EFTAN VALVONTAVIRANOMAISEN PÄÄTÖS N:o 21/94/COL,

annettu 6 päivänä huhtikuuta 1994,

kolmen ilmoituksen antamisesta kilpailun alalta

EFTAN VALVONTAVIRANOMAINEN, joka

ottaa huomioon Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen(1),

ottaa huomioon valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamista koskevan EFTA-valtioiden välisen sopimuksen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 25 artiklan 1 kohdan(2),

EY:n komissio on antanut kolme ilmoitusta, jotka ovat myös Euroopan talousalueen kannalta merkityksellisiä, ja

on tarpeen antaa yrityksille ohjeita viittaamalla periaatteisiin ja säännöksiin, jotka ohjaavat EFTAn valvontaviranomaista sen soveltaessa ETA-sopimuksen 53-60 artiklaa yksittäistapauksissa ETAn kilpailusääntöjen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi kaikkialla Euroopan talousalueella,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1. EFTAn valvontaviranomainen antaa seuraavat ilmoitukset, jotka ovat tämän päätöksen liitteinä 1-3:

- EFTAn valvontaviranomaisen ilmoitus ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta yhteistoiminnallisten yhteisyritysten arvioinnista

- EFTAn valvontaviranomaisen ilmoitus, jolla muutetaan ilmoitusta ETA-sopimuksen liitteessä XIV olevassa 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista säädöksistä ETA-sopimuksen 53 artiklan 3 kohdan soveltamisesta yksinmyynti- ja yksinostosopimustyyppeihin

- EFTAn valvontaelimen ilmoitus moottoriajoneuvojen välittäjien toiminnan selventämisestä.

2. Nämä ilmoitukset ovat todistusvoimaisia englannin kielellä, ja ne julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisen lehden ETA-osastossa ja ETA-täydennysosassa.

Tehty Brysselissä 6 päivänä huhtikuuta 1994

EFTAn valvontaelimen puolesta

Puheenjohtaja

Nic GRÖNVALL

(1) Jäljempänä ETA-sopimus

(2) Jäljempänä valvonta- ja tuomioistuinsopimus

LIITE 1

EFTAN VALVONTAVIRANOMAISEN ILMOITUS ETA-SOPIMUKSEN 53 ARTIKLAN MUKAISESTA YHTEISTOIMINNALLISTEN YHTEISYRITYSTEN ARVIOINNISTA

A. Tämä ilmoitus tehdään Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen (ETA-sopimuksen) sekä valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamista koskevan EFTA-valtioiden välisen sopimuksen (valvonta- ja tuomioistuinsopimus) määräysten mukaisesti.

B. Komissio on tehnyt ETY-perustamissopimuksen 85 artiklan mukaisen yhteistoiminnallisten yhteisyritysten arviointia koskevan ilmoituksen (EYVL C 43, 16.2.1993, s. 2). Tämä säädös, joka ei ole sitova, sisältää periaatteita ja sääntöjä, joita komissio noudattaa kilpailun alalla.

C. EFTAn valvontaviranomainen pitää edellä mainittua säädöstä ETAn kannalta merkityksellisenä. Yhtäläisten kilpailuedellytysten ylläpitämiseksi ja ETAn kilpailusääntöjen yhtenäisen soveltamisen varmistamiseksi kaikkialla Euroopan talousalueella EFTAn valvontaviranomainen tekee tämän ilmoituksen käyttäen valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan sille suomia valtuuksia. Se aikoo noudattaa tässä ilmoituksessa annettuja periaatteita ja sääntöjä soveltaessaan asianomaisia ETAn kilpailusääntöjä yksittäisiin tapauksiin.

I. Johdanto

1. Yhteisyritykset ovat tämän ilmoituksen tarkoittamassa merkityksessä erityinen, selkeästi määritelty yritysten välinen yhteistyömuoto. Ne ovat emoyhtiöille monipuolisia työvälineitä, joiden avulla voidaan tavoitella ja saavuttaa erilaisia päämääriä.

2. Yhteisyritykset voivat muodostaa yhteistyön pohjan ja puitteet kaikilla yritystoiminnan aloilla. Niiden mahdollinen soveltamisala kattaa muun muassa tietojen keräämisen ja käsittelyn, työjärjestelmien ja -menettelytapojen järjestämisen, vero- ja yritysneuvonnan, investointien suunnittelun ja rahoituksen, tutkimus- ja kehittämissuunnitelmien täytäntöönpanon, lupien hankkimisen ja myöntämisen immateriaalioikeuksien käyttöä varten, raaka-aineiden tai puolivalmisteiden toimitukset, tuotteiden valmistuksen, palvelujen tuottamisen, mainonnan, jakelun ja asiakaspalvelut.

3. Yhteisyritykset voivat toteuttaa yhtä tai useampaa edellä mainituista tehtävistä. Ne voivat olla ajallisesti rajoitettuja tai kestoltaan rajoittamattomia. Mitä laaja-alaisemmat yhteistyön konkreettiset ja ajalliset puitteet ovat, sitä voimakkaammin se vaikuttaa emoyhtiöiden liiketoiminnan periaatteisiin suhteessa toisiinsa ja kolmansiin osapuoliin. Jos yhteisyrityksessä on kyse markkinoille suuntautuvasta toiminnasta, kuten ostosta, valmistuksesta, myynnistä tai palvelujen tuottamisesta, se yleensä johtaa emoyhtiöiden kilpailukäyttäytymisen rinnakkaistumiseen, ellei suorastaan yhdenmukaistumiseen, asianomaisella taloudellisella tasolla. Tämä pätee sitäkin enemmän tapauksissa, joissa yhteisyritys täyttää kaikki normaalin yrityksen tehtävät ja niin ollen toimii markkinoilla itsenäisenä myyjänä tai ostajana. Emoyhtiöiden tietyllä talouden alalla jo harjoittaman toiminnan kokonaisuudessaan tai osittain yhdistävän tai emoyhtiöiden uutta toimintaa harjoittaakseen ottavan yhteisyrityksen perustaminen aiheuttaa tämän lisäksi muutoksen siihen osallistuvien yritysten rakenteeseen.

4. ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 ja 3 kohdan mukainen yhteistoiminnallisten yhteisyritysten arviointi ei ole riippuvainen emoyhtiöiden yhteistyölleen valitsemasta laillisesta muodosta. Kilpailurajoituksia koskevan kiellon sovellettavuus riippuu sen sijaan siitä, saattaako yhteisyrityksen perustaminen tai toiminta vaikuttaa sopimuspuolten väliseen kauppaan ja onko niiden tavoitteena tai seurauksena kilpailun estyminen, rajoittuminen tai vääristyminen ETA-sopimuksen vaikutusalueella. Poikkeusluvan myöntäminen yhteisyritykselle riippuu toisaalta sen aiheuttamasta taloudellisesta kokonaishyödystä ja toisaalta sen mukanaan tuomien kilpailurajoitusten luonteesta ja laajuudesta.

5. Käsiteltävien tilanteiden moninaisuudesta johtuen on mahdotonta sanoa mitään yleistä siitä, ovatko yhteisyritykset kilpailulainsäädännön mukaisia. Yhteisyritysten kuuluminen ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisalaan riippuu monien yhteisyritysten osalta niiden toimialasta(1). Muiden yhteisyritysen osalta kielto annetaan ainoastaan, mikäli samanaikaisesti on vaikuttamassa erityisiä oikeudellisia ja asiasisältöön liittyviä seikkoja, joiden olemassaolo on määritettävä tapaus tapaukselta(2). Vapautukset kiellosta perustuvat taloudellisen kokonaistuloksen määrittämiseen, jonka tulokset voivat vaihdella(3). Yhteistoiminnalliset yhteisyritykset voidaan kuitenkin jakaa eri luokkiin, joille kullekin voidaan suorittaa samanlainen määritys kilpailulain pohjalta.

6. EFTAn valvontaviranomaisen ilmoituksessa, joka koskee sopimuksia, päätöksiä ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja yritysten välisen yhteistyön alalla(4), EFTAn valvontaviranomainen on luetellut erilaisia yhteistyötyyppejä, jotka luonteensa vuoksi eivät ole kiellettyjä, koska niiden tavoitteena tai vaikutuksena ei ole kilpailun rajoittuminen ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan tarkoittamassa merkityksessä. EFTAn valvontaviranomaisen ilmoitus vähämerkityksisistä sopimuksista(5) asettaa määrälliset perusteet sille, mitkä järjestelyt eivät ole kiellettyjä, koska niillä ei ole mitään olennaista vaikutusta kilpailuun tai valtioiden väliseen kauppaan. Molemmat ilmoitukset koskevat myös yhteisyrityksiä. ETA-sopimuksen liitteessä XIV tarkoitetut säädökset ETA-sopimuksen 53 artiklan 3 kohdan soveltamisesta erikoistumissopimuksiin(6), tutkimus- ja kehityssopimuksiin(7), patenttilisenssisopimuksiin(8) sekä taitotietoa koskeviin lisenssisopimuksiin(9), sisällyttävät yhteisyritykset näiden ryhmävapautusten(10) saajiin. Yleisluonteista lisätietoa yhteistoiminnallisten yhteisyritysten arvioinnista kilpailuun liittyen löytyy yksittäistapauksissa tehdyistä komission päätöksistä. EFTAn valvontaviranomainen ottaa tässä ilmoituksessa mainituissa päätöksissä aiheellisella tavalla huomioon EY:n komission soveltamat periaatteet.

7. EFTAn valvontaviranomainen tiedottaa tällä ilmoituksella yrityksille vastaisuudessa noudattamistaan oikeudellisista ja taloudellisista periaatteista soveltaessaan ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 ja 3 kohtaa yhteistoiminnallisiin yhteisyrityksiin. Tämä ilmoitus koskee kaikkia yhteisyrityksiä, jotka eivät kuulu ETA-sopimuksen liitteessä XIV(11) tarkoitetun, yrityskeskittymien valvontaa koskevan säädöksen 3 artiklan soveltamisalaan. Se muodostaa edellä mainittua säädöstä selventävien, keskittämis- ja yhteistyötoimenpiteitä koskevan ilmoituksen(12) sekä yrityskeskittymiin liittyviä sivurajoituksia koskevan ilmoituksen(13), vastineen. Tässä ilmoituksessa ei käsitellä muiden yritysten kuin yhteisyritysten välisiä siteitä, vaikka niillä usein on samanlaisia vaikutuksia kilpailuun ETA-sopimuksen kattamalla alueella sekä sopimuspuolten väliseen kauppaan.

8. Tämä ilmoitus ei estä EFTA-valtioiden kansallisia tuomioistuimia soveltamasta ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa ja 53 artiklan 3 kohdan ryhmävapautuksia oman toimivaltansa pohjalta. Se on kuitenkin tekijä, jonka kansalliset tuomioistuimet voivat ottaa huomioon ratkaistessaan käsiteltäväkseen saamaansa kiistaa. Se ei myöskään estä mitään EFTAn tuomioistuimen antamia tulkintoja.

II. Yhteistoiminnallisten yhteisyritysten käsite

9. Yhteistoiminnallisten yhteisyritysten käsite on johdettavissa ETA-sopimuksen liitteessä XIV tarkoitetusta, yrityskeskittymien valvontaa koskevasta säädöksestä(14). Sen 3 artiklan 1 kohdan mukaan yhteisyritys on useamman muun yrityksen, emoyhtiöiden, yhteisessä hallinnassa oleva yritys. Hallinta koostuu 3 artiklan 3 kohdan mukaan mahdollisuudesta käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa yrityksen toimintaan nähden. Yhteisen hallinnan, joka on jokaisen yhteisyrityksen edellytyksenä, olemassaolo määräytyy kulloinkin kyseessä olevaan tapaukseen liittyvien oikeudellisten ja tosiasiallisten olosuhteiden mukaan. Tätä koskevat yksityiskohdat ilmenevät EFTAn valvontaviranomaisen keskittämis- ja yhteistyötoimenpiteitä koskevasta ilmoituksesta(15).

10. Edellä mainitun säädöksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan jokainen yhteisyritys, joka ei täytä keskittymälle asetettuja vaatimuksia, on luonteeltaan yhteistoiminnallinen. Toisen alakohdan mukaan tämä koskee:

- kaikkia yhteisyrityksiä, joiden toimintaa ei ole tarkoitettu pysyväksi, erityisesti niitä, jotka emoyhtiöt ovat ennakolta rajoittaneet lyhyen ajanjakson ajan toimiviksi,

- yhteisyrityksiä, jotka eivät suorita kaikkia itsenäisen taloudellisen yksikön tehtäviä, erityisesti niitä, joille emoyhtiöt ovat antaneet ainoastaan tiettyjä yrityksen tehtäviä (osatoimintaiset yhteisyritykset),

- yhteisyrityksiä, jotka suorittavat kaikkia itsenäisen taloudellisen yksikön tehtäviä (täystoimintaiset yhteisyritykset), milloin ne aiheuttavat emoyhtiöiden kilpailukäyttäytymisen rinnakkaisuutta keskenään tai yhteisyritykseen nähden.

Yhteistoiminnallisten ja keskittävien toimenpiteiden välisen rajan määrittely voi olla vaikeaa yksittäistapauksissa. Edellä mainittu ilmoitus sisältää yksityiskohtaiset ohjeet(16) tämän ongelman ratkaisemiseksi.(17)

11. Yhteistoiminnalliset yhteisyritykset eivät kuulu yritysten sulautumista koskevien määräysten alaisuuteen. Yhteisyrityksen yhteistoiminnallisen luonteen määrittelyllä ei kuitenkaan ole mitään huomattavia oikeudellisia vaikutuksia. Se merkitsee ainoastaan sitä, että yhteisyritykseen on sovellettava valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta EFTA-valtioiden välillä tehdyn sopimuksen pöytäkirjassa 4 olevassa II, VI, IX ja XI luvussa annettua menettelyä päätettäessä, onko se 53 artiklan 1 ja 3 kohdan mukainen.

III. ETA-sopimuksen 53 artiklan mukainen arviointi

1. Yleiset huomautukset

12. rtellikielto voi koskea yhteisyrityksiä vain, jos ne täyttävät kaikki ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan asettamat vaatimukset.

13. Yhteisyritys perustetaan yleensä yritysten välisellä sopimuksella ja joskus yritysten yhteenliittymän päätöksellä. Yhteisyrityksen hallinta ja liikkeenjohto on myös yleensä järjestetty sopimuksella. Milloin sopimusta ei ole, kuten hankittaessa yhteishallintaosuus olemassa olevasta yhtiöstä ostamalla osakkeita arvopaperipörssistä, yhteisyrityksen jatkaminen riippuu siitä, sovittavatko emoyhtiöt yhteen politiikkansa yhteisyrityksen suhteen sekä niiden tavasta hallita sitä.

14. Kysymys siitä, tulevatko edellä mainitut sopimukset, päätökset tai yhdenmukaistetut menettelytavat todennäköisesti vaikuttamaan sopimuspuolten väliseen kauppaan, voidaan ratkaista ainoastaan tapaus tapaukselta. Milloin yhteisyrityksen todelliset tai ennakoitavissa olevat vaikutukset kilpailuun ilmenevät ainoastaan yhden sopimuspuolen alueella tai alueilla, joita ETA-sopimus ei koske, ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta.

15. ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohta ei sen vuoksi koske tietyntyyppisiä yhteisyrityksiä, koska niiden tavoitteena tai seurauksena ei ole kilpailun estyminen, rajoittuminen tai vääristyminen. Tämä pätee erityisesti seuraaviin:

- yhteisyritykset, joiden kaikki emoyhtiöt kuuluvat samaan yritysryhmään ja joilla ei ole mahdollisuutta vapaasti päättää markkinakäyttäytymisestään: tällaisessa tapauksessa yhteisyrityksen perustamisessa on kysymys pelkästään sisäisestä järjestelystä ja tehtävien jaosta ryhmän sisällä,

- yhteisyritykset, joiden taloudellinen merkitys on vähäinen EFTAn valvontaviranomaisen vähämerkityksisiä sopimuksia koskevan ilmoituksen(18) tarkoittamassa mielessä; kilpailu ei olennaisesti rajoitu, kun yhteisyritykseen osallistuvien yritysten yhteen laskettu liikevaihto ei ylitä 200 miljoonaa ecua eikä niiden markkinaosuus ylitä 5 prosenttia,

- yhteisyritykset, joiden toiminta on neutraalia kilpailun kannalta EFTAn valvontaviranomaisen yritysten välistä kilpailua koskevan ilmoituksen(19) tarkoittamassa mielessä: siinä tarkoitetut yhteistyömuodot eivät rajoita kilpailua, koska:

- niiden ainoana tarkoituksena on kaikille avoimen tiedon hankkiminen, ja ne palvelevat sen vuoksi yhteisyritykseen osallistuvia yrityksiä niiden valmistellessa itsenäisiä päätöksiään(20);

- niiden ainoana tarkoituksena on hallinnollinen yhteistyö(21);

- niiden ainoana tarkoituksena on yhteistyö aloilla, jotka eivät liity markkinoihin(22),

- niissä on kyse pelkästään teknisistä ja organisatorisista järjestelyistä(23);

- niissä on kyse pelkästään toistensa kanssa kilpailemattomien yritysten välisistä järjestelyistä(24),

- siitä huolimatta, että niissä on kyse kilpailijoiden välisistä järjestelyistä, ne eivät rajoita osapuolten kilpailukäyttäytymistä eivätkä vaikuta kolmansien osapuolten markkina-asemaan(25).

Edellä mainitut tuntomerkit, joiden perusteella erotetaan kilpailua rajoittava menettely kilpailun kannalta neutraalista menettelystä, eivät ole kiinteästi määriteltyjä, vaan ne ovat osa ETA-säännösten yleistä kehitystä. Niitä on sen vuoksi tulkittava ja sovellettava Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja EFTAn tuomioistuimen oikeuskäytäntöön sekä EFTAn valvontaviranomaisen päätöksiin perustuen. EFTAn valvontaviranomaisen ilmoituksia voidaan lisäksi ajoittain muuttaa lainsäädännön kehityksen myötä.

16. Yhteisyritykset, jotka eivät sovi mihinkään edellä mainituista tyypeistä, on tutkittava erikseen sen selvittämiseksi, onko niiden tavoitteena tai vaikutuksena kilpailun rajoittuminen. Yhteistoimintaa koskevan ilmoituksen perusperiaatteista voi olla hyötyä tällaisessa tutkinnassa. EFTAn valvontaviranomainen selostaa jäljempänä, millä perusteella se arvioi yhteisyrityksen rajoittavaa luonnetta.

2. Kilpailurajoitusten määrittelyperiaatteet

17. Arvioitaessa yhteistoiminnallista yhteisyritystä kilpailusääntöihin nähden kiinnitetään päähuomio asianomaisten yritysten väliseen suhteeseen ja niiden yhteistoiminnan vaikutukseen kolmansiin osapuoliin. Tässä yhteydessä ensimmäinen tehtävä on tutkia, onko todennäköistä, että yhteisyrityksen perustaminen tai toiminta estää, rajoittaa tai vääristää emoyhtiöiden välistä kilpailua. Toiseksi on tutkittava, tuleeko kyseinen toimenpide todennäköisesti vaikuttamaan huomattavasti kolmansien osapuolten kilpailuasemaan, erityisesti osto- ja myyntimahdollisuuksien kannalta. Yhteisyritysten emoyhtiöiden välinen suhde vaatii erityistä oikeudellista arviointia vain, mikäli yhteisyritys on täydet toiminnot sisältävä yritys. Tällöinkin on arvioinnissa aina otettava huomioon emoyhtiöiden välinen suhde sekä niiden suhde kolmansiin osapuoliin. Yhteisyritys estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua ainoastaan, jos sen perustaminen tai toiminta vaikuttaa kyseisten markkinoiden kilpailuoloihin. ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan mukaiseen yhteisyrityksen arviointiin sisältyy sen vuoksi aina kyseisten maantieteellisten ja tuotemarkkinoiden määritteleminen. Tällöin sovellettavat periaatteet on otettava vähämerkityksisiä sopimuksia koskevasta ilmoituksesta(26). Erityistä huomiota on kiinnitettävä samojen yritysten perustamiin, yhden yrityksen eri kumppaneiden kanssa perustamiin ja eri yritysten rinnakkaisesti perustamiin yhteisyritysten verkostoihin. Ne ovat tärkeä osa markkinoiden rakennetta, ja niillä voi sen vuoksi olla ratkaiseva vaikutus selvitettäessä, johtaako yhteisyrityksen perustaminen kilpailun rajoittumiseen.

(a) Emoyhtiöiden välinen kilpailu

18. Yhteisyrityksen kautta tapahtuva yhteistyö voi estää, rajoittaa tai vääristää emoyhtiöiden välistä kilpailua ainoastaan siinä määrin kuin yritykset jo ovat todellisia tai mahdollisia kilpailijoita. Mahdollisen kilpailutilanteen olemassaolo edellyttää, että kukin emoyhtiö kykenee yksinään suorittamaan yhteisyritykselle annetut tehtävät eikä menetä tätä kykyään yhteisyrityksen perustamisen seurauksena. Taloudellisesti realistinen lähestymistapa on välttämätön kunkin yksittäistapauksen arvioinnissa.

19. Sen selvittämiseksi, millaiset teoreettiset ja käytännön mahdollisuudet emoyhtiöillä olisi suorittaa tehtävät yksinään eikä yhdessä, on laadittu sarja kysymyksiä. Vaikka nämä kysymykset on laadittu sopimaan erityisesti tavaranvalmistukseen, niitä voidaan soveltaa myös palvelujen tuottamiseen. Ne ovat seuraavat:

- Varojen käyttäminen yhteisyritykseen

Onko kullakin emoyhtiöllä riittävät taloudelliset varat toteuttaa suunniteltu sijoitus? Onko kullakin emoyhtiöllä riittävä liikkeenjohdollinen pätevyys yhteisyrityksen hoitamiseen? Onko kullakin emoyhtiöllä käytettävissään tarvittavat panostuotteet?

- Yhteisyrityksen tuotanto

Tunteeko kukin emoyhtiö käytettävän tuotantotekniikan? Valmistaako kukin emoyhtiö tuotantoketjussa ennen yhteisyritystä tai sen jäljessä sijaitsevat tuotteet itse ja onko niillä mahdollisuus käyttää tarvittavia tuotantovälineitä?

- Yhteisyrityksen myynti

Onko todellinen tai mahdollinen kysyntä sen suuruinen, että kukin emoyhtiö voisi valmistaa tuotetta erikseen? Onko kullakin emoyhtiöllä mahdollisuus käyttää yhteisyrityksen valmistamien tuotteiden myyntiin tarvittavia jakelukanavia?

- Riskitekijät

Voiko kukin emoyhtiö yksinään kantaa yhteisyrityksen tuotantotoimintaan liittyvät tekniset ja taloudelliset riskit?

- Pääsy asianomaisille markkinoille

Mitkä ovat asianomaiset maantieteelliset ja tuotemarkkinat? Mitkä ovat markkinoille pääsyn esteet? Kykeneekö kukin emoyhtiö pääsemään markkinoille omin avuin? Kykeneekö kukin emoyhtiö voittamaan olemassa olevat esteet kohtuullisessa ajassa ja ilman kohtuuttomia ponnistuksia tai kustannuksia?

20. Yhteisyrityksen emoyhtiöt ovat mahdollisia kilpailijoita, jos niiden voidaan edellä mainittujen tekijöiden perusteella, joita voidaan painottaa eri tavoin tapauksesta riippuen, kohtuudella odottaa toimivan itsenäisesti. Tässä yhteydessä tarkastelussa on otettava huomioon yrityksen toiminnan eri vaiheet. Tutkimus- ja kehitysvaiheessa esiintyvä taloudellinen paine kohti yhteistyötä ei yleensä sulje pois osallistuvien yritysten välisen kilpailun mahdollisuutta tuotanto- ja jakeluvaiheessa. Useampien yritysten tuotantokapasiteetin yhdistäminen sen ollessa taloudellisesti välttämätöntä ja siten kilpailulainsäädännön mukaista, ei välttämättä merkitse sitä, että näiden yritysten pitäisi tehdä yhteistyötä myös kyseisten tuotteiden jakelussa.

(b) Emoyhtiöiden ja yhteisyrityksen välinen kilpailu

21. Emoyhtiöiden ja yhteisyrityksen välinen suhde on erityisen merkityksellinen silloin, kun yhteisyritys sisältää kaikki toiminnot ja kilpailee vähintään yhden emoyhtiön kanssa tai on vähintään yhden emoyhtiön tavarantoimittaja tai asiakas. Kartellikiellon sovellettavuus riippuu tapauksesta. Koska emoyhtiöiden välinen kilpailua estävä käyttäytyminen yleensä vaikuttaa myös emoyhtiöiden ja yhteisyrityksen välisiin liikesuhteisiin ja kääntäen, koska yhteisyrityksen ja emoyhtiön välinen kilpailua estävä käyttäytyminen aina vaikuttaa emoyhtiöiden välisiiin suhteisiin, on välttämätöntä suorittaa kaikki eri suhteet kattava tutkimus.

22. ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kilpailun rajoittaminen emoyhtiöiden ja yhteisyritysten välillä ilmenee yleensä maantieteellisten markkinoiden jakamisena, tuotemarkkinoiden jakamisena (erityisesti erikoistumisen kautta) tai asiakkaiden jakamisena. Tällaisissa tapauksissa yhteisyritykseen osallistuvat yritykset supistavat toimintaansa siten, että niistä tulee pelkästään mahdollisia kilpailijoita. Jos ne jäävät aktiivisiksi kilpailijoiksi, niillä on yleensä kiusaus vähentää kilpailun voimakkuutta rinnakkaistamalla yrityspolitiikkaansa, erityisesti hintojen ja tuotannon määrän tai myynnin osalta tai hillitsemällä tahallisesti ponnistuksiaan.

23. Kolmansiin osapuoliin kohdistuva rajoittava vaikutus riippuu yhteisyrityksen toiminnasta emoyhtiöiden toimintaan nähden sekä asianomaisten yritysten yhteisestä markkinavoimasta.

24. Milloin emoyhtiöt jättävät yhteisyrityksen tehtäväksi ostoistaan tai myynnistään huolehtimisen, tavarantoimittajien tai asiakkaiden valinnanmahdollisuudet voivat kaventua huomattavasti. Samoin on asian laita, kun emoyhtiöt antavat yhteisyrityksen tehtäväksi valmistaa alkutuotteita tai puolivalmisteita tai jalostaa niiden itsensä valmistamia tuotteita. Yhteisyrityksen perustaminen voi jopa sulkea emoyhtiöiden entiset tavarantoimittajat ja asiakkaat pois markkinoilta. Tämä vaara lisääntyy markkinoiden oligopolisoitumisen myötä ja milloin yhteisyrityksen ja emoyhtiöiden välillä on olemassa yksinoikeudellisia tai suosituimmuusyhteyksiä.

25. Taloudellisesti merkittävien yritysten perustaman yhteisyrityksen, jolla emoyritykset yhdistävät markkinavoimansa, olemassaolo voi estää mahdollisten kilpailijoiden markkinoille pääsyn ja/tai emoyhtiöiden kilpailijoiden kasvun.

(d) Kilpailurajoitusten huomattavien vaikutusten arviointi

26. Missä määrin yhteisyritys vaikuttaa kilpailuun, riippuu useista tekijöistä, joista tärkeimmät ovat:

- emoyhtiöiden ja yhteisyrityksen markkinaosuus, kyseisten markkinoiden rakenne ja kyseisen alan keskittyneisyys,

- emoyhtiöiden taloudellinen vahvuus ja niiden mahdolliset kaupalliset tai tekniset edut kilpailijoihin verrattuna,

- yhteisyrityksen toiminnan etäisyys markkinoista,

- toimivatko emoyhtiöt ja yhteisyritys samalla alalla tai toisistaan riippuvilla aloilla,

- yhteisyrityksen toiminnan laajuus ja merkityksellisyys verrattuna emoyhtiöiden toimintaan,

- missä määrin asianomaisten yritysten väliset järjestelyt ovat rajoittavia,

- missä määrin kolmansien osapuolten markkinoille pääsyä rajoitetaan.

(e) Yhteisyritysten verkostot

27. Yhteisyritysten verkostot voivat erityisellä tavalla rajoittaa kilpailua, koska ne lisäävät yksittäisen yhteisyrityksen vaikutusvaltaa emoyhtiöiden liiketoiminnan periaatteisiin nähden sekä kolmansien osapuolten markkina-asemaan nähden. Kilpailulainsäädännön nojalla suoritettavassa arvioinnissa on otettava huomioon eri tavat luoda yhteisyritysten verkostoja, samoin kuin rinnakkaisten verkostojen kumulatiiviset vaikutukset.

28. Kilpailevat emoyhtiöt perustavat usein useampia yhteisyrityksiä, jotka toimivat samoilla tuotemarkkinoilla, mutta eri maantieteellisillä markkinoilla. Kunkin yhteisyrityksen aiheuttamien kilpailurajoitusten lisäksi tällöin esiintyy myös kilpailurajoituksia, jotka aiheutuvat yhteisyritysten välisistä suhteista. Emoyhtiöiden väliset siteet lujittuvat jokaisen uuden yhteisyrityksen myötä, jolloin vielä esiintyvä kilpailu heikkenee entisestään.

29. Sama pätee tapauksiin, jolloin keskenään kilpailevat emoyhtiöt perustavat useita yhteisyrityksiä valmistamaan puolivalmisteita, joita ne itse aikovat jalostaa, tai valmiita tuotteita, joita ne itse jakelevat. Myös kilpailuun kohdistuvan rajoittavan vaikutuksen laajuus ja voimakkuus lisääntyvät tällaisissa tapauksissa. Kilpailu rajoittuu voimakkaimmin silloin, kun samalla oligopolistisella taloudellisen toiminnan alalla kilpailevat yritykset perustavat lukuisia yhteisyrityksiä valmistamaan yhteen kuuluvia tuotteita tai monia eri puolivalmisteita. Nämä seikat pätevät myös palvelualan yrityksiin nähden.

30. Silloinkin kun yhteisyritys on keskenään kilpailemattomien yritysten perustama eikä itsessään mitenkään rajoita kilpailua, se voi olla kilpailun vastainen, mikäli se kuuluu yhteisyritysten verkostoon, jonka yksi emoyhtiöistä on perustanut samoille tuotemarkkinoille eri kumppaneiden kanssa, koska yhteisyritysten välinen kilpailu voi tällöin estyä, rajoittua tai vääristyä(27). Jos kumppanit ovat tosiasiallisia tai mahdollisia kilpailijoita, niiden väliset suhteet aiheuttavat rajoittavia lisävaikutuksia.

31. Rinnakkaiset yhteisyritysverkostot, joissa on osallisina eri emoyhtiöitä, paljastavat tietyn taloudellisen toiminnan alan yritysten välisten tai useiden taloudellisen toiminnan alojen välisten henkilökohtaisten ja taloudellisten yhteyksien määrän. Sikäli kuin ne ovat verrannollisia asianomaisten markkinoiden keskittymisasteeseen, ne muodostavat tärkeän taloudellisen tekijän, joka on otettava huomioon arvioitaessa yksittäisiä verkostoja ja niihin osallistuvia yhteisyrityksiä kilpailun kannalta.

3. Tärkeimpien yhteisyritystyyppien arviointi

(a) Keskenään kilpailemattomien yhtiöiden perustamat yhteisyritykset

32. Tämä ryhmä ei yleensä aiheuta ongelmia kilpailun kannalta, riippumatta siitä, onko kyseessä yhteisyritys, joka suorittaa vain osia yrityksen tavanomaisista tehtävistä, tai yhteisyritys, joka suorittaa kaikkia yrityksen tehtäviä. Ensin mainitussa tapauksessa on ainoastaan tutkittava, vaikuttaako emoyhtiöiden välinen yhteistyö huomattavasti kolmansien osapuolten markkinoille pääsyyn(28). Jälkimmäisessä tapauksessa tutkimuksen pääpaino on samassa asiassa, ja perustajayhtiön ja yhteisyrityksen välisen kilpailun rajoittumisen ongelma(29) on yleensä ainoastaan toissijainen.

33. Keskenään kilpailemattomien yhtiöiden tutkimus- ja kehitystoimintaa, tavaroiden valmistusta tai jakelua sekä asiakaspalvelua varten perustamat yhteisyritykset eivät periaatteessa kuulu ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Kiellon soveltamattomuus perustuu siihen, että yhteisyrityksessä on täydentävää tietoa, tuotteita ja palveluja. Näin on kuitenkin sillä varauksella, että kyseisen yhteisyrityksen taloudellisella toimialalla on edelleen tilaa riittävälle määrälle tutkimus- ja kehityskeskuksia, tuotantoyksiköitä ja myyntikanavia(30). Samoin on arvioitava ostoyhteisyrityksiä, jotka toimivat eri liiketoiminnan aloilla olevien asiakkaiden hyväksi. Tällaiset yhteisyritykset ovat hyväksyttävissä kilpailun kannalta, mikäli ne jättävät tavarantoimittajille riittävät mahdollisuudet valita asiakkaansa.

34. Yhteisyritykset, jotka valmistavat alkutuotteita tai puolivalmisteita yksinomaan emoyhtiöilleen tai jalostavat tuotteita yhdelle tai useammalle emoyhtiölleen, eivät yleensä rajoita kilpailua. Kolmansien osapuolten osto- ja myyntimahdollisuuksien huomattava rajoittaminen, joka on edellytyksenä kiellon soveltamiselle, on kyseessä vain, jos emoyhtiöillä on vahva markkina-asema asianomaisten tuotteiden ostossa ja myynnissä.

35. Arvioitaessa kaikki toiminnat sisältävää yhteisyritystä on oleellista, liittyykö yhteisyrityksen harjoittama toiminta läheisesti emoyhtiöiden toimintaan. Lisäksi on tärkeää, millainen keskinäinen suhde eri emoyhtiöiden harjoittaman toiminnan välillä on. Jos yhteisyritys toimii tuotemarkkinoilla, jotka sijaitsevat tuotantoketjussa ennen emoyhtiöitä tai niiden jälkeen, kaupan rajoituksia voi esiintyä kolmansiin osapuoliin nähden, mikäli yhteisyritykseen osallistuvilla yrityksillä on voimakas markkina-asema(31). Mikäli yhteisyrityksen markkinat sijaitsevat tuotantoketjussa ennen jotakin emoyhtiöistä ja samalla toisen emoyhtiön jäljessä, yhteisyritys toimii näiden emoyhtiöiden yhdyssiteenä ja samalla myös mahdollisesti monen tason integroitumisen välineenä. Siinä tapauksessa kolmansiin osapuoliin kohdistuva poissulkeva vaikutus vahvistuu. Se, täyttääkö yhteisyritys vähimmäisvaatimukset ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi voidaan ratkaista ainoastaan tapauskohtaisesti. Mikäli yhteisyritys ja yksi emoyhtiöistä toimivat samoilla tuotemarkkinoilla, niiden markkinakäyttäytymisen yhteensovittaminen on todennäköistä, joskaan ei väistämätöntä(32).

(b) Keskenään kilpailevien yhtiöiden perustamat yhteisyritykset

36. Tässä tapauksessa on tutkittava yhteisyrityksen vaikutukset emoyhtiöiden väliseen kilpailuun ja kolmansien osapuolten markkina-asemaan. Yhteisyrityksen toiminnan ja emoyhtiöiden toiminnan välinen suhde on ratkaisevan tärkeä. Vuorovaikutuksen puuttuessa ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohtaa ei yleensä ole sovellettava. Kilpailulainsäädännön nojalla suoritettu erityyppisten yhteisyritysten arviointi johtaa seuraaviin tuloksiin.

37. Tutkimus- ja kehitystoimintaa harjoittava yhteisyritys voi poikkeustapauksissa rajoittaa kilpailua, mikäli se estää emoyhtiöiden itsenäisen toiminnan tällä alalla tai mikäli emoyhtiöiden kilpailu toiminnan tuloksena syntyvien tuotteiden markkinoilla rajoittuu. Näin tapahtuu yleensä silloin, kun yhteisyritys ottaa myös tehtäväkseen vasta kehitettyjen tai parannettujen tuotteiden tai prosessien hyödyntämisen(33). Kysymys siitä, ovatko emoyhtiöiden välisen kilpailun rajoittuminen ja sen mahdolliset toissijaiset vaikutukset kolmansiin osapuoliin huomattavia, voidaan ratkaista ainoastaan tapauskohtaisesti.

38. Myyntiyhteisyritykset, jotka myyvät keskenään kilpailevien valmistajien tuotteita, rajoittavat emoyhtiöiden välistä kilpailua tarjontapuolella ja rajoittavat ostajien valinnanvaraa. Ne kuuluvat perinteisten horisontaalisten kartellien luokkaan, jota ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan kielto koskee(34), kun niiden vaikutus markkinoihin on huomattava.

39. Keskenään kilpailevien yhtiöiden perustamat yhteisyritykset voivat antaa niihin osallistuville edullisen aseman kysyntäpuolella ja vähentää tavarantoimittajien valinnan mahdollisuuksia. Riippuen siitä, mikä merkitys yhteisesti myydyillä tuotteilla on emoyhtiöiden tuotanto- ja myyntitoiminnalle, yhteistyö voi myös johtaa yhteisyritykseen osallistuvien yhtiöiden välisen hintakilpailun huomattavaan heikkenemiseen. Näin on asian laita sitäkin enemmän tapauksissa, joissa ostohinta muodostaa merkittävän osan emoyhtiöiden myymien tuotteiden kokonaiskustannuksista. ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan soveltaminen riippuu kulloisestakin tapauksesta(35).

40. Yhteisyrityksiä, jotka jalostavat alkutuotteita tai puolivalmisteita keskenään kilpaileville emoyhtiöille, on arvioitava samoja periaatteita noudattaen. Toisaalta, jos yhteisyritys ottaa tehtäväkseen emoyhtiöiden toimittamien raaka-aineiden tai puolivalmisteiden jalostamisen tarkoituksenaan toimittaa tuotteet takaisin emoyhtiöille, yhteisyritykseen osallistuvien yritysten välistä kilpailua esiintyy tavallisesti ainoastaan heikossa muodossa(36), ottaen huomioon niiden yhteistyön läheisyys markkinoihin nähden ja luontainen taipumus yhdenmukaistaa hintoja. Näin on erityisesti silloin, kun emoyhtiöiden koko tuotantotoiminta on keskitetty yhteisyritykseen ja emoyhtiöt jäävät pelkiksi jakelijoiksi. Tämä johtaa tuotantokustannusten ja tuotteiden laadun standardisoitumiseen, jolloin ainoa varsinainen emoyhtiöiden välinen kilpailu koskee hintamarginaalia. Tämä on huomattava kilpailurajoitus, jota ei poista se, että emoyhtiöt markkinoivat tuotteita eri tuotenimillä(37).

41. Keskenään kilpailevien yritysten välisten yhteisyritysten arvioinnissa on erotettava erilaisia tilanteita(38).

- Milloin yhteisyritys toimii samoilla markkinoilla kuin emoyhtiöt, seurauksena on yleensä, että kaikkien yhteisyritykseen osallistuvien yritysten välinen kilpailu rajoittuu.

- Milloin yhteisyritys toimii markkinoilla, jotka tuotantoketjussa sijaitsevat sellaisten emoyhtiöiden edellä tai jäljessä, joiden kanssa yhteisyrityksellä on tavarantoimitus- tai jakeluyhteydet, kilpailuun kohdistuvat vaikutukset ovat samat kuin tuotantoyhteisyrityksen ollessa kyseessä.

- Milloin yhteisyritys toimii emoyhtiöidensä markkinoiden rinnalla sijaitsevilla markkinoilla, kilpailu voi rajoittua ainoastaan, kun näiden markkinoiden välillä on huomattavaa keskinäistä riippuvuutta. Näin on erityisesti silloin, kun yhteisyritys valmistaa emoyhtiöiden tuotteita täydentäviä tuotteita.

Talouselämässä esiintyy usein eri yhteisyritystyyppien yhdistelmiä, joten on suoritettava kokonaisarvio niiden osallistujayritysten välille aiheuttamista kilpailurajoituksista sekä yhteistyön seurauksista kolmansien osapuolten kannalta. Lisäksi on otettava huomioon taloudelliset olosuhteet, erityisesti yhteisyrityksen kuuluminen yhteisyritysten verkostoon ja useiden rinnakkaisten yhteisyritysverkostojen olemassaolo samalla talouden alalla(39).

42. Myös keskenään kilpailevien yhtiöiden väliset yhteisyritykset, joita ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan sisältämä kielto yleensä koskee, on tutkittava sen selvittämiseksi, onko niiden tavoitteena tai seurauksena kyseisessä tapauksessa kilpailun rajoittuminen, estyminen tai vääristyminen. Näin ei ole asian laita, kun yhteisyrityksen muodossa tapahtuvaa yhteistoimintaa voidaan objektiivisesti pitää emoyhtiöiden ainoana mahdollisuutena päästä uusille markkinoille tai jäädä olemassa oleville markkinoille, edellyttäen että niiden läsnäolo vahvistaa kilpailua tai estää kilpailun heikentymisen. Näiden edellytysten vallitessa yhteisyritys ei vähennä olemassa olevaa kilpailua eikä estä mahdollisen kilpailun toteutumista. ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan sisältämää kieltoa ei sen vuoksi voida soveltaa(40).

IV. ETA-sopimuksen 53 artiklan 3 kohdan mukainen arviointi

1. Ryhmävapautukset

43. ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut yhteisyritykset vapautetaan kiellosta, jos ne täyttävät ryhmävapautuksen ehdot. Kaksi ETA-sopimuksen liitteessä XIV mainittua säädöstä tekee yhteisyrityksen muodossa harjoitettavan yritysten välisen yhteistyön luvalliseksi (ks. jäljempänä a ja b kohta). Kaksi muuta ETA-sopimuksen liitteessä XIV mainittua säädöstä tekee tietyt rajoittavat sopimukset teknologian siirrosta emoyhtiöiltä yhteisyritykselle luvallisiksi (ks. jäljempänä c kohta). Näiden ryhmävapautusten soveltamisala laajenee huomattavasti, varsinkin yhteisyritysten osalta, kun ETA-sopimuksen liitteessä XIV olevissa 5, 6, 7 ja 9 kohdissa mainittujen säädösten muuttamista koskeva säädös tulee voimaan(41).

(a) Erikoistumisasetus

44. Säädös ETA-sopimuksen 53 artiklan 3 kohdan soveltamisesta erikoistumissopimusluokkiin(42) kattaa muun muassa sopimukset, joilla useat yritykset siirtävät tiettyjen tuotteiden valmistuksen perustamansa yhteisyrityksen tehtäväksi. Tämä siirto voi koskea olemassa olevaa tai tulevaa tuotantoa. Vapautus koskee tuotantoyhteisyritysten perustamista ja käyttöä ainoastaan, mikäli yhteisyritykseen osallistuvien yritysten yhteinen markkinaosuus ei ylitä 20 prosenttia eikä yhteenlaskettu liikevaihto ylitä 1000 miljoonaa ecua. Myös suurempien yritysten, joiden liikevaihto on yli 1000 miljoonaa ecua, väliset sopimukset hyötyvät ryhmävapautuksista, mikäli niistä on ilmoitettu säädetyllä tavalla eikä EFTAn valvontaviranomainen esitä vastaväitteitä sopimuksen suhteen kuuden kuukauden kuluessa. Tätä menettelyä ei sovelleta, kun markkinaosuuskynnys on ylitetty.

45. Edellä mainitut säännöt koskevat ainoastaan tuotantotason yhteistyötä. Yhteisyrityksen on toimitettava koko tuotantonsa - johon voi kuulua alkutuotteita, puolivalmisteita tai jalostettuja tuotteita - emoyhtiöilleen. Viimeksi mainittujen ei sallita toimivan valmistajina yhteisyrityksen tuotannonalalla, mutta ne voivat valmistaa muita kyseisille tuotemarkkinoille kuuluvia tuotteita. Emoyhtiöt myyvät yhteisyrityksen valmistamat tuotteet, ja kukin emoyhtiö voi toimia yksinmyyjänä tietyllä alueella.

46. Ryhmävapautus koskee myös sopimuksia, joilla emoyhtiöt antavat yhteisyritysten tehtäväksi sopimustuotteiden jakelun, tosin tiukemmin ehdoin. Yhteisyritykseen osallistuvien yritysten yhteenlaskettu markkinaosuus ei saa ylittää 10 prosenttia. Tässäkin tapauksessa liikevaihdon kynnys on 1000 miljoonaa ecua, mutta yritykset voivat välttää kynnyksen vaikutuksen käyttämällä vastalausemenettelyä. Edellä mainittu säädös sallii yritysten vapaasti järjestävän yhteistoimintansa tuotanto- ja jakeluvaiheessa. Se mahdollistaa erillisen tuotannon, jonka jälkeen sopimustuotteiden jakelu suoritetaan yhteisesti myyntiyhteisyrityksen kautta, sekä tuotannon ja jakelun yhdistämisen täydet toiminnot sisältävän yhteisyrityksen muodossa, tai näiden toimintojen erottamisen perustamalla tuotantoyhteisyritys ja myyntiyhteisyritys. Sopimustuotteiden valmistus ja/tai jakelu voidaan antaa useampien kuin yhden yhteisyrityksen tehtäväksi, jolloin nämä yhteisyritykset voivat suorittaa tehtäviään yksinoikeudella eri alueilla.

(b) Tutkimus- ja kehitystyötä koskeva säädös

47. Säädös ETA-sopimuksen 53 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tutkimus- ja kehitystyön luokkiin(43) antaa mahdollisuuden vapauttaa yhteisyritykset, joiden toiminta ulottuu tutkimus- ja kehitystyöstä tulosten yhteiseen hyödyntämiseen. Hyödyntämisen käsite kattaa uusien tai parannettujen tuotteiden valmistuksen sekä uusien tai parannettujen tuotantoprosessien käytön, tutkimus- ja kehitystyön tuloksena valmistettujen tuotteiden kaupan pitämisen sekä valmistus-, käyttö- tai jakelulisenssien myöntämisen kolmansille osapuolille. Vapautuksen ehtona on, että yhteinen tutkimus- ja kehitystyö edistää huomattavasti teknistä tai taloudellista kehitystä ja on olennaista uusien tai parannettujen tuotteiden valmistuksen kannalta.

48. Edellä mainittu säädös asettaa kiellosta vapauttamiselle myös määrälliset ehdot kaksiosaisen markkinaosuusrajan muodossa. Tutkimus- ja kehitystyötä sekä valmistus- ja lisenssipolitiikkaa harjoittavan yhteisyrityksen muodossa tehtävä yhteistyö sallitaan emoyhtiöille, joiden yhteinen markkinaosuus on enintään 20 prosenttia. Tutkimus- ja kehitystyön sekä tuotannon alalla asetus sallii kaikki menettelytapojen yhtenäistämismuodot, koska tällöin ei vaadita erikoistumista. Emoyhtiöt voivat itse jatkaa tai aloittaa toimintaa yhteisyrityksen toimialalla. Ne saavat myös päättää, millä tavoin ne haluavat käyttää tuotantomahdollisuuksia itse tai kolmansien osapuolten lisenssin kautta. Jakamalla kullekin sopimuspuolelle oman alueensa emoyhtiöt voivat suojella itseään sopimuksen voimassaoloaikana siltä, että muut sopimuspuolet valmistavat ja käyttävät sopimustuotteita kyseisillä alueilla; lisäksi ne voivat estää muita sopimuspuolia harjoittamasta aktiivista markkinointipolitiikkaa näillä alueilla viiden vuoden ajan sen jälkeen, kun uusi tai parannettu tuote on tuotu ETA-sopimuksen kattamalle alueelle. Jos osapuolet sen sijaan antavat sopimustuotteiden jakelun yhden tai useamman yhteisyrityksen tehtäväksi, niiden koko yhteistyöhön sovelletaan 10 prosentin markkinaosuuskynnystä. Koska edellä mainittu säädös ei sisällä liikevaihtokynnystä, kaikenkokoiset yritykset voivat hyötyä ryhmävapautuksesta.

49. Säädös ETA-sopimuksen 53 artiklan 3 kohdan soveltamisesta patenttilisenssisopimusten luokkiin(44) koskee myös mainitunlaisia, yhteisyrityksen toimintaan vaikuttavia sopimuksia jonkin emoyhtiön ja yhteisyrityksen välillä. Jos emoyhtiöt kilpailevat keskenään sopimustuotteiden markkinoilla, ryhmävapautus on voimassa ainoastaan tiettyyn markkinaosuusrajaan saakka. Raja on 20 prosenttia, mikäli yhteisyritys ainoastaan valmistaa lisenssituotteita, ja 10 prosenttia, mikäli se valmistaa ja pitää kaupan lisenssituotteita.

50. Edellä mainittu säädös sallii myös alueellisten yksinvalmistus- ja yksinjakelulisenssien myöntämisen yhteisyritykselle, yhteisyrityksen ja emoyhtiöiden lisenssialueiden suojelun muiden osanottajien aktiiviselta tai passiiviselta kilpailulta sopimuksen voimassaoloaikana sekä yhteisyrityksen lisenssialueen suojelun muita lisenssinhaltijoita vastaan. Emoyhtiöt voivat suojella yhteisyritystä muiden lisenssinhaltijoiden aktiiviselta jakelupolitiikalta koko sopimuksen voimassaoloajan. Muilta lisenssinhaltijoilta voidaan kieltää sopimustuotteiden suora tuonti yhteisyrityksen lisenssialueelle viideksi vuodeksi siitä, kun tuote tuotiin ETA-sopimuksen kattamalle alueelle.

51. Säädös ETA-sopimuksen 53 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tiettyihin taitotietolisenssisopimusten luokkiin(45) sisältää samanlaisia säännöksiä, mutta yhteisyrityksen ja emoyhtiöiden välinen aluesuoja kestää 10 vuotta ensimmäisen ETA:an kuuluvaa aluetta varten solmitun taitotietosopimuksen allekirjoittamisesta alkaen. Tämä ajankohta on myös alkuna ajanjaksolle, jonka kuluessa yhteisyritystä voidaan suojella muiden lisenssinhaltijoiden aktiiviselta kilpailulta (10 vuotta) ja passiiviselta kilpailulta (5 vuotta).

2. Yksittäiset vapautukset

(a) Yleisiä huomautuksia

52. ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan mukaiset yhteisyritykset, jotka eivät täytä ryhmävapautusasetuksen soveltamisehtoja, eivät välttämättä ole laittomia. Ne voidaan vapauttaa EFTAn valvontaviranomaisen yksittäisellä päätöksellä, mikäli ne täyttävät ETA-sopimuksen 53 artiklan 3 kohdan neljä ehtoa. Valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamista koskevan EFTA-valtioiden välisen sopimuksen pöytäkirjan 4 II luvun (jäljempänä II luku) 4, 5 ja 15 artiklan mukaan yksittäinen vapautus voidaan antaa ainoastaan, jos osanottajayritykset ovat ilmoittaneet yhteistyön perustana olevasta sopimuksesta, päätöksestä tai yhdenmukaistetusta menettelytavasta EFTAn valvontaviranomaiselle. Tietyt ETA-sopimuksen kattaman alueen kehitykselle vähemmän vahingolliset järjestelyt vapautetaan II luvun 4 artiklan 2 kohdan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta. Ne voidaan sen vuoksi vapauttaa ilman ennakkoilmoitusta. Sama koskee kuljetuskartelleja ETA-sopimuksen liitteessä XIV olevissa 10 ja 11 kohdassa, pöytäkirjassa 21 olevissa 7 ja 11 kohdassa sekä pöytäkirjassa 21 olevassa 13 kohdassa mainittujen säädösten tarkoittamassa merkityksessä.

53. EFTAn valvontaviranomaisen on ETA-sopimuksen 53 artiklan 3 kohdan nojalla tutkittava:

- tehostaako yhteisyritys osaltaan tuotantoa tai tuotteiden jakelua tai edistääkö se teknistä tai taloudellista kehitystä,

- koituuko kohtuullinen osuus näin saatavasta hyödystä kuluttajien hyväksi,

- ovatko emoyhtiöt tai yhteisyritys sellaisten rajoitusten alaisia, jotka eivät ole välttämättömiä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, ja

- antaako yhteisyrityksen muodossa harjoitettava yhteistyö asianomaisille yrityksille mahdollisuuden torjua huomattavaa osaa kyseisistä tuotteista tai palveluista koskeva kilpailu.

Vapautus ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan sisältämästä kiellosta voidaan antaa ainoastaan, jos vastaus kahteen ensimmäiseen kysymykseen on myöntävä ja vastaus kahteen seuraavaan kysymykseen kieltävä.

(b) Arvosteluperiaatteet

54. Täyttääkseen ETA-sopimuksen 53 artiklan 3 kohdan kaksi ensimmäistä ehtoa yhteisyrityksen on aiheutettava kolmansille osapuolille, varsinkin kuluttajille, huomattavia objektiivisia etuja, jotka ovat vähintään yhtä suuria kuin kilpailulle aiheutuva haitta.

55. Edellä mainittuihin etuihin, joihin voidaan pyrkiä ja jotka voidaan saavuttaa yhteisyrityksen avulla, kuuluu EFTAn valvontaviranomaisen mielestä erityisesti kehittäjän itsensä tai kolmansien osapuolten lisenssillä markkinoimien uusien tai parannettujen tuotteiden tai menetelmien kehittäminen. Myös uusia markkinoita avaaviin toimenpiteisiin, jotka laajentavat yrityksen myyntiä uusilla alueilla tai lisäävät uusia tuotteita sen tuotevalikoimaan, suhtaudutaan periaatteessa suopeasti. Kaikissa näissä tapauksissa kyseiset yritykset myötävaikuttavat dynaamiseen kilpailuun lujittaen ETA-sopimuksen kattamaa aluetta ja vahvistaen kyseisen talouden alan kilpailukykyä. Tuotannon ja myynnin kasvu voi myös toimia kilpailua edistävästi. Toisaalta tuotantotoiminnan ja jakeluverkostojen järkiperäistäminen on enemmänkin keino sopeuttaa tarjonta supistuvaan tai paikoillaan pysyvään kysyntään. Se johtaa kuitenkin kustannusten säästöön, joka tehokkaan kilpailun vallitessa yleensä siirtyy asiakkaiden hyväksi alhaisempina hintoina. Tuotantokapasiteetin supistamissuunnitelmat johtavat kuitenkin yleensä hintojen nousuun. Jälkimmäistä tyyppiä edustaviin sopimuksiin suhtaudutaan suopeasti ainoastaan, jos niiden avulla on tarkoitus voittaa rakenteellinen kriisi tai nopeuttaa kannattamattoman tuotantokapasiteetin poistumista markkinoilta ja siten kilpailun palautumista keskipitkällä aikavälillä.

56. EFTAn valvontaviranomainen suhtautuu kielteisesti sopimuksiin, joiden päätarkoituksena on osanottajayritysten välisen tosiasiallisen tai mahdollisen kilpailun yhteensovittaminen. Tämä koskee erityisesti yhteistä hintojen määräämistä, tuotannon ja myynnin supistamista kiintiöiden avulla, markkinoiden jakamista ja sijoitusten kieltämistä tai rajoittamista sopimusten kautta. Pääasiassa tällaisten tavoitteiden saavuttamiseksi perustetut tai käytetyt yhteisyritykset ovat pelkästään perinteisiä kartelleja, joiden kilpailua rajoittavat vaikutukset ovat yleisesti tunnettuja.

57. Yhteisyrityksen hyviä ja huonoja puolia punnitaan keskenään taloudellisen kokonaistaseen avulla, jolloin voidaan arvioida etujen ja riskien laatu ja laajuus. Jos emoyhtiöt ovat taloudellisesti voimakkaita ja jos niillä on lisäksi suuri markkinaosuus, niiden vapautusanomukset on tutkittava tarkoin. Sama koskee yhteisyrityksiä, jotka vahvistavat olemassaolevaa kapeaa oligopolia tai kuuluvat yhteisyritysten verkostoon.

58. Emoyhtiöihin tai yhteisyritykseen kohdistuvien rajoitusten hyväksyminen ETA-sopimuksen 53 artiklan 3 kohdan nojalla riippuu ennen kaikkea yhteistyön laadusta ja tavoitteista. Ratkaiseva tekijä tässä yhteydessä on yleensä se, liittyykö osapuolten taloudellisen vapauden sopimuspohjainen rajoittaminen suoranaisesti yhteisyrityksen perustamiseen ja voidaanko sitä pitää välttämättömänä sen olemassaololle(46). ETA-sopimuksen 53 artiklan 3 kohdan b alakohta asettaa ehdottoman rajan ainoastaan maailmanlaajuisen kilpailun rajoittamiselle. Kilpailun on oltava täysin toimivaa kaikkina aikoina. Sen tehokkuuden vaarantavat sopimukset eivät voi olla yksittäisen vapautuksen kohteena. Tähän luokkaan kuuluvat yhteisyritykset, jotka emoyhtiöiden toimintaa yhdistämällä saavuttavat hallitsevan aseman tai lujittavat sitä.

59. Puhtaasti tutkimus- ja kehitystyötä harjoittaviin yhteisyrityksiin, jotka eivät täytä ETA-sopimuksen 53 artiklan 3 kohdan soveltamista tutkimus- ja kehityssopimuksiin(47) koskevan säädöksen mukaisia ryhmävapautuksen ehtoja, voidaan tästä huolimatta yleensä suhtautua myönteisesti. Tällainen yhteistyö tuottaa yleensä huomattavaa taloudellista etua vaikuttamatta haitallisesti kilpailuun. Näin on myös silloin, kun emoyhtiöt antavat yhteisyrityksen tehtäväksi lisenssien myöntämisen kolmansille osapuolille. Mikäli yhteisyritys ottaa tehtäväkseen myös yhdessä tutkitun ja kehitetyn tuotteen valmistuksen, vapautusta koskevassa arvioinnissa on käytettävä myös tuotantoyhteisyrityksiä koskevia periaatteita(48). Tutkimus- ja kehitystyöstä, lisenssien myöntämisestä, tuotannosta ja jakelusta vastaavat yhteisyritykset ovat täydet toiminnot sisältäviä yhteisyrityksiä, ja niitä on tutkittava sen mukaisesti(49).

60. Myyntiyhteisyritykset kuuluvat perinteisten horisontaalisten kartellien luokkaan. Niiden tavoitteena ja vaikutuksena on yleensä kilpailevien valmistajien myyntipolitiikan yhteensovittaminen. Sen lisäksi, että ne tällä tavoin estävät emoyhtiöiden välisen hintakilpailun, ne myös rajoittavat osanottajien tilausten vastaanottojärjestelmän puitteissa toimittamien tuotteiden määrää. EFTAn valvontaviranomainen suhtautuu sen vuoksi periaatteessa kielteisesti myyntiyhteisyrityksiin(50). EFTAn valvontaviranomainen ottaa kuitenkin myönteisen kannan silloin, kun sopimustuotteen yhteinen jakelu on osa maailmanlaajuista yhteistyöhanketta, joka ansaitsee suotuisan kohtelun ETA-sopimuksen 53 artiklan 3 kohdan nojalla ja jonka onnistumiseksi se on välttämätön. Tärkeimpiä esimerkkejä ovat myyntiyhteisyritykset sellaisten valmistajien välillä, jotka ovat tehneet keskinäisen erikoistumissopimuksen, mutta haluavat edelleen tarjota koko kyseistä tuotesarjaa, tai myyntiyhteisyritykset, jotka on perustettu yhteisen tutkimus- ja kehitystyön tulosten yhteistä hyödyntämistä varten, myös jakeluvaiheessa. Muissa tapauksissa voidaan olettaa, että vapautus myönnetään ainoastaan tietyissä erikoistilanteissa(51).

61. Ostoyhteisyritykset vaikuttavat suotuisasti tilaustoiminnan järkiperäistämiseen sekä kuljetus- ja varastointimahdollisuuksien hyödyntämiseen, mutta ne ovat samalla väline ostohintojen ja -ehtojen yhdenmukaistamiseksi ja usein myös ostokiintiöiden määräämiseksi. Yhdistämällä ostovoimansa yhteisyrityksen muodossa emoyhtiöt voivat saavuttaa liian vaikutusvaltaisen aseman markkinoiden vastapuoleen nähden ja vääristää tavarantoimittajien välistä kilpailua. Ostoyhteisyritysten haitat ovat siis usein mahdollisia etuja suuremmat, erityisesti silloin, kun on kyseessä keskenään kilpailevien valmistajien välinen yhteisyritys. EFTAn valvontaviranomainen on sen vuoksi valmis myöntämään vapautuksia ainoastaan poikkeustapauksissa, ja silloinkin vain, jos emoyhtiöille jää mahdollisuus itsenäisiin ostoihin(52). Missään tähän mennessä käsitellyistä päätöksistä ei kuitenkaan ole ollut kysymys tärkeimmästä ostoyhteisyritysmuodosta.

62. Tuotantoyhteisyritykset voivat palvella useita eri taloudellisia tarkoitusperiä. Ne perustetaan usein uuden kapasiteetin luomiseksi tiettyjen, myös emoyhtiöiden valmistamien tuotteiden valmistukselle(53). Toisissa tapauksissa yhteisyrityksen tehtäväksi annetaan uuden tuotteen valmistus emoyhtiöiden sijasta(54). Joskus taas yhteisyrityksen tehtäväksi voidaan antaa emoyhtiöiden tuotantokapasiteetin yhdistäminen sekä sen laajentaminen tai supistaminen tarpeen mukaan.

63. Koska eri tuotantoyhteisyrityksillä on erilaisia tehtäviä, niitä arvioidaan vapautusten kannalta eri mittapuun mukaan. Tuotantokapasiteetin tai tuotevalikoiman laajentamiseksi perustetut yhteisyritykset voivat paitsi osaltaan estää rinnakkaisten sijoitusten tekemistä - mikä johtaa kustannusten säästöön - myös edistää kilpailua. Olemassaolevan tuotantokapasiteetin yhdistäminen tai supistaminen on ensisijaisesti rationalisointitoimenpide, ja se on yleensä luonteeltaan defensiivinen. Aina ei ole ilmeisen selvää, että tällaiset toimenpiteet hyödyttävät kolmansia osapuolia, erityisesti kuluttajia, ja heille on sen vuoksi esitettävä tapauskohtaiset perustelut. Tuotantoyhteisyrityksille ei voida määrätä yleisesti sovellettavia määrällisiä kynnyksiä esimerkiksi markkinaosuusrajojen muodossa. Mitä enemmän emoyhtiöiden välinen kilpailu rajoittuu, sitä enemmän on korostettava kolmansien osapuolten kanssa tapahtuvan kilpailun ylläpitämistä. Ryhmävapautusasetusten 20 prosentin markkinaosuusraja voi toimia tuotantoyhteisyritysten arvioinnin lähtökohtana yksittäisissä tapauksissa.

64. Täydet toiminnot sisältävät yhteisyritykset, sikäli kuin ne eivät ole hintojen tai kiintiöiden määräämiseksi tai markkinoiden jakamiseksi perustettuja kartelleja tai emoyhtiöiden yksittäistapauksia yleisemmän sijoituspolitiikan yhtenäistämisen välineitä, ovat usein kilpailun dynaamisia osasia ja ansaitsevat sen vuoksi puoltavan käsittelyn(55). Koska yhteistyöhön kuuluu myös jakelu, EFTAn valvontaviranomaisen on yksittäisiä tapauksia arvioidessaan erityisen huolellisesti varmistuttava siitä, että antamalla yhteisyritykselle kaikki yrityksen tehtävät ja asettamalla sen käyttöön kaikki emoyhtiöiden olemassaolevat voimavarat ei luoda valta-asemaa markkinoilla. Tärkeä lähtökohta arvioitaessa aiheuttaako täydet toiminnot sisältävä yhteisyritys ongelmia kilpailusääntöjen kannalta on ryhmävapautusasetusten sisältämä yhteenlasketun markkinaosuuden 10 prosentin raja. Pysyteltäessä tämän kynnyksen alapuolella voidaan olettaa, että kolmansien osapuolten markkinoilta poissulkemisen vaikutukset ja markkinoille pääsyn esteiden syntymisen ja vahvistumisen vaara pysyvät hyväksyttävissä rajoissa. Edellytyksenä on kuitenkin, että markkinarakenne edelleenkin takaa tehokkaan kilpailun. Jos mainittu kynnys ylitetään, vapautusta voidaan harkita ainoastaan kunkin yksittäisen tapauksen tarkan tutkinnan jälkeen.

V. Sivurajoitukset

1. Arviointiperiaatteet

65. Yhteisyrityksen perustamisesta ja toiminnasta aiheutuvat kilpailurajoitukset sekä sellaisista lisäsopimuksista aiheutuvat kilpailurajoitukset, jotka yksinäänkin rajoittaisivat kilpailua kaventamalla osallistujayritysten toimintavapautta markkinoilla, on erotettava toisistaan. Tällaiset lisäsopimukset joko liittyvät suoranaisesti yhteisyrityksen perustamiseen ja toimintaan ja ovat välttämättömiä sen kannalta, eikä niitä voi erottaa siitä vaarantamatta sen olemassaoloa, tai ne solmitaan samanaikaisesti yhteisyrityksen perustamisen kanssa, mutta niissä ei ole mainittuja piirteitä.

66. Yhteisyritykseen suoranaisesti liittyviä ja sen olemassaololle välttämättömiä lisäsopimuksia on arvioitava yhdessä yhteisyrityksen kanssa. Niitä käsitellään kilpailusääntöjä sovellettaessa sivurajoituksina, mikäli niiden merkitys jää toissijaiseksi yhteisyrityksen päätarkoituksen rinnalla. Erityisesti rajoituksen "välttämättömyyttä" määriteltäessä on paitsi otettava huomioon sen luonne, myös varmistuttava siitä, että sen kesto, aihe ja maantieteellinen soveltamisalue eivät ole laajempia kuin mitä yhteisyrityksen perustaminen ja toiminta yleensä vaativat.

67. Mikäli yhteisyritys ei kuulu ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, myöskään mitkään lisäsopimukset, jotka itsessäänkin kilpailua rajoittaen liittyvät yhteisyritykseen edellä kuvatulla tavalla, eivät kuulu sen soveltamisalaan. Vastaavasti, jos yhteisyritys kuuluu ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, myös kaikki sivurajoitukset kuuluvat siihen. Vapautus kiellosta perustuu kummankin osalta samoille periaatteille. Sivurajoitukset eivät vaadi mitään erityistä perustelua ETA-sopimuksen 53 artiklan 3 kohdan nojalla. Niille myönnetään yleensä vapautus samaksi ajanjaksoksi kuin yhteisyritykselle.

68. Lisäsopimukset, jotka eivät muodosta sivurajoituksia yhteisyritykselle, kuuluvat yleensä ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, vaikka itse yhteisyritys ei siihen kuuluisikaan. Jotta niille voitaisiin myöntää vapautus ETA-sopimuksen 53 artiklan 3 kohdan nojalla, niiden eduista ja haitoista on tehtävä erityinen arvio. Arviointi on suoritettava erillään yhteisyrityksen arvioinnista.

69. Ottaen huomioon yhteisyritysten ja niihin mahdollisesti liittyvien lisärajoitusten moninaisuuden, sovellettavien periaatteiden käytöstä voidaan antaa vain muutamia esimerkkejä.

2. Tiettyjen lisärajoitusten arviointi

70. Arvioitaessa muodostavatko lisärajoitukset sivusopimuksen on erotettava toisistaan yhteisyritykseen vaikuttavat rajoitukset ja emoyhtiöihin vaikuttavat rajoitukset.

(a) Yhteisyritykseen vaikuttavat rajoitukset

71. Niitä yhteisyritykseen vaikuttavia rajoituksia, joiden kohde ilmaistaan konkreettisesti, kuten sopimuslausekkeet, joilla täsmennetään tuotevalikoima tai tuotantopaikka, voidaan pitää sivurajoituksina. Yhteisyritykselle määritellyt tavoitteet ylittäviä ja määriin, hintoihin tai asiakkaisiin liittyviä lisärajoituksia sen sijaan ei voida pitää sivurajoituksina. Sama koskee vientikieltoa.

72. Milloin yhteisyrityksen perustaminen merkitsee uuden tuotantokapasiteetin luomista tai teknologian siirtoa emoyhtiöltä, yhteisyritykselle annettua velvoitetta olla valmistamatta tai pitämättä kaupan tuotteita, jotka kilpailevat lisenssituotteiden kanssa, voidaan yleensä pitää sivurajoituksena. Yhteisyrityksen on pyrittävä varmistamaan uuden tuotantoyksikön menestys riistämättä emoyhtiöiltä välttämätöntä hallintavaltaa teknologiansa käyttöön ja levitykseen nähden(56).

73. Tietyissä olosuhteissa voidaan muita yhteisyritykseen vaikuttavia rajoituksia, kuten sopimuslausekkeita, jotka rajoittavat yhteistyön tietylle alueelle tai siirretyn teknologian tiettyyn sovellukseen, pitää sivurajoituksina. Tällaisia rajoituksia on pidettävä väistämättöminä seurauksina emoyhtiöiden halusta rajoittaa yhteistyö kattamaan yksinomaan tietty toimiala vaarantamatta yhteisyrityksen tarkoitusta ja olemassaoloa(57).

74. Lopuksi, milloin emoyhtiöt antavat yhteisyrityksen suoritettaviksi tietyt tuotantovaiheet tai tiettyjen tuotteiden valmistuksen, myös yhteisyrityksen velvollisuutta ostaa emoyhtiöiltä tai myydä niille voidaan pitää sivurajoituksena ainakin yhteisyrityksen käynnistysvaiheessa.

(b) Emoyhtiöihin vaikuttavat rajoitukset

75. Rajoituksia, jotka kieltävät emoyhtiöitä kilpailemasta yhteisyrityksen kanssa tai kilpailemasta aktiivisesti sen kanssa sen toimialalla, voidaan pitää sivurajoituksina ainakin yhteisyrityksen käynnistysvaiheessa. Määriin, hintoihin tai asiakkaisiin liittyvät lisärajoitukset sekä vientikiellot ylittävät selvästikin yhteisyrityksen perustamisen ja toiminnan vaatimat rajoitukset.

76. Emoyhtiölle asetettua alueellista rajoitusta, jonka kautta yhteisyritykselle myönnetään yksinvalmistuslisenssi sellaisten teknisten sovellusten alalla ja sellaisilla tuotemarkkinoilla, joilla sekä yhteisyrityksen että emoyhtiön on tarkoitus toimia, voidaan pitää sivurajoituksena.(58) Ajallisesti rajoittamattoman yksinkäyttölisenssin myöntämistä yhteisyritykselle voidaan pitää välttämättömänä sen perustamiselle ja toiminnalle, esimerkiksi milloin lisenssin myöntänyt emoyhtiö ei toimi samalla sovellusalalla tai samoilla tuotemarkkinoilla kuin markkinat, joita varten lisenssi myönnettiin(59). Näin on yleensä asian laita, kun yhteisyritys ottaa hoitaakseen uusia tehtäviä, joiden alalla emoyhtiöt eivät ole tosiasiallisia eivätkä mahdollisia kilpailijoita.

(1) Katso jäljempänä III luvun 1 kohdan 15 alakohta.

(2) Katso jäljempänä III luvun 2 ja 3 kohdan 17 ja seur. alakohta sekä 32 ja seur. alakohta.

(3) Katso jäljempänä IV luvun 1 ja 2 kohdan 43 ja seur. alakohta sekä 52 ja seur. alakohta.

(4) EYVL N:o L 153, 18.6.1994, s. 25 ja Euroopan yhteisöjen virallisen lehden ETA-täydennysosa n:o 15, 18.6.1994, s. 24.

(5) EYVL N:o L 153, 18.6.1994, s. 32 ja Euroopan yhteisöjen virallisen lehden ETA-täydennysosa n:o 15, 18.6.1994, s. 31.

(6) ETA-sopimuksen liitteen XIV 6 kohta (asetus N:o 417/85 muutettuna asetuksella N:o 151/93)

(7) ETA-sopimuksen liitteen XIV 7 kohta (asetus N:o 418/85 muutettuna asetuksella N:o 151/93)

(8) ETA-sopimuksen liitteen XIV 5 kohta (asetus N:o 2349/84 muutettuna asetuksella N:o151/93)

(9) ETA-sopimuksen liitteen XIV 9 kohta (asetus N:o 556/89 muutettuna asetuksella N:o 151/93)

(10) Katso jäljempänä IV luvun 1 kohdan 43 ja seur. alakohta

(11) ETA-sopimuksen liitteen XIV 1 kohta (asetus N:o 4064/89)

(12) EYVL N:o L 153, 18.6.1994, s. 7 ja Euroopan yhteisöjen virallisen lehden ETA-täydennysosa n:o 15, 18.6.1994, s. 6.

(13) EYVL N:o L 153, 18.6.1994, s. 3 ja Euroopan yhteisöjen virallisen lehden ETA-täydennysosa n:o 15, 18.6.1994, s. 2.

(14) Mainittu alaviitteessä 11

(15) Mainittu alaviitteessä 12; katso 6-14 alakohta.

(16) Katso 15 ja 16 alakohta.

(17) Lisätietoja voi myös saada Euroopan yhteisöjen komission aikaisemmasta käytännöstä asetusta N:o 4064/89 sovellettaessa (säädös, johon viitataan ETA-sopimuksen liitteessä XIV olevassa 1 kohdassa). Katso toisaalta päätökset (asetuksen (ETY) N:o 4064/89 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaiset); Renault/Volvo, EYVL N:o C 281, 7.11.1990, s. 2; Baxter/Nestlé/Salvia, EYVL N:o C 37, 6.2.1991, s. 11; Apollinaris/Schweppes, EYVL N:o C 203, 24.6.1991, s. 14; Elf/Enterprise, EYVL N:o C 203, 24.7.1991, s. 24; Sunrise, EYVL N:o C 18, 31.1.1992, s. 15; BSN/Nestlé/Cokoladovny, EYVL N:o C 47, 17.2.1992, s. 23; Flachglas/Vegla EYVL N:o C 120, 12.5.1992, s. 30; Eureko EYVL N:o C 113, 1.5.1992, s. 12; Herba/IRR, EYVL N:o C 120, 28.4.1992, s. 13; Koipe-Tabacalera/Elosua, EYVL N:o C 227, 3.9.1992, s. 10; toisaalta päätökset (asetuksen (ETY) N:o 4064/89 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaiset): Sanofi/Sterling Drugs, EYVL N:o C 156, 10.6.1991, s. 10; Elf/BC/Cepsa, EYVL N:o C 172, 18.6.1991, s. 8; Dräger/IBM/HMP, EYVL N:o C 236, 28.6.1991, s. 6; Thomson/Pilkington, EYVL N:o C 279, 23.10.1991, s. 19; UAP/Transatlantic/Sun Life, EYVL N:o C 296, 11.11.1991, s. 12; TNT/GD Net; Lucas/Eaton, EYVL N:o C 328, 9.12.1991, s. 15; Courtaulds/SNIA, EYVL N:o C 333, 19.12.1991, s. 16; Volvo/Atlas, EYVL N:o C 17, 14.1.1992, s. 10; Ericsson/Kolbe, EYVL N:o C 27, 22.1.1992, s. 14; Spar/Dansk Supermarket, EYVL N:o C 29, 3.2.1992, s. 18; Generali/BCHA EYVL N:o C 107, 28.4.1992, s. 24; Mondi/Frantschach EYVL N:o C 124, 16.5.1992, s. 19; Eucom/Digital, EYVL N:o C 140, 18.5.1992, s. 12; Ericsson/Ascom EYVL N:o C 201, 8.8.1992, s. 26; Thomas Cook/LTU/West LB EYVL N:o C 199, 6.8.1992, s. 12; Elf-Atochem/Rohm & Haas, EYVL N:o C 201, 8.8.1992, s. 27; Rhône-Poulenc/SNIA EYVL N:o C 212 18.8.1992, s. 23; Telecom/Matra Telecommunications EYVL N:o C 240, 19.9.1992, s. 15; Avesta/British Steel, NCC/AGA/Axel Johnson EYVL N:o C 258, 7.10.1992, s. 9;

(18) Mainittu alaviitteessä 5

(19) Katso alaviite 4

(20) Katso edellä mainitun ilmoituksen II luvun 1 kohta

(21) Katso edellä mainitun ilmoituksen II luvun 2 kohta

(22) Katso edellä mainitun ilmoituksen II luvun 3 kohta

(23) Katso edellä mainitun ilmoituksen II luvun 4 kohta

(24) Katso edellä mainitun ilmoituksen II luvun 5 ja 6 kohta

(25) Katso edellä mainitun ilmoituksen II luvun 7 ja 8 kohta

(26) Mainittu alaviitteessä 5

(27) Komission päätös optisista kuiduista, EYVL N:o L 236, 22.8. 1986, s. 30.

(28) Katso edellä III luvun 2 (c) kohdan 23, 24 ja 25 alakohta.

(29) Katso edellä III luvun 2 (b) kohdan 21 ja 22 alakohta.

(30) Katso yhteistyöilmoituksen II jakso (mainittu alaviitteessä 4), 3 ja 6 kohta, sekä säädös ETA-sopimuksen 53 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tutkimus- ja kehityssopimusten luokkiin (mainittu alaviitteessä 7).

(31) Katso komission päätökset tapauksissa, jolloin ei löydetty negatiivisia vaikutuksia: päätös 86/405/ETY (optiset kuidut), EYVL N:o L 236, 22.8.1986, s. 30, sekä päätös 90/410/ETY (Elopak/Metal Box-Odin), EYVL N:o L 209, 8.8.1990. s. 15.

(32) Katso edellä olevan III luvun 2 (b) kohdan 22 alakohta sekä päätös 87/100/ETY (Mitchell Cotts/Sofiltra), EYVL N:o L 41, 11.2.1987, s. 31.

(33) Katso yhteistyöilmoituksen II jakso (mainittu alaviitteessä 4), 3 kohta, sekä säädös ETA-sopimuksen 53 artiklan 3 kohdan soveltamisesta tutkimus- ja kehityssopimusten luokkiin (mainittu alaviitteessä 7).

(34) Katso seuraavat päätökset: NCH, EYVL N:o L 22, 26.1.1972, s. 16; Cementregeling voor Nederland, EYVL N:o L 303, 31.12.1972, s. 7; Cimbel, EYVL N:o L 303, 31.12.1972, s. 24; CSV, EYVL N:o L 242, 4.9.1978, s. 15; UIP, EYVL N:o L 226, 3.8.1989, s. 25 and Astra, EYVL N:o L 20, 28.1.1993, s. 23.

(35) Katso seuraavat komission päätökset: Socemas, EYVL N:o L 201, 12.8.1968, s. 4; Intergroup, EYVL N:o L 212, 9.8.1975, s. 23; National Sulphuric Acid Association I, EYVL N:o L 260, 3.10.1980, s. 24 ja (II) EYVL N:o L 190, 5.7.1989, s. 25; Filmeinkauf Deutscher Fernsehanstalten, EYVL N:o L 284, 3.10.1989, s. 36; ja IJsselcentrale, EYVL N:o L 28, 2.2.1991, s. 32.

(36) Katso ilmoitus Exxon/Shell, EYVL N:o C 92, 2.4.1993, s. 2.

(37) Katso komission päätös 91/38/ETY (KSB/Goulds/Lowara/ITT), EYVL N:o L 19, 25.1.1991, s. 25; yhteisen taloudellisen tuotannon kilpailematon luonne tunnustetaan periaatteessa säädöksessä, johon viitataan ETA-sopimuksen liitteessä XIV olevassa 6 kohdassa (asetus N:o 417/85).

(38) Katso erityisesti seuraavat komission päätökset: Bayer/Gist-Brocades, EYVL N:o L 30, 5.2.1976, s. 13; United Reprocessors JA KEWA, EYVL N:o L 51, 26.2.1976, s. 7 ja 15; Vacuum Interrupters I, EYVL N:o L 48, 19.2.1977, s. 32, ja II, EYVL N:o L 383, 31.12.1980, s. 1; De Laval/Stork I, EYVL N:o L 215, 23.8.1977, s.11, ja II, EYVL N:o L 59, 4.3.1988, s. 32; GEC/Weir, EYVL N:o L 327, 20.12.1977, s. 26; WAN:O/Schwarzpulver, EYVL N:o L 322, 16.11.1978, s. 26; Langenscheidt/Hachette, EYVL N:o L 39, 11.2.1982, s. 25; Amersham/Buchler, EYVL N:o L 314, 10.11.1982, s. 34; Rockwell/Iveco, EYVL N:o L 224, 17.8.1983, s. 19; Carbon Gas Technologie, EYVL N:o L 376, 31.12.1983, s. 17; Enichem/ICI, EYVL N:o L 50, 24.2.1988, s. 18; Bayer/BP Chemicals, EYVL N:o L 150, 16.6.1988, s. 35; Iveco/Ford, EYVL N:o L 230, 19.8.1988, s. 39; Alcatel Espace/ANT, EYVL N:o L 32, 3.2.1990, s. 19; Konsortium ECR 900, EYVL N:o L 228, 22.8.1990, s. 31; Screensport/EBU - Eurosport, EYVL N:o L 63, 9.3.1991, s. 32; Eirpage, EYVL N:o L 306, 7.11.1991, s. 22; Procter and Gamble/Finaf, EYVL N:o C 3, 7.1.1992, s. 2 ja Infonet, EYVL N:o C 7, 11.1.1992, s. 3.

(39) Katso edellä III luvun 2 e kohta, 27-31 alakohta.

(40) Katso seuraavat komission päätökset: Alliance des constructeurs français de machines-outils, EYVL N:o L 201, 12.8.1968, s. 1; SAFCO, EYVL N:o L 13, 17.1.1972, s. 44; Metaleurop, EYVL N:o L 179, 12.7.1990, s. 41; Elopak/Metal Box-Odin, EYVL N:o L 209, 8.8.1990, s. 15; Konsortium ECR 900, EYVL N:o L 228, 22.8.1990, s. 31.

(41) ETA sopimuksen liitteen XIV 5, 6, 7, ja 9 kohta (asetus N:o 151/93)

(42) Mainittu alaviitteessä 6

(43) Mainittu alaviitteessä 7

(44) Mainittu alaviitteessä 8

(45) Mainittu alaviitteessä 9

(46) Katso jäljempänä V luvun 2 kohta, 70 ja seur. alakohta

(47) Mainittu alaviitteessä 7

(48) Katso jäljempänä 62 ja 63 alakohta.

(49) Katso jäljempänä 64 alakohta.

(50) Katso NCH, EYVL N:o L 22, 26.1.1972, s. 16; Cementregeling voor Nederland, EYVL N:o L 303, 31.12.1972, s. 7; Cimbel, EYVL N:o L 303, 31.12.1972, s. 24; CSV EYVL N:o L 242, 4.9.1978, s. 15 ja Astra, EYVL N:o L 20, 28.1.1993, s. 23.

(51) Katso päätös 89/467/ETY (UIP), EYVL N:o L 226, 3.8.1989, s. 25.

(52) Katso the National Sulphuric Acid Association, EYVL N:o L 260, 3.10.1980, s. 24; Filmeinkauf deutscher Fernsehanstalten, EYVL N:o L 284, 3.10.1989, s. 36; Ijsselcentralen päätökset, EYVL N:o L 28, 2.2.1991, s. 32.

(53) Katso Exxon/Shell, EYVL N:o C 92, 2.4.1993, s. 2.

(54) Katso KSB/Goulds/Lowara/ITT, EYVL N:o L 19, 25.1.1991, s. 25.

(55) Katso seuraavat komission päätökset: Amersham/Buchler, EYVL N:o L 314, 10.11.1982, s. 34; Rockwell/Iveco, EYVL N:o L 224, 17.8.1983, s. 19; Carbon Gas Technologie, EYVL N:o L 376, 31.12.1983, s. 17; Enichem/ICI, EYVL N:o L 50, 24.2.1988, s. 18; Bayer/BP Chemicals, EYVL N:o L 150, 16.6.1988, s. 35; Iveco/Ford, EYVL N:o L 230, 19.8.1988, s. 39; Alcatel Espace/ ANT, EYVL N:o L 32, 3.2.1990, s. 19; Eirpage, EYVL N:o L 306, 7.11.1991, s. 22; Bayer/Gist-Brocades, EYVL N:o L 30, 5.2.1976, s. 13; United Reprocessors ja KEWA, EYVL N:o L 51, 26.2.1976, s. 7; Vacuum Interrupters I, EYVL N:o L 48, 19.2.1977, s. 32 ja II, EYVL N:o L 383, 31.12.1980, s. 1; De Laval/Stork I, EYVL N:o L 215, 23.8.1977, s. 11 ja II, EYVL N:o L 59, 4.3.1988, s. 32; GEC/Weir, EYVL N:o L 327, 20.12.1977, s. 26, Langenscheidt/Hachette, EYVL N:o L 39, 11.2.1982, s. 25; Procter and Gamble/Finaf, EYVL N:o C 3, 7.1.1992, s. 2 ja INFONET, EYVL N:o C 7, 11.1.1992, s. 3.

(56) Komission päätös Mitchell Cotts/Sofiltra, EYVL N:o L 41, 11.2.1987, s. 31.

(57) Komission päätös Elopak/Metal Box-Odin, EYVL N:o L 209, 8.8.1990, s. 15.

(58) Katso Mitchell Cotts/Sofiltra (alaviite 32).

(59) Katso Elopak/Metal Box-Odin (alaviite 31).

LIITE 2

EFTAN VALVONTAVIRANOMAISEN ILMOITUS, JOLLA MUUTETAAN ILMOITUSTA ETA-SOPIMUKSEN LIITTEESSÄ XIV OLEVASSA 2 JA 3 KOHDASSA TARKOITETUISTA SÄÄDÖKSISTÄ (KOMISSION ASETUKSET (ETY) N:o 1983/83 JA (ETY) N:o 1984/83, ANNETTU 22 PÄIVÄNÄ KESÄKUUTA 1983) ETA-SOPIMUKSEN 53 ARTIKLAN 3 KOHDAN SOVELTAMISESTA YKSINMYYNTI- JA YKSINOSTOSOPIMUSLUOKKIIN

A. Tämä ilmoitus annetaan Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen (ETA-sopimuksen) sekä valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamista koskevan EFTA-valtioiden välisen sopimuksen (valvonta- ja tuomioistuinsopimus) säännösten mukaisesti.

B. EY:n komissio on antanut EYVL:ssä C 101 13.4.1984, s. 2 julkaistun ilmoituksen komission asetuksista (ETY) N:o 1983/83 ja (ETY) N:o 1984/83, jotka koskevat ETY-perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamista yksinmyynti- ja yksinostosopimusluokkiin. Tämä säädös, joka ei ole sitova, sisältää periaatteita ja sääntöjä, joita komissio noudattaa kilpailun alalla. Euroopan tuomioistuimen tuomio tapauksessa C-234/89 Delimitis/Henninger Bräu vaati EY:n komissiota muuttamaan ilmoitustaan ETY-perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta yksinmyynti- ja yksinostosopimusluokkiin antamalla uuden ilmoituksen (EYVL C 121, 13.5.1992, s. 2). EFTAn valvontaviranomainen pitää näitä säädöksiä ETAn kannalta merkityksellisinä.

C. EFTAn valvontaviranomainen on antanut vastaavan ilmoituksen ETA-sopimuksen 53 artiklan 3 kohdan soveltamisesta yksinmyynti- ja yksinostosopimusluokkiin 12 tammikuuta 1994.(1) Yhtäläisten kilpailuedellytysten ylläpitämiseksi ja ETAn kilpailusäännösten yhtenäisen soveltamisen varmistamiseksi kaikkialla Euroopan talousalueella EFTAn valvontaviranomainen katsoo tarpeelliseksi muuttaa ilmoitustaan antamalla tämän ilmoituksen käyttäen valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan sille suomia valtuuksia. Se aikoo noudattaa tässä ilmoituksessa annettuja periaatteita ja sääntöjä soveltaessaan asianomaisia ETAn kilpailusääntöjä yksittäisiin tapauksiin.

EFTAn valvontaviranomaisen ilmoitukseeen ETA-sopimuksen liitteessä XIV olevassa 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista säädöksistä (komission asetukset (ETY) N:o 1983/83 ja (ETY) N:o 1984/83, annettu 22 päivänä kesäkuuta 1983) ETA-sopimuksen 53 artiklan 3 kohdan soveltamisesta yksinmyynti- ja yksinostosopimusluokkiin tehdään seuraava lisäys 39 kohdan jälkeen ja otsikon V. Oluen toimitussopimukset alle. Jäljempänä 40-66 kohdista tulee 41-67 kohtia. Otsikon V alaiset alaotsikot muuttuvat seuraavasti:

- 2. Yksinostovelvoite

- 3. Muut poissuljetut kilpailunrajoitukset

- 4. Poissulkemisen piiriin kuulumattomat sopimukset

1. Vähämerkityksiset sopimukset

40. Tässä yhteydessä muistutetaan, että EFTAn valvontaviranomaisen ilmoituksessa vähämerkityksisistä sopimuksista(2*) todetaan EFTAn valvontaviranomaisen olevan sitä mieltä, että yritysten väliset sopimukset eivät kuulu ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan sisältämän kiellon piiriin, mikäli kyseiset yritykset täyttävät tietyt markkinaosuutta ja liikevaihtoa koskevat edellytykset. Näin ollen on ilmeistä, että yrityksen, panimon tai tukkuliikkeen ylittäessä edellä mainitussa ilmoituksessa annetut rajat sen tekemät sopimukset voivat olla ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan mukaisia. Ilmoitus ei kuitenkaan koske tapauksia, joissa kilpailua asianomaisilla markkinoilla rajoittavat samankaltaisista sopimuksista muodostuvien rinnakkaisten verkostojen kumulatiiviset vaikutukset, kun sopimukset eivät yksittäin kuuluisi ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan alaisuuteen, jos ilmoitusta voitaisiin soveltaa. Koska kumulatiiviset vaikutukset ovat usein oluen markkinoille ominaisia, on aiheellista määrittää, mitä sopimuksia voidaan kaikesta huolimatta pitää vähämerkityksisinä.

EFTAn valvontaviranomainen on sitä mieltä, että panimon solmima oluen yksinmyyntisopimus 6 artiklan tarkoittamassa merkityksessä sekä liittyen asetuksen (ETY) 1984/83 8 artiklan 2 kohtaan ei yleensä ole ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus, mikäli

- panimon markkinaosuus ei ylitä yhtä prosenttia kyseisen maan oluen vähittäismyyntimarkkinoista tiloissa, joita käytetään juomien myyntiin ja kulutukseen, sekä

- mikäli kyseisen panimon vuosituotanto ei ylitä 200 000 hl olutta

Näitä periaatteita ei kuitenkaan noudateta, mikäli kyseinen sopimus on solmittu yli seitsemäksi ja puoleksi vuodeksi, jos se koskee olutta ja muita juomia, ja 15 vuodeksi, jos se koskee ainoastaan olutta.

Panimon markkinaosuuden ja vuosituotannon laskemisessa noudatetaan asetuksen (ETY) 1984/83 4 artiklan 2 kohdan säännöksiä.

Tukkuliikkeiden solmimien oluen yksinmyyntisopimusten osalta artiklan 6 tarkoittamassa merkityksessä ja liittyen asetuksen (ETY) 1984/83 8 artiklan 2 kohtaan edellä mainittuja periaatteita noudatetaan soveltuvin osin ottaen huomioon kyseisen sopimuksen pääsisältönä olevan oluen valmistajan asema.

Tämä ilmoitus ei sulje pois sitä, että yksittäistapauksissa myös edellä mainittuja vaatimuksia täyttämättömien yritysten välisillä sopimuksilla, erityisesti milloin niihin liittyvien myyntipisteiden määrä on rajoitettu verrattuna markkinoilla olevien myyntipisteiden määrään, voi olla vain vähäinen vaikutus sopimuspuolten väliseen kauppaan tai kilpailuun, minkä vuoksi ne eivät kuuluisi ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan alaisuuteen.

Tämä ilmoitus ei myöskään millään tavoin estä kansallisen lainsäädännön soveltamista sen kattamiin sopimuksiin.

(1) EYVL N:o L 153, 18.6.1994, s. 13

(2*) EYVL N:o L 153, 18.6.1994, s. 32

LIITE 3

EFTAN VALVONTAVIRANOMAISEN ILMOITUS MOOTTORIAJONEUVOJEN VÄLITTÄJIEN TOIMINNAN SELVENTÄMISESTÄ

B. Komissio on antanut moottoriajoneuvojen välittäjien toimintaa koskevan selvennyksen (EYVL C 329, 18.12.1991, s. 20). Tämä säädös, joka ei ole sitova, sisältää periaatteita ja sääntöjä, joita komissio noudattaa kilpailun alalla.

C. EFTAn valvontaviranomainen pitää edellä mainittua säädöstä ETAn kannalta merkityksellisenä. Yhtäläisten kilpailuedellytysten ylläpitämiseksi ja ETAn kilpailusäännösten yhtenäisen soveltamisen varmistamiseksi koko Euroopan talousalueella EFTAn valvontaviranomainen antaa tämän ilmoituksen käyttäen valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan sille suomia valtuuksia. Se aikoo noudattaa tässä ilmoituksessa annettuja periaatteita ja säännöksiä soveltaessaan asianomaisia ETAn kilpailusäännöksiä yksittäisiin tapauksiin.

Tämä ilmoitus täydentää ETA-sopimuksen liitteessä XIV olevassa 4 kohdassa tarkoitetun säädöksen (asetus n:o 123/85), jäljempänä "säädös", kanssa julkaistua ilmoitusta(1) selventäen säädöksessä tarkoitettujen välittäjien toimintaa. Välittäjän ja sen henkilön suhdetta, jonka puolesta hän tai se toimii, säätelee ensisijaisesti heidän välisensä sopimus sekä sovellettava kansallinen lainsäädäntö, eikä se vaikuta sopimuksen kolmansien osapuolten oikeuksiin eikä velvollisuuksiin. Tämä ilmoitus ei sen vuoksi sisällä kaikkia välittäjän velvollisuuksia.

1. Periaatteet

Seuraavat ohjeet, jotka ovat yhdenmukaiset säädöksen tasapainotavoitteiden kanssa, perustuvat kahteen periaatteeseen. Ensimmäinen periaate on se, että tässä säädöksessä tarkoitettu välittäjä on palvelujen tuottaja, joka toimii ostajan ja lopullisen käyttäjän lukuun; hän ei voi ottaa kantaakseen omistukseen yleensä liittyviä riskejä, ja hän saa tällaisen toiminnan harjoittamiseen ennakolta kirjallisen valtuutuksen nimeltä tunnetulta päämieheltä, jonka osoite on tiedossa. Toinen periaate on valtuutuksen avoimuus, ja erityisesti vaatimus siitä, että välittäjä siirtää edelleen ostajalle, kansallista lakia noudattaen, kaikki hänen puolestaan käydyissä neuvotteluissa saadut edut.

Tässä yhteydessä on erotettava kolme perusteiden ryhmää:

(a) valtuutuksen pätevyyteen ja palvelujen tarjoamiseen liittyvät;

(b) välittäjän ilmoittelun laajuuteen liittyvät;

EFTAn valvontaviranomainen katsoo, että seuraavat ohjeet ja perusteet ovat sopivia käytännön vaatimuksiin vastattaessa. Toiminta, joka ei ole näiden ohjeiden ja perusteiden mukaista, antaa aihetta olettaa, mikäli ei toisin todisteta, että välittäjän toiminta ylittää säädöksen 3 artiklan 11 kohdassa asetetut rajat tai aiheuttaa sen väärinkäsityksen, että hän on jälleenmyyjä.

2. Käytännön perusteet

(a) Valtuutuksen pätevyys ja palvelujen tarjoaminen

Välittäjä voi vapaasti järjestää toimintansa haluamallaan tavalla. Toiminta, jota harjoittaa yhteistä nimeä tai muita yhteisiä tunnusmerkkejä käyttävä itsenäisten yritysten verkosto, voi kuitenkin antaa sen harhaanjohtavan vaikutelman, että kyseessä on valtuutettu jakelujärjestelmä.

Välittäjä voi käyttää toimitiloja, jotka sijaitsevat samassa rakennuksessa kuin suurmyymälä, mikäli toimitilat eivät ole samoissa tiloissa, joissa suurmyymälän pääasiallinen toiminta tapahtuu, edellyttäen että välittäjä noudattaa tässä ilmoituksessa annettuja periaatteita.

Vaikka välittäjä ei voi ottaa kantaakseen omistukseen liittyviä riskejä, hänen on vapaasti voitava ottaa kantaakseen ajoneuvon kuljetus- ja varastointiriskit sekä lopulliseen ostajaan liittyvät luottoriskit, jotka koskevat ostoksen rahoitusta ulkomailla. Palvelujen suorittamisen ja maksun yhteydessä on noudatettava täydellistä avoimuutta, ja nämä seikat on voitava todentaa esittämällä ostajalle yksityiskohtaiset ja tyhjentävät selvitykset.

Välittäjän on annettava asiakkaalle yksityiskohtainen tarjottujen palvelujen luettelo hänelle tarjotuista palveluista, joka voi olla erotettavissa kirjallisesta valtuutuksesta, ja välittäjän on annettava asiakkaalle mahdollisuus valita itselleen sopivat palvelut. Välittäjän, joka ei tarjoa kaikkia tuontiajoneuvon liikenteeseen saattamiseen liittyviä palveluja, on merkittävä tähän asiakirjaan, mitä palveluja hän ei tarjoa.

(b) Välittäjän ilmoittelu

Välittäjän on voitava harjoittaa mainontaa, edellyttäen kuitenkin, ettei se saa mahdollisia ostajia' luulemaan häntä jälleenmyyjäksi. Kun tämä rajoitus on otettu huomioon, hänen on voitava:

- keskittää toimintansa, ja siten myös ilmoittelunsa, tiettyyn merkkiin tai erityiseen malliin, edellyttäen että hän lisää nimenomaisen maininnan siitä, että hän ei ole jälleenmyyjä, vaan tarjoaa välityspalveluja,

- antaa täydelliset tiedot hinnasta, jonka hän voi saada, tehden selväksi, että ilmoitettu hinta on paras arvio, jonka hän voi antaa,

- asettaa näytteille asiakkaiden hänen palvelujaan käyttäen ostamia autoja tai erityinen tyyppi tai malli, jonka hän voi hankkia heille, edellyttäen että hän nimenomaisesti ja näkyvästi tekee selväksi, että hän toimii palvelujaan tarjoavana välittäjänä, eikä jälleenmyyjänä, ja että näytteillä olevat tyypit ja mallit eivät ole kaupan,

- käyttää kaikkia tunnuksia ja tuotemerkkejä niihin sovellettavien lainkohtien mukaisesti, aiheuttamatta kuitenkaan mitään väärinkäsityksiä sen suhteen, että hän on välittäjä, eikä osa kyseisen valmistajan tai kyseisten valmistajien jakeluverkostoa.

Milloin suurmyymälä harjoittaa erillistä välittäjätoimintaa, on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta ostajat (lopulliset käyttäjät) eivät luulisi tämän toiminnan kuuluvan sen pääasialliseen kaupalliseen toimintaan, jota harjoitetaan sen tavallisen tai erityisen tunnuksen alaisuudessa.

Välittäjä on yleisesti ottaen vapaa järjestämään liikesuhteensa eri valmistajien jakeluverkostojen myyjien kanssa; tämän ei kuitenkaan pitäisi johtaa välittäjää luomaan tällaisten myyjien kanssa liikesuhdetta, joka on etuoikeutettu ja säädöksen mukaisesti hyväksyttyjen sopimusvelvoitteiden, erityisesti 3 artiklan 8 kohdan a ja b alakohdan ja 9 kohdan sekä 4 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan mukaisten, vastainen. Välittäjän on erityisesti hankittava tavarantoimitukset markkinoiden tavanomaisilla ehdoilla, eikä hänen pidä:

- tehdä sopimuksia, joilla hän sitoutuu ostamaan,

- ottaa vastaan alennuksia, jotka poikkeavat auton ostomaan markkinoilla tavanomaisesti käytettävistä alennuksista.

Jos valtuutettu jälleenmyyjä ohjaa yli 10 prosenttia vuosimyynnistään tietyn välittäjän kautta, se antaa tässä yhteydessä aihetta olettaa, että kyseessä on edellä mainittujen artiklojen vastainen etuoikeutettu liikesuhde.

(1) EYVL N:o L 153, 18.6.1994, s. 20

E1994C0021