14.4.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/18


Valitus, jonka Heuschen & Schrouff Oriëntal Foods Trading on tehnyt 1.2.2007 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-382/04, Heuschen & Schrouff Oriëntal Foods v. Euroopan yhteisöjen komissio, 30.11.2006 antamasta tuomiosta

(Asia C-38/07 P)

(2007/C 82/32)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Valittaja: Heuschen & Schrouff Oriëntal Foods Trading (edustaja: advocaat H. de Bie)

Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-382/04 30.11.2006 antama tuomio on kumottava

komission 17.6.2004 tekemä päätös (REM 19/2002), jossa komissio toteaa, ettei kyseisessä tapauksessa ole perusteltua hyväksyä tuontitullien peruuttamista koskevaa hakemusta, on kumottava

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja riitauttaa valituksenalaisen tuomion seuraavilla perusteilla:

 

Yhteisön tullikoodeksin (1) 239 artiklan ja komission asetuksen N:o 2454/93 (2) (”soveltamisasetus”) 899-909 artiklan rikkominen sekä esitettyjen johtopäätösten riittämättömät perustelut, tai ainakin sellaiset perustelut, jotka eivät voi johtaa esitettyihin johtopäätöksiin.

 

Tapahtuneen virheen luonne, valittajan ammatillinen kokemus ja sen noudattama varovaisuus johtavat yhdessä tarkasteltuina siihen, että tuontitullit on peruutettava. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on virheellisesti perustanut käsityksensä siihen, että se lainsäädäntö, jota tässä tapauksessa oli sovellettava niin kutsutun riisipaperin luokittelussa tariffi- ja tilastonimikkeistöön, eli 23.7.1987 annettu neuvoston asetus N:o 2658/87 (3), ei ollut monimutkainen. Valittaja riitauttaa kypsentämättömän riisipaperin luokittelun sellaisena kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin, komissio ja Alankomaiden tulliviranomaiset ovat sen suorittaneet. Valittajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli väärässä katsoessaan, että Heuschen & Schrouffilla oli laaja ammatillinen kokemus tuonnin ja viennin alalla. Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on katsonut virheellisesti myös, että Heusen & Schrouff oli kokenut liikkeenharjoittaja ja siten myös asiantuntija tuonti- ja vientimuodollisuuksien osalta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on valituksenalaisessa tuomiossa kohdistanut liiallisen suuria vaatimuksia Heuschen & Schrouffin huolenpitovelvollisuuden osalta siinäkin tapauksessa, että sitä pidettäisiin kokeneena liikkeenharjoittajana. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin virheellisesti yhdisti Heuschen & Schrouffin sen palkkaamaan suoraan edustajaan.


(1)  Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1).

(2)  Tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annettu komission asetus (ETY) N:o 2454/93 (EYVL L 253, s. 1).

(3)  Tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23.7.1987 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 2658/87 (EYVL L 256, s. 1).