3.6.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 131/35

Valitus, jonka Stadtwerke Schwäbisch Hall GmbH, Stadtwerke Tübingen GmbH ja Stadtwerke Uelzen GmbH ovat tehneet 5.4.2006 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-92/02, Stadtwerke Schwäbisch Hall GmbH, Stadtwerke Tübingen GmbH ja Stadtwerke Uelzen GmbH v. Euroopan yhteisöjen komissio, tukijoinaan E.ON Kernkraft GmbH, RWE Power AG, EnBW Energie Baden-Württemberg AG ja Hamburgische Electricitäts-Werke AG, 26.1.2006 antamasta tuomiosta

(Asia C-176/06 P)

(2006/C 131/66)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Valittajat: Stadtwerke Schwäbisch Hall GmbH, Stadtwerke Tübingen GmbH ja Stadtwerke Uelzen GmbH (edustajat: asianajajat D. Fouquet ja P. Becker)

Muut osapuolet: Euroopan yhteisöjen komissio, E.ON Kernkraft GmbH, RWE Power AG, EnBW Energie Baden-Württemberg AG, Hamburgische Electricitäts-Werke AG

Vaatimukset

—

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-92/02 (1), Stadtwerke Schwäbisch Hall GmbH ym. vastaan Euroopan yhteisöjen komissio 26.1.2006 antama tuomio on kumottava,

—

siltä osin kuin asia on valmis ratkaistavaksi, Euroopan yhteisöjen komission 11.12.2001 tekemä päätös K (2001) 3967 lopullinen on todettava pätemättömäksi siltä osin kuin komissio toteaa siinä, että Saksan liittotasavallassa sijaitsevien ydinvoimaloiden jätteiden poistamiseksi ja lakkauttamiseksi tehtyihin varauksiin sovellettu verovapautusjärjestelmä ei ole EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea,

—

jos asia ei ole valmis ratkaistavaksi, asia on palautettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennettuun ensimmäiseen jaostoon niiden tuomarien käsiteltäväksi uudelleen, jotka ovat olleet oikeudenkäynnin aikaisemmassa vaiheessa lainmukaiset tuomarit,

—

komissio on velvoitettava korvaamaan asian käsittelystä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut,

—

muutoksenhakumenettelyn vastapuoli on velvoitettava korvaamaan muutoksenhakumenettelystä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Toissijaisesti:

—

väliintulijoiden vaatimus siitä, valittajien olisi korvattava niille ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa syntyneet oikeudenkäyntikulut, on hylättävä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat riitauttavat nyt esillä olevalla valituksellaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion, jolla se totesi lainmukaiseksi komission toteamuksen siitä, että Saksan liittotasavallassa sijaitsevien ydinvoimaloiden jätteiden poistamiseksi ja lakkauttamiseksi tehtyihin varauksiin sovellettua verovapautusjärjestelmää ei voida pitää EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena. Valittajat esittävät valitusperusteinaan menettelymääräysten rikkomisen ja yhteisön aineellisen oikeuden rikkomisen.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin siirsi valittajien mukaan ilmeisistä oikeudellisista vaikeuksista ja asian suuresta merkityksestä huolimatta erityisten oloseikkojen puuttuessa asian laajennetusta ensimmäisestä jaostosta kolmen tuomarin muodostamaan neljänteen jaostoon. Tämä perusteeton ja epäoikeutettu asian siirtäminen useiden oikeudenkäyntivuosien jälkeen pienempään jaostoon loukkaa valittajien mukaan niiden oikeutta lainmukaisiin tuomareihin.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole valittajien mukaan tehnyt eroa valtiontuen olemassaolon vaatimuksen ja muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevan vaatimuksen välillä. Koska nyt esillä olevassa asiassa sitä tutkittaessa, onko tukihanke soveltuva yhteismarkkinoille, esiintyy suuria tosiasiallisia ja oikeudellisia vaikeuksia, jotka koskevat valtion tulotakuun olemassa oloa, lakkauttamis- ja jätteidenpoistovelvoitteiden riittävää konkretisointia sekä konkreettisia verovapautusmääriä, veroetuuksia ja lakkauttamisen kokonaiskustannuksia, komissiolla ei olisi ollut oikeutta tyytyä alustavan tutkinnan vaiheeseen. Ennemminkin sillä olisi nyt esillä olevassa asiassa ollut velvollisuus aloittaa tutkintamenettelyn muodollinen vaihe.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole myöskään arvioinut oikein saksalaisen verovapautusjärjestelmän valikoituvuuskysymystä. Se on jättänyt ottamatta huomioon, että ydinvoimaloiden varauksiin sovelletut verovapautukset ovat poikkeus yleisestä verotusjärjestelmästä. Tämä poikkeus on valittajan mukaan sallittu kuitenkin vain silloin, kun tulevat velvoitteet on määritetty riittävän konkreettisesti. Nyt esillä olevassa asiassa näin ei kuitenkaan ole: arviointiperusteita, jotka koskevat lakkauttamisajankohtaa, lakkauttamisvelvoitteita sekä määräysten noudattamatta jättämistä koskevia oikeudellisia seuraamuksia, ei ole määritetty riittävän tarkasti. Myös silloin, jos tuen valikoituvuutta ei voida todeta, toimenpide voi olla ristiriidassa tukia koskevan lainsäädännön kanssa, jos sillä voidaan suosia tiettyjä yrityksiä. Sähkön sisämarkkinoiden liberalisointidirektiivi edellyttää jäsenvaltioita poistamaan aktiivisesti syrjinnän ja häiriöt kilpailussa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei sitä vastoin ole todennut, että Saksan liittohallitus olisi ollut velvollinen muuttamaan saksalaista varauskäytäntöä, jonka valikoivan yksittäisiin taloussektoreihin kohdistuvan tukemisen avulla rikotaan suoraan direktiiviä ja loukataan tehokkaan oikeusvaikutuksen periaatetta.

Valittajat väittävät lopuksi, että valituksenalaisessa tuomiossa velvoitetaan ne perusteettomasti korvaamaan väliintulijoiden oikeudenkäyntikulut. Koska väliintulijat ovat osallistuneet asian käsittelyyn vasta erittäin myöhäisessä menettelyn vaiheessa, kun kaikki keskeiset kirjelmät oli jo toimitettu, niiden merkitys vastaajan tukena oli voinut olla vain marginaalinen. Tämä tilanne ei oikeuta siihen, että valittajat velvoitetaan korvaamaan kaikki niiden oikeudenkäyntikulut.

(1)  EYVL C 74, s. 15.