Valitus, jonka Asociación de exportadores españoles de productos farmacéuticos (Aseprofar) on tehnyt 20.12.2006 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (neljäs jaosto, laajennettu kokoonpano) asiassa T-168/01, GlaxoSmithKline Services Unlimited, aiemmin Glaxo Wellcome plc, v. komissio, 27.9.2006 antamasta tuomiosta

(Asia C-519/06 P)

(2007/C 56/32)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Asociación de exportadores españoles de productos farmacéuticos (Aseprofar) (edustaja: abogado M. Araujo Boyd ja abogado J. L. Buendía Sierra)

Muut osapuolet: Euroopan yhteisöjen komissio, European Association of Euro Pharmaceutical Companies (EAEPC), Bundesverband der Arzneimittel-Importeure eV, Spain Pharma, SA, ja GlaxoSmithKline Unlimited, aiemmmin Glaxo Wellcome plc

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää, että riidanalainen tuomio tulisi kumota seuraavilla perusteilla:

EY 81 artiklan 1 kohdan virheellinen soveltaminen

Valittaja väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki virheen hylätessään komission päätelmän, jonka mukaan Glaxon kaksoishinnoittelun tarkoituksena oli estää, rajoittaa ja vääristää kilpailua, sekä esittää, että kaksoishinnoittelu ja vientikiellot sinällään ovat kilpailunvastaisia. Valittaja väittää lisäksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki virheen soveltaessaan EY 81 artiklan 1 kohtaa säännellyllä alalla, että riidanalaisessa tuomiossa asian oikeudellisesta ja taloudellisesta sisällöstä tehdään virheellisiä johtopäätöksiä ja että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin teki ilmeisen oikeudellisen virheen arvioidessaan EY:n perustamissopimukseen sisältyvien kilpailusääntöjen tavoitetta ja tehdessään johtopäätöksiä, jotka koskevat rinnakkaiskaupasta aiheutuvaa kuluttajien hyvinvointia.

EY 81 artiklan 3 kohdan virheellinen soveltaminen

Riidanalaisen tuomion mukaan komissio teki virheellisiä johtopäätöksiä arvioidessaan rinnakkaiskaupan ja innovaatioiden sekä yleisten myyntiehtojen 4 lausekkeen ja innovaatioiden välistä syy-yhteyttä. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että komission päätelmät, jotka koskevat valuuttavaihteluiden vaikutusta rinnakkaiskauppaan Espanjan ja Yhdistyneiden kuningaskuntien välillä, olivat virheellisiä. Valittaja esittää, että komission arviointi oli tältä osin täysin oikea, että asiassa ei tehty ilmeistä arviointivirhettä ja että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tulkitsi näin ollen EY 81 artiklan 3 kohtaa virheellisesti.

Valittaja esittää lopuksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin käänsi EY 81 artiklan 3 kohtaa koskevan todistustaakan ja että se teki virheellisiä johtopäätöksiä kyseisen artiklan toista, kolmatta ja neljättä edellytystä koskevista komission päätelmistä. Valittaja väittää, että EY 81 artiklan 3 kohdan mukaisen poikkeusluvan myöntämiselle säädetyt neljä edellytystä ovat kumulatiivisia ja siten komissiolla on riittävät perusteet poikkeuslupahakemuksen hylkäämiselle, kun yksikin sanotuista edellytyksistä jää täyttymättä. Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voi kumota kielteistä päätöstä, ellei se ole ensin arvioinut komission tekemiä EY 81 artiklan 3 kohtaan sisältyvää neljää edellytystä koskevia päätelmiä kaikilta osin ja todennut komission tehneen ilmeisiä arviointivirheitä kyseisten edellytysten osalta.