26.5.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 117/8

1)

Onko asiassa C-207/2004 (1) annettua yhteisöjen tuomioistuimen tuomiota tulkittava siten, että Italian lainsäätäjän olisi pitänyt ulottaa naispuolisten työntekijöiden hyväksi säädetty edullinen ikäraja koskemaan myös miespuolisia työntekijöitä?

2)

Onko esillä olevassa tapauksessa todettava, että miespuolisten 50 vuotta täyttäneiden työntekijöiden saamiin lähtökorvauksiin on sovellettava verokantaa, joka on puolet työsuhteen vapaaehtoisen päättämisen perusteella maksettavien korvausten verokannasta?

3)

Ottaen huomioon, että verovelvollisen tuloverona maksamat verot eivät ole osa hänen palkkaansa, koska työnantaja ei maksa niitä työsuhteen perusteella, ja että työnantajan kannustimena maksama korvaus ei ole luonteeltaan työsuorituksen perusteella maksettava vastike, onko yhteisön oikeuden mukaista todeta, että naispuolisia työntekijöitä koskeva 50 vuoden ikäraja ja miespuolisia työntekijöitä koskeva 55 vuoden ikäraja on ristiriidassa yhteisön oikeussääntöjen kanssa, kun direktiivissä 79/7 (2) säädetään, että jäsenvaltioilla on mahdollisuus pitää voimassa eri ikärajat vanhuuseläkkeiden osalta?

4)

Onko yhteisön oikeuden (sukupuoleen perustuvan syrjinnän kieltoa koskevan, 9.2.1976 annetun neuvoston direktiivin 76/207/ETY (3)) tulkinta esteenä sellaisen kansallisen sääntelyn soveltamiselle, josta on kyse nyt vireillä olevassa kansallisessa oikeudenkäynnissä käsiteltävässä tapauksessa, mikä merkitsisi, että kansallisen tuomioistuimen olisi katsottava kansallinen säännös (edellä mainitun presidentin asetuksen 17 §:n 4 bis momentti, josta on muutettuna tullut 19 § 4 bis momentti) yhteensopimattomaksi yhteisön oikeuden kanssa, vai onko sitä pidettävä yhteensopivana tämän kanssa?