6.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 235/8


Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberlandesgericht Düsseldorf (Saksa) on esittänyt 27.6.2007 — Hans & Christophorus Oymanns GbR, Orthopädie Schuhtechnik v. AOK Rheinland/Hamburg

(Asia C-300/07)

(2007/C 235/13)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Oberlandesgericht Düsseldorf

Pääasian asianosaiset

Kantaja: Hans & Christophorus Oymanns GbR, Orthopädie Schuhtechnik

Vastaaja: AOK Rheinland/Hamburg

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

a)

Onko direktiivin 1 artiklan 9 kohdan toisen alakohdan c alakohdassa (1) ensimmäisenä vaihtoehtona olevaa edellytystä ”jota rahoittaa valtio” tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan tapausta, jossa valtio velvoittaa henkilön kuulumaan johonkin sairausvakuutuslaitokseen ja maksamaan tulojen perusteella määräytyviä vakuutusmaksuja sairauskassaan siten, että nimenomainen sairauskassa vahvistaa maksuosuuden, mutta sairauskassat ovat kuitenkin perusteluissa tarkemmin esitetyn yhteisvastuuseen perustuvan rahoitusjärjestelmän vuoksi sidoksissa toisiinsa ja että yksittäisten sairauskassojen velvoitteiden täyttäminen on varmistettu?

b)

Onko direktiivin 1 artiklan 9 kohdan toisen alakohdan c alakohdassa toisena vaihtoehtona olevaa edellytystä, jonka mukaan laitoksen ”johto on näiden laitosten valvonnan alainen”, tulkittava siten, että se täyttyy, kun valtio harjoittaa laillisuusvalvontaa, joka koskee sekä meneillään olevia että tulevia liiketoimia, ja kun valtiolla on mahdollisesti käytössään lisäksi muita perusteluissa kuvailtuja puuttumismahdollisuuksia tämän osalta?

2)

Jos ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen a tai b kohtaan vastataan myöntävästi, onko direktiivin 1 artiklan toisen kohdan c ja d alakohtaa tulkittava siten, että sellaisten tuotteiden käyttöön asettaminen, jotka valmistetaan ja mukautetaan yksilöllisesti kunkin asiakkaan tarpeita vastaaviksi ja joiden käyttö on neuvottava kullekin asiakkaalle yksilöllisesti, on luokiteltava ”tavarahankintoja koskevaksi sopimukseksi” tai ”palveluhankintoja koskevaksi sopimukseksi”? Onko tässä yhteydessä otettava huomioon ainoastaan kyseessä olevien suoritusten arvo?

3)

Jos toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä tarkoitettu käyttöön asettaminen on luokiteltava tai voidaan luokitella ”palveluksi”, onko direktiivin 1 artiklan 4 kohtaa — erotuksena direktiivin 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitetusta puitejärjestelystä — tulkittava siten, että ”palveluja koskevalla käyttöoikeussopimuksella” tarkoitetaan myös sellaisen sopimuksen tekemistä, jossa

päätöksen siitä, tehdäänkö toimittajan kanssa, jonka kanssa hankintasopimus on tehty, yksittäisiä sopimuksia, ja missä tapauksissa niitä tehdään, ei tee hankintaviranomainen, vaan kolmas,

hankintaviranomainen maksaa toimittajalle, jonka kanssa hankintasopimus on tehty, koska lain nojalla yksinomaan hankintaviranomainen on vastuussa velallisena korvauksen maksamisesta ja velvollinen suorittamaan palvelun kolmannelle ja

ennen kuin kolmas käyttää palveluja, toimittajan, jonka kanssa hankintasopimus on tehty, ei tarvitse suorittaa eikä pitää saatavilla minkäänlaisia palveluja?


(1)  EUVL L 134, s. 114.