3.6.2006

Euroopan unionin virallinen lehti

C 131/34

Valitus, jonka Ermioni Komninou, Grigorios Dokos, Donatos Pappas, Vasileiois Pappas, Aristeidis Pappas, Elevtheria Pappa, Lamprini Pappa, Eirini Pappa, Aleksandra Dokou, Fotios Dimitriou, Zoi Dimitriou, Petros Bolosis, Despina Bolosi, Konstantinos Bolosis ja Thomas Bolosis ovat tehneet 29.3.2006 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-42/04, Komninos ym. v. komissio, 13.1.2006 antamasta määräyksestä

(Asia C-167/06 P)

(2006/C 131/64)

Oikeudenkäyntikieli: kreikka

Asianosaiset

Valittajat: Ermioni Komninou, Grigorios Dokos, Donatos Pappas, Vasileiois Pappas, Aristeidis Pappas, Elevtheria Pappa, Lamprini Pappa, Eirini Pappa, Aleksandra Dokou, Fotios Dimitriou, Zoi Dimitriou, Petros Dolosis, Despina Bolosi, Konstantinos Bolosis ja Thomas Bolosis (edustaja: asianajaja G. Dellis)

Vastapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—	Valitus on otettava tutkittavaksi

—	Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 13.1.2006 asiassa T-42/04 antama riidanalainen määräys on kumottava

—	Yhteisöjen tuomioistuimen on otettava tutkittavaksi valittajien 10.2.2004 nostama kanne ja velvoitettava Euroopan yhteisöjen komissio maksamaan jokaiselle valittajalle 200 000 euroa laillisine 8 prosentin korkoineen yhteisöjen tuomioistuimen tuomion antamisesta saatavan maksamiseen saakka

—

Vastapuoli on velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut, joita valittajille on kertynyt sekä ensimmäisessä oikeusasteessa että muutoksenhaun yhteydessä, ja toissijaisesti siinä tapauksessa, että nyt esillä oleva valitus hylätään, on määrättävä, että vastapuoli korvaa oikeudenkäyntikulut tai että kukin asianosaisista vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Asiassa C-167/06 kyseessä oleva kumoamisvaatimus, jonka 15 valittajaa, kotipaikka Parga (Prevesin lääni, Kreikka), ovat esittäneet, koskee Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 13.1.2006 asiassa T-42/04 antamaa määräystä. Tällä määräyksellä hylättiin selvästi perusteettomana vahingonkorvauskanne, jonka valittajat olivat nostaneet 10.2.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan.

Tällä 10.2.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa komissiota vastaan nostetulla kanteella vaadittiin vahingonkorvausta aineettomasta vahingosta, jota valittajille oli aiheutunut komission käyttäytymisestä sen jälkeen, kun valittajat olivat 7.7.1995 tehneet kantelun siitä, että Kreikan viranomaiset olivat rikkoneet yhteisön ympäristöoikeutta ja erityisesti direktiivin 85/337/ETY 3 ja 5 artiklaa suunniteltaessa ja valmistettaessa Varkassa sijaitsevan biologisen puhdistamon erästä yksikköä.

Valittajat väittävät, että komission koko jatkuva käyttäytyminen valittajia kohtaan merkitsee selvää huonoa hallintoa. Valittajat esittävät erityisesti, että

komissio ei varhaisessa vaiheessa ensinnäkään antanut heille ajoissa tietoja kantelun käsittelystä, epäsi heiltä tietoja ja johti heitä harhaan heidän asiansa käsittelyn suhteen; toiseksi komissio valittajien kantelun hylätessään toimi selvästi ristiriidassa yhteisön ympäristöoikeuden säännösten ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa, ja kolmanneksi komissio ei noudattanut perustavanlaatuisia jääviyssääntöjä, jotka koskevat sitä, kuinka sen virkamiehet käsittelevät valittajien asiaa.

Jatkossa sen jälkeen, kun edellä esitetty oli todettu oikeusasiamiehen päätöksessä, komissio ei ryhtynyt alkeellisimpiinkaan toimiin edellä mainitun huonon hallinnon korjaamiseksi. Lisäksi komissio edelleen kohteli valittajia viiveellä ja tavalla, joka ei ole läpinäkyvä: yhtäältä se kieltäytyy myöntämästä valittajien osalta tekemiään virheitään ja toisaalta (sekä silloin, kun vahingonkorvauskanne nostettiin, että nykyisin) se kieltäytyy tutkimasta valittajien kantelua aineellisesti ja turvaamaan yhteisön oikeuden yhtenäistä ja oikeaa tulkintaa.

Valittajat väittävät erityisesti, että riippumatta siitä, onko komission kanta direktiivin 85/337/ETY säännösten soveltamatta jättämisestä virheellinen vai ei, edellä mainitulla käytöksellään komissio rikkoo ilmeisellä tavalla niitä perustavanlaatuisia velvollisuuksia, joita sillä on valittajia kohtaan sillä perusteella, että nämä ovat Euroopan kansalaisia ja hallintoalamaisia, ja erityisesti hyvän hallinnon, puolueettomuuden, oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita, ja komissio rikkoo käytännössä myös kanteluoikeutta, joka Euroopan kansalaisille on taattu.

Valituksenalaisessa määräyksessään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ilman, että se olisi tutkinut vahingonkorvauskanteen tutkittavaksi ottamista, soveltanut sitä sitovan työjärjestyksensä 111 artiklaa ja todennut, että a) kanteelta puuttui oikeudellinen perusta kokonaan ja b) että ei ollut tarpeen jatkaa oikeudenkäyntiä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, varsinkaan vaihtaa lisää kirjelmiä ja järjestää suullista käsittelyä. Tämän vuoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi kanteen kokonaisuudessaan ja velvoitti kantajat paitsi vastamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan myös korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut. Edellä mainittu määräys annettiin tiedoksi nyt valittajina olevien täysivaltaiselle asianajajalle 25.1.2006 päivätyllä kirjatulla kirjeellä.

Tästä määräyksestä, jota valittajat pitävät EY:n perustamissopimuksen 225 artiklan 2 kohdassa ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 58 artiklassa tarkoitetulla tavalla oikeudellisesti virheellisenä, on tehty tässä perustamissopimuksen artiklassa ja perussäännön 56 artiklassa tarkoitettu valitus, joka on tehty vaaditulla tavalla ja määräajassa ja johon liittyy selvä laillinen intressi. Valituksessaan valittajat yrittävät näyttää riidanalaisen määräyksen oikeudelliset virheet.

Nämä virheet koskevat seuraavia seikkoja:

i.	ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on täysin jättänyt tutkimatta valittajien esittämät perusteet ja perustelut, jotka koskevat kantelijan oikeuksien rikkomista, sellaisina kuin nämä oikeudet turvataan Euroopan unionin kansalaisuuteen liittyen.

ii.

ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on joka tapauksessa ottanut vääristyneellä tavalla huomioon oikeusasiamiehen 18.7.2002 tekemän päätöksen, joka muodosti ratkaisivimman todisteen, johon valittajat olivat vedonneet kanteessaan, sisällön, ja joka tapauksessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on luonnehtinut tätä päätöstä oikeudellisesti virheellisellä tavalla

iii.

ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tulkinnut ja soveltanut virheellisesti hyvän hallinnon, puolueettomuuden ja luottamuksensuojan periaatteita, ottanut tietyissä tapauksissa vääristyneellä tavalla huomioon todisteiden sisällön ja joka tapauksessa luonnehtinut oikeudellisesti virheellisellä tavalla valittajien kanteessa esitettyjä tosiseikkoja siltä osin kuin ne koskevat edellä mainittujen periaatteiden loukkaamista.

iv.

ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole tutkinut tai se on tutkinut korkeintaan puutteellisesti vahingonkorvauskanteen siltä osin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin käsitteli komission riidanalaista käyttäytymistä yksittäisten ja erillisten tekijöiden summana eikä kokonaisuutena, vaikka yhteisön oikeussääntöjen rikkominen, johon valittajat vetoavat, ja vahinko, josta valittajat kärsivät, ilmenee lähinnä komission kahdeksan vuoden aikana omaksumasta kokonaisasenteesta.

Yleisemmin valittajat katsovat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jättänyt tekemättä oikeita johtopäätöksiä siitä perustavanlaatuisesta oikeussäännöstä, jonka nojalla komissiolla on velvollisuus varmistaa menettelyjen oikea ja lainmukainen kulku, ja siinä tapauksessa, että virheitä tapahtuu, komission on kannettava taloudellinen vastuu huonosta hallinnosta. Lisäksi se, että ei ole noudatettu hallintomenettelyä koskevia perustavanlaatuisia oikeussääntöjä, mahdollistaa sellaisen aineettoman vahingon syntymisen, jonka osalta kansalainen voi vaatia tilanteen palauttamista ja vahingonkorvausta.