1.4.2022 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 145/9 |
Eurokolikoiden uusi kansallinen puoli
(2022/C 145/08)
Saksan liikkeeseen laskeman 2 euron arvoisen uuden erikoisrahan kansallinen puoli
Liikkeeseen tarkoitetut eurokolikot ovat laillisia maksuvälineitä koko euroalueella. Komissio julkaisee kaikkien uusien eurokolikoiden ulkoasut tiedoksi kolikoita työssään käsitteleville henkilöille sekä suurelle yleisölle (1). Erikoisrahoja voivat 10. helmikuuta 2009 annettujen neuvoston päätelmien (2) mukaan laskea liikkeeseen euroalueen jäsenvaltiot sekä maat, jotka saavat Euroopan unionin kanssa valuuttasuhteista tekemänsä sopimuksen mukaan laskea liikkeeseen eurokolikoita. Tähän oikeuteen sovelletaan tiettyjä edellytyksiä, joista yksi on, että liikkeeseen lasketun kolikon on oltava yksikköarvoltaan 2 euroa. Erikoisrahoilla on tavanomaisten 2 euron kolikoiden tekniset ominaisuudet, mutta niissä on kansallisella puolella erityinen kuva-aihe, jolla on suuri kansallinen tai eurooppalainen symboliarvo.
Liikkeeseenlaskun toteuttava maa: Saksa
Aihe: Osavaltioiden sarja – Thüringen
Kuvaus ulkoasusta: Kuva-aiheena on Wartburgin linna, ensimmäinen Unescon maailmanperintökohteeksi luokiteltu saksalainen linna. Kuva-aiheen alapuolella on osavaltion nimi ”THÜRINGEN” ja sen alla kolikon liikkeeseen laskevan maan maatunnus ”D”. Oikeassa laidassa on rahapajan tunnus (”A”, ”D”, ”F”, ”G” tai ”J”) ja kaivertajan merkki. Vasemmassa ylälaidassa on vuosiluku ”2022”. Taiteilijan nimi: Olaf Stoy (Rabenau).
Kolikon ulkokehää koristavat Euroopan unionin lipun 12 tähteä.
Liikkeeseen laskettavien kolikoiden arvioitu määrä: 30 000 000
Liikkeeseenlaskun päivämäärä: 25. tammikuuta 2022
(1) Ks. EYVL C 373, 28.12.2001, s. 1, jossa esitellään kaikkien vuonna 2002 liikkeeseen laskettujen kolikoiden kansalliset puolet.
(2) Ks. talous- ja rahoitusasioiden neuvoston 10. helmikuuta 2009 antamat päätelmät ja komission 19. joulukuuta 2008 antama suositus liikkeeseen tarkoitettujen eurokolikoiden kansallisia puolia ja liikkeeseenlaskua koskeviksi yhteisiksi suuntaviivoiksi (EUVL L 9, 14.1.2009, s. 52).