|
27.3.2014 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 88/6 |
Eurokolikoiden uusi kansallinen puoli
2014/C 88/03
Latvian liikkeeseen laskeman kahden euron arvoisen uuden erikoisrahan kansallinen puoli
Liikkeeseen tarkoitetut eurokolikot ovat laillisia maksuvälineitä koko euroalueella. Komissio julkaisee kaikkien uusien eurokolikoiden ulkoasut tiedoksi kolikoita työssään käsitteleville henkilöille sekä suurelle yleisölle (1). Erikoisrahoja voivat 10. helmikuuta 2009 annettujen neuvoston päätelmien (2) mukaan laskea liikkeeseen euroalueen jäsenvaltiot sekä maat, jotka saavat Euroopan unionin kanssa valuuttasuhteista tekemänsä sopimuksen mukaan laskea liikkeeseen eurokolikoita. Tähän oikeuteen sovelletaan tiettyjä edellytyksiä, joista yksi on, että liikkeeseenlasketun kolikon on oltava yksikköarvoltaan kaksi euroa. Erikoisrahoilla on tavanomaisten kahden euron kolikoiden tekniset ominaisuudet, mutta niissä on kansallisella puolella erityinen kuva-aihe, jolla on suuri kansallinen tai eurooppalainen symboliarvo.
Liikkeeseenlaskun toteuttava maa: Latvia
Aihe: Riika – Euroopan kulttuuripääkaupunki vuona 2014
Kuvaus ulkoasusta: Kolikon keskellä on kaupunkikuva Riiasta ja sen historiallisesta keskustasta, joka on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista. Kuvan yläpuolelle on kaiverrettu ”EIROPAS KULTURAS GALVASPILSETA” (Euroopan kulttuuripääkaupunki) ja alapuolelle kaupungin nimi ja liikkeeseenlaskuvuosi ”RIGA – 2014” sekä alimpana liikkeeseenlaskeva maa ”LV”.
Kolikon ulkokehää koristavat Euroopan unionin lipun 12 tähteä.
Liikkeeseen laskettavien kolikoiden määrä: miljoona kappaletta
Liikkeeseenlaskun arvioitu ajankohta: syyskuu 2014
(1) Ks. EYVL C 373, 28.12.2001, s. 1, jossa esitellään kaikki vuonna 2002 liikkeeseen laskettujen kolikoiden kansalliset puolet.
(2) Ks. talous- ja rahoitusasioiden neuvoston 10. helmikuuta 2009 antamat päätelmät ja komission 19. joulukuuta 2008 antama suositus liikkeeseen tarkoitettujen eurokolikoiden kansallisia puolia ja liikkeeseenlaskua koskeviksi yhteisiksi suuntaviivoiksi (EUVL L 9, 14.1.2009, s. 52).