EFTAn valvontaviranomaisen tiedonanto

vähämerkityksisistä sopimuksista, jotka eivät ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoita tuntuvasti kilpailua (de minimis -sopimukset)

(2003/C 67/06)

A. Tämä tiedonanto on annettu Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (ETA-sopimus) ja valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn EFTA-valtioiden sopimuksen määräysten nojalla (valvonta- ja tuomioistuinsopimus).

B. Euroopan komissio on antanut tiedonannon vähämerkityksisistä sopimuksista, jotka eivät Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla rajoita tuntuvasti kilpailua (de minimis -sopimukset)(1). Kyseisessä asiakirjassa, joka ei ole sitova, määritellään, milloin kyse ei ole EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan nojalla kielletyistä yritysten välisistä sopimuksista.

C. EFTAn valvontaviranomainen katsoo, että edellä mainittu asiakirja on ETA:n kannalta merkityksellinen. Pitääkseen kilpailuolosuhteet tasapuolisina ja varmistaakseen ETA:n kilpailusääntöjen yhdenmukaisen soveltamisen koko Euroopan talousalueella EFTAn valvontaviranomainen antaa tämän tiedonannon sille valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa annettujen valtuuksien nojalla. Se aikoo noudattaa tässä tiedonannossa annettuja periaatteita ja sääntöjä soveltaessaan asian kannalta merkityksellisiä ETA:n sääntöjä yksittäisiin asioihin.

D. Tällä tiedonannolla korvataan EFTAn valvontaviranomaisen vuonna 1998 antama tiedonanto vähämerkityksisistä sopimuksista, jotka eivät kuulu ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan(2).

I

1. ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdassa kielletään yritysten väliset sopimukset, jotka ovat omiaan vaikuttamaan ETA-sopimuksen sopimuspuolten väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena tai vaikutuksena on kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen ETA-sopimuksen soveltamisalaan kuuluvalla alueella. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on selventänyt, että vastaavaa EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan määräystä ei sovelleta, jos sopimuksella ei ole tuntuvaa vaikutusta yhteisön sisäiseen kauppaan tai kilpailuun. ETA-sopimuksen 6 artiklan ja valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 3 artiklan säännösten mukaisesti tätä periaatetta olisi sovellettava myös ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan tulkintaan siten, että kyseistä säännöstä ei sovelleta, jos vaikutus ETA-sopimuksen sopimuspuolten väliseen kauppaan tai kilpailuun ei ole tuntuva.

2. EFTAn valvontaviranomainen määrittelee tässä tiedonannossa markkinaosuusrajojen avulla, milloin kyse ei ole ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta tuntuvasta kilpailun rajoittamisesta(3). Tämä negatiivinen määrittelytapa ei tarkoita sitä, että sellaiset yritysten väliset sopimukset, jotka ylittävät tässä tiedonannossa vahvistetut raja-arvot, rajoittavat tuntuvasti kilpailua. Tällaisillakin sopimuksilla voi olla ainoastaan vähäinen vaikutus kilpailuun, ja ne eivät sen vuoksi ole välttämättä ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdassa kiellettyjä sopimuksia(4).

3. On myös mahdollista, että sopimukset eivät kuulu ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, koska ne eivät ole omiaan vaikuttamaan tuntuvasti ETA-sopimuksen sopimuspuolten väliseen kauppaan. Tässä tiedonannossa ei käsitellä tätä kysymystä eikä määritellä, milloin on kyse tuntuvasta vaikutuksesta kauppaan. On kuitenkin myönnetty, että sopimukset pienten ja keskisuurten yritysten välillä, siten kuin ne on määritelty 11. syyskuuta 1996 tehdyssä EFTAn valvontaviranomaisen päätöksessä N:o 112/96/KOL(5), ovat harvoin omiaan vaikuttamaan tuntuvasti ETA-sopimuksen sopimuspuolten väliseen kauppaan. Pienet ja keskisuuret yritykset on määritelty kyseisessä päätöksessä yrityksiksi, joiden palveluksessa on vähemmän kuin 250 työntekijää ja joiden vuosiliikevaihto on enintään 40 miljoonaa euroa tai joiden taseen loppusumma on enintään 27 miljoonaa euroa.

4. EFTAn valvontaviranomainen ei aloita pyynnöstä eikä omasta aloitteestaan menettelyä tämän tiedonannon soveltamisalaan kuuluvissa tapauksissa. Kun yritykset olettavat vilpittömässä mielessä sopimuksensa kuuluvan tämän tiedonannon soveltamisalaan, valvontaviranomainen ei määrää sakkoja. Tiedonannon tarkoituksena on myös antaa EFTA-valtioiden tuomioistuimille ja viranomaisille ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamista koskevia ohjeita, jotka eivät kuitenkaan velvoita niitä.

5. Tätä tiedonantoa sovelletaan myös yritysten yhteenliittymien päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin.

6. Tämä tiedonanto ei vaikuta EFTAn tuomioistuimen, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tai ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tulkintoihin ETA-sopimuksen 53 artiklasta ja/tai EY:n perustamissopimuksen 81 artiklasta.

II

7. EFTAn valvontaviranomainen katsoo, että ETA-sopimuksen sopimuspuolten väliseen kauppaan vaikuttavat yritysten väliset sopimukset eivät rajoita tuntuvasti kilpailua ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla:

a) jos sopimuspuolten yhteenlaskettu markkinaosuus ei ylitä 10:tä prosenttia millään sopimuksen vaikutusalaan kuuluvilla merkityksellisillä markkinoilla, kun sopimuspuolet ovat todellisia tai mahdollisia kilpailijoita joillakin näistä markkinoista (kilpailevien yritysten väliset sopimukset)(6); tai

b) jos yhdenkään sopimuspuolen markkinaosuus ei ylitä 15:tä prosenttia millään sopimuksen vaikutusalaan kuuluvilla merkityksellisillä markkinoilla, kun sopimuspuolet eivät ole todellisia tai mahdollisia kilpailijoita millään näistä markkinoista (sellaisten yritysten väliset sopimukset, jotka eivät kilpaile keskenään).

Niissä tapauksissa, joissa on vaikeaa luokitella sopimus joko kilpailevien yritysten väliseksi sopimukseksi tai sellaisten yritysten väliseksi sopimukseksi, jotka eivät kilpaile keskenään, sovelletaan 10 prosentin raja-arvoa.

8. Kun eri toimittajien tai jakelijoiden tekemien tavaroiden tai palveluiden myyntiä koskevien sopimusten kumulatiivinen vaikutus rajoittaa kilpailua merkityksellisillä markkinoilla (markkinavaikutuksiltaan samankaltaisten sopimusten rinnakkaisten verkostojen kumulatiivinen markkinoilta sulkeva vaikutus), 7 kohdassa mainitut markkinaosuusrajat alennetaan viiteen prosenttiin sekä kilpailevien yritysten välisten sopimusten että sellaisten yritysten välisten sopimusten osalta, jotka eivät kilpaile keskenään. Kun yksittäisen toimittajan tai jakelijan markkinaosuus on alle viisi prosenttia, sen ei yleensä katsota voimistavan merkittävästi kumulatiivista markkinoita sulkevaa vaikutusta(7). Kumulatiivisen markkinoilta sulkevan vaikutuksen olemassaolo on epätodennäköistä, jos markkinavaikutuksiltaan samankaltaiset sopimukset (sopimusten verkosto) kattavat alle 30 prosenttia merkityksellisistä markkinoista.

9. Lisäksi EFTAn valvontaviranomainen katsoo, että sopimukset eivät rajoita kilpailua, jos 7 ja 8 kohdassa vahvistetut 10, 15 ja 5 prosentin markkinaosuusrajat ylittyvät korkeintaan kahdella prosenttiyksiköllä kahden peräkkäisen kalenterivuoden aikana.

10. Markkinaosuuden laskeminen edellyttää asian kannalta merkityksellisten markkinoiden määrittelemistä. Merkitykselliset markkinat muodostuvat merkityksellisistä maantieteellisistä markkinoista ja merkityksellisistä tuotemarkkinoista. Merkityksellisiä markkinoita määriteltäessä on otettava huomioon EFTAn valvontaviranomaisen tiedonanto merkityksellisten markkinoiden määritelmästä ETA:n kilpailuoikeuden kannalta(8). Markkinaosuudet tulee laskea myynnin arvoa koskevien tietojen tai, silloin kun se on tarkoituksenmukaista, oston arvoa koskevien tietojen perusteella. Jos arvotietoja ei ole saatavilla, voidaan käyttää muuhun luotettavaan markkinatietoon, mukaan lukien määrätiedot, perustuvia arvioita.

11. Kohtia 7, 8 ja 9 ei sovelleta sopimuksiin, jotka sisältävät minkä tahansa seuraavista vakavimmista rajoituksista:

1) kilpailijoiden välisissä sopimuksissa, siten kuin ne on määritelty 7 kohdassa, rajoitukset, joilla suoraan tai välillisesti, yksinään tai yhdistettyinä osapuolten määräysvallassa oleviin muihin tekijöihin, pyritään(9):

a) vahvistamaan hinnat, joilla tuotteita myydään kolmansille;

b) rajoittamaan tuotantoa tai myyntiä;

c) jakamaan markkinoita tai asiakkaita;

2) sellaisten yritysten välisissä sopimuksissa, jotka eivät kilpaile keskenään, siten kuin ne on määritelty 7 kohdassa, rajoitukset, joilla suoraan tai välillisesti, yksinään tai yhdistettyinä muihin osapuolten määräysvallassa oleviin tekijöihin, pyritään:

a) rajoittamaan ostajan mahdollisuutta asettaa oma jälleenmyyntihinta rajoittamatta toimittajan mahdollisuutta asettaa enimmäismyyntihinta tai suositella myyntihintaa, edellyttäen, että nämä eivät johda kiinteään tai vähimmäismyyntihintaan jonkin sopimuspuolen käyttämän painostuksen tai tarjoamien kannustimien vuoksi;

b) rajoittamaan alueita tai asiakkaita, joille ostaja voi myydä sopimuksessa tarkoitettuja tavaroita tai palveluita, lukuun ottamatta seuraavia rajoituksia, jotka eivät kuulu vakavimpiin rajoituksiin:

- aktiivisen myynnin rajoittaminen toimittajan itselleen varaamalle tai toiselle ostajalle myöntämälle yksinmyyntialueelle tai yksinoikeuteen perustuvalle asiakasryhmälle, jos tämä ei rajoita ostajan asiakkaan myyntiä,

- tukkuportaassa toimivan ostajan harjoittaman loppukäyttäjille suuntautuvan myynnin rajoittaminen,

- valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten harjoittaman muille kuin valtuutetuille jakelijoille suuntautuvan myynnin rajoittaminen, ja

- ostajan mahdollisuuden rajoittaminen myydä muihin tuotteisiin sisällytettäviä komponentteja asiakkaille, jotka käyttäisivät ne samanlaisten tuotteiden valmistamiseen kuin toimittajan valmistamat tuotteet;

c) rajoittamaan vähittäisportaassa toimivien valikoivan jakelujärjestelmän jäsenten aktiivista tai passiivista myyntiä loppukäyttäjille; tämä ei kuitenkaan rajoita mahdollisuutta kieltää järjestelmän jäsentä toimimasta valtuuttamattomassa liikkeessä;

d) rajoittamaan ristiintoimituksia valikoivaan jakelujärjestelmään kuuluvien jakelijoiden välillä, myös kaupan eri portaissa toimivien jakelijoiden välillä;

e) rajoittamaan komponenttien toimittajan ja kyseiset osat tuotteisiinsa sisällyttävän ostajan sopimuksesta toimittajan mahdollisuutta myydä kyseisiä osia varaosina loppukäyttäjille tai korjaamoille tai muille palveluntarjoajille, joita ostaja ei ole valtuuttanut korjaamaan tai huoltamaan tuotteitaan;

3) tuotanto- tai jakeluketjun eri tasoilla toimivien kilpailijoiden välisissä sopimuksissa, siten kuin ne on määritelty 7 kohdassa, edellä 1 ja 2 alakohdassa luetellut vakavimmat rajoitukset.

12. 1) Tässä tiedonannossa "yrityksellä", "sopimuspuolella", "jakelijalla", "toimittajalla" ja "ostajalla" tarkoitetaan myös niihin sidossuhteessa olevia yrityksiä.

2) "Sidossuhteessa olevia yrityksiä" ovat:

a) yritykset, joissa sopimuspuolella suoraan tai välillisesti on:

- valtuudet käyttää yli puolta äänimäärästä, tai

- valtuudet nimittää yli puolet hallintoneuvoston, hallituksen tai yritystä lain mukaan edustavien elinten jäsenistä, tai

- oikeus johtaa yrityksen liiketoimintaa;

b) yritykset, joilla on suoraan tai välillisesti a alakohdassa luetellut oikeudet tai valtuudet sopimuspuoleen nähden;

c) yritykset, joissa b alakohdassa tarkoitetulla yrityksellä on suoraan tai välillisesti a alakohdassa luetellut oikeudet tai valtuudet;

d) yritykset, joissa sopimuspuolella on yhdessä yhden tai useamman a, b tai c alakohdassa tarkoitetun yrityksen kanssa tai joissa kahdella tai useammalla viimeksi mainitulla yrityksellä yhdessä on a alakohdassa luetellut oikeudet tai valtuudet;

e) yritykset, joissa a alakohdassa tarkoitetut oikeudet tai valtuudet on yhdessä:

- sopimuspuolilla tai niihin sidossuhteessa olevilla a-d alakohdassa tarkoitetuilla yrityksillä, tai

- yhdellä tai useammalla sopimuspuolella taikka yhdellä tai useammalla a-d alakohdassa tarkoitetulla niihin sidossuhteessa olevalla yrityksellä ja yhdellä tai useammalla kolmannella osapuolella.

3) Edellä 2 kohdan e alakohtaa sovellettaessa näiden yhteisessä määräysvallassa olevien yritysten markkinaosuus jaetaan tasan niiden yritysten kesken, joilla on 2 kohdan a alakohdassa luetellut oikeudet tai valtuudet.

(1) EYVL C 368, 22.12.2001, s. 13.

(2) EYVL L 200, 16.7.1998, s. 55 ja EYVL:n ETA-täydennysosa, EYVL C 28, 16.7.1998, s. 13.

(3) Toimivalta ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisalaan kuuluvien yksittäisten tapausten käsittelemiseen on jaettu EFTAn valvontaviranomaisen ja Euroopan komission välillä ETA-sopimuksen 56 artiklan määräysten mukaisesti. Vain yksi viranomainen on toimivaltainen käsittelemään kutakin tapausta.

(4) Ks. esimerkiksi yhteisöjen tuomioistuimen tuomio yhdistetyissä asioissa C-215/96 ja C-216/96, Bagnasco (Carlos) v. Banca Popolare di Novara ja Casa di Risparmio di Genova e Imperia (Kok. 1999, s. I-135, 34 ja 35 kohdat). Tämä tiedonanto ei kuitenkaan rajoita ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan nojalla tapahtuvan arvioinnin periaatteiden soveltamista, siten kuin ne on ilmaistu EFTAn valvontaviranomaisen tiedonannossa - Suuntaviivat ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisesta horisontaalista yhteistyötä koskeviin sopimuksiin, joka on hyväksytty 6. joulukuuta 2001 tehdyllä EFTAn valvontaviranomaisen päätöksellä N:o 393/01/KOL (EYVL C 266, 31.10.2002, s. 1, ja EYVL:n ETA-täydennysosa, EYVL 55, 31.10.2002, s. 1), erityisesti kohdissa 17-31, ja EFTAn valvontaviranomaisen tiedonannossa - Suuntaviivat vertikaalisista rajoituksista (EYVL C 122, 23.5.2002, s. 1, ja EYVL:n ETA-täydennysosa, EYVL 26, 23.5.2002, s. 3), erityisesti kohdissa 5-20.

(5) EYVL L 42, 13.2.1997, s. 33 ja EYVL:n ETA-täydennysosa, EYVL 7, 13.2.1997, s. 1. Tämä päätös vastaa Euroopan komission suositusta 96/280/EY (EYVL L 107, 30.4.1996, s. 4). Komission odotetaan muuttavan suositustaan vuotuisen liikevaihdon raja-arvon nostamiseksi 40 miljoonasta eurosta 50 miljoonaan euroon ja taseen loppusumman raja-arvon nostamiseksi 27 miljoonasta eurosta 43 miljoonaan euroon.

(6) Todellisten ja mahdollisten kilpailijoiden määritelmän osalta ks. EFTAn valvontaviranomaisen tiedonanto - Suuntaviivat ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisesta horisontaalista yhteistyötä koskeviin sopimuksiin (ks. alaviite 4), 9 kohta. Yritystä pidetään todellisena kilpailijana, jos se joko toimii samoilla merkityksellisillä markkinoilla tai jos se vastauksena suhteellisten hintojen pieneen mutta pysyvään korotukseen voi sopimuksen puuttuessa vaihtaa tuotantonsa merkityksellisiin tuotteisiin ja markkinoida niitä lyhyellä aikavälillä tämän aiheuttamatta merkittäviä lisäkustannuksia tai riskejä (välitön tarjontapuolen korvattavuus). Yritystä pidetään mahdollisena kilpailijana, jos on todisteita siitä, että vastauksena suhteellisten hintojen pieneen mutta pysyvään korotukseen se sopimuksen puuttuessa voisi toteuttaa ja todennäköisesti toteuttaisi tarvittavat lisäinvestoinnit tai vastaisi tarvittavista vaihtokustannuksista päästäkseen merkityksellisille markkinoille.

(7) Ks. myös EFTAn valvontaviranomaisen tiedonanto - Suuntaviivat vertikaalisista rajoituksista, EYVL C 122, 23.5.2002, s. 1, ja EYVL:n ETA-täydennysosa, EYVL 26, 23.5.2002, s. 7, erityisesti 73, 142, 143 ja 189 kohta. Vertikaalisia rajoituksia koskevissa suuntaviivoissa tiettyjen rajoitusten osalta viitataan kokonaismarkkinaosuuden lisäksi myös tietyn tavarantoimittajan tai ostajan sidottuun markkinaosuuteen, mutta tässä tiedonannossa kaikki markkinaosuusrajat tarkoittavat kokonaismarkkinaosuuksia.

(8) EYVL L 200, 16.7.1998, s. 55, ja EYVL:n ETA-täydennysosa, EYVL 28, 16.7.1998, s. 3.

(9) Tämän vaikuttamatta yhteisen tuotannon tilanteisiin, joko yhdessä yhteisen jakelun kanssa tai ilman, siten kuin ne on määritelty ETA-sopimuksen liitteen XIV 6 kohdassa tarkoitetun asiakirjan 5 artiklan 2 kohdassa ja ETA-sopimuksen liitteen XIV 7 kohdassa tarkoitetun asiakirjan 5 artiklan 2 kohdassa (vastaavasti komission asetuksessa (EY) N:o 2658/2000 ja komission asetuksessa (EY) N:o 2659/2000, EYVL L 304, 5.12.2000, s. 3 ja 7).