Kanne 28.3.2006 — Fédération nationale du Crédit agricole v. komissio

(Asia T-98/06)

(2006/C 131/83)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Fédération nationale du Crédit agricole (Pariisi, Ranska) (edustajat: asianajaja N. Lenoir, asianajaja P.-A. Jeanneney)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Ranskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle 26.1.2005 päätöksestään sijoittaa postin (La Poste) pankki- ja vakuutustoiminta tytäryhtiöön (postipankki, Banque Postale), jonka posti pitää aluksi kokonaan hallussaan. Tämän asian kantaja osoitti komissiolle Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan (uuden 88 artiklan) soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 20 artiklan 2 kohdan perusteella muodollisen kantelun, jossa vedottiin siihen, että postipankille myönnetyt valtiontuet olivat yhteismarkkinoille soveltumattomia ja vaadittiin komissiota aloittamaan muodollinen tutkimusmenettely.

Komissio ilmoitti 21.12.2005 tekemällään päätöksellä, että postin rahoituspalveluiden siirtämisellä tytäryhtiölle ei annettu postipankille taloudellista etua ja että postipankin perustaminen ja toiminta eivät olleet EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtiontukia. Kyse on riidanalaisesta päätöksestä.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee laillisuuteen liittyvää rikkomista eli asetuksen N:o 659/1999 rikkomista siten, että komissio on päättänyt siirtää tiettyjä toimenpiteitä jatkotutkimukseen, ja EY 88 artiklan 2 kohdan rikkomiseen siten, että se oli kieltäytynyt aloittamasta muodollista tutkimusta.

Toisella kanneperusteellaan kantaja väittää, että toteamalla, että postipankin perustamiseen ja toimintaan liittyvät toimenpiteet eivät ole valtiontukia komissio on tehnyt useita arviointivirheitä, jotka koskevat muun muassa kantelussa paljastettuja taloudellisia etuja, ja että näin ollen se on rikkonut EY 87 ja EY 88 artiklaa.

Kolmannella kanneperusteellaan kantaja väittää, että komissio on tehnyt riidanalaisessa päätöksessä muotovirheitä, koska päätöksessä ei ole perusteltu kieltäytymistä käsittelemästä kantajan kantelussaan tekemiä keskeisiä väitteitä ja koska perustelut ovat ristiriitaisia ja puutteellisia tiettyjen päätöksessä käsiteltyjen erityisten seikkojen osalta.

Neljännellä kanneperusteellaan kantaja väittää, että komissio on rikkonut EY 43, EY 82 ja EY 86 artiklaa siten, että se ei ole arvioinut päätöksessään korkeakorkoisista talletustileistä johtuvista valtiontuen kohteeseen liittyvistä toimenpiteistä johtuvia sijoittautumisvapauden ja vapaan kilpailun loukkauksia.

(1)  EYVL L 83, s. 1.