan ja noudatettava kaikkia muita tuen hyväksymistä koskevassa valvontaviranomaisen päätöksessä asetettuja velvoitteita. Valvontaviranomainen katsoo suunnitelman tai muiden velvoitteiden noudattamatta jättämisen tuen väärinkäytöksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 23 artiklan soveltamista ja mahdollisuutta saattaa asia EFTAn tuomioistuimen käsiteltäväksi valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(47)

Useita vuosia kestävien ja huomattavia tukimääriä sisältävien rakenneuudistustoimien kohdalla valvontaviranomainen voi vaatia, että rakenneuudistustuki jaetaan useampaan erään. Valvontaviranomainen voi asettaa tukierien maksamisen edellytykseksi, että

(48)

Valvontaviranomaisen on voitava varmistua rakenneuudistussuunnitelman moitteettomasta edistymisestä EFTA-valtion sille säännöllisesti toimittamien yksityiskohtaisten kertomusten avulla.

(49)

Suurille yrityksille myönnetyn tuen osalta ensimmäinen kertomus on yleensä toimitettava valvontaviranomaiselle viimeistään kuuden kuukauden kuluttua tuen hyväksymisestä. Tämän jälkeen valvontaviranomaiselle on toimitettava kertomus vähintään kerran vuodessa tiettyyn määräaikaan mennessä, kunnes rakenneuudistussuunnitelman tavoitteet katsotaan saavutetuiksi. Kertomuksiin on sisällyttävä kaikki ne tiedot, jotka valvontaviranomainen tarvitsee voidakseen valvoa rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpanoa, tuen maksamisaikataulua ja yrityksen taloudellista tilannetta sekä hyväksymispäätöksessä säädettyjen edellytysten ja velvoitteiden noudattamista. Kertomuksiin on sisällyttävä erityisesti kaikki tiedot, jotka koskevat yritykselle rakenneuudistuksen aikana myönnettyjä tukia riippumatta siitä, mihin tarkoitukseen tuki on myönnetty taikka onko kyse yksittäisestä tuesta vai tukiohjelmasta myönnetystä tuesta (ks. 67–70 kohta). Jos valvontaviranomainen katsoo tarvitsevansa viipymättä vahvistuksen tietyille olennaisille tiedoille, esimerkiksi sulkemisille tai kapasiteetin supistamiselle, se voi vaatia kertomusten antamista useammin.

(50)

Pk-yrityksille myönnetyn tuen osalta riittää yleensä, että jäljennös tuensaajayrityksen tuloslaskelmasta ja taseesta toimitetaan valvontaviranomaiselle kerran vuodessa, jollei hyväksymispäätöksessä ole asetettu tiukempia edellytyksiä.

(51)

Kun rakenneuudistustuen myöntäminen on hyväksytty, kyseinen EFTA-valtio voi rakenneuudistuksen aikana pyytää valvontaviranomaista hyväksymään muutoksia rakenneuudistussuunnitelmaan ja tukimäärään. Valvontaviranomainen voi hyväksyä tällaiset muutokset seuraavien edellytysten täyttyessä:

(52)

Jos valvontaviranomaisen asettamia edellytyksiä tai EFTA-valtion antamia sitoumuksia lievennetään, tukimäärää on vastaavasti pienennettävä taikka asetettava lisäedellytyksiä.

(53)

Jos EFTA-valtio muuttaa hyväksyttyä rakenneuudistussuunnitelmaa ilmoittamatta tästä asianmukaisesti valvontaviranomaiselle, valvontaviranomainen aloittaa valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 16 artiklan mukaisen menettelyn (tuen väärinkäyttö), sanotun kuitenkaan rajoittamatta valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 23 artiklan soveltamista ja mahdollisuutta saattaa asia EFTAn tuomioistuimen käsiteltäväksi valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(54)

Valvontaviranomainen ottaa huomioon aluekehitystarpeet arvioidessaan tukialueilla myönnettävää rakenneuudistustukea. Vaikeuksissa olevan yrityksen sijainti tukialueella ei kuitenkaan ole riittävä peruste rakenneuudistustuen hyväksymiseksi. Aluetta ei keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä auta yritysten keinotekoinen tukeminen. Lisäksi on alueiden etujen mukaista, että ne aluekehityksen edistämiseksi käyttävät varojaan niin, että elinkelpoista ja kestävää toimintaa voidaan kehittää mahdollisimman nopeasti. Kilpailun vääristymät on pyrittävä pitämään mahdollisimman vähäisinä myös silloin, kun tukia myönnetään tukialueilla toimiville yrityksille. Tässä yhteydessä on kiinnitettävä huomiota myös mahdollisiin haitallisiin heijastusvaikutuksiin, joita tuki voi aiheuttaa kyseisellä alueella ja muilla tukialueilla.

(55)

Edellä 31–53 kohdassa lueteltuja perusteita sovelletaan siis myös tukialueilla, vaikka aluekehityksen tarpeet otetaankin huomioon. Tuen hyväksymisedellytykset voivat kuitenkin olla asetettavien vastasuoritteiden ja tuensaajan rahoitusosuuden osalta joustavampia tukialueilla, jollei alakohtaisissa valtiontukisäännöissä säädetä toisin. Jos kapasiteetin tai markkinaläsnäolon supistaminen vaikuttaa tarkoituksenmukaisimmalta toimenpiteeltä kilpailun kohtuuttomien vääristymien välttämiseksi, tukialueilla vaaditaan vähäisempää kapasiteetin supistamista kuin muilla alueilla, jos se on aluekehitystarpeiden kannalta perusteltua. EFTA-valtioiden on perusteltava tällaiset tapaukset, ja niissä erotellaan toisistaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaista aluetukea saavat alueet ja 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan määräysten soveltamisalaan kuuluvat alueet, jotta ensin mainituilla alueilla esiintyvät vakavammat alueelliset ongelmat voidaan ottaa huomioon.

(56)

Pienyrityksille myönnettävät tuet (18) muuttavat yleensä kaupankäynnin edellytyksiä vähemmän kuin keskisuurille ja suurille yrityksille myönnettävät tuet. Sama koskee myös rakenneuudistustukea, joten 31–53 kohdassa vahvistettuja edellytyksiä sovelletaan väljemmin:

(57)

Tuen ainutkertaisuuden periaatetta (16.3.3 jakso) sovelletaan kuitenkin sellaisenaan myös pk-yrityksiin.

(58)

Pk-yritysten rakenneuudistussuunnitelmaa ei tarvitse esittää valvontaviranomaisen hyväksyttäväksi. Suunnitelman on kuitenkin oltava 34–36 kohdassa esitettyjen vaatimusten mukainen ja kyseisen EFTA-valtion hyväksymä. Lisäksi siitä on ilmoitettava valvontaviranomaiselle. Tuen myöntämisen ehtona on oltava, että rakenneuudistussuunnitelma toteutetaan kokonaisuudessaan. EFTA-valtion velvollisuus on tarkastaa näiden edellytysten täyttyminen.

(59)

Rakenneuudistussuunnitelmaan sisältyy tavallisesti tappiollisen toiminnan supistaminen tai siitä luopuminen. Tällaiset supistukset ovat usein tarpeen toiminnan järkeistämiseksi ja tehostamiseksi, ja ne ovat täysin erillisiä kapasiteetin supistamisesta, joka on mahdollisesti edellytyksenä tuen myöntämiselle. Olipa näiden toimenpiteiden lähtökohta mikä tahansa, ne johtavat yleensä yrityksen henkilöstön vähentämiseen.

(60)

EFTA-valtioiden työlainsäädäntöön voi sisältyä yleisiä sosiaaliturvajärjestelmiä, joiden mukaan erorahat ja varhaiseläkkeet maksetaan suoraan irtisanotuille työntekijöille. Tällaisia järjestelmiä ei pidetä ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvana valtiontukena.

(61)

Työntekijöille maksettavien erorahojen ja varhaiseläkkeiden lisäksi valtion on yleisten sosiaaliturvajärjestelmien mukaan yleensä maksettava kustannukset, jotka yritykselle aiheutuvat irtisanotuille työntekijöille lakisääteisten tai sopimusvelvoitteiden lisäksi maksettavista etuuksista. Kun tällaisia järjestelmiä sovelletaan yleisesti ilman alakohtaisia rajoituksia kaikkiin asetetut edellytykset täyttäviin työntekijöihin ja kun etuudet myönnetään automaattisesti, niihin ei katsota sisältyvän ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea rakenneuudistusta toteuttaville yrityksille. Jos järjestelmiä kuitenkin käytetään rakenneuudistuksen edistämiseen tietyillä toimialoilla, niiden voidaan valikoivuutensa takia katsoa sisältävän tukea (19).

(62)

Erorahojen ja/tai varhaiseläkkeiden maksaminen, joka kuuluu yrityksen velvoitteisiin työlainsäädännön tai ammattiliittojen kanssa tehtyjen työehtosopimusten perusteella, on osa yrityksen omista varoista maksettavia tavanomaisia kustannuksia. Näin ollen valtion rahoitusta näiden kustannusten kattamiseen on pidettävä tukena riippumatta siitä, annetaanko se suoraan yrityksille vai ohjataanko se työntekijöille valtion virastojen kautta.

(63)

Valvontaviranomainen ei lähtökohtaisesti vastusta tällaista vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettävää tukea, sillä siitä saatava taloudellinen hyöty kohdistuu myös muihin kuin tuensaajayritykseen, helpottaa rakennemuutosta ja lieventää sosiaalisia ongelmia.

(64)

Erorahojen ja varhaiseläkkeiden lisäksi tuilla voidaan joidenkin rakenneuudistusten yhteydessä rahoittaa myös toimenpiteitä, jotka liittyvät koulutukseen, neuvontaan, työnhakua helpottavaan käytännön apuun, uudelleensijoittautumiseen ja ammatilliseen koulutukseen sekä uusia yrityksiä perustavien työntekijöiden avustamiseen. Valvontaviranomaisen johdonmukaisena periaatteena on suhtautua myönteisesti tällaiseen vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettävään tukeen.

(65)

Rakenneuudistussuunnitelmassa on osoitettava selkeästi 61–64 kohdassa kuvailtuihin tarkoituksiin myönnettävät tuet. Pelkästään irtisanotun henkilökunnan eduksi tarkoitettuja sosiaalisia tukitoimenpiteitä ei nimittäin oteta huomioon määritettäessä 37–41 kohdassa tarkoitettujen vastasuoritteiden laajuutta.

(66)

Valvontaviranomainen pyrkii yhteisen edun vuoksi rakenneuudistussuunnitelman yhteydessä minimoimaan rakenneuudistuksen sosiaaliset vaikutukset muihin ETA-sopimuksen sopimuspuoliin kuin tuen myöntäjään.

(67)

Kun suuren tai keskisuuren yrityksen saamaa rakenneuudistustukea arvioidaan näiden suuntaviivojen perusteella, muun tuen myöntäminen rakenneuudistusaikana vaikuttaa valvontaviranomaisen arviointiin tarvittavien vastasuoritteiden laajuudesta, vaikka kyseinen muu tuki myönnettäisiin jo hyväksytystä ohjelmasta.

(68)

Suurelle tai keskisuurelle yritykselle myönnettävää rakenneuudistustukea koskevassa ilmoituksessa on mainittava kaikki muut tuet, joita tuensaajayritykselle aiotaan myöntää rakenneuudistuksen aikana, jollei tuki kuulu vähämerkityksistä tukea koskevan säännön tai poikkeusasetuksen soveltamisalaan.

(69)

Valvontaviranomainen ottaa kyseiset tuet huomioon rakenneuudistustukea arvioidessaan. Kustakin suurelle tai keskisuurelle yritykselle rakenneuudistuksen aikana myönnetystä tuesta, myös hyväksytyn ohjelman mukaisesti myönnetystä tuesta, on ilmoitettava valvontaviranomaiselle erikseen, jos valvontaviranomainen ei ollut tietoinen tuesta tehdessään päätöstä rakenneuudistustuesta.

(70)

Valvontaviranomainen varmistaa, että näiden suuntaviivojen vaatimuksia ei kierretä myöntämällä tukia hyväksyttyjen ohjelmien nojalla.

(71)

Pelastamistuki on ainutkertainen toimenpide, jolla pyritään jatkamaan yrityksen toimintaa tietyn rajallisen ajan, jonka kuluessa voidaan arvioida yrityksen tulevaisuudennäkymiä. Toistuvasti myönnettäviä pelastamistukia, joilla pyritään säilyttämään vallitseva tilanne, viivästyttämään väistämätöntä kehitystä ja siirtämään sillä välin taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat muille, paremmassa asemassa oleville tuottajille tai muille ETA-sopimuksen sopimuspuolille, ei tule hyväksyä. Sen vuoksi pelastamistukea olisi myönnettävä vain kerran (ainutkertaisuuden periaate). Tämän periaatteen mukaisesti rakenneuudistustukea olisi myönnettävä vain kerran, jottei yrityksiä tuettaisi epäterveesti tilanteissa, joista ne pystyvät selviytymään ainoastaan toistuvan valtiontuen avulla. Jos pelastamistukea myönnetään yritykselle, joka on jo saanut rakenneuudistustukea, voidaan katsoa, että tuensaajan vaikeudet ovat luonteeltaan toistuvia ja että toistuvat valtion toimenpiteet aiheuttavat kilpailun vääristymistä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Tällaisia toistuvia valtion toimenpiteitä ei pitäisi hyväksyä.

(72)

Ilmoittaessaan valvontaviranomaiselle pelastamis- tai rakenneuudistustukea koskevasta hankkeesta EFTA-valtion on mainittava, onko yritykselle jo myönnetty kyseisiä tukia, mukaan luettuina tuet, jotka on myönnetty ennen näiden suuntaviivojen voimaantuloa, tai joista ei ole ilmoitettu (20). Jos tukia on myönnetty ja pelastamistuen myöntämisestä, rakenneuudistusvaiheen päättymisestä tai rakenneuudistussuunnitelman toteuttamisen keskeyttämisestä (riippuen siitä, mikä näistä on tapahtunut viimeksi) on kulunut vähemmän kuin 10 vuotta, valvontaviranomainen ei hyväksy uutta pelastamis- tai rakenneuudistustukea. Poikkeukset tähän sääntöön ovat sallittuja seuraavissa tapauksissa:

Edellä b ja c alakohdassa esitetyissä tapauksissa 16.3.1.2 jaksossa mainittua yksinkertaistettua menettelyä ei voida käyttää.

(73)

Tuen myöntämisestä tuensaajayritykselle seuraavat omistussuhteiden muutokset sekä oikeudelliset tai hallinnolliset menettelyt, jotka tervehdyttävät yrityksen tasetta, vähentävät vastuita tai poistavat aiempia velkoja, eivät vaikuta tämän säännön soveltamiseen, jos kyse on saman yrityksen toiminnan jatkumisesta.

(74)

Jos yhtymä on saanut pelastamis- tai rakenneuudistustukea, valvontaviranomainen ei tavallisesti hyväksy itse yhtymälle tai siihen kuuluville yrityksille myönnettävää uutta pelastamis- tai rakenneuudistustukea, jos pelastamistuen myöntämisestä, rakenneuudistusvaiheen päättymisestä tai rakenneuudistussuunnitelman toteuttamisen keskeyttämisestä (riippuen siitä, mikä näistä on tapahtunut viimeksi) on kulunut vähemmän kuin 10 vuotta. Jos jokin yhtymään kuulunut yritys on saanut pelastamis- tai rakenneuudistustukea, yhtymälle kokonaisuudessaan ja muille yhtymään kuuluville yrityksille aiempaa tuensaajaa lukuun ottamatta voidaan myöntää pelastamis- tai rakenneuudistustukea (edellyttäen, että muita näiden suuntaviivojen säännöksiä noudatetaan). EFTA-valtioiden on varmistettava, ettei yhtymältä tai muilta yhtymään kuuluvilta yrityksiltä siirretä tukea aiemmalle tuensaajalle.

(75)

Jos yritys ottaa haltuunsa jonkin toisen yrityksen, varsinkin sellaisen, joka on ollut 73 kohdassa tarkoitetun menettelyn kohteena tai maksukyvyttömyydestä johtuvassa, kansallisen lainsäädännön mukaisessa yleistäytäntöönpanomenettelyssä, ja se on jo saanut pelastamis- tai rakenneuudistustukea, tuen ainutkertaisuuden periaatetta ei sovelleta tähän yritykseen seuraavien edellytysten täyttyessä:

(76)

Tältä osin on kuitenkin syytä todeta, että omaisuuserien hankkimiseen myönnettävää tukea ei voida hyväksyä näiden suuntaviivojen mukaan, koska tällöin kyse on alkuinvestointeihin myönnetystä tuesta.

(77)

Valvontaviranomainen hyväksyy pelastamis- ja/tai rakenneuudistustuen myöntämiseen vaikeuksissa oleville yrityksille tarkoitetut tukiohjelmat ainoastaan, jos kyseiset yritykset täyttävät pk-yritysten määritelmän. Jollei seuraavista erityismääräyksistä muuta johdu, tällaisten tukiohjelmien soveltuvuutta yhteismarkkinoille arvioidaan 16.2 ja 16.3 luvussa vahvistettujen edellytysten perusteella lukuun ottamatta 16.3.1.2 jaksoa, jota ei sovelleta tukiohjelmiin. Jos tukiohjelmasta myönnetään tukea, joka ei täytä jotakin näistä edellytyksistä, tuesta on aina ilmoitettava erikseen valvontaviranomaiselle, jonka on hyväksyttävä se ennakolta.

(78)

Kun näiden suuntaviivojen voimaantulon jälkeen hyväksyttävästä tukiohjelmasta myönnetään tukea pk-yrityksille, erillisestä ilmoitusvelvollisuudesta voidaan myöntää vapautus ainoastaan, jos asianomainen yritys täyttää ainakin yhden kolmesta 9 kohdassa esitetystä perusteesta, jollei alakohtaisissa valtiontukisäännöissä toisin säädetä. Jos yritys ei täytä ainoatakaan mainituista kolmesta perusteesta, sille myönnettävistä tuista on ilmoitettava erikseen valvontaviranomaiselle, jotta valvontaviranomainen voi arvioida, onko tuensaaja vaikeuksissa oleva yritys. Pitkäaikaisesta rakenteellisesta ylikapasiteetista kärsivillä markkinoilla toimiville yrityksille myönnettävästä tuesta on myös ilmoitettava erikseen valvontaviranomaiselle tuensaajayrityksen koosta riippumatta, jotta valvontaviranomainen voi arvioida 41 kohdan soveltamista.

(79)

Jotta valvontaviranomainen voi hyväksyä pelastamistukiohjelmat, niiden on täytettävä 24 kohdan a, b, d ja e alakohdassa esitetyt edellytykset. Pelastamistukea ei saa myöntää kuutta kuukautta pidemmäksi ajaksi, minkä ajan kuluessa yrityksen tila on analysoitava. Tänä aikana EFTA-valtion on joko hyväksyttävä rakenneuudistus- tai selvitystilasuunnitelma taikka vaadittava tuensaajalta lainan ja riskipreemiota vastaavan tuen takaisinmaksua.

(80)

Kaikesta pelastamistuesta, joka myönnetään kuutta kuukautta pidemmäksi ajaksi tai jota ei ole maksettu takaisin kuuden kuukauden kuluttua, on ilmoitettava erikseen valvontaviranomaiselle.

(81)

Valvontaviranomainen hyväksyy rakenneuudistustukiohjelmat ainoastaan, jos tuen myöntämisen edellytyksenä on, että tuensaaja panee kokonaisuudessaan täytäntöön EFTAn jäsenvaltion ennalta hyväksymän ja seuraavat ehdot täyttävän rakenneuudistussuunnitelman:

(82)

Tukiohjelmissa on ilmoitettava pelastamis- ja/tai rakenneuudistustuen myöntämiseksi toteutettavassa toimessa yhdelle yritykselle myönnettävän tuen sallittu enimmäismäärä; tämä koskee myös suunnitelman muutoksia. Tämän määrän ylittävistä tuista on ilmoitettava erikseen valvontaviranomaiselle. Yhdelle yritykselle myönnettävän pelastamis- ja rakenneuudistustuen yhteismäärä saa olla enintään 10 miljoonaa euroa, mukaan luettuna tapaukset, joissa tuki kasautuu muista lähteistä tai muista tukiohjelmista peräisin olevan tuen kanssa.

(83)

Tuen ainutkertaisuuden periaatetta on noudatettava; sovelletaan 16.3.3 jaksossa esitettyä periaatetta.

(84)

EFTA-valtioiden on ilmoitettava toimenpiteistä erikseen valvontaviranomaiselle, jos yritys hankkii toisen, jo pelastamis- tai rakenneuudistustukea saaneen yrityksen omaisuuserät.

(85)

Suuntaviivojen 48, 49 ja 50 kohtaa ei sovelleta tukiohjelmiin. Tukiohjelman hyväksymisen edellytyksenä on kuitenkin kertomuksen antaminen kyseisen ohjelman toiminnasta yleensä kerran vuodessa. Kertomukseen on sisällyttävä kaikki ne tiedot, jotka määritellään vakiomuotoisia kertomuksia koskevissa valvontaviranomaisen ohjeissa (22). Kertomuksissa on lisäksi oltava luettelo kaikista tuensaajayrityksistä ja mainittava kunkin yrityksen osalta seuraavat seikat:

(86)

Valvontaviranomainen ehdottaa erillisellä kirjeellä valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 1 kohdan mukaisesti, että EFTA-valtiot hyväksyvät 87 ja 88 kohdassa esitetyt aiheelliset toimenpiteet voimassa olevien tukiohjelmien osalta. Valvontaviranomainen aikoo jatkossa asettaa tukiohjelmien hyväksymisen edellytykseksi näiden säännösten noudattamisen.

(87)

Valvontaviranomaisen ehdotuksen hyväksyneiden EFTA-valtioiden on mukautettava nykyisiä tukiohjelmiaan, joiden on tarkoitus olla toiminnassa 6 kuukautta hyväksymisestä, siten että ne ovat tuon ajan jälkeen näiden suuntaviivojen mukaisia.

(88)

EFTA-valtioiden on ilmoitettava näiden aiheellisten toimenpiteiden hyväksymisestä kuukauden kuluessa siitä, kun ne ovat vastaanottaneet kirjeen, jossa aiheellisia toimenpiteitä ehdotetaan.

(89)

Suuntaviivat tulevat voimaan päivänä, jona ne annetaan. Suuntaviivat ovat voimassa viisi vuotta, jollei asiasta tehdä uutta päätöstä.

(90)

Valvontaviranomaisen ennen suuntaviivojen antamispäivää kirjaamia ilmoituksia tarkastellaan ilmoitusajankohtana sovellettujen perusteiden mukaisesti.

(91)

Valvontaviranomainen tutkii kaikkien sellaisten pelastamis- tai rakenneuudistustukien yhteensopivuuden ETA-sopimuksen kanssa, jotka on myönnetty ilman valvontaviranomaisen lupaa ja sen vuoksi valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan vastaisesti näiden suuntaviivojen perusteella, jos tuki on osittain tai kokonaan myönnetty sen jälkeen, kun nämä suuntaviivat on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja sen ETA-täydennysosassa. Kaikissa muissa tapauksissa valvontaviranomainen toteuttaa tutkimuksen tuen myöntämishetkellä sovellettujen suuntaviivojen perusteella.