6.10.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 235/18

Kanne 30.7.2007 — Caisse Nationale des Caisses d'Épargne et de Prévoyance v. komissio

(Asia T-289/07)

(2007/C 235/32)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Caisse Nationale des Caisses d'Épargne et de Prévoyance (CNCEP) (Pariisi, Ranska) (edustajat: asianajajat F. Sureau, D. Théophile, É. Renaudeau)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	EY 86 artiklan 3 kohdan nojalla 10.5.2007 tehty komission päätös K(2007) 2110 lopull., jolla myönnettiin livret A ja livret bleu -säästötilien avaamista koskevia erityisoikeuksia Banque Postale, Caisses d'Épargne ja Crédit Mutuel -luottolaitoksille, on kumottava

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii kanteellaan sen 10.5.2007 tehdyn komission päätöksen K(2007) 2110 lopull. kumoamista, jolla komissio totesi Ranskan Code Monétaire et Financier -nimisen lain (raha- ja talousasioista annettu laki) säännösten, joissa annetaan kolmelle luottolaitokselle — Banque Postale, Caisses d'Épargne ja Prévoyance et le Crédit Mutuel — erityisoikeuksia livret A ja livret bleu -säästötilien avaamisen osalta, olevan ristiriidassa EY 86 artiklan 1 kohdan ja EY 43 ja 49 artiklan kanssa.

Kantaja esittää kanteensa perusteeksi kuusi kanneperustetta.

Ensimmäinen kanneperuste koskee olennaisten menettelymääräysten rikkomista, koska komissio ei kantajan mukaan ole kunnioittanut kantajan puolustautumisoikeuksia ja koska päätöksen perustelut puuttuvat.

Kantaja väittää pääasiassa, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että livret A ja livet bleu -säästötilien avaamista koskevat erityisoikeudet rajoittavat sellaisinaan sijoittautumisvapautta. Kantajan mukaan komissio on tehnyt arviointivirheen katsoessaan, että nämä erityissäännökset tekivät käytännössä kaupallisten vapauksien harjoittamisen Ranskassa vähemmän houkutteleviksi.

Lisäksi kantaja väittää, että riidanalainen päätös sisältää oikeudellisia virheitä ja arviointivirheitä, koska komissio on katsonut, että erityisoikeuksia ei voida oikeuttaa EY 86 artiklan 2 kohdan nojalla, sekä arviointivirheen, koska se on katsonut, ettei niitä voida perustella yleistä etua koskevilla pakottavilla syillä.

Lopuksi kantaja väittää, että komissio on tehnyt virheen arvioidessaan kyseessä olevaa kansallista toimenpidettä suhteessa palvelujen tarjoamisen vapauteen.