11.3.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 60/46

Kanne 30.12.2005 — Zwicky v. komissio

(Asia T-457/05)

(2006/C 60/86)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Zwicky & Co. AG (Walllisellen, Sveitsi) (edustajat: Rechtsanwalt J. Burrichter, Rechtsanwalt B. Kasten ja Rechtsanwalt S. Orlikowski-Wolf)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

—

päätöksen 1 artiklan 1 kohta kumotaan sikäli kuin siinä todetaan, että kantaja on rikkonut EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa Ruotsin, Norjan ja Suomen osalta, toissijaisesti ajanjakson tammikuu 1990 — joulukuu 1993 osalta

—

päätöksen 2 artikla kumotaan sikäli kuin siinä määrätään kantajalle 0,174 miljoonan euron sakko

—

toissijaisesti: päätöksen 2 artiklassa kantajalle määrättyä sakkoa kohtuullistetaan

—

päätöksen 3 artikla kumotaan kantajaa koskevin osin

—

vastaaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa asiassa 38.337 — PO/Lanka 14.9.2005 tehdyn komission päätöksen K(2005) 3452, lopullinen (jota on muutettu vastaajan 13.10.2005 tekemällä päätöksellä). Kantajalle määrättiin riitautetussa päätöksessä sakko EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomisen takia.

Kantaja esittää kanteensa perustelemiseksi kuusi kanneperustetta

Ensiksi se vetoaa asetuksen N:o 1/2003 (1) 7 artiklan rikkomiseen. Tässä yhteydessä se väittää, että rikkomisen vakavuus ja kesto on määritelty virheellisesti riitautetun päätöksen 1 artiklan 1 kohdassa.

Kantaja väittää toisessa kanneperusteessaan, että asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa on rikottu. Kantajalle määrättiin oman käsityksensä mukaan sakko, joka ylittää kymmenen prosenttia sen päätöstä edeltäneen tilikauden liikevaihdosta. Näin ollen kantajalle riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa määrätty sakko on lainvastainen.

Sitä paitsi vastaajan päätöksen 2 artiklassa rikotaan asetuksen N:o 17/1962 (2) 15 artiklan 2 kohtaa tai asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa. Tämä lainvastaisuus perustuu sakon mittaamisen olennaisten periaatteiden loukkaamiseen.

Lisäksi vastaaja on riitautetun päätöksen 2 artiklassa rikkonut asetuksen N:o 17/1962 15 artiklan 2 kohtaa tai asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohtaa soveltamalla sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä vuonna 1996 annettua tiedonantoa virheellisesti kantajan vahingoksi.

Viidenneksi kantaja esittää, että riitautetun päätöksen 2 artiklassa loukataan suhteellisuusperiaatetta, koska kantajan yksilöllistä tilannetta ei ole otettu riittävässä määrin huomioon sakkoa määrättäessä.

Lopuksi kantaja esittää, että komission päätöksen 3 artiklassa määrätty rikkomisen lopettaminen ja siitä pidättyminen tulevaisuudessa rikkoo asetuksen N:o 1/2003 7 artiklan 1 kohtaa, koska määräys ei ole kantajan tapauksessa tarpeellinen eikä oikeasuhteinen.

(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16 päivänä joulukuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1).

(2)  ETA:n neuvosto: Asetus N:o 17, Perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus (EYVL 13, 21.2.1962, s. 204).