28.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 95/28

Valitus, jonka Fédération nationale des syndicats d'exploitants agricoles (FNSEA), Fédération nationale bovine (FNB), Fédération nationale des producteurs de lait (FNPL) ja Jeunes agriculteurs (JA) on tehnyt 27.2.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) yhdistetyissä asioissa T-217/03 ja T-245/03, FNCBV ym. v. komissio, 13.12.2006 antamasta tuomiosta

(Asia C-110/07 P)

(2007/C 95/51)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittajat: Fédération nationale des syndicats d'exploitants agricoles (FNSEA), Fédération nationale bovine (FNB), Fédération nationale des producteurs de lait (FNPL), Jeunes agriculteurs (JA) (edustajat: asianajajat V. Ledoux ja B. Néouze)

Muut osapuolet: Fédération nationale de la coopération bétail et viande (FNCBV), Euroopan yhteisöjen komissio, Ranskan tasavalta

Vaatimukset

—

ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 13.12.2006 antama tuomio on kumottava

—

on todettava, että valittajille ei ole asetettava sakkoja

—

toissijaisesti sakkoja on alennettava

—

Euroopan yhteisöjen komissio on velvoitettava korvaamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen välitoimimenettelystä ja pääasiaa koskevasta menettelystä sekä yhteisöjen tuomioistuimen menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat vetoavat valituksensa tueksi neljään valitusperusteeseen. Ensimmäisessä valitusperusteessa valittajat väittävät, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on vääristellyt sille esitettyjä todisteita sikäli kuin se on jättänyt ottamatta huomioon kaksi olennaista asiakirjaa, jotka osoittavat, että 24.10.2001 tehtyä sopimusta ei ole jatkettu kuin 30.11.2001 asti. Toisessa valitusperusteessa ne väittävät, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole noudattanut yhteisön oikeutta eikä yhteisöjen tuomioistuimen vakiintunutta oikeuskäytäntöä kun se on katsonut, ettei komissio ole loukannut puolustautumisoikeuksia, kun se ei ole maininnut väitetiedoksiannossaan, että se laskee sakot valittajaliittojen jäsenten yhteenlasketun liikevaihdon perusteella. Kolmannessa valitusperusteessa ne vetoavat asetuksen N:o 17/62 15 artiklan 2 kohdan rikkomiseen sikäli kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsoessaan, että valittajaliitoille asetetut sakot eivät ylitä tässä artiklassa asetettua kattoa, joka on 10 % liikevaihdosta, ottanut huomioon näiden liittojen jäsenten yhteenlasketun liikevaihdon ilman että oikeuskäytännössä asetetut täsmälliset ja objektiiviset edellytykset olisivat tältä osin täyttyneet. Lisäksi valittajat väittävät neljännessä valitusperusteessa, että ”non bis in idem ”-periaatetta sekä suhteellisuuden periaatetta on loukattu sikäli kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on asettanut jokaiselle liitolle erillisen sakon, jossa otetaan huomioon niiden yhteisten jäsenten yhteenlaskettu liikevaihto. Valittajien mukaan käsiteltävänä olevassa asiassa olisi saatu asettaa vain yhdelle ainoalle liitolle sakko, jonka määrittämisessä otetaan huomioon valittajaliittojen yhteisten jäsenten taloudellinen kapasiteetti kokonaisuutena.