—

ottaa huomioon neuvoston yhteisen kannan (8698/4/2007 — C6-0258/2007),

—

ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä esittämänsä kannan (1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2006)0230) (2),

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 67 artiklan,

—

ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A6-0308/2007);

1.

hyväksyy yhteisen kannan;

2.

kiinnittää huomiota komission 6. syyskuuta 2007 pidetyssä täysistunnossa esittämään julkilausumaan, jonka mukaan komissio sitoutuu poikkeuksellisesti välittämään erityisohjelmaan liittyvien vuotuisten työohjelmien luonnokset mahdollisimman nopeasti parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtajalle sen lisäksi, että nämä luonnokset toimitetaan myös komiteamenettelyrekisterin kautta, sekä ilmoittamaan Euroopan parlamentille mahdollisimman nopeasti kaikista tekstiin komiteoiden kokousten jälkeen tehdyistä muutoksista;

3.

toteaa, että säädös annetaan yhteisen kannan mukaisesti;

4.

kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa EY:n perustamissopimuksen 254 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

5.

kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

6.

kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 3 artiklan, jossa määrätään yhteismarkkinoiden perustamisesta siten, että poistetaan henkilöiden vapaata liikkuvuutta rajoittavat esteet,

—

ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman yhteisön toimista valtioiden rajat ylittävien terveydenhoitopalvelujen järjestämiseksi (1),

—

ottaa huomioon Maailman terveyskokouksen raportin (WHA 58.) kansainvälisestä terveyssäännöstöstä sekä 26. toukokuuta 2006 hyväksytyn Maailman terveyskokouksen päätöslauselman, jossa kehotetaan noudattamaan vapaaehtoispohjalta niitä säännöstön sääntöjä, joita pidetään merkityksellisinä pandeemisen influenssan kannalta (WHA 59.2),

—

ottaa huomioon tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen perustamisesta 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 851/2004 (2), tartuntatautien epidemiologisen seurannan ja valvonnan verkoston perustamisesta yhteisöön 24. syyskuuta 1998 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 2119/98/EY (3) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 2119/98/EY säädetystä varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmästä 22. joulukuuta 1999 tehdyn komission päätöksen 2000/57/EY (4),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A6-0263/2007),

A.

ottaa huomioon, että kansallisella ja kansainvälisellä tasolla on viime aikoina jouduttu vastaamaan uusiin haasteisiin, joita taudit ovat aiheuttaneet kansanterveydelle, ja että olisi kehitettävä apua ja tiedottamista koskevat paremmat menettelyt kansallisella ja alueellisella tasolla; katsoo, että tautien leviämistä on käsiteltävä Euroopan tasolla,

B.

katsoo, että liikkuvassa ja globalisoituvassa maailmassa yleiseurooppalaisen ja kansainvälisen ulottuvuuden käsittävä kansanterveyden suojelu tulee yhä tärkeämmäksi,

C.

katsoo, että ensisijaisesti olisi pyrittävä varmistamaan mahdollisimman tehokas suojelu infektiosairauksien maailmanlaajuista leviämistä ja kansainvälisiä kansanterveydellisiä hätätilanteita vastaan, mutta kuitenkin siten, että häiritään mahdollisimman vähän kansainvälistä liikennettä,

D.

katsoo, että EY:n perustamissopimuksen 5 artiklan mukaisesti on noudatettava toissijaisuusperiaatetta, sillä terveyspalvelujen järjestäminen kuuluu jäsenvaltioiden omaan toimivaltaan;

1.

tunnustaa, että on tärkeää luoda selkeä ja kattava kansainvälinen mekanismi, jonka tavoitteena on ehkäistä ja valvoa tautien leviämistä, suojata siltä sekä luoda edellytykset torjuntatoimille, jotka ovat oikeassa suhteessa riskeihin ja kaikkien niitä tarvitsevien käytettävissä;

2.

arvostaa Maailman terveyskokouksen edellä mainittua päätöslauselmaa, jossa kehotetaan soveltamaan vapaaehtoisuuden pohjalta hyvissä ajoin niitä kansainvälisen terveyssäännöstön sääntöjä, jotka koskevat lintuinfluenssaa ja ihmisten pandeemista influenssaa;

3.

kehottaa kansainvälistä yhteisöä ottamaan huomioon ja panemaan täytäntöön Maailman terveysjärjestön (WHO) tammikuussa 2007 julkaisemat, kantojen nopeaa jakamista koskevat hyvät käytännöt;

4.

suhtautuu myönteisesti komission näkemyksiin tarkistetun kansainvälisen terveyssäännöstön täytäntöönpanosta, jotka se esitti tiedonannossaan (KOM(2006)0552), jonka tarkoituksena on virittää asiasta jäsennetty keskustelu neuvoston ja parlamentin kanssa;

5.

korostaa, että on erittäin tärkeää panna kansainvälinen terveyssäännöstö täytäntöön mahdollisimman pian toissijaisuusperiaatetta noudattaen ja lujittaa samalla nykyisiä järjestelmiä ja rakenteita;

6.

korostaa, että kansainvälinen terveyssäännöstö on pantava täytäntöön koordinoidusti eri puolilla yhteisöä;

7.

huomauttaa kuitenkin samalla, että jäsenvaltioiden toimivallan ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti terveyspalvelujen järjestäminen kuuluu jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan samalla kun ne takaavat kansalaistensa terveyden korkeatasoisen suojelun;

8

panee merkille, että kansainvälisen terveyssäännöstön 43 artiklan mukaisesti kyseinen kansainvälinen mekanismi ei saa olla kansainvälisen liikenteen kannalta rajoittavampi eikä yksityishenkilöiden kannalta häiritsevämpi tai pakottavampi kuin kohtuullisesti käytettävissä olevat vaihtoehdot, joilla päästäisiin asianmukaiseen terveyden suojaan;

9.

katsoo, että on tuettava tietojärjestelmien - sekä terveyspalvelujen tarjoajien väliseen tiedonvaihtoon tarkoitettujen että potilaille tarkoitettujen tietojärjestelmien - kehittämistä, jotta riskeihin voidaan puuttua paremmin; tähdentää lisäksi, että kyseisten tietojärjestelmien turvallisuutta on parannettava;

10.

on vakuuttunut, että on ehdottoman välttämätöntä tukea naapurivaltioita ja kolmansia maita ja tehdä yhteistyötä niiden kanssa, jotta voidaan taata suojelun ja valmiuden korkea taso globalisoituvassa ja liikkuvassa maailmassa;

11.

korostaa, että sekä kansallisten viranomaisten keskenään että kansallisten ja EU:n viranomaisten on toimittava tiiviissä yhteistyössä kansanterveyttä koskevia tietoja vaihtaessaan, jotta voidaan huolehtia säännöstön mahdollisimman hyvästä täytäntöönpanosta ja suojella paremmin EU:n kansalaisia kansainvälisiltä kansanterveydellisiltä hätätilanteilta;

12.

muistuttaa tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen ECDC:n ja EU:n kansanterveysuhkia koskevan varhaisvaroitus- ja reagointijärjestelmän EWRS:n merkityksestä terveyssäännöstön täytäntöönpanossa;

13.

kehottaa jäsenvaltioita täyttämään kansainvälisessä terveyssäännöstössä vahvistetut velvoitteensa;

14.

kehottaa komissiota yhdessä Euroopan parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan kanssa laatimaan ohjeita uhkien havaitsemiseen ja arviointiin;

15.

pyytää komissiota samalla virallistamaan tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen tehtävän kansainvälisen terveyssäännöstön täytäntöönpanossa, erityisesti sen toimialaan kuuluvia aiheita koskevien tietojen keruussa;

16.

kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuuksia ja keinoja tukea asianmukaisten järjestelmien käyttöönottoa naapurimaissa ja kolmansissa maissa rahoituksen ja alueellisten kehitysmekanismien avulla;

17.

kehottaa komissiota määrittelemään tavat ja keinot, joiden avulla voidaan tukea pandemiarokotteiden saatavuutta kehitysmaissa koskevaa WHO:n politiikkaa;

18.

vaatii komissiota laatimaan ohjelmia, joiden avulla voidaan vastata Euroopan ja maailman terveysuhkiin, joita ovat muun muassa terveydenhoitoon liittyvät tulehdukset ja lisääntyvä antibioottiresistenssi; toteaa, että yleiseurooppalainen ratkaisu on selvästi tarpeen, koska tällaiset terveyskriisit eivät kunnioita maantieteellisiä rajoja;

19.

korostaa tarvetta luoda EU:n keskusvarasto viruslääkkeille ja rokotteille, joiden teho on kiistämätön, jotta voidaan suojella unionin kansalaisia mahdolliselta kaikkiin jäsenvaltioihin ulottuvalta influenssapandemialta ja täydentää näin jäsenvaltioiden toimia; korostaa, että tarvitaan sellaisia komission toteuttamia EU:n laajuisia toimenpiteitä influenssaepidemian varalta, joilla voidaan 24 tunnin kuluessa tehokkaasti torjua influenssan leviäminen Euroopassa;

20.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Maailman terveysjärjestön Euroopan aluetoimistolle.

—

ottaa huomioon EU:n tavoitteet aavikoitumisen estämiseksi tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen (UNCCD) osapuolten Madridissa 3.-14. syyskuuta 2007 pidettävässä kahdeksannessa konferenssissa (COP8),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että aavikoituminen aiheuttaa kuivilla, puolikuivilla ja kuivilla subhumideilla alueilla useista tekijöistä, kuten ilmaston vaihtelusta ja ihmisen toiminnasta johtuvaa maaperän köyhtymistä, minkä vuoksi aavikoituminen vaatii kokonaisvaltaista todentamis- ja täytäntöönpano-ohjelmaa,

B.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutos aiheuttaa maanpinnan lämpenemisen, joka nostaa maaperän lämpötilaa, mikä puolestaan lisää aavikoitumista aiheuttavaa haihtumista,

C.

ottaa huomioon, että lämpötilan nouseminen kuivattaa lähteitä ja vähentää veden virtausta joissa ja pohjavesissä, mikä johtaa maaperän pintarakenteen tuhoutumiseen; ottaa huomioon, että nykyään koettujen jatkuvasti pidentyvien kuivuuskausien aikana metsiä on yhä vaikeampaa kunnostaa palojen jälkeen, mikä lisää aavikoitumisvaaraa,

D.

ottaa huomioon, että aavikoituminen ja kuivuus vaikuttavat maailman kaikkiin alueisiin ja että aavikoitumisen estäminen ja/tai vähentäminen edellyttää yhteisiä toimia; ottaa huomioon, että UNCCD on ainoa sitova kansainvälinen väline, jolla puututaan maaperän köyhtymiseen kuivilla alueilla, ja että lähes kaikki maailman valtiot (191) ovat mainitun yleissopimuksen sopimuspuolia,

E.

ottaa huomioon, että ylivoimaisesti suurin osa vakavasta kuivuudesta ja/tai aavikoitumisesta kärsivistä maista on kehitysmaita,

F.

ottaa huomioon, että Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelman (UNEP) arvion mukaan aavikoituminen vaikuttaa tällä hetkellä noin 25-30 prosenttiin maailman maapinta-alasta ja että 3-2 miljardia henkilöä ainakin 100 valtiossa on alttiina aavikoitumiselle; ottaa huomioon, että menetetyn tuottavuuden aiheuttamat taloudelliset vahingot olivat vuonna 1992 arviolta 42 miljardia Yhdysvaltain dollaria (USD) (eli 64 miljardia USD vuoden 2006 hintatasolla); ottaa huomioon, että aavikoituminen lisääntyy koko maailman tasolla, mikä aiheuttaa köyhyyttä, pakkosiirtolaisuutta ja konflikteja,

G.

ottaa huomioon, että kaksi kolmasosaa kuivien, puolikuivien ja kuivien subhumidien alueiden maaperästä on köyhtymässä ja että maaperän köyhtyminen vähentää biologista monimuotoisuutta ja maaperän hedelmällisyyttä sekä sen kykyä sitoa vettä, minkä lisäksi maaperän köyhtyminen lisää eroosiota ja vähentää hiilidioksidin talteenottoa,

H.

ottaa huomioon, että aavikoitumista aiheuttavat pääasiassa maan liikaviljely, liikalaiduntaminen, väärät kastelumenetelmät ja metsien häviäminen; ottaa huomioon, että edellä mainittu johtuu huonosta maankäytön hallinnasta, joka puolestaan johtuu maanviljelijöiden sosiaalisista ja taloudellisista olosuhteista; ottaa huomioon, että tutkimusten mukaan investoiminen kestävään maankäyttöön olisi hyödyllistä,

I.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutokseen liittyvät tulvien ja kuivuuden kaltaiset ilmastolliset ääri-ilmiöt ovat yleistymässä ja muuttumassa vakavammiksi, mikä lisää aavikoitumisen riskiä ja sen kielteisiä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia,

J.

ottaa huomioon, että aavikoituminen lisää osaltaan myös ilmastonmuutosta, koska maaperän köyhtyminen ja siitä aiheutuva kasvillisuuden katoaminen lisää päästöjä ja vähentää hiilinieluja; ottaa huomioon, että kuivien alueiden olosuhteiden palauttaminen voisi vaikuttaa merkittävällä tavalla myönteisesti,

K.

ottaa huomioon, että UNCCD on ratkaisevassa asemassa maailmanlaajuisissa pyrkimyksissä poistaa köyhyys, toteuttaa kestävää kehitystä ja saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet;

1.

ilmaisee tukensa UNCCD:lle; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita esittämään yhteisen kannan yleissopimuksen osapuolten kokouksessa läheisessä yhteistyössä AKT-kumppaneiden kanssa;

2.

ilmaisee tukevansa määräaikaiset tavoitteet sisältävää strategista suunnitelmaa; kehottaa EU:ta osallistumaan rakentavasti 10-vuotisen strategisen suunnitelman muotoiluun ja sitä koskeviin neuvotteluihin tarkoituksena luoda vahvat ja tehokkaat mekanismit yleissopimuksen tehokasta täytäntöönpanoa varten; kehottaa tässä yhteydessä kiinnittämään erityistä huomiota

3.

korostaa kansalaisyhteiskunnan ja paikallisen väestön osallistumista UNCCD:n tavoitteiden täytäntöönpanossa ja saavuttamisessa;

4.

suosittaa, että ennen osapuolten seuraavaa kokousta järjestetään konferenssi, joka arvioi toimintasuunnitelmien täytäntöönpanoa ja tehokkuutta aavikoitumisesta eniten kärsivillä alueilla, erityisesti Afrikassa;

5.

tunnustaa maaperän köyhtymisen merkityksen aavikoitumisesta kärsivien maiden tulevan kehityksen ratkaisevana esteenä; kehottaa ottamaan EU:n kehityspolitiikassa erityisesti huomioon mainitun ilmiön, kehitysavun tarpeen arviointi mukaan luettuna;

6.

pitää huolestuttavana sitoutumisen puutetta toimien rahoituksen osalta, pitää myönteisenä Maailman ympäristörahaston käyttämistä yleissopimuksen rahoitusmekanismina ja kehottaa EU:ta vahvistamaan aavikoitumisen estämisen rahoitustoimia YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen ja siihen liittyvän Kioton pöytäkirjan mukaisten joustavien mekanismien puitteissa;

7.

vaatii, että yhteisen maatalouspolitiikan uudistamiseen on sisällytettävä aavikoitumista ja maaperän köyhtymistä estävät sitovat vaatimukset mainittujen ilmiöiden vaikutusalueilla Euroopan unionissa; kehottaa myös mainittujen ilmiöiden ehkäisemiseen ja täytäntöönpanotoimien luomiseen maaseutualueiden säilyttämiseksi asuttuina;

8.

kehottaa huolehtimaan metsistä kokonaisvaltaisella tavalla siten, että metsien palokuormaa sekä tulipalojen leviämistä ja nopeutta vähennetään mahdollisimman paljon; korostaa, että talteen kerätty biomassa voisi osaltaan mahdollistaa operaation taloudellisen kannattavuuden;

9.

kehottaa komissiota harkitsemaan eurooppalaisen seurantakeskuksen perustamista valvomaan kuivuutta ja keräämään kuivuutta koskevaa tietämystä, ja kehottaa komissiota ehdottamaan vähentämis- ja seurantatoimia, jotta kuivuuden vaikutus Euroopassa voidaan minimoida;

10.

tunnustaa, että viimeaikaisissa tutkimuksissa on tultu siihen johtopäätökseen, että aavikoitumisesta kärsivillä alueilla maaperän köyhtymisen estämiseen tehtävien investointien kustannukset ovat alhaisemmat kuin maaperän köyhtymisen aiheuttamat kustannukset; on tietoinen siitä, että aavikoitumisen estämisen tehokkuus edellyttää pitkän aikavälin sitoumusta;

11.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan kansainvälistä yhteistyötä UNCCD:n täytäntöönpanossa lisäkannustimien ja taloudellisen tuen avulla, ja tukemaan rajatylittäviä vesiyhteistyöohjelmia; kehottaa lisäksi ottamaan tämän kysymyksen EU:n ja Afrikan seuraavan huippukokouksen asialistalle;

12.

toistaa metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa (FLEGT) koskevan EU:n toimintasuunnitelman täytäntöönpanon vauhdittamisesta 7. heinäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman (1) ja toistaa olevansa pettynyt siihen, että pakollisten ja kokonaisvaltaisten säännösten puuttumisen vuoksi EU ei voi kieltää laittoman ja kestämättömällä tavalla hakatun puutavaran tuontia EU:n alueelle;

13.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä aavikoitumisen estämiseksi tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen sopimuspuolille ja sihteeristölle.

—

ottaa huomioon kaikki EU:n ja kolmansien maiden väliset sopimukset sekä niihin sisältyvät ihmisoikeus- ja demokratialausekkeet,

—

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 177, 178, 300 ja 310 artiklan sekä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3, 6, 11, 19 ja 21 artiklan,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksia koskevat Euroopan unionin suuntaviivat ja erityisesti joulukuussa 2001 hyväksytyt, ihmisoikeuksista käytäviä vuoropuheluja koskevat EU:n suuntaviivat ja niiden täytäntöönpanoa koskevan arvioinnin, joka hyväksyttiin joulukuussa 2004, ja ottaa huomioon myös kesäkuussa 2004 hyväksytyt ihmisoikeuksien puolustajia koskevat Euroopan unionin suuntaviivat,

—

ottaa huomioon 14. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa (1) ja tätä päätöslauselmaa koskevat komission jatkotoimet,

—

ottaa huomioon ihmisoikeuksien valtavirtaistamisesta kaikkialla YUTP:ssä ja muissa EU:n politiikoissa 7. kesäkuuta 2006 hyväksytyn neuvoston asiakirjan,

—

ottaa huomioon 26. toukokuuta 2005 tehdyn Euroopan parlamentin ja komission puitesopimuksen,

—

ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan unionin tehtävästä ihmisoikeuksien ja demokratisoitumisen edistämisessä kolmansissa maissa (2),

—

ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa ihmisoikeustilanteesta maailmassa,

—

ottaa huomioon aikaisemmat keskustelunsa ja kiireelliset päätöslauselmansa ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltiota koskevista rikkomuksista,

—

ottaa huomioon erityiset suuntaviivansa, jotka koskevat Euroopan parlamentin jäsenten ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevia toimia näiden vierailuilla kolmansiin maihin,

—

ottaa huomioon demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1889/2006 (3),

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan ihmisoikeuksien alivaliokunnassa käydyissä keskusteluissa tehdyt päätelmät 3. toukokuuta 2007 Kiinan ja Uzbekistanin ihmisoikeuksia ja 23. huhtikuuta 2007 Venäjän ihmisoikeuksia käsitelleistä kokouksista,

—

ottaa huomioon 10. toukokuuta 2007 antamansa päätöslauselman Samarassa 18. toukokuuta 2007 pidettävästä EU:n ja Venäjän välisestä huippukokouksesta (4), 26. huhtikuuta 2007 antamansa päätöslauselman Venäjästä (5), 18. tammikuuta 2007 antamansa päätöslauselman viiden bulgarialaisen sairaanhoitajan ja yhden palestiinalaislääkärin vangitsemisesta Libyassa ja heidän saamastaan tuomiosta (6), 16. marraskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Iranista (7), 26. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman Uzbekistanista (8) ja 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman EU:n ja Kiinan suhteista (9),

—

ottaa huomioon Luxemburgissa 23. huhtikuuta 2007 pidetyssä ulkosuhteiden neuvoston 2 796. kokouksessa tehdyt päätelmät Keski-Aasiasta, Kirgisian, Kazakstanin ja Uzbekistanin kanssa tehdyt kumppanuus- ja yhteistyösopimukset, jotka ovat jo tulleet voimaan, Tadžikistanin ja Turkmenistanin kanssa tehdyt kumppanuus- ja yhteistyösopimukset, jotka on allekirjoitettu, mutta joita ei ole vielä ratifioitu, ja komission Keski-Aasian strategia-asiakirjan 2002-2006,

—

ottaa huomioon Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun (10) ja Luxemburgissa 25. kesäkuuta 2005 muutetun (11) Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus) 8, 9, 96 ja 97 artiklan ja VII liitteen,

—

ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselmat ja erityisesti AKT:n ja EU:n poliittisesta vuoropuhelusta (Cotonoun sopimuksen 8 artikla) 25. marraskuuta 2004 annetun, Haagissa hyväksytyn päätöslauselman (12),

—

ottaa huomioon komission hyväksymät kahdenväliset toimintasuunnitelmat, jotka on tehty Euroopan naapuruuspolitiikan (ENP) mukaisesti ENP-kumppanimaiden kanssa, lukuun ottamatta Algeriaa, Valko- Venäjää, Libyaa ja Syyriaa,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan naapuruuspolitiikan lujittamisesta (KOM(2006)0726) ja sitä koskevan tulevan päätöslauselmansa,

—

ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2007 antamansa suositukset neuvostolle Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Andien yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen assosiaatiosopimuksen neuvotteluvaltuuksista (13) ja neuvotteluvaltuuksista Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden ja Keski-Amerikan maiden välisen assosiaatiosopimuksen tekemiseksi (14),

—

ottaa huomioon 12. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman EU:n ja Mercosurin talous- ja kauppasuhteista alueiden välisen assosiaatiosopimuksen tekemiseksi (15) ja 27. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan kumppanuuden lujittamisesta (16),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A6-0302/2007),

A.

ottaa huomioon, että ihmisoikeusvuoropuhelut ovat yksi monista välineistä, joita EU voi käyttää pannakseen täytäntöön ihmisoikeuspolitiikkaansa, ja että ne ovat oleellinen osa Euroopan unionin yleistä strategiaa, jolla pyritään edistämään kestävää kehitystä, rauhaa ja vakautta,

B.

katsoo, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisuutta, yksilökohtaisuutta ja jakamattomuutta on ylläpidettävä ja edistettävä ja että kyse ei ole pelkästään siviilioikeuksista ja poliittisista oikeuksista, vaan myös yhteiskunnallisista, ympäristöön liittyvistä, taloudellisista ja kulttuurisista oikeuksista; ottaa huomioon, että tämän toteuttamiseksi EU jatkaa merkityksellisten välineiden luomista,

C.

ottaa huomioon, että päätökset ihmisoikeusvuoropuhelun käynnistämisestä tehdään neuvoston hyväksymien tiettyjen kriteerien perusteella, joissa otetaan huomioon EU:n merkittävä huolestuminen ihmisoikeustilanteesta kentällä käsiteltävänä olevassa maassa, kyseisen maan viranomaisten aito sitoutuminen ihmisoikeustilanteen parantamiseen tällaisen vuoropuhelun kautta ja myönteinen vaikutus, joka ihmisoikeusvuoropuhelulla voi olla ihmisoikeustilanteeseen,

D.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin ihmisoikeussuuntaviivoissa kehotetaan käsittelemään ihmisoikeusasioita asianmukaisesti ja järjestelmällisesti kolmansien maiden kanssa käytävän poliittisen vuoropuhelun puitteissa kaikilla tasoilla,

E.

ottaa huomioon, että neuvosto päätti vuonna 2004 tutkia kahdesti vuodessa vuoropuhelujen yleistä tilannetta tilannekatsauksen ja päivitetyn aikataulun pohjalta ja että silloin neuvosto korosti, että vuoropuhelut eivät saa jatkua rajoittamattoman pitkään vaan ne on käytävä tietyssä aikataulussa, pitäen mielessä myös poistumisstrategian,

F.

ottaa huomioon, että ihmisoikeuksia koskevat vuoropuhelut ja kuulemiset toteutetaan käyttäen suurta määrää erilaisia mekanismeja, tapoja ja menetelmiä, mutta huolehtimatta samalla asianmukaisesti tarvittavasta yhtenäisyydestä; ottaa huomioon, että yhtenäisyyden puute saattaa vähentää EU:n ihmisoikeuspolitiikan uskottavuutta kansainvälisissä yhteyksissä ja että suurempi avoimuus ja parempi demokraattinen valvonta olisi toivottavaa edellä mainittujen EU:n ihmisoikeusvuoropuhelujen suuntaviivojen soveltamisessa,

G.

ottaa huomioon, että neuvoston nykyinen käytäntö on antaa tietoja jäsennetyn ihmisoikeusvuoropuhelun/kuulemisten tulevan kierroksen ohjelmasta ja tavoitteista sekä pyytää parlamentin virkamiestä yhdessä hallituksesta riippumattomien järjestöjen edustajien kanssa osallistumaan,

H.

katsoo, että Cotonoun sopimuksella pyritään kestävään kehitykseen ja että siinä painotetaan yksilöä kehityspolitiikan tärkeimpänä liikkeellepanevana voimana ja hyödynsaajana; ottaa huomioon, että tämä edellyttää kaikkien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamista ja edistämistä ja että edellä mainitun, 25. kesäkuuta 2005 tehdyn sopimuksen tarkistamisen tuloksena oli 8 artiklan puitteissa käytävän poliittisen vuoropuhelun tiivistyminen erityisesti ihmisoikeusasioiden osalta,

I.

ottaa huomioon, että jos yksi osapuolista ei täytä Cotonoun sopimuksen 9 artiklassa tarkoitettua ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevaan periaatteeseen, demokratian periaatteisiin ja oikeusvaltioon liittyvää velvoitetta, tilanteen korjaamiseksi käynnistetään 96 artiklan mukainen kuulemismenettely,

J.

ottaa huomioon, että vaikka on pidettävä ilahduttavana Cotonoun sopimuksen 8 artiklaa, jossa säädetään AKT-maiden ja EU:n välisestä poliittisesta vuoropuhelusta sekä ihmisoikeuksia, demokratian periaatteita, oikeusvaltiota ja hyvää hallintotapaa koskevasta säännöllisestä arvioinnista, on huolestuttavaa, että ihmisoikeuksien loukkaamistapauksissa tätä säännöstä käytetään 96 artiklan mukaisen kuulemismenettelyn kiertämiseen,

K.

ottaa huomioon, että useat alivaliokunnat valvovat ENP:n toimintasuunnitelmien täytäntöönpanoa valvotaan, ja ottaa huomioon, että kahdenvälisten assosiaatiosopimusten mukaisesti EU on käynnistänyt prosessin ihmisoikeuksia, demokratisointia ja hallintotapaa käsittelevien alivaliokuntien laajentamiseksi kaikkiin ENP:n maihin; ottaa huomioon, että tähän mennessä Marokko, Jordania ja Libanon ovat hyväksyneet tällaisten alivaliokuntien perustamisen, ja ne ovat jo kokoontuneet, että Egypti on hyväksynyt alivaliokunnan perustamisen, vaikka yhtään kokousta ei ole vielä järjestetty, ja että Tunisia on hyväksymässä kyseisen alivaliokunnan,

L.

ottaa huomioon, että lyhyen aikavälin toimenpiteenä useissa ENP:tä koskevissa toimintasuunnitelmissa suositellaan, että perustetaan alivaliokunta assosiaatiosopimuksen 5 artiklan mukaisesti tarkoituksena kehittää jäsenneltyä poliittista vuoropuhelua demokratiasta ja oikeusvaltion periaatteesta; ottaa huomioon, että kyseisellä alivaliokunnalla ei ole päätöksentekovaltuuksia, mutta se voi tehdä ehdotuksia asiasta vastaavalle assosiaatiokomitealle tai poliittisen vuoropuhelun korkeamman tason elimille,

M.

ottaa huomioon, että ulkoista apua koskevien rahoitusvälineiden uudistuksen tuloksena parlamentti on saanut oikeuden suorittaa kyseistä asiaa koskevia strategisia asiakirjoja koskevaa demokraattista valvontaa ja että se on samalla yksi budjettivallan käyttäjistä,

N.

ottaa huomioon, että naisten ja lasten ihmisoikeudet sisältyvät kiinteästi ja erottamattomasti yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin, kuten Beijingin julistuksessa ja toimintaohjelmassa vuodelta 1995 vahvistettiin,

1.

korostaa, että ihmisoikeuksien edistämien on perustavanlaatuinen osa EU:n ulkopolitiikkaa, kehottaa painokkaasti neuvostoa ja komissiota ottamaan ihmisoikeuskysymykset järjestelmällisesti kolmansien maiden kanssa käytäviä EU:n poliittisia vuoropuheluja koskevaan ohjelmaan ja entistä enemmän valtavirtaistamaan ihmisoikeuksia kaikkiin EU:n ulkoisiin politiikkoihin, EU:n sisäisten politiikkojen ulkoiset näkökohdat mukaan luettuina, ja vaatii käyttämään kaikkia mahdollisia välineitä, jotta saavutetaan kyseiset tavoitteet;

2.

katsoo, että ihmisoikeuskysymykset olisi otettava esille kaikkein korkeimmalla poliittisella tasolla, jotta ihmisoikeusongelmille voidaan antaa enemmän poliittista painoa; muistuttaa, että ihmisoikeuksien edistäminen ja puolustaminen kolmansissa maissa ei saisi riippua geopoliittisista ja geostrategisista liittoutumista; korostaa, että poliittisen, taloudellisen ja kauppaa koskevan vuoropuhelun puitteissa ihmisoikeuksien kunnioittamisen olisi oltava keskeinen edellytys strategisille ja läheisille suhteille EU:n kanssa;

3.

kehottaa neuvostoa soveltamaan täysimääräisesti edellä mainittuja EU:n ihmisoikeusvuoropuheluja koskevia suuntaviivoja;

4.

tukee ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n suuntaviivojen täytäntöönpanon ensimmäisen arvioinnin johtopäätöksiä, joissa todettiin, että ihmisoikeuksien puolustajien tilanne ja heidän työskentelyolosuhteensa olisi järjestelmällisesti sisällytettävä EU:n poliittiseen vuoropuheluun kolmansien maiden kanssa, mukaan luettuna EU:n jäsenvaltioiden käymät kahdenväliset vuoropuhelut;

5.

pitää myönteisenä äskettäin hyväksyttyä neuvoston päätöstä laatia lapsen oikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat, jotka on tarkoitus saada valmiiksi Portugalin puheenjohtajakauden aikana vuonna 2007; korostaa, että niiden täytyy täydentää nykyisiä, lapsia aseellisissa selkkauksissa koskevia suuntaviivoja ja että on tarpeen harkita Pariisissa 6. helmikuuta 2007 tehtyjä sitoumuksia lasten suojelemiseksi laittomalta värväykseltä tai käytöltä asevoimissa tai aseellisissa ryhmissä;

6.

kehottaa jälleen neuvostoa järjestelmällisesti soveltamaan ihmisoikeus- ja demokratialauseketta kaikissa suhteissa kolmansien maiden kanssa ja niiden kanssa tehtävissä EU:n sopimuksissa; toistaa kehotuksensa perustaa ihmisoikeustilannetta ja ihmisoikeuslausekkeen soveltamista koskeva avoin arviointimekanismi; kehottaa sisällyttämään kyseisen arvioinnin tulokset järjestelmällisesti kolmansien maiden kanssa käytäviin ihmisoikeuksia koskeviin vuoropuheluihin ja päinvastoin;

7.

muistuttaa, että vuoropuhelun ja kuulemisten pääasiallisena tavoitteena on edistää demokratian, oikeusvaltion ja hyvän hallintotavan vahvistamista sekä ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien kunnioittamista kolmansissa maissa, mikä ei tarkoita ainoastaan siviili- ja poliittisia oikeuksia, vaan myös sosiaalisia, ympäristöön liittyviä, taloudellisia ja kulttuurisia oikeuksia; korostaa, että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on noudatettava yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa ja kaikissa muissa YK:n puitteissa tehdyissä yleismaailmallisissa ihmisoikeusvälineissä vahvistettuja yleisiä periaatteita ja otettava huomioon vuosituhannen kehitystavoitteet;

8.

katsoo, että kolmannen maan kanssa käytävästä ihmisoikeuksia koskevasta vuoropuhelusta tai niitä koskevista kuulemisista on seurattava se, että ihmisoikeudet otetaan järjestelmällisesti mukaan kyseisen maan kanssa tehtävän EU:n yhteistyön aloihin, mukaan luettuna yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikka ja yhteistyö talouden, rahoituksen ja tekniikan alalla kolmansien maiden kanssa, jotta ihmisoikeuksia koskevan vuoropuhelun tai kuulemisten olemassaolo ei olisi sinänsä päämäärä;

9.

pitää ilahduttavina neuvoston toimia ihmisoikeusvuoropuhelujen ja kuulemisten yhtenäistämiseksi edellä mainittujen EU:n ihmisoikeusvuoropuheluja koskevien suuntaviivojen avulla; toteaa, että vuoropuhelun tehokkuuden kannalta tarpeellinen joustavuus ja pragmaattisuus eivät saa vaarantaa yhtenäisyyttä, jota tarvitaan, jotta vuoropuhelut eivät jää vapaavalintaisiksi;

10.

korostaa, että on olemassa suuri määrä erilaisia vuoropuheluja, joiden rakenne, muoto, jaksollisuus ja menetelmät ovat erilaisia, mistä seuraa tällä alalla harjoitettavaan EU:n politiikkaan liittyvän kuvan hämärtymistä ja sekaannuksia; pahoittelee, että mikään olemassa oleva tieto ohjelmista, tavoitteista, viitearvoista tai tuloksista mitä tulee sopimuksiin perustuviin vuoropuheluihin, asiakohtaisiin vuoropuheluihin, vuoropuheluun liittolaismaiden kanssa tai poliittiseen vuoropuheluun, ei ulotu ihmisoikeuksiin; toteaa, että neuvosto tai komissio eivät ole laatineet minkäänlaista menetelmää näiden vuoropuheluiden ja kuulemisten järjestämiseksi tai systematisoimiseksi, minkä vuoksi sen tuloksista on mahdotonta saada kokonaiskuvaa; kehottaa komissiota ja neuvostoa systematisoimaan menetelmien ja aiheen mukaan vuoropuhelut ja kuulemiset, joita kolmansien maiden kanssa käydään ihmisoikeuskysymyksistä, jotta luodaan pohja ihmisoikeustilanteiden, saavutettujen tulosten jne. objektiivisille arvioinnille ja seurannalle;

11.

katsoo, että on kiireellisesti laadittava mekanismit EU:n eri toimielinten (neuvosto, komissio ja Euroopan parlamentti) välisen koordinoinnin parantamiseksi käynnistämällä toimielinten välinen vuoropuhelu poliittisesta vuoropuhelusta sekä ihmisoikeuksia koskevista vuoropuheluista ja kuulemisista; kehottaa välittömästi etsimään tapoja parantaa sisäistä tiedonvälitystä kyseisten toimielinten keskuudessa;

12.

pitää myönteisenä neuvoston ihmisoikeustyöryhmän (COHOM) aloitetta valvoa säännöllisesti kaikkia EU:n ihmisoikeuksia koskevia vuoropuheluita yleisen käsityksen saamiseksi puolivuosittain käytävässä keskustelussa ajan tasalle saatetun yleisen näkemyksen ja meneillään olevien ihmisoikeusvuoropuhelujen aikataulun perusteella; kehottaa suorittamaan kyseisen tarkistamisen tehokkaasti ja levittämään tietoa järjestelmällisesti muille neuvoston työryhmille, komissiolle ja sen lähetystöille kolmansissa maissa sekä Euroopan parlamentille toimielinten välisen vuoropuhelun puitteissa;

13.

kehottaa neuvostoa panemaan täytäntöön COHOMin valtuutuksen, jotta varmistetaan EU:n käymien vuoropuhelujen ja sen käyttämien muiden ihmisoikeuksia edistävien mekanismien välinen yhdenmukaisuus asianomaisissa maissa (kyseiset vuoropuhelut tai kuulemiset voivat olla tulosta kansainvälisten elinten työstä tai ne voivat olla peräisin EU:n omiin säädöksiin perustuvista velvoitteista);

14.

toistaa kehotuksensa neuvostolle harkita sitä, että COHOMista tehdään työryhmä, jonka edustajat toimivat Brysselissä, ja tehdä tiivistä yhteistyötä Euroopan parlamentin kyseisestä asiasta vastaavan valiokunnan kanssa; katsoo, että tällä voitaisiin saada käyttöön enemmän aikaa kokouksiin, varmistaa parempi koordinointi ja sen vuoksi mahdollisesti saada aikaan entistä tarkempi EU:n ihmisoikeuspolitiikkojen sekä ihmisoikeuksia koskevien vuoropuhelujen ja kuulemisten valvonta laajassa mielessä ja erityisesti valtavirtaistaa ihmisoikeudet EU:n politiikkojen yhdenmukaistamiseksi;

15.

kehottaa neuvostoa tehostamaan pääsihteeristön ihmisoikeusyksikön roolia sallimalla sen osallistua poliittisiin vuoropuheluihin, komission toteuttamiin yhteistyösopimuksiin perustuvat vuoropuhelut ja kuulemiset mukaan luettuina, ja perustamaan ihmisoikeusyksikköön pysyvän koordinointijärjestelmän kullekin jäsennellylle ihmisoikeusvuoropuhelulle tai kuulemiselle, jotta varmistetaan vuoropuheluiden ja kuulemisten aiheiden innovatiivisuus, asiaankuuluvien osallistujien valinta ja jatkuvuus sillä perusteella, että tällaisen koordinoinnin olisi edistettävä organisaatioiden, instituutioiden ja tieteenharjoittajien kahdenvälisten verkostojen perustamista Euroopan ja kyseisen maan välille, jotta varmistetaan vaatimus valtavirtaistaa ihmisoikeudet ja demokratia kaikissa EU:n politiikoissa, erityisesti EY:n ulkoisen avun rahoitusvälineiden uudistamisen jälkeen; kehottaa tässä tarkoituksessa toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotta kyseinen yksikkö voi suorittaa edellä mainitut tehtävänsä, taloudellisten resurssien ja henkilökunnan lisääminen mukaan luettuina;

16.

kehottaa neuvostoa lisäämään yhdenmukaisuutta yksittäisten jäsenvaltioiden ja EU:n johtamien kahdenvälisten ihmisoikeusvuoropuhelujen ja kuulemisten yhdenmukaisuutta ja tehostamaan COHOMin roolia koordinoitaessa jäsenvaltioiden suurlähetystöjen toimintoja komission lähetystöjen kanssa;

17.

kehottaa komissiota ja neuvostoa sisällyttämään kuhunkin maakohtaiseen strategia-asiakirjaan ja muihin strategia-asiakirjoihin erityisen ihmisoikeuksia ja demokratiatilannetta koskevan strategian ja käyttämään sitä kehyksenä poliittiselle vuoropuhelulle;

18.

toistaa kehotuksensa komissiolle varmistaa, että jokaisessa komission valtuuskunnassa kolmansissa maissa palvelevan henkilöstön keskuudessa on aina yksi EU:n virkamies, joka vastaa ihmisoikeusvuoropuhelusta ja kuulemisista, ja pyytää sitä varmistamaan, että näistä asioista vastuussa olevat henkilöt ovat läsnä, kun käydään minkä tahansa tyyppistä poliittista vuoropuhelua; kehottaa tässä tarkoituksessa toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotta komissio voi hoitaa tämän tehtävän, mukaan luettuna komission määrärahojen ja inhimillisten resurssien lisääminen;

19.

kehottaa komissiota varmistamaan vaalitarkkailutehtävien (erityisesti mitä tulee vaalien jälkeiseen strategiaan) ja ihmisoikeuksia koskevien vuoropuhelujen ja kuulemisten välisen yhdenmukaisuuden; kehottaa komissiota perustamaan yhdessä Euroopan parlamentin ja kyseessä olevien kolmansien maiden kanssa vaalien jälkeisen menettelyn, jolla seurataan ja tuetaan demokratisointiprosessia ja johon kuuluu kansalaisyhteiskunnan osallistuminen kaikissa vaiheissa vaalienjälkeisten suositusten täytäntöönpanossa;

20.

kehottaa komissiota soveltamaan ja käyttämään ihmisoikeusvuoropuheluiden ja kuulemisten tuloksia sellaisten vuosittaisen strategioiden laatimiseen, jotka ovat perustana asetuksen (EY) N:o 1889/2006 mukaisesti perustetun demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisten rahoitusvälineen (EIDHR) mukaisten hankkeiden täytäntöönpanossa ja järjestelmällisesti liittämään yhteen nämä kaksi välinettä;

21.

kehottaa komissiota ja neuvostoa valtavirtaistamaan ihmisoikeuksia koskevan vuoropuhelun ja kuulemisten tulokset muun muassa kehitysapua ja teknistä, kaupallista ja rahoituksellista yhteistyötä koskevissa hankkeissa ja ohjelmissa;

22.

pitää myönteisenä neuvoston kantaa, jonka mukaan kahdenvälisten ihmisoikeusvuoropuhelujen ja kuulemisten olemassaolon ei pitäisi vähentää EU:n kansainvälistä painostusta asianomaisessa maassa tapahtuvien ihmisoikeusloukkausten suhteen, ja muistuttaa, että on ensisijaisen tärkeää, että vuoropuhelua tuetaan asianmukaisen diplomaattisen ja poliittisen painostuksen avulla kaikilla tasoilla, Yhdistyneiden Kansakuntien elimet mukaan luettuina, ja erityisesti sen ihmisoikeusneuvostossa;

23.

kehottaa neuvostoa ja komissiota analysoimaan, tukemaan ja koordinoimaan EU:n ihmisoikeusvuoropuhelua ja kuulemista koskevien vertailuarvojen asettamista muiden rahoittajien ja kansainvälisten organisaatioiden toimin kiinnittämällä erityistä huomiota nykyisiin YK:n mekanismeihin (erityisraportoijien kertomukset, asiantuntijakomiteat, pääsihteeri, ihmisoikeusneuvosto, ihmisoikeusvaltuutettu jne.); katsoo, että yleisessä lähestymistavassaan ihmisoikeuskysymysten esille ottamiseen poliittisessa vuoropuhelussa neuvoston ja komission olisi järjestelmällisesti viitattava lupauksiin, joita YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsenvaltiot tekivät valinnan yhteydessä;

24.

suosittelee, että kehitetään asianmukaisia järjestelyjä, joilla varmistetaan indikaattoreiden ja tavoitteiden yhtenäisyys niiden muiden kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa, jotka käyvät vuoropuhelua ihmisoikeuskysymyksistä saman maan tai maaryhmän kanssa; suosittelee, että näitä järjestelyjä kehitetään noudattamalla Sveitsin Kiinaa varten perustaman Bernin prosessin esimerkkiä ja että tätä varten luodaan epävirallisia foorumeita tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihtamista varten;

25.

katsoo, että ihmisoikeuksia koskevat vuoropuhelut ja kuulemiset on toteutettava entistä avoimemmin ja koordinoidummin, ja pyytää ottamaan käyttöön asianmukaisia toimenpiteitä, jotta tämä tarkoitus täyttyy vaarantamatta vuoropuhelun tehokkuutta;

26.

ymmärtää, että on tarpeen kunnioittaa tiettyä luottamuksen tasoa vuoropuheluissa ja kuulemisissa, ja pyytää myönteistä vastausta pyyntöön kehittää yhdessä parlamentin kanssa järjestelmää, jossa tietyt Euroopan parlamentin valitsemat jäsenet voivat saada tietoa luottamuksellisista toimista mitä tulee ihmisoikeuksia koskevaan vuoropuheluun ja niihin liittyviin menettelyihin; ehdottaa uudelleen, että tämän järjestelmän mallina on tiedotusjärjestelmä, joka noudattaisi neuvoston arkaluonteisten turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alan tietojen saamisesta Euroopan parlamentin tutustuttavaksi 20. marraskuuta 2002 Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (17) jo vahvistettuja kriteereitä;

27.

kehottaa neuvostoa varmistamaan, että ennen kuin EU määrittelee konkreettiset tavoitteet, jotka halutaan saavuttaa aloittamalla kyseessä olevan maan kanssa vuoropuhelu, tai päättää kriteereistä, joiden mukaisesti analysoidaan tapahtunutta edistystä etukäteen päätettyjen vertailuarvojen avulla, sekä mahdollista poistumisstrategiaa koskevat kriteerit, kuullaan ensin kaikkia asiaan kuuluvia osapuolia, erityisesti Euroopan parlamenttia ja kansalaisjärjestöjä;

28.

katsoo, että on tarpeen vahvistaa tarkat tavoitteet jokaiselle vuoropuhelulle ja kuulemiselle käyttäen sitä varten neuvoston, jäsenvaltioiden, komission ja Euroopan parlamentin laatimia kaikkia asiakirjoja sekä kansainvälisten ja paikallisten ihmisoikeusjärjestöjen raportteja, jotta voidaan määritellä kolmannen maan kanssa käytävän ihmisoikeusvuoropuhelun tai kuulemisten tavoitteet, ja kehottaa analysoimaan parhaita toimintatapoja konkreettisten tulosten saavuttamiseksi; katsoo, että vuoropuhelut ja kuulemiset pitäisi suorittaa niin, että voidaan varmistaa näiden tavoitteiden tehokas toteutuminen;

29.

vaatii, että vuoropuhelun tavoitteet perustuvat ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden, jakamattomuuden ja keskinäisriippuvuuden periaatteeseen, ja suosittelee ottamaan käyttöön kriteerit, joissa otetaan siviilija poliittisten oikeuksien ohella huomioon taloudelliset, sosiaaliset, ympäristöön liittyvät ja kulttuuriset oikeudet;

30.

korostaa, että on tarpeen lähettää EU:n troikan muodostama valtuuskunta, johon kuuluu korkean tason asiantuntijoita, maahan, jonka kanssa on tarkoitus aloittaa ihmisoikeuksia koskeva vuoropuhelu, ja että sen jatkotoimina on esitettävä valtuuskunnan raportti COHOMille ja Euroopan parlamentille;

31.

kehottaa neuvostoa laatimaan selvät kriteerit vuoropuhelun aloittamiselle, keskeyttämiselle tai lopettamiselle, tekemään ennen vuoropuhelun aloittamisen tai keskeyttämisen syiden ilmoittamista vaikutusten arvioinnin (joka koskee odotettavissa olevaa ajanjaksoa ja toimenpiteitä vuoropuhelun tai kuulemisen uudelleen aloittamiseksi) ja varmistamaan, että kyseisen maan valtuuskunta ei käsitä asiaa niin, että EU pitää vuoropuhelua sinänsä tavoitteena, joka on kaikin keinoin säilytettävä;

32.

kehottaa neuvostoa tapauksissa, joissa kolmas maa kieltäytyy käynnistämästä tai jatkamasta ihmisoikeusvuoropuhelua tai kuulemisia, harkitsemaan ihmisoikeuksia ja demokratisointia koskevia erityistoimenpiteitä erityisesti kansalaisyhteiskunnan tuen avulla;

33.

kehottaa neuvostoa ja komissiota julkistamaan vuoropuheluiden esityslistan riittävän ajoissa kaikkien asianomaisten osapuolten hyödyksi ja etenkin Euroopan parlamenttia ja kansalaisjärjestöjä silmällä pitäen sen varmistamiseksi, että ne voivat osaltaan vaikuttaa siihen;

34.

katsoo, että tehokkuuden nimissä vuoropuhelun asialistalla olevien aiheiden valinnan olisi oltava entistä tarkempaa ja asiaperusteisempaa siten, että molemmat osapuolet osallistuvat asialistan muodostamiseen; muistuttaa komissiota ja neuvostoa siitä, että vuoropuhelujen ja kuulemisten kehittäminen perustuu vastavuoroisuuteen ja molemminpuoliseen kunnioitukseen;

35.

kehottaa painokkaasti neuvostoa ja komissiota painostamaan kolmannen maan viranomaisia, että ne sallivat osallistumisen niiden ministeriöiden ja muiden julkisten laitosten edustajille, joita ihmisoikeusvuoropuhelua tai kuulemisia koskevalle esityslistalle valitut aiheet koskevat;

36.

kehottaa neuvostoa ja komissiota, parlamentin ja kansalaisjärjestöjen osallistuessa, laatimaan indikaattoreita kunkin annetun tavoitteen/vertailuarvon suhteen; katsoo, että kyseisten indikaattoreiden on oltava realistisia ja niiden pyrkimyksenä on saavuttaa konkreettisia tuloksia, joita voidaan tukea muilla EU:n ulkopoliittisilla välineillä; uskoo vakaasti, että on tärkeää tunnustaa, että vuoropuhelujen tuloksia olisi arvioitava pitkällä aikavälillä;

37.

panee merkille neuvoston toimet EU:n ihmisoikeusvuoropuheluja ja kuulemisia koskevien keskeisten huolenaiheiden yhtenäistämiseksi niin, että niitä voidaan käyttää perustana edistymistä mittaavien vertailuarvojen luomisessa ja pyrkiä siten vahvistamaan ihmisoikeusvuoropuhelujen ja kuulemisten sekä EU:n ihmisoikeuspolitiikan kaikkien välineiden yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta;

38.

kehottaa neuvostoa ja komissiota julkistamaan vuoropuheluja ja kuulemisia koskevat vahvistetut tavoitteet ja vertailuarvot, jotta niitä eivät analysoi pelkästään vuoropuhelun järjestävät toimielimet itse, vaan myös siihen osallistuvat ulkoiset toimijat - institutionaaliset tai hallitusten ulkopuoliset - siten, että EU voi antaa julkisen selvityksen vuoropuhelujen ja kuulemisten tuloksesta ja kehityksestä;

39.

korostaa, että on tarpeen perustaa tehokkaat seurantamekanismit, jotka koskevat vuoropuheluissa ja lopullisissa suosituksissa esiin nostettuja kysymyksiä; kehottaa neuvostoa ja komissiota seuraamaan vuoropuhelujen tuloksia laatimalla ja toteuttamalla ohjelmia ja hankkeita, joiden tarkoituksena on parantaa ihmisoikeustilannetta kentällä;

40.

kehottaa neuvostoa ja komissiota julkaisemaan vuoropuhelujen päätelmät tai edes yhteenvedot niistä, mikäli joitakin toimia on pidettävä tehokkuuden vuoksi luottamuksellisina;

41.

katsoo, että kunkin vuoropuhelu- tai kuulemiskierroksen jälkeen pitäisi laatia yhteinen julkinen tiedonanto, jossa kumpikin vuoropuhelun osapuoli on mukana, jotta varmistetaan tehokkaampi vaikutus ja parantunut yhtenäisyys;

42.

kehottaa neuvostoa ja komissiota lisäämään ihmisoikeuksien alaa koskevien EU:n tiedonantojen avoimuutta ja näkyvyyttä sekä siten parantamaan niitä ja tässä suhteessa laajentamaan COHOMin työtä koskevaa tiedottamista, johon voi tutustua Euroopan unionin verkkosivuilla;

43.

kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan kansalaisyhteiskunnan aktiivisen osallistumisen ihmisoikeuksia koskevien vuoropuhelujen ja kuulemisten valmisteluun, seurantaan ja arviointiin; tukee tässä yhteydessä neuvoston päätöstä ottaa ihmisoikeuksien puolustajat mukaan vuoropuhelukokousten valmisteluun ja kuulla paikallisia ihmisoikeuksien puolustajia ja kansalaisjärjestöjä ihmisoikeuspolitiikkaa koskevien painopistealueiden asettamisessa poliittisten vuoropuhelujen ja kuulemisten yhteydessä; suosittelee, että jäsennellyissä vuoropuheluissa käytetty asiantuntijaseminaari järjestettäisiin myös muun muotoisissa ja tyyppisissä vuoropuheluissa ja kuulemisissa;

44.

kehottaa neuvostoa ja komissiota edistämään maan, jota ihmisoikeusvuoropuhelu tai kuulemiset koskevat, ihmisoikeuksien puolustajien yhteistyötä, jotta ne saisivat vuoropuhelussa paikan ja äänen, ja soveltamaan tällä tavalla neuvoston suuntaviivoja ja seuraten kampanjaa, jolla tuetaan ihmisoikeuksia puolustavia naisia;

45.

korostaa, että ilmaisuvapauden varmistamiseksi osallistuvien kansalaisjärjestöjen ei pitäisi olla asianomaisen maan viranomaisten valitsemia;

46.

kehottaa komissiota rahoittamaan EIDHR:n puitteissa rahoittamaan kansalaisyhteiskunnan osallistujien kustannuksia, kansalaisjärjestöt mukaan luettuina, asiantuntijaseminaareihin osallistumiseksi;

47.

kehottaa neuvostoa laatimaan ja välittämään parlamentille ja sen asiasta vastaavalle valiokunnalle kolmansia maita koskevat ihmisoikeustilastot sekä kahdesti vuodessa arviot kustakin vuoropuhelusta ja kuulemisesta; kehottaa neuvostoa selventämään arviointia selittämällä, miten vertailuarvoja sovelletaan, asettamalla määräaikoja niiden saavuttamiseksi ja korostamalla pikemminkin suuntauksia kuin yksittäisiä tuloksia; korostaa, että mikäli kyseisiin tietoihin sisältyy luottamuksellisia elementtejä, ne pitäisi toimittaa parlamentille käyttäen tämän päätöslauselman 26 kohdassa kuvattua järjestelmää;

48.

kehottaa komissiota toimittamaan parlamentille kolmansien maiden ihmisoikeustilannetta koskevat, säännöllisin väliajoin tehtävät arviot ja säännöllisesti tiedottamaan kolmansien maiden tai alueiden kanssa käytävän ihmisoikeuksia koskevan poliittisen vuoropuhelun tilanteesta, niiden aikataulu ja neuvotteluissa esiin otetut aiheet mukaan luettuina, ja katsoo, että mikäli kyseisiin tietoihin sisältyy luottamuksellisia elementtejä, ne olisi toimitettava parlamentille käyttäen tämän päätöslauselman 26 kohdassa kuvattua järjestelmää;

49.

pyytää neuvostoa ja komissiota järjestämään systemaattisesti aina vuoropuhelukierroksen jälkeen selonteko- ja kuulemistilaisuuden parlamentin jäsenten kanssa ja toistaa pyyntönsä parlamentin ottamisesta mukaan vuoropuhelun jatkumista tai keskeyttämistä koskevaan päätöksentekoon;

50.

korostaa, että on tarpeen ottaa Euroopan parlamentti mukaan päätettäessä uuden vuoropuhelun aloittamisesta ja että sille annetaan kaikki tarvittavat asiaa koskevat tiedot; kehottaa ottamaan huomioon sen mielipiteen suunnitellun vuoropuhelun valtuuksista, tavoitteista, muodosta ja menetelmistä jne.;

51.

kehottaa painokkaasti neuvostoa ja komissiota sallimaan Euroopan parlamentin jäsenten osallistumisen asiantuntijaseminaareihin, joita järjestetään jäsenneltyjen vuoropuhelujen yhteydessä;

52.

pyytää neuvostoa ja komissiota käyttämään vaikutusvaltaansa varmistaakseen, että kolmannen maan parlamentin edustajat osallistuvat viralliseen vuoropuheluun tai kuulemiseen; katsoo, että tämä antaisi itse vuoropuhelulle lisää legitiimiyttä ja helpottaisi Euroopan parlamentin jäsenten osallistumista siihen;

53.

pitää ensisijaisen tärkeänä, että parlamenttien välisten yhteistyöjärjestöjen ja parlamenttien välisistä suhteista vastaavien valtuuskuntien roolia tehostetaan ihmisoikeuksia koskevissa vuoropuheluissa;

54.

suosittelee, että noudatetaan täysimääräisesti Euroopan parlamentin erityisiä suuntaviivoja, jotka koskevat Euroopan parlamentin jäsenten ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevia toimia vierailuilla kolmansissa maissa; kehottaa samoin järjestämään systemaattisesti tiedotustilaisuuksia pysyvien ja tilapäisten parlamenttivaltuuskuntien jäsenten kanssa kolmannen maan kanssa käytävästä ihmisoikeuksia koskevasta vuoropuhelusta tai kuulemisesta, jotta vähennetään toimielinten välistä johdonmukaisuuden puutetta ja tehostetaan neuvotteluiden vaikutusta; katsoo, että Euroopan parlamentin jäseniä olisi kutsuttava osallistumaan paikan päälle tehtäviin vierailuihin, joita järjestetään joidenkin virallisten vuoropuhelujen ja kuulemisten yhteydessä;

55.

korostaa, että on tarpeen vahvistaa ja tehostaa huomattavasti EU:n ja Kiinan välistä ihmisoikeusvuoropuhelua; korostaa, että Kiinan ihmisoikeustilanne aiheuttaa edelleen vakavaa huolta;

56.

katsoo, että Kiinan kanssa käydyillä monilla vuoropuhelukierroksilla käsitellyt asiat, kuten kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen yleissopimuksen ratifioiminen, rikosoikeusjärjestelmän uudistaminen, mukaan lukien kuolemanrangaistus ja työleireillä tapahtuvaa uudelleenkoulutusta koskeva järjestelmä, ilmaisunvapaus, erityisesti Internetissä, lehdistönvapaus, omantunnon-,ajatuksen- ja uskonnonvapaus, vähemmistöjen asema Tiibetissä, Xinjiangissa ja Mongoliassa, Tianmenin tapahtumien jälkeen pidätettyjen vapauttaminen, työntekijöiden oikeudet ja muut oikeudet, on edelleen otettava esiin vuoropuhelun yhteydessä, erityisesti aikaisempien vuoropuhelujen ja oikeusasioita koskevien seminaarien tuloksena syntyneiden suositusten soveltamisen osalta; kehottaa tässä tarkoituksessa neuvostoa harkitsemaan vuoropuheluajan jatkamista ja antamaan lisäaikaa keskusteluun esille otetuista aiheista;

57.

kehottaa Kiinaa ja EU:ta lisäämään tilaisuuksia kahdensuuntaiseen ihmisoikeuksien suojelua ja edistämistä koskevien tietojen ja strategioiden vaihtoon; katsoo, että Kiinalla on nyt edessään yhä suuremmat omien kansalaistensa keskuudesta nousevat demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevat vaatimukset, ja korostaa, että Kiinassa on tapahtunut pientä edistystä joillakin aloilla, mutta että on vaikeata arvioida tarkalleen, mikä vaikutus EU:n ja Kiinan välisellä ihmisoikeusvuoropuhelulla on ollut tapahtuneisiin muutoksiin; korostaa tarvetta muotoilla vuoropuhelu uudelleen niin, että siitä tulee tuloshakuisempi ja että siinä keskitytään Kiinan kansainvälisestä oikeudesta johtuvien velvoitteiden täytäntöönpanoon;

58.

korostaa, että neuvoston olisi määriteltävä ja käytettävä erityisiä indikaattoreita jokaista kahdeksaa laajempaa vertailuarvoa varten, jotta voidaan mitata ja arvioida edistymistä;

59.

suosittelee, että ihmisoikeuksia koskevaa vuoropuhelua ei käsitellä erillään muista Kiinan ja Euroopan välisistä suhteista; kehottaa painokkaasti tämän vuoksi komissiota varmistamaan, että sen kauppasuhteet Kiinaan kytketään ihmisoikeusuudistuksiin, ja kehottaa tässä suhteessa neuvostoa tekemään kattavan arvion ihmisoikeustilanteesta, ennen kuin se tekee yhtään uutta kumppanuus- ja yhteistyöpuitesopimusta;

60.

pahoittelee, että 10. toukokuuta 2007 pidettäväksi suunnitellun asiantuntijaseminaarin istunto on siirretty siksi, että Kiinan viranomaiset eivät hyväksyneet kahden EU:n kutsuman riippumattoman ihmisoikeusjärjestön osallistumista; suhtautuu myönteisesti neuvoston puheenjohtajana toimivan Saksan sekä komission vaatimukseen, että kyseisten edustajien pitäisi sallia osallistua täysimääräisesti seminaariin; katsoo, että kansalaisjärjestöjen ja kansainvälistä siviiliyhteiskuntaa edustavien muiden organisaatioiden läsnäoloa olisi pidettävä kaikkien vuoropuheluun osallistuvien osapuolten etuna;

61.

on hyvin huolissaan siitä, että ihmisoikeusvuoropuhelu Iranin kanssa on ollut keskeytynyt vuodesta 2004 lähtien Iranin yhteistyöhaluttomuuden vuoksi; pahoittelee, että neuvoston mukaan edistystä ei ole tapahtunut ja kehottaa neuvostoa tiedottamaan Euroopan parlamentille ihmisoikeusvuoropuhelun arvioinnista ja muista toimista, joita voitaisiin toteuttaa demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseksi Iranissa;

62.

kannustaa komissiota jatkamaan sellaisten hankkeiden rahoittamista, joilla pyritään tukemaan hyvää hallintotapaa, mukaan luettuna ihmisoikeuksien puolustajien suojelu, oikeuslaitoksen uudistaminen ja lapsille ja naisille tarkoitetut koulutusohjelmat; samassa hengessä kehottaa komissiota panemaan täytäntöön kaikki EIDHR:n puitteissa vaaditut toimet, jotta edistetään kontakteja ja yhteistyötä Iranin kansalaisyhteiskunnan kanssa ja edelleen tuetaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia keskittyen pääasiassa naisten ja lasten ihmisoikeuksien suojelemiseen ja edistämiseen;

63.

panee merkille ihmisoikeuksia koskevien EU:n kuulemisten jatkumisen Venäjän kanssa; tukee neuvostoa sen tavoitteissa kehittää näistä kuulemisista suora ja aito EU:n ja Venäjän välinen ihmisoikeuksia koskeva vuoropuhelu ja kehottaa ottamaan mukaan tähän prosessiin Euroopan parlamentin sekä eurooppalaiset ja venäläiset kansalaisjärjestöt; kehottaa tässä tarkoituksessa kuulemaan kansalaisjärjestöjä etukäteen valmisteltaessa näitä kuulemisia, jotta voidaan arvioida saavutettua edistystä ja havaita kentällä saavutetut konkreettiset tulokset;

64.

kehottaa neuvostoa ja komissiota pyytämään, että kuulemisiin osallistuu virkamiehiä Venäjän ministeriöistä, joiden erikoisala liittyy ohjelman aiheisiin, ja vaatimaan, että kuulemisia järjestetään myös Moskovassa ja alueilla, ja pyytämään, että venäläinen osapuoli osallistuu julkisiin kokouksiin kansalaisjärjestöjen kanssa;

65.

pahoittelee, että Venäjä kumppanina antaa yleensä kuulemisprosessin päätyttyä oman erillisen julkilausuman, ja toistaa kehotuksensa, että molemmat valtuuskunnat laativat yhdessä kyseiset julkilausumat;

66.

kehottaa komissiota parantamaan yhteydenpitoa Venäjän riippumattoman kansalaisyhteiskunnan kanssa ja auttamaan lisäämään sen toimintavalmiuksia Venäjän lainsäädännön sallimissa äärimmäisen kapeissa rajoissa ottaen mukaan kaikki Venäjän alueet ja laatimaan kiertävän mekanismin, jonka mukaisesti kansalaisjärjestöt voivat osallistua;

67.

toistaa, että on tarpeen integroida ihmisoikeuksien noudattamista koskevat kuulemiset Venäjän ja Euroopan välisiin suhteisiin kuuluviin muihin asioihin; kehottaa liittämään kuulemiset muihin poliittisiin vuoropuheluihin, neuvotteluihin ja asiakirjoihin, jotka koskevat EU:n ja Venäjän suhteita, ja korostaa, että ihmisoikeuksien toteutumisella Venäjällä on oleellinen vaikutus erityisesti neljän yhteisen yhteistyöalueen tai tulevan assosiaatio- ja yhteistyösopimuksen puitteissa, ja on vakuuttunut siitä, että yhteistä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta ei voida rakentaa, jos ihmisoikeuskysymykset eivät ole oleellinen osa sitä koskevaa työtä, kuulemismekanismi mukaan luettuna;

68.

kehottaa painokkaasti neuvostoa ja komissiota asettamaan konkreettiset velvoitteet ja perustamaan tehokkaita mekanismeja, joilla seurataan ja tarkastetaan niiden velvoitteiden noudattamista, joihin Venäjä on sitoutunut, ihmisoikeuslausekkeen lisäksi, jotta saavutetaan Venäjän huolestuttavan ihmisoikeustilanteen suhteen todellista parannusta, kuten kokoontumisvapauden, sanavapauden ja lehdistön ja tiedotusvälineiden vapauden toteutuminen; kehottaa painokkaasti seuraamaan suosituksia ja johtopäätöksiä, joita kansainväliset ja alueelliset elimet ovat esittäneet, sekä kansalaisjärjestöjen arvioita siitä, miten Venäjä noudattaa tärkeimpiä allekirjoittamiaan kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia;

69.

korostaa, että ihmisoikeus- ja demokratiakysymyksiä on tarpeen käsitellä järjestelmällisesti poliittisessa vuoropuhelussa, josta määrätään Cotonoun sopimuksen 8 artiklassa; painottaa tässä yhteydessä, että on tarpeen laatia poliittista vuoropuhelua varten selkeitä ja avoimia mekanismeja ja vertailuarvoja 8 artiklan puitteissa; ilmaisee huolestumisensa siitä, että tällaisen mekanismin puuttuessa on todellinen vaara, että erityisissä ihmisoikeuksiin liittyvissä hätätapauksissa 96 artiklan säännöksiä kierretään;

70.

kehottaa neuvostoa ja komissiota noudattamaan Cotonoun sopimuksen 8 artiklan (poliittinen vuoropuhelu), 9 artiklan (ihmisoikeudet, demokraattiset periaatteet, oikeusvaltioperiaate ja hyvä hallinto) sekä 96 ja 97 artiklan (kuulemiset) mukaisia velvoitteitaan; vaatii, että kansalaisyhteiskunnan osallistumista 8 artiklan mukaisiin vuoropuheluihin, sekä kansalaisyhteiskunnan epävirallista osallistumista 96 artiklan mukaisten kuulemisten valmisteluun, minkä pitäisi johtaa avoimuuden ja demokraattisen valvonnan paranemiseen;

71.

kehottaa komissiota esittämään Euroopan parlamentille ja AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle kertomuksen, jossa määritellään selkeät ja avoimet mekanismit AKT-maiden kanssa käytävän poliittisen vuoropuhelun positiivisten tulosten ja puutteiden arvioimiseksi;

72.

panee merkille Cotonoun sopimuksen 96 artiklan mukaisen poliittisen kuulemisprosessin myönteiset tulokset, jotka johtuvat osittain sen virallisesta ja avoimesta luonteesta sekä sen suorasta yhteydestä EU:n kehitysapuun, ja panee merkille, että se on entistä ilmeisempää, kun toteutetaan vuoropuhelun seurauksena myönteisiä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on tukea näitä maita kunnioittamaan demokraattisia normeja ja ihmisoikeuksia; toistaa kehotuksensa, että tätä esimerkkiä sovelletaan myös muihin vuoropuheluihin;

73.

pitää myönteisenä poliittisen vuoropuhelun vahvistumista Keski-Aasian maiden Kazakstanin, Kirgisian, Tadžikistanin, Turkmenistanin ja Uzbekistanin kanssa, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että sosiaaliset ja ihmisoikeuskysymykset eivät jää energiaan, rakentamiseen ja kauppaan liittyvien Keski-Aasian maiden ja Euroopan unionin taloudellisten ja rahoituksellisten etujen varjoon;

74.

pitää myönteisenä, että Eurooppa-neuvosto hyväksyi vuonna 2007 luonnoksen EU:n ja Keski-Aasian strategiasta, johon sisältyy ihmisoikeuksia ja demokratisoimista koskeva strategia, jota voidaan käyttää kehyksenä poliittiselle vuoropuhelulle;

75.

kehottaa neuvostoa ja komissiota luomaan kattavan ja johdonmukaisen lyhyen ja keskipitkän aikavälin lähestymistavan koko Keski-Aasian aluetta varten, mutta myös yksittäisiä maita koskevan erillisen lähestymistavan, joka sisältää edellä mainitun ihmisoikeuksia ja demokratisointia koskevan strategian;

76.

pitää myönteisenä neuvoston Uzbekistanin hallitukselle esittämää pyyntöä säännöllisen ihmisoikeusvuoropuhelun käynnistämisestä ja panee merkille ensimmäisen Tashkentissa 8. ja 9. toukokuuta 2007 järjestetyn kokouskierroksen, sekä kahden asiantuntijakokouksen Andijanin joukkomurhasta; katsoo, että tämä säännöllisen vuoropuhelun käynnistyminen ei saa sellaisenaan olla riittävä peruste pakotteiden poistamiselle;

77.

kehottaa ottamaan parlamentin mukaan kyseisen vuoropuhelun käynnistämistä koskevaan päätöksen tekoon ja ottamaan vuoropuhelujen kuluessa huomioon tähän päätöslauselmaan sisältyvät muut ehdotukset;

78.

kehottaa neuvostoa luomaan konkreettisia indikaattoreita, joilla voidaan mitata Uzbekistanin kanssa käytävän vuoropuhelun tavoitteiden saavuttamista, ja kiinnittämään siinä erityistä huomiota ihmisoikeuksien puolustajien tilanteeseen;

79.

kehottaa neuvostoa ja komissiota käyttämään hyväksi nykyistä tilannetta, jossa useiden naapuruusmaiden kanssa tehtyjen kumppanuus- ja yhteistyösopimusten voimassaolo on päättynyt, ja neuvottelemaan uudet sopimukset, jotta ihmisoikeudet ja tehokas vuoropuhelu niistä voidaan valtavirtaistaa tulevissa sopimuksissa, seurantamekanismit mukaan luettuna;

80.

tähdentää, että ENP:llä pyritään ennen kaikkea luomaan etuoikeutettu suhde EU:n itäisten ja eteläisten naapurien kanssa siltä perustalta, että molemmat osapuolet sitoutuvat yhteisiin arvoihin, erityisesti oikeusvaltioon, hyvään hallintotapaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen; katsoo, että EU:n vuoropuheluilla voi olla suurempi vaikutus uudistuksiin ENP:n naapureissa ottaen huomioon ihmisoikeusalivaliokunnan olemassaolon ja alivaliokunnassa käytävän vuoropuhelun tulokset; korostaa, että kun on kyse ei-demokraattisista hallinnoista tai vakavista ihmisoikeusrikkomuksista, ihmisoikeuksia koskeva vuoropuhelu olisi yhdistettävä voimakkaampiin reaktioihin, kuten julkiseen kritiikkiin ja muihin asiaankuuluviin toimiin;

81.

kehottaa komissiota käyttämään entistä selvempää kieltä ja ottamaan käyttöön erityiset ja mitattavissa olevat sitoumukset, jotka sisältyvät naapuruuskumppaneiden tekemiin toimintasuunnitelmiin ja ihmisoikeuksia käsittelevien alivaliokuntien valtuuksiin, ja korostaa, että neuvoston ja komission on tarpeen edistää kansalaisyhteiskunnan entistä aktiivisempaa osallistumista sekä Euroopassa että naapuruuskumppanimaissa laadittaessa ja valvottaessa ENP:n toimintasuunnitelmia sekä ihmisoikeuslausekkeen ja demokratialausekkeen soveltamisessa; pitää myönteisenä, että Euroopan demokratia- ja ihmisoikeusvälineen puitteissa on mahdollisuus tarjota taloudellista tukea hankkeille, joilla pyritään seuraamaan ENP:n toimintasuunnitelmia;

82.

pyytää komissiota tehostamaan toimiaan ihmisoikeusalivaliokuntien perustamiseksi kaikkia ENP:n maita varten, joissa niitä ei vielä ole, ja aloittamaan toiminnan niissä, jotka eivät ole vielä aktiivisia jotta voidaan varmistaa tehokas ja korkeatasoinen seurantamenettely toimintasuunnitelmissa asetettujen ihmisoikeus- ja demokratiatavoitteiden täytäntöönpanemiseksi;

83.

panee merkille, että ihmisoikeuskysymyksiä on käsitelty Moldovan ja Ukrainan kanssa perustetuissa oikeus-, vapaus- ja turvallisuusalivaliokunnissa; toistaa kuitenkin lopullisen tavoitteen, joka on itsenäisten ihmisoikeusalivaliokuntien perustaminen kaikkia ENP:n maita varten, mukaan luettuna Etelä-Kaukasuksen maat; kiinnittää huomiota ihmisoikeustilanteen jatkuvaan heikentymiseen Azerbaidžanissa ja korostaa siksi, että on erittäin tärkeää perustaa ihmisoikeusalivaliokunta mahdollisimman pian Azerbaidžanin kanssa;

84.

kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan aidon yhteistyön ihmisoikeusalivaliokuntien kanssa ja oikeus- ja sisäasioita käsittelevien alivaliokuntien kanssa, koska kaikki nämä asiat ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa; kehottaa tässä yhteydessä pitämään Euroopan parlamentin täysimääräisesti ajan tasalla asiaa koskevasta valmistelu- ja seurantaprosessista;

85.

kehottaa neuvostoa ja komissiota harkitsemaan mahdollisuutta perustaa Libyan kanssa ihmisoikeusasioita koskevia vuoropuhelu- ja kuulemismekanismeja;

86.

kehottaa neuvostoa, assosiaatiosopimuksen allekirjoittamista odotettaessa, harkitsemaan mahdollisuutta perustaa ihmisoikeusvuoropuhelumekanismi Syyrian kanssa;

87.

korostaa, että on tarpeen perustaa virallinen ihmisoikeuksia käsittelevä alivaliokunta Israelin kanssa ja korvata nykyinen väliaikainen mekanismi;

88.

kehottaa neuvostoa informoimaan parlamentaarista Euro-Välimeri-edustajakokousta sekä parlamentin valtuuskuntia parlamentaarisissa yhteistyövaliokunnissa, joita nykyisin on olemassa EU:n ja sen itäisten naapurien kanssa, ja ottamaan ne mukaan toimintaan;

89.

kehottaa neuvostoa ja komissiota harkitsemaan jonkinlaisen erityismekanismin perustamista, jotta voitaisiin harjoittaa ihmisoikeuslausekkeen seurantaa EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Keski-Amerikan välisissä sopimuksissa esimerkiksi täydentämällä ihmisoikeuslausekkeita käytännön toimintasuunnitelmilla (vastaavanlaisilla, kuin ENP:n toimintasuunnitelmat) ja perustamalla ihmisoikeuksia käsitteleviä alivaliokuntia, ja painottaa tässä yhteydessä tarvetta informoida täysimääräisesti asiaankuuluvia yhteisvaliokuntia ja yhteisneuvostoja vuoropuhelujen tuloksista niin, että voidaan tehostaa ihmisoikeuksien sisällyttämistä EU:n poliittisiin vuoropuheluihin edellä mainittujen alueiden maiden kanssa;

90.

kehottaa sen vuoksi komissiota tekemään vuosittaisen arvion ihmisoikeustilanteesta Latinalaisen Amerikan maissa toimintasuunnitelmien ja perustettavien ihmisoikeusalivaliokuntien perusteella;

91.

kehottaa neuvostoa ja komissiota ottamaan kansalaisyhteiskunnan mukaan kehittämään ihmisoikeuksia koskevia vuoropuheluita ja varmistamaan niissä riittävä osallistuminen voittoa tuottamattomalle sektorille, ja katsoo, että Meksikon kanssa käytävää vuoropuhelua on tarpeen laajentaa ja sen rakennetta muuttaa, jolloin se voisi toimia vertailupisteenä muille Latinalaisen Amerikan maille;

92.

kehottaa komissiota ja neuvostoa sisällyttämään ihmisoikeudet Andien yhteisön, Keski-Amerikan ja Mercosurin kanssa parhaillaan käytäviin neuvotteluihin sekä tiedottamaan Euroopan parlamentille edistyksestä tällä alalla;

93.

kehottaa neuvostoa tiedottamaan EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle ihmisoikeuksia koskevista vuoropuheluista ja kuulemisista sekä ottamaan sen mukaan toimintaan;

94.

toteaa, että EU:n kauppa- ja yhteistyösopimuksissa kolmansien maiden kanssa määrätään, että yhteistyökomiteoiden on seurattava säännöllisesti täytäntöönpanoa; panee merkille, että vuonna 2003 Bangladeshin, Vietnamin ja Laosin kanssa perustettiin koeluontoisia yhteisvaliokuntien työryhmiä käsittelemään ihmisoikeuksia, hyvää hallintotapaa, oikeusvaltiota ja hallinnon uudistusta;

95.

katsoo, että neuvoston olisi käynnistettävä nämä vuoropuhelut samoilla perusteilla ja että vuoropuhelujen tuloksista olisi keskusteltava poliittisessa vuoropuhelussa niin, että voidaan vahvistaa kolmansia maita koskevan EU:n ihmisoikeuspolitiikan yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta; kehottaa siksi neuvostoa ja komissiota järjestämään tiedotustilaisuuden parlamentille vuoropuhelujen tuloksista;

96.

kehottaa jälleen sisällyttämään ihmisoikeus- ja demokratialausekkeet EU:n ja kolmansien maiden, sekä teollistuneiden että kehitysmaiden, välisiin kaikkiin sopimuksiin, mukaan luettuna alakohtaiset sopimukset, kuten kalastus-, maatalous-, tekstiili-, ja kauppasopimukset sekä teknisen tai rahoituksellisen avun sopimukset, samalla tavalla kuin on tehty AKT-maiden kanssa;

97.

kehottaa neuvostoa ja erityisesti EU:n troikkaa noudattamaan tässä päätöslauselmassa esitettyjä suosituksia kaikissa ihmisoikeuksia koskevissa asiakohtaisissa vuoropuheluissa, jotta kyseinen vuoropuhelu käydään entistä avoimemmin ja yhtenäisemmin suhteessa muihin EU:n ulkoisiin politiikkoihin ja tiedottamaan ennen sen toteuttamista ja sen jälkeen muille toimielimille ja erityisesti Euroopan parlamentille ja kansalaisjärjestöille;

98.

kehottaa neuvostoa noudattamaan tässä päätöslauselmassa esitettyjä suosituksia vuoropuheluissa, joita käydään vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen ulkoisen ulottuvuuden puitteissa, ja kehottaa toimielinten välisen yhdenmukaisuuden nimissä tiedottamaan sen kehityksestä, sisällöstä ja tuloksista muille toimielimille ja erityisesti Euroopan parlamentille ja kansalaisjärjestöille;

99.

kehottaa neuvostoa noudattamaan edellä esitettyjä ehdotuksia myös, kun troikka kuulee samanmielisiä kumppaneita ja lisäämään avoimuutta ja yhdenmukaisuutta suhteessa muihin EU:n politiikkoihin, ja suosittelee, että ihmisoikeuskysymyksiä koskevia kuulemisia käytettäisiin synergian etsimiseen ja kokemusten vaihtamiseen samalla, kun käsitellään ”samanmielisiä” maita koskevia ihmisoikeuskysymyksiä;

100.

suhtautuu myönteisesti viimeaikaiseen aloitteeseen tiedottaa kansalaisyhteiskunnalle näiden vuoropuhelujen ohjelmasta ja pyytää neuvostoa tekemään samoin Euroopan parlamentin kohdalla; kehottaa ottamaan viralliseksi käytännöksi järjestää systemaattisesti tiedotustilaisuus Euroopan parlamentin kanssa vuoropuhelujen sisällöstä ja tuloksista;

101.

kehottaa neuvostoa noudattamaan edellä esitettyjä ehdotuksia myös kaikissa kolmansien maiden kanssa käytävissä poliittisissa vuoropuheluissa erityisesti vuoropuhelun ohjelman ja sisällön suhteen;

102.

kehottaa parlamentin osastoja lisäämään sisäistä koordinaatiota sen elinten välillä antamalla ajan tasalla olevaa tietoa ihmisoikeustilanteesta kolmansissa maissa, ja kehottaa siksi lisäämään parlamentin ihmisoikeusyksikön taloudellisia ja inhimillisiä resursseja, jotta se voi hoitaa tämä tehtävän;

103.

kehottaa neuvostoa ja komissiota valtavirtaistamaan ihmisoikeuksia koskevien vuoropuhelujen ja kuulemisten ohjelmiin suosituksia ja päätelmiä, jotka sisältyvät parlamentin päätöslauselmiin, erityisesti niihin, jotka koskevat ihmisoikeuksia, sekä Euroopan parlamentin valtuuskuntien kertomuksiin;

104.

pitää kiinni siitä, että, naisten oikeudet kuuluvat ihmisoikeuksiin olennaisena osana ja kehottaa painokkaasti komissiota sisällyttämään naisten oikeuksien edistämisen ja suojelun erikseen mainiten ja järjestelmällisesti kaikkiin EU:n ihmisoikeusvuoropuheluihin ja ihmisoikeuksia koskeviin neuvotteluihin kolmansien maiden kanssa; korostaa tässä yhteydessä, että on perustettava erityisesti naisten oikeuksia koskeva avoin mekanismi, jolla voidaan valvoa yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa tehtäviin EU:n sopimuksiin sisältyvää ihmisoikeuslauseketta, ja että on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin, jos kyseistä lauseketta rikotaan;

105.

palauttaa mieliin kansalaisyhteiskunnan, etenkin naisten oikeuksia edistävien kansalaisjärjestöjen, merkityksen ja suosittaa ottamaan kansalaisyhteiskunnan täysimääräisesti mukaan EU:n ja kolmansien maiden tällä alalla käymään vuoropuheluun;

106.

kehottaa neuvostoa ja komissiota parantamaan tasa-arvoaloitteiden ja kansalaisyhteiskunnan aloitteiden välistä vuorovaikutusta nykyisten eurooppalaisten ihmisoikeusvälineiden yhteydessä ja kannustamaan kolmansia maita varmistamaan kaikkien ihmisoikeuselinten ja -mekanismien yhteistyön ja työn yhteensovittamisen;

107.

kehottaa komissiota seuraamaan järjestelmällisesti kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen ja siihen liittyvän valinnaisen pöytäkirjan ratifiointia ja täytäntöönpanoa kolmansien maiden kanssa käytävän ihmisoikeusvuoropuhelun yhteydessä ja raportoimaan siitä säännöllisesti sen naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnalle; kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että yleissopimuksessa taattuja oikeuksia kunnioitetaan kyseisissä kolmansissa maissa, jotta voidaan kuroa umpeen naisten oikeuksien olemassaolon ja niiden käytännön toteutuksen välinen kuilu;

108.

suosittelee, että komissio laatii luettelon Maailman kauppajärjestön (WTO) puitteissa määritellyistä tuotanto- ja jalostusmenetelmistä, joihin liittyy kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamisesta tehdyssä yleissopimuksessa ja ihmisoikeussopimuksissa tarkoitettua sukupuoleen perustuvaa syrjintää, jotta voidaan perustaa tietokanta tuotteista ja merkeistä, joiden tuonti EU:hun voidaan mahdollisesti kieltää;

109.

vaatii kiinnittämään ihmisoikeusvuoropuheluissa erityistä huomiota naisten oikeuksiin, ja erityisesti kaikkien naisiin ja tyttöihin kohdistuvan syrjinnän ja väkivallan muotojen torjuntaan ja kitkemiseen, mukaan lukien kaikenlaiset vahingolliset perinteiset ja vakiintuneet käytännöt, kuten naisten sukupuolielinten silpominen ja lapsi- ja pakkoavioliitot sekä kaikkiin tarkoituksiin tapahtuva ihmiskauppa, perheväkivalta ja naismurhat sekä työssä tapahtuva ja taloudellinen hyväksikäyttö;

110.

vaatii, että naisten oikeudet ja sukupuoleen perustuva lähestymistapa olisi nimenomaisesti sisällytettävä ihmiskaupan torjuntaan, ja erityisesti seksuaalisen ja työvoiman hyväksikäytön ja elinten poistamisen tarkoituksiin naisilla ja lapsilla käytävän kaupan torjuntaan;

111.

korostaa, että olisi toteutettava erityisiä toimia, joilla edistetään naisten osallistumista tiiviimmin työelämään, liike- ja yhteiskunnalliseen toimintaan, poliittiseen elämään ja päätöksentekoon sekä konfliktien ehkäisyyn ja ratkaisuun, rauhan rakentamiseen ja jälleenrakennukseen; suosittelee, että Euroopan parlamentin jäsenet osallistuvat laajasti ja siten, että molemmat sukupuolet ovat tasapuolisesti edustettuina, yhteisön rahoittamien ihmisoikeushankkeiden arviointiin, ja Euroopan parlamentti osallistuu tiiviimmin kolmansien maiden kanssa käytäviin ihmisoikeusvuoropuheluihin;

112.

kehottaa painokkaasti komissiota järjestämään naisten ihmisoikeuksia koskevaa koulutusta komission lähetystöjen henkilöstölle ja virkamiehille ja erityisesti niille, jotka toimivat ihmisoikeuksiin ja humanitaarisiin avustustoimiin liittyvissä tehtävissä;

113.

kehottaa painokkaasti komissiota esittämään ehdotuksen yhteisön toimielinten ja elinten virkamiesten käytännesäännöiksi erityisesti virkamatkoille kolmansiin maihin ja jotka vastaavat YK:n antamia käytännesääntöjä; katsoo, että säännöissä olisi tuomittava selkeästi seksipalvelujen ostaminen sekä muut seksuaalisen hyväksikäytön ja sukupuoleen perustuvan väkivallan muodot ja niissä olisi säädettävä tarvittavista seuraamuksista rikkomusten yhteydessä, ja että virkamiehille olisi annettava yksityiskohtaiset tiedot käytännesääntöjen sisällöstä ennen virkamatkalle lähettämistä;

114.

suosittelee sellaisten toimien hyväksymistä, joilla lisätään naisten ja tyttöjen fyysistä turvallisuutta pakolaisleireillä ja turvataan ja suojellaan siirtymään joutuneiden henkilöiden ihmisoikeuksia;

115.

kehottaa neuvostoa ja komissiota varmistamaan Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman täytäntöönpanon; kehottaa painokkaasti neuvostoa ja komissiota kannustamaan kolmansia maita sisällyttämään tasa-arvonäkökulman kansallisiin toimintaohjelmiinsa sekä integroimaan ihmisoikeus- ja sukupuolinäkökohdan valtavirtaistamisen kansallisiin toimintalinjoihinsa;

116.

kehottaa painokkaasti komissiota varmistamaan kolmansienmaiden kanssa käymissään ihmisoikeusvuoropuheluissa, että kehitetään ihmisoikeuksia koskevia kattavia koulutusohjelmia, joilla lisätään naisten tietoisuutta ihmisoikeuksistaan ja lisätään yleistä tietoisuutta naisten ihmisoikeuksista;

117.

kehottaa painokkaasti komissiota ja neuvostoa kannustamaan kolmansia maita sisällyttämään naisten ja miesten tasa-arvon periaatteen lainsäädäntöihinsä sekä varmistamaan laeilla ja muilla asianmukaisilla keinoilla tämän saavuttamisen ja takaamaan, että kyseisiä oikeuksia noudatetaan kaikilla aloilla;

118.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle (mukaan lukien yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaavalle pääsihteerille ja korkealle edustajalle Javier Solanalle ja hänen pysyvälle ihmisoikeuksista vastaavalle edustajalleen Riina Kionkalle ja COHOMin jäsenille), komissiolle (mukaan lukien kolmansien maiden lähetystöjen päälliköt), jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille, parlamentaarisen Euro- Välimeri-edustajakokouksen puheenjohtajalle ja EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille sekä EU:n ja kyseessä olevien maiden välisten parlamentaaristen yhteistyövaliokuntien ja parlamenttien välisistä suhteista vastaavien valtuuskuntien yhteispuheenjohtajille.

—

ottaa huomioon elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 (1),

—

ottaa huomioon 10. joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen,

—

ottaa huomioon Johannesburgissa 26. elokuuta-4. syyskuuta 2002 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa annetun loppujulistuksen,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille EU:n kalastusalan kestävyyden edistämisestä kestävän enimmäistuoton avulla (KOM(2006)0360),

—

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2) komission tiedonannosta,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A6-0298/2007),

A.

katsoo, että suurinta osaa yhteisön kalavaroista, joilla on korkea kaupallinen arvo, hyödynnetään liikaa tai lähes liikaa,

B.

katsoo, että kalavarojen kestävyys on olennaisen tärkeää, jotta taattaisiin kalastustoiminta ja kalastusalan kannattavuus pitkällä aikavälillä,

C.

katsoo, että suurimpiin sallittuihin saaliisiin ja kiintiöihin perustuva yhteisön kalavarojen säilyttämis- ja hoitojärjestelmä ei ole mahdollistanut kalavarojen järkevää hyödyntämistä ja että koska se on kankea ja noudattaa biologisten suuntaviivojen sijaan poliittisia suuntaviivoja, se on päinvastoin ristiriidassa järkevän hoidon kanssa vaikeuttaen valvontaa ja suosien saaliiden poisheittämistä,

D.

katsoo, että yhteisön kalavarojen säilyttämis- ja hoitojärjestelmän on perustuttava tieteelliseen tutkimukseen kalastusalalla ja että sillä on oltava käytössään luotettavaa ja yksityiskohtaista tilastotietoa monen vuoden ajalta,

E.

ottaa huomioon yhteisen kalastuspolitiikan hoitojärjestelmän peräkkäiset muutokset ja tarkistukset, joissa suurimpien sallittujen saaliiden ja kiintiöiden järjestelmä sekä pyyntiponnistukset on asetettu etusijalle, otettu käyttöön erilaisia elvytyssuunnitelmia, joilla on saavutettu erittäin kirjavia tuloksia, ja määritelty sellaisia toimenpidesarjoja, joiden tarkoituksena on romuttaa kalastuslaivasto, joilla ei myöskään ole saavutettu odotettuja tuloksia ja jotka ovat vaikuttaneet kielteisesti taloudellisella ja sosiaalisella saralla,

F.

katsoo, että edellä mainitut tarkistukset ovat useimmiten johtaneet ainoastaan yhteisön kalastuslaivaston kannattavuuden ja kilpailukyvyn alenemiseen niin EU:n sisällä kuin kansainvälisestikin katsoen, ja tämä on tehnyt kalastuslainsäädännön soveltamisesta yhä vaikeampaa, koska alalla törmätään yhä monimutkaisempiin ja jatkuvasti muuttuviin sääntöihin ilman, että toimintaa voitaisiin lainkaan suunnitella keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, eikä tämä lähestymistapa ei ole merkittävästi parantanut kalavaroja,

G.

katsoo, että EU on sitoutunut kestävän kehityksen huippukokouksessa toimimaan siten, että yhteisön kalakannat saavuttavat tason, joka mahdollistaa kestävän enimmäistuoton vuoteen 2015 mennessä,

H.

katsoo, että yleisesti ottaen tiedeyhteisön mielestä kestävän enimmäistuoton alkuperäinen lähestymistapa on nyt vanhentunut, sillä käytännössä on vaikea hallita sellaista teoreettista matemaattista mallia, jossa tietojen tarkka esittäminen edellyttää kantojen kehitystä koskevaa yksityiskohtaista tietoa ja pitkän aikavälin tietoa, ja että mikä tahansa vika, virhe tai epävarmuustekijä johtaa väistämättä kestävää enimmäistuottoa laajempaan kalastustoimintaan,

I.

katsoo sen sijaan, että kalastuksenhoitojärjestelmissä on otettava huomioon tietty määrä tieteellisiä epävarmuustekijöitä ja mallin määritelmässä esiintyvät poikkeamat tai virheet, jotka johtuvat muun muassa lajien valintaan liittyvistä heikkouksista tai ympäristöllisistä muutoksista, mikä johtaa väistämättä joko kestävää enimmäistuottoa koskeviin virheellisiin määritelmiin tai epäonnistumiseen tavoitteen saavuttamisessa,

J.

katsoo, että tiedeyhteisö on esittänyt kestävän enimmäistuoton ensimmäisistä versioista lähtien tämän mallin osalta uusia lähestymistapoja ja yrittänyt korjata sen virheitä ja poistaa sen puutteita,

K.

katsoo, että kestävän enimmäistuoton soveltaminen on erittäin monimutkaista hoidettaessa monilajikalastusta, jota suurin osa yhteisön kalastuslaivastosta harjoittaa, ja että mallia ei voida soveltaa pelagisten lajien kalastukseen,

L.

katsoo, että kestävän enimmäistuoton tiukka soveltaminen johtaisi lyhyellä aikavälillä yhteisön kalastuslaivaston toiminnan, työllisyyden ja tulojen erittäin merkittävään tai toisinaan jopa jyrkkään vähenemiseen,

M.

katsoo, että kalastuksen hoidossa on otettava huomioon lajien välisten suhteiden luonnollisia ja muita vaikutuksia koskevat kattavammat analyysit sellaisten ihmisten toiminnasta aiheutuvien vaikutusten lisäksi, jotka myötävaikuttavat meren pilaantumiseen ja meren ekosysteemien tuhoutumiseen,

N.

katsoo sen sijaan, että yhteisön kalastuslaivasto tarvitsee kiireellisesti hoitojärjestelmän, joka saattaa pyyntiponnistukset käytettävissä olevien kalavarojen tasolle ja parantaa liiketoiminnan vakautta sekä auttaa kalastuslaivastoa suunnittelemaan paremmin toimintansa; ottaa huomioon, että uuteen malliin siirtyminen edellyttää aina taloudellisia liitännäistoimenpiteitä;

1.

pitää komission tiedonantoa erittäin mielenkiintoisena; arvostaa erityisesti sitä, että komissio tunnustaa nykyisen kalastuksenhoidon epäonnistumisen, ja on tyytyväinen komission aikomukseen laatia uusi hoitomalli, joka auttaa elvyttämään kalakannat, sovittamaan pyyntiponnistukset kalastusalan todellisiin olosuhteisiin sekä lisäämään kalastuslaivaston kannattavuutta ja vakiinnuttamaan sen toimintaa;

2.

korostaa, että yhteisön nykyisen säilyttämis- ja hoitojärjestelmän tulevat muutostoimet on toteutettava siten, että kalastajat osallistuvat niihin täysimääräisesti ja että toimet perustuvat kalastusalan tieteelliseen tutkimukseen;

3.

muistuttaa, että tutkimuksen ja kehityksen seitsemännessä puiteohjelmassa kalastuksen tieteelliseen tutkimukseen suunnattuja varoja on lisättävä keinona myötävaikuttaa yhteisön säilyttämisjärjestelmän parantamiseen kehittämällä kalastuksen hoidon teoreettisia malleja, niiden soveltamista, kalavarojen tilan sekä lajien välisten suhteiden luonnollisten ja muiden vaikutusten parempaa analyysia sekä parempia kalastusvälineitä;

4.

panee merkille komission aikomuksen saavuttaa nämä tavoitteet ottamalla kestävä enimmäistuotto vertailuperustaksi kalastuksenhoidossa, mutta varoittaa kuitenkin, että suuri osa tiedeyhteisöstä, muun muassa FAO, on sitä mieltä, että kestävän enimmäistuoton perinteinen malli on jäänyt jälkeen uusista edistyksellisistä lähestymistavoista, joissa otetaan huomioon ekosysteemi kokonaisuutena ja sisällytetään malliin muun muassa ympäristökriteerit, lajien välinen vuorovaikutus sekä taloudellisia ja yhteiskunnallisia näkökohtia;

5.

panee merkille, että johtavat tiedemiehet ovat kehittäneet viime vuosina uusia menetelmiä, jotka perustuvat kalastusta koskeviin tietokonesimulaatioihin, joissa jäljitellään kestävän enimmäistuoton mallin lähestymistapaa pitämättä sitä yksiselitteisenä tavoitteena ja otetaan asianmukaisesti huomioon epävarmuustekijät, ympäristötekijät ja lajien väliset mahdolliset suhteet, ja että tällaisia menetelmiä voitaisiin periaatteessa laajentaa ottamaan huomioon erityiset sosiaaliset ja taloudelliset tekijät;

6.

varoittaa, että kestävän enimmäistuoton mallia on vaikea soveltaa EU:ssa eniten harjoitettavaan monilajikalastukseen, sillä mallin soveltaminen ensisijaiseen lajiin saattaa aiheuttaa muiden lajien liikakalastusta, kun taas mallin ilmeisen looginen käyttö uhanalaiseen lajiin edellyttää luopumista hyvässä biologisessa tilassa olevien lajien pyynnistä; tämä aiheuttaa tappioita niin taloudelle kuin työllisyydelle ja kilpailukyvyllekin ja estää lisäksi täysin koko kestävän enimmäistuoton mallin saavuttamisen;

7.

joutuu siis pahoittelemaan, että komission tiedonannossa ei ole erityisesti näitä asioita koskevaa analyysia ja ratkaisua eikä perusteellisempaa arviota kestävän enimmäistuoton mallin yleisistä vaikutuksista, sen puutteista ja sen soveltamistavoista erityistilanteissa eikä myöskään mallin vajavaisuuden aiheuttamista riskeistä; pitää erityisen valitettavana, että kestävän enimmäistuoton mallin kehityksestä ja eri lähestymistapojen hyötynäkökohdista ei ole laadittu arviota;

8.

katsoo siksi, että kestävän enimmäistuoton mallin käyttöönottoa koskeva ehdotus on vielä viimeistelyä vailla ja että koko yhteisön kalavarojen säilyttämis- ja hoitopolitiikan ongelmien, puutteiden ja tavoitteiden analyysia on vielä syvennettävä, jotta voitaisiin tehdä poliittisesti rohkea päätös siitä, millaisin uudenlaisin toimenpitein yhteisen kalastuspolitiikan välttämätön muutos voidaan toteuttaa;

9.

on ymmällään, ottaen huomioon edellisen kohdan, toimenpiteistä, joita komissio on hiljattain valmistellut kestävän enimmäistuoton malliin mukautumiseksi ja joita ovat muun muassa vuoden 2007 suurimpia sallittuja saaliita ja kiintiöitä koskeva asetus (3), kun komissio on itse tunnustanut eri keskusteluissa ja tilaisuuksissa, että kestävän enimmäistuoton mallin eri soveltamisnäkökohdista on tehtävä vielä lisää tutkimuksia;

10.

on huolissaan siitä, että pyrittäessä kunnianhimoisesti muuttamaan yhteisen kalastuspolitiikan säilyttämis- ja hoitojärjestelmän lähestymistapaa ei ole käytetty hyväksi tilaisuutta määritellä kalavarojen hyödyntämisjärjestelmä selkeästi, vaan sallittuja saaliita, kiintiöitä ja pyyntiponnistusta koskeva päällekkäinen järjestelmä on säilytetty; katsoo, että komission on tartuttava tähän tilaisuuteen laatia sellainen kalavarojen hyödyntämisjärjestelmä, joka edistää kestävyyttä, tekee saaliiden poisheittämisen vaikeammaksi, selkeyttää teknisiä toimenpiteitä, poistaa kalavarojen pyynnissä harjoitetun syrjinnän ja liian kilpailun, lisää joustavuutta ja parantaa alan kilpailukykyä;

11.

korostaa, että hoitojärjestelmän muuttamista on tuettava sitä varten laadituilla ja taloudellisesti riittävillä korvausjärjestelyillä ja että lopullisen ehdotuksen sosioekonomisista vaikutuksista on tehtävä tutkimus; kehottaa komissiota kehittämään näitä toimenpiteitä yhdessä uuden hoitojärjestelmän kanssa ja yhdistämään mahdollisuuksien mukaan nämä kaksi;

12.

korostaa, että sekä kalakantojen heikko tila Euroopan vesillä että Euroopan kalastusalan vaikeudet merkitsevät, että toimiin on ryhdyttävä mahdollisimman nopeasti, ja että uudet viivytykset johtavat ainoastaan lisävaikeuksiin alalla ja viivyttävät sen muuttumista jälleen kannattavaksi;

13.

kehottaa ryhtymään toimiin ennen päätöksen vahvistamista ja kehottaa näin ollen käymään avointa ja laajaa keskustelua, jossa erilaiset hoitotavat analysoidaan, jotta päästäisiin mahdollisimman suureen yhteisymmärrykseen siitä, millä tavalla yhteisön hoitopolitiikkaa olisi muutettava;

14.

kehottaa lopuksi ottamaan asteittain käyttöön sellaisen järjestelmän, jonka avulla kalastuspolitiikkaa voidaan mukauttaa yhä paremmin elpymisvaiheessa olevien kalavarojen biologiseen kapasiteettiin, jotta yhteisön kalastustoiminnan kestävyydestä tulisi pikemminkin tae kuin huolenaihe ja jotta sen myös ymmärrettäisiin olevan kestävää, kun yhteisön kalataloustuotteita liikkuu eri puolilla maailmaa; toivoo, että tämä järjestelmä tarjoaa tiettyä pysyvyyttä kalastuslaivastolle ja auttaa sitä suunnittelemaan tehokkaasti toimintaansa yhä pitemmällä aikavälillä ja että järjestelmä johtaa tasapainoiseen kalavarojen hyödyntämisjärjestelmään, jossa suurimpia sallittuja saaliita tai kiintiöitä joudutaan muuttamaan vain yksittäistapauksissa ja tällöinkin lähes automaattisesti sen sijaan, että niitä muutetaan vuosittain ja muihin kuin puhtaasti tieteellisiin näkökohtiin perustuvien erilaisten kriteerien mukaisesti;

15.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

—

ottaa huomioon vihreän kirjan kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta (KOM(2006)0744) sekä yhteenvedon yhteisön kuluttajansuojalainsäädännöstä (vertailuanalyysi (1));

—

ottaa huomioon voimassa olevan, kuluttajansuojaa, sähköistä kaupankäyntiä ja tietoyhteiskunnan kehittämistä koskevan yhteisön lainsäädännön,

—

ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Euroopan sopimusoikeus ja yhteisön säännöstön tarkistaminen: jatkotoimet” (2), 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan sopimusoikeudesta (3) sekä 21. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman kuluttajien luottamuksesta digitaaliseen ympäristöön (4),

—

ottaa huomioon kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta Euroopan parlamentissa 10. huhtikuuta 2007 järjestetyn julkisen kuulemisen,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

—

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A6-0281/2007),

A.

ottaa huomioon, että 48 prosenttia vähittäiskauppiaista on valmistautunut käymään rajat ylittävää kauppaa, mutta vain 29 prosenttia heistä käy todella kauppaa rajojen yli; ottaa myös huomioon, että 43 prosenttia vähittäiskauppiaista katsoo, että heidän rajat ylittävä kaupankäyntinsä kasvaisi, jos kuluttajien kanssa tehtäviä oikeustoimia koskevien lakien säännökset olisivat samat kaikkialla Euroopan unionissa (5),

B.

ottaa huomioon, että puolet (50 prosenttia) EU:n kansalaisista suhtautuu rajat ylittävään kaupankäyntiin epäluuloisemmin kuin kaupankäyntiin kotimaassa ja että yli kaksi kolmasosaa (71 prosenttia) heistä katsoo, että tiettyjä ongelmia, kuten valituksiin, kauppatavaran palauttamiseen, hinnanalennuksiin tai takuisiin liittyviä ongelmia, on vaikeampi selvittää rajat ylittävän kaupankäynnin yhteydessä (6),

C.

katsoo, että tämän säännöstön tarkistamisen pääasiallisena tavoitteena on saada luotua todelliset kuluttajien sisämarkkinat varmistamalla korkeatasoisen kuluttajansuojelun ja yritysten kilpailukyvyn välinen tasapaino,

D.

ottaa huomioon, että 90 prosenttia eurooppalaisista yrityksistä on hyvin pieniä yrityksiä, joille on luonteenomaista suora ja luottamuksellinen suhde kuluttajaan ja jotka toimivat yleensä kuluttajien välittömässä läheisyydessä, ja että nämä piirteet on otettava huomioon tarkistettaessa kuluttajansuojaa koskevaa yhteisön säännöstöä,

E.

katsoo, että yhdenmukaistamisen vähimmäistason saavuttamista koskevalla toimintatavalla ei saavuteta yhdenmukaistamista koskevaa tavoitetta, ja ottaa huomioon, että kahdenkymmenen kehitysvuotensa aikana kuluttajansuojaa koskevalla lainsäädännöllä ei ole saatu luotua yhdennettyjä ja sisäisiä vähittäismarkkinoita, jotka hyödyttäisivät kansalaisia,

F.

katsoo, että vihreässä kirjassa mainittuja kahdeksaa kuluttajansuojadirektiiviä (7) on yksinkertaistettava ja johdonmukaistettava, jotta vältetään pirstoutuminen ja jotta kuluttajansuojaa koskevaa yhteisön lainsäädäntöä voidaan nykyaikaistaa,

G.

suhtautuu päättäväisesti siihen, että sisämarkkinat toteutetaan yhteisön 493 miljoonan kuluttajan hyväksi ja että kaikki jäljellä olevat kilpailun esteet poistetaan sopimus- ja kauppaoikeuden alalla,

H.

katsoo, että Euroopan unionin kansalaisten luottamuksen vahvistamiseksi sisämarkkinoita kohtaan on parannettava oikeusvarmuutta niin kuluttajien kuin talouden toimijoidenkin kannalta ja varmistettava, että voimassa olevaa lainsäädäntöä sovelletaan tehokkaalla tavalla,

I.

katsoo, että tämän kuluttajasopimusoikeutta koskevan tarkistamisen perustana olisi oltava tällä hetkellä käynnissä oleva työ sopimusoikeuden alalla ja yhteisen viitekehyksen luominen eurooppalaista sopimusoikeutta varten ja että tarkistamisen olisi liityttävä tähän johdonmukaisesti;

1.

panee tyytyväisenä merkille kuluttajansuojaa koskevan säännöstön tarkistamista käsittelevän vihreän kirjan ja erityisesti siinä esitetyn tavoitteen ammatinharjoittajia ja kuluttajia koskevan sääntelyjärjestelmän nykyaikaistamisesta, yksinkertaistamisesta ja parantamisesta rajatylittävän kaupan helpottamiseksi ja kuluttajien luottamuksen lisäämiseksi;

2.

suosittelee, että tarkistamisessa keskitytään tekstin päivittämiseen ja vihreässä kirjassa mainittujen kahdeksan kuluttajansuojaa koskevan direktiivin välisen yhdenmukaisuuden luomiseen; kehottaa komissiota esittämään parlamentille ja neuvostolle tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (”direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”) (8) täytäntöönpanoa koskevan kertomuksen, jossa käsitellään kuluttajien luottamukseen liittyviä kysymyksiä;

3.

pitää tärkeänä, että yhteisön lainsäätäjä ryhtyy toimiin poistaakseen kaikki tarkasteltavien kuluttajadirektiivien väliset epäjohdonmukaisuudet;

4.

uskoo, että on tärkeää saada selkeä kokonaisnäkemys siitä, kuinka kuluttaja- ja kauppaoikeuteen vaikuttavat erilaiset Euroopan unionin tason oikeus- ja sääntelyjärjestelmät liittyvät toisiinsa ja toimivat yhdessä erityisesti suhteessa tarkistuksessa esitettyihin välineisiin sekä lainvalintasääntöihin (9) ja muihin, alkuperämaaperiaatteeseen perustuviin välineisiin;

5.

ilmaisee kannattavansa yhdistelmälähestymistapaa eli laaja-alaista välinettä, jonka avulla pyritään ensisijaisesti tekemään voimassa olevasta lainsäädännöstä johdonmukaista ja jonka avulla voidaan poistaa puutteet kokoamalla pysyvästi yhteen kaikille direktiiveille yhteiset kysymykset; katsoo, että erityiskysymyksiä, jotka eivät kuulu laaja-alaisen välineen soveltamisalaan, on edelleen käsiteltävä erikseen alakohtaisissa direktiiveissä;

6.

katsoo, että laaja-alaista välinettä on tarkasteltava uudelleen säännöllisesti ja sen tehokkuutta ja vaikutuksia on arvioitava mahdollisesti tarvittavaa tarkistamista varten;

7.

vastustaa sitä, että yhteisön säännöstön tarkistamista käytetään verukkeena voimassa olevien alakohtaisten direktiivien soveltamisalan laajentamiselle tai että sen nojalla annetaan uusia direktiivejä;

8.

katsoo, että laaja-alaista välinettä pitäisi soveltaa mahdollisimman laajalla tavalla kaikkiin kuluttajien kanssa tehtyihin sopimuksiin, olipa kyse sitten maan rajojen sisällä tehdyistä tai rajat ylittävistä kaupoista, jotta voidaan välttää uusi monimutkainen osatekijä, joka syntyisi, jos kuluttajille luotaisiin uudet oikeudelliset järjestelmät, jotka poikkeavat toisistaan oikeustoimen luonteen mukaan;

9.

muistuttaa, ettei yhdenmukaistaminen saa johtaa siihen, että tiettyjen kansallisten säädösten mukainen kuluttajansuojan taso laskee, vaan sen avulla olisi saavutettava kaikissa jäsenvaltioissa yhtäläinen kuluttajansuojan taso;

10.

panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen laaja-alaisesta välineestä ja myöntää tämän kuluttajien oikeuksia koskevaksi perusdirektiiviksikin sanotun direktiivin mahdolliset edut; ehdottaa, että laajaalaisen välineen, joka koskee monialaisia politiikan aloja ja jonka tarkoituksena on auttaa lisäämään terminologian yhdenmukaisuutta ja poistaa porsaanreikiä ja epäjohdonmukaisuuksia, olisi perustuttava kohdistetun ja täysi-määräisen yhtenäistämisen periaatteelle;

11.

ehdottaa, että tämän tarkistamisen kohteena olevat alakohtaiset välineet perustuisivat minimaalisen yhdenmukaistamisen periaatteeseen ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen, kun kyse on koordinoiduista aloista; panee kuitenkin merkille, että tämä ei sulje pois maksimaalista kohdennettua yhdenmukaistamista silloin, kun se on välttämätöntä kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien etujen kannalta;

12.

muistuttaa, että muilla kuin koordinoiduilla aloilla sovelletaan tällä hetkellä säädöksiä, jotka on vahvistettu kansainvälisessä yksityisoikeudessa, erityisesti sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta lainsäädännöstä 19. kesäkuuta 1980 tehdyssä Rooman yleissopimuksessa (Rooma I); toteaa, että tähän liittyen on meneillään olevien keskustelujen yhteydessä vältettävä eroavuuksia kyseisen yleissopimuksen ja yhteisön erityissäädösten välillä;

13.

suosittelee, että alakohtaisiin välineisiin sisällytettäisiin sisämarkkinoita koskeva lauseke, jotta kuluttajat voivat hyötyä sisämarkkinoista täysimääräisesti;

14.

panee merkille, että vihreän kirjan liitteen 1 kohdat 4 ja 5 sisältävät laajan luettelon sopimusoikeudellisista, kuluttajasopimuksiin oleellisesti liittyvistä aiheista, että osa näistä aiheista on jo mukana yhteistä viitekehystä koskevassa työssä ja että monet kysymyksistä ovat luonteeltaan hyvin poliittisia niin, että jos jokin yleinen sääntö muodostaisi osan EU:n tasolla yhtenäistettyä välinettä, tarvittaisiin laajaa keskustelua ja asian käsittelyä myös julkisuudessa;

15.

kannattaa kaikkia kuluttajasopimuksia koskevien monialaisten periaatteiden sisällyttämistä laajaalaiseen välineeseen silloin, kun niillä voidaan parantaa johdonmukaisuutta: esimerkiksi yhteiset määritelmät, yleiset säännökset tietovaatimuksista ja peräytymis- tai peruutusoikeuden ominaispiirteiden määrittely;

16.

katsoo, etteivät kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan määritelmät ole johdonmukaiset sen paremmin yhteisön lainsäädännössä kuin kansallisissa lainsäädännöissäkään ja että nämä käsitteet on tärkeää selventää laaja-alaisessa välineessä, sillä ne ratkaisevat kuluttajansuojalainsäädännön soveltamisalan;

17.

katsoo, että kuluttajana on pidettävä jokaista luonnollista henkilöä, jonka toiminta ei liity hänen ansiotyöhönsä; katsoo myös, että elinkeinonharjoittajaksi on luettava jokainen henkilö, jonka toiminta liittyy hänen ansiotyöhönsä;

18.

ehdottaa lisäksi, että laaja-alaiseen välineeseen sisällytetään muitakin määritelmiä, kuten ”kirjallinen muoto” ja ”kestävä tallennusväline”;

19.

vastustaa sitä, että laaja-alaiseen välineeseen lisätään kuluttajasopimuksiin sovellettava vilpitöntä mieltä ja lojaalisuutta koskeva yleinen lauseke;

20.

katsoo, että ei ole aiheellista soveltaa kohtuuttomista sopimusehdoista laadittuja sääntöjä yksilöllisesti neuvoteltuihin ehtoihin, jotta ei rajoitettaisi osapuolten sopimusvapautta tehdä sopimuksia;

21.

katsoo, että jotta kuluttajien luottamusta sisämarkkinoita kohtaan voidaan vahvistaa, on otettava käyttöön väline, joka suojaa heitä aikaisempaa paremmin, ja säilytettävä samalla liikkumavaraa; kehottaa komissiota tutkimaan ensin mallia, johon sisältyy sekä musta lista, kielletyistä ehdoista että harmaa lista lähtökohtaisesti kohtuuttomiksi oletetuista ehdoista ja toinen harmaa lista muista ehdoista, joiden kohtuuttomuuden kuluttaja voi osoittaa kanneteitse yhdenmukaistettujen ja ennalta määrättyjen kriteerien pohjalta;

22.

sopimusvapauden periaate huomioon ottaen vastustaa ajatusta ulottaa kohtuuttomuuden arviointi kaikkiin sopimuksen olennaisiin ehtoihin, myös niihin, jotka koskevat sopimuksen päätarkoitusta ja hinnan asianmukaisuutta suhteessa vastineeseensa;

23.

arvioi, että tässä vaiheessa on vaikeaa laatia tietojen antamatta jättämisen seurauksena sopimukseen kohdistuvista vaikutuksista yleistä lainsäädäntöä, jossa otettaisiin huomioon kunkin sopimuksen erityispiirteet;

24.

korostaa, että määräajan alkamista ja laskemista koskevat säännöt on yhtenäistettävä asettamalla etusijalle kalenteripäiviin perustuva laskentatapa oikeustoimiin liittyvän oikeusvarmuuden vahvistamiseksi;

25.

katsoo, että määräaikojen pituudet on yhtenäistettävä silloin, kun se on objektiivisesti perusteltua;

26.

korostaa, että kuluttajien luottamus sisämarkkinoihin vahvistuisi, jos laaja-alaisessa välineessä säädettäisiin, että kuluttaja voi peruuttaa sopimuksen; katsoo, että peruutusoikeuden käyttämistä koskevat säännöt olisi yhdenmukaistettava niin kuluttajien kuin taloudellisten toimijoidenkin oikeusvarmuuden parantamiseksi; katsoo myös, että laaja-alaisessa välineessä pitäisi vahvistaa, ettei kuluttajille saa koitua muita kuluja kuin tavaran palauttamisesta aiheutuvat suorat kulut;

27.

katsoo, että laaja-alaisen välineen yhteydessä jäsenvaltiot voivat säätää kansallisella tasolla poikkeuksia peruutusoikeudesta, mikäli sopimusasiakirja on laadittu viranomaisen myötävaikutuksella;

28.

katsoo, että vakiomuotoisen peruutuslomakkeen käyttöönotto kaikilla yhteisön kielillä yksinkertaistaisi menettelyjä, vähentäisi kustannuksia ja lisäisi avoimuutta ja kuluttajien luottamusta;

29.

katsoo, ettei tämän tarkistuksen pidä koskea yleisten sopimusperusteisten oikeuskeinojen käyttöönottoa, sillä kyseinen käsite kuuluu kussakin jäsenvaltiossa voimassa olevan sopimusoikeuden piiriin;

30.

palauttaa mieliin keskustelun kollektiivisista oikeuskeinoista (”ryhmäkanne”) ja katsoo, että keskustelua niistä on syytä jatkaa;

31.

katsoo, että kuluttajien tekemiin sopimuksiin digitaalisen sisällön, ohjelmien ja tietojen tarjoamisesta liittyviä kuluttajansuojaa koskevia kysymyksiä on syytä arvioida sitä taustaa vasten, millaisen suojan kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista annettu direktiivi 1999/44/EY tarjoaa; kehottaa komissiota analysoimaan asiaa perusteellisesti, jotta se voisi määrittää, onko tarpeen tehdä ehdotus erityissäädökseksi tai -säädöksiksi vai voidaanko mainitun direktiivin säännökset ulottaa tämäntyyppisiin sopimuksiin;

32.

ehdottaa, että julkisissa huutokaupoissa myytävät käytetyt tavarat jätetään laaja-alaisen välineen soveltamisalan ulkopuolelle ja että jäsenvaltioille jätetään jatkossakin mahdollisuus säätää, ettei kulutustavaran käsite sisällä julkisissa huutokaupoissa myytäviä käytettyjä tavaroita; suosittaa kuitenkin verkkohuutokauppoihin sovellettavien erityisten sääntöjen hyväksymistä;

33.

katsoo, että toimituksen määritelmä ja vaaranvastuun siirtymisen sääntely liittyvät toisiinsa läheisesti; ehdottaa näin ollen, että laaja-alainen väline sisältäisi toimituksen käsitteen yhteisen määritelmän, jossa otettaisiin periaatteessa ensisijaisesti huomioon osapuolten sopimus asiasta;

34.

katsoo, että laaja-alaisella välineellä voitaisiin pidentää lakisääteistä takuuaikaa sen ajanjakson verran, jonka aikana kuluttaja ei voi käyttää tavaraa, koska se on korjattavana;

35.

korostaa kuitenkin, ettei laaja-alaisen välineen pidä sisältää käytettyihin tavaroihin sovellettavia erityisiä sääntöjä, jotta voidaan kunnioittaa sääntöjä, joita jäsenvaltiot ovat hyväksyneet oman oikeusperinteensä mukaisesti;

36.

ehdottaa, että kumottavissa olevan olettaman periaate (periaate, jonka mukaan ”oletetaan, ellei toisin todisteta”) pidetään voimassa sen nykyisessä muodossa;

37.

katsoo, että laaja-alaisella välineellä voitaisiin perustaa menettely sopivan vaihtoehdon valitsemiseksi käytettävissä olevista hyvitystavoista, jos sopimusvelvoitetta ei ole täytetty oikein, kuitenkin siten, että kauppasopimuksen purkaminen olisi mahdollista vain, jos velvoite on jätetty kokonaan täyttämättä tai jos toinen osapuoli on syyllistynyt erityisen vakaviin sopimusrikkomuksiin;

38.

katsoo aiheelliseksi poistaa laaja-alaisella välineellä virheen ilmoittamista koskevat nykyiset eroavaisuudet, jotka aiheuttavat tällä hetkellä sekaannusta;

39.

katsoo, ettei ole aiheellista ottaa käyttöön mahdollisuutta vedota valmistajan suoraan vastuuseen virheestä;

40.

korostaa, ettei kaupallista takuuta koskeviin kysymyksiin (sisältö, siirtäminen, rajoittaminen) sovelleta säädöksiä vaan sopimusvapauden periaatetta; katsoo siksi, ettei laaja-alaisessa välineessä pidä säätää näistä kysymyksistä;

41.

katsoo, että tämä kuluttajasopimuksia koskeva tarkistaminen olisi yhdistettävä johdonmukaisesti työhön, jota on tehty yleisen sopimusoikeuden alalla yhteisen viitekehyksen luomiseen tähtäävän jatkuvan prosessin puitteissa; korostaa siksi, että tämän tarkistamisen ja yhteistä viitekehystä koskevan työn on jatkuttava siten, että ne täydentävät toisiaan, ja että samalla on tunnustettava, että tähän johdonmukaisuuteen pyrkiminen ei saa haitata tai hidastaa nykyistä tarkistusprosessia;

42.

korostaa, että on varmistettava, että kuluttajansuojalainsäädäntö on tehokasta, jotta voidaan vahvistaa kuluttajien luottamusta sisämarkkinoita kohtaan;

43.

kehottaa komissiota parantamaan nykyisiä keinoja suojella kuluttajia ja antaa heille tietoa, myös valvomalla, että voimassa olevia sääntöjä sovelletaan asianmukaisesti ja että niitä noudatetaan;

44.

kehottaa komissiota arviomaan perusteellisesti kaikkia tämän tarkistuksen puitteissa ehdotettuja toimenpiteitä, jotta varmistetaan, että ne lisäävät kuluttajien luottamusta kasvattamatta tarpeettomasti liikeyrityksille, erityisesti pk-yrityksille, aiheutuvaa taakkaa ja että ne edistävät sisämarkkinoiden toteuttamista;

45.

kehottaa komissiota koordinoimaan toimensa sisäisesti ja suosimaan alakohtaisen lainsäädännön johdonmukaista kehittämistä;

46.

suosittelee, että sääntelyn parantamista koskevia periaatteita sovelletaan tunnollisesti;

47.

kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan kuluttajansuojalainsäädännön soveltamisesta vastaavien kansallisten viranomaistensa välistä yhteistyötä sekä helpottamaan oikeussuojakeinojen ja muiden riitojenratkaisumenettelyjen käyttöä, jotta kuluttajat voivat vaatia oikeuksiensa kunnioittamista Euroopan unionissa;

48.

kehottaa jäsenvaltioita täyttämään velvollisuutensa tavaroiden ja palvelujen sisämarkkinoiden toteuttamisessa ja pidättäytymään liiallisesta sääntelystä, jota tapahtuu asettamalla kuluttajansuojaoikeuden alalla sellaisia vaatimuksia, joita yhteisön oikeuteen ei sisälly; kehottaa jäsenvaltioita sen sijaan sopimaan johdonmukaisesta strategiasta, jonka tavoitteena on tätä alaa koskevan lainsäädännön kohdennettu yhdenmukaistaminen, ja johon liittyy sisämarkkinoita koskeva lauseke, joka olisi omiaan lisäämään kuluttajien luottamusta sisämarkkinoiden toimivuuteen;

49.

tukee komission nykyisiä ja suunnitteilla olevia kuluttajavalistusaloitteita; katsoo, että myös hallitusten ja yritysmaailman yhteistyöllä olisi mahdollista tehdä enemmän, jotta voitaisiin edistää laadukasta koulutusta rahoitusalalla ja lisätä rahoitusalan tietämystä sekä parantaa tuotteiden laatua ja koko alan hyväksyttävyyttä; panee tyytyväisenä merkille rahoitusalan yleisen tuntemuksen parantamiseksi Euroopan unionissa tehdyistä aloitteista tilatun tutkimuksen, jonka tuloksia odotetaan vuoden 2007 loppuun mennessä;

50.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

—

ottaa huomioon 29. syyskuuta 2006 pidetyn YK:n turvallisuusneuvoston ensimmäisen virallisen Burmaa koskeneen istunnon,

—

ottaa huomioon YK:n pääsihteerin kenraali Ban Ki-moon 18. heinäkuuta 2007 antaman lausunnon ja 92 burmalaisen kansanedustajan allekirjoittaman, 1. elokuuta 2007 päivätyn ja pääsihteerille osoitetun kirjeen, jossa ehdotetaan kansallista sovintoa ja Burman demokratisointia,

—

ottaa huomioon Punaisen Ristin kansainvälisen komitean johtajan Jakob Kellenbergerin 28. kesäkuuta 2007 esittämän ennen kuulumattoman tuomion Burman hallituksen maan siviilejä ja vankeja vastaan syyllistymiin kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vakaviin loukkauksiin, sekä hänen Burman hallitukselle esittämänsä vaatimuksen ryhtyä kiireellisiin toimiin väkivaltaisuuksien lopettamiseksi ja niiden toistumisen estämiseksi,

—

ottaa huomioon Burmaan kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden uusimisesta 27. huhtikuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 481/2007 (1),

—

ottaa huomioon Yhdysvaltojen hallituksen 1. elokuuta 2007 tekemän päätöksen uudistaa tuontirajoitukset, jotka sisältyvät vuonna 2003 annettuun Burman vapaus- ja demokratia-asiakirjaan,

—

ottaa huomioon Kaakkois-Aasian valtioiden (ASEAN) parlamenttien välisen kokouksen johtajan, Zaid Ibrahimin 23. elokuuta 2007 esittämän julkisen pyynnön, että Kiina käyttäisi vaikutusvaltaansa Burman kriisin ratkaisemiseksi,

—

ottaa huomioon 28. ja 29. toukokuuta 2007 Saksassa pidetyn 8. Aasia-Eurooppa kokouksen (ASEM) ulkoministerikokouksen,

—

ottaa huomioon 88 Generation Students -ryhmän 8. elokuuta 2007 esittämän ilmoituksen, jolla he muistivat kansallisen demokratialiiton (National League for Democracy, NLD) 27. toukokuuta 1990 saavuttaman parlamenttivaalien voiton 17. vuosipäivää, ja tuomitsivat kansalliskokouksen tekemät perustuslakia koskevat ehdotukset, joiden käsittelyn viimeinen vaihe alkoi 18. heinäkuuta 2007,

—

ottaa huomioon Human Rights Watchin aikaisemman, 18. heinäkuuta 2007 julkaistun raportin, jonka mukaan Burmalle ehdotetussa uudessa perustuslaissa säilytettäisiin alistava sotilasjärjestys,

—

ottaa huomioon aiemmin 12. toukokuuta 2005 (2), 17. marraskuuta 2005 (3), 14. joulukuuta 2006 (4) ja 21. kesäkuuta 2007 (5) antamansa päätöslauselmat Burmasta,

—

ottaa huomioon puheenjohtajavaltion 28. elokuuta 2007 Euroopan unionin puolesta antaman julkilausuman demokratia-aktivistien pidätyksistä Burmassa,

—

ottaa huomioon 8. ja 9. syyskuuta 2007 pidettävän Aasian ja Tyynenmeren alueen taloudellisen yhteistyöjärjestön (APEC) huippukokouksen,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että NLD:n johtaja, Nobelin rauhanpalkinnon saaja ja Saharov-palkinnon voittaja Aung San Suu Kyi on ollut viimeisen 17 vuoden aikana 11 vuotta kotiarestissa,

B.

ottaa huomioon, että 15. elokuuta 2007 Burman hallitus lakkautti varoittamatta polttoainetuet, mikä johti polttoaineiden hintojen nousuun arviolta 500 prosenttia, kuljetuskustannusten kaksinkertaistumiseen ja välttämättömyystavaroiden ja palvelujen hintojen nousuun jyrkästi,

C.

ottaa huomioon, että poliittisia vankeja avustava burmalainen yhdistys arvioi, että yli sata ihmisoikeusaktivistia ja rauhanomaista mielenosoittajaa pidätettiin 15. elokuuta 2007 tapahtuneen polttoaineiden hinnannousun vuoksi esiintyneiden mielenosoitusten välittömänä seurauksena,

D.

ottaa huomioon, että niin kutsuttu Burman kansalliskokous on saanut päätökseen uuden perustuslain pääperiaatteet sisältävän luonnoksen, mutta kansalliskokous ei ole legitiimi eikä sillä ole kansainvälistä uskottavuutta, koska sen edustajia ei ole valittu demokraattisesti,

E.

panee merkille, että Burman valtion rauhan ja kehityksen neuvosto (SPDC) jatkaa Burman kansaan kohdistuvia järkyttäviä ihmisoikeusloukkauksia, joihin kuuluvat pakkotyö, toisinajattelijoiden vaino, lapsisotilaiden värvääminen sekä pakkosiirrot,

F.

ottaa huomioon, että noin 90 prosenttia Burman väestöstä elää köyhyysrajan alla tai sen tuntumassa vähemmällä kuin yhdellä Yhdysvaltain dollarilla päivässä, yli 30 prosenttia alle 5-vuotiaista lapsista kärsii aliravitsemuksesta, malariaan ja tuberkuloosiin kuolleiden määrä on edelleen erittäin suuri, HI-virus/aids-epidemia on levinnyt koko väestön keskuuteen ja lähes puolet kouluikäisistä lapsista ei lainkaan ilmoittaudu kouluun,

G.

ottaa huomioon, että ASEAN on alkanut vastustaa aiempaa voimakkaammin sotilashallinnon rikkomuksia Burmassa ja vaatii Burmaa parantamaan ihmisoikeustilannettaan ja tunnustamaan demokratian,

H.

ottaa huomioon, että ensimmäistä kertaa vuoden 1988 jälkeen buddhalaismunkit osallistuivat äskettäin hallituksen vastaisiin mielenosoituksiin huolimatta yöllisestä ulkonaliikkumiskiellosta, joka määrättiin Thanlyinissä 19. elokuuta 2007;

1.

pitää valitettavana SPDC:n väkivaltaisuuksia, joihin tämä on syyllistynyt 15. elokuuta 2007 tapahtunutta polttoaineiden hinnannousua vastustaneita rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan, yli sadan henkilön pidätystä sekä siviileihin kohdistuneita väkivaltaisia iskuja ja naisiin kohdistunutta erityistä julmuutta;

2.

vaatii kaikkien niiden, jotka on pidätetty 19. elokuuta 2007 alkaneiden protestien seurauksena, välitöntä ja ehdotonta vapauttamista, mukaan luettuina 88 Generation Students -ryhmän johtajat, kuten Min Ko Naing, joka on ollut jo 16 vuotta vankilassa, ja Ko Ko Gyi, joka on ollut 15 vuotta vankilassa;

3.

on syvästi huolissaan kielteisestä vaikutuksesta, joka perushyödykkeiden epätavallisella hintojennousulla on Burman väestöön, ja toteaa, että Burman juntta ei selvästikään kykene käyttämään maan erinomaisia luonnonvaroja Burman kansan eduksi;

4.

ilmaisee olevansa syvästi huolissaan sotilasvoimien voimistumisesta Rangoonissa ja turvallisuusjoukkojen ja valtuutettujen siviilijärjestöjen väkivaltaisista hyökkäyksistä;

5.

tuomitsee jyrkästi SPDC:n päätöksen käyttää siviilien muodostamia ryhmittymiä kuten Union Solidarity and Development Association (USDA) sekä Swan Ahr Shin (SAS) mielenosoittajien ja aktivistien pidätyksiin, näihin kohdistuviin hyökkäyksiin sekä näiden pelotteluun ja uhkailuun, ja vaatii kyseisten ja samankaltaisten ryhmien välitöntä hajottamista;

6.

vaatii Aung San Suu Kyin välitöntä vapauttamista ilman ehtoja;

7.

tuomitsee SPDC:n Burman kansaan kohdistaman hellittämättömän sorron ja sen, että SPDC vainoaa ja vangitsee jatkuvasti demokratia-aktivisteja; kiinnittää erityistä huomiota 77-vuotiaan lehtimiehen U Win Tinin tapaukseen, jota on nyt pidetty poliittisena vankina liki kahden vuosikymmenen ajan hänen kirjoitettuaan YK:lle kirjeen, jossa hän kertoo poliittisten vankien huonosta kohtelusta ja kurjista oloista, joissa heitä pidetään;

8.

pitää hyvin valitettavana, että maan tilanteesta sekä alueellisesta ja kansainvälisestä arvostelusta huolimatta SPDC ei ole 45 vuotta kestäneen valtakautensa aikana kunnioittanut edes keskeisimpiä ihmisoikeuksia eikä ole juurikaan edennyt kohti demokratiaa;

9.

vaatii tämänhetkisen laittoman perustuslakiprosessin lakkauttamista ja sen korvaamista asianmukaisesti edustetulla kansalliskokouksella, johon kuuluu NLD ja muita poliittisia puolueita ja ryhmiä ja joka ottaa huomioon YK:n pääsihteerin antamat suositukset tehdä prosessista kokonaisvaltainen ja demokraattiseen perustuslakiin tähtäävä prosessi;

10.

ylistää ASEAN:in parlamenttien välisen kokouksen puheenjohtajan ennenkuulumatonta ehdotusta, jossa hän kehotti painokkaasti Kiinaa osallistumaan aktiivisesti myönteisen muutoksen aikaansaamiseen Burmassa;

11.

toistaa pitävänsä valitettavana, että Burman ulkoministerin Nyan Winin, jolta oli evätty matkustuslupa EU:n alueelle, sallittiin osallistua tänä vuonna Saksassa pidettyyn kahdeksanteen ASEM:in ulkoministerikokoukseen vain muutama päivä sen jälkeen, kun Burman sotilasjuntta oli jatkanut Aung San Suu Kyin laitonta kotiarestia jälleen yhdellä vuodella;

12.

vaatii poistamaan Thanlyin munkeille määrätyn yöllisen ulkonaliikkumiskiellon ja muut rajoitukset, joilla estetään hallituksen ja sen menettelytapojen vastustuksen vapaata ilmaisemista;

13.

kehottaa painokkaasti Kiinaa ja Intiaa sekä Venäjää hyödyntämään merkittävää taloudellista ja poliittista vaikutusvaltaansa Burman hallintoon huomattavien parannusten aikaansaamiseksi maassa ja lopettamaan joka tapauksessa aseiden ja muiden strategisten voimavarojen toimittamisen Burmaan;

14.

kehottaa jälleen Burmaan investoivia yrityksiä varmistamaan, että niiden hankkeet toteutetaan ihmisoikeuksia aidosti noudattaen ja että mikäli ihmisoikeusrikkomuksia tapahtuu, ne keskeyttävät toimintansa Burmassa; ilmaisee pettymyksensä sen johdosta, että eräät valtiot ovat pitäneet soveliaana lisätä merkittävästi investointejaan Burmaan, huolimatta maan epätoivoisesta ihmisoikeustilanteesta;

15.

pitää myönteisenä, että EU on uusinut kohdistetut pakotteensa, mutta tunnustaa, että ne eivät ole vaikuttaneet toivotusti Burman kansan kärsimyksistä suoraan vastuussa oleviin tahoihin, ja kehottaa siksi neuvostoa analysoimaan tämänhetkisen seuraamusjärjestelmän heikkoudet ja ottamaan käyttöön muita toimenpiteitä, jotka saattavat olla tarpeen suuremman tehokkuuden takaamiseksi;

16.

vaatii tässä yhteydessä kaikkia jäsenvaltioita tiukasti soveltamaan jo sovittuja rajoittavia toimenpiteitä;

17.

panee merkille, että Burmaa koskevien rajoittavien toimenpiteiden mukaisesti tuki on rajoitettu humanitaariseen apuun ja kaikkein suurimmassa avuntarpeessa olevien henkilöiden avustamiseen;

18.

kehottaa jäsenvaltioiden ulkoministereitä keskustelemaan 7. ja 8. syyskuuta 2007 pidettävässä yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa toimenpiteistä neuvoston yhteisen kannan tiukentamiseksi uusittaessa rajoittavat toimenpiteet Burmaa/Myanmaria vastaan;

19.

kehottaa painokkaasti YK:n turvallisuusneuvoston jäseninä olevien Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan, Belgian, Italian ja Slovakian hallituksia toimimaan yhdessä laatiakseen Burmaa koskevan sitovan päätöslauselman, johon sisältyy vaatimus Aung San Suu Kyin vapauttamisesta, ja saadakseen päätöslauselmalle yksimielisen tuen; panee merkille, että samansisältöinen päätöslauselma laadittiin tammikuussa 2007, mutta Kiina ja Venäjä käyttivät veto-oikeuttaan ja Etelä-Afrikka vastusti päätöslauselmaa; kehottaa YK:n turvallisuusneuvostoa järjestämään hätäkokouksen, jossa käsiteltäisiin Burman tämänhetkistä tilannetta;

20.

kehottaa painokkaasti kaikkien niiden jäsenvaltioiden hallituksia, jotka ovat YK:n ihmisoikeusneuvoston jäseniä, toimimaan yhdessä neuvoston seuraavassa syyskuussa 2007 pidettävässä istunnossa Burmaa koskevan päätöslauselman laatimiseksi ja tuen saamiseksi sille;

21.

kehottaa painokkaasti 8. ja 9. syyskuuta 2007 Sydneyssä kokoontuvaa Aasian ja Tyynenmeren alueen taloudellisen yhteistyöjärjestön huippukokousta puuttumaan Burman äskettäisiin ihmisoikeusrikkomuksiin ja sopimaan toimista, joilla maassa saadaan aikaan muutos;

22.

kehottaa YK:n pääsihteerin erityisneuvonantajaksi Burmaan toukokuussa nimitettyä Ibrahim Gambaria kiireellisesti käymään Rangoonissa ja Burman muissa osissa ja varmistamaan, että hän voi tavata Aung San Suu Kyin ja muita opposition johtohenkilöitä sekä hallituksen jäseniä;

23.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, ASEAN:in jäsenvaltioiden hallituksille, kansalliselle demokratialiitolle (NLD), rauhan ja kehityksen neuvostolle (SPDC), Kiinan kansantasavallan hallitukselle, Intian hallitukselle, Venäjän hallitukselle, Yhdysvaltain hallitukselle, Kansainvälisen atomienergiajärjestön pääjohtajalle sekä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Bangladeshista ja etenkin 16. marraskuuta 2006 antamansa päätöslauselman (1),

—

ottaa huomioon Bangladeshin väliaikaishallituksen 11. tammikuuta 2007 julistaman poikkeustilan,

—

ottaa huomioon puheenjohtajavaltion 16. tammikuuta 2007 EU:n puolesta antaman julkilausuman Bangladeshin poliittisen tilanteen kehittymisestä,

—

ottaa huomioon EU:n troikan Bangladeshin-vierailun kesäkuussa 2007,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Bangladeshin kansantasavallan välisen, kumppanuutta ja kehitysyhteistyötä koskevan yhteistyösopimuksen (2),

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin 17. heinäkuuta 2007 Bangladeshista antaman lausunnon,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että parlamenttivaaleja, jotka oli tarkoitus järjestää Bangladeshissa 22. tammikuuta 2007, siirrettiin yleisen oikeusasteen 29. tammikuuta 2007 tekemällä päätöksellä vaaleihin liittyneiden väkivaltaisuuksien takia, ja tämänhetkisen ilmoituksen mukaan parlamenttivaalit järjestetään vuoden 2008 loppuun mennessä,

B.

ottaa huomioon, että ennen poikkeustilan julistamista tilannetta kuvasi se, että tärkeimmät poliittiset toimijat kieltäytyivät osallistumasta vuoropuheluun, henkilöiden välinen vastakkainasettelu, satunnaisetväkivaltaisuudet sekä erittäin laajalle levinnyt korruptio,

C.

ottaa huomioon, että maassa julistettiin poikkeustila 11. tammikuuta 2007 ja keskuspankin entinen johtaja Fakhruddin Ahmed nousi puoluepoliittisesti sitoutumattoman väliaikaishallituksen johtoon, jotta korruptio saataisiin loppumaan,

D.

ottaa huomioon, että EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunta keskeytti toimintansa 22. tammikuuta 2007, koska vapaiden ja oikeudenmukaisten vaalien todennäköisyys vaikutti sillä hetkellä vähäiseltä,

E.

ottaa huomioon, että Yhdistyneet Kansakunnat päätti samana päivänä vetää tukensa vaaliprosessilta,

F.

ottaa huomioon, että armeijan tukema väliaikaishallitus on korruption lopettamiseksi ottanut käyttöön tukahduttavia toimia, kuten kieltänyt kaiken poliittisen toiminnan, pidättänyt tai esittänyt syytteitä yli 160 poliittista johtajaa vastaan, joiden joukossa on kolme entistä pääministeriä, Moudud Ahmed, Sheikh Hasina ja Khaleda Zia sekä yli 100 000 siviiliä,

G.

ottaa huomioon lehdistönvapauden loukkaukset, mukaan lukien toimittajien ja tiedotusvälineiden työntekijöiden pidätykset ja kidutukset, joita kerrotaan tapahtuvan usein,

H.

ottaa huomioon, että yhdistetyillä asejoukoilla on yhä merkittävämpi asema korruption kansallisessa kitkemisessä, ja niillä on laajat toimivaltuudet tuhota epäiltyjen koteja ja takavarikoida omaisuutta,

I.

katsoo, että Bangladeshin pitkäaikainen uskonnosta riippumattoman demokratian perinne, johon kuuluu ihmisoikeuksien ja erityisesti naisten oikeuksien kunnioittaminen, sananvapaus ja uskonnollinen suvaitsevaisuus, on yhä enemmän uhattuna,

J.

ottaa huomioon, että maineikas bangladeshilainen asianajaja, ihmisoikeusaktivisti ja ihmiskaupan vastaista toimintaa käsittelevä YK:n erityisraportoija Sigma Huda julistettiin syylliseksi heinäkuussa 2007, ja hänet tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankeuteen lahjonnasta ja korruptiosta; ottaa huomioon kasvavan huolen, että vakavista terveydellisistä ongelmista kärsivältä Sigma Hudalta evätään pääsy lääkinnälliseen erikoishoitoon; ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon kehotti 17. heinäkuuta 2007 Bangladeshin viranomaisia kunnioittamaan täysimääräisesti Hudan perusoikeuksia,

K.

ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 10 artiklan mukaan ”jokaisella henkilöllä on oikeus täysin tasa-arvoisesti siihen, että hänen asiansa tutkitaan oikeudenmukaisesti ja julkisesti riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa ratkaistaessa hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan tai häntä vastaan ajetun rikossyytteen perusteltuisuutta”,

L.

ottaa huomioon, että korkein oikeus kumosi 27. elokuuta 2007 yleisen oikeusasteen päätöksen vapauttaa takuita vastaan entinen pääministeri ja Awami-ryhmän johtaja Sheikh Hasina, joka on ollut vangittuna 16. heinäkuuta 2007 lähtien,

M.

ottaa huomioon, että entinen pääministeri Khaleda Zia ja hänen poikansa pidätettiin 3. syyskuuta 2007 Dhakassa korruptiosta epäiltyinä,

N.

ottaa huomioon, että EU:lla ja Bangladeshilla on pitkään ollut hyvät suhteet ja ne ovat merkittäviä talouskumppaneita;

1.

on syvästi huolissaan armeijan ja poliisin kohtuuttoman kovasta vastauksesta Dhakan yliopistolla elokuun 2007 lopulla puhjenneisiin opiskelijoiden mielenosoituksiin; katsoo, että mielenosoitukset olivat osoitus siitä, että ihmiset eivät ole tyytyväisiä armeijan poliittiseen osallistumiseen; pitää myönteisenä, että Dhakassa ja viidessä muussa kaupungissa mielenosoitusten jälkeen julistettu ulkonaliikkumiskielto kumottiin 28. elokuuta 2007; kehottaa vapauttamaan välittömästi opiskelijoiden ja opettajien järjestämien levottomuuksien jälkeen pidätetyt henkilöt, joiden joukossa ovat mm. Shikkhok Samity -opettajayhdistyksen jäsenet Anwar Hossain, Harun Ur Rashid, Saidur Rahman Khan ja Abdus Sobhan;

2.

on syvästi huolissaan 16. heinäkuuta 2007 pidätetyn ja kiristyksestä syytetyn Awami-ryhmän johtajan Sheikh Hasinan sekä korruptiosta syytetyn Bangladeshin kansallispuolueen johtajan Khaleda Zian pidätyksistä ja vangittuina pitämisen perusteluista; kehottaa Bangladeshin viranomaisia käymään oikeudenkäynnin avoimesti ja oikeusvaltion periaatetta noudattaen; erityisesti kehottaa hallitusta käyttämään korruption vastaisen kampanjansa perustana ainoastaan sellaisia tosiasioita, joilla on merkitystä korruption kitkemiseen tähtäävien oikeudenkäyntien kannalta;

3.

kehottaa Bangladeshin viranomaisia sallimaan kansainvälisille ihmisoikeusjärjestöille, asianosaisille ja kansainvälisille tarkkailijoille, esimerkiksi EU:n jäsenvaltioiden diplomaateille tai komission lähetystöjen henkilökunnalle, pääsyn kaikkiin tuomioistuimiin, jotta nämä saavat varmuuden oikeudenkäyntien oikeudenmukaisuudesta ja puolueettomuudesta;

4.

on syvästi huolissaan oloista, joissa lahjontasyytteistä tuomittua Hudaa pidetään vangittuna, erityisesti siitä, että hän ei saa mitään kiireesti tarvitsemaansa sairaanhoitoa; kehottaa painokkaasti Bangladeshin hallitusta tarjoamaan Hudalle kaiken sairaanhoidon ja avun, jota tämän terveydentila edellyttää; kehottaa Bangladeshin viranomaisia kunnioittamaan Hudan perusoikeuksia, erityisesti oikeutta, että sukulaiset ja ystävät voivat vierailla hänen luonaan vankilassa; kehottaa viranomaisia sallimaan välittömästi nämä vierailut;

5.

pitää valitettavana, että väliaikaishallitus, joka kyllä on edistynyt korruption torjunnassa, ei ole suhtautunut läheskään yhtä tiukasti poliittiseen uudistukseen; kehottaa Bangladeshia palaamaan demokratiaan ja kumoamaan poikkeustilan; kehottaa erityisesti kumoamaan kaikelle poliittiselle toiminnalle asetetun kiellon, jotta kaikki puolueet ja poliittiset järjestöt voivat valmistautua avoimiin ja oikeudenmukaisiin vaaleihin, kuten perustuslaissa säädetään;

6.

panee merkille vaaleja varten laaditun toimintasuunnitelman, jonka vaalilautakunta julkaisi heinäkuussa 2007, sekä kaikki pyrkimykset rekisteröintiprosessin muuttamiseksi ja vaalilainsäädännön tarkistamiseksi; kehottaa painokkaasti hallitusta kuitenkin harkitsemaan uudestaan vaaleja koskevaa nykyistä toimintasuunnitelmaansa ja nopeuttamaan valmistelutoimiaan;

7.

pitää myönteisenä, että EU sitoutui antamaan Bangladeshin viranomaisille täyden teknisen tukensa vaalien järjestämiseen; kehottaa EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntaa jatkamaan pitkän aikavälin toimiaan heti, kun se on mahdollista toteuttaa ja viisasta;

8.

vaatii, että vaivihkaa tapahtuva maan militarisoituminen on pysäytettävä; on syvästi huolissaan Bangladeshin tiedustelupalvelun (DGFI) roolista, vangittuina pidettyjen henkilöiden väitetyistä kidutuksista;

9.

kehottaa Bangladeshin hallitusta pidättäytymään häätämästä mielivaltaisesti slummien asukkaita ja maaseudun tilatonta väestöä kaupunkien tienvarsilta ja kesantomailta, kuten yleinen oikeusaste on määrännyt tuomiossaan, sekä ryhtymään tarvittaviin toimiin ainoastaan huolellisesti valmisteltujen kunnostussuunnitelmien perusteella;

10.

kehottaa neuvostoa ja komissiota valvomaan huolellisesti Bangladeshin ihmisoikeuksia ja poliittista tilannetta viimeaikaisten tapahtumien johdosta ja ottamaan esille pitkään jatkuvan poikkeustilan käytön; kehottaa EU:n ja Bangladeshin välillä perustettuja työryhmiä, jotka käsittelevät instituutioiden kehittämistä, hallinnonuudistusta, hallintotapaa ja ihmisoikeuksia, edistämään omalta osaltaan aktiivisesti demokratian vakauttamista Bangladeshissa;

11.

kehottaa väliaikaishallitusta edistymään kansallisen ihmisoikeuskomission perustamisessa, ja katsoo, että tämän toteuttamisen olisi kuuluttava myös tulevan siviilihallituksen ensisijaisiin tavoitteisiin;

12.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Bangladeshin väliaikaishallitukselle sekä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.