Tuomioistuimen päätös

annettu 14 päivänä kesäkuuta 2001,

asiassa E-7/00: Héraðsdómur Reykjavíkurin (Reykjavíkin käräjäoikeuden) esittämä pyyntö saada EFTAn tuomioistuimelta neuvoa-antava lausunto asiassa Halla Helgadóttir vastaan Daníel Hjaltason ja Iceland Insurance Company Ltd

Liikennevakuutuksia koskevat direktiivit - Standardoitu korvausjärjestelmä - Vahingonkärsijöille suoritettavat korvaukset

(Työjärjestyksen 27 artiklan 5 kohdan nojalla ainoastaan englannin- ja islanninkieliset tekstit ovat todistusvoimaisia)

(2001/C 237/08)

Asiassa E-7/00 Héraðsdómur Reykjavíkur (Reykjavikin käräjäoikeus) esitti pyynnön saada EFTAn tuomioistuimelta valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn EFTA-valtioiden välisen sopimuksen 34 artiklan nojalla neuvoa-antava lausunto ETA-sopimuksen tulkinnasta erityisesti seuraavien sopimuksen liitteessä IX mainittujen säädösten osalta: liitteessä IX olevassa 8 kohdassa mainittu säädös (moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 24 päivänä huhtikuuta 1972 annettu neuvoston direktiivi 72/166/ETY) sekä liitteessä IX olevassa 9 kohdassa mainittu säädös (moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 30 päivänä joulukuuta 1983 annettu toinen neuvoston direktiivi 84/5/ETY) ja liitteessä IX olevassa 10 kohdassa mainittu säädös (moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 14 päivänä toukokuuta 1990 annettu kolmas neuvoston direktiivi 90/232/ETY). Lausuntopyyntö koskee käräjäoikeudessa vireillä olevaa asiaa Halla Helgadóttir vastaan Daníel Hjaltason ja Iceland Insurance Company Ltd. EFTAn tuomioistuin, jonka muodostivat presidentti Thór Vilhjálmsson ja tuomarit Carl Baudenbacher (esittelijä) ja Per Tresselt sekä kirjaajana Gunnar Selvik, antoi 14 päivänä kesäkuuta 2001 neuvoa-antavan lausunnon, jonka päätöslauselma on seuraava:

1) On ETA-oikeuden ja erityisesti moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevien jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentämisestä 24 päivänä huhtikuuta 1972 annetun neuvoston direktiivin 72/166/ETY, 30 päivänä joulukuuta 1983 annetun toisen neuvoston direktiivin 84/5/ETY ja 14 päivänä toukokuuta 1990 annetun kolmannen neuvoston direktiivin 90/232/ETY määräysten mukaista määrittää liikennevakuutuksen perusteella vahingonkärsijälle maksettava korvaus sellaisten kansallisen vahingonkorvausoikeuden säännösten mukaisesti, joissa muiden kuin taloudellisten menetysten (vammautumisen) perusteella määrätään vakioitu korvaus pysyvän vammautumisen (työkyvyttömyyden) asteesta riippumatta, kun vahingonkärsijä on onnettomuusajankohtana hyödyntänyt ansaitsemiskykyään tavalla, joka tuottaa vain vähän tai ei lainkaan työtuloja.

2) Edellä mainituissa liikennevakuutusdirektiiveissä ei aseteta erityisiä vahingonkärsijälle ensimmäisessä kysymyksessä kuvaillun kaltaisessa tilanteessa maksettavalle vähimmäiskorvaukselle.

3) Sopimuspuolet määrittävät, onko direktiivien mukaisen pakollisen liikennevakuutuksen kattamaa korvausta syytä mukauttaa sellaisten korvausten perusteella, joihin vahingonkärsijä on oikeutettu muista lähteistä, sekä missä määrin korvausta tällaisessa tapauksessa mukautetaan.