(1)

Valvontaviranomainen hyväksyi 4 päivänä marraskuuta 1998 monialaiset puitteet alueellisesta tuesta suurille investointihankkeille (1). Monialaisia puitteita alettiin soveltaa 1. tammikuuta 1999, aluksi kolmen vuoden kokeilujakson ajan. Vuonna 2001 niiden voimassaoloaikaa jatkettiin 31 päivään joulukuuta 2002.

(2)

Näitä puitteita sovelletaan ainoastaan aluetukeen, sellaisena kuin se määritellään alueellisia valtiontukia koskevissa suuntaviivoissa (2), jonka tavoitteena on edistää alkuinvestointeja, mukaan lukien alkuinvestointeihin liittyvä työpaikkojen luominen, ja joka myönnetään ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdan perusteella. Nämä puitteet eivät rajoita tukiehdotusten arviointia ETA-sopimuksen muiden määräysten, esimerkiksi 61 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla. Teräs- ja synteettikuituteollisuuden aloilla puitteita sovelletaan myös suurten yksittäisten tukien myöntämiseen pienille ja keskisuurille yrityksille, joita eivät koske muilla säännöksillä säädetyt poikkeukset. Puitteet eivät koske rakenneuudistustukea, johon sovelletaan jatkossakin vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi tarkoitettua valtiontukea koskevia valvontaviranomaisen suuntaviivoja (3). Nämä puitteet eivät myöskään vaikuta jo annettujen horisontaalisten sääntöjen soveltamiseen, kuten valvontaviranomaisen puitteet tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävälle valtiontuelle (4) ja ympäristönsuojeluun myönnettävää valtiontukea koskevat valvontaviranomaisen suuntaviivat (5).

(3)

Sellaisten alueellisten investointitukien, joita ei ole vapautettu valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan 1 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta, tuki-intensiteetti määritellään näissä puitteissa vahvistettujen kriteereiden mukaan.

(4)

Nämä puitteet eivät edellytä ennakkoilmoitusta suurille investointihankkeille myönnettävästä tuesta, joka ei ylitä tiettyjä raja-arvoja edellyttäen, että tuki myönnetään valvontaviranomaisen hyväksymän tukiohjelman mukaisesti. Nämä puitteet eivät kuitenkaan vaikuta EFTA-valtioiden velvollisuuteen ilmoittaa uudesta yksittäisestä (tapauskohtaisesta) tuesta, jota ei ole vapautettu valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan 1 artiklan 3 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta. Näissä puitteissa vahvistetut säännöt koskevat myös tällaisten yksittäisten (tapauskohtaisten) valtiontukien arviointia.

(1)

Valvontaviranomainen vahvistaa yleensä kaikille aluetukeen oikeutetuille alueille sellaiset enimmäistukimäärät, että ne luovat asianmukaisen kannustimen investoida tukialueiden kehitykseen. Koska niissä annetaan yhtenäinen enimmäismäärä, suurten hankkeiden tapauksessa ne yleensä ylittävät alueelliset haitat. Näiden puitteiden tarkoituksena on rajoittaa suurille hankkeille myönnettävä kannustin tasolle, jolla estetään mahdollisimman hyvin kilpailun tarpeeton vääristyminen.

(2)

Suuret investoinnit voivat edistää tehokkaasti alueellista kehitystä muun muassa houkuttelemalla muita yrityksiä alueelle ja ottamalla käyttöön kehittynyttä tekniikkaa sekä parantamalla työntekijöiden koulutusta. Epäsuotuisille alueille tyypillisillä vaikeilla ongelmilla on kuitenkin vähemmän vaikutusta näihin investointeihin. Ensiksi suuriin investointeihin liittyy mittakaavaetuja, jotka vähentävät sijoituspaikasta riippuvia alkukustannuksia. Toiseksi ne ovat monessa suhteessa riippumattomia alueesta, jolla investointi toteutetaan. Suurille investoinneille on helppo saada pääomaa ja luottoa maailmanmarkkinoilla eikä tietyn epäsuotuisan alueen rajoitetumpi rahoituspalvelujen tarjonta siten haittaa niitä. Suuria investointeja tekevät yritykset voivat lisäksi hankkia työvoimansa maantieteellisesti laajemmalta alueelta ja niiden on helpompi siirtää ammattitaitoista työvoimaa valitulle paikkakunnalle.

(3)

Jos suuret investoinnit hyötyvät täysimääräisistä alueellisista enimmäismääristä ja saavat siten runsaasti valtiontukea, kasvaa samaan aikaan riski kauppaan kohdistuvista vaikutuksista samoin kuin vääristävä vaikutus suhteessa muissa ETA-maissa toimiviin kilpailijoihin. Tämä johtuu siitä, että tuensaaja on todennäköisemmin merkittävä toimija asianomaisilla markkinoilla ja siten investointi, johon tukea myönnetään, voi muuttaa kilpailuedellytyksiä markkinoilla.

(4)

Lisäksi suuria investointeja tekevillä yrityksillä on yleensä huomattavaa neuvotteluvoimaa tuen myöntävien viranomaisten suhteen. Suuria hankkeita toteuttavat investoijat harkitsevatkin usein vaihtoehtoisia investointipaikkakuntia eri ETA-valtioissa, mikä voi johtaa aina vain suurempien tukilupausten kierteeseen, ja tukitaso voi lopulta olla paljon korkeampi kuin alueellisten haittojen korvaaminen edellyttäisi.

(5)

Tällaisten ’tukihuutokauppojen’ todennäköinen seuraus on, että suurten investointien tuki-intensiteetit ylittävät lisäkustannukset, joita aiheutuu investoinnin toteuttamisesta epäsuotuisalla alueella.

(6)

Tuki, joka ylittää vähimmäismäärän alueellisten haittojen korvaamiseksi, hyvin todennäköisesti johtaa kielteisiin vaikutuksiin (tehottomaan paikkakuntien valintaan), suurempaan kilpailun vääristymiseen ja hyvinvoinnin nettomenetyksiin, koska tuki on kallis tulonsiirto veronmaksajilta tuensaajille.

(7)

Viimeaikainen kokemus on osoittanut, että alueellista investointitukea saavat suuret investointihankkeet ovat pääomavaltaisempia kuin pienet investointihankkeet. Tämän vuoksi pienten investointihankkeiden suotuisampi kohtelu merkitsisi tukialueilla sellaisten hankkeiden suotuisampaa kohtelua, jotka ovat työvoimavaltaisempia ja siten edistävät työpaikkojen luomista ja työttömyyden vähentämistä.

(8)

Tietyt investointimuodot ovat omiaan aiheuttamaan vakavaa kilpailun vääristymistä ja niiden hyödyllinen vaikutus alueen kannalta on kyseenalainen. Tämä pätee erityisesti investointeihin aloilla, joilla yhdellä yrityksellä on suuri markkinaosuus tai joilla alan tuotantokapasiteetti kasvaa merkittävästi kyseisten tuotteiden kysynnän pysyessä samana. Yleisesti ottaen kilpailun vääristyminen on todennäköistä rakenteellisista ongelmista kärsivillä aloilla, joilla jo nykyinen tuotantokapasiteetti ylittää tuotteen kysynnän markkinoilla tai joilla kyseisten tuotteiden kysyntä laskee jatkuvasti.

(1)

Rajoittamatta alueellisia valtiontukia koskevissa suuntaviivoissa vahvistettuja soveltuvuusperusteita ja 26A.3 luvun 4 kohdassa vahvistettua ilmoitusvelvollisuutta sekä 26A.8 luvussa vahvistettuja siirtymävaiheen sääntöjä, tukikelpoisia kustannuksia sisältäville investoinneille myönnettävään alueelliseen investointitukeen (6) sovelletaan alempaa aluetuen enimmäismäärää seuraavan asteikon mukaisesti:

(2)

Näin ollen sallitun tuen määrä yli 50 miljoonan euron hankkeelle lasketaan seuraavalla laskentakaavalla: tuen enimmäismäärä = R × (50 + 0,50 B + 0,34 C). Tässä kaavassa R on mukauttamaton alueellinen enimmäismäärä, B on 50–100 miljoonan euron suuruiset tukikelpoiset investoinnit ja C on 100 miljoonaa euroa ylittävät tukikelpoiset kustannukset, jos sellaisia on (7).

(3)

Esimerkiksi suuren yrityksen investoidessa 80 miljoonaa euroa tukialueelle, jolla tarkistamaton aluetuen enimmäismäärä on 25 prosenttia nettoavustusekvivalenttia (NAE), suurin sallittu tukimäärä olisi 16,25 miljoonaa euroa NAE, jolloin tuki-intensiteetti olisi 20,3 prosenttia NAE. Suuren yrityksen tehdessä 160 miljoonan euron investoinnin samalla alueella, suurin sallittu tukimäärä olisi 23,85 miljoonaa euroa NAE, jolloin tuki-intensiteetti olisi 14,9 prosenttia NAE.

(4)

EFTA-valtioiden on kuitenkin ilmoitettava erikseen alueellisesta investointituesta investoinneille, jos ehdotettu tuki ylittää 26A.3 luvun 1 kohdassa (8) vahvistetun asteikon ja siinä vahvistettujen sääntöjen nojalla 100 miljoonan euron investoinnille sallitun enimmäismäärän. Erikseen ilmoitettavat hankkeet eivät ole oikeutettuja investointitukeen, jos toinen seuraavista ehdoista täyttyy:

EFTA-valtiolla on todistustaakka osoittaa, että a ja b alakohtien mukaisia tilanteita ei esiinny (9). Sovellettaessa a ja b alakohtaa todettavissa oleva kulutus määritellään Prodcom-luokittelun (10) soveltuvalla tasolla Euroopan talousalueella tai, jos tällaisia tietoja ei ole saatavilla, muun asianomaisille tuotteille yleisesti hyväksytyn markkinasegmentoinnin perusteella, jota koskevia tilastotietoja on saatavilla.

(1)

Näiden puitteiden liitteessä B määritellyn terästeollisuuden osalta (11) valvontaviranomainen toteaa, että EHTY:n teräsalan yritykset ovat toimineet suhteellisen kauan ilman investointitukea, jota on ollut muiden teollisuuden alojen saatavilla. Teräsyritykset ovat ottaneet tämän tosiasian huomioon strategioissaan ja tottuneet siihen. Ottaen huomioon teräsalan erityispiirteet (erityisesti alan rakenne, ylikapasiteetti sekä Euroopan laajuisesti että maailmanlaajuisesti, pääomavaltaisuus, useimpien terästehtaiden sijainti aluetukeen oikeutetuilla alueilla, teräsalan rakenneuudistukseen ja terästeollisuusalueiden talouden muuntamiseen käytettyjen julkisten varojen runsaus) ja löyhempien valtiontukisääntöjen soveltamisesta saadut aiemmat kokemukset tuntuu perustellulta jatkaa investointituen kieltämistä teräsalalla investoinnin koosta riippumatta. Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, että aluetuki terästeollisuudelle ei sovellu yhteismarkkinoille. Yhteismarkkinoille soveltumatonta ovat myös suuret yksittäiset tukierät pienille ja keskisuurille yrityksille, joille ei myönnetä poikkeuslupaa muissa säännöksissä.

(1)

Valvontaviranomainen on aina katsonut johdonmukaisesti, että investoinnit aloilla, joilla jo on runsaasti ylikapasiteettia tai ylikapasiteetin riski taikka joilla kysyntä laskee jatkuvasti, lisäävät kilpailun vääristymisen vaaraa eikä niihin liity tarvittavaa tasapainottavaa hyötyä kohdealueelle. Asianmukainen tapa ottaa huomioon, että tällaisista investoinneista on vähemmän alueellista hyötyä, on laskea investointituki rakenteellisista ongelmista kärsivillä aloilla muilla aloilla sallittua tukea pienemmäksi.

(2)

Tähän saakka moniin herkkiin teollisuusaloihin on sovellettu erityisiä tiukempia valtiontukisääntöjä (12). Edellisten monialaisten puitteiden 26.1 luvun 3 kohdan mukaisesti näiden erityisten alakohtaisten sääntöjen soveltamista jatketaan.

(3)

Yhtenä aikaisempien monialaisten puitteiden tavoitteena oli mahdollistaa voimassa olevien alakohtaisten sääntöjen korvaaminen yhtenäisellä välineellä. Jollei jäljempänä 26A.8 luvussa vahvistetuista siirtymävaiheen säännöistä muuta johdu, valvontaviranomainen aikoo tällä tarkistuksella sisällyttää kyseiset herkät teollisuusalat näihin puitteisiin.

(4)

Joulukuun 31 päivään 2003 mennessä alat, joilla on vakavia rakenteellisia ongelmia, määritellään puitteiden liitteenä olevassa alaluettelossa. Näillä aloilla ei hyväksytä alueellista investointitukea, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tässä luvussa vahvistettujen määräysten soveltamista.

(5)

Alaluetteloa laadittaessa vakavat rakenteelliset ongelmat määritetään periaatteessa todettavissa olevaa kulutusta koskevien tietojen perusteella CPA-luokituksen soveltuvalla tasolla (13) Euroopan talousalueella, tai jos tällaisia tietoja ei ole saatavilla, muun asianomaisille tuotteille yleisesti hyväksytyn markkinasegmentoinnin perusteella, jota koskevia tilastotietoja on saatavilla. Vakavia rakenteellisia ongelmia katsotaan olevan, jos kyseinen ala on taantuva ala (14). Alaluetteloa päivitetään määräajoin. Päivitysajankohdat määritellään alaluettelosta päätettäessä.

(6)

Valvontaviranomaiselle on ilmoitettava 1 päivästä tammikuuta 2004 erikseen kaikista alaluettelossa mainituilla vakavista rakenteellisista ongelmista kärsivillä aloilla myönnetyistä alueellisista investointituista investointihankkeille, joiden tukikelpoiset kustannukset ylittävät määrän, jonka valvontaviranomainen vahvistaa alaluettelon laatimisen yhteydessä (15). Valvontaviranomainen tutkii ilmoitukset seuraavien sääntöjen mukaisesti: tukihankkeen on ensinnäkin noudatettava alueellisia valtiontukia koskevissa suuntaviivoissa vahvistettuja yleisiä arviointiperusteita; toiseksi 26A.11 luvun 3 kohdassa määritellyt tukikelpoiset kustannukset, jotka ylittävät valvontaviranomaisen alaluettelon laatimisajankohtana määrittelemän määrän, eivät ole oikeutettuja investointitukeen muissa kuin 26A.5 luvun 7 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

(7)

Poiketen 26A.5 luvun 6 kohdasta valvontaviranomainen voi sallia investointituen alaluettelossa mainituille aloille näiden puitteiden 26A.3 luvussa vahvistettujen tuki-intensiteettien mukaisesti, jos EFTA-valtio osoittaa, että asianomaisen tuotteen markkinat kasvavat nopeasti, vaikka alan katsotaan olevan taantuva (16).

(1)

Laatiessaan näitä puitteita valvontaviranomainen on pyrkinyt varmistamaan, että ne ovat mahdollisimman selkeät ja yksiselitteiset, ennustettavat ja tehokkaat eivätkä rasita hallintoa enemmän kuin on tarpeen.

(2)

Avoimuuden ja tehokkaan valvonnan varmistamiseksi on aiheellista laatia malli (ks. liite A), jonka mukainen yhteenveto EFTA-valtioiden on toimitettava valvontaviranomaiselle aina myöntäessään tukea yli 50 miljoonan euron investoinneille näiden puitteiden nojalla. Pannessaan täytäntöön näiden puitteiden soveltamisalaan kuuluvia tukia EFTA-valtioiden on toimitettava tämä yhteenveto valvontaviranomaiselle 20 työpäivän kuluessa päivästä, jona toimivaltainen viranomainen myönsi tuen.

(3)

EFTA-valtioiden on laadittava yksityiskohtaiset asiakirjat näiden puitteiden soveltamisalaan kuuluvan yksittäisen tuen myöntämisestä. Kyseisten asiakirjojen on sisällettävä kaikki tarvittavat tiedot sen varmistamiseksi, että näissä puitteissa määrättyjä tuen enimmäisintensiteettejä on noudatettu. EFTA-valtioiden on säilytettävä tiedot yksittäisestä tuesta 10 vuotta tuen myöntämisestä. Kirjallisesta pyynnöstä asianomaisen EFTA-valtion on toimitettava valvontaviranomaiselle 20 työpäivän kuluessa tai pyynnössä mahdollisesti vahvistetun pidemmän ajan kuluessa kaikki tiedot, joita valvontaviranomainen pitää tarpeellisina sen arvioimiseksi, onko näiden puitteiden säännöksiä noudatettu.

(1)

Näitä puitteita sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2009 asti. Valvontaviranomainen arvioi puitteet ennen 31 päivää joulukuuta 2009. Valvontaviranomainen voi muuttaa näitä puitteita ennen 31 päivää joulukuuta 2009 kilpailupolitiikkaan liittyvistä merkittävistä syistä tai ottaakseen huomioon muut ETA-politiikan alat taikka kansainväliset sitoumukset. Puitteiden tarkistus ei kuitenkaan vaikuta investointitukien kieltoon terästeollisuuden alalla.

(2)

Liitteessä B määritellyn terästeollisuuden alan osalta näitä puitteita sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2003. Voimassa olevia tiettyjä EHTY:n soveltamisalan ulkopuolisia terästeollisuuden aloja (17) koskevia alakohtaisia sääntöjä ei enää sovelleta tästä päivästä alkaen. Liitteessä C määriteltyyn moottoriajoneuvoalaan ja liitteessä D määriteltyyn synteettikuitualaan näitä puitteita sovelletaan 1 päivästä tammikuuta. Kuitenkin ilmoitukset, jotka valvontaviranomainen on kirjannut ennen 1 päivää tammikuuta 2003 moottoriajoneuvoalalle ja synteettikuitualalle, tarkastetaan ilmoitusten tekoaikana voimassa olleiden perusteiden mukaan.

(3)

Muilla kuin 26A.7 luvun 2 kohdassa mainituilla aloilla puitteiden sääntöjä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2004. Aikaisempia monialaisia puitteita sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2003. Kuitenkin ilmoitukset, jotka valvontaviranomainen on kirjannut ennen 1 päivää tammikuuta 2004, tarkastetaan ilmoitusten tekoaikana voimassa olleiden perusteiden mukaan.

(4)

Valvontaviranomainen tutkii ilman sen hyväksyntää myönnettyä investointitukea ETA-sopimuksen kannalta:

(1)

Edellä 26A.5 luvun 4 kohdassa tarkoitetun alaluettelon soveltamisen alkamispäivään saakka:

(2)

Ennen 26A.5 luvun 4 kohdassa tarkoitetun alaluettelon voimaantulopäivää valvontaviranomainen päättää, missä laajuudessa liitteessä C määritelty moottoriajoneuvoala ja liitteessä D määritelty synteettikuituala on sisällytettävä alaluetteloon.

(3)

Laivanrakennusteollisuudessa ETA:n sekakomitean päätöksessä N:o 12/99 vahvistetut nykyiset säännöt ovat voimassa 31 päivään joulukuuta 2003. Ennen tätä päivää valvontaviranomainen päättää, tuleeko laivanrakennusteollisuudelle myönnettävä tuki kuulumaan näiden puitteiden soveltamisalaan ja sisällytetäänkö se alaluetteloon.

(1)

Näissä puitteissa vahvistettujen sääntöjen täytäntöönpanon varmistamiseksi valvontaviranomainen ehdottaa valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan 1 artiklan 1 kohdan mukaisia aiheellisia toimenpiteitä. Näihin aiheellisiin toimenpiteisiin sisältyy seuraavaa:

(2)

EFTA-valtioiden on tehtävä tarpeelliset muutokset 31 päivään joulukuuta 2003 mennessä lukuun ottamatta terästeollisuuden alaa, synteettikuitualaa ja moottoriajoneuvoalaa, joilla tehtäviä muutoksia on alettava soveltaa 1 päivästä tammikuuta 2003 lähtien. EFTA-valtioita kehotetaan ilmoittamaan erikseen suostumuksensa ehdotettuihin aiheellisiin toimenpiteisiin 20 työpäivän kuluessa siitä, kun niille on annettu toimenpiteitä koskeva kirje tiedoksi. Jos EFTA-valtio ei vastaa kirjeeseen, valvontaviranomainen olettaa, että asianomainen valtio ei hyväksy ehdotettuja toimenpiteitä.

(1)

EFTA-valtioita kehotetaan käyttämään näiden puitteiden liitteenä (liite E) olevaa ilmoituslomaketta ilmoittaessaan tukiehdotuksista näiden puitteiden nojalla.

(1)

Näissä puitteissa käytetyt käsitteet määritellään seuraavasti:

(2)

’Investointihankkeella’ tarkoitetaan alueellista valtiontukea koskevien suuntaviivojen 25.4 luvussa määriteltyä alkuinvestointia. Investointihanketta ei saa jakaa keinotekoisesti alahankkeisiin näiden puitteiden soveltamisen välttämiseksi. Sovellettaessa näitä puitteita investointihanke käsittää kaikki yhden tai useamman yrityksen tietyllä investointipaikalla kolmen vuoden aikana tekemät kiinteät investoinnit. Näissä puitteissa tuotantopaikalla tarkoitetaan fyysisen tai toiminnallisen yhteyden yhdistämää kiinteiden omaisuuserien muodostamaa kokonaisuutta, jota taloudelliselta kannalta ei voida jakaa ja jolla on tarkoin määritelty tekninen tehtävä ja selvät tavoitteet, kuten tietyn tuotteen tuotanto. Jos kahta tai useampaa tuotetta valmistetaan samoista raaka-aineista, näiden tuotteiden tuotantoyksiköiden katsotaan muodostavan yhden ainoan tuotantopaikan.

(3)

’Tukikelpoiset kustannukset’ määritellään alueellista valtiontukea koskevissa suuntaviivoissa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

(4)

’Aluetuen enimmäismäärällä’ tarkoitetaan suurille yrityksille sallittua tuen enimmäisintensiteettiä kyseisellä tukialueella tuen myöntämishetkellä.

Tuen enimmäisintensiteetit määritetään alueellista valtiontukea koskevien suuntaviivojen mukaisesti valvontaviranomaisen hyväksymän aluetukikartan perusteella.

(5)

’Asianomaisella tuotteella’ tarkoitetaan investointihankkeessa tarkoitettua tuotetta ja soveltuvissa tapauksissa sitä kuluttajan mielestä (tuotteiden ominaisuuksien, hintojen ja käyttötarkoituksen vuoksi) korvaavaa tuotetta taikka tuottajan kannalta (tuotantolaitteiden joustavuuden vuoksi) korvaavaa tuotetta. Kun hanke koskee välituotetta, jota ei juurikaan myydä markkinoilla, asianomaisen tuotteen katsotaan käsittävän myös tuotantoketjun jälkipään tuotteet.

(6)

Asianomaisen tuotteen ’todettavissa oleva kulutus’ on tuotanto plus tuonti miinus vienti.

(7)

Kun valvontaviranomainen määrittelee asianomaisen tuotteen todettavissa olevan kulutuksen keskimääräisen vuotuisen kasvun näiden puitteiden mukaisesti, se ottaa huomioon kehityssuuntauksen merkittävän muutoksen.

(8)

Kun investointihanke koskee palvelualaa, valvontaviranomainen käyttää markkinoiden koon ja kehityksen arvioinnissa todettavissa olevan kulutuksen asemasta kyseessä olevista palveluista kertynyttä liikevaihtoa kyseisille tuotteille yleisesti hyväksytyllä markkinasegmentillä, jota koskevia tilastotietoja on saatavilla.