14.4.2007 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 82/55 |
Kanne 18.12.2006 — Meister v. SMHV
(Asia F-138/06)
(2007/C 82/117)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Kantaja: Herbert Meister (Alicante, Espanja) (edustaja: Hans-Joachim Zimmermann)
Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto
Kantajan vaatimukset
— |
sisämarkkinoiden harmonisointiviraston pääjohtajan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla 18.9.2006 tekemä hiljainen kielteinen päätös on kumottava |
— |
toissijaisesti sisämarkkinoiden harmonisointiviraston pääjohtajan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla 18.9.2006 tekemä hiljainen kielteinen päätös ja sisämarkkinoiden harmonisointiviraston pääjohtajan 20.9.2006 (päivätty 18.9.2006) tekemä kirjallinen kielteinen päätös on kumottava |
— |
lisäksi toissijaisesti sisämarkkinoiden harmonisointiviraston pääjohtajan henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla 20.9.2006 tekemä kirjallinen päätös on kumottava |
— |
toissijaisesti sisämarkkinoiden harmonisointiviraston 9.6.2006 antama tiedonanto vuoden 2006 lopullisista ylennyspisteistä (lopulliset ylennyspisteet 2006) on kumottava |
— |
toissijaisesti sisämarkkinoiden harmonisointiviraston pääjohtajan 27.11.2006 tekemä hiljainen kielteinen päätös on kumottava |
— |
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto on velvoitettava maksamaan kantajalle vuosipalkkaa vastaava kohtuullinen summa, kuitenkin vähintään 45 000 euroa |
— |
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kantaja, Alicantessa, Espanjassa, sijaitsevan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (SMHV) virkamies, väittää, että vastaajan hänestä joka toinen vuosi tekemän arvioinnin sisältö on virheellinen tai että se on toistuvasti jätetty tekemättä. Kantaja vaatii näin ollen kaikkien vastaajan hiljaisesti henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti tekemien päätösten kumoamista sekä vastaajan hänelle vuodelta 2006 antamien virheellisten ylennyspisteiden korjaamista.
Kantaja väittää lisäksi, että häneen kohdistunut vastaajan vuosia kestänyt henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan rikkominen tarkoittaa hänen työntekijän asemaan liittyvien oikeuksiensa tahallista ja hyvien tapojen vastaista rikkomista ja vaatii tämän vuoksi vastaajalta korvausta aineettomasta vahingosta sillä perusteella, että hän on ollut työpaikkakiusattu ja hänen moraalisia oikeuksiaan on jatkuvasti loukattu.