26.5.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 117/15


Kanne 9.3.2007 — Euroopan yhteisöjen komissio v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-141/07)

(2007/C 117/24)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan yhteisöjen komissio (asiamies: B. Schima)

Vastaaja: Saksan liittotasavalta

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

toteaa, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut EY 28 ja EY 30 artiklan mukaisia velvollisuuksiaan, kun se on asettanut Apothekengesetzin (apteekeista annettu laki) 14 §:n 5 ja 6 momentissa lääkehuoltosopimukselle kumulatiivisia vaatimuksia, jotka johtavat siihen, että muiden jäsenvaltioiden apteekkien säännöllinen lääkkeiden toimittaminen sairaalalle tehdään käytännössä mahdottomaksi

velvoittaa Saksan liittotasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

EY 28 artiklassa kielletään kaikki jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet. Jokainen jäsenvaltioiden kauppaa koskeva säännös, jonka tarkoituksena on estää välittömästi tai välillisesti, tosiasiallisesti tai mahdollisesti yhteisön sisäistä kauppaa, on katsottava vaikutuksiltaan vastaavaksi toimenpiteeksi kuin määrällinen rajoitus. Se tosiasia, että lääkkeiden myyntiä koskevat säännökset on yhteisön oikeudessa yhdenmukaistettu tällä hetkellä vain joillakin osa-alueilla, ei vapauta jäsenvaltioita velvollisuudesta ottaa huomioon tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevia säännöksiä.

Saksan Apothekengesetzin 14 §:n mukaan Saksan sairaalat voivat oman sairaala-apteekin perustamisen sijasta hoitaa lääkehuollon ulkopuolisen apteekin kautta. Tässä säännöksessä asetetaan kuitenkin lääkehuoltosopimukselle sellaisia kumulatiivisia vaatimuksia, jotka johtavat siihen, että muiden jäsenvaltioiden apteekkien säännöllinen lääkkeiden toimittaminen sairaalalle tehdään käytännössä mahdottomaksi, koska vain sairaalan läheisyydessä sijaitsevat apteekit voivat täyttää laissa sopimukselle asetetut tietyt vaatimukset.

Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tiettyjä myyntijärjestelyjä rajoittavat tai ne kieltävät kansalliset säännökset eivät kuulu EY 28 artiklan soveltamisalaan, jos ne täyttävät kaksi ehtoa: ensiksi kyseessä olevia säännöksiä tulisi soveltaa kaikkiin jäsenvaltion alueella toimiviin taloudellisiin toimijoihin ja toiseksi niillä tulisi olla oikeudellisesti ja tosiasiallisesti sama vaikutus sekä kotimaisten tuotteiden että muista jäsenvaltioista maahan tuotujen tuotteiden markkinointiin. Käsiteltävänä olevassa asiassa täyttyy kuitenkin vain ensimmäinen edellytys, koska se, että laissa säädetään sopimuksen kaikkien osien täyttämisestä yhden toimittajan toimesta, ei koske kotimaisia ja ulkomaisia tuotteita oikeudellisesti ja tosiasiallisesti samalla tavalla. Tämä säännös rajoittaa muista jäsenvaltioista peräisin olevien tuotteiden pääsyä markkinoille enemmän kuin kotimaisten tuotteiden pääsyä markkinoille. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan on merkityksetöntä, että sama ongelma koskee myös kotimaisia apteekkeja, jotka eivät sijaitse sairaalan lähistöllä. Kansallisella säännöksellä voidaan nimittäin myös silloin katsoa rajoitettavan jäsenvaltioiden välistä kauppaa, kun siinä ei suosita kaikkia kotimaisia tuotteita ja asetetaan huonompaan asemaan tuontituotteiden lisäksi myös kotimaisia tuotteita.

Yhteisön sisäisen tavaraliikenteen rajoitukset voivat olla oikeutettuja yleiseen etuun perustuvista pakottavista syistä, erityisesti yleisen turvallisuuden tai kansanterveyden suojelemisen perusteella. Tällöin kyseessä olevien kansallisten säännösten on oltava tarkoituksenmukaisia, tarpeellisia ja oikeasuhtaisia. Käsiteltävänä olevassa asiassa kyseessä olevan lain mukainen kaikkien mainittujen sopimusosien yhteen niputtaminen ei ole tarpeellista kansanterveyden suojelemiseksi. Päinvastoin pitäisi olla mahdollista, että sairaalasta kauempana sijaitseva ja myös toisessa jäsenvaltiossa sijaitseva apteekki voisi huolehtia sairaalan säännöllisestä lääkehuollosta.