26.5.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 117/11

Valitus, jonka Raiffeisen Zentralbank Österreich AG on tehnyt 6.3.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-259/02 — T-264/02 ja T-271/02, Raiffeisen Zentralbank Österreich ym. v. komissio, 14.12.2006 antamasta tuomiosta

(Asia C-133/07 P)

(2007/C 117/18)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittaja: Raiffeisen Zentralbank Österreich AG (edustajat: Rechtsanwalt S. Völcker ja Rechtsanwalt G. Terhorst)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-259/02 — T-264/02 ja T-271/02, Raiffeisen Zentralbank Österreich ym. v. komissio, 14.12.2006 antama tuomio (1) on kumottava siltä osin kuin siinä hylätään Raiffeisen Zentralbank Österreich AG:n (RZB) nostama kanne

—	komission 11.6.2002 tekemän päätöksen ((K2002)2091 lopullinen) 3 artikla on kumottava RZB:tä koskevilta osin

—	toissijaisesti yhteisöjen tuomioistuimen on alennettava RZB:lle riidanalaisen päätöksen 3 artiklassa määrättyä sakkoa harkintansa mukaan

—	komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin rikkoi EY 81 artiklaa, kun se katsoi, että komissio saattoi päätellä, että jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuu vaikutuksia pelkästään yhden jäsenvaltion alueelle rajoittuneiden pankkien kokousten johdosta.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi valittajan mukaan oikeudellisesti virheellisesti, että pankkien kokouksissa oli kyse sakkojen määräämisestä annetuissa suuntaviivoissa tarkoitetusta erittäin vakavasta rikkomisesta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin sovelsi virheellisesti suuntaviivoissa mainittuja rikkomisen vakavuutta koskevia arviointiperusteita (rikkomisen luonne, todellinen vaikutus markkinoihin, asian kannalta merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden koko), ei ottanut huomioon komission toimenpiteiden valikoivuutta eikä suorittanut lopuksi itse edellyttämäänsä kokonaisarviota, jossa otetaan huomioon kaikki tekijät.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki valittajan mukaan oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että Raiffeisen-sektorin kaikki markkinaosuudet kuuluvat RZB:lle. Se rajoitti tältä osin arviointiperusteensa virheellisesti yksinomaan muihin pankkeihin nähden ”selvästi ”erilaiseen kohteluun. Sille, että kaikkien markkinaosuuksien katsottiin kuuluvan RZB:lle, ei ollut oikeudellista perustaa.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin arvioi RZB:n yhteistyötä oikeudellisesti virheellisellä tavalla. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin sovelsi merkittävän lisäarvon arviointiperustetta taannehtivuuskiellon vastaisesti, väheksyi RZB:n yhteistyön vapaaehtoisuutta, oletti virheellisesti, että yhteistyön arvoon sovelletaan käännettyä todistustaakkaa, hylkäsi asiattomasti yhteisen tosiseikkoja koskevan selostuksen soveltumattomana yhteistyönä eikä pitänyt virheellisesti yhteistyönä sitä, että RZB myönsi, että sopimuksilla oli kilpailunvastainen tarkoitus.

(1) EUVL C 331, s. 29.